Rooma rakennettiin 7 kukkulalle (Aventinus, Caelius, Capitolium, Esquilinus, Palatinus, Quirinalis ja Viminalis).
Myös Suomen TURKUA (kuten Lissabonia ja Istanbuliakin) kutsutaan 7 kukkulan kaupungiksi!
*
Turun 4 kukkulaa Tuomiokirkon ("tällä") puolella jokea ovat:
1) Kerttulinmäki eli Hirsipuumäki, jolle asutus levisi ensimmäisenä!
2) Vartiovuorenmäki eli Tähtitorninmäki, Turun kukkuloista korkein! (kesäteatteri)
3) Samppalinnanmäki eli Tuulimyllynmäki, (kesäteatteri)
4) Yliopistonmäki eli Vesilinnanmäki eli Ryssänmäki.
**
"Toisella" eli Linnan puolella jokea 3 kukkulaa:
5) Puolalanmäki eli Taidemuseonmäki (Vappumäki, Bilemäki).
6) Aninkaistenmäki eli Turun palon mäki (1827), madallettu kaivamalla, siten vähäisin, (Puutori)
7) Kakolanmäki (mielisairaalan mäki) eli Tallinmäki (Turun linnan hevostallit 1600-luvulle asti). Suomen maineikkain vankila Kakola. Funikulaarin mäki.
***
Mutta olisihan Turussa kukkuloita enemmänkin. Kilpailijoita:
8) Korppolaismäki!
Korkea kukkula Aurajoen suulla, vastapäätä Turun linnaa! Usein historiallisissa romaaneissa mainittu asuinpaikka. Pientaloasutusta eri vuosikymmeniltä mäkisillä pikkuteillä. Jyrkkää kallioseinää louhitaan Aurajoen rannan puolella vuodesta toiseen, katselin ja kuuntelin toimintaa Bore-laivan retkeilymajasta, jossa olen yöpynyt neljästi 2021 ja 2022.
Kävin Korppolaismäellä kävelemässä, teitä ja niittyjä ja metsäpolkuja. Vastaan talutettu koira oli varuillaan ja ihmeissään, kun havaitsi vain minut, muttei missään koiraani? "Se on tottunut, että kaikilla on koira mukanaan täällä!" kertoi emäntä.
Korppolaismäelle pääsin eteläpuolelta pitkin sellaisia teitä kuin Alamäki, Ylämäki, Vanha Hirvensalontie, Kaartotie, Lyhyttie, Maununtyttärenkatu, ja sitten polkuja louhintatyömaan aidalle asti. Eväspöytäkin penkkeineen oli varusteena ruohikolla. Näköaloja joelle, Turun linnalle sekä Erik Pommerilaisen rantaan rakennettujen uusien korkeiden kerrostalojen ikkunoihin.
***
9) Kuuvuori!
Nummenpakan alueella, Aurajoen tai Ylioppilaskylän sekä Helsinginkadun ja Hämeentien valtaväylien rajaamassa kolmiossa. Huomasin sinivalkoisessa tienviitassa komean ja houkuttelevan nimen Kuuvuori. Nousin kapeita ja mutkittelevia hiekkateitä, raskaan jyrkkää ylämäkeä, ohi noin 100-vuotiaiden omakotitalojen, puutarhaisten ja puuaitaisten.
Aluksi yritin puistovyöhykkeelle Vuokramiehenkatua, joka päättyi vanhan pientalon pihaan, johon tunkeuduin, mutta vaikutti kovin paljon yksityisalueelta ilman läpikulkupolkua. Peräännyin, laskeuduin hiekkakatua alamäkeen ja nousin Takalankadun 3-tien-haarasta Kuuvuorenkatua, jolta onnisti paremmin. Katu päättyi suoja-aitaan kulkuaukkoineen, jonka takana kapea kalliovyöhyke, jolta mahtava jyrkkä pudotus pohjoiseen! Komea näköala, mutta lehtipuiden lehdet kuitenkin vielä Turun Kirjamessujen aikaan peittivät paljon taloja ja katuja ja jokimaisemaa kaukana alapuolella, jossa lähimpänä Kuuvuoren urheilukenttä ja päiväkoti.
****
10) Luolavuori!
Kolmaskin kukkulan lisäys Tuomiokirkon puolella Aurajokea. Kartassa epämääräinen iso asumaton vyöhyke, jota Luolavuorentie joutuu kiertämään ja kaartamaan matkallaan etelään kohti Petreliuksen ja Ilpoisten lähiöitä, joita kohti olin kävelemässä. Huomasin kävelytien lähtevän viheralueelle ja sen varrella karttaopastaulun. Siltä ensi kertaa opin, että mäkialueella olisi oikeasti Luola, jopa Suomen pisimpiä, 45 metriä pitkä, mutta epämääräisesti merkittynä, ilman hiekkatietä perille.
Yritin kahtakin vähäistä kinttupolkua pitkin päästä luolalle. Edessäni oli valtava kivilouhikko, jonka seassa pieniä solia, mutta en nähnyt mitään isompaa käytävää missään, saati että olisi ollut opasviittoja tai yksiselitteistä polkua perille.
Kolme suunnistus-rastia löysin, etsimättäkin, louhikkoa ympäröivästä metsiköstä. Alaikäisiä koululaisia olikin pareittain tai pienryhminä suunnistamassa metsässä. Kalliorinteet olivat hieman märkiä ja liukkaita. Valokuvasin ja palasin puiston hiekkapolulle. Pienen matkan päässä oli metsäsienimäinen vesitorni, jolla iso pyöreä sienenlakki hyvin lyhyen jalan päällä, sillä Luolavuoren mäen huippu oli jo valmiiksi tarpeeksi korkealla vesitornia varten!
*****
11) Juhannuskukkula!
Sellainen linnanpuolella Aurajokea! Olin kävellyt ensimmäistä kertaa uutta Logomonsiltaa Turun aseman ratapihan yli pohjoiseen ja kurkistanut Logomon rakennukseen, jossa en huomannut kuin ravintolatoimintaa. Päätin katsella vielä Pohjolan aluetta, kun kerran olin radan yli tullut.
Köydenpunojantie idästä länteen. Yläpuolella mäellä Ammatti-instituutin suuri rakennus. Nousin rinteen portaita metsämäelle, päädyin kerrostalon kotipihaan. Länteen tai lounaaseen lähtivät Juhannuskatu ja Kokkokatu, mutta koilliseen puistotie urheilukentän ja puistomäen välistä. Taas tapasin hämmentyneen pienen koiran talutushihnan päässä. "Se luulee olevansa niin Iso koira, että tarvitsee koko tien leveyden!" (koira haisteli hiljaa) "Ja nyt se ihmettelee, kun luulee meitä vanhoiksi tutuiksi, kun juttelemme!"
Hetken päästä jyrkkä kallioinen ylämäki hiekkapolulta Juhannuskukkulalle oli vielä sateen jäljiltä liukas, enkä siitä sitten selvinnytkään lipeämättä lopulta polvilleni. Takaisin alas käveleminen tuntui sitäkin vaikeammalta, mutta selvisin paremmin. Kävelty siis Juhannuskukkulallakin. Edempänä eteläinen ylimmäinen harja oli jo teiniparin varaama lauantai-illan pussikaljojen nautiskelemista varten.
******
Lisää Turun mäkiä:
12) Puistomäki?
Viehättävä vanhojen puisten omakotitalojen puistopihojen mäki, jonne päädyin kävelemällä Föri-lautalta lähtien, Tervahovinkatua ja (Esko?) Valtaojantietä tarpeeksi kauas etelään. Kunnaskatu kohosi Palokadulle ja Kunnasaukiolle. Kastarikadulle oli pysäköity kuluneita, museomaisen vanhoja dollarihymy-autoja.
Ylitin Ispoisten Puistokadun ja kävelin sitten (Luolavuoren kaupunginosan) Rätiälänkatua, joka hämäsi minut U-muodollaan, jota en huomannut, kaartaen pikku hiljaa koko ajan vasempaan, 180 astetta! Kun Rätiäläntie päättyi, etelä ja pohjoinen näyttivät vaihtaneen paikkojaan? Aurinkokin tuntui häämöttävän pilven takana pohjoisessa!
Rätiäläntien varrella minut yllätti "Postimerkkiliike Lauri Peltonen" kerrostalon kivijalassa. Satavuotias LaPe, "alansa suurin" (1920-) oli muuttanut Hangosta Turkuun, henkilökunta oli vähentynyt huippuvuosien yli kymmenestä kahteen, lopuksi yhteen. Kolmannen polven Tom Peltonen (Laurin ja Ollin jälkeläinen) oli jäänyt eläkkeelle asumaan Hankoon. Liike Turussa auki 8-15:30, pe 8-12. Olin lapsuudessani LaPe:n postimyyntiasiakas. Nyt näyteikkunassa kansiossa tee-pussien kokoelma, hinta vain 50 euroa.
13) Pitkämäki? Pientalojen mäki Naantalin pikatien Hesburgerin ja Manhattan-kauppakeskuksen pohjoispuolella. Tuli ajettua läpi, sekä puoli tuntia käveltyäkin siellä.
14) Martin kirkon metsämäki, raskas nousu portaita Savenvalajankadulta!
15) Vilkkilänmäki, Vilhonkadun länsipään puistometsikön mäki, läpi kävelemäni!
*******
Vielä muutamia mäkiä, joilla en ole itse käynyt. Ehkä puistoiksi jätetty mäkimaastoina, kuten Tukholman monet "Fåfängat" eli "turhuudet", rakennettaviksi hankalat tai sopimattomat mäkinyppylät?
16) Mäntymäki? Puistikko.
17) Kurjenmäki? Puistikko.
18) Vasaramäki? Puistikko.
19) Tonttumäki? Vilkkilänmäen eteläpuolella.
20) Härkämäki? Luoteessa Raision suunnalla, Pläkkikaupungista lounaaseen.
21) ...?
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti