659. Liminganlahti, Lumijoki, Lumikari, Liminka

Huhtikuussa yövyin Limingassa, kun vierailin Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla Kempeleen Zemppi Areenalla (Pekurintie 2), kauppakeskus Zeppelinin vieressä, lauantaista sunnuntaihin 27.-28.4.2019.
.
Limingan itsepalveluhotelli "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10) oli vasta puoli vuotta vanha, viime syksyltä. Henkilökunnattomaan hotelliin sisään päästäkseen asiakas tarvitsee matkapuhelimeen lähetetyn 5-numeroisen koodin.
.
Entäpä kun koodi ei olekaan saapunut ja kello on Kempeleessä jo 22 illalla? Soitto PlaceToSleep-ketjun päivystykseen. Selviää, että nettivaraus on tullut tehtyä Ebookersiin väärälle päivälle - tai väärälle kuukaudelle, heinäkuulle eikä huhtikuulle.
.
Väärä varaus on korjattava Ebookersissa, jonka puhelin palvelee suomeksi klo 17 asti ja sen jälkeen englanniksi - Intiasta! Niinpä toiseen puheluun vastaa "Simpsonien" Apulta kuulostava mies. Kertoo, että hän voi - sieltä Intiasta asti - ainoastaan peruuttaa tarpeettoman, heinäkuulle tehdyn varauksen, ja palauttaa maksun siitä.
.
Uusi varaus on kuitenkin tehtävä itse erikseen internetissä. Mutta älypuhelimen näytöllä Ebookers ilmoittaa Limingan hotellin olevan täyteen buukattu, eikä sitä voi enää varata tälle illalle, kellon lähestyessä vuorokauden vaihdetta.
.
Uusi soitto Place To Sleep -ketjun päivystäjälle pelastaa päivän ja yön. Limingan hotellissa on toki tilaa. Päivystäjä voi varata huoneen ja lähettää koodin heti sekä postittaa laskun tulemaan jälkikäteen! Hinta säilyy samana kuin Ebookersin varauksessa. Kahden hengen huone maksaa 47 euroa yöltä.
.
Vaihtoehtoinen hotelli olisi saattanut olla Kempeleen Forenom - sijaiten jopa samassa rakennuksessa kuin messujen Zemppi-Areena. Mutta ajamme matkailullisesti viehättävämpään Liminkaan. Auton navigaattori ei tunnista osoitetta Liminganraitti 10! Raitti ei taida olla autotie?
.
Limingan S-Marketilla on kuitenkin kaksi osoitetta: Liminganraitti 9 ja autoille Tupoksentie 9. Marketti näkyy helposti keskustassa, jossa paljon kaikkea on Tupoksentien varrella. Keskustaraitin toisella puolella näkyy puulla synkän tummaksi verhoiltu huippumoderni uudisrakennus. Sitä vielä ympäri kiertämällä löytyy pysäköintialueelta pohjakerroksen täyttävän Limingan Kuntosalin 24h-sisäänkäynti, joka on yhteinen hotellin kanssa.
.
Koodilla 717** pääsee nyt sisään ulko-ovesta. Valot loistavat kuntosalin puolelta eteiseen. Samalla koodilla pääsee käyttämään hotellin hissiä. Vierashuoneita on 30, joista 201-218 toisessa kerroksessa ja 301-312 kolmannessa. Kolmannessa vaiheessa koodi avaa huoneen 20* oven.
.
Sisäkatto on yllättävän korkealla, mikä suurentaa ainakin ilmatilaa. Huoneen varustukseen kuuluu mikroaaltouuni, jääkaappi, ilmaista teetä ja maksullista baarikaappitavaraa, mutta televisio ei nyt toimi ja pyyhkeet puuttuvat, johtuisiko myöhäisestä varauksesta.
.
Hotellin seinänaapurina ja vuokraisäntänä on Limingan kunnantalo Lakeustalo (Liminganraitti 10 C tai Tupoksentie 10). Muita lähinaapureita terveyskeskus, S-Market, Limingan kunnankirjasto ja Hannu Krankka.
.
Hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunasta on kaunis näköala lammelle puistoon ja liminkalaisen Hannu Krankan näköispatsaalle. Mies oli Nuijasodan päälliköitä 1597, mutta selvisi hengissä vuoteen 1630. Krankalle on nimetty Nuijamiestentien suuntainen pikkukatu, (Pentti) Poutuntien ja (Jaakko) Ilkantien naapuriksi, lapsuuteni Pohjois-Haagassa, Helsingissä.
.
**
.
Limingan kuuluisimmat nähtävyydet ovat avara tasainen peltomaisema Limingan lakeus sekä muuttolintujen suosima Liminganlahti, jonka pohja on kohoamassa vuosisadasta toiseen, jolloin vastaavasti vesi väistyy yhä kauemmas asutuksesta.
.
Ajoimme Lumijoentietä viitisen kilometriä keskustasta luoteeseen, lähelle Lumijoen kunnanrajaa ja suunnilleen kirkonkylien puoliväliin. Pohjoiseen on viitoitettu tienpätkä Liminganlahden Luontokeskukseen, jonka rakennus näkyy jo päätielle. Paljon autoja pysäköintikentällä.
.
Pohjoiseen kohti merta lähtee kävelypolku, joka vaihtuu pitkospuiksi tai leveiksi lankuiksi liikuntarajoitteisillekin, ennen kuin päättyy veden äärellä lintutorniin tai pariin tilavaan laudoitettuun katselulavaan. Reitin varrella on luontorasteja, informaatiotauluja. Monia ihmisiä kulkee jatkuvasti molempiin suuntiin ja kymmenet miehittävät lintulavoja, mutta sallitut rajat 30 + 30 henkilöä eivät ylity.
.
Kävelyreitin varrelle on paikoitellen merkitty vuosilukuja, ensin 1800-luvulta ja sitten viime vuosikymmeniltä, 1976, 1983, jne. Merkeistä näkee missä ranta on ulottunut nuoruudessani tai isovanhempieni lapsuudessa - Lumikarin tila oli vain 10 kilometrin päässä Lumijoella.
.
En ole ennen nähnyt aivan sellaista rantaa kuin Limingassa! Yhtä epämääräisen laiskaa rantaviivaa! Onko jo merta vai vieläkö maata? Laajaa vesijättömaata! Tekee vaikutuksen, kannattaa nähdä! Veden ja maan ero on häilyvä, vettä on lammikoina, joiden välissä mutaa harjanteina. En ole nähnyt jokien suistomaita, deltaa, mutta kuvittelen hieman samanlaiseksi maisemaksi? Linnut ovat kerääntyneet vesijättömaalle vielä monin verroin ihmisiä runsaammin.
.
Paluumatkalla sisämaahan poikkean Luontokeskukseen, tunnelmallisesti laudoitettuun rakennukseen, jossa on informaatio- ja näyttelytiloja, kahvila ja pieni hotelli 30 vieraalle. Museo on sulkeutumassa, kello on kohta 18. Ei pääsymaksua, ei ainakaan minulta pyydetä.
.
Näyttelyistä monessa sopessa tai huoneessa voisi oppia paljon, tunnistamaan lintujen munat ja sulat, eri lintulajien ulkonäöt ja linnunlaulut (kuulokkeista)! Neljä hyötyä lintuparvesta: kokeneet opastavat hyville ruokapaikoille; lento auran muodossa säästää voimia; parvi estää petoa erottamasta yhtä kohdetta johon iskeä; jne, Jos aikaa olisi, voisin viihtyä tunnista toiseen!
.
***
.
Jatkamme matkaa Lumijoelle, jonka komea kirkko on tarpeettoman iso, Lakeuden katedraali, mutta kunnantalo liikuttavan pieni. Liike-elämä näyttää vähäiseltä, ostoksia varten pikkuinen osuuskaupan Sale, kilpailijanaan yksityinen M-kauppa. Oulussa käydään töissä ja Lumijoen rauhassa asutaan. Lumijoelle on osunut pieneen väkilukuun nähden suhteettomasti lottovoittajia, peräisin isosta porukkavoitosta.
.
Olen käynyt ennenkin Lumijoen kirkolla ja vanhassa metsäkalmistossa kirkon ympärillä. Tulin linja-autolla Raahesta 25 vuotta sitten ja jatkoin seuraavalla bussilla Ouluun. Silloin havaitsin kaiken olevan enimmäkseen nauhamaisesti Lumijoentien varressa: koulu, kaupat, kunnantalo ja kirjasto (johon pääsin sisälle).
Nyt löydän auton navigaattorin avulla uuden hautausmaan. Sekametsän seassa on sekin, hautakivet suurten puiden, metsämättäiden ja varvikkojen seassa.
.
Isosta sukuhaudasta löytyy Lumikareja, nimet graniittipaateen ikuistettuina (lasken itse kuolin-iät):
.
Lumikari Juho (82) 1849-1932,
Maria os. Träff (74) 1856-1930.
Juho (45) 1889-1934,
Anna os. Paavola (39) 1891-1930.
Bertta Maria (4 kk) 1914.
Kerttu Anna (22) 1916-39.
Reino Johannes (14) 1918-33.
Lauri Andreas (3) 1928-31.
(Laina, Veikko, Pentti ja Aino (n.65-90) s. 1920-1926
on haudattu Nurmijärven - Sipoon - Helsingin seudulle.)
.
Etäämpänä on toinen Lumikari -hautakivi:
Lumikari Anna Kreeta os. Paaso (80) 1892-1973,
Korkala Eemil (46) 1877-1924.
Otaksun Annan ja Juho II:n avioituneen, ensimmäisen
puolison kuoltua Annalta 1924 ja Juholta 1930.
.
Kysytään vielä auton navigaattorilta, onko Lumijoella Lumikarintietä? Kyllä, sellainen lähtee Raaheen vievän päätien varrelta, pari kilometriä kirkolta länteen, siellä missä kävelytie juuri päättyy ja taajama-merkki näyttää taajaman rajan. Kirkontorni näkyy kauas, Lumikarin tienhaaraankin.
.
****
.
Paluumatkalla hotelliin etsimme vielä Limingan Alakestilän Arboretum-puiston (Värminkoskentie 20), jossa pitäisi olla 120 puulajia ja 60 pensaslajia. Navigaattori opastaa jonnekin pikkutien päähän ja omakotitalollisten naapuriin. On jo ilta klo 21-22, jolloin puisto on kyltin mukaan suljettu. Laskevan auringon hämärä ei paljon riitä kasvien tutkimiseen, mutta Värminkoski kohisee!
.
Parasta puistossa onkin sijainti Liminganjoen haarojen ja koskien välissä, monella kävelysiltojen yhdistämällä pikkuisella saarella! Koskien ja vesiputousten ei tarvitse olla suuria tehdäkseen vaikutuksen! Limingan Värminkoskella iso joukko pieniä koskia tekee suuren yhteisvaikutuksen! Ääni voimistuu ja vesi kuohuu näkökentässä yhtä aikaa monessa paikassa!
.
*****
.
Edellisen kerran kävin Limingassa Onnibussilla kaksi vuotta sitten, 2017. Lopuksi lyhennelmä sen-kertaisesta kokemuksesta:
.
LIMINKA klo 6:37, Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja bussista. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaantuu. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni, kun käyn metsän puolella.
.
Lumijoentie ylittää ja kävelytie alittaa junaradan. Seuraan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kaupalliseen keskustaan. Aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolla iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Tästä Emäpitäjästä on erotettu Oulu ja Kajaani, pienemmistä puhumattakaan, kuten Lumijoesta.
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikoa Liminganjoelle, seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn pientalojen kujille, umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle!. Punaisen puisen työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman jokipahasen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
.
Naapurissa on AAPPOLA (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan päällikön Hannu Krankan patsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahtia: uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on hiukan nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä valtava lattea merestä kohonnut peltolakeus on kuin preeria tai erämaa-tasanko.
.