Hangon Kirjallisuuspäivät järjestettiin 4. kerran maaliskuun viikonloppuna 22.-23.3.2025. Esiintyjinä 14 kirjailijaa, mm. Risto Isomäki, Anni Kytömäki, Caj Westerberg ja Pajtim Statovci. Kirjamyyntiä. Niinpä perjantaina vantaalainen "antikvaari" pakkasi Nummelasta 29 banaanilaatikollista kirjoja Volkswagen-merkkiseen Hertzin valkoiseen pakettiautoon ja ajoi Hankoon klo 14:20 mennessä.
Hangon kaupungintalon 2. kerroksen juhlasalin lämpiössä Vuorikadun puolella odotti jo viime vuodelta tuttu myyntipaikka: ovensuussa 2 isoa pöytää, joita kauppias vielä täydensi kuudella koottavalla omalla pöydällään. Naapurissa olivat kirjankustantajat Aviador ja Libraria, salin perällä tilapäinen kahvila, josta huolehti hankolainen tllausravintola B&B Korsman.
Runsas kirjavalikoima siirrettiin laatikoissa nokkakärryllä ja tavarahissillä pakettiautosta taloon ja levitettiin pöytäliinojen päälle selkämykset ylöspäin. Ruotsinkielistä kirjallisuutta oli mukana harmillisen vähän. Myyntipaikka tuli valmiiksi klo 16:45.
*
Autossa navigaattori neuvoi mutkikkaan reitin Hangon Kaupungintalolta pikkuhotelliin "B&B Korsman": Vuorikatu, Kulmakatu, Oikokatu, Ratakatu, Vuorikatu, Korsmaninkatu. (Auton piti kiertää Vuorikadun kävelykatuosuus). Funktionaalinen valkoinen kivitalo törrötti osoitteessa Korsmaninkatu 46, kadun eteläpuolella. Pohjoispuolella oli junarata, jota katu seurasi parin kilometrin matkan Appelgrenintien tasoristeykseltä Länsisatamaan saakka.
Pieniä hotellihuoneita oli yläkerrassa 9, numeroituina 21-29. Kapean käytävän varrelta löytyi kaksi käymälää ja kaksi suihkuhuonetta. Käytävästä avautui ikkuna puutalojen ympäröimälle sisäpihalle. Kierreportaat olivat varsin hankalat ja niissä oli liikuttava varovaisesti, koska niiden valaistus oli hämärä! Käytävän valot syttyivät liikekytkimellä.
Ahtaaseen hotellihuoneeseen ei sänkyjen, yöpöytien ja vaatenaulakon lisäksi mahtunut edes tuolia tai televisiota. Ikkunan takana vyöryivät meluisasti rekka-autot ja kymmenien vaunujen pituiset tavarajunat satamaan tai sieltä pois. Kaikkien tavaravaunujen seinien alaosia koristivat graffiti-töherrykset. Henkilöjunat Hangosta Raaseporiin, Tammisaaren kautta Karjaalle, olivat vain kahden noottorivaunun pituisia, ulkoseiniltään siistejä, kauniin valkovihreitä.
Äänieristys oli vähäistä. Naapurihuoneen pariskunnan juttelu kuului ensimmäisenä iltana, mutta toisena ei, ehkä hekin olivat kuulleet ääniä tai puheenaiheet olivat loppuneet. Vuoteet olivat mukavat. Vieraille oli varattu pyyhkeiden lisäksi kylpytakit. Kylpytossut olivat avaamattomissa muovipusseissa, mutta kertakäyttöisiä ei raaski tuhlata, ne jäivät odottamaan seuraavia.
Hotellin vastaanotto sulkeutui kello 18; sen jälkeen vieraat kulkivat avaimella sisäpihan ovesta. Pihalla pysäköivät naapuri-puutalojen autot. Vieraiden pysäköinti oli vain yhden talon takana Tarhakadun päässä. Kävimme illalla elokuvissa "Kino Olympiassa", Vuorikatu 11.
**
Lauantaina aamiainen oli katettu alakerran ruokasaliin klo 8:30-11. Vain yhden vaalean leivän viipaleita, mutta vastaleivottua. Yhtä lajia juustoa ja kinkkua. Ohuita kurkku- ja tomaattisiivuja sekä appelsiinin siivuja. Salaattikasviksia. Lämmintä munakasta pieninä kuutioina. Puuroa, mysliä, jogurttia, hilloa. Lasikannussa hyvää laimentamatonta appelsiinimehua, jossa mukana hedelmälihaakin. Kahvia ja pieni kakkupala. - Samanlainen leipä ja muu valikoima sekä lauantai- että sunnuntai-aamuna. Aamiaista myytiin muillekin kuin yöpyjille 20 euron hintaan!
Erikoisuutena oli pienessä viinilasissa tilkkanen punaista hedelmämehua, melko mitättömän makuista, petyin. - Muistelin Limingan kunnan Park-hotellin aamiaisen "tyrnimehu-inkivääri-shottia!" joka oli samankokoinen annos, mutta tyrmäävän mieleenjäävä keväällä 2023!
***
Lauantaina kello 9:30 kävelin Korsmaninkatua länteen ensimmäiselle poikkikadulle, Puistokadulle, joka päättyy kävelijöiden ja pyöräilijöiden alikulkukäytävään. Alitin junaradan Kadermonkadulle ja käännyin vasemmalle rautatieaseman laiturille.
Junan odottajia varten oli rakennettu pohjoislaiturille 2 sadekatos läpinäkyvin muoviseinin. Missään ei näkynyt matkustajajunan aikataulua! Mahtava funktionalistinen asemarakennus (Jarl Viking Ungern), mutta kyltti sen edessä kertoi, että talo ja piha ovat ainoastaan "Hangon Asemahotellissa" majoittuvia varten! Rakennuksen pohjoispuolella oli myös komea moniovinen sisäänkäynti entiseen odotushalliin Asematorin puolelta. Tori oli pysäköintialueena, sen länsipuolella oli iso S-Market, jonka kyljessä Hesburger ja muita palveluita.
Rautatien ylikulkusillalta alkavan Halmstadinkadun toisella puolella oli erikoinen pylväillä seisova Hyvon Kudeneuleen talo, nykyisin asuntoja parvekkeineen. Sen pohjoispuolella oli (talon arkkitehdin mukaan) Revellinkatu. Kuljin Esplanaadia ohi R-Kioskin ja K-Supermarketin. Poikittainen Raatimiehenkatu oli niin kapea, etten huomannut poiketa.
Käännyin Linjakadulle etelään ja tulin Pitkäkadun kulmassa entiselle teollisuustalolle, johon oli sijoitettu Hangon Museo. Ulko-ovi ei ollut vielä auki (ark. klo 10-18, la-su 11-16) ja pihaporttikin oli suljettu. Jatkoin rautatietä seurailevaa Pitkäkatua länteen ohi Mannerin Konepajan.
Hangonkyläntien kohdalla Pitkäkatu muuttui Tulliniementieksi. Radan ja tien välissä olivat Rydjeberg ja hautausmaa, jotka eivät näkyneet tielle. En poikennut, koska pyrin päämäärääni Tulliniemelle. Tie kapeni vaatimattomaksi kylätieksi, jonka varrella oli perinteisiä takavuosikymmenten omakotitaloja.
Pallbobergetin kohdalla tie kääntyi luoteeseen. Lännessä oli sataman iso pysäköintikenttä. Luoteessa oli porttikaari Tulliniemen luontopolulle, jota edelsi 250 metrin kävelytie Luontopolun alkuun Gåsörsbuktenin merenrannalle. Seurasin koiranulkoiluttajaa. Reittiä rajasivat satama-alueen verkkoaidat.
****
Merenrannalla Luontopolun alussa oli informaatiotauluja, puinen porttiaukko reitille, sähköinen laite kävijälaskuri ja jalkojen alle pätkä pitkospuutietä. Maastopolku oli tänä keväänä kuiva ja helppo kävellä (vuosi sitten keskeytin puolen kilometrin jälkeen liejussa ja liukkailla jäillä). Nyt maaliskussa 2025 aloitin luontopolun klo 10:30. Opasteina oli tiheästi maahan työnnettyjä valkopäisiä keppejä tai vaihtoehtoisesti puihin kärjelleen kiinnitettyjä valkoisia puisia neliöitä.
Polku seurasi aluksi hiekkaista ja soraista merenrantaa, ja oli aidattu rantaluonnon ja lintujen suojelemiseksi. Ennen Gåsörsuddenin niemeä polku kääntyi lounaaseen, sisämaahan. Tulliniemen ulkosataman rakennuksia ja varastoitujen tuontiautojen kenttä vilkkui välillä puiden lomasta. Infotaulussa kerrottiin kiintoisasti vaikkapa lepakoiden muuttoväylästä!
Näkyviin tuli "sotamuistoja": venäläisten miehittäjien 1940 ja vuosina heidän jälkeensä saksalaisten sotilaiden rakentamia puisia parakkeja. Saksalaiset olivat odottaneet noutavia laivoja. Sodan jälkeen 1948 - 1960-luvulle asti naisten työleiri! Talot olivat kokonaan tai puoliksi romahtaneita. Puita kasvoi lattian läpi, lieden savupiippu törrötti pystyssä, katto ja suurin osa seinistä puuttui tai niiden hatarat jäännökset lojuivat vinksallaan. Verkkoaita eristi talot luontopolusta. Kieltokyltti: "Pääsy kielletty!" Saastunutta maastoa.
Luontopolun laatu vaihteli: välillä leveää, suoraa, sopivan pehmeäpohjaista, nopeakulkuista. Sitten kapeaa, mutkittelevaa, epätasaista, juurakkoista, karkean soraista tai kivistä, tai kallion nyppylöillä pujottelevaa. Jäljessäni kulki koiraa taluttava seurue. Vastaani tuli tai takaa ohitseni kiirehti yksinäisiä vaeltajia tai pariskuntia, mukanaan joskus jalusta kameralle.
Infotaulu kertoi välillä: kävelty 1,9 km ja jäljellä 1,6 km päätepisteeseen Uddskatan, josta on käveltävä aivan sama (3,5 km pitkä) reitti takaisin. Luontopolulta oli lyhyt sivuhaara länteen Kalskärenin luotojen suuntaan, jossa kalliolla oli U-muotoisella nuolella merkitty kääntymispaikka. Vain poluilla sai kulkea, ympäröivä luonto oli rauhoitettu!
*****
Tunnin käveltyäni luontopolulla tulin Uddskatanin kallioiselle etelärannalle. Kuperat ja vaihtelevasti epätasaiset rantakalliot olivat minusta epämukavat kulkea talvisaappaissani, vaikka olivatkin sentään kuivat. Päätin jättää viimeiset runsaat sata metriä käymättä.
Kellon lähestyessä kahtatoista oli muita kulkijoita tullut yhä enemmän. Jotkut (naiset) tervehtivät vastaantulijaa, vastasin samoin. Katselin miten hyväkuntoinen urheiluasuinen nuori pariskunta loikki kiveltä ja kalliolta toiselle, enkä halunnut sekaan. Viivyin ja valokuvasin 15 minuuttia. Olin Suomessa niin etelässä kuin voin! (Tulliniemen luotsiasema aidatulla satama-alueella työntyy hiukan etelämmäs kuin Uddskatan!)
Lähdin paluumatkalle klo 11:50. Luin tarkemmin infotauluja, joita olin tullessa laiminlyönyt. Valokuvasin taloraunioita. Käväisin sivureitinkin päässä. Muita kulkijoita vaelsi yhä enemmän molempiin suuntiin. Kallioilla loikkinut urheilijapariskunta ohitti minut tietysti toiseenkin suuntaan. Gåsörsbuktenin merenrannalla oli pari lintuja kiikaroivaa pariskuntaa kamerat vakaasti jalustoilla.
Aidan toisella puolella, meren rannalla, kävelyltä kiellettyä luonnonsuojeluvyöhykettä pitkin vaelsi vastaani pariskunta puhuen keskenään venäjää. Kieltotaulut olivat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Saavutin luontopolun alkupisteen uudelleen noin klo 12:45. Suunnittelin ensin jatkaa suojelematonta merenrantaa pitkin pohjoiseen. Veneitä oli siellä rannoille vedettyinä. Sitten ajattelinkin kävellä helpommin tai varmemmin Lämmittäjänkatua pohjoiseen Kappelisatamaan. Siellä olisi nähtävyytenä ainakin Kappelin muistokivi?
******
Mutta muistinkin, että aioin käydä Hangon kirjastossa, joka sulkeutuisi lauantaina jo klo 14. Aioin myös hakea elokuvateatterin aulan kierrätyshyllystä eilen valitsemani 4 kirjaa, kunhan "Kino Olympia" avautuisi ennen klo 14 alkavaa päivän ensimmäistä näytöstä. Olin aikonut käydä Hangon Museossakin! Ja halusin kuunnella Markku Nummelinin esitelmän Hyvinkään-Hangon rautatiestä, kaupungintalon juhlasalissa klo 15.
Minulle tulikin kiire taittaa kilometrejä pitkin Esplanaadin jalkakäytävää itään kohti keskikaupunkia. Aika kului kellossa 5 tai 10 minuuttia kerrallaan, enkä koskaan ollut edistynyt niin paljon kuin toivoin!
Halmstadinkadun sillalla junaradan yli mietin miten pääsisin nopeimmin Vuorikadulle? Valitsin väärän reitin. Oikokatu mäkeä ylös kaakkoon. Tornikatu koilliseen. Vuorikatua pätkä takaisin luoteeseen, numeroon 11, Kino Olympia. Kävelin siis kiertotietä. Neljä kirjaa odottivat siinä vaihtohyllyn päässä, johon olin ne perjantai-iltana järjestänyt.
Sitten ehdin Hangon Kaupunginkirjastoon Vuorikadulla vasta kahdeksan minuuttia ennen sulkeutumisaikaa. Sielläkin oli kierrätyshylly, jota vain enää ehdin selailla, löytämättä kuin yhden huonokuntoisen Nero Wolfen (joka sekään ei sitten edes ollut Rex Stoutin itsensä kirjoittama, vaan Robert Goldsboroughin). Kirjasto näytti oikein runsaalta, siistiltä ja tilavalta. Ulko-ovi avautui liiketunnistimella, kättä näyttämällä.
*******
Kävelin Hangon historiallisen pääkadun Bulevardin läpi. Viimevuotisen yöpaikkani "Hotelli Bulevardin" ovessa luki lapussa: "Suljettu väliaikaisesti". Tilalle oli kuitenkin tulossa uusi Omena-hotelli, ilman aamiaishuonetta, joka jaettaisiin useammiksi makuuhuoneiksi.
Katselin tyhjän Hangon kauppatorin ja linja-autoaseman lasikatoksen, jossa ei ollut aikatauluja sen paremmin kuin juna-asemallakaan oli ollut. Kolme Hangon Kirjapäivien mainosta oli kuitenkin liimattu lasiseiniin!
Kävelin Korsmaninkadun lounaispään Länsisatamaan asti ja sitten Satamakatua itään. Pysäköintialueen eteläpuolella näin lepotasantein kolmeen jaksoon jaetut rautaportaat korkealle mäelle, "Kuningatarvuorelle"! Kiipesin sinne. Jonkin ajan päästä joku nainenkin kapusi ylös.
Kuningatarvuorelta avautui näköaloja, parhaimmillaan koilliseen Itäsatamaan (puisine makasiineineen) ja ylemmäs niiden taakse kirkolle, punaiselle vesitornille ja keskikaupungille. Luoteissuuntaan saattoi katsella rahtilaivaa laiturissa Hangon Länsisatamassa. Viheraluetta oli varustettu lankkuteillä ja puusilloilla. Etelämpänä kohosi rautahäkkyränä näkötorni, nimeltään "Myrskytorni"? Tätä en ollut tiennyt! Hauskaa että löysin!
Kuningatarvuoren itäreunaa oli hankolainen kiviyhtiö Granit Oy louhinut ennen. Näkymänä oli nykyisin komea kallioleikkaus, kuten Turussa Korppolaismäessä Aurajoen rannalla.
Itäsatamassa ei ollut vielä maaliskuussa yhtään venettä laiturissa. Sataman kahvila vuokrasi pieniä katolla ja seinillä varustettuja mopoautoja, kenties veneistä maihin nousseille? (Hinnasto: 2 tuntia 25 euroa, 4 tuntia 35 euroa, koko päivä 60 euroa.)
Kaupungintalon Kirjapäivillä klo 15 Junaharrastaja Markku Nummelin kertoi puoli tuntia tuoreesta Hangon rautatie -kirjastaan ja lupaili VR:n puolesta, että juuri sähköistetylle Karjaan ja Hyvinkään rataosuudelle tulee myös henkilöjunien liikennettä! Junat eivät kuitenkaan pysähtyisi vainhoilla väliasemilla, kuten Nummelassa. Kuulijoita arvioin salissa olleen noin 40 henkilöä.
********
Nepalilainen ravintola Esplanaadilla oli suljettu, mutta "Avataan taas kesällä!" Lähin vaihtoehto oli Hesburger S-Marketin talossa Asema-aukiolla.
Ajelimme Tvärminnessä klo 16:50-18:20, Appelgrenintieltä Täktomintietä itään. Kävelimme edestakaisin kilometrin pituisen luontopolun Högholmen-saarelle. Reitti näytti parhaalta ilmakuvassa pysäköintialueella. Ensin polku mäntymetsän läpi, sitten kahden lankun levyistä pitkospuutietä, pitkin hiekasta kasautunutta matalaa kannasta, korkealle kohoavaan pikku saareen, jonka rantaa kiersi polku etelään näköalapaikalle. Tvärminnessä oli nimetty teitä Juhani Aholle ja Venny Soldan-Brofeltille, joilla oli ollut siellä kesämökki.
*********
Sunnuntaina 23.3.25 kävelin aamulla rantoja pitkin. Rantakadun puistossa kerrottiin kuudella isolla informaatiotaululla hyvin Hangon historiasta monin kuvin. Katsoin Itäsataman punaisten puumakasiinien takana kivimakasiinia, jossa Hangon Museo oli ennen toiminut. Nyt siellä oli taidegalleria. Kaupunki aikoi myydä tilat, mitä suunnitelmaa vastaan kuvataiteilijat keräsivät allekirjoituksia adressiin Kirjapäivillä.
Olinko ennen kiertänyt Tehtaanniemen rantoja pitkin? En muistanut. Rantaan avautuivat näköalat kylpylähotelli Regatan uusien rakennusten ikkunoista. Kävelytie kulki pätkinä avointen kallioiden välillä. Penkkejäkin oli tarjolla istumiseen, kuten Hangossa hyvin muuallakin, jopa Tulliniemen luontopolunkin varrella.
Kuljin Merikatua ohi Siirtolaismonumentin ja Vapaudenpatsaan pitsihuvilaiselle Appelgrenintielle. Hotellivieraita meni portista d'Angleterren pihaan. Pääsisikö Uimarintietä tai Stormvägeniä rantaan ohi talojen?
Kuuluisan Hangon Casinon rantapuolella näin yllättäen Bambin näköisen kauriin loikkivan yli avonaisen Kylpylänpuiston! Samassa rannalla kytkemättömänä ollut koira säntäsi huippuvauhtia jahtaamaan kaurista! Isäntä juoksi koiransa perässä puhaltaen vähän väliä kimeään pilliin ja huutaen turhaan: "JURI! TAKAISIN! JURI!" Koira ei piitannut vähääkään. Kauris, koira ja isäntä katosivat peräkkäin Puistovuorten metsään, enkä nähnyt heitä enää koskaan.
Vaeltelin itsekin Rakkaudenpolkua ja puisia portaita Puistovuorille. Siellä kohtasin turistien lapsiperheitä. Hiidenkirnut jäivät huomaamatta, mutta olen jo nähnyt niitä mm. Askolassa. Levein kävelytie vaikutti vanhalta kivetyltä tykkitieltä, alueella oli ollut sotavarustuksia. Palasin tenniskenttien ohitse ja ylitin Appelgrenintien Parkdammen-puistoon.
**********
Kävelin Koulutietä ja Korsmanninkatua itään, ohi rautatien seisakkeen! ja yli Appelgrenintien tasoristeyksen, jossa toimivat puomit ja liikennevalot. Koillispuolella junaradan laidalla oli kookas keltainen tehdasrakennus, joka oli kuulunut "Hangon Keksille" vuoteen 1940 eli Neuvostoliiton miehitykseen asti. Seinää koristi kuuluisa, silmät sikkaralla naurava keksin-pyöreä kuu-naama, josta on tullut sanonta: "Nauraa kuin Hangon Keksi!" (Niin sanottiin vielä luokkatoveristani "Tepa" Jakobsonista 1970-luvulla Espoossa.)
Österlångbergen oli erikoinen iso luonnonpuisto keskellä omakotiasutusta. Kenties huonoa rakennusmaata, sekaisin suota, paljaita kallioita ja louhikkoa? Yritin puistoon jo Panimokadulta (Bryggaregatan), mutta tonttien välisellä vapaalla kaistaleella luki "Pääsy kielletty"! Menin pohjoisesta Kapteeninkadulta. Pikkupoika näytti isälleen taitojaan jyrkkien kalliorinteiden kiipeilijänä. Metsän keskelle oli rakennettu pelikenttä. En luottanut pääseväni kinttupolkua Perämiehenkadulle (Styrmansgatan) vaan palasin Kaptensgatanille, jota loppuun asti länteen. Harjakattoisia puolitoista-kerroksisia omakotitaloja. Joitakin oli rumasti laajennettu epämuodostumalla, yksikerroksisella "elintasosiivellä".
Kävin Tiilitehtaan puistossa saakka, aioin Tiilitehtaantietä Hangonkylään asti. Mutta huomasin ajan kuluneen nopeasti! Kello 13:30 minulle tulikin kiire Hangon Museoon, jotta ehtisin myös Kirjapäiville klo 15 kuulemaan dekkaristi Matti Remestä.
Kävelin Hangon Haagankatua ja sitten kävelypolkua koulun ohi Haaganpuistoon, jonka poikki viistosti Linjakadulle. (Helsingin Haagassa olen asunut.)
***********
HANGON MUSEO (Pitkäkatu 17) oli vuonna 2024 muuttanut Linjakadun kulmaan, Mannerin Konepajan yhteen vanhaan tehdasrakennukseen. Edelliset vuosikymmenet museo oli ollut Itäsataman pienessä kivimakasiinissa.
Pitkäkadun puoleisessa tyylikkäässä talonpäädyssä oli ovi ainakin museon toimistoon, mutta nuoli näytti vasemmalle kohti verkkoaidan avointa porttia sisäpihalle. Siellä oli epämääräinen ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta jonka jälkeen edempänä sisäpihalla luki "Pääsy kielletty!" Mietin klo 13:45 avaanko pihaoven vai palaanko kokeilemaan katuovea tai sen ovikelloa?
Runsasviiksinen keski-ikäinen mies saapui sisältä avaamaan pihaoven. Hän ei sanonut mitään, mutta kysyin, pääseekö tästä museoon? Hän vastasi yksisanaisesti myönteisesti. Tuulikaapissa näin varastoituna Museota mainostavan "standin", kaksiosaisen harallaan seisovan mainostelineen, jota ei ollut laitettu ulos museon aukioloajaksi sunnuntaina klo 11-16.
Kävelimme myyntitiskille. Näytin Museokorttini lukulaitteelle. Mies luki pitkään tietoja, jotka kortinomistajasta tulivat näkyviin tietokonenäytölle. Museossa ei ollut muita eikä sinne tullutkaan ketään, tuskin oli käynytkään.
Lipunmyyjän selän takana oli väliseinämä, jonka takana olivat museon kokoelmat pienen yksiön kokoisessa näyttelytilassa, ehkä 4m x 7m = 28 neliömetriä. En hämmmästynyt, koska olin lukenut internetistä "8 kuukautta vanhoja" kävijöiden arvosteluja viime vuodelta 2024. Museo oli keskeneräinen muuton jäljiltä! Mutta luulin, että sitä olisi talven aikana jo laajennettu? (Ilmeisesti kesän näyttelyt avautuvat toukokuun puolivälissä).
Seinillä oli maalattuja kuvia entisajan pienestä Hangosta ja aikoinaan kuuluisista hankolaisista. Oliko Korsman, jonka kadulla asuin, laivanvarustaja tai merikapteeni? Oliko Nycander, jolle oli myös nimetty katu, ollut upseeri, jonka vaimo oli kaupingin hienoin rouva? Lasivitriinissä oli asiakirjoja ja Hangon aseman pienoismalli. Itsekseen seisoskeli ihmisen kokoinen majakan pienoismalli. Hankolaiset olivat asuneet maakuopissakin! Engelsmannit olivat polttaneet Hangon Krimin sodassa 1853-56, jolloin "se Oolannin sota oli kauhia!"
Kävelin eteenpäin viereiseen valtavaan tyhjään tehdassaliin, koska näin siellä veneen perävaunussa. Se ei tainnut olla museoesine, vaan jonkun kesäinen kulkuväline. Muuta ei näkynyt, en kävellyt pitemmälle tyhjyyteen. Opasteita tai kieltoja ei ollut.
Lipunmyyjä ei sanonut mitään retkestäni. Yleensä museoväki neuvoo tai sanailee mielellään jotakin. Kuvittelin virkailijan palkkatuella työllistetyksi tai harjoittelijaksi, aiemmin pitkäaikaisesti työttömäksi joutuneeksi keski-ikäiseksi teollisuuden duunariksi. Ehkäpä hän olikin ruotsinkielinen, eikä mielellään halunnut joutua puhumaan koulussa vaikeasti väkisin opiskeltua suomen kieltä.
Näyttelyn hitaaseen katsomiseen meni 15 minuuttia. Ulko-oven viereisellä seinällä oli lisäksi pöydällä ja hyllyllä runsas museokaupan valikoima kirjallisuutta Hangosta (sekä esineitä matkamuistoiksi). Selasin kirjoja toiset 15 minuuttia! Opin, että Jeja Roos oli ollut opettaja ja kunnallis-vaikuttaja, hänellekin oli nimetty katu, jolla olin kulkenut vuosi sitten. Ajattelin, että voisin lukea ainakin jonkin kirjan Hangon historiasta, jos löytäisin siihen aikaa? Huudahdin lipunmyyjälle "Kiitos" poistuessani ulko-ovesta ja hän vastasi samoin.
************
Kävelin reittiä Pitkäkatu - Raatimiehenkatu - Esplanaadi - Halmstadinkatu (silta junaradan yli) - mäkeä alas - Vuorikatu! Nyt osasin suoraan, toisin kuin vielä eilen. Poikkesin 3. kerran elokuvateatteri Olympiassa, johon ei ollut tullut uusia kierrätyskirjoja. "Lumikki" -elokuva veti sisään paljon lapsiperheitä ja tyttöporukoita.
Kirjapäivillä klo 15:00 graafikko Matti Remes alkoi kertoa Hanko-aiheisista Ruben Waara -dekkareista, joita oli kirjoittanut jo 13 kpl. (Luin ensimmäisen). Juha Roiha haastatteli. Aluksi kolmasosa puolesta tunnista kului "Rikos Hangossa" -televisio-sarjan ruotimiseen, kunnes kireä nainen takarivistä keskeytti: "Puhutaan jo KIRJOISTA! Alkoi ärsyttää..." Remes kertoi kirjoittavansa uutta tekstiä vain kaksi tuntia päivässä, sitten turtuu, eikä keksi enää uutta. Aiemmiin kirjoitettua voi aina editoida. (Kalle Päätalo ei kuulemma kirjoittanut "tiiliskiviään" kuin kolme ja puoli liuskaa päivässä!)
Remes sanoi alkavansa kirjoittamisen tietämättä vielä kuka on lopulta murhaaja? (Enid Blyton kirjoitti samalla tavalla). Hanko-dekkareissa on vain yksi murha kirjaa kohti, etteivät kaupunkilaiset loppuisi kesken. (Agatha Christiellä oli kolme murhaa pikkukylässäkin). Lyhyet virkkeet Remeksellä ja kaikki kirjat suunnilleen saman pituisia, "kun enempää ei päähän kerralla mahdu". Sitten Kirjapäivät päättyivät sunnuntaina klo 15:30.
***
Hangosta enemmän blogissani vuosi sitten: 2024 Huhtikuussa:
811. Hangossa: 1973, 1994, 1996, 1997 ja 2024
.