Riihimäen Erämessujen osaksi lisättiin kesäkuussa 2024 myös Eräkirjamessut! Niinpä tuttu vantaalainen antikvaarinen kirjakauppias sulloi pakettiautoon 20 banaanilaatikollista eräkirjoja, 7 taitettavaa pöytää sekä koottavan kirjahyllykön.
Ajoimme Riihimäen Urheilupuistoon torstaina 6.6.2024 aamupäivällä. Vihreäliiviset miehet vartioivat porttia. Näytteilleasettajat saivat sisäänpääsyyn oikeuttavat vihreät rannekenauhat neljän päivän ajaksi.
Kirjamyyjille varatut paikat olivat jättikokoisessa valkoisessa teltassa. Pakettiauton saatoimme ajaa oviaukon lähelle. Myyntipöydät asetimme U-muotoon, jolloin asiakkaat pääsisivät kolmelle U:n ulkosivulle ja kauppias istuisi keskellä, hyllykkö takanaan teltan seinää vasten. Myyntipisteemme oikealla puolella oli messuteltan esiintymislava ja alapuolella isoin kilpailija, oululainen antikvariaatti Ajaton Aika.
Kalastuksesta, metsästyksestä ja eräretkeilystä on kirjoitettu yllättävän paljon. Eräkirjallisuus oli Suomessa aiempina vuosikymmeninä suosituimpia keräilykohteita, mutta vähenemässä, kuten kirjojen keräily yleensäkin. Sotahistoria lienee säilyttänyt parhaiten suosionsa ja toisaalta vaikkapa suomalaisten kaukopartiomatkat tulevat lähelle äärimmäistä eräkirjallisuutta.
Näyttävimmät kansikuvat asetimme pöydille parhaiten näkyviin. Kansipaperittomat kirjat puristimme selkä ylöspäin kirjatukien väliin, jolloin kirjoja mahtui esille paljon suurempi valikoima. Kylmä tuuli puhalsi sisään teltan oviaukoista. Sade synnytti kuralätäköitä hiekkapohjaiselle pihamaalle.
*
Neljässä tunnissa saimme rakennettua kirjamessuosaston valmiiksi. Kello 15 ajoimme pakettiauton messujen pysäköintipaikalle, Uramontien koulun pihaan. Kävelimme sieltä enimmäkseen puistojen hiekkapolkuja pitkin itään Petsamon Ilomäelle, Airbnb-majoitukseen.
Perjalantie oli metsäiselle mäelle nouseva hiljainen umpikuja, jonka varrella kohosi viisi aivan samanlaista pistetaloa, kymmenkerroksista pilvenpiirtäjää, vuodelta 1967.
Asuinkerroksia betonitaloissa oli 8, mutta hissi kulki kerrosten 0-9 välin, pohjakerroksesta maan tasalla ullakolle asti. Huoneistojen myyntihintataso oli noin 1500 euroa neliömetriltä.
Otis-hissin vaihtoehtona olivat keveän näköiset kierreportaat, joiden välissä vilkkui jopa 10 kerroksen verran tyhjyyttä. Tilapäisesti vuokrattavan huoneiston ovenpielessä oli lukittu, numerokoodilla avautuva kotelo, jonka sisällä oli avain - täällä ei tarvittu R-kioskin avaimenvälitys-palvelua.
Asuimme 7. kerroksessa. Näköala olohuoneen kulmaikkunasta oli kohti vastapäistä taloa Perjalantien toisella puolella, mutta taloja ympäröi vihreä ikimetsä, säilytetyt mahtavat havupuut, jopa 9-10 kerroksen korkuisiksi kasvaneet, jotka pehmensivät maiseman luonnonläheiseksi! Sateen jälkeen sisälle kuului linnunlaulu. Äänieristys naapureihinkin oli huono.
Joka kerroksessa oli viisi asuntoa ja koko talossa 40. Erikoisuutena porraskäytävässä oli roskakuilu, jonka luukku avautui yhä! Huoneen ohjeissa kehotettiin vierasta heittämään roskapussit roskakuiluun! Olin nähnyt roskakuiluja aikaisemmin vain tornitalossa Espoon Tapiolassa ja eräässä lapsuuden kuvakirjassa. Eikö metallin ja muovinkin kierrätyksen pakollisuus ole sulkenut kuiluja?
Perjalantien talot olivat numeroiltaan 6 ja 8 sekä kadun toisella puolella 3,5,7. Lännestä tulevan autotien jatkeeksi lähti metsäpolkuja kolmeen suuntaan, pohjoiseen Peuranpolulle, itään Papupolulle ja etelään Hernepuiston läpi Kontiontielle. Pohjakerroksen ulkoeteiseen oli asetettu pitkä penkki puheliaiden naapurien kokoontumispaikaksi. Vastapäisen talon ulkopuolisella penkillä näin kolme vanhaa rouvaa juttelemassa ja tarkkailemassa ympäristöä.
Kävin Lidlin myymälässä, joka sijaitsi idässä, Peuranpolun, Kontiontien, Karantien ja rautatien välissä. Lähempänä, vilkkaan Kontiontien numerossa 34 oli K-Market Otso, R-kioski, posti ja pizzeria. Televisiosta tuli torstai-iltana 6.6.24 Eurovaalien suuri vaaliväittely.
**
Perjantai-aamuna 10 minuutin kävely Erämessuille Urheilupuistoon klo 8. Esiintymislavan kaiuttimia testattiin. Testaajat voisivat valita jonkin mielekkään viestin tai vaikkapa klassisen runon luettavakseen, improvisoitujen "yks kaks yks kaks tshek tshek o slovak" rimpsujen sijaan. Kauppiaat rakensivat tai viimeistelivät osastojaan.
Yleisö pääsi aidatulle messualueelle perjantaina klo 10. Urheilupuiston laajan alueen itä- ja länsipäissä olivat portit, joilla molemmilla jatkuivat tuntien ajan kymmenien metrien jonot lipuntarkastukseen. Etelässä oli kolmas vartioitu portti vain poistujille.
Teltassa oli esillä vaikkapa metsästysaseita, kalastusvälineitä ja erävaatteita, ulkona suuri valikoima myytäviä telttoja. Maanpuolustuksella oli oma osastonsa. Lakritsaa ja jäätelöä myyville kioskeille jonotettiin. Paljon lapsiperheitä. Pikkukaupungin suurtapahtuma.
Kuuntelin ulkolavalta Erä-lehden päätoimittajan haastattelua. Hän kieltäytyi kertomasta hiljalleen laskevaa paperilehden levikkiä, jota vasta osittain paikkasi digitaalisten tilausten kasvu. Tänä kesänä kirjoitetaan ja kuvataan sisältöä vuotta tai jopa kahta vuotta myöhemmin ilmestyvään kuukausilehden numeroon.
***
"Erämessut"-otsikoidut bussit toivat Pohjolankadulle lisää jonottajia. Kello 11:20 olin ainakin hetkellisesti ainoa poistuja, kulkiessani Pohjolankatua vastakkaiseen suuntaan kuin jono. Kävelin Joukolankatua koilliseen, Kontiontietä itään ja Karankatua etelään, rautatien suuntaisesti, kohti juna-asemaa.
Rautatieaseman ympäristössä on Riihimäen vanha urbaani keskusta, johon viehätyin edellisellä käynnilläni 1989, jolloin vain poikkesin matkalla Tampereelle. Hämeenkatu, Keskuskatu, Kauppakatu. Poikkesin katsomaan näköaloja Hj. Elomaan kadun sillalle, joka ylitti rautatien itään. Keskuspuistossa oli koristelammikko ja patsas.
Kävin kaupunginkirjastossa, jossa luin mainion satasivuisen sarjakuvakirjan, jonka kaikki 100 strippisarjakuvaa vitsailivat Riihimäestä. Piirtäjäpojan isä keksi aiheet pojalleen. Monet kuvissa näkyvät Riihimäen talot tai paikat tunnistin jo! "Riihimäen Pieni Lelukauppa" laajensi Helsingin Stockmannille - ja osti kohta koko talon vaihtaen Stockmann-nimen tilalle "Riihimäen..."
Osuin kävellessäni Pienen Lelukaupan kivijalalle: "Konkurssi-loppuunmyynti -60 %. Lahjakortit eivät kelpaa!!" Koomikoiden "Hihhihhii"-yhtiö oli tehnyt konkurssin huhtikuussa. Olinkin ihmetellyt, voisiko pienimuotoinen lelukauppa kannattaa, kuten kaiketi lautapelien kauppa menestyy?
Lähistöllä näin esiintymislavalla kruunatun pienen torin, jonka sijainnin ensin kevyestä musiikista kuulin. Kävin katsomassa Rautatieaseman. Alikulkukäytävät ja hissi laiturille 7, josta yleensä junat Helsinkiin lähtevät. Idästä laiturilta 11 vanhahkot vihreät junat Lahteen. Eurovaalien mainostaulut olivat esillä idässä vilkkaimman kävelyreitin varrella. Äänestän vasta vaalipäivänä seuraavana sunnuntaina.
Asemalta lounaaseen lähtivät Etelän Viertotie ja Paloheimonkatu. Riihikatu, Torikatu ja Hämeen aukio. Etsin Riihimäen kirkkoa? Kuljin Hämeenkatua koilliseen ja käännyin Kirkkomäki -kujalle. Sininen puukirkko. Jatkoin Kirkkopolkua pohjoiseen kaartaen ja Hämeenkatua takaisin lounaaseen, Temppelikadulle asti, jossa oli sorapintainen tietyömaa.
****
RIEMU, Temppelikatu 8, Riihimäen museokeskus, valtion virastotalossa Poliisiaseman naapurina. Ensimmäisessä kerroksessa lipunmyynti, tyypillinen pyöreä humanistityttö. Reppu lukittavaan lokeroon. Toiseen kerrokseen portaita (invalidihissi vain). Yläkerran näyttelysalit kiersivät valopihaa, jonka reunakaiteen yli näki alakertaan.
Historiaa: seinillä kokoelma "Visiittikortteja" (valokuvallisia), joita 1800-luvulla ja vuoteen 1920 asti vierailuilla jaettiin. Näyttely: Antrean evakot (Karjalan kunta 1724-1944 (40 km:n päässä Viipurista), vuonna 1939 Antreassa eli 8772 asukasta.) Egyptologisella seuralla oma sali: Rotislav Holthoer lahjoitti 200 ruukunsirpaletta ym. pienesineitä, jotka on "deponoitu" Riihimäelle.
Kuvataidetta: Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma: 36 Helene Schjerfbeckin maalausta. Lisäksi mm. Ellen Thesleff, Tyko Sallinen, Pekka Halonen. Näyttely: Taiteilijoiden omakuvia. Viihdyin hyvin museossa tunnin klo 14-15. Jokainen itselle uusi museorakennus on kiinnostava kokea, kunhan sisältö on kelvollisen laadukasta!
*****
LASIHYTIT. Kävelin Riemusta pohjoiseen Puistikon työmaan ohi Kalevankadulle, jota pitkin länteen. Kirjauksentien yli Lasitehtaantielle. Nähtävyysmerkki "Hannunvaakuna" ja teksti "LASIHYTIT" houkutteli kääntymään Ilveskadulle. sitten Mikontielle ja Lehmuskadulle. Noiden kolmen kadun välissä oli kortteli vanhoja, tyylikkäitä ja kauniita, hyvässä kunnossa pidettyjä ja edelleen asuttuja, yhden tai usean perheen puutaloja, joiden välissä oli kartalle merkitsemättömiä pieniä kulkuraitteja. Jatkoin matkaani, mutta palasin illemmalla uudelleen kiertelemään puutaloalueen kujia.
******
METSÄSTYSMUSEO. Näin ensin Lasimuseon täyttämän vanhan teollisuusrakennuksen, Tehtaankatu 23, ja etsin siitä Metsästysmuseota, jolla sitten näkyikin olevan oma uudisrakennuksensa tontin eteläpuolella. Metsästysmuseon (Tehtaankatu 23 A) aukioloaika päättyi klo 17 ja Lasimuseon joko 17 tai klo 18, riippuen informaatiolähteestä.
Lipunmyyjä neuvoi Metsästysmuseon kiertosuunnaksi myötäpäivään idästä etelän kautta länteen. Repun säilytyksestä ei tullut puhetta, kannoin sen selässäni. Ensin oli esillä valokuvia karhuista, jotka sivuutin nopeasti. Sitten päästiin metsästys-asiaan: Jaakko O. Ojaniemen "TROFEE-kokoelma". Ison huoneen seinät olivat täynnä hirvenpäitä ja muita sarvipäitä! Keskilattialla oli täytettyjä suurpetoja! Lasi- tai muoviseiniä ei ollut katsojan ja eläimen välissä, kuten täytettyjen eläinten Eläinmuseoissa. Isoja "kissoja", karhuntaljoja päineen, krokotiileja.
En ollut trofee-huoneessa yksin, vaan siellä jo eräs "Setä Erikehu" (lapsuuden Mikki-sarjakuvaa muistellakseni) kertoi nuoremmalle toverilleen mitä kaikkia näkyvillä olevista eläimistä hän oli itse ampunut monilla safareillaan, ja niitä oli paljon. Museossa oli vain kolme vierasta samaan aikaan. Jättäydyin jälkeen hitaasti etenevistä edeltäjistäni.
Asehuone oli seuraava sali, kaikenlaisine luodikkoineen, jotka eivät minua kiinnostaneet. Takajaloilleen noussut täytetty karhu oli taas jokin ISO saaliseläin. Lopuksi esillä oli erilaisia metsästysvarusteita. Muisteluita metsästysseurojen historiasta, puheenjohtajineen. Ja eräretkien metsätunnelmia lavastettuina! Ehdin viettää museossa aikaa klo 16:00-16:55.
*******
LASIMUSEON edessä ulkona parveili seurue. En tiedä, olivatko tulleet ulos museon ollessa sulkeutumassa, vai odottelivatko sisällä pitempään viihtyviä matkatovereita. Minusta tuntui, etten enää illalla jaksaisi kiipeillä vanhan rakennuksen useissa kerroksissa, joten lähdin kävelemään paluumatkaa Petsamon Perjalantielle, ensiksi tuloreittiäni Lasihytin korttelin kautta, jossa kävelin läpi sisäisiä raitteja.
Vanhassa kartassani (1993) "Riihimäen Lasi Oy" täytti suuren korttelin Lasihytin alueen pohjoispuolella. Vanhat punatiilisen tehdasrakennukset jäivät kuitenkin tonttia reunustavan tuuhean metsän taakse.
Kävelin Lasitehtaantieltä metsäpolkua pohjoiseen Upokkaantielle, jossa oli omakotitaloja. Jatkoin pitkää Länsitietä itään Kumelan Lasitehtaan ohitse ja yli ison Kirjauksentien. Karilammentien jälkeen tulin pitkälle, etelästä pohjoiseen vievälle puistokäytävälle, jota kuljin pohjoiseen. Poikkesin katsomaan Sipusaari-nimisen omakotitaloalueen, jota tie kiersi soikiona. Sitten kävin katsomassa Ilomäen yhtenäiseksi rakennetun pientaloalueen, jota kiersi ainoan yhdystien päässä neliön muotoinen pihatie, ja pysäköintipaikat olivat heti yhdystien päässä.
Sitten, kello 19, tulinkin jo Perjalantielle, majoituspaikkaani. Antikvaarikauppias oli myynyt niin paljon eräkirjoja jo ensimmäisenä päivänä, että pelkäsi myytävän loppuvan. Hän ajoi illalla Vantaalle ostamaan jättikassillisen eräkirjoja tutulta kauppiaalta, joka ei osallistunut Erämessuille.
********
Lauantai-aamuna lähdin hyvissä ajoin kello 8 majoituksesta kohti rautatieasemaa. Kävelin tällä kertaa Karankadun itäpuolta ja myöhemmin Pohjoista Rautatienkatua. Vaihdoin hyvän huomenen toivotukset koiraa ulkoiluttaneen naisen kanssa.
RAUTATIEN PUISTO oli juna-aseman luoteispuolella. Minulla oli vielä aikaa tutustua siihen klo 8:30-9:15. Rakennuksia: aseman vanha Hotelli Axens (Hotelli Turisti) 1878. Asemapäällikön talo 1907. Ratainsinöörin talo 1858. Pitkä kasarmi 1860. Kansakoulut, ruotsalainen 1881 ja suomalainen 1908. Vanhat parakit 1858. Rakennusmestarin talo 1857. Kartanon voudin asunto 1860. Osoitteissa Öllerinkatu, Maantiekatu ja Rajapolku. Kaikkiaan 18 kohdetta esiteltiin selityksineen kuvakartalla, isolla infotaululla Maantiekadun laidalla.
Lopulta tuli kiire. Juna Hyvinkäälle (Helsingin suuntaan) odotti jo laiturilla 7, kun nousin hissillä alikulkutunnelista. Menin ensimmäiseen vaunuun. Paljon matkustajia oli jo sisällä, milloinkahan tulleet. Lähijunassa ei ollut paikkavarauksia. Minulla oli verkosta ostettu lippu matkapuhelimessani. Löysin vielä matalalattiaisen tyhjän penkkirivin itselleni, ensimmäisen penkkivälin ovensuusta. Matka Hyvinkäälle kesti vain 7 minuuttia, klo 9:25-32. Lippuani ei tarkastettu.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti