Kävelin Luukkiin Vihdintietä Konalasta ja palasin metsätietä ("Reitti 2000") Vantaan Varistoon.
*
Espoon Vapaaniemen yhteiskoulun (Iivisniemen Kaitaan lukion) syysretkipäivä 1970-luvulla vietettiin useimmiten kävelemällä 10 kilometrin ympyräreitti Luukin metsäpoluilla, Luukkaan retkeilyalueella. Luontovaellukset olivat koulupäivistä parhaita, ainakin luokkaretkien ja ekskursioiden jälkeen.
Etelärannikon koulunpihalta Pohjois-Espoon Luukkiin vietiin lapset tilausbusseilla, mutta asuessani Vihdintien varrella Helsingissä tuli mieleeni kävellä koko reissu Vihdintietä Luukkiin ja metsäpolkuja takaisin. Kartan mukaan pyöräily- ja kävelytie seuraa kätevästi Vihdintietä Kalajärven ohi Luukkiin saakka!
**
LÄHDIN 22.5.2022 (sunnuntaina) kotoa klo 11 ja palasin kotiin klo 20, joten 9 tuntia käytin kävelyyn, joitakin minuutteja seisoskeluunkin, mutta en lainkaan istuskeluun. Menomatka Konalasta Vihdintietä 3 tuntia Luukkiin, "Sininen kierros" Luukissa 1,5 tuntia. Paluumatka Luukista "Reittiä 2000" Vantaan Varistoon 3,5 tuntia ja Varistosta teiden jalkakäytäviä Konalaan 1 tunnin verran.
Mittailin kartoilta matkoiksi Konala - Luukki 15 mk (mutkineen). Luukin Sininen polku 5,6 km. Luukista "Reitti 2000" Vantaan Varistoon 14 km, Varistosta Helsingin Konalaan 6 km, yhteensä 41 km.
***
KONALASTA kävelymatka alkoi Hilapellon puiston virtaavaa ojaa myötäileviä polkuja pohjoiseen. Idässä verkkoaidan takana Konalankujan teollisuusrakennukset on vastikään keväällä 2022 purettu ja tonttia tasoitetaan rakennettaville asuinkerrostaloille. Puistopolkujen varrella on useita penkkejä sekä koristeina pari muualta tuotua vanhaa aidanpätkää, kolmas historiallinen aita etelämpänä kukkulalla.
Hilapellontien ja Riukutien ylitykset, välissä metsikkö, sitten niityn yli näköala Konalantien, Vihdintien ja Malminkartanontien vilkkaaseen liikennevalo-risteykseen. Suorin polku pohjoiseen oikaisee synkän tuuhean metsän läpi käytöstä poistetulle Vihdintien bussipysäkille, jonka kohdalla on jalankulkijoiden alikulku Vihdintien koillispuolelle.
VIHDINTIETÄ myötäilee erillinen kävely-pyörätie, suuntana luode, kohoten välillä kummulle. Toisen kummun kohdalla voi valita alemman tai ylemmän reitin: jälkimmäiseltä pääsee kävelysiltaa Vihdintien yli Lehtovuoren "Pikkukaupunkiin" tai hiekkapolkua itään Malminkartanon täyttömäen ohikulkupolulle.
Paperitien liikennevaloristeyksestä ajavat autot Pelicanin pienvarastokopeille (aiemmin tainnut sijaita Amerpap) ja Betonitietä lajittelemaan jätteitä Sorttiasemalle. Torpantien metsäpolku oikaisee kohta pohjoiseen, Vantaan Rajatorppaan, mutta Vihdintie jatkaa luoteeseen.
Rajatorpantien ison liikennevalo-risteyksen jälkeen jalankulkijoiden tienviitta neuvoo Lahnukseen polkevia alittamaan Vihdintien lounaispuolelle, korkeiden kerrostalojen varjoon. Koillispuolen kävelytie ohittaa vielä uuden Lidlin myymälän, mutta päättyy Vapaalan kohdalla (palaan illalla sitä kautta).
Koivuvaaran teollisuusalueen jälkeen lännessä on Pähkinärinne Lammaslammenteineen. Vihdintie kaartaa välillä hieman oikealle, suunnaten luoteen sijasta pohjoiseen. Ainontien / Martinkyläntien risteyksessä ennen "Kehä III:n" risteystä tulee harmittava työmaatiedotus: suora kevyen liikenteen väylä on katkaistu, vaihtoehtoinen reitti alittaa Vihdintien kiertääkseen risteyksen idän kautta, kaukaa ainakin jalankulkijan mittapuulla. Tulisiko lisämatkaa mutkittelusta epselvillä hiekkapoluilla ainakin puoli kilometriä?
Uusi kävelysilta, kauniisti kaarteleva, on idässä rakennettu Kehä III:n yli. Tilapäisissä opasteissa on puutteita ja arvailtavaa. Tolpassa olevat viitat tai koko tolppa on monin paikoin käännetty ilkivaltaisesti vääriin suuntiin. Looginen päättely auttaa: jos muistaa ennestään edes jonkin viitan kohteen oikean suunnan, muiden viittojen osoitukset ovat yleensä samassa suhteessa vääriä.
Paluu Vihdintien länsipuolen kävelytielle tapahtuu liikennevalojen turvin karttaan merkityn Kakolanmäen kohdalla. Vihdintien suunta kaartuu taas pohjoisesta luoteeseen.
Länteen, Pikkujärven niitylle, houkuttelevat minut pitkospuut yli soisen maaston, kolme lautaa vierekkäin. Kun vasen lauta päättyy, keskimmäinen jatkaa ja oikealla alkaa uusi lauta, ja sitten päinvastoin, elävää mutkittelua. Oikotie Askiston kylään, Lehtokujan päähän. Talvella liukas, sateella veden peittämä. Askistontie pohjoiseen muodostaa pitkän kateetin Vihdintien hypotenuusalle, jolle palaan Askistosta. Askiston muistan erityisesti Askiston Valinnan myymäläautosta, joka viime vuosituhannella kiersi jopa Espoon Kaitaalla, pysähtyen Kaitamäki 6:n pihassa. Viettelysten vaunu karamellejä ostaneille lapsille.
Timmermalmin ja Smedsmossenin välinen autio taival Vihdintiellä, sitten Odilammen tienhaara pohjoiseen, Vihdintien suunnatessa entistä enemmän länteen. Eteläpuolella Örkkiniitty, Örkiängen.
Kalajärvelle vihdoinkin! Koulullinen ja kirjastollinen pieni palvelutaajama. Tässä vaiheessa matkaa jalkojani väsyttää eniten! Kääntyisinkö jo takaisin, poiketen kenties vain Kalajärven itsepalvelukirjastossa?
Kalajärveltäkin vielä vajaat 2 km Luukkiin, ehkä käynkin vain kääntymässä? Luukinjärvi jää metsän peittoon etelässä. Sitten näen muutaman ihmisen kävelevän niityn poikki Luukin kartanon suunnalta lounaasta, luoteeseen kohti kapeaa vihdintien alikulkua jalankulkijoille.
****
LUUKKI. Vihdintien alikulun pohjoispuolella pysäköintialue. Karttatauluja, tienviittoja ja koristeportti vaellusreiteille. Oma tarkoitukseni on lähteä suorin tein "Reitille 2000", jota pitkin palaisin Vantaalle, mahdollisimman lähelle Konalaa.
Portista alkaa vain Sinisen (5,7 km) ja Keltaisen (8,5 km) kierroksen yhteisosuus pohjoiseen. Lähden seuraamaan sitä reittiä, kun en näe muuta vaihtoehtoa. (Vasta tehtyäni koko 5,7 km:n Sinisen kierroksen saavun pysäköintialueen koillisreunaan, 100 metrin päähän, josta minun olisi pitänyt heti lähteä, mutta sinne ei ollut opasteita!)
Muitakin kulkijoita on, varsinkin vastaantulijoita, rouvaspareja koirineen (hihnassa) tai perheitä koirineen (hihnassa). Joskus koirat kohtaavat ja rähisevät. Kierrän sinistä reittiä myötäpäivään, päinvastoin kuin "Nuuksion retkeilyoppaassa".
Polku on leveä ja sen pintaa lienee vastikään keväällä kohennettu karkealla soralla, johon olen pettynyt. Tasaiseksi tallautunut maapohja ilman juurakkoja olisi jaloille pehmeämpi kulkea. Mutta joka tapauksessa metsä virkistää heti sekä sielua että jalkoja, asfalttitien jälkeen.
Reitti on hyvin merkitty. Lyhyiden välimatkojen jälkeen aina jonkin puunrungon kummallekin puolelle on erikseen kiinnitetty keltainen sekä myös sininen vinoneliö pystyyn. Kirkasväriset salmiakkikuviot.
Aluksi noustaan ylämäkeä. Metsä on vanhaa ja tuuheaa. Polun varressa on sekä hajonneita tai rikottuja tekstitauluja, että uudempia, paremmassa kunnossa olevia numeroituja selostustekstejä luonnon ihmeistä. Aiheena vaikkapa "Neva ja räme".
Lännestä kuuluu ääniä Hepolammelta, jota poikkean katsomaan 50 metriä polulta sivuun. Lammella jotkut "heittävät talviturkkinsa", uivat ehkä kevään ensimmäisen kerran. Myöhemmin polku laskeutuu melko jyrkästi aivan Hauklammen länsirantaan, vesirajaan. Jotkut ovat pysähtyneet leveämmälle ranta-alueelle kenties kaloja katselemaan.
Olen jatkuvasti ihmetellyt, miksen ole tullut "Reitti 2000:n" haaraan? Lopulta tulen pohjoispisteeseen, risteykseen, josta Keltainen reitti kääntyy länteen ja Sininen itään. Itäisimmän polun maapohja on vihdoinkin miellyttävä, ilo asteltavaksi: tasaisen siistiksi mutta joustavaksi polkeutunutta multaa ja hiekkaa ilman karkeaa soraa tai juurakkoja.
Yhtä matkaa Sinisen reitin kanssa kulkee vihdoin myös "Reitti 2000" itään. Lopultakin ymmärrän karttaani. "Reitti 2000" on merkitty sini-valko-sini-kuviolla hieman harvempiin puihin kuin Siniset salmiakkikuviot. Joskus puuta kiertää nauha, jossa ylimpänä ja alimpana kaistale sinistä, välissä kaistale valkoista, kolme yhtä leveää värinauhaa. El Salvadorin (tai Kreikan ja Israelinkin) lipuissa on myös sini-valko-sini-nauhaisuutta, mutta lisäksi koristekuviot.
Aluksi Sininen+2000 kiertää Hauklammen jyrkkää ja jylhää itärantaa. Paljon mäkiä. Polku on miellyttävästi hiukan kapeampi ja luonnonmukaisempi kuin kelta-sininen oli. Paljon kaatuneita, paikoilleen lahoamaan jätettyjä komeita vanhoja puita polun varrella. Lintujen laulua ja tikan koputtelua.
Ohitan hitaasti kävelevän pariskunnan, kenties ensitreffeillä, mies selostaa pitkästi, nainen myötäilee väliin lyhemmin, mutta hyväntahtoisesti. Poikettuani hetken sivupolulla katselemassa ympäristöä ohitan parin pääreitillä uudelleen. Olenko ainoa yksin kulkija? Joku keski-ikäinen nainen kävelee minua vastaan yksin ja tervehtii: "Hei!" Vastaan tervehdykseen, se tuntui itse asiassa mukavalta!
Jos kierrän eri kerralla ison kierroksen Luukissa, aion yhdistää Sinisen ja Keltaisen reitin toisistaan eroavat osuudet, jättämällä niiden keskimmäisen yhteisosuuden pois, ikävine sorapintoineen!
*****
REITTI 2000. Saavun etelän päätepisteessä jo tulomatkalla näkemäni pysäköintialueen eri laidalle. Omasta kartastani ymmärrän nyt Reitti 2000:n lähtevän itään pitkin hiljaista autoillekin sallittua hiekkatietä: Vanhaa Luukintietä! Mitään tienviittaa tai opastetta ei ole risteykseen pystytetty. Vähän myöhemmin tulee harvakseen vastaan puissa tai lyhtypylväissä "Reitti 2000:n" sini-valkoinen-sini-nauha tai -kuvio, melkeinpä vain teiden risteyksissä!
Myllyjärven etelärannalla Vanha Luukintie on asfaltoitu kotikatu useille uusille tai kiiltävän hyväkuntoisille huviloille tai omakotitaloille, kuin milläkin pientaloalueella. Lyhtypylväässä kuitenkin risteyksessä Vaellusreitin sini-valkoinen-sini-kuvio. Idempänä, vähän ennen vilkkaan Lahnuksentien ylitystä, mainostaa ilmoitustaulu Vanhan Luukintien sivussa aukiota "Lahnuksen ja Takkulan toriksi". (Takkulan kylä on merkitty karttaani Vihdintien varrelle 4 km lännemmäksi.)
Lahnuksen tien ylityksen jälkeen Reitti 2000 seuraa itään asfaltoitua, komeaa mutta hiljaista, Korpilammentietä, kunnes tienhaarassa ei jatka tietä Hotelli Korpilammelle vaan tietä viihdekylpylä Serenaan! Korpilammen hotelleineen olen vuosia sitten nähnyt, maltan jättää poikkeamatta.
Serenan lähellä on valtava tyhjä pysäköintialue. Yksityisalue, pysäköinti vain asiakkaille. Onko Serena remontissa, vai eikö sesonki ole alkanut, en tiedä, en ole Serenaa ennen nähnyt. Länsipuolella on kesäisen vihreä hiihtohissirinne, autio Laskettelukeskus. Yhtä pikkuautoa pari nuorta remontoi Serenan rakennuksen edessä, muuten autiota. Reitti 2000:n nauhamerkit linjaavat reitin Serenan kentän nurkalta puomilla suljetulle metsätielle. Kurkilampi ohitetaan pohjoispuolelta.
Kartalta huomaan, että pääkaupunkiseudun asutus on melko tiivistä Kehä III:lle asti. Sen jälkeen asutus leviää kuin sormina pääteiden varteen, joiden välissä on taloista tyhjiä metsiä ja soita. En tiedä, miksi Reitti 2000:n käyttämä metsätie on rakennettu, puunkorjuutako varten? Taloja tien varrella ei ole lainkaan. Leveyttä on neljän pari-askeleeni verran, ainakin 4 metriä, turhan paljon vain pyöräilyä ja kävelyä varten.
Yhden tuvan havaitsen reitin varrella, hieman ylempänä mäellä. Se onkin vaeltajien yöpymissuojaksi rakennettu laavu. Ulkopöytä on työnnetty talveksi puoliksi sisään, puoliksi katoksen alle. Edessä ulkona on muurattu tulisija ja sivummalla puuvaja. Ajattelen istahtaa hetkeksi, klo 17 asti, mutta koska kello onkin jo 17, jatkan matkaa istahtamatta.
Autiota ja hiljaista. Hurjan jyrkkiä mäkiä ylös ja alas! Mukavampia jaloille ja selälle kavuta ylöspäin, vaihtelua selällekin, jos kapuaakin hieman kyyryssä. Liukkaalla kelillä olisi mahdotonta päästä alas, ellei sitten liukumäkeä lasketellen. Pari yksittäistä pyöräilijää ajaa hurjaa vauhtia vastaan.
PETIKONHUIPPU vaikuttaa erikoisemmilta nähtävyydeltä reitin varrella? Reunoiltaan kiviksi louhittu, pyramidimaiseksi muuttunut kalliokukkula, vaiko täyttömäki, vaiko molempia? Reitti kiertää ison verkkoaidatun alueen myötä-päivään. Nauhoittavasta kameravalvonnastakin varoittavia kylttejä. Alueelle kulkee erikseen oma ajotie etelästä. Sunnuntaina työmaa hiljainen.
Tulen reitin vilkkaimpaan T-risteykseen, jossa on vankat lankkuihin kaiverretut opaste-viitat: tie länteen vie Luukkiin, tie pohjoiseen vie Keimolaan (3 km) ja tie etelään Myyrmäkeen. Etelästä kuuluu ääniä, pyöräilevä pariskunta saapuu ja jatkaa Keimolaa kohti. Keimolasta tulevat toiset pyöräilijät ja kääntyvät länteen Luukkia kohti.
Reittiosuuden toinen laavu tulee vastaan parin kilometrin päässä ensimmäisestä, Vantaan Petikossa, jo kaupunkilähiön vilkkaan lenkkeilyradan itäisen lenkin varrella. Laavun edessä istuu pariskunta ja poluilla kulkee muitakin ihmisiä. Reitiltä poikkeaa vaihtoehtoisiakin polkulenkkejä, vaikkapa Vehkalaan, Myllymäelle, Tyttömäelle tai Keimolanmäelle.
Vehkalanmäessä ojan ylittää rinnakkain kaksi vaihtoehtoista pikkusiltaa. Toinen onkin Grönkullan ratsastuskoululle vievä tie ja vain toinen "Reitillä 2000". Tullaan Petikon teollisuusalueelle, pohjoislaidalla liikuntakenttiä. Kevyen liikenteen silta ylittää ensin Petikontien ja sitten tunneli alittaa Kehä III:n. Sunnuntaina joukkueet pelaavat kentillä vaikkapa frisbeetä toisilleen heitellen.
Tullaan Vantaan Varistoon, ylitetään Martinkyläntie. Varistonniityllä "Reitti 2000" kääntyy itään Raappavuoren ohi kohti Kaivokselaa ja Silvolasta etelään Helsingin puolelle Haltialaan.
Minä käännyn Varistonniityllä länteen toisille poluille ja eri teille: Luhtitielle, Kierretielle, Ilpolantielle (entinen Vanha Hämeenkyläntie) ja Vihdintielle Rajatorpantien pohjoispuolella. Sitten samaa reittiä kotiin kuin aamulla kuljin toiseen suuntaan.
.
