Terminaalissa vartija vertasi passin ja hyttikortin nimen tällä kertaa vain etäältä, ottamatta dokumentteja omiin kouriinsa. Hytissä oli vaalea kokolattiamatto. Naapurit olivat meluisia: lapsia, afrikkalaisia, ukrainalaisia, koira haukkui. Naapurien ovet olivat välillä auki käytävään. "Avata ovi!" pyysi ulkomaalainen pehmeällä korostuksella. Musiikkia jatkuvalla syötöllä, saman säkeen toistoa.
Hytin televisiossa: asuntokaupat Britanniassa, entisöity keskiaikainen linna Skotlannissa, taloja rannalla Cornwallissa ja Jerseyn saarella. Vastaavasti USA:ssa valitaan loma-asuntoa kolmesta, "vain 2 kylpyhuonetta voi olla ongelma!" Mel Gibsonin raaka kostoelokuva Payback. En näe moisia kotona, televisiottomana.
***
Tukholman ulkoilmaan pääsin klo 10:10. Terminaalin liukuportaat jo väljät, kun kuljin vasta poistujien hännillä. Uloskäynti laivasta oli vain vasemmalta laidalta kannella 5, eikä kansilta 7 ja 5, oikealta laidalta, joten laiva ei ollut tullessaan kääntänyt keulaansa itään.
Kävelin Slussenille 20 minuuttia. Rantaraitti oli väljä, mutta joillakin Stadsgårds-terminaalin bussilaitureilla A-R (18 kpl) oli tungosta. Kaksikerrosbussejakin. Määränpäitä bussin otsalla mm. "464 Mjölby".
Skeppsbronilla lapsiperhe 2+äiti jutteli viileästä säästä. Sade uhkaili, hetken tihuttikin. Taskussani oli kokoon-taittuva sateenvarjo. Kungsträdgårdenissa katselin Molinin suihkulähteen ja Kaarle XII:n sekä XIII:n patsaat, jälkimmäistä kutsutaan "Ruukuksi leijonien keskellä".
Kävelin Regeringsgatania suorinta tietä pohjoiseen, siltaa yli Kungsgatanin. Väljää jalkakäytävillä, kuljin hyvää vauhtia 1,5 tuntia. Päämääräni oli pohjoinen Bellevuen puisto, jonka olin keksinyt kartasta paikaksi, jossa en ole koskaan ennen käynyt.
***
Tulin kaupungin, Östermalmin tai Norrmalmin pohjoisrajalle, Kehätien ääreen. Liikennevalot. Autoille kaksi moottoritien TUNNELIA kallion sisään itään. Autotien pohjoispuolelta lähti asfaltoitu kävelytie nousemaan kukkulalle kohti KARL ELDHIN ATELJEETA. Pihan tuntumassa oli Eldhin tekemä August Strindbergin patsas, ehkä kopio tai variaatio keskikaupungilla olevasta. Muistin kulkeneeni Ateljeen ohi ennenkin, mutta vain päinvastaiseen suuntaan, palatessani Yliopiston alueelta Naturhistoriska -museosta.
BELLEVUE oli pyöreän kaaren muotoinen kukkulaniemi, joka työntyi pohjoiseen järveen. Sitä ennen kulki poikittainen vanha rautatie, hiljentynyt teollisuusraide lännestä itään. Yksi juna kuitenkin sitä kulki, sain nähkä. Niemen rantaa kiersi kävelytie, jonka maanpuolella kohosi jyrkästi korkea kukkula. Pohjoisesta etelään nousi harvinaisen jyrkkä kävelytie kukkulan huipulle. Joku toinen kävijä asteli sieltä juuri alas, minä kapusin ylös.
"Kaunis näköala" oli hieman pettymys. Rannan lehdettömät puut ja muut risut peittivät ja pirstoivat järvimaisemaa. Marraskuun maisema, ehkä vähiten kaunis vuodenaika. En laskeutunut kukkulalta takaisin rantapolulle, vaan jatkoin ylhäällä polkua etelään ja siellä paljon loivemmin alas.
Wenner-Gren Center on Tukholman pohjoislaidan jo vuosikymmeniä vanha n. 25-kerroksinen pilvenpiirtäjä ja karttoihin usein piirretty monumentaalirakennus 1900-luvun puolivälistä. Remontissa nyt. Kävelin rautatien alittavan tunnelin läpi katselemaan suuren matalan asuintilojen kaaritalon ja keskeisen pilvenpiirtäjän rajaamaa pihaa.
***
Karttaa tutkittuani päätin jatkaa luoteeseen, lännen kautta pohjoiseen, kohti Hagan puistoaluetta, jossa olin käynyt vain yhden kerran, vuonna 2001, silloin Tunnelbanalla, vain lyhyemmin kävellen. Hiljaisia ajoteitä ja kävelyteitä. Vasemmalla etäämpänä kulki vilkas moottoritie Solnan kuntaan.
Suurin kävelytie pohjoiseen oli lenkkeilijöiden suosima. He kulkivat pysähtymättä nähtävyyksien ohi. Vanhan ja historiallisen näköisiä taloja. Kävin yksinäni KUNINKAALLISEN HAUTAUSMAAN lukitussa portilla, saareen vievän sillan päässä. (Vähän kuin Kulosaaren hautausmaa Helsingissä).
KIINALAINEN PAGODI näkyi houkuttelevana pohjoisempana mantereen puolella puiden välistä kukkulalta. Sinne vei kivinen ja vaikeakulkuinen metsäpolku, mutta muita menijöitä ei ollut minun lisäkseni. Pienehkö, mutta hyvin koristeellinen eksoottisen temppelin näköinen kuninkaallinen huvimaja, joka koostuu katosta ja sitä kannattelevista pylväistä. Lattia oli, muttei seiniä, sateen tai auringon suoja kymmenelle ihmiselle?
Lähistölle oli johonkin vanhaan karttaani merkitty myös japanilainen teehuone, mutta sen kohtalo jäi minulle epäselväksi, en löytänyt. Edellisellä käyntikerralla 25 vuotta sitten olin nähnyt pohjoisempana myös RAUTATELTAT ja turkkilaiset paviljongit, ehkä Hagan linnankin.. Nyt pitkästi kävellen aikani ei tuntunut riittävän enää kuin paluumatkaan kohti etelää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti