tiistai 24. kesäkuuta 2025

837. Muumi Nootti Poliisimuseo 2025

Kävin lauantaina 17.5.2025 Tampereella kolmessa museossa ensimmäistä kertaa.

1) MUUMIMUSEO. 

Istuskelin penkillä Yliopistonkadulla Tampere-talon länsipuolella odotellen museon avautumista klo 10. Muutamia ihmisiä kulki ulkoa taloon jo viittä vaille. Itse tulin "Courtyard by Marriott Tampere City" -hotellin suunnasta sisäänkäynnille esteettömästi kapuamatta ulkoportaita. 11-kerroksisesta 227 huoneen hotellista oli rakennettu sisäkäytäväkin Tampere-talon aulaan.

Lipunmyyntitiski oli vasemmalla, aulakäytävän pohjoisreunalla. Käytin Museokorttiani. "Takin voi jättää lokerikkoon, joka on oikealla edempänä". Sellainen löytyi matkan päästä. Kaapeissa oli pin-koodi-lukitus. "Valitse numerosarja. Älä käytä kännykkää lukitukseen". En ymmärrä. Tai en uskalla lukita kaappia, jota en löytäisi tai muistaisi enää koodia. Siirsin kännykän housun taskuun ja jätin takin typötyhjään naulakkoon toivoen ettei kukaan viitsi viedä, taikka tyhjentää taskuja. Reppua saati muita kantamuksia minulla ei ollut.

Seurailin Muumimuseon kuvitettuja lasiseiniä etsien ovea. Käytävän puolelle oli rakennettu valokuvauspaikka Muumien vieraille. Hieman huomaamaton ovi löytyi. Yllättäen sillä oli nainen taikka Hemuli tarkastamassa paperilipun. Olin ymmärtänyt, että lipun koodi näytettäisiin automaatille, joka avaisi oven. Pari vuotta sitten olin ohittanut sellaisen oven käydessäni Tampereen Kirjamessuilla.

*

Museosali oli pimeähkö. Ehkä hämärä loi satu-tunnelmaa. Pienoismallit hehkuivat valaistuina lasivitriineistä. Tullessani salissa oli jo useita ihmisiä! Olivatko he ostaneet lippunsa jo ennen kello kymmentä ja päässeet tasalta sisään? Lisää lapsiperheitä tuli koko ajan ensimmäisen puolituntisen aikana, tai kolmen vartin, jonka itse olin näkemässä. Muumikirjojen kannet oli suurennettu oven korkuisiksi julisteiksi.

Kaksi portaikkoa (ja myös hissi) veivät kellarikerrokseen, jossa oli vaihtuvana näyttelynä esillä taiteilija Tove Janssonin elämä ja maalaukset. Pari kuvanveistäjä-isä Viktor Janssonin alastonpatsasta nuoresta tyttärestään esiteltiin. Valokuvissa "Tuutikki" ei näyttnyt 162-senttistä Tovea pitemmältä, vaikka olin kuvitellut hänet paljon suuremmaksi, rotevaksi kuvanveistäjäksi? Esillä oli paljon Tuulikki Pietilän työvälineitä, joilla hän oli vaikkapa kaivertanut puuta tai muovaillut ja rakentanut fyysisti esineitä.

Vanhat filmit ovat mielestäni aina viihdyttävimpiä museoissa, konkreettisten esineiden vahvistaessa ja todistamassa elokuvan sanomaa! Lisäksi museossa sai valita kuunneltavakseen näyttelijöiden komeasti ääneen lukemia satuja tai kertomuksia Muumikirjoista. Kyllä lapset taisivat viihtyä ja iloita ja silmät pyöreinä ihmetellä Muumimaailman pienoismalleja. Itse en ollut kovin innostunut. Minulle riitti hyvin 45 minuutin vierailu.

**

Olin käynyt Muumilaaksossa 1980-luvun lopulla, kun museo sijaitsi 25 vuotta (1987-2012) Tampereen pääkirjaston Metson kellarissa. Museokortin synnyttyä vuonna 2015 olin kerran pyrkinyt Tampereen Taidemuseon kellarissa (vuosina 2013-2016) majailleeseen Muumimuseoon, mutta en ollut rekisteröinyt pääsylippuani kuin Taidemuseoon (koska Muumimuseon tiski vieressä oli ollut tyhjä), jolloin vartija-Hemuli kellrissa käännytti minut takaisin yläkertaan hakemaan lippua, enkä palannut - kymmeneen vuoteen.

***

2) NOOTTI. 

Museo Nootti, Suomen idänsuhteiden museo alkaen 15.2.2025, entisen Lenin-museon (1946-2024) tiloissa Tampereen Työväentalon 2½ -kerroksessa: salissa, jossa Stalin tapasi Leninin joulukuussa 1905.

En ollut koskaan käynyt Tampereen Työväentalossa. Lenin-museon kokoelmat olivat kuitenkin olleet välillä evakossa (ilmaisessa) Werstas-työväenmuseossa, jossa olin niitä nähnyt.

Hämeenpuiston länsilaidalla, Satamakadun ja Hallituskadun välisessä korttelissa, avasin Työväentalon alaoven isoon porrashalliin. Talossa toimi edelleen Työväenteatterin vanha "ohjaaja Eino Salmelaisen näyttämö", vaikka Työväenteatterille oli rakennettu omakin talo eteläpuolelle heti seinänviereen.

Autiot avarat kellertävät sisätilat. Suuria suljettuja ruskeita ovia. Joku yksittäinen ihminen käveli vastaan. Museon osoite oli: portaita 2½ kerrokseen. Kerrokset olivat korkeita ja suorat porrasosuudet vahtoivat suuntaa vuorotellen pohjoiseen ja etelään.

Kavuttuani kyllikseni luulin jo olevani kyllin korkealla, mutta ovissa ei lukenut mitään muuseosta. Vieläkö kerros ylöspäin? Kuuluiko ylempää ihmisääniä? Pääsin vihdoin Nootti-museon appo-avoimena kutsuvalle oviaukolle. Oven pielessä portaikon puolella oli valikoima museoiden esitteitä, joita katselin ensiksi, ja aioin ottaa mukaani poistuessani.

****

Kassatiskin takana istuskeli hyvin pitkätukkainen hippi kavereineen, poikia molemmat, ja he keskustelivat vilkaasti keskenään aikansa kuluksi, varmaan selaillen myös internetiä. Voisin kuvitella museon työllistävän siviliipalvelusmiehiä.

Maksoin Museokortillani ja sain kuitiksi paperisen pääsylipun. "Kannattaa aloittaa kierros oikealta. Siellä on myös naulakko." En käyttänyt naulakkoa, minulla ei ollut kantamuksia, paitsi päällystakki. Museotilat näyttivät rennon rouheilta, isoa kestävää tavaraa lujasti kiinni paikoillaan, eikä herkän hienoja taideteoksia.

Kiersin vastapäivään, ei ollut iso museo, pienet tilat oli vain jaoteltu sermeillä sokkeloksi moneen osaan, niin että saatiin runsaasti seinätilaa taustaksi ja monta mutkaa matkaan. Neuvostoliittolaisia propagandajulisteita paksusti voivista kolhoosityöläisistä viljavilla pelloilla. Vastakohtana GULAG -vankileirin pienoismalli, jossa kurjia parakkeja lumisessa pakkas-helvetissä.

Karkeamuotoista venäläistä teknistä laitteistoa, vaikkapa vakoilijan pieni kamera ja muita salaisia apuvälineitä. Toisaalta Neuvostoliitosta Suomeen tuotuja lahjoja.

Neuvosto-vakoilusta esimerkkeinä ihan nimillä ja valokuvilla Kemiran hymyileva informaatikko Eila Helin, joka luovutti salaisuuksia venäläiselle rakastajalleen. Hunaja-ansa! Toisaalta turistireissujen matkanjärjestäjä, joka vei vakoilijoita Neuvostoliitton. Pronssinen Leninin patsas! Sellaisia poliitikot halusivat pystyttää kaupunkilaisten iloksi kaikkialle, Helsinkiinkin ehdotettiin.

Kirkkonummen venäjänkielinen portti vuodelta 1956, jolloin Suomi sai Porkkalan takaisin. Valokuvia kuuluisista ulkomaalaisista kommunisti-vierailijoista Lenin-museossa! Nuorena kuollut pikku kosmonautti Juri Gagarin kirjoittamassa nimeään vieraskirjaan, maireita ihailijoita ympärillään. Heränneissä vasemmistoperheissä annettiin toiveikkaasti Juri-etunimiä pojille, jotta näistä tulisi etuoikeutettuja tulevassa venäläistyneessä Neuvosto-Suomessa. Juri Aaltonen, Juri Saarikoski, Jauri Varvikko jne.

*****

Valtava värillinen (väritettykö?) valokuva-suurennos Nootti-museolle nimen antaneesta tapahtumasta: Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen, Max Jakobson ja Rafael Seppälä HAVAIJILLA vuonna 1961 lukemassa Neuvostoliiton Suomelle lähettämää NOOTTIA. Miehet istuvat polvet ristissä, pitkät jalat paljaina lyhyissä shortseissa. Vain Urholla ja Ahdilla ovat varpaat paljaina sandaaleissa, kummallakin hulppea LEI-kukkaseppele kaulassa ja panamahattu vasemmassa kädessä. (Matkiko AK UK:ta?)

Museovieraille on annettu mahdollisuus valokuvata itsensä istumaan tuolille mukaan kuvaan, (vaikka rakkaaksi Lenitaksi?). Rekvisiitaksi on varattu ainakin käteen tai päähän aseteltavaksi panamapalmun lehtiliuskoista tai ecuadorilaisesta oljesta punottuja lierihattuja eli Panamahattuja.

******

Kiinnostavana filmiesityksenä oli kolmen suomalaisen opiskelijapojan kuvaama kaitafilmi Prahasta ja Tshekkoslovakiasta elokuussa 1968, juuri neuvostoliittolaisten sotajoukkojen yllättäen miehittäessä maan 21.8.1968 alkaen, kukistaakseen "Prahan kevään" vapauden liekin.

Ääniselostus museon ideasta ja kokoelmista toistui nauhalta pienin väliajoin. Se oli minusta hyvä idea. Mutta toistostakaan huolimatta eivät sanat jääneet mieleeni kerrottaviksi! Kunpa olisin ehtinyt olla paikalla klo 13-14 välisenä aikana, jolloin museossa on ilmainen opastus. Toivottavasti ensi kerralla.

Kun kirjoitan museokäynnistäni viikkojen tai kuukauden perästä on yllättävän vaikeaa muistaa lukemattomia näkemiään yksityiskohtia tai kuvata niitä luotettavasti sanalliseti. Päässä pyörii hämäriä mielikuvia. En viitsinyt ottaa valokuvia. Museoissa pitäisi käydä uudelleen sulattaakseen sisällöstä enemmän.

Viivyin Nootti-museossa tunnin verran klo 11:20-12:20 lauantaina 17.5.2025. Muita vierailijoita oli muutama. Joku pariskunta tai kaverukset saattoivat kiertää museon paljon nopeammin kuin minä. Vaihtuvasti joku muukin ihminen minun lisäkseni taisi kaiken aikaa olla, heistä pisimpään melko huolellisesti kokoelmia tutkinut keski-ikäinen nainen.

******

3) POLIISIMUSEO

Sijaitsee Tampereen Hervannassa, Poliisiammattikorkeakoulun viereisessä rakennuksessa. Talon ensimmäinen kerros oli lasiseinäinen, yhtä näyteikkunoiden sarjaa. Lasiovesta pääsi sisään. Infotiskin virkailija tervehti tulijaa. Pääsymaksua ei ollut.

Heti ovensuussa oli jaossa esitteitä: "Hae poliisiksi!" Vierailijoita oli paljon, erityisesti lapsiperheitä, lauantaina 17.5.2025 kello 14:45-15:45.

Ensimmäiseksi tulin isoon saliin, jossa oli komea rivistö erilaisia poliisiautoja. Suosituin oli Mustamaija, jonka ovet olivat auki ja peräkoppiin sai vapaasti mennä istumaan laitapenkille kuvittelemaan kyytiä poliisasemalle. Jonoa ei varsinaisesti ollut, mutta teinityttöpari oli kytännyt milloin lapsiperhe lähtee ja he pääsevät vuorostaan. En viitsinyt kiilata mihinkään väliin.

Lapsivieraita varten oli varattu virkamerkkejä ja pieniä poliisin pukuja, joihin he saivat sonnustautua. Pikkupojat istuivat mieluusti Mustanmaijan ohjaamossakin. Autojen jatkoksi oli poliisin moottoripyörä ja poliisin moottorikelkka.

Museon lattiaan oli merkitty kulkureitti, jonka varrella oli 30-40 numeroitua rastia, erilaisia vitriinejä tai lavastuksia poliisin työstä. Vaikkapa kuulusteluhuone. Rikostutkijoiden laboratorio! Historiallisia kuvauksia mm. entisajan nimismiehistä. Tietoruuduilta sai valita haluamansa kolmesta eri tarinasta - jos ei ehtinyt lukea niitä kaikkia.

*******

Isien suosikki oli vitriini, jossa oli poliisien käsiaseita, kuten Glock pistooli. Pojat mankuivat jo eteenpäin, kun isät liimautuivat ihailemaan konepistoolia tai etälamautinta.

Lapsille oli paperilla tehtävälistoja, joita he suorittivat. Heidän piti löytää erilaisia yksityiskohtia. Vanhemmat joskus opastivat lapsia mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Filmiesitys poliisiauton ajomatkasta Tampereella oli hieman pitkäveteinen. Toisaalta ajettiin syrjäkylillä maaseudulla, jossa ei ollut helsinkiläiselle mitään tuttua. Välillä ajettiin liiankin tutusti keskustassa. Joitakin lyhytfilmin pätkiä ajeluista heijastettiin myös katonrajaan ikkunoiden yläpuolelle.

Viihtyisä museo, mutta ehkäpä parhaimmillaan omien tai tuttujen innostuneiden lasten kanssa, kuten lautapelien pelaaminenkin on. Olin odottanut jotakin kuivempaa ja aikuisempaa esitystä, kuten Rikosmuseossa kai on, karuin esimerkein todellisista rikoksista.

********

Opin museossa 1960-luvun Suomea ("Kekkoslovakiaa") kuvaavan tarinan: Joskus vuonna 1967 koko kansan tuntema radio- ja televisio-juontaja "TARVA" eli Niilo Tarvajärvi (entinen ammattiupseeri, toimittaja, kansanedustaja, Joulupukinmaan perustaja) järjesti tempauksen hankkia rahankeräyksellä poliisille lisää virka-autoja. Muistan televisiolähetyksen, jossa uusia poliisiautoja ajoi Helsingin Senaatintorille kymmenittäin, yli 50?

Poliisiautot saatiin vapautettua autoverosta, mutta vasemmistolaisen ministerin vaatimuksesta vain sillä EHDOLLA, että suuren osan autoista piti olla NEUVOSTOLIITTOLAISIA, ja NIIDEN autojen piti näkyä televisiossa ja lehtikuvissa ETURIVISSÄ! Niin oli sitten pakko tehdä! Mutta seuraavalla viikolla poliisi palautti kaikki venäläiset autot maahantuojalle ja niiden tilalle vaihdettiin kelvollisia länsiautoja!

.



836. Tampereen Kirjafestari 2025

Tampereen Hakametsän jäähallissa järjestettiin uusi Kirjafestivaali toukokuun viikonloppuna. Vantaalainen antikvaari valikoi perjantai-aamuna Nummelan varastostaan 54 banaanilaatikollista käytettyjä painotuotteita ja kuljetti ne Tampereelle iltapäiväksi 16.5.2025.

Kirjamessujen käyttöön oli varattu yläkatsomoiden alta koko jäähallin ympäri kiertävä lämpiö tai eteishalli. Lauantain ja sunnuntain asiakkaiden saapumista varten olivat lasiseinäiset ovirivit tuulikaappeineen pohjos- ja eteläsivuilta, mutta kirjamyyjät saivat perjantaina tuoda pöytänsä ja tavaransa osastoilleen suoraan lähimmistä isoista umpinaisista tavaraovista.

Antikvaari pystytti Lundia-hyllyjään ja täytti kirjoilla myös 7 pöytää kello 14-18. Osasto oli käytävän syvennyksessä, joka oli kiekkopelien aikaan leveä portti jäähallin katsomoon, puolivälin korkeudelle.

Nyt luistelukenttä kiilsi alhaalla tyhjänä heijastaen vain kattovalaistusta. Penkkirivit olivat tumman pimeitä ja tyhjiä. Vahtimestari kävi vetäisemässä verhot kiinni kirjahyllyn takana, ettei areenalle olisi näköyhteyttä. Verhomuovikankaisiin oli painettu jättikokoisia mainoksia.

Kello 18 jälkeen ajoimme naapuri-kaupunginosaan Kissanmaalle, ensin maahanmuuttajan Kebab-pizzeriaan, sitten Susitielle AirBnb-majoitukseen. Huoneisto-kolmiossa oli yksi tilava vierashuone ja talon erittäin puhelias emäntä asui itse muissa huoneissa.

*

Lauantaina kiersin Tampereen sellaisia kaupunginosia, joissa en ollut ennen käynyt. Lähdin Jäähallilta Hervannan Valtaväylän länsipuolelle. Pelikatu, Jäähallinkaari, Sammonkadun ja Rieväkadun mutka, jossa Hervannan Raitiotie teki 90 asteen mutkan. Paljon oli pystytetty isoja kerrostaloja, uutta 2000-luvun arkkitehtuuria, en tiedä oliko jotakin purettu pois.

Rakennustyömaita Sarvijaakontielläkin. Lähdin tieltä kävelypolulle, joka nousi etelään metsään Kalevantien harjulle. Mutkaisia metsäpolkuja tuntee kulkeneensa pitkän matkan, vaikka kartalla ei ole edennyt paljonkaan.

**

KALEVANKANKAAN HAUTAUSMAA oli harjulla Kalevantien yläpuolella. Kuljin Siunauskappelin kautta länteen Hautausmaankadun Pääportille, jossa oli postilaatikossa saatavilla hautausmaan karttoja. Vasta pari ihmistä kulki hautausmaalla lauantai-aamuna.

SORSAPUISTOON laskeuduin alas luoteeseen. Puistossa pystytettiin telttoja jotakin tapahtumaa varten. Kiersin Sorsalammen vastapäivään. Lapsiperheen pienintä nostettiin, jotta hän sai vuorollaan painaa liikennevalon nappia. Lapset Olavi 4-v, ja sisko 2-v juoksivat kilpaa jäätelökioskille, joka oli vielä kiinni. Kaniinien häkeissä ei näkynyt asukkaita. Ihmisiä melko paljon, joku teki voimistelu-harjoituksia tyhjällä laudoitetulla rantaterassilla.

***

Jouduin istuskelemaan puoli tuntia odotellen MUUMIMUSEON avautumista Tampere-talossa. Taloon kytkeytyi sisäkäytävällä 11-kerroksinen hotelli "Courtyard by Marriott Tampere City", jonka edessä seisoi tutun näköinen P.Tyllilä Liikenne Oy:n tilausajobussi tavarasäiliöt avoinna, sisällä matkalaukkuja. Tyllilän Surisaariston ja Soukan linjoilla ajoin vuodesta 1968 alkaen Espoon Kaitamäkeen. Olin juuri muutama päivä aiemmin miettinyt, onko yhtiötä enää?

Viivyin Tampere-talossa 45 minuuttia. Ulos tullessani rokki raikui Sorsapuistossa. Kävelin Yliopistonkatua etelään ja Kalevantietä länteen. Pääradan ylittävän Sorin sillan kulmalle oli rakennettu paikallinen pilvenpiirtäjä. Eksoottinen Ortodoksikirkko oli muistikuvaa isompi. Kävelin Sorinaukion poikki Koskikeskukseen.

Tarkoitukseni oli ohittaa Niagara-elokuvateatteri, jos sitä vielä oli, mutta päädyin rullaportailta väärää käytävää ulos Vuolteen torille. Ylitin kävelysiltaa Tammerkosken ja ohitin vilkkaan Laukontorin. Satamakatua länteen Hämeenpuiston leveälle Esplanadille.

****

KANSAINVÄLISET MARKKINAT olivat vallanneet koko puiston! Puistokäytävä etelästä pohjoiseen oli ahdas ihmistungoksessa, kun molemmilla puolilla oli myyntitelttojen rivistö. Erehdyin menemään sekaan tungeksimaan hitaasti tai pujottelemaan aukoista ostajien välissä. En viihtynyt. Hallituskadulta pääsin läniselle jalkakäytävälle.

TYÖVÄENTALO oli vierailukohteeni. Vieressä oli uudempi Työväenteatterin rakennus, mutta vanhassa talossa vielä Eino Salmelaisen näyttämö. Tutustuin tunnin NOOTTI-museoon noin klo 11:20-12:20. Palasin Satamakatua Laukontorille, josta Hopealinjan ja Viikinsaaren laivat lähtevät etelään Pyhäjärvelle.

RATINAN SUVANNON ylitin kävelysiltaa etelään. Olin ennenkin kulkenut, mutten liian usein. Kiersin puistossa Stadionin länsipään. Ylitin Tampereen Valtatien - Voimakadulle etelään. Jatkoin Viinikanlahden rantapolkua Viinikanojan ylittävälle pienelle puusillalle. Puistossa tehtiin kaivuutöita, osa poluista oli suljettu. Pyöräilijät ja kävelijät ohjattiin aidatulle reitille. Olin kulkenut reittiä parempina päivinä.

*****

NEKALANTIETÄ kauas kaakkoon oli tavoitteeni. Ensin piti löytää työmaan ohi mahdollisuus ylittää Hatanpään valtatie. Sitten Jokikatua itään, Viinikanojan varressa. Viinikanoja jakoi Tampereen valtatien puoliksi etelä- ja pohjoispuolilleen. Sitten monen tien risteys, useita liikennevaloja. Lempääläntie, Viinikankatu ja Nekalantie.

VIINIKAN kauniit puutalokorttelit ohitin: Kurjentaival, Lampitie, Viinikanpuisto (puistokatu ja lampipuisto). Kaksikerroksisia puutaloja, joissa 3-4 porraskäytävää. Kävelytiellä oli menossa jokin pitkänmatkan juoksukilpailu, reitin mutkia oli merkitty opasstein, varrella oli valvojia, useita juoksijoita pyyhälsi harvakseen.

IIDESJÄRVI oli kartassa Nekalantien pohjoispuolella, mutta sitä harvoin näkyi luonnonpuiston, niityn tai joutomaan takaa. Säästääkseni aikaa en malttanut ylittää tietä ja käydä katsomassa pääsisinkö Iidesjärven rantaan.

******

MUOTIALA. Kartan mukaan osasin oikopolulle kohti Steiner-koulua, sitten etelään Muotialaan. Ylitettyäni Vihiojan ylitin oikaista Oraskujalle, josta olisin jatkanut suoraan kaakkoon Korkinmäentietä. Eksyin kuitenkin useiden talojen pihaan, josta en löytänyt Oraskujalle. Palasin kävelytielle ja kiersin Hallilantien kautta Korkinmäkeen.

Korkinmäentie päättyi kaakossa Suutalanraittiin, jonka varrelta lähti kävelysilta etelään yli moottoritien E63 eli 9-tien, joka idässä alitti Hervannan valtaväylän. Moottoritie-risteyksen ajorampit muodostivat rusetti-kuvion. HALLILAA sivuava kävelytieni alitti ensin Hervannan raitiotiesillan ja jatkui sitten tunnelissa Hervannan valtaväylän alitse itään LUKONMÄEN puolelle.

Pyöräily- ja kävelytie Turdon raitti seurasi Hervannan valtaväylää etelään kohti Hervantaa. Sivupolkuja erkani Lukonmäkeen, jonka jälkeen idässä avautui hämmästyttävän syvä hautavajoama tai laakso, jossa ovat "Hervannan rinteet".

*******

HERVANTA kohosi eteeni mahtavina kerrostaloina. Karttani opastamana käännyin itään Hepolamminkadulle ja heti kohta etelään Tieteenkadulle. Ilman karttaa olisin harhaillut epätietoisena tietöiden keskellä.

POLIISIAMMATTIKORKEAKOULU kohosi Vaajakadun ja pysäköintialueen takana. Oikealla lännempänä oli POLIISIMUSEO, jossa vietin tunnin klo 14:45-15:45. Kävelymatkani Hämeenpuistosta Hervontaan oli kestänyt odotuksiani kauemmin, lähes 2½ tuntia, joten varasin aikaa myös paluumatkaan Hakametsän jäähallille.

********

Poistuin Hervannasta eri reittiä kuin olin tullut, aluksi Tietoraittia koilliseen ja Hepolamminkadun yli. Pitkä Turtolankatu laskeutui syvään Hervannan rinteiden laaksoon, jatkuen sitten Lukonmäen lähiön läpi viialaan, ylittäen moottoritie E63:n eli 9-tien ja Vihiojan.

VIIALAN kylässä Tampereella asui suurimman osan elämästään menestyskirjailija, rakennusmestari Kalle Päätalo (1919-2000), tiesin luettuani hänen 26-osaisen Iijoki-sarjansa tiiliskiviromaanit. Hain kartastani kuuluisan osoitteen Kirvestie 22.

Menin ensin kävelytietä Vihiojan pohjoispuolella Viialantielle. Käännyin itään Vasaratielle ja etelään Poratielle, joka teki U-käännöksen 180 astetta jatkuakseen pohjoiseen Kirvestienä. U:n pohjukan sisällä oli Päätalon sodanjälkeinen rintamamiestalo, "elintasosiivellä" länteen jatkettuna, ja tontti myöhemmin puolitettuna uudisrakennukselle. Pihaa rumensivat pysäköidyt autot. Postilaatikossa ei ollut nimeä. Vieläkö tulisi lukijakirjeitä Kirvestie 22:een, kuten Sherlock Holmesille Baker Street 221 B:hen?

Kävelin Kirvestien pohjoispäähän, Nuijatielle, josta Höyläpolkua kapeassa metsässä pientalotonttien välistä Höyläkadulle ja sitten isolle Kirkonmäenkadulle (joka oli Turtolantien jatke pohjoiseen).

*********

MESSUKYLÄ. Oikealla tien yläpuolella kohosi ensin Messukylän hautusmaa ja sitten Messukylän uusi kirkko. Kuljin kapeaa Grönberginkatua länteen Messukylän vanhalle kirkolle, jossa olin käynyt ainakin 1989 ja ehkä 1990-luvullakin. Tontilla oli säilynyt vanha aitta, jossa oli säilytetty kunnan lainaviljaa.

Ylitettyäni Messukyläntien löysin Hakametsän polkuverkoston pohjoiseen. Siellä kävelytiet seurailivat pitkästi Tampereella kaartelevaa Pyhäojaa. Vältin autotiet, kuten Hervannan Valtaväylän, ennen Sammon valtatien ylitystä, jonka jälkeen olinkin enää metsikön päässä Hakametsän jäähallista.

**********

Saavuin Jäähalliin eteläovesta klo 17:45 käveltyäni Hervannasta pohjoiseen kolme tuntia. Kiersin sisällä rakennuksen ympäri. Eteishalli oli jo lähes tyhjä asiakkaista varttia ennen lauantai-illan sulkeutumisaikaa.

**********************

**********************

SUNNUNTAINA 18.5.2025 lähdin kävelemään Hakametsän jäähallilta pohjoiseen. Ensin Kissanmaankatua, sarjakuvatohtori Mannisen kotikatua, sitten luoteeseen Hippoksenkatua, jonka varrella oli pitkä rivi ruskeita yhdennnäköisiä hylättyjä puisia kerrostaloja, ikkunat peitettyinä laudoilla, seinillä graffitteja.

Puistopolkua pitkin pääsi Teiskontielle, jonka ylitin pohjoiseen Kuntokadulle. Kissanmaa vaihtui KAUPIKSI. Tampereen Yliopistollinen Sairaala "TAYS" hallitsi suurta korttelia idässä. Raitiotien pohjoinen haara kaartoi sairaalaa vastapäivään päättyäkseen Lääkärinkadulle.

**

Kävelypolku kulki siirtolapuutarhan vierestä Koljonkadulle PETSAMOON. Kenttäkadulta lähti polku pohjoiseen KÄPYLÄÄN, Havutielle. Tampereen Jugend-arkkitehtuurista tehty kirja kehui alueen tyylikkäitä omakotitaloja. Havutie päättyi Rauhanniementielle. Nysse eli bussi odotteli aukiolla lähtövuoroaan.

LAPINNIEMI. Rauhanniementien varrella oli korkeita 10-kerroksisia TOAS-taloja, opiskelija-asuntoja, ja lisää oli rakenteilla! Näsijärven puolella tietä oli KOUKKUNIEMEN vanhainkodin rakennuksia eri aikakausilta.

Kävelin Lapinkaarta rantaan ja sitten kauniin rantapolun puistossa sekä itään edestakaisin että länteen. RAUHANIEMEN REITTI. Lapsiperheitä rattaita työnnellen tai nuoria keski-ikäisiä koirineen kävelemässä, enkä huomannut vanhuksia. Puisia siltoja sekä laivasatama, jossa info-taulu kertoi sanoin ja kuvin kesän huviretkistä, joita vanhainkodista oli tehty vuosikymmeniä sitten.

***

Lapinniemenranta oli aallonmurtajan suojaaman NAISTENLAHDEN venesataman pohjoisranta. Kiersin satamaa myötäpäivään ARMONKALLION alueelle, Kekkosenkadulle, joka muuttui lännempänä Ranta-Tampellan kaduksi. Vähän idempänä Hervannan valtaväylä saapui moottoritienä, nimensä Kekkosentieksi muuttaneena, ja Ratapihankadun kohdalla sukelsi länteen tunneleihin Armonkallion alle. Ratapihankatu tuli Tampereen Yliopistolta asti rautatien itäpuolella.

Myllysaaressa kuljin Näsijärven rantapolkua. Sitten kevyen liikenteen väyläksi ja paikoin ulkokuntosaliksi muuttunut Paasikiventie ylitti Tammerkosken Näsijärven suulla. Katselin Mustalahden ja Kortelahden yli Särkänniemen huvipuistoa. Olin heinäkuussa 2001 lähtenyt satamasta Tarjnne-laivalla "Runoilijan tietä" Ruoveden ja Visuveden kautta Virroille.

Korkean Näsinpuiston kukkulan länsipuolella alitin junaradan Näsijärvenkadulle ja Hämeenpuiston pohjoispäähän. Esplanadipuistoon oli rumasti mutta tilapäisesti pysäköity Hämeenpuiston eteläpään "Kansainvälisten Markkinoiden" myyjien eksoottisia kuorma-autoja.

****

METSO. Olinkohan vuosiin käynyt Tampereen pääkirjastossa, kun en muistanut enää paljonkaan: missä on lehtien lukusali? Yläkerrassa! Alakerta oli täynnä kirjoja, harvinaisilla kielilläkin, ja laaajempi kuin muistin. Yläkerrassa musiikkiosasto.

Luin "Raitio"-lehden vuosikerran 2024 (4 numeroa) sekä 1/25 ja 4/23. Enempää en kerralla jaksanut raitiovaunuista lukea. Olin nukahtaa, lehti putosi kädestäni, eikä vain kerran. Selailin myös pieniä, ennestään tuntemattomia sanomalehtiä, kuten "Akaan seutu". Joku naisasiakas kailotti puhelinkeskustelunsa kännykkänsä kaiuttimesta!

Lähdin kirjastosta Jäähallia kohti kello 14:45 ja matkaan kului tunti! Etsiskelin Hämeenpuiston varrelta Petteri Leinon helsikiläisen antikvariaatin "Pufendorffin" sivuliikkeen "Gezeliuksen" (Martti Pöyhösen entisen kaupan) 5-6 näyteikkunaa.

*****

Kävelin Puutarhakatua ja Kauppakatua sekä viistosti Keskustorin poikki Hämeensillalle. Nyt kuljin kuluneita reittejä. Rautatieasemalla oli iso tietyö. Kuljin tunnelissa, joka ei mennytkään radan itäpuolella, vain junalaitureille. Sekä kaduilla että asemalla oli ruuhka sunnuntaina! Ihmisiä tulvi vastaani ovista ellei ikkunoista.

Päädyin nyt sunnuntainakin Sorsapuistoon. Lähteenkatu, Kalevan aukio, Salhojankatu, Nyyrikintietä itään, Kaupinkatua pohjoiseen, Sammonkatua itään (raitiotie), Joukahaisenkatua koilliseen, Pellervonkatua itään. Sitten kävelypolku ja kävelytunneli Hervannan Valtaväylän alitse Puolimatkanpolulle, Pelikadulle ja Hakametsän jäähallin pohjoisovelle. Kiersin talon sisältä vastapäivään, lännen ja etelän kautta itäpuolelle. Kirjafestivaalien näyttelyosastoja purettiin klo 16-18.

.


835. HYVINKÄÄN Helatorstai 2025

Lähdin Hyvinkään Vanhalta Villatehtaalta (Helatorstain Keräilymessuilta) katselemaan kaupunkia 29.5.2025 klo 8:30. Auto oli koko pyhäpäivän ilmaiseksi pysäköitynä Kankurinkadun varteen tehtaan itäkulmaan, jossa oli Hyvinkään kaupungintalo.

Kiersin historiallisen komeaa punatiilistä tehdaskorttelia, katsoin kaupungintalon edustan kolme pientä suihkulähdettä. Sitten Sukkulapolkua luoteeseen Kutomokadulle ja Koulukatua Hämeenkadun varrella olevalle koululle.

Hämeenkatu on Hyvinkään pitkä kaupallinen pääkatu lounaasta koilliseen, alkaen tärkeimmältä Päärdan (Helsinki - Mämeenlinna) ylittävältä sillalta ja jatkuen ohi Taidemuseon, kirjastoukion, tapahtuma-aukion ja kauppakeskus Willan kohti Rauhannummen hautausmaata.

*Hämeenkatu 34:n valkoisessa funkis-talossa toimii 2-salinen elokuvateatteri Julia 1 & 2, jonka halusin nähdä, ja valokuvasinkin. Varsin lähellä, Ahdekallionkatu 2:ssa, Hämeenkadun risteuksessä, on toinen elokuvateattri Kinoma, ruskeassa kaksikerroksisessa funkis-talossa. Yläkerrassa on asunto.

Kinoma mainosti ikkunassaan yksityisnäytöksiä: halvimmillaan joistakin filmeistä vain viiden täysihintaisen (16 eur?) lipun hinnalla, mutta kalleimmillaan 360 eurolla. Hyvinkään Sveitsissä on vielä Bio Rex, salit 1-5, joten kaupungissa on 8 elokuvasalia salia 3 kiinteistössä.

**

Palasin etelämmäs omakotitalojen reunustamia hiljaisia katuja. Viistokatua, Valtakatua, Keskikatua, Kankurinkatua. Kaupunki näytti yllättävän idylliseltä pyhäpäivän aamuna. Aloin ymmärtää ihmisiä, jotka viihtyvät Hyvinkäällä asuen, käyden töissä Helsingissä asti. Hyvinkää on harjulla, jolle rakennettin parantola.

Rinne vietti Villatehtaalta alas kaakkoon. Kankurinkadun ja Suokadun välissä oli sievä kapea Kankurinpuisto mutkittelevine polkuineen. Alempana puisto leveni penkkien ympäröimän lammikon rannalle. Suokadun jälkeen puisto jatkui Parsijanpuistona, joka johti Kankurin liikuntapuistoon (Villa Park, tekonurmi-, nurmi- ja hiekkajalkapallokentät, Skeittipuisto ja jousiammuntarata).

Isosta suoalueesta oli muokattu Tehtaanpuisto, jossa kulki Terveysmetsän luontopolku! Lyhyempi reitti oli esteetöntä kävelytietä, pitempi eptasaisia, kivisiä ja juurakkoisia polkuja sekä pitkiä matkoja pitkospuilla. Helpompikin reitti sukelsi kuin aarniometsään: polkua reunustivat läpitunkemattomat ryteiköt, joista kuului lintujen laulua. Puusiltoja yli ojien, jotka yhdistivät sarjaa soisia lammikoita. Viihtyisä alue, aivan erilainen vaihtoehto toisella puolella kaupunkia kohoavalle Hyvibkään Sveitsin avaralle harjulle. Viihdyin! 

***

Kiersin esteettömän reitin ja päädyin lähtöpisteeseeni Jousitien päähän. (Polut on merkitty kaupungin turistikarttaankin, mutta sain sellaisen vasta myöhemmin iltapäivällä). Kävelin Jousikatua ja Torikatua etelään Sillankorvankadulle.

Pääradan alitse oli rakennettu kävelytunneli, jota pääsi junaradan jakaman kaupungin länsipuolelle. Pienen puistikon jälkeen tulin länteen menevälle Martinkadulle, jota omakotitalot tontteineen reunustivat. Runsaan kilometrin päässä Martinkatu päättyi Uudenmaankatuun ja Hyvinkäänkatuun.

****

Suomen RAUTATIEMUSEO sijaitsee Hyinkääntie 9:ssä, Karjaalle ja Hankoon vievän junaradan varrella. Olin käynyt museossa viimeksi vuosi sitten (8.6.2024), ja sitä aiemmin pari kertaa. Museo oli auki klo 10-18 ja tulin sinne klo 10:30. Ihmettelin huomioliivisiä miehiä, jota olivat aidanneet rakennuksen edustan tyhjät pysäköintialueet ja tähyilivät valppaasti eri suuntiin. Kävelin kuitenkin läpi.

Sisällä museon aulassa oli yllättävän paljon ihmisiä. "Tänään on vapaa pääsy!" sanoi lipunmyyjä. Sittenkin hän rekisteröi laitteellaan Museokorttini. Näin museo saa oman osuutensa vuosilippuni hinnasta (76 euroa), enkä minä menetä mitään, vaan erittäin mielelläni haluan tukea juuri Rautatiemuseota, enemmän kuin monia muita museoita. Viimeisen puolen vuoden aikana olin käynyt vasta neljästi maksullisessa museossa (Jyväskylän Aallossa, Hangon museossa, sekä Tampereella Muumi- ja Noottimuseoissa. Neljään muuhun museoon oli ollut vapaa pääsy (Tampereen Hervannan Poliisimuseo sekä Jyväskylässä Taide-, Tiede- ja Luontomuseo).

Lipunmyyjä suositteli aloittamaan kierroksen lännestä: komein osa museosta on suorakaiteen muotoinen näyttelyhalli, jonka raiteilla seisoo veturien lisäksi paljon junanvaunuja eri ajoilta, mm. loistokas keisarin juna ja vaatimaton kiskobussi Sinikko eli "Lättähattu".

*****

Aulan Museokaupassa selasin junaharrastajien lehtiä: "Resiinaa" oli 8 eri numeroa parilta vuodelta. Lahden Rautatieharrastajien "Topparoikka" (5 euroa, 28 sivua) oli hieno, tupaten täynnä värkuvia. Topparoikkaa oli ilmestynyt 43 numeroa 35 vuoden aikana, painos vain 150 kpl. - Haeskelin ratikka-harrastajien "Raitio"-lehteä, jota luin Tampereen kirjastossa pari vuosikertaa, mutta sitä ei myyty museossa, vaan Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa.

Itäpuolen kaarevassa veturihallissa on paljon vanhoja höyryvetureita. Noin 8 raidetta on kaaressa, jokaisen edessä ulko-ovi, josta valitun veturin voi ajaa ulos kääntöpöydälle, jolta veturi voidaan kääntää Hyvinkää-Karjaa-Hanko -radalle.

Isoa pihaa kiertelee mutkitteleva kapearaiteisen leikkijunan rata, mutta sillä ei ollut tänään liikennettä. Koillisessa on entisöity Hyvinkää-Hanko -yksityisrautatien asemarakennus (1873), jonka sisällä asematoimisto, yleinen odotushalli ja odotushuone naisille. Seinillä esitelllään asemarakennuset tyylisuuntia eri ajoilta.

Rautatieläisten asuinrakennus "Kasarmi" oli itäkulmalla. Siellä en ollut aiemmilla kerroilla huomannut käydäkään. Kasarmissa esiteltiin rautatieläisten vanhoja virkapukuja, valomerkki-laitteita, asemilla heiluteltuja merkkilippuja (punainen, vihreä, valkoinen) 

******

SAAB-merkkiset vanhat museoautot kokoontuivat Rautatiemuseon etupihan pysäköintialueilla Helatorstaina klo 11-14. Näin autot vasta tullessani ulos museosta, jossa olin viettänyt kaksi tuntia klo 12:30 asti. "Wanhojen Saabien Tapaaminen" järjestettiin Hyvinkäällä jo 20. kerran ja tervetulleita olivat Saab-mallit 90-99, 900, 9000...

Arvioin Saabeja olleen runsaat 60; niitä oli ohjattu eri riveihin museon paikoitusalueella. Kauneinta autoissa olivat lukemattomat erilaiset heleät värit! Lähes jokainen auto tuntui oman väriseltään yksilöltä. Oli heleä vaalean ruohon vihreä, tumman havun vihreä, kirkkaan sininen, kirkkaan keltainen, punainen, suklaan ruskea... toki jokin tylsän tavallinen valkoinen, musta tai siniharmaakin auto.

******

HYVINKÄÄN SVEITSI. Päivä Hyvinkäällä oli antoisa, koska olin välttänyt ennestään tuttuja teitä ja vaeltanut järjestelmällisesti aiemmin näkemättömiä katuja, puistoja ja polkuja.

Junamuseolta jatkoin Hyvinkäänkatua lounaaseen ja käännyin Kalevankadulle pohjoiseen. Alitin tunnelissa Karjaan-rautatien ja myöhemmin kävelytunnelissa Läntisen Yhdystien.

Asemankadulta käännyin Kokemäenkadulle, jonka päässä näytti olevan omakotitalojen tonttien välissä viherkäytävä, jota pitkin yritin oikaista "Sveitsin puistoon", kuten kartassa luki. Valittavana oli vierekkäin kaksikin kinttupolkua, mutta kumpikin tuntui minulle liian jyrkältä kavuttavalta, joten palasin pian takaisin alas.

Aleksis Kiven kadulla tehtiin kaivuutöitä Helatorstaina. Kävelin Teerimäenkadun risteykseen, josta jatkoin puiston kävelytietä toiseen osaan "Sveitsin puistoa", jossa hitaasti harjulle kohoavaa, avaraa ruohokenttää isojen lehtipuiden välissä. Hyvinkään Sveitsissä olin käynyt jo 1985 (Alpeilla 1983), joten enpä nyt hinkunut pitemmälle (vaikka jäikin näkemättä Härkävehmaankadun elokuvateatteri Bio Rex 1-5).

*******

Puutteen puistossa kulki koilliseen talotonttien välissä ja pikkukatujen umpipäissä pitkä kävelytie, jota seurasin Harjupolulle ja Vaiverontielle asti. Urakankadun ja pääradan kulmassa oli valtava Valtion virastotalo, jossa mm. Poliisi. Kuljin siltaa rautatien yli ja käännyin Ratapolulle kaakkoon. Koillisempana olisi ollut tärkeä Kauppalankatu, mutta siellä tehtiin tietöitä, joten seurasin mieluummin rautatietä polkua pitkin.

Ahjonkadun jälkeen alitin Hämeenkadun ja jatkoin Sillankorvantietä edelleen kaakkoon. Lehtipuiden varjostamaan betonimuuriin oli kirjoitettu suurin kirjaimin kouluajoilta tuttu runo: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Eri sanojen kirjaimet olivat aivan eri mallisia, jäljitellen mm. Alepan ja R-kioskin logojen kirjaimia.

********

TAIKA - MUSEOKESKUS. Nousin Hyvinkääsalin ohi Jussinmäelle, Kauppatorille ja Jussintorin taloon, jonka seinässä mainostettin Taidemuseota. En huomannut museon ovea sisällä kauppakäytävän varressa, vaan vasta ulko-oven talon toiselta puolelta.

Portaat yläkertaan, jossa museon aulassa ja kahvilassa oli melkoinen tungos! "Vapaa pääsy tänään!" Museokorttiani ei huolittu lukea. Kiersin myötäpäivään. Kahvilan ja naulakon jälkeen oli vasemmalla Kaupunginmuseon huone, joka oli jaettu sermillä kahtia. Näyttelyn aiheena oli HYVILLA, muotituotteita. Värikkäitä kankaita, Lyhytfilmiesityksiä. Pari nuorta tyttöä katsomassa pitempään ja muutama käväisijä.

Taidemuseon saleihin oli parikin vaihtoehtoista reittiä, toinen alkoi Yrjö Saarisen taulujen salista, joka oli samanlainen kuin vuosi sitten, pidin! Isoimman salin keskellä istuskeli kai joko amatöörejä tai nykytaiteilijoita, joiden töitä oli ripustettu seinille: en olisi voinut niistä vähemmän välittää! Turhakkeita. Vuosi sitten 8.6.2024 näin täällä parempaa.

Pienessä salissa annettiin lapsille piirtämistehtäviä, jotka kai arvosteltiin pienillä palkinnoilla. Parin penkkirivin teatterisalissa esittiin valikoimaa lyhytfilmejä Helen Schjerfbeckin elämästä. Oin nähnyt ne kaikki vuosi sitten. Katselin takarivillä istuen nyt 20 minuuttia. Annoin eturivin pariskunnan tehdä filmivalinnat. Katsojia istui yleensä puoli tusinaa. Poistuin museosta hissillä.

VILLATEHDAS. Lyhyt kävely Taika-museosta itään, kauppakeskus Willan viereisen Tapahtuma-aukion kautta Vanhalle Villatehtaalle. Kiertelin korttelia ja luin kymmenkunta infotaulua, jotka kertoivat eri aikoina valmistuneiden rakennusten historian. Olisin halunnut pistäytyä Valvillan tehdsasmuseossa kello 15, mutta se olikin sulkeutumisaika.

VÄRIMESTARIN PUISTO. Kävelin Suokadulle tehtaan alapuolelle itä-kaakkoon ja tutustuin lisää kartassa "Tehtaan alueeksi" nimettyyn viheralueeseen tai entiseen soiseen joutomaahan. Suolammen ympärille oli laitettu penkkejä: nainen istui puhumassa kännykkäänsä. Puusiltaa pääsin joen yli, sitten polkuja, pitkästi pitkospuita. Sitten kapenevia ja yhä huonommiksi muuttuvia haarautuvia polkuja, joista en osannut valita parasta. Yritin puoli tuntia kaartaa metsässä vastapäivään niin että olisin tullut ihmisten ilmoille uutta reittiä, mutta jouduin luovuttamaan ja palaamaan takaisin samoja jälkiä, joita olin tullutkin.

Palasin Villatehtaalle klo 16, kierrettyäni kaupunkia 7,5 tuntia. Tunsin pitäväni Hyvinkäästä enemmän kuin ennen, koska olin löytänyt uutta: laajoja reheviä puistoja ja rauhallisia omakotitalojen alueita ja olin voinut vältellä kiireisimpia katuja ja kuluneimpia kortteleita. (Aiemmin olin käynyt Hyvinkäällä 1985, 1997, 1998 ja 2024.)

*********

Aiemmin:

834. Hyvinkään "Keräilykuume" 2025 (edellinen kirjoitus)

823. HYVINKÄÄ, kaksi museota 2024 (ks. heinäkuu 2024)

470. Höyryjunalla halki Vihdin v. 1998 (ks. tammikuu 2015)

.


834. Hyvinkään "Keräilykuume" 2025

Hyvinkään "Vanhan Villatehtaan" tiloissa järjestettiin KERÄILYMESSUT helatorstaina 29.5.2025. Jo edellisenä päivänä pakkasi vantaalainen antikvaari Nummelan varastollaan pakettiautoon 37 banaanilaatikollista myytävää tavaraa sekä 14 kokoontaittuvaa myyntipöytää.

Vihdin Nummelasta kulkee valtatie 25 suoraan koilliseen kohti Hyvinkäätä. Matkaa kertyy noin 50 km ohitse Ojakkalan, Siippoon, Selkin, Röykän sekä Nurmijärven Rajamäen. Samalle harjulle on runsaat sata vuotta sitten rakennettu Hivinkäältä Karjaalle ja Hankoon asti vievä rautatie, joka mutkittelee enemmän kuin autotie!

*

Vanhan Villatehtaan entiset tehdasrakennukset täyttivät suorakaiteen muotoisen korttelin Hyvinkään ydinkeskustan itälaidalla. Lyhyet päädyt olivat koilliseen ja lounaaseen. Komeiden punatiiliseinien sisäpuolelle on tehdastyön loputtua sijoitettu Hyvinkään kaupungintalo, toimistoja, ravintoloita, kulttuuritiloja, urheiluhalli ja Valvillan tehdasmuseo.

Keräilymessut järjestettiin B-talon isossa urheiluhallissa. Antikvaarin myyntipaikka oli salia kiertävän kilpajuoksuradan pohjoisimmassa sisämutkassa. Seinustalla juoksuradan toisella puolella myytiin lasitavaraa ja keräilypainatteita, postimerkkejä, tulitikku-etikettejä ja vanhoja savukerasioita.

**

Antikvaari asetti esille suosituimpia keräilykirjoja, joihin kuuluvat Tammen Keltainen Kirjasto, fantasia- ja tieteiskirjallisuus, kauhu ja jännitys, vanhat lasten- ja nuortenkirjat, valikoidut keräilysarjakuvat, antiikin klassikot, filosofia, historia, sota, elokuva- ja musiikkikirjallisuus. Muutamia 50-100-vuotiaita aikakauuslehtiä. Naistenlehti "Hopeapeilin" värikuvakannessa oli vastakruunattu parikymppinen Elisabet II.

Toisaalta oli tarjolla haluttuja vanhoja äänilevyjä. Rautaista ja puista maalaisantiikkia. Itämaisia tauluja. Kiliseviä kelloja ja kiiltävää metallia. Erikoisuutena kymmenittäin mitä erilaisimpia, savesta muovailtuja, puhallettuina soivia kukkopillejä! Valmistajia on ollut eri puolilla Suomea, jotkut toisia arvostetumpia. Arabia, Kupittaan Savi, Kerman Savi jne.

***

Kauppiaat kiersivät katsomassa kollegojen pöytiä. "Mikä on vanhan puisen tuolin tarina?" Myyjät ovat toistensa parhaita asiakkaita! Ostavat kerralla vaikkapa 40 kukkopilliä vaivaisen yhden tai kahden sijasta! Tai katselevat päivän-pari käytävän yli naapurimyyjän itämaista taulua, kunnes päättävät ostaa sen.

Pöytäpaikat rajoineen oli merkitty lattiaan kiitettävän selkeästi. Tilaa riitti runsaasti. Antikvaarin osaston pystyi asiakas kiertämään kaikilta neljältä sivulta. Painavia isoja banaanilaatikoita kärrättiin ulkoa autoista sisään yhdestä ovesta ruuhkaksi asti. Eri myyjät saapuivat kuitenkin rakentamispäivänä eri aikoihin. Antikvaarilta kului pöytien täyttämiseen 3,5 tuntia kello 13 - 16:30. 

****

Hyvinkään Keräilykuumeen myyntipäivä oli ainoastaan helatorstai 29.5.2025. Vantaalainen antikvaari ajoi torstaiaamuna tunnin Hyvinkälle. Muut myyjät olivat paikalla jo kello 8 viimeistelemässä osastojaan. Yksi kiertävä vartija. Yleisölle oli maksullinen sisäänpääsy klo 10-16.

Tehtaan rinnetontti vietti kaakkoon: urheiluhalli oli luoteispuolelta Kutomokadulta katsoen puolittain kellarissa. Isoista ikkunoista olisi ollut näköala ulkoa sisään, paitsi että sisällä oli hämärämpää kesä-auringon aikaan, joten pikemminkin ulkoa-katsova olisi asettunut näytteille.

*****

Helatostaina oli muitakin tapahtumia Hyvinkäällä. Tehtaan sisäpihalle oli rakennettu ja aidattu ulkoilmakahvila. Pienessä ja korkeassa tehtaan palokunnan ruisku- ja letkuhuoneessa sijaitseva Valvillan tehdasmuseo oli poikeuksellisesti auki klo 15 asti (myöhästyin sieltä). Eilen keskiviikona 28.5. oli ulko-ovessa lukenut vain, että museo aukeaisi kesäkuussa!

Käydessäni Hyvinkään Rautatiemuseossa helatorstaina sen pihalla oli valtavasti porukkaa! Etupihan pysäköintialueelle oli koottu noin 60 vanhaa, usein kirkasväristä museoautoa: SAAB-autojen kokoontuminen! Museon sisätiloissa oli myös väenpaljoutta: Ilmaispäivä! Pihakahvilan pöydät olivat joka tuolia myöten täysiä.

Kävin Hyvinkään keskustan Taika-museossa (taidemuseo ja kaupunginmuseo yhdessä). Sielläkin oli ilmaispäivä ja ruuhka, ahtaimmillaan kahvilassa. Museossa oli esite jaossa:

******

YHDEN PÄIVÄN JUTTU 28.-29.5.2025, kaupunkitapahtuma, vapaa pääsy.

Keskiviikkona Villatehtaan kesäterassilla "Irwin & Ryysyranta Orkesteri". Hämeenkadulla trubaduuri Ben Liljefors, Cover Dales Duo, Baltic Sundance Kvartetti. Mick Colan Live-musavisa. Kauppatorilla Duo Purple Heart, "Joku Paikallinen Bändi". Uudenmaankadulla Zeppventures, rakkaudesta Led Zeppelinin musiikkiin.

Kaupungintalon aulassa lapsiperheille elokuva: "Suuri leluseikkailu", animaatio, komedia, 89 minuuttia. "Ota omat leffaeväät mukaan"? (Kuka lihottaisi itseään elokuvaa katsoessaan?)

Helatorstaina Villatehtaan alueella: Juontaja, Duo, Nukketeatteri, Musiikkisatuja, Sirkusteatterin Metrilakumenuetti, Thorbjörn Egnerin Rosvolaulu (seköhän "Hiivimme Kardemumman yössä"? jonka näin lapsena Kansallisteatterin pyörivällä näyttämöllä? Mölyapinat Mökä, Muka ja Möykkä-Make soittavat.

Kulttuuritalo Villa Arttu: Perhosbaari non-stop-työpaja. Kissa pöydällä -näyttely. Hyvinkään Karjala-seuran museo auki ja lettukahvila. Takomon liikuntatiloissa testataan sirkussalin välineitä. Kirjastoaukiolla Pop-up-kirjasto. Museokeskuksessa Nallesairaala ja klovni Täti Hattara. Vanhassa Kirkossa Karjala-seuran hengellisiä lauluja. Musiikkiopistossa Chopin, Bartok, Villa-Lobos, Igudesman, Farrenc - instrumentteina klarinetti, sello, piano ja kaksi viulua.

*******

Noin PALJON oli kilpailijoita Keräilymessuilla! Eikä Keräilymessuja edes MAINITTU missään! (Pääsymaksullinen!) Vantaalainen antikvaari oli silti tyytyväinen päivän myyntiin. Osasto purettiin parissa tunnissa klo 16-18. Jäljelle jääneet tavaralaatikot ajettiin varastoon Nummelaan. (Pahvilaatikoissa lukee "BANANAS", mutta jos B:n peittää, lukeekin "ANANAS"!)

********

Blogissa aiemmin Hyvinkäästä:

823. HYVINKÄÄ, kaksi museota 2024 (ks. heinäkuu 2024)

470. Höyryjunalla halki Vihdin -1998 (ks. tammikuu 2015)

.


torstai 3. huhtikuuta 2025

833. HANKO Tulliniemi ja Museo 2025

Hangon Kirjallisuuspäivät järjestettiin 4. kerran maaliskuun viikonloppuna 22.-23.3.2025. Esiintyjinä 14 kirjailijaa, mm. Risto Isomäki, Anni Kytömäki, Caj Westerberg ja Pajtim Statovci. Kirjamyyntiä. Niinpä perjantaina vantaalainen "antikvaari" pakkasi Nummelasta 29 banaanilaatikollista kirjoja Volkswagen-merkkiseen Hertzin valkoiseen pakettiautoon ja ajoi Hankoon klo 14:20 mennessä.

Hangon kaupungintalon 2. kerroksen juhlasalin lämpiössä Vuorikadun puolella odotti jo viime vuodelta tuttu myyntipaikka: ovensuussa 2 isoa pöytää, joita kauppias vielä täydensi kuudella koottavalla omalla pöydällään. Naapurissa olivat kirjankustantajat Aviador ja Libraria, salin perällä tilapäinen kahvila, josta huolehti hankolainen tllausravintola B&B Korsman.

Runsas kirjavalikoima siirrettiin laatikoissa nokkakärryllä ja tavarahissillä pakettiautosta taloon ja levitettiin pöytäliinojen päälle selkämykset ylöspäin. Ruotsinkielistä kirjallisuutta oli mukana harmillisen vähän. Myyntipaikka tuli valmiiksi klo 16:45.

*

Autossa navigaattori neuvoi mutkikkaan reitin Hangon Kaupungintalolta pikkuhotelliin "B&B Korsman": Vuorikatu, Kulmakatu, Oikokatu, Ratakatu, Vuorikatu, Korsmaninkatu. (Auton piti kiertää Vuorikadun kävelykatuosuus). Funktionaalinen valkoinen kivitalo törrötti osoitteessa Korsmaninkatu 46, kadun eteläpuolella. Pohjoispuolella oli junarata, jota katu seurasi parin kilometrin matkan Appelgrenintien tasoristeykseltä Länsisatamaan saakka.

Pieniä hotellihuoneita oli yläkerrassa 9, numeroituina 21-29. Kapean käytävän varrelta löytyi kaksi käymälää ja kaksi suihkuhuonetta. Käytävästä avautui ikkuna puutalojen ympäröimälle sisäpihalle. Kierreportaat olivat varsin hankalat ja niissä oli liikuttava varovaisesti, koska niiden valaistus oli hämärä! Käytävän valot syttyivät liikekytkimellä.

Ahtaaseen hotellihuoneeseen ei sänkyjen, yöpöytien ja vaatenaulakon lisäksi mahtunut edes tuolia tai televisiota. Ikkunan takana vyöryivät meluisasti rekka-autot ja kymmenien vaunujen pituiset tavarajunat satamaan tai sieltä pois. Kaikkien tavaravaunujen seinien alaosia koristivat graffiti-töherrykset. Henkilöjunat Hangosta Raaseporiin, Tammisaaren kautta Karjaalle, olivat vain kahden noottorivaunun pituisia, ulkoseiniltään siistejä, kauniin valkovihreitä.

Äänieristys oli vähäistä. Naapurihuoneen pariskunnan juttelu kuului ensimmäisenä iltana, mutta toisena ei, ehkä hekin olivat kuulleet ääniä tai puheenaiheet olivat loppuneet. Vuoteet olivat mukavat. Vieraille oli varattu pyyhkeiden lisäksi kylpytakit. Kylpytossut olivat avaamattomissa muovipusseissa, mutta kertakäyttöisiä ei raaski tuhlata, ne jäivät odottamaan seuraavia.

Hotellin vastaanotto sulkeutui kello 18; sen jälkeen vieraat kulkivat avaimella sisäpihan ovesta. Pihalla pysäköivät naapuri-puutalojen autot. Vieraiden pysäköinti oli vain yhden talon takana Tarhakadun päässä. Kävimme illalla elokuvissa "Kino Olympiassa", Vuorikatu 11.

**

Lauantaina aamiainen oli katettu alakerran ruokasaliin klo 8:30-11. Vain yhden vaalean leivän viipaleita, mutta vastaleivottua. Yhtä lajia juustoa ja kinkkua. Ohuita kurkku- ja tomaattisiivuja sekä appelsiinin siivuja. Salaattikasviksia. Lämmintä munakasta pieninä kuutioina. Puuroa, mysliä, jogurttia, hilloa. Lasikannussa hyvää laimentamatonta appelsiinimehua, jossa mukana hedelmälihaakin. Kahvia ja pieni kakkupala. - Samanlainen leipä ja muu valikoima sekä lauantai- että sunnuntai-aamuna. Aamiaista myytiin muillekin kuin yöpyjille 20 euron hintaan!

Erikoisuutena oli pienessä viinilasissa tilkkanen punaista hedelmämehua, melko mitättömän makuista, petyin. - Muistelin Limingan kunnan Park-hotellin aamiaisen "tyrnimehu-inkivääri-shottia!" joka oli samankokoinen annos, mutta tyrmäävän mieleenjäävä keväällä 2023!

***

Lauantaina kello 9:30 kävelin Korsmaninkatua länteen ensimmäiselle poikkikadulle, Puistokadulle, joka päättyy kävelijöiden ja pyöräilijöiden alikulkukäytävään. Alitin junaradan Kadermonkadulle ja käännyin vasemmalle rautatieaseman laiturille.

Junan odottajia varten oli rakennettu pohjoislaiturille 2 sadekatos läpinäkyvin muoviseinin. Missään ei näkynyt matkustajajunan aikataulua! Mahtava funktionalistinen asemarakennus (Jarl Viking Ungern), mutta kyltti sen edessä kertoi, että talo ja piha ovat ainoastaan "Hangon Asemahotellissa" majoittuvia varten! Rakennuksen pohjoispuolella oli myös komea moniovinen sisäänkäynti entiseen odotushalliin Asematorin puolelta. Tori oli pysäköintialueena, sen länsipuolella oli iso S-Market, jonka kyljessä Hesburger ja muita palveluita.

Rautatien ylikulkusillalta alkavan Halmstadinkadun toisella puolella oli erikoinen pylväillä seisova Hyvon Kudeneuleen talo, nykyisin asuntoja parvekkeineen. Sen pohjoispuolella oli (talon arkkitehdin mukaan) Revellinkatu. Kuljin Esplanaadia ohi R-Kioskin ja K-Supermarketin. Poikittainen Raatimiehenkatu oli niin kapea, etten huomannut poiketa.

Käännyin Linjakadulle etelään ja tulin Pitkäkadun kulmassa entiselle teollisuustalolle, johon oli sijoitettu Hangon Museo. Ulko-ovi ei ollut vielä auki (ark. klo 10-18, la-su 11-16) ja pihaporttikin oli suljettu. Jatkoin rautatietä seurailevaa Pitkäkatua länteen ohi Mannerin Konepajan.

Hangonkyläntien kohdalla Pitkäkatu muuttui Tulliniementieksi. Radan ja tien välissä olivat Rydjeberg ja hautausmaa, jotka eivät näkyneet tielle. En poikennut, koska pyrin päämäärääni Tulliniemelle. Tie kapeni vaatimattomaksi kylätieksi, jonka varrella oli perinteisiä takavuosikymmenten omakotitaloja.

Pallbobergetin kohdalla tie kääntyi luoteeseen. Lännessä oli sataman iso pysäköintikenttä. Luoteessa oli porttikaari Tulliniemen luontopolulle, jota edelsi 250 metrin kävelytie Luontopolun alkuun Gåsörsbuktenin merenrannalle. Seurasin koiranulkoiluttajaa. Reittiä rajasivat satama-alueen verkkoaidat.

****

Merenrannalla Luontopolun alussa oli informaatiotauluja, puinen porttiaukko reitille, sähköinen laite kävijälaskuri ja jalkojen alle pätkä pitkospuutietä. Maastopolku oli tänä keväänä kuiva ja helppo kävellä (vuosi sitten keskeytin puolen kilometrin jälkeen liejussa ja liukkailla jäillä). Nyt maaliskussa 2025 aloitin luontopolun klo 10:30. Opasteina oli tiheästi maahan työnnettyjä valkopäisiä keppejä tai vaihtoehtoisesti puihin kärjelleen kiinnitettyjä valkoisia puisia neliöitä.

Polku seurasi aluksi hiekkaista ja soraista merenrantaa, ja oli aidattu rantaluonnon ja lintujen suojelemiseksi. Ennen Gåsörsuddenin niemeä polku kääntyi lounaaseen, sisämaahan. Tulliniemen ulkosataman rakennuksia ja varastoitujen tuontiautojen kenttä vilkkui välillä puiden lomasta. Infotaulussa kerrottiin kiintoisasti vaikkapa lepakoiden muuttoväylästä!

Näkyviin tuli "sotamuistoja": venäläisten miehittäjien 1940 ja vuosina heidän jälkeensä saksalaisten sotilaiden rakentamia puisia parakkeja. Saksalaiset olivat odottaneet noutavia laivoja. Sodan jälkeen 1948 - 1960-luvulle asti naisten työleiri! Talot olivat kokonaan tai puoliksi romahtaneita. Puita kasvoi lattian läpi, lieden savupiippu törrötti pystyssä, katto ja suurin osa seinistä puuttui tai niiden hatarat jäännökset lojuivat vinksallaan. Verkkoaita eristi talot luontopolusta. Kieltokyltti: "Pääsy kielletty!" Saastunutta maastoa.

Luontopolun laatu vaihteli: välillä leveää, suoraa, sopivan pehmeäpohjaista, nopeakulkuista. Sitten kapeaa, mutkittelevaa, epätasaista, juurakkoista, karkean soraista tai kivistä, tai kallion nyppylöillä pujottelevaa. Jäljessäni kulki koiraa taluttava seurue. Vastaani tuli tai takaa ohitseni kiirehti yksinäisiä vaeltajia tai pariskuntia, mukanaan joskus jalusta kameralle.

Infotaulu kertoi välillä: kävelty 1,9 km ja jäljellä 1,6 km päätepisteeseen Uddskatan, josta on käveltävä aivan sama (3,5 km pitkä) reitti takaisin. Luontopolulta oli lyhyt sivuhaara länteen Kalskärenin luotojen suuntaan, jossa kalliolla oli U-muotoisella nuolella merkitty kääntymispaikka. Vain poluilla sai kulkea, ympäröivä luonto oli rauhoitettu!

*****

Tunnin käveltyäni luontopolulla tulin Uddskatanin kallioiselle etelärannalle. Kuperat ja vaihtelevasti epätasaiset rantakalliot olivat minusta epämukavat kulkea talvisaappaissani, vaikka olivatkin sentään kuivat. Päätin jättää viimeiset runsaat sata metriä käymättä.

Kellon lähestyessä kahtatoista oli muita kulkijoita tullut yhä enemmän. Jotkut (naiset) tervehtivät vastaantulijaa, vastasin samoin. Katselin miten hyväkuntoinen urheiluasuinen nuori pariskunta loikki kiveltä ja kalliolta toiselle, enkä halunnut sekaan. Viivyin ja valokuvasin 15 minuuttia. Olin Suomessa niin etelässä kuin voin! (Tulliniemen luotsiasema aidatulla satama-alueella työntyy hiukan etelämmäs kuin Uddskatan!)

Lähdin paluumatkalle klo 11:50. Luin tarkemmin infotauluja, joita olin tullessa laiminlyönyt. Valokuvasin taloraunioita. Käväisin sivureitinkin päässä. Muita kulkijoita vaelsi yhä enemmän molempiin suuntiin. Kallioilla loikkinut urheilijapariskunta ohitti minut tietysti toiseenkin suuntaan. Gåsörsbuktenin merenrannalla oli pari lintuja kiikaroivaa pariskuntaa kamerat vakaasti jalustoilla.

Aidan toisella puolella, meren rannalla, kävelyltä kiellettyä luonnonsuojeluvyöhykettä pitkin vaelsi vastaani pariskunta puhuen keskenään venäjää. Kieltotaulut olivat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Saavutin luontopolun alkupisteen uudelleen noin klo 12:45. Suunnittelin ensin jatkaa suojelematonta merenrantaa pitkin pohjoiseen. Veneitä oli siellä rannoille vedettyinä. Sitten ajattelinkin kävellä helpommin tai varmemmin Lämmittäjänkatua pohjoiseen Kappelisatamaan. Siellä olisi nähtävyytenä ainakin Kappelin muistokivi?

******

Mutta muistinkin, että aioin käydä Hangon kirjastossa, joka sulkeutuisi lauantaina jo klo 14. Aioin myös hakea elokuvateatterin aulan kierrätyshyllystä eilen valitsemani 4 kirjaa, kunhan "Kino Olympia" avautuisi ennen klo 14 alkavaa päivän ensimmäistä näytöstä. Olin aikonut käydä Hangon Museossakin! Ja halusin kuunnella Markku Nummelinin esitelmän Hyvinkään-Hangon rautatiestä, kaupungintalon juhlasalissa klo 15.

Minulle tulikin kiire taittaa kilometrejä pitkin Esplanaadin jalkakäytävää itään kohti keskikaupunkia. Aika kului kellossa 5 tai 10 minuuttia kerrallaan, enkä koskaan ollut edistynyt niin paljon kuin toivoin!

Halmstadinkadun sillalla junaradan yli mietin miten pääsisin nopeimmin Vuorikadulle? Valitsin väärän reitin. Oikokatu mäkeä ylös kaakkoon. Tornikatu koilliseen. Vuorikatua pätkä takaisin luoteeseen, numeroon 11, Kino Olympia. Kävelin siis kiertotietä. Neljä kirjaa odottivat siinä vaihtohyllyn päässä, johon olin ne perjantai-iltana järjestänyt.

Sitten ehdin Hangon Kaupunginkirjastoon Vuorikadulla vasta kahdeksan minuuttia ennen sulkeutumisaikaa. Sielläkin oli kierrätyshylly, jota vain enää ehdin selailla, löytämättä kuin yhden huonokuntoisen Nero Wolfen (joka sekään ei sitten edes ollut Rex Stoutin itsensä kirjoittama, vaan Robert Goldsboroughin). Kirjasto näytti oikein runsaalta, siistiltä ja tilavalta. Ulko-ovi avautui liiketunnistimella, kättä näyttämällä.

*******

Kävelin Hangon historiallisen pääkadun Bulevardin läpi. Viimevuotisen yöpaikkani "Hotelli Bulevardin" ovessa luki lapussa: "Suljettu väliaikaisesti". Tilalle oli kuitenkin tulossa uusi Omena-hotelli, ilman aamiaishuonetta, joka jaettaisiin useammiksi makuuhuoneiksi.

Katselin tyhjän Hangon kauppatorin ja linja-autoaseman lasikatoksen, jossa ei ollut aikatauluja sen paremmin kuin juna-asemallakaan oli ollut. Kolme Hangon Kirjapäivien mainosta oli kuitenkin liimattu lasiseiniin!

Kävelin Korsmaninkadun lounaispään Länsisatamaan asti ja sitten Satamakatua itään. Pysäköintialueen eteläpuolella näin lepotasantein kolmeen jaksoon jaetut rautaportaat korkealle mäelle, "Kuningatarvuorelle"! Kiipesin sinne. Jonkin ajan päästä joku nainenkin kapusi ylös.

Kuningatarvuorelta avautui näköaloja, parhaimmillaan koilliseen Itäsatamaan (puisine makasiineineen) ja ylemmäs niiden taakse kirkolle, punaiselle vesitornille ja keskikaupungille. Luoteissuuntaan saattoi katsella rahtilaivaa laiturissa Hangon Länsisatamassa. Viheraluetta oli varustettu lankkuteillä ja puusilloilla. Etelämpänä kohosi rautahäkkyränä näkötorni, nimeltään "Myrskytorni"? Tätä en ollut tiennyt! Hauskaa että löysin!

Kuningatarvuoren itäreunaa oli hankolainen kiviyhtiö Granit Oy louhinut ennen. Näkymänä oli nykyisin komea kallioleikkaus, kuten Turussa Korppolaismäessä Aurajoen rannalla.

Itäsatamassa ei ollut vielä maaliskuussa yhtään venettä laiturissa. Sataman kahvila vuokrasi pieniä katolla ja seinillä varustettuja mopoautoja, kenties veneistä maihin nousseille? (Hinnasto: 2 tuntia 25 euroa, 4 tuntia 35 euroa, koko päivä 60 euroa.)

Kaupungintalon Kirjapäivillä klo 15 Junaharrastaja Markku Nummelin kertoi puoli tuntia tuoreesta Hangon rautatie -kirjastaan ja lupaili VR:n puolesta, että juuri sähköistetylle Karjaan ja Hyvinkään rataosuudelle tulee myös henkilöjunien liikennettä! Junat eivät kuitenkaan pysähtyisi vainhoilla väliasemilla, kuten Nummelassa. Kuulijoita arvioin salissa olleen noin 40 henkilöä.

********

Nepalilainen ravintola Esplanaadilla oli suljettu, mutta "Avataan taas kesällä!" Lähin vaihtoehto oli Hesburger S-Marketin talossa Asema-aukiolla.

Ajelimme Tvärminnessä klo 16:50-18:20, Appelgrenintieltä Täktomintietä itään. Kävelimme edestakaisin kilometrin pituisen luontopolun Högholmen-saarelle. Reitti näytti parhaalta ilmakuvassa pysäköintialueella. Ensin polku mäntymetsän läpi, sitten kahden lankun levyistä pitkospuutietä, pitkin hiekasta kasautunutta matalaa kannasta, korkealle kohoavaan pikku saareen, jonka rantaa kiersi polku etelään näköalapaikalle. Tvärminnessä oli nimetty teitä Juhani Aholle ja Venny Soldan-Brofeltille, joilla oli ollut siellä kesämökki.

*********

Sunnuntaina 23.3.25 kävelin aamulla rantoja pitkin. Rantakadun puistossa kerrottiin kuudella isolla informaatiotaululla hyvin Hangon historiasta monin kuvin. Katsoin Itäsataman punaisten puumakasiinien takana kivimakasiinia, jossa Hangon Museo oli ennen toiminut. Nyt siellä oli taidegalleria. Kaupunki aikoi myydä tilat, mitä suunnitelmaa vastaan kuvataiteilijat keräsivät allekirjoituksia adressiin Kirjapäivillä.

Olinko ennen kiertänyt Tehtaanniemen rantoja pitkin? En muistanut. Rantaan avautuivat näköalat kylpylähotelli Regatan uusien rakennusten ikkunoista. Kävelytie kulki pätkinä avointen kallioiden välillä. Penkkejäkin oli tarjolla istumiseen, kuten Hangossa hyvin muuallakin, jopa Tulliniemen luontopolunkin varrella.

Kuljin Merikatua ohi Siirtolaismonumentin ja Vapaudenpatsaan pitsihuvilaiselle Appelgrenintielle. Hotellivieraita meni portista d'Angleterren pihaan. Pääsisikö Uimarintietä tai Stormvägeniä rantaan ohi talojen?

Kuuluisan Hangon Casinon rantapuolella näin yllättäen Bambin näköisen kauriin loikkivan yli avonaisen Kylpylänpuiston! Samassa rannalla kytkemättömänä ollut koira säntäsi huippuvauhtia jahtaamaan kaurista! Isäntä juoksi koiransa perässä puhaltaen vähän väliä kimeään pilliin ja huutaen turhaan: "JURI! TAKAISIN! JURI!" Koira ei piitannut vähääkään. Kauris, koira ja isäntä katosivat peräkkäin Puistovuorten metsään, enkä nähnyt heitä enää koskaan.

Vaeltelin itsekin Rakkaudenpolkua ja puisia portaita Puistovuorille. Siellä kohtasin turistien lapsiperheitä. Hiidenkirnut jäivät huomaamatta, mutta olen jo nähnyt niitä mm. Askolassa. Levein kävelytie vaikutti vanhalta kivetyltä tykkitieltä, alueella oli ollut sotavarustuksia. Palasin tenniskenttien ohitse ja ylitin Appelgrenintien Parkdammen-puistoon.

**********

Kävelin Koulutietä ja Korsmanninkatua itään, ohi rautatien seisakkeen! ja yli Appelgrenintien tasoristeyksen, jossa toimivat puomit ja liikennevalot. Koillispuolella junaradan laidalla oli kookas keltainen tehdasrakennus, joka oli kuulunut "Hangon Keksille" vuoteen 1940 eli Neuvostoliiton miehitykseen asti. Seinää koristi kuuluisa, silmät sikkaralla naurava keksin-pyöreä kuu-naama, josta on tullut sanonta: "Nauraa kuin Hangon Keksi!" (Niin sanottiin vielä luokkatoveristani "Tepa" Jakobsonista 1970-luvulla Espoossa.)

Österlångbergen oli erikoinen iso luonnonpuisto keskellä omakotiasutusta. Kenties huonoa rakennusmaata, sekaisin suota, paljaita kallioita ja louhikkoa? Yritin puistoon jo Panimokadulta (Bryggaregatan), mutta tonttien välisellä vapaalla kaistaleella luki "Pääsy kielletty"! Menin pohjoisesta Kapteeninkadulta. Pikkupoika näytti isälleen taitojaan jyrkkien kalliorinteiden kiipeilijänä. Metsän keskelle oli rakennettu pelikenttä. En luottanut pääseväni kinttupolkua Perämiehenkadulle (Styrmansgatan) vaan palasin Kaptensgatanille, jota loppuun asti länteen. Harjakattoisia puolitoista-kerroksisia omakotitaloja. Joitakin oli rumasti laajennettu epämuodostumalla, yksikerroksisella "elintasosiivellä".

Kävin Tiilitehtaan puistossa saakka, aioin Tiilitehtaantietä Hangonkylään asti. Mutta huomasin ajan kuluneen nopeasti! Kello 13:30 minulle tulikin kiire Hangon Museoon, jotta ehtisin myös Kirjapäiville klo 15 kuulemaan dekkaristi Matti Remestä.

Kävelin Hangon Haagankatua ja sitten kävelypolkua koulun ohi Haaganpuistoon, jonka poikki viistosti Linjakadulle. (Helsingin Haagassa olen asunut.)

***********

HANGON MUSEO (Pitkäkatu 17) oli vuonna 2024 muuttanut Linjakadun kulmaan, Mannerin Konepajan yhteen vanhaan tehdasrakennukseen. Edelliset vuosikymmenet museo oli ollut Itäsataman pienessä kivimakasiinissa.

Pitkäkadun puoleisessa tyylikkäässä talonpäädyssä oli ovi ainakin museon toimistoon, mutta nuoli näytti vasemmalle kohti verkkoaidan avointa porttia sisäpihalle. Siellä oli epämääräinen ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta jonka jälkeen edempänä sisäpihalla luki "Pääsy kielletty!" Mietin klo 13:45 avaanko pihaoven vai palaanko kokeilemaan katuovea tai sen ovikelloa?

Runsasviiksinen keski-ikäinen mies saapui sisältä avaamaan pihaoven. Hän ei sanonut mitään, mutta kysyin, pääseekö tästä museoon? Hän vastasi yksisanaisesti myönteisesti. Tuulikaapissa näin varastoituna Museota mainostavan "standin", kaksiosaisen harallaan seisovan mainostelineen, jota ei ollut laitettu ulos museon aukioloajaksi sunnuntaina klo 11-16.

Kävelimme myyntitiskille. Näytin Museokorttini lukulaitteelle. Mies luki pitkään tietoja, jotka kortinomistajasta tulivat näkyviin tietokonenäytölle. Museossa ei ollut muita eikä sinne tullutkaan ketään, tuskin oli käynytkään.

Lipunmyyjän selän takana oli väliseinämä, jonka takana olivat museon kokoelmat pienen yksiön kokoisessa näyttelytilassa, ehkä 4m x 7m = 28 neliömetriä. En hämmmästynyt, koska olin lukenut internetistä "8 kuukautta vanhoja" kävijöiden arvosteluja viime vuodelta 2024. Museo oli keskeneräinen muuton jäljiltä! Mutta luulin, että sitä olisi talven aikana jo laajennettu? (Ilmeisesti kesän näyttelyt avautuvat toukokuun puolivälissä).

Seinillä oli maalattuja kuvia entisajan pienestä Hangosta ja aikoinaan kuuluisista hankolaisista. Oliko Korsman, jonka kadulla asuin, laivanvarustaja tai merikapteeni? Oliko Nycander, jolle oli myös nimetty katu, ollut upseeri, jonka vaimo oli kaupingin hienoin rouva? Lasivitriinissä oli asiakirjoja ja Hangon aseman pienoismalli. Itsekseen seisoskeli ihmisen kokoinen majakan pienoismalli. Hankolaiset olivat asuneet maakuopissakin! Engelsmannit olivat polttaneet Hangon Krimin sodassa 1853-56, jolloin "se Oolannin sota oli kauhia!"

Kävelin eteenpäin viereiseen valtavaan tyhjään tehdassaliin, koska näin siellä veneen perävaunussa. Se ei tainnut olla museoesine, vaan jonkun kesäinen kulkuväline. Muuta ei näkynyt, en kävellyt pitemmälle tyhjyyteen. Opasteita tai kieltoja ei ollut.

Lipunmyyjä ei sanonut mitään retkestäni. Yleensä museoväki neuvoo tai sanailee mielellään jotakin. Kuvittelin virkailijan palkkatuella työllistetyksi tai harjoittelijaksi, aiemmin pitkäaikaisesti työttömäksi joutuneeksi keski-ikäiseksi teollisuuden duunariksi. Ehkäpä hän olikin ruotsinkielinen, eikä mielellään halunnut joutua puhumaan koulussa vaikeasti väkisin opiskeltua suomen kieltä.

Näyttelyn hitaaseen katsomiseen meni 15 minuuttia. Ulko-oven viereisellä seinällä oli lisäksi pöydällä ja hyllyllä runsas museokaupan valikoima kirjallisuutta Hangosta (sekä esineitä matkamuistoiksi). Selasin kirjoja toiset 15 minuuttia! Opin, että Jeja Roos oli ollut opettaja ja kunnallis-vaikuttaja, hänellekin oli nimetty katu, jolla olin kulkenut vuosi sitten. Ajattelin, että voisin lukea ainakin jonkin kirjan Hangon historiasta, jos löytäisin siihen aikaa? Huudahdin lipunmyyjälle "Kiitos" poistuessani ulko-ovesta ja hän vastasi samoin.

************

Kävelin reittiä Pitkäkatu - Raatimiehenkatu - Esplanaadi - Halmstadinkatu (silta junaradan yli) - mäkeä alas - Vuorikatu! Nyt osasin suoraan, toisin kuin vielä eilen. Poikkesin 3. kerran elokuvateatteri Olympiassa, johon ei ollut tullut uusia kierrätyskirjoja. "Lumikki" -elokuva veti sisään paljon lapsiperheitä ja tyttöporukoita.

Kirjapäivillä klo 15:00 graafikko Matti Remes alkoi kertoa Hanko-aiheisista Ruben Waara -dekkareista, joita oli kirjoittanut jo 13 kpl. (Luin ensimmäisen). Juha Roiha haastatteli. Aluksi kolmasosa puolesta tunnista kului "Rikos Hangossa" -televisio-sarjan ruotimiseen, kunnes kireä nainen takarivistä keskeytti: "Puhutaan jo KIRJOISTA! Alkoi ärsyttää..." Remes kertoi kirjoittavansa uutta tekstiä vain kaksi tuntia päivässä, sitten turtuu, eikä keksi enää uutta. Aiemmiin kirjoitettua voi aina editoida. (Kalle Päätalo ei kuulemma kirjoittanut "tiiliskiviään" kuin kolme ja puoli liuskaa päivässä!)

Remes sanoi alkavansa kirjoittamisen tietämättä vielä kuka on lopulta murhaaja? (Enid Blyton kirjoitti samalla tavalla). Hanko-dekkareissa on vain yksi murha kirjaa kohti, etteivät kaupunkilaiset loppuisi kesken. (Agatha Christiellä oli kolme murhaa pikkukylässäkin). Lyhyet virkkeet Remeksellä ja kaikki kirjat suunnilleen saman pituisia, "kun enempää ei päähän kerralla mahdu". Sitten Kirjapäivät päättyivät sunnuntaina klo 15:30.

***

Hangosta enemmän blogissani vuosi sitten: 2024 Huhtikuussa:

811. Hangossa: 1973, 1994, 1996, 1997 ja 2024

.


832. Kino Olympia (105.sali) HANKO 2025

Vietin kolme päivää Hangossa. Hotellihuoneessani junaradan varrella (Korsmaninkatu 46) ei ollut televisiota, joten "Kino Olympian" (Vuorikatu 11) elokuvamainokset houkuttelivat: perjantaina (21.3.2025) klo 19:30 "September 5", lauantaina klo 14 "Kurkien äiti", klo 16 Pasolinin "Haukat ja varpuset", klo 19:30 "Becoming Led Zeppelin", sunnuntaina Disneyn uusi näytelty "Lumikki".

Paljon valinnanvaraa Hangossa! Takavuosina, kun vielä painavia filmikeloja tarvitsi kuljettaa kaupungista toiseen, Kokkolassa esitettiin koko viikko kahta filmiä: "Kosto" ja "Italialainen kosto", enkä katsonut kumpaakaan. Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden päivillä olen monta kesää halunnut Tervakallion leirintämökistä elokuviin, mutta valittavana on ollut vain lastenfilmi tai jokin kotimainen sarjakomedia "Luokkakokous 3".

"B+B Korsmanista" oli noin 700 metrin kävely Olympiaan, reittiä Tarhakatu lounaaseen, Ratakatua luoteeseen ja mutkan jälkeen lounaaseen, sitten Vuorikadun kävelypätkää kaakkoon. Perjantai-ilta oli hiljainen lukuunottamatta neljän pojan jengiä, joista joku yritti tunkeutua puuaidan portista pihalle, mutta jatkoi matkaa, kun portti oli lukittu.

Iltakävelyllä ollut pariskunta katseli elokuvamainokset, mutta jatkoi luoteeseen. Pikkukaupat olivat kiinni. Maaliskuun ilta oli valoisa klo 19, mutta kylmä kevät. Vartiovuorella Vuorikadun yllä kirkontorni ja Hangon tunnusomainen punainen vesitorni.

Teatteriin saattoi varata internetissä paikat etukäteen, mutta kaikkiin filmeihin oli vapaana 150 paikkaa, paitsi Lumikkiin 148. Olisimmeko ainoat katsojat, kun olimme ainoat kadullakin?

*

Avasimme Olympian ulko-oven. Aulassa oli muutama pöytä, tuoleja ja penkkejä, "tilaa enintään 30 hengelle". Neljän naisen seurue jutteli peräpöydän äärellä, yksi muisteli olleensa Munchenissä 5. syyskuuta 1972, juuri kun palestiinalaiset tekivät terrori-iskun Kesä-Olympialaisiin!

Liput maksoivat 13 euroa, ei ollut numeroituja paikkoja, mutta luki "Sali 1". Kaverini osti kupillisen teetä, kun oli vielä vartti odotusaikaa. Minä katselin ilmaisia kierrätyskirjoja, joita oli parissa kärryssä kummassakin kaksi hyllyä täynnä, ehkä jopa sata kirjaa, enimmäkseen sidottuja tiiliskiven paksuisia jännitysromaaneja, kuten Ilkka Remestä, hyväkuntoisina. (Lisäksi peränurkassa oli kiinteä korkea hylly, jossa oli vain kahvilassa luettaviksi valikoituja kirjoja.)

Poimin hyllyn päähän neljä minua kiinnostavaa: 1) kuvitetun taskukirjan "Maskinen genom tiderna", 256 sivua, pyramideista transistoreihin ja mikropiireihin, kellokoneistoista tuuli-, vesi- ja höyrymoottoreihin. 2) eteläafrikkalaissyntyisen sähköautotehtailijan elämäkerran vuodelta 2015, 3) Tarzanin, 4) DVD-elokuvan Olof Palmesta. Minulla ei ollut kassia, ajattelin poimia kirjat mukaani vasta elokuvan jälkeen poistuessani.

**

Aulan keskellä oli säilytetty tunnelmallinen puinen lipunmyyntikoju, mutta liput myytiin kahvilan tiskiltä. Seinustalla oli vanhoja elokuvajulisteita, vanha elokuvakone, virvoitusjuomien lasikaappi, ovet käymälöihin, sekä leveät portaat yläkertaan.

Kello tuli 19:30, mitään ei tapahtunut. Nousimme portaat toiseen kerrokseen, Siellä oli avoin takaovi eteenpäin laskeutuvaan katsomoon. Lippuja ei tarkastettu. Noin 15 penkkiriviä, joista kullakin noin 10 kaunista punaista nojatuolia. Viimeisillä riveillä istui muutama hminen.

Laskeuduin riville kolme asti. En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tähyillä postimerkin kokoista kuvaa takariviltä "15" asti (elleivät ole treffeillä rakastetun kanssa). Haluan nähdä elokuvan elämää suurempana eikä yhtään pienempänä. Penkkini nojautui eri asentoihin, pystynpään tai lepäävämpään.

***

Elokuva "September 5" kertoo Olympian kisojen 1972 amerikkalaisista television urheilutoimittajista ja -kuvaajista sekä heidän saksalaisesta naistulkistaan. He selostavat ääneen juuri suomalaisen juoksijan Lasse Virenin voiton 10 kilometrillä!

Urheilutoimittajat joutuvat uuteen tilanteeseen todistaessaan palestiinalaisten terroristien hyökkäystä Israelin olympiajoukkueen kimppuun. Kun he välittävät maailmalle reaaliaikaista kuvaa, jossa erikoisjoukot saartavat mm. katolta terroristien miehittämää rakennusta, heille tulee mieleen: katsovatko terroristitkin televisiota?

Toimittajien kiireinen työ näyttäytyy tässäkin elokuvassa katsojille hyvin kaoottisena. Ihmisten toivo ja epätoivo vaihtelevat. Kaksi juutalaista on surmattu heti, yhdeksän on panttivankeina, selviääkö yksikään elossa? Länsi-Saksan sisäministeri Hans-Dietrich Genscher (1927-2016) yrittää tarjoutua panttivangiksi israelilaisten sijasta.

****

Elokuvan lopputekstit klo 21 katsottiin vielä pimeässä, kuten aina pitäisikin. Sitten vasta kattovalot sytytettiin. Kuvittelin, että salista olisi poistuttu takaa samaa reittiä kuin oli tultukin eli lämpiön kautta (ja olisin saanut 4 kirjaa mukaani)?

Liput myynyt nuori mies saapuikin avaamaan elokuvanäyttämön vasemman alakulman vierestä poistumisoven, joka vei tuulikaapin läpi suoraan talon sisäpihalle. Ulkona oven takana oli varsin pimeässä kolme porrasaskelmaa alas, jotka voisivat yllättää vaarallisesti. Pihalta oli kulkutie etelään Tornikadulle, joka oli Vuorikadun poikkikatu.

*****

Kävin Olympiassa uudelleen lauantaina klo 13:55, jolloin hain perjantaina valitsemani kierrätyskirjat ensimmäisen hyllyn oikeasta reunasta, johon olin ne jättänyt. Aulassa näytti olevan paljon yleisöä, naisseurueita, menossa "toiveuusintana" esitettävään päivänäytökseen "Kurkien äiti", joka kertoo Iranissa vuosikymmeniä eläneestä suomalaisesta naisesta Ellen Vuosalosta.

Poikkesin Olympiassa myös sunnuntaina ennen "Lumikin" päivänäytöksen alkua. Silloin ulko-ovet kävivät tiuhaan: yhtäältä saapui lapsiperheitä, toisaalta nuorten naisten seurueita! Lähellä Vuorikadun eteläpäässä oli Kaupungintalon Juhlasali, jossa järjestettiin samaan aikaan Hangon Kirjallisuuspäivät 22.-23. maaliskuuta. Matkan varrella Vuorikadulla oli Kaupunginkirjasto (auki lauantaina klo 14 asti), jossa sielläkin oli kirjojen kierrätyshylly, mutta jonka kirjat olivat huonompikuntoisia kuin elokuvateatterin.

Matkatoverini katsoi lauantai-iltana klo 19:30 elokuvan "Becoming Led Zeppelin", jonka pääyleisö koostui keski-ikäisistä tai vanhoista miehistä, täydennettynä harvoilla nuorilla. Filmissä soivat yhtyeen kaksi ensimmäistä LP-levyä ja haastateltiin Jimmy Page, Robert Plant ja John Paul Jones, sekä kuultiin nauhalta rumpali John Bonhamia (1948-1980). Heavy-musiikin kärkiyhtyeet 1970-luvulla olivat kai: 1) Led Zeppelin, 2) Deep Purple, 3) Black Sabbath, 4) Uriah Heep.

******

Hangon "Kino Olympia" on minulle 105. elokuvateatteri, jossa olen käynyt, ja Suomen eteläisin! Edellinen 104. oli "Kino Regina" Helsingissä. Minulle pohjoisin oli Sodankylän Elokuvajuhlien "Kino Lapinsuu". (Ivalon "Kino Kaarre", sen edeltäjä "Aslak" sekä "Utsjoen kunnankino" ovat näkemättä.)

Helsingissä minulta on näkemättä ainakin seuraavat elokuvateatterit:

Kino Konepaja Vallila, 55 istuinta (2024)

Kino Kulttuurimylly Myllypuro (2023)

Kino Punavuori, 2 salia x 30 tuolia (2020)

Kino Riviera Kallio, Harjukatu 2 (2016)

*******

"September 5" oli 605. elokuvateatterissa näkemäni filmi. Olen viime vuosina katsonut DVD-tallenteita itselleni mieluisimmalta 1960-luvulta. Viimeksi esim: "Kaikista kapinallisin / The Loneliness of the Long Distance Runner"(1962) Tony Richardson.3/25 = maaliskuussa 2025.

Edelliset leffakäynnit:

605. "September 5" (2025) Fehlbaum (Kino OLYMPIA, Hanko) 3/25

604. "Apprentice" (Trump) (2024) Ali Abbasi (Kino MYYRI) 10/24

603. "Aalto" (Alvar, Aino) (2020) Virpi Suutari (Kanneltalo) 3/24

602. "Viimeinen vuoro / Last Bus" (2023) McKinnon (ENGEL 1) 12/23

601. "438 Dagar" (2019) Ganslandt (Vuosali) 2/23


600. "Spencer" (2021) Pablo Larrain (Sellosali) 12/22

599. "Liberty"+2 (1929) Laurel & Hardy. "Big Business" (REGINA) 12/22

598. "Drive My Car" (2021) Hamaguchi Japan (Kanneltalo) 11/22

597. "Belfast" (2021) Branagh (Sellosali) 11/22

596, "Edie" (2017) 83v-Moore. Simon Hunter, UK (Vuosali) 10/22

595. "Puhelin / Telefon" (1977) Don Siegel USA (REGINA) 8/2020


********

Elokuvateattereista aiemmin tässä blogissa:

682. Kino Regina, 104) sali. vuonna: 2020: syyskuu

665. Salit 103) Itis, 102) Mariella.     2019: elokuu

658. Elokuvateatterit 101) Sellosali. 2019: elokuu

ym. ym.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2025

831. Soininvaaran pyörätie Nizzaan

Osmo Soininvaaralle tarjottiin vuonna 2007 Ranskan Nizzasta asuntoa ja työhuonetta kirjan kirjoittamiseen. Soininvaara varasi toukokuun kalenteristaan, mutta ei lentänyt nopeasti Välimeren rannalle, vaan ajoi sinne polkupyörällä 3395 km 31 päivässä. (Perillä Nizzassa hän ehtikin sitten olla vain pari päivää ennen paluulentoa takaisin Suomeen!)

Kuntabongarina minua kiinnostavat matkareitit. Miten monta yöpymistä eri kaupungeissa ja miten monen paikkakunnan halki reitti kulki? Ainakin 10 valtiota reitillä: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Itävalta, Saksa, Sveitsi, Italia, (Monacon ohi), Ranska.


* Ensimmäinen matkaviikko:


PERJANTAI: Lautalla Helsingistä Tallinnaan. Polkupyörällä etelään kohti Pärnua. Maisemana tyhjenevä maaseutu. Ruokailupaikkana sateessa: 

1) MÄRJAMAA: "Kaupunki oli varsinainen aikamatka 1900-luvun alkuvuosille. Rähjäisyydestään huolimatta tyylikkäästi rapistuneet puutalot."

2) PÄRNU yöpymispaikka. (1. päivän ajomatka 135 km)


LAUANTAI: Edelleen Via Balticaa etelään. Ennen Latvian rajaa vanhalle Riian tielle. EU-asfaltti vaihtui paikalliseen rosoiseen, mikä hidasti. Tie kulki kiertämättä asutuksen läpi. Suhteellisen suoraan etelään, mutta seuraten kauniisti maaston korkeuseroja, vältellen mäkiä. Kulttuurimaisemaa hevoskärryjen ajalta. Paluu päätielle LATVIAN rajanylityspaikkaa varten. Valtioraja näytti erottavan kaksi kylää toisistaan.

3) SALAGCRIVA, kalastajakylä. Turisti-infosta hotellivaraus etelämmäs:

4) SAULKRASTI, vahingossa ajo ohi hotellin, joka oli keskellä aidattua puistoa. Hotellissa illalla venäjänkielisen nuorison uhoa, kun veljesmaa Serbia voitti Euroviisut. Toukokuu 2007. (Päivämatka 141 km)


SUNNUNTAI: Hotellin niukka aamiainen, 3 leipäpalaa, 2 makkarapalaa, juustoviipale, muna, majoneesi.

5) RIIKA. Pasta-ateria vanhankaupungin torilla. Piparkakkutaloja. Vaikeaa löytää ulos kaupungista.

6) BAUSKA, myöhään. Rähjäinen hotelli, kuin Suomi-filmin matkustajakoti. Kylmä huone, tulpaton lavuaari, pyykki. Yö maksoi 35 euroa. Ei juuri muita asiakkaita. Päivän ajomatka 116 km.


MAANANTAI: LIETTUAAN. Tie pikkukylään päättyi peltoon, tien jatke oli otettu viljelyskäyttöön. Oikea tie Birzaihin osoittautui surkeaksi: kuoppainen, upottavaa hiekkaa, isoja irtokiviä, aikaa tärvääntyi.

7) BIRZAI (15'000 as.) Ainoa löytynyt ravintola kuin 1960-luvun kansakoulun ruokala. Kielimuurin vuoksi: "Otan samaa kuin edellinen asiakas!" Siispä tuli suolaisia lettuja ja smetanaa, maksoi 1,5 euroa.

8) VABALNINKAS, kuvaustauko: ihastuttava kylä, keskusta yksikerroksia puutaloja yhtenä rivitalo-pötkönä.

9) PANEVEZYS. klo 21. Neuvostoajan arkkitehtuurin "puoluehotelli": "Betonissa 2 osaa sementtiä, 1 osa mikrofoneja." Ei lämmintä vettä. Huone maksoi 24 euroa. Muutoin viehättävä kaupunki, ruutukaava, toreja, Hämeen Vesijärven Lahtea isompi. (4. päivän ajomatka 126 km)


TIISTAI. Hiljaista vanhaa päätietä Nevezis-joen vartta Kaunasiin, kohtalaisen suoraan kulttuurimaiseman ja kylien läpi. Kauniisti kumpuilevaa maastoa. Pysähdys pikkukylässä. Viljava maaseutu, valtavia peltoja. Illemmalla rakastavaisia autoissa jokea katsomassa.

10) KAUNAS, vanhakaupunki. Hotelli täysi, toinen suljettu, kolmas turhankin tasokas pyöräilijälle. Kiinalainen ravintola. (5. päivämatka 117 km.)


KESKIVIIKKO. Kaunasin ydinalueet koristeellisia kuin vanha-Tallinna, mutta ilman mäkiä. Jokainen talo kuin taideteos. Restauroitu keskusta, etäämpänä ränsistyneet talot. Iltapäivämatka vain 57 km Puolaa kohti, Kaliningradin ja Valko-Venäjän välillä.

11) MARIJAMPOLE klo 18. Matalia kerrostaloja. Uuden kauppakeskuksen takana mukavanoloinen hotelli.


TORSTAI. 30 km:n ajo PUOLAAN. Tie Puolassa oli merkitty kartassa kauniiksi - ja olikin. Tie seuraili kumpuilevaa viljelysmaata. Läpi suojelumetsän, jossa asuu susia.

12) AUGUSTOW, ensimmäiseen hotelliin 1 km ennen keskustaa. Keskustassa olisi vähän kalliimpaa. Täytyi syödä hotellissa. Sosialismin perinne: piti ostaa illallislipuke ja valita 3 hintaluokasta näkemättä mitä eri hinnoilla saisi? Kallein 9 euroa: lohta, salaattia. (7. päivämatka 107 km)


** Toinen viikko alkaa:


PERJANTAI. Ulospääsy kaupungista tuskallista, sekavat tienviitat. Raskas liikenne ohjattiin kiertämään kaupunki? Tyhjempää tietä kohti Varsovaa, rekat toista tietä. Tauko: Kyläkirkon pihalla ei ollut penkkejä. Lehmiä laidunsi kaikkialla, niillä oli esteetön pääsy tielle! Illansuussa kyläläiset kerääntyivät istuskelemaan tien varsille katsomaan ohi kulkevaa liikennettä. Olivatko TV-ohjelmat huonoja?

13) LOMZA, hotelli ja pihvi. (8. päivämatka 119 km).


LAUANTAI. Hevoskärryjä. Välillä viivasuorakin tie.

14) NUR. Nurin kaupungissa kebab-ateria.

15) MINSK MAZOWIECKI (lyh. Minsk Maz.) Kerrostalovaltainen kaupunki, ruutukaava. (päivämatka 131 km)


SUNNUNTAI. Liikenneruuhka: väkijoukot jumalanpalveluksiin. Hautausmaat keskellä kyliä. Reitti Veiksel-joen vartta. Tie kaukana joesta. Laakso on pettymys, koska ei ole syvä eikä kapea. Alkaa viikko ylämäkeä, joka aluksi loivaa.

16) PULAWY, 50'000 asukasta. "Insinöörien suunnittelema kaupunki", keskustassa puisto liikenneympyränä, eikä ole toria. (10. päivämatka 136 km)


MAANANTAI. Kylät alkavat muistuttaa Keski-Eurooppaa, on vauraampaa kuin ankeassa Koillis-Puolassa. Torit keskeisiä, piparkakkumaisia koristeellisia taloja. Mustaherukka-viljelmiä. Kielitaidoton osasi tilata vain pizzan tai hampurilaisen, joka olikin kuin lihapiirakka. Kaikkialla kukkasilla koristeltuja ristejä, miljoona kpl? Ohitetaan seuraavia paikkoja: 17) LAZISKA.

18) ANNOPOL.

19) ANTONIOW.

Eksyminen ajamaan kaakkoon eikä etelään. Kavahdettu lossi ei olisi ylittänytkään Veikseliä, vain sen sivujoen San-joen.

20) STALOWA WOLA, hotelli ja ravintola. (Päivämatka 126 km)


TIISTAI. Eilisen harhautumisen vuoksi vasta tänään klo 10:30 tavoite-kaupunkiin:

21) TARNOBRZEG, 50'000 as. Veikselin varrella. Viehättävä ja kiintoisa. Laaja jalankulkualue, tori taikka puisto. Kaikki varjon penkit varatut jo. Internet-kahvila.

Maaseudulla mies, hevonen ja aura kyntämässä.

22) TARNOW. 120'000 as. Vanha linnoituskaupunki. Kaunis kuin karamelli. Siellä asui 20'000 juutalaista ennen sotaa. Säilyi sodassa ehjänä. Puola kaunistuu mitä etelämmäs ajaa. Hotelli**** Bristol, huone vain 119 slotia? nineteen vai ninety? (30 euroa). (12. päiväajo 121 km)


KESKIVIIKKO. - Aamulla maksaessa hotellihuoneen hinnaksi tulee sittenkin 190 slotia (48 euroa)! Maisemat ovat muuttuneet vuoristomaisemmiksi, vaikka vasta 300 metrin korkeudessa ajetaan.

23) NOWY SACZ. Keskellä vuoriston laaksoa. 80'000 as. Kauniita kortteleita. Kaksi hotellia täysiä, kolmas 3 km keskustasta. Päivämatka 71 km.


TORSTAI. Ensimmmäinen vuoristotaival. Karpaattien solan huippu 450 m. Puolasta SLOVAKIAAN, jossa maalaiskylät erilaisia. Talot 1-kerroksisia, rivitalomaisesti kiinni toisissaan.

24) POPRAD. Hieman "sosialistista realismia" arkkitehtuurissa. Talviurheilukeskus täynnä hotelleja, monet täysiä. Kaupungin laidalta löytyi hotellihuone. (14. päivämatka 91 km.)


*** Kolmas viikko alkaa:


PERJANTAI. Reitti kulkee nyt Slovakiassa suoraan LÄNTEEN. Tie seuraa jokea tai puroa. Metsä jyrkillä rinteillä synkkää ja tiheää. Näkyi myös korkeita lumihuippuisia vuoria. Apteekki ei ole slovakiaksi mikään Apotheke vaan - Läkaren! Matkan varrella:

25) STRBA.

26) LIPT. MIKULAS.

27) RUZOMBEROK. Gasthaus-tyyppinen viihtyisä hotelli, jolla vain muutamia huoneita ravintolan yläkerrassa. Huone maksoi vain 12 euroa! Päivämatka 97 km.


LAUANTAI. Vah-joen vartta alas. Syvässä ja kapeassa kanjonissa vierekkäin tai jopa päällekkäin joki, tie ja rautatie.

28) ZILINA. Kerrostalovaltainen, mäkinen kaupunki jokien risteyksessä, 85'000 as. Vaikea löytää tietä ulos kaupungista. Syrjäisellä varastoalueella teinipoika tuli tarjoamaan maksullista seksiä ja vaikutti aggressiiviselta. Matkan ainoa uhkaava tilanne.

29) BYTCA. Majapaikka näytti siirtolaisille tarkoitetulta ja oli kuulemma "täysi". Neuvottiin 20 km eteenpäin:

30) POVASKA BYSTRICA. Hotelli Manin, neon-valomainos. Ei löytynyt vastaanottoa, vain kauppoja. Hotelli olikin mennyt äskettäin konkurssiin. Paikalliset neuvoivat pensionaatin kilometrin päässä. Huone maksoi 22 euroa. Jokivarren maisemat kauniita. Slovakian köyhyys ei näy, talot hyvässä kunnossa, kelvollisia ravintoloita. 117 km.


SUNNUNTAI. Vah-jokea on pengerretty ja osa siitä on valjastettu sähköntuotantoon. Laakso avartui kilometrien levyiseksi tasangoksi.

31) PIESTANY. Lomakeskus joen varrella: terveyskylpylöitä. Paljon pieniä hotelleja. Omakotitalon kokoinen pensionaatti, jossa 10 huonetta. Ravintolan etsintä, löytyi: kaikki muut asiakkaat olivat pohjoisafrikkalaisia siirtolaisia, joista osa poltteli vesipiippuja. (17. päivämatka 89 km)


MAANANTAI. Tylsää peltomaiden halkomista.

32) TRNAVA. 70'000 as. Kaunis historiallinen kaupunki. Asuttu jo kivikaudella. Merkittävä kauppapaikka keskiajalla. Matalia, kauniisti rapattuja taloja sekä jokin iso betonirumilus, ehkä teatteri tai konserttisali. Satoi. Bussipysäkeillä Slovakiassa rumat tilavat katokset.

33) BRATISLAVA. Leveä päätie eristää kaupungin Tonavasta (vähän kuin Jyväskylässä.) Yö reppuselkäisten turistien kansoittamassa hotellissa kauppakeskuksen 5. kerroksessa. Lähitienoon halvin kaiketi, mutta tuplasti kalliimpi kuin aiemmat Slovakiassa. Tilava, erikoisen muotoinen ullakkohuone maksoi 65 euroa. Vain mitätöntä ruokaa turistikadulla. 116 km.


TIISTAI. Tonavaa ylöspäin kohti ITÄVALTAA. Tonavan ylitys jyhkeää siltaa pitkin. Euroopan suosituin pyöräreitti ulottuu Saksan Passausta Budapestiin. 

34) WIEN. Yö halvassa liikemieshotellissa, jossa moni söi illallista työpaperit lautasensa vieressä. (19. päivämatka 73 km)


KESKIVIIKKO. Tonavan vartta lähteen. Läpi Wachaun kuvankauniiden viininviljelykylien.

35) WEISSENKIRCHEN IN DER WACHAU. Yöpyminen "Zimmer Frei"-paikassa, tilava, siisti, aistikkaasti sisustettu huone. Ravintolaa vain ei ollut. (20. päivämatka 100 km)


TORSTAI. Hyvin merkittyä Tonavan pyöräilyreittiä.

36) SPITZ.

37) MELK.

38) LINZ. Jokin kongressi oli täyttänyt kaikki keskustan hotellit. Majoitus kaupungin ulkopuolelta tuli paljon halvemmaksi, mutta kaupungin keskustan katseleminen sitten jäi pois. (21. ja pisin päivämatka 150 km)


**** Neljäs viikko alkaa:


PERJANTAI.

39) WELS. Keskisuuri kaupunki, perustettu jo Rooman vallan aikaan. Kävelykeskusta.

40) SCHWANENSTADT. Gasthof perheyritys, huone pihasiivessä 28 euroa - Itävallassa! Avokaulaisesti pukeutuvia naistarjoilijoita on ollut Slovakian Ruzomberokista alkaen, ravintoloiden kilpailukeinoko? (22. päivämatka 73 km)


LAUANTAI. 8 km rautatieasemalle, sitten TAAJAMAJUNAAN! Oma osasto matkatavaroille ja polkupyörille, koukut 7 fillarin ripustamiseen. 60 km:n matka fillarin kanssa maksoi 13 euroa.

41) SALZBURG. Nettikahviloita. Tarpeellisia ostoksia. Koukkaus SAKSAN puolelle! Kierto Chiemsee-järven pohjoispuolelta.

42) ROSENHEIM. Mukava halvahko hotelli, ruokakin saksalaiseksi siedettävää. Reitti saavutti Inn-joen. Päivämatka 92 km.


SUNNUNTAI. Saksasta taas ITÄVALLAN puolelle.

43) KUFSTEIN. Näyttävän näköinen pikkukaupunki joen varressa. Talot värikkäitä, 4-kerroksisia, jyrkkäkattoisia. Korkealla mäellä kaupungin yllä linna. Jokilaaksot uskomattoman kauniita. Valtavasti pyöräilijöitä.

44) INNSBRUCK, ajo vain läpi pysähtymättä!

45) KEMATEN IN TIROL. Kylä, muutama kortteli, ruutukaava, jalkakäytävät. Hotellin naapurina oli navetta suoraan jalkakäytävään rajoittuen! Päivämatka 126 km.


MAANANTAI. Inn-jokea ylös lounaaseen kohti St. Moritzia.

46) LANDECK. Hotelliin, joka tienvarressa mainosti saunaansa! (Päivämatka 76 km)


TIISTAI. SVEITSIIN läpi kapean ja jyrkkäreunaisenn rotkon. Tuollaisen solan armeija sulkisi yhdellä tykillä!

47) SCUOL. Kylä, jossa enemmistökielenä retoromania! Korkeutta 1260 metriä. Tie kulki kymmeniä metrejä keskustan yläpuolella. Laidalla pari hotellia, paremman näköinen oli täynnä, toisesta pieni ullakkohuone, 30 euroa. Naapuriravintolassa pasta-annos peräti 15 euroa! (26. päivämatka 72 km)


KESKIVIIKKO. Tie kohti St. Moritzia oli hauska ajaa.

48) ST. MORITZ. Aika jyrkkä nousu. Perillä kahvi ja omenatorttu.

49) MALOJA. Pieni turismista elävä kylä jyrkänteen reunalla. Kylän laidalta lähtee jyrkästi laskeva serpentiinitie kohti ITALIAA. Huikea näkymä alas laaksoon, jos ei olisi pilvistä. Tunneleihin on Alpeilla pakko tottua. Tuuletus on hyvä. Takaa lähestyvien autojen ääni kuulostaa pelottavalta.

50) VILLA DI CHIAVENNA, houkutteleva kylä heti Italian rajan jälkeen. Hotelli oli murju, 20 euroa. Huoneessa lavuaari, johon vain kylmää vettä. Vessa ja lämmin suihku käytävän päässä. (Päivämatka 103 km)


TORSTAI. Varttitunnin laskeutuminen Chiavennaan. 

51) CHIAVENNA, Kartan osto turisti-infosta. Como-järven itäpuolta kulkeva tie.

52) VARENNA. Pasta-ateria, sitten laivalla Bellaggioon.

53) BELLAGGIO. Pohjois-Italian järvet ovat kaikki samannäköisiä, jyrkkien vuorten reunustamia. Kapea ja mutkainen tie Comoon.

54) COMO. Sitten Milanon ohi lännestä 30 km etäisyydeltä.

55) GORLA MAGGIORE. Pienen maaseututaajaman ainoaan hotelliin. (Ensin kääntyminen pois Ecohotellista, jonka 1 hengen huonehinta olisi ollut peräti 150 euroa). (28. päivämatka 119 km)


***** Vielä viideskin viikko ehtii alkaa:


PERJANTAI. Melkein jokainen risteys on rakennettu liikenneympyräksi.

56) TORTONA. Turhankin tasokas hotelli kaupungin ulkopuolella, kun ensimmäinen hotelli oli kiinni. (29. päivämatka 120 km)


LAUANTAI. Tie kohti Rivieraa. GENOVAN ohi poikkeamatta.

57) SPOTORNO, jossa vasta kuudennessa hotellissa oli tilaa! (30. päivämatka 128 km)


SUNNUNTAI. Läpi turistirannikon: ALBENGA, ALASSIO, IMPERIA, SAN REMO, pysähdyksiä parin tunnin välein rantakahviloissa. Tie RANSKASTA MONACOON nousi 200 metrin korkeudelle. Ei kannattanut laskeutua Monacon keskustaan, vaan oikaista Ranskaan kuuluvien kaupunginosien kautta. Laskeutuminen riemukkasti kohti Nizzaa.

58) NIZZA, määränpää, jossa sovittu majoitus odotti. (31. päivämatka 147 km).

******

8355 -25 Soininvaara, Osmo: Fillarilla Nizzaan. 31pv 3395 km /9.3.25 (2007-08) Teos 2010 -2.p Nid 231 sivua oma lk.40.7

.