Hallin itäpuolelle saapuneet asiakkaat eivät välttämättä ymmärtäneet kirjatapahtuman jatkuvan myös länsipuolella? Olikohan myyjiä liian paljon tai asiakkaita ei tullut paikalle tarpeeksi? Tapahtumaa juonnettiin kaiuttimien kautta, mutta juontajaa ei pidetty kovin hyvänä.
"Löytävätkö kirjaihmiset jäähalliin?" ihmetteli vantaalaista antikvariaattia Pelkosenkadulle, Kaukajärven pohjoispuolelle, Kangasalan rajoille Airbnb-omakotitaloon majoittanut eläkeläismies. Tapahtuman mainontaa pitäisi olla enemmän. Gerillamarkkinointia myöten, väheksymättä pylväisiin kiinnitettyjä mainoslappusia, joilla usein Äänilevymessuja mainostetaan!
*
Lähdin Hakametsästä tai Kissanmaalta kävelemään keskustaan, siis länteen. Aluksi oli alitettava Hervannan Valtatie. Pelikadun pohjoispuolella kulki puistopolku alikululle, jonka kautta pääsin
Pellervonkadulle ja Väinämöisenkadulle. Katselin Pietilöiden suunnittelemaa KALEVAN kirkkoa ulkoa lähempää kuin koskaan ennen.
Poikkesin vilkkaalle, ruuhkaiselle TAMMELAN torille, jossa haitari soi ja lämpimät toriruoat tuoksuivat.. Muistelin käyneeni siellä aikaisemmin vain kovalla talvipakkasella, jolloin enää pari pakkasen puremaa torimuijaa pakkasi pois tavaroitaan.
Pääsin Pinninkadulta kävelyreittiä korttelin läpi Peltokadulle, josta rautatien alikulkutunnelia länteen Rongankadulle. Uskoin olevani minulle ennestään tuntemattomalla kulkuväylällä! Liian monta kertaa käydyissä kaupungeissa ärsyttää saman kuluneen toistuminen! Päätin erityisesti välttää Hämeenkatua ja Rautatieasemaa!
Satakunnankadun sillalle en nyt kuitenkaan ehtinyt etsiä vaihtoehtoa, koska en muistanut, oliko Valssipadon kävelysilta remontissa? Lähin museokohteenikin oli juuri Satakunnankadulla, joten suorinta tietä nopeimmin perille!
**
1) AMURIN MUSEOKORTTELI (vuodesta 1975) Satakunnankatu 49, avautuu kesäkuukausina jo klo 10! Tampereen museoista ensimmäisenä! En ollut Amurissa läheskään ensimmäinen asiakas klo 10:45... Portti etelään vanhan puutalokorttelin sisäpihalle oli avoinna ja mainostaulu kutsui. (Viivyin museossa runsaan tunnin).
Maksoin museokortilla ja sain piirretyn kuva-kartan. "Kaikista avoimista ovista voi mennä sisälle!" Museon tarran sijasta päällysvaatteeseen kiinnitettiin tunnukseksi erityinen suuri Amurin pyykkipoika, joka palautettiin laatikkoon museosta poistuttaessa.
Museokierros tehtiin myötäpäivään eli kellon viisareiden kulkusuuntaan. Monta puutaloa vieri vieressä, tai oikeastaan viisi komeaa isoa puutaloa kiersi kulmataloina neliön muotoista umpikorttelia, jonka sisäpihalla oli lisäksi useita piharakennuksia, kuten talli ja liiteri ja ulkohuussit.
Olin käynyt Amurissa kerran aikaisemmin, kesällä 1989 Sadun kanssa, enkä muistanut mitään! Kaikki erilaiset ulkomuseot ovat sulautuneet mielessäni yhteen vuosien varrelta. Parhaiten tunsin lapsuudesta alkaen yhä uudelleen kierretyn Helsingin Seurasaaren, mutta myös kuuluisan Turun Luostarinmäen olin kerrannut monta kertaa. Tampereen "Amurinmaan" työläiskortteleita vastaa Turussa "Port Arthur" eli "Portsa"! Kauan ei ollut käynnistäni vaikkapa Kokemäen ulkomuseossa, alkamatta nyt useita listata.
Amurin museossa jokaiseen eri taloon oli sisustettu tai jätetty esille monta työläiskotia, eri vuosilta. Jokaiseen asuntoon liittyi tarina sen nimetyistä asukkaista. "Asunnot 1882-88", 1890-99, "1901-09 ja suutarin verstas". Leipomo 1930-luvulta kellarissa! Asunnot 1911-18, 1920-26.
Talonomistajan asunto 1928. Asunnot 1930-39, 1946. Paperi- ja lyhyttavarakauppa 1940-luvulta. Asunto 1934-35 ja Osuuskauppa! Asunnot 1952-1973! - Museossa pitäisi käydä MONTA kertaa oppiakseen hyvin vertailemaan eri aikakausien asuntoja! Pitäisiköhän palata vielä tänä kesänä, tai ainakin joka kesä tulevaisuudessa?
Yhteissauna ja huussi piharakennuksessa. Talli ja liiteri (eivät avoinna yleisölle). Yleisö-wc. Tapahtumakatos. Toiminnassa oleva Kahvila ja Kahvilan aitta, paljon asiakkaita!
"Historiahuoneessa" pyöri videoesityksenä puolen tunnin TV-dokumentti Tampereen Amurin rappeutuvien puukortteleiden purkamisesta 1970-luvulla. Tilalle rakennettiin korkeita kerrostaloja elementeistä. "Mutta kysyttiinkö työläisiltä (=asukkailta) mitään?" kysyi haastattelija osaa-ottavalla intonaatiolla. "Ilmoitettiin vain, että kortteli SANEERATAAN, eivätkä asukkaat edes tienneet mitä sana tarkoitti." Vanhoilla asukkailla ei ollut varaa asua uusissa kerrostaloissa, vaan heidän oli muutettava kauemmas keskustasta. - Vain yksi puutalokortteli siis säilytettiin Amurin museoksi.
Muita museovieraita kulki rypäinä talosta taloon. Harva tulee museoon yksin, kuten minä, vaan mukana on kaveri: kaksi tai kolme nuorta naista, nainen ja vanha äitinsä, kokonainen perhe lapsineen ja muita seurueita. Välillä minun kannatti väistää ruuhkaa ja katsella huoneita eri järjestyksessä kuin muut.
Toinen tyttö selosti kovaan ääneen talojen informaatiotekstejä ja toinen tyttö KUUNTELI sujuvasti ja vilkaisi laiskasti näkymät... Mieleeni jäi Putkiradio, josta selostettiin par'aikaa Olympian kisoja.
Taloihin noustiin paljolti PORTAITA, puoli kerrosta ylös, tai alas kellariin, tai pitkät ulkoportaat kerrassaan toiseen kerrokseen. Kaidepuita oli taikka ei, tai vain osalle portaita. Jätin muutaman asunnon väliin, nähtävää oli liian paljon yhdelle kerralle.
Tyypillisessä talossa oli ehkä 4 ellei useampia asuntoja. Asuntoon kuului yksi huone (ilman keittiötä tai kylpyhuonetta). Ulko-ovesta tultiin eteiseen, joka jatkui käytävänä talon halki, asunnot olivat käytävän molemmin puolin. Asunnoissa oli - päivän ajaksi tilaa viemästä - pieniksi kasattavia vuoteita. Talon keskikäytävän varrella oli tuliliesi ja muut keittiön kalusteet, eli neljän asunnon YHTEISKEITTIÖ!
Historiahuoneen TV-dokumentissa vanha Amurin naisasukas valitti erityisesti yhteiskeittiöstä! Koska ei sellaista KUKAAN halunnut käyttää, joten keittiötä ei siis ollutkaan! Suomalainen työläinen ei ollut kuin venäläinen.
Poistuttuani museosta kiersin vielä koko korttelin! Vanhoja taloja oli kiva kuvata mukulakiviseksi jätetyltä kadultakin! Osuuskaupalla ja Paperikaupalla oli yhä ulkokyltitkin, vaikkei kadulta enää päässyt sisään, vain museon pihalta. Amuri-kuvissani museoitujen 1940-luvun kauppojen takana kohoaa taivaalle Näsinneulan torni... jo 1970-luvulta!
***
2) TAMPEREEN TAIDEMUSEO, Puutarhakatu 34. Suoraan etelään Amurin museosta, seuraavaan kortteliin, vain Makasiininkadun yli. Taidemuseo on keskellä pientä puistoa ja näyttää vanhalta neliön muotoiselta punatiiliseltä makasiinilta. Kaksi maanpäällistä kerrosta.
Taidemuseo mainosti olevansa enää viimeisiä viikkoja auki, 14.6.2026 asti! Rakennuksen remontti kestää neljä vuotta!.(Väistötilaoissa tullaan järjestämään näyttelyitä.) "Encore!" - viimeinen näyttely esitteli parhaita paloja museon kokoelmista, uutta ja vanhaa.
Sisällä oli paljon museovieraita. Kassatiskillä täytyi itse asetella Museokortti kiinteään lukulaitteeseen. Onnistuin kolmannella yrityksellä. Muissa museoissa virkailija ottaa käteensä lukulaitteen, joka lukee lähietäisyydeltä vieraan omassa kädessään pitämän Museokortin.
Kokoelmat olivat kolmessa kerroksessa, joista alin kerros oli kellari! Aloitin nousemalla suorat portaat ylimpään kerrokseen. Seinillä oli komeita suomalaisia maisema-maalauksia, rinnakkain vanhoja mestareita runsaan sadan vuoden takaa sekä viime vuosikymmenten uusia yrittäjiä. Valokuvasin Imatrankosken.
Näyttelytila on neliön muotoinen. Pitkä suora portaikko ylös pohjoiseen on keskellä suorakaiteen muotoista, koko talon lävistävää keskussalia. Pääsalin vasemmalla ja oikealla puolella on kummallakin kolmen näyttelyhuoneen sarja. Kulkuaukot salista toiseen ovat väljiä. Siellä täällä on museon vartijoiden tuoleja, vartijat vaihtavat välillä istumapaikkoja.
Keskimmäisessä eli sisääntulokerroksessa oli tilapäisnäyttelynä 5 Helene Schjerfbeckin keskeistä maalausta, mm. Hiljaisuus.
Kellarikerroksessa oli nykytaidetta. Hämmästyin nähdessäni keskelle salia pysäköidyn sinisen POLIISIAUTON!! Oliko museossa poliisitehtävä? Mistähän ovesta auto oli ajettu sisään?
Museon lepopenkillä istuivat nuorehko isä ja pieni tytär näpräämässä kännykkää ja katsomassa seinällä olevia maalauksia. Kumpikaan heistä ei liikahtanut pitkään aikaan. - He olivatkin Liisa Hietasen (s.1981) KANGASVEISTOS "Juha-Matti ja Jenny" (2019).
"Textile Sculpture" oli myös poliisiauto, "PI541" (2012), tekijä Kaija Papu (s.1980) - Noita epäuskottavampi oli ruokakaupasta kassien kanssa palaavaa eläkeläistä esittävä hahmo "Matti", sillä kankaiset kasvot eivät näytä lainkaan uskottavilta, toisin kuin vaatteet tai kasvoja peittävät silmälasit.
Mietin, kannattaisiko aikuisen kokoisia "Molla-Maijoja" valmistaa kaupallisesti? Eikö Aasiassa ole vielä keksitty? Innostaisivatko vaikkapa Martat joukolla kutomaan tekstiiliveistoksia myyntiin?
"Mitä taide on? - Hämmästyttäkää minut" sanoi Jean Cocteau. Kangasveistoksista hämmästyin! Kellarissa oli myös Wäinö Aaltosen ehdotus Aleksis Kiven muistomerkiksi, sekä kiinnostavia maalauksia nykytaiteilijoilta.
Kellari oli paras! Nousin ylös hissillä. Vietin taidemuseossa tunnin (klo 14:30-15:30), se oli sopiva määrä! Mielessäni vertaan aina Turun ja Tampereen taidemuseoita saman kokoisiksi - ja juuri sopivan kokoisiksi! Turkulainen sarjakuvapariskunta "Viivi ja Wagner" ovat olleet samaa mieltä koosta.
****
3) NOOTTI - Suomen Idänsuhteiden Museo. Tampereen Työväentalolla Hämeenpuistossa sijaitsevassa museossa kävin toisen kerran, vuoden kuluttua edellisestä, ensivierailustani. (Ajoitin käyntini Amurin ja Taidemuseon väliin, sillä halusin kuulla museon ESITTELYN, klo 13!)
Hallituskadun ja Satamakadun välisessä korttelissa, Hämeenpuisto -kadun länsipuolella nousin hissillä II kerrokseen, josta kävelin vielä portaita kerrokseen 2½. Kello oli saapuessani 12:20 ja varsin pian, puolessa tunnissa, olin katsellut uudelleen läpi Työväentalon entiseen biljardisaliin sijoitetut kokoelmat. Toki sali oli jaettu osiin runsailla väliseinillä, joille mahtui paljon esineistöä.
Muita vieraita: venäjää (tai ukrainaa?) puhuva pariskunta. Yksinäinen rouva, joka tutki hyvin tarkkaan esineistöä. Välillä olin yksin. Kello 12:45 kuulin miehen kysyvän seinään takana: "Mistä alkaa esittelykierros klo 13?" - Siitä lipputiskin luota! (Museokortilla olin maksanut).
Katselin museokaupan valikoimia, kun klo 13 museon nuori nainen, ehkä kesäapulainen, aloitti esittelykierroksen. Keski-ikäinen mies oli odottanut alkua paikallaan seisten 15 minuuttia, katselematta museota omin päin. Ehkä hän ei tiennyt, miten pieni museo oli - ei sinne olisi voinut eksyä!
Kaksi osallistujaa kierroksella, museossa ei ollut muita vieraita sillä hetkellä. Kerrottavaa riitti yllättävän täsmällisesti yhdeksi tunniksi, tosin varsin hidasta tahtia. Minulla oli kännykkä kädessäni valokuvaamista varten. Takkini oli vaatenaulakon ainoa.
Valokuvasin lampunvarjostimen, joka esitti Neuvostoliiton karttaa, johon oli pisteiksi rei'itetty kaikkien uskomattoman monien VANKILEIRIEN sijainnit! Tuota en ollut huomannut, ennen kuin opas kertoi!
Oppaan "oma suosikki" kiinni jääneiden vakoilijoiden joukossa oli sama kuin minulla: hunaja-ansaan langennut Kemiran Eila Helin. Ehkä naista kiinnosti nainen? - Venäläisten tuomista lahjoista oppaan suosikki oli Tarja Halosen, ainoan naispresidentin saama kissa! Neuvostoliiton sisällissota 1917-1922.
Asiallista selostusta ilman väritystä. En kysellyt mitään, kun ei toinenkaan vieras kysynyt. Kävisinkö taas vuoden päästä uudelleen, kuuntelemassa ehkä toisen henkilön selostuksen? - Opas tuntui itse helpottuneelta suorituksensa ja saamiensa kiitosten jälkeen, kommentoidessaan lippukassan toiselle virkailijalle.
Katselin Nootissa itsekseni mm. suomalaisten asiantuntijoiden selostuksia Venäjän taloudesta ja muista ongelmista. (Eräs haastateltu rouva oli nimeltään Sarasmo, jonka sotkin vasemmistopoliitikko Saramoon.) Katsoin taas suomalaisten opiskelijoiden kaitafilmin Prahan miehityksestä 1968. Käytin Noottiin aikaa tunnin ja 50 minuuttia. Täytin museon kyselylomakkeen.
*****
4) WERSTAS. Työväenhistorian museo. ILMAINEN. Finlaysonin korttelissa, Satakunnankadulla, Tammerkosken viereisessä korttelissa. Lauantain neljäs ja viimeinen museo, klo 16 - 17:30.
En osannut suoraan "Väinö Linnan aukiolle", vaikka olen käynyt siellä jo monta kertaa. Kiersin varmaan kaikki Finlaysonin korttelin sisäpihat ja ajokäytävät, ennen kuin viimeisenä osuin oikeaan. En myöskään muistanut, miten pohjakerroksesta mennään museoon PORTAITA toiseen kerrokseen. Siellä tuntui jo tutummalta: ainakin lavastettu Työväentalon juhlasali oli entisellään. Kirjapainoa esittelevä video viittomakielellä! Terveyskeskuksen virkailijan vuoropuhelua asiakkaalle esittävä mainio video. Ulf Sundqvistin STS-pankin (Suomen Työväen Säästöpankin) vanhat mainosfilmit ja pankkikonttori!
Jätin tällä kertaa kokonaan käymättä paikan historiallista vesivoimaa ja teollisuutta esittelevät aidot tilat ja keskityin vaihtuviin näyttelyihin: Vesa Ojan valokuvia TYÖLAITOKSISTA, joista Hiitola hävisi ensimmäisenä, kun jäi luovutettuun Karjalaan. Keuruun laitos on toiminut Eko-kylänä myöhemmin.
Toinen näyttely: Kalle Kaihari (1898-1989) "Kekkosen varapresidentiksi" sanottu jäsenkirjaton demari eli Kekkosta kauemmin sekä aiemmin että jälkeenpäin. Punavanki nuorena, myöhemmin huomattava vaatekauppias Tampereella. Viisi myymälää ja suuri "Kaihari-Center". Kaiharin TV-haastattelusta saattoi valita 5 erilaista 7-9 minuutin videopätkää, joista katsoin kaksi, ja ne olivat mielenkiintoisia! Näyttelytilan seinillä oli miehen aikaansaannoksista paljon valokuvia. Urheilumiehiä aikansa tapaan.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti