Perjantaina 22.9.2000 vietettiin pääkaupunkiseudulla jokasyksyistä Autotonta päivää. Bussilippu päiväksi maksoi vain 12 markkaa. Lähdin Iivisniemestä klo 10:38 Espoon sisäisellä linjalla 42 Espoon Asemalle, josta jatkoin klo 11:40 bussilinjalla 92 Kalajärvelle. Matkustajina oli paljon koululaisia, vanhuksia ja lastentarhalaisia.
Vihdintiellä, Kalajärven koulun kohdalla, oli tienviitta pohjoiseen Kuntopolulle sekä Tremanskärrin luontopolulle. (Kuntopolun pysäköintialueelta seurataan ensin kuntopolkua puoli kilometriä, sitten opaste metsäpolulle. Luontopolku on merkitty keltaisin maalimerkein. Kalliomänniköiden ja kuusi-sekametsän jälkeen laskeudutaan Tremanskärrin suolle.)
Tremanskärrin suon poikki kuljetaan pitkospuita pitkin. Huomasin maassa jonkun pudottaman ja kastuneen muistikirjan parin vuoden takaa, vuodelta 1998. Lentokoneita kulki äänekkäästi ylitseni kaakkoon ja luoteeseen. (Suon reunoilla kasvaa saroja ja kortteita, keskustassa on kuivempaa, mäntyjä, varpuja, tupasvillaa, rahkasammalta, pyöreälehtikihokkeja, kämmekkää, tietää Tremanskärrin kasvillisuudesta Tommi Sirviön "Nuuksion retkeilyopas", 2018.)
Suon korpireunukselta voi oikaista länteen, päästäkseen pikemmin paluumatkalle etelään, mutta pohjoisempana luontopolku nousee korkealle mäelle, kääntyy jyrkästi länteen ja laskeutuu puisia portaita Kurkijärven rantaan. Koko rengasreitin pituus on 3,5 km, oikaistuna vain 2,5 km.
Minä pyrin jatkamaan edemmäs pohjoiseen, Vantaan Vestraan asti. Hiekkatiellä Luukki - Keimola näin ulkoilumajan työmaan. Hiekkatie päättyi, sitten vesilammikoita ja liejua. Kaarsin pohjoisesta takaisin risteykseen, ylitin suoraan pohjoiseen. Liian iso kuralammikko tuli eteeni klo 13:25.
Palasin Kurkijärven reitille. Joku toinen kantoi polkupyörää ylös portaita! Jyrkät portaat alas Kurkijärvelle. Pitkospuut soisessa järven päässä. Kurkijärveltä etelään palatessa polku palaa vielä Tremanskärrin länsilaidalle, ennen kuin yhtyy Kalajärven valaistun kuntopolun lenkkiin.
Kalajärven kylään palasin klo 14:n jälkeen. Bussi 345 saapui yllättävän täytenä Rinnekodista. Useita kehitysvammaisia matkustajia jäi eri pysäkeille bussireitin varrelle. Vihdintietä pitkin ajettiin kaakkoon, Helsinkiin asti. Olin menossa illaksi katsomaan thaimaalaista elokuvaa "Ruang talon 69" eli "Sixtynine 69" (1999) taidemuseo Kiasman elokuvasaliin, klo 20:30.
Istuin bussin 345 peräpenkillä, vieressäni nainen ja toisella puolellani kaksi koulupoikaa. "Saat sä sun lapsilisät?" kysyi poika toiselta. "300 markkaa kuukaudessa!" "Mä kerran sain 100 markkaa, se riitti vain kolmeen käyntiin McDonaldsissa." - Muistin oman kotiäitini pitäneen lapsilisiä äidinpalkkana. Lasten tarpeet katettiin isän työtuloista. Ystäväperheen lapsi kertoi minulle osakesalkustaan, joka oli ostettu hänen lapsilisillään. Hänelläkin oli kotiäiti, joten jäikö hänen äitinsä siten vaille käyttörahaa äidin omalla pankkitilillä?
Poistuin bussista Vihdintien varrelle Etelä-Haagaan, käydäkseni kirjastossa Isonnevantiellä. Lapsuuteni kirjasto oli remontoitu isommaksi. Tilat olivat 1960-luvulla vain kirjastotalon toisessa kerroksessa, jossa salin laitaa kiersivät kirjahyllyt korotetuilla parvilla, joille oli näkyvyys virkailijan tiskiltä. Nyt kirjasto jakautui arkisemmin kahteen kerrokseen, mutta toisen kerroksen lattian keskellä oli suuri valoaukko ensimmäiseen kerrokseen.
Jatkoin bussilla 32 Haagan Riistavuorelta vain Ruskeasuolle asti, josta bussilla 22 Pasilan Televisiotalojen, kuten MTV3:n Pöllölaakson, kautta Helsingin Rautatieasemalle. Sanomatalossa oli Mort Walkerin Masi-sarjakuvan näyttely.
Lasipalatsin Rexin aulassa oli 2 lippuluukkua elokuvalipuille ja kaksi teatterilipuille, oikeanpuoleinen niistä puolihintaisille. Päivi tuli pari minuuttia jälkeeni, kerroin että Thai-filmimme on sarjamurhaaja-juttu. "Ei se mitään, onhan niitä nähty."
Kiasman lipputiskillä oli hiljaista, yksi myi. Taidemuseon elokuvasali oli I kerroksen perällä. Kulutimme odotusaikaa Kiasman kirjakaupassa. Sali oli jyrkkä, laskeuduimme 4. riville, reunat (oikealla) tyhjiä. Kiinteä pitkä penkki, jonka selkänojat kuitenkin yksilölliset. Melko kovaa istua. Edessämme olevalla penkillä tyttö makasi, "Muista syistä", sanoi Päivi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti