828. Tukholma 35. Beckholmen, Djurgården 2014

Sää lämpeni 8 asteeseen pääsiäisviikon tiistaina, huhtikuun puolivälissä 2014, kun aurinko tuli esiin. Minulla oli kesätakki ylläni ensimmäista päivää. Kävelin Katajanokalle, jossa katselin Wanhan Sataman luiskalta, miten Viking Mariellaan menevä pitkä ramppi täyttyi klo 16:30. Sitä ennen vain poistuvia alukselta, hyttisiivoojia varmaankin.

Pitkät jonot Vikingin terminaalin ala-aulassa palvelu-luukuille klo 16:50-17:00. Auki klo 17:20 asti. Vilautin passiani virkailijalle. Edelläni oli tyttöpari reppuineen, heidän passeissaan näkyi paljon leimoja. Katselin itäseinältä Finnjet-laivan muistovitriinin. Sen vieressä joku asiakas kävi Matkapoikien luukulla.

Minun kulkiessani rampilla oli jo väljää. Tulin yksin laivan portille, ohitettuani muutaman muun. Tanssityttö ja laivakissaksi pukeutunut "Ville Viikinki" olivat minua vastassa, tanssien molemmat. "Tervetuloa! Välkommen!"

*

Pieni kahden hengen sisähyttini B2 oli numeroltaan 4913 ja sijaitsi laivan peräpuolella, vasemman pitkän käytävän varrella. Hytin radiosta kuuluivat hyvin klo 17 uutiset kanavalta 1, aiheena Ukraina. Laivan omat ohjeiden kaiutukset kuuluivat huonosti. Radio Suomi, klo 22 uutiset 15.4.2014: Ukraina aloitti vastatoimet venäläismielisillä alueilla - valtasi lentokentän takaisin! Matkalukemisena "The Economist" -viikkolehti: Argentiina - 100 vuotta alamäkeä. Vuonna 1914 Argentiina oli henkilöä kohti vauraampi kuin Italia, Ranska tai Saksa!

Nukuin 6 tuntia yhtäjaksoisesti, en herännyt Maarianhaminassa käyntiin klo 4:25. Radio Stockholm kanavalla 1 klo 8 (Suomen aikaa 9): Uutiset Ukrainasta. Ruotsin Miljöpartiet korottaisi veroja (tupakkavero, ympäristövero ja tulovero). Pankkiryöstön kokeneilla pankkivirkailijoilla oli psyykkisiä oireita vielä 10 vuoden päästä tapahtuman jälkeen, aika ei ollut parantanut. Sääennuste Tukholmaan: + 10 grader, solig (molnar).

**

Kello 9:04 laivan kuulutus: "Tukholmaan saavutaan tunnin päästä. Maihinnousu tapahtuu vain kannelta 6. Nousin peräportaita kerroksen ja menin jonoon klo 9:55. Poistuminen käytävän ja aulan kulman "Maarianhaminan aukosta" laivan vasemmalta puolelta. Ohitin matkalla hitaita ja ehdin sataman ulkoilmaan klo 10:10. Kuljin rantaa pitkin länteen hitaampia ohitellen, kunnes oli kaiketi kävelijöiden kärjessä.

Gamla Stanin Skeppsbronilla vaihdoin kadun länsipuolelle. Hostel "2 kronor". Hotelli Reisen. Angolan suurlähetystö, lipussa punaista ja mustaa, sekä hammaratas, tähti ja machete (sirppiä vastaava), ovipielessä musta mies kangaspäähineessä.

Norrmalmille itäisin silta Strömbron ja sitten Blasieholmen. Loisteliaan Grand Hotellin lipputangoissa Suomen lippu ja 5 muuta. Tietöitä, asfaltointia, Skeppsholmenin sillan korvassa. En voinut kiertää niemeä ja National Museumia, vaan menin puiston halki itäpuolelle. Pysäköintialue. Puistossa patsaita. Kiersin Nybrovikenin lahden ympäri ja jatkoin kallista Strandvägeniä Djurgårdenin sillalle.

***

NORDISKA MUSEET mahtavassa, kauhuromanttisessa linnassa. Lapsiryhmä valokuvauksessa ulkoportailla. Turisteja liikkeellä paljon. Jatkoin etelään. Hiekkaiset ja multaiset jalkakäytävät.

Näin kaksi sinistä museo-raitiovaunua säilytyshallinsa oven edessä. AQUARIA VATTENMUSEUMIN ulko-oven päällä oli vesiputous ja ulkoseinä oli koristettu kaiketi bambupuulla. Lilla Almänna Grändin kujan ja GRÖNA LUNDIN huvipuiston ohitin itäpuolelta. DJURGÅRDSSTADEN käsitti joitakin kerrostalojakin etelärannassa.

****

BECKHOLMEN - pieni saari, jossa en ollut koskaan käynyt. Silta saareen oli puinen, jalankulkijoille ja autoille. Telakka-alue ja työpajoja. Beckholmenin kulttuuripolku turisteille: 7 rastia. Ensin kukkulalle, huipulla "Privat" talo. Postin jakeluauto ajoi viereeni. Postiljooni kävi jalan laittamassa kuoret ja lehdet kirjelaatikoihin. Näköalapaikkoja: kerrostalot näkyvät pohjoisessa. Erikoisia kasveja. Yksi mies käveli vastaan, muuten kuljin yksin.

Kolme Beckholmenin TELAKKAA: uusin kuiva-altainen telakka lännessä ja kaksi vanhempaa idässä altaat vedessä. Viking Mariella näkyi hyvin Saltsjön vastarannalla, aivan suoraan etelään "Pikisaaresta" ja Wasa-laivan uppoamispaikka 1628 oli juuri sillä välillä. Wasa nostettiin merestä 1961 ja sieltä löytyi hömmästyttävä Paavo Nurmen pienoispatsas, teekkarien jäynänä. Ennen uppoamistaan Wasa-laiva oli kulkenut meren pinnalla vain 20 minuuttia, Blasieholmista Kuninkaanlinnalle ja sieltä Beckholmenin edustalle.

*****

DJURGÅRDENISSA jatkoin kulkuani itään. Raitiotien raiteet jatkuivat vielä. Työmaa. Siirryin poluille ylemmäs. Kalliita ökyhuviloita. Tulin SKANSSENIN ulkoilmamuseon ja eläintarhan portille: Solliden, Sollidsbacken. Kuulin eläinten ja lasten ääniä. Näin karuselleja. Pääsymaksu 110 kruunua, vuosimaksu 550 kruunua aikuiselle ja yhdelle lapselle mukanaan.

SINGELBACKEN, tie itään. BELLMANSRO patsas - hautako? Risteys ja tienkysyjä, kysyi minulta. Lainasin miehelle karttaani.

SIRISHOVSVÄGEN pohjoiseen Djurgårdenin poikki. Eläinten häkkejä oli vasemmalla puolella lännessä, eivät kuitenkaan näkyneet. ROSENDALSVÄGEN kulki itään Rosendalin linnaa kiertäen. Palasin Djurgårdenin pohjoisrannalle, rannan kävelytielle

******

OSCARS KYRKA Naravägenillä, palattuani Östermalmille. Kävin suuressa kirkossa, jonne poikkesi muitakin. Näyttelu säveltäjästä, Kaksi pitkää kynttilää paloi ja lisäksi kaksi pientä lämpökynttilää. Katsoin alttaritaiteen ja lasimaalaukset kolmella sivulla, istuinkin muutaman minuutin. Kirkon itäpuolella Fredrikshovsgatanin toisella puolella olivat Fredriskhovin linnan kaksi rakennusta lastentarhana.

GARNISONEN Linnegatanin pohjoispuolella oli valtavan korttelin täyttävä kolmiosainen rakennus, jossa monien yritysten toiminimiä, seinillä yhtenäinen ulkoasu.

HISTORISKA MUSEETIN takana lännessä oli ulkomuseopuisto, jossa mm. Oxenstiernan Malmgård. Kahvila ja pihalla huhtikuun auringonpalvojia. Tallit.

STORGATANIA kuljin länteen. "Näringslivet" toimitalo. Ruskea "Muumitalo" kerrostalon pyöreänä nurkkana, Onkohan ollut Tove Janssonille inspiraationlähde? ARMEMUSEUMIN isolla pihamaalla mm. panssarivaunu. MUSIKMUSEET ja Kungliga Hovstallet eteläpuolella. Hevosten ulkoilutuslaite pihalla: kierrättää hevosia kehää ympäri. Almlöfsgatan luoteeseen ja kävelykatu Nybrogatan sen kanssa poikittain. Riddargatania ja Birger Jarls gatania luoteeseen Stureplanille. Biblioteksgatan Humlegårdeniin.

Kungliga Biblioteket Humlegårdenin puistossa. Pihalla auringonpalvojia. Muutamia ihmisiä menee sisään kirjastoon. Kahvila oikealla idässä, vaatesäilytys pohjoisessa, vahtimestarit, päällysvaatteet jätettävä naulakkoon.

Lyhyt RIMBOGATAN nousee ylös luoteeseen, josta vain portaat alas länteen Birger Jarls gatanille, jonka länsipuolella JUTAS BACKEN nousee jyrkästi Johanneksen kirkon puistoon Brunkebergin harjulle. KAMMAKARGATAN laskeutuu sieltä länteen. Jatkoin Adolf Fredrikin kirkolle, jonka luona on kirppis.

*******

MYRORNA - Pelastusarmeijan kirpputori. Lautapelit sivuhuoneessa. Kellarissa kirjat, lehdet ja äänilevyt. Ostin 20 kruunulla historiakirjan sanomalehdestä "Svenska Dagbladet 100 år 1883-1984". Uutisetusivut. "Kasse? Påse?" on kassamyyjien vakiokysymys. "Jag har min egen." Keltainen, melko läpinäkyvä muovikassini on Seriebodenista sarjakuvaostokselle saatu ja kirja mahtuu siihen. 

Kungsträdgårdenin länsipuolella kulkee Västra Trädgårdsgatan, jonka varrella oli "Swedish Matchs" - tulitikkukuningas Ivar Kreugerin "Tändstickspalatset", jota kävin katsomassa ulkoa. Sisäpiha, veistoksia, ihmisiä.

********

COMICS HEAVEN, Gamla Stanin Stora Nygatanin sarjakuvakauppa vasta klo 15:15-30. Selasin nopeasti peräpöydän ja sitten ovipielen. Omistaja-mies kassalla. Muitakin asiakkaita kävi tällä kertaa, yksi tyttö käytävän tukkeena, toinen vei puolet tilastani ovisuun halvalla laatikolla. Simpsoneita olisi. "Svenska MAD" 1973, 1977 ja 1998, viisi vanhaa lehteä, ruotsalaistakin aineistoa, maksaisivat vain 10 kruunua kappaleelta. Comics, suuri sarjakuvakirja numero 4 maksaisi 25 kruunua.

*********

Kuljin Slussenin pimeää kellarimaista kauppakujaa, jossa levyliike. Työmaa. Rinne alas, liikennevalot merenrantaan kävelytielle. Fotografiska Museet oli rajannut pihaansa eikä siellä ollut enää ilmaisen päivälehden Metron jakelutelinettä.

Saavuin Vikingin terminaaliin klo 16:05. Ville Viking ja tytöt tanssivat kuudennen kannen sisääntuloaukon luona laivan aulassa tervehdykseksi risteilijöille. Käytyäni hytissäni nousin klo 16:25 ulkokannelle 8 katsomaan laivan lähtöä ja alkumatkan maisemia. Mariella lähtikin vasta viivytyksen jälkeen klo 16:45. Kylmä tuuli, varjossa 12 astetta.

Laiva kääntyi, koska sitä ei ollut vielä aamulla käännetty. Keula oli jäänyt länteen päin. Sitten ohitettiin Beckholm läheltä. "Tuolla olin ollut joskus kauan sitten - eli tänään puolilta päivin!" Ohitettiin Waldemarsudde ja Manilla ja Djugårdenin kalliit huvilat. Etelässä kukkulalähiöt ja uusien asuintalojen työmaat. Kvarnen. Nackan kunnan kerrostalolähiöt.

Kuuntelin ruotsalaiset uutiset radiosta hytissä, sitten ruotsinsuomalaisten suomenkielisen Sisuradion. "Putinin puheet muistuttavat tsaarien puheita, kuin Aleksanteri I, kun hän perusteli Suomen liittämistä Venäjään". Tutkija vertasi aiemmin Suomen presidenttien puheita tsaarien puheisiin. Liikenneruuhkia Tukholman, Södertäljen, Essingenin suunnilla. Lauttaonnettomus Etelä-Koreassa, 300 ihmistä kateissa, neljä kuollutta vasta löytynyt. Huhtikuussa 2014.

**********

Yllä 35. laivamatkani Tukholmaan (71:stä):

1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989,

1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003,

2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014,

3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018,

11x 2019, 2x 2020, 2022, 2023, 2024.

.

827. Tukholma 36. Kastellholmen, Östermalm 2014

Lähdin Malminkartanosta M-junalla klo 16:04 ja jatkoin n. 16:35-50 raitiovaunulla 4T Katajanokan Viking-terminaaliin. Palveluluukkuja oli auki 4-5, joista pari ilman jonoa. Olin varannut verkosta Tukholman-risteilyn 2.-4. joulukuuta 2014, Viking Clubin hintaan vain 4 euroa. Sillä sain Gabriellan neljän hengen B4-sisähytin yhdelle matkustajalle.

Minulle arvottu hytti numero 5419 sijaitsi lähellä laivan keskipistettä, mikä olisikin rauhallisin paikka, jos laiva keinuisi myrskyssä. Kovan tuulen varoitus oli voimassa, tuulta alle 13 metriä sekunnissa. Hytissä odotti 4-paikkainen sohva valmiina. Kaksi yläpetiä ja toinen alapeti olivat taitettuina seiniä vasten. Radiokanavia 5: ensimmäiseltä kuului musiikkia, toiselta suomenkielistä iskelmän jollotusta. Kanavat 3-4 mykkiä, kanavalla 5 euotsiksi "Vädret" mm. Terminaaliin ajaneessa ratikassa kuultua: "Suomi amerikkalaistuu huonolla tavalla", 3 poikaa matkavarustein.

*

Aamulla lähdin hytistä klo 10:10. Vasemmalle, vasemmalle, suoraan käytävää, oikealle. Tyhjää ramppia pitkin, pian käytävän mutka ulos, vaihtoehtoina hissijono tai liukuportaiden ruuhka tai väljät kiinteät portaat, matkustajien jonon häntä oli täällä, "Mennäänkö maisemareittiä?" joku suunnitteli.

Kävelin rantaa pitkin Slussenille. Kaksi tyttöä valokuvasi vuorotellen toisiaan, Gamla Stanin Skeppsbronin talorivi taustanaan. Jotkut olivat tulleet ensimmäista kertaa, minä 36. kertaa Tukholmaan. "Gondolen" Maria-hissin yläpäässä näytti olevan remontissa.

**

Gamla Stanissa ylitin Skeppsbronin liikennevaloista. Kuljin kujaa Norra Bankogrändet Järntorgetille. Österlånggatan, Södra Benickebrinken. Kävelin pitkää ja kapeaa Baggensgatania, ehkä ensimmäisen kerran? Köpmantorgetille ja Köpmanbrinkenille. Valokuvasin, matkapuhelimeni Nokia Lumia oli vielä uusi. Pyhä Yrjö ja Lohikäärme näköispatsaana. Eteläkorealainen pyysi minua ottamaan hänestä valokuvan kamerallaan.

Bollhusgrändet ja Slottsbacken, kirkot Finska kyrkan ja Storkyrkan. Källargrändet Suurkirkon edestä Suurtorille, jonne oli rakennettu Joulutori. Ei ollut lunta joulukuun alussa 2014, oli kuiva pilvinen sää, aurinko pilkisti vasta iltapäivällä vähän. Valokuvia Pörssitalon portailta. Koululaisia oli tekemässä piirustustehtäviä. Esikoululaisten ryhmiä jonotti Storkyrkaniin.

***

Västerlånggatan - Stallbronin silta, Riksgatan, kiersin F.d. Riksbankenin lännestä rantaa pitkin, Bankkajen. Riksbron Norrmalmille, Fredsgatan itään, Gustav Adolfs Torgille. Strömgatan Norrströmin pohjoisrantaa pitkin, Kaarle XII:n torille ja patsaalle. Kungsträdgården, joulumarkkinat, yksi kirjapöytä, Luistinrata, jossa kolme paria parhaillaan pyörähtelemässä Kaarle XIII:n patsaan ympäri.

Västra Trädgårdsgatan. Tändstickspalatset, pyöreä sisäpiha, valokuvasin. Olin lapsena lukenut kirjan "Nero ja huijari", ruotsalaisesta tulitikkutehtailijasta Ivar Kreugerista. Täällä hän asui ennen vararikkoaan. Sitten itään Hamngatan, Berzelii Parken, Nybroplan, Nybrokajen. Hotellista tuli juuri ulos suomenkielisiä liikemiehiä.

Blasieholmsgatan ja -torg. Kansallismuseon puistoon. Suljetussa museossa oli edelleen menossa monivuotinen remontti. Rantaa pitkin Skeppsholmsbro-sillalle.

****

SKEPPSHOLMEN. Kuljin mennen-tullen itärantaa. Östasiatiska Museet pitkässä vanhassa makasiinissa mäen päällä. Ajotietä. Palasin alas rantaan taas vanhalle nosturille. Rantalaituria. Brobänken. Djurgårdenin lautta haki rannasta muutaman matkustajan. Lapsiryhmäkin, puoli tusinaa. Jotkut leikkivät hippaa laivaa odotellessaan. Teatteri (Mod.dans.) Kastellholmsbron.

KASTELLHOLMEN. Kiersin ulomman pikku saaren vastapäivään kulkien, lännestä aloittaen. Kävellen molemmat saaret tuntuivat oikeastaan aika isoilta verrattuna kartasta saatuun mielikuvaan. Valokuvasin meren yli: Gröna Lundin huvipuisto, Viking Gabriella etäällä satamassaan. Södermalm. Nousin kallioille, joilla olin istuskellut Sadun kanssa Interrail-kesänä 1989. Nyt joku muu istui paikalla yksinään. Punaseinäinen kaunis iso linna KASTELLET.

Palasin siltaa Skeppsholmenille. Joulukuun sää oli niin viimainen, että täytyi laittaa pipo päähän. Hotelli, pitkät makasiinit, joiden välistä kuljin. Pihoja. Arkkitehtuurimuseo ja Moderna Museet. Kävin museokaupassa. "DIY (tee itse) pelit": väritä itse Ludon pelilauta tai viisi muutakin peliä. Koristele 350 tarralla Gaudi-aiheinen kirja tai väritä Gaudin arkkitehtuuri-piirroksia.

Museon pihalla valokuvasin automaattisesti liikkuvan veistoksen. Se oli aidattu, käynnistettiin muualta. Useat komeat ja värikkäät veistokset. Västra Brobänkenilla rannassa en käynyt. Olin 1990-luvulla yöpynyt siellä kaksi yötä af Chapman-laivan hytissä, retkeilymajassa.

*****

ÖSTERMALM sitten. Ohi Kuninkaallisen tallin, Kungliga Hovstallet. Sotamuseo, Armemuseum. Hedvig Eleonoran kirkko. Poikkesin Östermalmin kauppahallissa. Ulkomailta tulleita romanikerjäläisiä kadulla. Storgatan. Työnantajajärjestöjen talo. Valokuvasin erään talon kulmatornin, joka muistutti kummallisesti Tove Janssonin Muumipeikkojen taloa! Väri oli ruskea eikä sininen.

HUMLEGÅRD ja Humlegårdsgatan. Iso puisto oli pistänyt kartasta silmään kuin New Yorkin Central Park, kun nuorena en ollut vielä käynyt Tukholmassa. Keidas kivierämaassa. Kasvitieteilijä Linnen patsas kukkien keskellä. Pohjoislaidalla lasten leikkipuisto, jossa rakennelmina mm. leikkijuna ja monta leikkitaloa. (Tukholmaan voisi tulla lapsiperhe päiväksi kiertämään erilaisia leikkipuistoja.) Idässä kukkulalla Scheelen patsas matalalla jalustalla.

******

RUNEBERGSGATAN länteen, Birger Jarls gatanin yli. Tegnergatan, Sveavägen, Adolf Fredrikin kirkko, iso Myrorna -kirpputori Olofsgatanin kulmassa. Lautapelit yläkerrassa. Kirjoja alakerrassa eli kellarissa.

Kello 15 minulle alkoi tulla jo kiire ehtiäkseni Gamla Stanin sarjakuvakauppaankin. Matkan varrella kohti etelää poikkesin kuitenkin myös Hötorgetin kauppahallissa. Konserthuset muistuttaa pylväineen Suomen Eduskuntataloa, mutta on siniseinäinen. Kuljin Drottninggatania Sergelin torin ohi, tavallista reittiä.

*******

COMICS HEAVEN puoli neljältä. Kaksi suomalaista poikaa yhdistivät 60 kruunua ostokseensa. Kalle Ankan ulkonäköä jäljittelevä sarjakuva. Juttelivat Rochefortin tytöistä (Catherine Deneuve siskoineen), vuoden 1967 ranskalaisesta Jacques Demyn elokuvasta. Aarresaari Marvel 1970-luvulta. Vanha kanneton Retu (Flinta) 1 kruunulla. En innostunut ostoksiin.

********

Tuli kiire laivalle, jonne matka kestää minulta sarjakuvakaupasta yleensä puolisen tuntia. Slussen, kulku remonttitöiden välistä. Eri tunneli kuin ennen, pitkä ja kapea, veikin minut Saltsjöbadenin rautatien yli junan pääteasemalle. Palasin takaisin, mutta silti päädyin yhä rautatien pohjoislaidalle, Stadsgårdsledenin etelälaidalle. Siinä oli tiestä matalalla aidalla erotettu tallattu kinttupolku, jota pitkin pääsi kallioleikkauksessa oleville kiviportaille asti, ja siitä kohdasta liikennevalojen avulla autotien yli merenrannan puolelle, tavalliselle rannan kävelytielle.

Ehdin kello 16 terminaaliin. Kuljin automaattiportista yksinäni. Yläkerrassa oli ruuhkaa Viking Cinderellalle, joka teki lyhyitä Ahvenanmaan-risteilyjä. Käännyin vasemmalle kohti Helsinkiin menevää Viking Gabriellaa. Toisellakaan automaattiportilla ei ollut muita matkustajia kuin minä, vain kaksi vartijaa. Risteilykuvien valokuvaajat olivat vielä paikallaan, mutta juttelivat vain keskenään, kun ei ollut asiakkaita.

.

826. Tukholma 37. Hammarby Sluss. Rahamuseo 2015

Maaliskuun 9. päivänä 2015 ajoin bussilla 45 Kamppiin ja raitiovaunulla 2 Kauppatorille, josta kävelin Katajanokalle Vikingin terminaaliin. Katsoin merisään Nokia Lumia -puhelimesta jo Katajanokalla, Kino K-13:n kohdalla. Kovaa tuulta 15 metriä sekunnissa. Ahvenanmaalla ja Tukholmassa oli lämmintä tänään, 13-15 astetta, maaliskuun alussa! Helsingissä vain 5 astetta.

Jollakin Vikingin palveluluukulla oli asiakas, toisella ei, kello 16:50. Varausnumeroni oli 4445953. Olin maksanut verkossa vain 4 euroa matkasta. Passini katsottiin ennen kuin sain maihinnousukortin. Matkustajat valokuvattiin nyt jo terminaalin yläkerran hallissa, ennen laivalle vievää ramppikäytävää. Edelläni tyttöpari pysähtyi kuvausta varten, minä kuljin heidän perässään nopeasti ohi.

Rampilla kulki muutama ihmispari tai porukka kohti Gabriellaa, minä matkustin yksin. Laivan isossa hissiaulassa jaettiin käteen risteilyohjelma-paperia. Kävelin suoraan peremmälle käytävälle ja sitä pitkin laivan perää kohti. B4-sisähyttini 5545 oli pienemmän ja peremmän hissiaulan kohdalla poikkikäytävällä.

Ulkokannella kävi kova kylmä tuuli, joka oli lennnättää mukanaan. Maailmanpyörä pyöri Katajanokan Kauppatorin kulmalla. Aurinkoinen päivä, mutta hämärtyi jo. 

*

Aamulla herätyssoitto klo 9, tuntia ennen Tukholman satamaa. Maihinnousun ramppi oli tyhjähkö kävelijöistä, mutta hissiin jonotus ja rullaportaissa ruuhka. Laskeuduin tavallisia portaita ja olin ulkona terminaalin pihalla klo 10:10. Kävelin ulkokentän läpi etelään, matkustajia odottelevan bussirivistön ohitse ja laivasta purkautuvia rekkoja väistellen. Valokuvasin tällä kertaa Gabriella-laivani. Sitten kiviportaat kentältä ylös kävelytielle ja tunnelia Folkungagatanin alitse.

Kävelin Tegelviksgatania etelään, ohi Raitiovaunu- ja Leikkikalumuseon, jonne pienperhe oli menossa ovesta sisään. Katselin ulkona museokaupan lasivitriinit, joissa esiteltiin Tunnelbanan T-tunnuksella varustettuja tyynyjä ja penaaleja.

Vaihdoin Nackagatania pitkin läntisemmälle Barnängsgatanille, joka päättyi etelässä ennestään tuttuun Vintertulls-puistoon. Lännestä oli tulossa pyörätuolilla äänekäs kehitysvammainen, itäpuolella oli leikkipuisto. Kävelin Hammarby Sjön rantaan.

**

Lisen-lautta näkyi olevan keskellä lahtea menossa kauimmaiseen kolmesta laituristaan. Koko kierros Hammarby Sjön triangeli-reitillä kesti 20 minuuttia. Edellinen lähtö Barnängskajenilta oli ollut 10:20, seuraava 10:40. Lotten-lautta oli tyhjillään toimettomana tuuraajana sivulaiturissa. "Färden är kostnadsfri". Ei maksanut enempää kuin Föri Aurajoen yli Turussa tai Staten Islandin lautta New Yorkissa.

Samoja laitureita käytti myös maksullinen Emelie-laiva, joka kulki talvella vain viikonloppuisin, Danviks-kanavaa Saltsjön Ladugårdvikenin kautta Nybrovikenille asti, keskustan Norrmalmille, pysähtyen matkan varrella myös Masthamnenissa Viking-terminaalin itäpuolella.

Muutama ihminen istuskeli laiturin penkillä odottamassa. Lastenvaunujakin oli jonoksi asti. Laivalta päästettiin ensin poistujat laiturille, sitten uudet matkustajat kannelle. Laivalla menin ensimmäiseksi katsomaan kierrätyskirja-hyllykön kolme hyllyä! Lapsi selasi vieressäni kuvakirjat. Tavallisia taskukirjoja, en löytänyt itselleni poimimisen arvoista ilmaiseksikaan. Metro-lehti ja kaupunginosalehti olivat jaossa omissa telineissään.

***

LUMABRYGGAN. Menin maihin ja jäin valokuvaamaan laivan lähdön eteenpäin. Sitten kuljin rantaa ja nousin ylös törmälle kohdalla, jossa luki talon seinässä BIBLIOTEK, isoin tekstein. Koti-isä tai vaari avasi juuri vaivalloisesti ulko-ovea isoille kaksos-rattailleen, jolloin menin avuksi. "Tack! Tack!" Mietin, toistiko hän kiitoksen siksi, etten heti keksinyt vastata mitään, kuten "Var så god?" vaiko vain siksi, että Tack on lyhyt sana.

Huomasin kirjastossa vain lastenosaston. Kaksi tietokonepäätettä, jotka vaativat kirjastokortin numeron. Aikuisten poistokirjoja oli kuitenkin myynnissä. Poimin pari esitettä Tunnelbanan Sinisen Linjan jatkoreitistä, joka rakennettaisiin nykyiseltä Kungsträdgårdenin päätepysäkiltä kaakkoon, Skeppsholmenin alitse, Folkungagatanin, Sofian ja Hammarbyn kanavan alitse. Sisäänkäynti metroon kanavan molemmilta puolilta.

Reitti jatkuisi itään: Sickla, Järla, Nacka C. Toinen haara etelään: Sofia, Gullmarsplan, Globen, Enskede gård, Hagsätra, yhteys Vihreälle Linjalle.

****

Rantatie länteen oli yhä poikki koko korttelin laajuisen rakennustyömaan takia Södra Hammarbyhamnissa. Vaihdoin etelämmäs leveälle Hammarbyvägenille, jonka keskellä Tvärbanan raitiovaunut kulkivat tiheään. Bussit käyttivät myös raitiovaunun kaistoja. Kuljin suomalaisen FORTUMIN ohi. Kävelytie kaartoi pohjoiseen Skanstullin silloille päin. Kaareva suuri työmaa, 'kivimuuria' valmistumassa. 

Kävelin tien yli, aiemmasta kerrasta tutussa paikassa. Pysyin siltojen ylätasolla, kuljin etelään. Alhaalla rannassa näkyi Sundsta Gård. Jatkoin rantapuiston ylärinteessä länteen metsäpolkua pitkin. Alempana näkyi juopporetkue piknik-pöydän ääressä. Ylhäällä etelässä kohosi puinen tuulimylly. Kuljin etelään. Puutalossa kapean tonteille ajettavan tien varrella piti kerhohuoneistoaan moottoripyöräilijöiden MC-Club, Muistin kulkeneeni samaa tietä kolmisen vuotta aikaisemmin, juhannuksena 2012.

*****

GLOBEN. Kauas näkyvän pallon, korkean pyöreän urheiluviihdeareenan länsipuolella, jonne tulin, oli kuvataideaiheisia katuja: Bildhuggarvägen, Skulptörvägen, Konstgjutarvägen, Etsarvägen. Kävin Globenin kauppa-galleriassa. Kuvasin Skyview-näköalavaunun alastulon: Globenin pyöreän katon ylitse kulki kiskoillaan huvipuistolaite!

Vieressä Tele2Arena teräskudosta, kiersin vastapäivään sisääntulo-ulkokäytävän. Etelässä oli kaksi portaikkoa ja avara näköala pitkin moottoritien vartta etelään, asutusta. Edelliseltä käynnilta kesäkuussa 2012 minulle tuttu linja-autoasema pohjoisessa. Viimeksi olin kuin eksyksissä: mitä tietä pääsisin kävelemään pohjoiseen? Jo tiesin, ulkotiet, alas ulkoportaita ja pohjoiseen. MC-Clubin ohi paluumatkakin.

******

Ylitin Årstavikenin ja Hammarbysjön välisen kanavan alinta siltaa pitkin: Skansbron, Hammarby Sluss, kanavasulku. Laiva kellui juuri sulkualtaassa, jonka vedenpintaa nostettiin merenpinnan tasolta järvenpinnan tasolle. Otin valokuvan. Ihmettelemässä oli pari muutakin katsojaa. Rantaraitilla kulki kävelijöitä.

ERIKSDALS-BADET uimahalli Södermalmin puolella. Parin koululuokan suuruinen lapsiryhmä tuli opettajineen. Kuljin kävelytietä länteen. Veneet talviteloillaan maan puolella. Paljon kävelijöitä.

*******

Siirtolapuutarhamökkejä, rantaviivallakin. Valokuvasin. ANNA ÅBERGSONS VÄG. Luin infotaulun siirtolapuutarhan perustajasta. Eriksdalslunden. Jatkoin kulkuani Årstan rautatiesilloille, jotka ylittävät korkealta kolme pikku saarta: Årsta holmar, penkereiden toisiinsa yhdistämät, mutta niille ei taitaisi päästä kuin veneellä?

Tie oli märkä paikoin. Häivähdyskö jäitä meressä tai järvessä, suljetussa lahdessa. Aurinko paistoi, 8 astetta lämmintä, viileä tuuli, talvitakkeja ihmisten yllä.

SÖDERSJUKHUSET suurin rakennus. Isoja kaareutuvia asuintaloja korkealla pohjoisempana. "Rackare" - teurastajat ym. alempi väki asui aiemmin rannoilla. Siirtolamökit olivat kooltaan 2m x 3m = 6m2. Vain arkkitehdin piirtämä talomalli kelpasi. Ei sallittu mökkejä yksinäisille naisille! Eikä asuinkäyttöön, vaan piti omistaa vakioasunto kaupungissa. Perunamaita pihalla pula-aikaan, kukkapenkkejä hyvään aikaan.

********

TANTOLUNDSVÄGEN oli linjattu uudessa kartassani tiukaksi silmäneulanpään muotoiseksi kaareksi idän kautta takaisin länteen. Vanhemman karttani mukaan aioin mennä sitä pitkin itään. Päädyin ylös kallioille. Kaksi pyöreää tornirakennelmaa. Valokuvasin näkymän pohjoiseen, jossa kauempana kohosi Hödalidskyrkan.

Koirapuisto. Yritin polkua pohjoiseen, mutta jyrkkiä rinteitä, palasin. Kuljin puistokäytäviä ohi urheilukentän. EKERMANS GRÄND? Ylitin Ringvägenin. Sköldgatan, katu joka näkyi kartassani vain töpönä kujana. Ånghästparken.

Lähdin itään "Baanaa" pitkin, esteetöntä jalankulkukuilua, jota autoteiden sillat ylittivät. Reitti oli ennestään tuttu, mutta silloin vain toiseen suuntaan, idästä länteen. FATBURS... Swedenborgsgatanille asti, jota pitkin kävelin pohjoiseen.

*********

MARIATORGET. Lohikäärmeentappopatsas. Abba-muusikon Rival-hotellin julkisivuremontti. Kukkakioski. Kaksi sarjakuvakauppaa vierekkäin Bellmansgatanin ja Sankt Paulsgatanin kulmassa, pienempi kiinni maanantaina, isommalla kulmassa leikkikaluja ja "Afrikan tähti"-lautapeli. Suomenkielisen Erkki Häklin putiikki Serieslussen.

Maria Magdalenan kirkkopuiston ohi menin alas Hornsgatanille. Slussenin remontti jatkui edelleen vuodesta toiseen. Ulkomailta tulleita romanikerjäläisiä värjötteli peittojen alla: "Hej!"

GAMLA STAN. Kiersin vanhan hyvän kartan (1970-luvulla kirjakaupasta ostetun) julkisivupiirroksilla kuvittaman korttelin: Köpmangatan Stortorgetilta itään, Själagårdsgatan, (Brända tomten), Kindstugatan, Svartmangatan (Tyska kyrkan).

**********

RAHAMUSEO, Slottsbacken 6, vastapäätä kuninkaanlinnaa, alemmalla tasolla kuin viereinen Suomalainen kirkko. Maanantaisin ilmainen sisäänpääsy museoon. Ensin piha, ravintola oikealla. Joku pariskunta tuli ulos, minä ainoana menossa sisään. Kassatyttö tervehti, en ymmärtänyt mitä muuta sanoi. Oikealla lännessä oli ravintola, naulakko, luentosali. Näyttelyyn kassatiskin oikealta puolelta etelään. Näytteillä rahoja, kolikoita, seteleitä. Rooman rahayksikkö 450 vuotta. Pieniä kolikoita. Suuret plootut kooltaan noin 12 cm x 12 cm metallilevyjä, neljässä kulmassa pyöreä leima. 1 000 000 000 000:n seteli. Hyperinflaatio 50% kuukaudessa.

Suomesta oli ruma sininen 10 markan seteli, jonka kuvassa suurjuoksija Paavo Nurmi. Kaksi rouvashenkilöä kulki edelläni tutkimassa vitriinejä. Ruotsin ensimmäinen valtionlaitos oli Rahapaja, englantilaisten opastuksella noin vuosilta 990-1002. Olavi Sylikuningas ym. Kustaa Vaasan ja Kustaa II Aadolfin rahoja. Kuningatar Kristiinan profiili. Ehdin olla museossa puoli tuntia kello 14:30-15:00, mutta en olisi kauemmin jaksanutkaan. Idässä oli toinen luentosali ja eväidensyöntihuone (tärkeä lapsiperheille ja ehkä koululaisryhmille?).

- Rahamuseo "Kungliga Myntkabinettet" tai myös "Ekonomisk Museet" on myöhemmin muuttanut Gamla Stanista Östermalmille, Historiska Museetin yhteyteen, osoitteeseen Narvavägen 13-17.

***********

COMICS HEAVEN oli tyhjä kello 15:10, kuten oli ollut 14:20. Tyttö lakaisi ulkona, ukko istui kassalla. Yksi asiakas lähti tullessani. Käytetyt "begagnade" sarjakuvat eivät olleet enää ovinurkassa tarjouksessa 10 lehteä = 60 SEK tai 3 lehteä = 25 kruunua. Mangaa oli tullut vanhojen sarjakuvien tilalle. Peränurkassa kanneton "Flinta" (Kiviset ja Soraset). "Svenska Serier" 3 kruunua tai vain 1 SEK, monta erilaista, tekijöiden esittelytekstejä numerossa 1979:6 ym. Minulla oli valuuttaa 21 kruunua. Kiersin kauppaa ympäri. "Sponge Bob" (Paavo Pesusieni) 3 kruunua, mutta aika huonosti piirretty.

************

Lähdin ajoissa klo 15:30 laivaa kohti. Slussenin ylätason kautta Stadsgårdsledenin rantapolulle. Viking Gabriellalle saavuin klo 16:10 (kello 16:15 olisi pitänyt vasta olla laivassa, vuoden 2015 aikataulun mukaan). Valokuvasin kannella 9, ensin pohjoisesta "Prins Eugens Waldemarsudde", sitten etelästä uudet rakennettavat asuinalueet. Paljon oli matkustajia ulkokannella.

825. Tukholma 38. Sickla, Hästhagen, Nacka 2015

Tukholmaan aprillipäiväksi 2015. Maaliskuun viimeisenä päivänä vaihdoin Munkkiniemen aukiolla bussista 39 raitiovaunuun 4T, jolla ajoin Katajanokalle noin klo 15:47-16:10. Vikingin terminaalissa menin toiselle palvelutiskille oikealta, jossa lyhin jono, kaksi ryhmää edelläni. Virkailijoiden palaveri vielä ennen minua. Varausnumeroni 455 6679 lapullani. Passi. "B-hytti, menopaluu, 10 minuutin päästä pääsee laivaan", kertoi virkailija.

Risteilijät valokuvattiin jo terminaalin toisessa kerroksessa. Kiersin kuvauksen istuinosaston kautta kuten muutkin. Mariella-laivaan vievällä käytävällä oli aluksi ruuhkaa, joka harveni jo 16:45. Avainkortin viivakoodin vaativalla portilla kaikki edelläni olevat jonottivat vasemmanpuoleiselle portille, neljä muuta porttia tyhjillään, menin kolmannelle.

Ohitin käytävällä kävellen liukuhihnalla seisovia ryhmiä. Nousin liukuportaita 6. kannen korkeudelle. Painettujen risteilyohjelmien jakaja oli matkustajia vastassa. Menin keskusaulaan ja kävelin portaat alas 5. kannelle. B2-luokan hyttini oli numero 5938 vasemman käytävän reunalla, toisella rivillä laivan perältä. 

*

Aprillipäivän aamuna kello 9 ja myös 9:50 laivalla kuulutettiin: "Rahanvaihto ja bussilippujen myynti loppuu laivan saapuessa satamaan (klo 10) ja on suljettuna puolitoista tuntia!" Kannelta 6 pääsin ulos rampille jo tasan kello 10, ovi oli avattu etuajassa, ylempiä hyttikerroksia suosien. Käytävällä väljää, ohittelin edelläni kulkevia, kävelin jyrkät portaat hitaiden liukuportaiden vieressä.

Ulkona satamassa kuljin bussikentän läpi eteläkaakkoon kiviportaille. Bondegatanin kautta tein turhan mutkan Barnängsgatanille. Södermalmin etelässä Vintertullsparkenissa menin vahingossa oikealle, josta palasin rantaa itään. Mutta aikaa riitti, kello oli vasta 10:17.

**

Ehdin klo 10:20 lähtevälle ilmaiselle lautalle Hammarby Sjön yli (minulle 4. kerta). Vähän matkustajia, istuivat penkeillä. Nostin pinosta paikallisen Tukholman Metro-sanomalehden, laitoin sen alle suomalaisen sisarlehden Helsingistä ja palautin molemmat jakelutelineeseen. Jätin laivan vaihtokirjahyllyyn suomalaisen Aku Ankan. Katselin maisemat peräkannen vasemmalta reunalta. Ensimmäisen lampputehdas Luman laiturin pysähdyksen jälkeen lautan peräkansi muuttui etukanneksi.

Jäin vasta toiselle, kolmioreitin itäiselle Henriksdalin laiturille, ja huomasin, että olisinkin päässyt aikomaani kohteeseen SICKLAN KANAVALLE suoremmin eteläiseltä Luman laiturilta. Mutta sainpa nauttia 5 minuuttia pitemmästä laivamatkasta. Vaan jouduin kävellen kiertämään ylimääräisen kilometrin rantoja pitkin, kaakkoon, etelään, lounaaseen. Näin mukavan "luontoseikkailujen maailman", jollainen oli rakennettu puisille laitureille kaislikon lomaan. Monta kävelyreittiä oli valittavissa. Valokuvasin paikan! Ulkoilijoita, mukana lapsia ja koiria.

***

SICKLA KANAL. Kuljin aluksi kanavan koillisrantaa, jossa oli kävelijöille lautatie. Kanavassa sulkulaitteisto, Sickla Sluss. Osa vedestä valui kapeaan ränniin ja vesiputokseen. Oli vähän jännittävää seurata kanavaa sillan alitse, kapea käytävä ilman kaidetta. Mutapolku, iso lätäkkö, paitsi kapea reunus, jota en uskaltanut kävellä. En päässyt portaille asti, vaikka kahlasin pari askelta vedessä (talvisaappaat jalassa 1.4.2015). Palasin pätkän verran. Kokeilin teräsverkolla peitettyä kivirinnettä. Jalka pysyi siinä hyvin! Kiipesin rinteen ylös portaiden vierestä.

HAMMARBY SKIDBACKE. Laskettelumäki, joka on näkynyt Södermalmin Åsobergetille, josta kaukaa olin sen valokuvannutkin, lumipeitteisenä talvella. Nyt olin lähellä. Jäljellä enää paikoitellen lumilänttejä. Ylitin kävelysillan lounaaseen. Lapsiryhmä tuli vastaan. Kuljin polkuja. Valokuvasin. Ensin kanavan ja sitten SICKLASJÖN järven rantaa itään. Mutainen polku, paikoin märkä ja liejuinen. Soistuvaa rantaa. Vilkas puro! Jokin maatila monine rakennuksineen, niittyaukeama, aumakattoja. Huvimaja rantakukkulalla.

Taulukartasta laskin välimatkoja: puolitoista kilometriä sillalle, klo 11-11:20. Mutkainen polku pidentää linnuntietä pitkin arvioitua matkaa. Autosilta, kapea laskeutuminen sille. Polulla juoksijoita. "Tack!" kiitti tyttö hiljaa, kun väistin, että hän pääsi kapeaa kuivinta väylää. Bussipysäkit, kalliota louhittu. Jyrkkä mutka etelään. Mylly purossa.

****

NACKA GÅRDEN, kävin kartanolla, mutta palasin takaisin pohjoisemmaksi. Autot hiljensivät kohdallani, kun seisoin kapean tien laidalla puron puolella valokuvaamassa. Jatkoin JÄRLASJÖN järvenrantaa pitkin vielä kauemmas itään.

HÄSTHAGEN tuli näkyviini, se oli asumalähiö erillään kaupungista kaukana luonnon keskellä, ERSTA GÅRDENIN kartanon ympärillä. Vanhanaikaisia omakotitaloja. Pitkiä portaita kukkuloille. Yksi tie kaartoi alas rantaan. Kävelytie oli erikseen myllyn puron laakson pohjan kautta. Nousin portaat kukkulalle, josta näköaloja. Juhannuskokkoa varten oli koottu iso kasa risuja ja oksia. Valokuvasin. Aurinko paistoi, kannoin turhaan takin povitaskussa pieneksi kokoontaittuvaa sateenvarjoa.

Silta rajasi isomman ja itäisemmän Järlasjönin kapeammata Sicklasjönistä. Palasin tietä pitkin länteen sille sillalle ja ylitin sillan pohjoiseen. TROLLEBO ja NYSÄTRA lähimmät kylät tai lähiöt. Mutkainen kylätie, vanhoja omakotitaloja, aumakattoja. Vertasin aluetta mielessäni lapsuuteni Helsingin Etelä-Haagaan, entiseen Haagan kauppalaan. Välillä palasin pätkän verran takaisin valokuvaamaan. Vilkas autoliikenne.

*****

Ostoskeskuksen monoliittimainen rakennus tuli vastaani. JÄRLALEDENIN iso autotie itään. Olisin voinut oikaista viistosti. Saltsjöbadenin junarata pohjoisempana vasemmalla puolellani. Järvenrannassa oikealla olisi ollut kävelytie. Harmittelin että olin liian hätäisesti jonkun toisen perässä liikennevaloissa kiirehtinyt ylittämään tien, en viitsinyt enää palatakaan. NACKAN KIRKKO näkyi. Tienlaidalla tehtiin puistotöitä. Kävelin lähemmäs kirkkoa, valokuvasin sen junaradan ylitse. Sininen juna kulki ohitse hetken päästä.

Ylitin rautatien kävelysiltaa pitkin. Nousin vanhan talon pihaan. Olisipa pitänyt seurailla junaradan pohjoispuolista isoa tietä länteen Tukholmaan. Sillä nyt seurasi taas hikistä kiipeilyä ylös ja alas! Aprillipäivän sää oli melko viileä, ylläni olivat talvivaatteet. Kuljin Z-kirjaimen kaltaista mutkaista polkua luiskaan ja sitten alas päätielle. Mutkassa penkillä istui tyttö lukemassa kirjaa.

******

Tienviitassa luki "Slussen 3,8 km". Kello ei näyttänyt vielä yhtä (Ruotsin aikaa), yli puolet ajasta maissa oli vielä käyttämättä. Kuljin ensin suoraa reittiä länteen. Päätin sittenkin poiketa HENRIKSDALSBACKENIN suuntaan! Alitin moottoritien. Ohitin keski-ikäisen miehen, joka kulki asfaltoitua kävelytietä pitkin, sillä oikaisin hiekkarinteitä pitkin. Nuorisojoukko tuli vastaan, 6 tai 8 poikaa, ja he juttelivat kävelevälle miehelle.

Menin kävelytunneliin, jonka toisella puolella polku lähti kiertämään Henriksdalsbackenin isoa kukkulaa vastapäivään, ensin itään, pitkän ja kapean lahden, SVINDERSVIKENIN rantaa pitkin. Vastaani tulivat korkeat teräsverkkorakenteiset portaat ylös "vuorelle". Rappuset oli jaettu moneen jaksoon, kuin kerroksesta toiseen. Jalkani väsyivät pitkässä kiipeilyssä. Tulin Henriksdalsbackenin itälaidalle. DANVIKSHEMSVÄGEN kulki siltana yli tien ja komea vanhainkoti-palatsi DANVIKSHEM näkyi, valokuvasin sen.

Pitkää Kvarnsholmsvägeniä kuljin länteen. En mennyt somalinaisen perässä liikennevaloista ja huomasin sitten jääneeni väärälle puolelle Saltsjöbadenin junaradan varteen. Nousin yläs portaat ja menin tien yli DANVIKSKLIPPANILLE, sieltä alas, enkä huomannut kävellä suorinta tietä.

DANVIKSBRO, Folkungagatan, Ersta sjukhus - eli olinpa taas palannut tuiki-tutuimpaan Viking Linen Tukholmaan. Suosittu näköalakatu Fjällgatan, jossa valokuvaavia turisteja. Katarinavägen, Slussen ja vanhan kaupungin itäranta Skeppsbron. Punaisia matalia vesibusseja. Laivassa Ånedin Vandrarhem, 399 kruunua yöltä eli 44 euroa. NORRBRO, Tukholman vanhin julkinen puisto, noin kello 13:55.

*******

MEDELTIDSMUSEET, kävin noin klo 14:00-14:40. "Hej hej!" tervehti mies tiskiltä, Keskiajan museoon Norrbron alla oli vapaa pääsy ja se oli auki klo 12-17, keskiviikkoisin klo 20 asti. Vasta poistuessani naisvirkailija tyrkytti museon pohjapiirrosta. Museokaupassa myytiin muovisia ritarin haarniskan kypäriä 120-200 kruunun hintaan, kalleimmissa oli visiiri.

Museo oli valaistukseltaan hämärä. Muovitettuja pohjapiirroksia oli esillä lainaksi, tekstit ruotsiksi ja englanniksi. Ensin käytävä, sitten sali, eri saleja soppineen. Tukholman kaupunginmuurin raunioita. Pienoismalli "Staden mellan broarna" vanhankaupungin saaresta. Jättikokoisella näytöllä kuvia eri puolilta Gamla stania. Eläväisen näköisiä vahanukkeja, mm. leivänmyyjä-eukko kurottautui myyntiluukustaan kurkistamaan. Harras-tunnelmainen kirkkosali. Ison veneen puolikas - jäännös. Makaaberi hirsipuu-kukkula, jossa teilipyörä mm. Seinällä otteita laista - kaikessa ankaruudessaan. Valokuva ensimmäisestä Tukholmaa esittävästä taulusta (alkuperäinen oli Suurkirkossa). 

Museossa oli vain joitakin harvoja kävijöitä. Äiti selitti lapselleen keskiajan juttuja. Nousin portaat keskiajan taloon, jossa oli katettu ruokapöytä antimineen (ei häävi), Seinällä oli teurastettujen eläinten nahkoja. Värjättyjä kirkkaita värejä! Sininen indigo, punainen silkki, keltainen väri sipulista. Portti (ikkuna) joelle, virmaan virtaan, kuninkaanlinnalle. Istuskelin hetken, selkä jäykkänä, jalat ja varpaat kipeät. Museon yksityiskohdat eivät parhaiten inspiroineet.

********

COMICS HEAVEN noin klo 15:00-15:10. Sarjakuvakauppa oli tyhjä asiakkaista, tyttö järjesteli, tuli käytävällä vastaan. Ulkona oli halpoja sarjakuvia lapsille, sisällä perimmäisenä "begagnade" eli vanhat käytetyt, kuluneet sarjakuvat, jotka minua kiinnostivat. Kannettomia lehtiä myytiin yhdelläkin kruunulla. Kivisiä ja Sorasia (Flinta) ei näkynyt. Peräseinällä luki "Illustrarade klassiker", mutta tyhjää tilaa. Kalle Anka vuodelta 1966 vain 5 kruunua. "Stjärnklassiker" (kuvitettujen klassikoiden uusintoja) 3 kpl 45 kruunua. Kassalta alkoi kuulua juttelua, asiakas vaiko kaksi myyjää keskenään?

*********

STADSMISSION. Mariatorget, noin klo 15:25-15:35. Selasin äkkiä lautapelit. Algan "Rosvo ja poliisi", jota pelasin lapsena. Pelikorttipakkoja 10 kruunulla. Kaksi lehtiä vain 5 kruunulla. Hollantilainen Nakke Nakuttaja, Klurige Jocke, Knasen, Carl Barksin "Viisasten kivi", en inspiroitunut ostamaan.

Kiirundin Mariella-laivalle klo 16 mennessä. Kuljin taas Saltsjöbadenin junaradan laitaa Södermalmin kallioseinämän kiviportaiden juurelle, eli Stadsgårdsledenin jalankulkijoiden liikennevaloille asti. Hikeä pukkasi! - Tukholman somalit myivät tällä kertaa lehteä, "Student", kaikki tervehtivöt nyt "Hei-hei", aiemmin "Heissan!"

.

824. Tukholma 39. Båthallen 2015

Syyskuun alku, 2.9.2015, sadepäivä, 15 astetta lämmintä. Ajoin ensin bussilla 38, poimin rautatieasemalta Metro-lehden, jatkoin raitiovaunulla 4 T Katajanokalle. Vikingin terminaali oli hiljainen klo 16:35. Lähtöselvitys 5 luukulla, minä toiselle vasemmalta, edessäni vain pariskunta. Esitin passini, Viking Clubin jäsenkortin ja TaxFree-lahjakortin.

Tyhjähkön yläkerran ja käytävän jälkeen kävelin yksinäni Viking Gabriellan aulaan kannelle 5. Sain käteeni painetun risteilyohjelman. Nousin portaita 6. kannelle, jossa pitkähkö kävely laivan perälle. A4-ikkunahyttini numero 6816 oli neljäs perältä oikeanpuoleisella käytävällä.

Hyttini ovi ei auennut avainkortillani, vaikka yritin 20 kertaa. Viereisen hytin 6814 savolaisperheellä sama ongelma. Perheenisä jäi vahtimaan matkalaukkuja, vaimo ja lapset lähtivät neuvontaan. Hain 6. kannen porrasaulasta stuertin, joka kokeili korttiani turhaan, avasi sitten välillä omalla kortillaan, jonka jälkeen minunkin korttini "virkistyi". (Ei se ollut ollut matkapuhelimen vieressä, mutta bussikortin?) Savolaismiehelle stuertti ei voinut avata, koska perheen maihinnousukortit olivat muun perheen mukana.

Pääsin A4-hyttiini noin kello 17. Laiva lähti vasta 17:30. Hytin ikkuna oli noin Helsingin Sanomien aukeaman kokoinen, leveys kapeampi kuin korkeus. (Helsingin Sanomat oli jo siirtynyt tabloid-kokoon vuoden 2013 alusta.) Pääsin matkapuhelimella Internetin Huutonettiin. Huusin sarjakuvien keräilijältä Kirkkonummelta thaimaalaisen Disney-lehden 4,50 eurolla ja jugoslavialaisen 4 eurolla.

Gabriella poikkesi Maarianhaminassa melko huomaamattomasti yöllä klo 4:45. Ikkunasta näin vain pari valaistua laivaa etäällä, muuten pimeyttä. Lähetin matkapuhelimella tekstiviestin Ahvenanmaalta. Laivalla oli mielestäni hiljaisempaa kuin kai koskaan.

*

Aamulla laiva kulki saaristossa. Vesipisaroita ikkunassa, ensin valuvaakin vettä. Harmaa pilvipeite. Havumetsää, mökki joskus. Aukko metsässä, nurmikkoa, iso kartano-linna kuin Tintti-sarjakuvan Moulinsart, kaukana. Välillä vesiväylä kapeni. Iso keltainen lossi. Purjevene laiturissa. Pientaloja yksittäin tai tiheämmin. Rasvatyyntä! Vain laiva lähetti pieniä aaltoja. Hidas kulkunopeus.

Uloskäynti laivalta ainoastaan kannelta 7, vasemmalta laidalta, kello 10:05. Gabriella kiinnittyi tänään laituriin keula länteen päin, vanhan-kaupungin suuntaan. Ruuhkaa nyt sittenkin aamulla, vaikkei illalla ollut. Paljon koiria menossa koiranäyttelyyn, mm. villakoira nilkkaimineen. Otin mukaani sateenvarjon, mutta pilvet katosivat, aurinkoista, + 19 astetta.

Kuljin Stadsgårdsledeniä eli rantaa pitkin länteen. Ohitin muita turisteja, kuten innokkaasti valokuvaavia ensikertalaisia. Oli varottava hurjia polkupyöräilijöitä. Vanhankaupungin itäranta Skeppsbron. "Tullhuset 3" oli tyhjillään, se aiotaan purkaa. Pendeltåget 30 min. myöhässä, opastinvika, Tvärbana samoin. Ruuhkia Uppsalavägenillä. - Olin kuunnellut hytissäni Tukholman radiota.

Strömbron. Autojono, jonka liikennepoliisi oli pysäyttänyt kuninkaanlinnan kulmalle. - Siinä kääntyi kohta kolme hevosten vetämää vaunua länteen.

Kungsträdgårdsgatanin itälaitaa, Arsenalsgatan, T-metroasema, Blasieholmin hevonen, Berzelii-park, jonka kiersin. Synagoga. Etsin Raoul Wallenbergin muistomerkkiä. Se olikin se kivipallo, jonka olin ennenkin sivuuttanut reagoimatta. Kiveen oli kirjoitettu tiheää tekstiä monilla kielillä. "Tie oli suora, kun juutalaisia vietiin keskitysleirille. Tie oli mutkainen, kun..." Saksankielinen opas ja turistiryhmä juuri paikalla. Puistossa oli kolme nukkuvaa nyyttiä, klo 11.

Nybroplan - Strandvägen. Djurgårdsbron. Astrid Lindgren -aiheinen lastenmuseo Junibacken, entisessä urheiluhallissa? Muumi-näyttely, Lastenvaunuparkki. uro, josta lapset, useampi, "onkivat" kelaten kenttinkiä. Valokuvasin niemennokasta länteen, Ladugårdsvikenin ylitse, Cityä, Tukholman keskikaupunkia.

Jatkoin merenrantaa pitkin etelään. Vanhojen veneiden laituri + jäänmurtaja Sankt Erik + majakkalaiva Finngrundet (museolaivat oli suljettu jo kesän jälkeen 31.8.2015). Vasamuseet (jonka aiemmassa rakennuksessa kävin 1981 katsomassa vuonna 1961 merenpohjasta nostettua Vasa-laivaa) ja Spritmuseum.

**

"BÅTHALLEN 2", Merimuseon osa, oli auki vielä, jopa 20.9. asti. Kaksi ovimiestä jutteli vilkkaasti keskenään. Olin päivän ensimmäinen asiakas! Kohta jäljessäni tuli pieni seurue turisteja, mutta he pyörähtivät varsin nopeasti ympäri hallin. Minä olin hitaampi vieras. Venehallissa oli museoveneitä. Myös antikvaari: kirjalöytöjä, mm. "Susi-Larsen", myös lastenkirjoja, kirja Suomen satamista ruotsiksi. Rakennuksen yläkerrassa huviveneitä ja perämoottoreita: tuttuja merkkejä Evinrude, Johnson, Husqvarna. Yläkerrassa kaiteella varustettu näköaukko länteen. Katselin siitä maisemia ja pihalla valokuvaavaa pariskuntaa, joka houkuttuu tulemaan sisälle museoon. Hekin ehtivät poistua ennen minua, lausuen "Good-bye!" Saksalainen mies empi ovella sisääntuloa, minun poistuessani. Ovimiehet kutsuivat vieraita sisään eri kielillä.

Estonia-laivan uppoamisen muistomerkin löysin nyt. Kiviseen muuriin oli kaiverrettu tuhatkunta nimeä, enimmäkseen virolaisia hukkuneita, mutta pari-kolme supi-suomalaiseltakin kuulostavaa vainajaa erotin. Vieressä oli vanha hautausmaa Galärvarvets Kyrkogård, jossa kiertelin. Mahtava Nordiska Museet näkyi kohoavan taustalla koillisessa.

Etelämpänä rannalla olivat Spårvagnshallen ja Aquaria Vattenmuseum, jotka oli sijoitettu entisiin Wasavarvetin rakennuksiin, joissa aiemmin säilytettiin merenpohjasta nostettua Vasa-laivaa, ennen kuin rakennettiin uusi Vasa-museo vuodeksi 1990. Djurgårdenin saarelle kulki vuodesta 1991 alkaen raitiovaunu 7 Norrmalmin torilta.

Vesimuseo Aquaria kuulosti mainosesitteissä melko houkuttelevalta kala-altaineen, riippusiltoineen, meduusoineen, trooppisine sademetsineen ja vesiputouksineen. Vuonna 1991 avattu Vesimuseo suljettiin myöhemmin pysyvästi 30.9.2018, enkä tullut koskaan käyneeksi siellä!

***

Kävelin Allmänna Grändin päähän katsomaan eri lauttojen ja vesibussien laivalaituria. Mm. Emelie-laiva kulki tänne kerran tunnissa Vikingin sataman itäpuolelta Masthamnista, ja toiseen suuntaan Nybroplanilta. Silloin kun minulla oli ollut päivälippu Tukholman liikennevälineisiin olin kulkenut lautalla Skeppsbronilta yli Strömmenin Djurgårdeniin.

Katselin lautan saapumisen. Ensin päästettiin matkustajat laivasta laiturille, sitten vasta kansimies avasi portin laivaan tulijoiden jonolle.

Gröna Lundin Tivoli täytti viereisen suuren korttelin, Allmänna Grändin eteläpuolen. Huvipuisto aukesi klo 15, syyskuun 3. päivänä 2015, jolloin pääesiintyjänä oli melko suomalaiselta kuulostava Ola Salo. Otin esitteen. Yli 65-vuotiaille olisi vapaa sisäänpääsy! Olin käynyt Gröna Lundissa 1976, jolloin siellä esiintyi Sven-Bertil Taube.

En ehtinyt tai jaksanut enää kiertää enempää Djurgårdenin saarta, enkä vaihtoehtoisesti käydä Ladugårdsgärdetin Sjöhistoriska Museumissa. Palasin Djurgårdenin sillan yli Östermalmille ja jatkoin sillalta suoraan luoteeseen Narvavägeniä.

****

Poikkesin lähimpään kirkkoon Oscars kyrka, en muistanut olinko käynyt aikaisemmin. Kirkossa soivat urut. Joku tyttö oli polvillaan alttarikaiteen äärellä kuin ehtoollisella kävijä, koko ajan, kun hitaasti kiersin kirkkoa ja katsoin valokuvanäyttelyn ja istuin vielä hetken penkillä. Joku toinen tyttö käväisi ulkoa sisällä.

Kävelin Historiska Museetin korttelin ohi eteläpuolelta, en mennyt tällä kertaa vanhojen pikkutalojen kortteliin. Kävelin Storgatania. Märingslivets hus, elinkeinoelämän talo. Muumitaloa muistuttava pyöreä kulmatorni eräässä talossa. Onkohan Tove Jansson saanut idean Tukholmasta? Tai näyttäisikö torni minusta yhtä ihmeelliseltä, jos en tunnistaisi siinä Muumipeikkojen talon muotoja?

Östermalmstorg oli työmaana, rakennettiinkohan sinne katettua toria? Viereinen vanha Kauppahalli oli entisellään. Humlegårdsgatan. Stureplan. Kungsgatania länteen ali poikkikatujen siltojen ja ohi 1930-luvun tornitaloparin. Romanikerjäläisiä näkyi kaupungilla 4-5 paikassa, he tervehtivät ystävällisesti: "Hej, Hej, tai Heissan!"

Sveavägenin numeron 45 Bio Grand aukeaisi vasta 14:30, sen aulassa olisi ollut valokuvanäyttely. Avoin-ovisen Kungsgatanin Bio Sagan olin jo ohittanut aiemmin. Adolf Fredrikin kirkon hautausmaa, jonka etelänurkassa murhatun Olof Palmen hauta. Siitä kaakkoon Olofsgatan.

*****

Pelastusarmeijan Myrorna-kirpputori. Yläkertaankin portaat, mutta en käynyt siellä. Pohjakerroksessa perähuoneessa leikkikaluja ja lautapelejä. Jo 20 kruunulla (2 eurolla) saisi joitakin pelejä. "Tyttöjen puheet". "Madicken" (suom. Marikki) - filmikuvien kiertorata (Algan peli) ja toinen samanlainen "Ronja Rövarsdotter". Jonkinlainen korttelien kierto, kuten "Rosvo ja poliisi"-pelissä. "Jänis ja kilpikonna". Laivanupotus-peli. Tietokilpailukortteja. Kellarissa kirjoja: "Eurooppa ilmasta", teksti Jan Morris, ilmakuvia. "Toinen maailmansota kuvina" (6 osaa). Joitakin vanhoja nahkaselkäisiä kirjoja. Paljon single-äänilevyjä laatikoissa.

Kello 14:45 aloin kiiruhtaa kohti Gamla Stania. Sergelin tori oli remontissa. Pujottelin työmaan läpi Galleriaan, jota kauppakäytävää Kustaa Adolfin torille. Vaihteeksi Norrbro-siltaa valtiopäivätalon itäpuolelta (Keskiajan Museon ylitse). Serieboden oli tutussa paikassaan Sven Vintappare -kujalla, eikä internetin uumenien jonkin vanhentuneen osoitteen mukaan 4 kujaa pohjoisempana G. Hälsinges grändillä, jonka läpi kävelin.

Comics Heavenissa oli seurueellinen asiakkaita. Ovensuussa oli nyt käytettyjä albumeita. Perillä oli mm. Oppfinnare-Jocken (Pelle Peloton) tehtävälehti yhdellä kruunulla (10 centiä), kaikki kynätehtävät jo valmiiksi piirrettyinä ja täytettyinä. Erilaisia strippi-sarjakuvista koostettuja lehtiä, joista en innostu, 3-5 kruunua. Blondie, Ville Vallaton, 1940-luvun Kalle Ankan näköispainos Carl Barkseineen. "Satusarjaa" 3 kpl, Ruotsissa nimellä "Illustrerade Klassiker Junior". Tupla-paksuinen Kuvitettu Klassikko: Avaruus. Ei "Flintaa" (Kiviset ja Soraset). Lähdin klo 15:25.

******

Slussen oli remontissa. Kävelin Katarinagatania Fjällgatanille. Ersta ja Folkungagatan. Vikingin terminaalissa olin klo 16:05. Uusia turistiesitteitä (mm. Emelie-lautan) tyhjällä tiskillä, sekä Tukholman Metro-lehti.

Portti 3 Gabriellalle. Vain 7. kannelle käynti laivaan. Aulassa päivysti eilinen, Sampo Terhoa kasvoiltaan muistuttanut stuertti. Hyttini lukko aukesi tänään heti ilman avuntarvetta. Ikkunastani saaristonäkymiä klo 20:30 asti, jolloin pimeni ja laivakin oli jo etäämpänä rannoista. Historiallisia linnoituslaitteita kuvasin matkan varrella. Vaxholmin? Maarianhaminan satamassa poikettiin klo 23:40. Valaistu Silja Serenade ajoi läheltä laituriin, odotimmeko vuoroa? Otin pari valokuvaa.

.

823. HYVINKÄÄ, kaksi museota 2024

Ajoin Hyvinkäälle lähijunalla, 7 minuutin matkan Riihimäeltä, lauantaina 8.6.2024 klo 9:25-9:32. Junani saapui pohjoisesta raiteelle 1, suoraan asemarakennuksen eteen. Tutustuin vanhaan asemataloon: odotushalli oli avoinna matkustajille klo 16 asti. Muuten talon tilat oli vuokrattu kahvilalle, Aseman Kakulle ja Antiikkikaupalle.

Aseman eteläpuolella ylitti Helsinkiin vievän Pääradan iso autotien silta. Sillalle tuli päärautatien koillispuolelta Hämeenkatu, joka jatkui sillan lounaispuolella nimellä Uudenmaankatu. Alempana Uudenmaankadun ja Hankoon vievän sivuradan välissä kulki Hyvinkääntie. Poikkesin Siltakadulla katsomassa Hangonrataa sen ylittävältä pieneltä sillalta, sitten kävelin Hyvinkääntietä lounaaseen.

*

SUOMEN RAUTATIEMUSEO on sijoitettu Hyvinkäältä Hankoon vievän sivuradan entiseen asemarakennukseen, noin kilometrin päähän Helsingin radan asemasta lounaaseen. Hitaasti kävellen saavuin "Keskustasta" kartan mukaan "Terrisuolle", Rautatiemuseon pihalle klo 9:50.

Hyvinkääntie oli ollut hiljainen, mutta museon edessä odotti kuitenkin pari lapsiperhettä sekä nuoripari ja pari yksittäistä miestä museon ovien avautumista klo 10. Minä vietin rautatiemuseossa 2,5 tuntia klo 12:20 asti.

Ensimmäisenä eteishallissa oli museokauppa lipunmyynteineen. Minulla oli Museokortti, jollaisen jotkut muut ostivat nyt. Museon tarra piti kiinnittää vaatteisiin "näkyvälle paikalle".

Museokaupasta pääsi joko ratapihalle tai suorakaiteen muotoiseen näyttelyhalliin vasemmalle tai kaarevaan veturihalliin oikealle. Lapsiperheet ja minä menimme ensiksi veturihalliin, jossa oli raiteillaan vanhoja höyryvetureita. Jokaisen noin 8 raiteen edessä oli ovi, josta veturin voi ajaa ulos kääntöpöydälle, jossa veturin voi suunnata ajamaan Hangon radalle. Veturihallin päässä oli ovi ulos.

Isolla pihalla kierteli mukavan pitkää ja mutkittelevaa kapeaa junarataa leikkijuna, jonka kyytiin mahtui kuljettajan lisäksi muutama lapsi ja lapsen vanhempikin, istumaan kahareisin junan päällä. Junan pilli vihelsi varoittaakseen jalankulkijoita tasoristeyksistä.

Pienen matkan päässä oli entisöitynä Hyvinkää-Hanko -yksityisrautatien asemarakennus vuodelta 1873. Sen sisällä oli asematoimisto ja odotushalli ja oma odotushuone hienoille naisille. Rautatieläisten asuinrakennus "kasarmi" näyttelyineen jäi minulta huomaamatta sivummalla pihaa.

Komein osa museota oli suuri näyttelyhalli museokaupan lounaispuolella. Siellä oli veturien lisäksi junanvaunuja eri aikakausilta, kuten loistokas keisarin juna ja vaatimaton sininen kiskobussi "Lättähattu".

Museon pihalla yleisö katseli miten Ukko-Pekka-höyryveturia käännettiin - parin vihreäliivisen miehen täysin voimin - kääntöpöydällä 180 astetta toisin päin. Koska oli museon toimintapäivä, kesäkauden avaus 8.6.2024, Ukko-Pekka ajettiin esille ja siihen saattoi siirrettävillä portailla kiivetä tutustumaan.

Vanhan asemarakennuksen laiturilla lämmiteltiin iäkästä diesel-veturia, joka vetäisi menneen ajan puurakenteista junanvaunua pienelle 4 euroa maksavalle 5 minuutin ajelulle. Ensimmäinen vuoro toteutui klo 12:15-12:20. Kello 12:een mennessä museoon oli kertynyt jo paljon vieraita.

Museokaupassa oli myynnissä valikoima junaharrastajien eri seurojen lehtiä, 5,00 - 6,50 euroa. Selatessa kiinnostavimmalta vaikutti juttu matkasta Pohjois-Korean rautateillä. Ajattelin lainata "Resiina"-lehden Espoon Leppävaaran kirjastosta, mutta kaikki numerot olivat lainassa, kun Sellossa kävin. Suomalaiset juna-aiheiset kirjat maksoivat 55-65 euroa.

Populaari kuvateos junista, ehkäpä "AA: Train Journeys of the World" (1993) - 30 matkan kuvaus yli 30 vuoden takaa - maksoi vain 15 euroa ja harkitsin ostoa, mutten kuitenkaan halunnut painavaa kannettavaa ja kotiini täytettä. Ellen muista äskeisen kirjan nimeä väärin, niin näin samannimisen pari viikkoa myöhemmin Helsingin Kumpulassa, omakotitalon pihaportin pielessä. Siinä kierrätettiin pahvilaatikossa tekstein "OTA TÄSTÄ!" kahta kirjaa, kahtakymmentä DVD-elokuvaa (nimekkäimpänä Almodovar) ja puolta tusinaa vanhojen seinäkalenterien kansikuvaa (kauneimpana Audrey Hepburn).

**

HYVINKÄÄN KESKUSTORI. Kävelin klo 12:20 alkaen Rautatiemuseolta keskustaan, paluumatkan isoa Uudenmaankatua, isolle sillalle ja päärautatien itäpuolelle Hämeenkadulle. Pyhävaatteisiin pukeutunut reipas nuori mies, Raamattu tai Mormonin kirja kädessään, pysäytti minut sillankorvassa Hämeenkadun alussa ja halusi keskustella uskonnosta.

Hyvinkään vilkas keskus? Edessäni oikealla oli avara puistikon ja toriaukion yhdistelmä-alue. Toimintapuistossa oli lapsille leikkilaitteita ja aikuisia varten myyntitelttoja ja kojuja, huomispäivän 9.6.2024 Eurovaaleihinkin liittyviä. Kartassa kentälle oli merkitty mm. Tapahtuma-aukio, Kauppatori, Kirjastoaukio ja Jussinmäki. Taustalla kohosi Willa-niminen iso kauppakeskus, yhdellä sivulla kaupunginkirjasto ja Jussintorin ehkä jo vanhempi liiketalo, jossa mm. kaupunginmuseo TAIKA.

***

HYVINKÄÄN KIRJASTO. Alkoi juuri sataa, joten menin sisään kirjastoon, jossa vietin aikaa klo 12:50-14. Luin päivälehtiä, lehtiosaston lukupaikat (4 pikkupöytää) olivat 3/4 täynnä, mutta minä mahduin vielä. Kiinnostavinta olivat kuitenkin useat HYVINKÄÄN SANOMIEN sidotut vuosikerrat 1970-luvulta, joita oli aseteltu matalien hyllyköiden päälle, niin että niitä saattoi parhaiten selata seisten.

Vuoden 1974 "Hyvinkään Sanomien" numerossa oli 12 suurta "broadsheet" sivua. Etusivu oli täytetty useilla mainoksilla. Jokin yhden palstan uutispätkä saattoi mahtua johonkin ilmoitusten rakoon. Kolmossivu oli pääuutisten paraatisivu. Ulkomaiden uutisiakin oli kohtuullinen kattaus, uutistoimistona STT. Paljon pikku-ilmoituksia eli mainoksia. Televisio-ohjelmat oli ladottu tiuhaan, mahdollisimman pieneen tilaan. Samoin koko viikon TV-ohjelmat julkaistiin etukäteen kerran viikossa.

Hyvinkään Sanomat ilmestyi viidesti viikossa, tiistaista lauantaihin. Takasivulla oli kolme sarjakuvaa: 1) Hulivili (Disney-filmin "Kaunotar ja kulkuri" pentu, Aku Ankassa nimellä Pepi), 3) Salainen Agentti X9, jatkuvan tarinan toimintasarjakuva.

2) Bob Weberin (1934-2020) piirtämä "Taavi", laiskanpulskea maalaismies perheenisä, jota luin parina kesänä 1970-luvulla kesämökillä Savonlinnan Oravissa "Itä-Savo"-sanomalehdestä ja pidin erinomaisen hauskana! Sankarin nimi oli eri lehdessä "Mosse", Yhdysvalloissa "Moose" (1965-), "Moose Miller" (1971-), "Moose and Molly" (1998-2020!). Sarjaa julkaisseita sanomalehtiä oli kuulemma  huipussaan 200, hiipuen myöhemmin 75:een.

****

TAIKA, TAIDEMUSEO. Sateen lakattua lähdin klo 14 etsimään Museokeskusta. "TAIKA", lieneekö yhdistelmä "Taide- ja Kaupunginmuseo", löytyi viereisestä talosta, Jussintorin kauppakeskuksesta, joka oli varmaankin kärsinyt kauppiaskatoa uudemman talon Willan rakentamisen jälkeen ja tarvinnut uusia vuokralaisia?

Pohjakerroksen alaeteisestä nousivat portaat ja hissi toiseen kerrokseen, jossa oli kassa. "Onko tuttu paikka?" 1) Vasemmalla "Urheilu Hyvinkäällä", ensimmäinen sali. 2) Oikea sali: Heli Hiltunen, vaihtuva näyttely. 3) Pysyvän näyttelyn taide. Monta salia, joiden läpi kuljettuaan vieras päätyy ovesta kassan toiselle puolelle museokauppaan. Ellei kulje tuloreittiään takaisin, kuten minä teen,

1) Urheiluaiheen sivuutin katsomatta. 2) Heli Hiltunen oli esittelyjen mukaan jo nimekäs, palkittu taiteilija, josta en ollut kuullut. Joitakin viikkoja myöhemmin Helsingin Sanomat suositteli 7 näyttelyä, jotka olisi kesällä katsottava, yhtenä niistä Heli Hiltunen Hyvinkäällä! Otin salista matkapuhelimella yhden valokuvan. Siinä Hiltunen on asetellut maalaamiaan ja eri muotoisiksi leikkaamiaan pahvikulisseja limittäin toistensa eteen, niin että syntyy kolmiulotteinen maisema, mutta teatterin tapaan.

Näin filmiesityksiä hyvinkääläisestä Helene Schjerfbeckistä ja yhdeksästä hänen mallistaan. Mallien kuvista sai valita, kenestä halusi kuulla. Jokaisen 9 lyhytfilmin kesto oli 2 minuuttia. Katsoin 8 tai 9 esitystä, jotka kaikki valottivat eri tavoin taiteilijan elämää historiallisilla valokuvilla ja kertomuksella.

Opastusteksti neuvoi koskettamaan mallista heijastuvaa kuvaa valkokankaalla. Usein filmi käynnistyi vasta monen yrityksen jälkeen. Toinen opasteksti neuvoi, ettei kuvaa tarvitse koskettaa, vaan filmi käynnistyy liikekytkimellä. Käynnistyi jos käynnistyi. Katsomona oli kolmen-istuttava sohva ja lisäksi irtotuoleja. Olin ainoa filmien katsoja, yksi lapsiperhe ja pari pariskuntaa katselivat taulut.

Yrjö Saarinen oli toinen hyvinkääläinen, impressionistinen koloristi. Olin nähnyt Saarisen laajan näyttelyn hänen toisessa kotikaupungissaan Jyväskylässä ja pitänyt voimakkaista maisemista sekä pariisilaisista tanssijoista, en niinkään kasvokuvista. Kävin jopa etsimässä ja katsomassa Jyväskylän Tourujoen jylhät maisemat Saarisen kuvien vaikutuksesta.

Inari Krohnin iso maalaus oli minulle positiivinen yllätys. Siinä korostui ympäröivän vihreän luonnon pehmeys, kun vastakohtana kuvan keskellä oli alastoman pronssipatsaan kylmä metallinen kovuus. Eino Ruutsalolta oli kineettinen teos, jossa reikäinen levy kiersi sähkön voimalla toista samankaltaista, jolloin muodostui jatkuvasti käsittämättömän paljon erilaisia kuvioyhdistelmiä.

Jani Leinonen oli rakentanut ja kuvittanut jättimäisen muropakkauksen, jossa lapsia houkuttelevalla tiikerihahmolla oli tällä kertaa uskonnollinen viesti. - Koin taidemuseokäyntini Hyvinkäällä kiehtovan monipuoliseksi ja virkistäväksi, odotuksiani paremmaksi.

*****

Kävelin Hyvinkään rautatieasemalle klo 15:30-16. Raide 1 oli heti asematalon edessä, siitä Helsinkiin. Viereisellä linja-autoasemalla oli seitsemän laituria. "Hyvinkään Liikenne", tuttu lehtimainoksista, järjestää vajaan 100 euron päiväretkiä Helsingistä maaseudun turistikohteisiin. Poikkesin klo 16 sulkeutuvassa rautatieaseman odotushuoneessa, jossa yksi ihminen odotteli penkillä istuen.

R-junani klo 16:03 tulikin Hyvinkäälle Tampereelta asti! Vaunuja oli junassa peräti 8, menin niistä viimeiseen. Täyden tuntuista. Sain vain käytävän vierestä istumapaikan. Ratatyö viivästytti, juna tuli Pasilaan 10 minuuttia myöhässä, klo 16:53 eikä 16:43. A-juna Pitäjänmäelle (ja Leppävaaraan) laiturilta 11, äärimmäiseltä lännessä, klo 17:07. Tulin rullaportaita laiturille 11 kai klo 17:00, sillä olin vähällä hypätä edelliseen P-junaan Malminkartanoon (ja Lentoasemalle), kun luulin vain A-junan käyttävän laituria 11. Verkossa ostettu lippuni oli Pitäjänmäelle.

.

822. RIIHIMÄKI, Eräkirjamessut 2024

Riihimäen Erämessujen osaksi lisättiin kesäkuussa 2024 myös Eräkirjamessut! Niinpä tuttu vantaalainen antikvaarinen kirjakauppias sulloi pakettiautoon 20 banaanilaatikollista eräkirjoja, 7 taitettavaa pöytää sekä koottavan kirjahyllykön.

Ajoimme Riihimäen Urheilupuistoon torstaina 6.6.2024 aamupäivällä. Vihreäliiviset miehet vartioivat porttia. Näytteilleasettajat saivat sisäänpääsyyn oikeuttavat vihreät rannekenauhat neljän päivän ajaksi.

Kirjamyyjille varatut paikat olivat jättikokoisessa valkoisessa teltassa. Pakettiauton saatoimme ajaa oviaukon lähelle. Myyntipöydät asetimme U-muotoon, jolloin asiakkaat pääsisivät kolmelle U:n ulkosivulle ja kauppias istuisi keskellä, hyllykkö takanaan teltan seinää vasten. Myyntipisteemme oikealla puolella oli messuteltan esiintymislava ja alapuolella isoin kilpailija, oululainen antikvariaatti Ajaton Aika.

Kalastuksesta, metsästyksestä ja eräretkeilystä on kirjoitettu yllättävän paljon. Eräkirjallisuus oli Suomessa aiempina vuosikymmeninä suosituimpia keräilykohteita, mutta vähenemässä, kuten kirjojen keräily yleensäkin. Sotahistoria lienee säilyttänyt parhaiten suosionsa ja toisaalta vaikkapa suomalaisten kaukopartiomatkat tulevat lähelle äärimmäistä eräkirjallisuutta.

Näyttävimmät kansikuvat asetimme pöydille parhaiten näkyviin. Kansipaperittomat kirjat puristimme selkä ylöspäin kirjatukien väliin, jolloin kirjoja mahtui esille paljon suurempi valikoima. Kylmä tuuli puhalsi sisään teltan oviaukoista. Sade synnytti kuralätäköitä hiekkapohjaiselle pihamaalle.

*

Neljässä tunnissa saimme rakennettua kirjamessuosaston valmiiksi. Kello 15 ajoimme pakettiauton messujen pysäköintipaikalle, Uramontien koulun pihaan. Kävelimme sieltä enimmäkseen puistojen hiekkapolkuja pitkin itään Petsamon Ilomäelle, Airbnb-majoitukseen.

Perjalantie oli metsäiselle mäelle nouseva hiljainen umpikuja, jonka varrella kohosi viisi aivan samanlaista pistetaloa, kymmenkerroksista pilvenpiirtäjää, vuodelta 1967.

Asuinkerroksia betonitaloissa oli 8, mutta hissi kulki kerrosten 0-9 välin, pohjakerroksesta maan tasalla ullakolle asti. Huoneistojen myyntihintataso oli noin 1500 euroa neliömetriltä.

Otis-hissin vaihtoehtona olivat keveän näköiset kierreportaat, joiden välissä vilkkui jopa 10 kerroksen verran tyhjyyttä. Tilapäisesti vuokrattavan huoneiston ovenpielessä oli lukittu, numerokoodilla avautuva kotelo, jonka sisällä oli avain - täällä ei tarvittu R-kioskin avaimenvälitys-palvelua.

Asuimme 7. kerroksessa. Näköala olohuoneen kulmaikkunasta oli kohti vastapäistä taloa Perjalantien toisella puolella, mutta taloja ympäröi vihreä ikimetsä, säilytetyt mahtavat havupuut, jopa 9-10 kerroksen korkuisiksi kasvaneet, jotka pehmensivät maiseman luonnonläheiseksi! Sateen jälkeen sisälle kuului linnunlaulu. Äänieristys naapureihinkin oli huono.

Joka kerroksessa oli viisi asuntoa ja koko talossa 40. Erikoisuutena porraskäytävässä oli roskakuilu, jonka luukku avautui yhä! Huoneen ohjeissa kehotettiin vierasta heittämään roskapussit roskakuiluun! Olin nähnyt roskakuiluja aikaisemmin vain tornitalossa Espoon Tapiolassa ja eräässä lapsuuden kuvakirjassa. Eikö metallin ja muovinkin kierrätyksen pakollisuus ole sulkenut kuiluja?

Perjalantien talot olivat numeroiltaan 6 ja 8 sekä kadun toisella puolella 3,5,7. Lännestä tulevan autotien jatkeeksi lähti metsäpolkuja kolmeen suuntaan, pohjoiseen Peuranpolulle, itään Papupolulle ja etelään Hernepuiston läpi Kontiontielle. Pohjakerroksen ulkoeteiseen oli asetettu pitkä penkki puheliaiden naapurien kokoontumispaikaksi. Vastapäisen talon ulkopuolisella penkillä näin kolme vanhaa rouvaa juttelemassa ja tarkkailemassa ympäristöä.

Kävin Lidlin myymälässä, joka sijaitsi idässä, Peuranpolun, Kontiontien, Karantien ja rautatien välissä. Lähempänä, vilkkaan Kontiontien numerossa 34 oli K-Market Otso, R-kioski, posti ja pizzeria. Televisiosta tuli torstai-iltana 6.6.24 Eurovaalien suuri vaaliväittely.

**

Perjantai-aamuna 10 minuutin kävely Erämessuille Urheilupuistoon klo 8. Esiintymislavan kaiuttimia testattiin. Testaajat voisivat valita jonkin mielekkään viestin tai vaikkapa klassisen runon luettavakseen, improvisoitujen "yks kaks yks kaks tshek tshek o slovak" rimpsujen sijaan. Kauppiaat rakensivat tai viimeistelivät osastojaan.

Yleisö pääsi aidatulle messualueelle perjantaina klo 10. Urheilupuiston laajan alueen itä- ja länsipäissä olivat portit, joilla molemmilla jatkuivat tuntien ajan kymmenien metrien jonot lipuntarkastukseen. Etelässä oli kolmas vartioitu portti vain poistujille. 

Teltassa oli esillä vaikkapa metsästysaseita, kalastusvälineitä ja erävaatteita, ulkona suuri valikoima myytäviä telttoja. Maanpuolustuksella oli oma osastonsa. Lakritsaa ja jäätelöä myyville kioskeille jonotettiin. Paljon lapsiperheitä. Pikkukaupungin suurtapahtuma.

Kuuntelin ulkolavalta Erä-lehden päätoimittajan haastattelua. Hän kieltäytyi kertomasta hiljalleen laskevaa paperilehden levikkiä, jota vasta osittain paikkasi digitaalisten tilausten kasvu. Tänä kesänä kirjoitetaan ja kuvataan sisältöä vuotta tai jopa kahta vuotta myöhemmin ilmestyvään kuukausilehden numeroon.

***

"Erämessut"-otsikoidut bussit toivat Pohjolankadulle lisää jonottajia. Kello 11:20 olin ainakin hetkellisesti ainoa poistuja, kulkiessani Pohjolankatua vastakkaiseen suuntaan kuin jono. Kävelin Joukolankatua koilliseen, Kontiontietä itään ja Karankatua etelään, rautatien suuntaisesti, kohti juna-asemaa.

Rautatieaseman ympäristössä on Riihimäen vanha urbaani keskusta, johon viehätyin edellisellä käynnilläni 1989, jolloin vain poikkesin matkalla Tampereelle. Hämeenkatu, Keskuskatu, Kauppakatu. Poikkesin katsomaan näköaloja Hj. Elomaan kadun sillalle, joka ylitti rautatien itään. Keskuspuistossa oli koristelammikko ja patsas.

Kävin kaupunginkirjastossa, jossa luin mainion satasivuisen sarjakuvakirjan, jonka kaikki 100 strippisarjakuvaa vitsailivat Riihimäestä. Piirtäjäpojan isä keksi aiheet pojalleen. Monet kuvissa näkyvät Riihimäen talot tai paikat tunnistin jo! "Riihimäen Pieni Lelukauppa" laajensi Helsingin Stockmannille - ja osti kohta koko talon vaihtaen Stockmann-nimen tilalle "Riihimäen..."

Osuin kävellessäni Pienen Lelukaupan kivijalalle: "Konkurssi-loppuunmyynti -60 %. Lahjakortit eivät kelpaa!!" Koomikoiden "Hihhihhii"-yhtiö oli tehnyt konkurssin huhtikuussa. Olinkin ihmetellyt, voisiko pienimuotoinen lelukauppa kannattaa, kuten kaiketi lautapelien kauppa  menestyy?

Lähistöllä näin esiintymislavalla kruunatun pienen torin, jonka sijainnin ensin kevyestä musiikista kuulin. Kävin katsomassa Rautatieaseman. Alikulkukäytävät ja hissi laiturille 7, josta yleensä junat Helsinkiin lähtevät. Idästä laiturilta 11 vanhahkot vihreät junat Lahteen. Eurovaalien mainostaulut olivat esillä idässä vilkkaimman kävelyreitin varrella. Äänestän vasta vaalipäivänä seuraavana sunnuntaina.

Asemalta lounaaseen lähtivät Etelän Viertotie ja Paloheimonkatu. Riihikatu, Torikatu ja Hämeen aukio. Etsin Riihimäen kirkkoa? Kuljin Hämeenkatua koilliseen ja käännyin Kirkkomäki -kujalle. Sininen puukirkko. Jatkoin Kirkkopolkua pohjoiseen kaartaen ja Hämeenkatua takaisin lounaaseen, Temppelikadulle asti, jossa oli sorapintainen tietyömaa.

****

RIEMU, Temppelikatu 8, Riihimäen museokeskus, valtion virastotalossa Poliisiaseman naapurina. Ensimmäisessä kerroksessa lipunmyynti, tyypillinen pyöreä humanistityttö. Reppu lukittavaan lokeroon. Toiseen kerrokseen portaita (invalidihissi vain). Yläkerran näyttelysalit kiersivät valopihaa, jonka reunakaiteen yli näki alakertaan.

Historiaa: seinillä kokoelma "Visiittikortteja" (valokuvallisia), joita 1800-luvulla ja vuoteen 1920 asti vierailuilla jaettiin. Näyttely: Antrean evakot (Karjalan kunta 1724-1944 (40 km:n päässä Viipurista), vuonna 1939 Antreassa eli 8772 asukasta.) Egyptologisella seuralla oma sali: Rotislav Holthoer lahjoitti 200 ruukunsirpaletta ym. pienesineitä, jotka on "deponoitu" Riihimäelle.

Kuvataidetta: Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma: 36 Helene Schjerfbeckin maalausta. Lisäksi mm. Ellen Thesleff, Tyko Sallinen, Pekka Halonen. Näyttely: Taiteilijoiden omakuvia. Viihdyin hyvin museossa tunnin klo 14-15. Jokainen itselle uusi museorakennus on kiinnostava kokea, kunhan sisältö on kelvollisen laadukasta!

*****

LASIHYTIT. Kävelin Riemusta pohjoiseen Puistikon työmaan ohi Kalevankadulle, jota pitkin länteen. Kirjauksentien yli Lasitehtaantielle. Nähtävyysmerkki "Hannunvaakuna" ja teksti "LASIHYTIT" houkutteli kääntymään Ilveskadulle. sitten Mikontielle ja Lehmuskadulle. Noiden kolmen kadun välissä oli kortteli vanhoja, tyylikkäitä ja kauniita, hyvässä kunnossa pidettyjä ja edelleen asuttuja, yhden tai usean perheen puutaloja, joiden välissä oli kartalle merkitsemättömiä pieniä kulkuraitteja. Jatkoin matkaani, mutta palasin illemmalla uudelleen kiertelemään puutaloalueen kujia.

******

METSÄSTYSMUSEO. Näin ensin Lasimuseon täyttämän vanhan teollisuusrakennuksen, Tehtaankatu 23, ja etsin siitä Metsästysmuseota, jolla sitten näkyikin olevan oma uudisrakennuksensa tontin eteläpuolella. Metsästysmuseon (Tehtaankatu 23 A) aukioloaika päättyi klo 17 ja Lasimuseon joko 17 tai klo 18, riippuen informaatiolähteestä.

Lipunmyyjä neuvoi Metsästysmuseon kiertosuunnaksi myötäpäivään idästä etelän kautta länteen. Repun säilytyksestä ei tullut puhetta, kannoin sen selässäni. Ensin oli esillä valokuvia karhuista, jotka sivuutin nopeasti. Sitten päästiin metsästys-asiaan: Jaakko O. Ojaniemen "TROFEE-kokoelma". Ison huoneen seinät olivat täynnä hirvenpäitä ja muita sarvipäitä! Keskilattialla oli täytettyjä suurpetoja! Lasi- tai muoviseiniä ei ollut katsojan ja eläimen välissä, kuten täytettyjen eläinten Eläinmuseoissa. Isoja "kissoja", karhuntaljoja päineen, krokotiileja.

En ollut trofee-huoneessa yksin, vaan siellä jo eräs "Setä Erikehu" (lapsuuden Mikki-sarjakuvaa muistellakseni) kertoi nuoremmalle toverilleen mitä kaikkia näkyvillä olevista eläimistä hän oli itse ampunut monilla safareillaan, ja niitä oli paljon. Museossa oli vain kolme vierasta samaan aikaan. Jättäydyin jälkeen hitaasti etenevistä edeltäjistäni.

Asehuone oli seuraava sali, kaikenlaisine luodikkoineen, jotka eivät minua kiinnostaneet. Takajaloilleen noussut täytetty karhu oli taas jokin ISO saaliseläin. Lopuksi esillä oli erilaisia metsästysvarusteita. Muisteluita metsästysseurojen historiasta, puheenjohtajineen. Ja eräretkien metsätunnelmia lavastettuina! Ehdin viettää museossa aikaa klo 16:00-16:55.

*******

LASIMUSEON edessä ulkona parveili seurue. En tiedä, olivatko tulleet ulos museon ollessa sulkeutumassa, vai odottelivatko sisällä pitempään viihtyviä matkatovereita. Minusta tuntui, etten enää illalla jaksaisi kiipeillä vanhan rakennuksen useissa kerroksissa, joten lähdin kävelemään paluumatkaa Petsamon Perjalantielle, ensiksi tuloreittiäni Lasihytin korttelin kautta, jossa kävelin läpi sisäisiä raitteja.

Vanhassa kartassani (1993) "Riihimäen Lasi Oy" täytti suuren korttelin Lasihytin alueen pohjoispuolella. Vanhat punatiilisen tehdasrakennukset jäivät kuitenkin tonttia reunustavan tuuhean metsän taakse.

Kävelin Lasitehtaantieltä metsäpolkua pohjoiseen Upokkaantielle, jossa oli omakotitaloja. Jatkoin pitkää Länsitietä itään Kumelan Lasitehtaan ohitse ja yli ison Kirjauksentien. Karilammentien jälkeen tulin pitkälle, etelästä pohjoiseen vievälle puistokäytävälle, jota kuljin pohjoiseen. Poikkesin katsomaan Sipusaari-nimisen omakotitaloalueen, jota tie kiersi soikiona. Sitten kävin katsomassa Ilomäen yhtenäiseksi rakennetun pientaloalueen, jota kiersi ainoan yhdystien päässä neliön muotoinen pihatie, ja pysäköintipaikat olivat heti yhdystien päässä.

Sitten, kello 19, tulinkin jo Perjalantielle, majoituspaikkaani. Antikvaarikauppias oli myynyt niin paljon eräkirjoja jo ensimmäisenä päivänä, että pelkäsi myytävän loppuvan. Hän ajoi illalla Vantaalle ostamaan jättikassillisen eräkirjoja tutulta kauppiaalta, joka ei osallistunut Erämessuille.

********

Lauantai-aamuna lähdin hyvissä ajoin kello 8 majoituksesta kohti rautatieasemaa. Kävelin tällä kertaa Karankadun itäpuolta ja myöhemmin Pohjoista Rautatienkatua. Vaihdoin hyvän huomenen toivotukset koiraa ulkoiluttaneen naisen kanssa.

RAUTATIEN PUISTO oli juna-aseman luoteispuolella. Minulla oli vielä aikaa tutustua siihen klo 8:30-9:15. Rakennuksia: aseman vanha Hotelli Axens (Hotelli Turisti) 1878. Asemapäällikön talo 1907. Ratainsinöörin talo 1858. Pitkä kasarmi 1860. Kansakoulut, ruotsalainen 1881 ja suomalainen 1908. Vanhat parakit 1858. Rakennusmestarin talo 1857. Kartanon voudin asunto 1860. Osoitteissa Öllerinkatu, Maantiekatu ja Rajapolku. Kaikkiaan 18 kohdetta esiteltiin selityksineen kuvakartalla, isolla infotaululla Maantiekadun laidalla.

Lopulta tuli kiire. Juna Hyvinkäälle (Helsingin suuntaan) odotti jo laiturilla 7, kun nousin hissillä alikulkutunnelista. Menin ensimmäiseen vaunuun. Paljon matkustajia oli jo sisällä, milloinkahan tulleet. Lähijunassa ei ollut paikkavarauksia. Minulla oli verkosta ostettu lippu matkapuhelimessani. Löysin vielä matalalattiaisen tyhjän penkkirivin itselleni, ensimmäisen penkkivälin ovensuusta. Matka Hyvinkäälle kesti vain 7 minuuttia, klo 9:25-32. Lippuani ei tarkastettu.

.

821. Laajasaloon LAUTALLA 2024

Kuljin Kruunuvuoren lautalla kolmesti: huhtikuussa, toukokuussa ja kesäkuussa 2024.

1) HUHTIKUUSSA 2024 lähdin viemään kahta Huutonetissä myymääni kirjaa ostajan postilaatikkoon Helsingin Laajasaloon. Sain siten vihdoinkin syyn matkustaa Kruunuvuoren lautalla!

Perjantaina 19.4.2024 ajoin A-junalla Pitäjänmäeltä päärautatieasemalle klo 10:30-47. Kävelin Yliopistonkatua, viistosti Kluuvin kauppakeskuksen läpi ja Aleksanterinkatua Pohjoisrantaan, Pohjoissatamaan, Meritullintorille Aleksin päähän, Katajanokan kainaloon, Halkolaiturin T-laiturin eteläpuolelle.

Saavuin klo 11:10 paikalle, josta lapsuudessani 1960-luvulla lähti Korkeasaaren lautta. Vilkas polkupyörien ja autojen liikenne Pohjoisrannassa. Puinen lankuista rakennettu laituri, jolla oli puinen kaide. Laituri oli symbolisesti suljettu narulla maanpuoleisesta päästä! Jalkakäytävällä seisoskeli yksi nainen odottamassa lauttaa.

*

Kruunuvuoren selällä näkyikin "Emma"-niminen lautta olevan lähestymässä. Alus kiinnittyi vasemmasta kyljestään laituriin, keula osoitti maihin länteen. Laivan matruusi (nuori nainen) asetteli kaiteilla varustetun pienen, kapean, kaarevan laskusillan paikalleen laivan vasemman kyljen aukon kohdalle. Sitten hän käveli laiturin päähän maihin ja avasi naru-portin.

Lautan sisätiloista käveli ulos laiturille kymmenkunta ihmistä. Yksi laivalta tullut nainen halasi rannalla odottanutta naista ja sitten molemmat kävelivät yhdessä laivaan. Pohjoisrannan kadun ylitti vielä joku nainen ja tuli lautalle. Vielä neljäs nainen tuli kyytiin, jolloin meitä matkustajia kertyi viisi ihmistä. Laivan miehistö oli kolmen henkilön vahvuinen.

Laivan sisällä astuimme avaraan ruokasaliin tai matkustamoon. Salin takaosassa oli baaritiski, jonka äärellä kaksi ihmistä jutteli. WC oli etukannen ulko-oven vieressä. Kukaan ei mennyt ulkokannelle huhtikuun pakkasessa! Ahtaat pitkät penkit tai ruokapöydät salin molemmilla laidoilla. Kolme irtotuolia vierekkäin.

Istuin oikealle laidalle väärinpäin, sillä luulin lautan kulkevan kääntymättä molempiin suuntiin, keulan ja perän vaihdellessa. Laiva käänsikin keulansa lännestä itään. Sisääntuloaukon vieressä oli teline polkupyörille. Viisi matkustajaa istuivat hajallaan. Odotusta 5-7 minuuttia ennen laivan lähtöä liikkeelle klo 11:20.

**

Matka yli Kruunuvuorenselän kesti mukavat 20 minuuttia. Matkan varrella eteläpuolella nähtävyytenä veden yli Katajanokka komeine taloineen, jäänmurtajat laiturissa. Pohjoispuolella ensin Tervasaari, sitten Korkeasaari ja siihen sillalla kytketty Hylkysaari, jossa oli ennen Merimuseo. Korkeasaaren ja Laajasalon välissä näkyi rakenteilla oleva korkea Kruunuvuorensilta, jolla pikaraitiovaunu alkaisi tulevina vuosina kulkea, jolloin laivayhteys lakkautettaisiin.

Laajasalon uuden lähiön rakennustyömaat ja valmiit mustat talot tulivat näkyviin rumina entisen öljysataman paikalla. Tiivis synkkä kivierämaa. "Emma" kytki vasemman kylkensä puiseen laituriin. Tyttömatruusi turvasi ulkona laiturilla poistumista laivan kyljen aukosta. Minä oli viides ja viimeinen poistuja. Ulkona kylmä tuuli, pakkasta, pipo tarpeellinen pään suojaksi.

***

M/S Emma on entinen Korkeasaaren moottorilautta M/S Korkeasaari - Högholmen, valmistunut Suomenlinnan telakalta 1949. Kaksi kantta, pituus lähes 30 metriä, leveys lähes 7 metriä, syvyys lähes 2 metriä, nopeus 9 km, miehistöä 3, matkustajamäärä 224 (ennen 300).

****

Kävelin ensiksi "Ei talvikunnossapitoa" -merkittyä polkua rantametsikössä koilliseen, kohti talotyömaita, isoja uudisrakennuksen rumiluksia. Katsoin puhelimen karttaa ja korttelien opasteita. Ylitin kadun ja kuljin ikävän sisäpihan läpi. Haakoninlahdentie ja Koirasaarentie katuja. Bussien 87 ja 88 reittejä. Tietyömaita, raitiotien kiskoja, jalankulkijat joutuivat kiertämään.

Kävelin Koirasaarentietä koilliseen. En kääntynyt ensimmäiselle tielle kaakkoon, eli Stansvikin tielle. Tähtäsin seuraavaksi tulevalle metsäpolulle, jota pitkin pääsisin Gunillantielle, mutta tulin kulkeneeksi ohi. Päädyin autokatua pitkin kaakkoon Gunillantielle ja sitä pitkin työmaan läpi koilliseen Reiherintielle. Uudisrakennukset olivat loppuneet ja vanha Laajasalon asutus oli alkanut.

Kävelin pääajoväylän Laajasalontien kävelytietä pohjoiseen. Vein kello 13 kaksi Carolyn Keenen ruotsinkielistä käännöskirjaa omakotitalon postilaatikkoon Laajasalonkaarelle. Jatkoin Sarvastonrinnettä ja Laajasalontietä pohjoiseen. Raitiotien työmaa edelleen kadulla.

Poikkesin minulle uuden Saari-kauppakeskuksen (2018) toisen kerroksen sivukirjastoon, joka oli yllättävän pieni ja ahdas, lähdin pian pois. Kävelin edelleen pohjoiseen Herttoniemensalmen ylitse ja Linnanrakentajantietä Herttoniemen metroasemalle. Siellä vilisi lipuntarkastajia ja poliiseja, kaksi talutti ulos räyhääjää, joka huuteli "homohuoraa" yms.

*****

Päätin kävellä vielä Itäkeskukseen, aluksi metroradan pohjoispuolella kulkevaa polkua. Vanha Oravatie näkyi taempana, talot etäällä. Jyrkkä kävelytien rinne alas Siilitien metroasemalle. Sitten Muuntamontietä ja Sahaajantietä ja kävelytietä. Marjaniemen siirtolapuutarha kuusiaidan takana. Itäkeskuksen kauppakeskukseen nousin portaat etelästä Hansakujalle. Kävin Stoan kirjastossa.

Paluumatkan Pitäjänmäelle ajoin pikaraitiovaunulla 15. Sen päätepysäkki oli sijoitettu Turunlinnantielle, hiukan länteen Itäkeskuksen bussi- ja metroasemalta. Sain enää vain selkä-edellä-istuttavan paikan, kun en ollut ensimmäisiä matkustajia. Ajoinkin saman tien Leppävaaran Selloon asti. Laskin päivän kävelyiksi 18 km. (Junalle 2 km, laiturille 1 km, Laajasalonkaarelle 3 km, Herttoniemen metrolle 4 km, Itäkeskukseen 5 km, Sellosta kotiin 3 km.)

************

2) TOUKOKUUSSA 2024 lähdin TOISEN kerran viemään Laajasaloon Huutonet-asiakkaan lisää tilaamia Carolyn Keenen teoksia, 9 Kitty-kirjaa. Torstaina 30.5. astuin Pitäjänmäellä väljään A-junaan klo 9:40.

Kruunuvuoren lautta näkyi olevan Meritullintorin laiturissa jo klo 10:20, mutta puinen laituri oli suljettu sen poikki kaiteesta kaiteeseen viritetyllä narulla, jonka laivan matruusi kävi avaamassa vasta klo 10:28. Työntekijöillä oli sitä ennen kahvi- tai ruokailutauko. Kuusi matkustajaa odotteli.

Huhtikuussa oli kulkenut talvi-lautta Emma, mutta toukokuussa kesä-lauttana oli M/S Amiraali, väritykseltään sininen ja valkoinen. Teräsrakenteinen, valmistunut v. 1984, pituus lähes 20 metriä (19,66), leveys 6 metriä. Matkustajakapasiteetti 218 henkilöä. Sisällä mahtuu istumaan 96 ja ulkona aurinkokannella 84 matkustajaa.

Laivaan tuotiin kaksi polkupyörää ja lastenrattaat. Matkustajissa mummopari, vanha pariskunta ja olutsieppotyyppinen ukkopari. Pieni sisääntuloaula, jonka keulapuolella baaritiski ja peräpuolella portaikko: keskeltä laskeutuivat portaat matkustajasalonkiin ja molemmilta reunoilta nousivat portaat aurinkokannelle alasalongin katolle. Vanha pariskunta toi baarista juomia aurinkokannelle. Mies lähti palauttamaan tyhjiä laseja ja vaimo varoitti pitämään kiinni portaiden kaiteista.

Valokuvasin Pohjoisrantaa ja Katajanokkaa, kun olin nyt ulkokannella. Aurinko porotti kuumasti, vaikka vielä kello 8 oli ollut sadekuuro ja sen jälkeen pilvistä.

*

KRUUNUVUORENRANNASSA laivan paluumatkalle oli tulossa 15-20 matkustajaa klo 10:55. He odottivat ensin maissa laiturin ulkopuolella, kunnes me edelliset matkustajat olimme poistuneet laivasta.

Kävelin koilliseen samaa rantapolkua kuin huhtikuussakin. Koirasaarentiellä laitettiin paikoilleen raitiotien kiskoja. Liikenneympyrä. Kävin pohjoisessa korttelissa etsimässä tietä Kaitalahden vanhalle omakotialueelle, mutta en löytänyt. Rakennusten jälkeen oli aidattu rinne metsään. (Vasta seuraava katu idempänä vei mm. bussilinjan 88 sen päätepysäkille Kaitalahden Päätielle, huomasin myöhemmin.)

Välimatkat tuntuvat lyhyemmiltä, kun niitä kulkee uudelleen. Stansvikintien risteys tuli äkkiä vastaan. Tahvonlahti työntyi väliin ja sitten alkoi puiden auringolta suojaama, hämyinen kävelytie kaakkoon (jopa Hevossalmelle asti) jota en äkännyt vielä huhtikuussa. Kävelytien varrelta nousi jyrkkä sivupolku Gunillantielle, jossa vanha koulu ja uusia kerrostaloja. Kuten viimeksi ohitin idempänä Gunillantien kavennuttaneen rakennustyömaan, jossa liikennevalot vaihtoivat yhden ajokaistan ajosuuntaa. Bussi 84 kulki Gunillantielle.

Tulin noin 11:40 monimutkaiseen risteykseen, jossa Gunillantie, Svanströminkuja, Reiherintie, Laajasalontie ja jopa Jollaksentie kohtaavat toisensa. Seuraava poikkikatu pohjoisessa oli jo Laajasalonkaari, 9 kirjan määränpää.

**

Päätin tehdä retken Kaitalahteen ja Kruunuvuorenlammelle, jossa vielä 1990-luvulla rapistuivat vanhat autiot puutalot. Palkki-yhtiön Aarne J. Aarnio oli ostanut alueen 1960-luvulla lähiön rakentamista varten, mutta kaupunki ei suostunut kaavoittamaan aluetta. Olin käynyt viimeksi Kruunuvuorenlammella pari kertaa 1990-luvulla, toisen kerran ryhmässä oppaan perässä.

Aloitin kävelyn länteen Willebrandintietä. Lauri Mikonpojan tietä ja Rudolfin kujaa Reiherintielle, jonka jatke Koirasaarentien (raitiotien työmaan) pohjoispuolella oli Henrik Borgströmintie, jota tietä kulki ennen Kaitalahden bussi 88 ohi Tullisaaren puiston ja Aino Ackten huvilan. Ensin kerrostaloja, sitten metsäpuistot.

Kävelin "Päätietä" Kaitalahteen. Tien sivussa oli bussin 88 päätepysäkki, aikataulussa 15 tai 10 minuutin välit. Bussi kiersi uudistettua Hopeakaivoksentietä itämutkan kautta etelään Kruunuvuoren uudelle asuinalueelle. Monia Kaitalahden vanhoja omakotitaloja oli purettu ja korvattu näyttävillä ökytaloilla. Päätieltä meni poikkitie länteen Kaitalahden venesatamaan.

***

Päätie päättyi etelässä pyörätiehen, joka oli yhteys uuteen lähiöön. Itään synkkään metsään lähti kävelytie kohti KRUUNUVUORENLAMPEA, jonka ympäristössä rakennettiin lastenrattaille ja pyörätuoleillekin sopivia pitkospuureittejä luonnonpuistoon. Yhtään autiota puutaloa ei ollut enää pystyssä, maastosta saattoi vain arvailla niiden entisiä sijainteja. Sahanpuru-pohjaisia polkuja oli rakennettu myös. Rakennustyöt olivat kesken. Kiertelin useita merkittyjä reittejä. Parasta oli tuuhean metsän varjoisa viileys hellepäivänä.

Kiersin lammen ja nousin kallioille meren rannalle. Oli varottava kompastuttavia juuria. Heti luonnonsuojelualueen eteläpuolella kohosivat kolossaalisen mahtavina Kruunuvuorenselän ylittävän pikaraitiotien siltojen kaaret, rakenteilla. Melko autio alue, mutta vastaan tuli sentään yksi pariskunta ja kaksi koiranulkoiluttajaa.

****

Palasin Päätien päähän ja kävelin etelään uudisrakennusten lähiöön. Saaristolaivastonkatu kulki etelään ja sillä oli kaksi bussin 88 pysäkkiä. Kruunuvuorenlautasta kertovissa jutuissa (keväästä 2023 alkaen) oli varoiteltu, että lautalla ei ole lipunmyyntiä. Varmuuden vuoksi ajoin klo 14:11 bussilla yhden pysäkinvälin saadakseni AB-vyöhykkeen arvolipun 2,95 euroa voimaan. Lautan sisääntuloaulassa kuitenkin oli samanlainen lipunnäyttölaite kuin busseissa!

Odotellessani lauttaa kävelin rantapolkua etelään ohi uuden K-Marketin. Umpikuja päättyi työmaahan. Rannalla oli auringonpalvojia. Näin lautan lähestyvän mereltä. Seuraava lähtöaika Kruunuvuoren laiturista olisi klo 14:35.

Laskin lautalta saapuvat matkustaja: 32. Suunnilleen saman verran oli lähtijöitäkin (jotka oli vaikeampi laskea). Muutama painui sisälle kannen alle (kävin katsomassa olosuhteet), mutta melkein kaikki nousivat aurinkokannelle. Jokaiselle taisi riittää kokonaan oma tai puoliksi jaettu pitkä penkki istuimeksi.

Lautta saapui Meritullintorille ennen klo 15. Hyppäsin Aleksilla raitiovaunuun 4 ja ehdin Elielinaukiolla Myyrmäen bussiin 300 kello 15:10, joten pääsin Kruunuvuoresta Konalaan yhdellä bussilipulla. (Nivelbussissa 300 oli yllättävän tasokas sisustus, karvapintaiset penkit ja oma ilmastointisuutin.)

************

3) KESÅKUUSSA 2024 lähdin vielä KOLMANNEN kerran Laajasaloon viemään Huutonet-asiakkaan tilaamaa, jo kahdettatoista Carolyn Keenen ruotsinkielistä kirjaa. Keskiviikkona 26.6.2024 astuin Pitäjänmäellä A-junaan vielä entistä aikaisemmin, klo 8:30. Pitkä A-juna. Leppävaarasta oli Juhannuksen jälkeen tullut Rantaradan pääteasema lännessä, elokuun alkuun asti, lisäraiteen ratatöiden vuoksi.

Päätin kävellä uutta reittiä, Yliopistonkadun jälkeen tuomiokirkon takaa Kirkkokatua, koska aikaa tuntui riittävän vaikka kuinka paljon. Liikennevalo oli hidas Pohjoisrantaa ylittäessäni. Klo 9:15 näin kaukaa S/S Amiraalin olevan jo laiturissa. Aurinkokannella näkyi istuvan kolme ihmishahmoa. Matruusi näytti avaavan naruportin laiturille klo 9:20, laivan piti lähteä klo 9:30.

Kävelin hitaasti portille, joka olikin KIINNI. Samaan aikaan etelän suunnalta juoksi keski-ikäinen 50-vuotias nainen huitoen hurjasti kädellään. Hän limbosi itsensä yhden narun portin alitse ja JUOKSI laivaan. Muistin, että lähtöaika olikin jo 9:20 eli hetki sitten! Avasin ja suljin laiturin portin perässäni ja kävelin laivan laskusillalle, jonka ääressä matruusi vielä odotti. Naismatkustaja oli jo laivassa.

Nousin aurinkokannelle ja huomasin, että meitä matkustajia oli vain kaksi, myöhässä ollut nainen ja myöhässä ollut minä. Ellei matkustajiksi lueta kolmea HSL:n virkapukuista matkalipuntarkastajaa, joista nuorin nainen tuli tarkastamaan lippuni (AB-arvolippu 2,95 euroa Pitäjänmäestä alkaen klo 8:30 + 80 minuuttia), Sitten tarkastajat viettivät 20 minuutin leppoisan kahvi- ja jutteluhetken aurinkokannella.

*

Kruunuvuoren laituriin klo 9:40, muutama laivan odottaja. Kahdesti käyttämäni kävelypolku oli nyt suljettu. Uutta reittiä kiersin suurkorttelin etelän puolelta, bussin 88 käyttämää reittiä. Bussi 87 seisoi lounaassa päätepysäkillään. Hiekkatiet etelään Koirasaareen päättyivät työmaihin.

Poikkesin tällä kertaa Stansvikin tietä Stansvikin kartanolle. Komeat ikivanhat puut varjostivat tietä. Mielenosoituslakanoita oli viritetty puusta puuhun: puunhakkuut uhkaavat, asuntoja rakennettaisiin ikimetsän tilalle, kaavaa vielä viilattiin. Katujen reunimmaiset tontit ainakin rakennetaan, kaukaisemmat voidaan vielä säästää.

Vaikeakulkuinen alkukantainen luontopolku, en lähtenyt sitä seuraamaan. Kartanon pysäköintialueelta haarautui teitä Vanhakylään idässä ja Uusikylään lännessä, kävin katsomassa jälkimmäistä, oli mökkialue.

Kuljin saman metsäreitin kuin kuukautta aikaisemmin Gunillantielle. Laajasalonkaarelle kiersin vaihteeksi Svartsrömintietä ja Willebrandintietä. Kirja postilaatikkoon.

**

Päätin käydä kävelemässä idässä, Jollaksessa. Jollaksentie oli aurinkoinen ja kuuma, mutta aioin palata kapeita kävelyteitä puiden varjossa. Iso-Sarvaston venealue. Alepa tien varrella. Puuskaniemen tienhaara, josta jatkoin Jollaksentietä kaakkoon.

"Herttuanhovi" oli kuuden kerrostalon ryhmä, talojen julkisivut olivat komeat, moni-ilmeiset. Laajasalossa oli vaihtelevasti vaatimattoman näköisi vanhoja omakotitaloja ja purettujen mökkien tilalle rakennettuja uusia kalliin näköisiä ökytaloja. Kävelin vahingossa pitemmälle kaakkoon kuin olin aikonutkaan, uimarannan polulle asti. Pääsin rantaan. Kävelin Jollas-Instituutin eteläpuolelta länteen. Tein harharetken Matosaarentietä etelään.

Polku kiersi Jollaksenlahden. Paikoitellen kävelyreitti oli merkitty tienviitoin, "Hevossalmelle", mutta toisissa risteyksissä ei ollut mitään tietoa. Eksyin reitiltä. Välillä kävelyteitä ja polkuja metsässä ja rannalla, toisinaan pientalojen kotikatuja.

Pikkuteiden nimiä: Rannikkolaivurin, Laitatuulen, Purjetuulen, Keulakuvan ja Furuvikin tiet. Hevossalmentie. En jaksanut Laajasalontietä etelään Hevossalmeen asti, vaan jatkoin Vuorilahdentietä länteen, sille pitkälle kävelytielle Tahvonlahden itäpuolella metsässä, jonka toisesta päästä olin kahdesti oikaissut Gunillantielle. Rantaan haarautuva, vilkkaan uimarannan ohittava pikkutie houkutteli, kävelin sitä pitkästi, kunnes päättyi umpikujaan talolle.

Kello 14:10 yritin vielä ehtiä tuolta umpikujatieltä kello 14:35:n laivavuorolle. Se oli mahdotonta. Kello 14:25-50 kulutin aikaa Stansvikin ikimetsässä uusilla poluilla. Seurueita, kai enemmän ihmisiä liikkuu iltapäivällä.

Koirasaarentien eteläpuolella seurasin lentolaukkua perässään vetävää keski-ikäistä naista jo klo 15 hiljentyneen työmaan läpi, oikaistakseni reittiä suoremmaksi. Toivoin että hän on paikallinen ja tietää hyvän kulkureitin. Työmaan aidoissa oli sopivissa kohdissa aukot joista pääsi jatkamaan matkaa, en joutunut umpikujaan.

***

Kello 15:10 näin S/S Amiraalin merellä tulemassa kohti. Enää pieni odotus. Laivalta tulijoita oli noin 30, samoin meitä lähtijöitä klo 15:25. Leimasin arvolipun AB (2,95 euroa) laivan automaatissa sisääntulokannella ja nousin sitten aurinkokannelle. Kova länsituuli keinutti laivaa ja vilvoitti helteessä.

Nousin maihin melkein viimeisenä klo 15:45. Katselin Pohjoisrannan ja Meritullintorin kulmalla "Loistoristeilyt"-matkatoimiston näyteikkunan esitteitä. Lyhyiden paikallisristeilyjen IHA-Lines oli melkein vieressä. Elielin aukiolla laiturilla 26 ehdin Myyrmäen bussiin 300 klo 16:10, mutta tällä kertaa linja-auto ei ollutkaan laadukas. Tyhjiä istumapaikkoja oli kuitenkin riittävästi. Matka Vihdintielle Konalaan kesti 30 minuuttia Mannerheimintien katutöiden takia.

.

820. KOKEMÄKI junalla 2024

Poikkesin Sastamalan Vanhojen Kirjojen Päiviltä naapurikaupunkiin Kokemäelle. Junamatka kesti 21 minuuttia. Eläkeläislippu maksoi 3,60 euroa mennessä ja tasan 3 euroa palatessa, viikkoa aiemmin ostettuina. Hinnat nousivat matkapäivän lähestyessä.

Perjantai-aamuna 28.6.2024 kävelin Sylvään koululta rautatieasemalle. Antikvariaatti Tyrwään ("auki 10-16") ulko-ovi oli avoinna jo kello 8. Näyteikkunassa haalistui Timo Ronkaisen "Ankkamestarin salaisuus". Paikallishistoriat ja Karjala myös esillä.

Vammaskosken sillan ylitettyäni kuljin viehättävää rantapolkua länteen, yli kolmen valkoisen kaarisillan, katsellen kaksitornista Tyrvään kirkkoa vastarannalla. Gallen-Kallelan kadun jälkeen oli vielä yllättävän pitkästi jäljellä Asemakatua länteen. En muistanut, että hiljainen Jaatsinkatu olisi oikaissut luoteeseen.

*

Asemarakennuksen eteen oli merkitty raide 2, mutta ihmiset näyttivät kiertävän kaukaa lännestä tasoylikäytävää radan yli välilaiturille, jonka eri puolilla raiteet 1 ja 3. Menin muitten perässä.

Läpinäkyvässä sadekatoksessa istuva nuori pari pohti kummasta suunnasta juna mahtaa kohta tulla? Tytön mielestä vasemmalta idästä, pojan mielestä oikealta lännestä. Tytön täytyi olla oikeassa, sillä Kokemäki ja Pori ovat Vammalasta länteen? 

**

Hämmästyksekseni klo 8:52 juna ajoikin lännestä eteemme laiturille 1. Vaunun kyljessä luki Tampere! Sitten, vain minuuttia myöhemmin, laiturille 2 ajoi toinen, idästä tuleva juna!

Tasoylikäytävä oli kaukana lännessä sen takia, että junat mahtuisivat raiteille 2 ja 1 tukkimatta kävelyreittiä. Sille kiiruhtivat Tampereelta tulevat, Vammalaan jäävät matkustajat, mutta minä kiiruhdin vielä enemmän! Porin suuntaan menevän veturin jälkeen kapusin heti ensimmäisen vaunun ensimmäisestä ovesta sisään, konduktöörin väistyessä tieltäni. Onnekseni siis ehdin.

Myöhemmin katsoin aikataulusta, että yhtä ainoaa rataa toisiaan vastaan tulevat junat sivuuttavat toisensa Vammalan ratapihalla. Tampereen juna pysähtyy aikataulun mukaan aamulla 8:50-53 (raide 1) ja Porin juna 8:53-54 (raide 2). Raiteella 2 on itäpuolella juna-aikataulun sähköinen näyttötaulu sekä lippuautomaatti.

***

Kävelin Porin-junan ensimmäisen vaunun läpi toiseen vaunuun, jossa olisi ikkunapaikkani 49, alakerrassa ensimmäisellä rivillä vaunun eteisen oven jälkeen. Konduktööri kulki heti perässäni. Ehkä olinkin ainoa Vammalasta Porin suuntaan lähtevä, kaikki muut menossa Tampereelle.

Minulta vei aikaa kaivaa matkapuhelimeni repun sivutaskusta, käynnistää älypuhelin, antaa avauskoodi, valita näytöltä Gmail, etsiä VR:n viesti, josta avautuisi kuva junalipusta. Konduktööri poikkesi hetkeksi muualle, mutta ehti silti takaisin jo hetkeä ennen junalippuni tuloa esiin. Sitten sekunnissa oli lippu konduktöörin laitteella tarkastettu.

Juna kulki selkäni suuntaan, vaikka yritän aina valita istuimet nähdäkseni maiseman eteenpäin. Viime kesänä olin tottunut, että junan oletettu kulkusuunta ei usein pädekään, sillä vaunu onkin toisinpäin! Nyt huomasin kumminkin olevani väärässä päässä vaunuani, paikalla 11, enkä varaamallani penkillä 49. Yhden asemanvälin vain.

PEIPOHJA, KOKEMÄKI, perjantaina 28.6.2024 klo 9:15. Vain pari muuta matkustajaa jäi hiljaiselle asemalle, toinen ikkunapaikalta 9, kohdaltani käytävän toiselta puolelta. Ainoa laituri molempiin suuntiin oli numero 1. Asemarakennus oli myyty tai vuokrattu Jooga-koululle, joka oli kiinnittänyt seinään puiset tienviitat: Itään Tampereelle, Länteen Poriin, mutta Yläviistoon Joogaamaan!

****

Poikkesin Peipohjan asemalla ensimmäisen kerran jo 21.8.1981, silloin vaihtaessani Porin junasta Raumalle menevään kiskobussiin, Sinikkoon eli Lättähattuun. Pikajuna oli lähtenyt Helsingistä klo 8:00, Tampereella vaihto 10:10-15 Porin pikajunaan, välipysäkkinä vain Vammala 11:07-08, sitten Peipohjassa 11:36-37 vaihto kiskobussiin.

Vuoden 1981 väliasemia paikallisjunilla: Tampereelta: 2 km Amuri, 6 km Lielahti, 9 Rahola, 12 Kalkku, 15 Vihnusjärvi, 16 Nahkola, 17 NOKIA, 18 Harjuniitty, 26 SIURO, 32 Leukaluut, 33 Myrrä, 34 SUONIEMI, 39 Nohkua, 43 Krouvi, 44 KARKKU, 47 Äijäri, 50 Heinoo, 53 Mäenkylä, 59 VAMMALA, 66 Kiikka, 71 ÄETSÄ, 81 Kauvatsa, 83 Ahvenus, 86 Kyttälä, 90 Riste, 94 Kokemäki/Kumo, 97 PEIPOHJA, 107 Merstola, 109 HARJAVALTA, 118 Nakkila, 128 Ulvila, 135 PORI.

Peipohjasta Raumalle kesällä 1981: 7 km Voitoinen, 10 km Harola, 13 KIUKAINEN, 19 Panelia, 26 EURAJOKI, 33 Vuorjoki, 37 Karra, 47 RAUMA.

******

Kesällä 1989 POIKKESIMME Kokemäellä tyttöystäväni Sadun kanssa, matkalla Poriin. Tampereelta juna klo 10:10, PEIPOHJA klo 11:11. Autio umpiperä asemahuone, ei mitään, Junanlähettäjä siirtyi tiskin taakse lipunmyyjäksi. Raumalle menevä korvaava bussi odotteli, kunnes ajoi ohitsemme radan viertä ensin länteen, sitten etelään yli rautatien.

Kartta puhelinkopissa opasti: meidän pitäisi kävelläkin toiseen suuntaan! Pitkä kävely 3 km tylsää asfalttitietä, kunnes Kokemäen JOKI siinsi. Kuuma! Uudella sillalla joen yli ihana vilpoisuus. Pieniä saaria joen uomassa. Ostimme mansikka-Eskimo-puikot: huoltoaseman kahvilassa mies istui limulla penkillä, kunnes siirtyi tiskin taakse, ei ollut muita.

Istuimme KÄRÄJÄKIVILLÄ, joen pohjoisrannalla, villiintynyt tontti, rikottu sauna rannassa. Ruma moderni puupatsas KOSKENRAKENTAJAT (Heikki Häiväoja). Matonpesupaikka rannassa. Idässä kapea VANHA SILTA (1890), BETONISILTA (1918 Constructor Oy), istuimme ja suutelimme yhdellä neljästä sillan betonipenkistä, kaiteeseen pyöristetyssä syvennyksessä.

Laivalaiturista vesibussiyhteys: (Harjavalta 12, Kokemäki 15, Huittinen 18). Etsimme linja-autoaseman, busseja lähti Poriin noin 11:30 ja 13:30. Pyörimme vielä Tulkkilan keskustassa: Maatalousmuseo, 3 krs, olisi ollut lupaava, mutta aikaa enää 10 minuuttia. Pääsymaksu 3 markkaa. Lipunmyyjä-tyttö otti aurinkoa pihalla. 3-4-kerroksisen koulun ohi ylös mäelle. Vanhan kirkon ympäri ja ohi vakiomallisen laatikkomaisen kirjastotalon. Vaatimaton Kauppakatu, Länsimatkat. 10 pennin irtokarkkeja kioskista markettien liepeiltä.

Paluu junalle oli hikistä juoksua. Ehdimme asemalle juuri junan tullessa. Junaliput saimme leimatuiksi viime tipassa, ennen kuin ainoa asemamies meni ulos heiluttamaan merkkilippua junan lähdölle, etuajassa klo 14:18 (junan piti seisahtua 14:18-19). (Junaliput sallivat 1980-luvulla yhden poikkeamisen matkan varrelle, josta oli saatava merkintä lippuun juna-asemalta!).

Kokemäki vaikutti Suomen pikkukaupungeista vaatimattomimmalta, mitenkähän Somero pärjäisi? Satu suunnitteli valituskirjoitusta sanomalehti "Lalliin" Kokemäen vioista, mm. karttataulun puuttumisesta, rumasta veistoksesta sekä tiestä kenkiin tarttuneesta piestä.

*******

Kesäkuussa 2024 kävelin Kokemäen aseman etupihalla ensimmäiseksi kohti kirjavan näköistä suurta informaatiotaulua. Mutta siinä olikin vain repeytyneitä riekaleita. "Peipohjan asema" luki talon nurkassa ainoastaan.

Talon pohjoinen takapiha oli varjossa vilpoisa hellepäivänä. Join tilkan vettä ja kaivoin oman Kokemäen karttani esille, vuoden 1993-94 "Suomi-Oppaasta, Kartta- ja matkailukirjasta". Paksujen vanhojen puiden reunustama hiekkatie vei joitakin kymmeniä metrejä pohjoiseen kapealle asfalttitielle. Yksi auto ajoi ohitseni pois asemalta.

Pientalojen välistä lännestä itään kulkeva kapea asuinkatu oli nimeltään "Asevelitie", kai rintamamiestaloista kertoen. Kartan avulla osasin kääntyä oikealle itään, enkä länteen, kuten 35 vuotta aikaisemmin. Mitään tienviittaa ei ollut! Ei viittaa "Asemalle" eikä "Keskustaan".

Asevelitie päättyi kävelytiehen ison Satakunnantien reunalla ja alapuolella. Vilkas autotie nousi sillalle junaradan ylitse etelään. Pohjoisessa, Järiläntien risteyksessä, Satakunnantie kaartoi itään kohti Tulkkilaa eli kaupungin keskustaa.

Puut antoivat jonkin verran varjoa auringon paahteelta, mutta niitä pitäisi istuttaa paljon lisää! Vaihdoin kadunpuolta sen mukaan, oliko toisella puolella varjoisampaa. Ohitin Sinituotteen tehtaan ja Lidl-kaupan.

Viinikantie näytti oikaisevan koilliseen Kauvatsantielle ja uudelle sillalle yli leveän Kokemäenjoen. Kartassani ei ollut mittakaavaa, olisinko 3-4 km kävellyt joelle? Sitten Kauvatsan tietä pohjoiseen vielä 2-3 km pääkohteeseeni Kokemäen ulkomuseoon.

*

ULKOMUSEOON kuului 15 puurakennusta, joiden päätyjä näkyi ensiksi jo autotielle. Pihatiellä oli informaatiotaulu, jossa piirros ja selitysteksti jokaisesta talosta. Yli-Pälpälän päärakennus ja Arvelan Pykninki. Ala-Pälpälän luhti. Hassalan paja. Näpin, Ripinperän, Kierikan ja Oittisen aitat. Nummen savusauna. Kolipirtti. Männistön tupa. Myllärin pirtti. Niittylato. Surullisen Mamselli-Tuulimyllyn siivistä oli pudonnut pois kolme neljästä! Pihoihin oli vapaa pääsy, sisätilat oli lukittu. Opastus torstaisin heinäkuussa. Olin hiukan pettynyt, Helsingin Seurasaaren museon komeuteen tottuneena.

Jatkoin Orjapaadentietä itään, nähdäkseni Kokemäenjoen mutkan luonnon keskellä, ilman taloja. Pääsin polkua joenrantaan. Kauempana lahden takana näkyi Kolsin voimalaitos ja korkealla kulkeva autotien silta. Kävelin Kakkulaistentietä etelään.

Vanhan kirkon KIVISAKASTI (1500-luvulta) tuli näkyviin mäen päällä, lähellä jokea. Rinteillä oli hautausmaa. Etsin joenrantaa länteen myötäilevältä Käräjätieltä 1. Koskenrakentajien muistomerkkiä ja 2. Käräjämäkeä käräjäkivineen. En löytänyt kumpaakaan. Tilalla oli 1. tyhjä hiekka-aukio, josta huonokuntoisesi mennyt Heikki Häiväojan veistos oli purettu (vasta kaupunginkirjastosta löysin selityksen ja - pienoismallin). 2. Karjalaisille evakoille oli rakennettu puistikko penkkeineen.

**

VANHAA SILTAA (kävelijöille) ylitin Kokemäenjoen, eteläpuolelle. "Constructor Oy 1918" luki jokaisessa neljässä sillanreunan istumasopessa, betonielementtien saumakohdissa. Joen eteläpuolella Tulkkilassa oli vaatimaton kauppakatu. Nousin vielä harmaakivikirkon (1786) kukkulalle. Mäellä oli myös koulu.

Laskeuduin alas etelään Satakunnantielle, jota kävelin länteen Haapiontielle, jonka varrella oli kirjasto, jonne suojauduin helteeltä klo 13:15-14:30 lukemaan sanomalehtiä, kuten Tyrvään Sanomia. Maalaisliitto-Kepun sanomalehti "Lalli" (1917-2009) (Kokemäellä 1920-94) ei enää ilmestynyt.

Kävin ostoksilla S-Marketissa Satakunnantiellä ja sitten aloitin hitaan paluumatkan juna-asemalle klo 15:10-16:00. "Pyhän Henrikin saarnahuoneeseen" (1100-luvulta?) en jaksanut uskoakaan enkä poiketa Satakunnantietä kauemmas itään.

***

Paluumatka oli helppo osata, mutta en voi käsittää, miksei juna-asemalle ole tienviittoja? Näivetetäänkö asemaa, jotta se voidaan lopettaa? Miksei Kokemäen asemaa ole siirretty keskemmäs Tulkkilaan, vaikka siellä oli vielä vuonna 1981 juna-asema? Peipohjan risteysasemalla Porin rata haarautui myös Raumalle, mutta sillähän ei ole enää merkitystä matkustajaliikenteelle. Sain kirjastosta tuoreen Kokemäen kartan, joka ei ulottunut rautatieasemalle asti, eikä siinäkään ollut edes tienviittaa aseman suuntaan. Miksei Asevelitien nimi ole Asematie?

Peipohjan laiturin sadekatoksen taakse muodostui varjo porottavalta auringolta, joka jäi hetkittäin myös pilvien taa. Odottavia matkustajia kertyi puoli tusinaa. Kuulutukset toimivat asemalla: "Varokaa ohittavaa junaa!" (Kaksi tavarajunaa). Matkustajajuna saapui klo 16:37, vaunu 2 ajoi ohitseni itään. Paikkarivini 9-10 oli tullessani tyhjä, tyttö ja poika tulivat myöhemmin, varmaan ravintolavaunusta, käytäväpaikoille.

Pidin matkapuhelimessani esillä junalippuani 20 minuuttia, mutta junailija ei ehtinyt sinä aikana tulla tarkastamaan. Jäin Vammalaan klo 16:58, ykköslaiturille, josta piti kiertää kaukaa lännestä tasoylikäytävää radan yli. Niinpä jännitin, ehdinkö "Antti Lauhamon" liikennöimään ilmaiseen Kirjabussiin klo 17. Hyvin ehdin, kuljettaja kävi kakkoslaiturilla katselemassa, näkyykö vielä tulijoita junalta. Kiertoajelu Sylvään koululle "Vanhan Kirjallisuuden Päiville".

.