tag:blogger.com,1999:blog-37576370954103323642024-03-19T09:58:39.512-07:00KuntabongariAion käydä kaikissa Suomen kunnissa, joita oli 455 vuonna 1994.
Toissijaisesti tavoittelen aiemminkin kuntaliitoksissa hävinneitä pitäjiä.
Listaan kunnat aakkosjärjestyksessä ja täydennän myöhemmin.
1) Miksi kunnassa kannattaa käydä.
2) Milloin ja miten kävin.
3) Muistilistaan perustiedot:
a) kunnan asukasluku tuhansina 1997)
b) Kansainvälistymisaste eli EU:n kannatusprosentti v. 1994 äänestyksessä (Kauniainen 88 %, Ullava 19 %.)
c) Nähtävyyksiä teholistana.Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.comBlogger810125tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-55588299950288404422024-03-19T09:52:00.000-07:002024-03-19T09:58:07.425-07:00810. Tukholma 71. kerta, CINDERELLA, 2024<p>Olin nähnyt Viking Linen Cinderella-laivan kymmeniä kertoja Tukholman satamassa viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta en ollut koskaan matkustanut Cinderellalla! Aina palatessani iltapäivällä klo 16 Tukholmassa Viking-terminaaliin oli valittava kahdesta portista: 24-tunnin risteilylle Maarianhaminaan Cinderellalla TAI huomiseksi Helsinkiin, päivästä riippuen vuoroin Mariellalla taikka Gabriellalla.</p><p>Cinderellan risteilymatkustajat vaikuttivat olevan enimmäkseen eläkeläisiä, ruotsalaisia ikäihmisiä, joita tilausbussit kuskasivat hyvissä ajoin Vikingin satamaan Tukholman ulkopuolelta Ruotsin pikkukaupungeista. Samaan aikaan kun Helsinkiin menijät kävelivät suoraan laivaansa, Cinderellalle aikovat odottivat vielä terminaalin toisessa kerroksessa suurena ja pulisevana vanhojen ihmisten laumana, istuskellen tai seisoskellen, täyttäen ruuhkaksi asti yläkerran läntisen puoliskon.</p><p>Viking Linen myytyä vanhimpia laivojaan Välimerelle (Mariellan, Amorellan) Helsingistä Tukholmaan kulki aluksi vain Gabriella (joka toinen päivä), mutta maaliskuun alkupuolelta 2024 Gabriellan rinnalle tuli puna-valkoiseksi uudelleen maalattu Cinderella.</p><p>*</p><p>Samaan aikaan kirjakauppias Antti halusi täydentää Tukholmasta ruotsinkielisten laatukirjojen valikoimaansa ennen kolmatta kertaa järjestettävää kaksikielistä "Hangon kirjallisuuspäivää", ilmaistapahtumaa Hangon kaupungintalossa lauantaina 23.3.2024.</p><p>Lähdimme Cinderellalla Helsingistä 13.3.2024. Varasin itselleni verkkosivulta B4-sisähytin, joka maksoi Viking-clubilaiselle 39 euroa. Antti keksi ottaa omaan hyttiinsä "Tasokorotuksen" lisämaksulla 20 euroa. Kysyin mitä se tarkoittaa? "Tasokorotusta", toisti Antti. Hän maksoi hytistään 39+20=59 euroa.</p><p>Viking Line oli aikaistanut laivan lähtöaikaa Helsingistä, nyt 17:15, aikaisemmin 17:30. Vastaavasti terminaalissa piti olla jo 16:45 eikä 17:00. Lähtöselvitys suljettaisiin viimeistään 20 minuuttia ennen lähtöaikaa.</p><p>Tapasin Antin Katajanokalla jo klo 15:50. Hän oli tehnyt Huutonetissä huutoja klo 16:05 päättyviin kirjojen ja taulujen huutokauppoihin ja halusi katsoa lopputulokset matkapuhelimestaan terminaalin alakerrassa. Tulos oli pari voittohuutoa automaattisella korotuksella ja muutamia hävittyjä kohteita.</p><p>**</p><p>Laivalipun eli maihinnnousukortin eli magneettinauhallisen hytin avainkortin sai tulostettuna automaatista kirjoittamalla automaattiin varausnumeron. Terminaalin yläkerran ensimmäisellä esteellä piti näyttää porttiautomaatille lipun QR-koodia. Toisella esteellä ennen pääsyä laivalle vievälle rampille oli kolme suurikokoista vartijaa, jotka vertasivat tarkasti paperit omissa käsissään, että passissa ja lipussa luki sama nimi.</p><p>Ruotsi on vuodesta toiseen jatkanut vaatimustaan maahantulijoiden henkilöllisyyden tarkastamisesta, huhtikuun 2017 jälkeen, jolloin uzbekistanin-tadzhikki terroristi ajoi tahallaan kuorma-autolla ihmisten päälle Drottninggatanin kävelykadulla (5 kuoli, 15 loukkaantui). Tarkastus tehdään vain lähtösatamassa, määränpäässä laivasta saa poistua vapaasti.</p><p>Cinderella näytti valtavalta jo satamassa, kun sen ensin ulkoa Katajanokalta näin. Valmistuessaan Turun telakalta 35 vuotta sitten Cinderella oli risteilylaivoista maailman suurin. Leveyttä on parisen metriä ja pituutta 20 metriä enemmän kuin pari vuotta nuoremmalla Gabriellalla.</p><p>Nousimme rampilta liukuportaita laivan 7. kannelle. Toinen, alempi laivan kylkiaukko oli 5. kannella. Ensivaikutelma laivan sisääntuloaulasta oli: paljon isompi ja avarampi kuin aikaisemmilla laivoilla näkemäni! (En ole nähnyt Turun valtavia Gracea ja Glorya.) Vaikutelmaa saattoi auttaa sekin, ettei laiva tuntunut olevan mitenkään täysi matkustajista maaliskuun 13. päivänä 2024.</p><p>***</p><p>Lähdin 9. kannelle katsomaan Antin hytin numero 9027 "tasokorotusta". Hytti oli pitkittäissuuntaisen keskikäytävän varrella laivan keulapäässä. Käytävä vaikutti leveämmältä kuin aiemmilla laivoilla.</p><p>Cinderellalla oli saman verran hyttimoduleja vierekkäin kuin Gabriellalla, siis 6, ikkunalliset molemmilla reunoilla ja sisähyttejä 2+2 kolmen pitkittäiskäytävän varrella. Cinderellan pari metriä suurempi leveys lavensi kai käytäviä.</p><p>Hyttimodulit vaikuttivat olevan standardikokoisia kaikilla laivoilla. Gabriella oli rakennettu Splitissä 1991, Kroatian irtautuessa Jugoslaviasta, Cinderella Turussa 1989.</p><p>Antin hytti näytti tavattoman ahtaalta, kun kaiken tilan täytti muhkea parivuode. Sitäkö tasokorotus 20 eurolla tarkoitti? Lisäksi hytti oli luokkansa ylimmällä mahdollisella kannella ja laivan keulapäässä.</p><p>Oma sisähyttini B4T numero 6118 oli 6. kannella keskimmäisen pitkän käytävän varrella laivan keulassa, vain parin hytin päässä keulan sauna-kylpylästä. Luopumalla hytintelevisiosta olisin voinut saada B4-allergiahytin 10. kannelta 5 euroa halvemmalla.</p><p>****</p><p>Televisiolta odotin eniten kanavaa, joka näyttäisi koko ajan kuvaa laivan komentosillalta eteenpäin, reitiltä, jota laiva kulkee. Vastaan tulevat tai edellä kulkevat laivat, kuten kilpailijan Siljan! Salmen poikki menevät lossit. Kauniit rantamaisemat. Vaxholmin linnoituslaitteet? Maarianhaminan valot yöllä. Sellainen TV-kanava oli Gabriellalla vuosi sitten 2023 ja Amorellalla kaksi vuotta aiemmin 2022!</p><p>Cinderellalla bryggan kameran tilalla oli vain kartta, joka näytti reaaliajassa, missä kohdassa merireiteillään olivat Vikingin kaikki nykyiset vain 5 laivaa (Turun Grace ja Glory, Helsingin Gabriella ja Cinderella, Tallinnan Viking XPRS).</p><p>Televisiokanavista laivalla näkyivät 1,2,3,4 Ruotsista, Suomesta pääkanavat 1,2,3,4, sekä "Teema/Fem", miesten "Jim" ja naisten "Liv". Lisäksi yksi kanava toisti videota pelastautumisesta merionnettomuuden sattuessa ja toinen näytti hämärää kuvaa laivan yökerhosta?</p><p>*****</p><p>Cinderellan ulkokansilla 11 ja 12 tuli käväistyä vain lyhyen aikaa, koska ne olivat 13.3.2024 lätäkköisen märät, tihkusateiset, navakasti tuuliset ja maaliskuisen kylmät ilman päällysvaatteita. Laivan sisätilat näyttivät kaikkialla väljiltä ja avarilta. Esimerkiksi ikkunallinen ja penkillinen sivukäytävä vaikutti ainakin kaksinverroin leveämmältä kuin Gabriellan tai Mariellan vastaava arkadi.</p><p>Kaikissa laivan tiloissa oli jokseenkin vähän ihmisiä, jos ollenkaan, esimerkiksi valtavassa TaxFree-myymälässä (jossa myytiin varmaan kaikkea paitsi kirjoja?) tai kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa, tai toimettomien peliautomaattien rykelmillä useissa eri paikoissa. Pelasin itse vain lautapeliä puolityhjän kahvilan pöydässä.</p><p>Jos Cinderellaa katselee satamassa ulkoa taikka ulkokuvista, huomio kiinnittyy varmasti puolivälissä laivaa olevaan valtavaan monen kerroksen korkuiseen läpinäkyvään lasiseinään! Laivan sisällä paljastuu, että sillä kohdalla on merimaisemallinen, päivänpaisteen valaisema näköalaportaikko eli neljää kantta yhdistävät, hieman kaartuvat portaat.</p><p>******</p><p>Tukholmassa Masthamnen-satamassa Cinderella kiinnittyi rantaan terminaalia lännemmäksi. Poistuimme laivasta 7. kannelta informaatiotiskin pääaulasta, jonka portti taidettiin avata aikaisemmin kuin 5. kannen portti. Ramppikäytävä tuntui pitkältä, kun sitä kuljettiin kohti itää (Suomea) ja terminaalirakennusta.</p><p>Olin edellisvuosina ollut huomaavinani ulkoa Södermalmilta uuden pitemmän rampin rakentamisen Viking-terminaalin länsipuolelle, osaksi rantatien (Londonviadukten ja Stadsgårdsleden) jalkakäytävän yläpuolellekin.</p><p>Aikaisemmin laivoilta poistuttiin rampilla länttä kohti, kunnes mutkassa käännyttiin 90 astetta itään portaikkoon. Nyt mutkaa ei tullutkaan, vain suoraa koko matka itään siihen portaikkoon. Olin aina ennen valinnut nopeammin alas kiiruhdettavat kiinteät portaat viereisten liukuportaiden sijasta, mutta nyt oli niin väljästi ihmisiä, etteivät koneportaat ruuhkaantuneet, joten käytin kerrankin konetta.</p><p>Laivan ikkunasta Tukholma oli näyttänyt aamulla sumuiselta! Sumu hälveni, mutta maa oli märkä, taivas pilvinen ja uhkaili sateella, jota ei kuitenkaan tullut. Tuntui mielekkäältä pysytellä keskikaupungin alueella, jossa voisi paeta mahdollista sadetta moniin sisätiloihin, vaikkapa monille eri kirpputoreille.</p><p>Anttia oli kiinnostanut ennen näkemätön Stadsmissionin pääkonttorin iso Sicklankirpputori Nackan kunnassa, Siroccogatan 20, Saltsjöbadenin rautatien Nackan aseman eteläpuolella. Arvioin etäisyydeksi Siroccokadulle vähintään kolme kilometriä. Edes-takaisin matka veisi ainakin tunnin ja lisäksi perilläoloajan.</p><p>*******</p><p>Lähdimme ennemmin tehokkaimmalle Södermalmin kirpputorien vakiokierrokselle myötäpäivään. Folkungagatania kävelimme Borgmästargatanin kulmaan, jossa oli ennen näkemätön uusi (Erstagatanilta muuttanut) kirpputori, jonne poikettiin sisään:</p><p>1) Ersta Diakoni Second Hand, Folkungagatan 120. Sitten nousimme Borgmästargatania etelään ja kävelimme Skånegatania länteen, puutalojen historiallisen Nytorgetin kulmalle, jossa</p><p>2) Stadsmissionin pieni kirpputori, Skånegatan 75, Vaihteleva, yleensä vähän kirjoja, (mainostaakin sisarliikkeidensä isompia kirjavalikoimia), mutta joskus yllättäviä löytöjä! Kävelimme edelleen länteen ja etelään Östgötagatanille, jossa </p><p>3) Punaisen Ristin Kontti "Kupan", Östgötagatan 67, pohjakerroksessa ja isossa kellarissa. Antti oli varannut valtavan repun, joka alkoi täällä täyttyä ostetuista kirjapinoista! Seuraavaksi kuljimme Blekingegatanin päähän, korttelin verran länteen, Götgatanin kulmataloon:</p><p>4) Myrorna (Pelastusarmeijan), Götgatan 79. Tämä suuri liikehuoneisto sekoittuu usein mielessäni läheiseen Kupaniin, koska yhtä iso tila ja saman mallinen, pohjakerroksessa ja portaikon takana isossa kellarikerroksessa. Ihastuin heti Trafik-Nostalgiska Förlagetin valokuvakirjaan "Stockholm och Mälardalen sett från himlen", jota vain kaupassa selasin koko ajan aukeama aukeamalta, mutta en halunnut painavaa teosta kannettavakseni.</p><p>Antin reppuun enää nipin-napin mahtui vielä uusi ostettu kirjapino, mutta suurteosten paino alkoi olla liikaa. Otin muovikassiin kantaakseni kolme suurinta ja painavinta teoksista, mm. "Hanko sodassa".</p><p>Kävelimme Götgatania pohjoiseen. Katolisen kirkonko kirkonkellot soivat? Käännyimme länteen Fatbursparkeniin. Puisto oli melko tuore ja harvinainen tuttavuus minullekin, en ollut koskaan mennyt sinne suuren kaaren-muotoisen talon läpikäytävän kautta enkä ollut nähnyt puistosta etsimiäni patsaita, joita nyt löysin, mm. talon läpikäytävästä!</p><p>Jatkoimme Björngårdsgatania pohjoiseen. Erosimme hetkeksi Sankt Paulsgatanilla. Antti lähti suoraan länteen Mariatorgetille, minä itään katsomaan vieläkö Serieslussen on pystyssä seuraavassa kulmassa? Liike oli auki, figuurit olivat ehkä nousseet näyteikkunoissa isompaan rooliin sarjakuvalehtien oheen.</p><p>5) Stadsmission, Hornsgatan 58, Mariatorget-puiston luoteiskulmaa vastapäätä. Menin yksikerroksiseen, syvälle sisäänpäin ulottuvaan kauppaan. Kauimpanan perällä oli ollut iso kirjojen ja varsinkin sarjakuvalehtien osasto. Ehkä useimmin käymäni Tukholman kirpputori vuosikymmenen ajan! Nyt en nähnyt vaatteiden ja esineiden lisäksi enää kuin pelkkiä tavallisen yleisiä taskukirjoja. Anttiakaan ei näkynyt. Kaipa hän oli kirjojen puutteessa jatkanut nopeasti matkaa Hornsgatania länteen?</p><p>6) Myrorna, Hornsgatan 96, olisi ollut seuraava kohde. Sinne asti en ehtinytkään, kun Antti käveli jalkakäytävällä vastaan. Hän ei ollut yksin löytänyt kumpaakaan Hornsgatanin kirpputoreista, tai ei ollut jaksanut kauas numeroon 96 asti enää yrittääkään. Molemmissa kaupoissa hänkin oli käynyt ennenkin, vaikka vain minä useasti.</p><p>7) Emmaus, Peter Myndes Backe 8. Muistutin Götgatanin kulman Emmauksesta. Jatkoimme Hornsgatania itään sinne, mutta vain 6 metrin päässä Antti luovutti. Hänen urakkansa oli jo lopussa, parissa tunnissa. Kirjoja oli painava repullinen ja muovikassillinen.</p><p>********</p><p>Antti lähti jo paluumatkalle kohti laivaa. Hän aikoi satamaan tutuinta Folkungagaa, mutta kun se katu on aika kaukana etelässä, suosittelin maisemallista rantatietä, Stadsgårdsledeniä, ja hän lähtikin pohjoiseen rannalle päin.</p><p>Ajattelin käydä ainakin Gamla Stanissa ja katsoa, missä vaiheessa Slussenin valtava siltaremontti on? Tukholman kuudesta tunnista oli jäljellä vielä neljä! Ylitin kohta Slussenia yläkautta yläsillalla ja näin yllättäen Antin kauempana kävelevän pois Slussenilta väärään suuntaan, pohjoisesta etelään, ehkäpä Folkungagatanille.</p><p>Kävelinkin reittiä, jota olin tarkoittanut Antille: ensin korkealla kulkevaa Slussenin siltaa Gamla Stanin puolelle, jossa jalkakäytävältä voi laskeutua joko portaissa (tai portaitta kauempaa kiertäen) uudelle matalalle kevyen liikenteen sillalle, jolta on merinäköala veden partaalla. Sitä pitkin pääsee nyt Gamla Stanin Skeppsbronilta Södermalmin Stadsgårdsledenin merenpuoleiselle kävely- ja pyörätielle.</p><p>*********</p><p>Päätin lähteä itään Nackan kuntaan asti ja kävelin ensiksi 1,5 km Vikingin satamatien Tegelvikslinganin kulmaan, mutta jatkoin suoraan kulman ohi Danviksbro-sillalle. Fåfängaa ennen täytyi vaihtaa tien eteläpuolelle, jossa ainoastaan oli jalkakäytävä. Sillalla sivulta löi yllättävän voimakas tuuli.</p><p>Moottoritie 222, Värmdöleden, kaartoi nurinpäisen S-kirjaimen muotoisen mutkan ohittaakseen Henriksdals-nimisen lähiön valtavan kukkulan! Lähiön ja kukkulan reunoina on vain kaksi valtavan pitkää, mutkan tekevää kerrostaloa, jotka rajaavat sisäpihaa.</p><p>Moottoritien rinnalla kulki kävelytie ja pyörätie, mutta "kevyt liikenne" erkaantui monesti moottoritien laidalta mm. parissa suuressa liikennesolmussa ja reittejä haarautui eri lähiöihin, tai jalan täytyi hakeutua uudelleen moottoritien varteen.</p><p>Nacka kasvoi, Tukholman naapurikunta. Valtavia rakennustyömaita ja korkeita uudisrakennuksia, ja kiertoteitä. Asetin itselleni määräaikoja, mihin kellonaikaan asti kävelen enintään itään, ennen kuin käännyn takaisin länteen.</p><p>Sain uuden idean, että haluankin ajaa lossilla Södermalmille, enkä palata tuulista Danviks-siltaa. Lisäksi kävisin uudelleen Punaisen Ristin kirpputorilla ostamassa Tukholman ilmakuvakirjan, jos se olisi vielä saatavissa?</p><p>Alphyddanin lähiön kohdalla työmaan kiertotien kohdalla luovutin, kun en jaksanut enää miettiä minkä kiertoreitin valitsisin itään, vaikka olin jo Sicklan ja Nackan juna-asemien puolivälissä. (Saltsjöbadenin junaliikenne oli kuitenkin keskeytetty vuosiksi rakennustöiden vuoksi). Jos aikaa olisi ollut tunti enemmän, olisin jatkanut itään Siroccokadulle Stadsmissionin kirpputorille asti.</p><p>**********</p><p>Sicklan niemelle oli rakennettu viime vuosina uusi kerrostaloalue kuin jokin Kalasataman lähiö Helsingissä. Kaikissa kartoissani paikat olivat vielä vihreänä tyhjiönä. Tvärbanan-poikkirataa oli jatkettu Sicklassa uudelle asemmalle pitemmälle itään.</p><p>Oikaisin upouusia katuja rantaan, jossa oli rantapuistoalue istutuksineen. Olin kulkenut jotakin vuosia sitten puiston eteläosissa, mutta nyt jatkoin rantaa pohjoiseen. Tavoittelin Hammarby Sjön lossin kolmatta laituria "Henriksdal" ja mietin lossin aikataulua, jotta toivottavasti en pahimmoilleen myöhästyisi harvoista vuoroista?</p><p>Hyvin kävi, löysin oikean laiturin, jonne oli kertynyt nelisen muutakin lossin odottajaa. Näin lossin liikkuvan juuri 1) Barnhusvikenin laiturista 2) Luman laituriin ja kuljin kilpaa, ettei lossi ehtisi ennen minua 3) Henriskdalin laituriin. Ehdin lopulta minuutin pari odotellakin laiturilla, kunnes pääsin saapuvaan lossiin.</p><p>Ennestään tuttu "Lisen"-lautta oli korjattavana (tiedote) ja sitä tuurasi "Lotten", jolla en ollut tainnut aiemmin kulkea, olin vain nähnyt sen joskus joutilaana laiturissa. Lautan kummallakin laidalla olivat muovikalvon ulkoilmasta eristämät istumasalongit, joiden kummankin pitkällä penkillä, kasvot sivulle päin, oli täyttä ihmisistä. Loput matkustajat oleskelivat ulkokansilla etukannella tai peräkannella, tai oliko lautan päillä mitään eroa? Tulin lautalle nimeämästäni takapäästä, kävelin kierroksen ympäri, palasin takapäähän, ja sama ahteri työntyi laituriin Barnshusvikenissä, joten poistuin ensimmäisten joukossa.</p><p>Lauttamatka oli kestänyt klo 14:35-45. Pidin kiirettä ehtiäkseni kirpputorille ja ajoissa laivalle. Oikaisin Norra Hammarbyhamnenista ensin Vintertullsparkenin ja sitten kerrostalojen pihakäytävien läpi Malmgårdsvägenille, joka kulki vinosti matkaani oikaisten suoraan luoteeseen. Käännyin Ringvägenille lounaaseen, vaikkakin Gotlandsgatan olisi ollut suorempi reitti länteen, kun en malttanut tarpeeksi usein tutkia karttaa.</p><p>***********</p><p>Olin noin klo 15 Punaisen Ristin kirpputorilla, menin portaat kellariin ja kohta löysin etsimäni, Nils-Åke Siverssonin ilmakuvakirjan. Hinta 50 kruunua. Hintalapussa päiväys 12.3.24, siis hinnoiteltu myyntiin vasta 2 päivää sitten. Vuoden 2007 painoksen hinta oli ollut 200 kruunua Trafik-Nostalgiska Förlagetin kirjaluettelossa. Käytin viimeisen 50 kruunun setelini, jäljellä lantteja 2x 10 kruunua ja kolikko 5 kruunua. Ajattelin tukeneeni Punaista Ristiä.</p><p>Kävelin Östgötagatania pohjoiseen. En jaksanut Alvglansin sarjakuvakaupalle asti, saati Mosebackenin kukkulalle, vaan käännyin itään Bondegatanille ja siltä pohjoiseen Borgmästargatanille ja itään Folkungagatanille. Vikingin terminaaliin ehdin klo 15:50.</p><p>Pohjakerroksessa oli miehittämätön automaattiportti, jolle piti näyttää hytin avainkortin QR-koodia. Sitten liukuportaat tai hissi yläkertaan, vielä joidenkin muidenkin matkustajien perässä helposti seuraten. Toisella portilla joku kolmesta isokokoisesta vartijasta vertasi passin ja lipun nimen. Sitten jatkoin pitkälle rampille länteen kohti Cinderella-laivaa. </p><p>************</p><p>71 laivamatkaa Tukholmaan: 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.</p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-4467269481254411882024-03-19T09:36:00.000-07:002024-03-19T09:36:30.313-07:00809. Tukholma 51-52. Medelhavsmuseet, 2018<p>Tukholmaan 51. kerran. Kirjakauppias Antin kanssa kirpputorimatka tammikuun lopussa 2018. Viking Mariellan vierekkäiset B4-sisähytit numerot 4115 ja 4117 oikean pitkän käytävän keulapuolella. Hytit 4 euroa/kpl. Hytin pöydällä ei nyt ollutkaan lahjana Marianne-karamellejä 4 kpl maksimissaan 4 matkustajalle.</p><p>"Hyvin ehtii vielä!" neuvoi tuntematon matkailija minua Viking-terminaalin ulkopuolella, kun kiiruhdin. Tiesin sen, että hyvin yksin ehtisin, mutta aikainen matkatoveri odotteli jo ennen klo 17 terminaalin aulassa.</p><p>Juttelimme laivassa, miten museo + kauppa ovat elämyksiä. Esimerkiksi Tintti-sarjakuvakauppa TUkholmassa tai "Kasvihuoneilmiö" Valtatiellä 1 Helsinki-Turku ovat elämyksiä? Entäpä pitäisikö Internetiin keksiä perustaa erityinen valituspalsta?</p><p>Antti oli myynyt "Smallvilleä" lopulta naurettavan halvalla 0,20 euron hinnalla, kun oli nähnyt vaivaa kuvata internetiin. Saksasta tuomamme sarjakuva kallis. Antti haki Tukholman Viking-bussin aikataulut netistä: klo 10:10/20/30 (60 SEK), mutta emme ajaneet.</p><p>*</p><p>Aamulla Tukholman satamassa ulosmenotien ramppia kiinnitettiin laivaan kerrankin näkösällä, väliverho auki! Odottelimme aulassa maihinnousua jo etuajassa klo 9:50-10. Laivalla tuntui olevan vähän matkustajia 31.1.2018.</p><p>Kävelimme reittiä Folkungagatan, Renstiernasgatan ja Gotlandsgatan kirpputoreille:</p><p>1) Kontti, Punaisen Ristin kirpputori "Kupan", Östgötagatan 67. Kellari on varsin iso. Antti valitsi pinon kirjoja, minä vain selailin kirjoja, sarjakuvia ja lautapelejä.</p><p>2) Myrorna-kirpputori, Götgatan 79. Kontista kävelimme korttelin verran länteen Blekingegatania. Masi-sarjakuvalehdet "Knasen" 3 kruunua. Selasin pitkään Olov Svedelidin kirjaa "Reselivet", vuodelta 2000. Jatkoimme kävelyä katuja Tjurberggatan, Hallandsgatan ja Ringvägen, tullaksemme Hornsgatanille.</p><p>3) Myrorna, Pelastusarmeija, Hornsgatan 96. Siellä meni 40 minuuttia. Sitten kävelimme Hornsgatania itään.</p><p>4) Stadsmission, Hornsgatan 58, vastapäätä Mariatorgetin puistoa. Sielläkin kului 40 minuuttia. Sitten Hornsgatania itään, Götgatania kortteli etelään ja Peter Myndes Backelle, jossa on:</p><p>5) Emmaus-kirpputori. Siellä kului aikaa puoli tuntia. Ulkona satoi vettä.</p><p>6) Antti löysi musiikkikaupan, kun aikaa Tukholmassa oli jäljellä enää 1 tunti 40 minuuttia. Minä menin Söderhallen -kauppahalliin Medborgarplatsenilla. Medborgarhuset oli edelleen (vuosikausia) remontissa. Vastapäätä idässä oli lapsuudessa yöpymäni hotelli Malmen. Lännessä Södra Station juna-asema. Palasin Götgatan 79:n Myrorna-kirpputorille lukemaan Wallrafia ja lisää Olov Svedelidin kirjaa "Reselivet". (Luinpa sitä vielä seuraavalla matkallakin, kun kukaan ei ollut ostanut kirjaa).</p><p>Palasin Viking-laivalle Folkungatania. Menin kadun ennen Danvikstullia alittavan kävelytunnelin kautta bussien pysäköintialueelle. Ajan riittäessä kävelin vielä Masthamnissa edestakaisin itään, kohti Nybroplanille asti vesitse kulkevan Emelie-laivan välisatamalaituria. Viking-terminaaliin menin tarkasti määräaikaan klo 16. Olin sitten siellä ainoana passitarkastuksessa. Japanilainen pariskunta jonotti vielä hissille toiseen kerrokseen.</p><p>Voimakas vastatuuli pidensi Mariella-laivan matka-aikaa 15 minuuttia kerrallaan, lopulta yhteensä 40 minuuttia. Laiva keinahteli merellä kovasti. Helsingin laituriin kiinnityttiin vasta klo 10:50 eikä normaalisti 10:10. Lunta tuiskusi perillä Helsingissä!</p><p><br /></p><p>**************</p><p>52. MATKA TUKHOLMAAN helmikuun puolivälissä 13.2.2018. Viking Mariellan pikkuhytti B2 (2 petiä) maksoi verkkopankisa clubilaiselle 4 euroa, tai 2,90 euroa, kun korvasin 1,10 euroa bonuspisteillä "veneillä". Hyttini n:o 5934 sijaitsi laivan perältä laskien 3. poikkikäytävällä.</p><p>Kävelin Katajanokalle, loskaa ja lätäköitä. Nordean pankkikonttorissa Mannerheimintie 7 ei ollut enää kassapalveluita, vaan ne oli siirretty maan alle Asematunnelin tasalle, Makkaratalon eli City Centerin K1-kellariin, Lidlin viereen. Jonotin 9:lle vaihtoehtoiselle kassalle klo 15:55-16:05, edelläni varausnumerot 550-577. "Pankkikirjoista ollaan luopumassa, hajakappaleita enää jaossa."</p><p>Keskuskadulla oli esiintymislava ja kiinalaisia Uuden Vuoden lyhtyjä roikkui langoista kadun yllä. Kävelin Aleksanterinkatua. Päävartion katon luoteiselta kulmasta putosi lumimöykky repulleni. Lunastin maihinnousukorttini varausnumerollani Vikingin automaatista. Laivaan johtavalla rampilla oli hiljaista.</p><p>*</p><p>Tukholmassa aamulla kiilasin portailta lähelle oviaukkoa rampille ja pääsin ulkoilmaan jo klo 10:05-10. Mihin museoon menisin? Raitiovaunumuseo Söderin Tegelviksgatanilla oli suljettu syyskuusta 2017 alkaen ja aiottiin avata uudelleen jossakin lähiössä vuonna 2019.</p><p>Kävelin hitaampia ohitellen rantareittiä Slussenille. Gamla Stan, Järntorget, Österlånggatan, Drakensgränd ja Stora Hoparegränd 6 (jossa katsoin Vanhan kiltatalon) nähtävyyksinä. Skeppsholmskyrkan oli muutettu kirkosta konserttisaliksi.</p><p>**</p><p>Moderna museetin edessä istui romanikerjäläisnainen, sama kuin ennenkin, luullakseni. Hiljaista oli museossa aamupäivällä. Museokaupassa oli esillä arabinainen Zaha Hadid, Salzburgin pohjoisaseman terminaalin arkkitehti? Näin aseman Salzburgissa 2015. Monien terminaalien suunnittelija.</p><p>Östasiatiska museoon meni pari ihmistä sisään. Kävelin museon rinteen portaat. Aivan uusi Leikkikalumuseo oli avattu kallioluolaan "Bergsgrottan". Pääsymaksut maksukortilla. Kolea sää!</p><p>Kävelin Strandvägeniä, Artillerigatan. Östermalmstorg - kuljin tilapäisen kauppahallin läpi - mitkä ruoan tuoksut! Hallwylskan museo aukesi klo 12, pari ihmistä meni sisään. Kuljin Hamngatanin länteen Sergelin torille asti.</p><p>***</p><p>KULTURHUSET klo 12:20-14. Liukuportaita toisen kerroksen kirjastoon, Sarjakuvat. Löysin hyllystä "Weird Romances"? Kolme kokoelmakirjaa 1940-60-luvun "oudoimpia", asenteiltaan "vanhoillisimpia" amerikkalaisia tytöille suunnattuja romanttisia sarjakuvia. Löytyi myös kokoelmia kauhusarjakuvaa mustavalkoisin sivuin. Piirtäjinä Reed Crandall, Wally Wood, Graham Ingels, Jack Kamen ym. Myös Kalle Ankan vuosikerrat olivat näköispainoksina, mutta niitä voi lainata kotiin Espoostakin. Useimmat kirjaston lukupaikat oli varattu. Suurista ikkunoista avautuivat näköalat pohjoiseen Sergelin torille. Kiersin myös Kulttuuritalon kerrokset 3-4-5 (ylhäällä kahvila).</p><p>****</p><p>MEDELHAVSMUSEET klo 14:30-16. Entisessä pankkisalissa. Olin käynyt ennenkin vuosia sitten. Nyt en lipunmyyjää tai informaatiotiskin virkailijaa ensin huomannutkaan, oli kulman takana, museokaupan suulla. Museo oli ilmainen. Aluksi katsoin KYPROKSEN: monen kokoisia savesta tehtyjä patsas-ukkoja oli koottu vitriineihin kokonainen lauma, kuin Hattivatteja Muumilaaksossa. EGYPTI oli peremmällä, reitti osastolle sivummalta. Ruukkuja. Sarkofageja. "Hautakammio" museon kellarissa. Yläkerrassa (toinen kerros) oli kahvila ja vitriineissä pienimpiä näyttelyesineitä. Muutamia lantteja vanhoja rahojakin. Useita museovieraita, kahvila oli suorastaan täynnä.</p><p>*****</p><p>Kävelin takaisin Södermalmille 25 minuuttia, Götgatanin kirpputoreille. Mutta ensin Gamla Stanissa Prästgatan 78 ja Västerlånggatan 68, nuo vanhat talot oli katsottava, olin listannut poimintoja arkkitehtuurioppaista! (Blasieholmenissa katsoin aiemmin myös talot 6, 8, 11, 12.) Olov Svedelidin "Reselivet" oli liian jutusteleva matkailuhistoria, Viking Linen eläkeläiset, luin 10 minuuttia kirpputorilla, olin aloittanut kirjan lukemisen jo edellisellä käynnillä. Lopuksi oli varattava aikaa 25-30 minuuttia paluukävelylle Vikingin laivaan.</p><p>Kävelin Söderissä Bondesgatanin itään päähän asti. Kävin katsomassa, että Spårvägsmuseet oli todellakin lopetettu. Ehdin Vikingin Terminaaliin klo 16:05, Ylös ramöin liukuportaita 6. kannelle. Sitten menin ulkokansille 8 ja 9. Laiva lähti laiturista liikkeelle klo 16:25, Katselin maisemia 16:40 asti.</p><p>******</p><p>Aamulla lähellä Helsinkiä kävin laivan TaxFreessa klo 9:40-50. Joku rouvapari vetolaukkuineen odotti jo suljetun ulosmenoaukon suulla kannen 6 uloaulassa.</p><p>Helsingin kauppatorilla japanilainen turistipari kysyi minulta lipuista Suomenlinnaan. Poikkesin kampin Kelassa katsomassa lomakkeita. Siellä äijäpari vaati ensin vartijalta ja seuraavaksi hätiin tulleelta miesvirkailijalta oikeutta tavata konttorin johtajaa ja videokuvata tätä. Paksumpi asiakkaista ei ollut saanut puhelinnumeroa virkailijalta voidakseen selvittää asiaansa.</p><p>Puolenpäivän jälkeen 15.2.2018 huomasin, että olikin abiturienttien penkinpainajais-päivä. Esplanadilla näin 3 kuorma-autoa ja Pitäjänmäen koulullakin vielä 2 kuorma-autoa kyyditsemässä avolavoillaan lukiolaisia. Meilahden kirkon edessä City-maasturi seisoi tyhjäkäynnillä 5 minuuttia, mitä sivullinen voisi tehdä?</p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-33993284978465788982024-03-19T09:32:00.000-07:002024-03-19T09:32:01.300-07:00808. Tukholma 53. HJORTHAGEN, 2018<p>Maaliskuun lopulla 26.3.2018 iltapäivällä Helsingissä lämpötila nolla, auringonpaistetta. Kävelin Katajanokalle. Mannerheimintiellä Alepan edessä terävästi maalattu minulle täysin tuntematon nainen pyysi minulta kolmea euroa, luvaten maksaa takaisin pääsiäisen jälkeen? Kävin ensimmäisen kerran Kampin Graniittitaloon avatussa muita suuremmassa Lidl-myymälässä. Tumma suklaa 100 grammaa 49 eurosenttiä.</p><p>Katajanokalla klo 17 näkyi ulos vielä väljä ihmisvirta lasiputkessa kävelemässä kohti Gabriella-laivaa. Kolme tarkastajaa, nopea vilkaisu passi + lippu. Venäläinen perhe rampin liukuhihnalla. Päivän Iltalehti: Suomi karkottaa yhden venäläisen diplomaatin, USA 60, Britanniassa Venäjän agenttien tekemä Salisburyn myrkytys.</p><p>B4-hyttini n:o 5421 sijaitsi kolmantena ja viimeisenä oikealta käytävältä laivan keskelle lähtevällä umpikujalla. Hyttimatkani hinta oli vain 4 euroa. Oveni lukko oli tiukka, yritin 15 kertaa ennen kuin aukesi. Hytin kokolattimaton kuvio matki tiikerin turkkia. Hyvin kuuluva kaiutin tiedotuksille. Matkapuhelimeni löysi verkkoyhteyden kello 18 asti. Luin Roger Garaudyn kirjaa: "Sosialismin suuri käänne" (1969) Kirjayhtymä 1971. Garaudy erotettiin Ranskan kommunistisesta puolueesta 1970.</p><p>*</p><p>Aamulla Ruotsin Radio Tukholma: sää aurinkoinen, nolla astetta. Laiva oli kulkenut tasaisesti keinumatta. Miksei klo 9:40 ollut vielä tullut kuulutusta: "Saavumme Tukholmaan puolen tunnin päästä"? Tuli 15 minuutin kuulutus! Poistuminen laivalta ainoastaan kannelta 5, oikealta kyljeltä. Pitkä jono oikealla käytävällä: "Yleensä 7. kanneltakin on päässyt ja siellä lyhyempi jono", harmitteli rouvashenkilö. Kun kiersin takaa vasemmalle käytävälle, pääsinkin sitä pitkin suoraan aulaan asti. Olin ulkona jo klo 10:10 ja ohitin vielä monia turisteja rantatiellä ennen Slussenia. Kaarsin rannan puolelta Fotografisen museon.</p><p>Gamla Stan, Järntorget, Evert Tauben patsas aurinkolaseineen. Österlånggatan, juna-harrastajien kaupan kohdalla remontti. Olin kävellä Köpmangatanin rinnenousun ohi. Köpmangatan 15:ssä Stadsmission kirpputori, jonka valikoima tuntui kalliilta, olisiko kilpailija, Pelastusarmeijan Myrorna, yleensäkin halvempi? Tukholma-albumi: värikuvia 100 vuoden takaa, 55 kruunua. Jonkun tuntemattoman perheen valokuva-albumi: matkakuvia Hampuri, Innsbruck, Berchtesgaden, 45 krunua.</p><p>**</p><p>Slottsbacken, Kungsträdgården, Norrlandsgatan. ENGELBREKTSPLAN: Suomen satavuotis-muistomerkkinä taideteos "Vuosiluvut" Humlegårdenin puiston laidalla, valokuvasin senmatkapuhelimella ja lähetin kuvan Sinille.</p><p>Kävelin puiston poikki Kansalliskirjaston ohitse Sturegatanille. Tietöitä, kuljin luoteislaitaa, yli Karlavägenin esplanadin, STUREPARKEN -puiston ohi STADIONILLE, jonka sisäkenttää näytti kiertävän hiihtolatu. Sturegatan kaartui itään ja muuttui samalla Lidingövägeniksi. Östermalms Idrottsplats pohjoisessa, samassa korttelissa kauempana Tennisstadion, Ryttarstadion ja Fältrittklubbens ridbana.</p><p>Idrottsplatsen, Fältrittklubben... kirjoittaessani ruotsia on vaikea muistaa milloin tulee kaksinkertaisia konsonantteja kuten noissa sanoissa "tt", kun ne eivät kuulu ääntäessäni sanaa mielessäni. Ulkomaalaisten kirjoittaessa suomen sanoja heidän on vaikea muistaa tupla-vokaaleja, kuten "aa", kun he ääntävät yksiäkin vokaaleja pitkiksi.</p><p>***</p><p>Lidingövägenin eteläpuolella oli portti Olaus Petrin kirkon ympärillä olevalle asuinalueelle, jossa olin jo aiemmin käynyt. Erik Dahlbergsgatan tuli etelästä, ollen yllättävästi leveä puistokatu! Tegeluddsvägen tuli kaakosta. Kuninkaallinen tennishalli oli luoteispuolella, sitä ennen laakson pohjalla Lääkäröintitalo.</p><p>VÄRTAVERKET voimalaitos oli valtava punatiilinen rakennusmöhkäle ja NORRA LÄNKEN melko uusi moottoritie. Jalankulkijana minun täytyi vaihtaa ensin tien kaakkoispuolelle, että pääsin ylittämään tien pohjoispuolelle, JÄGMÄSTARGATANILLE, voimalaitoksen länsipuolelle. En ollut aivan yksin, majakkana edelläni joku pariskuntakin kulki pohjoiseen ja työmiehet portillaan erosivat toisistaan kättään kumpikin heilauttaen. KOLARGATAN heti voimalan takana lähti itään ja kapeni laskeutuessaan alas kohti moottoritietä, umpikujaksi, jonka päässä sijaitsi Pelastusarmeijan kirpputori.</p><p>****</p><p>MYRORNA, Kolargatan 2, kolmikerroksinen punatiilitalo. Ulko-ovi portaisiin, joita pitkin pääsi keskikerrokseen. Tilava ja siisti, paljon kirjoja salin perällä. Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskus tuli mieleeni. Kirjat 25 kruunua/kpl. "American Teacher's Book" - huumoria historian opetuksesta. Sisälsi pelin Kongressiin pyrkimisestä. Pohjoismaiden poliitikoista esiteltiin mm. Svinhufvud. Lastenkirjailijoiden teosten keräilyn kirja - ensipainosten arvo. Anthony Buckeridge 5 Rex Milligan -kirjaa. Tove Jansson. Enid Blytonin teoksia listataan 8 sivua tihein rivein. 45 kruunua. Agentti X9 -sarjakuvalehtiä, mukana Rip Kirby 1978... 1986... Taskukirjat 20 SEK/1 kpl, 45 SEK/3 kpl. "Norrmalmista" on näköjään tehty samanlainen kaupungiosa-taskukirja kuin minulla on (ja olen lukenut) Södermalmista.</p><p>Ylimmässä 3. kerroksessa lautapelejä. Jokin Algan laiva-aiheinen peli. Pienen kirjanpainajan kohopaino-laatan kumikirjasimista 3 kpl putosi lattialle, pöydälle pudonneet palautin laatikkoon. "Koululuokka" -lautapelissä kilpaillaan kuka saa vähiten muistutuksia! (joita saa kuiskailusta, lunttaamisesta, purukumin jauhamisesta...) "Ope ragee!" Jokainen pelaaja on vuorotellen opettajana. 40-50 SEK. Tavallisimmat pelit vain 20 SEK. Aikaani kului kerroksissa 30+20 minuuttia klo 12-12:50. Päiväni Tukholmassa oli siis puolivälissä. Henkilöautoja oli pysäköity Kolargatanin varrelle peräkkäin, jolloin vapaaksi jäi vaih 1 kaista vuorotellen jompaankumpaan suuntaan.</p><p>*****</p><p>HJORTHAGEN oli minulle uusi lähiö. Kirkon torni näkyi. Kävelin Artemisgatania luoteeseen. Mukavan näköisiä kolmikerroksisia asuintaloja. Oikaisin sisäpihan poikki. Kirkko olisi auki. Siellä tarjottiin tiistaisin klo 13-14:30 voileipiä, väki oli mennyt jo sisään klo 13:10? Etsin hyvää valokuvauspaikkaa, josta ylhäältä puiden oksien lomasta oli näkymä Lidingön saarelle vieville silloille.</p><p>Jatkoin kunnollista polkua luoteeseen ja länteen Artemisgatanille, jota kävelin kaakkoon, metrotunnelin suuaukolle. Liukuportaat oli vain syvältä maan uumenista pinnalle tuleville. Tunnelbanan aseman ROPSTENIN eteläisempi sisäänkäynti. Asemalla oli jaossa pino joka päivä, paitsi sunnuntaina, ilmestyvää ruotsinkielistä ilmaisjakelulehti "Metroa". Laitoin pinoon toiseksi Helsingistä tuomani suomenkielisen "HS-Metron". (Metro-lehdet kuolivat älypuhelinten yleistyttyä, viimeistään korona-pandemiaan vuonna 2020).</p><p>Kävelin reittiä Skogvägen - Jägmästargatan - Lidingövägen (joka on Sturenkadun jatke Stadionin mutkasta alkaen). Sitten STORÄNGSVÄGEN koilliseen, niityn ja laakson halki, joku pariskunta edelläni. Pohjoiseen näkyy olevan rakenteilla uusi moderni räikeä asuinlähiö. Punainen kerrostalo. Lanforsvägen Hjorthagenista länteen.</p><p>******</p><p>RYTTARSTADION. Fiskartorpsvägen (bussipysäkkejä) etelään. Drottning Sofias vägen ja Träskportsvägen lounaaseen. LILL-JANS SKOGEN on luonnonpuisto-metsä pohjoispuolella, kohti BRUNNSVIKENIN lahdenpohjukkaa (josta rantaa luoteeseen Hagaan tai koilliseen Yliopistolle, Bergianska Trädgårdeniin ja Naturhistoriska -museoon).</p><p>TEKNISKA HÖGSKOLAN (Stadionin luoteispuolella). Drottning Kristinas väg (englantia puhuvia kävelijöitä - kuulostavat elokuvilta, joita olen katsonut). VALHALLAVÄGEN luoteeseen. Vaihdoin kadunpuolta lounaaseen ja kiersin myötäpäivään kahden korttelin lenkin Baldersgatan - Friggagatan - Tyrgatan eli LÄRKSTADENIN, mäellä, jonka alapuolella etelässä kohoaa ENGELBREKTSKYRKAN. Lärkstadenissa on ilmeikkäitä erkkereillä varustettuja asuintaloja, jotka tuovat mieleen Helsingin Eiran ja Huvilakadun.</p><p>Ylitin Odengatanin. Surbrunnsgatania lounaaseen. Yli Birger Jarls gatanin, Roslagsgatanin, Tulegatanin ja Döbelnsgatanin (jonka päässä luoteeessa Stefanskyrkan ja Vanadislunden).</p><p>*******</p><p>STADSMISSION kirpputori, Hagagatan 3, kellarissa. Kalliin tuntuista, tosin 3 taskukirjaa kahden hinnalla, yhteensä 40 kruunulla. Horst Schröderin 80-sivuinen lehti sarjakuvien sensuurista 40 SEK? Surbrunnsgatan 58:ssa olisi ollut Antikvariaatti, jonka unohdin.</p><p>STADSBIBLIOTEKET, uusi lisärakennus Odengatanin varrella, jossa ulkomaalaiset sanomalehdet ja vieraskieliset kirjat, sekä kaikki Ruotsin sanomalehdet? Boråstidningeniä luen, sekä norjalaista Aftenpostenia, jonka torstai-numerossa 48+32=80 sivua. Kuusi värillistä aarjakuvaa yhdellä sivulla. Lehden lopussa 2 sivua muistokirjoituksia kuollesta ihmisistä! Suomesta Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat.</p><p>NORRTULLSGATAN, Antikvariaatti Aderton sekä kirpputori Myrorna (lautapelien hyllykkö kirjaosaston hyllyköiden takana). Kävelin Drottninggatania kaakkoon. Lounaispuolella Maatalousteknologian koulu ja ENTINEN Teknillisen korkeakoulun talo. Itäpuolella kummitustalo SPÖKSLOTTET ja sen Kummituspuutarha, poikkesin pihaan portista, näin informaatiotauluja, seinustalla istuskelija.</p><p>Strindbergin kotimuseon kerrostalon kivijalan Antivariaatti Augustissa olisi ollut 50 % alennusmyynti, kuten usein, paljon asiakkaita. Kiiruhdin jo kohti Vikingin laivaa. Gamla Stan, Västerlånggatan, Järntorget.</p><p>Viking-terminaalissa tasan määräaikaan klo 16 olin ainoa asiakas kolmelle lippujen ja passien tarkastajalle, tai joku pariskunta kaukana edelläni rampilla, muttei ketään takanani. Tunsin viettäneeni antoisan päivän, halusin tulla pian uudelleen! Olin käynyt 4 kirpputorilla (2 Myrorna, 2 Stadsmission), 1 antikvariaatissa ja 1 kirjastossa.</p><p>********</p><p>Laivamatkani Tukholmaan (yllä 53. käynti 71:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-52509144628398729412024-03-11T08:00:00.000-07:002024-03-11T08:00:04.593-07:00807. Tukholma 54. Gärdetin 5 museota 2018<p>Kävin 22.5.2018 viemässä omakotitalon postilaatikkoon Niemitielle Tapaninkylään Huutonetissä huudetun Juho Juntusen kirjan "Tuuliajolla - Saimaa-ilmiö". Ajoin sitten bussilla Tuusulantietä ja Mäkelänkatua Rautatientorille.</p><p>Katajanokan satamaan ehdin klo 16:50. Rampilla laivaan vaelsi ihmisryppäitä. Nousin liukuportaita 6. kannelle ja laskeuduin sieltä portaita yhden kerroksen hyttikannelleni: Viking Mariella B2-hytti numero 5830 keskellä neljättä poikkiriviä perältä laskien. Risteilyni hinta oli 10 euroa.</p><p>Vietin aikaa ulkokannella klo 17:20-18. Kova ja kylmä tuuli. Paljon kiinalaisia matkustajia. Lokit tekivät liitelytemppuja ulkokannen yllä. Valokuvasin Eteläsatamaa ja Harmajan. Maistoin Taxfreessa hyvää Remy Martin -konjakkia sekä Masi-punaviiniä. Naisasiakas muisti tutun myyjän "vuoden takaa", myyjän mahtoi olla vaikeata muistaa.</p><p>*</p><p>Aamulla 23.5.2018 lämpötila Tukholmassa 22 astetta laivan kuulutuksen mukaan ja 27 astetta päivällä radion sääennustuksen mukaan. Uloskäynti ainoastaan kannelta 4. Lähdin hytistäni klo 10:10, jolloin viides kansi oli aivan tukossa matkustajista. Kiersin takaportaita neljännen kannen pitkälle käytävälle, joka veti hyvin laivan kylkiaukolle. Ruuhkaista oli vielä sekä rampilla että ulkona klo 10:15. Ennen Slussenia ohitin paljon matkailijoita.</p><p>Gamla Stanissa kävelin Österlånggatanin ja Pelikangrändetin läpi. Liikkeellä oli paljon ruotsalaisia koululaisryhmiä tekemässä tehtäviä kädessään olevan ohjepaperin mukaan. Kungsträdgårdenissa oli päiväkotiryhmiä. Kävelin Arsenalgatania Berzeliuksen puistoon.</p><p>Nybroplanilta kävelin venelaiturien ohi rantaa pitkin itään, kohta jo miljonäärien asuttaman Strandvägenin esplanadin keskellä kulkevaa puistokäytävää pitkin, suojassa toukokuun 2018 auringon paahteelta. Djurgårdsbrunin sillan kohdalla oli harmillisesti poikettava keskeiseltä puistokäytävältä kadun reunalle.</p><p>Takataskuni olivat kuumenneet, niissä olivat kartta ja muovipussi mahdollisia ostoksia varten. Housujeni vasemmassa etutaskussa olivat kännykkä, avainnippu, peili ja nenäliinaa; oikeassa taskussa passi ja rahakukkaro, jossa myös hytin avainkortti. Päällystakki olisi ollut liikaa helteessä.</p><p>Nobel-puisto tuli vastaan, kävelin sen rantapolkuja itään. Toukokuussa näkyi vielä kyltti: "Varokaa heikkoja jäitä!" Nobelgatan ja Diplomatstaden, mm. Amerikan suurlähetystön tähtilippu liehuu. Folke Bernadotten rantapolku. Juoksijoita, hölkkääjiä, paidatonkin mies.</p><p>Ennen kauempana näkyvää Merimuseota oli rannassa muistomerkki Rauhanturvaajille. Rakennustyömaa: kohoava katsomoko tekeillä? Museoiden pysäköintialue pohjoisempana. </p><p>Merimuseon kapea valkoinen rakennus (Ragnar Östberg 1935) loisti avaralta niityltä kaartuen kuin bumerangi tai ankkuri (koverana länteen). Nousin puiset portaat Merimuseon länsipuoliselle pihalle. Näin joitakin turisteja sisäänkäynnin portailla keskellä pitkää taloa. Olin kävellyt laivalta tunnin ja 15 minuuttia.</p><p>**</p><p>MERIMUSEO, Sjöhistoriska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 24, ti-su 10-17 ainakin)</p><p>Sisällä oli tyhjän tuntuista, valkopukuinen vahtimestari vain käveli aulan poikki juttelemaan informaatiotiskin naiselle. Vapaa pääsy, museo oli maksuton. Menin ensiksi suoraan itään syvennykseen, jossa oli esillä Kustaa III:n fregatin Amphionin peräsalonki ruokakattauksineen. Seinällä oli merenkulkijaperheiden muotokuvia, esim. John Jenningsin perhe.</p><p>Eteläsiiven näyttelyssä kuvailtiin mm. merimatkaa Göteborg - Cadiz - Kapkaupunki -.Jaava - Kiina. Jaavan Bataviassa ei kuulemma mielellään pysähdytty. Kaikki matkalle lähteneet eivät selvinneet hengissä, joten näimme purjekankaaseen käärityn ruumiin. Eksoottisten satamien elämää elävöitettiin. "Siirtomaassa naiset viettävät aikaansa mieluummin orjien kuin miestensä kanssa." Talon eteläpäässä oli liukuoven takana ravintola.</p><p>Pohjoissiivessä oli valtavasti sotalaivojen pienoismalleja, joista en jaksanut innostua. Pohjoiskärjessä oli kirjasto, jonka kellarissa valokuva-arkisto.</p><p>Merimuseo tuntui pienehköltä, koska en huomannut portaita toiseen kerrokseen, jossa olisi eteläpuolella näyttely Shipping & Shopping, sekä pohjoispuolella tilapäinen näyttely. Kellarissakaan en käynyt, siellä olisivat arkistot, naulakot, käymälät, auditorio sekä tilapäisesti suljettu pelihuone Saltkråkan. Aikaani kului Merimuseossa vain puolisen tuntia toukokuussa 2018.</p><p>(Edellisen kerran olin käynyt Merimuseossa bussilla 69 Päivin kanssa, maaliskuussa 1999, jolloin pääsymaksu oli 40 kruunua ja museossa (kahviloineen) kului meiltä 2 tuntia Tervantuoksuisia veneitä purettiin. Merimaalauksia. Yläkerrassa pienoismalleja ja kajuuttaesityksiä. Lena Ringbom (1913-65) toimi merimiehenä 1931 Gustav Erikssonilla, lehtijuttuja naisesta NY Times ym, myöhemmin kuvataiteilija. Kellarissa oli telakan pienoismalli.)</p><p>(Merimuseoon kuuluu kesäisin myös Venehalli ja laivatelakka Galärvarvet vajaan parin kilometrin päässä, Djurgårdenin saaren länsirannalla, Vasa-laivan museon ja Astrid Lindgrenin huvipuiston Junibackenin välillä. Kävin Venehallissa "Båthallen 2" syyskuussa 2015, kun se oli viimeisiä päiviä auki.)</p><p>Jatkoin kävelyäni ulkona. Kolmen minuutin suorin tie Merimuseosta itään Etnografiseen museoon kulkee rakennusryhmän läpi, jossa majailee kolme muuta museota: Urheilumuseo (ilmainen), Poliisimuseo (60 kruunua) ja Tekniikan museo (150 kruunua).</p><p>Lapsia varten oli pihalla pieni liikennekaupunki, liukurata, leikkikauppa, leikki-bensiiniasema, polkuautoja. Tekniikan museon itäpuolelta kuului lasten ääniä: he leikkivät ulkona labyrintissa.</p><p>***</p><p>KANSATIETEEN MUSEO, Etnografiska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 34, ti-su 11-17 ainakin)</p><p>Etnografisen pihaa koristivat intiaanien totemipaalu sekä muutamat puupaalut muistoksi Neuvostoliiton vallasta vapautuneesta Itä-Euroopan maasta. Kukaan ei ollut menossa sisälle museoon, mutta kahvilan ulkoterassi oli täynnä iloisia kesäihmisiä toukokuun helteellä 2018.</p><p>Menin kävelypolkua etelään kohti rantaa. Jonkin taistelun muistomerkki. Kävin eteläpihalla katsomassa ulkoa sisälle Japanilaiseen teehuoneeseen, joka ei ollut toukokuussa vielä auki. Talon ympärillä oli aidattu japanilainen kivipuutarha, jossa vesi valui bambuputkesta lammikkoon. (Suomessa Vantaan Meiramitien Viherpajassa on parempi Japanilainen puutarha teehuoneineen!) Henkilökunnan edustaja käväisi teehuoneessa sisällä ja tervehti vierasta pihalla. Oikaisin museolle poikki nurmikentän, jolle oli levittäytynyt toukokuussa auringonpalvojia.</p><p>Kun kävelin Etnografisen ovesta sisään, päähuiviin kietoutunut somalialainen virkailijatyttö jutteli juuri infotiskillä ainoan muun asiakkaan kanssa. Kassa oli tarpeeton, koska museoon oli vapaa pääsy vuodesta 2016 alkaen. Kävelin kivipatsaiden galleriakäytävää itään, oikealla etelässä oli ravintola, vasemmalla "Kaukaa haettujen" näyttelyhalli.</p><p>Alakerran kohokohtia: "Maailma kapsäkissä". "Magasinet", vanhanaikainen osasto, jossa vitriineihin kapeiden käytävien varsille oli tiuhaan sullottu 6000 yli sata vuotta sitten kerättyä esinettä eksoottisista maista. Useita filmiesityksiä: Benin City väreissä (5 min): liikenne kulkee ohi norsun syöksyhampaista tehdyn portin ja sitten ajetaan mopolla pitkin afrikkalaista katupahaista, jota reunustavat yksikerroksiset avoimet kauppakojut.</p><p>Mustavalkoisessa filmissä (15 min.) ruotsalainen lähetyssaarnaaja saapui kantotuolilla Kongon kylään sata vuotta sitten. Valkoinen veti hampaita, punnitsi lapsia, rokotti, kastoi, vihki ja siunasi alkuasukkaita, jotka rakensivat ahkerasti lähetysasemaa. Toisessa filmissä Australian aboriginaalit muistelivat kriittisesti ruotsalaisen tutkimusmatkailijan käyntiä.</p><p>"Beninin aarteita", esillä komeita mustia patsaita (joitakin oli eri aikoina sensuroitu verhoamalla sukupuolielimiä, kerrottiin esittelyteksteissä). Lasten toivekammiossa (kuin Mustanaamion luolassa), johon aikuinen yli 140-senttinen mahtuu vain kääpiökäynnillä, kummittelivat hämärässä luolassa erityisesti pelottavat, irvistelevät, isohampaiset kiinalaisten tai meksikolaisten epäjumalat tai naamiot.</p><p>Portaat yläkerran keskushalliin. Länteen oli rakennettu Afrikasta kertova moderni käsikirjasto, kaiketi maahanmuuttajia varten. Pohjoisessa esiteltiin niin Amazoniaa kuin arktista jäätikköä dioraamoin jääkarhuista ja jäävuorista, sekä Australiaa uskomattomine Ayers Rock- eli Uluru-vuorineen tai kalliomuodostumineen.</p><p>Etelässä oli japanilaisen pientalon malli vitriinissä ja esityksiä ainu-kansasta, No-teatterista, tee-seremoniasta, sekä Amerikan intiaanien elämästä, niin täysikokoinen tiipii-teltta kuin pueblo-intiaanien kivitalokylän pienoismalli. Villin lännen TV-sarjafilmin tunnusmusiikki soi "rattata-tattan-taa-taaa!" ja Buffalo-Billin, Karl Mayn, Edward S. Ellisin ym. intiaaniaiheisten seikkailukirjojen kansikuvia heijastettiin vuorotellen seinälle.</p><p>Toukokuussa 2018 viivyin museossa vain tunnin. Lokakuussa 2016 viihdyin siellä 2 tuntia. Alakerran peräosa portaikon liepeillä oli nyt tyhjillään ja porakoneiden ääni kertoi uuden rakentamisesta. Edellisellä kerralla siellä oli näyttely sukupuolten eroista ja yhtäläisyyksistä.</p><p>(Huhtikuussa 1985 kävin (bussilla 69) Etnografisessa opiskelija-alennuksella (5 kruunua). Alakerrassa oli Japania, yläkerrassa savimajoja. Intiaani-tinasotilaita vitriinissä. Alkuasukkaiden veneitä kerrosten välillä. Koululuokka ekskursiolla. Ostin eksoottisia esineitä kuvaavia postikortteja.)</p><p>****</p><p>URHEILUMUSEO, Riksidrottsmuseet (Djurgårdsbrunnsvägen 26, ti-su 11-17 ainakin)</p><p>Urheilumuseo ja sen pihamaa näyttivät autioilta, kun Kävin ensin idempänä Etnografisessa museossa. Paluumatkalla näin parin tytön istuvan Urheilumuseon ulkoportailla nautiskelemassa toukokuun 2018 auringonpaahteesta. Nousin portaat heidän ohitseen ja avasin ulko-oven. Toinen tytöistä lähti perässäni sisälle ja tervehti: "Välkommen!" Hänen puseronsa rintamuksessa kiilteli nimilaatta, joka todisti hänet virkailijaksi eikä lomailijaksi.</p><p>Museokauppa ja infotiski olivat oikealla idässä ja näyttely alkoi vasemmalta kohti länttä ja pohjoista. Esillä oli sarja Olympialaisten julisteita. Pysähdyin saliin katsomaan filmiesityksiä vuoden 1948 urheilujuhlista, Göteborg raitiovaunuineen esittäytyi mustavalkoisena, hattupää-herrat paksuine palttoineen olivat menossa stadionille, jossa kiskaistiin kuulia ja keihäitä. Välillä tapahtumapaikka vaihtui Malmöksi.</p><p>Näyttelyssä oli esillä urheiluasuja mallinukkien päällä, taitoluistelijatytöstä jättiläismäisiin jääkiekkoilijaan ja hiihtäjään. Museokävijälle olisi ollut tarjolla pulssimittareita ja useita erilaisia laitteita oman fyysisen kunnon testaamiseen, mutta kengät olisi otettava pois ensin. En osallistunut mihinkään. Olin ainoa museovieras.</p><p>Reitti kääntyi jo takaisin itään kohti ulko-ovea ja museokauppaa, mutta vielä nousivat portaat pohjois-suuntaan, toiseen kerrokseen. Yläkerrassa voi katsella värillisiä urheilufilmejä, muutaman minuutin lajia kohti: pöytätennis, uinti, nyrkkeilu, paini jne.</p><p>Dioraamoihin tai vitriineihin oli rakennettu pienoismalleja, kuten kaupunginosa junaratoineen, urheilukenttineen ja liikuntamahdollisuuksineen. Pohdittavaksi asetettiin kysymyksiä: "Onko kaikilla varaa harrastaa?" Urheiluvälineitä kuten vanhoja tennismailoja oli näytteillä.</p><p>.Pihalla katsellessani olin nähnyt kiinnostavasti umpinaisen siltakäytävän johtavan Urheilumuseon toisesta kerroksesta naapuritaloon, mutta käytävään vievät pariovet huomasin sisällä visusti suljetuiksi. Ennen poistumistani (puolessa tunnissa) katselin vielä joitakin - yllättävän viihdyttäviä - urheilufilmin pätkiä!</p><p>*****</p><p>POLIISIMUSEO, Polismuseet (60 kruunua!) (Museivägen 7, ti-su 12-17 ainakin)</p><p>En nähnyt oven käyvän Poliisimuseoon. Ohitse vain kuljin minäkin, saman talon länsipään Urheilumuseon ja naapuritalon Etnografisen välillä. Pihalla oli pieni lasten liikennepuisto, johon saisi vuokrata polkuauton Poliisimuseosta. Talon itäkulmalla oli mainio kuvauskohde: poliisin helikopteri kolmen metrin korkeudessa pylvään nokassa. Valokuvan taustaksi saattoi valita Kaknäs-tornin ja taivaan sinen. Lapsia varten oli myös maassa pieni leikki-helikopteri, johon he saattoivat kiivetä.</p><p>******</p><p>TEKNIIKAN MUSEO, Tekniska museet (150 kruunua!) (Museivägen 7, ma-su 10-17 ainakin)</p><p>Tekniikan museo (Etnografista museota vastapäätä) on toimintapainotteinen, kuten Vantaan tiedekeskus Heureka, siksi hintava. Kävijä ei ainoastaan katsele vaan saa itse kokeilla laitteita tai käyttää luovuuttaan. Museon itäpuolen pihamaalla leikki monia lapsia ulkona jonkinlaisella pelilaudalla, jossa kuljettiin paikasta toiseen ylittäen sallittuja rajoja tai kiertäen kiellettyjä rajoja. En käynyt Tekniikan museossa sisällä.</p><p>*******</p><p>Kävelin myös paluumatkan länteen, 3 kilometriä Tukholman keskustaan. Olin käyttänyt jo neljä tuntia kuudesta mahdollisesta.</p><p>HALLWYLIN palatsimuseon rautaportti oli auki. oliko sisäpihalla terassi- tai baarimyyntiä? Jatkoin Hamngatania Kulturhusetille.</p><p>SERIETEKET. Kulttuuritalon sarjakuvakirjastossa klo 14:45-15:05 luin sarjakuvakokoelmaa "Young Romances" - 1950-luvun oudoimmista romanttisista sarjakuvista, joita amerikkalaisille tytöille julkaistiin. Kolme tarinaa ja esipuhe 40 sivua, 1958... Jack Kirby piirsi 1940-luvulla miehitetyn Saksan "Fraulein, Feuhrer, Auf Weidersehen" (sic), saksaa kirjoitusvirhein. Poika ja tyttö törmäsivät huvipuiston leikkiautoilla, poika tarjosi kyydin oikealla autolla. Kuolemaan tuomittu hyvästeli rakastetun, joka aikoi tehdä itsemurhan rakkaansa teloitushetkellä. Myrkytetyksi luullun uhrin itsemurhaviesti löytyi, olikin tehnyt itsemurhan, joten teloitettavaksi aiottu vapautettiin viime tingassa, mutta hänen rakas Marilyninsä oli ehtinyt jo kuolla.</p><p>Kierreportaat Kulttuuritalon II kerroksen kirjastosta laskeutuivat Informaatiopisteen viereen katutasossa, talon läpi kulkevan ajoaukon itäpuolelle. Kävelin Kustaa Aadolfin torille ostoskäytävä GALLERIAN läpi, mutta en nähnyt matkalla kirjakauppaa (haluaisin hyvän kartan). Gamla Stanissa kävelin Västerlånggatania - Nygatania - Sven Vintapparen kujaa. Serieboden oli tyhjä asiakkaista kuten aina. Comics Heaven oli laittanyt 20 SEK (2 euroa) maksavat amerikkalaiset nykysarjakuvat ulos ovenpieleen.</p><p>Mariella-laivalle saavuin ajoissa klo 15:55. Ruuhkaa hallissa, muttei kuitenkaan jonossa portille ennen minua kuin kolme ihmistä. Passin ja maihinnousukortin nimet vertailtiin. Päivän helle oli rasittanut minua hikoiluttamattakin lyhythihapaidassa. Viileä tuuli. Mietin olisiko Tukholma-kiintiöni jo täysi.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-28127996295566230772024-03-06T05:25:00.000-08:002024-03-06T05:25:51.393-08:00806. Tukholma 55. kerta. Nationalmuseum 2018<p>Viimeinen vuoden 2018 Tukholman-risteilyistä. Helsingissä 19.11.2018 kävelin klo 16:45-17:05 Aleksia Katajanokan terminaaliin. Gabriella-laiva, B4-sisähytti 10 eurolla. Terminaalin yläkerrassa seisoi kolme vartija-karjua rivissä seinustalla ja automaattiporteilla oli kaksi virkailijaa kysymässä: "Matkalippu ja henkkari".</p><p>Hyttini oli B4 numero 5509, vasemmalla pitkällä käytävällä keulasta perään, lähellä hissiaulaa. Läpikulkukäytävä oli usein äänekäs! "Avoimien ovien päivä" monessa hytissä, eri hyttiläisten keskustelua käytävässä. Kaksi naista kiisteli keskenään oikeasta kulkusuunnastaan! Romanien sukukokous ensimmäisellä välikäytävällä.</p><p>*</p><p>Aamulla 20.11.2018 lähdin hytistäni klo 10, pääsin rampille klo 10:05 ja olin ulkona Tukholmassa klo 10:10. Pakkasta, hengitys höyrysi, mutta myöhemmin päiväksi lämpeni. Ehdin alkupuolelle maihinnousijoista ja ehkä ensimmäisenä Slussenille, jonka monivuotinen jättiremontin työmaa oli selvästi edennyt edellisen käyntini jälkeen. Korotettu jalkakäytävä oli erotettu pyörätiestä. Kävelytunneli oli lyhentynyt, sen päällä olevaa autotiekantta oli louhittu lisää pois. Käännös oikealle tapahtui yllättävän pian, luulin olevani vasta Slussenin sillan itäpuolella, mutta olinkin jo länsipuolella, vanhalla reitillä. Gamla Stanin Österlånggatan 20:n junakirjakaupan ohitin klo 10:40 ja otin kirjaluettelon taskuuni.</p><p>**</p><p>SUOMALAINEN KIRKKO (vuodelta 1725), keltainen talo, rakennettu 1653, kuninkaanlinnan eteläpuolella, Slottsbacken 2. - Vihdoin viimein pääsin käymään sisällä! Aina ennen koetellessani ovia ne olivat olleet lukossa. Tällä kertaa näin ovesta kulkevan sisään aikuisia ja lapsia, olikohan talossa jokin lastenkerho tiistaina klo 10-12. Koska ovi oli lukitsematon, avasin sen ja tulin eteiseen. Raotin seuraavaa ovea kirkkosaliin. Siellä oli yleisötilaisuus, jossa joku Irja puhui suomeksi.</p><p>En mennyt salin etuovesta sisään, etten häiritsisi esitystä, vaan kiersin ulkona kulman ympäri länteen takaovelle, josta sisälle. Perällä oli kaksi talon teknikkoa, joista toinen sääteli konelaudalta valaistusta. Istuuduin takariville. Laskin noin 30 ihmistä edellisillä riveillä. Tilaisuuden aiheena olivat suomalaiset sotalapset Ruotsissa toisen maailmansodan aikana. Sotalapsien yhdistys oli jo virallisesti lakkauttanut toimintansa, mutta jäljellä olevat aktiivit kiittivät Tukholman suomalaista seurakuntaa siitä, että saivat mahdollisuuden kokoontua kirkossa. Samat asiat puhuttiin ensin suomeksi ja sen jälkeen ruotsiksi. Valokuvasin kirkkosalia ja istuin siellä runsaat 5 minuuttia. Ulkokuvan otin kirkon eteläpuolen sisäpihasta. Pihalla oli marraskuussakin istuskelijoita.</p><p>***</p><p>RIDDARHOLMEN. Kävelin Storkyrkobrinkeniä länteen, talossa 14 oli yhä näyteikkunoin "Antikvariat Verklighetsflykten", mutta auki vain joinakin päivinä klo 12-18. Jotkut liikkeet olivat auki esim. torstaina, perjantaina ja lauantaina. Tietyömaan vuoksi en päässyt kävelysillalle Centralbron - Norra Järnvägsbron, en kujiltakaan, mm. Norstedtin painotalo, enkä Evert Tauben terassilta. Palasin idemmäs Vasabronille asti. Sitten kävelin Vasagatania rautatieaseman ohitse. Valokuvasin hauskan veistoksen, joka esittää kiiruhtavaa matkailijaa, hieman Tintti-sarjakuvan kaltaisesti.</p><p>Kävelin Norra Bantorgetin poikki, kaunis. Torsgatan luoteeseen. Bonniersin kuvataidehalli olisi auki vasta keskiviikosta. Parhaillaan siellä vaihdettiin näyttelyä, kuorma-autosta tuotiin tavaraa.</p><p>****</p><p>ATLAS-alue on kaunis, S:t Eriksplanin ja Barnhusvikenin välissä. Atlasgatan alas, päättyy talon seinään, mutta portaita pääsee nousemaan kaksi kerrosta ylemmäs. Sankt Eriksgatan koilliseen ja Rörstrandgatan luoteeseen. Filadelfia-kirkko. Birkagatan 21: SUOMALAINEN KIRJAKAUPPA, pieni näyteikkuna suomenkielisiä, avoinna vain 2 päivää viikossa, keskiviikkona 16-18 ja lauantaina 11-15.</p><p>FRAMTIDSANTIKEN Surbrunsgatan 58. Tulin Frejgatanin ja Norrtullsgatanin kautta. Liike auki ke-pe 12-18. Aurinkolaseja ikkunassa. Norrtulls Sjukhus pohjoisessa. Suurkorttelissa oli sisäpiha ja kuja - oikaisin. Stadsmission kirpputori Hagagatan 3. Isokokoinen sarjakuva-antologia "Comics 8" näytti kivalta, 40 kruunua. (Suomessa oli julkaistu vain ensimmäinen osa, joka toki oli paras!) Will Eisnerin "Spirit" väreissä, Toonderin "Tom Puss", Knallhatten, Punasulka, sarjakuvina. Colin Thubron Valkovenäjällä 30 kruunua. "Kanke"n matkat, en muista nimeä, olin kuullut. Kävelin Kungsgatania ja Norrlandsgatania. Poikkesin Adlibris-kirjakaupassa, joka myy Suomessa internet-verkossa.</p><p>Hallwylskan palatsiin meni pari ihmistä sisään, minä heidän perässään, pari tuli jäljessänikin. Kaikki menivät museokauppaan toiseen kerrokseen. Ensin portin jälkeen kurkittiin sisäpihalle, jota laitettiin marraskuussa talvikuntoon.</p><p>*****</p><p>NATIONALMUSEUM. Kävelin Nybroplanilta rantakatua Nybrokajenia kaakkoon, taidemuseon taakse, kiersin museon takaa puistikon kautta. Rakennuksella lisäsiipi. Etusivulla lounaassa ulkoportaita nousi tai laskeutui moniakin ihmisiä. Pääovelle sivusta oikealle. Vartija. Sisällä jotkut vieraat nousivat suoraa päätä portaita seuraavaan kerrokseen, oikealta tai vasemmalta. Museo oli vieraille maksuton, avauduttuaan monivuotisen remontin jälkeen. Pysyin itse ensin pohjakerroksessa ja astuin peremmälle: komea veistosten täyttämä piha tai sali! Lasten museokierros, hissit, kellarissa wc ja naulakot? Monilla vierailla oli päällysvaatteet yllään ja kassejakin käsissään.</p><p>Portaat ensimmäiseen kerrokseen. Taidetta 1800-2000, myös huonekaluja, puhelimia, kirjoituskone ym. Kiersin kaikki salit talon ympäri. Otin valokuvia puhelimellani. Paljon oli vartijoita Securitas-yhtiöstä, joskus kolmenkin ryväs heitä juttelemassa keskenään. Mahtavia tauluja!</p><p>Toinen, ylin kerros. Vanhempaa taidetta ennen vuotta 1800. Uskonnollisia aiheita. Rembrant, Rubens, Kaarle XII:n ruumista kannetaan kotiin Norjasta suurmaalauksessa. Kustaa II Aadolf kaatuu Lützenin taistelussa 1632. Italian maisemia ja antiikin tarinat kuvitettuina. Virkistävä museokäynti - kuin matka matkan sisällä. Vietin Kansallismuseossa 1,5 tuntia klo 13:15-14:45. (Aukioloaika: 11-19)</p><p>******</p><p>FORUM FÖR LEVANDE HISTORIA. Stora Nygatan 10, Gamla Stan. Ehdin viettää historiallis-yhteiskunnallisissa näyttelyssä vain noin 15 minuuttia klo 15-15:15. Joitakin kuvarakennelmia, ständejä, kuulokkeita selostuksille. Katsomossa istuville koululaisille pidettiin esitelmiä valkokankaalla vaihtuvin historiakuvin. Portaat yläkertaan, jossa näyttely "Saksan tie 1928-33". Valokuvia, joissa Hitler harjoittelee erilaisia eleitä puheitaan tehostmaan. Kuvitettuja selostuksia politiikasta ja demagogiasta.</p><p>COMICS HEAVEN klo 15:25 tyhjä asiakkaista, vain myyjä Linda? Yksi asiakas tuli juttelemaan kassalle. Kävin silmäilemässä valikoimia. Paperikassillinen (Blondie päällä) 25 SEK. FOTOGRAFISKA -valokuvamuseon museokaupassa Södermalmin rannassa kulutin viimeiseksi noin 5 minuuttia.</p><p>*******</p><p>VIKING-terminaali - tyhjänä klo 16:05. "GATE CLOSED"!! luki hätkähdyttävästi yläkerrassa. (Portti 1: Cinderella, 2: ei mitään, 3: Gabriella, Helsingfors. Yksi virkailijatyttö oli kuitenkin vielä toisella automaattisella kortinlukuportilla. Kuljin yksin typötyhjää ramppia kohti laivaa. Mutta sitten perässäni tuli kuitenkin vielä joukkoja. </p><p>Laivassa pitkällä vasemmanpuoleisella pääkäytävällä hillui tänäänkin lössiä, kai viimeöiset tekivät paluumatkaa? He ottivat hyteistään ulos pikkutuoleja istuakseen niillä koko remmi käytävän varrella. Menin hyttiini lepäämään pariksi tunniksi, jalkani olivat päivän pitkästä kävelystä väsyneet.</p><p>Helsingissä seuraavana aamuna pakkasta, kylmää, viimaista talvea marraskuun lopulla. Ostin aamulla laivan Taxfreesta kartongin "Mark1" -tupakkaa 38,90 eurolla, lakritsia 9,40 eur, Koskenkorvaa 50 cl 10,70 eur, yhteensä 59 eurolla.</p><p>.</p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-78975800481131406252024-03-06T05:19:00.000-08:002024-03-06T05:19:54.601-08:00805. Tukholma 56-57. Naturhistoriska 2019<p>Vuoden 2019 ensimmäinen, mutta kaikkiaan 56. matka Tukholmaan. Helsingistä 6.2.2019. Kävelin vasta Aleksia klo 16:40, kun JK soitti Katajanokan satamasta, jonne ehdin klo 17. JK kiiruhti kuin tuli hännässä heti yläkertaan, mutta minä järjestin vielä reppuani. (Portti Mariella-laivaan pysyi auki klo 17:20 asti!)</p><p>Takanani kulkenut poika pyydettiin turvatarkastukseen sivuhuoneeseen ennen porttia. Portilla kysyttiin "Liput ja henkkarit". Virkailija-nainen veti puolestani magneettinauhallisen hyttiavainkorttini automaattisen portin luku-uran läpi. Portin jälkeen tavoitin odottelevan JK:n.</p><p>Pelasimme kolme kertaa Lotus-lautapelin laivan ikkunakäytävän pöydän ääressä. Hyttini oli B2-luokkaa, n:o 4938, laivan neljännen kannen perärivillä keskellä. JK:lla oli samanlainen, n:o 4936, toinen vasemmalla, hytin 4937 jälkeen. Matkan hinta oli 12 euroa hyttiä kohti.</p><p>JK antoi jostakin syystä hyttinsä oven olla avoinna käytävään, kuten joidenkin nuorisoseurueiden olen nähnyt tekevän. Sen seurauksena hyttiin kurkisteli juopunut mies hytistä 4840 (minun hyttini oikealta puolelta) ja kysyi: "Poltetaanko täällä tupakkaa?" Hän valitti jostakin leviävän tupakan hajua. Myöhemmin hän tarjosi hytissään alkoholia jollekin laivalla tutustumalleen nuorelle parille. Pariskunta palasi myöhemmin uudelleen juomaan lisää. Mies jutteli heidän kanssaan alapääjuttuja. Välillä tämä naapurihytin mies löi nyrkkiään ("tai päätään" kuten väitti) hyttini väliseinään.</p><p>*</p><p>Tukholmassa pääsimme ulkoilmaan klo 10:15. Kävelimme Gamla Stanissa Österlånggatania. Numerossa 20 Trafik-Nostalgiska Förlaget, jo näyteikkunaltaan kiehtova myymälä, jossa kirjoja junista ja kaikista muistakin joukkoliikennevälineistä. Kadulla oli 7.2.2019 muhkuraista jäätä ja lunta, mutta katu oli hiekoitettu.</p><p>Köpmangatan 15:n Stadsmission-kirpputorilla oli hieno valikoima! Kirja Ruotsin elokuvateattereista 20 kruunua ja teos Tukholma ilmakuvina 50 kruunua. Päätin palata vasta iltapäivällä ostamaan, ettei tarvitse kanniskella isoja painavia kirjoja ympäri kaupunkia, mutta ilmakuvat olikin sitten siihen mennessä jo myyty!</p><p>Tukholman "Ateneumiin" eli Nationalmuseumiin oli pitkä jono ulkona klo 11:10. Se näkyi idästä lahden yli Gamla Stanin Skeppsbronille Kuninkaanlinnan eteen. Kävelimme JK:n kanssa Adolf Fredrikin kirkkopuiston eteläpuoliselle Myrorna-kirpputorille. JK tonki ja teki löytöjä. Knasen-albumit 10 kruunua, lueskelin vain sotamies Masin värillisiä sunnuntai-sarjakuvia.</p><p>**</p><p>NATIONALMUSEUM. Menimme taidemuseoon kello 13 ja viivyimme tunnin. JK laittoi kirjaostoksista täyttyneen reppunsa säilytyslokeroon: "Valitse 4-numeroinen koodiluku. Toista sama luku. Käännä pyörylää."</p><p>Museon portaat: 0-kerros, I kerros, II kerros. Ensimmäisessä taide 1800-luvulta nykyaikaan. Toisessa kerroksessa 1600-lukua, ehkä vaikuttavamman näköistä! Näytin JK:lle Charles Chaplinin hyvän maalauksen, mutta hän huomasi vuosiluvuista, ettei ollut samanniminen elokuvatähti! JK alkoi haluta palata takaisin Myrorna-kauppaan ostamaan vielä puisen tarjottimen. Niinpä hän ohitti ortodoksiset ikonit nopeasti katsomatta.</p><p>Uudelleen Köpmangatanin Stadsmissionissa ostin 70 kruunulla kirjoja. En tarvinnut pussia, koska minulla oli mukana oma muovikassini. Minnesotasta tullut asiakas jutteli kassan kanssa. JK osti jotakin myös,</p><p>Trafiknostalgiskan kellarissa oli käytettyjä antikvaarisia kirjoja. Löysin Ruotsin ilmakuvina 60 SEK, sekä sen tupla-kappaleen vain 25 kruunulla, jonka ostin. JK osti sadalla kruunulla kirjan Pohjoismaiden välisistä ja Englannin kanaalin lautoista, v. 1988.</p><p>Ehdimme vielä neljänteen käytetyn tavaran kirpputorikauppaan läntisen Södermalmin Mariatorgin Stadsmissioniin. Pienen mutkan tehden ohitimme Serieslussenin sarjakuvakaupan, joka näytti ikkunoista päätellen olevan ennallaan, vaikka kauppias Erkki Häkli oli mediassa luvannut muuttaa toimintaa itse omistamassaan liikehuoneistossa.</p><p>JK:n ehdotus oli, että seuraavaksi Folkungagatania suoraan satamaan! Siitä reitistä Folkungalle seurasikin vielä yllättävän pitkä kierros etelään Södermalmilla. Perillä satamassa olimme vasta klo 16, jolloin vasta siellä pitikin olla, emmekä yhtään etuajassa. Toinen kenkäni kastui Tukholman helmikuun vesilätäkössä, vaihdoin sukat.</p><p><br /></p><p>***</p><p>TOINEN LÄHTÖ 20.2.2019. Vuoden 2019 toinen ja kaikkiaan 57. matka Tukholmaan. Jouduin varatessani pulittamaan verkkopankissa 25 euroa. Kallein Tukholman-risteily vuosiin, edellisistä olin maksanut 12 euroa, 10 euroa, 4 euroa, 3 euroa... Olin putkiremontin vuoksi evakossa Espoon keskuksessa, josta ajoin U-junalla Helsinkiin, mihin lippu maksoi 4,20 euroa. (En tullut vielä ajatelleeksi ilmaista Ikean bussia Lommilasta Kiasman eteen.) </p><p>Kävelin räntäsateessa Katajanokan satamaan klo 16:30. Automaatti, johon syötin koodin, ei antanutkaan minulle laivalippua, vaan jouduin hakemaan sen vaaleaveriköltä virkailijalta tiskiltä. Hän katsoi vain Viking Clubin jäsenkortiltani tiedot ja sanoi: "Äsken juuri tarkastin automaatin." Vasemmalla kolme virkailijaa jutteli keskenään, keskellä oli valitsemani, oikealla kaksi jonoa ulkomaalaisia. Ryhmät kokoontuivat portaiden alapäähän. Kuljin yläkerrassa lähes yksinäni portinvartijoiden ohi.</p><p>Mariella-laiva alkoi täristä jo klo 17:15 ja kallistui vasemmalle. Olin lähtöaikaan pienessä kahden päällekkäisen sängyn B2-hytissäni numero 5834, viidennellä kannella, kolmannella poikkirivillä perältä, keski-oikealla. Irrotin patjan kiinnitys-henkseleistään, jotka estävät sitä putoamasta, punkan ollessa aluksi käännettynä sohvapuoli ylöspäin. Kuuntelin ruotsin kieltä radiokanavalta. Nyheter. Hurriganes.</p><p>****</p><p>Aamulla 21.2.2019 Ruotsissa laivan aulassa oli mummojen ruuhka. Pääsin ulkoilmaan Tukholmassa vasta klo 10:25, ennätysmäisen myöhään! Olisikohan 10:05 aikaisin ja 10:15 tavallisin ulospääsyaika? Paljon eläkeläisryhmiä laivalla. Toisaalta hiihtolomien viikko. Kävelin rantatietä Slussenille lähes yksinäni, muilla bussikuljetuksia?</p><p>Kävelin Norrmalmille. Kungsträdgårdenin Jakobinkirkolla oli umpikuja työmaan johdosta. Kävelin Regeringsgatania suoraan pohjoiseen. Sitten Birger Jarlsgatan luoteeseen ja Jarlaplanilta Roslagsgatan. Roslagstull klo 11:30. Kolme kilometriä keskustasta. Roslagsvägenin länsireunaa, junaradan alitse, ensin lahden rantaa. En ymmärtänyt ylittaa moottoritietä itään Yliopiston kohdalla, kuten perässäni kävellyt teki! Käytin vasta Bergianska Trädgårdin kohdalla olevaa alikulkua. Vasta klo 12:10 olin perillä kohteessani, kun ajastani Tukholmassa oli kulunut jo kolmasosa, kaksi tuntia.</p><p>*****</p><p>NATURHISTORISKA RIKSMUSEET. Vietin siellä puolitoista tuntia klo 13:35 asti. Lapset juoksentelivat ympäriinsä, kuten heillä on tapana villiintyä. Koululaisia oli kolmen tai kahden + kahden ryhminä. "Käen strategia" jäi museon esityksistä mieleen. Tutut näyttelyt edelliseltä käyntikerraltani runsas vuosi aikaisemmin, joulukuussa 2017. Fossiilit ja valtavat eläinten luurangot. Mahtava käyntikohde!</p><p>Tein paluumatkaa moottoritien itäreunalla, kunnes ylitin tien Tukholman Yliopiston kohdalla. Kolme kilometriä Roslagstulliin. Cederdals Malmgården, punamökkien ohi, Vanadislundenin pohjoislaidalla. Länteen. Sveaplan aukio, Sveavägenn kaakkoon, Odengatan lounaaseen, Norrtullsgatan kaakkoon ja sen jatke Drottningsgatan kaakkoon.</p><p>******</p><p>SPÖKSLOTTET klo 14:30, eli Schefflerska palatset, Drottningatan 116 (vuosilta 1699-1701). Avoinna pihapuutarha eli Spökparken, jossa huvimaja tai puutarhapaviljonki ja takaportaat taloon. Sisätiloja näytetään ennakkovarauksella ryhmille. Talo lahjoitettiin 1924 Tukholman korkeakoululle, josta tuli yliopisto 1960.</p><p>Sen jälkeen kuljin Holländargatania kaakkoon, Adolf Fredrikin kirkon puistoon ja sen kaakkoispuoliselle kirpputorille. Sitten Hötorgetin kauppatorikojut ja Sergelin tori. Kulturhuset. En löytänyt kulttuuritalon sisältä vaan vasta torin alatasolta reitin lastenkirjastoon. Torilla oli kukkia ja hautakynttilöitä? Mitähän oli tapahtunut ennen 21.2.2019?</p><p>SERIETEKET, sarjakuvakirjasto, olikin "suihkulähteen alla", kellarikerroksessa toritason alapuolella. Kun löysin sen maanalaisen käytävän varrelta, minulla ei riittänyt enää aikaa mennä sinne. Kiiruhdin klo 15:20-15:55 Vikingin Mariella-laivalle. Kuljin Comics Heavenin sarjakuvakaupan ohi Gamla Stanissa, mutta pysähtymättä.</p><p>*******</p><p>Helsingissä seuraavana päivänä 22.2.2019 menin ensimmäistä kertaa käymään kotonani putkiremontin alettua. Helmikuun 2019 aurinko laski, minulla oli taskulamppu. Rappukäytävä oli pysyvästi valaistu vuorokauden ympäri, sähköjohto kulki kerroksiin. Kotonani oli muovisella suojaseinällä eristetty olohuone ja eteisen kaapistot. Kylpyhuone oli tyhjänä tilana - kaakelitkin oli revitty pois. Keittiössä liesi oli irrotettu, vesiputket olivat poissa. Olin unohtanut kuivauskaappiin kattilan, jota olin käyttänyt viimeisellä ateriallani kotona.</p><p>Lattiani oli suojattu. Lipastoa oli siirretty vähän eteisessä. Sulaketaulu oli poissa, kylpyhuoneen valokatkaisin puuttui. Rapun-oveeni oli kiinnitetty selostukset tehtävistä toimenpiteistä. Pölyä ei näkynyt, mutta ehkä jokin outo haju tuntui nenässä? Laittamani vanha lakana oli tiivisteenä suljetussa makuuhuoneen ovessa. Ulkona pihalla oli Bajamaja käymälänä. Talon eteläpäätyyn oli pystytetty riviin postilaatikot jokaista talon 40 huoneistoa varten.</p><p>********</p><p>GYLLENBERGIN MUSEO Helsingin Kuusisaaressa sunnuntaina 24.3.2019 klo 15:20 - tunnin. Pysäköityjen autojen jono, peremmällä tilaa, mm. pysäköintialue. Poistujia virtasi ulos museosta, vanhoja pariskuntia. Vaatenaulakolla oli ruuhka. Käytävän päässä lipputiskillä työskenteli nuori mies. Museokortti kelpasi. Matti Finellin suunnittelemassa talon vanhassa osassa oli vanhaa taidetta: Gallen-Kallela, Tizian, Tintoretto, Werner Holmberg! Edelfelt: "Kustaa III ja Bellman Haagassa" (Tukholman, ei Helsingin). Schjerfbeck. Flyygeli. Securitas-yhtiöstä vartijatyttö. Museosiipi. </p><p>Näyttelyssä tällä erää Sigrid Schauman (1877-1979), jonka veli Eugen ampui Bobrikovin. Hyviä maisemia - vihreän kaikki monet eri sävyt! Rooma, Italia, Etelä-Ranska kuvattu. Talon yläkerrassa kerrottiin pankkiiri Ane Gyllenbergin elämäntarina. Taidekauppias Gösta Ekman palveli keräilijää. Euroopan halki automatka 1934 ja sodan jälkeen uudelleen. Paljon tuoleja oli varattu katsojille.</p><p>*********</p><p>HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI lauantaina 16.3.2019 klo 13-15:20. Näytelmä "Kaasua, komisario Palmu". Ajoin Konalasta byssilla 51 Käpylän aseman kautta klo 11:40-12:20 Toisen Linjan kulmaan. Latasin Hakaniemen metroasemalla matkakortilleni lisää arvoa 5 euroa. Ensin syötin automaatille pelkkiä 10 sentin ja 20 sentin pikkulantteja, kunnes yhtäkkiä kone sylki ne kaikki ulos! Kolikoita lensi lattiallekin, jolloin hukkasin 20 senttiä, ehkä romanikerjäläinen takanani poimi sen. Laitoin uudella yrityksellä koneeseen aluksi kokonaisen yhden euron. Käteeni jäi lopuksi neljä 20 sentin lanttia, joista en ollut päässyt eroon automaatin avulla.</p><p>Kävelin Toista Linjaa länteen. Teatteritalon hahmo tuli näkyviin lounaassa. Menin Ensimmäiselle Linjalle ja pihan kautta Eläintarhantielle. Autotieltä kuljin ala-aulaan. Päällystakki naulakkoon 342 (321-390 opaste) juuri ennen mutkaa. Naulakon vartijalla oli numerolaatta valmiina kädessään odottamassa asiakasta. Portaat länteen, istuin pöytäseurueelta yli jääneelle tuolille. "Permanto oikea" oli kohdallani. Toinen rivi takaa oli 13. rivi edestä. Sisin viimeinen paikka valo-ohjaajan vieressä oli minun tuolinin 541, Vanha perhe istui vierustallani jo, muuten penkkirivi oli tyhjä vasta. Jäin väliajaksi klo 14:10-30 paikalleni, kun rivin puolivälissä oli kahden nuoren parin muodostama tulppa. Kännykän tuijottajat jäivät saliin.</p><p>Waltarin kirja ja Kassilan elokuva olivat näytelmää parempia! Kari Väänänen esitti Palmua. Kurt Kuurna yritti paljon. Kirsti Skrof oli kova nuori muija. Tuomari Lanne matki elokuvan Toivo Mäkelää. Iiri Salmi lauloi (ja yleisö taputti hänelle). Muutama uusi vitsi lisätty, sekä oli poistettu Kuurnan hirttäytynyt esi-isä ikkunasta tai hänen maalauksensa Palmusta ja kattilasta liedellä. Kuurna tunnusti + parvekkeen avain. Paratiisi-seurakunnan saarnaaja Mustapää kirosi kaksi kertaa, mutta vain ollessaan näkymättömissä seinän takana, "P-kele!" Pyörivää näyttämöä käytettiin mainiosti kulkemiseen paikasta toiseen! Mustavalkoisella filmillä luotiin taustalle historiallista tunnelmaa!</p><p>Poistuessani annoin rivini tyhjentyä ensin. Silti aulassa oli yhä ruuhka. Puin takkini vasta tuulikaapissa. Sateenvarjo oli varalta takin taskussa, mutta en tarvinnut sitä. Minulla ei ollut kännykkää eikä reppua mukanani. Poikkesin Saiturin Pörssissä ennen kuin nousin bussiin 51 kello 16:02. Bussiin meni edelläni kaksi muuta matkustajaa. "Lippu ei ole voimassa!" Kolme kertaa yritin turhaan maksaa bussikortillani. Somalikuljettaja kaivoi korttini ulos kotelosta ja sai lopulta näkyviin lipultani arvoa 36 euroa. En tiennyt, jäikö bussilippu 2,20 euroa tällä kertaa rahastamatta. "Rikkinäisiä kortteja" oli kuulemma.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-22342325319135791652024-02-28T07:51:00.000-08:002024-02-28T07:51:38.398-08:00804. Tukholma 58. Östasia, Arme, Amos 2019<p>Kävelin 27.3.2019 Keilaniemen metroasemalta Lauttasaaren halki. Atoy:n talo oli purettu ja korvattu asuinkerrostalolla, mutta Hedengren yhä naapurissa. Edellisellä vuosisadalla osa P. Tyllilän busseista (reitillä Sommarö - Soukka - Iivisniemi - Helsinki) oli ajanut moottoritien sijasta Lauttasaaren kautta, jolloin tienvarren talot jäivät mieleen. Ruoholahdesta kävelin Lönnrotinkatua Rikhardinkadun kirjastoon, josta lainasin The Economist -lehden.</p><p>Katajanokalle saavuin klo 16:50. Virkailija neuvoi: Ensimmäisellä portilla matkalla laivalle ei magneettinauhallista hyttiavainkorttia enää vedettykään lukulaitteessa olevassa urassa. Nyt kortin pinnalle painettua QR-koodia näytettiin lukulaitteen ruudulle. Virkailija vilkaisi lippua ja passia vain etäältä, ottamatta niitä käteensä henkilötietoja vertaillakseen.</p><p>Rampin liukuhihna oli tyhjä matkustajista. Gabriella-laivaan pääsi tänään sisään vain 7. kannelle, jossa oli tervehtivä henkilökunta vastassa. Ajoin hissillä 5 kerrosta alemmas, kannelle 2, Samaan hissiin tulivat unkarilainen ja karjalainen, joka kertoi, ja kysyi mistä kaukaa minä olen?</p><p>Virkailijamies neuvoi meitä kannella kaksi: "Käytävän päähän" ja hän seurasi meitä avaamaan hyttien ovet muovikortillaan, sillä avainkorttimme tai lukot "eivät olleet vielä aktivoituneet". Toisten C4-hytti oli viistosti vastapäätä minun C4-hyttiäni, joka oli numero 2103, perimmäisenä oikealla. Hyttini peräseinän takana oli laivan konehuone kolinoineen. Laiva lähti liikkeelle klo 17:15.</p><p>*</p><p>Aamulla 28.3.2019 Tukholmassa (58. matkalla) nousin hissillä 2. kannelta 7. kannelle jonkin perheen kanssa. Melko väljää ramppia kulkien pääsin satamassa ulkoilmaan klo 10:10. Kuljin ruuhkatonta rantareittiä Slussenille jonkin pariskunnan perässä. Vikingin käyttämä satama näytti laajenevan länteen päin?</p><p>Gamla Stanissa kävelin Österlänggatanilta Telefongränd-kujaa Skeppsbronille. Kuja oli viimeinen ennen Kuninkaanlinnaa. Kujia on valinnan mukaan joko 19 tai 18 ½, sillä Gaffelgränd yhdistyy kahdesta haarasta yhdeksi puolivälissä korttelinmittaista matkaansa.</p><p>Kävelin Blasieholmenilta ohi Nationalmuseumin siltaa Skeppsholmenille. Kello 10:50 istujat ja jonottajat odottivat kansallisen taidemuseon ovien avautumista klo 11. Oli aurinkoinen sää.</p><p>**</p><p>ÖSTASIATISKA MUSEOON ei ollut pihalla pyrkimässä muita kuin minä. Vain yksi henkilökuntaan kuuluva mies meni sisään. Sitten tuli lastenvaunua työntävä koti-isä ja menimme yhdessä peräkkäin museoon. Koneellisesti avautuva ulko-ovi. Vielä joku tuli jäljessäni. Muut jäivät juttelemaan lipunmyynti- tai infotiskille, jonka minä ohitin. Museo oli ilmainen (vuodesta 2016).</p><p>Olin käynyt ennenkin ja ensimmäinen käynti olikin ollut paras silloisine vaihtuvine näyttelyineen. Nousin portaat ohi toisen kerroksen (Kiinan) kolmanteen kerrokseen, jossa Japani ja Korea. Veistoshallissa oli näyttely paperin historiasta.</p><p>Kiinaa esiteltiin aluksi ennen dynastioita ja sitten eri dynastiat, viimeisinä Ming-kausi 1300-1600 ja Qing 1600-1900. Ruukut, patsaat (eläimistä), posliini. Yleensä olin yksin kaikkialla, vain kerran kolme museovierasta kohtasivat. Minulla kului aikaa tunti. Lopuksi katselin museokaupassa kirjoja arkkitehtuurista ja origamista, sekä muistipeliä, joka opetti kiinan sanamerkkejä. Museon infotiskillä tyttö ja poika juttelivat keskenään, ja sanoivat "Hejdå" minulle ja toiselle museosta poistuvalle. </p><p>***</p><p>ARMEMUSEUM noin klo 12:20-15 (eli 2 tuntia 40 minuuttia). Pihalla poikaseurue valui museon ovea kohti, mutta jäi kuitenkin ulos maaliskuun aurinkoon. Joku muu lisäkseni meni sisälle. Lipputiski oli kierrettävä vastapäivään kuin P-kirjain alhaalta yläviivalle, sisäsivulla virkailijatar tervehti ja tarjosi museon pohjapiirrosta. Ilmainen museo vuodesta 2016. Museokauppa idässä, minä menin länteen.</p><p>NARVAN TAISTELU 1701 -näyttely: Kirkossa pappi lukee tiedonannon Ruotsin voitosta. Lumisade sokaisi 'ryssiä', joilla oli 10-kertainen ylivoima! Hienosti elävöitetty! Luin selostustekstejä englanniksi. Itäpuolella oli Power and Story -näyttely, jonka olin katsonut edellisellä käynnillä: "Miksi tietyt esineet päätyvät museoon mutta toiset eivät? Miten historiaa luodaan?"</p><p>Toisessa kerroksessa oli esillä 1900-luku, Raoul Wallenberg - ruotsalainen, joka pelasti kymmeniätuhansia ihmisiä natseilta, venäläisten murhaama. Kylmä sota, Vinterkrig, 1918, "ei juutalaisia kirjakauppaan" -kyltti natsiajalta. Asevelvollisuus, kasarmin miehistön tupa, miehistön kuljetusvaunu. Tuvan yhteen kerrospetiin oli elävöitetty kuorsaamaan nukke, joka oli kai saanut vapautusta palveluksesta sairauden takia.</p><p>Kolmannessa kerroksessa 1500-1800-luvut, 400 vuotta Ruotsin historiaa, taisteluita ja sotaherroja, miten sotilaat ja heidän perheensä elivät? Sotilaspukuja. Asetelmia. Joitakin katsojia.</p><p>****</p><p>Sibyllegatan - Almlöfsgatan (ohi Kungliga Hovstallet ja Musikmuseet, Dramatiska -teatterin takaa) - Norrmalmstorgill, sitten Skeppsbronille. Kävelin Vikingin terminaaliin klo 15-15:55. Ulkona terminaalin seinustalla lojui laivaristeilyllä väsähtänyt, juopunut nuorukainen turtana ulkomaailmalle. Hänen hermostunut nuori kaverinsa hoputti häntä kiljuen: "Tomas! bussi lähtee...!" ja yritti kiskoa kaveriaan pystyyn, muttei jaksanut, luovutti. Katsoin terminaalin sisältä ikkunasta: Tomas oli sittenkin päässyt jalkeille ja kaverinsa juoksenteli edestakaisin vieden hänen kassejaan bussiin.</p><p>Nousin laivan ulkokansille 10-11-12, joilla kuljin klo 16-17:05. Näin Djurgårdenin kaakkoiskulmassa yhtä aikaa neljä pientä matkustajalauttaa. Katselin Nackan kunnan rantojen rakennuksia, satamapoukamaa, öljysäiliöitä, luontoa, seuraavaa kylää. Kivilouhimon yläpuolella kerrostaloryhmä. Lossiyhteys laivareitin poikki. </p><p>Ajoin hissillä yhdessä venäläisen perheen kanssa 9 kerrosta alemmas, kannelle 2. Muita matkustajia; ylipainoinen hysteerisesti hinkuva nainen tavallisine miehineen etsi hyttiään n. numero 5138 - seitsemänneltä kannelta - ja lähti kysymään infosta. Käytyäni välillä taxfree-myymälässä ja otettuani sitten hissin alas, sama nainen tuli hissiini haluten ylös, mutta alas menemään ohjelmoitu hissi käytti hänet ensin kakkoskannella.</p><p>*****</p><p>Helsingissä 29.3.2019 viivyttelin lähtöä hytistäni klo 10:20 asti. Hissiaulassa alhaalla lojui turkkilainen, jolla oli kärryssä pino laatikoita. Seitsemännellä kannella kaveria vastassa vahti. Kolme tai neljä muutakin vastaavaa isoa tuontilastia näin, jättäytyneet ruuhkan jälkeen. Väljällä rampilla itse kiiruhtaen tavoitin ruuhkan hännän.</p><p>Kävin Oodin kirjastossa. Istuin sohvalla lukemassa. Naapurimies kertoi aloittavansa liikeneuvottelun vieressä 15 minuutin päästä (kaksi naista tuli, vilkuttivat kädellä). Toinenkin neuvottelu samalla miehellä myöhemmin, seurasin etäämpää.</p><p>******</p><p>AMOS REX -museossa kävin klo 15-16:20. Museokortilla. Valkoinen A-tarra kuitiksi. Ei ollut nyt lippujonoa. Portaat kellariin. Siisti WC ulko-oveton, kaksi puolta, oikealla 2 pisuaaria, koppeja kai 5 rivissä.</p><p>Vartioitu naulakko, sen takasivulla säilytyslokeroita, joissa ovikoodi: start 1234 +Lukko-kuvio. Jätin repun numeroon 56. Museovahtityttö perimmäisellä ovella museosaliin kielsi päällysvaatteet. Laitoin takin lokeroon 55.</p><p>RENE MAGRITTE -näyttely. Menin saliin seurueen perässä. Liityin keskivaiheilla opastettuun kierrokseen. Seuraavat salit (opasvahti) Drift, (Nauta), Leijuvan betonikuution mysteeri, myös filmi betonikappaleesta leijumassa Skotlannissa. Lyijykynän, Nokian matkapuhelimen, polkupyörän ja auton sisältämät materiaalit kukin omana kuutiona 1x1x2 -suorakaiteena. Viimeisenä näyttelynä museossa arkkitehti Sigurd Frosteruksen kokoelma. Useita vartijapoikia Magritte-salissa. Paljon vanhuuseläkeläisiä museovieraina, mutta myös ruotsinkielisiä teinejä. Joku kysyi: "Miten Magritte lausutaan?"</p><p>.</p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-19504953297744545352024-02-28T07:27:00.000-08:002024-02-28T07:27:13.791-08:00803. Tukholma 59.-60. Historiska, Serier 2019<p>Kaksi risteilyä Viking Gabriellalla, samoin käyntikohtein (Historiska Museet ja Serieteket) huhtikuun alussa 2019:</p><p>2.4.2019 lähdin Espoontorilta bussilla 136 Matinkylän Isoon Omenaan, josta metrolla Otaniemen Keilarantaan. Kävelin Lauttasaaren ja Ruoholahden läpi Rikhardinkadun kirjastoon. Katajanokan terminaaliin ehdin ajoissa klo 16:45.</p><p>Viking Gahriellan B2-sisähytti 6609, keskikäytävällä, viides hytti pääaulasta perälle päin, maksoi ajoissa varatessani 12 euroa (viimeisimmät tarjoukset 29-44 euroa). Laivalla oli hiljaista. Kaupungilla näkyivät telineissään eduskuntavaalien 2019 ulkomainokset.</p><p>*</p><p>Aamulla poistuminen laivalta tapahtui ainoastaan kannelta 7. Niinpä iso ruuhka laivan aulassa kerrosten portaikolta oviaukolle asti! Jonotin 10 minuuttia ja pääsin ulos Tukholmaan vasta klo 10:15. Rampilla laivan ja terminaalirakennuksen välillä oli jo väljempää.</p><p>Gamla Stanissa huomasin Själagårdgatan 19:ssä entisen synagogan, jossa avautumassa Juutalainen Museo 6.6.2019 alkaen. Kävelin Bollhusgrändin läpi Kuninkaanlinnalle. Blasieholmenin niemellä ohitin Kansallismuseon luoteisen puiston kautta - taidemuseoon jonotettiin ulkona.</p><p>Nybroplanilla näin Tukholman liikenteen SL:n vuorolautan lähtevän juuri. Valokuvasin tolpasta aikataulun - eräs pysäkkilaitureista oli Vikingin satamassa. Kylmä tuuli puhalsi, mutta ihmisiä istui penkeillä puistoissa. Minulla oli yhä ylläni talvitakki ja talvisaappaat.</p><p>**</p><p>HISTORISKA -museota lähestyin kuninkaallisten hevostallien korttelin kautta. Ihmispareja ja ryhmiä nousi ulkoportaita museoon klo 11:20 ja seurasin heitä. Monet menivätkin ravintolaan vasemmalle lipputiskin ohi, lounasaika. Museo oli neljättä vuotta maksuton.</p><p>Nousin portaat yläkertaan. Ruotsin historiaa jaksotettiin lattiaan piirretyllä vuosilukujonolla 1500-, tulin sellaiseen ajankohtaan, toisaalla vuodet 1000-1500. "Oletko noita?" haastoivat kysymykset museovieraan. Tekemässäni testissä minut vapautettiin noituussyytteestä, mutta naista ei. Visbyn verilöyly - Valdemar Atterdag, 1300-luku. Kustaa Vaasa ja Erik XIV ja Juhana. Upeaa kirkkotaidetta esillä (sitä oli teetetty Keski-Euroopassa tilaustöinä Ruotsia varten). Komea Barokkisali. Aikaani kului museossa yli kaksi tuntia - klo 13:40 asti. Lukaisin myös esittelykirjan museosta. Alakoululaiset melusivat heille varatussa toimintatilassa "pajassa" tunnin.</p><p>Kävelin Linnegatania museon takana Kansalliskirjastoa ympäröivään Humlegården-puistoon. Nousin David Bagaregatania ylös harjulle, Tunnelgatanilta harjun alitse oikaisevan jalankulkutunnelin päälle. Kävelin poikkikatuja siltoina ylittävää Malmskilnadsgatania suoraan etelään, kunnes käännyin länteen Sergelin torille.</p><p>***</p><p>"UNDER FONTANEN". Sergelin toria koristavan suihkulähteen alla, maanalaisella jalankulku- ja kauppakäytävien tasolla oli Kulttuuritalon remontin vuoksi evakossa Kulttuurikirjasto. Sinne liukuovet tunnelikäytävästä. Pieni ylätaso virkailijoiden tiskeineen ja kirjahyllyineen sekä puuportaat alempaan kellariin, jossa omina osastoinaan Runous, Musiikki sekä Sarjakuvat. Viivyin sarjakuvaosastolla runsaan tunnin klo 14-15:10.</p><p>Etsin kokoelmateoksia romantiikka-sarjakuvalehdistä, joita 1950-luvulla piirrettiin teinityttöjä varten USA:ssa, mutta en löytänyt. Olin aiemmin Kulttuuritalon Serieteketissä ehtinyt lukea joitakin, jotka olivat asenteiltaan vanhentuneina hauskoja ajankuvia ja eksoottisia, koska niiden kaltaisia sarjakuvia en ollut lapsena tai nuorena lukenut, niitä ei kai julkaistu Suomessa lainkaan? Ehkä Tuulia-lehdessä olisi ollut jokunen sarjakuva? Entäpä oliko "Vicky" teinityttöjen sarjakuvalehti, en ole nähnyt kuin nimen sarjakuvaluettelossa. Sanomalehtien tai naistenlehtien jatkuvina strippi-sarjakuvina olivat "Juliet Jonesin sydän" ja "Tiffany Jones", jollaisia olin lapsena vain vilkaissut.</p><p>Luin Ruotsissa julkaistujen sarjakuvien historiaa. Suomessa mielikirjojani oli teininä Kaukorannan ja Kemppisen teos "Sarjakuvat" (Otava 1972), jossa Jukka Kemppinen kertoi Suomessa ilmestyneistä amerikkalaisista ja eurooppalaisista sarjakuvista ja Heikki Kaukoranta Suomessa piirretyistä. Ruotsissa Ville Vallatonta myytiin lehtenä 1965 alkaen ja Daffy Duck eli Repe Sorsa oli ilmestynyt 5 vuoden ajan joka viikko, sittemmin vain 2 kertaa kuukaudessa. Kalle Ankan levikki oli Ruotsissa parhaimmillaan 250'000 ja Repen 28'000.</p><p>Suomessa Aku Ankan huippulevikki oli yli 300'000 ja Naken 50'000. Nakke-lehteen oli yhdistetty kolmen yhtiön eläinsankareita: Walter Lanz (mm. Nakke Nakuttaja ja anselmi Panda), Warner Bros. (mm. Repe, Väiski Vemmelsääri, herra Elmeri Fudd) ja M-G-M (turhimmat takaa-ajot: Tom ja Jerry). Suomessa Nakke Nakuttajaa ilmestyi 12 numeroa vuonna 1955, sitten 1956-1965 kahdesti kuussa, noin A4-kokoisena 24-sivuisena. Lyhyemmällä nimellä "Nakke" lehti tuli vuodesta 1966 ainakin 1980-luvulle kerran viikossa 32-sivuisena, 1960-luvulla pienenä noin A5-koossa ja 1970-luvulla isompana Aku Ankan koossa. Pidin Nakesta eniten pienimmässä koossa!</p><p>****</p><p>Palasin Vikingin satamaan jo klo 15:50. Kävelin yksinäni passintarkastukseen. Kolmesta tarkastajasta kaksi joutessaan jutteli keskenään. Kolmaskin katsoi lippuni ja passini vain etäältä, kumpaakaan dokumenttia ei virkailija ottanut käteensä. Laiva lähti liikkeelle satamasta vasta klo 16:30.</p><p>*****</p><p>*****</p><p>10.4.2019 tein samanlaisen Gagriella-matkan UUDELLEEN. Putkiremontti oli kotitalossani vasta puolivälissä. Ajoin ilmaisella IkEA-bussilla klo 13:30-14 Espoon Lommilasta Helsingin Postitalon eteen. Hain Rikhardinkadun kirjastosta lontoolaisen The Economist -viikkolehden matkalukemiseksi. Ehdin Katajanokan Viking-terminaaliin klo 16:16. Venäläisten naisten iso seurue oli tukkeena ensin rampilla ja sitten vielä laivan aulassa. Kävelin portaat 5 kerrosta alemmaksi 7. kannelta 2. kannelle.</p><p>C4-hyttini oli numeroltaan 2043, viimeinen (4.) hissiltä oikealle laidalle johtavalla sivukäytävällä. Kannella 2 oli kaikkiaan 95 hyttiä, 51 vasemmalla ja 44 oikealla kyljellä. Olin joutunut maksamaan verkkopankissa C4-hytistäni 12 euroa, saman kuin viikkoa aikaisemmin B2-hytistä, joka oli ylhäällä 6. kannella. Yöllä C-luokan hyteissä oli äänekkäitä matkustajia.</p><p>******</p><p>Aamulla kävelin portaat 3 kerrosta ylemmäs kannelle 5, josta väljässä ruuhkassa poistuminen laivasta. Pääsin Tukholman ulkoilmaan klo 10:10. Kävelin vanhassa-kaupungissa kapeimman kujan Mårten Trotzigin portaat ylös ja sitten alusta loppuun pitkän, tunnelmallisen historiallisen (kauppaliikkeettömän!) Prästgatanin. Blasieholmenilla oli edelleen ulkona jono Kansallis-taidemuseoon, kuten viikko sitten. Kävelinkin Strandvägenin ja Narvavägenin kautta samaan historia-museoon kuin 8 päivää aikaisemmin.</p><p>HISTORISKA MUSEET, noin klo 11:20-13:20, kaksi tuntia. Ulko-ovelta käännyin heti oikealle portaikkoon, parin vahtimestarin ohi. Seurasin Ruotsin historian aikajanaa vuodesta 1000 eteenpäin. Lastentarhalaisten ja alakoululaisten ryhmiä ja isompiakin koululaisia säntäili museossa. Palasin alakertaan, jossa kuljin ravintolan läpi Muinaisaikaan, "Forntider". Filmiesitys kolmella kankaalla, edessäni ja kummallakin sivullani. Istuin ja katsoin filmin kokonaan. Myöhemmin saapuneet tytöt säikähtivät, kun eivät olleet huomanneet hämärässä ketään muuta eli minua. Jotkut koululaisista esitelmöivät tovereilleen.</p><p>SERIETEKET oli toinen käyntikohteeni, samoin kuin viikko sitten. Puolitoista tuntia siellä klo 13:40-15:10. Löysin itselleni toiseksi viimeisen vapaan istumapaikan. Villatakkinen vanhus oli iäkkäin sarjakuvaosastolla, hän kosketti hihaani ja sanoi: "Ursäkta", olisiko erehtynyt henkilöstä? Kohta hän puhui espanjaksi 30 minuuttia tuttavansa kanssa.</p><p>Minä luin amerikkalaista sarjakuvahistoriaa: miten valtavasti erilaisia sarjakuvalehtiä on ollutkaan! "Supermies Archie" (Justus Suomessa), Lucy Show, Bob Hope, Dean Martin ja Jerry Lewis, sarjakuvina. Kuvitetut klassikot 169 erilaista vuodesta 1947 alkaen, niitä kerätään myös piirtäjien mukaan, kuka piirsikään Lorna Dornen? Graham Ingels oliko kauhun paras? Ville Vallattoman useat kopiot! Margen piirtämä "Pikku Lulu" oli hyvä. Walt Kelly ja Wally Wood hyviä piirtäjiä.</p><p>STADSMISSION, Köpmangatan 15, Gamla Stan, katselin lautapelejä. Sitten kävelin laivalle, saavuin klo 15:55 terminaaliin, jossa oli käytössä poikkeusreittejä. </p><p>*******</p><p>Seuraavana päivänä Helsingissä kävelin Katajanokalta reittiä Rikhardinkadun kirjasto, Mannerheimintie, Urheilutie, Keskuspuisto - kouluineen, Ratsastushallit ja tallit, Ruskeasuon bussivarikon itäpuolelta, Haagan puisto, Kylänevantie, Etelä-Haagan kirjasto, LÄRKANINPOLKU - uusi asuinalue Laajasuontiellä ruotsinkielisen koulun Lärkanin ja Kylänevan kansakoulun välissä, yhteensä ehkä 8 kerrostaloa, osa valmiina, joillakin vasta perustukset. Pitäjänmäen kautta Konalaan.</p><p>********</p><p>Laivamatkat Tukholmaan (yllä 59. ja 60. käynti 70:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019 (putkiremontti-evakkona 8 matkaa!) (Lisää: 2020, koronatauko, 2022, 2023)</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-56096145047480779922024-02-22T07:21:00.000-08:002024-02-22T07:21:14.185-08:00802. Silja Serenade, Thielin museo 2019<p>Yövyin Konalan putkiremontin takia Espoon Keskuksessa, Kiltakuja 1 F LII. Ajoin Lommilasta Ikean bussilla klo 13:30-14 Helsinkiin. Kävelin Rikhardinkadun kirjastosta Kasarmintorin poikki Eteläsataman Olympiaterminaaliin klo 15:15.</p><p>Silja Linen terminaalissa oli aikaisia odottajia. Maihinnousukortin saattoi tulostaa varausnumerolla itsepalveluna automaatilta, kuten Vikingilläkin, mutta moni matkustaja jonotti palvelutiskille. Laivaan pääsi kello 15:30 alkaen, klo 16:30 asti.</p><p>Laskeskelin rannalta katsoen rampilla läpinäkyvän seinän takana laivaan harvakseen kävelevää väkeä: noin 30 ihmistä minuutissa, jolla vauhdilla kertyisi 1800 matkustajaa tunnin aikana? Päivä oli 16. huhtikuuta 2019.</p><p>Etelärannasta tuli jonoa - lähtöselvitykseen. Liityin jonoon. Virkailija neuvoi automaattiportilla: "Sitä korttia pitää vähän liikuttaa!" QR-koodi ylöspäin. Ei ollut passintarkastusta! Lyhyt ramppi, liukuportaita, Muumipeikko-näyttelijä vastassa laivaan saapumisen kannella 7.</p><p>Kävelin 7. kannella keulaa kohti. Olin viimeksi matkustanut Silja Serenadella 16 vuotta aiemmin. Paljon hissejä. vasta 10. hissillä, keulapään oikealla laidalla, pääsi alas 2. kannelle, jossa 29 euroa maksanut halpa C2-hyttini numero 2029. Kävelin hissin ovelta kohti keulaa. Mutkia käytävällä, keulimmaiset hytit 2028, 2029, 2030.</p><p>Vein vain repun hyttiini ja palasin hissille, jolla ajoin 10 kerrosta ylemmäs kannelle 12. Muita matkustajia tuli hissiin autokansilta ja vielä kannelta 8. Näin ylhäältä ulkokannelta, että rampilla oli laivaan tulijoita vielä klo 16:30 asti ja jokunen jopa klo 16:40. Laiva ei lähtenyt liikkeelle ennen kuin klo 17.</p><p>Ulkokannella kiinalaisia matkustajia kuvaamassa itseään selfie-tikkujensa avulla. Arabit filmasivat viittoiluaan peräkannella. Ylimmälle komentosillan bryggan tasolle "Crew Only". Valokuvasin minulle eksoottisen erilaista Siljan laivaa, kymmenien Viking-matkojeni jälkeen. Kävelin hyttikäytävän kokonaisuudessaan perältä keulaan: vasemmalla ulko-ikkunalliset hytit merinköaloin, oikealla sisä-ikkunalliset hytit promenadelle päin - eli valopihalle laivan keskellä. Klo 18 sain ajaa yksin hississä. Hytissä oli tarjolla 5 radiokanavalla musiikkia, vasta viides kanava soitti klassista. Viileä ilmastointi.</p><p>*</p><p>Aamulla Tukholman saaristossa nousin ylös ulkokannelle 12 jo klo 8:15, eli puolitoista tuntia ennen tuloa Värtanin satamaan. Havaitsin heti rannalla linnoituksen muureja, Waxholman kaiketi. Viking näkyi kulkevan Siljan perässä. Lossit kulkivat laivareitin poikki. Huomasin entisiltä matkoilta tutun rakennustyömaan rannalla.</p><p>Lidingön saaren isot talot tulivat näkyviin. Siljan laiva kääntyi pohjoiseen, toisin kuin Vikingin, eri satamaan. Ariadne-hotellin kaksoistornia lähestyttiin. GLOBEN, suuren pallomaisen urheiluareenan yläosa näkyi maamerkkinä Södermalmin kaupunginosan takana kaukana lounaassa. KAKNÄS-näkötorni oli vanhempi tunnusmerkki Djurgårdenissa.</p><p>Odottelin rauhallisesti ulkokannella, kunnes näin satamassa laivan poistumisrampilla ihmisten liikettä. Ramppi oli väljä kun sille menin. Pääsin ulos satamassa noin klo 9:55. Tulin väljään isoon sisätilaan terminaalissa. Tienviittoja lähimmälle Tunnelbanan metroasemalle (Gärdet) TAI busseille. Lähdin portaita alas ja ulos maanpinnalle. (Valtavan pitkä jalankulkukäytävä olisi jatkanut siltana satama-alueen yli länsi-lounaaseen).</p><p>**</p><p>Seurasin ulkona paria lastenvaunuja työnteleviä äitejä. Södra Hamnvägen. Tegeluddsvägeniä kaakkoon ja etelään, kunnes Sehlstedsgatan länteen. Tulin Gärdetin niityn itälaidalle, Sandhamnsgatanille. Tallasin niityn poikki kohti etelää. Isoja leikkipuiston rakennelmia lapsille.</p><p>LINDARÄNGSVÄGEN tuli etelässä vastaan ja aloin kävellä sitä itään, Ladugårdsgärdetin valtavan avoimen ruohoniityn pohjoisrajalla. Kuljin ohi niityllä kohoavan Borgen-rakennuksen. BORGEN (1818-1822) - tulipalon jälkeen rakennettu uudelleen 1982 - oli paviljonki, josta Ruotsin kuningas aterioidessaan seurasi armeijan paraateja niityllä.</p><p>Kapean asfalttitien pohjoispuolella olivat laajat vapaasataman tarvitsemat alueet, eteläpuolella niityn jälkeen metsääkin. Ratsastuskouluja ja koirakouluja tien varrella. Veneiden säilytysalue. Tie kaartoi kaakkoon seuraten etäältä Lilla Värtanin rannan muotoa.</p><p>Kävelin ratsastuspolkua etelään, hevosaitausten välistä. Kävelin tietä itään Djurgårdenin kanavan päässä olevalle kävelysillalle, sen jälkeen rantapolkua, jolla kulki lisäkseni muitakin kävelijöitä.</p><p>***</p><p>BLOCKHUSUDDEN, Djurgårdenin saaren itäinen nokka. jossa en ollut käynyt koskaan ennen. Penkkejä, joilla istujia. Kello oli 11:55, olin ollut maissa Tukholmassa 2 tuntia, kolmanneksen kokonaisajasta. Parikymmentä mummoa näytti odottelevan Thielin palatsin edessä taidemuseon avautumisaikaa klo 12. Mietin, maltanko liittyä joukon jatkoksi, vai tyydynkö rakennuksen näkemiseen näin ulkoa päin? Olisinko sisällä runsaan tunnin, ja sittenkö jäljellä enää paluu laivalle samaa tietä, jota olin tullut?</p><p>THIELSKA GALLERIET (1904-05) (arkkitehti Ferdinand Boberg eli 1860-1946) rakennettiin Blockhusuddenin korkeimmalle kohdalle pankkiiri Ernest Thielin kodiksi ja hänen taidekokoelmansa säilytyspaikaksi wieniläisen Art Noveaun tyyliin. Rakennus on veistoksellisen komea! Ylin 3. kerros on ikkunaton, valkealla seinällä, jonka takana ovat taidekokoelmat, jotka saavat valaistuksensa kattoikkunoista. Portaat johtavat pohjakerroksen maantasalta ensimmäisen kerroksen ovelle, joka on tornimaisessa puolipyöreässä ulokkeessa, jonka kruunaavat vihreää loistavat kattotiilet, kerroksen verran muuta kerrosta korkeammalla.</p><p>****</p><p>Jatkoin eteenpäin kävelyäni reiteillä, joita en ollut ennen kulkenut, Blockhusuddenin pienessä vanhojen talojen taajamassa ja sieltä Djurgårdenin etelälärannan tietä pitkin länteen aina prinssi Eugenin huvilaan Waldemarsuddeniin saakka (jossa asti olin käynyt aikaisemminkin, myös museossa sisällä 1998). Ohitin Djurgårdenin komeita rantahuviloita ja palatseja, joita olen mereltä päin usein katsellut iltapäivän päätteeksi laivojen ulkokansilta Tukholmasta poispäin kuljettaessa.</p><p>Katselin Waldemarsuddenin puistoa, vanhan päärakennuksen, jossa kanslia, sekä galleriarakennuksia ja ulkopatsaita, mm. maailman ehkä kuuluisimman veistoksen"Ajattelija" (Auguste Rodin), jonka versioita voi nähdä 10-20 muussakin paikassa eri puolilla maapalloa.</p><p>Näin Djurgårdenin raitiovaunun päätöslenkin, joka kiertää ison talon ympäri. Kävelin SKANSENIN pääportille ja ohi Sirkuksen, katsomaan Bergbanaa, funikulaaria, jolla pääsee kävelemättä ylös ulkomuseon ja eläintarhan mäelle. Olin lapsena 1976 käynyt Skansenilla.</p><p>Ulkoa katselemani BIOLOGINEN MUSEO täytettyine eläimineen olisi ollut hauska nähdä sisältäkin kansallisromanttisen rakennuksensa vuoksi, mutta talo oli ensin tarkoitus remontoida lähivuosina ja sitten museo taidettiinkin sulkea lopullisesti. Jokin Tukholman matkaopas oli varoittanut: käykää siellä niin kauan kuin voitte, sellaisia ei uudelleen avata! Turussa on lähin vastaavanlainen.</p><p>*****</p><p>Ylitin sillan Djurgårdenista Östermalmille ja kävelin suoraan eteenpäin esplanadi-puistokatua Narvavägen luoteeseen. Banergatan koilliseen, esplanadi-puistokatu Karlavägen luoteeseen. Kuljin puistokäytäviä eri suuntaan menevien ajokaistojen välissä.</p><p>TYSTA GATAN pohjoiseen, ennen Karlaplanin puisto-liikenneympyrää, kaunis rakennusten idylli! Sitten Värtavägen Karlaplanilta koilliseen, esplanadi-puistokadulle Valhallavägen, joka on samansuuntainen kuin Karlavägen, mutta kaksi korttelia sitä pohjoisempana.</p><p>TESSINPARKEN, pitkä puistoalue koilliseen. Sitä kaunista puistoreittiä olin ennenkin kävellyt kaupungilta Siljan laivalle tai päinvastoin, ainakin 1980-luvulla, kun käytin vielä Siljaa yhtä paljon tai vähän kuin Vikingiä.</p><p>Erik Dahlbergsgatan oli hieman vastapäivään kaartuva pitkä esplanadi-puistokatu, vain korttelin verran Tessinin puiston länsipuolella, kohti pohjoista aina Lidingövägenille asti, jota seurasin koilliseen. Paljon rakennustyömaita (vuonna 2019). Seurasin lastenvaunujen työntäjiä kävelytietä pohjoiseen, käyttämäni kartan ulkopuolelle. Siellä oli useita "kaasukelloja", Helsingistäkin (Kampista ja Suvilahdesta) tuttuja kaasua säilöneitä pyöreitä punatiilisiä varastorakennuksia. Uudisrakennuksia myös. NORRA LÄNKEN -tietyömaa, Tukholman kehätien jatkaminen tunneleineen oli rakenteilla.</p><p>HJORTHAGEN. Päädyin Ropstenin T-bana-aseman lounaisen sisäänkäynnin maanalaiseen käytävään. Nousin hissillä Hjorthagenin kukkulaisen lähiön yläkaupunkiin. Sieltä itään etsin Kolargatanin, jossa on Lidingövägenin sulkemassa umpipäässä, Kolargatan 2:ssa, kolmikerroksinen punatiilitalo kokonaan Pelastusarmeijan kirpputorina:</p><p>MYRORNA. Kolmannessa kerroksessa oli myynnissä paljon erilaisia lautapelejä 99 kruunun hintoihin. Jerry Dumasin omistuksella varustettu kokoomateos "Sam's Serie" (55 kruunua), jossa 64 sivulla noin 240 parasta "Samin sarjan" sarjakuvakaistaletta vuosina 1961-63 ilmestyneistä kaikkiaan vain noin 500 stripistä. Dumas jatkoi yli 10 vuotta myöhemmin erikoista, sarjakuvien kliseillä tai kuvatehosteilla leikitellyttä Samin sarjaa tavanomaisena sarjakuvana nimellä "Sami ja Siilo" (he olivat sheriffi ja apulaissheriffi), joka oli mielestäni sanomalehti "Uuden Suomen" viimeisten vuosien paras sarjakuva, ohi jo väljähtyneen "Vihtorin ja Klaaran" (Vuorenkaiun nousukasperheen).</p><p>Lähdin kirpputorilta ulos klo 15:15, jolloin minulla oli vielä noin tunti aikaa ehtiä laivalle. Lidingövägenillä näin viittoja: Värtan 600 m, Värtan 400 m. Nousin kadulta portaita ylös pitkälle kävelysillalle, joka kulki satama-alueen ylitse. Kävin vielä katsomassa sillan länsipään kaupungin puolella, suomalaisten siirtolaisten monumentin puistossa.</p><p>******</p><p>Kävelin lopuksi pitkän kävelysillan itäkoilliseen Siljan terminaaliin, jonne ehdin klo 15:55. Maihinnousukortin automaattisen lukulaitteen jälkeen alkoi pitkä käytävä, joka haarautui kolmelle eri laivalle vieviksi sivukäytäviksi, Suomeen, Viroon tai Latviaan. Helsingin laivan portilla Siljan miesvirkailija vilkaisi matkakortteja, minun korttiani vain etäältä. Iso Muumipeikko ja yhtä suurikokoinen Pikkumyy (näkymättömät aikuiset nukketoppausten sisällä) ottivat laivan aulassa vastaan saapuvat matkustajat.</p><p>Käytyäni hytissäni 2029 nousin hissillä ylös ulkokannelle, josta klo 16:30-17:15 katselin maisemia, varsinkin aiemmin päivällä kävelemiäni rantateitä. Sataman laiturilla mies irrotti laivan touvit klo 16:45, jolloin laiva lähti liikkeelle. Pitkä rekka oli ajanut laivaan sisään vielä klo 16:35.</p><p>Serenaden TaxFree-myymälä oli valtavan kokoinen! Sinne pääsi Promenade-käytävältä portaita, yhden kerroksen alemmas. Winston Green, 200 tupakka 10 askin kartongissa, maksoi 37,50 euroa. Poistuin samoja portaita ylös kuin olin tullut alas. Näköalahissit olivat täynnä matkustajia! Istuin sohvalla käytävän maisemaikkunan äärellä. Jalkojani ilmeisesti väsytti päivän pitkä kävelylenkki.</p><p>Hyttini suihkussa kylmä ja kuuma vesi hieman vaihtelivat erikoisesti. Seuraavana aamuna katselin Helsingissä, miten kiinalaiset turistit järjestäytyivät Promenade-käytävällä ryhmäksi oppaansa perään. Opas kohotti kädessään viiriä korkealle, jotta lauma näki seurata häntä.</p><p>*******</p><p>Laivamatkat Siljalla Tukholmaan:</p><p>1976 Helsingistä Wellamo / paluu Svea Coronalla</p><p>1983 Helsingistä Finlandia / Silvia Regina (Sleep-in-laveri)</p><p>1985 PALUU Turkuun Svea Coronalla (kansipaikalla)</p><p>1987 Turusta Wellamo / Svea Corona paluu (hytittä)</p><p>1989 Turusta Wellamo / Svea Corona paluu (hytittä)</p><p>1998 Silja Europa h. 10759 / Silja Festival h. 6611</p><p>2003 Silja Serenade, hytti 9171 / hytti 2030 paluu</p><p>2019 Silja Serenade, sisähytti 2029 meno/paluu</p><p>2019 Silja Serenade, Promenade-hytti 9605 m/p</p><p>.</p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-28696210938080266632024-02-22T07:13:00.000-08:002024-02-22T07:13:37.417-08:00801. Silja Promenade, Lidingö-saari 2019<p>Yövyin Espoon keskuksen Kiltakalliossa, josta kävelin Entressen kirjaston kautta Lommilaan, Ikean tavarataloon, klo 13:20. Ikean ilmaiseen bussiin nousi 10 asiakasta paluumatkalle Helsingin keskustaan, Kiasman eteen. Kävin Lidlissä ja Rikhardinkadun kirjastossa, josta kävelin Kasarmikatua ja toista Makasiinikaduista Etelärantaan ja Laivasillankadulle, Tähtitorninmäen alle, Eteläsataman Olympia-terminaaliin klo 15:20.</p><p>Siljan terminaalin kirjautumis-automaateille oli vain parin ihmisen jono. Olin varannut Silja Serenadelta 35 euroa maksaneen Promenade-hytin. Sellaisista minulle arvottiin 9. kannen sisähytti 9605. Odotin ulkona kiireisimpien matkustajien ensiruuhkan purkautumisen. Katselin ja laskin ulkopuolelta, että rampin lasiseinän takana kulki noin 60 ihmistä 3 minuutin jaksolla, joten Serenade-laiva oli täyttymässä noin 1200 matkustajan tuntivauhtia.</p><p>Siljan virkailija luki nopeasti käsiskannerilla maihinnousukorttini (niin kuin Helsingin bussien satunnainen lipuntarkastajakin tekee). Kukaan ei Siljalla katsonut passiani! (Vikingin terminaalissa oli vuosikausia verrattu lipun ja passin henkilötiedot! Ainakin siitä alkaen, kun terrotisti oli ajanut ihmisten päälle Drottninggatanilla.)</p><p>Olin aiemmin käynyt Tukholmassa 61 kertaa, joista 54 kertaa Viking Linen ja 8 kertaa Silja Linen laivoilla. Vuonna 1985 lähdin Turusta Vikingin Rosellalla, mutta palasin Turkuun Siljan Svea Coronalla, joten viidennen matkan tein sekä Vikingillä että Siljalla. Tämä oli 9. matka Siljan laivalla Tukholmaan ja 62. kaikilla laivoilla Tukholmaan.</p><p>Vein kantamukset hyttiini klo 15:40, mutta kiirehdin ulkokansille katsomaan maisemia, läheltä ja ylhäältä Tähtitorninmäkeä, Kaivopuistoa, Katajanokalta lähtevää Vikingin Gabriella-laivaa, Suomenlinnaa, Harmajan majakkaa. Kuuluttaja kertoi, että Serenadella matkusti tänä iltana 34 maan kansalaisia!</p><p>Laivan käytäviltä kuului lasten hälinää. Hyttini isosta sisäikkunasta näin pari kerrosta alemmaksi, laivan pitkittäissuunnassa keskeltä halkovalle kauppakujalle Promenade-käytävälle, joka näytti yleensä varsin hiljaiselta (huhtikuussa?). Joku toinen näkyi katselevan vastapäisestä Promenade-hytin ikkunasta. Hyttini oli laivan oikealla puolella, peräkolmanneksella etukeskellä.</p><p>Otin pari valokuvaa Nokia Lumia -kännykälläni, joka toimi puhelimenakin hytissäni: mainosviestejä tupsahti minulle ja saatoin lukea Ilta-Sanomia. Hytissä oli aluksi kylmä, mutta löysin säädettävän termostaatin.</p><p>Värivalot vaihtuivat illalla Promenadilla: punainen tai violetti tai sininen väritys. Ikkunastani näkyi ravintolaan Happy Lobster sekä risteilyn valokuvien myyntipaikka (oma valokuvaus kielletty siellä!). (Valokuvia sijoitettiin lehtien kansiin - lehden sai vaihtaakin!)</p><p>*</p><p>Aamulla 25. huhtikuuta 2019 Tukholmassa klo 9:45 menin ulkokannelle 7, kun en löytänyt heti Promenadelle? Kuusi muutakin jonotti ulkoilmassa uloskäynnin verholle, jossa luki "Pääsy kielletty!" Heti kun laskusilta oli kiinnitetty terminaalista laivalle, pääsimme me muutamat matkustajat ulkokannen laidalta kärkeen väljälle väylälle, kun vasta aivan ensimmäiset sisällä promenadella jonottavat astuivat ulos laivan kyljen kulkuaukosta!</p><p>Näin olin siis SATTUMALTA löytänyt pikakaistan maihin Silja Serenadelta! Paluumatkalla Helsingissä tästä tiedosta olisi hyötyä, koska silloin minulla olisi kiire mahdollisimman nopeasti raitiovaunulla ja junalla Malminkartanon asemalle, jossa odottaisi matkakumppanin auto matkalle Ouluun niin pian kuin suinkin. Nopea siitymiseni laivalta Tukholmaan oli vasta pelkkää harjoittelua!</p><p>Olin jo viidentenä terminaalin käytävässä, vain kahden nuoren tyttöparin perässä, mutta kiilasin ensimmäiseksi, koko laivalta purkautuvan matkustajajonon kärkeen. Edessäni oli enää tyhjä käytävä, kunnes mutkan jälkeen ensimmäisenä minua vastassa olikin yhteensä kuusi poliisia ja tullivirkailijaa! Vastaavaa en ollut kokenut, hieman samanlaista kuin olisin tupsahtanut ensimmäisenä maratonin juoksijana Olympiastadionin aukosta sisään!</p><p>Ei minua kuitenkaan kukaan pysäyttänyt. Tapani mukaa poikkesin laivalta Tukholmassa ilman mitään kantamuksia, ilman reppuja, matkalaukkuja tai kasseja! Ei muuta kuin vaatteet ylläni! (Vasta palatessani saatoin kuljettaa muovikassillisen tuomisia Tukholmasta, kirpputoreilta ja antikvariaateista.)</p><p>Siljan terminaalista (Värtahamnen) on rakennettu pitkä kävelysilta satama-alueen ja parin kadun (Södra Hamnvägen ja Tegeluddsvägen) yli lounaaseen kohti keskustaa tai Gärdetin metroasemalle. Finlandsparken-puistokin, jossa suomalaisten siirtolaisten muistomerkki, sekä sama Romanian romanikerjäläinen päivystämässä kuin viikko sitten!</p><p>Tarkoitukseni oli mennä pohjoiseen Ropstenin metroasemalle ja Lidingön sillalle, mutta tulin ensin turhaan kiertäneeksi kävellen lähes täyden ympyrän myötäpäivään, länsi, lounas, länsi, pohjoinen, itä, pohjoinen. Minun olisi kannattanut laskeutua kävelysillalta portaita katutasolle tien itäpuolelle ja jatkaa heti tietä pohjoiseen!</p><p>Kuljin nyt vähän unohtunutta, viimeksi vuosia sitten käyttämääni reittiä teollisuusalueen läpi ROPSTENIIN, jossa Tunnelbanan portit. Kuljin autotien yli itään ja luiskaa kävelysillalle, joka kulkee Lidingön junaradan viertä.</p><p>**</p><p>LIDINGÖ oli minulle päivän pääkohde. Lidingön saari tunnetaan eräänä Tukholman seudun varakkaiden veronmaksajien suosimana kuntana, jossa elää noin 48000 asukasta. Olin käynyt saarella vain vuonna 1987, jolloin minulla oli liikenteen päivälippu ja vaihdoin Ropstenin T-asemalle päättyneeltä punaiselta metrolinjalta Lidingön omalle raitiovaunulinjalle taikka "junalle".</p><p>Matala vanha silta yli Lilla Värtanin salmen on jaettu: junarata, pyörätie ja kävelytie. Autoliikenteelle on rakennettu uudempi silta. Alkupäässä oli kaarisillan kaartuvia rakenteita, sitten kävelijälle jännittävämmältä tuntuva pitkä suora matalakaiteinen siltaosuus meren yllä. Laskin kävelyni sillan yli kestäneen 12 minuuttia! Muutama muukin ylikävelijä.</p><p>MILLESGÅRDEN luki opastenuolissa kävelytien reunassa junaradan vieressä, niitä seuraten portaat ja ylämäkitie korkealle rinteeseen. Scandic FORESTA -hotelli tuli vastaani ensin, ja myös Lidingön ylellisen näköisiä pientaloja. Korkea rantatöyräs. Kuvanveistäjä Carl Millesin (1875-1955) kotimuseo Millesgården oli tiukasti aidattu. Linnoitus näkyi kulkutielle. Bussista astui juuri ulos vanha pariskunta, joka käveli museoon. Kello oli 11.</p><p>Jatkoin junaradan kulkusuuntaan etelään. Kiersin sitten vastapäivään saaren sisämaahan, koilliseen. Tulin Lidingön kunnan liikekeskustaan, jossa kauppakatuja, ravintoloita, Centrum, kaupungintalo, kerrostaloja, melko tavallisen tukholmalaisesti.</p><p>Kirkko, museo, ihmisiä kulki vilkkaasti sisälle kauppoihin. Sää oli aurinkoinen ja huhtikuuksi lämmin, kuljin Lidingössä takki käsivarrellani, jo Ropstenista alkaen.</p><p>Päädyin vastapäivään takaisin sillan korvaan. Pari tuntia oli jo kulunut Tukholman 6 tunnista ennen laivaan paluuta. Kävelin vielä uudelleen pitemmälle etelään, nyt alhaalla merenrannan tuntumassa, Millesgårdenin jyrkän kallioseinämän alapuolella. Katsoin saaren kai kolmannenkin junapysäkin, Baggeby? Raiteita oli yksi tai kaksi paria eri paikoissa. Junan odottajia ja odotuskatoksia. 2,5 tuntia mennyt.</p><p>Sillalla oli vähän pyöräilijöitä. Kävelin pyörätien vasenta reunaa, junaradan vierestä, jonkun rouvan perässä koko pitkän matkan. Navakka kylmä tuuli, minulla oli taas takki ylläni.</p><p>***</p><p>POHJOINEN DJURGÅRDEN. Kävelin Ropstenista pohjoiseen, minulle entuudestaan tuntemattomalle alueelle. Luonnonpuistoa, hiekkainen kävelytie, vuono, merenranta. pronssikautinen muinaishauta kukkulalla! Laidunnettua niittyä, asfaltoituja ajoväyliä, hevospolkuja, avomaastoa. Kaarsin vastapäivään länteen. Ylitin uudelleen pitkän kapean vuonon, Husarvikenin, takaisin etelään, vuonon länsipäässä. (Jos aikaa olisi ollut jäljellä enemmän, olisin voinut jatkaakin vielä uutta reittiä luoteeseen Brunsvikeniin, yliopiston alueelle, Luonnonhistoriallisen museoon tai kasvitieteelliseen puutarhaan.)</p><p>Tulin vanhojen kaasukellojen ympärille rakennetulle uudelle asuinalueelle. Sitten HJORTHAGENIN Tunnelbana-asemalle. Tulin samalle reitille kuin viikkoa aiemmin. Nousin nyt liukuportaita metroasemalta Artemisvägenille. Tie- ja pihatöitä oli tekeillä.</p><p>MYRORNA, Pelastusarmeijan iso kirpputori, Kolargatan 2, Hjorthagen, klo 14:30-15:30. Siistissä kokonaisessa punatiilitalossa, 2 tai 3 kerroksessa. Suomenkielinen turistiseurue kehui tavaroiden hyvää järjestystä. Luin kokoomateoksen kuuluisasta "Samin sarjakuvasta", Sam's Serie, jota Jerry Dumas piirsi pari vuotta 1960-luvun alussa. Vitsien aiheena mm. Neuvostoliiton johtajan Hrustshevin uhkailu ja kengänheitto. 4 strippiä sivulla. Sivuja 64. Myynnissä 2 kpl, joko 40 kruunua tai 55 kruunua: kalliimmassa omiste, Jerry Dumasin nimikirjoitus! </p><p>Hidastelin paluutani Siljan laivalle, kuljin edellisen viikon reittiäni samalle Serenadelle. Kävin vielä Siirtolaismonumentin Suomi-puistossa ja sitten kävelysiltoja Adiadne-hotellin pohjakerroksen läpäisevälle kulkuraitille. Tuplatornitalo, jonka länsipuoli toimistoja. Yövyin Ariadnessa vuonna 1998 Silja-risteilyllä.</p><p>****</p><p>Saavuin Siljan terminaaliin noin klo 16:05. Maihinnousukortin QR-koodia oli heilutettava lukulaitteelle portilla. Nopeaa, ei paljon jonoa, 5-6 matkustajaa ja yksi virkailija. Sitten eteeni tuli jännittävä valinta KOLMESTA käytävästä 3 eri laivaan: olinko menossa Tallinnaan vai Rigaan vai Helsingforsiin? Ennen pääsyä Silja Serenadeen oli näytettävä vielä virkailijalle maihinnousukorttia; minun korttini hän näki etäältä, mutta pyörällistä laukkua vetävä mies joutui kaivamaan omansa esiin.</p><p>SILJA-lattiamatto. Kaksi virkailijaa, nainen ja mies, seisoivat laivan aulassa tervehtimässä tulijoita. Nousin näköalahissillä saapumiskannelta 7 hyttikannelleni 9. Ulkokannelle 12 nousin kohta portaita, klo 16:45. Tällöin ramppikäytävä terminaalista laivalle oli jo tyhjä.</p><p>Katselin ulkokannelta salmen yli vastarannalle Millesgårdeniin. Sitten merireitillä Vikingin laiva näkyi kulkevan Siljan edellä ja Tallinnan laiva perässä. Lidingö näytti valtavan laajalta. Sieltä näkyi sekä tornitalolähiöitä että huviloita. Kylmä tuuli! Kävelin sisällä Promenaden läpi, viihdeorkesteri soitti. Laskeuduin 6. kannelle TaxFree-myymälään.</p><p>*****</p><p>Aamulla katselin ulkokannella 7 Serenaden saapumisen Helsinkiin. Laiva kiinnittyi laituriin. Olin ensimmäisenä ulkokannella pyrkimässä pois laivasta, mutta muitakin nopeimman reitin tietäviä tuli seurakseni. Ensin "Pääsy kielletty"-kylttinen ketju oli kiinnitetty Exit-aukolle, mutta laivamies poisti sen. Kaksi rouvaa ehti kiilata ohitseni ensimmäisiksi laivalta poistujiksi. Rouvat ja laivamies kiittelivät toisiaan sanoin puolin ja toisin. SISÄOVI laivan aulasta oli VIELÄ kiinni! Ulkokannelta pääsi tosiaan ensimmäisenä maihin!</p><p>Kello oli 10:35 ja ehdin hyvin raitiovaunuun 2 klo 10:42. Lasipalatsin pysäkillä olin 10:50 ja P-junassa rautatieasemalla ennen klo 10:58. Malminkartanon juna-asemalle saavuin 11:20. Vaalea pakettiauto täynnä myytäviä kirjoja odotti siellä ja ajoi pysähtymättä 7 tuntia klo 18:20 asti Kempeleen Zemppi-areenalle, kirjamessuille Oulun naapurikuntaan.</p><p>-</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-92205119872666789052024-02-15T05:51:00.000-08:002024-02-15T06:03:30.188-08:00800. Jyväskylän Vanhan Kirjan Talvi 2024<p>Yleisölle ilmainen Antikvaarinen kirjatapahtuma järjestettiin 9-10. helmikuuta 2024 Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksessa (Mattilanniemi 2), perjantaina klo 12-19, lauantaina klo 10-17.</p><p>Näytteilleasettajina oli pienkustantajia (5): Aviador, Enostone, Nihil Interit, Parkko, Terra Cognita, sekä antikvariaatteja (6): Lukuhetki (Jyväskylä), Scriptorium (Säynätsalo), Valli & Selin (Tampere), Antologia (Vantaa), Kyyhkyrinteen kirja (Vantaa), Hantikva (Helsinki). </p><p>Lisäksi mukana Jyväskylän Yliopisto, kirjansitoja Tomi Lappalainen ja yhdistykset: Bibliofiilien seura, Exlibris Aboensis, Keski-Suomen Filatelistit ja Numismaatikot. Kirjailijoina mm. Tapani Bagge, Juha Itkonen, Sirpa Kähkönen, Maria Peura, Jouni Tossavainen. Kirjahuutokauppa sekä raha- ja postimerkkihuutokauppa.</p><p>*</p><p>Perjantai-aamuna Jyväskylässä oli pakkasta 27 astetta! Asiakkaiden pieni määrä oli pettymys myyjille. Myytyjä kirjoja lauantaina esim: "Romanovin suku" naisasiakkaalle, jolla oli aikainen kyyti. "Pultava" - miesasiakas kertoi nähneensä juuri unta siitä, ja sitten näkikin myyntipöydällä! "Psykoosin varhainen tunnistaminen". "Doc Holliday" (Villin Lännen sankareita). Paljon sarjakuvia keräilijälle, joka innostui 3 euron hinnoista.</p><p>Lauantaiksi pakkanen lauhtui 17 asteeseen. Tiet ja jalkakäytävät oli Jyväskylässä aurattu hyvin, kohtalaisesti hiekoitettu. En liukastellut kaduilla, vaikka Jyväskylän jyrkät ylä- ja alamäet olivat huolestuttaneet. Jonkun vastaantulijan jalan huomasin lipeävän jäisellä raitilla, mutten onneksi nähnyt kenenkään kaatuvan.</p><p>**</p><p>Pääsin vihdoin käymään ensimmäisen kerran Alvar Aalto -Museossa (1973 Alvar Aalto), jonka remontin valmistumista Museokorttini oli odottanut ainakin vuodesta 2021. Viereisen rakennuksen Keski-Suomen Museo KeMu (1960 Alvar Aalto) oli liitetty Aalto-museoon uudella yhdyskäytävällä ja museon uusi yhteisnimi oli "Aalto2". Osoitteessa Alvar Aallon katu 7, Mattilanpelto.</p><p>Noustessani hitaasti kiinteän valkean lumen ja paikoin joidenkin hiekanjyvienkin peittämää mäkeä museon sisäänkäynnille, aivan oven eteen ajoi tilataksi, josta nousi edelleni 5-6 nuoren miehen seurue, kenties arkkitehtuurin opiskelijoita.</p><p>Aulassa oli ovensuulta ensin vartioimaton vaatenaulakko sekä säilytyslokeroita, sitten pyöreänä kehänä lipunmyyjien tiski, jonka takaa laskeutuivat leveät portaat vasemmalle länteen uuteen valkeutta hohtavaan yhdyskäytävään, josta noustiin kapeampia portaita toisen kerroksen Aalto-vakionäyttelyyn tai jatkettiin I kerroksen kahvilaan.</p><p>***</p><p>Katsoin aluksi Kemun pohjakerroksen vaihtuvan näyttelyn, aulan itäpuolella lasisen liukuoven takana, Punk-musiikista Suomessa ja siihen liittyneistä teinien monistamista pienlehdistä 1980-luvulla. Lehdet olivat esillä vitriineissä, mutta käteen otettavaksi oli museo koostanut näytepaloista jonkinlaisen yhdistelmälehden.</p><p>Helsinkiin tekeillä olevaa Punk-museota mainostettiin. Keski-ikäistyneet tai vanhentuneet punkkarit muistelivat videofilmillä nuoruutensa soitteluita. Sanomalehti "Maaseudun tulevaisuus" oli tehnyt kokonaisen ison sivunsa täyttävän jutun "kaimansa" menestyksestä: Kyyjärven pikkukunnassa toimi punk-bändi "Maaseudun tulevaisuus".</p><p>Konkreettisin museo-esitys oli verhon takana omassa huoneessaan: bändin treenikämppä soittimineen, nauhureineen, jne. Seinällä Ramones-juliste, ja taustalla raikui punk-musiikki. Museovieraita näin punk-näyttelyssä lisäkseni 4-5 (yksi saattoi olla henkilökuntaa).</p><p>Palatessani aulaan, siellä uusi asiakas kysyi lipunmyyjältä perjantain ilmaisesta sisäänpääsystä? Sellaista ei enää ollut Jyväskylän museoihin, säästötoimien vuoksi. (Muutamia ilmaispäiviä yhä vuoden aikana.) Asiakas: "Kysyin vain, minulla on Museokortti."</p><p>****</p><p>Kapusin Alvar Aallon vakionäyttelyyn. En huomannut lattiassa olevaa nuolta vasemmalle, kiertämään reitin myötäpäivään, vaan lähdin vastapäivään, jolloin ensimmäisessä salissa olivat esillä Aallon huonekalut ja sen jälkeen sivuhuoneessa alkuperäiset piirustukset eräistä taloista.</p><p>Eräs kirkon sisätila oli sisustetty omaan pikkuhuoneeseen, johon sai mennä sisälle istumaan penkille, ympärillä joka seinällä kirkon sisätilat valokuvattuina.</p><p>Seinämien takaa kuulin selostusta Aallon vaiheista. Taksilla tullutta ryhmää opastettiin. Usein kysyttiin kuka oli nähnyt mitäkin Aalto-kohteita, esimerkiksi Aallon kotitalon ja toimiston Helsingin Munkkiniemessä tai Villa Mairean Noormarkussa? Maireasta ja joistakin taloista oli pienoismallitkin esillä.</p><p>Opas perusteli Aallon suunnittelemien kerrostaloasuntojen keittiöiden pienuutta sillä, että perheenemännän askelia haluttiin säästää! Eiköhän askeleet virkistävämpiä kuin paikallaan seisominen. Nykyään myös istutaan liikaa; moni patistaa itseään askelmittarilla liikkumaan enemmän.</p><p>Olen katsellut paikanpäällä Euran Kauttuan terassitalon, Sunilan, Säynätsalon ja Mairean, lähes kaiken Suomessa ainakin ulkopuolelta, paitsi Muuratsalon Koetalon! Muuratsalosta olikin hauska katsoa videoesitystä! Miten paljon erilaisia punatiiliä vertailussa keskenään! Ja miten kaunis vehreä luonto järvineen Koetalon ympärillä! Matkakohteeksi?</p><p>Kiehtovinta oli nähdä museossa ulkomaisia kohteita, kuten Bremenin viuhkamaista korkeaa kerrostaloa, tai Amerikkaan rakennettua opiskelija-asuntolaa!</p><p>Kiersin Aalto-näyttelyn ensin vastapäivään ja uudelleen aikajärjestyksessä, alkaen syntymästä, jatkuen opiskeluun. Ensimmäisten vuosien kuvien ja tekstien kohdalla jouduin jonottamaan vuoroani, kun toinen vieras tutki niitä niin huolellisesti pitkään.</p><p>Lopuksi laskeuduin kahvilan I kerrokseen, jossa olisi tyhjää tilaa vaihtuville näyttelyille. Palasin portaille, joita nousin Keski-Suomen museon aulaan, josta portaat kolmeen ylempään kerrokseen.</p><p>*****</p><p>Olen käynyt KeMussa jo monesti, puolen vuoden ja vuoden välein. Perusnäyttelyssä "Keskisuomalaisuutta etsimässä" on tehty hyvin vähän muutoksia, tai ei ollenkaan, jos olenkin vain unohtanut jotakin? Virtuaalinen esitys Alvar Aallon seikkailuista lapsuutensa Jyväskylän maisemissa oli harmillisesti poissa? En huomannut sitä Aalto-museonkaan puolella.</p><p>Vanhat mustavalkoiset lyhytfilmit viimeistään 1960-luvun televisiosta voin katsoa yhä uudelleen, aina huomaan jotakin uutta tai todellisuudessa unohtamiani yksityiskohtia! Jyväskylän Suurajot, Jämsänjokilaakso, Äänekoski, Viitasaari, 10 erilaista.</p><p>Jukeboxi, vanha äänilevyautomaatti toimi taas, toisin kuin edellisellä käynnilläni. (Väliaikana olin soitattanut Kouvolan museon laitetta kesällä 2023.) Valittavana taisi olla satakunta iskelmää 1960-luvun alusta tai lopultakin. Ulkomailta Beatlesin ensimmäiset, Paul Anka, Beach Boys, Nancy Sinatra. Suomesta Katri Helena, Danny, Vieno Kekkonen, Pasi Kaunisto, Eero ja Jussi. Jokaiselta esiintyjältä vähintään 2 kappaletta (singlen A- ja B-puoli?).</p><p>Käytin levyautomaattia yksin itsekseni, kunnes yksinäinen tyttö varasi väliin oman valintansa. Sitten tuli pikkupojan ja kahden naisen seurue, joka soitatti niitä kappaleita, joita en ollut halunnut valita: "Hopeinen kuu", "Ryysyranta", "Elsa, olet kohtalon lapsi" (Martti Huuhaa Innasen tangoparodia), vanhempi nainen (pojan isoäiti?) taisikin olla Elsa.</p><p>Kun sulkemisaikaa "15 minuutin päästä" alettiin kuuluttaa, olin viimeinen museovieras. En ehtinyt enää katsomaan ylimmän 4. kerroksen vaihtuvaa taidenäyttelyä. Noin on käynyt minulle Kemussa joka toinen kerta. Kulutin museossa 3 tuntia klo 14:50 - 17:55.</p><p>******</p><p>Muut museot: Taidemuseo oli suljettu näyttelyn vaihtumisen vuoksi. Harjulle asti en viitsinyt pakkasessa kävellä ylös rinnettä Vesitornin juurella olevaan luontomuseoon, jonka olne nähnyt monesti. Toivolan Vanhan Pihan ohi kuljin, mutta käsityöläisten kotimuseon puurakennuksia remontoitiin, Cygnaeuksenkadun jalkakäytäväkin oli suljettu.</p><p>Kävelin Mattilanniemestä kahtena päivänä keskustaan kirjastoon. Koilliseen, aluksi Agoran seinustaa, sitten Jyväsjärven rantaraitille. Perjantaina kävelin kylmää tuulta vasten ohi jäissä seisovien hinaajien aina Lutakon lounaisrannan kävelysillalle yli Rantaväylän moottoritien ja junaradan. Silloin jouduin palaamaan Hannikaisenkatua 2 korttelin matkan Cygnaeuksenkadulle. Lauantaina älysin suorimman reitin: ensimmäisestä kävelytunnelista moottoritie-Rantaväylän ja junaradan alitse, sitten Hannikaisenkatu - Vaasankatu - Vapaudenkatu (koilliseen, luoteeseen, koilliseen).</p><p>Kaupunginkirjastossa oli kahvilan takana saman aamun Helsingin Sanomat. Ulkomailta tulivat mm. Die Zeit, The Guardian Weekly ja The Economist. Puoli kerrosta ylempänä, reitillä takapihan ulko-ovelle, löytyi kirjojen vaihtohyllykkö, josta parhaat teokset poistuivat pian, mutta monia uusiakin tuli tarjolle varmaan tunneittain.</p><p>*******</p><p>Ensimmäinen yöpymispaikkani oli Hostel Laajis, Laajavuorentiellä, Hiihtokeskuksen laskettelurinteen alapuolella. Koodilla pääsi pihalta ulko-ovesta sisään aulaan, jossa sohvia, pöytiä, lautapeli Jyväskylän yrityksistä, ei henkilökuntaa. Sitten piti keksiä kävellä käytävää etelään ja sisäovesta ravintolaan, jonka kassalla täytettiin majoitusilmoitus ja saatiin avainkortti. Huone 216, toinen ylin kerros, portaat. Suurin numero oli 219, joten kahdessa kerroksessa kai yhteensä 38 huonetta.</p><p>Pieni putkimaisen pitkä huone, kaksi sänkyä pitkillä seinillä, välissä käytävä. TV, lavuaari, ikkunasta hyvä näköala laskettelurinteeseen, jossa ei nyt laske ristinsielua. Yhteiskeittiö ja oleskelutila, josta kuului riemukasta ilonpitoa noin klo 22 asti, jolloin pitikin hiljaisuuden alkaa. Alakerrassa viehättävä takkahuone - rakennus oli hostelliksi ihan kivan näköinen.</p><p>Käymälä ja suihku käytävän varrella (pitäisi kulkea kengät jalassa, ettei kangastovelin pohja tahmaantuisi pisuaarin vierestä eikä kastuisi vesilätäköstä pesualtaan edessä. Ensin loppui kiertävä kangaskäsipyyhe automaatista, sitten wc-paperi.) Sauna kellarissa, naisten ja miesten vuorot.</p><p>Hyvä yöuni, patja ja lakanat eivät hiostaneet. (Joissakin muissa paikoissa nukkuja ikäänkuin uppoaa muovailuvahamaiseen patjaan, johon muotoutuu vartalon muotoinen painauma, josta herää hikisenä ja vihaisena!) Aamulla lähtö kello 9, henkilökunnan edustaja tuli juuri päällysvaatteissaan töihin ja otti palautettavan avainkortin vastaan ovella.</p><p>********</p><p>Toinen yöpymispaikka: valkoinen Hotelli Alba, Jyväsjärven rannalla, Yliopistorakennus Agoran vieressä. Arkkitehti Arto Sipisen (1936-2017) piirtämä, kuten muutkin Mattilanniemen rakennukset, sekä uudemmat valkoiset että vanhemmat punatiiliset. Sipinen oli voittanut alueen suunnittelukilpailun jo 1970. Agora valmistui vuonna 2000.</p><p>Finlandia-ketjuun kuuluva yksityinen hotelli Alba oli tavattoman pitkä ja kapea 3-kerroksinen rakennus rannan myötäisesti. Pohjakerroksessa vastaanotto, ravintola ja jonkin verran katettuja autopaikkojakin. Huoneeni 244, kolmas ylin kerros. Huoneita oli hirveän pitkän, yksitoikkoisen, Ruotsinlaivan mieleeni tuovan käytävän varrella 63, joten kahdessa kerroksessa varmaankin noin 126. Hissiaulassa oli kirjojen vaihtohylly, mm. perulainen kuvateos espanjaksi. En huomannut katsoa välikerroksen hissiaulaa.</p><p>Huoneessa TV, minibaari (halvimmat hinnat jotain alkaen 6 euroa), oma kylpyhuone, hyvät vuoteet kuten Laajiksessakin: lakanat, peitot tai patjat eivät hiostaneet. Hieno näköala ikkunasta kauniille ja yöllä komeasti valaistulle Ylistön kävelysillalle (vuodelta 1991) yli Jyväsjärven. Sillalle vievä kävelytie oli saanut nimen Arto Sipisen raitti. Jyväsjärven jäälle oli aurattu lenkkinä ympäri kiertävä luistinrata, jolla oli paljon luistelijoita. Radan ulkopuolelle oli tallattu kävelypolkuja järven yli ja niillä kulki ihmisiä.</p><p>Runsas aamiainen, leikkeleitä, juustoja, silliä, karjalanpiirakoita, minitomaatteja, kurkkuja, kananmunia. Lämpiminä ruokina pekonia, munakasta, pieniä nakkimakkaroita. Viiliä, jogurttia, hedelmäsalaattia, vadelmia, mustikkamehua. Muistaakseni tai ehkä löytääksenikin kaiken minun olisi pitänyt käydä syömässä ainakin kahtena eikä yhtenä aamuna. Tarjoilija haki käytettyjä lautasia pois pöydästä, ei itsepalvelua.</p><p>*********</p><p>Jyväskylässä olen yöpynyt kahdeksassa paikassa:</p><p>1) Hotelli Laajavuori: Laajavuorentie 30 (1974)</p><p>2) Ristonmaa yo-kylä: Helvintie 2 A (1990)</p><p>3) Kortepohja yo-kylä: Taitoniekantie 9 C (1991)</p><p>4) Forenom Hostel: Kauppakatu 20 (2019 ja 2021)</p><p>5) Time Hostel: Vaasankatu 29 (2022)</p><p>6) Omena hotelli: Vapaudenkatu 57 (2022)</p><p>7) Outdoor Hostel Laajis: Laajavuorentie 15 (2024)</p><p>8) Finlandia Hotelli Alba: Ahlmaninkatu 4 (2024)</p><p>**********</p><p>JKL aiemmin: 793. Jyväskylän kirjamessut 2022 (marraskuu 2023)</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-18217806258787878632024-02-15T05:32:00.000-08:002024-02-15T05:38:52.569-08:00799. Tukholma 63:s kerta, Serieteket 2019<p>Toukokuun alussa 2019 lähdin 16 euron hinnalla Tukholmaan Viking Mariellalla, B2-hytti numero 4911, vasemman kyljen käytävältä 4. poikkikäytävän pätkä, jonka 3+3 hytistä sisin, hyttiä 4905 vastapäätä.</p><p>Aamulla Tukholmassa lähdin hytistä vasta klo 10:10, ettei tarvitsisi jonottaa ruuhkassa, mutta sainpa silti kiinni kärrylaukkuja perässään vetelevän risteilykansan häntäpään. Ulkona terminaalin pihalla ihmisruuhka. Uusi ramppi risteilyalus Cinderellalle oli rakennettu kävelytien päälle.</p><p>Kävelin vanhaankaupunkiin. Lilla ja Stora Nygata. Suomalainen pariskunta meni Comics Heaveniin. Seriebodet avoinna klo 10-. Stadsmission Köpmangatan oli poistanut käytävähyllyn ja laittanut esille tauluja. Lautapelejä: Junat, Öljytankkeri, Villin Lännen Maatilat ja Kaupungit, hinnat 50-115 kruunua. </p><p>Juhlaliputus. Poliiseja. Hevosparaati klo 11 sillalla kohti Kuninkaanlinnaa. Kävelin Brunkebergin torin kautta Kulttuuritalolle, korvaaviin kellaritiloihin Sergelin torin alla kulkeviin käytäviin. Kirjaston toimintoja oli siirretty väliaikaisesti maan alle, kun Kulturhusetissa remontti.</p><p>*</p><p>SERIETEKET. Vietin kirjastossa sarjakuvaosastolla yli 3 tuntia, klo 11:15-14:30. Sarjakuvat ja ääänilevyt olivat tunnelitasoa kerrosta alempana, jonne pääsi portaita. Yläkerrassa tunnelitasolla oli pienempi kirjaosasto ja penkkejä.</p><p>Istuin vajaan tunnin lukemassa "antikvariat net" -kirjaa, jossa kerrottiin ruotsalaisista antikvaarisista kirjakaupoista. Iso ja kuuluisin on "Rönnell's", mutta minulle entuudestaan tuntematon oli "Hundörat" (Östgötagatan 20), auki torstaisin! Ruotsalaisessa antikvariaatti-yhdistyksessä oli 55-60 jäsentä. Monet pitivät kirjakauppaansa auki situtoimena, vain jonkin päivän viikossa. Sivutuotteina saatetaan myydä T-paitoja. Kanta-asiakkaat tärkeitä.</p><p>Alemmassa kellarissa luin 2,5 tuntia Ruotsin sarjakuvahistoriaa. Semic osti Williamsin, muistan kustantajan muutoksen Suomessakin. Haaveilin lapsena sarjakuvien kustantamisesta ihanneammattina ja tutkin lehtien "apinalaatikot" päätoimittajan nimineen. Leena Drufva (Nakke), Tere Kinnunen (Retu), Sirkka Ruotsalainen ja Alli Peltonen (Aku), Jatta tai Marjatta tai M. Valjakka (Williams-lehdissä), Jyrki eli J. Hämäläinen (Batman ja Tarzan), Kai Brunila, Art Virmola, Osmo Leivo jne.</p><p>Menestyville sarjakuville on synnytetty kilpailijoiksi melkein kopioita. Muistan koirat Lassien ja Bessien, teinipojat Archien (Suomessa Justus) ja Binkyn, pilalehdet Madin ja Cracked'in, Teräsmiehen ja Marvelin supersankarit. Nyt opin, että oli kaksi "Ville Vallatonta": Dennis ja Peo, ja Villen tyttökopiokin: Vilde... Ruotsissa oli parhaimmillaan Denniksen painos 40'000, Kalle Ankan 250'000, Mustanaamion 130'000.</p><p>Disneyn vaihtelevat sunnuntai-sarjakuvat kestivät lehdissä 2-3 kuukautta, eli 8-12 sivua, esim. Noita ja Lumikin kääpiöt, tai Amerikan uudisraivaaja-tarinoita.</p><p>Sarjakuva-osaston asiakkaita minun lisäkseni: nuorukainen, matkapuhelimeen puhuva nainen, keltaliivinen ikämies, joka nukahti tuoliin "Valerian avaruusagentti" kädessään.</p><p>**</p><p>Palasin Södermalmille. Huomasin, että Kaupunginmuseo oli avautunut uudelleen 27.4.2019, sisäänkäynti idästä, ajattelin käydä siellä seuraavalla matkalla (ja niin tein!). Kiipesin 120 porrasta ulkona Katarina-hissin yläkäytävälle. Mosebacke-torilta alamäkeä Östgötagatan. Lähellä moskeijaa oli sarjakuvakauppa "Alvglans", kiinni ainakin tänään klo 15:15. Valokuvasin antikvariaatin "Hundörat" ulkoa, ei ollut auki tänään. Poikkesin vielä puistoon Folkungagatanin pohjoispuolella. Stigsbergsparken, kiviportaat harjulle.</p><p>"Saga Saphire, Valletta" oli eksoottisempi risteilylaiva Viking Mariellan itäpuolella. Saavuin Vikingin terminaaliin klo 15:55, laivaan pääsi matkustajia vielä 16:20 asti. Katselin klo 16:30-17 Lidingön saaren ohituksen. Ensin Djurgårdenin etelärannan museot ja palatsit.</p><p>***</p><p>Helsingissä seuraavana päivänä kävin Rikhardinkadun kirjastossa, sitten Nordea ja Oodin kirjasto, jossa parveke oli suljettu, koska rako kaiteessa. Linnunlaulussa Aulis Juneksen kirpputori auki. Helsingin Kaupungin Talvipuutarhassa klo 14:30 useita asiakkaita, kaktussiipi itään on kivoin. Auroran kävelysiltaa. Keskuspuistoa ja Länsi-Pasila.</p><p>Pientä kävelysiltaa Hämeenlinnanväylän yli Matkamiehentielle tai Nuijamiesten tielle Haagassa. Kaksi bussia oli pysäköityinä rautatien sillan alla, olisiko toinen ollut vielä entisen Kylänevan kansakoululaisen Julle Tuuliaisen (1957-2018) vanha tilausajobussi "Ajotuuli"?</p><p>Ambulansseja ajeli edestakaisin ja poliisiauto: auto-onnettomuus oli tapahtunut Haagan Ammattikoulun pohjoispuolella moottoritiellä. Katselin mitä näin bussipysäkin meluvallin takaa. Kävelin Haagan Alppiruusupuiston läpi. Pohjois-Haagan Hakavuoren kirkkoa vastapäätä oli kerrostalo paketissa, remontissa. Muistelin Sammakkolampea eli Kissistä, joka oli 1950-60-luvuilla Iskun varaston (n, 1965- Paatsamatie 10) paikkeilla. Hylätty Iskun varasto oli maalattu täyteen graffiteja. Lähimetsässä oli kaatunut useita puita. Kaunis piha Paatsamatie 6-8. "Oikarinen" C 38. Orapihlajakuja. Pitäjänmäen kirjasto: "Onnen Pekka" - lainaan kriitikko Tarkan muistelmat.</p><p>****</p><p>Seuraava: 800. Jyväskylän Vanhan Kirjan Talvi 2024</p><p>Tämä: 799. Tukholma 63:s kerta, Serieteket 2019)</p><p>EDELLISTEN SISÄLLYSLUETTELO:</p><p>798. Tukholma 64:s kerta, Stadsmuseet 2019</p><p>797. Tukholma 65:s, Hallwyl, Museolaivat 2019</p><p>796. Tukholma 66:s, ostosmarkkinat 2019</p><p>795. Mariellan 33. matka 2020 + Pasilan FAME</p><p>794. Tukholma 68:s, koronan alla 2020</p><p>793. Jyväskylän kirjamessut 2022</p><p>792. TUKHOLMA: 69:s, TV, korona 2022</p><p>791. TUKHOLMA: Vinterviken, Aspudden 2023</p><p>790. Joensuu junalla 2023</p><p>789, RUISSALO, Turku, Kirjamessut 2023</p><p>788. REPOVESI (Kouvolassa) 2023</p><p>787. SIMPELE, Rautjärvi (1. kerran) 2023</p><p>786. Myllykoskelta jalan Kouvolaan 2023</p><p>785. Kotkaan junalla Myllykoskelta 2023</p><p>784. MYLLYKOSKI (Kouvolassa) 2023</p><p>783. Loviisa, keräilymessut 2023</p><p>782. KAUHAVA (1. kerran) 2023</p><p>781. Vammalan vanhat kirjat 2023</p><p>780. Saarijärvi, Pyhä Häkki, Liminka 2023</p><p>779. TUKHOLMA: Årsta Skog ja Brunkeberg 2014</p><p>778. TUKHOLMA: Västermalm, Alvik, Essingen 2014</p><p>777. TUKHOLMA: Nacka, Alphyddan, Henriksdal 2014</p><p>776. Turun 7 kukkulaa, tai 20 mäkeä?</p><p>775. Tukholman kulttuurikävely-reitit</p><p>774. TUKHOLMA: Solnan kirkko, joulutorit 2013</p><p>773. Gardenia, Ramsinniemi, Tekniikan Museo ym. 2001</p><p>772. TUKHOLMA: Lossi, Hammarby, Toppen 2013</p><p>771. TUKHOLMA: Vanadislunden 2013</p><p>770. TUKHOLMA: Gärdet, Stadion, kirkkoja 2013</p><p>769. Kirkkoja kuvaten Etelä-Suomessa 1999</p><p>768. Heureka ja Helsingin kirkot 1999</p><p>767. Pasilan Kirjavarasto, Qatar, Kiasma ym. 1998</p><p>766. SISÄLLYSLUETTELO (Kuntabongari 1-766...)</p><p>765. Klondyke, Ainola, Eduskunta 1996</p><p>764. Tyrvään Vammalan antikvaariset kirjat 2022</p><p>...</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-62046698045070929302024-02-15T05:22:00.000-08:002024-02-15T05:22:14.464-08:00798. Tukholma 64:s kerta, Stadsmuseet 2019<p>Konalassa kotonani oli yhä putkiremontti, kun lähdin Katajanokalta Tukholmaan toukokuun puolivälissä 2019. Laivana Viking Mariella, hytti 4917, vasemman kyljen käytävältä neljäs poikkikäytävä. Tällä käytävän pätkällä oli 6 hyttiä, joista minulle tuttuja 4909, 4911, 4913, ja 4917, tuntemattomia 4907 ja 4915. Kaikki pienimpiä B2-hyttejä, joissa kaksi petiä päällekkäin, alempi kääntyy sohvasta vuoteeksi, ylempi on käännetty seinää vasten.</p><p>Vietin aikaa ylimmällä ulkokannella, jossa helikopterikenttä. Aurinkoinen ja tuulinen toukokuun päivä. Paljon aasialaisia matkustajia etsiskelemässä hyttejään oudosta laivasta. Alus irtosi laiturista vasta 17:35, eikä vakiintuneeseen tapaan 15 minuuttia etuajassa klo 17:15. Kaikki matkustajat astuivat laivaan 4. kannelle, kun 6. kannen pääsisäänkäynti ei ollut käytössä.</p><p>Laivassa uutuutena oli vaatteiden ja kenkien poistomyymälä OUTLET, 40 prosentin alennuksella, ikkunallisessa sivulaidan huoneessa, johon pääsi Conference-tilojen aulasta 8. kannella. Kävin pienessä tungoksessa katselemassa turhaa tavaraa ostamatta mitään. Konferenssikannen asiakkaille oli oma palvelutiski aulassa. Istuskelin aulan penkillä lähetellen matkapuhelimesta valokuvia Sinille ja Jarille.</p><p>*</p><p>Aamulla uloskäynti laivalta Tukholmaan aukesi vasta klo 10:10, mutta ehdin ulkoilmaan nopeasti, jo klo 10:15. Kävelin Folkungagatania. Remontoitavan rakennuksen suojakatos kimmelsi Åsögatanilta, jonne nousin pitkät portaat. Lastentarha. Sågargatan. Lotsgatan. Pilvetön taivas, tukholmalaiset ottivat aurinkoa puistoissa, penkeillä tai maassa lojuen.</p><p>ERSTAN sairaalan pihalta etsin oikotietä, jota ei ollut. STIGBERFGATANILLE pääsin tunnetulta näköalakatu Fjällgatanilta. Pari koulua, F Schartaus gymnasium. Portaat alas etelään Folkungagatanille.</p><p>NORSKA KYRKAN, olen sen tiennyt, kaukaa nähnyt, en liene ennen käynyt. Pihalla kuninkaallisen Märta Louisen patsas. Kirkko lupaa tarjota kahvia ja vohveleita klo 12 alkaen. Jatkan matkaani portaita alas länteen Renstiernas Gatalle. Etelään Nytorgetille, jossa lisää auringonpalvojia. Brännerigatan. Katarina Bangatan.</p><p>**</p><p>KUPAN, Punaisen Ristin kirpputori (Östgötagatan, likellä Ölandsgatanin itäpäätä), aika pieni valikoima, lautapelejä yläkerrassa, Simpsonit palapeli, jossa pitäisi olla jopa 200 hahmoa. Strategiapelejä. Stratego muistuttaa vähän yhtä lapsuuden suosikkipeliäni Intiaanisotaa. Pohjoismaiden matkapeli. Algalta monenlaista. Merirosvo. Kippari-Kalle.</p><p>MYRORNA, Pelastusarmeijan kirpputori, Götgatan 79. "Almgrens sidenfabrik" olisi Söderissä museo, jossa en ole koskaan käynyt sisällä, pääsymaksu. Peter Myndes Backenilla EMMAU-kirpputori (Kaupunginmuseon vieressä): luin siellä englantilaisesta kirjallisuus-kirjasta trinidadilaisesta nobelistista V.S. Naipaulista, jonka melkein kaikki kirjat olen lukenut suomeksi tai englanniksi.</p><p>***</p><p>STADSMUSEET, Södermalms torg, pitkä museovierailuni klo 12:20-14:50. Sisäänkäynti on kerroksen katutasoa matalammalta pihalta. Alhaalta ylös, 3. kerros, Ajanjaksot. Metroajelu on aina hauska tehdä filmiltä, itse paikallaan pysyen. "St. Erik"-filmi. Jacob de la Gardien "Makalös"-palatsin pienoismalli! Haarniskan osia. Eri aikakausien rakennusten vertailu. Pienoismalleja asemakaavasta. Homojen kuoro laulaa videoäänitteeltä. Köyhän perheen koti museon 3½-kerroksessa. Tukholman Tulipalo-video (parempi esitys siitä oli vuonna 1998 käydessäni, niin ainakin muistelen).</p><p>Museokäynnin 2,5 tunnin jälkeen jatkoin enää Söderin Hornsgatanin Mariatorgetin Myrorna-kirpputorille, joka lienee useimmin käymäni ja eniten ostelemani kirpputori, mutta tuntui täksi kerraksi huonontuneen. Matkani varrella oli myös sarjakuvakauppa Serieslussen.</p><p>****</p><p>Seuraavaksi päiväksi 17.5.2019 palasin Helsinkiin ja näin Esplanadilla Euroopan Neuvoston autosaattueen. Kävin Rikhardinkadun kirjastossa lukemassa lehdet ja poikkesin Kallion Saiturin Pörssissä. Kävelin kohti Keski-Pasilaa, jossa uusi Triplan kauppakeskus kohosi valtavana. Linnanmäen huvipuistolaitteista kuului iloista kiljuntaa. Pilvetön, helteinen toukokuun päivä 2019.</p><p>*****</p><p>Laivamatkani Tukholmaan (tämä 64. kerta 70:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019 (putkiremontti-evakkona!) (Lisää: 2020, koronatauko, 2022, 2023)</p><p>.</p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-62305866566126319332024-02-05T06:47:00.000-08:002024-02-05T06:47:51.509-08:00797. Tukholma 65:s, Hallwyl, Museolaivat 2019<p>Laivalla 65. kerran Tukholmaan, kohteina museoita, kuten majakkalaiva Finngrundet, jäänmurtaja Sankt Erik ja Hallwylskan palatsi.</p><p>Kävelin lauantaina 17.8.2019 Konalasta Katajanokalle. Pitäjänmäentien länsilaidalla oli RaideJokerin (pikaraitiotie) työmaa. Kansallismuseon sisäpihalla pidettiin kirpputoria. Poikkesin Kampin Graniittitalon Lidlissä. Linja-autoaseman ulkopihan länsilaidassa oli Kiinan imperialistien mielenosoitus: "One China - No Violations", joka tuki Hongkongin vapauksien tukahduttamista. Kaukana itälaidalla oli hongkongilaisten vastamielenosoitus.</p><p>Tapasin matkatoverini, antikvaarikauppiaan, istumassa Katajanokan terminaalissa jo 16:30. Matkustajien tuli olla satamasssa klo 17 ja Viking Mariellan piti aikataulun mukaan lähteä klo 17:30, mutta lähtö tapahtuikin jo 17:15. Ulkokannella vain vasemmalla puolella tuuli kylmästi. Kävellessä olin hionnut lyhythihaisessa paidassa.</p><p>B2-hyttini oli 4905 (vasemman pitkän käytävän viidennellä poikkirivillä perältä) ja matkatoverilla 4817 (oikean pitkän käytävän neljännellä poikkirivillä perältä). Matka maksoi hytteineen 3 euroa kummaltakin erikseen.</p><p>*</p><p>Lauantai-aamuna istuimme 6. kerroksen kahvilassa. Pääsimme sieltä ulos nopeimmin, jo klo 10:03, laivan kiinnityttyä laituriin. Kävelimme myös 1,5 km:n rantapolkua länteen Slussenille muita nopeammin, edellämme ei ollut ketään ohitettavia. Slussenin siltojen purkutyö näytti entiseltä kolmen kesäkuukauden jälkeen.</p><p>Kävelimme Gamlastanin Österlånggatania junaharrastajien kaupan ohi, samoin Köpmangatanin Stadsmission -kirpputorin ohi, Stortorgetille. Sitten Riksbron-siltaa Parlamenttitalon läpi pohjoiseen. Drottninggatania Fredsgatanin ohi Jakobsgatanille.</p><p>Länsipäässä (Jakobsgatan 27 C) "Konstakademien", mutta alaovi kiinni (sunnuntaina?). Antikvaarikauppias suunnitteli taideostoksia? Minulle olisi uusi kulttuurikohde.</p><p>Jatkoimme Jakobsgatania itään, kohti punaista vanhaa Jakobskyrkania, Kungsträdgårdenin länsilaidalla. Kävelimme Västra Trädgårdsgatania pohjoiseen ohi "tulitikkukuninkaan", taloushuijari Ivar Kreugerin palatsin, kohti NK:n tavarataloa. Hamngatania itään.</p><p>**</p><p>HALLWYLSKA PALATSET. Vietimme museossa aikaa noin tunnin klo 11-12. Nousimme portaat pohjakerroksesta 1. kerrokseen, yläaulassa oli vahtimestari. 1) Säilytyslokerohuone, jossa lokeroon minun sateenvarjoni ja kaverini Iso Laukku. 2) Perähuoneessa pikkukrääsää ja nukkekoti. 3) Videoesityshuone, 10 minuuttia: sisäkkö, hovimestari ja keittäjä kertoivat talosta filmillä huoneesta toiseen edeten. Istuimme ja katsoimme ensin tädit.</p><p>4) sivuportaat alakertaan veivätkin vain WC:hen. 5) Museokauppa (vain siinä huoneessa olin käynyt kerran aikaisemmin). Saimme ilmaiseksi vihreät pyörylänmuutoiset tarrat, ne olivat pääsyliput. Halpa 3 euron esittelykirja museosta olisi myynnissä. Hopeakirja? Soittorasioita.</p><p>6) Nousemme portaikkoa ylemmäs 2. kerrokseen, jossa sarja huoneita: Ruokasali, ovet upotettua tammea, kristallikruunu 1600-luvulta, Hedvig Eleonoran kirkosta ostettu. Maalauksia. Ostberg (Kaupungintalo) arkkitehtinä. Rouvain salonki. Tupakkahuone. Asehuone: rivistö kiväärejä. Biljardihuone. Salissa Steinway -flyygeli. Käymälässä käsienpesuallas, sen alla potta. Potan tyhjentäjä sai ottaa viinanaukun palkkioksi.</p><p>Vielä ylempäänkin 3. kerrokseen pääsemme portaita. Museon henkilökunta on pukeutunut entisajan palvelijattariksi. Makuuhuone. Kylpyhuone: ammeen poikki kulkee hihna, jota vasten kylpijä voi tukea niskansa. - Museopalatsi on odottamaani tyylikkäämpi! Luulin talon rouvan vain hamstranneen mitä tahansa helkkyvää tai kimmeltävää mahdollisimman paljon. Sisäpiha oli mitoitettu siten, että hevosvaunut pystyivät tekemään käännöksen. Autotalli oli myös. Talo oli vuodelta 1898.</p><p>***</p><p>Kaverini aikoo seuraavaksi Kansallismuseoon, neuvon tien. Minulle tärkein kohde on MUSEOLAIVAT, joissa pääsee käymään vain kesäkaudella, jolloin olen harvoin ollut Tukholmassa, enkä ole vielä muita aluksia nähnyt kuin Vasa-laivan. Kävelen itään Strandvägenille. Hiostavan kuuma ilma, vaikka taivas pilvessäkin, ei sada.</p><p>Nybroplanilla jaettiin pulloittain ilmaista virvoitusjuomaa: "Free SevenUp". Mitä blondein ruotsalaisimman näköinen vaaleahiuksinen tyttö kaivoi puolen litran pulloja jäiden seasta kuorma-auton lavalta ja ojensi ohikulkijoiden ojennettuihin käsiin. Kuljin ensin ohi, kun ajattelin, etten haluaisi kanniskella pulloa kädessäni, mutta palasin hakemaan. Kaikilla kulkijoilla Strandvägenillä vaikutti olevan pullo kädessään. Otin taskustani sarjakuvakauppa Comics Heavenin muovipussin, johon laitoin pullon sekä sateenvarjoni. Aioin hörpätäkin, mutten saanut väännettyä tiukkaa korkkia auki.</p><p>****</p><p>JÄÄNMURTAJA "Sankt Erik" on laiturissa Djurgårdenin saaren länsirannalla ja avoinna vierailijoille. Menen isän ja pojan perässä laivaan. Ahtaat tilat, pienemmät kuin parhaiten tuntemallani laivalla, vanhalla merentutkimusalus Arandalla. Käyn kansihyteissä ja ruumassa.</p><p>MAJAKKALAIVA "Finngrundet" seuraavaksi. Ruotsilla on ollut noin 24 majakkalaivaa! Kapuan alas ruumaan, mutta EN nouse kapeita kierreportaita ylös majakkatorniin! Sieltä olisi vaikeinta tulla alas? Kukaan muukaan ei kiipeile. Radistin hytti on lavastettu henkilönukkeineen, radio on auki. Jätin muovikassini kädestäni pöydälle siksi aikaa kun liikuin portaissa. Kaikkien pienten laivojen tilat ovat samanlaisia, ahtaita.</p><p>MIINANRAIVAAJA on kolmantena kiinnitettynä laituriin, mutta tyydyn enää katsomaan sen vain laiturilta.</p><p>VENEVAJA 2, jossa olen aiemnalla kerralla käynyt, on suljettu lopullisesti! Siellä oli nuseoituna sinne mahtuneita veneitä ja merenkulkuesineistöä ja laivakirjallisuutta. TILALLE rakennukseen on tulossa vuonna 2020 uusi Laivahylkymuseo? Vai tuleekokin Viikinkimuseo?</p><p>GRÖNA LUND. Kävelin etelämmäs Allmänna Grändin laiturille (josta kulkee laiva Strömmenin yli Slussenille) kuvaamaan ulkopuolelta Gröna Lundin huvipuiston, joka oli avoinna laitteet toimien, korkeat maailmanpyörät, hurjat vuoristoradat. Karuselli, joka pyörittää keinuja ylhäällä taivaan korkeuksissa. Kävin siellä heinäkuussa 1976.</p><p>LILJEVALCHS Konshall - Art Gallery (Djurgårdsvägen 60) on taidemuseo tai galleria, jossa en ole toistaiseksi käynyt. Se on elokuussa 2019 remontissa, mutta silti myös avoinna vierailijoille. Pääsymaksu 80 kruunua. Kurkistan vain ovelta sisään turistipariskunnan perässä.</p><p>ABBA-museon ohi kuljen myös, enkä ole aikeissakaan käydä koskaan. Abbalaiset julistavat kannattavansa käteisetöntä maailmaa, minä käteistä ilman maksukortteja.</p><p>Lähden kävelemään pohjoiseen sillalle ja Strandvägeniä länteen keskikaupungille.</p><p>*****</p><p>Nybroplanilla virvoitusjuomapulloja riittää yhä jaettaviksi! Ohitan kuorma-auton nyt eri puolelta kuin viimeksi ja saan uuden vihreän puolen litran SevenUp-pullon rastafaritukkaiselta neekerimieheltä. Hän on toisena juomanjakajana blondin ruotsittaren lisäksi. Saan pullon auki vasta laivassa, kun väännän korkkia kangas sormieni suojana, muuten olisin haavoittanut käteni.</p><p>Käyn Jakobsgatanilla uudelleen katsomassa olisiko "Konstakademin" auennut, mutta yhä 27 C alaovi lukossa. Entäpä Fredsgatan 12:n puolelta?</p><p>HORNSTULLSGRÄND 4:n isolle viikonlopun kirpputorille Söderissä aioin mennä, mutta Slussenin työmaa oli yllätyksekseni sulkenut läntisimmän kävelysillan junaradan vieressä Gamlastanin länsipuolelta. Pyrin sinne Gamlastanin Tunnelbana-asemalta. Siellä umpikuja kävelijöille pohjoiseenkin. Jouduin palaamaan takaisin. Yritin vielä kulkea Söder Mälarstrandin rantapuolta, mutta liian hankala. Kokeilin rantatien eteläpuolta ja portaita, mutta sieltä pääsikin vain asuintalojen pihoihin.</p><p>MONTELIUSVÄGEN saa enää riittää, kävelypolku korkealla Söderin rantakallioilla näköaloin Riddarfjärdenin yli Kaupungintalolle ja Vanhaan kaupunkiin. Kuljen jenkkituristien perässä. Sitten vielä kirpputori Stadsmission Mariatorget, Hornsgatan 56, lautapelejä: "Ave Caesar" 90 kruunua ja joku aikuisten peli.</p><p>SERIESLUSSEN (Bellmansgatanin ja St. Paulsgatanin kulmassa) näytti tyhjentävän vielä varastojaan ("700'000 lehteä") elokuussa 2019. Eläkeikäinen yrittäjä Erkki Häkli oli 2018 mediassa sanonut lopettavansa, ja että Ruotsissa oli enää 14 sarjakuvakauppaa, joista 6 Tukholmassa, mutta parempina aikoina oli ollut 200 kauppaa!</p><p>******</p><p>ELOKUVA laivalla: "AVENGERS: ENDGAME" (2019). Ehdin takaisin Vikingin laivalle klo 16, hiostavan päivän jälkeen. Ystävälläni oli kohta kiire klo 17:n elokuva-esitykseen. Menimme varalta jonottamaan lippuja ja paikkoja kello 16:30. Esityspaikka Conference-tilat ylhäällä kannella 8. Teatterina styyrpuurin (oikeanpuoleinen) audiovisuaalinen sali AUS, eikä paapuurinpuoleinen sali AUB. </p><p>Suurikokoinen vahtimestari näytti meille ovelta etukäteen salin klo 16:45. Sisällä oli 15 penkkiriviä, kullakin rivillä 10 istuinta. Vahtimestari sanoi tulevansa vasta klo 16:55 päästämään saliin istumaan. 6,50 euron elokuvaliput maksettiin Conferencen aulamyyjättärelle, jolta emme ostaneet myös myynnissä olleita naposteltavia.</p><p>Kävimme odotusaikana hissiaulassa ja kun palasimme, vahtimestari ei malttanut olla sanomatta: "Teillä on naisseuraa!" Ainoa katsoja meidän lisäksemme oli riville 2 istunut tyttö taikka nuori nainen. Kaverini istuutui riville 3, minä kokeilin ensin riviä 1 ja sitten ehkä parempaa riviä 2. Tuolien selkämyksistä taittui esiin pöytä. Tyttö söi ja nauroi elokuvalle.</p><p>Elokuvassa jousiampujan tytär, vaimo ja poika katosivat. Supersankarit kokoontuivat aikoen aikamatkaa kostaakseen Thanokselle. Thor oli alkoholisti, olut-vätys. Hulkilla oli silmälasit. Hämähäkkimies pistäytyi piipittämässä. Pitkän sarjan noin 22. osa, mukana takaumia vuosien 2014, 2012 jne. osista. En ymmärtänyt elokuvasta mitään. Ystäväni oli nähnyt ennenkin, muttei muista!</p><p>"Kapteeni Amerikka" hankki välillä elämän itselleen (oman perheen) ja jätti sankarin trikoo-asunsa mustaihoiselle. Thor jätti valtakuntansa tytölle. Ironman kuoli, kun ensin naispuolisen sankarin kuolema oli peruutettu. Lopussa nimilista elokuvan tähtiä: Mark Ruffalo, Michael Douglas, Gwynette Paltrow, Scarlett Johansson. Maailman eniten tuottanut elokuva? Pituus noin 3 tuntia. 590. elokuva, jonka olen nähnyt teatterissa. Toiseksi huonoin elokuva, mitä olen koskaan nähnyt, mikäli "MadMax" oli vieläkin huonompi! </p><p>*******</p><p>Laivamatkani Tukholmaan, tämä 65. (70:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019! (Lisää: 2020, 2022, 2023)</p><div>.</div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-21803245228938710552024-02-05T06:38:00.000-08:002024-02-05T06:38:49.551-08:00796. Tukholma 66:s, ostosmarkkinat 2019<p>Saavuin sunnuntaina 8.9.2019 Katajanokalle klo 16:25. Viking Mariella irtosi laiturista jo klo 17:15 eikä aikataulun mukaisesti 17:30. Maihinnousukorttien mukaan minulla oli 4. kannen toiseksi perimmäisellä poikkirivillä pieni B2-sisähytti numero 4932 ja matkatoverillani seinän takana sen "peilikuva" pohjapiirrokseltaan, hytti 4933. Hän oli varannut hytit Vikingiltä saamastaan syntymäpäivätarjouksesta ja muisteli hinnaksi euroa hytiltä.</p><p>Istuskelimme 6. kannen ikkunakäytävällä ja katselimme ohitettavaa Espoon rannikkoa. Laivan elokuvatarjonta olisi ollut Leijonakuningas 6,50 euroa klo 18. Kävimme TaxFreessä ja ulkokannella.</p><p>Pelasimme klo 20-23 lautapelejä kahvilassa. Seaside Cafen ulkolaidalla oli 6. kerroksen toinen maihinnousuaukko, laivan vasemman kyljen puoleinen, jota käytetään silloin harvoin, kun laiva on kiinnittynyt laituriin keula päinvastaiseen suuntaan kuin normaalisti. Neljännessä kerroksessa porrasaulan ulosmenoaukko on vain oikealla kyljellä.</p><p>Kahvilan television esittämällä kanavalla selostettiin Suomi-Italia -jalkapallo-ottelua Tampereen Ratinan stadionilta. Pelasimme Rummikub -lautapeliä. Pelin nunmerolaatat olivat kuin kaksi pakkaa pelikortteja. Kerättiin sarjaa (eli suoraa) saman väristä "maata" tai vaihtoehtoisesti samannumeroisia erivärisiä laattoja. Aluksi oli 14 laattaa esillä kummallakin, laattoja pöydättiin aina kun voitiin.</p><p>Toisena pelinä matkassa mukana oli Sanasota. Pelikorteissa kuvio ja tehtävä, "Substantiivi", "Tosi-TV-tähti", "Jalkapalloilija", "Sieni". Pelit eivät olleet minun valitsemiani, hävisin kaikki. Omissa keräämissäni lautapeleissä pitäisi olla viihdyttävä kerronnallinen tarina, johon tempautuu mukaan kuin elokuvaan tai romaaniin. Seikkailut, tutkimusmatkat, aarteen etsinnät, sodat, salapoliisitehtävät, liiketoimet, rautateiden tai hotellien rakentamiset... Afrikan tänti, Intiaanisota, Pekingin mysteerit, Detective & Co, Cluedo, Kalmankuja 13, Orient Express, Manhattan, San Francisco linja 1, Thurn und Taxis, jne. Mutta ovat liian isoissa pakkauksissa otettaviksi mukaan matkalle.</p><p>**</p><p>Aamulla menimme kannelle 6 klo 9:50. Jonotimme uloskäynnille. Olimme ulkoilmassa Tukholmassa klo 10:10 Ruotsin aikaa. Maa oli märkä, ei kuitenkaan enää satanut, minulla oli minikokoon kutistuva sateenvarjo taskussani. Kävelimme Slussenin kautta Tukholman Vanhaan Kaupunkiin, Staden mellan broarna, Gamla stan.</p><p>Antiikkikauppa "Slow Fox", Själagårdsgatan, lähellä palaneen tontin aukiota, Brända tomten. Sitten kirpputori Stadsmission, Köpmangatan 15, jossa mukavaa katseltavaa: jokin vanha lautapeli, Suomi-juomalaseja, Muumi-aiheinen näyteikkuna, kirjoja.</p><p>Suurtori ja Storkyrkobrinken luoteeseen: antikvariaatti "Verklighetsflykten" ei ole auki. Vasabron pohjoiseen keskikaupungille, Vasagatanin itäpuolta, Norra Bantorget. Torsgatan (työmaa), Sabbatsbergs sjukhus, Sinnenas trädgård (aistien puutarha), Vasaparken, Sankt Eriksplan, VANADISPLAN kaukaisin kääntöpiste, Vasastaden.</p><p>Kaverini, antikvaarikauppias, etsi antiikkiliikkeitä, joiden osoitteita haki tietoverkosta Suomessa ja merkitsi karttaan, jonka unohti ottaa mukaan. Puhelimella löytää jonkin, mutta sepä onkin nyt suljettu!</p><p>Matteuskyrkan, Dalagatan, Frejgatan, Hagagatan - kirpputori, ja jo sitä ennen kristillinen kirjakauppa kellarissa, jossa kaveri poikkesi. "Framtidsantiken" ilmoittaa ovessa olevansa auki toisinaan, kun ovi on auki (Surbrunnsgatan 58).</p><p>Löysin matkatoimiston ovelta esitteen Afrikan halki kulkevista ruotsalaisen matkanjärjestäjän turistibusseista, "Rosa Bussarna". Eksoottisia matkoja varakkaalle nuorisolle, yläikäraja 35, ettei mukaan tulisi vaivoiksi heidän vanhempiensa ikäisiä hapannaamoja valittamaan ainaisesta bailaamisesta, remuamisesta, ryyppäämisestä, tupakan polttamisesta ja huonosta käytöksestä.</p><p>***</p><p>"Nostalgiepalatset" (St. Eriksgatan 101), Vanhoja leikkikaluja vieläpä alkuperäisissä pahvipakkauksissa! "Kuvitetut Klassikot" -sarjakuvat ruotsiksi 80-100 SEK. Kalle Anka, Knasen (Masi). Kauppa alkoi kapeana käytävänä katutason ulko-ovelta ja avautui suureksi huoneeksi vasta talon sisäosissa. Paljon kivaa nähtävää! Vanhoja äänilevyjä.</p><p>Stadsmission, Hagagatan: Kalle Ankan näköispainokset vain 60 SEK! Monelta vuodelta. Olen lukenut noita paljon Espoon kaupunginkirjastosta lainaten. Ruotsinkielisissä Aku Ankoissa oli 4 sivua enemmän tilaa (36 eikä 32 sivua), joten Carl Barksin sarjakuvat julkaistiin kokonaisina, eikä 1-2 sivua lyhennettyinä, kuten monesti Suomessa. Vanhat lehdet näyttävät ostohetkellä helposti lupaavammilta kuin sitten perillä kotona, kun ne pitäisi lukea. Olen ostanut sidottuja Suomen Kuvalehden puoli-vuosikertoja 1930-luvulta ym., mutta ei niille tahdo löytyä koskaan lukuaikaa. Lukeminen siirtyy eteenpäin, ellei lainatun teoksen palautuspäivä lähesty.</p><p>Pelastusarmeijan kirpputori Myrorna, Adolf Fredrikin kirkon eteläpuolella. Sitten antikvariaatti "Aderton" (Norrtullsgatan 13), matalan hyllykön "Ovanpå" (=päällä) sekalaiset taskukirjat vain 15 SEK, mm. 3 Stieg Trenteriä (ja 4 Arto Paasilinnaa). Kaverini keräsi alahyllyiltä pinon hienoja erikoiskirjoja, mutta palautti ne, kun kassalla selvisi niiden hinnoiksi paljon enemmän kuin 15 kruunua! Myöskään kaverini isokokoinen 5 kruunun kolikko takavuosilta ei kelvannut enää maksuvälineeksi.</p><p>Kuusi tuntia Tukholmassa klo 10-16 ei pitkälle riitä. Palasimme Gamlastaniin käytävää Kulttuuritalon ali ja Brunkebergin torin kautta. Prästgatanin ja Storkyrkobrinkenin kulmasta löytyi antiikkiliike kellarissa. Sitä mainosti mallinukke ulkona kadulla. Kaverini osteli liikkeessä pitkään, kävi vain välillä hakemassa lisää kruunuja pankkiautomaatista lähikadulta!</p><p>Paluumatkalla laivalle ohitimme Gamla Stanissa uudelleen "Slow Fox" antiikin sekä Köpmangatanin "Kaupunkilähetyksen", jonka Tove Janssonin Muumeilla täytetty näyteikkuna veti juuri tyttöporukan äärelleen ihastelemaan näkemäänsä. Uuteen Juutalaiseen museoon, Själagårdsgatanin synagogan vieressä, olisi pääsymaksu 100 kruunua.</p><p>Sää oli muuttunut iltapäivällä pilvisestä aurinkoiseksi, lämmintä + 20 astetta, syyskuun 10. päivänä 2019. Ehdimme Vikingin terminaaliin jo klo 15:45, vartin ennen määräaikaa.</p><p>****</p><p>Laivamatkani Tukholmaan tämä 66. (70:stä); 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019. Myöhemmin: 2x 2020, 2022, 2023).</p><div>.</div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-28011195464494480052024-02-05T06:29:00.000-08:002024-02-05T06:29:07.411-08:00795. Mariellan 33. matka 2020 + Pasilan FAME<p>Kävelin 26.2.2020 Katajanokalle Kampin linja-autoaseman kautta, josta poimin Onnibussin aikatauluvihkon. Suora bussimatka Helsingistä Oulun kautta Lapin Pelloon maksaisi noin 29,70 euroa ja paluumatka 24,70 euroa. (Tuollaiset keväälle varaamani ja maksamani bussivuorot peruutettiin korona-pandemian takia.)</p><p>Katajanokan merialtaan seinämainoksen mukaan näköalamatka maailmanpyörässä sekä filmiesitys "Suomi ilmasta" maksaisi 20 euroa. Saavuin Vikingin terminaaliin klo 16:30. Hiihtoloma-aikaan helmikuun lopussa oli paljon lapsiperheitä lähdössä laivamatkalle.</p><p>Pieni B2-sisähyttini numero 4919 oli Mariellan vasemmalla käytävällä, kolmannen poikkirivin kulmassa perästä laskien ja maksoi 10 euroa. Vietyäni matkatavarani hyttiini kävelin (2 minuuttia) matkatoverin 25 euroa maksaneelle B4-hytille numero 4125. Sieltä kuului oven läpi käytävään radion ääni? Ei vaan: Televisio oli auki, TV-uutiset klo 17:30. Koronavirus riehui Italiassa (ja Kiinassa ja Koreassa). Ystäväni oli siitä huolestunut ja pesi käsiään. Toinen kaverini oli puhelimessa optimistisesti väittänyt: "Eikä korona varmaan Suomeen leviä!"</p><p>Haimme esitteitä ja karttoja kannelta 6 ja istuimme Mariellan kkunakäytävillä. Kaunis auringonlasku merellä! Päivän elokuvaesityksenä oli StarWars 6,50 eurolla klo 18, tai lastenelokuva 4,50 eurolla jo klo 16! Ruotsista lähtiessä esitysajat olivat vielä tuntia aikaisemmat, klo 15 ja 17 Suomen aikaa, eli 14 ja 16 Ruotsin aikaa.</p><p>Poimintoja Museo-esitteestä: "Nordiska Museet" FRI tisdag kl. 13-17, vain talvikaudella lokakuusta toukokuuhun. "Bonniers Konsthall" FRI fredagar. "Scenkonst", Sibyllegatan 2, ilmainen kaikille keskiviikkoisin. "Dansmuseet", Drottninggatan 17, FRI utom tillfälliga utstelningar. (Seuraavalla matkalla käyn Nordiska Museetissa!).</p><p>Televisiossa TV8 Teema: Klo 21 tunti väritettyä filmiä vuosilta 1900-1914. Upean näköistä! Valtavasti aikansa ihmisiä kaduilla sekä arkkitehtuuria. Voittaa mielestäni kaikki myöhemmät menneen ajan lavastukset, kuten vaikkapa elokuvissa "Tess" ja "Barry Lyndon" tai TV-sarjassa "Poirot".</p><p>Klo 22-24 Jörn Donnerin elokuva "Tunnustus" (2009). Neuvostoliiton lähettämä desantti, verhoilija Kerttu Nuorteva (jota esitti Minna Haapkylä) jää kiinni radiolähettimineen. Hänen tehtävänsä oli ollut järjestellä Mannerheimin murhaamista. Paavo Kastari kuulustelee inhimillisesti ja Arvo "Poika" Tuominen kertoo vakoojalle tuntemiensa Santeri Nuortevan ja Kertun veljen ja Kullervo Mannerin sekä Edvard Gyllingin kohtalot. Lopussa Kerttu Nuorteva pääsee vankilasta. (Hänelle tarjottiin mahdollisuutta paeta länteen, mutta hän halusi itse takaisin Neuvostoliittoon, jossa hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankileirille. Hän kuoli 50-vuotiaana 1963 Kazakstanissa, silloisessa Venäjän siirtomaassa.) - Näytelmällinen, hyvin selvästi esitetty. Lyhyet kohtaukset, kuva pimenee mustaksi, uusi kohtaus myöhemmin seuraa.</p><p>**</p><p>Keskiviikkona Tukholmassa maihin klo 10:10. Kävely Folkungagatania. Kohteina Söderin kirpputorit: 1) Stadsmission Nytorget, 2) Myrorna Götgatan 79, 3) Röda Korset Kupan Östgötagatan (aukesi vasta klo 11), 4) Emmaus Slussen, 5) Stadsmission Mariatorget. Sitten Gamla Stan: 6) Trafik-Nostalgiska Förlaget Österlänggatan, 7) Stadsmission Köpmangatan 15, 8) Antiikkikauppa Storkyrkobrinkenin ja Prästgatanin kulmassa.</p><p>Satamaa lähimmässä Stadsmisionissa (Nytorget, Skänegatan) oli nyt hyvä valikoima, olin pitänyt sitä turhan pienenä. "Glamour 1970", 200 SEK. Seuraavat kaupat vähän pettymys. Antikvaarinen kirjakauppias-kaverini osti painotuotteita kiloittain, reppuun ja isoon kassiin. Hänen täytyi toisen kerran nostaa lisää rahaa automaatista ostoksiinsa Gamlastanin antiikkikaupasta.</p><p>Juna- ja bussiharrastajien liikkeen myyjätär kertoi lähteneensä Suomesta 42 vuotta sitten (n. 1977) ja sanoi, ettei enää osaa puhua suomea (puhui kuin maahanmuuttajat Suomessa). Liikkeen kellariosastossa oli mm. aikataulukirja "Suomen Kulkuneuvot 1965" hintaan 100 kruunua, josta alennusta 30 % 15.2.-15.3. Kauppa oli ollut 6 vuotta Gamlastanissa ja on varsin näkyvä "liikennemerkkeineen" Österlånggatanin varrella.</p><p>Lähdimme laivaa kohti jo hyvissä ajoin klo 14:30. Kova ja kylmä tuuli. Vain rippeitä lunta maassa, vain nurmikoilla, Tukholman helmikuussa. Söderin pohjoinen rantatie Stadsgårdsleden oli suljettu autoilta Slussenin monivuotisen silta- ja tietyömaan vuoksi. Tilapäinen puurakenteinen kävelysilta kulki rantatien yli Slussenin päässä. Hissi ja portaat. Myös vaihtoehtoinen Katarinavägen oli poikki!</p><p>Poikkesimme viimeiseksi klo 15 Söderin rannassa Fotografiska Museetin museokauppaan. Jäin sinne pitemmäksi aikaa kuin kaveri ja palasin laivaan klo 15:55, hieman ennen aamulla kuulutettua määräaikaa klo 16.</p><p>***</p><p>Laivalla TV-uutiset klo 18: koronavirus leviää, Italiassa satoja sairastunut, joku Suomessakin, pörssikurssit laskevat. Kaverillani on hytissään metrin pino Ruotsista ostamiaan kirjoja. "Miten voisi rikastua kirjakaupalla?"</p><p>Katsoin vuoden 1965 aikataulukirjasta laivayhteyttä Helsinki - Tukholma: Klo 14-8:30 (19,5 tuntia), paluumatka klo 13-9 (19 h). (1980-luvulla matka Hki-Sto kesti 16 tai 15 tuntia, klo 18;sta 9:ään, eikä satamassa tarvinnut olla puolta tuntia ennen lähtöä. Nyt vuonna 2020 matka-ajaksi on varattava 18 tuntia, mennessä aikavälille 17-10 ja palatessa klo 16-10:10 (paikallisia aikoja, Suomessa kello on tunnin Ruotsia edellä).</p><p>Kova vastatuuli yöllä idästä. Laivan arvioitu saapumisaika Helsinkiin klo 11:30, myöhemmin lopulta klo 11:45, normaalisti olisi klo 10:10. Keulapuolen hytissä 4125 kuulemma kolisi yöllä, mutta peräkannen hytissä 4919 nukuin hyvin.</p><p>Matkustin jo 33. kerran Mariella-laivalla, mutta viimeisen kerran! Viking Line myi vanhan laivansa Välimerelle. Ensimmäinen kertani Mariellalla oli tammikuussa 1996, viimeinen 24 vuotta myöhemmin helmikuussa 2020. (Viking Gabriellalla matkustin 25 kertaa 1999-2023, muilla laivoilla paljon vähemmän.)</p><p>Laivamatkani Tukholmaan (tämä 67. kerta 70:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020. (+ 2022, 2023). Tukholmassa 70+18= 88 päivänä, 26 vuotena 48:stä.</p><p>****</p><p>Töölönlahti oli helmikuun lopussa 2020 jäätön, kun kävelin Linnunlaulun kautta Pasilaa kohti. Kävin uudessa Pasilan aseman kauppakeskuksessa "Tripla". Sen 5. kerroksessa oli viihdekeskus: virolaisen Cinamon-ketjun elokuvateatterit, joita myös Kalasataman Redissä, jossa katsoin kerran elokuvankin, Triplassa en. Teinitytöt kai rakastavat seikkailla uusissa valtavissa ostoparatiiseissa, mutta kuusikymppisenä eläisin mieluummin ilman noita betoniviidakoita, enkä halua ostaa niistä mitään.</p><p>*****</p><p>Finnish Music Hall of Fame (avattu 2019)</p><p>Triplassa olen myöhemmin käynyt Musiikkimuseossa FAME, perjantaina 13.8.2021 klo 14-15:15. Hellepäivänä (26 astetta Celsiusta) kävelin Etelä-Haagasta Kivihaan kautta Hakamäentietä ja Tenholanpolkua Länsi-Pasilaan.</p><p>Rahakamarinkatu, Pasilan puistotie, 5 säilytettyä vanhaa puutaloa, tyhjä tori, lännessä koulu, Pasilanraitio, Asemapäällikönkatu, rautatien ylittävä silta.</p><p>Ruskeaseinäinen 2-kerroksinen erillistalo rinteessä Triplan yhteydessä, Länsi- ja Itä-Pasilan yhdistävän siltakadun pohjoislaidalla. Musiikkimuseo, alakerrassaan ravintola. Nousin ulkona mäen 2. kerroksen tasolle. Menin ovesta sisälle Triplan kauppakeskukseen ja laskeuduin siellä kerroksen alemmaksi, jossa on sisäkäytävältä ovi museoon.</p><p>Lipputiski oli tyhjä (harvoin käy vieraita), jossain takana ahersi pari ihmistä jotakin pakkauksia avaten ja keskenään jutellen. Katsoinkin ensiksi museokaupan, jossa oli logotuotteita, eivät minulle, en fanita mitään saati ketään.</p><p>Museokorttini oli kuluvalta kaudelta voimassa enää tämän ja huomispäivän 14.8.2021. Pääsymaksu ilman korttia olisikin sangen kallis melko pieneen museoon: 25 euroa!</p><p>Lipunmyyjä: "Kannattaa mennä hissillä toiseen kerrokseen - esitys alkaa siellä." Lyhyt hissimatka. Sitten edessä jätti-valkokangas ja pari tyhjää penkkiä istujille: "Suomalaisen musiikin historia" 1800-luvulta alkaen. Taustakuvia: jälleenrakentaminen sodan jälkeen yms.</p><p>"Huippuesiintyjiä" syttyy tähdiksi laulamaan 10 sekunniksi vuoroin kuvan keskeltä tai vasemmalta tai oikealta laidalta. Danny Ilkka Lipsanen: "Kesäkatu", Marion Rung: "Tipitii", Irwin Goodman: "Ryysyranta", mustalaisyhtye Hortto Kaalo: "Miksi ovet ei aukene meille?" stalistinen Agit Prop, Euroviisujen Lordi. räppi-laulaja Cheek + kaunistuksena puna-uimapukuinen missi uima-altaassa, Karita Tuomolako?</p><p>Mukana esityksessä ovat myös Eino-Juhani Rautavaara ja Esa-Pekka Salonen. Lopulta 4000 (!) kasvokuvaa laulaa kuorona virtuaalisesti "Finlandian". Esiintyjien nimet on listattu, Heikki-nimisiä on 4, naisia on arviolta 3/4 laulajista, mutta miehiäkin tuhat. Katson esityksen puolitoista kertaa sekä vielä lisää viimeiseksi museosta pois lähtiessäni, hissin ja portaiden suulla.</p><p>Hall of Fame: vitriinejä 14 tai 25, kussakin esiintymisvaatteita tai muuta rekvisiittaa jonkun tähden uran varrelta. Esitettäviä henkilöitä vaihdetaan kausittain. Nyt mukana Danny, Karita Mattila, Laila Kinnunen, Einojuhani. Hurriganes oli esillä jo alakerrassa!</p><p>Museovieraiden käyttöön on kaksi karaoke-koppia, joissa voi harjoitella laulamista itsekseen! Tanssisopissa taas voi valita itselleen tanssikaverin 2x3 tunnetusta tai taitavasta tanssijasta, mm. Aira Samulin, joku balettitähti, Sofia Kotaniitty (?), jne. Valitun kuva sitten tanssii seinällä (lattiasta kattoon) aidon ihmisen kokoisena, vaikkapa hip-hoppia. On lisäksi muitakin soppia, joissa voi valita itselleen esitettävän ohjelman, kuten Metsän mytologia tai Tapiola.</p><p>Toisen kerroksen ikkunoista karaokekoppien ulkopuolella oli myös näköala Linnanmäelle. </p><p>Olin museossa pitkään yksin, ainoana vieraana! Saatoin rauhassa kokeilla jonottamatta kaikkia laitteita. Henkilökunnasta kassatyttö vilahti välillä museon salien läpi, ehkä valvontakierroksella. Vain yksi nuori pariskunta ehti tulla museoon 75 minuutin aikana.</p><p>Poistuin museosta laskeutuen kierreportaat alakertaan ja siellä ravintolan läpi suoraan ulos etelään. Ravintola oli hiljaisen tyhjä sisältä, mutta terassilla oli väkeä elokuun auringonpaisteisessa hellesäässä.</p><p>Ukkonen alkoi myöhemmin jyristä kävellessäni etelään, Helsingin keskustaan päin, Auroran sairaalan takaa, kävelysiltaa yli Nordenskiöldin kadun, idempää polkua Olympiastadionille, jonka kiersin (idästä pohjoisen kautta länteen). Urheilumuseo olisi ollut auki vielä pari tuntia, klo 18 asti. (En ole käynyt kuin Tukholman urheilumuseossa.) Lainasin Oodi-kirjastosta 2 Economist-lehtäa ja yhden DVD-elokuvan (Stan Laurel & Oliver Hardy). Asematunnelin metrotason Karkkitorilla Pandan suklaakohvehdit myytiin muovipusseissa eli tehtaanpakkauksissa 3,33 euron kilohintaan eli 3 puolen kilon pussia yhteensä 5 eurolla).</p><p>.</p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-12677704861118815432024-02-05T06:23:00.000-08:002024-02-05T06:23:42.837-08:00794. Tukholma 68:s, koronan alla 2020<p>Muutamaa päivää ennen kuin korona-pandemia pysäytti laivaliikenteen kävin melkein viimeisellä Vikingin risteilyllä Tukholmassa talvella 2020.</p><p>Maaliskuun 9. päivänä 2020 kävelin Konalasta Katajanokalle. Poikkesin Kampin linja-autoasemalla, jossa Suutarin kierrätyskirjojen hyllystä löysin matkalukemiseksi saksankielisen dekkarin sekä pahvikansiollisen englanninkielisiä sanomalehtiä Karibian saarilta, mm. Arubasta. "Kino K 13" mainosti Katajanokalla ulkojulisteissa Chilen elokuvaviikkoa.</p><p>Olin lähes yksin Vikingin terminaalin ala- ja yläaulassa klo 16:45, kun ensin tulostin automaatilta maihinnousukorttini ja sitten läpäisin yläkerrassa passin- ja lipuntarkastuksen. Ramppikäytävän pitkällä liukuhihnalla jumiuduin ainoan peräkärryllisen matkustajan taakse, kunnes ohitin. Harvoin olin liukuhihnaa käyttänyt, kun se oli usein ruuhkainen ja hidas, jollei voinut itse kävellä sitä pitkin.</p><p>Gabriella-aluksella istuin ikkunallisella käytävällä merinäkymien äärellä klo 17:40-18:50. Aiemmilla matkoilla istuuduin arkadille harvoin ja lyhyesti, kun tuolit olivat hyvin varattuja, joskin ihmiset vaihtuivat tiuhaan. Nyt olin yksin neljän pöydän ja 16 tuolin keskellä! Tuntui kuin 2/3 laivamatkustajista olisi puuttunut, en ollut ennen kulkenut yhtä tyhjällä Ruotsinlaivalla.</p><p>Toisen pöydän ääreen tuli mies kannettavan tietokoneen kanssa. Kuulin hänen läppäristään tuoreet TV-uutiset. Kirjoittelin itse tekstiviestejä älypuhelimella.</p><p>Kannella 10 esitettävien elokuvien julistemainokset olivat samat kuin Mariella-laivalla 2 viikkoa aiemmin: "Spies" ja "StarWars". Club Mar kannella 8, esiintyjänä Marita Taavitsainen. Ulkona ikkunan takana meri pimeni, näkyi enää rannikon valoja ja vastaan tuleva laiva.</p><p>Sisähyttini B4 oli n:o 5813, oikean sivun käytävän ja perimmäisen poikkikäytävän kulmassa. Maksoin 68:nnesta matkastani Tukholmaan vain 3,70 euroa, koska sain vähentää 128 "venettä" (eli 130 senttiä bonuspisteitä) 5 euron weikoishinnasta, joka oli Viking Clubin lahjatarjous maaliskuussa syntyneille.</p><p>*</p><p>TUKHOLMA 10.3.2020. Aamulla kävelin ulos laivalta klo 10:10. Terminaalin portaissa oli harvinaisen vähäinen ruuhka! Ulkona ei Slussenille kävelijöiden jonoa erottunut lainkaan. Maa oli märkä, välillä satoi vähän vettä, minulla oli Saiturin Pörssin 5 euron sateenvarjo.</p><p>Slussenin työmaan tilapäisen puurakenteisen kävelysillan hissiin astuin kuudenneksi ja viimeiseksi. Slussenin Tunnelbana-aseman kaksi sisäänkäyntiä olivat hyvin pelkistetyt. Metro-lehteä ei ollut jaossa, petyin. Ehkä mainoksilla rahoitetun uutispäivälehden julkaiseminen oli jo lopetettu minun tietämättäni? Suomessa korona-pandemia oli viimeinen isku, joka tappoi Metro-lehden. Muutenkin lähes kaikki matkustajat olivat alkaneet tuijottaa vain kukin omaa älypuhelintaan.vahdit</p><p>Veräjävahdit suojatiellä Gamlastaniin, ei liikennevaloja. Österlånggatanilta lähtien pujottelin viistosti vanhan kaupungin halki, Saksalaisen kirkon kautta Suurtorille ja ohi Ritarihuoneen (hollantilaista barokkia 1641-74) sillalle Norrmalmille.</p><p>**</p><p>Sergelin torilla Kulturbiblioteket avautui klo 11, ehdin odottaa 1 minuutin. Käväisin ensin infotoimistossa, lattiaan kuvatun kaupungin pienoismallin päällä. Infoa tyrkytettiin, mm. "Naisten päivä" 8.3. yläkerrassa.</p><p>Vesisateen johdosta vietin puolitoista tuntia sisällä Serieteketissä. Luin Lee Falkin (1911-99) "Taika-Jimin" kuusi ensimmäistä viikottain jatkuvien sunnuntai-sarjakuvien tarinaa väreissä noin vuodelta 1937. "Murhaajien valtakunta" tuhottiin. Lilliputit, Sirkus, Robotti, Tyranni maanviljelijäksi, aiheina.</p><p>Päivän pääkohteeni oli Nordiska Museet, joka muuttuisi ilmaiseksi vasta klo 13, mutta vain talvikauden tiistai-päivisin klo 17 asti. Vuosiin en ollut ehtinyt oikeaan aikaan. Olin 40 vuotta aiemmin käynyt maksaen upeassa "Matkustus Ruotsissa" -näyttelyssä.</p><p>Hyvissä ajoin jo museon lähelle Djurgårdenin saarelle saapuneena kulutin aikaa viereisellä vanhalla hautausmaalla Galärkyrkodårdet, jossa oli myös Estonian uppoamisen muistomerkki, johon oli kaiverrettu kaikkien hukkuneiden nimet, muutama suomalainenkin nimi.</p><p>***</p><p>NORDISKA MUSEET. Kaksi espanjalaista tyttöä käveli kanssani museota kohti etelästä ja pari-kolme ihmistä lähestyi sisäänkäyntiä pohjoisesta. En nähnyt esillä missään tietoa museon ilmaisuudesta, mutta olin lukenut siitä internetissä. Museon pääkerros oli toinen kerros, johon noustiin portaita ulkona. (Ensimmäinen kerros oli kellarimaisen vaatimattomasti aivan maan tasalla, siellä oli museokauppa).</p><p>Pääkerroksen eteisaulassa istui kaksi kassarouvaa kaksin puolin keskeistä pömpeliä, jonka ohi oli kuljettava. Kysyin englanniksi ilmaisuudesta? - Kaikki muu oli maksutonta, paitsi erikoisnäyttely "Jää sulaa", joka oli kätketty kuin suuren teltan peittoon keskelle pääkerroksen keskilattiaa, jonka avaraa ilmatilaa ylemmät kerrokset kiersivät ympäri parvina (mutta niiltä ei kangaspeiton vuoksi pystynyt kurkkimaan Jää-näyttelyä yläpuolelta).</p><p>Stora Hallen, suuri Kustaa Vaasan patsas. Koteloitu Arktis-näyttely. Oikealla avoin halli - valopiha. Itäpuolella 1940-luvun "lägenhet", 55-neliöinen kaupunkiasunto. Miten tilaan mahtui 2 huonetta ja keittiö, eteishalli, pikkuinen kylpyhuone (perällä amme, sen edessä vasemmalla lavuaari, keskellä kulkutila ja ovi, oikealla wc-pytty). Lisäksi pieni ulkoparveke. Sisustuksena pari hyllyllistä kirjoja, noin 1,5 hyllymetriä. Radio ja jääkaappi. Näyttelyssä vieressä Leikkitupa. Lännessä kahvila-ravintola.</p><p>Pohjoispäästä nousivat portaat 3. kerrokseen. Näyttelyitä; 1) kirjailija August Strindberg, hänen maalauksiaan ja asuntonsa "Blå Tornet" (joka on myös nähtävissä kirjailijan kotimuseona oikealla paikallaan Vasastanissa). 2) Brittiläistä muotia. 3) Koruja. 4) Nukkekoteja, Märklin-junaradat, Meccano -rakentelu-palikat ja muut lelut. 5) Bernhard. 6) Katettu ruokapöytä. 7) Traditiot.</p><p>Neljäs kerros: 1) Folkkarit. 2) Koti ja sisustus. 3) Småting. 4) Sapmi - saamelaiset. Kello 14:20 laskeuduin ensimmäiseen kerrokseen maan tasalle, jossa museokauppa, mutta ei minusta kiinnostava. Poistuin sieltä suoraan ulko-ovesta klo 14:25.</p><p>****</p><p>Kävelin Hamngatania keskikaupungin poikki länteen, juna- ja linja-autoasemille, joilta sain esitteitä, mutta en ilmaisia sanomalehtiä, kuten usein jaossa ollutta Svenska Dagbladetia tai aina ilmaista Metro-lehteä. Kävelin Stora Nygatania vanhankaupungin halki. Saavuin Vikingin terminaaliin klo 15:58 ja olin yläkerrassa ainoa, joka käveli Gabriellalle, kun taas Cinderellan risteilylle oli pientä jonoa.</p><p>Talvikenkäni olivat kastuneet sadepäivänä märiksi. Kuivattelin niitä hytissä työntäen jo luetut Helsingin Uutisten sivut kenkien sisään. Laivan TaxFree-kauppa oli seuraavana aamuna klo 9:30 väljempi kuin koskaan ennen! Vähän asiakkaita. Ihmisiä pelotti matkustamasta maailmalla leviävä kauhea kulkutauti. Vihreä Menthol-tupakka näytti loppuneen tai poistuneen Gabriellan tuotevalikoimasta.</p><p>Pieni poistumisruuhka melko tyhjästäkin laivasta klo 10:10 Helsingissä. Maissa termnaalin käytävällä ensimmäinen huumekoira nuoli oikean käteni selkäpuolta, eikä saanut kyllikseen, vaan halusi seurata mukanani nuollen vielä lisää oikeaa kättäni. Koiran ohjaaja naureskeli. Toinen huumekoira vähän edempänä ei yhtään välittänyt minusta. Ulkona Helsingissä satoi vettä.</p><p>Gabriella ehti tehdä enää pari-kolme risteilyä Helsingistä Tukholmaan, ennen kuin laivaliikenne keskeytettiin seuraavalla viikolla, korona-pandemian vuoksi, maaliskuussa 2020. Seuraavana vuonna 2021 laivalla vain kaksi kertaa Ahvenenmaalla.</p><p>*****</p><p>Laivamatkani Tukholmaan (tämä 68. kerta 70:stä)</p><p>1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996,</p><p>2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010,</p><p>8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016,</p><p>7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020!</p><p>(myöhemmin: 2022, 2023).</p><p>Tukholmassa 70+18= 88 päivänä, 26 vuotena 48:stä.</p><p><br /></p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-55463713864552892182023-11-13T07:15:00.000-08:002023-11-13T07:15:23.077-08:00793. Jyväskylän kirjamessut 2022<p>Jyväskylään vuokra-pakettiautolla jo torstaina 24.11.2022 klo 13. Paviljongin eteläpäässä B-messuhallissa oven B4 takana ovat antikvariaattien paikat. Aikaisilla vantaalaisilla pitkä putkimainen tontti B-375. On hyvin tilaa rakentaa, sillä naapuri saapuu vasta seuraavana päivänä perjantaina.</p><p>Itään pystytetään pitkä Lundia-hyllykkö, länteen kaksi lyhyttä, joiden välissä pöytiä kirjoille. Lisää pöytiä etelä- ja pohjoislaidoille. Kirjojen hyllytystä ja pöytäämistä torstaina vain 5 tuntia klo 18 asti, jolloin vartijat sulkevat hallin yöksi. Joku kirjakauppiaista aikoo yöpyä pysäköintialueella autossaan.</p><p>*</p><p>Kävelemme 10 minuutin matkan pohjoiseen, siltaa rautatien yli, Jyväskylän aseman vierestä, Omena-hotelliin, jonka vieressä ovat Sokos-hotelli lännessä ja Scandic idässä. Koodi 579-- avaa ensin pihalla rautaportin, sitten ulko-oven, käytävän oven ja lopulta huoneen 202 oven. Omena-hotellin huoneita on toisessa kerroksessa 27 ja ylimmässä 3. kerroksessa 34, yhteensä 61. Ulkoa tullaan pohjakerrokseen ensimmäisen toimistokerroksen alapuolelle.</p><p>Huoneen varustuksina ovat mm. televisio, pieni jääkaappi, mikroaaltouuni, pöytä, 2 tuolia, nojatuoli, vuode, varavuode, wc- ja suihkuhuone. Kolme ikkunaruutua itään kujalle, jossa käy 2 roska-autoa perjantaina klo 7. Talon länsipuolella näköala olisi pysäköintialueelle. Televisiosta tulee jalkapalloa Brasilia-Serbia 2-0, Qatarin MM-kisat, sekä Scorcesen elokuva "The Band" (Bob Dylanin taustabändi).</p><p>**</p><p>Perjantaina 25.11.2022 klo 8-12:30 rakennetaan messuosasto valmiiksi. Kirjoista tyhjennetyt banaanilaatikot saadaan piilotettua salin nurkkaan peiton alle. Naapuriosaston kauppiaat ajavat vasta autolla sisään tuomaan myyntitavaransa.</p><p>Ulkona tuulee hyytävän kylmästi, vaikkei pakkasta ole viittä astetta enempää. Aioin kävellä 6 kilometriä itään Vaajakoskelle Pandan tehtaanmyymälään, kuten joskus ennen. Matkan varrella olisi Jyskän Varastomyymälän loppuunmyynti -30%. Liike oli toiminut 37 vuotta vuodesta 1985 Fredriksonin lakkitehtaan entisessä kiinteistössä, olin kerran käynyt.</p><p>Kylmä vastatuuli lannisti minut Jyväsjärven rantakävelytiellä Lutakon jälkeen, kauan ennen Vaajakoskea. Ylitin kävelysiltaa moottoritien ja junaradan pohjoiseen ja jatkoin edelleen teitä pohjoiseen. Seppälän Lidl ja Prisma. Etsin TOURUJOEN, jota Yrjö Saarinen oli paljon maalannut. Kuljin tällä kertaa Tourujoen länsirannan polkua, jolta poistuin ennen hautausmaata.</p><p>Aallon suunnittelema Viitatorni jäi tälläkin kertaa näkemättä, liian pohjoisessa. Menin keskustaan kirjastoon lukemaan Keskisuomalaisen ja Helsingin Sanomat. Putkiremontin aiheuttama tietyömaa Vapaudenkadulla Kirkkopuiston etelälaidassa. Uutinen: Alfa-TV konkurssiin!</p><p>***</p><p>Kävin jouluksi koristellussa "Toivolan Vanhassa Pihassa". Vihdoinkin ehdin sisällekin ennen käymättömääni museoon: KUPARISEPÄN TALO oli auki! Ihmettelin henkilökunnalle, miten vauraalta kuparisepän koti runsaine esineistöineen ja irtaimistoineen näytti! (Cygnaeuksenkatu 2)</p><p>Jyväskylän Taidemuseo / Tiedemuseo / Luontomuseo / Käsityömuseo jäivät nyt käymättä, viimeksi puoli vuotta ja vuosi sitten nähtyjä. Syksyn näyttelyt eivät herättäneet tarpeeksi mielenkiintoa. Mutta KeMuun aion ehdottomasti lauantaina!</p><p>****</p><p>Kauppakadun Päijänne-Antikvariaatti on suljettu, konkurssissa! Jyväskylässä on enää kaksi, kolme tai neljä antikvariaattia: 1) Lukuhetki, 2) Jyväskylän Vanha Antikvariaatti, 3) Videodivari (kaikki 3 Kauppakadulla) sekä 4) Scriptorium Säynätsalossa. Internetissä näen kuvia Päijänne-Antikvariaatin vajaista, mutta silti runsaista hyllyistä, jäljellä olevine kirjoineen. Hyllyt ja loput, ehkä jopa 30'000 epäkuranttia kirjaa, on myyty huutokaupassa 550 eurolla Suomen suurimmalle antikvaariselle verkko-kirjakaupalle!</p><p>Jyväskylän kirjamessuilla Vantaan Antikvariaatti on perjantaina ostanut pienemmältä vantaalais-kauppiaalta 130 eurolla Kiina-aiheisia kirjoja eläköityneen diplomaatin kotoaan pois myymästä kokoelmasta. Sota ja jännitys eivät tunnu tänä syksynä käyvän kaupaksi, mikä on ongelma kolmannelle vantaalaiselle kauppiaalle. Runotkaan eivät myy, paitsi isot kokoelmat.</p><p>*****</p><p>Lauantaina 26.11.2022 on eilistä lauhempi sää. Pakkasta 3 astetta, tuuli 3 m/s, ei ole lunta maassa. Käyn Museokortilla vain Keski-Suomen Museossa KeMussa (jo kolmennen kerran 2021-2022). Rakennustyömaa edelleen viereisessä Aalto-Museossa, joka liitetään uudella yhdysrakennuksella KeMuun ja on avautumassa keväällä 2023. (Alvar Aallon katu 7)</p><p>KEMUN pohjakerroksen vaihtuvassa näyttelytilassa aiheena "Suomalaiset Lähi-idässä". Valokuvaaja Simo Ristan (1933-2020) kuvia. Esineitä: tutkimusmatkailija Yrjö Aukusti Wallinin tuoma sarkofagi, jonka sisällä ollut muumio katosi laivamatkalla! (nuorta tyttöparia kammotti, kun lukivat selostustekstin). G.A. Wallinin muotokuva (luin varhaisessa teini-iässä hänen muistelmansa, kun Afrikan ja Arabian eksotiikka kiinnosti Karl Mayn seikkailuromaanien pohjalta). Irakin valtion lahjoittamia muinaisten saviruukkujen sirpaleita. 60-lukujärjestelmää selitetään kahden käden viiden sormen ja sormien kolmen nikaman kautta. Nuolenpääkello. Täsmälliset painokuviot nuolenpäistä. Näyttöpäätteiltä saa lisätietoja. Minulta kuluu tunti ja 15 minuuttia Egypti-salissa.</p><p>KeMun II kerroksen vakionäyttely on tuttu runsaan vuoden takaa. Joitakin uusia tietoja löydän. Hautasaaret!</p><p>III kerroksessa katson mieluiten uudelleenkin vanhoja lyhytfilmejä: Jämsänjokilaakso! Äänekoski! Jyväskylä! Levyautomaatti ei enää toimi! Puoli vuotta sitten kuuntelin siltä pari kappaletta. Vain vähän museovieraita marraskuun lauantaina, joitakin perheitä lapsineen. pariskuntia, yksittäisiä miehiä, kahden äijän seurue.</p><p>IV kerros. Riitta Uusitalon, Outi Heiskasen ym. grafiikkaa. Uusitalo käveli 1990 vastaan Jyväskylässä, opiskelija Minna ohituksen jälkeen mainitsi, Uusitalo oli tuttu 1970-luvun alun Sarjis-lehdestä, ja Heiskasen työt 1970-luvun lopun hippikulttuurilehti Uuden Ajan Aurasta, jota toimittivat Heidi Hautala, Jan-Olof Mallander, Juha Olavinen ja Kyösti Oso Laakso.</p><p>Pohjakerroksessa kiersin vielä uudelleen Lähi-itä-näyttelyn 10 minuutissa, kunnes poistuin klo 17:50 (sulkemisaika klo 18) kulutettuani museossa neljä tuntia (aiemmilla kerroilla 1,5 ja 3 tuntia).</p><p>Kävelin Kauppakatua. Kirkkopuistossa oli jouluvalaistus, valaistuja eläinhahmoja. Antikvariaatti Lukuhetkessä oli jouluikkuna. Katsoin myös Vanhan Antikvariaatin ja Video-divarin näyteikkunat.</p><p>******</p><p>Sunnuntaina 27.11.2022 Kirjamessuille klo 8:50. Päijänne-lava ym. esiintyjiä, klo 11 Mika Aaltola. Ville-Juhani Sutinen. Esa Saarinen. Mikko Porvali: Syvärin takana. Osasto Vehniäinen. Alpo Rusi 13:30. Esko Aho. Jyväskylän kulttuurista keskustelemassa paikallispoliitikot, joista vain Tapio Puolimatka (krist.dem) mediasta tuttu kasvo.</p><p>Antikvaarilla menee kaupaksi mm. uutuus-esikoinen "Back Stagella" 3 kpl ja yksi kolmesta Olavi Paavolaisesta. Laatikollinen englanninkielistä Agatha Christietä väljenee kolmanneksella. Kirjojen pakkaaminen ja hyllyjen purkaminen klo 17-20 (jäimme viimeisiksi sunnuntaina, olimme ensimmäisiä torstaina). Luokittelin runokirjoja: 3 laatikollista myyviä ja 2 laatikollista tuntemattomia. Nummelan varastolle jätetään kirjalaatikot klo 0-1, kotiin Konalaan klo 2:15.</p><p>Jyväskylässä olen yöpynyt kuudella käyntikerralla yhteensä 14 yötä, Omenan (2022), Time Hostelin (2022) ja Forenom Hostelin (2021 ja 2019) lisäksi opiskelija-asuntolassa Ristonmaan Helvintiellä vappuna 1990 sekä Kortepohjan Ylioppilaskylän Taitoniekantie 9 C:ssä elokuussa 1993.</p><p>***************************</p><p>Vertailun vuoksi: 1) Jyväskylässä VUOTTA aikaisemmin:</p><p>(OTE: 740. Jyväskylän messut ja majoitukset. Huhtikuu 2022)</p><p>18.11.2021:</p><p>Jyväskylän KIRJAMESSUILLE toisen kerran marraskuussa 2021. Isossa pakettiautossa mukana peräti yli 100 banaanilaatikollista kirjoja. Messuhalliin Paviljonkiin B3-ovesta myyntipaikalle 137, jonka kulmat oli merkitty lattiaan maalarinteipin palasilla. Paikkaa etsittiin ensin pitkään pohjapiirrosta käännellen, usean lukutaitoisen vartijan voimin. B2-ulko-ovi oli suljettu esiintymislavan vuoksi. Hikistä kärräysmatkaa autosta myyntipisteelle toistakymmentä kertaa, noin 7 banaanilaatikkoa /kärrykuorma.</p><p>Naapuriksi paikalle 139 tuli sinisellä matolla lattiansa koristanut Elisa. Osastomme takaseinäksi kasattiin Lundian leveä hyllykkö, johon kirjoja olisi voinut laittaa eri rivit hyllyjen molemmille puolille, jos takapuolella olisi ollut avointa tilaa, eikä Elisan kasaamaa taukohuonetta. Kirjalaatikot oli kooditettu, hyllytys aihepiireittäin, kuten Historia, Muistelmat, Sota, Vanhat oppikirjat, Kaunokirjallisuus, Nuoret, Jännitys, Kauhu, Runot... Hyllystön eteen U-muotoon sarja esittelypöytiä.</p><p>Järjestely loppui torstailta klo 18 (jatkui perjantaina klo 8-14), auto jäi Paviljongin pihaan. Kävellen Forenom Hosteliin, radan yli ja harjun rinnettä ylämäkeen Kauppakadulle. Ulko-oveen koodi 468--#, sitten kerroksen oveen, ja huoneen 204 oveen. Jääkaappi, astioita, televisio, jossa ohjelmana "Politiikka-TV" klo 19-20.</p><p>Perjantain iltapäivän ja lauantain kiersin Jyväskylää, erityisesti museoissa. Sunnuntaina palasin messuille Paviljonkiin klo 8:30. Runsas ohjelma yhtä aikaa kuudella esiintymislavalla: ne nimiltään Päijänne, Jyväsjärvi, Harju, Tunneli, Valo ja Ruokaniksi.</p><p>Esiintyjiä: Osmo Soininvaara: 2020-luvun sosiaalipolitiikka (luin kirjan myöhemmin). Matti Jalasvuori. Iida Simes. Markku Henriksson: USA:n historia (luin). Taina Haahti: Bulvaani. Petri Saraste haastatteli Kari Lumikeroa (luin kirjan). "Ostakaa edes säälistä", pyysi Lumikero.</p><p>Anna Kortelainen kertoi Kokkolan ja Raahen välille, nykyisen Hanhikiven ydinvoimalatyömaan kohdalle, suunnitellusta "Uudesta Viipurista" Karjalan evakoille. Tuomas Marjamäen aihe oli "Uuno on numero 1" (Marjamäestä parhaat Turhapuro-filmit ovat: Epsanjassa, Armeijassa, muuttaa maalle).</p><p>Vartija saattoi osastolle mustaan nunnan asuun pukeutuneen nuoren naisen. Nunna nouti sovitusti etukäteen tilaamansa harvinaisen kirjan eräästä ortodoksisesta pyhimyksestä ja maksoi siitä ilman postikuluja 100 euroa. Vanhoja autoesitteitä ostettiin 15 eurolla /kappale. Pienpainatteet kävivät kaupaksi. Suomen Kuvalehden vuosikerta 1971: 60 euroa!</p><p>Sunnuntaina osaston purkaminen klo 16-20:20, lopulta viimeisinä, klo 22 asti olisi ollut mahdollista. Esimerkiksi Sadun Kirjat ja Kyyhkyrinteen Kirja olivat nopeampia. Autoon pakattiin 98 täyttä laatikkoa, 5-6 tyhjää, ja 5 tarvikelaatikkoa. Auton täyttö ensin sivulta, sitten perältä ja päällimmäisiksi puretut hyllyt. Paluumatkalla ABC Vaajakoski klo 20:40-21:05, Helsingin Konala klo 0:20.</p><p>***************************</p><p>***************************</p><p>Vertailun vuoksi: 2) Jyväskylässä PUOLI vuotta aikaisemmin:</p><p>(OTE: 740. Jyväskylän messut ja majoitukset. Huhtikuu 2022)</p><p>1.4.2022:</p><p>Jyväskylän ANTIIKKIMESSUILLE toisen kerran huhtikuussa 2022. Lähtö Konalasta klo 7:10. Vaajakoski 10:45-11:15. Messukeskus Paviljongin länsipuolella autojen jonossa klo 11:45. Sisään D-halliin sai ajaa vasta klo 12 alkaen. Autot pysäköivät sisällä kahteen riviin, joista kärrättiin rullakoilla tavaraa kauas pohjoiseen.</p><p>Antikvaarin myyntipaikkamme D1/1 oli lähellä ovia niin B-halliin itään kuin C-halliin pohjoiseen. Antikvaari kiinnitti keskipylvään neljälle sivulle pari taulua kullekin. Koottavista pöydistä muodostettiin pylvään ympärille suorakulmio-neliö, joka peitettiin pöytäliinoilla ja katettiin posliinilla, puisella "maalaisantiikilla" sekä näyttävimmillä kuvateoksilla. Eteläsivulle pystytettiin kaksi Lundia-hyllykköä kirjoille. Oikealla vanhat kirjat, vasemmalla taideteollisuutta käsittelevät kirjat.</p><p>Kaikkea muuta menee kaupaksi paitsi tauluja. Taulukauppias taitaisi tarvita jonkin tai joitakin nimekkäitä kalliita taiteilijanimiä lainaamaan loistoa huokeampiin: kyllä ne muutkin ovat varmaan sitten hyvällä maulla valittuja, vaikka hinnoiltaan vielä kohtuullisempia... Urho Lehtisen iso maalauskaan ei ole nyt mukana, sen ostoa harkitsee museo.</p><p>Antiikkimessujen näytteilleasettajia on noin 32, Kädentaitomessujen noin 148 ja Hyvinvointimessujen noin 73. Yhteensä siis noin 253.</p><p>Majapaikkana oli tällä kertaa Forenomia halvempi retkeilymaja Time Hostel, yleishyödyllisen voittoa tuottamattoman Hosteling Internationalin jäsen Jyväskylässä, Vaasankatu 29:ssä, aivan Seminaarinmäen ja Yliopiston kirjaston vieressä. Yläkaupungissa lähellä Harjua. Ovikoodilla 270--# pääsi sisälle aulaan kerrostalon porttikäytävästä.</p><p>Huoneemme on n:o 1 (pohjakerroksen 9:stä), jo varhain varattu. Yleisissä tiloissa on keittiö, ruokailusali, seurustelunurkkaus, naisten ja miesten WC-tilat (paras WC-koppi ulko-oven vieressä, ainoa sukupuolettomasti yhteinen), suihkuhuoneet. Aulassa on kaksi käsienpesuallasta sekä roskien lajittelu kierrätykseen, pahvi, muovi jne. Kahden hengen huoneessa TV, josta tulevat illalla elokuvat "Green Book" ja "Wagon Master" (John Ford).</p><p>Lähtiessään talosta asukkaiden pitää tyhjentää roskakorinsa takapihan kierrätyskatokseen. Oveen ja Receptionin tiskille ilmoitus lähtemisestä, niin siivoojakin tietää. Aulassa on jaossa karttoja. Seurustelutilassa vieraiden lahjoittama kirjasto (taskukirjoja) ja kirjojen kierrätys, vaihto.</p><p>Kiersin lauantain Jyväskylää museoineen. Sunnuntai-aamuna kävelimme messuille lyhintä reittiä: Vaasankatu - Kauppakatu - Kirkkopuiston halki (oikaisten vastakkaiseen kulmaan) - Kilpisenkatu - läntinen kävelysilta junaratojen yli - Lutakonaukio - Paviljonki. Kauppiaat odottivat jo ennen klo 9 malttamattomina sisäänpääsyä. Yleisölle aukioloaika oli sunnuntaina 10-16, lauantaina 10-17.</p><p>Ohjelmaa "Kädentaito-, Hyvinvointi- ja Antiikkimessuilla" oli kovin vähän, vain yhdellä esiintymislavalla, puolen tunnin välein, vain 15 minuuttia esiintyjää kohti, siis 15 minuutin väliajoin: Allergiayhdistys, Muotinäytös, Uniapnea, Implantit, Urheilutapaturmat, toinen muotinäytös, Ravinnon voima. Facebar, viimeisenä klo 14, peruttu. Kirjavatukkainen pyöreämuotoinen välijuontaja käytti nimimerkkiä Arctic Cherry, ja ehdotti kauniilla äänellään joka välissä: "Annetaan vielä raikuvat aplodit Tiinalle / Merjalle / Marille / Miialle." Katsomossa oli 4+8+4 paikkaa rinnakkain 7 rivillä, yhteensä 112 istuinta, mutta niillä saattoi olla kuuntelijoita joskus vain 6-7.</p><p>Osaston purkaminen sunnuntaina klo 16-19 (sallittua klo 21 asti). Muut nopeampia... Hertziltä vuokrattu pakettiauto ajettiin sisään idästä jostakin B-ovesta ja täytenä ulos länteen D-ovesta. Pysähdys Jari-Pekan vilkkaalla huoltoasemalla Hartolassa. Vihdin Nummelan varastolla auton tyhjennys 23:30-24. Helsingin Konalassa klo 1.</p><p>***************************</p><p>***************************</p><p>***************************</p><p>Vertailun vuoksi: 3) Keski-Suomen museo VUOTTA aiemmin (1,5 tuntia)</p><p>(OTE: 741. Jyväskylän museot. Huhtikuu 2022)</p><p>Marras-perjantaina 19.11.2021 klo 16 kävelen lounaaseen Jyväskylän Kauppakatua jatkavaa Seminaarinkatua. Kävelytie jatkaa suoraan Harjukadun alitse (kun Seminaarinmäkeä kiertävä Seminaarinkatu kaartuu luoteeseen ja muuttuu Keskussairaalantieksi). Alvar Aallon kadun luoteispuolella on vierekkäin kaksi isoa valkoista museorakennusta, mutta lounaisempi on aidattu rakennustyömaaksi: arkkitehti Aallon piirtämää Alvar Aallon museota (vuodelta 1973) remontoidaan vuosikausia, enkä pääse käymään.</p><p>Keski-Suomen Museo (vuodelta 1961, Aallon piirtämä) hehkuu ovilasien läpi valoa talveen. Pariskunta astuu ulos, hiljaista on. Laitan suuni ja sierainteni eteen koronavuosien 2020-22 suojamaskin ja avaan oven. Ison aulan vasemmalla sivulla on avoin naulakko ja keskellä peremmällä lipunmyyjäneitosen saareke. Tervehdys. Perjantaina on ilmainen sisäänpääsy!</p><p>Lähden heti nousemaan portaita toiseen kerrokseen. Tilapäisten näyttelyjen sali pohjakerroksen oikealla puolella jää minulta jotenkin huomaamatta, lasiseinänsä taakse. Mainosjuliste ulkona hehkutti näyttelyn värikkäitä kulkuneuvoja 1900-luvun puolivälistä, ehkä IV kerroksessa, mutten III kerrosta ylemmäs puolentoista aukiolotunnin aikana enää ehdikään!</p><p>Pysyvä näyttely alkaa esihistoriasta, nuolenpäistä. Viereisen huoneen koko seinällä lainehtii filmiltä sininen järvi, ikiaikaisen muuttumattomana maisemana. Tukinuittajan keksi (Boat-Hook) rautakärkisenä puuesineenä, sekä mustavalkoisessa taustavalokuvassa luonnollisen kokoisen tukkilaisen jätkänkourissa. Puun karsimisrauta myös. Etenen liian hitaasti, kun en arvaa miten laaja museo onkaan!</p><p>"Karsikkopuihin" tutustun näyttöpäätteeltä valittavissa olevana esityksenä. Hautajaissaattue piti evästauon puolivälissä matkaa ja laittoi karsikkopuut merkiksi. Vainajan pelättiin nousevan haudasta ja palaavan saattoreittiä ihmisten ilmoille, häiritsemään perinnönjakajia, mutta karsikkopuun nähtyään haamu ymmärtää kääntyä takaisin ja palata hautaansa, minne hän kuuluukin.</p><p>Saleissa on kaksikin valtavaa Jyväskylän pienoismallia eri vuosilta. Nappuloita painamalla voi valaista haluamiaan kohteita korostumaan. Vaatimaton kirkko keskellä puistoa on säilynyt, ympäriltä pienet puutalot pihoineen kadonneet. Kauppakatu pääkatu aina. Seinille heijastetaan valokuvia katunäkymistä: vanha kuva - nykykuva - vanha kuva uudelleen. Seuraava aihe. Puutalokaupungista kivitalojen muuriksi.</p><p>Näyttelyn reitti mutkittelee. Esineiden runsauden keskellä on vaikeus valita, mitä poimia tarkasteluun. Muita museokävijöitä venäläis-suomalainen perhe. Volmari Schildt-Kilpinen keksi n. 180 uudissanaa, kuten tiede ja taide, jyväskyläläiset räppärit laulavat niitä ääneen videoesityksessä! Keski-Suomi -lehti vanhin elävä suomenkielinen sanomalehti (Keskisuomalaisena). Modernin ajan III kerrokselle jää liian vähän aikaa, mutta tulen kyllä uudelleen:</p><p>***************************</p><p>***************************</p><p>***************************</p><p>***************************</p><p>Vertailun vuoksi: 4) Keski-Suomen museo PUOLI VUOTTA aiemmin (3 tuntia)</p><p>(OTE: 741. Jyväskylän museot. Huhtikuu 2022)</p><p>Huhti-lauantaina 2.4.2022 puoliltapäivin kävelen lounaaseen Vapaudenkatua Haarakadun ja Hannikaisenkadun ympyrään. Kierrän myötäpäivään valkoisen yliopistorakennuksen ja tulen Alvar Aallon kadulle, joka tekee suorakulmaisen mutkan KeMun kohdalla. Opiskelijoita lastautuu kadulla kahteen tilausajobussiin. Keski-Suomen Museosta tulee ulos pariskunta. Viereinen Aallon museo on edelleen remontissa.</p><p>Lipputiskin neitonen lukee kädessään pitämällään laitteella pöytää vasten viistosti pitelemäni Museokorttini. Taas kiiruhdan heti portaita toiseen kerrokseen, enkä huomaa pohjakerroksen lasiseinäistä näyttelytilaa, vaikka vietän KeMussa jopa 3 tuntia klo 12:15-15:15, tosin piipahtaen myös siistissä wc:ssä.</p><p>Nyt valoisaan aikaan huomaan pihan korkeuseron: toisestakin kerroksesta on uloskäynti, jollei kolmannestakin. Joukko muitakin museovieraita ehtii tulla ja mennä, lapsia viikonloppuisien kanssa, vanhojen nokkelien ja happamien rouvien seurue. Pikkupoika kysyy isältään, miksi toi tyyppi (punkkari mallinukkena) pukeutuu noin? "Haluaa herättää huomiota!" selittää isä ja näyttää millainen vaatetus hänelläkin oli nuorena.</p><p>III kerroksen aulassa filmiesityksen vanhat valokuvat elävöityvät sillä, että niissä seikkailee valkoisena varjokuvana Alvar Aalto: muuttaa 5-vuotiaana Jyväskylään, rakastaa katsella sataman ja juna-aseman touhuja, ihmettelee arkkitehtuuria, kuten puista paloaseman tornia, jäljentää taloja, piirtelee lumilinnoja, tulee Wivi Lönnin piirtämässä lukiossa ylioppilaaksi, palaa Jyväskylään arkkitehtinä...</p><p>Näyttöpäätteeltä valitsen vanhoja kuvia Jyväskylän monista tavarataloista: Mäki-Matti, Sokos, Suomen ensimmäinen Prisma 1972 (jo 50-vuotias), "yksityistä Tyynelän tavarataloa suosivat maalaiset".</p><p>Levyautomaatti eli jukeboksi 1960-luvun alusta, valittavana 5x20 kappaletta: soitan itselleni tuntemattoman Beatles-kappaleen sekä Marion Rungin "Pienen rahastajatytön", jonka muistan Kari* Suomalaisen pilapiirroksena lättähatuista HKL:n sinisessä bussissa tuhdin rahastajatädin valvottavina. Joku rouva valitsee Vieno Kekkosen "Kesäyön" - huomaankin äitini laulaneen sen klassisemmin ja kauniimmin kuin iskelmälaulaja Vieno! Eero ja Jussi, Danny, Katri Helena, Eino Grön tarjolla, kaiken voisin soittaa, iskelmät elävöittävät lähihistorian!</p><p>Yksirivisessä, nelipaikkaisessa elokuvateatterissa on valittavissa 8 vanhaa lyhytfilmiä, kuten Viitasaari, Pandan mainos (animaatio), Äänekoski (ääni kuului kauan ennen kuin vesi näkyi). "TODELLAKIN olemme nyt Jämsänkosken näkötornissa ja vieressäni talousneuvos PATAJOKI tuntee Jämsänjokilaakson kuin omat taskunsa": näemme tornista Päijänteelle ja Kaipolan paperitehtaalle asti!</p><p>Jyväskylän Suurajot filmiltä: Jkl-Heinola-Lahti-Helsinki-Turku-Jkl: pikkuauto lentää nurin pientareelle, hurjaa! Tulokset: 1. Suomi, 2. Ruotsi, 3. Norja, 4. Neuvostoliitto. "Jyväskylä on jo tarpeeksi iso kaupunki, että sinne tullutta turistia ei osoitella sormella!"</p><p>IV kerroksen koko iso seinin jaettu tila on täytetty yhden naistaiteilijan teoksilla. Yksi nainen kiertää kuva kuvalta katselemassa ja yksi mies istuu koko ajan penkillä, kunnes molemmat lähtevät pariskuntana yhdessä portaita alas, Viivi ja Wagner?</p><p>Jyväskylän museot:</p><p>1) KeMu: Keski-Suomen Museo (Alvar Aallon katu 7)</p><p>2) Suomen Käsityön Museo (Kansallispukukeskus)</p><p>3) Jyväskylän Taidemuseo (Kauppakatu 23)</p><p>4) Toivolan Vanha Piha (Cygnaeuksenkatu 2)</p><p>5) Jyväskylän Yliopiston Tiedemuseo (Seminaarinmäki: S)</p><p>6) Keski-Suomen Luontomuseo (Harjun Näkötorni)</p><p>7) Ratamo, grafiikan ja valokuvan galleria (Veturitalli)</p><p>8) Alvar Aalto -museo (1973-) (remontissa 2021-22)</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-62891187851135518462023-10-30T09:20:00.001-07:002023-10-30T09:42:06.344-07:00792. TUKHOLMA 69. kerta, TV, korona, 2022<p>Lähdin Tukholmaan 69. kerran, keskiviikoksi 20.4.2022. Edellisesta käynnistä oli kulunut kaksi vuotta - välissä oli koronapandemia!</p><p>Laivana Helsingistä poikkeuksellisesti Viking AMORELLA, jolla olin aiemmin kulkenut vain yhden kerran. Matka maksoi 23,80 euroa.</p><p>Tiistai pääsiäisen jälkeen oli aurinkoinen. Kävelin Konalasta Etelä-Haagan kirjaston kautta Katajanokan terminaaliin klo 16:40. Lähtöselvitys-automaatit oli huputettu! Unohdin laittaa koronamaskin kasvoilleni. Lähtöselvityksen luukulle oli jonossa yksi henkilö, ja viereiselle nolla. Esitin passin, Viking Club -jäsenkortin ja varausnumeron, jonka olin kirjoittanut vain suttupaperille, kun luulin sen vain itsekseni lukevani automaatilla.</p><p>Rullaportaat toiseen kerrokseen eivät toimineet. Yläkerran aulassa oli muutama matkustaja automaattiporteilla, joiden takana isokokoisia vartijoita tarkastamassa vielä passin ja lipun täsmäämisen. "Tunnistan maskissakin!" (Ei tarvinnut riisua maskia). Ei risteilijöiden valokuvausta. Rampilla väljää. Tervehtivä henkilökunta laivan aulassa. Käännyin heti käytävälle kohti laivan keulaa. Minulla on aina hyttikartta mukana, joten tiedän minne mennä.</p><p>IP2-hyttini numero 5203 oli keulapuolella, keskikäytävän oikealla sivulla. Kahden-hengen-hytti oli yllättävän tilava. Yöpöytä iso, sille mahtuu tavaroita. Kokolattiamaton sijasta tummanruskeilta laudoilta näyttävä laminaattilattia. Kotelossa ei ole enää koronan tultua paksuja TaxFreen myyntiluoetteloita eikä muitakaan mainosesitteitä.</p><p>Ensimmäisen kerran hytissäni oli televisio! Paras TV-kanava oli Bryggan kamera, joka näyttää näkymää eteenpäin komentosillalta. Siljan laiva näkyi lipumassa edellä. Laiva lähti liikkeelle 17:15. Odotusta ennen Suomenlinnaa.</p><p>Katselin Ruotsin televisiota: Ruotsin poliitikoilla näkyi puvun etumuksessa kaksi pinssiä: toisessa Ruotsin lippu ja toisessa Ukrainan sini-keltainen lippu! Ukraina taisteli urheasti itsenäisyydestään ja eloonjäämisestään natsi-Venäjän sotilaiden brutaalia hyökkäystä ja sotarikoksia vastaan. Ruotsin TV:n sääkartalle mahtui Norja, Tanska, Baltia ja Suomi.</p><p>"Meänkielistä" ohjelmaa Ruotsin Norrbottenista, tekstitettynä, hieman hassun-kuuloista ja -näköistä suomea. Suomen Teema-kanavan elokuvana oli Risto Jarvan "Kun taivas putoaa", eräs kotimaisista mielielokuvistani, aiheena varhaisempi Hymylehden skandaali-journalismi.</p><p>*</p><p>Lähdin aamulla hytistäni klo 10. Pieni jono oikealla käytävällä oviaukolle, mutta rampilla väljää. Ruotsalaisia vetolaukkujen kanssa. Ehdin ulos klo 10:10, lähdin Slussenin suuntaan, ohitin harvoja edellä-kulkijoita.</p><p>Slussenin tietyömaan poikkeusjärjestelyt olivat samanlaiset kuin viimeksikin, kaksi vuotta sitten: portaat lautakäytävä-sillalle kadun yli ja sieltä Peter Myndes Backelle. Emmauksen kirpputori oli auki. Kävelin Maria Magdalenan kirkon puiston poikki. Aurinko paistoi huhtikuussa, tuli jopa hiki.</p><p>St. Paulsgatan, Paavalin kirkko remontissa. Staffans seriebutik aukeaisi vasta klo 12. SerieSlussen stängt, näyteikkunassa figuureja ja aikuisten sarjakuvaa. Lännempänä kirjakauppa, jolla esillä Tukholma-aihetta (eri katuja) - pieniä kirjoja.</p><p>Kuljin Timmermansgatanilta Krukmakargatanille, numerossa 24-26 viimeisen korttelin alussa "Paper Cut", jolla on monta näyteikkunaa, joissa ei näy mitään minua kinnostavaa. Kaupan piti myydä lehtiä, mutta ehkä ne ovat kansainvälisiä muotilehtiä. Liike aukeaisi klo 11, kello on vähemmän. Naapuritalossa oli ICA: koko pohjakerros Supermarkettina.</p><p>Ringvägen, vastapäätä Idrottsplats Zinkendamms. Wollmar Yxkullsgatan, Krukmakarg, Torkel Knutssons gatan, Brännkyrkag, Tavastgatan, Maria Trappg, Hornsgatan. Södermalmstorg, Slussen, yläkautta oikealle (kuten 2 vuotta sitten). Gamla Stan, Skeppsbron, Packhusgränd, Svartmangatan.</p><p>**</p><p>TYSKA KYRKAN on auki enää pe-la, ja maksullinen, 30 kruunua. Olin käynyt saksalaisessa kirkossa monesti, mutten koskaan kirkontornissa, jonne pääsystä olin vasta lukenut. Toinen Gamla Stanin kohde, jonka nyt näen, on "RAUTAPOIKA", vain 15 cm korkea patsas Suomalaisen kirkon takana itäkulmassa.</p><p>VAHDINVAIHTO Kuninkaanlinnan edessä: 2+8 miestä marssii pois, linnan kiertäen. Ensin rummun päristystä ulko-sisäpihassa, paljon turisteja katsomassa. Opastettuja kävelyitä käynnissä vanhassa kaupungissa, englanniksi ja saksaksi, kuuntelen kahta selostusta yhden pysähdyksen verran. Lapsituristit puhuvat saksaa päälle. Linnan ympärillä on pysäköityinä kiertoajelubusseja.</p><p>Norrbro, vesiputous, Medeltids-museon ylitse, Medelhavs-museon ohitse. Brunkebergstorg, autojono. Gröna Lundin huvipuisto on avautumassa ensi viikonloppuna. "Heissan!" tervehtiviä kerjäläisiä istuskelee vain muutama, vähemmän kuin ennen koronaa.</p><p>***</p><p>Menen KULTTUURITALOON, toiseen kerrokseen (välissä on 1½ -puolivälikerros, ensimmäiset rullaportaat ovat rikki). Kulturbibliotek, jonka perällä on Serieteket, sarjakuvaosasto. Sen hyllyköillä on sama järjestys kuin aiemmin evakkopaikassa, kellarissa Sergelin torin veistoksen alla. En löydä nytkään muutaman vuoden takaisia amerikkalaisia mielisarjakuviani, huolellisesti 1950-luvulla piirrettyjä tyttöjen romantiikka-tarinoita klassikkokokoelmina.</p><p>Luen Justus-sarjakuvan viimeiset vaiheet. Teini-koulupoikana muistettu punatukkainen Archie menee naimisiin, mutta kumman kanssa? Rikas tumma Veronika vai vaalea herttainen Betty? Molemmat vaihtoehtoiset todellisuudet on piirretty lukijan valittaviksi.</p><p>Sitten Archien LOPPU: hän kuolee ammuttuna verilammikkoon! Paras kaveri Jughead eli Santtu pitää kuolleen päätä sylissään ja kaikki itkevät! Justus yritti sankarillisesti estää poliitikon salamurhan. Hänen viimeinen jäätelösoodansa on kaatunut baaritiskille. Takaportti jätetään silti auki jo vuonna 1941 alkaneen sarjakuvan jatkamiselle: viimeisissä kuvissa nähdään UUSI lapsikolmikko (poika ja kaksi tyttöä) tulossa, vanhojen Justuksen, Bettyn ja Veronikan korvaajat?</p><p>Laskeuduin kirjastosta kierreportaat alas. Suuria näköalaikkunoita pestiin ulkoa nosturin avulla. Otin maskin välillä pois kasvoiltani, koska Ruotsissa ei enää käytetty kuten Suomessa.</p><p>Poimin kirjastosta esitteen: Kulturnatt Stockholm Lördag 23.4.2022. Fri Entre mm. Tekniska Museet, joka normaalisti ei ole ilmainen, enkä ole siellä käynyt. Lauantai olisi kallein päivä laivamatkalle, keskiviikko yleensä halvin.</p><p>****</p><p>Poikkesin Myrorna-kirpputorilla Mäster Samuelsgatanilla, koska en muistanut ennen käyneeni, tai en ollut käynyt toistuvasti, koska siellä olikin pelkkiä vaatteita, eikä kirjoja, sarjakuvia tai lautapelejä. Hukkakäynti.</p><p>Drottninggatan - Observatoriolund, puiston rinteessä päivänpaistattelijoita huhtikuussa, jäätelökioski auki, shortsit joillakuilla jaloissa, mutta kylmä tuuli! August-divarissa Strindbergin kotitalossa on 70 % ale! Duunareita on viher-huomioväri-liiveissa paljon kaikkialla. "Absolut!" on ruotsalaisten mielisanoja. Odengatan.</p><p>Menen pääkirjaston sanomalehtisaliin klo 14:45. Syd-Svenskan: 2 sivua Ukrainasta, Göteborgs Posten 6 sivua. Dagens Nyheterin TV-sivulla Suomesta Teema/Fem-kanavan ohjelmisto, jossa Suomen ruotsinkielisiä lähetyksiä. Nurkassa istuu useasti yskivä ukko, joka ei käytä maskia, hyvin harva käyttää, minä vielä. Lähden pois klo 15:05.</p><p>Paluustani laivalle tulee kiireinen, jopa juoksen! Stadsgårds-termionaalin edessä matkan varrella ei ole risteilymatkustajia nyt lainkaan! Tulen 16:05 Viking-terminaaliin, olen yksin, viimeinen. Nyt alakerrassa vain näytetään avainkorttia automaatille. Mutta yläkerrassa vastassa vartija, joka vertaa passin ja lipun tiedot. En käytä nyt maskia. Kaksi vartijaa kolmella portilla. "Hyvää matkaa!" suomeksi. Cinderellan risteilylle on nyt vain vähän odottajia, korona vaikuttaa edelleen?</p><p>Amorellan edessä laiturissa on loistoristeilijä Genovasta! Kuljen yksinäni ramppia, eikä Amorellan aulassakaan ole vastaanottavaa henkilökuntaa. Laivalla on vähän matkustajia! "Ruokailussa oli ihmisiä sikapaljon!" sanoi pikkutyttö, joka oli menossa leikkipaikalle. Katson Brygga-TV-kanavalta laivan saapumisen Maarianhaminan satamaan, lähinnä valoja pimeydessä.</p><p>*****</p><p>Aamulla Helsingissä lähden hytistäni klo 10:15. Vain pieni odottajien ryhmä 5. kannen aulassa, jään hännille. Ylempää 7. kannelta ei tule ketään rampille.</p><p>Siellä missä ramppi tekee 90 asteen mutkan, vartija osoittaa minut siirtymään sivutilaan. Pöydän takana on paperia ruksiva mies, joka kysyy: "Koronatodistus?" "Käykö 2/2, se on mulla paperilla, kolmaskin rokotus on otettu, mutta todistusta täytyy hakea kännykästä?" Kelpasi 2/2, kaksi rokotusta kahdesta tarjotusta, mies laittoi ruksin paperiinsa. Jatkoin matkaa ulos.</p><p>Olenko lopulta kyllästynyt Tukholmaan? Tämä vuoden 2022 matka on huonoin 69:sta! Lähdin vain, koska edellisestä käynnistä oli jo kaksi vuotta? Perusvirheeni oli kulkea kahteen eri suuntaan, ensin länteen, sitten pohjoiseen, jolloin aikaa kului liikaa hukkaan. Unohdin oppini, että yhdellä kertaa käynti vain yhteen ilmansuuntaan!</p><p>Minulle ei tullut hyvää uutta kohdetta, koska en päässytkään haluamaani Saksalaisen kirkon torniin. Sarjakuvakirjaston paluun torin alta remontoituun Kulttuuritaloon halusin nähdä ja näin. Joitakin uusia katuja ja muita uutuuksia.</p><p>******</p><p>Laivamatkani Tukholmaan (69/70 kertaa)</p><p>1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022! (+ 2023)</p><p>Tukholmassa 70+18= 88 päivänä, 26 vuotena 48 vuodesta.</p><p><br /></p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-79495403201711436032023-10-26T07:15:00.000-07:002023-10-26T07:15:59.466-07:00791. TUKHOLMA: Vinterviken, Aspudden 2023<p>Menin 70. kerran Tukholmaan, torstaiksi 23.3.2023. Vuoden väli edellisestä käynnistä. Lähdin keskiviikkona klo 12:10 Konalasta kävelemään Katajanokalle. Räntasade vaihtui vesisateeksi. Uusi sateenvarjo Konalan Saiturin pörssistä 4,95 euroa. Aika kului itsestään ajatellessani, kävellessäni Mannerheimintien länsilaitaa. Töölöntorinkatu pätkä SVUL-talon takana (lapsuuden uimahalli), Lidl itäreunalla. Topeliuksenkadulle, itälaitaa. Takin ulkopinta märkänä sateesta. Kampin metroaseman tunneliin. Keskuskadulle klo 15:10. Rikhardinkadun kirjastossa klo 16:10 asti. Sade laantui.</p><p>*</p><p>Katajanokalle klo 16:20. Lasiseinäinen ramppi Vikingin Gabriella-laivaan näyttää ulos tyhjältä. Sitten alkaa hiljainen ihmisvirta, liukuhihnan vauhtia. (Lähtöselvitys alkaa 15:45, laivaan pääsee 16:15 alkaen, laiva lähtee 17:15).</p><p>Sisään Vikingin terminaaliin, jossa vain vähän ihmisiä menee luukuille, vain minä teen lähtöselvityksen Automaatille. Avainkortti #5705 tulostuu minulle ja sen perään tulee ulos kaksi tyhjää korttia! Rullaportaita II kerrokseen. Mutkan takana automaattiportit avautuvat luettuaan näytetyn avainkortin QR-koodin. Kaksi naisvirkailijaa neuvomassa tarpeen mukaan, ja rampin ovella (länteen) sivulla isokokoinen mies.</p><p>Rampin liukuhihnalla jököttää seisojia, kävelen paljon nopeammin käytävää pitkin ohi. Risteilymatkustajien valokuvaus taisi loppua koronavuonna, eikä ole palannut! Laivan aulan ulko-oven jälkeen käännyn heti vasemmalle, käytävään kohti itää.</p><p>Gabriellan B4T-hyttini (4 vuodetta, televisio) on toisessa blokissa perästä laskien. Numero 5705 on kulmassa, josta käytävä perähissin aulaan. Lapsi kysyy äidiltään: "Onko ne hytit noiden ovien takana?" Hyttini näyttää kokonaan uusitulta: matto, sohva, raskas puinen rahi tuoliksi. Syntymäpäivätarjouksena maksoin matkasta 28 euroa.</p><p>**</p><p>Aamulla lähden hytistä jo klo 9:50. Ensin väljää aulassa, mutta sitten se täyttyy, odotusta kestää klo 10:15 asti. Nojailen käytävän ovensuuhun. Rampilla on väljää (takanani ajaa sähköpyörätuoli). Olikohan 7. kannelta päästetty matkustajat ensin, sillä vain yksi tuli sieltä enää? Ajan kerrankin rullaportaita alas, yleensä ne ovat olleet täpötäynnä ja olen kävellyt kiinteät portaat nopeammin!</p><p>Kokoonmenevä sateenvarjo ja kännykkä ovat takkini povitaskuissa. Repun tai kassin sijasta vain muovipussi varalla taskussa mukanani. Kompassi osoittautuu turhaksi, kun aurinko paistaa!</p><p>Ulkona yksi vastaanottaja odottaa laivalta saapuvaa, kädessään kyltti, jossa vain kolme kirjainta: UTH. Yksi pari edelläni kävelee Slussenin suuntaan, minä London Viaductin alitse Folkungatatanille. Sairaalan työmaa. </p><p>Viileä tuuli. Tukholmassa ei näy lunta missään maaliskuun lopussa (eikä siskoni mukaan ollut aiemminkaan talvella). Myöhemmin ilmenee: pieni järvi Trekanten on jäässä.</p><p>MEDBORGARPLATSEN on muistorikas; Scandia-hotelli, ensimmäisen Tukholman-matkani (1976) kolmen yön hotelli "Malmen". Aion käydä pitkästä aikaa Kansalaistalon kirjastossa, joka oli useita vuosia remontissa. "Biblioteket" lukee luoteiskulmassa, mutta siinä onkin ravintolan ovi ja ruokalista.</p><p>Jätän kirjaston etsimisen aamulta ja kävelen länteen 24-kerroksisen tornitalon ja kaaritalon väliselle suurelle pihakentälle. Ulkopenkeillä lojuu auringonpalvojia jo maaliskuussa! Ympärillä koiranulkoiluttajia. Taideteoksia pitäisi olla myös, mutta en huomaa ulkoveistoksia? Olisiko suojattu tai viety suojaan talvelta? Jatkan länteen:</p><p>SÖDRA STATION, juna-aseman ostoskeskuksen kaupat ja käynti alas juniin lännessä. Ovi pohjoiseen vie FATBURSGATANILLE - puistoalue. Seutu ei tunnu ennestään tutulta minulle, ehkä olen saattanut kauan sitten käydäkin, mutta harvoin tai en koskaan.</p><p>Ylitän Rosenlundsgatanin ja Ringvägenin. TANTOLUNDEN on tuttu, kuljen luoteeseen yli Zinkensvägenin. DRAKENBERGSPARKEN ei kai entuudestaan tuttu, lasten leikkipuisto, jossa paljon telineitä ja silta - voisin suositella lapsiperheiden turistikohteeksi!</p><p>***</p><p>HORNSTULL, mäki ja portaat korkealle ja pitkältä tuntuvalle sillalle: Liljeholmsbron. Tätä tavoittelin mahdollisimman suoraan ja tehokkaasti! Södertäljevägen lounaaseen. Alikulkua luoteeseen LILJEHOLMSTORGETILLE, jossa pikaraitiovaunun TVÄRBANA pysäkki.</p><p>TREKANTSPARKEN ja jäässä olevan Trekanten-järven rantaraitti Trekantsstranden, jota kävelen luoteeseen. Juoksijoita ja hölkkääjiä, ja toisaalta päivänpaistattelijoita lojumassa penkeillä maaliskuussa. Sekä koiranulkoiluttajia.</p><p>Rattailla varustettua lentolaukkua edelläni vetävä siisti meksikolaisen turistin näköinen rouva kysyy, olisiko minulla kolikoita? (Jotakin automaattiako varten vaiko ruokaan, en osaa arvata.) Puistelen vain päätäni, kun osuvat sanat eivät tule mieleeni. Minulla ei olekaan yhtään Ruotsin kolikoita. Takanani tulevan nuoren parin kuulen vastaavan oikein sanoin:"Tyvärr inte!" </p><p>ESSINGELEDEN: Tukholman OHITUSTIEN valtavan korkea silta tulee näkyviin. Polkuni on mutaista ja hiekkaista maata. Trekanten-järven länsipäässä lähtee puu-siltainen oikotie etelään tai järven kiertäville lenkkeilijöille. Minä jatkan länteen moottoritien alitse. Pylvääseen kiinnitetty kartta on revitty keskeltä!</p><p>****</p><p>VINTERVIKSVÄGEN! Hyvällä onnella osun ilman karttaakin aivan oikealle kävelytielle (vaikka yleensä valitsen väärin). Viimeistään nyt olen minulle ennestään vielä täysin tuntemattomalla alueella Tukholmassa! Paljon kulkijoita, kävelijöitä, maaliskuun torstaina! Tien varrella on Siirtolapuutarha talvisessa kuosissaan.</p><p>VINTERVIKEN. Syrjäinen Mälaren-järven niemi, jolle Alfred Nobel siirsi dynamiittitehtaansa Tukholman keskustasta vuonna 1865. Teollisuuden monumentti. Vanhoja rakennuksia sekä valleja ympäröimässä vanhoja testipaikkoja.</p><p>Nobelin päärakennuksessa näyttää olevan nyt vilkas kahvila. Pihalla tietotaulu. Lännempänä, vallien takana, ovat Nobelin räjäytyskokeiden paikat. Järven lahti ei näytä kummoisen kauniilta lehdettömien puiden aikaan talvella maaliskuussa, vaikka kirjoissa paikkaa ylistetäänkin.</p><p>Jatkan kävelyä järven etelärannalla. Poikkean yhdessä koeräjäytyskuopassa, palaan sieltä pienen tunnelin kautta. Vetelää mutaa tietotaulun edessä haittaamassa tutustumista.</p><p>LANKKUTIE jalankulkijoille kulkee veden päällä kiertäen jyrkän kalliorantaisen niemen edempänä lännessä. Retkeilijöiden suosikkipaikka, väkeä kulkee tai oleskelee ruuhkaksi asti. Lasken kävelleeni tänne asti 8 kilometriä. Olen matkani käännekohdassa.</p><p>Palatako tuttua, siis turvallista tuloreittiä, vai etsiäkö vaihtoehtoinen tie? Jatkan eteenpäin lähimpään lähiöön, josta täytyy olla autotie Tukholmaan päin, palaamatta enää liian vilkkaalle lautatielle!</p><p>ASPUDDEN, Vintervikenin eteläpuolella, on vanha lähiö tai esikaupunki, joka tuo mieleeni Helsigin Pohjois-Haagan! Yritän sen eri suuntiin risteävillä kaduilla arvailla aina parasta reittiä, joka veisi minua itään, Tukholman keskustan suuntaan. Huomaan bussin kulkeman kadun. Pysäkillä on luettelo kaikista linjan pysäkeistä, joiden joukossa myös Gröndal, Lilljeholmen, vaikka muut nimet ovat minulle tuntemattomia katuja.</p><p>ÖRNSBERG. Harjun takaa näkyy Vintersvikenin tielle. ESSINGELEDEN on korkeilla silloilla kulkeva Tukholman ohi kiertävä moottoritie, jonka alitan nyt etelämpänä kuin tullessani. Sillan alta nousen melko jyrkkää rinnettä katsomaan ylhäällä mäellä näkyvää punaista puukirkkoa. Kierrän kirkon ympäri, en näe missään esillä sen nimeä.</p><p>Kirkko onkin "St. Sigfrid's" (1899-1900 E.O. Ulrich), siirretty Aspuddeniin 1904 ja laajennettu. Nopeasti kasvaviin esikaupunkeihin kaivattiin tuohon aikaan liikuteltavia kirkkoja, joilla oli yksinkertainen hirsirakenne (Arkkitehtuurikirja).</p><p>*****</p><p>TREKANTEN-järvelle taas, mutta nyt kävelen sen etelärantaa, lankkutietä pitkin. Lähestyn Liljeholmin toria. Ohitan NYBOHOVSHÖJDENIN rinnehissin alapään aseman. Ajaisin mielelläni jälleen hissillä ylös kukkulalle, kuten 10 vuotta aiemmin, mutta hissi on suljettu! Talvella 2013 jouduin käymään toisen kerran maaliskuussa, kun ensimmäisellä kerralla tammikuussa hissi oli rikki. Tulee mieleeni Turun funikulaarin vaikeudet.</p><p>Hissiasemalta kuljen katettua jalankulkukäytävää Linjeholmenin Tunnelbana-asemalle ja sieltä ulos. Lipunmyyjä istui edelleen kopissaan metroasemalla. Nousen kauppakeskuksen toiseen kerrokseen ja käyn Emmauksen ja Stadsmissionin kirpputoreilla. Ollaan niin kaukana keskustasta, että olen jaksanut käydä täällä vain pari kertaa aiemmin, vaikka olen kaikki Tukholman kirpputorit listannut ja kiertänyt vuoronperään.</p><p>Erehdyn vierekkäisistä ovista ja menen ensin vahingossa sisustustavaraliikkeeseen, jossa ei ole yhtään asiakasta, kun taas kirpputorilla paljon asiakkaita. Ruotsinkielisiä lastenkirjoja on kuusi hyllyllistä. Robinson Crusoe. Jules Vernen "Kapteeni Grantin lapset" 60 kruunua, lyhennetty versio! Katson lautapelejä ja palapelejä. Pitkä kassajono.</p><p>Kauppakeskuksen toisen kerroksen aulassa on pieni maksullinen junarata lapsille. Kehäradan vain muutaman metrin pituus on huvittava, en muista vastaavaa nähneeni. Kaksi minuuttia veturilla ajoa ympäri ympyrän maksaisi 40 SEK (noin 4 euroa), kolme minuuttia 50 kruunua ja 6 minuuttia sata kruunua.</p><p>******</p><p>HORNSTULLIIN palaan samaa reittiä kuin tulin. Sitten Hornsgatan itään. Högalidin kirkon kaksi tornia ovat paketissa. Varvsgatan. Lundagatan. Kristinehovsgatan.</p><p>SKINNARVIKSRINGEN! Historiallisia ja komeita taloja. Skinnarbacken, kalliot, joilla on muitakin, en ota valokuvia näköaloista. BASTUGATAN lännestä. MONTELIUSVÄGEN, kävelytie ja lankkukatu näköaloineen korkealta, turisteille suositeltava, paljon istujia reitin varrella, otan valokuvia, kuten muutkin! Olin ennenkin kerran käynyt. Aurinkoinen sää maaliskuussa.</p><p>Palaan Bastugatanille, sitten Tavastgatan, Maria Trappgatan. Näen että SLUSSEN on yhä työmaa, joka vaatii kiertoreittejä, vaikka vuosi on kulunut edellisestä käynnistäni. Kuljen Götgatania etelään Medborgarplatsenille, jossa olin jo aamulla.</p><p>SÖDERIN KIRJASTO? Kahdet portaat, lännessä urheiluhalliin, idässä kirjastoon. Kiersin talon ympärikin etsiessäni kirjastoa. Vanhanaikainen kirjasto. Ei käytössä UDK-luokitusta, vaan kirjainkoodeilla on eroteltu historia, maantiede, Tukholma jne. Ruuhkaksi asti internetin käyttäjiä ja oman läppärinsä kanssa kirjaston pöytien äärelle tulleita. Ahdasta, en viihdy! En huomaa missään aikakaus- tai sanomalehtiä. Viivyn vain 15 minuuttia selaillen lukemattomia Tukholmasta kertovia kirjoja! Lähden klo 15:20.</p><p>Kuljen Tjärhovsgatania, kunnes vastaani tulee työmaa. Sitten Folkungagatan kuten aamulla. Tulen Vikingin terminaaliin harvinaisen aikaisin, jo klo 15:45. Otan tuoreen kartan vastaisen varalle.</p><p>Cinderella-laivakin ottaa matkustajia. Automaateilla kirjautujia. Nyt alakerrassa on automaattiportit, jotka lukevat hyttiavainkortin neliönmuotoisen QR-koodin. Ennen vastassa olivat isot vartijamiehet, jotka vertasivat henkilöpaperit ja avainkortin, täsmäsikö matkustajan nimi. - Vartijat ovatkin siirtyneet toiseen kerrokseen, jossa vallalla entiset tarkastustavat. Kuljen "Helsinki"-portille, vasemmalle suuntaa Gabriellalle. Oikealle suunta Cinderellalle.</p><p>Menin laivaan jo klo 15:50, vaikka vasta klo 16 määräaika. Jalkani väsyneet, jaloissaulkona talvisaappaat, hytissä kangastossut. Katsoin televisiota, koska minulla ei ole kotona. Dekkari Aucklandista. Pilapiirtäjä Jyrki Vainion kirja Kari*sta. Diili-Jaajo. Mika Tommola. Uutiset. Puolueiden puheenjohtajien tentti, Maria Ohisalo oli parempi kuin odotin. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys käynnissä.</p><p>Komentosillan kamerakuva laivan etenemisestä tuntui nyt tylsältä, vaikka edellisellä matkalla vuosi sitten se oli mielestäni paras TV-ohjelma!</p><p>*******</p><p>Laivamatkani Tukholmaan (70 kertaa)</p><p>1976, 1981, 1983, 1985, 1987 (=5)</p><p>1988, 1989, 1996, 2x 1997 (=10)</p><p>2x 1998, 1999, 2001, 2003 (=15)</p><p>2004, 2010, 8x 2012 (=25)</p><p>6x 2013, 5x 2014, 3x 2015 (=39)</p><p>4x 2016, 7x 2017, 5x 2018 (=55)</p><p>11x 2019, 2x 2020 (=68)</p><p>2022, 2023 (=70)</p><p>Tukholmassa 70 + 18 päivänä = 88 päivää</p><p>26 vuotena 48:sta vuodesta 1976-2023.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-82223354395115079022023-10-26T07:08:00.000-07:002023-10-26T07:08:26.721-07:00790. Joensuu junalla 2023<p>Ajoin junalla Joensuuhun tiistaina 11.7.2023. InterCity-juna lähti klo 6:55 Helsingissä laiturilta 7. Vaununi 5 oli ensimmäinen veturin jälkeen. Istuimeni oli 47 alakerrassa, kahden ikkunan välillä. Pasila, Tikkurila, sitten kaarto oikoradalle Mäntsälään päin, sieltä vastaan tuleva raide ohittaa siltaa pääradan Riihimäelle menevät raiteet. Asumatonta radanvartta.</p><p>Lupsakka konduktööri esitteli Pasilan jälkeen kuulutuksessa eri vaunujen palvelut. Lipuntarkastus vasta tunnin päästä klo 8. Jotkut ehtivät sitä ennen jo jäädä Lahteen!Mummot oikealla eivät saaneet heti käynnykästään lippuaan auki: "Paperilippu oli nopeampi!" / "Mutta kun tekniikan pitäisi olla niin iha-naa!" myötäili junailija.</p><p>Vanhuspari tuli junaan Lahdesta, etsivät paikkaa 46, eikun 40, eikun... vaimo kivahti: "Ei minulla ole lukulaseja!" Äijä kyseli: "Saako polttaa tupakkaa? Missä on paskahuussi?" Oliko junamme "Lentävä Kalakukko"? Kuulutuksia: "Nästa Kouvola. Bussen till Kotka Hamn." "Lyhyt happihyppelytauko tarjolla Kouvolassa!" (savuketauko).</p><p>Lappeenrannasta Parikkalaan asti edellisellä rivillä istui laiha, kalju, hattupäinen Arska-vaari ja hänen tyttärentyttärensä, näiden edellä tytär ja tämän toinen tytär. Vaarin toistuvat mielikommentit lapsenlapselle kaikista ikkunasta nähdyistä asioista olivat: "Ohhoh!" "ÄLYTTÖMÄN iso!" "Ohhoh!" "Ihan ÄLYTTÖMÄN iso!" Jne.</p><p>*</p><p>JOENSUUSSA saavuttiin raiteelle 2. Raiteella 3 odotti 2-ovinen taajamajuna matkustajia Nurmekseen. (Laituri 1 ei poikkeuksellisesti ollut käytössä.) Raiteiden 2-3 laiturilta mentiin korkean kävelysillan kautta raiteen 1 laiturille, portaita tai hissillä. Puinen rautatieasema oli suljettu matkustajilta ja vuokrattu muuhun käyttöön. Iso pysäköintitalo. Bussilaitureita rivi.</p><p>Kävelin länteen Siltakadulle; ylitin itäsillan, länsisillan ja kanavasillan, alla kohiseva, kuohuva virta, Pielisjoki. Ilosaaressa siltojen välissä puisto, uimaranta ja Karjalan talo (1954 Einari Teräsvirta). Niskasaaressa Pielisjoen linna (1852 Lohrmann), entinen jyvämakasiini ja suojeluskuntatalo.</p><p>Rannalla kohoaa komea teatteritalo-kaupungintalo (1914 Eliel Saarinen) torneineen ja veistoksineen. Sen takana lännessä valtava rakennuksista tyhjä alue, peräkkäin kolmen korttelin verran: a) Vapaudenpuisto (Vapaudenpatsas 1923 Yrjö Liipola), b) Kauppatori (mm. turisti-infokioski), pohjoispuolella Kauppahalli, c) ulkoravintoloiden puisto!</p><p>Risteilin Joensuun ruutukaavaisessa liikekeskustassa katuja sinne ja tuonne, etsien aina varjoja paahtavalta heinäkuun auringolta! Katukylttejä puuttuu! Käytyäni pohjoisessa kävin lännessä KIRJASTOSSA viilentymässä ja vessassa. Sitten menin etelään KIRKKOON (1903 Stenbäck), pariskunta edelläni, tyttö tiskillä, komea sali, alttarimaalaus, urkuparvi.</p><p>**</p><p>TAIDEMUSEO, Kirkkokatu 32, on lännessä vastapäätä Kaupungintaloa, mutta rakennusten välissä Kauppatori ja kaksi puistoa. Museo on entisessä Lyseossa (1894, T. Decker), kolmessa kerroksessa. Pariskunta meni edelläni sisään, ja muutamia muita vieraita. Reppuni laitoin lokeroon n:o 13. Käytin museossa aikaa klo 13:30-14:40 ja viihdyin!</p><p>Vaihtuva näyttely ja vakionäyttely (lahjoitetuista kokoelmista) oli sijoitettu tiloihin limittäin! Werner Holmberg, ym. kuuluisuuksia yksittäin, Helene Schjerfbeck, Eero Järnefeltin Koli-maisemia monta. Oscar Parviainen (1880-1938) on paikallisempi erikoisuus, jolta monta työtä, kuten "Bakkanaalit", hänellä oli varaa matkustella Pohjois-Afrikassa 1900-luvun alussa.</p><p>Ortodoksisille ikoneille oli varattu useita saleja (vanha koulurakennus koostuu monista luokkahuoneista ja saleista). "Pogostan Sanomien" päätoimittajan Hilkka Kuuselan ikonikokoelmasta oli rakennettu jännittävä "Ristisaatto", mutkitteleva sokkeloreitti, jossa kävijä vaeltaa mystisessä ihmemaailmassa.</p><p>***</p><p>HISTORIALLINEN MUSEO oli etelässä, modernissa monitoimitalossa "Carelium", jossa on mm. informaatiopiste. Ensin minun pitikin etsiä sieltä Info-tiski, että sain punaisen museon tarran liimattua paidantaskuuni. Pohjakerroksessa oli vaihtuva näyttely. Toisen kerroksen portaisiin pääsi työntöportista, yläkerrassa oli vakionäyttely arkeologiaa. Hauskana yllätyksenä oli Jukeboksi, levyautomaatti (kuten Jyväskylän KeMussa, silloin kun laite toimi). Valitsin soitettaviksi: 1) Nightwish, 2) Katri Helena: "Minne tuuli kuljettaa". Istuin kuuntelemaan. Katsoin pätkän filmiä, aiheina: Petroskoi, sota ja evakot. Aikaa minulta kului klo 15:00-15:55. Museon sulkeutumisaika oli klo 16.</p><p>****</p><p>Kävelin Kirkkokatua pohjoiseen, numeroon 33 asti, katsoakseni asuisiko siellä 40 vuoden takainen tuttavuus Espoosta, joka oli palannut Pohjois-Karjalaan. 33A oli asumisoikeustalo, jossa rapun ulko-ovi sattui olemaan auki, mutta 33B asunto-Oy, ja ulko-ovessa koodilukko. Vain kolmikerroksinen asuintalo, vaikka varsin lähellä keskustaa.</p><p>Kuljin edemmäs pohjoiseen, aioin käydä Lidl-kaupassa, mutta se oli liian kaukana, en jaksanutkaan hellepäivänä. Tietyömaakin kierrätytti minua puistokadulla. (Paremmalla suunnittelulla olisi kannattanut käyttää aikaa vanhojen talojen Rantakadun Rantapuistossa ja satamassa? Kasvitieteellisessä puutarhassa oli ollut aiemmin perhosia?)</p><p>Matkan varrella ohitin eksoottisen ORTODOKSISEN KIRKON (1887 G.F. Karpov). Ajattelin, ettei se ole tietenkään auki klo 16:30, vaikka taisi ollakin klo 17 asti. Jäi minulta yrittämättä sisälle, ketään muitakaan ei näkynyt pihalla.</p><p>Menin vielä Ilosaareen, Ilosaari-Rock -festivaalistaan muualla Suomessa kuuluisaan? Siellä oli heinäkuun helteessä vilkas uimaranta. Istuskelin puiston puolella varjossa auringolta, kunnes lähdin Rautatieasemaa kohti, joka oli jo lähellä. Kävelinkin pätkän Pielisjoen rantapolkua lounaaeen, muukalaisvihasta aikoinaan pahamaineiseksi tulleen Penttilän lähiön suuntaan (tienviitta).</p><p>*****</p><p>Juna-asemalle saavuin klo 17:45, puoli tuntia ennen junan lähtöaikaa. Raiteella 3 oli Nurmekseen klo 18 lähtevä taajamajunan lyhyt pätkä. Raiteelle 2 tuli juna Helsingistä ja purki tulijat ulos ruuhkaksi laiturille, jossa jo junan odottajiakin.</p><p>Menin junaan sisään klo 18:05. Istumapaikkani oli 19, vasemmalla, idässä, vaunussa 5. Istuin osoittautui selkänoja edellä kulkevaksi, vaikka päinvastaisen nimenomaan olin varannut internetin kaavakuvan mukaan! Onnenkauppaa varaaminen etukäteen. Matka-aika Helsinkiin klo 18:13-23:03. </p><p>Naiskonduktöörin lukulaitteelle kännykkäni näyttö oli liian epäkirkas, hän yritti monesti, ennen kuin onnistui tarkastamaan lippuni. Koneellista toimintaa, osaavatko VR:n työntekijät enää käyttää omia silmiään? JUnailija kuulutti kaiuttimista etukäteen, että kirkastakaa matkapuhelinten valaistusta lipuntarkastusta varten, mutta en osannut sitä tehdä. Kesäni yhdeksällä muulla junamatkalla ongelmaa ei esiintynyt (niistä kahdella tosin kännykkälippuani ei tarkastettu, ja kahdella matkalla minulla oli paperilippu).</p><p>******</p><p>Juna ajoi Helsingissä Turun-junien yleensä käyttämälle raiteelle klo 23:04. Pitkä kävely perältä etelään, työmaa, puikahdus Espoon junien laitureille. Bussi 30 Tennispalatsilta klo 23:29 osoittautuu ilmaiseksi, koska lipunlukulaite on rikki.</p><p>Ilta on kylmä, jotkut matkustavat pelkissä shortseissa ja T-paidassa, minulla on edes pitkähihainen paita. Bussiin tulee Töölöstä nuokahteleva päihtynyt mies nenäkkäin vastakkaiselle paikalle eteeni. Seuraavalla pysäkillä joku kännikala työntää rollaattorin tuolissa istuvan muijansa sisään keskiovesta, kiroillen. Edessäni istuva havahtuu moikkaamaan heitä, hihkaisten: "Kultareuna!" (Sieltäkö tuttuja?)</p><p>Rollaattori-pariskunta riitelee: "Pääsen omin jaloin pysäkiltä!" "Mee nukkuun mun luo, annan avaimen!" Pariskunta ei jääkään Kultareunan pysäkille, vaan vasta Pitäjänmäen S-Marketille. Pitäjänmäen asemalla edessäni istuva herää ja kysyy: "Kultareuna?" Sanon että se ohitettiin 5 minuuttia sitten, tullaan Pitäjänmäen asemalle. Hän poistuu seuraavalla Konalan pysäkillä. Sitten eräs nuori kolmikko mies-nainen-mies arpoo Tähkätien pysäkkiä, eivät näe ulos pimeyteen, jäävät seuraavalla Riihipellontien pysäkillä ja lähtevät kävelemään pysäkinväliä takaisin. Heinäkuun kesäyö.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-60786725819059326042023-10-23T07:33:00.000-07:002023-10-23T07:33:50.577-07:00789. RUISSALO, Turku, Kirjamessut 2023<p>Olin tullut torstaina viidettä kertaa Turun Kirjamessuille. Myyntipöydät ja kirjahyllyt oli pystytetty ja täytetty Nummelan varastosta tuoduilla 65 banaanilaatikollisella antikvaarisia kirjoja. Olin yöpynyt hostellissa, Museolaiva Boressa (Linnankatu 72, Aurajoen suulla, Turun linnan lähellä). </p><p>Perjantaina 29.9.2023 klo 8 lähdin Turun MESSUKESKUKSEN pihasta kävelemään luoteeseen "Artukaisten kiitotietä" pitkin. Kuljin ohi tapahtuma-areenan G "Gatorade Center". Kulkemani tie oli rakennettu Turun entisen lentoaseman kiitotielle. Nykyisin lentoasema on Ruskon suunnalla, 8 km Turusta pohjoiseen.</p><p>*</p><p>RAISIONJOKEA oli tarkoitukseni seurailla, ensiksi Raision suuntaan pohjoiseen ja sitten etelään merelle asti, Ruissalon Pohjoissalmeen. Turun joista en tuntenut aiemmin kuin Aurajoen sekä tähän Koroisten ristin vierestä laskevan, Maarian kirkolta tulevan VÄHÄJOEN. Turku, Tampere ja Tukholma kuuluvat kaupunkeihin, joihin haluan tutustua perusteellisesti kotikaupunkini Helsingin lisäksi.</p><p>Areenan pysäköintipaikan läpi pystyin oikaisemaan koilliseen Artukaistentielle tarvitsematta kiertää lännestä Arenakadun ja Kirjaltajankadun kautta. Ylitin siltaa Raisionjoen, jonka itärantaa seuraili aivan vieressä kävelytie. Junarata ylitti joen pienen matkan päässä ja sen jälkeen Naantalin pikatien silta. Pohjoisempana näkyi Härkämäen taloja.</p><p>Raisionjoki virtasi laiskasti ja sen vesi oli hyvin ruskeaa. Kävelytie oli parissa paikoin märkä ja liejuinen. Kolme pyöräilijää Turun suuntaan ohitti minut. Kyllästyin pian ruskeaan, leveään valtaojaan, ilman kohokohtia, ja käännyin jo takaisin Ruissalon suuntaan.</p><p>Alitin taas Artukaistentien, jolta olin polulle tullut, ja myöhemmin Messukentäntien, jonka kohdalla polku teki mutkan itään Suikkilantien lähelle, palaten sitten taas joenrantaan, jossa 200 metriä ennen Pansiontietä ja Raisionjoensiltaa oli levähdyspaikka: puinen laituri joessa puupenkkeineen ja metallisine tupakantuhka- ja roskapussi-astioineen.</p><p>Pansiontien jälkeen kävelytie jatkui Vapaavaraston ohi Ruissalonsillan luo. Epäröin polkuhaaraa, liittyäkö idempää Ruissalonsillan pohjoispuolelle vai alittaako silta eteläpuolelle? Alitin etelään, Länsisataman verkkoaidan viereen, ja leveän sillan leveä jalkakäytävä olikin ainoastaan eteläpuolella.</p><p>**</p><p>RUISSALO</p><p>on 8,5 neliökilometrin laajuinen, koillisesta kaakkoon 9 km pitkä luonnonkaunis saari ja puistoalue. Juhana-herttuan hovin aikaan 1556-63 Ruissalo oli kruunun metsästyspuisto ja sinne tuotiin saksanhirviä ja kauriita. Turun kaupungin omistukseen saari tuli senaatin päätöksellä 1845, ulkoilu- ja virkistysalueeksi kansan käyttöön. Osa saaresta huutokaupattiin määräaikaisiksi huvilatonteiksi. Parinsadan huvilan joukossa on arvokkaita empire-rakennuksia. Jossakin huvilassa asuu taiteilija Kaj Stenvall.</p><p>Saavuin Ruissalon saarelle, jossa lehtipuiden vihreys otti minut vastaan. Autotie Ruissalon puistotie oli melko vilkas. Tien eteläpuolelle erkani pää-kävelytie lounaaseen, mutta luoteispuolella oli pieni muutaman auton pysäköintipaikka, josta lähti luontopolku pohjoiseen. Tutkin tien laidalla taulukarttaa. Koiranulkoiluttajakin yritti tien samaan aikaan kuin minä.</p><p>Lähdin luontopolulle pohjoiseen, maapohjaiselle, kohtuullisen leveälle ja usein rinteessä sivulle päin kaltevalle. Saaren pääpuulaji on mänty, lähes puolet, mutta tammivaltaisia metsiä on toiseksi eniten, lähes neljännes. Lehtoa on metsämaasta 40 %, 144 hehtaaria. Ruissalon tammistot ovat Pohjoismaiden laajimmat!</p><p>Polun varrella oli pystytettyjä tietotauluja ja näki usein kaatuneita, katkenneita puita ja niiden korkeita kantoja, jätettyinä paikoilleen lahoamaan eläimistön hyödyksi. Ruissalossa viihtyy lintuja tiheämmin kuin muualla Suomessa.</p><p>Ensimmäinen polkuni vei pohjoiseen Marjaniemi-nimisen huvilan pihaan. Muita kulkijoita en kohdannut kuin Marjaniemessä, kun sinne ajoi juuri henkilöauto, josta lähti kaksi ihmistä luontoretkelle, mies opasti nuorempaa naista. Marjaniemen upea puurakennus mainosti kokoustiloja, erikseen oli rannempana sauna ja muita taloja.</p><p>Luontopolku kulki tontilta pätkän Marjaniemen tietä ja jatkui sitten metsään lounaaseen. Tulin TAMMIMETSÄÄN. Maa oli ruskeana tammenterhoista! Pari kertaa minuutissa kuulin äänen: Kops! Tammenterho oli taas pudonnut maahan lähistöllä! Eksoottista! Ensimmäisen kerran näin tammenterhoja luonnossa Ruotsin Husqvarnassa, Jönköpingin ja Vätternin luona, syksyllä 1988, kun Eurolinesin vuorobussi oli pysähtynyt puolen tunnin ruokatauolle majatalon pihalle.</p><p>Luonnosuojelualueella etsin tietotaulurasteja parinkin sallitun luontopolun päästä. Lintutornia en löytänyt tienviitankaan avulla. Reitti palasi Marjaniementielle, ylitti Ruissalon puistotien ja jatkui etelään, jossa maasto vaihtui. Vastaan tuli myöhemmin myös Kartanomaisema, Ruissalon kartano avarine peltoineen tai niittyineen.</p><p>Luontoreitti kulki kallioisessa maastossa. Keltaisia merkkejä oli maalattu kallioon ja puihin melko usein, niitä pystyi helposti seuraamaan. Kerran vastaan tuli nuori nainen taluttamansa koiran kanssa ja tervehdimme. Jossakin kalliolla kadotin reitin, etsin pikku polunpätkiltä eri suunnilta, mutta päädyin aina umpikujaan polun-näköisen loputtua.</p><p>Kartan mukaan luontopolku teki U-kierroksen pohjoisemmaksi. Saatoin nähdä jopa Ruissalon puistotietä seurailevan kävelytien, mutta välissä oli toivoton ryteikkö. Pääsin kuitenkin eteläpuolella kulkevalle tielle, joka oli Kartanontien sivutie. Sille piti luontoreitinkin päätyä, ehkä 50:n tai sadan metrin päässä minusta. Kilometrikin tuntuu pitkältä matkalta koko ajan mikro-mutkittelevalla luontopolulla!</p><p>Reitti teki mutkia Kartanontien, kahden nimettömän pikkutien ja Kansanpuistontien kautta Ruissalon puistotien jalankulkijoiden alikulkukäytävälle, ohi Kasvitieteellisen puutarhan asfaltoidun pää-pysäköintialueen.</p><p>***</p><p>KASVITIETEELLINEN PUUTARHA</p><p>Portin pielessä oli vielä lähin pieni hiekkainen pysäköintialue. Kohdalla oli Ruissalon puistotiellä bussipysäkki, jossa oli paljon koululaisia hälisemässä ja odottamassa. Pohjoiseen lähti Rauhalantie, koilliseen jatkui seurailemani luontopolku ja lännessä oli portti kasvihuoneille ja niiden ulkopihaan.</p><p>En malttanut mennä kasvihuoneisiin (pääsymaksut 9/6 euroa), kun ulkopuutarhakin näytti aika valtavalta ja kukoisti edelleen kesäisesti syyskuun lopussa. Karttataulusta löytyi vaikka mitä kohteita. Lähdin kiertämään puutarhan rajoja pitkin ensin länteen, sieltä pohjoiseen. Matkan varrella ensin värikkäitä kesäkukkia. Sitten hyötypuutarha vihnneksineen, joka oli tiukasti aidattu ja portti lukittu, jäniksiä ym. eläimiä vastaan!</p><p>AASIALAINEN LAMPI kiinnosti eniten neljästä lammikosta. Sitä oli somistettu majalla ja pienellä puisella romanttisella kaarisillalla veden yli. Kasvillisuus näytti ympärillä viehättävän eksoottiselta ja moninaiselta! Otin kauniin valokuvan, jota lähetin tutuille.</p><p>Kuljin kahden isomman lammikon ohi itään kaikista suurimmalle lammelle, jonka partaalle oli rakennettu puinen rantaterassi penkkeineen. Jäin pitkäksi aikaa istumaan. Lähistölle oli rakennettu "Onnelin ja Annelin tuulimylly", lapsille sopivaan kokoon. Ruohonleikkuu-robotit kulkivat itsekseen nurmikentillä. Kauempana tehtiin raskaampia töitä traktorilla.</p><p>Aistien puutarhan läpi kuljin vain pikaisesti. Siellä tuli vastaani ainoa ulkopuutarhassa näkemäni turisti. Lähdin puiden reunustamaa puistokatua etelään kohti porttia Ruissalon puistotielle.</p><p>****</p><p>RUISSALON KANSANPUISTO</p><p>Palasin jalankulkijoiden alikulun kautta pysäköintialueelle ja asfalttipintaiselle Kansanpuistontielle, jota reunusti kävelytie, suuntana ensin pitkä suora lounaaseen, sitten risteyksessä käännös kaakkoon ja suuri pysäköintialue. (Risteyksestä luoteeseen lähti Jarno Saarisen tie, jota en kulkenut.)</p><p>Vastaan tuli pari isoja puurakennuksia, joiden tarkoitukset eivät minulle ulkoa avautuneet. Ehkä niissä kahviloita, muita liikkeitä, toimistoja. Vaihtoehtoisia teitä meni talojen ohi lounaaseen kauemmas monille huviloille taikka kaakkoon lähelle Pukinsalmen rantaan. En ole nähnyt Ruis-Rockia, mietin minne on pystytetty esiintymislavat, joka kertako erikseen?</p><p>Meren äärellä oli hiekkaranta, iso uimaranta, Sen itäpuolella oli kaunis puistoinen niemi, puistokäytävineen. Niemen puistossa oli ulkoilmassa puihin kiinnitetty valokuvanäyttely. Rannalla oli Fölin vesibussiliikenteen laituri. Aikataulut olivat päättyneet kesältä ennen syyskuun loppua niin arkena kuin viikonloppunakin.</p><p>Niemen koillispuolella oli pieni lahti, jonka rannoilla oli muuallakin Suomessa näkemäni valuvan veden puhdistussysteemi, joka perustui veden hidastettuun siirtymiseen lammikosta toiseen ennen mereen laskemista.</p><p>Hieman pohjoisempana alkoi pitkä suora kevyen liikenteen raitti koilliseen kohti Ruissalonsiltaa. Kartalla yksinkertaisen reitin kuvittelee helposti lyhyemmäksi kuin millaiseksi se osoittautuu. Matkan varrella oli mereen pistävällä laiturilla Lintutorni, jossa istuskelin levokseni puolisen tuntia kello 15.</p><p>Ruissalonn telakan kohdalla tuli raittiin pieni mutka ja kohta se liittyi Ruissalon puistotien kävelytiehen. Ylitin Ruissalonsillan ja jatkoin Tuontikatua koilliseen ja pohjoiseen. Oikealla oli tiiviisti aidattu Länsisatama. Tuontikatu alitti Pahaniemensillan. En oikein keksinyt hyvää reittiä jalankulkijalle.</p><p>*****</p><p>Kiersin Rautatehtaankadun (varastoja tai pienteollisuutta) ja Riippakoivunkadun (omakotitaloja) kautta Vienolan pientaloalueen ja Pahaniemen ohi Naantalin pikatielle asti. Välillä piti ylittää rautatien tasoristeys. Naantalin pikatietä seurasivat kävelytiet molemmin puolin, minä pysyin etelälaidalla. Näin pohjoispuolelle tutun kauppakeskuksen "Manhattan", mutta eteläpuolella vastaan tuli Kollikujan Lidl, jossa asioin klo 17.</p><p>Turun linnan läheltä, Bore-laivan retkeilymajasta, on Eerikinkadun Lidl Kauppatorin itäpuolella tuntunut kaukaiselta ja matka sinne edestakaisin liian tylsältä. Nyt olin oppinut, että pari muuta Lidliä oli suunnilleen yhtä kaukana Boresta, toinen Aurajoen eteläpuolella Vähäheikkiläntiellä ja toinen Rautatien pohjoispuolella Naantalin pikatien varrella. Jälkimmäisestä jatkoin rautatien alitse Puistokadulle (autoille yksisuuntainen etelään) ja Port Arthurin puutalokaupungin läpi mutkitellen lounaaseen kohti Bore-laivaa, jonne saavuin klo 18.</p><p>******</p><p>Hyttini Boressa oli tänä syksynä ennestään tuttu 386, perimmäinen 1-hengen entinen miehistöhytti. Aiemmilla kerroilla vuodesta 2021 hyttini olivat: 383, 218, 385 ja tämä sama 386.</p><p>TV- ja seurusteluhuoneessa oli tungosta tänä viikonloppuna: torstai-iltana kuuden mustaihoisen miehen seurue katsoi urheilukanavalta jalkapalloa. Lainakirjahyllyn takana oli vieraiden keittiö, jonka pöydän ympärillä viiden hollantilaisen tytön seurue puhua kaakotti tunnista toiseen sekä torstai- että perjantai-iltana. Luin joka ilta Turun Sanomat ja Åbo Underrättelsen, lainasin kirjahyllystä hyttiini Maria Langin.</p><p>Vasta lauantai-iltana pääsin valitsemaan Teemalta elokuvan: "Täältä ikuisuuteen". Minulle tuntematon toinen mieskatsoja lähti pois juuri ennen hyökkäystä Pearl Harboriin, ja palasi, kun olin sulkenut TV:n. "Loppuiko jo? Miten päättyi?" (Montgomery Clift kuoli, Burt Lancaster jäi sotimaan, Donna Reed ja Deborah Kerr tutustuivat laivalla).</p><p>*******</p><p>LAUANTAI-aamuna lähdin laivasta kaupungille vasta sateen jälkeen, sattumalta klo 11, jolloin tyhjien hyttien siivous oli käynnistynyt. Silloin 5 hollantilaista tyttöä lojuivat sohvilla kolmannen kerroksen Exit-käytävässä. Odottivatkohan he kuljetusta, vai peräti iltaa, jolloin voisivat kävellä puoli kilometriä länteen, suoraan Vikingin tai Siljan terminaaliin ja Tukholmaan menevään laivaan?</p><p>FUNIKULAARI toimi lauantaina klo 11:30 ja nousin sillä Kakolanmäelle. Tavattoman hidas ovien aukeaminen ja matkaanlähtö, mutta kuitenkin nykäisy lähtöhetkellä. Samassa hissivaunussa oli pariskunta sekä lapsenrattaita työntelevä isä. Kävelin Kakolan länsilaidalle, jossa olivat komeimmat kivijärkäleseinät ja näytti valmistuneen uusia remontoituja asuntoja parvekkeineen viime vuoden käyntini jälkeen.</p><p>Kuljin itään, asfaltoitu sisäpiha oli jyrkästi kalteva etelään. Auton oli keksittävä kiertoreitti kääntymisen sijasta. Lapsille oli leikkikenttä. Satoi taas ja tuuli voimakkaasti, sateenvarjo kääntyi nurin. Kuljin alamäkeä itään ohi Hotelli Kakolan. "On sulla oikea osoite nyt!" turistit vitsailivat Kakolasta. Vankilanjohtajan komea asuintalo mäellä (oli siellä toimistotila myös).</p><p>MIKAELIN KIRKOSSA kävin sisällä klo 12:30, kun huomasin olevan auki. Penkeillä istui pariskunta, sekä yksinäiset mies ja nainen, minäkin istuin 5 minuuttia. Lasimaalaus alttarin takana. Vieraskirja, minä ensimmäinen kirjoittaja 30.9. Ylitin kadun Mannerheimin rintakuva-patsaalle Mannerheimin puiston länsilaidalla. Ruokaa kuljettava matala valkoinen pyäreäkulmainen robotti oli jumittunut liian korkeaan jalkakäytävän reunaan Rauhankadulla.</p><p>PUOLALANMÄEN arkkitehtuurikierros kello 13-14, oppaana Aalto-yliopiston professori Panu Savolainen. Noustessani mäelle ajattelin, onkohan muita? Oli varmaan melkein sata. Kierrettiin tosiaan mäki kävellen, länteen - pohjoiseen - itään, eri rakennusmestarien piirtämien talojen eteen pysähtyen. Lopuksi Wivi Lönnin koulu.</p><p>Kävelin Aurakadun alas. Kauppatorin monivuotinen remontti oli vihdoinkin valmistunut! Avaraa tilaa. Myyntitelttoja oli varsin vähän, vain Wiklundin kulmalla, lännessä kioskeja. Kävelin joen yli ja Kaskenkatua ylös, Kaskentietä Kivikartiontielle asti, jonka muistin takavuosien pikavuorojen pysäkkinä.</p><p>VASARAMÄEN puistossa kävin katsomassa, olisiko mäkenä yksi Turun 20 kukkulasta? Olikin tasaisen tylsä, valtava nurmikenttä, muutama puu, kuin Hyde Park. Olisikohan etelässä pientalojen alla mäkeä?</p><p>KURJENMÄELLÄ oli tasamaalla hyvin pitkiä matalia puutaloja, TVT, Turun Vuokratalot. Paikallinen Spede kaupan muovikassi kädessään tuli vastaan pihalla törmäyskurssilla sanoakseen "Päivää!"</p><p>VÄHÄHEIKKILÄNTIE länteen oli valtavan pitkä. Lidl numerossa 58. Kävelin Rykmentintietä, Perämiehenkatua, Niilonkatua ja Daniel Hjortin katua Kupittaankadulle, jolta pääsi nousemaan puistokäytävää korkealle TONTTUMÄEN PUISTOON. Hyvä näköala pohjoiseen. Koirapuisto, iso ja pieni koira leikkivät innokkaasti.</p><p>VILKKILÄNMÄKI oli pohjoisempana Stålarminkadun toisella puolella. Yritin puistoon Ilkanrinteestä ja Tapulikadulta, mutta tietyömaa esteenä läpikululle. Kävin puistossa nousemalla Vilhonkadun päähän ja sieltä pitkät puuportaat. Muistin sitten käyneeni ennenkin! Ylhäällä oli lasten leikkipuisto ja polkulenkki todennäköiselle pussikaljamäelle, josta näköala länteen ison kerrostalon pihaan. Palasin samat puuportaat alas. Tervahovinkatu Aurajoen lautalle.</p><p>FÖRI tuli pohjoisesta tulvillaan nuorta väkeä. Etelästä lähti vähemmän, mutta yksi pussikaljapoika kulki välin edestakaisin tullakseen vastaan kavereitaan pohjoisesta. Bore-laivalla huomasin tunnin kuluneen mutkaiseen matkaan Vähäheikkiläntien Lidlistä puistomäkien kautta.</p><p>********</p><p>KIRJAMESSUT sunnuntaina 1.10.2023. PUISTO-lavalla klo 10:10-10:30 Pauli Aalto-Setälä haastatteli kaukaista sukulaistaan Alexander Stubbia aiheesta 3 kirjaa. (Stubbin äiti on Setälöitä.) Stubb sanoi puhuvansa paremmin suomea kuin ruotsia, käyneensä koulua ensin suomeksi, ja katuvansa, ettei käynyt Reserviupseerikoulua (koska häntä odotti jo opiskelupaikka USA:ssa). Stubbin mielikirjat olivat optimistiseen tulevaisuuteen suuntaavia. Yuval Noah Hararin kirjoja olen minäkin lukenut. Istumapaikat olivat täynnä katsojia, seisojia paljon myös. Turvamies tarkkaili kulmilla.</p><p>Suurimmassa AUDITORIOSSA iltapäivällä Pauli Aalto-Setälä haastatteli Pekka Haavistoa, ja tunnusti tunteneensa Pekan jo 30 vuotta. Haavisto on rento, sanavalmis ja vitsikäs. Kolmeksi mielikirjakseen hän on valinnut:</p><p>1) Garcia Marquez: "Sadan vuoden yksinäisyys" (olen lukenut sen kuin tervaa juoden vasta kolmannella yrityksellä. En ymmärrä miksi se on ollut niin muodikas sukupolvelleni?)</p><p>2) Lin Jutang: "Maallinen onni". (Pekan isän, rehtori Jouko Haaviston ja minunkin isäni kirjahyllyssä, olen lukenut. Amerikkalaistunut kiinalainen, mielestäni liian porvarillisen itsetyytyväinen!)</p><p>3) Baltasar Gracian: "Viisauden käsikirja" (TÄMÄ on hyvä, olen lukenut, arvostan. "Työt tehtyinä hyviä, ilot pahoja päättyneinä".) Auditorio oli täynnä yleisöä, vartija hätisti liiat pois istumasta rappusilta. Yleisö nauroi ja taputti usein.</p><p>KUISTI-lavalla Jyrki Siukonen kysyi, mikä oli Suomen tärkein patsas? - Istuva Porthan 1840, Turun tuomiokirkon lähellä, Suomen ensimmäinen julkinen patsas, pystytetty erikoisesti tiedemiehelle, eikä kuninkaalle tai sotapäällikölle.</p><p>Li Andersonin faija, taiteilija Jan-Erik Andersson esitti taiteilijan tärkeimmän kysymyksen: "Mistä saada fyrkkaa?" AGRICOLA-lavalla pohdittiin: Onko taiteella itseisarvoa? Rosa Meriläinen haastatteli piispa Mari Leppästä, kimeä-äänistä Annika Saarikkoa, TV-pykologi Maaret Kalliota sekä Pekka Haavistoa.</p><p>Tuomas Kyrö oli käynyt Ukrainassa. Jerker Örjans oli tehnyt kirjan laulusta "Ja se Oolannin sota oli kauhia", jonka kautta aukeaa Krimin sodan tarina (1854). Sunnuntain lopuksi kirjamyyntipöydät purettiin ja autot pakattiin klo 16-18:30.</p><p>*******************</p><p>LIITE: BORE-LAIVASTA heinäkuussa 2021:</p><p>"734. Turun Booktori ja Bore-laiva"</p><p>OTE: Bore-laiva (2021):</p><p>Turun kaiketi halvin majapaikka, Retkeilymaja, on siirretty Museolaiva Boren hytteihin, Merimuseo Forum Marinumin laituriin. Aurajoen länsiranta on kävelytietä idän Lonttisista länteen aina Bore-laivan maihinnoususillalle asti, joka on umpikujalla valtavan pysäköintialueen (4 tuntia pysäköintikiekolla) ja Aurajoen välissä.</p><p>Laivahostel Boren sisäänkirjoittaumisen alkaminen kello 15 muodosti heinäkuussa (2021) aluksen 4. kannen Receptioniin muutamien ihmisten ruuhkan. Hyteistä on käytössä satakunta, joihin voi majoittua pari sataa ihmistä.</p><p>Reitti HALPAAN hyttiin 383 oli mutkikas: portaikko itään-ja-länteen alas 3. kannelle, sitten kapeaa käytävää länteen ensin eteläpuolta ja sitten pohjoispuolta, muutamin kulmikkain mutkin, laivan peräosaan. Hytin ovessa avainkorttilukko (työnnä kortti alas, vedä ylös, vihreä valo syttyy).</p><p>Kapeassa, ahtaassa HUOKEASSA hytissä kerrossänky, lavuaari, ilmastointi, kaksi vaatekomeroa ja suljettu ikkunaventtiili (ilman verhoja), josta aurinko porotti sisään (länsiluoteesta). Näköala satamaan vievän junaradan tasoristeyksen vilkkuvalle liikennevalolle, ylitse kierrätys-jätesäiliöiden rivistön ja laivalle tuovan umpikujan rauta-aitojen. Peti sijattava itse, tarjolla alulakana, pussilakana, peite, kylpypyyhe, ei käsipyyhettä erikseen.</p><p>***</p><p>Pesuhuone oli käytävän varrella idässä, ensimmäisessä mutkassa. Kaksi koukkua ovessa vaatteita varten. Lavuaari ja seinämän takana verhoton suihkusoppi, telineessä pään yllä suihkupää, jonka voi myös irrottaa ja ottaa omaan käteensä. Ei shampoota tai saippuaa suihkun puolella, vain seinämän toisella puolella lavuaarin yllä käsisaippuan annostelija.</p><p>Seuraava ovi käytävällä pieneen käymälään. Löin joka kerta käydessäni pääni käsipyyhe-kangasliinan annostelija-automaattiin, joka kelaa käytetyn kangaspätkän sisäänsä niin nopeasti, että tarvitsen kaksi nykäisyä ehtiäkseni saada käteni oikeasti kuiviksi!</p><p>****</p><p>Bore-laivassa oli mukavia yhteistiloja: heti hytin 383 vieressä yhteiskeittiö jääkaapein. Käytävän varrella muutaman mutkan jälkeen kirjasto- ja televisio-huone, jossa myös lautapelejä. Yhtä aikaa minun kanssani siellä oli enintään kolme ihmistä.</p><p>Käyttämäni nopein tie hytistä ulkoilmoille olivat toiset portaat käytävältä ylös kannelle 4 (ensimmäiset portaat hytin vieressä olivat vain hätäpoistumiseen), josta nelos-kannelta ovi ulkokannelle (koodi-lukko, sisäänpääsy hyttiavaimella) ja heti laskuportaat laiturille, mikä oli vaihtoehto Receptioniin suuntaavalle maihinnoususillalle.</p><p>*****</p><p>Aamiainen laivalla tarjottiin klo 6:30-10 tilavassa salissa vastapäätä Receptionia, muutama askelma sitä ylempänä idässä. Kahta lajia leipää (sämpylät sitkeitä, muutkin päivittelivät niitä) ja karjalanpiirakoita. Kahta lajia juustoa, paria lajia makkaraa. Kananmunia, tomaattia, tuorekurkkua, maustekurkkua, lehtisalaattia. Maustamatonta jogurttia (hyvää!). Appelsiini-, omena- ja mustikkamehua. Kahvia, teetä, pussikaakaota, vettä. Pöydästäni upea näköala Turun linnalle, jonka tornia lehtipuut kauniisti kehystivät!</p><p>******</p><p>BORE-MUSEO. Bore-laivan 5. kannella oli kahvila-ravintola ja 6. kannella Museo! Kirjautin Museokorttini Receptionissa ja sain neuvon: portaita ylöspäin (kaksi kerrosta). Museon rautapuomiportti oli avoinna! Käytävän varrella hienoimpia hyttejä, kuten Bore-yhtiön suurimman osakkeenomistajan, tupakkatehtailija Hans von Rettigin Laivanvarustajahytin avarat makuu-, oleskelu- ja kylpyhuoneet. Komentosillalle pääsi kuvittelemaan laivan navigointia.</p><p>Bore-laiva "nolla" (ilman numeroa!) valmistui Oscarshamnissa Ruotsissa 1960. Skandinavian viimeisiä höyrylaivoja. Kulki 17 vuotta Turku-Tukholma-väliä, Silja-Linen autolauttana 1970-76 (65 autopaikkaa, ajo sisään laivan kyljestä. Vuonna 1989 autokansi muutettiin 250-paikkaiseksi kongressisaliksi).</p><p>Bore 0 siirtyi Jakob Linesin laivaksi 1977 linjalle Pietarsaari - Skellefteå. Vuonna 1979 asuntolaivana Skotlannissa 3 kuukautta. Vuonna 1981 kokeiltiin kaksi viikkoa Folklinen linjalla Kaskinen - Gävle. Vuosina 1981-84 kanadalaisten öljynporaajien asuntolaivana Algeriassa. Vuonna 1984 Auralinesin linjalla Turku - Tukholma. Risteili Helsingistä ja Kotkasta Tallinnaan, Leningradiin, Riikaan ja Gotlantiin. Diesel-moottori asennettiin 1987.</p><p>Kristina Cruises muutti laivan nimeksi Kristina Regina ja vuosina 1987-2010 laiva teki risteilyjä Välimerelle. Vuodesta 2011 Forum Marinumin museolaiva. Vuodesta 2015 myös Hostel, Turun kaupungin retkeilymaja. Laivassa oli niin paljon puusta tehtyjä rakenteita, ettei se enää vastannut meriliikenteen tiukimpia vaatimuksia.</p><p>*******</p><p>LISÄYKSIÄ lokakuussa 2023:</p><p>Hytissä 386 oli ikkunaverho, yksi vuode, ei kerrossänkyä, ei lavuaaria. Käymälöitä on useita eri käytävien varsilla. Ulos laivasta pääsee nopeimmin 3. kannen TV-huoneen eteiskäytävän Exit-ovesta, joka oli aikoinaan autokannen portti, nykyään oikotie kongressisaliin. Hytin avainkortilla pääsee tästä portista myös takaisin laivaan. 4. kannelle ei tarvitse kavuta kuin ensimmäisellä kerralla hostelliin kirjautuessa sekä aamiaiselle. Aamiaisella ei ole enää tomaattia, joka on korvattu punaisilla ja keltaisilla paprika-viipaleilla! Myös vadelmahilloa ja puuroa on tarjolla.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-17839076725944471252023-10-23T07:23:00.000-07:002023-11-13T07:16:37.690-08:00788. REPOVESI (Kouvola) 2023<p>Repoveden kansallispuistosta on tullut valtavan suosittu, koska se on Etelä-Suomessa (ja sinne pääsee helposti myös junalla kesäaikaan). Kaikki luonnosta pitävät naiset sanovat haluavansa Repovedelle, jos eivät ole siellä vielä käyneet! Ruuhkaa välttääksemme valitsimme Tainan kanssa retkipäiväksi hiljaisen tiistain 20.6.2023 ennen juhannusta.</p><p>Intercity-junan 63 piti lähteä Helsingistä raiteelta 4 klo 8:15 kohti Kuopiota, mutta lähtölaituriksi vaihtuikin raide 8, ja lähtö myöhästyi 15 minuuttia. (Vaasaan 8:20 lähtevän junan laituri vaihtui toisinpäin 8:sta 4:ään.) Aseman isolla näyttötaululla junille oli merkitty jonkin aikaa sama laituri 4, eli olisivatko peräkkäin? Ajoissa tulleet matkustajat ehtivät puolen tunnin aikana vaihtaa kolme kertaa laituria, neloselta kasiin, kasilta takaisin neloseen ja toisen kerran neloselta kahdeksannelle.</p><p>Kuuden vaunun junassa istumapaikkamme olivat 73 ja 74 vasemmalla vaunun 1 yläkerrassa. Hyvä näköala ikkunasta, kerrankin. Konduktööri nappasi etäältä lukulaitteellaan QR-koodin paperilipuistamme. Taina oli vaihtanut VR:n toimistossa syksylle varaamansa liput aikaisemmiksi.</p><p>VR:n toimistossa Helsingissä ei kyetty myymään lippuja Hillosensalmelle, vaan vasta seuraavalle asemalle Mäntyharjulle, jonne hinta tuli kuitenkin halvemmaksi! Hillosensalmen lipun hinta oli kiinteä, mutta muiden asemien hinnat joustavia, eli ajoissa varatessa halvempia.</p><p>Parin tunnin junamatka kului nopeasti jutellessa. Oikorataa Lahteen, Kouvolassa pitempi pysähdys, kun junan veturipää vaihtui. Vaunut alkoivat peruuttaa idästä pohjoiseen Savon radalle. Helsingin lähdön 15 minuutin myöhästyminen kurottiin umpeen.</p><p>Hillosensalmelle klo 10:13 jäi vain kolme ihmistä, meidän lisäksemme pitkähameinen nuori nainen. Punainen puinen entinen asemarakennus oli radan länsipuolella. Ovessa oli koodilukko ja ikkunoista näkyi petivaatteita. Olikohan asemasta tullut majatalo?</p><p>Aseman länsipuolella kulki pohjoisesta etelään asfaltoitu maantie 368, jonka länsipuolella oli Vuohijärvi, jonka rannassa oli yleinen laituri ja iloaan hihkuvia uimareita. Sivutien risteyksessä oli 20-30 postilaatikkoa siistissä asetelmassa. Löysimme maantieltä bussipysäkin merkin ja odotimme 15 minuuttia.</p><p>Liikennöitsijä Martti Laurilan sini-, valko- ja hopea-väreihin maalattu linja-auto tuli klo 10:30 pohjoisesta. Linjan numero oli 5, pääteasema "Matkakeskus" (Kouvolan rautatieasema), mutta runsaan 10 minuutin päästä bussi poikkeaisi 9 kilometrin päässä Lapinsalmella, Repoveden kansallispuiston portilla. Kouvolan kiinteä bussilipun hinta oli 3,50 euroa ja lipun voimassaoloaika 2 tuntia. Bussissa oli Orilammelta Kouvolaan meneviä muita matkustajia. Ajettiin päätietä etelään ja sitten sivutietä itään ja siltaa junaradan ylitse.</p><p>*</p><p>LAPINSALMELLA oli valtava hiekkapohjainen pysäköintikenttä, jonka laidassa oli kahvilakioski RepoTassu katettuine terasseineen (auki klo 10-17). Katolla oli aurinkopaneelit, pakastearkussa jäätelöitä, sähköjohtoja ei ollut kai vedetty. Toisella kentän sivulla oli bussipysäkin merkkipylväs ja odotuspenkki. Vain me kolme junalla tullutta jäimme bussista.</p><p>Henkilöautoilla tulleita seurueita lähti kävelytietä tai hiekkapolkua metsään. Heti aluksi oli vasemmalla kaksi käymälärakennusta, joissa ei ollut paperia eikä vettä. Ensimmäinen etappi oli 600 metriä RIIPPUSILLALLE. Joillekin autoilijoille riitti käydä ottamassa valokuva Repoveden sillan portista, silloin Repovedellä oli käyty.</p><p>Aikaisempi riippusilta oli ollut kuvista päätellen jotenkin hurja ja keinuva. Lattiana lankkuja, joiden välissä raot. Siltaa oli kuljettava vuorotellen eri suuntiin, vastaantulijaa ei pystynyt ohittamaan, ja sillalla sai olla enintään 6 ihmistä kerrallaan pitkien välimatkojan päässä toisistaan.</p><p>Vanha riippusilta oli romahtanut, kun sillä oli ollut liikaa ihmisiä yhtäaikaa. Yksi neljästä vaijerista oli irronnut ja silta oli kallistunut voimakkaasti sivulle. Ihmeen kaupalla kukaan ei pudonnut tai loukkaantunut. Sillalla olleet olivat pystyneet pelastautumaan ryömimällä sillanpäähän maihin.</p><p>Uudesta sillasta oli tehty tukevampi eikä huojuva, vain vähän notkuva. Kaksi ihmistä mahtui mainiosti kävelemään vastaan tai rinnakkain ilman painorajoituksia. Monia seurueita siitä menikin. Silta kulki korkealla salmen yllä ja näkymät olivat kuvauksellisia. Tuuheaa vihreää metsää ja sinistä vettä.</p><p>**</p><p>Riippusillan jälkeen toinen kohteemme oli korkea näköalakallio KATAJAVUORI. Metsäpolkua vuoren juurelle piti olla 800 metriä, mutta tuntui paljon pitemmältä koko ajan mutkitellen ja näkymien ollessa rajoitettuja tuuhean metsän takia. Sitten eteen tulivat valtavan pitkät puiset portaat! Olin miettinyt mielessäni, onko järkevää väsyttää itsensä kiipeämällä heti aluksi? (Muistan kaupungit, kuten Luxemburg, joissa kannattaa miettiä aikooko olla pitkään yläkaupungissa vai alakaupungissa, ettei kulje monesti ylös ja alas. Brysselissä, Portossa ja Lissabonissa on sentään rinnehissit.)</p><p>Puisia portaita taisi olla pari sataa. Ylös pääsin sentään hengästymättä. Sieltä korkeilta kallionhuipuilta oli mahtavat näköalat länteen ja pohjoiseen. Vihreää metsää ilman asutuksen tai teollisuuden merkkejä ja sinistä vettä välissä koristeena. Istuimme retkialustoilla ja söimme banaanit ja kuivattuja ananaksia. Olimme 65-vuotiaita, ensimmäistä kesää vanhuuseläkeläisiä.</p><p>Kartan mukaan vuorelta pääsi alas toistakin reittiä, mutta sen alkusuuta emme löytäneet ja vaikeata tietää, olisiko ollut vaikeampi vai helpompi polku, Laskeuduimme alas puuportaat ja sitten polkua perusreitille, välillä suorastaan hiekkatielle.</p><p>***</p><p>Jatkoimme itään KATAJAJÄRVELLE, järven rantaa pohjoiseen, sitten itään KUUTIN KANAVALLE. Repoveden kauniisti painettu monivärinen retkeilykartta osoittautui mielestäni aivan typeräksi. Välimatkat oli merkitty hyvin, kuten reititkin, mutta reittiosuuksien vaihtelevaa vaikeutta ei mitenkään!</p><p>Ensin tylsää leveää pitkää hiekkatietä kyllästymiseen asti, mäkiä ylös ja alas toki silläkin. Sitten polku muuttuikin todella vaikeaksi, alkoi kiivetä jyrkkiä juurakkoisia rinteitä, joissa oli vaikea pysyä pystyssä. Kengät liukuivat alta, täytyi hakea käsillä otteita pensaista tai puista, mutta aina niitä ei ollut lähellä. Taina lainasi minulle toisen kävelysauvoistaan, ilman sitä en olisi ehkä selvinnyt!</p><p>Minulla oli jalassani ehkä vuosikymmeniä vanhat Karhu-maastokengät, EN ollut käyttänyt niitä vuosiin, mutta olin edellispäivänä testannut ne toimiviksi kävelemällä niillä Helsingissä 6 km kaupunkiolosuhteissa, katua, polkua, joitakin mäkiäkin ylös ja alas.</p><p>Vaikeissa juurakkoisissa Repoveden rinteissä kenkiä oli työnnettävä kaikenlaisiin koloihin, jotta jalat saisivat otteen maastosta. Tai kengillä oli astuttava kaikenpaksuisille juurille, jolloin kärki ja kantapää taipuivat juurakon molemmin puolin. Pohja lonksui vaikeuksien rasittamana.</p><p>Vaellusenkäni alkoivat hajota, vaikka en sitä heti tajunnutkaan. Kengissä on kolme pohjaa: ulkopuolisin antura, sitten välipohja ja sisäpohja. Kengän kärki alkoi repsottaa. Jossain vaiheessa antura irtosi ja jäi matkan varrelle, mitä en huomannut! Ehkä vain ihmettelin, miksei kärki enää olekaan irti? Kenkä kerrallaan hajosi, eri tahtia, vuorotellen.</p><p>Myöhemmin kengistä irtosivat vuorollaan myös välipohjat. Antura ja välipohja olivat kai pienillä nauloilla kiinnitetyt, mutta sisäpohja oli ommeltu yhtenäiseksi kengän päällyksen kanssa. Sisäpohjat säilyivät ehjinä koko matkan ajan, kotiin asti.</p><p>Pahoja pitkiä korkeita juurakkoisia rinteitä oli ensin yksi, sitten toinenkin. Tiesin, että ne oli kuljettava uudelleen paluumatkalla Kuutin kanavalta. Kolmatta rinnettä en olisi enää kestänyt. Taina kysyi vastaantulijoilta, millainen reitti olisi edessäpäin, ei ollut yhtä vaikea.</p><p>Samalla junalla tullut pitkähameinen retkeilijätyttö oli jossakin vaiheessa osunut samalle vaikeimmalle reitille meidän kanssamme, jonkin 10-20 metriä taempana. Seurasin joskus ihmessäni sitä, että hänkin oli selviytynyt ensimmäisestä vaikeasta rinteestä. Mutta toisen rinteen jälkeen häntä ei enää näkynyt, oli kai kääntynyt takaisin. Hän ei tullut iltapäivällä paluubussillemme juna-asemalle eikä paluujunaamme, emme nähneet enää.</p><p>****</p><p>KUUTINKANAVA oli hyvin vaatimattoman kapea uittoränni, joka kuitenkin aikoinaan säästi pitkiä matkoja puiden kuljetuksissa. Kanavan lähellä päättävän järven rannalla oli nuotiopaikka, jossa oli joku jo ennen meitä ja lisää tuli. Tiistaina ei ollut ruuhkaa, mutta eivät Repovedellä muut ihmiset kaukana olleet.</p><p>Olimme matkan puolivälissä, kauemmas emme ehtisi tai jaksaisi. Istuimme järven rannalla vartin klo 13:15-13:30. Olimme kävelleet tai muuten kuluttaneet aikaa 2,5 tuntia klo 10:45 alkaen, ja saman verran 2,5 tuntia oli jäljellä, muttei enää uudelleen kiipeämistä Katajavuorelle.</p><p>Paluumatka sujuikin hämmmästyttävän nopeasti, tulimme jo tunnin päästä klo 14:30 Lapinsalmelle, jossa keittokatos ja paljon muita porukoita, joista jotkut uivat. Jäimme sinne kuluttamaan aikaa, Taina kahlasi vedessä virkistääkseen jalkojaan. </p><p>Ilman lämpötila oli 25-27 astetta. Minulla oli repussa vettä 3 puolen litran pulloa, mistä riitti Helsinkiin paluuseen asti.</p><p>*****</p><p>Näimme veden yli 1,5 kilometrin päässä etelässä MÄÄKIJÄN KAPULALOSSIN ylittävän salmea, useita kertoja. Aikaa tai jaksamista ei taitaisi riittää kiertää lossin kautta, ellei riskeeraisi paluumatkaa junalle ja junalla? Näimme myös veneilijöitä.</p><p>Kello 15:20 ylitimme Riippusillan paluumatkalla. Enää 600 metriä kahvilaan. Käymäläkäynti. Kahvia, jäätelöä. Odotus bussipysäkin puupenkillä, ei muita odottajia. Henkilöautoilijoita tuli ja meni.</p><p>Linja-auto saapui etuajassa jo klo 16:10 ja odotti 5 minuuttia. Taina lyhensi kävelysauvansa kuljetuskuntoon. Olimme bussin ainoat matkustajat? "Junalleko?" kysyi kuljettaja.</p><p>Hillosensalmen asemalla, kun jäimme bussista, bussi jäi pysäkille kuluttamaan aikaa vielä 10 minuutiksi. Odotimme junaa 15-20 minuuttia, samoin yksi mies, joka ei tullut bussilla.</p><p>******</p><p>Junassa vaunumme oli viides, toinen veturin jälkeen, Kouvolaan asti, jossa kulkusuunta vaihtui. Istumapaikat 77 ja 78 yläkerrassa, puolivälissä samaan suuntaan katsovien osastoa.</p><p>VUOHIJÄRVI seuraavaksi, ennen Kouvolaa. Tavarajuna oli mennyt rikki edellämme. Odottamista luvattiin yksi tunti, mutta se kutistui 40 minuuttiin. Konduktööri kuulutti aikatauluja huonointa vaihtoehtoa myöten. Lipuntarkastus viivästyi lisätyön takia.</p><p>Myöhemmin junailija kulki ohitsemme, muttei huomannut meitä uusia, enkä ehtinyt reagoida, vaikka istuin käytävänpuolella. Luin Kanava-lehteä ja Taina kuunteli podcastia. Paluumatkalla on vähemmän juteltavaa kuin mennessä. Junalipuissamme luki MÄNTYHARJU eikä Hillosensalmi, mitä ei sitten ainakaan tarvinnut selittää.</p><p>Konduktööri järjesteli jatkoyhteyksiä junan myöhästymisen takia: "Tilataksi Turkuun ja Saloon meneville odottaa, 10 henkilöä!"... Minä jäin Pasilaan, josta kävelin Konalaan. Taina ajoi päärautatieasemalle, josta Laajasaloon.</p><p>Jos olisin mennyt Repovedelle uudelleen, olisin ehkä ajanut junalla (halvemmalla) vain Kouvolaan asti, ja sieltä bussilla Repovedelle. Pitempi bussimatka erilaisine maisemineen, 3,50 euron seutuhintaan.</p><p>Enemmän kuin Repovedestä taidan pitää Turun Ruissalon ja Loviisan luontopoluista! Niiden harvinaisista jalopuumetsistä meren rannoilla. Jalopuut kasvavat Suomessa villeinä vain aivan lounais- ja etelärannikolla. Jalopuita ovat tammi, vaahtera, jalava, lehmus, saarni, sekä pähkinäpensas.</p><p>.</p>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-7599849957495504282023-10-19T09:00:00.003-07:002023-10-26T07:09:11.301-07:00787. SIMPELE, Rautjärvi 2023 (1. kerran)<p>Lapsena ajoin usein junalla Savonlinnaan tai Punkaharjulle. Konduktööri kiersi välillä vaunuissa kuuluttamassa: "Seuraavana SIMPELE!" Erikoisin paikannimi?</p><p>Kun junaliput halpenivat vuonna 2023 varhain varaaville, aloin etsiä rautatieasemia, joilla en ollut ennen pysähtynyt. Kymmenen vuotta olin korvannut junat Onnibussilla, mutta nyt hinnoittelu muuttui. Joillekin paikkakunnille pääsee vain junalla, vaikkakin useammille vain linja-autoilla.</p><p>SIMPELE oli kesän junakohteitani, Repoveden, Joensuun ja Kauhavan jälkeen. Lipun Helsinki-Simpele sain seniorina pyöreästi10 eurolla, varatessani yli kuukautta ennen.</p><p>Matkapäivä koitti lauantaina 29.7.2023. Ajoin Konalasta Kamppiin bussilla 30 klo 5:42-6:10. Juna ei ollut vielä klo 6:30 tullut raiteelle 7. Lähtöaika 6:55.</p><p>Opettelin odotellessani Helsingin päärautatieaseman laiturijärjestystä: Luoteessa ulkona ovat Espoon suunnan raiteet 15, 14, 13 ja 12. Koillisessa ulkoilmassa ovat Keravan suunnan raiteet 3, 2 ja 1. Asemarakennuksen katetulla sisäpihalla ovat läntisimmällä reunalaiturilla raide 11, toisella laiturilla raiteet 10 ja 9, keskimmäisellä 8 ja 7, toiseksi itäisimmällä kuusi ja viisi, sekä itäisimmällä reunalaiturilla raide neljä.</p><p>*</p><p>Kaksikerroksisessa junassani oli kuusi vaunua, minulla vaunun 5 yläkerran päätypaikka numero 65. Vaunu olikin toisinpäin kuin internetin kaavakuvassa, jonka perusteella olin varannut mieluisan ikkunapaikan! Jouduin matkustamaan selkä edellä ja näkemään ikkunasta vasta jälkikäteen jo ohi menneitä paikkoja!</p><p>Olin saanut lauantaille halvan matkalipun, mutta vähitellen viikonloppujuna oli täyttynyt. Viereeni käytäväpaikalle 66 istui harmaapäinen Jukka. Matkan aikana väliovi ja wc:n ovi temppuilivat, pyrkivät aukeamaan, jolloin Jukka pomppi käytäväpaikalta sulkemaan niitä, torjuakseen hajua.</p><p>Edellisellä rivillä istuivat vierekkäin Jukan vaimo ja tämän sisar. He olivat matkalla sukukokoukseen Joensuuhun ja pohtivat, olisiko viimeinen kerta ja pitäisikö järjestäytyä valokuvaan ikäjärjestyksessä. En pystynyt puheenkalkatukselta keskittymään kirjallisuushistorian lukemiseen. Helsingin Sanomien kahlaaminen onnistui - lyhyempiä juttuja.</p><p>Imatran asemalla Jukka huomasi laiturilla presidenttiehdokas Mika Aaltolan (sit) ulkopoliittisesta instituutista. Jo alkumatkasta naiset olivat keskustelleet presidentinvaaleista. "Hänhän on hoitanut ulkopolitiikkaa Niinistön ohella!" (Kenestä puhuttiin? höristin korviani). "Ja tuskin hänen puolisonsa edes lähtee mukaan ulkomaan matkoille!" - Pekka Haavisto (65-v) kuulosti olevan eläkeläisryhmän suosikki, ollenkin ehdokkaista vanhin, jos Harkimo ja Väyrynen ovat vain kehäraakkeja.</p><p>Sadekuurot pieksivät junaa matkan varrella. Olin sääennusteen vuoksi epäröinyt lähtemistä matkalle. Mitä tehdä sateessa maalaispitäjässä? Minulla oli onnea, sää alkoi poutaantua.</p><p>**</p><p>SIMPELE Kello 10:06. Lähdin reppuineni alakertaan hyvissä ajoin. Kolme muutakin matkustajaa jäi Simpeleelle. Aseman kohdalla oli peräti kuusi raideparia, mutta useimmat pysähtyneitä tavarajunia tai ohittavia junia varten. Matkustajajunalle oli keskimmäisenä pitkä junalaituri 2, jonka varrella oli kaksi sadekatosta (jotka tulivat tarpeeseen illalla).</p><p>Kolmen raideparin poikki oli rakennettu laudoista kävelytie, jota astelemalla pääsi rautateiden keskeltä ulkoreunalle. Asemalle päättyi lyhyt hiekkatie Valtatieltä Kuusi (Imatra - Joensuu). Kolme henkilöautoa olivat muita matkustajia vastassa!</p><p>Valtatie 6 oli melko hiljainen ja pääsin helposti kävelemään sen poikki pohjoiseen, jossa hiekkainen sivutie myötäili alempana valtatietä. Kävelin länteen. Oikealle pohjoiseen nousivat kohta puiset "Kuntoiluportaat" harjulle. Hiekkatien varrella tulivat sitten vastaan kiviliike, jokin muu varasto- tai teollisuusrakennus, sekä Nesteen bensiiniasema.</p><p>***</p><p>Simpeleen informaatio- ja karttataulu oli pystytetty Nesteen pihalle. Otin puhelimella valokuvan ja yritin painaa mieleeni reittejä. Kohtisuoraan oikealle pohjois-luoteeseen lähtisi yhdystie Simpeleen taajamaan. Päätin kuitenkin ensin etsiä lännempää ja etelästä HIITOLANJOKEA ja sen kolmea KOSKEA tai vesivoimalaitosta. Niin pitkään kuin ei satanut kannatti hakeutua luonnonnähtävyyksille. Sateen sattuessa voisin taajamasta löytää sateensuojan, katoksia, kauppoja, kuppiloita, kirjastoja, kirkkoja.</p><p>Kuutostietä seurasi länteen asfaltoitu kevyen liikenteen reitti. Valtatien eteläpuolelta lähti kohta sivutie RITAKOSKELLE, mutta se oli suljettu ja aidattu, myös jalankulkijoilta, Ritakosken voimalaitoksen purkutyön vuoksi. Vaikka oli lauantai, en uskaltanut uhmata ankaraa kieltoa kävellä työmaa-alueen läpi.</p><p>Jatkoin länteen. SIVURAIDE Simpeleen paperitehtaalle ylitti siltaa pitkin auto- ja kävelytiet. Toinen tie etelään mainosti LAHNASENKOSKEA, mutta Lahnasenkoski oli vedetty teippiviivoilla yli, ja käskettiin ajaa erinimistä kiertotietä (mutta ei kerrottu, mistä ilmansuunnasta kiertotie löytyisi!).</p><p>****</p><p>Kärrytietä lähdin kävelemään Kuutostieltä etelään, mutta huomasin polun huononevan ja päättyvän kuivalle kedolle. Lisäksi korotettuna kulkeva rautatie näytti muodostavan kulkuesteen pienen metsävyöhykkeen takana. Ehkä radan on joskus ennen voinut ylittää.</p><p>HARJUTIE. Junaradan ja valtatien välimaastossa kulki kuitenkin vaatimaton kärrypolun ja hiekkatien välimuoto pientä harjua lounaaseen, tuuheiden puiden välistä. Oikeastaan jopa idyllisen kaunis historiallisen tuntuinen kävelyreitti! Saavuin siltä ÄNKILÄN ja Änkilänsalon yhdistävälle autotielle, joka pohjoisempana leikkasi Valtatie 6:n ja etelämpänä alitti rautatiesillan.</p><p>Saderyöppy yllätti minut juuri, kun olin yhden raideparin levyisen junasillan alla ja sain sateensuojaa hetkeksi. Sateen hiljetessä jatkoin kävelyä sateenvarjo kädessäni. Rautatien eteläpuolelta lähti tavallinen hiekkatie itään kohti jokea ja Lahnasenkoskea, tienviitan mukaan!</p><p>Palasin rautatien eteläpuolella itään saman verran kuin olin äsken kulkenut radan eteläpuolella länteen. Maaseudulla on pitkät kiertotiet. Henkilöautokin ohitti minut ja toinen tuli vastaan.</p><p>*****</p><p>LAHNANEN: koskinähtävyys!</p><p>Metsäisen tienmutkan jälkeen näin pysäköintialueen, jolla vasta yksi henkilöauto, mutta toinenkin tulossa. En tiennyt mitä odottaa idempää, mutta tulin HIITOLANJOELLE (eli Kokkolanjoelle), KOSKELLE, kävelysillalle, näköalaterassille, rakennuksille... hiljattain rakennetulle matkailunähtävyydelle! WC, penkkejä, retkipöytiä, pyörätuolillekin kelpaavia näköalareittejä!</p><p>LAHNASENKOSKI KUULUI korviin! (ajattelin Äänekosken äänekkyydestään saamaa nimeä). Otin paljon valokuvia (jotka menetin kuukauden kuluttua matkapuhelimen akun hajottua). Vesi kuohui ja kohisi kivikkoisessa koskessa! Entinen pieni VESIVOIMALAITOS oli purettu ja koski ENNALLISTETTU. Ei valtava nähtävyys mutta viihdyttävä!</p><p>Ylitin pitkän KÄVELYSILLAN joen vastarannalle ja kuljin siellä luontopolkuja molempiin suuntiin. Etelässä reitti päättyi pyörätuolille sopivaan luiskaan, portaattomaan lintutorniin. Pohjoisessa tuli vastaan RITAKOSKEN työmaan aita ja pääsykielto. Pääpolun rinnalla oli vaihtoehtoreittejä rannempana tai polku ylempänä rinteessä, oli rakennettu puuportaita ja virikkeitä.</p><p>Aikaisempi turistiporukka käveli vastaani. Myöhempi ryhmä tai perhe oli saapunut rantaterassille lännessä, josta olin tullut äsken siltaa, ja jonne palasin taas. Neljä reitinpätkää eri suuntiin, jotka kaikki kokeilin, muodostivat kuin ison H-kirjaimen, jonka poikkiviivana oli Hiitolanjoen ylittävä kävelysilta. Vietin koskella runsaasti aikaa kiirehtimättä!</p><p>Karttatauluun oli optimistisen suurellisesti merkitty Hiitolanjokea länsipuolella myötäilevä pitkospuinen luontopolku etelään. Aion seurata sitä, mutta uudistetun liittymäpätkän jälkeen tuli varoitus: urheiluseuran rakentama reitti on ollut hoitamaton monia vuosia ja huonokuntoinen! Hajonneita pitkospuita. En lähtenyt "omalla vastuulla" kauemmas sateen kastelemalle ja lähes umpeenkasvaneelle reitille.</p><p>Änkilänsalontien kautta palasin samaa pitkää kiertoreittiä, jota olin tullutkin, harjutietä ja kevyen liikenteen pyöräteitä, aina sinne asti, mistä lähti asfaltoitu pääväylä kuutostieltä pohjoiseen, TEHTAALLE ja Simpeleen kerrostalotaajamaan.</p><p>Vähän päätietä ennen poikkesin kuitenkin epämääräisen kyltin houkuttelemana metsäpolulle, joka seuraili uppopuiden koristamaa ryteikköistä joenrantaa. Luvattu parinsadan metrin matka alkoi tuntua joron jäljiltä ja luovuin "oikotien" kokeilusta.</p><p>******</p><p>KENRAALINTIE vie Simpeleen keskustaan leveänä bulevardina, komeat puurivit sekä pyörä- ja kävelytiet molemmin puolin. Kenraalintie on pääkatu Kouvolan Myllykoskellakin (Simpeleeltä 200 km lounaaseen), jossa kävin viikkoa aikaisemmin! Teollisuusmies ja jalkaväenkenraali Rudolf Walden (1878-1946) yhdisti vuonna 1920 Simpeleen, Myllykosken ja Jämsänkosken paperitehtaiden yhtiöt, perustaen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n. Hänen poikansa oli legendaarinen lippalakkipäinen Valkeakosken vuorineuvos Juuso Walden, "viimeinen patruuna".</p><p>Kenraalintieltä haaraantuu vasemmalle Tehtaantie, jolla ajaa kuorma-autoja. Suuret informaatiotaulut opastavat: "MetsäBoard" portit B, C ja A. Oikealle itään lähtee Koulutie ja pienempiä teitä, joiden varrella on tehtaalaisten omakotitaloja.</p><p>ROIHANKATU on tärkein poikkikatu lännestä itään, sen varrella ovat taajaman kaupat ja liikeyritykset kerrostalojen kivijaloissa, menneiden vuosikymmenten tapaan. Kuljen kauppakatua ohi K-Marketin, S-Marketin, Kipsan (kioskin), apteekin, ravintoloiden, pienliikkeiden rivitalon, palveluyritysten, Metsätoimiston.</p><p>KAUPPATORI on iso ja tyhjä aukio, näyttämölavoin. Toripäivä on torstaina. Kirjastotalo lähellä on vielä uutuutta hohtava, mutta ei ole auki lauantaina. Kunnantalo on vanhanaikaisen komea rakennus. Simpele oli 50 vuotta vuodesta 1923 itsenäinen kunta, jossa asukkaita jopa 4000, puolet keskustaajamassa. Simpele yhdistetiin Rautjärveen 1973, asukkaita yhteensä enää runsas 3000, Rautjärven keskustaajamaksi vaihtui Simpele.</p><p>*******</p><p>Simpeleen KIVIKIRKKO (1933, Elsa Arokallio, Elsi Borg) on päämääräni. Roihantien jatke kulkee Kauppatorin, kirjaston ja kunnantalon mutkan jälkeen koilliseen. Runsaan kilometrin matka hiljaista tietä tuntuu pitkähköltä, kun kirkko ei ole keskellä kylää.</p><p>En sentään yritä Rautjärven puukirkolle (1881), jonne olisi tullut matkaa 30 km kaakkoon. - Luen vasta myöhemmin, että Rautjärven kirkko oli kokonaan palanut 7 kk aikaisemmin. Vuonna 1945 syntynyt vanhus oli sytyttänyt tuleen yli 140-vuotiaan puukirkon kesken joulumessun 25.12.2022. Palavasta kirkosta pelastui 30 ihmistä.</p><p>Kuulen kirkonkellojen soiton lauantain iltapäivällä! Simpeleen kirkon tienhaaraan on vielä 200 metriä, mutta näen jo, miten kirkkotieltä ajaa pois henkilöauto, ja toinen, kolmas, peräti 20 autoa peräkkäin, jotka kukin pysähdyttyään ylittävät kulkemani maantien, ja jatkavat maantien poikki hautausmaan tielle.</p><p>Tulen risteykseen: kirkko tulee näkyviin torni edellä kauniina ja kapeana, oman tienpätkänsä päässä vasemmalla. Kävelenkin ensin oikealle, päinvastaiseen suuntaan, kohti hautausmaata, joka osoittautuu olevan aidattu, tasainen ja avonainen, matalakasvuinen, lähes puuton kenttä. En löydä etsimääni historiallista muistomerkkiä. Näen kauempaa 30 henkilön tummapukuisen saattojoukon tuoreen haudan ympärillä.</p><p>Kävelen kirkolle ja kierrän kirkon ympäri. Harmittelen, että puoli tuntia aikaisemmin saapumalla olisin päässyt sisälle. Kirkko on mäellä, josta on näköala luoteeseen KIVIJÄRVELLE, joka on yhteydessä koillisempaan ja ISOON SIMPELEJÄRVEEN, jonka rannalla on Parikkalan kirkonkylä. Simpeleen kirkon ja pysäköintikentän välisen muurin lasivitriinissä on historiallisia valokuvia sota-ajalta kirkon ympäristöstä.</p><p>********</p><p>"KANGASKOSKI 4 km" lukee tienviitassa etelään, kun olen palaamassa kirkolta Keskustaan samaa tietä kuin olin tullut. Iltapäivää on vielä jäljellä, joten otan Simpeleen kolmannenkin kosken tavoitteekseni (Ritakoskihan oli suljettu). Tie tuntuu pitkältä ilman kohokohtia, aluksi pari kilometriä Valtatielle 6. Matkan varrella siistejä omakotitaloja ja joku samankaltainen poikkitie.</p><p>KUUTOSTIEN ylittävä silta on suljettu siltatyömaan vuoksi, mutta kiertotie liittymän rampin kautta on rajattu reunalta köysiaidalla jalankulkijoillekin, eikä liikenne ole liian vilkasta, ettenkö jalkaisin ehtisi ylittää valtatietä.</p><p>Vielä oli jäljellä 2 km hiekkatietä Kangaskoskelle ohi omakotitalojen ja peltojen. Tien itäpuolella, heti talojen takana, näkyi erikoisesti jyrkkänä kohoava kivirinne!</p><p>*********</p><p>HIITOLANJOKI jälleen! KANGASKOSKI.</p><p>Tulen vihdoin vanhalle, kapealle puusillalle, joka ylittää Hiitolanjoen. Alajuoksulla KANGASKOSKI kuohuu! Ääni on kova! Täälläkin on rakennettu kunnallista turistinähtävyyttä, on pysäköintialue, käymälärakennus ja näköalaterasseja pöydin ja penkein, oleskeluun tai eväiden syöntiin. Voimala on purettu ja koski entistetty kivenlohkareilla.</p><p>TEHDAS on purettu kosken partaalta ja sen pohjapiirros näkyy enää matalin kivirajauksin, joihin liittyy VIRTUAALINEN OPASTUS, jonka voi QR-koodin avulla ladata matkapuhelimeen (mutta kuluttaa paljon virtaa akusta). Pitkospuita myöten voi kävellä useisiin numeroituihin kohtiin saarekkeessa joen ja kosken partaalla. Kierrän reitin ilman opastusta, samoin kuin muutaman perheen lapset.</p><p>Istuskelen ainakin runsaat puolisen tuntia kosken partaalla. Siellä oleskelee tai käväisee monta autolastillista turisti-perheitä koirineen ja poikineen, tyttöineen. Kangaskoskelle on vaivattomampaa ajaa kuin Lahnaskoskelle (niin kauan kuin Ritokosken reitti on suljettu, eli vain vuonna 2023).</p><p>Tien varrella on iso informaatiotaulu ja varoituksia Rajavyöhykkeestä. Tänne asti saa vielä tulla, muttei idemmäs ilman hankittuja lupia. Kangaskoskelta lähtee myös hiekkatie Lahnasenkoskelle, jota ehkä olisin voinut kävellä sieltä suoraan.</p><p>Vuonna 2024 lienee valmis selkeä kolmen kosken reitti läheltä Simpeleen keskustaa, Hiitolanjoen vartta, peräkkäin Ritakoski, Lahnanen ja Kangaskoski, kävellen, pyörällä tai autolla.</p><p>**********</p><p>PALAAN Roihantielle samaa reittiä kuin Kangaskoskelle lähdin 4 km kävelemään, paitsi keskustassa yritän oikoa pikkuteitä, ja eksyn hiukan, mutta löydän Roihantien. Kävelen länsipäähän ja Kenraalintietä eteenpäin pohjoiseen MetsaBoardin mahtavan tehtaan portille. Valtava pysäköintialue polkupyörille! Koulupihoilla voisi olla vastaavia, mutten muista yhtä isoja.</p><p>Tehtaanportin kulmilla on myös suuri urheilupuisto. Kenraalintien länsipuolella on rivistö 3-7-kerroksisia isoja kerrostaloja, joista on lyhyt työmatka tehtaalle. </p><p>Minulla on ollut päivällä aikaa tuhlattavaksi, kunnes huolestun klo 19:09 - aika tuntuu karkaavan nopeasti, ehdinköhän varmasti rautatieasemalle? Muistanko, miten pitkä matka on? Riittääkö puoli tuntia? Juoksen Kenraalintietä alamäkeen, kohti Kuutostietä, jota seurailen kävelytiellä itään, aseman hiekkatielle asti.</p><p>Ehdin asemalle klo 19:35, vain 18 minuuttia ennen junaa. Lähimmässä sadekatoksessa on äänekäs seurue. Menen melko etäällä olevaan toiseen katokseen, jossa olen yksin. Samassa alkaa rankkasade, jolta ehdin nipin napin suojautua! Juna Joensuusta saapuu klo 19:53, jolloin sade onkin taas hiipunut, enkä juuri kastu junaan noustessani.</p><p>Junassa vaununi on viides, istuimeni on 111 yläkerrassa, toisessa rivissä takaa laskien, ja paikaltani on kerrankin hyvä näköala ikkunasta. Juna saapuu Helsinkiin klo 23:03.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3757637095410332364.post-35872354456904911892023-10-19T08:53:00.001-07:002023-10-23T07:34:54.037-07:00786. Myllykoskelta jalan Kouvolaan 2023<p>Perjantai-aamuna 21.7.2023 kävelin Myllykosken torilta ensiksi länteen UMMELJOEN suuntaan. Kymijoen ylitti Keskikosken museosilta, jonka pysäköintialueelle länsirannalla olin pysähtynyt muutamaa vuotta aikaisemmin autoajelulla,</p><p>Museosilta ylitti Kymijoen keskellä myös kapean pitkän Lemmensaaren, jonne laskeutui portaat jalkakäytävältä, kunhan ensin kiipesi sillan kaiteen yli. Tyydyin katselemaan saarta vain ulkopuolelta, sekä idästä että lännestä. Ei ollut lemmittyä mukana.</p><p>Kymijoen länsirannalla kävelin rantapolkua pohjoisemmaksi. Otin valokuvan metsäisestä jokimaisemasta, jossa kauempana taustalla näkyi Myllykosken vuonna 2011 suljettu paperitehdas. Harkitsin käveleväni pohjoiseen Korialle vievää maantietä, mutta se kulki kartan mukaan kaukana joen rannasta, joten voisi olla pitkästyttävä.</p><p>*</p><p>Palasin sillan yli takaisin Myllykosken keskustaan Kenraalintielle, jota lähdin kävelemään etelästä pohjoiseen. Tien varrella oli muutama komea ja tyylikäs julkinen rakennus, kuten Seuratalo, vajaan sadan vuoden takaa.</p><p>Kenraalintieltä erkani kaareva sivutie lähemmäs Kymijoen itärantaa. Uskoin sen kaartavan pohjoisempana takaisin Kenraalintielle, ja lähdin seuraamaan sitä. Sivutien varrella puistoa, nurmikkokenttää ja urheilukenttä. Sitten joen puolella Paperitehtaan pitkä komea punatiilinen itäseinä. Tehtaan piha-alue oli verkkoaidattu ja portit lukittu.</p><p>Pohjoisempana näytti olevan mukiinmenevän näköisiä kolmikerrostaloja, joissa saattoi olla entisiä tehtaan konttoristien tai johtajien työsuhdeasuntoja. Sivutie ei lopulta kaartunutkaan 180 astetta takaisin Kenraalintielle, vain 90 astetta, kunnes päättyi kerrostalojen piha-alueelle. Tai läpikulku oli kielletty. Jouduin palaamaan omia jälkiäni lähtöristeykseen.</p><p>**</p><p>Kenraalintie jatkui taajamatienä tai maantienä 3593 Kymijoen itärannan tuntumassa pohjoiseen kohti Kouvolan keskustaa. Pelkäsin jalkakäytävän loppuvan ja joutuvani kapealle pientareelle, mutta kävelytie jatkuikin katkeamatta ihan Kouvolaan asti.</p><p>Tienristeys Rautakorpeen koilliseen, mutta jatkoin jokea kohti luoteeseen. Kymijoki tuli välillä lähelle ja poikkesin vähäliikenteisen tien yli katsomaan vettä. Taloja oli hyvin harvakseen, joskus jollakin oli laituri tien toisella puolella. Paljon peltoa, vähän puita ja yksittäisille taloille johtavia sivuteitä itään.</p><p>Osan matkaa tie kulki lähellä junarataa. "Kiskotie" erkani itään radalle. En jaksanut lähteä katsomaan minne veisi. Kuulin ohittavien junien ääniä.</p><p>Käveltävää tuli ensin tietä 3593 pitkin 8,4 kilometriä, ja matka tuntui pitkältä, vei aikaa. Odotin kovasti isomman tien 367 risteystä, mutta sitten siitäkin oli vielä 6 km Kouvolaan. Uusi tie vei kaakosta luoteeseen, aiempi tuli T-risteykseen etelästä. Sentään puoliväli oli ohitettu.</p><p>Ajattelin, että voisin palata Kouvolasta bussilla 3 Myllykosken Kirkon puiston pysäkille, jolla olin katsonut siististi laitettuja aikatauluja. Bussilipun tasahinta oli Kouvolassa 3,50 euroa, tiesin ajettuani ennen juhannusta Hillosensalmen juna-asemalta Repoveden kansallispuistoon.</p><p>Kun tie kaartoi pohjoiseen, luoteen sijasta, ja muuttui puistokaduksi, tuli lähiö Kankaronmäki, bensiiniasema, K-Supermarket, alkoi Kouvolan kaupunkitaajama ja kohta Kymenlaaksontie. Suora tie alitti korkealle rakennetun rautatien. Nousin ylemmäs Rautatienkadulle, kuljin siltaa länteen ja kävelin luoteeseen, kohti Kaunisnurmea ja museoaluetta.</p><p>***</p><p>MUSEO POIKILO</p><p>Poikilo-museo oli KOUVOLATALOSSA (1982, Söderlund ja Valovirta), eli monitoimitalossa Kouvolan vanhalla Kasarmialueella tai Kaunisnurmella, jossa rautatieläisten torppia. Tienviitat Poikilon lisäksi Radiolaitemuseoon ja Kotimuseoon, jotka oli sijoitettu niihin torppiin. Menin suurimpaan rakennukseen, muodoiltaan erikoisesti rönsyilevään Kouvolataloon. Vain yksi asiakas, valikoimassa museokaupassa postikortteja.</p><p>Lipunmyyjä käynnisti lukulaitteen museokortilleni. Talossa on neljä museokohdetta: 1) Taidemuseo, viereisestä punaisesta ovesta. 2) Historiallinen museo, eteisaulan vastakkaisella puolella, sen ovi on lukossa, ellei avata lippukassasta. 3) Taidemuseon Galleria, jonka näyttelyssä oli nyt reikälaatikko-kameralla otettuja matkakuvia. (Ne olivat minusta surkean suttuisia, vain epäonnistunutta erikoisuudentavoittelua). 4) Yläkerran Galleria, pääsymaksuton, jossa minulle tuntemattoman töherryksiä, joista en kiinnostunut. Menin ensiksi yläkertaan ja kävin käymälässä.</p><p>Taidemuseossa pidin eniten Metsävideoista: samassa paikassa kamera kiertää samaa vauhtia eri vuodenaikoina! Lisäksi näytettiin toista metsäfilmiä. Minun lisäkseni museota katseli täti-ihminen ja pariskunta. Monimuotoinen taidemuseotila rönsyilee erilaisiin soppiin, joita on myös luiskin ja portain eri korkeuksissa. Ehkä virkistävämpää kuin jokin suorakaiteen muotoinen halli.</p><p>Historiallisen museon lukittua ovea nykii varttunut miesasiakas. Hän tai minä emme käy kassalla pyytämässä ovea auki. Koen aikani riittämättömäksi ja lähden pihalle, taidemuseopuolen ja kaksi galleriaa nähtyäni. En mene myöskään radio- tai kotimuseoihin.</p><p>****</p><p>Kävelin rautatien vartta itään Matkakeskukseen. Sen nurkalla puistonpenkillä varjossa istui joutilas jätkä, joka kysyi jotakin. En saanut selvää, enkä vastannut. Hänen kommenttinsa: "Hyvin menee! ... Kävelykin on vastaus!"</p><p>Linja-autoille on iso yhteinen laiturikatos rautatieaseman länsipuolella, esim. linja 5 Repovedelle tai liikennöitsijä Martti Laurilan bussi laiturilta 5 Vekaranjärvelle. Kun kävelin jalkakäytävää, ohitseni tepasteli kaksi kertaa edestakaisin iki-väsynyt "B. Virtanen" tai Ilkka Heilän piirroshahmon näköinen, joka sivuuttaessaan yskäisi molemmilla kerroilla.</p><p>Hallituskadun varrella on muutama pysäkki paikallisbusseille. Läntisimmästä pysäkkikatoksesta H1 lähtee mm. bussilinja 3 itään, Asemakadulle, kiertäen keskustassa silmukan vastapäivään, itään - pohjoiseen - länteen - etelään: maantielle, jota aamupäivällä kävelin 15 km, ajaen Myllykoskelle ja vielä kauemmas Anjalaan. Savonlinja liikennöi. Lähimpiä lähtöjä 15:05, 15:30, 16:30.</p><p>PIENOISRAUTATIEMUSEO mainosti plakaatein vanhassa puutalossa Asemakatu 2 C, ovi sisäpihalta, mutta kiinni? Olisin halunnut käydä. Leppävaaran Sellon näyttelytilassa olen nähnyt suurimman harrastelijoiden kokoaman pienoisrautatien, jonkin aikaa viihdyttävän!</p><p>Astelin Matkakeskukselta viistoa katua koilliseen kaupunginkirjastoon, katselin, etsiskelin esitteitä tai karttoja, ja luin Helsingin Sanomat.</p><p>Kiertelin keskustan katuja katsoen kesäistä kaupunkielämää ja lähdin klo 15:30 paluumatkalle Myllykoskelle, samaa reittiä jota olin tullutkin. Poikkesin ostoksille K-Supermarketiin Kankaronmäellä, taajaman rajalla.</p><p>*****</p><p>PUOLAKAN TALOMUSEO</p><p>Ohittamani ulkomuseon viitta matkan varrella eniten houkutteli minua kävelemään Myllykoskelle vielä takaisinkin. Museon sijainti oli sivutiellä 367-tien tuntumassa, nelisen kilometriä Kouvolasta. Kävelin jälleen vahingossa museotien ohi, kun kuljin liian pitkälle kävelytietä 367-tien koillispuolella, ennen kuin siirryin tunnelissa tien lounaispuolelle.</p><p>Jatkoin eteenpäin kaakkoon, kunnes ymmärsin museon jääneen jonnekin taakseni. Emmin palaamista, käveleskelin epätietoisesti edestakaisin, mutta sitten palasin. Edelleen eksyin väärälle sivutielle kohti etelää, enkä museon tielle kohti kaakkoa. Vasta matkapuhelimen navigaattorin avulla osasin. "Museon mutka" oli epämääräinen tien nimi.</p><p>Harmaantuneen ruskeat maalaamattomat puunväriset seinät, 200 vuotta vanha tupa, sekä luhtiaitat, vajat ja talli pihan ympärillä. Taloa olivat viimeksi asuneet yli 65 vuotta sitten neljä vanhoillista veljestä, ilman mitään nykyajan uutuuksia ja mukavuuksia. Ei sähköä. Talon viimeinenkin vanhapoika kuoli vuonna 1957. Museo avattiin 1961. Varmaankin talon sisällä oli mielenkiintoista esineistöä, tallissa kiesiä ja rekiä.</p><p>Museopihan viereisellä tontilla oli jotain huonokuntoisempaa: monin tavoin raunioksi rappeutunut autiotalo, jonka katto oli romahtanut sisään! Siinä oli ehkä asuttu viimemmin, sillä pihassa oli valkoinen muovituoli, kaikkialle maailmaan viime vuosikymmeninä levinnyttä ulkotuolimallia, jonka varmaan jokainen on nähnyt pihalla jos toisellakin.</p><p>Kulkemani maantien viereisen kävelytien varrelle oli rakennettu puupenkeillä ja -ulkopöydillä varustettu levähdyspaikka, Kymijokeen liittyvän sivujoen sillalle. Ei sitä voinut kehua kauniiksi paikaksi, mutta jokimiljöössä virtaavan veden äärellä kumminkin. Viivähdin ja istuskelin siinä jonkin aikaa syöden K-kaupan kolmioleivät ja juoden Arki-jogurttia. Iski lyhyt sadekuuro, jatkoin kävelyä sateenvarjoni alla.</p><p>Saavuin Myllykoskelle vasta klo 19:30, kulutettuani paluumatkaan 4 tuntia, kulkien runsaan neljän tai ehkä sentään viiden kilometrin tuntivauhtia, jos huomioin pysähdykset ja ylimääräiset, turhatkin, edestakaiset kävelyt Puolakassa.</p><p>.</p><div><br /></div>Orapihlajahttp://www.blogger.com/profile/02485124410319014832noreply@blogger.com0