Vierailin Kempeleen Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla, jotka järjestettiin urheiluhalli Zemppi-Areenalla (Pekurintie 2), kauppakeskus Zeppelinin ja uimahalli Zimmarin puolivälissä, lauantaina 27.4. ja sunnuntaina 28.4.2019.
.
Messujen kirjatarjonnasta huolehti antikvaari Antologia Vantaalta, peräti 7 tunnin automatkan päästä etelästä. Muita kauppiaita oli runsas tusina, kokoonkutsujana toista kertaa oululainen antiikkiliike AntiWaari.
.
Yövyin Limingan keskustassa vasta puoli vuotta toimineessa uudessa itsepalveluhotellissa "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10). Kahden hengen huone maksoi 47 euroa yöltä. Huoneet 201-218 olivat toisessa ja 301-312 kolmannessa kerroksessa. Pohjakerroksen täytti kuntosali ja seinänaapurina oli kunnantalo (Liminganraitti 10 C). Omalta parvekkeelta avautui näköala puistolammelle ja vuoden 1597 Nuijasodan päällikön patsaalle - Hannu Krankka kuoli noin 1630.
.
Kempeleen lauantai-aamussa Zeppelinin Prisma aukesi klo 7 ja Lidl klo 8, mutta McDonalds ei sulkeutunut koskaan. Kauppakeskuksen aulassa oli lauantain tapahtuma-ohjelmaa, mm. kattauskilpailu. Varsin tykätty vuoden 1997 Miss Suomi Karita Tykkä (os. Tuomola, s.1976) juonsi tai esiintyi useaan kertaan, mutten ehtinyt näkemään. Kempeleen kunnankirjastossa, Zeppelinin 3. kerroksessa (auki la klo 10-15) kävin katsomassa seudun karttoja.
.
Kempeleen uusi kaupallinen keskusta on rakennettu Zeppelinin ympärille Oulun moottoritien varteen (E75 / E8 / Nelostie). Zemppi Areenan luota alkaa punertavaksi kestopäällystetty pyöräily- ja kävelytie "Baana", joka vie 2 km luoteeseen kirkonkylään, Kempeleen vanhaan keskustaan, ensiksi moottoritien alittaen.
.
Lähdin Zeppeliniltä kävelemään määränpäänäni luoteessa naapurikunta Oulunsalo. Kevyen liikenteen reitti Baana kierteli omakotitalojen pikkuteillä, mutta punainen pintaväri auttoi mutkissa hyvänä oppaana. Putipuhtaan vaaleahiuksinen myöhäisteini-ikäinen tyttö ulkoilutti koiraa ja mietin, ovatko hyvin vaaleat hiukset erityisen yleiset Oulun seudulla.
.
Ensimmäinen nähtävyysviitta osoitti Kempeleen vanhalle pappilalle (vuodelta 1899), mutta - istu ja pala! - siitä olikin tänä aamuna jäljellä enää tuore hiiltynyt raunio, komean puutalon purkukuntoiseksi palanut ranka, pohjakerroksen seinänraatoja ilman ullakkoa ja kattoa! Tuli oli riehunut edellisviikolla, tiistai-iltana 16.4.2019.
.
Kymmenen palokunnan yksikköä oli ollut sammuttamassa suojeltua 120-vuotiasta puu-pappilaa, joka oli vuoden 1966 jälkeen toiminut keskikouluna, Kirkonkylän ala-asteena ja kerhotilana, viimeaikoina tyhjillään. Kalevan nettikeskustelussa verrattiin: "Ensin Pariisin Notre Dame, sitten tämä." Tilalle ehdotettiin jo 8-kerroksista "viihdehotelli Zappilaa".
.
Palopaikalle oli kertynyt sata paikallista töllistelijää, joista jonkun mukaan "10 palomiestä vain katseli kahden työskentelyä". Sammutusvedestä oli kai pulaa ja vesi tuhosi loput rakennuksesta. Palomies oikaisi, että töitä teki ainakin kaksi miestä kummallakin kahdella nostolavalla ja 4 miestä sisällä talossa. Syttymissyy ei ollut selvillä.
.
Kävelin eteenpäin ja saavuin rautatien alittavalle kävelytunnelille. Sen yhteydessä oli Kempeleen juna-asema, pelkkä junalaituri katoksineen, kun vanha asemarakennus oli poistettu käytöstä.
.
Yllätyksekseni parikymmentä ihmistä odotteli junalaiturilla lauantaina aamu-yhdeksän maissa! Minun vanhoissa aikatauluissani vuodelta 2003 Oulusta seuraava juna-asema olisi ollut Ruukissa tai Vihannissa 50-70 km Oulusta etelään. Mutta vuonna 2016 olikin avattu Kempeleeseen "Oulun Pasila", jossa pysähtyi 4 pohjoiseen ja 4 etelään menevää junaa. Aloin jo kuvitella, olisiko Liminkaankin junayhteys?
.
Tulin Kempeleen keskustan taajama-alueelle, jossa minua hämmästytti pitkä rivi peräti 7-kerroksisia moderneja lamellitaloja puistokadun toisella puolella. Eri puolella oli liikerakennuksia. Alkoi vaikuttaa jo vähän kuin pikkukaupungilta, isommalta kuin vaikkapa Nivala, Haapajärvi, Oulainen tai Haapavesi.
.
Mitäh, maalaiskunnassa jo 18'000 asukasta ja suhteellinen kasvuvauhti maan suurin, ohi Keravan, Järvenpään, Vantaan ja Liedon. Elin aivan eri maailmassa, jossa kempeleläisiä olisi voinut olla ehkä 6000, tuskin 9000, kukaties 3000, kuten vielä vuonna 1961. Kempele oli ollut minulle vitsi Anna-Leena Härkösen kirjoista.
.
Jatkoin kävelyäni edelleen luoteeseen, kohti Oulunsaloa. Tulin risteykseen, josta poikkesin koilliseen katsomaan kotiseutumuseon (Kirkkotie 18) rakennuksia, jotka eivät näyttäneet kummemmilta kuin muissa vastaavissa maaseudun ulkomuseoissa.
.
Edelleen luoteessa oli Kempeleen vanhan puukirkon (1686, Matti Härmä) visusti aidattu tontti, jonka ympäri kiersin etsien pääsyä likelle, minkä estivät synkimmältä metsän puolelta yhä lumikinoksetkin. Jouduin kiertämään vastapäivään lähes täyden ympyrän lounaaseen, josta löytyi portti Kempeleen uudelle kirkolle (1993). Valkoinen moderni "Pyhän Kolminaisuuden Kirkko" on rakennettu tietoisesti myös portiksi polulle kohti vanhaa kirkkoa, joka oli tällä hetkellä aidattu työmaaksi remontin takia.
.
Kirkkojen suurkorttelin jälkeen seurasi kohta urheilu- ja liikuntakenttien suurkortteli. Korkeat reunavallit mahdollistivat näköalapaikkoja katsojille. Istuskelin itsekin vallin päällä penkillä klo 10, kirkonkellojen soidessa ja joidenkuiden urheillessa tai kuntoillessa kentillä.
.
Jatkoin tienviittojen opastamana edelleen luoteeseen, ohi pelikenttien, 816-tien viereistä kävelytietä kohti Oulunsaloa. Aiempien havumetsäisten taipaleiden jälkeen seurasi parin kilometrin peltotaival, jolla aurinko paahtoi vapaasti ja kunta vaihtui toiseksi. Peltolakeuden ja tien välissä oli vain harva lehtipuurivistö, jossa lintulaumat kuitenkin viihtyivät voimakkaasti viserrellen, peltojen ruokapaikan vieressä.
.
Oulunsalon puolella tulin neljän ison autotien risteykseen. Olin tulossa Kempeleestä 816-tietä joka jatkui luoteeseen kohti Hailuotoa (jonne olin kerran ajanutkin). Oikealle koilliseen lähti 815-tie kohti Oulua ja vasemmalle lounaaseen 815-tie kohti Oulun lentokenttää ja Oulunsalon keskustaa. Käännyin sinne vasemmalle.
.
Poikkesin tien eteläpuolelle katsomaan metsikön puiden takana huomaamaani Oulunsalon valkoista puukirkkoa (1891), joka on uusgoottilainen länsitornillinen pitkäkirkko. Arkkitehti oli Julius Frans Basilier (1834-1905). Tarinan mukaan Lumijoen ja Oulunsalon kirkkojen piirustukset vaihtuivat, ja toiseen rakennettiin vahingossa ensimmäiseen tarkoitettu kirkko sekä päinvastoin.
.
Jatkoin sankarihautausmaan ohi paikallista kerrostalojen asujaimiston kotitietä lounaaseen. Mietin kaakkoon peltolakeutta kohti lähteviä teitä, voisinko kenties oikaista jotakin niistä paluumatkalla kohti Kempelettä, mutta olisin kaiketi päätynyt umpikujaan.
.
Tulin Oulunsalon kuuluisan punatiilisen kunnantalon (1982) luokse! Matkan yllätys taas, sillä olin unohtanut tämän minulle ennen näkemättömän "Oulun koulun" merkittävimmän arkkitehtuurikohteen olevan täällä! Arkkitehtitoimisto oli NVV: Kari ja Reijo Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen ja Jorma Öhman, joihin vaikutti Oulussa arkkitehtuurin professorina 1973-79 toimineen Reima Pietilänn orgaaninen ja regionalistinen tyyli.
.
Katselin ja kuvasin tiilimuurien suojaamaa sisäpihaa, pihan monumentaalista veistosasetelmaa ja ylväästi nousevaa kellotorniseinää. Kapusin pihalta pikkuisia tiiliportaita hieman turhamaisille parvekkeille katselemaan ja valokuvaamaan aluetta yläsuunnasta. Joku toinenkin ihminen vietti aikaansa pihalla.
.
Oulunsalo on vuonna 2013 liitetty Ouluun eikä kunnantalon ainakaan kaikkia tiloja tarvita enää virastokäyttöön, vaan punatiilitalon kadunpuoleisesta pohjakerroksesta on vuokrattu toimitiloja pizzerialle ja muille pienyrityksille.
.
Oulun lentokentälle olisi ollut vieläkin kävelymatkaa pari kilometriä, enkä enää jaksanut innostua, olisiko kenttä lie käymiseen väärtti? Ajattelin nähneeni läheltä jo vaikkapa Porin tai Lappeenrannan lentokentät.
.
Menin Oulunsalossa mieluummin lentokentäntien pohjoispuolella olevassa kauppakeskus Kapteenissa sijaitsevaan kirjastoon, jossa katselin valikoimia, tutkin poistokirjoja ja selasin esitteitä, luin sanomalehtiä sekä kävin kellarikerroksessa vessassa, jonne erikoisen voimakkaasti raikui viereisen ravintolan soittama diskomusiikki.
.
Oulunsalon hyvässä kirjastossa oli erityisesti mielenkiintoinen näyttely Petsamon vaiheista Suomen osana 1900-luvulla! Esittely jatkui teemoittain monina isoina näyttelytauluina pitkin seiniä osastolta toiselle ja tutkailin niitä isolla kiinnostuksella.
.
Lopuksi kävelin tuttua reittiä takaisin Kempeleelle Zeppelinin kirjastoon ja Zemppi-Areenalle, ohi Zimmarin, mutta näkemättä Zatelliittia - teollisuusaluetta.
.
**
.
Toisena päivänä kävelin Kempeleestä Oulun kaupunkiin ja takaisin. Tienviitat "14 km" houkuttelivat, mutta matka tuntui minusta pitemmältä. Vähän poikkeilin sivun sekä tarpeellisia että turhiakin mutkia.
.
Lähdin vähän Lidlin itäpuolelta tienhaarasta omakotipihojen reunustamaa tietä pohjoiseen. Välillä tien varsi oli metsäisempää. Alkuun oli useampiakin opasteviittoja, "Oulu" ja kilometrit sinne, mutta sellaiset loppuivat ja ilman karttaa jouduin arvailemaan ja päättelemään itse mitä teitä kulkisin.
.
Kokkokankaan pohjoispäässä oli tehty joitakin suurellisia tienrakennuksia, kaavoitettiinkohan uusia asuinalueita Suomen nopeimmin kasvavaan kuntaan? Epäröin uuden tien houkutusta idän kautta pohjoiseen, mutta kokeilin sittenkin vanhaa tietä lännempänä. Tällöin päädyin alittamaan Valtatie 4:n (E75) itäpuolelta länsipuolelle.
.
Väärälänperä. Pikkuteitä oli helppo suunnata pohjoiseen. Kunnanraja Kempele / Oulu. T-risteyksestä käännyin vasempaan ja kohta huomasin alittavani rautatien itäpuolelta länsipuolelle. Perävainio. Kuljin isompaa 847-tietä pohjoiseen, ylittäen Oulunsaloon vievän 815-tien risteyksen.
.
Oulunlahti oli nimeltään asuinalue, jossa Kempeleenlahti tuli esiin vasemmalle puolelleni (lännessä). Rautatie Ouluun näkyi välillä idässä oikealla. Rannan tuntumassa tontit olivat varmasti kalleimpia, sillä pientalot kasvoivat isommiksi öky-huviloiksi! Poikkesin pikkutietä hetkeksi merenrantaan, jossa oli uimaranta. Rantamaisemaa näki myöhemmin jonkin verran puiden läpi tielle 847 asti.
.
Äimärautiossa viitottiin raviradalle. En muista oltiinko vielä siellä vai jo Limingantullissa, tai välissä, kun tien varteen ilmestyivät valtavat kaupparakennukset, Prisma ja muut! Oululaiset autoilivat sinne ostoksille.
.
Nuottasaari jäi minulle epämääräiseksi alueeksi, jossa en lähtenyt vielä länteen tavoittelemaan merta, vaan pyrin edelleen jatkamaan pohjoiseen kohti keskikaupunkia. Kulkemallani tiellä tulin kuitenkin isolle rakennettavalle korttelialueelle (pystytettäviä taloja ja työmaan sulkemia ja päällystettäviä teitä), jota kaaosta kiertääkseni poikkesin länteen.
.
Viistosti etuvasemmalle menevä puistokatu oli houkutteleva, joten seurasin sitä. Nähtävyytenä näin Ortodoksisen kirkon! Yllättäen tavoitin ruutukorttelisesta keskustasta tuttujen pitkien katujen lounaisia loppupäitä! Torikatu ja Aleksanterinkatu päättyivät! Niin kaukana lounaassa en ollut koskaan ennen käynyt!
.
Lännessä meren suunnalta tai lahden yli näkyi tehtaan savuja. Täällä Lounais-Oulussa näkyi olevan jäljellä tyylikäs vanha yhtenäisten kaupunkikorttelien ruudukon muodostama kaupunginosa. Oli sekä perinteisten puutalojen että sata vuotta vanhojen kivisten kerrostalojen pihoja.
.
Komean näköistä säilynyttä vanhaa kaupunkikuvaa Oulun laidalla! Mahtavaa urbaanisuutta Suomen oloissa. Kyllä mielestäni kannatti kävellä katsomaan! Kävelin saman reitin myös takaisin, Oulusta Kempeleen Zeppeliniin.
.
maanantai 10. kesäkuuta 2019
659. Liminganlahti, Lumijoki, Lumikari, Liminka
Huhtikuussa yövyin Limingassa, kun vierailin Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla Kempeleen Zemppi Areenalla (Pekurintie 2), kauppakeskus Zeppelinin vieressä, lauantaista sunnuntaihin 27.-28.4.2019.
.
Limingan itsepalveluhotelli "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10) oli vasta puoli vuotta vanha, viime syksyltä. Henkilökunnattomaan hotelliin sisään päästäkseen asiakas tarvitsee matkapuhelimeen lähetetyn 5-numeroisen koodin.
.
Entäpä kun koodi ei olekaan saapunut ja kello on Kempeleessä jo 22 illalla? Soitto PlaceToSleep-ketjun päivystykseen. Selviää, että nettivaraus on tullut tehtyä Ebookersiin väärälle päivälle - tai väärälle kuukaudelle, heinäkuulle eikä huhtikuulle.
.
Väärä varaus on korjattava Ebookersissa, jonka puhelin palvelee suomeksi klo 17 asti ja sen jälkeen englanniksi - Intiasta! Niinpä toiseen puheluun vastaa "Simpsonien" Apulta kuulostava mies. Kertoo, että hän voi - sieltä Intiasta asti - ainoastaan peruuttaa tarpeettoman, heinäkuulle tehdyn varauksen, ja palauttaa maksun siitä.
.
Uusi varaus on kuitenkin tehtävä itse erikseen internetissä. Mutta älypuhelimen näytöllä Ebookers ilmoittaa Limingan hotellin olevan täyteen buukattu, eikä sitä voi enää varata tälle illalle, kellon lähestyessä vuorokauden vaihdetta.
.
Uusi soitto Place To Sleep -ketjun päivystäjälle pelastaa päivän ja yön. Limingan hotellissa on toki tilaa. Päivystäjä voi varata huoneen ja lähettää koodin heti sekä postittaa laskun tulemaan jälkikäteen! Hinta säilyy samana kuin Ebookersin varauksessa. Kahden hengen huone maksaa 47 euroa yöltä.
.
Vaihtoehtoinen hotelli olisi saattanut olla Kempeleen Forenom - sijaiten jopa samassa rakennuksessa kuin messujen Zemppi-Areena. Mutta ajamme matkailullisesti viehättävämpään Liminkaan. Auton navigaattori ei tunnista osoitetta Liminganraitti 10! Raitti ei taida olla autotie?
.
Limingan S-Marketilla on kuitenkin kaksi osoitetta: Liminganraitti 9 ja autoille Tupoksentie 9. Marketti näkyy helposti keskustassa, jossa paljon kaikkea on Tupoksentien varrella. Keskustaraitin toisella puolella näkyy puulla synkän tummaksi verhoiltu huippumoderni uudisrakennus. Sitä vielä ympäri kiertämällä löytyy pysäköintialueelta pohjakerroksen täyttävän Limingan Kuntosalin 24h-sisäänkäynti, joka on yhteinen hotellin kanssa.
.
Koodilla 717** pääsee nyt sisään ulko-ovesta. Valot loistavat kuntosalin puolelta eteiseen. Samalla koodilla pääsee käyttämään hotellin hissiä. Vierashuoneita on 30, joista 201-218 toisessa kerroksessa ja 301-312 kolmannessa. Kolmannessa vaiheessa koodi avaa huoneen 20* oven.
.
Sisäkatto on yllättävän korkealla, mikä suurentaa ainakin ilmatilaa. Huoneen varustukseen kuuluu mikroaaltouuni, jääkaappi, ilmaista teetä ja maksullista baarikaappitavaraa, mutta televisio ei nyt toimi ja pyyhkeet puuttuvat, johtuisiko myöhäisestä varauksesta.
.
Hotellin seinänaapurina ja vuokraisäntänä on Limingan kunnantalo Lakeustalo (Liminganraitti 10 C tai Tupoksentie 10). Muita lähinaapureita terveyskeskus, S-Market, Limingan kunnankirjasto ja Hannu Krankka.
.
Hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunasta on kaunis näköala lammelle puistoon ja liminkalaisen Hannu Krankan näköispatsaalle. Mies oli Nuijasodan päälliköitä 1597, mutta selvisi hengissä vuoteen 1630. Krankalle on nimetty Nuijamiestentien suuntainen pikkukatu, (Pentti) Poutuntien ja (Jaakko) Ilkantien naapuriksi, lapsuuteni Pohjois-Haagassa, Helsingissä.
.
**
.
Limingan kuuluisimmat nähtävyydet ovat avara tasainen peltomaisema Limingan lakeus sekä muuttolintujen suosima Liminganlahti, jonka pohja on kohoamassa vuosisadasta toiseen, jolloin vastaavasti vesi väistyy yhä kauemmas asutuksesta.
.
Ajoimme Lumijoentietä viitisen kilometriä keskustasta luoteeseen, lähelle Lumijoen kunnanrajaa ja suunnilleen kirkonkylien puoliväliin. Pohjoiseen on viitoitettu tienpätkä Liminganlahden Luontokeskukseen, jonka rakennus näkyy jo päätielle. Paljon autoja pysäköintikentällä.
.
Pohjoiseen kohti merta lähtee kävelypolku, joka vaihtuu pitkospuiksi tai leveiksi lankuiksi liikuntarajoitteisillekin, ennen kuin päättyy veden äärellä lintutorniin tai pariin tilavaan laudoitettuun katselulavaan. Reitin varrella on luontorasteja, informaatiotauluja. Monia ihmisiä kulkee jatkuvasti molempiin suuntiin ja kymmenet miehittävät lintulavoja, mutta sallitut rajat 30 + 30 henkilöä eivät ylity.
.
Kävelyreitin varrelle on paikoitellen merkitty vuosilukuja, ensin 1800-luvulta ja sitten viime vuosikymmeniltä, 1976, 1983, jne. Merkeistä näkee missä ranta on ulottunut nuoruudessani tai isovanhempieni lapsuudessa - Lumikarin tila oli vain 10 kilometrin päässä Lumijoella.
.
En ole ennen nähnyt aivan sellaista rantaa kuin Limingassa! Yhtä epämääräisen laiskaa rantaviivaa! Onko jo merta vai vieläkö maata? Laajaa vesijättömaata! Tekee vaikutuksen, kannattaa nähdä! Veden ja maan ero on häilyvä, vettä on lammikoina, joiden välissä mutaa harjanteina. En ole nähnyt jokien suistomaita, deltaa, mutta kuvittelen hieman samanlaiseksi maisemaksi? Linnut ovat kerääntyneet vesijättömaalle vielä monin verroin ihmisiä runsaammin.
.
Paluumatkalla sisämaahan poikkean Luontokeskukseen, tunnelmallisesti laudoitettuun rakennukseen, jossa on informaatio- ja näyttelytiloja, kahvila ja pieni hotelli 30 vieraalle. Museo on sulkeutumassa, kello on kohta 18. Ei pääsymaksua, ei ainakaan minulta pyydetä.
.
Näyttelyistä monessa sopessa tai huoneessa voisi oppia paljon, tunnistamaan lintujen munat ja sulat, eri lintulajien ulkonäöt ja linnunlaulut (kuulokkeista)! Neljä hyötyä lintuparvesta: kokeneet opastavat hyville ruokapaikoille; lento auran muodossa säästää voimia; parvi estää petoa erottamasta yhtä kohdetta johon iskeä; jne, Jos aikaa olisi, voisin viihtyä tunnista toiseen!
.
***
.
Jatkamme matkaa Lumijoelle, jonka komea kirkko on tarpeettoman iso, Lakeuden katedraali, mutta kunnantalo liikuttavan pieni. Liike-elämä näyttää vähäiseltä, ostoksia varten pikkuinen osuuskaupan Sale, kilpailijanaan yksityinen M-kauppa. Oulussa käydään töissä ja Lumijoen rauhassa asutaan. Lumijoelle on osunut pieneen väkilukuun nähden suhteettomasti lottovoittajia, peräisin isosta porukkavoitosta.
.
Olen käynyt ennenkin Lumijoen kirkolla ja vanhassa metsäkalmistossa kirkon ympärillä. Tulin linja-autolla Raahesta 25 vuotta sitten ja jatkoin seuraavalla bussilla Ouluun. Silloin havaitsin kaiken olevan enimmäkseen nauhamaisesti Lumijoentien varressa: koulu, kaupat, kunnantalo ja kirjasto (johon pääsin sisälle).
Nyt löydän auton navigaattorin avulla uuden hautausmaan. Sekametsän seassa on sekin, hautakivet suurten puiden, metsämättäiden ja varvikkojen seassa.
.
Isosta sukuhaudasta löytyy Lumikareja, nimet graniittipaateen ikuistettuina (lasken itse kuolin-iät):
.
Lumikari Juho (82) 1849-1932,
Maria os. Träff (74) 1856-1930.
Juho (45) 1889-1934,
Anna os. Paavola (39) 1891-1930.
Bertta Maria (4 kk) 1914.
Kerttu Anna (22) 1916-39.
Reino Johannes (14) 1918-33.
Lauri Andreas (3) 1928-31.
(Laina, Veikko, Pentti ja Aino (n.65-90) s. 1920-1926
on haudattu Nurmijärven - Sipoon - Helsingin seudulle.)
.
Etäämpänä on toinen Lumikari -hautakivi:
Lumikari Anna Kreeta os. Paaso (80) 1892-1973,
Korkala Eemil (46) 1877-1924.
Otaksun Annan ja Juho II:n avioituneen, ensimmäisen
puolison kuoltua Annalta 1924 ja Juholta 1930.
.
Kysytään vielä auton navigaattorilta, onko Lumijoella Lumikarintietä? Kyllä, sellainen lähtee Raaheen vievän päätien varrelta, pari kilometriä kirkolta länteen, siellä missä kävelytie juuri päättyy ja taajama-merkki näyttää taajaman rajan. Kirkontorni näkyy kauas, Lumikarin tienhaaraankin.
.
****
.
Paluumatkalla hotelliin etsimme vielä Limingan Alakestilän Arboretum-puiston (Värminkoskentie 20), jossa pitäisi olla 120 puulajia ja 60 pensaslajia. Navigaattori opastaa jonnekin pikkutien päähän ja omakotitalollisten naapuriin. On jo ilta klo 21-22, jolloin puisto on kyltin mukaan suljettu. Laskevan auringon hämärä ei paljon riitä kasvien tutkimiseen, mutta Värminkoski kohisee!
.
Parasta puistossa onkin sijainti Liminganjoen haarojen ja koskien välissä, monella kävelysiltojen yhdistämällä pikkuisella saarella! Koskien ja vesiputousten ei tarvitse olla suuria tehdäkseen vaikutuksen! Limingan Värminkoskella iso joukko pieniä koskia tekee suuren yhteisvaikutuksen! Ääni voimistuu ja vesi kuohuu näkökentässä yhtä aikaa monessa paikassa!
.
*****
.
Edellisen kerran kävin Limingassa Onnibussilla kaksi vuotta sitten, 2017. Lopuksi lyhennelmä sen-kertaisesta kokemuksesta:
.
LIMINKA klo 6:37, Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja bussista. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaantuu. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni, kun käyn metsän puolella.
.
Lumijoentie ylittää ja kävelytie alittaa junaradan. Seuraan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kaupalliseen keskustaan. Aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolla iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Tästä Emäpitäjästä on erotettu Oulu ja Kajaani, pienemmistä puhumattakaan, kuten Lumijoesta.
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikoa Liminganjoelle, seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn pientalojen kujille, umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle!. Punaisen puisen työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman jokipahasen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
.
Naapurissa on AAPPOLA (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan päällikön Hannu Krankan patsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahtia: uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on hiukan nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä valtava lattea merestä kohonnut peltolakeus on kuin preeria tai erämaa-tasanko.
.
.
Limingan itsepalveluhotelli "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10) oli vasta puoli vuotta vanha, viime syksyltä. Henkilökunnattomaan hotelliin sisään päästäkseen asiakas tarvitsee matkapuhelimeen lähetetyn 5-numeroisen koodin.
.
Entäpä kun koodi ei olekaan saapunut ja kello on Kempeleessä jo 22 illalla? Soitto PlaceToSleep-ketjun päivystykseen. Selviää, että nettivaraus on tullut tehtyä Ebookersiin väärälle päivälle - tai väärälle kuukaudelle, heinäkuulle eikä huhtikuulle.
.
Väärä varaus on korjattava Ebookersissa, jonka puhelin palvelee suomeksi klo 17 asti ja sen jälkeen englanniksi - Intiasta! Niinpä toiseen puheluun vastaa "Simpsonien" Apulta kuulostava mies. Kertoo, että hän voi - sieltä Intiasta asti - ainoastaan peruuttaa tarpeettoman, heinäkuulle tehdyn varauksen, ja palauttaa maksun siitä.
.
Uusi varaus on kuitenkin tehtävä itse erikseen internetissä. Mutta älypuhelimen näytöllä Ebookers ilmoittaa Limingan hotellin olevan täyteen buukattu, eikä sitä voi enää varata tälle illalle, kellon lähestyessä vuorokauden vaihdetta.
.
Uusi soitto Place To Sleep -ketjun päivystäjälle pelastaa päivän ja yön. Limingan hotellissa on toki tilaa. Päivystäjä voi varata huoneen ja lähettää koodin heti sekä postittaa laskun tulemaan jälkikäteen! Hinta säilyy samana kuin Ebookersin varauksessa. Kahden hengen huone maksaa 47 euroa yöltä.
.
Vaihtoehtoinen hotelli olisi saattanut olla Kempeleen Forenom - sijaiten jopa samassa rakennuksessa kuin messujen Zemppi-Areena. Mutta ajamme matkailullisesti viehättävämpään Liminkaan. Auton navigaattori ei tunnista osoitetta Liminganraitti 10! Raitti ei taida olla autotie?
.
Limingan S-Marketilla on kuitenkin kaksi osoitetta: Liminganraitti 9 ja autoille Tupoksentie 9. Marketti näkyy helposti keskustassa, jossa paljon kaikkea on Tupoksentien varrella. Keskustaraitin toisella puolella näkyy puulla synkän tummaksi verhoiltu huippumoderni uudisrakennus. Sitä vielä ympäri kiertämällä löytyy pysäköintialueelta pohjakerroksen täyttävän Limingan Kuntosalin 24h-sisäänkäynti, joka on yhteinen hotellin kanssa.
.
Koodilla 717** pääsee nyt sisään ulko-ovesta. Valot loistavat kuntosalin puolelta eteiseen. Samalla koodilla pääsee käyttämään hotellin hissiä. Vierashuoneita on 30, joista 201-218 toisessa kerroksessa ja 301-312 kolmannessa. Kolmannessa vaiheessa koodi avaa huoneen 20* oven.
.
Sisäkatto on yllättävän korkealla, mikä suurentaa ainakin ilmatilaa. Huoneen varustukseen kuuluu mikroaaltouuni, jääkaappi, ilmaista teetä ja maksullista baarikaappitavaraa, mutta televisio ei nyt toimi ja pyyhkeet puuttuvat, johtuisiko myöhäisestä varauksesta.
.
Hotellin seinänaapurina ja vuokraisäntänä on Limingan kunnantalo Lakeustalo (Liminganraitti 10 C tai Tupoksentie 10). Muita lähinaapureita terveyskeskus, S-Market, Limingan kunnankirjasto ja Hannu Krankka.
.
Hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunasta on kaunis näköala lammelle puistoon ja liminkalaisen Hannu Krankan näköispatsaalle. Mies oli Nuijasodan päälliköitä 1597, mutta selvisi hengissä vuoteen 1630. Krankalle on nimetty Nuijamiestentien suuntainen pikkukatu, (Pentti) Poutuntien ja (Jaakko) Ilkantien naapuriksi, lapsuuteni Pohjois-Haagassa, Helsingissä.
.
**
.
Limingan kuuluisimmat nähtävyydet ovat avara tasainen peltomaisema Limingan lakeus sekä muuttolintujen suosima Liminganlahti, jonka pohja on kohoamassa vuosisadasta toiseen, jolloin vastaavasti vesi väistyy yhä kauemmas asutuksesta.
.
Ajoimme Lumijoentietä viitisen kilometriä keskustasta luoteeseen, lähelle Lumijoen kunnanrajaa ja suunnilleen kirkonkylien puoliväliin. Pohjoiseen on viitoitettu tienpätkä Liminganlahden Luontokeskukseen, jonka rakennus näkyy jo päätielle. Paljon autoja pysäköintikentällä.
.
Pohjoiseen kohti merta lähtee kävelypolku, joka vaihtuu pitkospuiksi tai leveiksi lankuiksi liikuntarajoitteisillekin, ennen kuin päättyy veden äärellä lintutorniin tai pariin tilavaan laudoitettuun katselulavaan. Reitin varrella on luontorasteja, informaatiotauluja. Monia ihmisiä kulkee jatkuvasti molempiin suuntiin ja kymmenet miehittävät lintulavoja, mutta sallitut rajat 30 + 30 henkilöä eivät ylity.
.
Kävelyreitin varrelle on paikoitellen merkitty vuosilukuja, ensin 1800-luvulta ja sitten viime vuosikymmeniltä, 1976, 1983, jne. Merkeistä näkee missä ranta on ulottunut nuoruudessani tai isovanhempieni lapsuudessa - Lumikarin tila oli vain 10 kilometrin päässä Lumijoella.
.
En ole ennen nähnyt aivan sellaista rantaa kuin Limingassa! Yhtä epämääräisen laiskaa rantaviivaa! Onko jo merta vai vieläkö maata? Laajaa vesijättömaata! Tekee vaikutuksen, kannattaa nähdä! Veden ja maan ero on häilyvä, vettä on lammikoina, joiden välissä mutaa harjanteina. En ole nähnyt jokien suistomaita, deltaa, mutta kuvittelen hieman samanlaiseksi maisemaksi? Linnut ovat kerääntyneet vesijättömaalle vielä monin verroin ihmisiä runsaammin.
.
Paluumatkalla sisämaahan poikkean Luontokeskukseen, tunnelmallisesti laudoitettuun rakennukseen, jossa on informaatio- ja näyttelytiloja, kahvila ja pieni hotelli 30 vieraalle. Museo on sulkeutumassa, kello on kohta 18. Ei pääsymaksua, ei ainakaan minulta pyydetä.
.
Näyttelyistä monessa sopessa tai huoneessa voisi oppia paljon, tunnistamaan lintujen munat ja sulat, eri lintulajien ulkonäöt ja linnunlaulut (kuulokkeista)! Neljä hyötyä lintuparvesta: kokeneet opastavat hyville ruokapaikoille; lento auran muodossa säästää voimia; parvi estää petoa erottamasta yhtä kohdetta johon iskeä; jne, Jos aikaa olisi, voisin viihtyä tunnista toiseen!
.
***
.
Jatkamme matkaa Lumijoelle, jonka komea kirkko on tarpeettoman iso, Lakeuden katedraali, mutta kunnantalo liikuttavan pieni. Liike-elämä näyttää vähäiseltä, ostoksia varten pikkuinen osuuskaupan Sale, kilpailijanaan yksityinen M-kauppa. Oulussa käydään töissä ja Lumijoen rauhassa asutaan. Lumijoelle on osunut pieneen väkilukuun nähden suhteettomasti lottovoittajia, peräisin isosta porukkavoitosta.
.
Olen käynyt ennenkin Lumijoen kirkolla ja vanhassa metsäkalmistossa kirkon ympärillä. Tulin linja-autolla Raahesta 25 vuotta sitten ja jatkoin seuraavalla bussilla Ouluun. Silloin havaitsin kaiken olevan enimmäkseen nauhamaisesti Lumijoentien varressa: koulu, kaupat, kunnantalo ja kirjasto (johon pääsin sisälle).
Nyt löydän auton navigaattorin avulla uuden hautausmaan. Sekametsän seassa on sekin, hautakivet suurten puiden, metsämättäiden ja varvikkojen seassa.
.
Isosta sukuhaudasta löytyy Lumikareja, nimet graniittipaateen ikuistettuina (lasken itse kuolin-iät):
.
Lumikari Juho (82) 1849-1932,
Maria os. Träff (74) 1856-1930.
Juho (45) 1889-1934,
Anna os. Paavola (39) 1891-1930.
Bertta Maria (4 kk) 1914.
Kerttu Anna (22) 1916-39.
Reino Johannes (14) 1918-33.
Lauri Andreas (3) 1928-31.
(Laina, Veikko, Pentti ja Aino (n.65-90) s. 1920-1926
on haudattu Nurmijärven - Sipoon - Helsingin seudulle.)
.
Etäämpänä on toinen Lumikari -hautakivi:
Lumikari Anna Kreeta os. Paaso (80) 1892-1973,
Korkala Eemil (46) 1877-1924.
Otaksun Annan ja Juho II:n avioituneen, ensimmäisen
puolison kuoltua Annalta 1924 ja Juholta 1930.
.
Kysytään vielä auton navigaattorilta, onko Lumijoella Lumikarintietä? Kyllä, sellainen lähtee Raaheen vievän päätien varrelta, pari kilometriä kirkolta länteen, siellä missä kävelytie juuri päättyy ja taajama-merkki näyttää taajaman rajan. Kirkontorni näkyy kauas, Lumikarin tienhaaraankin.
.
****
.
Paluumatkalla hotelliin etsimme vielä Limingan Alakestilän Arboretum-puiston (Värminkoskentie 20), jossa pitäisi olla 120 puulajia ja 60 pensaslajia. Navigaattori opastaa jonnekin pikkutien päähän ja omakotitalollisten naapuriin. On jo ilta klo 21-22, jolloin puisto on kyltin mukaan suljettu. Laskevan auringon hämärä ei paljon riitä kasvien tutkimiseen, mutta Värminkoski kohisee!
.
Parasta puistossa onkin sijainti Liminganjoen haarojen ja koskien välissä, monella kävelysiltojen yhdistämällä pikkuisella saarella! Koskien ja vesiputousten ei tarvitse olla suuria tehdäkseen vaikutuksen! Limingan Värminkoskella iso joukko pieniä koskia tekee suuren yhteisvaikutuksen! Ääni voimistuu ja vesi kuohuu näkökentässä yhtä aikaa monessa paikassa!
.
*****
.
Edellisen kerran kävin Limingassa Onnibussilla kaksi vuotta sitten, 2017. Lopuksi lyhennelmä sen-kertaisesta kokemuksesta:
.
LIMINKA klo 6:37, Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja bussista. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaantuu. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni, kun käyn metsän puolella.
.
Lumijoentie ylittää ja kävelytie alittaa junaradan. Seuraan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kaupalliseen keskustaan. Aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolla iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Tästä Emäpitäjästä on erotettu Oulu ja Kajaani, pienemmistä puhumattakaan, kuten Lumijoesta.
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikoa Liminganjoelle, seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn pientalojen kujille, umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle!. Punaisen puisen työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman jokipahasen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
.
Naapurissa on AAPPOLA (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan päällikön Hannu Krankan patsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahtia: uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on hiukan nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä valtava lattea merestä kohonnut peltolakeus on kuin preeria tai erämaa-tasanko.
.
658. Elokuvateatterini, 101. esityssali: Sellosali
Nyt olen katsellut elokuvia jo yli
sadassa - 101 - eri esityssalissa.
(Katsoin 589 filmiä / oikeastaan yli 600).
Edellisessä kirjoituksessa salit 96-100
ja tässä perään sadas-ensimmäinen.
.
Kaikki ensimmäiset SATA elokuvateatteria
(niiden salia) on kuvattu aiemmissa jutuissa.
Kymmenen viimeisintä n:ot 91-100 blogijutussa:
"516. Elokuvateatterini 91-100 (Lahti, Kirkkonummi)",
päivätty jo 15. kesäkuuta 2016, mutta päivitetty 2019!
.
***
.
101) Sellosali, kauppakeskus Sello, Leppävaara, Espoo
.
Espoon Leppävaaran konserttisali sijaitsee Sellon kirjaston länsinaapurina, osoitteessa Soittoniekanaukio 1 A. Sisäänkäynti on, kuten kirjastoonkin, Citymarketin katon päällä, toisen kerroksen korkeudelle rakennetulla isolla toritasanteella. Aukion pohjoispuolella on vielä Sello Rex -rakennus, jonka yläkerrassa toimii entinen Rex-ketjun, mutta nykyinen Finnkino-ketjun elokuvateatteri, joka jakautuu viiteen esityssaliin.
.
Sellosalissa on 16 suoralla rivillä kullakin 25 istuinta vierekkäin eli yhteensä 400 istumapaikkaa. Penkkirivit kohoavat melko jyrkästi takaseinää kohti. Näkyvyys on esteetön kaikilta tuolelta.
.
Kun saavuin jo 15 minuuttia etuajassa odottamaan ilmaista elokuvaesitystä, keski- ja takarivit näyttivät olevan jo melko täysiä. Kolmas rivi edestä oli vielä niin tyhjä, että saatoin kävellä keskimmäiselle tuolille ohittamatta ketään istujaa.
.
Kolmannen rivin miellyttävä, kevyesti pehmustettu keskipaikka saattoi olla katselemiseen paras mahdollinen, optimaalisella korkeudella ja etäisyydellä näyttämölle asetetusta tilapäisestä valkokankaasta, joka ei ollut mikään suuri laajakangas.
.
Enimmäkseen vanhuuseläkeläisiltä näyttävää yleisöä tulvi saliin lisää, myös ensimmäisille riveille. Eteeni kakkosriville asettui naisvaltainen seurue, jonka toinen mieshenkilö poistui jo kesken esityksen, mutta naisporukka intoutui elokuvan lopuksi kättentaputuksiin, joihin ei muilta riveiltä juuri yhdytty. Yksi naisista pyysi ennen salin pimenemistä vierustoveriltaan kelloherätyksen, että tietäisi nauttia lääkkeensä määräaikaan.
.
Huhtikuun päivänäytöksenä Espoossa esitettiin 23.4.2019 kello 13:30 - 15:40 Timo Koivusalon ohjaama, 2 tuntia 9 minuuttia kestävä elämäkertaelokuva "Olavi Virta". Ensi-illasta oli kulunut vasta puoli vuotta, niinpä ilmaisen esityksen vetovoima oli vielä suuri, huonoista arvosteluista huolimatta.
.
Käsikirjoitus tuntui kovin luonnosmaiselta. Lyhyt irrallinen sketsi toisensa perään. Kuin pätkittäin kevyesti dramatisoitu dokumentti. Kiiltokuva - kuultokuva. Koulu-TV:n opetusfilmi. (Mieleeni tulivat jopa koulujen vanhat piirretyt opetustaulut...)
.
Ensimmäiseksi mentiin Tampereen Pispalassa sisälle puutaloon, jossa laulaja Olavi Virta sairaana, alkoholin varhain ikäännyttämänä, vasta viisikymppisenä vanhuksena, elää miestä paljon vanhemman leskirouvan hoivissa ja herkistyy kuuntelemaan radiosta omia vanhoja levytyksiään.
.
Sitten hypätään nuoruuteen Strömbergin konepajalle, jossa työtoveri yllyttää kaveriaan osallistumaan Dallape-orkesterin järjestämään koelaulu-tilaisuuteen. Siitä tulee menestys ja Olavi värvätään Dallapen tarjoamaan koulutukseen. Yksinhuoltaja-äiti on huolissaan, kun miehensä oli alkoholisoitunut, ettei vain poikakin.
.
Väliin sujautetaan pätkä talvisodan taistelujakin, kun elokuvassa halutaan edetä kronologisesti vuosi-pari kerrallaan eteenpäin. Suuri joukko sivuhenkilöitä kuvataan lyhyesti, kuten Dallapen Gunnar Laakko, Kipparikvartetin nelikko, säveltäjä Toivo Kärki ja sanoittaja Repe Helismaa (jota esittää jälleen hyvin Martti Suosalo, kuten Koivusalon Kulkuri ja joutsen -elokuvassa).
.
Olavi Virta tuntuu ahkeroivan, tarttuvan jokaiseen tilaisuuteen. Hän perustaa perheen, saa vaimon, tyttäriä ja Pauli-pojan. Laulukiertueillaan Olavi erehtyy uskottomuuteen, menettää perheensä, mutta saa sen vielä takaisin tarjoamalla aineellisia ylellisyyksiä, kuten hienon uuden kodin, Amerikasta tuotetut sähkölieden, jenkkijääkaapin ja loistoauton.
.
Viihdyttävintä elokuvassa ovat tihein välein kuultavat lukuisat aidot Olavi Virran levytykset. Mm. "Pekka Puupää kesälaitumilla" -filmin huippukohdassa (1953) 38-vuotias Olavi Virta hurmaa vasta 20-vuotiaan valokuvamallin ja mannekiinin Ruth Johanssonin (1933-1997) tolaltaan laulamalla tälle "Sinun silmiesi tähden...", pitäen neitosen kättä kädessään ja katsoen tätä suoraan silmiin.
.
Turhin sivuhenkilö on Pauli-pojalta muutaman äänilevyn ostava nuori poika, kompuroiva Vesa-Matti, jolle Olavi ennustaa näyttelijän uraa. Varmuuden vuoksi Olavi kysyy pojalta sukunimeäkin ("Loiri"), jos joltakulta Hämeen hitaimmalta elokuvakatsojalta olisi vielä jäänyt vihje keksimättä.
.
Sitten velat kaatuvat Olavin päälle ja lehtien juorut alkoholismista vievät työtilaisuudet. Juorutoimittajista annetaan tympeä, mielistelevän imelä ja salakavala kuva. Orkesterin hanuristin juopumus käännetään päälaelleen, kuin tämä olisikin ollut ainoa raitis soittaja. Vaimo ja lapset pakenevat Ruotsiin. Katsojat pilkkaavat kävelykeppiä tarvitsevaa laulajaa, jolta nuorempi esiintyjä Danny käy pyytämässä anteeksi yleisön käytöstä.
.
Lopputekstissä kerrotaan Olavi Virran (1915-1972) saaneen valtion myöntämän taiteilijaeläkkeen ensimmäisenä viihdetaiteilijana. Virta ehti nauttia taiteilijaeläkettä vain yhden kuukauden ennen kuolemaansa jo 57-vuotiaana.
.
Elokuvan pituus oli 129 minuuttia ja se oli 589. teattereissa näkemäni, tällä kertaa 101. esityssalin penkiltä.
.
.
Viimeisimmät 11 esityssalia luettelona:
101) SELLOSALI, kauppakeskus Sello, Leppävaara, Espoo
100) Cinamon Kino REDI 3 (1-5), Kalasatama, Helsinki
99) Bio Kino Kirkkonummi, Munkinmäentie 17, Kirkkonummi
98) MARTINUS Kulttuuritalo, Martinlaaksontie 36, Vantaa
97) KARASALI, Karatalo, Karakallio, Kotkatie 4, Espoo
96) KANNUKINO, Kannusali, Kannusillankatu 4, Espoo
95) KORJAAMO Kino, "Elokuvasali", Töölönkatu 51b, Helsinki
94) Kino TULIO (Kavi), Sörnäisten Rantatie 25 A, V krs. Hki
93) Finnkino KUVAPALATSI 4 (1-6), Vapaudenkatu 13, Lahti
92) Kino IIRIS, Saimaankatu 12, "Kansantalo", Lahti.
91) Finnkino OMENA 3, Piispansilta 11, Matinkylä, Espoo
.
sadassa - 101 - eri esityssalissa.
(Katsoin 589 filmiä / oikeastaan yli 600).
Edellisessä kirjoituksessa salit 96-100
ja tässä perään sadas-ensimmäinen.
.
Kaikki ensimmäiset SATA elokuvateatteria
(niiden salia) on kuvattu aiemmissa jutuissa.
Kymmenen viimeisintä n:ot 91-100 blogijutussa:
"516. Elokuvateatterini 91-100 (Lahti, Kirkkonummi)",
päivätty jo 15. kesäkuuta 2016, mutta päivitetty 2019!
.
***
.
101) Sellosali, kauppakeskus Sello, Leppävaara, Espoo
.
Espoon Leppävaaran konserttisali sijaitsee Sellon kirjaston länsinaapurina, osoitteessa Soittoniekanaukio 1 A. Sisäänkäynti on, kuten kirjastoonkin, Citymarketin katon päällä, toisen kerroksen korkeudelle rakennetulla isolla toritasanteella. Aukion pohjoispuolella on vielä Sello Rex -rakennus, jonka yläkerrassa toimii entinen Rex-ketjun, mutta nykyinen Finnkino-ketjun elokuvateatteri, joka jakautuu viiteen esityssaliin.
.
Sellosalissa on 16 suoralla rivillä kullakin 25 istuinta vierekkäin eli yhteensä 400 istumapaikkaa. Penkkirivit kohoavat melko jyrkästi takaseinää kohti. Näkyvyys on esteetön kaikilta tuolelta.
.
Kun saavuin jo 15 minuuttia etuajassa odottamaan ilmaista elokuvaesitystä, keski- ja takarivit näyttivät olevan jo melko täysiä. Kolmas rivi edestä oli vielä niin tyhjä, että saatoin kävellä keskimmäiselle tuolille ohittamatta ketään istujaa.
.
Kolmannen rivin miellyttävä, kevyesti pehmustettu keskipaikka saattoi olla katselemiseen paras mahdollinen, optimaalisella korkeudella ja etäisyydellä näyttämölle asetetusta tilapäisestä valkokankaasta, joka ei ollut mikään suuri laajakangas.
.
Enimmäkseen vanhuuseläkeläisiltä näyttävää yleisöä tulvi saliin lisää, myös ensimmäisille riveille. Eteeni kakkosriville asettui naisvaltainen seurue, jonka toinen mieshenkilö poistui jo kesken esityksen, mutta naisporukka intoutui elokuvan lopuksi kättentaputuksiin, joihin ei muilta riveiltä juuri yhdytty. Yksi naisista pyysi ennen salin pimenemistä vierustoveriltaan kelloherätyksen, että tietäisi nauttia lääkkeensä määräaikaan.
.
Huhtikuun päivänäytöksenä Espoossa esitettiin 23.4.2019 kello 13:30 - 15:40 Timo Koivusalon ohjaama, 2 tuntia 9 minuuttia kestävä elämäkertaelokuva "Olavi Virta". Ensi-illasta oli kulunut vasta puoli vuotta, niinpä ilmaisen esityksen vetovoima oli vielä suuri, huonoista arvosteluista huolimatta.
.
Käsikirjoitus tuntui kovin luonnosmaiselta. Lyhyt irrallinen sketsi toisensa perään. Kuin pätkittäin kevyesti dramatisoitu dokumentti. Kiiltokuva - kuultokuva. Koulu-TV:n opetusfilmi. (Mieleeni tulivat jopa koulujen vanhat piirretyt opetustaulut...)
.
Ensimmäiseksi mentiin Tampereen Pispalassa sisälle puutaloon, jossa laulaja Olavi Virta sairaana, alkoholin varhain ikäännyttämänä, vasta viisikymppisenä vanhuksena, elää miestä paljon vanhemman leskirouvan hoivissa ja herkistyy kuuntelemaan radiosta omia vanhoja levytyksiään.
.
Sitten hypätään nuoruuteen Strömbergin konepajalle, jossa työtoveri yllyttää kaveriaan osallistumaan Dallape-orkesterin järjestämään koelaulu-tilaisuuteen. Siitä tulee menestys ja Olavi värvätään Dallapen tarjoamaan koulutukseen. Yksinhuoltaja-äiti on huolissaan, kun miehensä oli alkoholisoitunut, ettei vain poikakin.
.
Väliin sujautetaan pätkä talvisodan taistelujakin, kun elokuvassa halutaan edetä kronologisesti vuosi-pari kerrallaan eteenpäin. Suuri joukko sivuhenkilöitä kuvataan lyhyesti, kuten Dallapen Gunnar Laakko, Kipparikvartetin nelikko, säveltäjä Toivo Kärki ja sanoittaja Repe Helismaa (jota esittää jälleen hyvin Martti Suosalo, kuten Koivusalon Kulkuri ja joutsen -elokuvassa).
.
Olavi Virta tuntuu ahkeroivan, tarttuvan jokaiseen tilaisuuteen. Hän perustaa perheen, saa vaimon, tyttäriä ja Pauli-pojan. Laulukiertueillaan Olavi erehtyy uskottomuuteen, menettää perheensä, mutta saa sen vielä takaisin tarjoamalla aineellisia ylellisyyksiä, kuten hienon uuden kodin, Amerikasta tuotetut sähkölieden, jenkkijääkaapin ja loistoauton.
.
Viihdyttävintä elokuvassa ovat tihein välein kuultavat lukuisat aidot Olavi Virran levytykset. Mm. "Pekka Puupää kesälaitumilla" -filmin huippukohdassa (1953) 38-vuotias Olavi Virta hurmaa vasta 20-vuotiaan valokuvamallin ja mannekiinin Ruth Johanssonin (1933-1997) tolaltaan laulamalla tälle "Sinun silmiesi tähden...", pitäen neitosen kättä kädessään ja katsoen tätä suoraan silmiin.
.
Turhin sivuhenkilö on Pauli-pojalta muutaman äänilevyn ostava nuori poika, kompuroiva Vesa-Matti, jolle Olavi ennustaa näyttelijän uraa. Varmuuden vuoksi Olavi kysyy pojalta sukunimeäkin ("Loiri"), jos joltakulta Hämeen hitaimmalta elokuvakatsojalta olisi vielä jäänyt vihje keksimättä.
.
Sitten velat kaatuvat Olavin päälle ja lehtien juorut alkoholismista vievät työtilaisuudet. Juorutoimittajista annetaan tympeä, mielistelevän imelä ja salakavala kuva. Orkesterin hanuristin juopumus käännetään päälaelleen, kuin tämä olisikin ollut ainoa raitis soittaja. Vaimo ja lapset pakenevat Ruotsiin. Katsojat pilkkaavat kävelykeppiä tarvitsevaa laulajaa, jolta nuorempi esiintyjä Danny käy pyytämässä anteeksi yleisön käytöstä.
.
Lopputekstissä kerrotaan Olavi Virran (1915-1972) saaneen valtion myöntämän taiteilijaeläkkeen ensimmäisenä viihdetaiteilijana. Virta ehti nauttia taiteilijaeläkettä vain yhden kuukauden ennen kuolemaansa jo 57-vuotiaana.
.
Elokuvan pituus oli 129 minuuttia ja se oli 589. teattereissa näkemäni, tällä kertaa 101. esityssalin penkiltä.
.
.
Viimeisimmät 11 esityssalia luettelona:
101) SELLOSALI, kauppakeskus Sello, Leppävaara, Espoo
100) Cinamon Kino REDI 3 (1-5), Kalasatama, Helsinki
99) Bio Kino Kirkkonummi, Munkinmäentie 17, Kirkkonummi
98) MARTINUS Kulttuuritalo, Martinlaaksontie 36, Vantaa
97) KARASALI, Karatalo, Karakallio, Kotkatie 4, Espoo
96) KANNUKINO, Kannusali, Kannusillankatu 4, Espoo
95) KORJAAMO Kino, "Elokuvasali", Töölönkatu 51b, Helsinki
94) Kino TULIO (Kavi), Sörnäisten Rantatie 25 A, V krs. Hki
93) Finnkino KUVAPALATSI 4 (1-6), Vapaudenkatu 13, Lahti
92) Kino IIRIS, Saimaankatu 12, "Kansantalo", Lahti.
91) Finnkino OMENA 3, Piispansilta 11, Matinkylä, Espoo
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
