501. Höyryjuna Lahti-Heinola

Rautatiesilta Heinolaan ylittää Jyrängönvirran korkeammalta kuin maantiesillat. Jos vain viitsii nousta harjunrinteen Harjupaviljongin korkeudelle, voi sillan puisilla lankulla myös kävellä radan vieressä virran yli ja ottaa vaikka valokuvia Ruotsalaisen järvenlahden suihkulähteestä.
*
Lauantaina 6. kesäkuuta 2015 klo 10:35 sillan pohjoispäässä odotti kolmisen kameramiestä ja kolmisen muuta katsojaa harvinaisen höyryjunan saapumista matkustajineen Lahdesta. Rautatieasemalla oli vastaanottajia jo paljon enemmän, moni tutkiskellen myös aseman puistikon ITE-taidenäyttelyä. Jo Heinolan kauppatorilla olin kuullut perhekeskusteluja: "Lapset, mennäänkö ensin katsomaan junaa vai ostetaanko jäätelöt?" "Junaa!" "Jäätelöt!" kinastelivat pienet erimielisinä.
*
Junassa oli ensin yksi tummanvihreä ja sitten neljä sini-valkoista vaunua (ikkunoiden välit valkoiset), joista matkustajat pääsivät kolmeen keskimmäiseen, kun eka ja vika oli suljettu "järjestäjille". Ehkä niissä matkusti Topparoikka, Lahden rautatieharrastajien jäseniä.
*
Keskimmäisen, sisältä tummanruskeapuisen, punaverhoisen, sinikankaisen, pehmeäpenkkisen vaunun molemmille puolille oli kytketty ravintolavaunut, joista ensimmäisessä myytiin kahvia, piirakoita ja juna-aiheisia harrastajalehtiä: "Topparoikka". Ravintolavaunujen värimaailma: punaisia pöytiä ja ikkunanpieliä, siniset penkit ohuemmin pehmustettuja, mutta vaalea puun väri hallitsi katosta seiniin, ainakin auringonpaisteen tulviessa ikkunoista.
*
Junan aiottu paluu Heinolasta Lahteen (11:30) viivästyi 25 minuuttia, kun täytyi ensin odottaa saapuvaa puutavarajunaa alta pois. Matkustajille oli runsaasti tilaa. Ykkösluokan väljyys: käytävän toisella puolella penkille mahtui kaksi vierekkäin, toisella puolella vain yksi. Penkkirivit oli sijoitettu nenäkkäin, välissä pöytä. Pikkutyttöjä Julia ja Kariina kiinnosti enemmän pelaaminen kännykällä kuin juna tai maisemat. Saunaillasta kesämökillä muistuttava savunhaju tunki sisään avatuista ikkunoista.
*
Virka-asuinen konduktööri (junaharrastaja) myi pienenpienen keltaisen junalipun, johon teki pihdeillä kaksi reikää. Menopaluu Heinola-Lahti maksoi 25 euroa (pelkkä meno Lahteen 20 euroa). Välipysäkille Vierumäelle ja takaisin olisi päässyt 20 eurolla. Toinen välipysäkki oli Ahtialassa.
*
Jyrängön sillan ylityksen jälkeen maisema oli lehtipuu-sekametsää. Jossakin kallioleikkaus. Välillä ylitettiin silloilla autoteitä. Rautatie kulkee koko matkan tien 140 itäpuolella, mutta moottoritie 4 E75 on mahdutettu vuoroin radan itä- tai länsipuolelle.
*
Jokin nähtävyys oli valtava metalliromun keräämö radan varrella, kokoonpuristettuja romuautojakin kasoina päällekkäin. Muutama ratavarren kesämökkiasukas vilkutti pihoiltaan junalle. Junabongareita oli toisinaan väijymässä kameroineen höyryjunan harvinaista ohikulkua. Juna vihelsi pillillään ennen tasoristeyksiä.
*
Vierumäellä pysähdyttiin 20 minuuttia. Punaisessa puisessa rapistuneessa asemarakennuksessa toimi kahvila ainakin tämän hetken. Vieressä oli puutavaravarasto. Korotettua laituria ei ollut käytössä ja junasta täytyi hypätä alas maan kamaralle, jonne vaunun portaat eivät yllä. Vielä hankalampaa oli nousta takaisin, käsillä kiskoen, jalka korkeuksiin nostaen.
*
Lahteen oli tarkoitus saapua 12:38, eli noin 50 minuutin junamatka ilman Vierumäen pysähdystä ja 1 tunti 10 minuuttia pysähdyksen kanssa, mutta lähdön myöhästyminen viivästytti puolisen tuntia. Juna kyllä viiletti niin kovaa, että katosta kettingeillä roikkuvat lamput heiluivat villisti.
*
Lahden rautatieasemalla jäi väkeä pois, mutta juna jatkoi vielä eteenpäin. Ratapihalla odoteltiin hetki ja sitten peruutettiin sivuraidetta Salpausselälle, kolmen mäkihyppytornin juurelle. Hieman pohjoisempana oli urheilu- ja messuhalli, idempänä Iskulle nimetty jäähalli. Vieressä idässä jyrkkä metsärinne harjulle. Runsas puoli tuntia aikaa ennen toista lähtöä Heinolaan klo 14:00-14:55.
*
Salpausselältä päästiin kaartamaan pois eri sivuraidetta pitkin, peruuttamatta, eli veturi oli saatu taas kärkeen. Matkustajia ei ollut kovin paljon, saatoin hyvin valita useampiakin istumapaikkoja. Ehkäpä aamun eka ja illan vika vuoro neljästä ovat vilkkaimmat, jos Lahdesta lähteneet ovat halunneet viettää joitakin tunteja välillä Heinolassa. Heinolaan palattiin aikataulun mukaan.
*
***
*
Olin ajanut aamulla Helsingistä Heinolaan 5 euroa maksaneella Onnibus-vuorolla klo 8:30-10:10. Onnibus pysähtyi Heinolan keskustan Kaivokadulle viideksi minuutiksi, kun kuljettaja vaihtui, kuten tapahtui myös paluuvuorolla Helsinkiin klo 17:30-19:05. Paluulippunikin maksoi 5 euroa, kun Internetistä etukäteen ostin, mutta varausmaksu 1 euro nosti menopaluun yht. 11 euroon. Vuonna 1984 maksoin 50 prosentin opiskelija-alennuksella menopaluusta 48 markkaa (8-10 euroa).
*
Heinola on kaunis kesäkaupunki, monin paikoin keskustan pääkatujen varsillakin on säilynyt komeita empiretyylisiä puutaloja autonomian ajalta 1800-luvulta. Kauppakadulla idästä länteen sijaitsivat puutaloissa Historiallinen museo, Taidemuseo (Marita Liulian näyttely avautui), ja lääninkivalteri Aschanin talon museo, mutta ne eivät ole mukana Museoliiton Museokortissa.
*
Myös elokuvateatteri Elon komea fasadi kohti pohjoista tuli vastaani Kauppakadulla. Alakerta lasi-ikkunaseinää lämpiöön. Yläkerrassa musta umpiseinä, 180-paikkaisen katsomon takaosa varmaankin. Poikkesin sivukadulta Elon sisäpihalla, jota kohti katto laskeutuu, etelään. Kaksi poistumisovea nähtävästi valkokankaan molemmilta puolilta. Jylhää funktionaalista elokuvateatteriarkkitehtuuria.
*
Iltapäivällä klo 15-17:30, kuljettuani rautatieaseman viereisen linja-autoaseman ja lintutarhan läpi, lähdin tavoittelemaan pohjoisesta entisen Heinolan maalaiskunnan kirkonkylää. Urheilutie ohitti kisailijoiden kentän. Tie 140 kulki Siltakadun nimellä Jyrängön siltojen jälkeen edelleen pohjoiseen, hidasteinaan muutama liikenneympyrä. "Keskusta 1,5 km, Kirkonkylä 4,5 km".
*
Kaakontielle poikkesin katsomaan komeaa rintamamiestaloa, jossa vierailin 31 vuotta sitten, käydessäni Heinolassa ensikertaa tammikuussa 1984 (Kuntabongari 45. Heinola). Eri nimet nyt postilaatikossa. Olin vasta yrittänyt etsiä Anne-Marin osoitetietoja 22 vuoden kuulumattomuuden jälkeen, ja järkyttävästi löytänyt nimen Internetistä vain - elokuun 2007 Alibi-lehden ja Murha.infon kadonneiden henkilöiden listalta! Kadonnut 28.1.2007 matka-aikeissa Heinolasta Lahteen! Kuolinilmoitus julkaistu Itä-Hämeessä 1.11.2008.
*
Siltakatu muuttui Kirkonkyläntieksi. Kävelytie seurasi lännen puolella, välillä poiketen etäämmäs. Idästä raikui kuuluttajan selostus motocross-radalta. Tienviitta itään: "Kirkonkylä", käännyin sinne, ajotielle ilman jalkakäytävää. Vanhatien risteys, Nikin kioski mainosti jo etukäteen. Jatkoin Vanhatietä pohjoiseen K-kaupan näkymiseen asti, ohi komeiden omakotitalojen, ruohonleikkaajien ja kunnallisten rivitalojen, mutten löytänyt mitään kohokohtaa, kuten kirkonkylän kirkkoa. Täytyi kääntyä jo takaisin, etten myöhästyisi bussista. Huomasin kävelytien alikulkuineen 140-tien länsipuolelle, "Keskustaan 5,2 km". Sadepisaroita.
*
Heinolan keskustassa kuljeksin vielä ristiin-rastiin, iso S-Market, komea moderni kaupungintalo valtuustosalin päätyineen, poliisitalo, Itä-Häme -sanomalehden entinen talo, kauniita vanhoja puutaloja. Kauppatorin olin nähnyt vilkkaana aamupäivällä. Heinolan lauantai-ilta tuntui hiljaiselta. Poikkesin vielä katsomassa keltaisen 8-sakaraisen puukirkon (1811).
*
Kaivokadun katetulla bussipysäkillä odotteli sadepisaroilta suojassa jo 7 naista. Joku raportoi kännykkään Liulian näyttelyn avajaisista. Vahvasti humaltunut iäkäs nainen kävelysauvoineen istui penkillä ja lauloi ja huusi ja möykkäsi. Hän ei noussut Onnibussin kyytiin, vaikka kysyttiin, ei aikonutkaan. Bussi saattoi olla melkein puolillaan, löysin silti vielä tyhjän rivin, ikkunapaikan, ja Turun Sanomat luettavaksi.