Asukkaita 2 tuhatta (3138 vuonna 1961), EU-kannatus 46,5 % (1994)
Miksi? Paasikiven syntymäkunta Koski, Hämeen lääni
Milloin? Lauantaina 21.8.1999
Vanhoja kirkkoja kuvattaessa sattui entinen "Koski Hl." pikaisesti matkan varrelle, puolivälissä ajettaessa Hollolasta Lammille. Lahdesta Tampereelle vievältä "Tusinatieltä" oli vain poistuttava kilometrin verran koilliseen, jotta kohtasi uusklassisen kirkon, koostumukseltaan siistiä pientä tiiltä. Jos aikaa olisi ollut, nähtävyyksiäkin olisi riittänyt.
HÄMEENKOSKI 2 46,5 Per. 1865
K: Punatiilikirkko uusklassismia 1870 E.B. Lohrmann, Jean Wiik
K: Alttaritaulu 'Jeesus ottaa vastaan syntisiä' Alexandra Såltin
K: Lasimaalaukset 1949 Antti Salmenlinna
K: Kellotapuli 1824 C.L. Engel
K: P. Laurin keskiaik. kivikirkon matalat rauniot 1400-, kk.
M: Kotiseutumuseo, lainajyvästö 1870, kirkonkylä
P: J.K. Paasikiven syntymän 1870 muistomerkki 1961 Salmenlinna & Essi Renvall
P: Panssarikenraali Ruben Laguksen muistomerkki, rantakalliossa, kk.
L: Linnakallio ja Tervalanlähde, kirkonkylä
L: Uhrikivet ja Viikunalähde, Etolan kylä
L: Kukkolanharjulla jääkauden synnyttämiä vajoamia
L: Kellolähde, Viikunalähde, Tervalanlähde
V: Teuronjoki, useita koskia kirkonkylän kohdalla
V: Pääjärvi, Suomen 4. syvin järvi
H: Entinen pitäjännimi: Koski Hl.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
56. HYVINKÄÄ
Asukkaita 41 tuhatta (20'507 vuonna 1961), EU-kannatus 63,1 % (1994)
Miksi? Rautatiemuseo. Pyramidin muotoinen kirkko.
Milloin? Maanantaina 18.11.1985 ensimmäisen kerran.
Juna vei Järvenpäästä Hyvinkäälle klo 14:11-35. Puinen asemarakennus, taksiasema, paikallisbussien laitureita. Näin ylikulkusiltoja kolmella suunnalla. Sekoilin i-kartan kanssa: etsin (muka) linjuriasemaa sieltä, missä olisi ollut Hyvinkään Sveitsi (päinvastoin). Kuljin sitten siltaa itään.
Suorastaan oikean eli ison kaupungin tuntua. Metsä ja puut peittivät kerrostaloja, väljää puutarhakaupunkia. Kirkon pyramidin huippu loimotti myös kiehtovana! Sekoilin (tai seikkailin) siellä ja täällä, radan länsipuolella.Katuja oli monenlaisia, kiemurtelevia, kävelypolkuja, antoisaa kaartelua.
Päädyin kolmatta siltaa itäpuolelle torille ja kirjastoon. Valikoimiltaan surkea "tavallinen" (espoolainen) lähiökirjasto, vanhentunutta roskaa. Lasten piirustusnäyttely. Rakennus upea ja moderni, alakerrassa musiikki- ja lehtisalit. Sanomalehtiä runsaasti, mutta vain suomalaisia, myös Ilta-Sanomat. Aikakauslehtivalikoimaa: "Dx-kuuntelija".
Lähtemällä klo 17:26 -junalla (pimeässä) olisin ehtinyt vielä Woodstockiin (elokuva-arkiston näytökseen Helsingissä), mutta jäin etsimään Sveitsiä. Mäelle nousten, en huomannut ylöstuloa, ohitin Rantasipi-hotellin ja retkeilymajan, joitakin ihmisiäkin. Hyppyrimäki kohosi yläpuolellani puurakenteineen. Ja alhaalla näkyi kävelypolkuja, kovin alhaalla. R-junalla 19:05-50 palasin Helsinkiin oltuani Hyvinkäällä 4,5 tuntia. Pakkanen oli kiristynyt kolmesta seitsemään asteeseen.
15 vuotta myöhemmin kävin kuvaamassa Sonckin suunnitteleman Sanatoriumin sekä kirkon sisätilatkin. "Ruusuvuoren tekele", mainitsi vahtimestari lisätessään valaistusta kuvaamista varten. Olen myös ajanut läpi rautatien Hyvinkäältä Karjaalle, radan satavuotisjuhlien erikoishöyryjunalla, sekä käynyt pari kertaa rautatiemuseon pihalla, mutten vielä sisällä.
HYVINKÄÄ 41 k 63,1 Per. 1917, Kaup.1960 (r. Hyvinge)
K: Pyramidinmuotoinen kirkko 1961 Aarno Ruusuvuori
K: Kirkon sisustus Antti Nurmesniemi
K: Kirkon eteisessä Jaakko Somersalon iso öljyvärimaalaus
K: Vanha kirkko 1896 Yrjö Sadenius, Uudenmaankatu
K: Värillinen alttari-ikkuna, Topi Vikstedt
K: Kytäjän kyläkirkko 1939 Väinö Vähäkallio
K: Rautatien rakentajien hautausmaa 1850-, Kauppalankatu
M: Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkäänkatu 9
M: Hyvinkään taidemuseo, mm. Yrjö Saarinen, Hämeenkatu 3
M: Valvillan tehdasmuseo, kutomateollisuus, Torikatu 4
R: Hyvinkään parantola, Sanatorium 1906 Lars Sonck
R: Taiteilijahuvilat Humala ja Krapula (mm. Tyko Sallinen)
R: Elokuvateatteri Arenan talo 1914 Oskari Kirkkari, Siltakatu
R: Sveitsin uimala 1969 Raimo S.O. Valjakka
R: Kaupunginkirjasto 1968 Ilmo ja Raimo Valjakka
P: Villateollisuuden muistomerkki 1956 Jarl Eklund, Donnerinpuisto
P: Rautatien rakentajien muistomerkki 1957 Wäinö Aaltonen
P: Hitsaajat-patsas 1963 M. Oittinen
P: 'Pärskepyrstö' 1969 Terho Sakki
P: 'Havaitse Jumala luonnossa'-muistokivi 1914 Sveitsin puisto
L: Hyvinkään Sveitsin kansanpuisto harjulla, luonnonsuojelualue
H: Villakehräämö 1892, per. Ossian Donner
H: Emäpitäjä: Hausjärvi ja Nurmijärvi -1917
Miksi? Rautatiemuseo. Pyramidin muotoinen kirkko.
Milloin? Maanantaina 18.11.1985 ensimmäisen kerran.
Juna vei Järvenpäästä Hyvinkäälle klo 14:11-35. Puinen asemarakennus, taksiasema, paikallisbussien laitureita. Näin ylikulkusiltoja kolmella suunnalla. Sekoilin i-kartan kanssa: etsin (muka) linjuriasemaa sieltä, missä olisi ollut Hyvinkään Sveitsi (päinvastoin). Kuljin sitten siltaa itään.
Suorastaan oikean eli ison kaupungin tuntua. Metsä ja puut peittivät kerrostaloja, väljää puutarhakaupunkia. Kirkon pyramidin huippu loimotti myös kiehtovana! Sekoilin (tai seikkailin) siellä ja täällä, radan länsipuolella.Katuja oli monenlaisia, kiemurtelevia, kävelypolkuja, antoisaa kaartelua.
Päädyin kolmatta siltaa itäpuolelle torille ja kirjastoon. Valikoimiltaan surkea "tavallinen" (espoolainen) lähiökirjasto, vanhentunutta roskaa. Lasten piirustusnäyttely. Rakennus upea ja moderni, alakerrassa musiikki- ja lehtisalit. Sanomalehtiä runsaasti, mutta vain suomalaisia, myös Ilta-Sanomat. Aikakauslehtivalikoimaa: "Dx-kuuntelija".
Lähtemällä klo 17:26 -junalla (pimeässä) olisin ehtinyt vielä Woodstockiin (elokuva-arkiston näytökseen Helsingissä), mutta jäin etsimään Sveitsiä. Mäelle nousten, en huomannut ylöstuloa, ohitin Rantasipi-hotellin ja retkeilymajan, joitakin ihmisiäkin. Hyppyrimäki kohosi yläpuolellani puurakenteineen. Ja alhaalla näkyi kävelypolkuja, kovin alhaalla. R-junalla 19:05-50 palasin Helsinkiin oltuani Hyvinkäällä 4,5 tuntia. Pakkanen oli kiristynyt kolmesta seitsemään asteeseen.
15 vuotta myöhemmin kävin kuvaamassa Sonckin suunnitteleman Sanatoriumin sekä kirkon sisätilatkin. "Ruusuvuoren tekele", mainitsi vahtimestari lisätessään valaistusta kuvaamista varten. Olen myös ajanut läpi rautatien Hyvinkäältä Karjaalle, radan satavuotisjuhlien erikoishöyryjunalla, sekä käynyt pari kertaa rautatiemuseon pihalla, mutten vielä sisällä.
HYVINKÄÄ 41 k 63,1 Per. 1917, Kaup.1960 (r. Hyvinge)
K: Pyramidinmuotoinen kirkko 1961 Aarno Ruusuvuori
K: Kirkon sisustus Antti Nurmesniemi
K: Kirkon eteisessä Jaakko Somersalon iso öljyvärimaalaus
K: Vanha kirkko 1896 Yrjö Sadenius, Uudenmaankatu
K: Värillinen alttari-ikkuna, Topi Vikstedt
K: Kytäjän kyläkirkko 1939 Väinö Vähäkallio
K: Rautatien rakentajien hautausmaa 1850-, Kauppalankatu
M: Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkäänkatu 9
M: Hyvinkään taidemuseo, mm. Yrjö Saarinen, Hämeenkatu 3
M: Valvillan tehdasmuseo, kutomateollisuus, Torikatu 4
R: Hyvinkään parantola, Sanatorium 1906 Lars Sonck
R: Taiteilijahuvilat Humala ja Krapula (mm. Tyko Sallinen)
R: Elokuvateatteri Arenan talo 1914 Oskari Kirkkari, Siltakatu
R: Sveitsin uimala 1969 Raimo S.O. Valjakka
R: Kaupunginkirjasto 1968 Ilmo ja Raimo Valjakka
P: Villateollisuuden muistomerkki 1956 Jarl Eklund, Donnerinpuisto
P: Rautatien rakentajien muistomerkki 1957 Wäinö Aaltonen
P: Hitsaajat-patsas 1963 M. Oittinen
P: 'Pärskepyrstö' 1969 Terho Sakki
P: 'Havaitse Jumala luonnossa'-muistokivi 1914 Sveitsin puisto
L: Hyvinkään Sveitsin kansanpuisto harjulla, luonnonsuojelualue
H: Villakehräämö 1892, per. Ossian Donner
H: Emäpitäjä: Hausjärvi ja Nurmijärvi -1917
55. HYRYNSALMI
Asukkaita 4 tuhatta (6134 vuonna 1961), EU-kannatus 19,8 % (1994)
Miksi? Vesiputous, koskia, rotkoja?
Milloin? Vielä käymättä!
HYRYNSALMI 4 19,8 Per. 1868
K: Uusklassinen paanukattoinen kirkko 1786 Henrik Holmbom
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulittu' J. Hedman
K: Kellotapuli 1840 C.L. Engel, Jaakko Kuorikoski
M: Kaunislehdon talomuseo, Oravivaara
R: Hierinkivimylly, toiminnassa, Komulanköngäs
P: Sankaripatsaat
P: Hallan Ukon piilopirtin muistokivi (itse talo Helsingin Seurasaaressa!)
L: Komulanköngäs, 2-haarainen vesiputous, putouskorkeus 12 m
L: Hiidenkirkko, syvä kalliohalkeama, Ylä-Tervajärvi
L: Vuorilampi, jylhä erämaalampi, laavu, 12 km Kuhmon suuntaan
L: Rotkolaakso Vortikka, Tuomivaara
L: Vapaana virtaava Luvankoski
N: Iso-Tuomivaara 387 m, Kainuun korkein vaara
V: Seitenoikea, Emäjoen koski, voimalaitos
Miksi? Vesiputous, koskia, rotkoja?
Milloin? Vielä käymättä!
HYRYNSALMI 4 19,8 Per. 1868
K: Uusklassinen paanukattoinen kirkko 1786 Henrik Holmbom
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulittu' J. Hedman
K: Kellotapuli 1840 C.L. Engel, Jaakko Kuorikoski
M: Kaunislehdon talomuseo, Oravivaara
R: Hierinkivimylly, toiminnassa, Komulanköngäs
P: Sankaripatsaat
P: Hallan Ukon piilopirtin muistokivi (itse talo Helsingin Seurasaaressa!)
L: Komulanköngäs, 2-haarainen vesiputous, putouskorkeus 12 m
L: Hiidenkirkko, syvä kalliohalkeama, Ylä-Tervajärvi
L: Vuorilampi, jylhä erämaalampi, laavu, 12 km Kuhmon suuntaan
L: Rotkolaakso Vortikka, Tuomivaara
L: Vapaana virtaava Luvankoski
N: Iso-Tuomivaara 387 m, Kainuun korkein vaara
V: Seitenoikea, Emäjoen koski, voimalaitos
54. HUMPPILA
Asukkaita 2 tuhatta (3505 vuonna 1961), EU-kannatus 36,3% (1994)
Miksi? Kapearaiteinen museojuna toiminnassa.
Milloin? Sunnuntaina 16.8.1998
Lähdin linja-autolla Helsingistä Poria kohti sunnuntai-aamuna klo 6:20 vain 3 muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä). Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen kirkon.
"Koiviston tienhaara", kuljettaja kuulutti. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli bussikatos. Alkoi sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään, jossa oli jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa, mutta palasin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin ottamaan ulkokuvia. Pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
Humppilan rautatieasemalle oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Humppila tunnetaan lasinpuhalluksesta. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48.
Kävelytunneli päästi raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin heidän vanaveteensä.
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki erinäköisiä, keskimmäinen avovaunu ilman ikkunalaseja. Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa eli tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla. Ostin pelkän menolipun, en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyi lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
Asetuin veturista katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta.
Juna alkoi nykiä eteenpäin kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä) varoitettiin vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki. Ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lapsenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa.
"Minkiö, 9 km" oli väliasema pian Jokiosten kuntarajan jälkeen. Asemakoppi ja kahvila. Juna pysähtyi siellä, matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa. Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
Ainoana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
Saavuimme Jokioisiin klo 12:01. Raiteet päättyivät, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan lähdön, ennen kuin lähdin kävelemään...
HUMPPILA 2 36,3 Per. 1874
K: Punagraniitti-tiilikirkko 1922 Josef Stenbäck (aiempi paloi 1.1.1917)
K: Alttaritaulu 'Kristus Getsemanessa' A. Såltin
M: Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-
M: Talvisen työläismuseo
M: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä
R: Uusi rautatieasema, arkkitehti Mauri Liedenpohja
E: Kapearaiteinen museojuna Jokioisiin kesäsunnuntaisin
H: Emäpitäjä: Tammela -1874
Miksi? Kapearaiteinen museojuna toiminnassa.
Milloin? Sunnuntaina 16.8.1998
Lähdin linja-autolla Helsingistä Poria kohti sunnuntai-aamuna klo 6:20 vain 3 muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä). Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen kirkon.
"Koiviston tienhaara", kuljettaja kuulutti. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli bussikatos. Alkoi sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään, jossa oli jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa, mutta palasin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin ottamaan ulkokuvia. Pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
Humppilan rautatieasemalle oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Humppila tunnetaan lasinpuhalluksesta. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48.
Kävelytunneli päästi raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin heidän vanaveteensä.
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki erinäköisiä, keskimmäinen avovaunu ilman ikkunalaseja. Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa eli tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla. Ostin pelkän menolipun, en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyi lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
Asetuin veturista katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta.
Juna alkoi nykiä eteenpäin kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä) varoitettiin vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki. Ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lapsenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa.
"Minkiö, 9 km" oli väliasema pian Jokiosten kuntarajan jälkeen. Asemakoppi ja kahvila. Juna pysähtyi siellä, matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa. Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
Ainoana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
Saavuimme Jokioisiin klo 12:01. Raiteet päättyivät, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan lähdön, ennen kuin lähdin kävelemään...
HUMPPILA 2 36,3 Per. 1874
K: Punagraniitti-tiilikirkko 1922 Josef Stenbäck (aiempi paloi 1.1.1917)
K: Alttaritaulu 'Kristus Getsemanessa' A. Såltin
M: Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-
M: Talvisen työläismuseo
M: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä
R: Uusi rautatieasema, arkkitehti Mauri Liedenpohja
E: Kapearaiteinen museojuna Jokioisiin kesäsunnuntaisin
H: Emäpitäjä: Tammela -1874
torstai 10. kesäkuuta 2010
53. HUITTINEN
Asukkaita 9 tuhatta (9797 vuonna 1961), EU-kannatus 40,6 % (1994)
Miksi? Keskiaikainen tiilikirkko. Valtiomies Risto Rytin näköispatsas.
Milloin? Torstaina 31.10.1996 sekä perjantaina 15.8.1997
Lokakuussa 1996 vaihdoin linja-autoa Helsinki-Pori -bussista Huittinen-Kankaanpää -linjalle. Käytössäni oli "Vaihtolippu" ja vaihtoaikaa klo 9:50 - 10:05. Käytin 15 minuuttia kuljeskeluun luoteeseen kohti kirkkoa, torin läpi ja presidentti Rytiä esittävän, koomisen vaatimattoman pikkumies-patsaan ohi. Kävin pusikossa heittämässä vettä. Juoksin takaisin jo odottavalle uudelle bussille, jonka otsassa luki "K:pää". Sisällä istui flanellipaitainen hippityttö edestäni edellisestä bussistamme sekä muitakin matkustajia. Matka jatkui Keikyälle, Kiikkaan, Kiikoisiin, Kankaanpäähän.
Elokuussa 1997 ehdin valokuvata Huittisten kirkon hieman runsaamman, 25-minuuttisen vaihtoajan puitteissa (9:40 - 10:05). Silloinkin olin matkalla "K:päähän". Hämärissä muistikuvissani kuljen myös kesäistä taidepolkua teokselta toiselle Huittisten Lauttakylän kaupunkiluonnossa, mutta en ole varma ajankohdasta, tuolloinko vai joskus toiste? Kotiseutumuseostakin hahmottuu muistikuva.
Huittisten keskustaajama Lauttakylä kasvoi varhain kauppalamaiseksi, asukkaita siellä oli 3000 vuonna 1962. Huittisissa, jos missä, pidetään 'hulluna' muukalaista, joka syö enemmän kuin tienaa. Kun toimittaja Markus Similä kokeili nuoruudessaan tehdä reportaasia kulkurielämästä, Huittinen oli maan kitsain paikkakunta, ainoa jossa hän ei onnistunut saamaan keneltäkään ilmaista yösijaa, kun taas Laihialla isäntä säästi vain sähkössä ruuvaamalla yövieraan huoneesta hehkulampun pois. (Similä: Takki auki).
HUITTINEN 9 k 40,6 Kaupungiksi 1977 (ruotsiksi Hvittis)
K: Pyhän Katariinan keskiaikainen harmaakivikirkko 1340/1500
K: Länsitorni ja etelä- ja itäsakarat 1793 (kirkko paloi 1783)
K: Ristikirkoksi 1860 G.T. Chiewitz (pohjoinen sakara)
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' S.G. Falkman
K: Itäpäädyn ja papinoven yläpuolen kalkkimaalaukset 1500-
K: Huhtamon kyläkirkko
K: Ensimmäisen kirkon sijaintipaikka Karhiniemellä
M: Kotiseutumuseo, Lauri Leppäsen taidekokoelma
P: Sankaripatsas, Lauri Leppänen
P: 'Kullervo', 'Henki ja aine', Lauri Leppänen
P: Sotaveteraanien muistokivi, Veteraanikatu
P: Presidentti Risto Rytin patsas, kirkkopuisto
P: Risto Rytin syntymäkodin muistolaatta, Loimankylä
L: Puurijärvi - Isosuon kansallispuisto
N: Ripovuoren näköalapaikka
T: Lauttakylä
V: Kokemäenjoki, Loimijoki
Miksi? Keskiaikainen tiilikirkko. Valtiomies Risto Rytin näköispatsas.
Milloin? Torstaina 31.10.1996 sekä perjantaina 15.8.1997
Lokakuussa 1996 vaihdoin linja-autoa Helsinki-Pori -bussista Huittinen-Kankaanpää -linjalle. Käytössäni oli "Vaihtolippu" ja vaihtoaikaa klo 9:50 - 10:05. Käytin 15 minuuttia kuljeskeluun luoteeseen kohti kirkkoa, torin läpi ja presidentti Rytiä esittävän, koomisen vaatimattoman pikkumies-patsaan ohi. Kävin pusikossa heittämässä vettä. Juoksin takaisin jo odottavalle uudelle bussille, jonka otsassa luki "K:pää". Sisällä istui flanellipaitainen hippityttö edestäni edellisestä bussistamme sekä muitakin matkustajia. Matka jatkui Keikyälle, Kiikkaan, Kiikoisiin, Kankaanpäähän.
Elokuussa 1997 ehdin valokuvata Huittisten kirkon hieman runsaamman, 25-minuuttisen vaihtoajan puitteissa (9:40 - 10:05). Silloinkin olin matkalla "K:päähän". Hämärissä muistikuvissani kuljen myös kesäistä taidepolkua teokselta toiselle Huittisten Lauttakylän kaupunkiluonnossa, mutta en ole varma ajankohdasta, tuolloinko vai joskus toiste? Kotiseutumuseostakin hahmottuu muistikuva.
Huittisten keskustaajama Lauttakylä kasvoi varhain kauppalamaiseksi, asukkaita siellä oli 3000 vuonna 1962. Huittisissa, jos missä, pidetään 'hulluna' muukalaista, joka syö enemmän kuin tienaa. Kun toimittaja Markus Similä kokeili nuoruudessaan tehdä reportaasia kulkurielämästä, Huittinen oli maan kitsain paikkakunta, ainoa jossa hän ei onnistunut saamaan keneltäkään ilmaista yösijaa, kun taas Laihialla isäntä säästi vain sähkössä ruuvaamalla yövieraan huoneesta hehkulampun pois. (Similä: Takki auki).
HUITTINEN 9 k 40,6 Kaupungiksi 1977 (ruotsiksi Hvittis)
K: Pyhän Katariinan keskiaikainen harmaakivikirkko 1340/1500
K: Länsitorni ja etelä- ja itäsakarat 1793 (kirkko paloi 1783)
K: Ristikirkoksi 1860 G.T. Chiewitz (pohjoinen sakara)
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' S.G. Falkman
K: Itäpäädyn ja papinoven yläpuolen kalkkimaalaukset 1500-
K: Huhtamon kyläkirkko
K: Ensimmäisen kirkon sijaintipaikka Karhiniemellä
M: Kotiseutumuseo, Lauri Leppäsen taidekokoelma
P: Sankaripatsas, Lauri Leppänen
P: 'Kullervo', 'Henki ja aine', Lauri Leppänen
P: Sotaveteraanien muistokivi, Veteraanikatu
P: Presidentti Risto Rytin patsas, kirkkopuisto
P: Risto Rytin syntymäkodin muistolaatta, Loimankylä
L: Puurijärvi - Isosuon kansallispuisto
N: Ripovuoren näköalapaikka
T: Lauttakylä
V: Kokemäenjoki, Loimijoki
52. HOUTSKARI
Asukkaita 1 tuhat (1115 vuonna 1961), EU-kannatus 37,9 % (1994)
Miksi? Turunmaan saaristoa, mannermaalta kolmen lossin takana (Parainen - Nauvo - Korppoo - Houtskari)
Milloin? Lauantaina 20.7.2013
Heinäkuisena lauantaina lähden Kampista klo 7:00 Vainion pikavuorolla kohti Turkua. Välipäämääräni on vaihtopysäkki Piispanristi n. 9:25, Kaarinan betonilaatikkolähiön jälkeen, Turun rajalla.
Kuljettaja kuuluttaa viimeinkin: Piispanristi! Useita ihmisiä poistuu etuovesta, vain minä ja toinen takaovesta. Monet ottavat tavaroitaan auton ruumasta. Minä painelen nopeimman lähtijän perässä takaisin itään ja tien alitse, edelleen itään, vastakkaisen suunnan pikavuoropysäkille. Siellä on jo ennestään 3-4 odottajaa ja kaukana perässäni laahustaa matkatavaroitaan raahaten lisää väkeä.
Kello 9:35 pysähtyy Skärgårdslinjenin bussi kohdalleni, joten nousen ensimmäisenä sisään.
"Korppooseen Galtbyhyn Houtskarin bussille!"
"Se bussi tulee perässä, keltainen Vainion bussi, pääset sillä perille vaihtamatta!"
Astun ulos ja autoon pyrkii jono muita, jotka vuorostaan palaavat ulos. Kuljettaja tulee itse ulkopuolelle selittämään bussiasian. Hän jää jopa odottamaan Vainion keltaisen bussin saapumista, mihin kuluu aikaa vielä runsas minuutti.
Sitten matkatavaroita laitetaan ruumaan, molemmat kuljettajat ovat ulkona, uudet matkustajat rynnivät sisään istumaan, minä viimeisenä ennen kuljettajaa.
"Hei mites maksu!" huutaa Vainion kuljettaja noustessaan sisään.
Minä olen lähimpänä: "Houstskarin Nässby Bussipassilla".
Sitten pujottelen käytävää taakse vasten ihmisvirtaa, joka tungeksii eteen maksamaan.
Bussin jokainen rivi täyttyy matkustajista. On vilkas kesälauantai. Istun vasemmalle, keskioven taakse. Oikealla puolella istuu tyttö, joka kuljettaa mukanaan isoa neonvärisen kirjavaa rengasta, hula-hula-vannetta. Hän on menossa joogakurssille Houtskarin kansanopistoon.
Paraisten korkeat sillat. Bussit ajavat peräkkäin ja vaihtavat järjestystä toisen pysähtyessä pysäkille. Lyhytmatkalaisiakin tulee kyytiin, vaikkapa maalaisukko Nauvon kirkolle. Paraisten syrjäkulman linja-autoasemalla Vainion bussi jää odottamaan Skärgårdslinjenia.
Ensimmäinen lossi vie Nauvoon. Bussit ajavat peräkkäin lautan kannen keskikaistalle, kolmaskin, Förbomin bussi. Reunakaistat pikkuautoineen eivät täyty perään asti. 10 minuutin merimatka, vain 1 matkustaja poistuu bussista kannelle. Aluksen korkeat laidat estävät harmillisesti näkemästä bussin ikkunoista merelle.
Nauvon kirkonkylässä seisahdutaan useaksi minuutiksi. Kaksi bussia menossa länteen, yksi bussi palaamassa sieltä itään.
Toisen lossin merimatka Korppooseen kestää vain 5 minuuttia. Lautalla on matalat laidat, joiden yli näkee hyvin merelle bussissakin istuen.
Korppoossa ajetaan 7 km Galtbyn satamaan, jossa bussimme tyhjenee ja jää odottamaan.
Melkein kaikki matkustajat lähtevät kävelemään Ahvenanmaan lautalle. Sen opaskyltissä näkyy hintoja: auto 30 euroa, polkypyörä 5 euroa.
Houtskariin menevään bussiimme jää vain 5 matkustajaa, minun lisäkseni hula-rengasta mukanaan kuljettava joogaaja-tyttö, joku poika takana, Edith Bunker sekä yksi nuorehko nainen, jolle Ahvenanmaan lautalle mennyt partiolaisnainen testamenttasi Edithistä huolehtimisen. Hän soittaa numerotiedusteluun, Edithin siskolle.
"Osaatteko liikkua Houtskarin kirkolla? Minä voin jäädä aikaisemmin saattamaan teitä? Siellä on pankki ja kauppa..."
"Juuri sen pankin takia sisareni muuttikin, kun sai sieltä työpaikan aikoinaan..."
Lauttamatka Korppoon Galtbystä Houtskarin Kittuisiin kestää puoli tuntia n. 11:30-12:05. Kuljettaja avaa tällä kertaa heti bussin ovet ja kaikki matkustajat liikkuvat ulkona kannella, myös henkilöautojen. Merellä on tänään kovin tuulista ja kylmää.
Lautalla ulkoportaat nousevat sekä etukannelta että takakannelta 4. kannelle, joka on keskellä lauttaa kuin korkeana siltana avoimen, katottoman autokannen yllä. Siellä yläkannella mainostaa ikkunoistaan CAFE, vilkas kahvila, jossa istuu sisällä monia asiakkaita. Masi-sarjakuvan "Lotinan" serkku miehittää myyntitiskiä myyden kahvia ja munkkeja.
Kolmas kansi on vain pienenä välitasanteena ylemmän ja alemman porrasjakson välissä, ja toinen kansi on autokansi. Kaikkein ylimmällä 5. kannella on brygga, komentosilta, josta laivaa ohjataan. Pääsy kielletty!
Otan kahvilan telineestä Ison ja Pienen Saaristokierroksen matkailuesitteet. Käyn wc:ssä. Vielä katselen 4. kannen ulkoparvekkeelta merta ja saaria. Rannan lähestyessä palaan viimeisenä bussiin, kuskinkin ollessa jo taas ratin ääressä.
Houtskarissa ajetaan suunnilleen luoteeseen 10 km mutkittelevaa tietä, jonka varrella on usein paikoin asutusta. Kittuis, Medelby, Träsk.
Tulee risteys, jossa tienviitta osoittaa oikealle itään: "Houtskari kko 2 km". Vasemmalle puolestaan viitataan Mossalaan, jonne tämä bussivuoro tulee jatkamaan Houtskarin jälkeen, mutta vain lauantaisin, kuten tänään.
Tulemme (klo 12:15) kirkonkylään, näkyy olevan pankki ja K-kauppa. Bussi ajaa edelleen, kunnes saavutaan Saariston Kansankorkeakoulun pihaan. Kaikki matkustajat jäävät autosta koulun eteen, minäkin. Bussi jatkaa vielä eteenpäin mäen yli venesatamaan, jossa käy kääntymässä. Minä kävelen sinne vähän myöhemmin, 300 metriä. Missään ei ole bussipysäkkimerkkejä!
Turisteja varten on suunniteltu ja opaskyltitetty Kulttuurikierros. Sen rasteina ovat mm. terveyskeskus, pappila, nuorten talo...
Puinen kirkko on punainen, sen ovi auki. Kivoja kuvia. Vieraskirjassa ehkä 10 nimeä päivää kohti, yleensä seurueita, kuten kolme peräkkäistä nimeä St. Petersburgista. Myynnissä olisi 4 erilaista postikorttia, euron kappale. Kellotapuli sijaitsee kirkosta erillään.
Istun hautausmaan penkillä kirjoittamassa klo 13:15. Useita ihmisiä kulkee ohi, turisteja. Terva tuoksuu. Kova ja kylmä tuuli puhaltaa. Aurinko ei riitä lämmittämään.
Jatkan kirkolle vienyttä sivutietä eteenpäin. Näen pitäjäntuvan, jossa pidettiin kunnallisia kokouksia 1800-luvulla. Se tuntuu tuskin Aleksis Kiven kuolinmökkiä suuremmalta... Valtavan korkeassa Juhannussalossa pyörii ylhäällä 4 purjelaivaa ympäri.
Palaan etelään päätielle, jonka varrella on Saariston Säästöpankki, K-Market Boden, kirpputori, päiväkoti, hiekkainen toriaukeama. Bussimme on palannut jo Mossalasta takaisin ja seisoo täällä! Kuljettaja kuluttaa vapaa-aikaansa ulkosalla, mutta laittaa siltikin välillä ruumaan jonkun tavaroita. Kuljettajan työvuoro kestänee Turusta Turkuun klo 9:00-17:20, välillä tunnin tauko (ruokatunti?) täällä Houtskarissa.
Jatkan kaupan ohi alas pohjoisrantaan, jossa on iso tai vilkas venelaituri sekä saaristolaismuseo, johon kuuluu useita pieniä puisia rakennuksia. Katselen taloja vain ulkopuolelta. Sisäänpääsymaksu 3 euroa. Yllättävänkin monia pieniä turistiseurueita liikkeellä. Eräs kolmikko pyöriskelee museon edessä ja valokuvaa vuorotellen toisiaan.
Kävelen itään päätietä osuuden, jonka olin tähän asti ohittanut kulkiessani pohjoisempaa Kirkkotietä. Matkan varrella on entinen kunnantalo, joka on nyt jokin aluetalo. Houtskarikin kun on Nauvon ja Korppoon tavoin liitetty Paraisiin (aluksi yhteisnimellä Länsi-Turunmaa.)
Kävelen kohti Folkshögskolania. Bussi ajaa ohitseni itään yllättävästi jo klo 13:55, mutta jäänee viipymään kääntöpaikalleen venerantaan. Aivan turhaan hätäillen alan kiirehtiä omaa kulkuani kohti opiston pysäkkiä, sitä ainoaa jonka tiedän.
Kouluruokalan, ulkoportailla istuu vetelehtijöitä kuin milläkin rippileirin tauolla. "Miten menee?" kysyy ohimennessään ilmeinen kurssin opettaja. Jokin hippiperhe Gloria & Mike Stivic kahden pikkutyttönsä ja matkalaukkujensa kanssa odottelee ilmeisesti bussia. Pikkutyttö hoputtaa sisällä käyvää isää: "Bussi tulee pian!"
Ja bussi tulee rannasta (klo 14:10). Nousen kyytiin ekana, kun muut täyttävät laukuillaan ruumaa. Tahdon Turkuun, mutta kuljettaja onnistuu rahastamaan vain Galtbyn satamaan asti, kun "vuoro vaihtuu siellä, tule sitten uudelleen!"
Joogaaja-poika mainitsee olevansa opiskelija vasta kun kuljettaja on jo lyönyt koneeseen täyden hinnan.
"Se pitä sano ensi, ajois! Ei voi mitä enä!"
"Onpa hyvää asiakaspalvelua!"
"Mun pomo haukku mut..."
Perässä tuleva nainen ehdottaa, että hän ottaa täysihintaisen lipun ja opiskelijapoika ostaa uudelleen opiskelijalipun.
"OK, selvittäkä sit keskenän raha. Oonks mä ny huono kuski, tä?!"
"Et enää!"
Kittuis lauttaranta aikataulun mukaan n. klo 14:30. Puolen tunnin lauttamatka Houtskarista Korppooseen. Bussi pysähtyy 15 minuutiksi (klo 15:00-15:15) Galtbyn satamaan tasaamaan lossin ja omaa aikatauluaan.
Hattupäinen 3 lapsen perheenisä katsoo tablettitietokoneeltaan bussiaikataulut ja tulee näyttämään kuvaruutua kuljettajallekin. Näyttäisi että pikavuoro Turusta Helsinkiin ja tämä bussi Turkuun olisivat Piispanristissä samaan aikaan, ei ehtisi vaihtaa bussia? Kuljettaja ehdottaa vaihtoa vähän aikaisemmin Kaarinassa, jossa on lyhyt, ehkä 100 metrin välimatka toiselle pysäkille, oikealle viistoon valtatielle poikkisuuntaan. Hän osoittaa reittiä vielä pysäkillä Kaarinassa. Kello 17 Turusta lähtevä bussi on eri yhtiön (Pohjolan Liikenteen) ja vaihtoyhteydet on rukattu vain Vainion bussista Vainion busseihin.
Turussa klo 17:20-18:30 kävelen Tuomiokirkon itäpuolisissa Aurajoen rantakortteleissa, jossa monet vanhat talot henkivät historiaa.
Päivän aikataulu:
Houtskarissa (klo 12:15-14:10) 2 tuntia
Turussa (klo 17:20-18:30) runsas 1 tunti
Busseissa 10,5 tuntia (aikavälillä klo 7:00-20:35)
Losseilla 6 matkaa: 2x (10 min + 5 min + 30 min) = 1 tunti 30 min.
HOUTSKARI 1 37,9 Per. 1869 (r. Houtskär)
K: P. Marian ristikirkko 1703 Nilsson
K: Alttaritaulut: 1) 1670, 2) 1884 Victor Westerholm
R: Kirkollinen kansankorkeakoulu, kesätäysihoitola
L: Turunmaan saaristokunta, 1600 saarta, joista 20 asuttuja
L: Kaunis Jungfruskär keskellä Kihtiä
Miksi? Turunmaan saaristoa, mannermaalta kolmen lossin takana (Parainen - Nauvo - Korppoo - Houtskari)
Milloin? Lauantaina 20.7.2013
Heinäkuisena lauantaina lähden Kampista klo 7:00 Vainion pikavuorolla kohti Turkua. Välipäämääräni on vaihtopysäkki Piispanristi n. 9:25, Kaarinan betonilaatikkolähiön jälkeen, Turun rajalla.
Kuljettaja kuuluttaa viimeinkin: Piispanristi! Useita ihmisiä poistuu etuovesta, vain minä ja toinen takaovesta. Monet ottavat tavaroitaan auton ruumasta. Minä painelen nopeimman lähtijän perässä takaisin itään ja tien alitse, edelleen itään, vastakkaisen suunnan pikavuoropysäkille. Siellä on jo ennestään 3-4 odottajaa ja kaukana perässäni laahustaa matkatavaroitaan raahaten lisää väkeä.
Kello 9:35 pysähtyy Skärgårdslinjenin bussi kohdalleni, joten nousen ensimmäisenä sisään.
"Korppooseen Galtbyhyn Houtskarin bussille!"
"Se bussi tulee perässä, keltainen Vainion bussi, pääset sillä perille vaihtamatta!"
Astun ulos ja autoon pyrkii jono muita, jotka vuorostaan palaavat ulos. Kuljettaja tulee itse ulkopuolelle selittämään bussiasian. Hän jää jopa odottamaan Vainion keltaisen bussin saapumista, mihin kuluu aikaa vielä runsas minuutti.
Sitten matkatavaroita laitetaan ruumaan, molemmat kuljettajat ovat ulkona, uudet matkustajat rynnivät sisään istumaan, minä viimeisenä ennen kuljettajaa.
"Hei mites maksu!" huutaa Vainion kuljettaja noustessaan sisään.
Minä olen lähimpänä: "Houstskarin Nässby Bussipassilla".
Sitten pujottelen käytävää taakse vasten ihmisvirtaa, joka tungeksii eteen maksamaan.
Bussin jokainen rivi täyttyy matkustajista. On vilkas kesälauantai. Istun vasemmalle, keskioven taakse. Oikealla puolella istuu tyttö, joka kuljettaa mukanaan isoa neonvärisen kirjavaa rengasta, hula-hula-vannetta. Hän on menossa joogakurssille Houtskarin kansanopistoon.
Paraisten korkeat sillat. Bussit ajavat peräkkäin ja vaihtavat järjestystä toisen pysähtyessä pysäkille. Lyhytmatkalaisiakin tulee kyytiin, vaikkapa maalaisukko Nauvon kirkolle. Paraisten syrjäkulman linja-autoasemalla Vainion bussi jää odottamaan Skärgårdslinjenia.
Ensimmäinen lossi vie Nauvoon. Bussit ajavat peräkkäin lautan kannen keskikaistalle, kolmaskin, Förbomin bussi. Reunakaistat pikkuautoineen eivät täyty perään asti. 10 minuutin merimatka, vain 1 matkustaja poistuu bussista kannelle. Aluksen korkeat laidat estävät harmillisesti näkemästä bussin ikkunoista merelle.
Nauvon kirkonkylässä seisahdutaan useaksi minuutiksi. Kaksi bussia menossa länteen, yksi bussi palaamassa sieltä itään.
Toisen lossin merimatka Korppooseen kestää vain 5 minuuttia. Lautalla on matalat laidat, joiden yli näkee hyvin merelle bussissakin istuen.
Korppoossa ajetaan 7 km Galtbyn satamaan, jossa bussimme tyhjenee ja jää odottamaan.
Melkein kaikki matkustajat lähtevät kävelemään Ahvenanmaan lautalle. Sen opaskyltissä näkyy hintoja: auto 30 euroa, polkypyörä 5 euroa.
Houtskariin menevään bussiimme jää vain 5 matkustajaa, minun lisäkseni hula-rengasta mukanaan kuljettava joogaaja-tyttö, joku poika takana, Edith Bunker sekä yksi nuorehko nainen, jolle Ahvenanmaan lautalle mennyt partiolaisnainen testamenttasi Edithistä huolehtimisen. Hän soittaa numerotiedusteluun, Edithin siskolle.
"Osaatteko liikkua Houtskarin kirkolla? Minä voin jäädä aikaisemmin saattamaan teitä? Siellä on pankki ja kauppa..."
"Juuri sen pankin takia sisareni muuttikin, kun sai sieltä työpaikan aikoinaan..."
Lauttamatka Korppoon Galtbystä Houtskarin Kittuisiin kestää puoli tuntia n. 11:30-12:05. Kuljettaja avaa tällä kertaa heti bussin ovet ja kaikki matkustajat liikkuvat ulkona kannella, myös henkilöautojen. Merellä on tänään kovin tuulista ja kylmää.
Lautalla ulkoportaat nousevat sekä etukannelta että takakannelta 4. kannelle, joka on keskellä lauttaa kuin korkeana siltana avoimen, katottoman autokannen yllä. Siellä yläkannella mainostaa ikkunoistaan CAFE, vilkas kahvila, jossa istuu sisällä monia asiakkaita. Masi-sarjakuvan "Lotinan" serkku miehittää myyntitiskiä myyden kahvia ja munkkeja.
Kolmas kansi on vain pienenä välitasanteena ylemmän ja alemman porrasjakson välissä, ja toinen kansi on autokansi. Kaikkein ylimmällä 5. kannella on brygga, komentosilta, josta laivaa ohjataan. Pääsy kielletty!
Otan kahvilan telineestä Ison ja Pienen Saaristokierroksen matkailuesitteet. Käyn wc:ssä. Vielä katselen 4. kannen ulkoparvekkeelta merta ja saaria. Rannan lähestyessä palaan viimeisenä bussiin, kuskinkin ollessa jo taas ratin ääressä.
Houtskarissa ajetaan suunnilleen luoteeseen 10 km mutkittelevaa tietä, jonka varrella on usein paikoin asutusta. Kittuis, Medelby, Träsk.
Tulee risteys, jossa tienviitta osoittaa oikealle itään: "Houtskari kko 2 km". Vasemmalle puolestaan viitataan Mossalaan, jonne tämä bussivuoro tulee jatkamaan Houtskarin jälkeen, mutta vain lauantaisin, kuten tänään.
Tulemme (klo 12:15) kirkonkylään, näkyy olevan pankki ja K-kauppa. Bussi ajaa edelleen, kunnes saavutaan Saariston Kansankorkeakoulun pihaan. Kaikki matkustajat jäävät autosta koulun eteen, minäkin. Bussi jatkaa vielä eteenpäin mäen yli venesatamaan, jossa käy kääntymässä. Minä kävelen sinne vähän myöhemmin, 300 metriä. Missään ei ole bussipysäkkimerkkejä!
Turisteja varten on suunniteltu ja opaskyltitetty Kulttuurikierros. Sen rasteina ovat mm. terveyskeskus, pappila, nuorten talo...
Puinen kirkko on punainen, sen ovi auki. Kivoja kuvia. Vieraskirjassa ehkä 10 nimeä päivää kohti, yleensä seurueita, kuten kolme peräkkäistä nimeä St. Petersburgista. Myynnissä olisi 4 erilaista postikorttia, euron kappale. Kellotapuli sijaitsee kirkosta erillään.
Istun hautausmaan penkillä kirjoittamassa klo 13:15. Useita ihmisiä kulkee ohi, turisteja. Terva tuoksuu. Kova ja kylmä tuuli puhaltaa. Aurinko ei riitä lämmittämään.
Jatkan kirkolle vienyttä sivutietä eteenpäin. Näen pitäjäntuvan, jossa pidettiin kunnallisia kokouksia 1800-luvulla. Se tuntuu tuskin Aleksis Kiven kuolinmökkiä suuremmalta... Valtavan korkeassa Juhannussalossa pyörii ylhäällä 4 purjelaivaa ympäri.
Palaan etelään päätielle, jonka varrella on Saariston Säästöpankki, K-Market Boden, kirpputori, päiväkoti, hiekkainen toriaukeama. Bussimme on palannut jo Mossalasta takaisin ja seisoo täällä! Kuljettaja kuluttaa vapaa-aikaansa ulkosalla, mutta laittaa siltikin välillä ruumaan jonkun tavaroita. Kuljettajan työvuoro kestänee Turusta Turkuun klo 9:00-17:20, välillä tunnin tauko (ruokatunti?) täällä Houtskarissa.
Jatkan kaupan ohi alas pohjoisrantaan, jossa on iso tai vilkas venelaituri sekä saaristolaismuseo, johon kuuluu useita pieniä puisia rakennuksia. Katselen taloja vain ulkopuolelta. Sisäänpääsymaksu 3 euroa. Yllättävänkin monia pieniä turistiseurueita liikkeellä. Eräs kolmikko pyöriskelee museon edessä ja valokuvaa vuorotellen toisiaan.
Kävelen itään päätietä osuuden, jonka olin tähän asti ohittanut kulkiessani pohjoisempaa Kirkkotietä. Matkan varrella on entinen kunnantalo, joka on nyt jokin aluetalo. Houtskarikin kun on Nauvon ja Korppoon tavoin liitetty Paraisiin (aluksi yhteisnimellä Länsi-Turunmaa.)
Kävelen kohti Folkshögskolania. Bussi ajaa ohitseni itään yllättävästi jo klo 13:55, mutta jäänee viipymään kääntöpaikalleen venerantaan. Aivan turhaan hätäillen alan kiirehtiä omaa kulkuani kohti opiston pysäkkiä, sitä ainoaa jonka tiedän.
Kouluruokalan, ulkoportailla istuu vetelehtijöitä kuin milläkin rippileirin tauolla. "Miten menee?" kysyy ohimennessään ilmeinen kurssin opettaja. Jokin hippiperhe Gloria & Mike Stivic kahden pikkutyttönsä ja matkalaukkujensa kanssa odottelee ilmeisesti bussia. Pikkutyttö hoputtaa sisällä käyvää isää: "Bussi tulee pian!"
Ja bussi tulee rannasta (klo 14:10). Nousen kyytiin ekana, kun muut täyttävät laukuillaan ruumaa. Tahdon Turkuun, mutta kuljettaja onnistuu rahastamaan vain Galtbyn satamaan asti, kun "vuoro vaihtuu siellä, tule sitten uudelleen!"
Joogaaja-poika mainitsee olevansa opiskelija vasta kun kuljettaja on jo lyönyt koneeseen täyden hinnan.
"Se pitä sano ensi, ajois! Ei voi mitä enä!"
"Onpa hyvää asiakaspalvelua!"
"Mun pomo haukku mut..."
Perässä tuleva nainen ehdottaa, että hän ottaa täysihintaisen lipun ja opiskelijapoika ostaa uudelleen opiskelijalipun.
"OK, selvittäkä sit keskenän raha. Oonks mä ny huono kuski, tä?!"
"Et enää!"
Kittuis lauttaranta aikataulun mukaan n. klo 14:30. Puolen tunnin lauttamatka Houtskarista Korppooseen. Bussi pysähtyy 15 minuutiksi (klo 15:00-15:15) Galtbyn satamaan tasaamaan lossin ja omaa aikatauluaan.
Hattupäinen 3 lapsen perheenisä katsoo tablettitietokoneeltaan bussiaikataulut ja tulee näyttämään kuvaruutua kuljettajallekin. Näyttäisi että pikavuoro Turusta Helsinkiin ja tämä bussi Turkuun olisivat Piispanristissä samaan aikaan, ei ehtisi vaihtaa bussia? Kuljettaja ehdottaa vaihtoa vähän aikaisemmin Kaarinassa, jossa on lyhyt, ehkä 100 metrin välimatka toiselle pysäkille, oikealle viistoon valtatielle poikkisuuntaan. Hän osoittaa reittiä vielä pysäkillä Kaarinassa. Kello 17 Turusta lähtevä bussi on eri yhtiön (Pohjolan Liikenteen) ja vaihtoyhteydet on rukattu vain Vainion bussista Vainion busseihin.
Turussa klo 17:20-18:30 kävelen Tuomiokirkon itäpuolisissa Aurajoen rantakortteleissa, jossa monet vanhat talot henkivät historiaa.
Päivän aikataulu:
Houtskarissa (klo 12:15-14:10) 2 tuntia
Turussa (klo 17:20-18:30) runsas 1 tunti
Busseissa 10,5 tuntia (aikavälillä klo 7:00-20:35)
Losseilla 6 matkaa: 2x (10 min + 5 min + 30 min) = 1 tunti 30 min.
HOUTSKARI 1 37,9 Per. 1869 (r. Houtskär)
K: P. Marian ristikirkko 1703 Nilsson
K: Alttaritaulut: 1) 1670, 2) 1884 Victor Westerholm
R: Kirkollinen kansankorkeakoulu, kesätäysihoitola
L: Turunmaan saaristokunta, 1600 saarta, joista 20 asuttuja
L: Kaunis Jungfruskär keskellä Kihtiä
51. HONKAJOKI
Asukkaita 2 tuhatta (3597 vuonna 1961), EU-kannatus 23,9 % (1994)
Miksi? Salomon Köykän paras puukirkko.
Milloin? Torstaina 31.10.1996 sekä lauantaina 27.6.2009
Kaksi läpiajoa vain, tuoreempi kesällä 2009 henkilöautolla matkalla Kankaanpään Niinisalon varuskunnasta Kauhajoelle.
Varhaisempi reissu tapahtui syksyllä 1996 Pori - Seinäjoki -linja-autolla, jolla kuljin 50 km:n matkaosuuden (klo 11:35 - 12:20) Kankaanpäästä Isojoelle. Eräs matkustajista jäi puolivälissä Honkajoelle, tuttavansa 50-vuotispäiville. Naismatkustaja jutteli vilkkaasti kuljettajan kanssa, toinenkin rouva yhtyi keskusteluun - aiheena urheiluharrastusten hulluus!
HONKAJOKI 2 23,9 Per. 1867
K: Puukirkko 1812 Salomon Köykkä-Köhlström, mestariteos
K: Alttaritaulu 'Kristus Getsemanessa' 1856 J.K. Hedman
K: Pyramidinmuotoinen siunauskappeli 1967
M: Mylly- ja makasiinirakennukset, kotiseutumuseo
L: Lauhalan kota, kivikautinen asuinpaikka
L: Huidankeitaan luontopolku, suota, lintutorni
L: Saunaluoman laavureitistö
L: Laajat polttoturvesuot
V: Karvianjoki, melontareitti
H: Hongonjoki nimeltään vuoteen 1951 asti
Miksi? Salomon Köykän paras puukirkko.
Milloin? Torstaina 31.10.1996 sekä lauantaina 27.6.2009
Kaksi läpiajoa vain, tuoreempi kesällä 2009 henkilöautolla matkalla Kankaanpään Niinisalon varuskunnasta Kauhajoelle.
Varhaisempi reissu tapahtui syksyllä 1996 Pori - Seinäjoki -linja-autolla, jolla kuljin 50 km:n matkaosuuden (klo 11:35 - 12:20) Kankaanpäästä Isojoelle. Eräs matkustajista jäi puolivälissä Honkajoelle, tuttavansa 50-vuotispäiville. Naismatkustaja jutteli vilkkaasti kuljettajan kanssa, toinenkin rouva yhtyi keskusteluun - aiheena urheiluharrastusten hulluus!
HONKAJOKI 2 23,9 Per. 1867
K: Puukirkko 1812 Salomon Köykkä-Köhlström, mestariteos
K: Alttaritaulu 'Kristus Getsemanessa' 1856 J.K. Hedman
K: Pyramidinmuotoinen siunauskappeli 1967
M: Mylly- ja makasiinirakennukset, kotiseutumuseo
L: Lauhalan kota, kivikautinen asuinpaikka
L: Huidankeitaan luontopolku, suota, lintutorni
L: Saunaluoman laavureitistö
L: Laajat polttoturvesuot
V: Karvianjoki, melontareitti
H: Hongonjoki nimeltään vuoteen 1951 asti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
