845. Hanko - Hangonkylä satamineen 2026

Lähdin maaliskuussa 2026 kolmannen kerran Hangon Kirjallisuuspäiville (la 28.3. - su 29.3.2026) Säätila: +2 astetta, ei enää lunta maassa missään. Hangon Kaupungintalon koillisella sivulla on teatterisali, toisessa kerroksessa (osoite Vuorikatu 1). Uusien kirjojen esittelyt ja kirjailijoiden haastattelut juhlasalissa toteutettiin vuorotunnein ruotsiksi tai suomeksi. (Hanko oli enemmistöltään ruotsinkielinen kaupunki vielä vuoteen 1983 asti. Väkiluku on pudonnut 10 tuhannesta 8000:aan.)

Kirjailijavieraita suomeksi: Katriina Järvinen, Raija Oranen, Virpi Hämeen-Anttila, Juha Itkonen. Odotetuin esitys: Jessikka Aro: "Putinin USA" oli peruuntunut! Ruotsalaisista nimistä tunsin vain Monika Fagerholmin ja Irmelin Sandman Liliuksen (täyttämässä 90 vuotta).

Puoli kerrosta salia ylempänä on lämpiö, jossa oli tilapäinen pop-up-kahvila (Korsman) ja kirjojen myyjiä: pieniä ruotsinkielisiä kustantajia (Libraria), Hangon kirjakauppa (Tias Bok - Tian Kirja) ja kulttuuriseuroja (Svenska Litteratursällskapet), sekä suurimmalla valikoimalla vantaalainen antikvariaatti (Antologia), jolla oli tarjolla kirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lämpiön ikkunoista on näkymä Hangon kirkolle ja vesitornille, jotka ovat harjun laella. Flyygeli ja iso kukka suuressa ruukussa oli siirretty syrjään myyjien tieltä.

*

Kaupungintalon viereen, Bulevardi 8, on avautunut Omena-hotelli entisen "Hotelli Bulevardin" tiloihin. Omenan vieraaksi rekisteröidyttiin nimellä, henkilötunnuksella ja allekirjoituksella kännykän ruudulle. Viisinumeroinen ovikoodi alaoveen, ei tarvita välioveen, sitten portaat toiseen kerrokseen, koodi oveen 203. Ikkunat (2 kpl) koilliseen kaupungintalon ja kaupunginkirjaston rumalle asfaltoidulle takapihalle. Kirkontorni ja vesitorni kuitenkin näkyivät korkealla yli matalien kattojen.

Kaksi vuotta aikaisemmin yövyin aiemmassa hotelli Bulevardissa, jonka hintaan kuului myös aamiainen. Silloisen huoneeni ikkunanäkymä oli Hangon historialliselle pääkadulle Bulevardille: kauniita vanhoja puutaloja ja komeita lehtipuita, joiden lomassa autojen paikoitusta.

Hotellin ensimmäisen kerroksen sivusiivessä oli myös teemahuoneita: vankisellejä tai putka, koska talo oli entinen Hangon Poliisiasema. Omena oli ainakin säilyttänyt kaltereita muutaman oven koristeina ja yhden oven tirkistysluukun. Sivusiivessä huoneet 115-121. Keittiön ja ruokasalin paikalle oli rakenettu lisää vierashuoneita. Yläkerrassa huoneet 201-215, yhteensä kai 36 vierashuonetta.

Omenan huoneesta 203 oli liukuovi kapeaan suorakaiteen muotoiseen kylpyhuoneeseen, jossa vierekkäin suihku, lavuaari ja pytty. Yksi valkoinen käsipyyhe. Kylpypyyhkeet vuoteissa. Valkoiset lakanat, 2 isoa tyynyä kummassakin sängyssä. Iso televisioruutu, jota pystyi katsomaan makuulta vuoteista. Pyöreä pöytä ja kaksi punaista tuolia. Pieni jääkaappi, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, valikoima yksittäispakkauksia, joissa  kahvia ja teetä. Pitkä ikkunalauta, jolla saattoi säilyttää pieniä tavaroita. Yöpöydät lukulamppuineen. (Äänieristys huono, pariskunnan keskustelut huoneesta 201 kuuluivat seinän läpi). Käytävällä tuli vastaani englantia puhuva kolmikko.

**

Kävelin perjantai-iltana hotellista Lidl-myymälään (Esplanadi 134), Hangon keskustan itälaidalle. Reittini: Vuorikatu - Ratakatu - Puistokatu - kävelytunneli rautatien alitse Hangon juna-aseman itäpuolella. Jatkoin tunnelista pohjoiseen poikki pitkän, vilkasliikenteisen Esplanaadikadun,  Kadermonkatua (aikoen katsomaan kaupungin korkeimpia tornitaloja). Käännyin kuitenkin jo ensimmäiselle sivukadulle kaakkoon eli hiljaiselle  Rauhankadulle. Palasin siten Esplanaadille, jota kävelin puistokadun itäpäähän asti.

Lidl (kello 18) vaikutti sisätiloiltaan suurelta. Kauppa sijaitsi omassa rakennuksessaan pysäköintialueen vieressä, korttelissa joka oli vanhastaan kaavoitettu varastoille tai teollisuudelle. Tontti oli keskeisessä risteyksessä. Kun päivällä ajoimme autolla Hankoon Santalantietä, tulimme tienhaaraan, jossa oli valittava joko Esplanaadi länteen (jossa näin Lidlin mainostolpan) tai Appelgrenintie lounaaseen (jonne ajoimme), jossa heti ylitettiin vartioitu rautatien tasoristeys (puomit ja varoitusvalot autoilijoille).

***

Appelgrenintien varrella ovat Hangon idyllisimmät pitsihuvilat, joista muutamat vuokraavat kesäisin majoitushuoneita. Päätin kävellä hitaasti  maisemareittiä Bulevardille hotelli Omenaan, autolla jo nopeasti läpiajettua.

Lidlin pysäköintipihalta pääsi kävelemään suoraan etelään rautatien seisakkeelle, tarvitsematta kiertää Santalantien risteyksen kautta. Autoliikenne oli Appelgrenintiellä sangen vilkasta perjantai-iltana. Tasoristeyksessä junaradan varrella oli nähtävyytenä entinen Hangon Keksin tehdasrakennus.

Poikkesin itään Täktomintielle käydäkseni katsomassa läheltä eli pihalta eksoottisen näköisen Ortodoksisen kirkon sipulitorneineen. Seuraava tie itään oli Mannerheimintie, jota olin 1990-luvulla Päivi Helenan kanssa kävellyt "Neljän tuulen tuvan" kahvilaan, kenraali Mannerheimin aikoinaan omistamaan rakennukseen.

Sitten vasemmalla idässä avautui näkymä merelle KOLAVIKEN-lahdelle. Poikkesin kävelypolulle ja menin kävelemään LÅNGSANDA -hiekkarannalle. Yksikin pitkä hiekkaranta riittäisi viihdykkeeksi pikkukaupungille, mutta Hangossa on vaikka kuinka monta erillistä hiekkarantaa, joiden rantaviivan yhteispituudeksi kertyy 30 kilometriä! Merellä oli jäätä enää vain kapeana lauttana avomeren ja sulaneen rantaveden välissä. Näin joutsenen uiskentelemassa. Turisteja opastettiin kotitekoisin kyltein: "BEACH, NOT ASHTRAY!"

Hiekkaranta päättyi talon tonttiin. Sitten meren puolella metsikköinen niemi "Puistovuoret" ja tenniskenttiä lähellä tietä. Tien toisella puolella luoteessa oli "Parkdammen" - lampea ympäröivä puisto. Historiallinen puinen Hangon Kasino pienine torneineen ja puusta nikkaroitujen pitsihuviloiden vyöhyke, majoitusta turisteille kesäisin.

Appelgrenintie päättyy tien haarautuessa vasemmalle Merikaduksi ja oikealle Bulevardiksi. Näköalana meri, hiekkaranta "Regattaranta" ja Hangon Vapaudenpatsas. Bulevardi kulkee aluksi Raatihuoneentorin ja Kirkkopuiston välistä. Kävelin koko Bulevardin Nycanderinkadun Kauppatorille asti. Kadun varrella Pub, jossa esiintyisi lauantaina  live-bändi (10 euron liput).

****

LAUANTAINA 28.3.2026 Kirjallisuuspäivät avattiin klo 11. Kaupungintalon vieressä Vuorikadulla oli KIRJASTO avoinna lauantaina vain klo 14 asti. Kirjastossa ovenaukaisun automaatti: "heilauta kättä!", jota en saanut toimimaan. Pääsin sisään lapsen ja isän perässä. (Poistuessani työnsin oven auki.) Kirjasto oli hiljainen, muutama käväisijä, tutut kävivät tiskillä tervehtimässä ainoaa virkailijaa.

Edellisvuonna olin ehtinyt vilkaista kirjastoa vain 5 minuuttia - kierrätyskirjojen kärryn verran. Nyt huomasin sisätilat ja kirjavalikoimat suuriksi. Esimerkiksi Graham Greeneltä 9 kirjan valikoima hyllyssä (Helsingin lähikirjastoissani hävitetty kuluneina). Kierrätyskärryssä oli 3 täyttä hyllyä molemmin puolin, joilta löytyi ruotsinkielinen värikäs Välimeren kasvikuvasto, sekä Jalmari Finnen "Prinsessa" ("Valkoisen torakan" III osa), "Poikien seikkailukirjaston n:o 23." (1927), 2. painos 1959.

Kirjaston perällä oli ikkunallinen Viherhuone, jossa ruukkuihin istutettuja suuria kasveja ja kaksi nojatuolia, "enintään 2 henkilöä", hiljainen lukutila vapaana, olisin paremmalla ajalla halunnut kokeilla.

Lehtisali ulko-oven vieressä. Sinne oli tilattu 2 kpl Helsingin Sanomia, Hufvudstadsbladetia ja kerran viikossa ilmestyvää Hangon paikallislehteä: "Etelä-Uusimaa". Pyöreällä pöydällä oli jäljellä enää yksi Hangon Kirjapäivien värillinen mainoslehtinen (A4 taitettu 4-sivuiseksi A5:ksi), mutta vielä 5 kpl kartonkisia kirjanmerkkejä "Hangon Kirjapäivien" nimellä ja mainoskuvalla.

*****

Hangon Matkailutoimiston oven pielessä, Kaupungintalon kivijalassa, oli postilaatikon mallinen kotelo, jossa oli jaossa karttoja ja pientä arkkitehtuuriopasta (joka minulla oli edellisvuosilta)., Karttakin näytti samalta kuin aiemmin, muttei ollutkaan, sillä siihen oli LISÄTTY "19 km pitkä pyöräilyreitti Hangon ympäri"! Otin sen ohjenuoraskseni, vaikkakin lyhensin lenkin.

Maleksin aluksi kävelykatua eli Vuorikatua luoteeseen. Matkan varrella "Tias Bok" kiinni (Tia Kirjapäivillä). Onnittelukortteja paljon telineessä. Lelukauppa oli tyhjä, muuttanut Kapteeninkadulle, omakotitalo-alueelle? Vanha elokuvateatteri "Olympia", jossa (la klo 17) Kirjapäivien elokuvana "Ihanat naiset rannalla"(tapahtuu Hangossa). S-Market oli suljettu ja siirtynyt rautatien pohjoispuolelle, rautatieaseman viereen, lähelle K-Supermarketia. Hangon asutuksen painopiste on pohjoisessa, kerrostalotorneinkin ja lukemattomin omakotitaloin.

******

Nycanderinkadulta Halmstadinkadulle johtavan, rautatien ylittävän korkean SILLAN alta Korsmaninkadulta yritin löytää karttani kuvaaman 19 km pitkän pyöräilylenkin PYÖRÄTIEN. Muutaman edestakaisen harhailun jälkeen tajusin vasta, että rekka-autojen pysäköintialueen jälkeen verkkoaidassa ollut vähäinen aukko junien sivuraiteiden suljetulle alueelle oli juuri pyörätien portti länteen. Ensimmäiseksi oli ylitettävä vartioimaton taroristeys, josta varoiteltiin. Vain pysähtyneitä junanvaunuja vetureineen oli näköpiirissä.

Asfaltoitu pyörätie ensin lounaaseen ja sitten länteen seuraili verkkoaitaa, jossa kieltotauluja: "Satama-alue, pääsy kielletty", mutta alue oli verkon toisella puolella. Olin ainoa kävelijä.  Pari polkupyöräilijää ohitti minut tai tuli vastaani. Ennen mutkaa luoteissunnasta länteen oli metsikön läpi poljettu oikopolku, pientä vwihtelua.. Verkon takana näkyi kenttä, jolle oli varastoitu suuri määrä uusia pieniä henkilöautoja.

Pyörätie ylitti Notholmsvägenin, joka vei etelässä portista satama-alueelle. Pohjoisessa Nothomintietä jatkoi pitkä Hangonkyläntie kauas pohjoiseen. Tässä oli mahdollisuus päästä avoimeen katuverkkoon. Jatkoin kuitenkin "19 kilometrin pyörälenkkiä" Gunnarstrandsvägeniä pitkin länteen.

Autotie myötäili ulkosatamaan vievää rautatietä.  Gunnarstrandintiestä haarautui Eteläinen Pallbontie. Olin nähnyt edellisvuosina Gunnarstrandin hiekkarannan, joten oikaisin mutkan pyöräreitiltä. Ylitin Polariksentietä  rautatien ja kävelin pohjoiseen tutulle Tulliniementielle, jota kävelin länteen Pohjoiselle Pallbontielle.

*******

Tulliniemen luontopolun tutussa lähtöristeyksessä ylitin Esplanaadin länsipään. Jatkoin pohjoiseen Lämmittäjänkadulle. Lapsipari kohisi äidilleen jostakin pensakoissa näkemästään! Kuvittelin heidän löytäneen puliukon tai ruumiin, kun olin lukenut Matti Remeksen 13 "Ruben Waara - Rikos Hangossa" dekkaria. Mutta ryteikössä piilottelikin peura tai sen poikanen.

Poikkesin Gåsörsvägeniä vasemmalle länteen Gåsörsbuktenin merenlahdelle. Kyltillä kiellettiin leiriytyminen! Valokuvasin tyhjää hiekkarantaa molenpiin suuntiin, pohjoisessa oli mereen työntyvä niemennokka. Oltiin Matti Remeksen kirjan hämärillä paikoilla: veneveistämöt. Oikaisin metsässä kinttupolkuja pitkin Veneenveistäjänkujalle, jotten joutunut kiertämään samaa tietä, jota olin tullut rannalle.

********

Remmarevägen (Reimaritie) pohjoiseen ja sitten Varisniementie länteen VARISNIEMEEN. Tiuhaa omakotiasutusta. Talolliset siivosivat lauantaina pihojaan ja juttelivat naapuriensa kanssa (suomeksi). Komeassa keltaisessa puutalossa oli korkea kivijalka, sitten korkeat puiset 2 kerrosta ja nurkassa kohosi huipuksi näkötorni, josta oli ilmeisesti Varisniemi-tietä pitkin suora näköala KAPPELISATAMAAN:

Kävin tien merenpäässä kävelemässä laiturin penkereellä, punaisten puisten varastokojujen lomassa. Muutama veneilijä kevätpuuhissaan, joko pakettiautossaan rannalla tai veneessään laiturin varrella. Kappelisatama oli pitkässä kapeassa merenlahdessa, jonka molemmilla puolilla oli laitureita ja veneitä. Vastarannalla pohjoisessa kulki Satamasaarentie. Venesataman hiljaista kevättunnelmaa, kesää odotellen. 

Kartassa Varisniemen metsään oli merkitty nätävyydeksi "Sotamuistoja, Krigsminnen, War Memories" mutta aikatauluni ei sallinut niiden, eikä hiidenkivenkään, tsimistä. Tien itäpuolelta yritin löytää merkityn KAPPELIN MUISTOKIVEN, mutta sen näinkin pian vasta itäisemmän Länsitien varrella: Muisto oli vaatimaton kivipaateen hakattu teksti.

Kappelisatamaan päättyvä Kappelisatamantie oli Vapaasatamaan päättyvän Esplanaadin tavoin hyvin pitkä, idästä länteen koko Hangon taajama-asutuksen poikki kulkeva autoliikenteen päätie, rautatien pohjoispuolella kumpainenkin.

Jatkoin pyöräilylenkin seuraamista Konstaapelintietä koilliseen, pian yli Satamasaarentien. Hyvin monen näköisiä omakotitaloja eri vuosikymmeniltä, mainostipa jokin vanhan tilan päärakennus vuosisataistakin historiaansa.

*********

Tie muuttui nimeltään Metsäkannaksentieksi. Poikkiteitä oli Viestivuorentie länteen, kohti Kasavuorta, muinaista merkkitulien kukkulaa. Muutaman poikkitien ylitettyään Skogsnävägen siirtyi länteen lähemmäs merenrantaan. Tällöin tien varrella oli isoja rantatontteja vanhoine taloineen ja tuuheine pimeine havupuumetsikköineen, taustalla pilkotti meri ja yksityislaituti.

Metsäkannaksentie kiersi isoa pohjoista niemeä nurin päin kääntyneen U-kirjaimen muotoisena. Silmukan keskelle jäi metsäaluetta, jonka vihreän tyhjyyden päälle oli karttaan merkitty lihavin kirjaimin: HANGONKYLÄ, Hangöby. Niemen pohjoisrannalle erkani joitakin pikkuteitä rantatonteille.

Palattuaan idempänä takaisin pohjoisesta etelään päättyi Metsäkannaksentie HANGONKYLÄNTIEHEN, joka on itäisemmän Halmstadinkadun rinnalla Hangon tärkein etelästä pohjoiseen vievä autotie. Hangonkyläntien pohjoispäässä on Hangonkylän SATAMA, jonne pyöräreitti kääntyi ja minäkin kävelin.

HANGONKYLÄN SATAMA oli selvästi Kappelisatamaa isompi, Se oli syntynyt isompaan merenlahteen, jota suuri saari suojasi pohjoisesta. Asfalttikenttä autoille oli suurempi ja sen laidalla oli  ravintola puutalossa. Opasteeksi oli iso kartta telineessään. Moottoriveneille myytiin polttoainetta. Vierasveneille oli laituripaikkoja. Paljon laitureita. Lapsia varten oli leikkipaikka, ainakin karttaan merkitty.

Satamalahden vieressä on isomman jatkeena pienempi lahti, jonka kohdalla lukee kartassa JUVIKEN.  Tarkottaneeko nimi pienempää lahtea, jolloin isompi olisi jätetty kartassa nimettömäksi, vaiko koko Hangonkylän sataman aluetta.

**********

Satamasta jatkoin kaakkoon leveää TIILITEHTAANTIETÄ. Olin aiempana vuonna käynyt tien kaakkoispäässä Tiilitehtaanpuistossa. Pohjoisessa tien koillispuolella oli iso luonnonpuisto Glonäsberget, johon kartassa oli merkitty vaeltajan ja hiintäjän kuvat, polkuja ja frisbee-golfrata. Rannikolle oli merkitty auringonvarjoja hiekkarannalle sekä uimahyppytorni Lillmärsan-lahteen.

Pyöräreitti kääntyi koilliseen LILLMÄRSANSVÄGENILLE. Kun reitti kääntyi siltä itään, metsässä kulkevalle hiekkatielle vailla asutusta, kokeilin oikaista merkitsemätöntä metsäpolkua suoraan etelään. Tuuheassa metsässä oli mukavaa kävellä, mutta polku päåttyi Leppäkertunkujan omakotitalojen takapihoille, enkä halunnut häiritä ihmisten kotirauhaa, vaan palasin pohjoiseen takaisin pyörätielenkille.

Metsätaival hiekkatietä päättyi koirapuistoon ja leveään, Koppnäsuddenin teollisuusalueelta tulevien  kuorma-autojen käyttämään Hemming Elfvingintiehen, jota piti alkaa  kävellä etelään. Kun autotie kääntyi itään eli yhä kauemmas Hangon keskustasta, päätin lopullisesti luopua pyöräreitin seuraamisesta ja kävellä jotakin metsäpolkua etelään kohti Hangon rautatieasemaa.

Karttaani oli merkitty yksi sopiva metsäpolku. Lähdin malttamattomasti liian aikaiselle polulle ja jouduinkin haparoimaan metsässä monista kinttupoluista arpomalla valiten. Päädyin kumminkin asfaltoidulle kävelytielle. Luulin päässeeni jo tavoittelemalleni Narvikintielle, mutta huomasin olevanikin vasta oikealla karttaan merkityllä kävelytiellä, jota pitkin pääsin vähän myöhemmin Narvikintielle.

Jatkoin suoraan Narvikinkadun yli etelään Kadermonkadulle. Sen varrella oli yllättäen K-Market! Lähikaupalle on riittänyt asiakkaita? Kun katu teki mutkan idemmäksi, lähdin mieluummin Suokatua länteen HALMSTADINKADULLE, Hangon pääkadulle pohjoisen ja etelän suuntiin, joka päättyy etelässä rautatien ylittävälle autojen pääsillalle. Kuljin vihdoinkin ohi 6-7-kerroksisten Hangon tornitalojen, jotka olin aiemmin nähnyt vain kaukaa etelästä. Sitten olinkin itselleni ennestään tutussa Hangon keskustassa. Valokuvasin hotelliksi muutetun entisen Rautatieasemarakennuksen sekä raiteiden takaisen talorivin ylle kurottuvat Hangon vesitornin ja kirkon tornin.

***********

SUNNUNTAINA 29.3.2026 päämääräni oli ensimmäiseksi Hangon Museo. Ylitin  rautatien radat Halmstadinkadun korkeaa siltaa pitkin ja käännyin heti Pitkäkadulle, rautatien pohjoislaitaa pitkin kohti länttä. Taivaalta putoili harvakseen sadepisaroita. Näköala  oli sumea ja synkkä. Kylmä tuuli, lämpötila +2 astetta. Ohitin alkavat poikkikadut Raatimiehenkadun ja Linjakadun.

HANGON MUSEO, Pitkäkatu 17. Avoinna klo 11-17. Ohitin Pitkätien päätyoven etelästä ja kävelin klo 11:39 verkkoaidan portista sisäpihalle, jossa oli Museoon ovi lännestä. Museo oli Mannerin konepajan entisissä tiloissa. Mannerin Konepaja jatkoi yhä töitään saman korttelin länsiosissa.

Tulin ovesta suureen tyhjähköön halliin, jonka itäpuolella kaukana virkailijan tiski. Maksoin Museokortilla. Virkailijarouva jatkoi puuhaa tietokonepäätteellään ja odottelin jonkin aikaa, saisinko kuitin tai museon tarran. Kun aloin lähteä eteenpäin, virkailija tulosti vielä kuitin, jossa luki museon osoitteena edelleen Nycanderinkatu 4, viitaten kai Itäsataman pieneen vanhaan punatiiliseen makasiiniin, josta museo oli muuttanut pois pari vuotta sitten.

Viime vuonna koko museo oli mahtunut ensimmäiseen halliin. Olin kävellyt avoimista aukoista eteenpäin pohjoiseen, mutta siellä ei ollut muuta kuin paljaat seinät ja työntekijän polkupyörä. Nyt näyttelyt täyttivät kolme isoa hallia ja pari komeroa. Viivyin museossa puolitoista tuntia.

Tuttua viime vuodelta olivat majakan ja sadan vuoden takaisen ratapihan pienoismallit. Laajassa pystyssä lasiseinäisessä vitriinissä oli vanhoja esineitä, mm. turkki,, seinillä  karttoja, mustavalkoisia valokuvia ja värillisiä maalauksia Hangon historiasta. Pöydän muotoisessa vitriinissä oli lasin alla arkeologien esiin kaivamia, rikkonaisia palasia Hangon historiasta.

Mieleeni tuli, miten ulkona puistossa Itäsataman itäpuolella oli esitelty muutamassa pystytetyssä telineessä Hangon historia näppärästi valokuvin, kartoin ja tekstein. Katsaus historiaan oli nähtävissä  vuorokauden ympäri kaikille ilmaiseksi.

Hallin pohjoislaidalla vierailijoiden vaatenaulakon vieressä oli muutaman minuutin pituinen videoesitys Hangon Hauensuolen rantakallioon kaiverretuista ja hakatuista, ulkomailta käymään tulleiden merenkävijöiden nimikirjoituksista satojen vuosien ajalta. Vuonna 1973 olin käynyt koulun luokkaretkellä vesibussilla katsomassa niitä paikanpäällä. Kekkoseen ihastunut historianopettajamme taisi löytää kalliosta Kekkosenkin nimikirjoituksen, sitä ei sentään enää 2000-luvulla sisällytetty videoesitykseen.

Seuraavassa hallissa esiteltiin Hangon kesien legendaarista uimarantaelämää. Itäseinustalle lasiseinän taakse oli levitetty paksu kaista hiekkaa esittämään hiekkarantaa. Koristeena oli taidokkaita hiekkaveistoksia, kuten ritarilinnoja ja muita hiekasta tehtyjä rakenneuksia sekä Hangolle ominaiseen malliin nikkaroitu puinen uimakoppi. Hiekalla lojui myös vanhanaikaisia uima-asuja, entisajan mallisia polkupyöriä, leiriytyjien hiekalle levittämiä vilttejä, lasten ämpäreitä ja lapioita.

Seuraavaksi esiteltiin Hangon teollisuustuotteita esineinä. Tietokonenäytöltä sai vieras valita selostuksia kuvin ja tekstein jopa 37 erilaisesta historiallisesta teollisuuslaitoksesta Hangon viimeisten 150 vuoden ajalta. Mainittakoon Helkama mm. polkupyörineen ja Hangon Keksi. Hissiyhtiö KONE oli tarjonnut työpaikkoja miehille, vaatetehdan HYVON naisille. Ne olivat yhteisin ilmoituksin houkutelleet pariskuntiakin muuttamaan kaukaakin Hankoon, jossa oli avoimia työpaikkoja.

Pohjoisin halli oli omistettu kokonaan Mannerin Konepajalle. Ympärillä olivat konepajan seinät, sisällä tehtaan työkoneita ja varastohyllyjä täynnä töiden tarvikkeita tai vaikkapa ohje- ja työkansioita. Hyllyillä oli vaikkapa tuhatta lajia erilaisia tilpehöörejä.

Mieleenjäävimpia Mannerin tuotteita olivat mielestäni punaiset koottavat rautaiset kapeat kierreportaikot. Sellaiset koottiin askelma kerrallaan määränpäässä kunkin asiakkaan tehdas- tai varastohallissa. Keskeltä portaita yhdisti vankka toisiinsa limittäin kiinnittyvä, koottavaontto pylväs, joka lapuksi täytettiin hiekalla, jotta rakennelmasta tuli raskas ja tukeva! Muita tuotteita mm. merimiinat! ja nokkakärryt tavaroiden siirtelyyn.

Museon erikaisuus oli Vaatehuone, jossa oli säilyneitä vanhoja asuja. Huone oli normaalisti pimeänä ja haaleat valot syttyivät vasta kun vieras avasi oven tullakseen katsomaan.

Yhden hallin sivukomeron ovessa luki: "USKALLATKO AVATA?" Harkitsin hetken, SAAKO oven oikeasti avata? Avasin. Oven takana oli komero, jonka kaikki olivat seinät täpötäynnä erilaisia työpaikoilla, varsinkin tehtaissa, käytettyjä ohjekylttejä ja -julisteita: kaikkia erilaisia työturvallisuuteen liittyviä varoituksia! ÄLÄ TEE NÄIN! VARO! VAARA! jne.

Palasin eteishalliin. Kuten viime vuonnakin ikkunoiden alla oli hämmästyttävän suuri valikoima Hankoon liittyvää kirjallisuutta. Monet kirjat kertoivat Hangossa toimineista tehtaista tai niiden tuotteista, vaikkapa Hyvonin vaatteista. Legendaarisin Hanko oli satamana, josta lukemattomat maastamuuttajat olivat lähteneet kohti Amerikkaa. Hangolla oli myös paljon sotahistoriaa.

Hanko on paljon kokoaan kuuluisampi kaupunki. Joskus lapsena se oli minulle huomattava postimerkkiliike Lauri Peltosen osoitteena, Juvikinkadun ja Kappelisatamantien risteyksessä.. Onko vuodesta 1920 Hangossa 100 vuotta toiminut LaPe, kansainvälistä kauppaa tehnyt postimerkkikauppa ja postimerkkiluetteloiden julkaisija, ollut liian pieni yritys saadakseen jonkinlaisen sijan myös museossa? Vaikka LaPe muuttikin satavuotiaana Turkuun, toimittuaa viimeksi Hangossa Lasitehtaankadulla.

************

Sade olikin tauonnut,  kun lähdin ulos mueosta klo 13. Jatkoin kävelyäni Pitkäktua pitkin länteen, Ohitettuani ensin Juvikinkadun käännyin seuraavassa risteyksessä Hangonkuläntielle kohti pohjoista. Jussi Lundmarkin puisto, etelään terävän kolmion muotoinen, oli ensimmäinen nähtävyys, Kartassa hyvin pieneltä näyttävä. Veistos, istutuksia, penkkejä, pensaita, puita, nurmikkoa,

Vaihdoin Hangonkyläntieltä läntisemmälle Backaksenkadulle, kunnes tulin poikittaiselle, lännestä itään kulkevalle ÖSTERGÅRDINKADULLE, jonka varrella sijaitsee Matti Remeksen luomien "Rikos Hangossa"-jännityskirjojen päähenkilön Ruben Waaran puinen omakotitalo.(nimi viittaa Ruben Oskar Auervaaraan).

Kuljin koko noin 1,2 kilometriä pitkän Östergårdinkadun lännestä itään, tosin sen läntisen umpikujapään vain vilkaisin etäältä. Aluksi lastentarhan korttelin kohdalla katu oli vain kavennettu kävelypolku. Katu ohitti Södergårdinkadun ja ohitti päättyvän Norrgårdinkadun, jonka kohdalla pohjoisessa oli puisto. Puistoissa on aina hauska käydä, joten poikkesn nytkin edestakaisin.

Sitten Östergårdinkatu ylitti Juvikinkadun, Ankkurikadun, Linjakadun, Haagankadun, Koppnäsinkadun ja ohitti Tiilitehtaanpuiston, kunnes tie kääntyi etelään nimen muutuessa samalla Lindönkaduksi, korttelin mittaiseksi  pätkäksi, joka päättyi heti Kappelisatamantielle. 

Östergårdinkadulla oli kirjava valikoima erilaisia omakotitaloja, joku rivitalokin. Kaikenvärisiä, tasa-, harja- ja mansardikakattoisia eri-ikäisiä pientaloja yli sata vuotta vanhoista "moderneilla tötteröillä" yksilöllisiksi koristeltuihin. Joitakin ruohottuneita tyhjiäkin tontteja. En tunnistanut mitään taloista Ruben vaaran asunnoksi.

Vastasin kadun toisella puolella koiraa taluttaneen rouvan tervehdykseen, mutta sitten päättelinkin hänen komentaneenkin koiraansa: "EI!" eikä "HEI!". Kadunkulmasta pyörähti vastaani kovaa vauhtia polkupyöräilevä kymmenvuotias tyttö ja hän huudahti minulle iloisesti: "MOI!" johon vastasin samoin. Olen huomannut ennenkin, että pienissä yhteisöllisissä kylissä tapaa reippaita ja kohteliaita lapsia.

*************

Palasin tärkeää Halmstadinkatua etelään. Vihdoinkin, ensimmäisen kerran monista yrityksistä osasin kävellä rautatien ylittävän sillan jälkeen surointa tietä Vuorikadulle, kävelykadulle. Ennen olen eksynty Ratakadulle ja Oikotielle, vasta Tornikadulta Vuorikadulle

Ohitin elokuvateatteri Olympian. Siellä oli alkamassa klo 15 "Duudsonit"-elokuva. Katsomaan meni yksiäinen poika, sitten 2 naureskelevaa teinipoikaa ja lopuksi isä n. 10-vuotiaansa kanssa. Mietin poikkeaisinko  katsomassa löytyisikö kirjojen vaihtohyllystä jotakin kiinnostavaa, kuten vuosi sitten.

Nousin Hangon luterilaisen kirkon mäelle. Ilmoitustaululla oli vuorottelevien suomenkielisten ja ruotsinkielisten messujen päivämääriä, mutta sunnuntaina 29.3. ei ollut ollut kumpaakaan! Kävelin Kirkkomäeltä mutkaista jyrkkää Christiersonsvägeniä.alas Merikadulle.

Katselin Vapaudenpatsaan sekä ITÄSATAMAN, joka tuntuu jotenkin pakolliselta kohteelta, milloin Hangossa käy. Ilma oli kylmä. Kova tuuli toi isoja maininkeja mereltä.

Kävin Korsmaninkadulla asti tyhjällä Kauppatorilla, jossa vain suljettu Thai-ruokaa mainostava myyntivaunu. Viereisen Linja-autoaseman lasiseinäisessä odotuskatoksessa oli seinään liimattuna useita mainoksia Hangon Kirjallisuuspäivistä, aivan kuten viime vuonnakin.

.

844. Kuusankoski ja Kouvola 2025

Torstaina 24.7.2025 ajoin Myllykoskelta Kouvolaan aamuisella junalla noin  klo 8:27 - 8:40. Asemalaituri oli pohjoiseen matkustettaessa radan itäpuolella, jonne "Raiteelle 1" päästäkseni minun täytyi kiertää pohjoisesta rautatien alittavan autotien kautta ja nousta sieltä rautatietä myötäilevää kävelytietä asemalle. Ennakkoon verkossa ostamani junalippu maksoi VR:n minimihinnan 2,60 euroa.

Yhden asemavälin mittainen junamatkani kesti vain noin 13 minuuttia. Kaksi vuotta aiemmin (blogi lokakuussa 2023) olinkin kävellyt Myllykoskelta Kouvolaan edestakaisin. Tällä kertaa säästin kävelyvoimia Kouvolan ja Kuusankosken välille.

Istuin junassa varjon puolella, heinäkuu oli aurinkoinen. Istuinpaikkoja oli keskikäytävän toisella puolella 3 ja toisella puolella 2.

Kouvolassa paikallisjuna kaartoi eteläisimmälle ja kauimpana asemasta olevalle raiteelle numero 10. Jalankulkutunneli numeroimattomien raiteiden alitse jatkui vielä pitemmälle etelään, kävelin päähän katsomaan. Toisessa päässä, Kouvolan rautatieaseman rakennuksessa nousin rullaportaita ylös alikäytävästä.

Aseman laajalla pihalla oli iso linja-autojen katos. Kävelin Kouvolan asemapuistossa tuuheiden lehmusten varjostamaa polkua, radan vartta länteen. Silta etelästä tulevan päätien ylitse ja tulin toisella puolella  kaupunginosaan nimeltä KAUNISNURMI. Etsin osoitetta Pajaraitti. Löysin Kouvolan Museokorttelin. "Radio- ja Sotilasradio-MUSEO" ilmoitti olevansa avoinna klo 12-18. Enpä malta jäädä odottamaan, vaikka ennen näkemätön museo minulle. Jätän väliin myös kaksi vuotta sitten katsomani Poikilo-museon, jossa tarjolla taidetta ja historiaa.

Kävelin isolle KUUSAANTIELLE, alikulkua tien pohjois- ja itäpuolelle, Risteyksessä palveli R-kioski. Tienviitta lupaa: "KUUSANKOSKI 6 km." Heinäkuun aurinko on takanani, joskus puut varjostavat.

VETURI on kauppakeskus LAHDENTIEN eli moottoriteiden 6 ja 12 pohjoispuolella. Kuusaantie (Kouvola - Kuusankoski) ylittää siltaa moottoritien, josta on rakennettu liittymä Kuusaantielle ja siten myös Veturin pysäköintialueelle.

En ole koskaan käynyt Veturissa, mutta olen huomannut sen pysäkiksi Onnibussin aikatauluissa. Tiedän Veturissa olevan elokuvateatterin ja Kouvolan ainoan Lidl-kaupan. Myymälöitä myös ainakin Masku ja Tokmanni. - Joutuisin tekemään liikekeskukseen ison poikkeaman sivuun suoralta reitiltäni kohti Kuusankoskea, joten päätän säästää voimiani tai jättää käynnin paluumatkalle. Myös iso Prisma-tavaratalo tulee vastaan omassa rakennuksessaan, erillään Veturista.

Veturin ohittamisen jälkeen taisi olla vielä 4 km talsittavaa pohjoiseen Kymijoen sillalle. Teollisuus- tai varastoaluetta tien varressa, kuorma-autoja tuli sivuteiltä. Silta oli portti KUUSANKOSKELLE. Heti joen varressa oli oikealla idässä Kuusankoski-talo ja sen vieressä kirjasto. En Kymijoen vartta pohjoisemmaksi mennytkään.

KIRJASTON ovessa luki "Omatoimiaika klo 10-12." Kello oli vasta 11. Kuitenkin ulko-ovi avautui automaattisella moottorilla minunkin edessäni, vaikka olin vieras turisti ilman paikallista kirjastokorttia. Vietin kirjastossa viilentymässä, heinäkuun hellettä paossa, peräti puolitoista tuntia, klo 12:30 asti. Istuin lehtisalissa  lukemassa sanomalehtiä.

Päätin, että Kuusankosken päänähtävyys oli kaunis Kymijoen ranta puistoineen. Päätin palata Kouvolaan eri tietä kuin mitä olin tullut, vaikka Veturi jäisikin sitten näkemättä. Kävelin jokirannan kävelyteitä itään ja otin kauniita valokuvia joesta puistoisine pohjoisrantoineen. Joen eteläpuolella oli UPM-Kymmenen Kymin Yritysalue.

Rantakävelytie päättyi rantaan asti ulottuvaan KOSKENRANNAN alueeseen, joka täytyi kiertää pohjoisen kautta. Sitten EKHOLMINTIE, autotie etelään Kymiopen ylitse. Oikealla lännessä oli saarekkeessa keskellä Kymijokea vanhoja tehdasrakennuksia. "Kuusankosken Taideruukki" oli jokin uusi yritys vanhoissa rakennuksissa. Komea vanha tehtaan portti.

AHLMANINTIE oli pitkä leveä autotie melko suoraan kaakkoon kohti Kouvolaa. Tien laidalla oli kävely- ja pyörätie. Mörkölinja oli asuttu kortteli. Sitten iso Saksanaho oli tuuheaksi kasvanutta ryteikköä tien varrella.

SÄÄKSNIEMEN luontopolun tienviitta tuli vastaani. Koska minulla oli paljon aikaa, päätin tehdä luontoretken. Ennen Sääksmäentietä Ahlmanintien ylitti teollisuusraide, joka jatkui siltaa Kymijoen Maitolahden tai Rapinkosken yli pohjoiseen tehdasalueelle.

Vaatimattoman rantaa seuranneen hiekkatien jälkeen alkoi luontopolun osuus. Polku kaartoi niemen sisämaahan nousten korkealle mäelle tuuheassa luonnontilaisessa metsässä. Joku polkupyöräilijäkin valitsi suuntaansa polun risteyksessä. Sitten polku kiersi takaisin rantaan Narrinkalliolle. Siellä taisi olla selitystekstikin kalojen narraamisesta. Mopoileva poika, vähän ennen kuin vastaan tuli uusien pientalojen asuinalue LAMMINRANTA. Siellä oli pari pikkupoikaa lähdössä retkeilemään metsään.

Lamminrannasta kävelin sen paria pikkutietä takaisin Ahlmanintielle. Saksanahon metsä jatkui edelleen Ahlmanintien lounaispuolella. Olin viettänyt TUNNIN luonnon keskellä, klo 13:45-14:45, niin paljon hitaampaa oli mäkisteen polkujen kulkeminen verrattuna autotein kävelytien seuraamiseen.

SAVONSUON jälkeen Ahlmanintien ylitti junarata, kaiketi Mikkeliin vievä. Sitten Ravikylä, Kouvolan ravirata. Ahlmanintie päättyi alittaakseen LAHDENTIEN eli Valtatie 6:n sillan. Sillan eteläpuolelta  alkoi KAUPPALANTIE etelään,, jolloin oltiinkin jo KOUVOLAN keskustassa.

Poikkesin Ahdinkatua itään ja sitten Sumulaaksontietä etelään. Salpausseläntien eteläpuolella, Koulukadulla, oli Kouvolan KIRJASTOTALO, minulle jo ennestäänkin tuttu. Lueskelin kirjastossa lehtiä. Viime hetkellä löysin kirjojen vaihtohyllyn, jossa Caesarin Gallian sota, Theodor Plievierin "Berliini", sekä kirja muurahaisten elämästä. 

Kiirehdin Oikokatua, Kouvolankatua ja Hallituskatua Rautatieasemalle. O-juna saapui Kotkasta, lähteäkseen paluumatkalle 10 minuutin kuluttua. Muut matkustajat menivät junaan ennen minua. Jokainen penkinväli kahdessa vaunussa tuli käyttöön. Kotkan Meripäiville oli menijöitä! Matkustin 10 minuuttia junavuorolla 17:18-17:28 Myllykoskelle, ja olin ainoa sinne jäävä, ensimmäiselle välipysäkille.. 

Harmittelin, että Kouvolan Pienoisrautatie-museossa jäi taaskin käymättä, puutalossa lähellä Rautatieasemaa. Poikilo-museosta olin kaksi vuotta aiemmin katsonut vain taidemuseon ja taidegallerian, mutten historiamuseon puolta, joka tosin saattaisi olla tylsäkin, jos kuvaisi ehkä pelkkää rautatieläisten elämää. Kuusankosken kauniit rannat ja luontopolun olin ainakin nähnyt.

.

843. Akvaario Maretarium, KOTKA 2025

Lähdin uudelleen Myllykoskelta Kotkaan perjantaina 25.7.2023, aamujunalla klo 8:11-47. Olin ainoa junan odottaja Myllykoskella. Toisiaan vastaan tulevat junat Kotkaan ja Kouvolaan kohtaavat ja ohittavat toisensa rinnakkaisilla raiteilla Inkeroisten asemalla klo 8:18. Jäin junasta Paimenportin pysäkin jälkeen Kotkan rautatieasemalla, jatkamatta päätepysäkille Kantasatamaan, joka oli aidattu Kotkan Meripäivien tapahtumapaikaksi. 

Kävelin asemalta Kotkantietä Vuorelan kulmaan ja käännyin Kotkankadulta lounaaseen, pitkälle Korkeavuorenkadulle, jonka päässä, eteläpuolella, oli HAUKKAVUOREN PUISTO. Kävelytie puutalojen välistä metsäiseen luonnonpuistoon. Kukkulan huipulla lännessä kohosi vanha VESITORNI, jolla oli virkaa vielä näköalatornina: avoinna vasta klo 12-15.

Tornin kivijalan juureen olisi päässyt kapuamalla 55 puuporrasta, mutta valitsin hitaamman kaarroksen hiekkaista kävelytietä. Oli hellepäivä, 30 astetta Celsiusta. Istuin puolisen tuntia rakennuksen pohjakerroksen ikkunalaudalla, tornin varjossa, juoden vettä vajenevasta muovipullostani ja katsellen maisemia, ennen kuin laskeuduin portaita alas. Toinenkin turisti käväisi mäellä hetken, reippaillen puuportaita pitkin.

Kävelin Haukkavuorelta suoraa tietä alaviistoon koilliseen: KESKUSKATUA kohti kaupungin ydinkeskustaa. Pysähdyin paikallisen akateemikko-kirjailijan ("Lapsuuteni", "Tehtaan varjossa", olen lukenut) TOIVO PEKKASEN PUISTOON, jossa oli patsaita ja koristeelliseen muotoon leikattuja pensaita. Istuin varjossa penkillä ja katselin aurinkoisten nurmikkojen heleää vaaleanvihreyttä. Kaikki penkit eivät olleet vielä varattuja.

Puistosta puistoon kävelin helteellä! Jatkoin Keskuskadun esplanadia SIBELIUKSEN PUISTOON, joka oli kaupungin keskeisin ja kansoitetuin puisto. Kaikki lukuisat penkit olivat jo seurueiden miehittämiä. Puiston eteläkulmassa, Keskuskadun ja Kaivokadun risteyksessä, oli vanha puinen kaivorakennus, jonka ulkosivu hanasta lorisi koko ajan pikkuhiljaa juomakelpoista vettä. Silloin tällöin joku janoinen ohikulkija keräsi vettä ,joko tuomaansa kuppiin tai omista kouristaan muodostamaansa astiaan, ja joi. Minä täytin puolen litran vesipulloni ja siemailin heti siitä.

PALOTORNINVUOREN PUISTO oli yhden korttelin takana pohjoisempana Sibeliuksen puistosta, puistoja yhdisti Ruotsinsalmenkatu. Rinne kohosi pohjoista kohti. Paras avara näköala oli puistokahvilan terassin reunalta pohjoiseen KANTASATAMAAN. Kahvila ei ollut vielä auki, mutta pihaan pääsi. Mainoksensa mukaan kahvila suljettaisiin illalla auringon laskun aikaan.

Jyrkkärinteisessä Palotorninpuistossa ei istuskeltu, vaan ihmiset kävelivät itsekseen tai koiriaan ulkoiluttaen. Alhaalla merenrannalla Kantasatamassa aukesivat Meripäivät tivolilaitteineen klo 11 tai  puoliltapäivin, näytti vielä hiljaiselta. Kantasatama oli aidattu länsipuolelta, sisään pääsi itäpuolelta.

Seuraava puisto (Ruotsinsalmenkatua takaisin, Sibeliuksen puiston ohi kaakkoon), olisi ollut jo viides, tähänastisia suurempi ISOPUISTO, jonka keskustaa koristaa eksoottisesti Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko. Isopuistossa olin käynyt aiempina vuosina ja jätin nyt väliin. Muita  Kotkan puistoja olivat  pieni YRTTIPUUTARHA REDUTTI, jossa olin käynyt 2 päivää aikaisemmin, samalla kun kävin myös SAPOKAN VESIPUISTOSSA ja KATARIINAN MERIPUISTOSSA. "Puistojen Kotkaan" kuuluvat vielä pienet 7) FUKSINPUISTO ja 8) PIONIPUISTO, eteläisimpään Katariinan  meripuistoon vievän Puistotien varrella. Niitä en ollut huomannut, tai ehkä olin ne ohimennen nähnyt, mutta noteeraamatta niitä mitenkään.

Palotorninvuoren puistosta poistuessani kuulin Kaivokadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa kahden toisensa sattumalta tavanneen rouvan muutaman sanan keskustelunpätkän. Toinen huikkasi menevänsä Kirjastoon lukemaan lehdet! Minä olin suunnitellut juuri samaa. Seurailin "paikallisopasta" Kirkkokatua pitkin, karttaani katsomatta Kaupunginkirjastoon. Kun rouva nousi portaita toiseen kerrokseen, minä otin hissin, jolloin kadotin jäljen. En löytänyt heti Lehtisalia. Kävin portaita pitkin katsomassa kolmannenkin kerroksen turhaan, ennen kuin sitten löysin Lehtisalin toisesta kerroksesta.

Lieneekö jokin ajatus tai tarkoitus sijoittaa kirjastojen lehtisalit, joissa kadunmiehet ja TURISTIT haluaisivat pyörähtää vilkaisemassa uutisia ohi kulkiessaan, kirjaosastojen taakse kauas yläkerroksiin? Helsingin Töölön kirjastossakin lehdet oli siirretty pohjakerroksesta neljänteen! Vantaan Myyrmäessä kaukana yläkerrassa. Hangossa sen sijaan lehtisaliin pääsee aivan ulko-oven pielestä. - WC löytyi Kotkassa pohjakerroksesta idästä kahvilan ja vahtimestarin kopin välistä.

**

MARETARIUM (Sapokankatu 2, Ruotsinsalmenkadunkin varrella), meriveden kalojen AKVAARIO, oli seuraavaksi ohjelmassani. Tulin viihtymään kohteessa yli 2,5 tuntia, klo 12:50 - 15:30, kaksi kertaa kauemmin kuin tavallisesti museoissa viivyn kerralla. Pääsymaksu oli 17 euroa, olikohan siinä euro eläkeläisalennusta.

"Vesiputousnäytös" vaiko  "koskinäytös" oli tulossa klo 13, mutta en huomannut kysyä MISSÄ, enkä omin nokkineni löytänyt. Akvaariotalossa oli tarkoitus edetä määrättyä reittiä, jotta vältyttäisiin ruuhkalta. Ensin portaita yläkertaan (hissikin oli). Yläkerrassa oli reitin varrella paljon pieniä erillisiä akvaarioita kaloineen. Niiden katselijat olivat enimmäkseen lapsiperheitä. Lapset hoputtivat aikuisia eteenpäin!

Parasta oli MERITEATTERI. Näyttämönä oli valtavan suuri, yli molempien kerrosten korkuinen akvaario (ylhäältä avoin, vesisyvyys 7 metriä), jolle näki ikkunoista yläkerrasta. Alakerrassa oli meriteatterin KATSOMO 50 istujalle: viisi kymmenen tuolin penkkiriviä.

Istuin yksin tunnin Meriteatterin eturivissä, kello 14 alkaen, katsellen kalojen esityksiä. Miten taitavasti ne mutkittelivat kulkusuuntaansa ylös-alas-sivuille, jotta välttivät törmäämästä toisiinsa. Joku levoton pikkupoika käväisi muutaman kerran vilkaisemassa kaloja tai läimäyttämässä lasia, malttamatta pysyä minuuttia kauempaa paikallaan, kunnes jo hänen piti juoksennella muualle.

Muita merinäytöksen katselijoita viipyi vähäisen aikaa ja henkilökuntaa kulki joskus ohi. Opin erottelemaan monenlaisia kaloja, eräitä tunnistamaan nimeltäkin, mutta tuntui hienolta vain katsoa luonnon näytelmää, analysoimatta ja opettelematta tarkoituksella mitään.

Ankeriaat viihtyivät akvaarion pohjalla. Ne olivat erityisiä tähtiä, esitteen mukaan 120 cm pitkiä, 4 kg painavia ja yli 40-vuotiaita. Maretariumissa oli kuulemma noin 50 kotimaista kalalajia ja yli puoli miljoonaa eli 700 000 litraa merivettä, jota otettiin suodatettuna kvartsihiekkapatjan läpi Suomenlahdesta, jossa on alhainen suolapitoisuus, vain 0.2-0,4 prosenttia, jossa viihtyvät vielä järvien ja jokienkin kalat. "Kymijoki töröineen ja turpineen, Saimaa nieriöineen, Suomenlahti simppuineen ja kampeloineen."

Kello 15 oli vuorossa RUOKINTANÄYTÖS. Palasin hissillä yläkertaan, koska ajattelin näkeväni sieltä ikkunasta parhaiten yleiskuvan. Näin kyllä, mutten kuullut selostusta! Siirryin taas alakertaan. Henkilökunnan nuoret aikuiset "tyttö ja poika" kertoivat. Poika lähti sitten pukeutumaan sukellusvarusteisiin ja ilmestyi myöhemmin altaaseen.

***

Akvaarion jälkeen kävelin kaakkoon Ruotsinsalmenkatua jatkavaa Juha Vainion katua kohti KUUSISEN saarta. Saareen vie pengertie, saarella on Kuusisen satama ja näkötorni. En viitsinyt jatkaa perille asti. Kadun varrelle oli sijoitettu teksteinä esille luettaviksi Juha Vainion tunnetuimpia laulujen sanoituksia parikymmentä erilaista.

Vainion katu on osa Kotkan "VEISTOSPROMENADIA" joka kulkee muualla mm. Ruotsinsalmenkadulla Palotorninvuorelle, Sibeliuksen puistosta Kirkkokatua Kauppatorille, Keskuskatua Pekkasen puistoon, Puistotietä ja Tallinnankatua Sapokan Vesipuistoon.

Paluumatkalla rautatieasemalle pysähdyin Sibeliuksen puistossa TOISEN kerran täyttämään vesipulloni kaivosta. Helle jatkui. Yritin vielä toisen kerran käydä kirjastossa klo 16:30, mutta se oli sulkeutunut perjantaina jo klo 16. Kävelin sitten hidastellen asemalle puoli tuntia klo 17 mennessä, reittihän oli jo tuttu ja ongelmaton.

Vietin viimeisiä odotushetkiä rautatieaseman puistossa. Polulle oli pudonnut valtava katkennut lehtipuun oksa, joka täytyi kiertää. Kuulin takaani huudahduksen: "MENIT SITTEN KUMMNKIN KAATAMAAN SEN PUUN!?" Paikallinen hauska polkupyörää taluttava Spede nauroi kuin Hangon Keksi vitsille, jota oli varmaan harjoitellut jo aikaisemminkin.

Kotkan asemalla oli perjantaina runsaasti porukkaa odottamassa junaa. Juna tuli Kouvolasta ja käväisi ensin Satamassa, josta palasi runsaat 10 minuuttia myöhemmin, suuntana Kouvola. Paljon tuli väkeä junassa Satamastakin Meripäiviltä. Heitä varten Kotkan asemalla oli 2 tyhjää taksia odottamassa, ja kolmas pirssi oli tilattu jo etukäteen seurueelle, joka siirtyi junasta autoon.

Ajoin vuosina 2023 ja 2025 yhteensä 8 junamatkaa Kotkan ja Kouvolan väliä. Vasta viimeisellä kerralla oli lipuntarkastus, ehkä siksi, että oli perjantai-ilta, Kotkassa Meripäivit, ja´junassa enemmän matkustajia kuin koskaan muilla käyttämilläni vuoroilla.

Perjantain junamatkani Kotkasta noin klo 17:12 - 17:46 Myllykoskelle, jossa menin illaksi Kymi Librin Kirjapäiville, joista edellisissä blogeissa.

.

842. Myllykoskelta junalla KOTKAAN 2025

Kymijoen itärannalla on vilkasliikenteinen rautatieyhteys, mm. Myllykosken ja Inkeroisten kautta, Kouvolan ja Kotkan välillä. Kymmeniä vaunuja pitkiä tavarajunia Kotkan satamaan ja 2-vaunuisia henkilöjunia Etukäteen verkosta ostettu junalippu parivaunuiseen paikallisjunaan maksoi 2,95 euroa.

Keskiviikkona 25.7.2025 lähdin aamulla puoli kahdeksan Suolasenkoskentie 3:sta kävelemään koilliseen Myllykosken keskustan halki kohti Myllykosken rautatieasemaa. Karttaa minulla ei ollut. Muistelin reittiä päässäni kahden vuoden takaa, varasin aikaa eksymisellekin. Seurasivatkos rataa eri puolilta Läntinen ja Itäinen Asematie?

Käveltyäni 25 minuuttia pääsin läntiselle asemalaiturille. Sinne oli laitettu ajankohtaisia opasteita Kymi Libri -kirjallisuustapahtumaan. Lähin junan lähtöaika etelään oli klo 8:11. Kolme muutakin junan odottajaa. Näyttöruudun taakse suojauduin varjoon auringolta. Kuulutus: "O-juna Lahdesta saapuu..."

Vihreän taajamajunan reitti asemineen: (Kouvola), Myllykoski, Inkeroinen, Tavastila, Kymi, Kymin linna, Paimenportti, Kotka, pääteasema Kotkan satama (jonne klo 8:46, matka-aika Myllykoskelta 35 minuuttia).

Kaksi vaunua olivat väljiä, asetuin ikkunan ääreen oikealle lännen puolelle, koska aurinko oli aamulla idässä. Harkitsin jäämistä junasta jo kaupungin pohjoispuolelle Paimenporttiin, tai ainakin silmäilin sitä tarkasti seuraavaa kertaa varten (perjantaina 2 päivän päästä), mutta ajoin etukäteen maksamallani koko rahalla 2,95 "Satamaan" asti. (Paimenporttiin asti olisi riittänyt halvin mahdollinen 2,60 euron junalippu). Lippuja ei tämän matkan aikana tarkastettukaan. "Kotkan rautatieasemalla" asemarakennuksineen olin käynyt jo 1980-luvulla.

**

KOTKAN MERIPÄIVÄT käynnistyivät juuri ja järjestettiin vuonna 2025 taas KANTASATAMASSA, Kotkansaaren pohjoisrannalla. Välivuosina tapahtumapaikka oli ollut etelässä keskempänä kaupunkia. Markkina-alue ulkoilma-ravintoloineen oli aidattu, sinne oli kolme vartioitua porttia. Vartijat saapuivat noin klo 8:50 sillekin portille etelässä, jonka läpi POISTUIN junalaituriltani, junaratojen yli kävelytietä.

Kävelin lounaaseen radan ja aidan suuntaisesti. Kohtasin tietä kysyvän miehen. Luulin, etten turistina osaisi neuvoa, mutta kysymys olikin, pääsisikö idempää jostakin Kantasataman aidan sisäpuolelle? Juuri sellaiselta portiltahan olin tulossa.

Siirryin Korkeavuorenkadulle, sama suunta lounaaseen edelleen, mutta etelämpänä. Tyylikkäitä vanhoja puutaloja. Jylhät satavuotta vanhat kerros-kivitalot urbaaneine sisäpihoineen olivat ennenkin tuoneet mieleeni Helsingistä Kruununhaan, jossa tätini oli asunut. Kaupungin puistikoita. Vehmaassa rinteessä kaakossa kadun yläpuolella arvokkaita vanhoja "villoja", puisia huviloita.

REDUTTI oli ensimmäinen minulle uusi nähtävyys Kotkassa, Kotkansaaren länsikärjessä. Pienen jylhän linnakkeen kivimuurien sisälle oli istutettu sievä kasvitieteellinen YRTTITARHA! Olin sen ainoa katselija. Tie kaartui etelään Haukkavuorenkatuna ja tien toisella puolella oli korkealla Haukkavuoren puisto ja sen huipulla näkötorni (Vesitorni).

MERIPUISTON päiväkoti oli länsirannikolla vanhassa isossa vaaleassa puutalossa tuuhean metsätien ja aidan takana. Sinne oli juuri saapumassa lastentarhaikäisten lasten MARSSI, aikuisten opettajien ohjaamana. Poliisiautokin oli autotiellä pysäyttämässä liikenteen ja turvaamassa lapsijonon kadunylitystä.

Suuri silta länteen Mussaloon jää minulta näkemättä, siltaa pitkin iso autotie. Etelämpänä ranta oli varattu teollisuudelle, varastoille ja suurmyymälöille. Kuusisenkatua itään Puistotielle, urheilupuisto kenttineen ja uimahalleineen, maauimalastako pihalta iloisia pulikoivien lasten ääniä?

***

Kävelin etelään kohti KATARIINAN PUISTOA, jonne en ollut aiemmilla matkoillani koskaan ehtinyt. Tie muuttui puiston portilla entistä hiljaisemmaksi ja autoilijoille oli varattu iso pysäköintialue.

KATARIINAN alueella syntyi vaikeus valita reittiä. Viitta "Näköalatielle" korkeille kallioille? Ruutikellarintie? Vaiko jatkaa Puistotietä, hiljaista autotietä alempana, rannempana. Rannan puolella kuivia, kirjavasta kasvillisuudesta värikkäitä luonnonniittyjä. Auringon paisteelta ei pääse kävelijä suojaan. Yksi kioski pihaterasseineen on vielä aamulla suljettu, isompi kauempana sisätiloineenkin jo avoinna ja asiakkaiden, lapsiperheiden, runsaasti täyttämä.

PUISTON PLANETAARIO: pylväiden kannattelema kupoli, jonka sisäpuolelle on maalattu tähtikartta! Hauska keksintö! Satunnaisella matkailijalla ei vain riitä aikaa jäädä oppitunniksi opettelemaan tähtiä.

Lapset näkevät vasemmalla idässä sisämaassa MUUMITALON pyöreän sylinterihahmon siniset tutut seinät ja tietävät MINNE haluavat! Muumitalosta pääsevät lapset ulos ikkunoista liukumäkiä pitkin alas! Isommille lapsille on rakennettu skeittirata. Aikuisia viehättävät maastoon rakennetut purot ja kosket ja kasvillisuus. Pihalle on rakennettu pienoismallit Suomen rannikon majakoista! Suurin niistä on Bengtskär.

Aikuiset, lasten äidit, haluavat Katariinan niemen eteläkärkeen ANKKURISAAREEN, pienelle karille pienen sillan takana, jossa on ilmeisesti vainajien tuhkien sirottelupaikka rantakallioille tai -kiville, sekä edesmenneitten muistelupaikka. Luodolle vievän kävelysillan voi sulkea narulla ulkopuolisilta yksityistilaisuutta varten.

Katariinan niemi on keltaisina kasveista kukoistavia niittyjä, taustalla sotamuistoja, puolustusvalleja, kallioita. Huvimaja auringonsuojaksi. Kalliolla on metallirakenteinen NÄKÖALATORNI. Kävelin kallioilla näköalareitinkin pariin suuntaan, käyden edestakaisin siellä mistä polku oli alkanut.

****

Merelle katsellessani näen läheisen VARISSAAREN, jossa on vanha merilinnoitus: FORT ELISABETH. Vesibussi käy saarella viemässä ja hakemassa turisteja. Reitin toinen pää on Sapokanlahdessa, jossa ovat Kotkan saaristoliikenteen laiturit.

Aurinko paahtoi ja etsin idempää tuuheasta metsästä suojaa säeiltä. Kävijöiden tallaamia kinttupolkuja, jotka vievät hiekalla päällystetylle, tarkoituksella rakennetulle rannikon kävelytielle. Sitä pitkin tulin kaupungin kadulle. Jyrkkä rinne sen länsipuolella ja pitkät portaat korkealle näkötorniin, jonne en jaksa lähteä.

SAPOKAN VESIPUISTO tuli vastaani. Se lienee palkittu monesti Suomen kauneimpana puistona. Mielikuvituksellisia istutuksia lammikoiden rannalla. Taustalla etelässä kalliorinne, johon on rakennettu pieni vesiputous. Kiersin ja valokuvasin Sapokkaa paljon 2 vuotta aiemmin, vuonna 2023. Kuvat hävisivät kännykän hajottua. Nyt en viitsi kiivetä kallioille putouksen yläpuolelle ottamaan ilmakuvia Kotkasta, vaan pysyttelen alhaalla rannalla.

Kävelin itään Sapokan venelaiturien ja Akvaariotalo Maretariumin välistä Ruotsinsalmenkadulle. Se vaihtaa nimensä Juha Vainion kaduksi ja jatkuu siltana Kuusisen sataman saareen. Tien varrella muistellaan laatoin kotkalaissyntyisen Juha Vainion sanoittamia lauluja. - Akvaarioon en enää tänään ehtisi, jätin käynnin perjantaille. Merimuseo Vellamossa olin käynyt viimeksi 2 vuotta sitten, enkä ehtinyt nyt.

*****

Kävelin Kotkansaaren ydinkeskustaan, KESKUSKADULLE, jonka pohjoispuolella SIBELIUSPUISTO oli täynnä penkeillä mieluiten varjossa istuvia ihmisiä heinäkuun hellepäivänä 25.7.2025. Kotkan kaupunginkirjasto oli Kotkan kirkon länsipuolella Kirkkokadulla. Istuin kirjastossa levähtääkseni ja luin "Fingerpori 17"-sarjakuva-albumin. Toisessa kerroksessa, hissillä. En huomannut sanomalehtisalia ennen kuin seuraavalla käynnillä 2 päivää myöhemmin. Miesasiakas kirjaston nettipisteen äärellä kertoi naistuttavalle, joka oli eri koneella: "Ozzy Osborne on kuollut!"

Kotkan RAUTATIEASEMALLA kävin varmuuden vuoksi kahdesti, klo 15 ja 17. Halusin opetella reitin sinne ajoissa, etten joutuisi vahingossa umpikujaan tai muuten myöhästyisi viime hetkellä junastani, johon minulla oli lippu. Reitti Kotkantien siltaa yli rautatien ja sitten vasemmalle aseman pihaan. 

O-juna käväisi klo 17 kääntymässä Satamassa. RAIDE 1 oli ainoa laituri asemalla! Taustalla seisoi kyllä tavarajuna, jonne ei ollut pääsyä. Kulutin aikaani kohtalaisen kauniissa ja tuuheassa asemapuistossa suojassa auringolta. Asemalla joku nainen kertoi miehelleen puhelimestaan juuri lukemansa uutisen: "Ozzy Osborne on kuollut!" "Kuka se on?" kysyi mies, ehkäpä pilaillen. Brittiläinen rockmuusikko oli päivän uutinen Kotkassakin.

Paluujunani Myllykoskelle ajoi  klo 17:12-17:46. Ei ollut lipuntarkastusta tälläkään kertaa. Polkupyöräkin mahtui junan kyytiin. Asemakuulutus junassa oli kaksi kertaa "Kymi", vaikka ensimmäinen niistä oli Kyminlinna!

Myllykoskella kaksi pariskuntaa odotti 17:46 junaa matkustaakseen seuraavan, viimeisen, pysäkinvälin Kouvolaan. (Minä menisin Kouvolaan huomenaamulla). Kävelin Myllykoskella katsomaan Rauhalan majataloa Itäisellä Asemantiellä 17, kun kerran olin junalla saapunut radan itäpuolelle.

******

Kotkasta kirjoitin edellisen kerran blogiin lokakuussa 2023, samoin kuin myös Myllykoskesta ja Kouvolasta, edellisen Kymi Libri -käyntini jälkeen.

.

841. Kirjoja Kouvolan Myllykoskelle 2025

Kymi Libri -kirjallisuustapahtuma on järjestetty Kouvolan (Anjalankosken) Myllykoskella parin vuoden välein, 2019, -21, -23 ja viimeksi heinäkuussa 2025: keskiviikosta lauantaihin, neljänä päivänä 23.-26.7. Vuoden 2005 uutuuksia olivat Kymin Sarjakuvapäivä sekä Kouvolan Dekkaripäivien siirtyminen Myllykoskelle.

Kiertävä antikvaarikin pakkasi tiistaina Nummelan kirjavarastossaan 65 banaanilaatikollista kirjoja isoon pakettiautoon ja lähti ajamaan, tällä kertaa maisemareittiä Itä-Uudenmaan pienten pitäjien poikki. Suurjuoksija Lasse Virenin kotikunnan Myrskylän kirkonkylässä eri-ikäiset pienet liiketalot reunustivat kylätietä. Muistin järvenrantaan rakennetun puistoalueen kävelypolkuineen, kun olin kesällä 2002 käynyt siellä kävelemässä.

Myllykoskelle ajoimme lännestä Kymijoen yli Keskikosken museosiltaa pitkin. Kenraalintien risteyksen takana oli liikekeskus, K-Super- ja S-Marketit (auki klo 21 asti), St1-bensiiniasema, kahvila, pizzeria, vaatekauppa Lehto. Eteläpuolella oli yhtenäinen kerrostalokortteli. Kenraalintien varressa pohjoiseen ajettaessa oli hotelli Leo, ravintoloita, kirpputori, linja-autoasema, puisto suihkulähteineen ja Myllykosken kirkko.

Kirkolta lähti itään entinen kauppakatu Myllykoskentie. Kaksikerroksisia pientaloja, joiden pohjakerrosten näyteikkunat ammottivat nykyään tyhjinä. Numerossa 17 oli ollut "Wanha Rautakauppa", joka oli sittemmin muutettu kulttuuritaloksi ja kustantamo Reunan kirjakaupaksi. Sen avaralle, ruohikkoiselle takapihalle pystyttivät kaukaakin tulleet kirjojen myyjät telttakatoksiaan. Tontti ulottui etelässä Pappilantielle asti, jossa oli kauppiaiden ja näytteilleasettajien pysäköinti ja kulkuportti.

Esiintyjiä varten oli rakennettu ulkoilmalava ja katsomo selkänojattomine puupenkkeineen. Pihanperän isossa ladossa, "Wanhassa kirjahallissa", oli sisätapahtumahalli pöytineen ja tarjoiluineen. Hallin sisäseiniä verhosivat kirjahyllyt lattiasta kattoon täynnä ilmaisia "kierrätyskirjoja ", joita kaikki kävijät saivat vapaasti poimia mukaansa!

Kirjapäivillä oli uusi toimitusjohtaja, parivuotias löytökissa Saga, joka tarkasti jokaisen teltan ja autojen sisätilojen mukavuudet. Hänen edeltäjänsä (vuonna 2023) Nappi-kissa oli välivuonna edesmennyt. Kirjapäivien tunnetuimpia kasvoja olivat Kiroilevan Siilin sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi, ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Hentunen, dekkarikirjailijat Max Manner, entinen Talouselämän toimittaja Risto Malin ja islantilainen Satu Rämö, Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen sekä ohjaaja Raija-Sinikka Rantala.

Edellisestä käynnistä Myllykoskella blogikirjoitukset 784, 785 ja 786 lokakuussa 2023. Viime kerralla majoituttiin helteiseen matkustajakoti Rauhalaan, jonka yrittäjä muisti vielä lähettää kyselynsä ja mainoksensa, koska oli jälleen Kymi Librin vuosi, mutta kokeilimme vaihteeksi jotakin muuta yösijaa.

**

Majoittuminen 4 yöksi tilavaan 55,5 neliömetrin AirBnb -kaksioon osoitteessa Suolasenkoskentie 3 A, lounaaseen Myllykosken keskustasta, melko lähelle Kymijokea. Erittäin siisti asunto, remontoitu ja varustettu ilmastointilaitteella! Kärsiikö Myllykoski tai koko Kaakkois-Suomi kesähelteistä? Lappeenranta on ainakin takavuosina ollut Suomen aurinkoisin paikka.

Myllykosken hintataso: tuo kaksio on ollut myynnissä velattomaan hintaan 32'000 euroa, sen 3-kerroksinen talo valmistunut 1965, putkiremonttia aiotaan suunnitella 2027.

Talon ohittavaa ajotietä pääsi loivaa alamäkeä kohti Kymijokea, jonka rannalla kulki auringon paahteelle avoin kävelytie. Tuuhea metsä monine kapeine ja leveine polkuineen tarjosi suojaa helteeltä, mutta tilalle tulivat aggressiiviset hyttyset. Pohjoisempana metsän kautta joen vartta pääsi Keskikosken museosillalle. Etelämpänä oli uimaranta, suojainen poukama joen varrella, mutta en tullut käyneeksi siellä asti, kuulin vain metsän takaa veden loiskintaa ja lasten iloista kiljahtelua.

Myllykosken kirjastoon Paperitehtaantiellä en ehtinyt tälläkään kertaa tutustua sisältä, koska arkipäivinä lähdin varhain junilla vuoropäivin Kotkaan ja Kuusankoskelle. Juna-aseman itäpuolella poikkesin illalla (palatessani Kotkasta) katsomaan majatalo Rauhalaa, joka oli hiljainen ja entisensä näköinen Retkeilymaja-tunnuksineen.

Kerran yhtäkkinen, rankka sadekuuro yllätti minut ollessani juuri ylittämässä Kenraalintietä, matkalla Suolasenkoskentielle. Kulman kerrostalossa oli onneksi juuri sopivia, suojaa tarjoavia koloja sisäänkäyntien kohdalla. (Pohjakerroksessa oli vielä 2003 ollut K-Market, näköetäisyydellä kadun toisenpuolen liikekeskuksen K-Supermarketista. Nyt muita liikkeitä ja toimistoja). Sade loppui yhtä äkkinäisesti kuin oli alkanutkin. Oli hauskaa katsoa matkapuhelimesta sadetutkasta, miten vain yksi pikkuinen synkkä sadepilvi oli ylittänyt Myllykosken jatkaen siitä kaakkoon.

Kirjapäivillä osallistujat vaihtoivat varauslippunsa rannekkeisiin, jotka olivat sinisestä langasta kudottuja. Kävin mm. kuuntelemassa, kun Risto Malin luki otteen Myllykoskella tapahtuvasta dekkaristaan.

840. Tukholma 74. Östermalm ja Cepheus 2026

Neljäs Cinderella-päiväristeily Tukholmaan. 9.3.2026 klo 12 lähdin kävelemään Katajanokalle. Iski voimakas saderyöppy, avasin sateenvarjon, harkitsin bussia, mutta äkkiä sää poutaantui, aurinko pilkisti.

Ehdin Vikingin terminaaliin klo 16:15, tunnin ennen laivan lähtöä. Viime vuonna portti laivalle oli avattu odottavien matkustajien ruuhkalle vasta 16:15, mutta nyt yhdyskäytävä satamarakennuksesta laivaan oli avoin ja väljä, ruuhka oli jo purkautunut. Automaattiportista matkustajakortin QR-koodilla ja miehitetyllä portilla lipun ja passin nimien vertailu etäältä.

Ikkunaton 19 euron hyttini oli B4T numero 6121, laivan keulassa keskikäytävällä heti keulimmaisen sauna-kylpylän jälkeen. Edellinen matkustaja oli säätänyt hytin ilmastoinnin minimiin 10 asteeseen (maksimi 30), mutta hytissä oli varsin lämmintä. Laivan pohjapiirroksen mukaan hyttejä oli pari enemmän ennen saunaosastoa, jota oli ehkä remontissa laajennettu.

Alunperin mainoksissa oli tarjottu Viking Clubin jäsenille 19 eurolla B2-hyttiä kannelta 10, ja juuri se oli houkutellut minua, koska en ollut matkustanut niin korkealla kuin Siljalla. Jätin matkan varaamisen mahdollisimman myöhään, jotta näkisin parhaan sääennusteen Tukholmaan. Kaikki hytit eivät loppuneet, mutta hyttikanteni vaihtui tavallisimpaan kuutoseen. Toisaalta Cinderellan 10. kansi on tylsästi täynnä pelkkiä hyttejä. Ulkokansille 11-12 on sieltä lyhyempi matka, muualle pitempi.

Hytissäni ei ollut sohvaa, vaan sen paikalla, puoliksi kylpyhuoneen seinän takana, oli avattu vuode. Toinen alapeti oli käännetty ylös seinää vasten, joten lattiaa jäi vapaaksi tavallista enemmän 8,4 m2:n hytissä. Kellertävän harmaa kokolattiamatto oli koristeltu suorilla ja kaartuvilla mustilla viivoilla, jotka muodostivat viidakkomaisen kuvion.

Hytin televisiokanavissa oli moitittavaa: Reittikartan sijasta kanavalla 14 luki vain "No video.". Gabriellan TV on näyttänyt hauskasti kuvaa ulos eteenpäin komentosillalta! Neljän Cinderella-matkan jälkeen vaihdan jatkossa takaisin Gabriellalle! Kanavalla 10 SubTV ei myöskään näkynyt! Kanavat 11 ja 12 olivat Jim (miehille, Amerikan kovimmat keräilijät ym.) ja Liv (naisille, unelma-asuntoja). K15 esitti animaatiota turvallisuudesta laivalla. Kanavat 1-3 olivat ruotsalaisia, seuraavaksi kanavilla 4-9 Suomen 1, 2, Teema, 3, 4 ja 5. Televisio roikkui ylhäältä hyvässä kulmassa, niin että sitä oli helppo katsella vuoteesta, kunhan oli vaihtanut jalat TV:n suuntaan ja pääpuolen tyynyineen kylpyhuoneen suuntaan.

Koska hytti oli keulassa, ulkoa kuului ryskettä, kun jäätä särkyi. Toisinaan lattia tärisi. Välillä kuului kohinaa, kuin aallot vyöryisivät  ja törmäisivät rantakallioihin. Viereisestä hytistä erottui ääniä: tytön riitaa vanhempiensa kanssa, ehkä rahasta tai kotiintuloajasta. Tyttö valitti aikuisten vain juovan, juovan, juovas, juovan!

**

Aamulla uloskäynti laivalta vain kannelta 7, Info-aulasta. Nousin yhden kannen verran ylöspäin keulan oikealla sivulla olleita portaita, jotka olin huomannut hyttini 6121 oven pohjapiirroksesta pelastautumisteistä. Portaat veivät ravintolan keulaikkunoiden äärelle. Siivoojat juuri imuroivat klo 10:05 ravintolan lattioita. Olinkin aamun viimeisiä poistujia laivalta, tyhjää tai väljää kaikkialla, olikohan matkustajia tavallista vähemmän. Vielä Stadsgårdsledenin rantakävelytiekin oli hyvin väljä, kun kävelin länteen Slussenin suuntaan.

Kaunis poutapäivä maaliskuussa. Tukholma oli lumeton, mutta vesistöissä oli vielä jäitä yhtenäisesti tai laattoina. Nelosella alkavat numeroidut bussit tulivat idästä Nackan suunasta, tyhjensivät matkustajat poistumispysäkille kadun varteen, kääntyivät sitten oikealle merenrantaan, odottelemaan asettumistaan johonkin Stadsgårds-terminaalin lähtölaitureista A-S. Ulkomaan kaupungin toimivaa arkea.

SLUSSEN näytti jalankulkijalle jo melko valmiilta. Kävelijöiden (ja penkeillä oleskelijoiden) monet vaaleanruskeat, puiset tai puupintaiset sillat kohoavat vain vähän merenpinnan yläpuolelle. Kävelijöitä paljon ylempänä keltareunainen autotien silta nousee korkeammalle etelää kohti, vanhasta kaupungista ("Staden mellan broarna, Gamla stan") ylös Södermalmin kallioille. Ylhäällä autotien reunoilla on vastaavasti myös polkupyörä- ja jalkakäytävät rantaa korkeammalle kulkeville.

Autosillan alle on rakennettu liiketiloja: ravintola, koruliike? En huomaa, olisivatko jo auki, johonkin aikaan? Niiden sijainnit näyttävät synkiltä, kun silta varjostaa auringonvalolta, josta taas puisilla penkeillä istuvat tai lojuvat tukholmalaiset nauttivat päivänpaisteesta kävelysilta-alueen ulkolaidoilla. Tukholmassa on paljon lojuvaan asentoon muotoiltuja lepotuoleja! Vanhassa 1960-luvun Stieg Trenterin dekkarissa kauhisteltiin Slussenin sissejä, sillan aluksen synkkyydessä eläviä "finnjäveleitä", ihmisiä hengiltä iskeviä ja viilteleviä puukkojunkkareita.

Päätin tällä kertaa suunnata retkeni Östermalmin pohjoisosiin. Uudempiin karttoihin oli ilmestynyt hauskoja puolikaaren muotoisia katuja alueelle, jossa ennen oli ollut vain tyhjyyttä, Puolustuskorkeakoulun takana, Valhallavägenin koillispuolella.

Reittini kulki: Skeppsbronin ranta, itäisin silta Strömbron, Kungsträdgårdenin itälaita, Arsenalsgatan ohi Tunnelbana-aseman sisäänkäynnin. Nybroplan puistoineen, pohjoisessa hehkuu Dramatista teatern kullattuine patsaineen. Sibyllegatan koilliseen ohi Sotamuseon ja Östermalmin torin.

***

Karlavägen on esplanadi-puistokatu luoteesta kaakkoon. Käännyin sille, oikeaan, kohti Karlaplanin aukiota. Puistoalueesta kadun keskellä on uhrattu kävelytien lisäksi autojen poikittaiselle tai vinolle paikoitusalueelle, johon autot tulevat yksisuuntaisesti yhtä kaistaa pitkin. Puistot ja puistokadut ovat rauhoittavia ja viehättäviä kaupunkikohteita.

Karlaplan on pyöreä puistoaukio, jonka keskellä on kesäisin suihkulähde. Maaliskuu oli hieman huono aika käydä, lehtipuut lehdettöminä ja vesiallas vedettömänä. Melkein joka penkillä istui kuitenkin ihmisiä nauttimassa kevätauringosta!

Jatkoin luoteeseen Erik Dahlbergin katua valtavan yhtenäisen Fältöversten-nimisen asuintalokorttelin ohitse.Tulin Karlavägenin suuntaiselle ja -kaltaiselle, mutta pohjoisemmalle Valhallavägenille, jonka pohjoispuolella Erik Dahlbergsgatan jatkuu myös puistokatuna. Autojen pysäköinti Valhallan esplanadillakin aivan Karlavägenin tapaan.

JUNGFRUGATAN lähti Valhallavägeniltä pohjoiseen kohti uusia kaarikatuja. Uutta arikkitehtuuria, vaaleita kaarevia asuintaloja, joita tiet alittavat tunneleina. Olin vähän pettynyt, sillä "uusi" on samannäköistä kaikkialla. Olisin voinut käydä yhtä hyvin vaikkapa Pikku-Huopalahdessa Helsingissä. Vanhat talot ovat persoonallisempia, niissä on paikallisempi leima ja tyyli ja väritys ja kivilaji.

OLAUS PETRI-kirkko oli merkitty karttaan, enkä muistanut sitä nähneeni, kaikki Tukholman kirkot kiertäessäni. Se taisikin olla pitkän kerrostalon päädyssä, Olaus Petrin seurakuntatilojen jatkeena. Kävelin viereisillä Armfeltin ja Sandelsin kaduilla, kun ne muistuttivat Suomenkin historiasta.

FÖRSVARSHÖGSKOLAN vanhana, tyylikkäänä, suurena rakennuksena täytti alueen lounaispuolta,  merkittynä karttoihin Jungfrugatanin länsipuolelle..Parin sisäkkäisen uuden kehäkadun pohjoispuolella kohosi valtavan laaja, seitsemisen-kerroksinen rakennus, joka liittyi sekin puolustusvoimiin. Muodoltaan talo oli valtava kenkälaatikko, eikä Pentagon. Piha oli verkkoaidattu ja varustettu kyltein, jotka kielsivät valokuvaamisen, mittaamisen, ynnä muuta. Työntekijä tuli polkupyörällä puistopolkua ja sai pienen portin auki kortillaan ja tunnusluvulla. Pihalla oli myös suuri pysäköintialue.

Tulin  Lidingövägenille. Harkitsin kävelyä ohi Östermalmin urheilukentän metsäpolkuja tai hevosten ratsastusteitä pohjoseen Lill-Jans-skogenin luonnonpuistoon, mutta teiden kelirikkoisuus ei houkutellut, enkä alueen luonnoltakaan liikoja tiennyt odottaa.

****

Kävelin Tukholman vanhalle (Olympia) Stadionille. Sen eteen Lidingövägenin jalkakäytävälle oli sijoitettu metallilaattoja, joissa muistettiin urheilijoita ennätyksineen. Katsoin paria laattaa, joista toinen olikin Lasse Virenin. Stadionin pihalla oli suuria lumikasoja ja jokin työkone liikkeellä, portit suljetuna, sisäpihalle näki hieman punatiilimuurien aukoista.

Jatkoin Valhallavägeniä luoteeseen ohi Teknillisen korkeakoulun punatiilisten rakennusten ÖSTRA STATION -juna-asemalle asti. Asema aiotaan lähivuosina lopettaa. Olin varmasti siellä kauan sitten käynyt, mutta virkistin kokemuksen. Liukuportaita kadulta kerros ylemmäs asemarakennuksessa. Sisäpihalla ylhäällä oli 7 laituria, kaiketi neljälle eri linjalle, jokin junista heti lähtemässä, toinen juna seisoisi vielä pitkän ajan, kolmas laituri tyhjä jne. Pääteasema. Roslagsbanan.

Matkustaja leimasi matkakorttinsa laitteessa ja kiiruhti junaan. Saapuvasta junasta purkautui valtava ihmisjoukko, joka meni sisään asemataloon, liukuportaille. Odotin ja liityin vasta jonon hännille. Mutta alas menevät liukuportaat olivatkin epäkunnossa. Laskeuduin mieluummin kiviset ulkoportaat, kun oli pakko.

Kävelin Danderydsgatania etelään. Östermalmsgatan. Engelbrektsgatan. HUMLEGÅRDEN, yllättävänkin suuri puisto. Aikoinaan löysin sen melkein ensimmäisenä kartasta jo ennen ensimmäistä Tukholman-matkaani 1970-luvulla. Olen myöhemmin käynyt Kuninkaallista Kirjastoa ihmettelemässä ja Linnén patsaan valokuvaamassa. Puistokäytävät olivat nyt maaliskuussa melko liejuisia, mutta kevät oli tuonut puistonpenkeille jo paljon istuskelijoita.

Birger Jarlsgatanilta käännyin länteen pikkukujalle: Snickarbacken, jolta vasemmalle Smalagatan ja oikealle länteen David Bagares gatan, joka johti pitkään maanalaiseen pyörä- ja kävelytunneliin, josta tulee mieleen Opintoputki Kaisaniemen metroasemalta Helsingin Yliopistolle. Yritin muistella, olinko kulkenut Tukholman tunnelin aiemmin vain itään päin? Vilkaisin välillä rannekelloa, pari minuuttia taisi kulua tunnelin läpi kävelyyn.

Tunnelista ulos Tunnelgatanin kadunpätkälle ja Sveavägenin risteykseen, jossa osa jalkakäytävästä oli peittynyt melko tuoreisiin kukkiin. Olof Palmen murhasta tällä paikalla 28.2.1986 oli muutama päivä sitten tullut kuluneeksi tasan 40 vuotta. Tunnelgatanin jatke Sveavägeniltä länteen Norra Bantorgetille nimettiin Olof Palmen kaduksi.

*****

Kävelin Eduskuntataloa pylväiköiltään muistuttavan, remontoitavan Konserttitalon edestä, Hötorgetin talvella vaisun torikauppa-aukion kautta Sergelin torin Kulturhusetiin. Nousin liukuportaissa 2½ kerrokseen Kulttuurikirjastoon, jonka takana on sarjakuvaosasto Serieteket. Meänkielistä, Ruotsin tornionjokilaakson murteista Disney-Akua "Antti Ankkaa" oli vain ensimmäinen numero keväältä 2025, vaikka joulunumerokin 2025 on ilmestynyt. Olisiko lainassa?

Tänään istumapaikkoja oli vapaana, toisin kuin marraskuussa käydessäni. Luin syksyllä kesken jäänyttä sarjakuvaparodia-kirjaa, allani kevytrakenteinen kankainen nojatuoli suuren näköalaikkunan partaalla. Valokuvasin aurinkoista Sergelin toria. Kun lähdin palauttamaan kirjaa hyllykköön, puupenkillä istunut iäkäs mies kysyi, aionko vielä palata paikalleni? Hän peri nojatuolini, kun lähdin.

Kävelin Malmtorgsgatania etelään Gustav Adolfs torgille. Passipoliisi käveli pientä kehää, ympäri ja ympäri, pääministerin virka-asunnon oven edessä. En nyt mennytkään joukolla vartioidun Riksgatanin kävelypihan läpi uuden ja vanhan parlamenttitalon välistä, vaan idempää Norrbro-katua Helgeandsholmenin pikkusaaren yli Gamla Staniin, kuninkaanlinnan sivulle.

Mattias Henriksonin jossakin Alla dessa Stadsvandringar-kirjassa olin sattumalta huomannut maininnan, että Cepheus-korttelin maineikkaalle puistoiselle sisäpihalle voi nähdä vilauksen verran toisen kerroksen ikkunasta. "Puutarhuri" argonautin taikka muinais-kreikkalaisen Kefeus-jumalan (Andromedan isän) mukaan nimetty keskiaikainen kortteli Suurtorin itälaidalla on ollut takavuosikymmeninä turistinähtävyys, Gamla Stanin suurimpana viheralueena, kunnes asukkaat kyllästyivät häiriöön ja lukitsivat portit.

Suurtorilta ovi itään vei portaikkoon, jonka alatasolta pääsi Grillska Husetin (1649) kahvilahuoneistoon Grillska Caféet (jonka olin väärin muistellut "Cefeus Grilliksi"). Peremmällä eteisaulassa oli suljettu rapun sisäovi, joka yllättäen ei ollut lukossa. Kausin hissikuilua kiertävää portaikkoa pari kerrosta, joista ensimmäisessä ikkuna oli niin korkealla, että siitä ylti näkemään vain taivasta. Mutta yläkerran ikkunasta näki alas sis'pihalle. Väärä vuodenaika maaliskuussa: pihapuutarha ei kukoistanutkaan, vaan näytti apealta, kasattujen puutarhakalusteiden romuvarastolta. Kahvilalla lienee kesällä terassi sisäpihalla. - Rästitehtävän yritin suorittaa, aiemmin oli kiertänyt korttelin lukitsematonta ajoporttia etsien.

Gamla Stanissa huomasin "Barnboks-antikvariatin" ainakin ikkunatekstin mukaan, mutta iso liike näytti myyvän uusiakin kirjoja, leluja, ehkä vaatteitakin lapsille. Comics Heavenin ulko-ovi oli kiinni! Se oli aina ennen ollut kutsuvasti avoinna. Energian säästöä?

Lähestyin jo paluulaivaa tuntuvassa etuajassa, joten jäinkin Slussenin uusille kävelyterasseille ottamaan valokuvia. Monet kulkijat katosivat synkkään kävelytunneliin, jonka suunta oli etelään, Södermalmin kallioiden alle. Seurasin heitä. Jouduinkin kapuamaan 2 kerrosta portaikkoa ylös Södermalmin torille.

Vuosien tauon jälkeen pääsin kulkemaan laivalle Katarinavägeniä pitkin. Katu oli ollut pitkään aidoilla suljettu, suurena esiin kaivettuna työmaana. Saltsjöbadenin uudelleen rakennettavaa junarataa korvasivat edelleen  punaiset bussit.

******

Cinderella-laivan vieressä idempänä oli jälleen laiturissa Birka Gotland, jolle kulki terminaali-rakennuksen sisällä toisessa kerroksessa pitempi kävelyreitti kuin Cinderellalle. Talon alakerrassa oli QR-koodilla avautuva portti ja yläkertaan rullaportaita noustua Cinderellan miehitetty portti oli heti vastassa, jos kääntyi oikealle, länteen. Vartija halusi nyt nähdä vain laivalipun, ei passia.

Olin laivassa jo klo 15:50, kymmenen minuuttia turhan aikaisin. Nousin 7. kannelta ylimmille ulkokansille 11 ja 12. Ensimmäiseen pääsi hissillä, ylempään vain portaita. Ylimmän kannen keskellä on pyöreä helikopterikenttä.

Cinderellan pohjapiirros-arkkitehtuuri on sokkeloisempaa kuin Gabriellan. Gabriellan portaikosta pääsee suoraa yhdyskäytävää sekä oikealle että vasemmalle laidalle, Cinderellalla pääsee vain toiselle puolelle ja täytyy kiertää ulkokautta eri puolelle. Cinderellan uutuudenviehätyksen kadottua alan pitää enemmän Gabriellasta.

Ulkokannella 11 oli savuttajia tupakkapaikalla. Ylimmällä kannella oli joukko ihmisiä katselemassa maisemia mahdollisimman korkealta, sukkuloiden laidalta laidalle. Laiva lähti liikkeelle etuajassa klo 17:15 eikä kirjoitettuun aikaan 17:30. Maaliskuun kylmä tuuli.

Valokuvasin Tukholman itäpuolisen NACKAN kunnan uusista asuinkortteleista täyttyviä rantoja. Kerrostaloja sijoitetaan aivan rantaviivalle. Miten maisema onkaan muuttunut 15 tai 50 vuoden aikana, kun olen reittiä kulkenut tiuhemmin tai harvemmin 74 kertaa edestakaisin. Olisipa tullut ottaneeksi enemmän valokuvia kymmeniä vuosia sitten!

.

839. Tukholma 73. Bellevue. Hagan pagodi 2025

Kolmas matkani Cinderellalla Tukholmaan, 10.11.2025. B4T-hytti 6222 oli ikkunaton, vasemman kyljen pitkän käytävän varrella 6. kannella, maksoi 19 euroa. Kävelin sunnuntaina Konalasta Katajanokalle. Lenkkarit, talvitakki, 7 astetta lämmintä.

Terminaalissa vartija vertasi passin ja hyttikortin nimen tällä kertaa vain etäältä, ottamatta dokumentteja omiin kouriinsa. Hytissä oli vaalea kokolattiamatto. Naapurit olivat meluisia: lapsia, afrikkalaisia, ukrainalaisia, koira haukkui. Naapurien ovet olivat välillä auki käytävään. "Avata ovi!" pyysi ulkomaalainen pehmeällä korostuksella. Musiikkia jatkuvalla syötöllä, saman säkeen toistoa.

Hytin televisiossa: asuntokaupat Britanniassa, entisöity keskiaikainen linna Skotlannissa, taloja rannalla Cornwallissa ja Jerseyn saarella. Vastaavasti USA:ssa valitaan loma-asuntoa kolmesta, "vain 2 kylpyhuonetta voi olla ongelma!" Mel Gibsonin raaka kostoelokuva Payback. En näe moisia kotona, televisiottomana.

**

Tukholman ulkoilmaan pääsin klo 10:10. Terminaalin liukuportaat jo väljät, kun kuljin vasta poistujien hännillä. Uloskäynti laivasta oli vain vasemmalta laidalta kannella 5, eikä kansilta 7 ja 5, oikealta laidalta, joten laiva ei ollut tullessaan kääntänyt keulaansa itään.

Kävelin Slussenille 20 minuuttia. Rantaraitti oli väljä, mutta joillakin Stadsgårds-terminaalin bussilaitureilla A-S (19 kpl) oli tungosta. Kaksikerrosbussejakin. Määränpäitä bussin otsalla mm. "464 Mjölby".

Skeppsbronilla lapsiperhe 2+äiti jutteli viileästä säästä. Sade uhkaili, hetken tihuttikin. Taskussani oli kokoon taittuva sateenvarjo. Kungsträdgårdenissa katselin Molinin suihkulähteen ja Kaarle XII:n sekä XIII:n patsaat, jälkimmäistä kutsutaan "Ruukuksi leijonien keskellä".

Kävelin Regeringsgatania, siltaa yli Kungsgatanin, Birger Jarlsgatania ja Roslagsgatania suorinta tietä pohjoiseen. Väljää jalkakäytävillä,  kuljin hyvää vauhtia 1,5 tuntia. Päämääräni oli pohjoinen Roslagstull ja vielä kauempana Bellevuen puisto, jonka olin keksinyt kartasta paikaksi, jossa en ollut vielä koskaan käynyt.

***

ROSLAGSTULL. Tulin kaupungin, Östermalmin tai Norrmalmin pohjoisrajalle, Kehätien ääreen. Liikennevalot. Autoille kaksi moottoritien TUNNELIA kallion sisään itään. Autotien pohjoispuolelta lähti asfaltoitu kävelytie nousemaan kukkulalle kohti KARL ELDHIN Ateljee-museota. Pihan tuntumassa oli Eldhin muotoilema August Strindbergin patsas, ehkä kopio tai variaatio keskikaupungilla olevasta. Muistin kulkeneeni Ateljeen ohi ennenkin, mutta päinvastaiseen suuntaan, palatessani Yliopiston alueelta Naturhistoriska -museosta.

BELLEVUE oli pyöreän kaaren muotoinen kukkulaniemi, joka työntyi pohjoiseen merenlahteen: Brunnsvik. Puistoa ennen kulki poikittainen vanha rautatie, melko hiljentynyt teollisuusraide lännestä itään. Yksi juna kuitenkin sattui juuri kulkemaan, pääsin sen näkemään. Bellevuen niemen rantaa kiersi hevosenkengän muotoinen kävelytie, jonka sisäpuolella kohosi jyrkästi korkea kukkula. Pohjoisesta etelään nousi harvinaisen jyrkkä kävelytie kukkulan harjalle. Joku toinen kävelijä asteli sieltä juuri alaspäin ja minä kapusin ylös.

"Kaunis näköala" oli hiukan pettymys. Rannan lehdettömät puut ja muut risut peittivät ja pirstoivat osasiksi järvimaisemaa. Marraskuinen maisema, ehkä vähiten kaunis vuodenaika. En laskeutunut kukkulalta takaisin rantapolulle, vaan jatkoin ylhäällä polkua etelään ja siellä paljon loivemmin alas. Brunnsviksvägen seurasi rautatien linjaa.

Wenner-Gren Center on Tukholman pohjoislaidalla jo vuosikymmeniä vanha n. 25-kerroksinen pilvenpiirtäjä ja moniin karttoihin piirretty monumentaalirakennus 1900-luvun puolivälistä. Talo oli nyt remontissa. Kävelin rautatien alittavan tunnelin läpi katselemaan suuren matalan U-muotoisen asuintalon kaaren sekä U:n suulla erikseen sijaitsevan pilvenpiirtäjän hallitsemaa pihamaata.

****

Karttaa tutkittuani päätin jatkaa luoteeseen, lännen kautta luoteeseen, kohti Hagan puistoaluetta, jossa olin käynyt kerran, vuonna 2001, silloin Tunnelbanan asemalta lyhyemmin kävellen. Hiljainen ajotie vanhalle kartanolle Stallmästaregården  ja kävelytietä pohjoiseen. Vasemmalla etäämpänä kulki vilkas moottoritie Uppsalavägen Tukholman pohjoispuolen naapurikuntiin. Moottoritien länsipuolelle sijoittui Karolinska Sjukhusetin valtava sairaala-alue.

Levein mutkikas kävelytie pohjoiseen oli lenkkeilijöiden suosima. He juoksivat pysähtymättä nähtävyyksien ohi. Vanhan ja historiallisen näköisiä taloja. Turkkilainen paviljonki oli piirretty johonkin vanhaan karttaan, joka ei ollut mukanani. Poikkesin yksinäni KUNINKAALLISEN HAUTAUSMAAN lukitulle portille, saareen tai niemelle vievän tien päässä. (Vähän kuin Kulosaaren Leposaaren hautausmaa Helsingissä).

KIINALAINEN PAGODI näkyi houkuttelevana puiden välistä pohjoisemmalla metsäkukkulalla. Sinne vei luonnonmukainen, kivinen ja vaikeakulkuinen metsäpolku, eikä muita menijöitä ollut minun lisäkseni. Pienehkö, mutta hyvin koristeellinen eksoottisen temppelin näköinen kuninkaallinen huvimaja, joka koostuu kupolikatosta ja sitä kannattelevista pylväistä. Lattia ja katto, muttei pylväikköä enempää suojaavia seiniä. Sateen tai auringon suojaksi kymmenkunnan seurueelle.

Lähistölle oli jossakin vanhassa kartassa merkitty myös japanilainen teehuone, mutta sen kohtalo jäi  minulle epäselväksi, en löytänyt sitä. Edellisellä käyntikerralla 25 vuotta sitten Helenan kanssa näimme pohjoisempana ainakin erikoiset KUPARITELTAT, ehkä turkkilaisen paviljongin, kauempana Hagan kuninkaallisen linnankin. Nyt, Tunnelbaanaa käyttämättä, vain pitkästi kävellen, aikani ei vaikuttanut riittävän pitemmälle kuin lähtöön paluumatkalle kohti etelää.

*****

NORRTULL. Kuljin Norra Stationgatania vähän matkaa länteen. Ihmettelin ja valokuvasin tiiviisti täyteen suuria erikorkuisia kerrostaloja rakennettua korttelia Tukholman entisen pohjoisaseman Norra Stationen -alueella. Nostokurkia ja tietyömaita. Vaihtelin Vasastadenin ruutukaava-alueella pitkiä katuja, jotka veivät eteläkaakkoon kohti Norrmalmia ja Tukholman keskustaa.

Norrtullsgatania Odenplanin aukon ja Observatorielundenin korkean puistomäen ohi. Kungstensgatan itäkoilliseen, kiersin Kummitustalo Spökhusetin puistoineen itäpuolelta ja jatkoin Holländergatania Adolf Fredrikin kirkon puistoon, jossa vanhuuseläkeikäisten kuuden ukon seurue toi juuri Olof Palmen haudalle kukkia. Katselin kirkkopuiston eteläpuolella olevan Myrorna-kirpputorin näyteikkunat poikkeamatta sisälle. Hötorgetin Konserthuset remontissa. Heinätori oli marraskuussa hiljainen, torikojut rykelmänä länsireunalla ja itäpuolella tyhjää torin kiveystä.

******

KULTURHUSET  Sergelin torilla. Nousin kierreportaat suoraan 2. kerroksen SERIETEKET -Sarjakuvakirjastoon. Löysin hyllystä saamenkielisen Vulle Vuojaksen vierestä Ruotsin Lapin toisella vähemmistökielellä "meänkieli" kesällä 2025 julkaistun Antti Ankka -lehden. Olin hävinnyt nettihuutokaupan yrittäessäni ostaa lehden, mutta nyt selailin ilmaiseksi. En oikein pitänyt käännöksen sanojen vääristellyltä tuntuvasta suomenkielestä, se ärsytti kielikorvaa - tuntui vaativan korjaamaan kieltä suomeksi! Sivuja oli kahden Aku Ankan verran ja  sarjakuvahahmoina mm. Super-Hessu.

Hauskempi kirja oli amerikan-puolalaisen piirtäjän runsas iso 60-sivuinen parodiateos, jossa pilaversioita monista eri sarjakuvista. Hauska alku: Helmi ja Heikki Aatamin ja Eevan rooleissa. Johtaja Tiitinen jumalana heidät loi, alastoman Heikin, jonka kylkiluusta teki Eevan (Blondie). Syötyään hedelmän luodut alkoivat hävetä alastomuuttaan ja etsivät viikunapuun lehtiä. Raivostunut Tiitinen toi Heikille tämän konttoristin-työvaatteet ja laittoi Heikin raatamaan ikuisesti toimistossa.

"Action Camus" (Action Comics). Teräsmies-lehteen piirtäjä oli varioinut lukemattomia dramaattisia kansikuvia. Kuvitettuja Klassikoita ja 1950-luvun kauhulehtiä vääristeltiin. Tenavat ja 1950-luvun Tumppi ja Lulu seikkailivat myös, Otin joitakin valokuvia. Olisin halunnut lukea melkein koko kirjan, mutta kaikki istumapaikat oli varattu, niitä ei ollut tarpeeksi paljon. Lähdin puolen tunnin vierailun jälkeen liukuportaita Kulttuuritalon alakertaan ja ulos.

Kävelin Valtiopäivätalon sisäpihan läpi, poliiseja ryhminä kolmessa paikassa. Itäpuolen talon näyteikkunassa pyöri videofilmi, jossa esiteltiin parlamentin sisätiloja, yleisölehteritkin. Jäin katsomaan filmin kokonaan, n. 10 minuuttia.

Kuljin Seriebodetin "Est.1978" ohi, mutta se onkin STÄNGT sunnuntait ja maanantait, muulloin avoinna kl. 11-18?. Comics Heaven oli auki, mutta vain omistaja istui yksinään kassalla.

*******

SLUSSEN alkoi vihdoin olla uudessa kuosissaan. Autojen silta jalkakäytävineen nousee korkeammalle etelää kohti, Söderin kallioille. Sillan alla ja vieressä lännessä on yllättävän laaja terassialue jalankulkijoille ja paljon puisia penkkejä ajanviettäjille, vain vähän vedenpintaa korkeammalla. Ilmeisesti puisia siltoja voidaan tarpeen mukaan kääntää sivuun, jolloin veneitä voi kulkea lännen järvestä idän mereen tai päinvastoin.

Kävelin uutta pyörä- ja kävelytietä länteen Slussenilta rautatiesillan ja Centralbronin alitse ja kauemmaskin, kunnes palasin ja alitin kävelytunnelissa Slussenin autotiesillan itään. Sillan alle hieman pimeisiin paikkoihin on sijoitettu myös uusia liiketiloja, joihin on ensimmäisinä kalustettu kahvila ja koruliike, en huomannut että olisivat olleet vielä auki. - Vanhalla Slussenilla toimi aikoinaan suomalaisen omistama sarjakuvakauppa Serieslussen, mutta se ei taida voida enää palata takaisin Söderin Mariatorgetin nurkilta, Bellmansgatanin ja Sankt Paulsgatanin kulmasta.

Sadepisaroiden ajamana saavuin satamaan jo klo 15:40, enkä 16. Katsoin Cinderellan vieressä idässä ollutta isoa valkoista laivaa, jossa luki Birka Gotland. Terminaalin karttaesitehylly oli sijoitettu tuulikaappiin. Alakerran itäpäässä oli matkalipun QR-koodilla automaattisesti avautuva portti. Aiemmin siinä oli vartijoiden miehitys. Liukuportaat länteen ja niiden päästä edelleen suoraan länteen toisessa kerroksessa oli nyt kolmen vartijan miehitys CINDERELLAN matkustajien portilla. Maihinnousukortti ja passi katsottiin nyt vain etäältä, vartijan ottamatta niitä käteensä vertailtaviksi.

Aiempina vuosina terminaalin yläkerrassa käännyttiin liukuportailta itään ja käveltiin pitkä matka itään, jossa oli vain automaattiportti, jos vartijoiden portti oli ollut jo alakerrassa. Nyt itäiselle portille menivät Birkalla matkustavat. Länteen johti lyhyt pätkä terminaalitaloa, mutta sitten pitkä ramppi, vasta viime vuosina rakennettu. Liukuportaat 7. kannen korkeudelle oli tällä kertaa suljettu ja vain portti 5. kannelle oli auki matkustajille.

Seuraavana aamuna kotimaassa Helsingin Viking-terminaalin rampilla oli väljää, kunnes vastassa oli kolme huumekoiraa ohjaavine poliiseineen. Seurasin reppuselkäisten turistien ryhmää. Koira nuolaisi hyväntuulisesti kättäni. Muistin jonkin aiemman kerran, jolloin koira myös nuolaisi kädenselkääni, muttei vain kerran, vaan lähti iloisena kulkemaan mukanani nuollakseen kolme kertaa. Poliisi sitä naureskeli.

.