Heräsin lauantaina klo 4:40 ja syötyäni lähdin Konalasta klo 6:50. Kävelin Pitäjänmäen asemalle, johon L-juna Kirkkonummelta tuli 2 minuuttia myöhässä klo 7:31. Myöhästymisestä oli jo 7:25 viesti sähköisellä info-taululla. Pelkäsin, kertyisikö myöhästymisminuutteja lisää, ehtisinkö vaihtaa Pasilassa Z-junaan?
Lauantai-aamun viimeinen L.-juna oli yllättävän täynnä, jokaisella penkillä jo istujia. Vastapäätäni istuutui Huopalahdesta nuori nainen, joka oli vieressäni istuneen nuoren pariskunnan tuttuja. Nämä olivat kuulemma menossa päiväristeilylle Tallinnaan ja keskustelivat aiheesta.
Pasilassa ehdin hyvin kävellä laiturilta 10 laiturille 2. Nousin aseman läntisimpiä liukuportaita ja laskeuduin itäisimpiä. Väljä Z-juna Helsingistä saapui Pasilaan klo 7:50.
Sain helposti ikkunapaikan, mutta nähtävyyksiä ei jäänyt mieleen. Aamun harmautta, metsää, joskus moottoritie vierellä, rautatiesilta tien yli, hiljaisia asemia. Matka Lahteen kesti tunnin Tikkurilan, Keravan, Haarajoen, Mäntsälän ja Hennan kautta.
Olin ostanut junalippuni "Pitäjänmäki-Lahti" internetissä: menopaluu 15 euroa, kun eläkeläisalennus 50 % lähijunissa, joihin ei varata istumapaikkoja. Lähijunien halpoja hintoja voisi hyödyntää Kouvolaan ja Kotkaan asti, muutamassa vuorossa Tampereellekin. Junassa ei ollut tällä kertaa lipuntarkastusta.
Lahdessa junalaiturit oli numeroitu 1-2 ja 3-4 etelästä alkaen. Vanha punatiilinen asemarakennus on radan pohjoispuolella. Kummallekin laituriparille pääsee vain radan alittavien tunnelien kautta. Z-juna pysähtyi 20 minuutiksi raiteelle 2, jossa Helsingin suuntaan aikovia alkoi heti nousta junaan varaamaan istumapaikkoja.
Odotusaikaa höyryjunan lähtöön olisi tunti, klo 8:50-9:50. Päätin kävellä höyryjunan lähtöasemalle, "Salpausselän seisakkeelle", klo 8:40 mennessä. Voisin katsella minulle ennestään tuntematonta Lahden keskustan lounaislaitaa. ja toivoin ehtiväni käydä luoteessa Matkustajasatamassa asti?
Laskeuduin itäisempiä portaita jalkakäytävälle autotien leveään tunneliin. Huono valinta, koska autotunneli pakotti minut korttelin verran turhan pitkälle pohjoiseen. Turistina tulen melkein aina aluksi sählänneeksi ja sitten huomaan tuhlanneeni aikaa 20 minuuttia.
Palasin eteläisemmälle Mannerheiminkadulle, ratsastajapatsaan viereisen aukion poikki. Katu vei suoraan länteen ja tuntui paljon pitemmältä kuin kartasta kuviteltuna. Kadun pohjoispuolella oli jyrkkä rinne ylös, osalle Salpausselkää, sen päällä hautausmaa.
Käännyin pohjoiseen isolle Hollolankadulle, kahden jalankulkutunnelin kautta kiertäen. Sitten luoteeseen Svinhufvudinkatua. Lännessä suuri Jäähalli pysäköintikenttineen. Satamaan asti aiemmin kulkenut pistorautatie oli katkaistu. Etelään entisen radan viertä kulki kävelytie, kaiketi Veikko Kankkosen raitti (en huomannut kylttiä).
Kello oli jo 9:30, minulla ei ollut enää mitään mahdollisuutta ehtiä käydä Satamassa. Kävelin pienen ihmisvirran perässä etelään kävelyraittia Jäähallin ja läntisemmän jalkapalloareenan välissä. Siellä oli junaraide, jolla odotti kuuden vaunun pituinen juna.
Neljä harrastelija-konduktööriä seisoi rivissä raitilla myymässä matkalippuja kannettavista Paypal-laitteistaan; jokaisen edessä oli muutaman asiakkaan jono. Edelläni äiti ja tyttösensä saivat hieman hitaasti ostettua aikuisen ja lapsen lipun. Lippuja myytiin monenlaisia, väliasemillekin, hintataulukkoa tutkiskellen. Minä olin varannut tasarahan 35 euroa, "Lahti-Heinola, meno-paluu".
Kävelin raittia eteenpäin. Viisi pitkää sinistä matkustajavaunua, välissään ravintolavaunu, ennen höyryveturia hiilivaunuineen. En malttanutkaan kävellä koko junan pituutta, sillä ihmiset nousivat yleensä perimmäiseen vaunuun, koska sen kohdalla oli laituri, jolta matalampi nousu junaan.
Kävelin junaa läpi vaunusta toiseen, kolmanteen asti, ennen ravintolavaunua. Kaikki eteenpäin katsovat ikkunapaikat oli varattu, useimmiten viereisine käytäväpaikkoineenkin. Takaperin matkustaville oli vielä paljon valinnavaraa, joten tyydyin sellaiseen, kunhan vain iso ikkuna oli sopivasti kohdallaan, katsellakseni radan vartta taaksepäin. Ikkuna oli ikävästi hieman huuruinen.
Toisella puolella vaunua istui puhelias nuori aikuinen mies, joka toisteli ääneen huoltaan siitä, että veturin savupiipusta lentävät kipinät sytyttäisivät metsäpalon. Metsä oli märkää sateen jäljiltä, sivulliset lohduttivat. Junaharrastaja oli kyselyikäinen, kyseli kaikista äänistä, kuten kiskojen erilaisesta kolkkeesta, mistä ääni tulee? Hän odotti kovasti junan lähtö-vihellystä, joka kuului tällä lähdöllä aika vaimeasti sisälle vaunuun (mutta aikanaan Heinolassa laiturilla seisovilta melkein korvat särkien.) Matkan varrella oli paljon vartioituja, puomilla ja liikennevaloilla varustettuja tasoristeyksiä, joita ennen junn myös aina vihelsi!
JATKUU ...........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti