Poikkesin Sastamalan Vanhojen Kirjojen Päiviltä naapurikaupunkiin Kokemäelle. Junamatka kesti 21 minuuttia. Eläkeläislippu maksoi 3,60 euroa mennessä ja tasan 3 euroa palatessa, viikkoa aiemmin ostettuina. Hinnat nousivat matkapäivän lähestyessä.
Perjantai-aamuna 28.6.2024 kävelin Sylvään koululta rautatieasemalle. Antikvariaatti Tyrwään ("auki 10-16") ulko-ovi oli avoinna jo kello 8. Näyteikkunassa haalistui Timo Ronkaisen "Ankkamestarin salaisuus". Paikallishistoriat ja Karjala myös esillä.
Vammaskosken sillan ylitettyäni kuljin viehättävää rantapolkua länteen, yli kolmen valkoisen kaarisillan, katsellen kaksitornista Tyrvään kirkkoa vastarannalla. Gallen-Kallelan kadun jälkeen oli vielä yllättävän pitkästi jäljellä Asemakatua länteen. En muistanut, että hiljainen Jaatsinkatu olisi oikaissut luoteeseen.
*
Asemarakennuksen eteen oli merkitty raide 2, mutta ihmiset näyttivät kiertävän kaukaa lännestä tasoylikäytävää radan yli välilaiturille, jonka eri puolilla raiteet 1 ja 3. Menin muitten perässä.
Läpinäkyvässä sadekatoksessa istuva nuori pari pohti kummasta suunnasta juna mahtaa kohta tulla? Tytön mielestä vasemmalta idästä, pojan mielestä oikealta lännestä. Tytön täytyi olla oikeassa, sillä Kokemäki ja Pori ovat Vammalasta länteen?
**
Hämmästyksekseni klo 8:52 juna ajoikin lännestä eteemme laiturille 1. Vaunun kyljessä luki Tampere! Sitten, vain minuuttia myöhemmin, laiturille 2 ajoi toinen, idästä tuleva juna!
Tasoylikäytävä oli kaukana lännessä sen takia, että junat mahtuisivat raiteille 2 ja 1 tukkimatta kävelyreittiä. Sille kiiruhtivat Tampereelta tulevat, Vammalaan jäävät matkustajat, mutta minä kiiruhdin vielä enemmän! Porin suuntaan menevän veturin jälkeen kapusin heti ensimmäisen vaunun ensimmäisestä ovesta sisään, konduktöörin väistyessä tieltäni. Onnekseni siis ehdin.
Myöhemmin katsoin aikataulusta, että yhtä ainoaa rataa toisiaan vastaan tulevat junat sivuuttavat toisensa Vammalan ratapihalla. Tampereen juna pysähtyy aikataulun mukaan aamulla 8:50-53 (raide 1) ja Porin juna 8:53-54 (raide 2). Raiteella 2 on itäpuolella juna-aikataulun sähköinen näyttötaulu sekä lippuautomaatti.
***
Kävelin Porin-junan ensimmäisen vaunun läpi toiseen vaunuun, jossa olisi ikkunapaikkani 49, alakerrassa ensimmäisellä rivillä vaunun eteisen oven jälkeen. Konduktööri kulki heti perässäni. Ehkä olinkin ainoa Vammalasta Porin suuntaan lähtevä, kaikki muut menossa Tampereelle.
Minulta vei aikaa kaivaa matkapuhelimeni repun sivutaskusta, käynnistää älypuhelin, antaa avauskoodi, valita näytöltä Gmail, etsiä VR:n viesti, josta avautuisi kuva junalipusta. Konduktööri poikkesi hetkeksi muualle, mutta ehti silti takaisin jo hetkeä ennen junalippuni tuloa esiin. Sitten sekunnissa oli lippu konduktöörin laitteella tarkastettu.
Juna kulki selkäni suuntaan, vaikka yritän aina valita istuimet nähdäkseni maiseman eteenpäin. Viime kesänä olin tottunut, että junan oletettu kulkusuunta ei usein pädekään, sillä vaunu onkin toisinpäin! Nyt huomasin kumminkin olevani väärässä päässä vaunuani, paikalla 11, enkä varaamallani penkillä 49. Yhden asemanvälin vain.
PEIPOHJA, KOKEMÄKI, perjantaina 28.6.2024 klo 9:15. Vain pari muuta matkustajaa jäi hiljaiselle asemalle, toinen ikkunapaikalta 9, kohdaltani käytävän toiselta puolelta. Ainoa laituri molempiin suuntiin oli numero 1. Asemarakennus oli myyty tai vuokrattu Jooga-koululle, joka oli kiinnittänyt seinään puiset tienviitat: Itään Tampereelle, Länteen Poriin, mutta Yläviistoon Joogaamaan!
****
Poikkesin Peipohjan asemalla ensimmäisen kerran jo 21.8.1981, silloin vaihtaessani Porin junasta Raumalle menevään kiskobussiin, Sinikkoon eli Lättähattuun. Pikajuna oli lähtenyt Helsingistä klo 8:00, Tampereella vaihto 10:10-15 Porin pikajunaan, välipysäkkinä vain Vammala 11:07-08, sitten Peipohjassa 11:36-37 vaihto kiskobussiin.
Vuoden 1981 väliasemia paikallisjunilla: Tampereelta: 2 km Amuri, 6 km Lielahti, 9 Rahola, 12 Kalkku, 15 Vihnusjärvi, 16 Nahkola, 17 NOKIA, 18 Harjuniitty, 26 SIURO, 32 Leukaluut, 33 Myrrä, 34 SUONIEMI, 39 Nohkua, 43 Krouvi, 44 KARKKU, 47 Äijäri, 50 Heinoo, 53 Mäenkylä, 59 VAMMALA, 66 Kiikka, 71 ÄETSÄ, 81 Kauvatsa, 83 Ahvenus, 86 Kyttälä, 90 Riste, 94 Kokemäki/Kumo, 97 PEIPOHJA, 107 Merstola, 109 HARJAVALTA, 118 Nakkila, 128 Ulvila, 135 PORI.
Peipohjasta Raumalle kesällä 1981: 7 km Voitoinen, 10 km Harola, 13 KIUKAINEN, 19 Panelia, 26 EURAJOKI, 33 Vuorjoki, 37 Karra, 47 RAUMA.
******
Kesällä 1989 POIKKESIMME Kokemäellä tyttöystäväni Sadun kanssa, matkalla Poriin. Tampereelta juna klo 10:10, PEIPOHJA klo 11:11. Autio umpiperä asemahuone, ei mitään, Junanlähettäjä siirtyi tiskin taakse lipunmyyjäksi. Raumalle menevä korvaava bussi odotteli, kunnes ajoi ohitsemme radan viertä ensin länteen, sitten etelään yli rautatien.
Kartta puhelinkopissa opasti: meidän pitäisi kävelläkin toiseen suuntaan! Pitkä kävely 3 km tylsää asfalttitietä, kunnes Kokemäen JOKI siinsi. Kuuma! Uudella sillalla joen yli ihana vilpoisuus. Pieniä saaria joen uomassa. Ostimme mansikka-Eskimo-puikot: huoltoaseman kahvilassa mies istui limulla penkillä, kunnes siirtyi tiskin taakse, ei ollut muita.
Istuimme KÄRÄJÄKIVILLÄ, joen pohjoisrannalla, villiintynyt tontti, rikottu sauna rannassa. Ruma moderni puupatsas KOSKENRAKENTAJAT (Heikki Häiväoja). Matonpesupaikka rannassa. Idässä kapea VANHA SILTA (1890), BETONISILTA (1918 Constructor Oy), istuimme ja suutelimme yhdellä neljästä sillan betonipenkistä, kaiteeseen pyöristetyssä syvennyksessä.
Laivalaiturista vesibussiyhteys: (Harjavalta 12, Kokemäki 15, Huittinen 18). Etsimme linja-autoaseman, busseja lähti Poriin noin 11:30 ja 13:30. Pyörimme vielä Tulkkilan keskustassa: Maatalousmuseo, 3 krs, olisi ollut lupaava, mutta aikaa enää 10 minuuttia. Pääsymaksu 3 markkaa. Lipunmyyjä-tyttö otti aurinkoa pihalla. 3-4-kerroksisen koulun ohi ylös mäelle. Vanhan kirkon ympäri ja ohi vakiomallisen laatikkomaisen kirjastotalon. Vaatimaton Kauppakatu, Länsimatkat. 10 pennin irtokarkkeja kioskista markettien liepeiltä.
Paluu junalle oli hikistä juoksua. Ehdimme asemalle juuri junan tullessa. Junaliput saimme leimatuiksi viime tipassa, ennen kuin ainoa asemamies meni ulos heiluttamaan merkkilippua junan lähdölle, etuajassa klo 14:18 (junan piti seisahtua 14:18-19). (Junaliput sallivat 1980-luvulla yhden poikkeamisen matkan varrelle, josta oli saatava merkintä lippuun juna-asemalta!).
Kokemäki vaikutti Suomen pikkukaupungeista vaatimattomimmalta, mitenkähän Somero pärjäisi? Satu suunnitteli valituskirjoitusta sanomalehti "Lalliin" Kokemäen vioista, mm. karttataulun puuttumisesta, rumasta veistoksesta sekä tiestä kenkiin tarttuneesta piestä.
*******
Kesäkuussa 2024 kävelin Kokemäen aseman etupihalla ensimmäiseksi kohti kirjavan näköistä suurta informaatiotaulua. Mutta siinä olikin vain repeytyneitä riekaleita. "Peipohjan asema" luki talon nurkassa ainoastaan.
Talon pohjoinen takapiha oli varjossa vilpoisa hellepäivänä. Join tilkan vettä ja kaivoin oman Kokemäen karttani esille, vuoden 1993-94 "Suomi-Oppaasta, Kartta- ja matkailukirjasta". Paksujen vanhojen puiden reunustama hiekkatie vei joitakin kymmeniä metrejä pohjoiseen kapealle asfalttitielle. Yksi auto ajoi ohitseni pois asemalta.
Pientalojen välistä lännestä itään kulkeva kapea asuinkatu oli nimeltään "Asevelitie", kai rintamamiestaloista kertoen. Kartan avulla osasin kääntyä oikealle itään, enkä länteen, kuten 35 vuotta aikaisemmin. Mitään tienviittaa ei ollut! Ei viittaa "Asemalle" eikä "Keskustaan".
Asevelitie päättyi kävelytiehen ison Satakunnantien reunalla ja alapuolella. Vilkas autotie nousi sillalle junaradan ylitse etelään. Pohjoisessa, Järiläntien risteyksessä, Satakunnantie kaartoi itään kohti Tulkkilaa eli kaupungin keskustaa.
Puut antoivat jonkin verran varjoa auringon paahteelta, mutta niitä pitäisi istuttaa paljon lisää! Vaihdoin kadunpuolta sen mukaan, oliko toisella puolella varjoisampaa. Ohitin Sinituotteen tehtaan ja Lidl-kaupan.
Viinikantie näytti oikaisevan koilliseen Kauvatsantielle ja uudelle sillalle yli leveän Kokemäenjoen. Kartassani ei ollut mittakaavaa, olisinko 3-4 km kävellyt joelle? Sitten Kauvatsan tietä pohjoiseen vielä 2-3 km pääkohteeseeni Kokemäen ulkomuseoon.
*
ULKOMUSEOON kuului 15 puurakennusta, joiden päätyjä näkyi ensiksi jo autotielle. Pihatiellä oli informaatiotaulu, jossa piirros ja selitysteksti jokaisesta talosta. Yli-Pälpälän päärakennus ja Arvelan Pykninki. Ala-Pälpälän luhti. Hassalan paja. Näpin, Ripinperän, Kierikan ja Oittisen aitat. Nummen savusauna. Kolipirtti. Männistön tupa. Myllärin pirtti. Niittylato. Surullisen Mamselli-Tuulimyllyn siivistä oli pudonnut pois kolme neljästä! Pihoihin oli vapaa pääsy, sisätilat oli lukittu. Opastus torstaisin heinäkuussa. Olin hiukan pettynyt, Helsingin Seurasaaren museon komeuteen tottuneena.
Jatkoin Orjapaadentietä itään, nähdäkseni Kokemäenjoen mutkan luonnon keskellä, ilman taloja. Pääsin polkua joenrantaan. Kauempana lahden takana näkyi Kolsin voimalaitos ja korkealla kulkeva autotien silta. Kävelin Kakkulaistentietä etelään.
Vanhan kirkon KIVISAKASTI (1500-luvulta) tuli näkyviin mäen päällä, lähellä jokea. Rinteillä oli hautausmaa. Etsin joenrantaa länteen myötäilevältä Käräjätieltä 1. Koskenrakentajien muistomerkkiä ja 2. Käräjämäkeä käräjäkivineen. En löytänyt kumpaakaan. Tilalla oli 1. tyhjä hiekka-aukio, josta huonokuntoisesi mennyt Heikki Häiväojan veistos oli purettu (vasta kaupunginkirjastosta löysin selityksen ja - pienoismallin). 2. Karjalaisille evakoille oli rakennettu puistikko penkkeineen.
**
VANHAA SILTAA (kävelijöille) ylitin Kokemäenjoen, eteläpuolelle. "Constructor Oy 1918" luki jokaisessa neljässä sillanreunan istumasopessa, betonielementtien saumakohdissa. Joen eteläpuolella Tulkkilassa oli vaatimaton kauppakatu. Nousin vielä harmaakivikirkon (1786) kukkulalle. Mäellä oli myös koulu.
Laskeuduin alas etelään Satakunnantielle, jota kävelin länteen Haapiontielle, jonka varrella oli kirjasto, jonne suojauduin helteeltä klo 13:15-14:30 lukemaan sanomalehtiä, kuten Tyrvään Sanomia. Maalaisliitto-Kepun sanomalehti "Lalli" (1917-2009) (Kokemäellä 1920-94) ei enää ilmestynyt.
Kävin ostoksilla S-Marketissa Satakunnantiellä ja sitten aloitin hitaan paluumatkan juna-asemalle klo 15:10-16:00. "Pyhän Henrikin saarnahuoneeseen" (1100-luvulta?) en jaksanut uskoakaan enkä poiketa Satakunnantietä kauemmas itään.
***
Paluumatka oli helppo osata, mutta en voi käsittää, miksei juna-asemalle ole tienviittoja? Näivetetäänkö asemaa, jotta se voidaan lopettaa? Miksei Kokemäen asemaa ole siirretty keskemmäs Tulkkilaan, vaikka siellä oli vielä vuonna 1981 juna-asema? Peipohjan risteysasemalla Porin rata haarautui myös Raumalle, mutta sillähän ei ole enää merkitystä matkustajaliikenteelle. Sain kirjastosta tuoreen Kokemäen kartan, joka ei ulottunut rautatieasemalle asti, eikä siinäkään ollut edes tienviittaa aseman suuntaan. Miksei Asevelitien nimi ole Asematie?
Peipohjan laiturin sadekatoksen taakse muodostui varjo porottavalta auringolta, joka jäi hetkittäin myös pilvien taa. Odottavia matkustajia kertyi puoli tusinaa. Kuulutukset toimivat asemalla: "Varokaa ohittavaa junaa!" (Kaksi tavarajunaa). Matkustajajuna saapui klo 16:37, vaunu 2 ajoi ohitseni itään. Paikkarivini 9-10 oli tullessani tyhjä, tyttö ja poika tulivat myöhemmin, varmaan ravintolavaunusta, käytäväpaikoille.
Pidin matkapuhelimessani esillä junalippuani 20 minuuttia, mutta junailija ei ehtinyt sinä aikana tulla tarkastamaan. Jäin Vammalaan klo 16:58, ykköslaiturille, josta piti kiertää kaukaa lännestä tasoylikäytävää radan yli. Niinpä jännitin, ehdinkö "Antti Lauhamon" liikennöimään ilmaiseen Kirjabussiin klo 17. Hyvin ehdin, kuljettaja kävi kakkoslaiturilla katselemassa, näkyykö vielä tulijoita junalta. Kiertoajelu Sylvään koululle "Vanhan Kirjallisuuden Päiville".
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti