Terminaalissa vartija vertasi passin ja hyttikortin nimen tällä kertaa vain etäältä, ottamatta dokumentteja omiin kouriinsa. Hytissä oli vaalea kokolattiamatto. Naapurit olivat meluisia: lapsia, afrikkalaisia, ukrainalaisia, koira haukkui. Naapurien ovet olivat välillä auki käytävään. "Avata ovi!" pyysi ulkomaalainen pehmeällä korostuksella. Musiikkia jatkuvalla syötöllä, saman säkeen toistoa.
Hytin televisiossa: asuntokaupat Britanniassa, entisöity keskiaikainen linna Skotlannissa, taloja rannalla Cornwallissa ja Jerseyn saarella. Vastaavasti USA:ssa valitaan loma-asuntoa kolmesta, "vain 2 kylpyhuonetta voi olla ongelma!" Mel Gibsonin raaka kostoelokuva Payback. En näe moisia kotona, televisiottomana.
**
Tukholman ulkoilmaan pääsin klo 10:10. Terminaalin liukuportaat jo väljät, kun kuljin vasta poistujien hännillä. Uloskäynti laivasta oli vain vasemmalta laidalta kannella 5, eikä kansilta 7 ja 5, oikealta laidalta, joten laiva ei ollut tullessaan kääntänyt keulaansa itään.
Kävelin Slussenille 20 minuuttia. Rantaraitti oli väljä, mutta joillakin Stadsgårds-terminaalin bussilaitureilla A-S (19 kpl) oli tungosta. Kaksikerrosbussejakin. Määränpäitä bussin otsalla mm. "464 Mjölby".
Skeppsbronilla lapsiperhe 2+äiti jutteli viileästä säästä. Sade uhkaili, hetken tihuttikin. Taskussani oli kokoon taittuva sateenvarjo. Kungsträdgårdenissa katselin Molinin suihkulähteen ja Kaarle XII:n sekä XIII:n patsaat, jälkimmäistä kutsutaan "Ruukuksi leijonien keskellä".
Kävelin Regeringsgatania, siltaa yli Kungsgatanin, Birger Jarlsgatania ja Roslagsgatania suorinta tietä pohjoiseen. Väljää jalkakäytävillä, kuljin hyvää vauhtia 1,5 tuntia. Päämääräni oli pohjoinen Roslagstull ja vielä kauempana Bellevuen puisto, jonka olin keksinyt kartasta paikaksi, jossa en ollut vielä koskaan käynyt.
***
ROSLAGSTULL. Tulin kaupungin, Östermalmin tai Norrmalmin pohjoisrajalle, Kehätien ääreen. Liikennevalot. Autoille kaksi moottoritien TUNNELIA kallion sisään itään. Autotien pohjoispuolelta lähti asfaltoitu kävelytie nousemaan kukkulalle kohti KARL ELDHIN Ateljee-museota. Pihan tuntumassa oli Eldhin muotoilema August Strindbergin patsas, ehkä kopio tai variaatio keskikaupungilla olevasta. Muistin kulkeneeni Ateljeen ohi ennenkin, mutta päinvastaiseen suuntaan, palatessani Yliopiston alueelta Naturhistoriska -museosta.
BELLEVUE oli pyöreän kaaren muotoinen kukkulaniemi, joka työntyi pohjoiseen merenlahteen: Brunnsvik. Puistoa ennen kulki poikittainen vanha rautatie, melko hiljentynyt teollisuusraide lännestä itään. Yksi juna kuitenkin sattui juuri kulkemaan, pääsin sen näkemään. Bellevuen niemen rantaa kiersi hevosenkengän muotoinen kävelytie, jonka sisäpuolella kohosi jyrkästi korkea kukkula. Pohjoisesta etelään nousi harvinaisen jyrkkä kävelytie kukkulan harjalle. Joku toinen kävelijä asteli sieltä juuri alaspäin ja minä kapusin ylös.
"Kaunis näköala" oli hiukan pettymys. Rannan lehdettömät puut ja muut risut peittivät ja pirstoivat osasiksi järvimaisemaa. Marraskuinen maisema, ehkä vähiten kaunis vuodenaika. En laskeutunut kukkulalta takaisin rantapolulle, vaan jatkoin ylhäällä polkua etelään ja siellä paljon loivemmin alas. Brunnsviksvägen seurasi rautatien linjaa.
Wenner-Gren Center on Tukholman pohjoislaidalla jo vuosikymmeniä vanha n. 25-kerroksinen pilvenpiirtäjä ja moniin karttoihin piirretty monumentaalirakennus 1900-luvun puolivälistä. Talo oli nyt remontissa. Kävelin rautatien alittavan tunnelin läpi katselemaan suuren matalan U-muotoisen asuintalon kaaren sekä U:n suulla erikseen sijaitsevan pilvenpiirtäjän hallitsemaa pihamaata.
****
Karttaa tutkittuani päätin jatkaa luoteeseen, lännen kautta luoteeseen, kohti Hagan puistoaluetta, jossa olin käynyt kerran, vuonna 2001, silloin Tunnelbanan asemalta lyhyemmin kävellen. Hiljainen ajotie vanhalle kartanolle Stallmästaregården ja kävelytietä pohjoiseen. Vasemmalla etäämpänä kulki vilkas moottoritie Uppsalavägen Tukholman pohjoispuolen naapurikuntiin. Moottoritien länsipuolelle sijoittui Karolinska Sjukhusetin valtava sairaala-alue.
Levein mutkikas kävelytie pohjoiseen oli lenkkeilijöiden suosima. He juoksivat pysähtymättä nähtävyyksien ohi. Vanhan ja historiallisen näköisiä taloja. Turkkilainen paviljonki oli piirretty johonkin vanhaan karttaan, joka ei ollut mukanani. Poikkesin yksinäni KUNINKAALLISEN HAUTAUSMAAN lukitulle portille, saareen tai niemelle vievän tien päässä. (Vähän kuin Kulosaaren Leposaaren hautausmaa Helsingissä).
KIINALAINEN PAGODI näkyi houkuttelevana puiden välistä pohjoisemmalla metsäkukkulalla. Sinne vei luonnonmukainen, kivinen ja vaikeakulkuinen metsäpolku, eikä muita menijöitä ollut minun lisäkseni. Pienehkö, mutta hyvin koristeellinen eksoottisen temppelin näköinen kuninkaallinen huvimaja, joka koostuu kupolikatosta ja sitä kannattelevista pylväistä. Lattia ja katto, muttei pylväikköä enempää suojaavia seiniä. Sateen tai auringon suojaksi kymmenkunnan seurueelle.
Lähistölle oli jossakin vanhassa kartassa merkitty myös japanilainen teehuone, mutta sen kohtalo jäi minulle epäselväksi, en löytänyt sitä. Edellisellä käyntikerralla 25 vuotta sitten Helenan kanssa näimme pohjoisempana ainakin erikoiset KUPARITELTAT, ehkä turkkilaisen paviljongin, kauempana Hagan kuninkaallisen linnankin. Nyt, Tunnelbaanaa käyttämättä, vain pitkästi kävellen, aikani ei vaikuttanut riittävän pitemmälle kuin lähtöön paluumatkalle kohti etelää.
*****
NORRTULL. Kuljin Norra Stationgatania vähän matkaa länteen. Ihmettelin ja valokuvasin tiiviisti täyteen suuria erikorkuisia kerrostaloja rakennettua korttelia Tukholman entisen pohjoisaseman Norra Stationen -alueella. Nostokurkia ja tietyömaita. Vaihtelin Vasastadenin ruutukaava-alueella pitkiä katuja, jotka veivät eteläkaakkoon kohti Norrmalmia ja Tukholman keskustaa.
Norrtullsgatania Odenplanin aukon ja Observatorielundenin korkean puistomäen ohi. Kungstensgatan itäkoilliseen, kiersin Kummitustalo Spökhusetin puistoineen itäpuolelta ja jatkoin Holländergatania Adolf Fredrikin kirkon puistoon, jossa vanhuuseläkeikäisten kuuden ukon seurue toi juuri Olof Palmen haudalle kukkia. Katselin kirkkopuiston eteläpuolella olevan Myrorna-kirpputorin näyteikkunat poikkeamatta sisälle. Hötorgetin Konserthuset remontissa. Heinätori oli marraskuussa hiljainen, torikojut rykelmänä länsireunalla ja itäpuolella tyhjää torin kiveystä.
******
KULTURHUSET Sergelin torilla. Nousin kierreportaat suoraan 2. kerroksen SERIETEKET -Sarjakuvakirjastoon. Löysin hyllystä saamenkielisen Vulle Vuojaksen vierestä Ruotsin Lapin toisella vähemmistökielellä "meänkieli" kesällä 2025 julkaistun Antti Ankka -lehden. Olin hävinnyt nettihuutokaupan yrittäessäni ostaa lehden, mutta nyt selailin ilmaiseksi. En oikein pitänyt käännöksen sanojen vääristellyltä tuntuvasta suomenkielestä, se ärsytti kielikorvaa - tuntui vaativan korjaamaan kieltä suomeksi! Sivuja oli kahden Aku Ankan verran ja sarjakuvahahmoina mm. Super-Hessu.
Hauskempi kirja oli amerikan-puolalaisen piirtäjän runsas iso 60-sivuinen parodiateos, jossa pilaversioita monista eri sarjakuvista. Hauska alku: Helmi ja Heikki Aatamin ja Eevan rooleissa. Johtaja Tiitinen jumalana heidät loi, alastoman Heikin, jonka kylkiluusta teki Eevan (Blondie). Syötyään hedelmän luodut alkoivat hävetä alastomuuttaan ja etsivät viikunapuun lehtiä. Raivostunut Tiitinen toi Heikille tämän konttoristin-työvaatteet ja laittoi Heikin raatamaan ikuisesti toimistossa.
"Action Camus" (Action Comics). Teräsmies-lehteen piirtäjä oli varioinut lukemattomia dramaattisia kansikuvia. Kuvitettuja Klassikoita ja 1950-luvun kauhulehtiä vääristeltiin. Tenavat ja 1950-luvun Tumppi ja Lulu seikkailivat myös, Otin joitakin valokuvia. Olisin halunnut lukea melkein koko kirjan, mutta kaikki istumapaikat oli varattu, niitä ei ollut tarpeeksi paljon. Lähdin puolen tunnin vierailun jälkeen liukuportaita Kulttuuritalon alakertaan ja ulos.
Kävelin Valtiopäivätalon sisäpihan läpi, poliiseja ryhminä kolmessa paikassa. Itäpuolen talon näyteikkunassa pyöri videofilmi, jossa esiteltiin parlamentin sisätiloja, yleisölehteritkin. Jäin katsomaan filmin kokonaan, n. 10 minuuttia.
Kuljin Seriebodetin "Est.1978" ohi, mutta se onkin STÄNGT sunnuntait ja maanantait, muulloin avoinna kl. 11-18?. Comics Heaven oli auki, mutta vain omistaja istui yksinään kassalla.
*******
SLUSSEN alkoi vihdoin olla uudessa kuosissaan. Autojen silta jalkakäytävineen nousee korkeammalle etelää kohti, Söderin kallioille. Sillan alla ja vieressä lännessä on yllättävän laaja terassialue jalankulkijoille ja paljon puisia penkkejä ajanviettäjille, vain vähän vedenpintaa korkeammalla. Ilmeisesti puisia siltoja voidaan tarpeen mukaan kääntää sivuun, jolloin veneitä voi kulkea lännen järvestä idän mereen tai päinvastoin.
Kävelin uutta pyörä- ja kävelytietä länteen Slussenilta rautatiesillan ja Centralbronin alitse ja kauemmaskin, kunnes palasin ja alitin kävelytunnelissa Slussenin autotiesillan itään. Sillan alle hieman pimeisiin paikkoihin on sijoitettu myös uusia liiketiloja, joihin on ensimmäisinä kalustettu kahvila ja koruliike, en huomannut että olisivat olleet vielä auki. - Vanhalla Slussenilla toimi aikoinaan suomalaisen omistama sarjakuvakauppa Serieslussen, mutta se ei taida voida enää palata takaisin Söderin Mariatorgetin nurkilta, Bellmansgatanin ja Sankt Paulsgatanin kulmasta.
Sadepisaroiden ajamana saavuin satamaan jo klo 15:40, enkä 16. Katsoin Cinderellan vieressä idässä ollutta isoa valkoista laivaa, jossa luki Birka Gotland. Terminaalin karttaesitehylly oli sijoitettu tuulikaappiin. Alakerran itäpäässä oli matkalipun QR-koodilla automaattisesti avautuva portti. Aiemmin siinä oli vartijoiden miehitys. Liukuportaat länteen ja niiden päästä edelleen suoraan länteen toisessa kerroksessa oli nyt kolmen vartijan miehitys CINDERELLAN matkustajien portilla. Maihinnousukortti ja passi katsottiin nyt vain etäältä, vartijan ottamatta niitä käteensä vertailtaviksi.
Aiempina vuosina terminaalin yläkerrassa käännyttiin liukuportailta itään ja käveltiin pitkä matka itään, jossa oli vain automaattiportti, jos vartijoiden portti oli ollut jo alakerrassa. Nyt itäiselle portille menivät Birkalla matkustavat. Länteen johti lyhyt pätkä terminaalitaloa, mutta sitten pitkä ramppi, vasta viime vuosina rakennettu. Liukuportaat 7. kannen korkeudelle oli tällä kertaa suljettu ja vain portti 5. kannelle oli auki matkustajille.
Seuraavana aamuna kotimaassa Helsingin Viking-terminaalin rampilla oli väljää, kunnes vastassa oli kolme huumekoiraa ohjaavine poliiseineen. Seurasin reppuselkäisten turistien ryhmää. Koira nuolaisi hyväntuulisesti kättäni. Muistin jonkin aiemman kerran, jolloin koira myös nuolaisi kädenselkääni, muttei vain kerran, vaan lähti iloisena kulkemaan mukanani nuollakseen kolme kertaa. Poliisi sitä naureskeli.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti