Kuljin Kruunuvuoren lautalla kolmesti: huhtikuussa, toukokuussa ja kesäkuussa 2024.
1) HUHTIKUUSSA 2024 lähdin viemään kahta Huutonetissä myymääni kirjaa ostajan postilaatikkoon Helsingin Laajasaloon. Sain siten vihdoinkin syyn matkustaa Kruunuvuoren lautalla!
Perjantaina 19.4.2024 ajoin A-junalla Pitäjänmäeltä päärautatieasemalle klo 10:30-47. Kävelin Yliopistonkatua, viistosti Kluuvin kauppakeskuksen läpi ja Aleksanterinkatua Pohjoisrantaan, Pohjoissatamaan, Meritullintorille Aleksin päähän, Katajanokan kainaloon, Halkolaiturin T-laiturin eteläpuolelle.
Saavuin klo 11:10 paikalle, josta lapsuudessani 1960-luvulla lähti Korkeasaaren lautta. Vilkas polkupyörien ja autojen liikenne Pohjoisrannassa. Puinen lankuista rakennettu laituri, jolla oli puinen kaide. Laituri oli symbolisesti suljettu narulla maanpuoleisesta päästä! Jalkakäytävällä seisoskeli yksi nainen odottamassa lauttaa.
*
Kruunuvuoren selällä näkyikin "Emma"-niminen lautta olevan lähestymässä. Alus kiinnittyi vasemmasta kyljestään laituriin, keula osoitti maihin länteen. Laivan matruusi (nuori nainen) asetteli kaiteilla varustetun pienen, kapean, kaarevan laskusillan paikalleen laivan vasemman kyljen aukon kohdalle. Sitten hän käveli laiturin päähän maihin ja avasi naru-portin.
Lautan sisätiloista käveli ulos laiturille kymmenkunta ihmistä. Yksi laivalta tullut nainen halasi rannalla odottanutta naista ja sitten molemmat kävelivät yhdessä laivaan. Pohjoisrannan kadun ylitti vielä joku nainen ja tuli lautalle. Vielä neljäs nainen tuli kyytiin, jolloin meitä matkustajia kertyi viisi ihmistä. Laivan miehistö oli kolmen henkilön vahvuinen.
Laivan sisällä astuimme avaraan ruokasaliin tai matkustamoon. Salin takaosassa oli baaritiski, jonka äärellä kaksi ihmistä jutteli. WC oli etukannen ulko-oven vieressä. Kukaan ei mennyt ulkokannelle huhtikuun pakkasessa! Ahtaat pitkät penkit tai ruokapöydät salin molemmilla laidoilla. Kolme irtotuolia vierekkäin.
Istuin oikealle laidalle väärinpäin, sillä luulin lautan kulkevan kääntymättä molempiin suuntiin, keulan ja perän vaihdellessa. Laiva käänsikin keulansa lännestä itään. Sisääntuloaukon vieressä oli teline polkupyörille. Viisi matkustajaa istuivat hajallaan. Odotusta 5-7 minuuttia ennen laivan lähtöä liikkeelle klo 11:20.
**
Matka yli Kruunuvuorenselän kesti mukavat 20 minuuttia. Matkan varrella eteläpuolella nähtävyytenä veden yli Katajanokka komeine taloineen, jäänmurtajat laiturissa. Pohjoispuolella ensin Tervasaari, sitten Korkeasaari ja siihen sillalla kytketty Hylkysaari, jossa oli ennen Merimuseo. Korkeasaaren ja Laajasalon välissä näkyi rakenteilla oleva korkea Kruunuvuorensilta, jolla pikaraitiovaunu alkaisi tulevina vuosina kulkea, jolloin laivayhteys lakkautettaisiin.
Laajasalon uuden lähiön rakennustyömaat ja valmiit mustat talot tulivat näkyviin rumina entisen öljysataman paikalla. Tiivis synkkä kivierämaa. "Emma" kytki vasemman kylkensä puiseen laituriin. Tyttömatruusi turvasi ulkona laiturilla poistumista laivan kyljen aukosta. Minä oli viides ja viimeinen poistuja. Ulkona kylmä tuuli, pakkasta, pipo tarpeellinen pään suojaksi.
***
M/S Emma on entinen Korkeasaaren moottorilautta M/S Korkeasaari - Högholmen, valmistunut Suomenlinnan telakalta 1949. Kaksi kantta, pituus lähes 30 metriä, leveys lähes 7 metriä, syvyys lähes 2 metriä, nopeus 9 km, miehistöä 3, matkustajamäärä 224 (ennen 300).
****
Kävelin ensiksi "Ei talvikunnossapitoa" -merkittyä polkua rantametsikössä koilliseen, kohti talotyömaita, isoja uudisrakennuksen rumiluksia. Katsoin puhelimen karttaa ja korttelien opasteita. Ylitin kadun ja kuljin ikävän sisäpihan läpi. Haakoninlahdentie ja Koirasaarentie katuja. Bussien 87 ja 88 reittejä. Tietyömaita, raitiotien kiskoja, jalankulkijat joutuivat kiertämään.
Kävelin Koirasaarentietä koilliseen. En kääntynyt ensimmäiselle tielle kaakkoon, eli Stansvikin tielle. Tähtäsin seuraavaksi tulevalle metsäpolulle, jota pitkin pääsisin Gunillantielle, mutta tulin kulkeneeksi ohi. Päädyin autokatua pitkin kaakkoon Gunillantielle ja sitä pitkin työmaan läpi koilliseen Reiherintielle. Uudisrakennukset olivat loppuneet ja vanha Laajasalon asutus oli alkanut.
Kävelin pääajoväylän Laajasalontien kävelytietä pohjoiseen. Vein kello 13 kaksi Carolyn Keenen ruotsinkielistä käännöskirjaa omakotitalon postilaatikkoon Laajasalonkaarelle. Jatkoin Sarvastonrinnettä ja Laajasalontietä pohjoiseen. Raitiotien työmaa edelleen kadulla.
Poikkesin minulle uuden Saari-kauppakeskuksen (2018) toisen kerroksen sivukirjastoon, joka oli yllättävän pieni ja ahdas, lähdin pian pois. Kävelin edelleen pohjoiseen Herttoniemensalmen ylitse ja Linnanrakentajantietä Herttoniemen metroasemalle. Siellä vilisi lipuntarkastajia ja poliiseja, kaksi talutti ulos räyhääjää, joka huuteli "homohuoraa" yms.
*****
Päätin kävellä vielä Itäkeskukseen, aluksi metroradan pohjoispuolella kulkevaa polkua. Vanha Oravatie näkyi taempana, talot etäällä. Jyrkkä kävelytien rinne alas Siilitien metroasemalle. Sitten Muuntamontietä ja Sahaajantietä ja kävelytietä. Marjaniemen siirtolapuutarha kuusiaidan takana. Itäkeskuksen kauppakeskukseen nousin portaat etelästä Hansakujalle. Kävin Stoan kirjastossa.
Paluumatkan Pitäjänmäelle ajoin pikaraitiovaunulla 15. Sen päätepysäkki oli sijoitettu Turunlinnantielle, hiukan länteen Itäkeskuksen bussi- ja metroasemalta. Sain enää vain selkä-edellä-istuttavan paikan, kun en ollut ensimmäisiä matkustajia. Ajoinkin saman tien Leppävaaran Selloon asti. Laskin päivän kävelyiksi 18 km. (Junalle 2 km, laiturille 1 km, Laajasalonkaarelle 3 km, Herttoniemen metrolle 4 km, Itäkeskukseen 5 km, Sellosta kotiin 3 km.)
************
2) TOUKOKUUSSA 2024 lähdin TOISEN kerran viemään Laajasaloon Huutonet-asiakkaan lisää tilaamia Carolyn Keenen teoksia, 9 Kitty-kirjaa. Torstaina 30.5. astuin Pitäjänmäellä väljään A-junaan klo 9:40.
Kruunuvuoren lautta näkyi olevan Meritullintorin laiturissa jo klo 10:20, mutta puinen laituri oli suljettu sen poikki kaiteesta kaiteeseen viritetyllä narulla, jonka laivan matruusi kävi avaamassa vasta klo 10:28. Työntekijöillä oli sitä ennen kahvi- tai ruokailutauko. Kuusi matkustajaa odotteli.
Huhtikuussa oli kulkenut talvi-lautta Emma, mutta toukokuussa kesä-lauttana oli M/S Amiraali, väritykseltään sininen ja valkoinen. Teräsrakenteinen, valmistunut v. 1984, pituus lähes 20 metriä (19,66), leveys 6 metriä. Matkustajakapasiteetti 218 henkilöä. Sisällä mahtuu istumaan 96 ja ulkona aurinkokannella 84 matkustajaa.
Laivaan tuotiin kaksi polkupyörää ja lastenrattaat. Matkustajissa mummopari, vanha pariskunta ja olutsieppotyyppinen ukkopari. Pieni sisääntuloaula, jonka keulapuolella baaritiski ja peräpuolella portaikko: keskeltä laskeutuivat portaat matkustajasalonkiin ja molemmilta reunoilta nousivat portaat aurinkokannelle alasalongin katolle. Vanha pariskunta toi baarista juomia aurinkokannelle. Mies lähti palauttamaan tyhjiä laseja ja vaimo varoitti pitämään kiinni portaiden kaiteista.
Valokuvasin Pohjoisrantaa ja Katajanokkaa, kun olin nyt ulkokannella. Aurinko porotti kuumasti, vaikka vielä kello 8 oli ollut sadekuuro ja sen jälkeen pilvistä.
*
KRUUNUVUORENRANNASSA laivan paluumatkalle oli tulossa 15-20 matkustajaa klo 10:55. He odottivat ensin maissa laiturin ulkopuolella, kunnes me edelliset matkustajat olimme poistuneet laivasta.
Kävelin koilliseen samaa rantapolkua kuin huhtikuussakin. Koirasaarentiellä laitettiin paikoilleen raitiotien kiskoja. Liikenneympyrä. Kävin pohjoisessa korttelissa etsimässä tietä Kaitalahden vanhalle omakotialueelle, mutta en löytänyt. Rakennusten jälkeen oli aidattu rinne metsään. (Vasta seuraava katu idempänä vei mm. bussilinjan 88 sen päätepysäkille Kaitalahden Päätielle, huomasin myöhemmin.)
Välimatkat tuntuvat lyhyemmiltä, kun niitä kulkee uudelleen. Stansvikintien risteys tuli äkkiä vastaan. Tahvonlahti työntyi väliin ja sitten alkoi puiden auringolta suojaama, hämyinen kävelytie kaakkoon (jopa Hevossalmelle asti) jota en äkännyt vielä huhtikuussa. Kävelytien varrelta nousi jyrkkä sivupolku Gunillantielle, jossa vanha koulu ja uusia kerrostaloja. Kuten viimeksi ohitin idempänä Gunillantien kavennuttaneen rakennustyömaan, jossa liikennevalot vaihtoivat yhden ajokaistan ajosuuntaa. Bussi 84 kulki Gunillantielle.
Tulin noin 11:40 monimutkaiseen risteykseen, jossa Gunillantie, Svanströminkuja, Reiherintie, Laajasalontie ja jopa Jollaksentie kohtaavat toisensa. Seuraava poikkikatu pohjoisessa oli jo Laajasalonkaari, 9 kirjan määränpää.
**
Päätin tehdä retken Kaitalahteen ja Kruunuvuorenlammelle, jossa vielä 1990-luvulla rapistuivat vanhat autiot puutalot. Palkki-yhtiön Aarne J. Aarnio oli ostanut alueen 1960-luvulla lähiön rakentamista varten, mutta kaupunki ei suostunut kaavoittamaan aluetta. Olin käynyt viimeksi Kruunuvuorenlammella pari kertaa 1990-luvulla, toisen kerran ryhmässä oppaan perässä.
Aloitin kävelyn länteen Willebrandintietä. Lauri Mikonpojan tietä ja Rudolfin kujaa Reiherintielle, jonka jatke Koirasaarentien (raitiotien työmaan) pohjoispuolella oli Henrik Borgströmintie, jota tietä kulki ennen Kaitalahden bussi 88 ohi Tullisaaren puiston ja Aino Ackten huvilan. Ensin kerrostaloja, sitten metsäpuistot.
Kävelin "Päätietä" Kaitalahteen. Tien sivussa oli bussin 88 päätepysäkki, aikataulussa 15 tai 10 minuutin välit. Bussi kiersi uudistettua Hopeakaivoksentietä itämutkan kautta etelään Kruunuvuoren uudelle asuinalueelle. Monia Kaitalahden vanhoja omakotitaloja oli purettu ja korvattu näyttävillä ökytaloilla. Päätieltä meni poikkitie länteen Kaitalahden venesatamaan.
***
Päätie päättyi etelässä pyörätiehen, joka oli yhteys uuteen lähiöön. Itään synkkään metsään lähti kävelytie kohti KRUUNUVUORENLAMPEA, jonka ympäristössä rakennettiin lastenrattaille ja pyörätuoleillekin sopivia pitkospuureittejä luonnonpuistoon. Yhtään autiota puutaloa ei ollut enää pystyssä, maastosta saattoi vain arvailla niiden entisiä sijainteja. Sahanpuru-pohjaisia polkuja oli rakennettu myös. Rakennustyöt olivat kesken. Kiertelin useita merkittyjä reittejä. Parasta oli tuuhean metsän varjoisa viileys hellepäivänä.
Kiersin lammen ja nousin kallioille meren rannalle. Oli varottava kompastuttavia juuria. Heti luonnonsuojelualueen eteläpuolella kohosivat kolossaalisen mahtavina Kruunuvuorenselän ylittävän pikaraitiotien siltojen kaaret, rakenteilla. Melko autio alue, mutta vastaan tuli sentään yksi pariskunta ja kaksi koiranulkoiluttajaa.
****
Palasin Päätien päähän ja kävelin etelään uudisrakennusten lähiöön. Saaristolaivastonkatu kulki etelään ja sillä oli kaksi bussin 88 pysäkkiä. Kruunuvuorenlautasta kertovissa jutuissa (keväästä 2023 alkaen) oli varoiteltu, että lautalla ei ole lipunmyyntiä. Varmuuden vuoksi ajoin klo 14:11 bussilla yhden pysäkinvälin saadakseni AB-vyöhykkeen arvolipun 2,95 euroa voimaan. Lautan sisääntuloaulassa kuitenkin oli samanlainen lipunnäyttölaite kuin busseissa!
Odotellessani lauttaa kävelin rantapolkua etelään ohi uuden K-Marketin. Umpikuja päättyi työmaahan. Rannalla oli auringonpalvojia. Näin lautan lähestyvän mereltä. Seuraava lähtöaika Kruunuvuoren laiturista olisi klo 14:35.
Laskin lautalta saapuvat matkustaja: 32. Suunnilleen saman verran oli lähtijöitäkin (jotka oli vaikeampi laskea). Muutama painui sisälle kannen alle (kävin katsomassa olosuhteet), mutta melkein kaikki nousivat aurinkokannelle. Jokaiselle taisi riittää kokonaan oma tai puoliksi jaettu pitkä penkki istuimeksi.
Lautta saapui Meritullintorille ennen klo 15. Hyppäsin Aleksilla raitiovaunuun 4 ja ehdin Elielinaukiolla Myyrmäen bussiin 300 kello 15:10, joten pääsin Kruunuvuoresta Konalaan yhdellä bussilipulla. (Nivelbussissa 300 oli yllättävän tasokas sisustus, karvapintaiset penkit ja oma ilmastointisuutin.)
************
3) KESÅKUUSSA 2024 lähdin vielä KOLMANNEN kerran Laajasaloon viemään Huutonet-asiakkaan tilaamaa, jo kahdettatoista Carolyn Keenen ruotsinkielistä kirjaa. Keskiviikkona 26.6.2024 astuin Pitäjänmäellä A-junaan vielä entistä aikaisemmin, klo 8:30. Pitkä A-juna. Leppävaarasta oli Juhannuksen jälkeen tullut Rantaradan pääteasema lännessä, elokuun alkuun asti, lisäraiteen ratatöiden vuoksi.
Päätin kävellä uutta reittiä, Yliopistonkadun jälkeen tuomiokirkon takaa Kirkkokatua, koska aikaa tuntui riittävän vaikka kuinka paljon. Liikennevalo oli hidas Pohjoisrantaa ylittäessäni. Klo 9:15 näin kaukaa S/S Amiraalin olevan jo laiturissa. Aurinkokannella näkyi istuvan kolme ihmishahmoa. Matruusi näytti avaavan naruportin laiturille klo 9:20, laivan piti lähteä klo 9:30.
Kävelin hitaasti portille, joka olikin KIINNI. Samaan aikaan etelän suunnalta juoksi keski-ikäinen 50-vuotias nainen huitoen hurjasti kädellään. Hän limbosi itsensä yhden narun portin alitse ja JUOKSI laivaan. Muistin, että lähtöaika olikin jo 9:20 eli hetki sitten! Avasin ja suljin laiturin portin perässäni ja kävelin laivan laskusillalle, jonka ääressä matruusi vielä odotti. Naismatkustaja oli jo laivassa.
Nousin aurinkokannelle ja huomasin, että meitä matkustajia oli vain kaksi, myöhässä ollut nainen ja myöhässä ollut minä. Ellei matkustajiksi lueta kolmea HSL:n virkapukuista matkalipuntarkastajaa, joista nuorin nainen tuli tarkastamaan lippuni (AB-arvolippu 2,95 euroa Pitäjänmäestä alkaen klo 8:30 + 80 minuuttia), Sitten tarkastajat viettivät 20 minuutin leppoisan kahvi- ja jutteluhetken aurinkokannella.
*
Kruunuvuoren laituriin klo 9:40, muutama laivan odottaja. Kahdesti käyttämäni kävelypolku oli nyt suljettu. Uutta reittiä kiersin suurkorttelin etelän puolelta, bussin 88 käyttämää reittiä. Bussi 87 seisoi lounaassa päätepysäkillään. Hiekkatiet etelään Koirasaareen päättyivät työmaihin.
Poikkesin tällä kertaa Stansvikin tietä Stansvikin kartanolle. Komeat ikivanhat puut varjostivat tietä. Mielenosoituslakanoita oli viritetty puusta puuhun: puunhakkuut uhkaavat, asuntoja rakennettaisiin ikimetsän tilalle, kaavaa vielä viilattiin. Katujen reunimmaiset tontit ainakin rakennetaan, kaukaisemmat voidaan vielä säästää.
Vaikeakulkuinen alkukantainen luontopolku, en lähtenyt sitä seuraamaan. Kartanon pysäköintialueelta haarautui teitä Vanhakylään idässä ja Uusikylään lännessä, kävin katsomassa jälkimmäistä, oli mökkialue.
Kuljin saman metsäreitin kuin kuukautta aikaisemmin Gunillantielle. Laajasalonkaarelle kiersin vaihteeksi Svartsrömintietä ja Willebrandintietä. Kirja postilaatikkoon.
**
Päätin käydä kävelemässä idässä, Jollaksessa. Jollaksentie oli aurinkoinen ja kuuma, mutta aioin palata kapeita kävelyteitä puiden varjossa. Iso-Sarvaston venealue. Alepa tien varrella. Puuskaniemen tienhaara, josta jatkoin Jollaksentietä kaakkoon.
"Herttuanhovi" oli kuuden kerrostalon ryhmä, talojen julkisivut olivat komeat, moni-ilmeiset. Laajasalossa oli vaihtelevasti vaatimattoman näköisi vanhoja omakotitaloja ja purettujen mökkien tilalle rakennettuja uusia kalliin näköisiä ökytaloja. Kävelin vahingossa pitemmälle kaakkoon kuin olin aikonutkaan, uimarannan polulle asti. Pääsin rantaan. Kävelin Jollas-Instituutin eteläpuolelta länteen. Tein harharetken Matosaarentietä etelään.
Polku kiersi Jollaksenlahden. Paikoitellen kävelyreitti oli merkitty tienviitoin, "Hevossalmelle", mutta toisissa risteyksissä ei ollut mitään tietoa. Eksyin reitiltä. Välillä kävelyteitä ja polkuja metsässä ja rannalla, toisinaan pientalojen kotikatuja.
Pikkuteiden nimiä: Rannikkolaivurin, Laitatuulen, Purjetuulen, Keulakuvan ja Furuvikin tiet. Hevossalmentie. En jaksanut Laajasalontietä etelään Hevossalmeen asti, vaan jatkoin Vuorilahdentietä länteen, sille pitkälle kävelytielle Tahvonlahden itäpuolella metsässä, jonka toisesta päästä olin kahdesti oikaissut Gunillantielle. Rantaan haarautuva, vilkkaan uimarannan ohittava pikkutie houkutteli, kävelin sitä pitkästi, kunnes päättyi umpikujaan talolle.
Kello 14:10 yritin vielä ehtiä tuolta umpikujatieltä kello 14:35:n laivavuorolle. Se oli mahdotonta. Kello 14:25-50 kulutin aikaa Stansvikin ikimetsässä uusilla poluilla. Seurueita, kai enemmän ihmisiä liikkuu iltapäivällä.
Koirasaarentien eteläpuolella seurasin lentolaukkua perässään vetävää keski-ikäistä naista jo klo 15 hiljentyneen työmaan läpi, oikaistakseni reittiä suoremmaksi. Toivoin että hän on paikallinen ja tietää hyvän kulkureitin. Työmaan aidoissa oli sopivissa kohdissa aukot joista pääsi jatkamaan matkaa, en joutunut umpikujaan.
***
Kello 15:10 näin S/S Amiraalin merellä tulemassa kohti. Enää pieni odotus. Laivalta tulijoita oli noin 30, samoin meitä lähtijöitä klo 15:25. Leimasin arvolipun AB (2,95 euroa) laivan automaatissa sisääntulokannella ja nousin sitten aurinkokannelle. Kova länsituuli keinutti laivaa ja vilvoitti helteessä.
Nousin maihin melkein viimeisenä klo 15:45. Katselin Pohjoisrannan ja Meritullintorin kulmalla "Loistoristeilyt"-matkatoimiston näyteikkunan esitteitä. Lyhyiden paikallisristeilyjen IHA-Lines oli melkein vieressä. Elielin aukiolla laiturilla 26 ehdin Myyrmäen bussiin 300 klo 16:10, mutta tällä kertaa linja-auto ei ollutkaan laadukas. Tyhjiä istumapaikkoja oli kuitenkin riittävästi. Matka Vihdintielle Konalaan kesti 30 minuuttia Mannerheimintien katutöiden takia.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti