keskiviikko 4. elokuuta 2021

735. Turku Museokortilla 2021

Juuri edeltävässä 734. kirjoituksessa 1) Museolaiva Bore, 2) Turun Taidemuseo ja lisäksi nähtävyydet 3) Funikulaari -rinnehissi, 4) Kakolan entinen vankila, 5) puutarhojen puutalo-kaupunginosa Port Arthur, 6) Föri-lautta sekä 7) Booktorin antikvaariset kirjamessut Aurajoen rannalla, heinäkuun huippuhelteissä 2021, kun yövyin 3 yötä torstaista sunnuntaihin Turun retkeilymajassa, Bore-laivassa.

*

RUISSALOON ajattelin ensin kävellä lauantai-aamuna, syötyäni hyttihintaan kuuluneen aamiaisen Laivahostel Boreassa, Linnankatu 72. Ylitin valo-opasteisessa tasoristeyksessä matkustajajunien Turun satamaan vievän rautatien ja kuljin TURUN LINNAN ohi puistossa, johon oli nyt pystytetty parikymmentä telttaa. Eräissä niistä oli myynnissä vanhanaikaisia tavaroita, kuten pajuista punottuja koreja. Keskiajan markkinat järjestettiin torstaista sunnuntaihin (kuten Booktori). Keskiajan TURNAJAISET pää-ohjelmanumerona!

(Vierailusta Turun linnassa 6 vuotta sitten - 2015 - löytyy blogikirjoitus: 2015 heinäkuuta: 505. Åbus, Onnibus ja Turun linna)

TURUN SATAMA matkustaja-terminaaleineen oli hiljainen: Viking Line, os. Ensimmäinen linja; Silja Line, os. Linnankatu 91. Junalaituri, bussilaiturit ja taksitolppa tyhjinä. Kiersin sataman pussinpohjan myötäpäivään etelästä pohjoiseen ja lähdin itään Linnankatua ja koilliseen Satamakatua, jolta Juhana Herttuan puistotietä pohjoiseen.

Kartan mukaan tavarasataman junaratojen yli kulki oikoteitä länteen Ruissalon suuntaan, mutta niille olikin satamaan-asiattomilta pääsy kielletty! Kävelin pohjoiseen Pansiontien risteykseen asti, mutta helteessä auringon paahtaessa kaipasin ruutuasemakaavan katujen varjoisia puolia ja käännyin Patterinhaan puistosta itään Ruissalontielle kohti Port Arthuria eli Portsaa. Ylitin Artturinkatua etelään junaradan, jota seurailin lounaaseen, sitten Hansakatua ja Pakkarinkatua etelään Aurajoen rannalle. Kaikki katuja, joita en ollut ennen kulkenut, vaikka olin Turussa käynyt varmaankin parikymmentä kertaa.

**

8)

FORUM MARINUM, merimuseo. Käväistyäni hytissäni Bore-laivalla, jonne jätin reppuni, lähdin viereiseen merimuseoon. Kaksi suurta rakennusta, joiden sisäänkäynnit etelässä, joen puolella. Itäisemmän ruskean tiilitalon länsipäässä verkkoaidan takana ulkoilmassa venekatos. Monta ovea, ensin ravintolaan, keskellä lukituksi unohtunut pääovi ja idässä ovi lipputiskille. Museokortilla. Hämäriä saleja ja käytäviä. Valtavasti laivojen pienoismalleja ja veneiden perämoottoreita. Laivojen esineistöä. Puuportaat toiseen kerrokseen. Museovieraina joitakin harvoja lapsiperheitä. Valkoisessa kakkostalossa oli kokonaisiakin veneitä näytteillä. Vuosia sitten, ensimmäisen kerran käydessäni, Forum Marinumissa oli ollut matkailuun liittyvä näyttely, jota jäin nyt kaipaamaan.

Uutta: videofilmillä merikapteeni muisteli. Tunnistin esiintyjän äänestä ja kasvoista Esa Mäkeläksi, jonka olin nähnyt vain kerran televisiossa joskus 30 vuotta sitten, kun hänen kipparoimansa Siljan autolautta oli ajanut karille! Esa Mäkelä jäi mieleeni suomenkielisen nimen takia, kun Vikingillä "kapteeni miehistöineen" tervehdyksensä matkustajille kuuluttaneet kapteenit kuulostivat ahvenanmaalaisilta, esim. Viking Mariellalla 2012 omalla nimellään itse kuuluttanut kapteeni Ove Englund. Muita Vikingillä Ulf Lindroos, Jan Enkvist, Reino Sundell, Siljalla Niklas Nordlund, Juha Rautavirta.

Seurasin "kapteeni Haddock-maisen" merikarhun Esa Mäkelän tarinan vuoden 1966 ylioppilaasta vanhuuseläkkeelle. Silja Serenadella 9 vuotta yhtä reittiä. Myös kapteenina Siljan eksoottisilla Afrikan-risteilyillä Agadir - Kanaria - Dakar. Lopuksi neuvonantajana laivojen tilaajille. ("Kapteenina saa myös edustustehtäviä, mutta niitä voi jakaa halukkaammille.")

Merimuseoon kuuluvilla museolaivoilla Aurajoen rannassa (Sigyn ja Suomen Joutsen) olin käynyt v. 2015 ja jätin ne nyt 2021 väliin - tukalan helteisen sään vuoksi.

(Kirjoitin kuusi vuotta nuorempana innostuneemmin? Blogiarkisto: 2015 kesäkuuta: 502. Åbus, Turku ja #Museokortti)

***

9)

BIOLOGINEN MUSEO. Menin ensin Förillä Aurajoen yli ja sivuutin "mummomagneetin", naisväkeä pihallaan tulvineen Wäinö Aaltosen museon Anu Pentik -näyttelyn. Tukholman Biologinen Museo lopetettiin ennen kuin ehdin siellä käydä, nytpä uudelleen Turun Biologinen museo - vastaavanlaiseen rakennukseen ehkä mallin mukaan kopioitu? Olikohan kassalla sama mies kuin 5 vuotta aiemmin? Museokorttia pitelen yhdestä kulmasta sormieni välissä, kun lipunmyyjä rekisteröi kortin yhdessä kädessä pitämällään lukulaitteella.

Nelikulmainen kävelykierros ympäri pimeässä käytävässä, jonka varrella 13 dioramaa suomalaisten metsien eläimiä, komeimpina karhu ja hirvet. Hauskan pienet näätä, saukko, kärppä. Täytettyjä lintuja paljon, turhan kaukana lasista ja siten pieninä näkyvissä. Taustoina maalattuja maisemia, esim. lumisia tai soisia. Vitriinien välissä hieno valokuvanäyttely Merien luonnosta. Museovieraina lisäkseni nuoripari ja äidit lapsineen.

Yritin Turun Tuomiokirkkoon, avasin ulko-oven, mutta vasta sisäovessa lappu: häät klo 14-18, ei pääse. Puisto Aurajoen ja Tuomiokirkon välissä oli aidattu festivaalien anniskelu-alueeksi viiniravintoloille. Yritin oikaista puiston läpi, mutta aidattu katiska, jossa oli vain yksi ainoa suuaukko kirkon kulmalla.

Aurajoen eteläpuolella huomasin Runebergin puiston melkein autioksi, vähän käytetyksi tuuheiden puiden varjostamaksi keitaaksi, monine tyhjine istuimineen ja jokinäköaloineen rantaa paljon ylempää. Join kylmän-viileää jogurttia litran tölkistä repustani. Kävelin länteen Booktorille sulkemisaikaan klo 19 ja edelleen Funikulaarin ohi Turun linnalle asti, jonka puiston nurkilla rap-artisti piti kovaäänistä konserttia pienelle taputtavalle yleisölle ulkoilmaravintolan tai ehkä Grilli-kioskin nurkalla lauantai-iltana.

****

10)

WAM sunnuntai-aamuna. Wäinö Aaltosen museo, Itäinen Rantakatu 38. Näyttelynä posiolaisen muuotoilija Anu Pentik Pentikäisen (s.1942) viime vuosina tekemää taidetta. Kiersin pyhäpäivänä peräti kuusi Museokortti-museota (perjantaina ja lauantaina vain yhteensä neljä).

WAMissa reppuni lokerikkoon, joka toimi joko 20 centin kolikko-lainalla tai laina-poletilla. "Näyttelyn kiertosuunta myötäpäivään", neuvoi lipunmyyjä. Syntyi kohtuullisen pieni kierros erilaisista saleista, joista eräs oli hyvin pimeä. Puupalikoiden kekseliästä ja hauskaa käyttöä. Viihdyin! Museovieraita oli sopivasti, ei liian ruuhkaista sunnuntai-aamuna klo 10:20-55. Tusinan verran katsojia videofilmillä Anu Pentikistä, istuimia. Museon toiseen kerrokseen en kavunnut portaita, mietin olisiko siellä ollut Wäinö Aaltosesta perusnäyttely? En muistanut 5 vuoden takaa edelliseltä käynniltäni.

*****

11)

LUOSTARINMÄKI, Turun käsityöläismuseo, sunnuntaina 18.7.2021 klo 11:30-12:10. Helle vaivasi! Kiersin sisäänkäynnille Vartiovuorenkatu 2:een puiston (jossa lasten kahluuallas) ja Sirkkalantien kautta. Muina museovieraina lapsiperheitä. Lipunmyynnistä sain selkeän kauniin kartan, jossa eroteltuina 13 rakennusta yhden pääkadun ja kolmen sivukadun varrella. Kiersin joka kadun, mutta en jokaista rakennusta, joihin aivan kaikkiin ovetkaan eivät olleet auki. Kirjapainossa työskenteli entisajan faktori, kelloliikkeessa kelloseppä ja postissa korttien myyjä. Palokunnan vaunujen tallista kuului houkuttelevasti hevosen hirnuntaa, mutta vain nauhalta. Vaatimattomia asuntoja Turun paloa edeltäneeltä ajalta.

Luostarinmäen museonkin voisi korvata parhaiten Mauri Kunnaksen hauskasti piirtämällä kuvakirjalla, josta kaikessa rauhassa sohvalla istuen voisi lukija perehtyä entisajan elämään lukemattomine arjen yksityiskohtineen. Mauri Kunnas voisi siten nousta Kalevala-kuvittaja Gallen-Kallelan veroiseksi?

******

12)

ETT HEM, suurliikemies ja konsuli Alfred Jacobssonin kotimuseo, Piispankatu 14. (Pyrin ensin Tuomiokirkon museoon, mutta kirkossa oli meneillään ruotsinkielinen messu klo 12 jälkeen, joten jatkoin lähimpään vaihtoehtoon.) En ollut aiemmin käynyt, Museokortti ei ehkä kelvannut Åbo Akademin säätiön omistamaan kotimuseoon vielä kuusi vuotta sitten? Yksittäinen puutalo puutarhoineen, pihan puolelta sisäänkäynti. Yksi pariskunta tuli juuri ulos, ei ruuhkaa. Viivyin viihtyisässä talossa pitkään ja kuljin saleja edes-takaisin. Uusiakin museovieraita ehti tulla käyttämäni ajan kuluessa.

Lipunmyyjä-rouva kysyi: "Onko tuttu?" Selosti ja lainasi opaskirjan. Kierros vastapäivään yhdessä kerroksessa. Olikohan yhteensä 12 kaunista asuinhuonetta tauluineen ja ylellisyyksineen, makuuhuone, juhlava sali, rouvan buduaari jne. Posliiniastioiden näyttelyhuone oli pimeänä ja valot syttyivät itsestään vieraan astuessa sisään.

Keittiötä ei ollut lainkaan. Sisustus oli siirretty Jacobssonien alkuperäisestä Hämeenkatu 30:n kotitalosta, joka oli purettu korjauskelvottomana, ainakin kohtuukustannuksin. Uusikin museotalo oli saman arkkitehdin piirtämä samalta ajalta. Liikemies Alfred Jacobssonin (1841-1931) toimialoja olivat puutavara, sahat, tehtaat, laivanvarustus ja vakuutustoiminta. Alfred ja rouvansa Helene (1854-1928) lahjoittivat Turulle Biologisen Museon! Kaksi tytärtä saivat runsaan perinnön ja loput Åbo Akademin säätiö. Museo perustettiin Hämeenkadulle 1932 ja siirrettiin Piispankadulle 1965. - Viihdyin! Kävisin Museokortilla toistekin, jos olisin kulmilla Turussa ja aikaa riittäisi!

*******

13)

SIBELIUS-MUSEO, Piispankatu 17, eri puolella katua kuin Ett Hem. Oikeastaan Äbo Akademin musiikki-instrumenttien museo, joka pyysi Sibeliukselta luvan käyttää säveltäjän nimeä vetonaulanaan. Lipunmyyjätär harvinaisen herttainen. Lokerikko repuille. Katselukierros vastapäivään. Selostustekstit ensin ruotsiksi, sitten suomeksi.

Soittimet lasivitriineissä käytävän varrella eivät paljonkaan kiinnosta minua. Peräkäytävän seinillä nyt esillä valokuvia Sibeliuksen elämästä. Kuulokkeilla voi kuunnella lyhyitä näytteitä muutamista hänen sävelteoksistaan.

Keskimmäisenä museotalossa on pieni konserttisali. Viimeksi käydessäni 2015 siellä soi kauniisti nauhalta Sibeliuksen musiikki! Juuri sitä virvoittavaa elämystä olin tullut uudelleen hakemaan ulkoilman ennätyshelteestä, mutta eipä ollutkaan tällä kertaa.

Lännessä erillisessä näyttelysalissa oli tämän käynnin paras vetonaula: valokuvanäyttely Turun Ruissalon Ruisrock-festivaalin kuluneista 50 vuodesta, alkaen jo vuodesta 1970. Myös mustavalkoisia TV-uutisten filmejä. Olavi Hurmerinnan pilapiirros: Kaatopaikalla työntekijä kyselevälle toimittajalle: "Ei, tämä on kaatopaikka, konsertti pidettiin tuolla päin!" Sanomalehtien otsikoita tyyliin: "Taivas oli pilvetön - nuoriso ei." Esiintyjiä: The Family (Britannia), Jo Ann Kelly (USA), Jussi Raittinen ja Konsta Jylhä (Suomi). Andy Gray raportoi Ruisrockista englanniksi sivun verran New Musical Express- tai Melody Maker-lehdelle Britanniaan, kehuen The Familyä. Ruisrock Euroopan suurimpia rock-festivaaleja. Perustajia Raimo Möysä ja muita, joiden nimet heti unohdin.

********

14)

TURUN TUOMIOKIRKON MUSEO. Tuomiokirkonkatu 1. Museo, josta kuulin vasta nyt kesällä 2021? Tai josta aiemmin käydessäni tuomiokirkossa ilman museokorttia en ollut juuri piitannut? Sunnuntain iltapäivällä, kolmannella yritykselläni, pääsin sisälle asti katedraaliin.

Museon oli sanottu sijaitsevan eteläisellä lehterillä. Opasteviitta osoitti kirkon eteisen eteläseinällä olevia portaita toiseen kerrokseen. Kavuttuani n. 16 porrasta oli vastassani lukittu raskas puuovi, ehkä tamminen, ilman selitystekstejä. Palasin alakertaan kysymään korttaja myyvästä kioskista eteisen pohjoisreunalla. "Ovi avautuu, kun painan nappia!" Lipunmyyjä luki laitteellaan museokorttini. Kiipesin uudelleen raskaat portaat yläkertaan, jossa ovi oli edelleen lukossa, kunnes odoteltuani ja viittoiltuani lipunmyyjä muisti tai huomasi minut. Oven lukitus vapautui surinan myötä.

Heti oven takana oli vielä n. 8 + 8 puista porrasta lisää ylemmälle lattiatasolle. Kirkon lehterillä oli pöydillä esillä pienoismalleja kirkon aikaisemmista rakennusvaiheista. Näytteillä oli myös erilaisia ikivanhoja kirkollisia esineitä, vaikkapa kastemaljoja, jotka eivät herättäneet kiinnostustani lainkaan. Parhaimmillaan lehteri tarjosi kuitenkin näköaloja ylhäältä alas, ensin lännessä eteisaulaan tai sen eteläpuolella olevaan käymälä-aulaan, ja idempänä kiinnostavimmin itse kirkkosaliin. Museosta poistui tullessani toinen yksittäinen kävijä ja vähän minun jälkeeni saapui nuori pariskunta, joka eteni nopeasti lehterin itäpäähän. Tuskinpa tulen tähän karuun museoon enää toiste.

*********

15)

ABOA VETUS, ARS NOVA -museo. Itäinen Rantakatu 4-6. Tällä kertaa minulla oli aikaa vain noin 45 minuuttia, klo 15 alkaen. Sisäänkäynnin ovesta katsoen kahvila oli vasemmalla ja oikealla museokauppa, josta pääsyliput ja josta alkoivat näyttelyt: a) vaihtuvana näyttelynä ylätasolla Niemistön säätiön taidekokoelma Hämeenlinnasta, b) portaat kellariin ihmettelemään entisajan talojen raunioita "Aboa Vetus". Vielä c): modernin taiteen kokoelma "Ars Nova" vanhassa Rettigin palatsissa, johon portaat kahvilan ohitse. Opaskarttaa ei ollut tarjolla.

Lasten iloksi oli kellarissa mm. Luupolku (eläinten luita esillä). Erityisesti lapsiperheitä olikin käymässä, lapsiaan valistamassa historiasta. Vitriineissä paljon pienikokoisia arkeologisia esineitä. Talojen raunioiden kivisiä jäämiä, mukava hämärä historiallinen tunnelma.

Taidemuseoon noustiin kahvilan ohi hissillä tai portaita toiseen kerrokseen. Kaikkiin moniin pieniin huoneisiin oli merkitty sallittu kävijämäärä yhtä aikaa koronaviruksen aikaan, esim. 4 ihmistä, 6 tai max. 8. Vain harvoja yksittäisiä museovieraita näin, rajat eivät ylittyneet. Hätäovet johtivat ulos pihalle tai parvekkeelle. Kaunis piha uima-altaineen näytti olevan hyödyntämättä, kuten koko huvilan alkuperäinen loistokkuus ja kauneus, joka oli vain alistettu hyötykäyttöön, taulujen ripustukseen. Olin käynyt Rettigin palatsissa silloin, kun pelkkä talo tai koti oli näytteillä, ilman lisäyksiä. (Mahtaisiko joku säätiön hallituksen jäsen asua säätiön omistamassa museotalossa?)

**********

Lopulta kiiruhdin etelärantaa pitkin aina hiljaisen Runebergin puiston läpi ja siltaa pohjoisrannan Booktorille, joka oli sulkeutumassa. Viimeisiä ostohalukkaita parveili kauppiaiden pakatessa kirjojaan banaanilaatikoihin.

"Oletteko paikalla huomenna?" "Ei, vasta ensi vuonna!" "Onko teillä Kalevalaa? Onko Veijo Merta?" Edith Södergranin kirjeet ja Günter Grassin Kampela myyty, samoin kolmasosa Agatha Christien ja kaikki Maria Langin dekkareista, ja "tuhansilla euroilla" muita kirjoja antikvaari "Anton" valikoimista, kuulemma.

***********

Turun museoista vanhat jutut blogiarkistosta, oikealla ->

2015 heinäkuuta: 506. Turussa Museokortilla 12 museota

2015 heinäkuuta: 505. Åbus, Onnibus ja Turun linna

2015  kesäkuuta: 502. Åbus, Turku ja #Museokortti

2021 heinäkuuta: 734. Turun Booktori ja museolaiva Bore


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti