torstai 3. huhtikuuta 2025

833. HANKO Tulliniemi ja Museo 2025

Hangon Kirjallisuuspäivät järjestettiin 4. kerran maaliskuun viikonloppuna 22.-23.3.2025. Esiintyjinä 14 kirjailijaa, mm. Risto Isomäki, Anni Kytömäki, Caj Westerberg ja Pajtim Statovci. Kirjamyyntiä. Niinpä perjantaina vantaalainen "antikvaari" pakkasi Nummelasta 29 banaanilaatikollista kirjoja Volkswagen-merkkiseen Hertzin valkoiseen pakettiautoon ja ajoi Hankoon klo 14:20 mennessä.

Hangon kaupungintalon 2. kerroksen juhlasalin lämpiössä Vuorikadun puolella odotti jo viime vuodelta tuttu myyntipaikka: ovensuussa 2 isoa pöytää, joita kauppias vielä täydensi kuudella koottavalla omalla pöydällään. Naapurissa olivat kirjankustantajat Aviador ja Libraria, salin perällä tilapäinen kahvila, josta huolehti hankolainen tllausravintola B&B Korsman.

Runsas kirjavalikoima siirrettiin laatikoissa nokkakärryllä ja tavarahissillä pakettiautosta taloon ja levitettiin pöytäliinojen päälle selkämykset ylöspäin. Ruotsinkielistä kirjallisuutta oli mukana harmillisen vähän. Myyntipaikka tuli valmiiksi klo 16:45.

*

Autossa navigaattori neuvoi mutkikkaan reitin Hangon Kaupungintalolta pikkuhotelliin "B&B Korsman": Vuorikatu, Kulmakatu, Oikokatu, Ratakatu, Vuorikatu, Korsmaninkatu. (Auton piti kiertää Vuorikadun kävelykatuosuus). Funktionaalinen valkoinen kivitalo törrötti osoitteessa Korsmaninkatu 46, kadun eteläpuolella. Pohjoispuolella oli junarata, jota katu seurasi parin kilometrin matkan Appelgrenintien tasoristeykseltä Länsisatamaan saakka.

Pieniä hotellihuoneita oli yläkerrassa 9, numeroituina 21-29. Kapean käytävän varrelta löytyi kaksi käymälää ja kaksi suihkuhuonetta. Käytävästä avautui ikkuna puutalojen ympäröimälle sisäpihalle. Kierreportaat olivat varsin hankalat ja niissä oli liikuttava varovaisesti, koska niiden valaistus oli hämärä! Käytävän valot syttyivät liikekytkimellä.

Ahtaaseen hotellihuoneeseen ei sänkyjen, yöpöytien ja vaatenaulakon lisäksi mahtunut edes tuolia tai televisiota. Ikkunan takana vyöryivät meluisasti rekka-autot ja kymmenien vaunujen pituiset tavarajunat satamaan tai sieltä pois. Kaikkien tavaravaunujen seinien alaosia koristivat graffiti-töherrykset. Henkilöjunat Hangosta Raaseporiin, Tammisaaren kautta Karjaalle, olivat vain kahden noottorivaunun pituisia, ulkoseiniltään siistejä, kauniin valkovihreitä.

Äänieristys oli vähäistä. Naapurihuoneen pariskunnan juttelu kuului ensimmäisenä iltana, mutta toisena ei, ehkä hekin olivat kuulleet ääniä tai puheenaiheet olivat loppuneet. Vuoteet olivat mukavat. Vieraille oli varattu pyyhkeiden lisäksi kylpytakit. Kylpytossut olivat avaamattomissa muovipusseissa, mutta kertakäyttöisiä ei raaski tuhlata, ne jäivät odottamaan seuraavia.

Hotellin vastaanotto sulkeutui kello 18; sen jälkeen vieraat kulkivat avaimella sisäpihan ovesta. Pihalla pysäköivät naapuri-puutalojen autot. Vieraiden pysäköinti oli vain yhden talon takana Tarhakadun päässä. Kävimme illalla elokuvissa "Kino Olympiassa", Vuorikatu 11.

**

Lauantaina aamiainen oli katettu alakerran ruokasaliin klo 8:30-11. Vain yhden vaalean leivän viipaleita, mutta vastaleivottua. Yhtä lajia juustoa ja kinkkua. Ohuita kurkku- ja tomaattisiivuja sekä appelsiinin siivuja. Salaattikasviksia. Lämmintä munakasta pieninä kuutioina. Puuroa, mysliä, jogurttia, hilloa. Lasikannussa hyvää laimentamatonta appelsiinimehua, jossa mukana hedelmälihaakin. Kahvia ja pieni kakkupala. - Samanlainen leipä ja muu valikoima sekä lauantai- että sunnuntai-aamuna. Aamiaista myytiin muillekin kuin yöpyjille 20 euron hintaan!

Erikoisuutena oli pienessä viinilasissa tilkkanen punaista hedelmämehua, melko mitättömän makuista, petyin. - Muistelin Limingan kunnan Park-hotellin aamiaisen "tyrnimehu-inkivääri-shottia!" joka oli samankokoinen annos, mutta tyrmäävän mieleenjäävä keväällä 2023!

***

Lauantaina kello 9:30 kävelin Korsmaninkatua länteen ensimmäiselle poikkikadulle, Puistokadulle, joka päättyy kävelijöiden ja pyöräilijöiden alikulkukäytävään. Alitin junaradan Kadermonkadulle ja käännyin vasemmalle rautatieaseman laiturille.

Junan odottajia varten oli rakennettu pohjoislaiturille 2 sadekatos läpinäkyvin muoviseinin. Missään ei näkynyt matkustajajunan aikataulua! Mahtava funktionalistinen asemarakennus (Jarl Viking Ungern), mutta kyltti sen edessä kertoi, että talo ja piha ovat ainoastaan "Hangon Asemahotellissa" majoittuvia varten! Rakennuksen pohjoispuolella oli myös komea moniovinen sisäänkäynti entiseen odotushalliin Asematorin puolelta. Tori oli pysäköintialueena, sen länsipuolella oli iso S-Market, jonka kyljessä Hesburger ja muita palveluita.

Rautatien ylikulkusillalta alkavan Halmstadinkadun toisella puolella oli erikoinen pylväillä seisova Hyvon Kudeneuleen talo, nykyisin asuntoja parvekkeineen. Sen pohjoispuolella oli (talon arkkitehdin mukaan) Revellinkatu. Kuljin Esplanaadia ohi R-Kioskin ja K-Supermarketin. Poikittainen Raatimiehenkatu oli niin kapea, etten huomannut poiketa.

Käännyin Linjakadulle etelään ja tulin Pitkäkadun kulmassa entiselle teollisuustalolle, johon oli sijoitettu Hangon Museo. Ulko-ovi ei ollut vielä auki (ark. klo 10-18, la-su 11-16) ja pihaporttikin oli suljettu. Jatkoin rautatietä seurailevaa Pitkäkatua länteen ohi Mannerin Konepajan.

Hangonkyläntien kohdalla Pitkäkatu muuttui Tulliniementieksi. Radan ja tien välissä olivat Rydjeberg ja hautausmaa, jotka eivät näkyneet tielle. En poikennut, koska pyrin päämäärääni Tulliniemelle. Tie kapeni vaatimattomaksi kylätieksi, jonka varrella oli perinteisiä takavuosikymmenten omakotitaloja.

Pallbobergetin kohdalla tie kääntyi luoteeseen. Lännessä oli sataman iso pysäköintikenttä. Luoteessa oli porttikaari Tulliniemen luontopolulle, jota edelsi 250 metrin kävelytie Luontopolun alkuun Gåsörsbuktenin merenrannalle. Seurasin koiranulkoiluttajaa. Reittiä rajasivat satama-alueen verkkoaidat.

****

Merenrannalla Luontopolun alussa oli informaatiotauluja, puinen porttiaukko reitille, sähköinen laite kävijälaskuri ja jalkojen alle pätkä pitkospuutietä. Maastopolku oli tänä keväänä kuiva ja helppo kävellä (vuosi sitten keskeytin puolen kilometrin jälkeen liejussa ja liukkailla jäillä). Nyt maaliskussa 2025 aloitin luontopolun klo 10:30. Opasteina oli tiheästi maahan työnnettyjä valkopäisiä keppejä tai vaihtoehtoisesti puihin kärjelleen kiinnitettyjä valkoisia puisia neliöitä.

Polku seurasi aluksi hiekkaista ja soraista merenrantaa, ja oli aidattu rantaluonnon ja lintujen suojelemiseksi. Ennen Gåsörsuddenin niemeä polku kääntyi lounaaseen, sisämaahan. Tulliniemen ulkosataman rakennuksia ja varastoitujen tuontiautojen kenttä vilkkui välillä puiden lomasta. Infotaulussa kerrottiin kiintoisasti vaikkapa lepakoiden muuttoväylästä!

Näkyviin tuli "sotamuistoja": venäläisten miehittäjien 1940 ja vuosina heidän jälkeensä saksalaisten sotilaiden rakentamia puisia parakkeja. Saksalaiset olivat odottaneet noutavia laivoja. Sodan jälkeen 1948 - 1960-luvulle asti naisten työleiri! Talot olivat kokonaan tai puoliksi romahtaneita. Puita kasvoi lattian läpi, lieden savupiippu törrötti pystyssä, katto ja suurin osa seinistä puuttui tai niiden hatarat jäännökset lojuivat vinksallaan. Verkkoaita eristi talot luontopolusta. Kieltokyltti: "Pääsy kielletty!" Saastunutta maastoa.

Luontopolun laatu vaihteli: välillä leveää, suoraa, sopivan pehmeäpohjaista, nopeakulkuista. Sitten kapeaa, mutkittelevaa, epätasaista, juurakkoista, karkean soraista tai kivistä, tai kallion nyppylöillä pujottelevaa. Jäljessäni kulki koiraa taluttava seurue. Vastaani tuli tai takaa ohitseni kiirehti yksinäisiä vaeltajia tai pariskuntia, mukanaan joskus jalusta kameralle.

Infotaulu kertoi välillä: kävelty 1,9 km ja jäljellä 1,6 km päätepisteeseen Uddskatan, josta on käveltävä aivan sama (3,5 km pitkä) reitti takaisin. Luontopolulta oli lyhyt sivuhaara länteen Kalskärenin luotojen suuntaan, jossa kalliolla oli U-muotoisella nuolella merkitty kääntymispaikka. Vain poluilla sai kulkea, ympäröivä luonto oli rauhoitettu!

*****

Tunnin käveltyäni luontopolulla tulin Uddskatanin kallioiselle etelärannalle. Kuperat ja vaihtelevasti epätasaiset rantakalliot olivat minusta epämukavat kulkea talvisaappaissani, vaikka olivatkin sentään kuivat. Päätin jättää viimeiset runsaat sata metriä käymättä.

Kellon lähestyessä kahtatoista oli muita kulkijoita tullut yhä enemmän. Jotkut (naiset) tervehtivät vastaantulijaa, vastasin samoin. Katselin miten hyväkuntoinen urheiluasuinen nuori pariskunta loikki kiveltä ja kalliolta toiselle, enkä halunnut sekaan. Viivyin ja valokuvasin 15 minuuttia. Olin Suomessa niin etelässä kuin voin! (Tulliniemen luotsiasema aidatulla satama-alueella työntyy hiukan etelämmäs kuin Uddskatan!)

Lähdin paluumatkalle klo 11:50. Luin tarkemmin infotauluja, joita olin tullessa laiminlyönyt. Valokuvasin taloraunioita. Käväisin sivureitinkin päässä. Muita kulkijoita vaelsi yhä enemmän molempiin suuntiin. Kallioilla loikkinut urheilijapariskunta ohitti minut tietysti toiseenkin suuntaan. Gåsörsbuktenin merenrannalla oli pari lintuja kiikaroivaa pariskuntaa kamerat vakaasti jalustoilla.

Aidan toisella puolella, meren rannalla, kävelyltä kiellettyä luonnonsuojeluvyöhykettä pitkin vaelsi vastaani pariskunta puhuen keskenään venäjää. Kieltotaulut olivat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Saavutin luontopolun alkupisteen uudelleen noin klo 12:45. Suunnittelin ensin jatkaa suojelematonta merenrantaa pitkin pohjoiseen. Veneitä oli siellä rannoille vedettyinä. Sitten ajattelinkin kävellä helpommin tai varmemmin Lämmittäjänkatua pohjoiseen Kappelisatamaan. Siellä olisi nähtävyytenä ainakin Kappelin muistokivi?

******

Mutta muistinkin, että aioin käydä Hangon kirjastossa, joka sulkeutuisi lauantaina jo klo 14. Aioin myös hakea elokuvateatterin aulan kierrätyshyllystä eilen valitsemani 4 kirjaa, kunhan "Kino Olympia" avautuisi ennen klo 14 alkavaa päivän ensimmäistä näytöstä. Olin aikonut käydä Hangon Museossakin! Ja halusin kuunnella Markku Nummelinin esitelmän Hyvinkään-Hangon rautatiestä, kaupungintalon juhlasalissa klo 15.

Minulle tulikin kiire taittaa kilometrejä pitkin Esplanaadin jalkakäytävää itään kohti keskikaupunkia. Aika kului kellossa 5 tai 10 minuuttia kerrallaan, enkä koskaan ollut edistynyt niin paljon kuin toivoin!

Halmstadinkadun sillalla junaradan yli mietin miten pääsisin nopeimmin Vuorikadulle? Valitsin väärän reitin. Oikokatu mäkeä ylös kaakkoon. Tornikatu koilliseen. Vuorikatua pätkä takaisin luoteeseen, numeroon 11, Kino Olympia. Kävelin siis kiertotietä. Neljä kirjaa odottivat siinä vaihtohyllyn päässä, johon olin ne perjantai-iltana järjestänyt.

Sitten ehdin Hangon Kaupunginkirjastoon Vuorikadulla vasta kahdeksan minuuttia ennen sulkeutumisaikaa. Sielläkin oli kierrätyshylly, jota vain enää ehdin selailla, löytämättä kuin yhden huonokuntoisen Nero Wolfen (joka sekään ei sitten edes ollut Rex Stoutin itsensä kirjoittama, vaan Robert Goldsboroughin). Kirjasto näytti oikein runsaalta, siistiltä ja tilavalta. Ulko-ovi avautui liiketunnistimella, kättä näyttämällä.

*******

Kävelin Hangon historiallisen pääkadun Bulevardin läpi. Viimevuotisen yöpaikkani "Hotelli Bulevardin" ovessa luki lapussa: "Suljettu väliaikaisesti". Tilalle oli kuitenkin tulossa uusi Omena-hotelli, ilman aamiaishuonetta, joka jaettaisiin useammiksi makuuhuoneiksi.

Katselin tyhjän Hangon kauppatorin ja linja-autoaseman lasikatoksen, jossa ei ollut aikatauluja sen paremmin kuin juna-asemallakaan oli ollut. Kolme Hangon Kirjapäivien mainosta oli kuitenkin liimattu lasiseiniin!

Kävelin Korsmaninkadun lounaispään Länsisatamaan asti ja sitten Satamakatua itään. Pysäköintialueen eteläpuolella näin lepotasantein kolmeen jaksoon jaetut rautaportaat korkealle mäelle, "Kuningatarvuorelle"! Kiipesin sinne. Jonkin ajan päästä joku nainenkin kapusi ylös.

Kuningatarvuorelta avautui näköaloja, parhaimmillaan koilliseen Itäsatamaan (puisine makasiineineen) ja ylemmäs niiden taakse kirkolle, punaiselle vesitornille ja keskikaupungille. Luoteissuuntaan saattoi katsella rahtilaivaa laiturissa Hangon Länsisatamassa. Viheraluetta oli varustettu lankkuteillä ja puusilloilla. Etelämpänä kohosi rautahäkkyränä näkötorni, nimeltään "Myrskytorni"? Tätä en ollut tiennyt! Hauskaa että löysin!

Kuningatarvuoren itäreunaa oli hankolainen kiviyhtiö Granit Oy louhinut ennen. Näkymänä oli nykyisin komea kallioleikkaus, kuten Turussa Korppolaismäessä Aurajoen rannalla.

Itäsatamassa ei ollut vielä maaliskuussa yhtään venettä laiturissa. Sataman kahvila vuokrasi pieniä katolla ja seinillä varustettuja mopoautoja, kenties veneistä maihin nousseille? (Hinnasto: 2 tuntia 25 euroa, 4 tuntia 35 euroa, koko päivä 60 euroa.)

Kaupungintalon Kirjapäivillä klo 15 Junaharrastaja Markku Nummelin kertoi puoli tuntia tuoreesta Hangon rautatie -kirjastaan ja lupaili VR:n puolesta, että juuri sähköistetylle Karjaan ja Hyvinkään rataosuudelle tulee myös henkilöjunien liikennettä! Junat eivät kuitenkaan pysähtyisi vainhoilla väliasemilla, kuten Nummelassa. Kuulijoita arvioin salissa olleen noin 40 henkilöä.

********

Nepalilainen ravintola Esplanaadilla oli suljettu, mutta "Avataan taas kesällä!" Lähin vaihtoehto oli Hesburger S-Marketin talossa Asema-aukiolla.

Ajelimme Tvärminnessä klo 16:50-18:20, Appelgrenintieltä Täktomintietä itään. Kävelimme edestakaisin kilometrin pituisen luontopolun Högholmen-saarelle. Reitti näytti parhaalta ilmakuvassa pysäköintialueella. Ensin polku mäntymetsän läpi, sitten kahden lankun levyistä pitkospuutietä, pitkin hiekasta kasautunutta matalaa kannasta, korkealle kohoavaan pikku saareen, jonka rantaa kiersi polku etelään näköalapaikalle. Tvärminnessä oli nimetty teitä Juhani Aholle ja Venny Soldan-Brofeltille, joilla oli ollut siellä kesämökki.

*********

Sunnuntaina 23.3.25 kävelin aamulla rantoja pitkin. Rantakadun puistossa kerrottiin kuudella isolla informaatiotaululla hyvin Hangon historiasta monin kuvin. Katsoin Itäsataman punaisten puumakasiinien takana kivimakasiinia, jossa Hangon Museo oli ennen toiminut. Nyt siellä oli taidegalleria. Kaupunki aikoi myydä tilat, mitä suunnitelmaa vastaan kuvataiteilijat keräsivät allekirjoituksia adressiin Kirjapäivillä.

Olinko ennen kiertänyt Tehtaanniemen rantoja pitkin? En muistanut. Rantaan avautuivat näköalat kylpylähotelli Regatan uusien rakennusten ikkunoista. Kävelytie kulki pätkinä avointen kallioiden välillä. Penkkejäkin oli tarjolla istumiseen, kuten Hangossa hyvin muuallakin, jopa Tulliniemen luontopolunkin varrella.

Kuljin Merikatua ohi Siirtolaismonumentin ja Vapaudenpatsaan pitsihuvilaiselle Appelgrenintielle. Hotellivieraita meni portista d'Angleterren pihaan. Pääsisikö Uimarintietä tai Stormvägeniä rantaan ohi talojen?

Kuuluisan Hangon Casinon rantapuolella näin yllättäen Bambin näköisen kauriin loikkivan yli avonaisen Kylpylänpuiston! Samassa rannalla kytkemättömänä ollut koira säntäsi huippuvauhtia jahtaamaan kaurista! Isäntä juoksi koiransa perässä puhaltaen vähän väliä kimeään pilliin ja huutaen turhaan: "JURI! TAKAISIN! JURI!" Koira ei piitannut vähääkään. Kauris, koira ja isäntä katosivat peräkkäin Puistovuorten metsään, enkä nähnyt heitä enää koskaan.

Vaeltelin itsekin Rakkaudenpolkua ja puisia portaita Puistovuorille. Siellä kohtasin turistien lapsiperheitä. Hiidenkirnut jäivät huomaamatta, mutta olen jo nähnyt niitä mm. Askolassa. Levein kävelytie vaikutti vanhalta kivetyltä tykkitieltä, alueella oli ollut sotavarustuksia. Palasin tenniskenttien ohitse ja ylitin Appelgrenintien Parkdammen-puistoon.

**********

Kävelin Koulutietä ja Korsmanninkatua itään, ohi rautatien seisakkeen! ja yli Appelgrenintien tasoristeyksen, jossa toimivat puomit ja liikennevalot. Koillispuolella junaradan laidalla oli kookas keltainen tehdasrakennus, joka oli kuulunut "Hangon Keksille" vuoteen 1940 eli Neuvostoliiton miehitykseen asti. Seinää koristi kuuluisa, silmät sikkaralla naurava keksin-pyöreä kuu-naama, josta on tullut sanonta: "Nauraa kuin Hangon Keksi!" (Niin sanottiin vielä luokkatoveristani "Tepa" Jakobsonista 1970-luvulla Espoossa.)

Österlångbergen oli erikoinen iso luonnonpuisto keskellä omakotiasutusta. Kenties huonoa rakennusmaata, sekaisin suota, paljaita kallioita ja louhikkoa? Yritin puistoon jo Panimokadulta (Bryggaregatan), mutta tonttien välisellä vapaalla kaistaleella luki "Pääsy kielletty"! Menin pohjoisesta Kapteeninkadulta. Pikkupoika näytti isälleen taitojaan jyrkkien kalliorinteiden kiipeilijänä. Metsän keskelle oli rakennettu pelikenttä. En luottanut pääseväni kinttupolkua Perämiehenkadulle (Styrmansgatan) vaan palasin Kaptensgatanille, jota loppuun asti länteen. Harjakattoisia puolitoista-kerroksisia omakotitaloja. Joitakin oli rumasti laajennettu epämuodostumalla, yksikerroksisella "elintasosiivellä".

Kävin Tiilitehtaan puistossa saakka, aioin Tiilitehtaantietä Hangonkylään asti. Mutta huomasin ajan kuluneen nopeasti! Kello 13:30 minulle tulikin kiire Hangon Museoon, jotta ehtisin myös Kirjapäiville klo 15 kuulemaan dekkaristi Matti Remestä.

Kävelin Hangon Haagankatua ja sitten kävelypolkua koulun ohi Haaganpuistoon, jonka poikki viistosti Linjakadulle. (Helsingin Haagassa olen asunut.)

***********

HANGON MUSEO (Pitkäkatu 17) oli vuonna 2024 muuttanut Linjakadun kulmaan, Mannerin Konepajan yhteen vanhaan tehdasrakennukseen. Edelliset vuosikymmenet museo oli ollut Itäsataman pienessä kivimakasiinissa.

Pitkäkadun puoleisessa tyylikkäässä talonpäädyssä oli ovi ainakin museon toimistoon, mutta nuoli näytti vasemmalle kohti verkkoaidan avointa porttia sisäpihalle. Siellä oli epämääräinen ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta jonka jälkeen edempänä sisäpihalla luki "Pääsy kielletty!" Mietin klo 13:45 avaanko pihaoven vai palaanko kokeilemaan katuovea tai sen ovikelloa?

Runsasviiksinen keski-ikäinen mies saapui sisältä avaamaan pihaoven. Hän ei sanonut mitään, mutta kysyin, pääseekö tästä museoon? Hän vastasi yksisanaisesti myönteisesti. Tuulikaapissa näin varastoituna Museota mainostavan "standin", kaksiosaisen harallaan seisovan mainostelineen, jota ei ollut laitettu ulos museon aukioloajaksi sunnuntaina klo 11-16.

Kävelimme myyntitiskille. Näytin Museokorttini lukulaitteelle. Mies luki pitkään tietoja, jotka kortinomistajasta tulivat näkyviin tietokonenäytölle. Museossa ei ollut muita eikä sinne tullutkaan ketään, tuskin oli käynytkään.

Lipunmyyjän selän takana oli väliseinämä, jonka takana olivat museon kokoelmat pienen yksiön kokoisessa näyttelytilassa, ehkä 4m x 7m = 28 neliömetriä. En hämmmästynyt, koska olin lukenut internetistä "8 kuukautta vanhoja" kävijöiden arvosteluja viime vuodelta 2024. Museo oli keskeneräinen muuton jäljiltä! Mutta luulin, että sitä olisi talven aikana jo laajennettu? (Ilmeisesti kesän näyttelyt avautuvat toukokuun puolivälissä).

Seinillä oli maalattuja kuvia entisajan pienestä Hangosta ja aikoinaan kuuluisista hankolaisista. Oliko Korsman, jonka kadulla asuin, laivanvarustaja tai merikapteeni? Oliko Nycander, jolle oli myös nimetty katu, ollut upseeri, jonka vaimo oli kaupingin hienoin rouva? Lasivitriinissä oli asiakirjoja ja Hangon aseman pienoismalli. Itsekseen seisoskeli ihmisen kokoinen majakan pienoismalli. Hankolaiset olivat asuneet maakuopissakin! Engelsmannit olivat polttaneet Hangon Krimin sodassa 1853-56, jolloin "se Oolannin sota oli kauhia!"

Kävelin eteenpäin viereiseen valtavaan tyhjään tehdassaliin, koska näin siellä veneen perävaunussa. Se ei tainnut olla museoesine, vaan jonkun kesäinen kulkuväline. Muuta ei näkynyt, en kävellyt pitemmälle tyhjyyteen. Opasteita tai kieltoja ei ollut.

Lipunmyyjä ei sanonut mitään retkestäni. Yleensä museoväki neuvoo tai sanailee mielellään jotakin. Kuvittelin virkailijan palkkatuella työllistetyksi tai harjoittelijaksi, aiemmin pitkäaikaisesti työttömäksi joutuneeksi keski-ikäiseksi teollisuuden duunariksi. Ehkäpä hän olikin ruotsinkielinen, eikä mielellään halunnut joutua puhumaan koulussa vaikeasti väkisin opiskeltua suomen kieltä.

Näyttelyn hitaaseen katsomiseen meni 15 minuuttia. Ulko-oven viereisellä seinällä oli lisäksi pöydällä ja hyllyllä runsas museokaupan valikoima kirjallisuutta Hangosta (sekä esineitä matkamuistoiksi). Selasin kirjoja toiset 15 minuuttia! Opin, että Jeja Roos oli ollut opettaja ja kunnallis-vaikuttaja, hänellekin oli nimetty katu, jolla olin kulkenut vuosi sitten. Ajattelin, että voisin lukea ainakin jonkin kirjan Hangon historiasta, jos löytäisin siihen aikaa? Huudahdin lipunmyyjälle "Kiitos" poistuessani ulko-ovesta ja hän vastasi samoin.

************

Kävelin reittiä Pitkäkatu - Raatimiehenkatu - Esplanaadi - Halmstadinkatu (silta junaradan yli) - mäkeä alas - Vuorikatu! Nyt osasin suoraan, toisin kuin vielä eilen. Poikkesin 3. kerran elokuvateatteri Olympiassa, johon ei ollut tullut uusia kierrätyskirjoja. "Lumikki" -elokuva veti sisään paljon lapsiperheitä ja tyttöporukoita.

Kirjapäivillä klo 15:00 graafikko Matti Remes alkoi kertoa Hanko-aiheisista Ruben Waara -dekkareista, joita oli kirjoittanut jo 13 kpl. (Luin ensimmäisen). Juha Roiha haastatteli. Aluksi kolmasosa puolesta tunnista kului "Rikos Hangossa" -televisio-sarjan ruotimiseen, kunnes kireä nainen takarivistä keskeytti: "Puhutaan jo KIRJOISTA! Alkoi ärsyttää..." Remes kertoi kirjoittavansa uutta tekstiä vain kaksi tuntia päivässä, sitten turtuu, eikä keksi enää uutta. Aiemmiin kirjoitettua voi aina editoida. (Kalle Päätalo ei kuulemma kirjoittanut "tiiliskiviään" kuin kolme ja puoli liuskaa päivässä!)

Remes sanoi alkavansa kirjoittamisen tietämättä vielä kuka on lopulta murhaaja? (Enid Blyton kirjoitti samalla tavalla). Hanko-dekkareissa on vain yksi murha kirjaa kohti, etteivät kaupunkilaiset loppuisi kesken. (Agatha Christiellä oli kolme murhaa pikkukylässäkin). Lyhyet virkkeet Remeksellä ja kaikki kirjat suunnilleen saman pituisia, "kun enempää ei päähän kerralla mahdu". Sitten Kirjapäivät päättyivät sunnuntaina klo 15:30.

***

Hangosta enemmän blogissani vuosi sitten: 2024 Huhtikuussa:

811. Hangossa: 1973, 1994, 1996, 1997 ja 2024

.


832. Kino Olympia (105.sali) HANKO 2025

Vietin kolme päivää Hangossa. Hotellihuoneessani junaradan varrella (Korsmaninkatu 46) ei ollut televisiota, joten "Kino Olympian" (Vuorikatu 11) elokuvamainokset houkuttelivat: perjantaina (21.3.2025) klo 19:30 "September 5", lauantaina klo 14 "Kurkien äiti", klo 16 Pasolinin "Haukat ja varpuset", klo 19:30 "Becoming Led Zeppelin", sunnuntaina Disneyn uusi näytelty "Lumikki".

Paljon valinnanvaraa Hangossa! Takavuosina, kun vielä painavia filmikeloja tarvitsi kuljettaa kaupungista toiseen, Kokkolassa esitettiin koko viikko kahta filmiä: "Kosto" ja "Italialainen kosto", enkä katsonut kumpaakaan. Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden päivillä olen monta kesää halunnut Tervakallion leirintämökistä elokuviin, mutta valittavana on ollut vain lastenfilmi tai jokin kotimainen sarjakomedia "Luokkakokous 3".

"B+B Korsmanista" oli noin 700 metrin kävely Olympiaan, reittiä Tarhakatu lounaaseen, Ratakatua luoteeseen ja mutkan jälkeen lounaaseen, sitten Vuorikadun kävelypätkää kaakkoon. Perjantai-ilta oli hiljainen lukuunottamatta neljän pojan jengiä, joista joku yritti tunkeutua puuaidan portista pihalle, mutta jatkoi matkaa, kun portti oli lukittu.

Iltakävelyllä ollut pariskunta katseli elokuvamainokset, mutta jatkoi luoteeseen. Pikkukaupat olivat kiinni. Maaliskuun ilta oli valoisa klo 19, mutta kylmä kevät. Vartiovuorella Vuorikadun yllä kirkontorni ja Hangon tunnusomainen punainen vesitorni.

Teatteriin saattoi varata internetissä paikat etukäteen, mutta kaikkiin filmeihin oli vapaana 150 paikkaa, paitsi Lumikkiin 148. Olisimmeko ainoat katsojat, kun olimme ainoat kadullakin?

*

Avasimme Olympian ulko-oven. Aulassa oli muutama pöytä, tuoleja ja penkkejä, "tilaa enintään 30 hengelle". Neljän naisen seurue jutteli peräpöydän äärellä, yksi muisteli olleensa Munchenissä 5. syyskuuta 1972, juuri kun palestiinalaiset tekivät terrori-iskun Kesä-Olympialaisiin!

Liput maksoivat 13 euroa, ei ollut numeroituja paikkoja, mutta luki "Sali 1". Kaverini osti kupillisen teetä, kun oli vielä vartti odotusaikaa. Minä katselin ilmaisia kierrätyskirjoja, joita oli parissa kärryssä kummassakin kaksi hyllyä täynnä, ehkä jopa sata kirjaa, enimmäkseen sidottuja tiiliskiven paksuisia jännitysromaaneja, kuten Ilkka Remestä, hyväkuntoisina. (Lisäksi peränurkassa oli kiinteä korkea hylly, jossa oli vain kahvilassa luettaviksi valikoituja kirjoja.)

Poimin hyllyn päähän neljä minua kiinnostavaa: 1) kuvitetun taskukirjan "Maskinen genom tiderna", 256 sivua, pyramideista transistoreihin ja mikropiireihin, kellokoneistoista tuuli-, vesi- ja höyrymoottoreihin. 2) eteläafrikkalaissyntyisen sähköautotehtailijan elämäkerran vuodelta 2015, 3) Tarzanin, 4) DVD-elokuvan Olof Palmesta. Minulla ei ollut kassia, ajattelin poimia kirjat mukaani vasta elokuvan jälkeen poistuessani.

**

Aulan keskellä oli säilytetty tunnelmallinen puinen lipunmyyntikoju, mutta liput myytiin kahvilan tiskiltä. Seinustalla oli vanhoja elokuvajulisteita, vanha elokuvakone, virvoitusjuomien lasikaappi, ovet käymälöihin, sekä leveät portaat yläkertaan.

Kello tuli 19:30, mitään ei tapahtunut. Nousimme portaat toiseen kerrokseen, Siellä oli avoin takaovi eteenpäin laskeutuvaan katsomoon. Lippuja ei tarkastettu. Noin 15 penkkiriviä, joista kullakin noin 10 kaunista punaista nojatuolia. Viimeisillä riveillä istui muutama hminen.

Laskeuduin riville kolme asti. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tähyillä postimerkin kokoista kuvaa takariviltä "15" asti (elleivät ole treffeillä rakastetun kanssa). Haluan nähdä elokuvan elämää suurempana eikä yhtään pienempänä. Penkkini nojautui eri asentoihin, pystynpään tai lepäävämpään.

***

Elokuva "September 5" kertoo Olympian kisojen 1972 amerikkalaisista television urheilutoimittajista ja -kuvaajista sekä heidän saksalaisesta naistulkistaan. He selostavat ääneen juuri suomalaisen juoksijan Lasse Virenin voiton 10 kilometrillä!

Urheilutoimittajat joutuvat uuteen tilanteeseen todistaessaan palestiinalaisten terroristien hyökkäystä Israelin olympiajoukkueen kimppuun. Kun he välittävät maailmalle reaaliaikaista kuvaa, jossa erikoisjoukot saartavat mm. katolta terroristien miehittämää rakennusta, heille tulee mieleen: katsovatko terroristitkin televisiota?

Toimittajien kiireinen työ näyttäytyy tässäkin elokuvassa katsojille hyvin kaoottisena. Ihmisten toivo ja epätoivo vaihtelevat. Kaksi juutalaista on surmattu heti, yhdeksän on panttivankeina, selviääkö yksikään elossa? Länsi-Saksan sisäministeri Hans-Dietrich Genscher (1927-2016) yrittää tarjoutua panttivangiksi israelilaisten sijasta.

****

Elokuvan lopputekstit klo 21 katsottiin vielä pimeässä, kuten aina pitäisikin. Sitten vasta kattovalot sytytettiin. Kuvittelin, että salista olisi poistuttu takaa samaa reittiä kuin oli tultukin eli lämpiön kautta (ja olisin saanut 4 kirjaa mukaani)?

Liput myynyt nuori mies saapuikin avaamaan elokuvanäyttämön vasemman alakulman vierestä poistumisoven, joka vei tuulikaapin läpi suoraan talon sisäpihalle. Ulkona oven takana oli varsin pimeässä kolme porrasaskelmaa alas, jotka voisivat yllättää vaarallisesti. Pihalta oli kulkutie etelään Tornikadulle, joka oli Vuorikadun poikkikatu.

*****

Kävin Olympiassa uudelleen lauantaina klo 13:55, jolloin hain perjantaina valitsemani kierrätyskirjat ensimmäisen hyllyn oikeasta reunasta, johon olin ne jättänyt. Aulassa näytti olevan paljon yleisöä, naisseurueita, menossa "toiveuusintana" esitettävään päivänäytökseen "Kurkien äiti", joka kertoo Iranissa vuosikymmeniä eläneestä suomalaisesta naisesta Ellen Vuosalosta.

Poikkesin Olympiassa myös sunnuntaina ennen "Lumikin" päivänäytöksen alkua. Silloin ulko-ovet kävivät tiuhaan: yhtäältä saapui lapsiperheitä, toisaalta nuorten naisten seurueita! Lähellä Vuorikadun eteläpäässä oli Kaupungintalon Juhlasali, jossa järjestettiin samaan aikaan Hangon Kirjallisuuspäivät 22.-23. maaliskuuta. Matkan varrella Vuorikadulla oli Kaupunginkirjasto (auki lauantaina klo 14 asti), jossa sielläkin oli kirjojen kierrätyshylly, mutta jonka kirjat olivat huonompikuntoisia kuin elokuvateatterin.

Matkatoverini katsoi lauantai-iltana klo 19:30 elokuvan "Becoming Led Zeppelin", jonka pääyleisö koostui keski-ikäisistä tai vanhoista miehistä, täydennettynä harvoilla nuorilla. Filmissä soivat yhtyeen kaksi ensimmäistä LP-levyä ja haastateltiin Jimmy Page, Robert Plant ja John Paul Jones, sekä kuultiin nauhalta rumpali John Bonhamia (1948-1980). Heavy-musiikin kärkiyhtyeet 1970-luvulla olivat kai: 1) Led Zeppelin, 2) Deep Purple, 3) Black Sabbath, 4) Uriah Heep.

******

Hangon "Kino Olympia" on minulle 105. elokuvateatteri, jossa olen käynyt, ja Suomen eteläisin! Edellinen 104. oli "Kino Regina" Helsingissä. Minulle pohjoisin oli Sodankylän Elokuvajuhlien "Kino Lapinsuu". (Ivalon "Kino Kaarre", sen edeltäjä "Aslak" sekä "Utsjoen kunnankino" ovat näkemättä.)

Helsingissä minulta on näkemättä ainakin seuraavat elokuvateatterit:

Kino Konepaja Vallila, 55 istuinta (2024)

Kino Kulttuurimylly Myllypuro (2023)

Kino Punavuori, 2 salia x 30 tuolia (2020)

Kino Riviera Kallio, Harjukatu 2 (2016)

*******

"September 5" oli 605. elokuvateatterissa näkemäni filmi. Olen viime vuosina katsonut DVD-tallenteita itselleni mieluisimmalta 1960-luvulta. Viimeksi esim: "Kaikista kapinallisin / The Loneliness of the Long Distance Runner"(1962) Tony Richardson.3/25 = maaliskuussa 2025.

Edelliset leffakäynnit:

605. "September 5" (2025) Fehlbaum (Kino OLYMPIA, Hanko) 3/25

604. "Apprentice" (Trump) (2024) Ali Abbasi (Kino MYYRI) 10/24

603. "Aalto" (Alvar, Aino) (2020) Virpi Suutari (Kanneltalo) 3/24

602. "Viimeinen vuoro / Last Bus" (2023) McKinnon (ENGEL 1) 12/23

601. "438 Dagar" (2019) Ganslandt (Vuosali) 2/23


600. "Spencer" (2021) Pablo Larrain (Sellosali) 12/22

599. "Liberty"+2 (1929) Laurel & Hardy. "Big Business" (REGINA) 12/22

598. "Drive My Car" (2021) Hamaguchi Japan (Kanneltalo) 11/22

597. "Belfast" (2021) Branagh (Sellosali) 11/22

596, "Edie" (2017) 83v-Moore. Simon Hunter, UK (Vuosali) 10/22

595. "Puhelin / Telefon" (1977) Don Siegel USA (REGINA) 8/2020


********

Elokuvateattereista aiemmin tässä blogissa:

682. Kino Regina, 104) sali. vuonna: 2020: syyskuu

665. Salit 103) Itis, 102) Mariella.     2019: elokuu

658. Elokuvateatterit 101) Sellosali. 2019: elokuu

ym. ym.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

831. Soininvaaran pyörätie Nizzaan

Osmo Soininvaaralle tarjottiin vuonna 2007 Ranskan Nizzasta asuntoa ja työhuonetta kirjan kirjoittamiseen. Soininvaara varasi toukokuun kalenteristaan, mutta ei lentänyt nopeasti Välimeren rannalle, vaan ajoi sinne polkupyörällä 3395 km 31 päivässä. (Perillä Nizzassa hän ehtikin sitten olla vain pari päivää ennen paluulentoa takaisin Suomeen!)

Kuntabongarina minua kiinnostavat matkareitit. Miten monta yöpymistä eri kaupungeissa ja miten monen paikkakunnan halki reitti kulki? Ainakin 10 valtiota reitillä: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Itävalta, Saksa, Sveitsi, Italia, (Monacon ohi), Ranska.


* Ensimmäinen matkaviikko:


PERJANTAI: Lautalla Helsingistä Tallinnaan. Polkupyörällä etelään kohti Pärnua. Maisemana tyhjenevä maaseutu. Ruokailupaikkana sateessa: 

1) MÄRJAMAA: "Kaupunki oli varsinainen aikamatka 1900-luvun alkuvuosille. Rähjäisyydestään huolimatta tyylikkäästi rapistuneet puutalot."

2) PÄRNU yöpymispaikka. (1. päivän ajomatka 135 km)


LAUANTAI: Edelleen Via Balticaa etelään. Ennen Latvian rajaa vanhalle Riian tielle. EU-asfaltti vaihtui paikalliseen rosoiseen, mikä hidasti. Tie kulki kiertämättä asutuksen läpi. Suhteellisen suoraan etelään, mutta seuraten kauniisti maaston korkeuseroja, vältellen mäkiä. Kulttuurimaisemaa hevoskärryjen ajalta. Paluu päätielle LATVIAN rajanylityspaikkaa varten. Valtioraja näytti erottavan kaksi kylää toisistaan.

3) SALAGCRIVA, kalastajakylä. Turisti-infosta hotellivaraus etelämmäs:

4) SAULKRASTI, vahingossa ajo ohi hotellin, joka oli keskellä aidattua puistoa. Hotellissa illalla venäjänkielisen nuorison uhoa, kun veljesmaa Serbia voitti Euroviisut. Toukokuu 2007. (Päivämatka 141 km)


SUNNUNTAI: Hotellin niukka aamiainen, 3 leipäpalaa, 2 makkarapalaa, juustoviipale, muna, majoneesi.

5) RIIKA. Pasta-ateria vanhankaupungin torilla. Piparkakkutaloja. Vaikeaa löytää ulos kaupungista.

6) BAUSKA, myöhään. Rähjäinen hotelli, kuin Suomi-filmin matkustajakoti. Kylmä huone, tulpaton lavuaari, pyykki. Yö maksoi 35 euroa. Ei juuri muita asiakkaita. Päivän ajomatka 116 km.


MAANANTAI: LIETTUAAN. Tie pikkukylään päättyi peltoon, tien jatke oli otettu viljelyskäyttöön. Oikea tie Birzaihin osoittautui surkeaksi: kuoppainen, upottavaa hiekkaa, isoja irtokiviä, aikaa tärvääntyi.

7) BIRZAI (15'000 as.) Ainoa löytynyt ravintola kuin 1960-luvun kansakoulun ruokala. Kielimuurin vuoksi: "Otan samaa kuin edellinen asiakas!" Siispä tuli suolaisia lettuja ja smetanaa, maksoi 1,5 euroa.

8) VABALNINKAS, kuvaustauko: ihastuttava kylä, keskusta yksikerroksia puutaloja yhtenä rivitalo-pötkönä.

9) PANEVEZYS. klo 21. Neuvostoajan arkkitehtuurin "puoluehotelli": "Betonissa 2 osaa sementtiä, 1 osa mikrofoneja." Ei lämmintä vettä. Huone maksoi 24 euroa. Muutoin viehättävä kaupunki, ruutukaava, toreja, Hämeen Vesijärven Lahtea isompi. (4. päivän ajomatka 126 km)


TIISTAI. Hiljaista vanhaa päätietä Nevezis-joen vartta Kaunasiin, kohtalaisen suoraan kulttuurimaiseman ja kylien läpi. Kauniisti kumpuilevaa maastoa. Pysähdys pikkukylässä. Viljava maaseutu, valtavia peltoja. Illemmalla rakastavaisia autoissa jokea katsomassa.

10) KAUNAS, vanhakaupunki. Hotelli täysi, toinen suljettu, kolmas turhankin tasokas pyöräilijälle. Kiinalainen ravintola. (5. päivämatka 117 km.)


KESKIVIIKKO. Kaunasin ydinalueet koristeellisia kuin vanha-Tallinna, mutta ilman mäkiä. Jokainen talo kuin taideteos. Restauroitu keskusta, etäämpänä ränsistyneet talot. Iltapäivämatka vain 57 km Puolaa kohti, Kaliningradin ja Valko-Venäjän välillä.

11) MARIJAMPOLE klo 18. Matalia kerrostaloja. Uuden kauppakeskuksen takana mukavanoloinen hotelli.


TORSTAI. 30 km:n ajo PUOLAAN. Tie Puolassa oli merkitty kartassa kauniiksi - ja olikin. Tie seuraili kumpuilevaa viljelysmaata. Läpi suojelumetsän, jossa asuu susia.

12) AUGUSTOW, ensimmäiseen hotelliin 1 km ennen keskustaa. Keskustassa olisi vähän kalliimpaa. Täytyi syödä hotellissa. Sosialismin perinne: piti ostaa illallislipuke ja valita 3 hintaluokasta näkemättä mitä eri hinnoilla saisi? Kallein 9 euroa: lohta, salaattia. (7. päivämatka 107 km)


** Toinen viikko alkaa:


PERJANTAI. Ulospääsy kaupungista tuskallista, sekavat tienviitat. Raskas liikenne ohjattiin kiertämään kaupunki? Tyhjempää tietä kohti Varsovaa, rekat toista tietä. Tauko: Kyläkirkon pihalla ei ollut penkkejä. Lehmiä laidunsi kaikkialla, niillä oli esteetön pääsy tielle! Illansuussa kyläläiset kerääntyivät istuskelemaan tien varsille katsomaan ohi kulkevaa liikennettä. Olivatko TV-ohjelmat huonoja?

13) LOMZA, hotelli ja pihvi. (8. päivämatka 119 km).


LAUANTAI. Hevoskärryjä. Välillä viivasuorakin tie.

14) NUR. Nurin kaupungissa kebab-ateria.

15) MINSK MAZOWIECKI (lyh. Minsk Maz.) Kerrostalovaltainen kaupunki, ruutukaava. (päivämatka 131 km)


SUNNUNTAI. Liikenneruuhka: väkijoukot jumalanpalveluksiin. Hautausmaat keskellä kyliä. Reitti Veiksel-joen vartta. Tie kaukana joesta. Laakso on pettymys, koska ei ole syvä eikä kapea. Alkaa viikko ylämäkeä, joka aluksi loivaa.

16) PULAWY, 50'000 asukasta. "Insinöörien suunnittelema kaupunki", keskustassa puisto liikenneympyränä, eikä ole toria. (10. päivämatka 136 km)


MAANANTAI. Kylät alkavat muistuttaa Keski-Eurooppaa, on vauraampaa kuin ankeassa Koillis-Puolassa. Torit keskeisiä, piparkakkumaisia koristeellisia taloja. Mustaherukka-viljelmiä. Kielitaidoton osasi tilata vain pizzan tai hampurilaisen, joka olikin kuin lihapiirakka. Kaikkialla kukkasilla koristeltuja ristejä, miljoona kpl? Ohitetaan seuraavia paikkoja: 17) LAZISKA.

18) ANNOPOL.

19) ANTONIOW.

Eksyminen ajamaan kaakkoon eikä etelään. Kavahdettu lossi ei olisi ylittänytkään Veikseliä, vain sen sivujoen San-joen.

20) STALOWA WOLA, hotelli ja ravintola. (Päivämatka 126 km)


TIISTAI. Eilisen harhautumisen vuoksi vasta tänään klo 10:30 tavoite-kaupunkiin:

21) TARNOBRZEG, 50'000 as. Veikselin varrella. Viehättävä ja kiintoisa. Laaja jalankulkualue, tori taikka puisto. Kaikki varjon penkit varatut jo. Internet-kahvila.

Maaseudulla mies, hevonen ja aura kyntämässä.

22) TARNOW. 120'000 as. Vanha linnoituskaupunki. Kaunis kuin karamelli. Siellä asui 20'000 juutalaista ennen sotaa. Säilyi sodassa ehjänä. Puola kaunistuu mitä etelämmäs ajaa. Hotelli**** Bristol, huone vain 119 slotia? nineteen vai ninety? (30 euroa). (12. päiväajo 121 km)


KESKIVIIKKO. - Aamulla maksaessa hotellihuoneen hinnaksi tulee sittenkin 190 slotia (48 euroa)! Maisemat ovat muuttuneet vuoristomaisemmiksi, vaikka vasta 300 metrin korkeudessa ajetaan.

23) NOWY SACZ. Keskellä vuoriston laaksoa. 80'000 as. Kauniita kortteleita. Kaksi hotellia täysiä, kolmas 3 km keskustasta. Päivämatka 71 km.


TORSTAI. Ensimmmäinen vuoristotaival. Karpaattien solan huippu 450 m. Puolasta SLOVAKIAAN, jossa maalaiskylät erilaisia. Talot 1-kerroksisia, rivitalomaisesti kiinni toisissaan.

24) POPRAD. Hieman "sosialistista realismia" arkkitehtuurissa. Talviurheilukeskus täynnä hotelleja, monet täysiä. Kaupungin laidalta löytyi hotellihuone. (14. päivämatka 91 km.)


*** Kolmas viikko alkaa:


PERJANTAI. Reitti kulkee nyt Slovakiassa suoraan LÄNTEEN. Tie seuraa jokea tai puroa. Metsä jyrkillä rinteillä synkkää ja tiheää. Näkyi myös korkeita lumihuippuisia vuoria. Apteekki ei ole slovakiaksi mikään Apotheke vaan - Läkaren! Matkan varrella:

25) STRBA.

26) LIPT. MIKULAS.

27) RUZOMBEROK. Gasthaus-tyyppinen viihtyisä hotelli, jolla vain muutamia huoneita ravintolan yläkerrassa. Huone maksoi vain 12 euroa! Päivämatka 97 km.


LAUANTAI. Vah-joen vartta alas. Syvässä ja kapeassa kanjonissa vierekkäin tai jopa päällekkäin joki, tie ja rautatie.

28) ZILINA. Kerrostalovaltainen, mäkinen kaupunki jokien risteyksessä, 85'000 as. Vaikea löytää tietä ulos kaupungista. Syrjäisellä varastoalueella teinipoika tuli tarjoamaan maksullista seksiä ja vaikutti aggressiiviselta. Matkan ainoa uhkaava tilanne.

29) BYTCA. Majapaikka näytti siirtolaisille tarkoitetulta ja oli kuulemma "täysi". Neuvottiin 20 km eteenpäin:

30) POVASKA BYSTRICA. Hotelli Manin, neon-valomainos. Ei löytynyt vastaanottoa, vain kauppoja. Hotelli olikin mennyt äskettäin konkurssiin. Paikalliset neuvoivat pensionaatin kilometrin päässä. Huone maksoi 22 euroa. Jokivarren maisemat kauniita. Slovakian köyhyys ei näy, talot hyvässä kunnossa, kelvollisia ravintoloita. 117 km.


SUNNUNTAI. Vah-jokea on pengerretty ja osa siitä on valjastettu sähköntuotantoon. Laakso avartui kilometrien levyiseksi tasangoksi.

31) PIESTANY. Lomakeskus joen varrella: terveyskylpylöitä. Paljon pieniä hotelleja. Omakotitalon kokoinen pensionaatti, jossa 10 huonetta. Ravintolan etsintä, löytyi: kaikki muut asiakkaat olivat pohjoisafrikkalaisia siirtolaisia, joista osa poltteli vesipiippuja. (17. päivämatka 89 km)


MAANANTAI. Tylsää peltomaiden halkomista.

32) TRNAVA. 70'000 as. Kaunis historiallinen kaupunki. Asuttu jo kivikaudella. Merkittävä kauppapaikka keskiajalla. Matalia, kauniisti rapattuja taloja sekä jokin iso betonirumilus, ehkä teatteri tai konserttisali. Satoi. Bussipysäkeillä Slovakiassa rumat tilavat katokset.

33) BRATISLAVA. Leveä päätie eristää kaupungin Tonavasta (vähän kuin Jyväskylässä.) Yö reppuselkäisten turistien kansoittamassa hotellissa kauppakeskuksen 5. kerroksessa. Lähitienoon halvin kaiketi, mutta tuplasti kalliimpi kuin aiemmat Slovakiassa. Tilava, erikoisen muotoinen ullakkohuone maksoi 65 euroa. Vain mitätöntä ruokaa turistikadulla. 116 km.


TIISTAI. Tonavaa ylöspäin kohti ITÄVALTAA. Tonavan ylitys jyhkeää siltaa pitkin. Euroopan suosituin pyöräreitti ulottuu Saksan Passausta Budapestiin. 

34) WIEN. Yö halvassa liikemieshotellissa, jossa moni söi illallista työpaperit lautasensa vieressä. (19. päivämatka 73 km)


KESKIVIIKKO. Tonavan vartta lähteen. Läpi Wachaun kuvankauniiden viininviljelykylien.

35) WEISSENKIRCHEN IN DER WACHAU. Yöpyminen "Zimmer Frei"-paikassa, tilava, siisti, aistikkaasti sisustettu huone. Ravintolaa vain ei ollut. (20. päivämatka 100 km)


TORSTAI. Hyvin merkittyä Tonavan pyöräilyreittiä.

36) SPITZ.

37) MELK.

38) LINZ. Jokin kongressi oli täyttänyt kaikki keskustan hotellit. Majoitus kaupungin ulkopuolelta tuli paljon halvemmaksi, mutta kaupungin keskustan katseleminen sitten jäi pois. (21. ja pisin päivämatka 150 km)


**** Neljäs viikko alkaa:


PERJANTAI.

39) WELS. Keskisuuri kaupunki, perustettu jo Rooman vallan aikaan. Kävelykeskusta.

40) SCHWANENSTADT. Gasthof perheyritys, huone pihasiivessä 28 euroa - Itävallassa! Avokaulaisesti pukeutuvia naistarjoilijoita on ollut Slovakian Ruzomberokista alkaen, ravintoloiden kilpailukeinoko? (22. päivämatka 73 km)


LAUANTAI. 8 km rautatieasemalle, sitten TAAJAMAJUNAAN! Oma osasto matkatavaroille ja polkupyörille, koukut 7 fillarin ripustamiseen. 60 km:n matka fillarin kanssa maksoi 13 euroa.

41) SALZBURG. Nettikahviloita. Tarpeellisia ostoksia. Koukkaus SAKSAN puolelle! Kierto Chiemsee-järven pohjoispuolelta.

42) ROSENHEIM. Mukava halvahko hotelli, ruokakin saksalaiseksi siedettävää. Reitti saavutti Inn-joen. Päivämatka 92 km.


SUNNUNTAI. Saksasta taas ITÄVALLAN puolelle.

43) KUFSTEIN. Näyttävän näköinen pikkukaupunki joen varressa. Talot värikkäitä, 4-kerroksisia, jyrkkäkattoisia. Korkealla mäellä kaupungin yllä linna. Jokilaaksot uskomattoman kauniita. Valtavasti pyöräilijöitä.

44) INNSBRUCK, ajo vain läpi pysähtymättä!

45) KEMATEN IN TIROL. Kylä, muutama kortteli, ruutukaava, jalkakäytävät. Hotellin naapurina oli navetta suoraan jalkakäytävään rajoittuen! Päivämatka 126 km.


MAANANTAI. Inn-jokea ylös lounaaseen kohti St. Moritzia.

46) LANDECK. Hotelliin, joka tienvarressa mainosti saunaansa! (Päivämatka 76 km)


TIISTAI. SVEITSIIN läpi kapean ja jyrkkäreunaisenn rotkon. Tuollaisen solan armeija sulkisi yhdellä tykillä!

47) SCUOL. Kylä, jossa enemmistökielenä retoromania! Korkeutta 1260 metriä. Tie kulki kymmeniä metrejä keskustan yläpuolella. Laidalla pari hotellia, paremman näköinen oli täynnä, toisesta pieni ullakkohuone, 30 euroa. Naapuriravintolassa pasta-annos peräti 15 euroa! (26. päivämatka 72 km)


KESKIVIIKKO. Tie kohti St. Moritzia oli hauska ajaa.

48) ST. MORITZ. Aika jyrkkä nousu. Perillä kahvi ja omenatorttu.

49) MALOJA. Pieni turismista elävä kylä jyrkänteen reunalla. Kylän laidalta lähtee jyrkästi laskeva serpentiinitie kohti ITALIAA. Huikea näkymä alas laaksoon, jos ei olisi pilvistä. Tunneleihin on Alpeilla pakko tottua. Tuuletus on hyvä. Takaa lähestyvien autojen ääni kuulostaa pelottavalta.

50) VILLA DI CHIAVENNA, houkutteleva kylä heti Italian rajan jälkeen. Hotelli oli murju, 20 euroa. Huoneessa lavuaari, johon vain kylmää vettä. Vessa ja lämmin suihku käytävän päässä. (Päivämatka 103 km)


TORSTAI. Varttitunnin laskeutuminen Chiavennaan. 

51) CHIAVENNA, Kartan osto turisti-infosta. Como-järven itäpuolta kulkeva tie.

52) VARENNA. Pasta-ateria, sitten laivalla Bellaggioon.

53) BELLAGGIO. Pohjois-Italian järvet ovat kaikki samannäköisiä, jyrkkien vuorten reunustamia. Kapea ja mutkainen tie Comoon.

54) COMO. Sitten Milanon ohi lännestä 30 km etäisyydeltä.

55) GORLA MAGGIORE. Pienen maaseututaajaman ainoaan hotelliin. (Ensin kääntyminen pois Ecohotellista, jonka 1 hengen huonehinta olisi ollut peräti 150 euroa). (28. päivämatka 119 km)


***** Vielä viideskin viikko ehtii alkaa:


PERJANTAI. Melkein jokainen risteys on rakennettu liikenneympyräksi.

56) TORTONA. Turhankin tasokas hotelli kaupungin ulkopuolella, kun ensimmäinen hotelli oli kiinni. (29. päivämatka 120 km)


LAUANTAI. Tie kohti Rivieraa. GENOVAN ohi poikkeamatta.

57) SPOTORNO, jossa vasta kuudennessa hotellissa oli tilaa! (30. päivämatka 128 km)


SUNNUNTAI. Läpi turistirannikon: ALBENGA, ALASSIO, IMPERIA, SAN REMO, pysähdyksiä parin tunnin välein rantakahviloissa. Tie RANSKASTA MONACOON nousi 200 metrin korkeudelle. Ei kannattanut laskeutua Monacon keskustaan, vaan oikaista Ranskaan kuuluvien kaupunginosien kautta. Laskeutuminen riemukkasti kohti Nizzaa.

58) NIZZA, määränpää, jossa sovittu majoitus odotti. (31. päivämatka 147 km).

******

8355 -25 Soininvaara, Osmo: Fillarilla Nizzaan. 31pv 3395 km /9.3.25 (2007-08) Teos 2010 -2.p Nid 231 sivua oma lk.40.7

.

perjantai 21. helmikuuta 2025

830. Uutta Jyväskylästä 2025

Käyn Jyväskylässä vuosittain yöpymässä kahden tapahtuman aikaan: marraskuun Kirjamessut Lutakon Paviljongissa ja helmikuun Vanhan Kirjan Talvi Mattilanniemen Agorassa.

Antikvaari-kauppias Vantaalta valittaa, ettei oikeasti "wanhoilla" kirjoilla tehdä paljon kauppaa edes Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivillä. Vanhat kirjat merkitsevät yhä enemmän vain "käytettyjä" vastakohtana koskemattomille uutuuskirjoille.

Jyväskylän kaupunkikaan ei ole minulle enää uutuus. Olen yöpynyt siellä yhdeksässä paikassa ja käynyt kahdeksassa museossa.

Agorassa samat kirjanmyyjät edellisvuosilta vakiopaikoillaan. Torstai-iltapäivänä klo 15:30-19 kaikki rakentelivat myyntiosastojaan paitsi he, jotka tulivat vasta perjantai-aamuna. Muutamat yöpyivät viereisessä hotelli Albassa.

*

Yövyimme Albaa halvemmalla 5 kilometrin päässä pohjoisessa, retkeilymaja Laajiksessa, Laajavuoren laskettelurinteen alapäässä. Yksi yö maksoi 52 euroa kahdelta, myöhemmin varattu toinen yö 54 euroa. Rinteen valot sammutetaan ja kahvila menee kiinni kello 20. Kahvilan kiireinen ainoa työntekijä kirjasi meidät majoittujat klo 19:45.

Toisen kerroksen kapean huoneen 206 ikkuna oli itään Laajavuorentielle, eikä länteen laskettelurinteen aitio-katsomoksi, kuten vuosi sitten huone 216. Numerot kasvoivat ensin itäseinää pitkin pohjoiseen, kunnes kääntyivät länsiseinälle etelää kohti.

Huoneessa oli jääkaappi, televisio ja pesuallas. Sälekaihtimet ja verhot ikkunassa. Vähäinen valaistus, jota saattaisi täydentää laittamalla lisälampun johdon seinään. Käymälä oli käytävän varrella yhteinen 19 huoneelle, miehille kaksi istuinkoppia, kaksi pisuaaria ja kaksi pesuallasta, sekä perällä yksi suihkuhuone.

Lindströmin vedettävä ja automaattisesti takaisin säiliöön kiertyvä kankainen käsipyyhe loppui kesken! Ainoa vaihtoehto käsien pyyhkimiselle oli wc-paperi, joka oli loppunut toisesta kopista, ja toisessa kopissa istui tuntematon asiakas.

Vuosi sitten kirjoitin: Ensin loppui käsipyyhe automaatista, sitten wc-paperi. Pitäisi kulkea kengät jalassa, ettei kangastohvelin pohja tahmaantuisi pisuaarin vierestä eikä kastuisi vesilätäköstä pesualtaan edessä. - En muistanutkaan!

Käytävän varrella yhteiskeittiö laitteineen, vieressä ruokailu- ja olohuone, jossa iso TV ja näköalaikkunat laskettelurinteeseen. Sauna kellarissa, naisten ja miesten vuorot. Alakerrassa viehättävä takkahuone, jossa kaupunkilautapeli "Jyväskylä". Portaat, ei hissiä. Sisäpuoleltaan varsin kivan näköinen hostelli.

Kerroksessa ei vaikuttanut olevan muita vieraita kuin kolme tyttöä huoneessa 213 ja näkemättä jäänyt mies, joka istui paperillisessa wc-kopissa. Keittiö ja ruokailuhuone jäivät koko ajaksi omaan käyttöömme, toisin kuin vuosi sitten, jolloin siellä hihkui seurue klo 22 asti.

Televisiossa Bronson junassa. Hyvä yöuni klo 24-8, heräsin kahdesti hetkeksi, patja ja lakanat eivät hiostaneet. Ensin hieman kylmä. - Joissakin majataloissa nukkuja ikäänkuin uppoaa muoviseen patjaan, johon muotoutuu vartalon muotoinen allas, josta herää hikisenä ja vihaisena!

Luopuessamme huoneestamme toisena aamuna jätimme avainkortit huoneeseen. Kahvila ja reception avautuisivat kello 9, kuten laskettelurinnekin! Vuosi sitten kahvilan ainoa työntekijä vasta saapui talvivaatteissaan pihalta töihin juuri lähtiessämme klo 9 ja annoimme ulko-ovella avaimet hänelle.

**

Agorassa tapahtui perjantaina 7.2.2025 klo 12-19. Vapaa pääsy. Martti Ahtisaaren salissa: Kulttuurintutkimus nyt! Katja Meritähti: opinnoista kirjailijaksi. Laveajoki: Runoja. Maria Pihl ja Timo Suutarinen: Runokuvia. Dekkaripaneeli: Virpi Häneen-Anttila, Mikko Porvali, Timo Sandberg.

Lauantaina klo 10-16. Runousaamiainen. Keskisuomalainen kirjateko. Jussi Jäppinen: kirjantekijä. Ville-Juhani Sutinen: Emigrantit. Taru Salminen: Nobelisti Han Kang. Yli-Juonikas ja Harry Salmenniemi. Hanna Kuusela: Syytös. Raija-Sinikka Rantala: Elli. Anna Tapola: Puut liikkuvat öisin. Raha- ja postimerkki-huutokauppa. Kirjahuutokauppa.

***

Laajiksesta käsin kävin katsomassa Rantasipin kylpylähotelli Laajavuorta, joka sijaitsi kilometrin pohjoisempana. Vastaanotto matalassa keskiosassa hotelli- ja ravintola- tai kylpyläosaston välissä, muistaakseni toukokuulta 1974. Pakkasta oli vain muutama aste ja kaunis lumipeite ei ollut turhan paksu.

TUOMIOJÄRVI rantoineen oli näkemättä! Kävelin teitä itään KORTENIITTYYN. Asuintalojen kortteleita. Pieni kapea lahti oli nimeltään Rautpohja, kuten tehdaskin. Luontopolku kulki rantametsikössä. Kapeat polut olivat riittävästi tallattuja. Järven jäälle en mennyt ja joltakin polulta jouduin kääntymään takaisin. Polku kiersi päiväkodin ja koulun pihat, jotka olivat kovin meluisia, kun lapset huusivat ulkona välitunneilla. Jokunen koirantaluttaja.

HAUKANNIEMI oli iso ulkoilualue, pohjoiseen pistävä niemi, tyvestä kapea ja sitten levenevä. Seurasin pienen matkan koirantaluttajaa, mutta käännyin takaisin. Opastaulu lupasi erilaisia varustuksia, mutta turhan pitkä poikkeama tärkeämmältä reitiltäni.

Jatkoin kävelytietä ohi kahden koiran kokoontumisen. Pieni lintulava kuin seinällinen laituri rannassa. Asuinalue ja kartano oli KORTESUO, mutta suuralue oli KORTEPOHJA.

****

NISULA suuralue, jossa VIITANIEMI. Jo järven yli olin nähnyt 13-kerroksisen tornitalon, jota arvelin Alvar Aallon Viitatorniksi, mutta se oli hävinnyt välillä metsän peittoon. Kartan mukaan lähdin TAIDEPOLKUA luoteeseen ohi rivitalojen. Hiekoitusauto työssään.

Tulin STAVANGERIN rantapuistoon. Pientä komeutta, isoja puita harvassa, väliin jää näköaloja, mm. Aallon Viitatornille, jonka valokuvaamisen jätän myöhemmäksi. Pitkin rantoja maihin vedettyjä soutuveneitä. Venesatama vajoineen. Uimaranta pukukoppeineen ja ilmoitustauluineen. Eläkeläisiä naispareja päiväkävelyllään juttelemassa.

Valokuvaan Tuomiojärven yli kaukana valkeana aukkona metsärinteessä loistavan Laajavuoren laskettelurinteen, oikealla pohjoispuolellaan Matti Nykäsen hyppyrimäki. Sieltä asti olen kävellyt, ehkä 6 km. Kuvatessa pakkanen puree sormia ilman hansikkaita.

Kierrän Viitaniemen rannat, kuin U nurinpäin. Pohjoisimpana venelaituri, josta vene läheiseen Lehtisaareen. Lasten Liikennepuisto on lumihangen peittämänä puiston itälaidalla. Pienet liikennemerkit pistävät ylös hangesta. Alue on ensinäkemää laajempi kiertäen vajan ympäri. Martti Korpilahden polun risteys: jatkanko koilliseen rantoja pitkin, Taulumäkeen ja Tourujoen leveämmälle, minulle tuntemattomalle osuudelle? Vaiko kävelytietä lounaaseen Alvar Aallon suunnittelemalle tornitalolle, kyllä!

VIITATORNIN kuvaan ensin sivusta, sitten takaa ja lopulta JAROSLAVIN AUKIOLTA edestä, Kerroksia on 12 + pohjakerros. VIITANIEMENTIE. Paikallisbusseja tukee keskustasta, täältä pohjoisen kautta kiertäen eteläänkin, mm. Säynätsaloon. Jokin bussi pysähtyy 5 minuutiksi odottamaan klo 14 asti koululaisia, joista eräät olivat etuajassa pysäkillä, toiset taas juoksivat (tarpeettomasti) GRADIA:sta - ammatillisesta oppilaitoksesta tai viereisestä SCHILDTIN LUKIOSTA.

Kävelin lounaaseen isolle Nisulankadulle asti, jota itään, rinnettä ylös koilliseen. KISAKATU kaakkoon, vanhoja monimuotoisia idyllisiä omakotitaloja, mansardikattoja, pieniä torneja talon kulmassa. KOTIKATU lounaaseen samanlainen. SOPUKATU koilliseen, Tanhuantie, Pitkäkatu etelään ja IHANTOLANTIE rinnettä ylös Harjulle Vesitornin eteen. Rakennustyömaa rinnetien itäpuolella. Auto ajaa rinteessä ohitseni.

"Missä asut? - Kotikadulla... - Niin mutta osoite? - Kolmonen."

*****

LUONTOMUSEO Vesilinnassa. Näkötorni on sydäntalvella suljettu rauta-aidalla, avataan 14.2. Museon vartijatyttö tervehtii kopistaan. Joku nainen tarjosi hänelle myöhemmin maksua, mutta on vapaa pääsy, museokauppatavaraa myydään kyllä.

Sekoitan mielessäni Turun ja Jyväskylän eläinmuseot, onkohan täällä isompi? Kovin hämärä. Kamera näkee vähän paremmin. Kaloja jään pinnan alla kaislikossa. Nalle, karhunpoika. Paljon lintuja ja pieniä nisäkkäitä. Näyttely hienoista lintukuvista. Filmiesitys luontokuvaajan työstä, tyttö lumimaastopuvussa. Nuoripari ensitreffeillä museossa, tyttö selittää hieman vajaalla suomella venäläistä sukuaan, mummo evakko vai emigrantti? Viivynköhän 30-40 minuuttia.

Neron portaat eivät ole talvella kävelykunnossa. Laskeudun jyrkähköä hiekkatietä etelään Cygnaeuksenkadun yläpäähän. Hiekoitusta on lumen päällä eikä ole liukasta.

KIRJASTOSSA: HS ja Keskisuomalainen. Warkauden Lehdessä listataan 10 toimittajaa? Kierrätyshyllyssä on 8 scifikirjaa ja muutakin saksankielellä. Haenko myöhemmin? Säilön saksalaiset kirjat alimmalle hyllylle venäläisten viereen, eikä niitä kukaan muu parissa tunnissa viekään. Skeittailulehtiä, joiden valokuvissa tehdään taitotemppuja arkkitehtonisesti hienoissa miljöissä.

******

TAIDEMUSEO klo 15:50-17:30. Pientä ruuhkaa ovella... Jonotan tiskille Museokortin kanssa, mutta: tänään pääsy ilmainen, tosin vasta klo 16-18, mutta klo 15:50 lasketaan jo mukaan. Portaat kellarikerroksen Galleriaan ovat vielä suljetut: "Näyttelyä rakennetaan", lukee.

Uusi näyttely "AJATON KAUNEUS" avautuukin juuri nyt perjantaina 7.2.kello 16 ja opas alkaa esitellä sitä kovalla äänellä, portaikossa seisten. Kuuntelen yläkerrasta. Kaikki eivät mahdu kerralla kellariholviin katsomaan.

Minä kierrän yläkertoja, joissa eri näyttely "KOTIEN TAIDETTA". Siihen tavikset ovat saaneet tarjota parastaan kotoaan, saatteeksi kertoen oman tarinansa taiteen hankinnasta. Osa teoksista on päässyt vain tietokonenäytölle, olisikohan jopa 200 'reputettua' kuvaa, jotka selaan varmaan kaikki läpi, jaettu eri teemoihin.

Valokuvaan seinältä huvipuiston näkymän auringonlaskun hämärässä. Symbolista, vanhan ihmisen ilta, tivolin ilot ja värit pimenevät jo. Valokuvaan ikkunoista Kauppakadun risteyksen ja Kilpisenkadun ylös harjun suuntaan. Jyväskylän Taidemuseo on Kirkkopuiston pohjoislaidalla. Kuvaan sievän näkymän hetken ihmisistä-tyhjistä museotiloista tauluineen.

Sen jälkeen en löydäkään "Ajattoman kauneuden" vanhoista ja arvokkaista töistä (mm. Kaupungintalolta ja vauraista kodeista tuotuja) mitään erityistä kuvattavaa, käytettyäni suurimman osan ajasta paljon laajempaan "Kotien taiteeseen". Yläkerrosten ja kellarigallerian välissä pohjakerroksessa on museokauppa. Suklaakonvehteja kultakelta-kääreissä on jaossa avajaisten kunniaksi.

Haen scifikirjat kirjastosta ennen sulkeutumista klo 18. Minna Canthin salissa oli ollut yleisötilaisuus "VARAUTUMISESTA" kriiseihin ja otan sen esitteen pöydältä. Kävelen Agoraan. Matkan varrella on puurakennusten ulkomuseo "Toivolan Vanha Piha" koristeellisessa talvi- tai jouluvalaistuksessa yhä helmikuussa.

*******

LAUANTAI 8.2.2025. Syödään omaa aamiaista Laajiksen tyhjässä itsepalvelu-keittiössä ja ruokailuhuoneessa. Tyhjennetään hotellihuone ja jätetään avaimet pöydälle. Ajetaan 5 km Agoraan kello kahdeksan.

AALTO2-museo aukeaa klo 11 ja kirjasto klo 10. Käyn lukemassa Helsingin Sanomat (neljä sivua merentutkimusalus Arandan tutkimusmatkasta) ja "Keskisuomalaisesta" vajaan sivun artikkelin "Vanhan Kirjan Päivien" avajaisista eilen. Oman kaupungin antikvariaatin "Lukuhetken" kauppiasta on haastateltu.

Kauppakadulla katselin "Lukuhetken" ja "Jyväskylän Vanhan Antikvariaatin" näyteikkunat, sekä muistelin, missä konkurssin tehneen "Päijänne-Antikvariaatin" liikehuoneisto oli ollutkaan. Kuljin Kirkkopuiston halki ja muistin, että kirkko on aina jäänyt sisältä katsomatta, kun aukioloajat eivät ole sopineet.

********

AALTO2-museossa viihdyin klo 12-14:15. Tilapäisiä näyttelyitä: "Kankaan Tehdas" uudistettuna alueena. Olen nähnyt vanhimmat tehdasrakennukset Tourujoen rantoja seurailessani. Neljännessä galleriakerroksessa oli näytteillä kankaita, joita en kauan katsonut.

"Iittalan Lasin" taiteilija Erkki Vesanto (1915-90) näyttelyn aiheena. Värillisiä lasiesineitä. Lapsena opin vain Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan nimet, en tiennyt muita lasien suunnittelijoita.

Alvar Aallon perusnäyttelyssä istuin pisimpään penkillä pienessä "kirkkotilassa" katsomassa filmiesityksiä useista Aallon kirkoista ulkomailla ja kotimaassa. Kolmas käyntini Aalto-museossa yhden vuoden kuluessa. Kourallinen vieraita. Kahvila kiinni talvella.

Museokaupassa oli noin 60 erilaista kirjaa Aallosta. Kiinnostavimpia vain 10 euroa maksavat 48-sivuiset nidokset, noin 18 erilaista, joista kukin esittelee vain YHDEN Aallon suunnitteleman kohteen. Mikä valita? Olen käynyt katsomassa useimmat Suomessa, kuten Kauttuan, Paimion, Sunilan, Säynätsalon, kirkot, kirjastot, jne. Vasta EILEN näin Jyväskylän Viitaniemen VIITATORNIN.

Keski-Suomen Museon KeMun rakennuksen puolella jätin toisen kerroksen varhaisemman historian väliin, mutta viivyin 3. kerroksessa. Katsoin uudelleen osan Alvar Aallon seikkailusta koululaisena ihmettelemässä Jyväskylän satamaa, juna-asemaa, kouluja, paloasemaa ja muuta kaupungin vanhinta arkkitehtuuria.

Katsoin pienessä elokuvateatterissa uudelleen neljä vanhaa lyhytfilmiä Jyväskylästä. Olen nähnyt 10 filmin valikoiman monesti, mutta en liikaa, muistan osittain, en kokonaan. Keuruun, Äänekosken ja Jämsänjokilaakson jätin nyt väliin.

Jukeboxista kuuntelin yhden 1960-luvun alun Beatles-kappaleen. Arvaamaton laite, ei ole toiminut joka kerta käydessäni. Olen käynyt Keski-Suomen Museossa kai seitsemän kertaa 6-7 vuoden aikana vuodesta 2019 alkaen. Museokortilla.

*********

SOIHTU, Tiedemuseo. Seminaarinmäki, S-rakennus, auki klo 12-16. Olin käynyt Jyväskylän Yliopiston Tiedemuseossa vain kerran, marraskuussa 2021. Koska se oli lähellä Aalto2 -museota, ehtisin hyvin nytkin. Kuljin Seminaarinkatua koilliseen ja etsin ensimmäistä porttia mäelle. Poikkesin Kulttuuritalo Villa Ranan pihassa. Vasta Seminaarinaukiolta löytyi kävelytie rinteeseen.

Opastetaulut lukuisiin rakennuksiin olivat sekavia eikä museota ollut merkitty? Etsin ensin turhaan idästä, josta kävelin lumeen tallattua metsäpolkua länteen ja osuin oikean vanhan punatiilisen S-talon ovelle.

Tiedemuseo oli käytävältä heti oikealle. Siellä ei ollut ketään muita. Näytteillä Juho Jussilan puinen lautapeli Fortuna. Pulpetteja. Vanhoja piirrettyjä opetustauluja valittavina näyttöruudulta: valitsin Atollin - koralliriutat. Opetus- ja tutkimusvälineistöä oli museoitu.

Opiskelija-radikalismista saattoi lukea ja katsella valokuvia: propaganda-kylttejä kantavia 1960-luvun nuoria, rillipäisiä partasuupoikia ja viehättäviä minihametyttöjä. Edelliskerralla 2021 olin katsellut muutaman minuutin videoesityksiä. "Tissarin Taidekokoelman" sivuutin jo nähtynä, enkä muistanut katsoa toisesta salista, olisiko ollut jokin tilapäinen näyttely. Viivyin vain puoli tuntia klo 15:15 asti (viimeksi olin tunnin). Pitäisipä koko laaja Seminaarinmäki kierrellä joskus!

Kiersin Keskussairaalantietä mäelle Aalto-museon taakse. Karttani avulla osasin Kramsunpolulle, joka kääntyi suoraan alas kohti "Arto Sipisen raittia" Jyväsjärven Ylistönsillalle. Rautatien alitse oli tunneli, sitten silta yli "Rantaväylän" (E63 eli 9-tie Tampereelle). Ennen Jyväsjärveä käännyin koilliseen, kävellen Mattilanniemen yliopistorakennusten ohi AGORAAN.

***********

AGORASSA myymättä jääneiden kirjojen (90%) pakkaaminen takaisin banaanilaatikoihin ja pakettiautoon klo 16-17. Mukanamme oli 3 mustaa myyntipöytää ja talo oli tarjonnut 4 valkoista pöytää. Agora lainasi myös rullakot tavaran siirtoon sisältä pihalle.

Antikvaari-kauppias huomasi kadottaneensa hattunsa! Olisiko jäänyt retkeilymaja Laajikseen? Ajoimme sinne. Kahvilan ainoa työntekijä, nuori nainen, kertoi: "Kiireen vuoksi tänään ei vielä ole ehditty siivota huoneita... Voitte käydä itse etsimässä!" Hän lainasi avaimen.

Hattua ei löytynyt, mutta minä löysin hukkaamani sinisen kangaskassin ruokailuhuoneen tuolilta. Tiloja ei ollut siivottu (unohdin vilkaista käymälää: oliko vieläkään käsipyyhettä tai wc-paperia?) - "Kiireen" sijasta hostellissa taisi olla harvinaisen hiljaista! Lähes kaikki huoneista olivat vapaina, joten huonesiivoojaa ei ollut kutsuttu töihin viikonlopun korkeammilla palkoilla, vaan vasta maanantaiksi?

Ystävällinen ja miellyttävä kahvilan työntekijä lupasi ilmoittavansa, jos hattu sattuu löytymään. Wc-puutteet sivuuttaen "Laajis" on minusta sisäpuoleltaan mukavan näköinen retkeilymaja, jonne voin mielelläni tulla uudelleenkin.

***********

Jyväskylässä olen yöpynyt  9:ssä eri paikassa:

1) Hotelli Laajavuori: Laajavuorentie 30 (1974)

2) Ristonmaa yo-kylä: Helvintie 2 A (1990)

3) Kortepohja yo-kylä: Taitoniekantie 9 C (1991)

4) Forenom Hostel: Kauppakatu 20 (2019 + 2021)

5) Time Hostel: Vaasankatu 29 (2022)

6) Omena-hotelli: Vapaudenkatu 57 (2022)

7) Outdoor Hostel Laajis: Laajavuorentie 15 (2024 + 2025)

8) Finlandia Hotelli Alba: Ahlmaninkatu 4 (2024)

9) Airbnb-asunto Lutakossa: Varppaaja 7 A (2024).

.


829. Jyväskylän marraskuu 2024

Jyväskylässä Kirjamessut 23-24.11.2024 (la 10-18, su 10-17). Vantaalainen vanhojen kirjojen kauppias pakkasi vuokratun Ford-pakettiauton täyteen kirjoja jo torstaina ja ajoi Jyväskylään perjantaina klo 8-13. Tuulilasineste loppui kesken, mutta Lahdessa ystävällinen Hertzin mies lisäsi sitä, kun kuljettaja ei osannut avata vieraan vuokra-auton konepeltiä.

Nelostie E75 oli poikki Heinolan Lusissa, Rekka oli kaatunut lumipyryssä liukkaalla kelillä. Avoinna oli vain yksi kaista vuorotellen eri suuntaan klo 10:30. Autoja meni 11 jonossa peräkkäin. Toinen vantaalainen kirjakauppias oli aiemmin aamuvarhaisella joutunut kiertämään Jämsän kautta.

*

PAVILJONKI messu- ja tapahtumakeskus Lutakossa, B4-ovi. Autolla sai ajaa sisään, kunhan lumet oli harjattu auton katolta. Rakensimme klo 13-17:30 messuosastoamme, joka oli kooltaan 4x4 metriä ja avoin joka sivulle, jolloin asiakkaat voivat kiertää ympäri.

Lähellä osastoa olivat Silta-niminen esiintymislava sekä uusien kirjojen signeerauspiste. Kilpailevia antikvariaatteja mm. Sadun kirjat, uusi yrittäjä Divaari, Kyyhkyrinteen kirja, Jyväskylän Lukuhetki sekä Tampereelta Valli & Selin,

Sijoitin läntiselle pöydälle kolmeen riviin kaunokirjallisuutta. Ensiriville alati arvostettua Tammen Keltaista Kirjastoa. Toiselle riville Hermann Hessen kaltaisia klassikoita. Kolmannelle riville suomalaisia Mika Waltarista alkaen. Etelämmäs suositut osastot Fantasia ja Scifi, tieteiskirjallisuus, Stephen King, kauhu ja jännitys.

Etelään tulivat Sotakirjat, Eräkirjat, Historia ja tietokirjoja. Itään Lastenkirjat ja valikoituja esiinnostoja: komeat etukannet ylöspäin, sekä vielä suositut Löytölaatikot. Pohjoiseen esimerkiksi Ruokailu-aihe, kotitalous.

**

Perjantai-iltana majoittuminen kahdeksi yöksi airbnb-yksiöön vain puolen kilometrin päähän Paviljongista. Lutakon alueella, Jyväsjärven rannalla, Varppaaja-nimisellä kadulla, 8-kerroksisessa asuintalossa vuodelta 2001. Liukuovella eristetty makuualkovi. Keinutuoli. Televisiossa noin 20 kanavaa. Tuolit, pöydät, sohvat, keittiö, kylpyhuone ja pieni sauna! Mutta Ei Yhtään Kirjahyllyä!

Sälekaihtimet. Ikkunoista kaunis näköala Jyväsjärvelle! Suosittu vilkas kävelytie kulkee rannassa talon pihanurmikon ja järven välissä. Televisiossa Burt Lancaster Huijarisaarnaajana. Amazing Race Suomi, jossa jo harmaantuneen iäkäs mediajulkkis Kaarina kiroilee. Uni klo 23-6:30. Näytteilleasettajat pääsevät Paviljonkiin lauantaina jo klo 8 ja sunnuntaina klo 9.

Lutakon entisen Schaumanin teollisuusalueen polut kaartelevat hieman eksyttävinä. Pitkä savupiippu on maamerkki, jonka voi kiertää johonkin suuntaan. Joskus tulin kaartaneeksi vahingossa länteen Rantaväylä-moottoritien varteen, vaikka luulin olevani menossa itään Varppaajalle. Matkakeskuksesta pääsee korkeaa siltaa rautatien ja Rantaväylän yli Messuaukiolle, mutta hissi aukiolla on välillä rikki, kuten joskus myös liukuportaat juna-asemalla.

***

Kävin lauantaina 23.11.2024 klo 13-15:30 AALTO2-museossa Mattilanpellossa. Siellä vieraili juuri monia seurueita. Tilapäisnäyttely: Tove Janssonin alttarimaalaus ja Elsi Borgin suunnittelema kirkko. Katsoin vasta toisen kerran vakionäyttelyn Alvar Aallon töistä. Aalto-museo oli ollut vuosikausia remontissa ja näin sen ensimmäisen kerran vasta helmikuussa 2024.

Keski-Suomen Museon KeMun puolella ajoin hissillä 4. kerrokseen, jossa oli nyt esillä kuvataiteilija Helena Pilke. Jukebox eli levyautomaatti 3. kerroksessa ei tällä kertaa toiminut. Katsoin uudelleen 8 mustavalkoista lyhytelokuvaa Jyväskylästä ja Keski-Suomesta 1940-1950-luvuilta.

****

Kaupungin pääkirjasto Cygnaeuksenkadun ja Vapaudenkadun kulmassa sulkeutui lauantaina klo 16. Löysin sieltä 5 hyvää kierrätyskirjaa. Näin mielenkiintoisia paikallislehtiä Keski-Suomesta, sellaisia, joita en ollut koskaan ennen päässyt lukemaan. - Keräsin 1970-luvulla maailman päivälehtien näytteiden lisäksi myös joitakin paikallislehtiä, kuten "Puruvesi" Punkaharjulta. En ole kymmeniin vuosiin nähnyt niitä, vaikka ne jossakin pahvilaatikossa ovat yhä säilössä.

*****

Sunnuntaina 24.11.2024 seurasin Paviljongin ohjelmaa. Klo 10:30 lavalla jutteli rock-yhtye Nyrok Dolls: Mauri Kunnas, Kjell Westö, Pekka Seppänen, Pasi Heikura, Matti Toivonen ja Silja Sillanpää. (He esiintyisivät myöhemmin Tampereen Kirjamessuilla.)

Laura Halminen kertoi edesmenneestä Martti J. Karista, jonka kanssa oli tehnyt elämäkerran. Ilari Taskinen kertoi rintamasotilaiden kirjeenvaihdosta. Kimmo Ojala esitti "Yrjö Ärjylää", mutta poistuin heti kun osoittautui, ettei aiheena ollutkaan Masi-sarjakuvan kessu, kersantti Urho Ärjylä.

Entinen TV:n uutisankkuri, kirjailija Matti Rönkä kertoi kirjoittavansa kirjojaan kaksi liuskaa joka päivä. Osmo Soininvaaraa haastateltiin muistelmistaan, jotka olin jo lukenut. Muita kiinnostavia tietokirjojen aiheita olivat SUOMEN tulivuoret.

Poliisi Kale Puonti kertoi dekkareistaan, minkä seurauksena luin pian yhden niistä. Lapset, kaksi yläasteikäistä tyttöä, haastattelivat Aku Ankan suomalaisen piirtäjän Kari Korhosen. Myöhemmin toisella lavalla hänellä oli aikuinen haastattelija.

Kun Esko Aho puhui lavalla, katsomo oli täpötäynnä, Kun istuin viimeisellä rivillä, takanani seisoskeli Ben Zyskowicz, joka jutteli häiritsevästi tuttaviensa kanssa, niin etten kuullut Ahoa, tai kuuntelin liikaa Zyskowiczia.

Lavalla näin myös bestseller-dekkaristi KTM Satu Rämön Islannista, näyttelijä Martti Suosalon, sekä toimittaja Ina Mikkolan haastatteleman twerkkaajan: 'Tinze' Tia-Maria Sokka.

Kirjapöydät purettiin sunnuntain lopuksi klo 17-19. Ajomatka Helsinkiin kesti 6,5 tuntia klo 1:30 asti, kun välillä ruokatauko Joutsassa, kahvitauko ja kirjalastin tyhjentäminen Nummelan varastoon. Pimeä ilta, vähän lunta, kylmä tuuli.

.


tiistai 15. lokakuuta 2024

828. Tukholma 35. Beckholmen, Djurgården 2014

Sää lämpeni 8 asteeseen pääsiäisviikon tiistaina, huhtikuun puolivälissä 2014, kun aurinko tuli esiin. Minulla oli kesätakki ylläni ensimmäista päivää. Kävelin Katajanokalle, jossa katselin Wanhan Sataman luiskalta, miten Viking Mariellaan menevä pitkä ramppi täyttyi klo 16:30. Sitä ennen vain poistuvia alukselta, hyttisiivoojia varmaankin.

Pitkät jonot Vikingin terminaalin ala-aulassa palvelu-luukuille klo 16:50-17:00. Auki klo 17:20 asti. Vilautin passiani virkailijalle. Edelläni oli tyttöpari reppuineen, heidän passeissaan näkyi paljon leimoja. Katselin itäseinältä Finnjet-laivan muistovitriinin. Sen vieressä joku asiakas kävi Matkapoikien luukulla.

Minun kulkiessani rampilla oli jo väljää. Tulin yksin laivan portille, ohitettuani muutaman muun. Tanssityttö ja laivakissaksi pukeutunut "Ville Viikinki" olivat minua vastassa, tanssien molemmat. "Tervetuloa! Välkommen!"

*

Pieni kahden hengen sisähyttini B2 oli numeroltaan 4913 ja sijaitsi laivan peräpuolella, vasemman pitkän käytävän varrella. Hytin radiosta kuuluivat hyvin klo 17 uutiset kanavalta 1, aiheena Ukraina. Laivan omat ohjeiden kaiutukset kuuluivat huonosti. Radio Suomi, klo 22 uutiset 15.4.2014: Ukraina aloitti vastatoimet venäläismielisillä alueilla - valtasi lentokentän takaisin! Matkalukemisena "The Economist" -viikkolehti: Argentiina - 100 vuotta alamäkeä. Vuonna 1914 Argentiina oli henkilöä kohti vauraampi kuin Italia, Ranska tai Saksa!

Nukuin 6 tuntia yhtäjaksoisesti, en herännyt Maarianhaminassa käyntiin klo 4:25. Radio Stockholm kanavalla 1 klo 8 (Suomen aikaa 9): Uutiset Ukrainasta. Ruotsin Miljöpartiet korottaisi veroja (tupakkavero, ympäristövero ja tulovero). Pankkiryöstön kokeneilla pankkivirkailijoilla oli psyykkisiä oireita vielä 10 vuoden päästä tapahtuman jälkeen, aika ei ollut parantanut. Sääennuste Tukholmaan: + 10 grader, solig (molnar).

**

Kello 9:04 laivan kuulutus: "Tukholmaan saavutaan tunnin päästä. Maihinnousu tapahtuu vain kannelta 6. Nousin peräportaita kerroksen ja menin jonoon klo 9:55. Poistuminen käytävän ja aulan kulman "Maarianhaminan aukosta" laivan vasemmalta puolelta. Ohitin matkalla hitaita ja ehdin sataman ulkoilmaan klo 10:10. Kuljin rantaa pitkin länteen hitaampia ohitellen, kunnes oli kaiketi kävelijöiden kärjessä.

Gamla Stanin Skeppsbronilla vaihdoin kadun länsipuolelle. Hostel "2 kronor". Hotelli Reisen. Angolan suurlähetystö, lipussa punaista ja mustaa, sekä hammaratas, tähti ja machete (sirppiä vastaava), ovipielessä musta mies kangaspäähineessä.

Norrmalmille itäisin silta Strömbron ja sitten Blasieholmen. Loisteliaan Grand Hotellin lipputangoissa Suomen lippu ja 5 muuta. Tietöitä, asfaltointia, Skeppsholmenin sillan korvassa. En voinut kiertää niemeä ja National Museumia, vaan menin puiston halki itäpuolelle. Pysäköintialue. Puistossa patsaita. Kiersin Nybrovikenin lahden ympäri ja jatkoin kallista Strandvägeniä Djurgårdenin sillalle.

***

NORDISKA MUSEET mahtavassa, kauhuromanttisessa linnassa. Lapsiryhmä valokuvauksessa ulkoportailla. Turisteja liikkeellä paljon. Jatkoin etelään. Hiekkaiset ja multaiset jalkakäytävät.

Näin kaksi sinistä museo-raitiovaunua säilytyshallinsa oven edessä. AQUARIA VATTENMUSEUMIN ulko-oven päällä oli vesiputous ja ulkoseinä oli koristettu kaiketi bambupuulla. Lilla Almänna Grändin kujan ja GRÖNA LUNDIN huvipuiston ohitin itäpuolelta. DJURGÅRDSSTADEN käsitti joitakin kerrostalojakin etelärannassa.

****

BECKHOLMEN - pieni saari, jossa en ollut koskaan käynyt. Silta saareen oli puinen, jalankulkijoille ja autoille. Telakka-alue ja työpajoja. Beckholmenin kulttuuripolku turisteille: 7 rastia. Ensin kukkulalle, huipulla "Privat" talo. Postin jakeluauto ajoi viereeni. Postiljooni kävi jalan laittamassa kuoret ja lehdet kirjelaatikoihin. Näköalapaikkoja: kerrostalot näkyvät pohjoisessa. Erikoisia kasveja. Yksi mies käveli vastaan, muuten kuljin yksin.

Kolme Beckholmenin TELAKKAA: uusin kuiva-altainen telakka lännessä ja kaksi vanhempaa idässä altaat vedessä. Viking Mariella näkyi hyvin Saltsjön vastarannalla, aivan suoraan etelään "Pikisaaresta" ja Wasa-laivan uppoamispaikka 1628 oli juuri sillä välillä. Wasa nostettiin merestä 1961 ja sieltä löytyi hömmästyttävä Paavo Nurmen pienoispatsas, teekkarien jäynänä. Ennen uppoamistaan Wasa-laiva oli kulkenut meren pinnalla vain 20 minuuttia, Blasieholmista Kuninkaanlinnalle ja sieltä Beckholmenin edustalle.

*****

DJURGÅRDENISSA jatkoin kulkuani itään. Raitiotien raiteet jatkuivat vielä. Työmaa. Siirryin poluille ylemmäs. Kalliita ökyhuviloita. Tulin SKANSSENIN ulkoilmamuseon ja eläintarhan portille: Solliden, Sollidsbacken. Kuulin eläinten ja lasten ääniä. Näin karuselleja. Pääsymaksu 110 kruunua, vuosimaksu 550 kruunua aikuiselle ja yhdelle lapselle mukanaan.

SINGELBACKEN, tie itään. BELLMANSRO patsas - hautako? Risteys ja tienkysyjä, kysyi minulta. Lainasin miehelle karttaani.

SIRISHOVSVÄGEN pohjoiseen Djurgårdenin poikki. Eläinten häkkejä oli vasemmalla puolella lännessä, eivät kuitenkaan näkyneet. ROSENDALSVÄGEN kulki itään Rosendalin linnaa kiertäen. Palasin Djurgårdenin pohjoisrannalle, rannan kävelytielle

******

OSCARS KYRKA Naravägenillä, palattuani Östermalmille. Kävin suuressa kirkossa, jonne poikkesi muitakin. Näyttelu säveltäjästä, Kaksi pitkää kynttilää paloi ja lisäksi kaksi pientä lämpökynttilää. Katsoin alttaritaiteen ja lasimaalaukset kolmella sivulla, istuinkin muutaman minuutin. Kirkon itäpuolella Fredrikshovsgatanin toisella puolella olivat Fredriskhovin linnan kaksi rakennusta lastentarhana.

GARNISONEN Linnegatanin pohjoispuolella oli valtavan korttelin täyttävä kolmiosainen rakennus, jossa monien yritysten toiminimiä, seinillä yhtenäinen ulkoasu.

HISTORISKA MUSEETIN takana lännessä oli ulkomuseopuisto, jossa mm. Oxenstiernan Malmgård. Kahvila ja pihalla huhtikuun auringonpalvojia. Tallit.

STORGATANIA kuljin länteen. "Näringslivet" toimitalo. Ruskea "Muumitalo" kerrostalon pyöreänä nurkkana, Onkohan ollut Tove Janssonille inspiraationlähde? ARMEMUSEUMIN isolla pihamaalla mm. panssarivaunu. MUSIKMUSEET ja Kungliga Hovstallet eteläpuolella. Hevosten ulkoilutuslaite pihalla: kierrättää hevosia kehää ympäri. Almlöfsgatan luoteeseen ja kävelykatu Nybrogatan sen kanssa poikittain. Riddargatania ja Birger Jarls gatania luoteeseen Stureplanille. Biblioteksgatan Humlegårdeniin.

Kungliga Biblioteket Humlegårdenin puistossa. Pihalla auringonpalvojia. Muutamia ihmisiä menee sisään kirjastoon. Kahvila oikealla idässä, vaatesäilytys pohjoisessa, vahtimestarit, päällysvaatteet jätettävä naulakkoon.

Lyhyt RIMBOGATAN nousee ylös luoteeseen, josta vain portaat alas länteen Birger Jarls gatanille, jonka länsipuolella JUTAS BACKEN nousee jyrkästi Johanneksen kirkon puistoon Brunkebergin harjulle. KAMMAKARGATAN laskeutuu sieltä länteen. Jatkoin Adolf Fredrikin kirkolle, jonka luona on kirppis.

*******

MYRORNA - Pelastusarmeijan kirpputori. Lautapelit sivuhuoneessa. Kellarissa kirjat, lehdet ja äänilevyt. Ostin 20 kruunulla historiakirjan sanomalehdestä "Svenska Dagbladet 100 år 1883-1984". Uutisetusivut. "Kasse? Påse?" on kassamyyjien vakiokysymys. "Jag har min egen." Keltainen, melko läpinäkyvä muovikassini on Seriebodenista sarjakuvaostokselle saatu ja kirja mahtuu siihen. 

Kungsträdgårdenin länsipuolella kulkee Västra Trädgårdsgatan, jonka varrella oli "Swedish Matchs" - tulitikkukuningas Ivar Kreugerin "Tändstickspalatset", jota kävin katsomassa ulkoa. Sisäpiha, veistoksia, ihmisiä.

********

COMICS HEAVEN, Gamla Stanin Stora Nygatanin sarjakuvakauppa vasta klo 15:15-30. Selasin nopeasti peräpöydän ja sitten ovipielen. Omistaja-mies kassalla. Muitakin asiakkaita kävi tällä kertaa, yksi tyttö käytävän tukkeena, toinen vei puolet tilastani ovisuun halvalla laatikolla. Simpsoneita olisi. "Svenska MAD" 1973, 1977 ja 1998, viisi vanhaa lehteä, ruotsalaistakin aineistoa, maksaisivat vain 10 kruunua kappaleelta. Comics, suuri sarjakuvakirja numero 4 maksaisi 25 kruunua.

*********

Kuljin Slussenin pimeää kellarimaista kauppakujaa, jossa levyliike. Työmaa. Rinne alas, liikennevalot merenrantaan kävelytielle. Fotografiska Museet oli rajannut pihaansa eikä siellä ollut enää ilmaisen päivälehden Metron jakelutelinettä.

Saavuin Vikingin terminaaliin klo 16:05. Ville Viking ja tytöt tanssivat kuudennen kannen sisääntuloaukon luona laivan aulassa tervehdykseksi risteilijöille. Käytyäni hytissäni nousin klo 16:25 ulkokannelle 8 katsomaan laivan lähtöä ja alkumatkan maisemia. Mariella lähtikin vasta viivytyksen jälkeen klo 16:45. Kylmä tuuli, varjossa 12 astetta.

Laiva kääntyi, koska sitä ei ollut vielä aamulla käännetty. Keula oli jäänyt länteen päin. Sitten ohitettiin Beckholm läheltä. "Tuolla olin ollut joskus kauan sitten - eli tänään puolilta päivin!" Ohitettiin Waldemarsudde ja Manilla ja Djugårdenin kalliit huvilat. Etelässä kukkulalähiöt ja uusien asuintalojen työmaat. Kvarnen. Nackan kunnan kerrostalolähiöt.

Kuuntelin ruotsalaiset uutiset radiosta hytissä, sitten ruotsinsuomalaisten suomenkielisen Sisuradion. "Putinin puheet muistuttavat tsaarien puheita, kuin Aleksanteri I, kun hän perusteli Suomen liittämistä Venäjään". Tutkija vertasi aiemmin Suomen presidenttien puheita tsaarien puheisiin. Liikenneruuhkia Tukholman, Södertäljen, Essingenin suunnilla. Lauttaonnettomus Etelä-Koreassa, 300 ihmistä kateissa, neljä kuollutta vasta löytynyt. Huhtikuussa 2014.

**********

Yllä 35. laivamatkani Tukholmaan (71:stä):

1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989,

1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003,

2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014,

3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018,

11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.

.

827. Tukholma 36. Kastellholmen, Östermalm 2014

Lähdin Malminkartanosta M-junalla klo 16:04 ja jatkoin n. 16:35-50 raitiovaunulla 4T Katajanokan Viking-terminaaliin. Palveluluukkuja oli auki 4-5, joista pari ilman jonoa. Olin varannut verkosta Tukholman-risteilyn 2.-4. joulukuuta 2014, Viking Clubin hintaan vain 4 euroa. Sillä sain Gabriellan neljän hengen B4-sisähytin yhdelle matkustajalle.

Minulle arvottu hytti numero 5419 sijaitsi lähellä laivan keskipistettä, mikä olisikin rauhallisin paikka, jos laiva keinuisi myrskyssä. Kovan tuulen varoitus oli voimassa, tuulta alle 13 metriä sekunnissa. Hytissä odotti 4-paikkainen sohva valmiina. Kaksi yläpetiä ja toinen alapeti olivat taitettuina seiniä vasten. Radiokanavia 5: ensimmäiseltä kuului musiikkia, toiselta suomenkielistä iskelmän jollotusta. Kanavat 3-4 mykkiä, kanavalla 5 euotsiksi "Vädret" mm. Terminaaliin ajaneessa ratikassa kuultua: "Suomi amerikkalaistuu huonolla tavalla", 3 poikaa matkavarustein.

*

Aamulla lähdin hytistä klo 10:10. Vasemmalle, vasemmalle, suoraan käytävää, oikealle. Tyhjää ramppia pitkin, pian käytävän mutka ulos, vaihtoehtoina hissijono tai liukuportaiden ruuhka tai väljät kiinteät portaat, matkustajien jonon häntä oli täällä, "Mennäänkö maisemareittiä?" joku suunnitteli.

Kävelin rantaa pitkin Slussenille. Kaksi tyttöä valokuvasi vuorotellen toisiaan, Gamla Stanin Skeppsbronin talorivi taustanaan. Jotkut olivat tulleet ensimmäista kertaa, minä 36. kertaa Tukholmaan. "Gondolen" Maria-hissin yläpäässä näytti olevan remontissa.

**

Gamla Stanissa ylitin Skeppsbronin liikennevaloista. Kuljin kujaa Norra Bankogrändet Järntorgetille. Österlånggatan, Södra Benickebrinken. Kävelin pitkää ja kapeaa Baggensgatania, ehkä ensimmäisen kerran? Köpmantorgetille ja Köpmanbrinkenille. Valokuvasin, matkapuhelimeni Nokia Lumia oli vielä uusi. Pyhä Yrjö ja Lohikäärme näköispatsaana. Eteläkorealainen pyysi minua ottamaan hänestä valokuvan kamerallaan.

Bollhusgrändet ja Slottsbacken, kirkot Finska kyrkan ja Storkyrkan. Källargrändet Suurkirkon edestä Suurtorille, jonne oli rakennettu Joulutori. Ei ollut lunta joulukuun alussa 2014, oli kuiva pilvinen sää, aurinko pilkisti vasta iltapäivällä vähän. Valokuvia Pörssitalon portailta. Koululaisia oli tekemässä piirustustehtäviä. Esikoululaisten ryhmiä jonotti Storkyrkaniin.

***

Västerlånggatan - Stallbronin silta, Riksgatan, kiersin F.d. Riksbankenin lännestä rantaa pitkin, Bankkajen. Riksbron Norrmalmille, Fredsgatan itään, Gustav Adolfs Torgille. Strömgatan Norrströmin pohjoisrantaa pitkin, Kaarle XII:n torille ja patsaalle. Kungsträdgården, joulumarkkinat, yksi kirjapöytä, Luistinrata, jossa kolme paria parhaillaan pyörähtelemässä Kaarle XIII:n patsaan ympäri.

Västra Trädgårdsgatan. Tändstickspalatset, pyöreä sisäpiha, valokuvasin. Olin lapsena lukenut kirjan "Nero ja huijari", ruotsalaisesta tulitikkutehtailijasta Ivar Kreugerista. Täällä hän asui ennen vararikkoaan. Sitten itään Hamngatan, Berzelii Parken, Nybroplan, Nybrokajen. Hotellista tuli juuri ulos suomenkielisiä liikemiehiä.

Blasieholmsgatan ja -torg. Kansallismuseon puistoon. Suljetussa museossa oli edelleen menossa monivuotinen remontti. Rantaa pitkin Skeppsholmsbro-sillalle.

****

SKEPPSHOLMEN. Kuljin mennen-tullen itärantaa. Östasiatiska Museet pitkässä vanhassa makasiinissa mäen päällä. Ajotietä. Palasin alas rantaan taas vanhalle nosturille. Rantalaituria. Brobänken. Djurgårdenin lautta haki rannasta muutaman matkustajan. Lapsiryhmäkin, puoli tusinaa. Jotkut leikkivät hippaa laivaa odotellessaan. Teatteri (Mod.dans.) Kastellholmsbron.

KASTELLHOLMEN. Kiersin ulomman pikku saaren vastapäivään kulkien, lännestä aloittaen. Kävellen molemmat saaret tuntuivat oikeastaan aika isoilta verrattuna kartasta saatuun mielikuvaan. Valokuvasin meren yli: Gröna Lundin huvipuisto, Viking Gabriella etäällä satamassaan. Södermalm. Nousin kallioille, joilla olin istuskellut Sadun kanssa Interrail-kesänä 1989. Nyt joku muu istui paikalla yksinään. Punaseinäinen kaunis iso linna KASTELLET.

Palasin siltaa Skeppsholmenille. Joulukuun sää oli niin viimainen, että täytyi laittaa pipo päähän. Hotelli, pitkät makasiinit, joiden välistä kuljin. Pihoja. Arkkitehtuurimuseo ja Moderna Museet. Kävin museokaupassa. "DIY (tee itse) pelit": väritä itse Ludon pelilauta tai viisi muutakin peliä. Koristele 350 tarralla Gaudi-aiheinen kirja tai väritä Gaudin arkkitehtuuri-piirroksia.

Museon pihalla valokuvasin automaattisesti liikkuvan veistoksen. Se oli aidattu, käynnistettiin muualta. Useat komeat ja värikkäät veistokset. Västra Brobänkenilla rannassa en käynyt. Olin 1990-luvulla yöpynyt siellä kaksi yötä af Chapman-laivan hytissä, retkeilymajassa.

*****

ÖSTERMALM sitten. Ohi Kuninkaallisen tallin, Kungliga Hovstallet. Sotamuseo, Armemuseum. Hedvig Eleonoran kirkko. Poikkesin Östermalmin kauppahallissa. Ulkomailta tulleita romanikerjäläisiä kadulla. Storgatan. Työnantajajärjestöjen talo. Valokuvasin erään talon kulmatornin, joka muistutti kummallisesti Tove Janssonin Muumipeikkojen taloa! Väri oli ruskea eikä sininen.

HUMLEGÅRD ja Humlegårdsgatan. Iso puisto oli pistänyt kartasta silmään kuin New Yorkin Central Park, kun nuorena en ollut vielä käynyt Tukholmassa. Keidas kivierämaassa. Kasvitieteilijä Linnen patsas kukkien keskellä. Pohjoislaidalla lasten leikkipuisto, jossa rakennelmina mm. leikkijuna ja monta leikkitaloa. (Tukholmaan voisi tulla lapsiperhe päiväksi kiertämään erilaisia leikkipuistoja.) Idässä kukkulalla Scheelen patsas matalalla jalustalla.

******

RUNEBERGSGATAN länteen, Birger Jarls gatanin yli. Tegnergatan, Sveavägen, Adolf Fredrikin kirkko, iso Myrorna -kirpputori Olofsgatanin kulmassa. Lautapelit yläkerrassa. Kirjoja alakerrassa eli kellarissa.

Kello 15 minulle alkoi tulla jo kiire ehtiäkseni Gamla Stanin sarjakuvakauppaankin. Matkan varrella kohti etelää poikkesin kuitenkin myös Hötorgetin kauppahallissa. Konserthuset muistuttaa pylväineen Suomen Eduskuntataloa, mutta on siniseinäinen. Kuljin Drottninggatania Sergelin torin ohi, tavallista reittiä.

*******

COMICS HEAVEN puoli neljältä. Kaksi suomalaista poikaa yhdistivät 60 kruunua ostokseensa. Kalle Ankan ulkonäköä jäljittelevä sarjakuva. Juttelivat Rochefortin tytöistä (Catherine Deneuve siskoineen), vuoden 1967 ranskalaisesta Jacques Demyn elokuvasta. Aarresaari Marvel 1970-luvulta. Vanha kanneton Retu (Flinta) 1 kruunulla. En innostunut ostoksiin.

********

Tuli kiire laivalle, jonne matka kestää minulta sarjakuvakaupasta yleensä puolisen tuntia. Slussen, kulku remonttitöiden välistä. Eri tunneli kuin ennen, pitkä ja kapea, veikin minut Saltsjöbadenin rautatien yli junan pääteasemalle. Palasin takaisin, mutta silti päädyin yhä rautatien pohjoislaidalle, Stadsgårdsledenin etelälaidalle. Siinä oli tiestä matalalla aidalla erotettu tallattu kinttupolku, jota pitkin pääsi kallioleikkauksessa oleville kiviportaille asti, ja siitä kohdasta liikennevalojen avulla autotien yli merenrannan puolelle, tavalliselle rannan kävelytielle.

Ehdin kello 16 terminaaliin. Kuljin automaattiportista yksinäni. Yläkerrassa oli ruuhkaa Viking Cinderellalle, joka teki lyhyitä Ahvenanmaan-risteilyjä. Käännyin vasemmalle kohti Helsinkiin menevää Viking Gabriellaa. Toisellakaan automaattiportilla ei ollut muita matkustajia kuin minä, vain kaksi vartijaa. Risteilykuvien valokuvaajat olivat vielä paikallaan, mutta juttelivat vain keskenään, kun ei ollut asiakkaita.

.