Asukkaita 7 tuhatta (8696 vuonna 1962), EU-kannatus 43,6 % (1994)
Miksi? Santa Pirjo
Milloin? Torstaina 24.7.2003
Pekolan linja-auto lähti Helsingistä klo 9:30. Lopelle 76 km, maksoi 10,80 euroa. Istuin bussin puoliväliin, edessä tätejä, takana pariskunta. Kaivoksela. Matkalta lisää väkeä. Klaukkalaan jää matkustajia ja tavaraa. Röykkä, Vihtijärvi, Läykkä, Läyliäinen... Poliisi pysäyttää bussin: "Ajokortti ja rekisteriote!" Viisi minuuttia kuluu. Utelias rouva seisoo ja kurkottaa, vaihtaa puolta oikealta vasemmalle nähdäkseen paremmin mitä tapahtuu.
Loppi klo 10:55. Linjuriasemalta aikataulut: Hämeenlinnaan 11:20, 15:00, 15:10. Aion viipyä neljä tuntia. "Loppi tutuksi, tuttu lopuksi"
Uusi (80-v.) punatiilikirkko näkyy puiden ylitse. Punatiilinen kunnantalo, hieno kirjasto, vilkas kauppakylä! Nordea, Osuuspankki. Kylätie kulkee Forssa-Riihimäki -tien suuntaisesti idästä länteen ohi koulukeskuksen. Katson klo 11:20 lähtevän bussin viivyttelyn. Kävelen itään hiekkatien, kerrostaloja! Kirjakauppa... Sienet ja puut englantilaisten korttipelien aiheina, 7-8 euroa. Kirjasto aukeaisi klo 12, kävelen ohi länteen klo 11:50 - 12:30, rivitaloja, perunapeltoja, hurja ukko laskee alamäkeä rollaattorillaan!
Vietän tunnin kirjastossa. Riihimäen ja Hämeen Sanomat. Härkätien esitelehti. Loppi esillä paljon. Myynnissä Carter Brown, Timo Kylmälän Turkki, 2 kirjaa eurolla.
Pirkka-tuuttia (0,32 euroa = 30 c) syöden kävelen etelään klo 13:50, ohi uuden kirkon. Tien toisella puolella siunauskappeli ja hautausmaa. Kuljen 2 km ohi perunapeltojen, kunnes saavutan Santa Pirjon, 1600-luvun tavanomaisen punaisen puukirkon mäellä. Sen alapuolella museotuvat. Rinne ylös P-paikalta. Kirkon eteisessä kyykkii vihkoineen ja kirjoineen suloinen vähäpukeinen blondi teinityttö: "Olin tekemässä läksyjä!" "Piikojen parvi, renkien parvi, lankut irti, alle on haudattu. Laajennettu etelään, asehuone lännessä on muutettu eteiseksi." Tumma alttarimaalaus: Jeesus ja ihmisiä.
Käyn uimarannalla, n. 500 metriä itään. Rannalla on 50 soutuvenettä. Vesi-iloa. Alan kiirehtiä bussille pohjoseen. Käyn uudessa kirkossa, jossa on tylsä vaalea sisus, pari keski-ikäistä naista juttelee sivummalla keskenään. "Musiikkisali" eräs porstua.
Kivistön bussinrämä lähtee klo 15. Lippalakkijuntti. Hämeenlinnaan maksaa 7 euroa "Perille asti?", 46 km (55 minuuttia). Olen ainoa matkustaja, istun oikealla 3. rivissä, katselen maisemat etuikkunasta. Topeno on kiva kylä, vanhanaikaista, mutkaiset tiet. Ahoinen, Renko, pysähdytään 3 minuuttia ja palataan bensiiniasemalta samaa tietä hauskalle Rengon kirkolle sekä ohi kapean koskisillan. Idylli. Kalastajia, vanhoja taloja. Hämeenlinnassa Luolaja lounaassa, ajetaan lännestä ohi kasarmien, linja-autoasemalle klo 15:55
LOPPI 7 43,6
K: Vanha puukirkko 'Santa Pirjo' 1640
K: Uusi tiilikirkko 1921 Ilmari Launis
P: Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsas
P: Sakari Pälsin hautakivi vanhan kirkon mäessä
P: Vuoden 1918 muistomerkki
P: Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki
P: Sankarihaudat
M: Kotiseutumuseo vanhan kirkon lähellä
K: Siunauskappeli 1966 Pertti Luostarinen
R: Marskin maja Punelian rannalla Salonkylässä
R: Räyskälän lentokeskus, ilmailuopisto
P: Rautateiden muistolaatat Launosten ja Läyliäisten asemien seinällä
P: Kirjailija Lydia Koidulan kivi Loppijärven rannalla, reliefi 1973 Juta Eskel
L: Luutaharjun Samo, luontopolku 7 km
V: Loppijärvi, Ojajärvi, Kesijärvi, Punelia
perjantai 2. heinäkuuta 2010
202. LOIMAAN KUNTA
Asukkaita 6 tuhatta (7058 vuonna 1962), EU-kannatus 29,8 % (1994)
(Loimaan kunta yhdistyi Loimaan kaupunkiin v. 2005 alusta, Alastaro ja Mellilä v. 2009)
Miksi? Alpo Jaakolan patsaspuisto.
Milloin? Torstaina 24.4.2003
Ajoimme Turusta Auran, Karinaisten ja Mellilän ohi kohti Loimaata. Poikkesimme maalaiskunnan puolella, 9-tien varrella, kuvataiteilija Alpo Jaakolan (1929-97) patsaspuistoon. Jo tuuheassa avometsässä oli kivipatsaita ja kivikasoja sekä totemeja, mutta aidatulla alueella enemmän. Lisäksi tsasouna ym. puutaloja. Peikkometsä.
LOIMAAN KUNTA 6 29,8
K: Kanta-Loimaan tiilikirkko 1836-88 Carlo Bassi & C.L. Engel & J. Stenbäck
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulitseminen' Robert Wilhelm Ekman (1808-1873)
K: Vanha hautausmaa 1750, hirsiaittoja
M: Kotiseutumuseo kivisessä jyvämakasiinissa 1855 kirkonmäellä
K: Metsämaan kirkko 1777
K: Alttaritaulu 1910 V. Blomstedt
R: Tohnan kylämiljöö, päärak. 1860
R: Kunnantalo 1928
(Loimaan kunta yhdistyi Loimaan kaupunkiin v. 2005 alusta, Alastaro ja Mellilä v. 2009)
Miksi? Alpo Jaakolan patsaspuisto.
Milloin? Torstaina 24.4.2003
Ajoimme Turusta Auran, Karinaisten ja Mellilän ohi kohti Loimaata. Poikkesimme maalaiskunnan puolella, 9-tien varrella, kuvataiteilija Alpo Jaakolan (1929-97) patsaspuistoon. Jo tuuheassa avometsässä oli kivipatsaita ja kivikasoja sekä totemeja, mutta aidatulla alueella enemmän. Lisäksi tsasouna ym. puutaloja. Peikkometsä.
LOIMAAN KUNTA 6 29,8
K: Kanta-Loimaan tiilikirkko 1836-88 Carlo Bassi & C.L. Engel & J. Stenbäck
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulitseminen' Robert Wilhelm Ekman (1808-1873)
K: Vanha hautausmaa 1750, hirsiaittoja
M: Kotiseutumuseo kivisessä jyvämakasiinissa 1855 kirkonmäellä
K: Metsämaan kirkko 1777
K: Alttaritaulu 1910 V. Blomstedt
R: Tohnan kylämiljöö, päärak. 1860
R: Kunnantalo 1928
201. LOIMAA
Asukkaita 7 tuhatta (6139 vuonna 1962), EU-kannatus 52,6 % (1994)
(Alastaro ja Mellilä yhdistyivät Loimaan kaupunkiin v. 2009 alusta, Loimaan kunta jo v. 2005.)
Miksi? Savitasangolla nukkuva kylä.
Milloin? Torstaina 10.6.1993. Lauantaina 17.6.2006
Lähdin rantaradan katkosta korvaavalla bussilla Helsingin Elielinaukiolta klo 6:30 Turkuun, jota katselin 3 tuntia, kunnes juoksin Loimaan-junalle klo 13. Minulla oli VR:n pieni Rengaslippu Hki-Tku-Tre-Hki.
Loimaalla tyhjää avaruutta, tasaista savitasankoa, vanha asema klo 13:44. Sadepisaroita. As.oy Asemanpihassa näköala 6. krs. Leveä silta, vähän autoja, veisi radan yli kaakkoon. Kävelen kauppakatua koilliseen. Kaksikerroksisia kaikki talot, alakerrat liikehuoneistoja. Siisti divari, ikkunassa vanhoja sanomalehtiä. Ei saa koskea.
Kaupat loppuivat ennen Loimijokea, joka laiska, leveä, rehevän likainen. Mummo kysyi tietä, katsoimme kartastani. Asutus, omakotirivit, päättyi, peltotie vielä jatkuisi. Hulmin kartanorakennus pilkotti tyhjyyden takana, pellon jälkeisen metsikön piha-aukosta.
Seurailin jokea kävelysillalle, ylitin. Työväen iso talo. Löytyi etelästä puistikko lavoineen ja toinen kauppakatu. Sade hätyytti. Erittäin tylsä pikkukaupunki! Suomen tylsin. Vartti tai puoli tuntia olisi riittänyt käyntiin, mutta olin 2,5 tuntia klo 16:18 asti. Ruokavarastosta syötävää. Junalle. Tampereelle.
***
Kesäkuussa 2006 ajoimme (Someron kautta) Loimaalle. Aasialaisten turistien linja-auto pysähtyi juuri Loimaan keskustassa. Opas suojasi suojatien ylitystä käsiliikennemerkein (vaikkei autoja tullutkaan). Ateljee Hulmia mainostettiin hannunvaakunamerkein. Galleriaanko turistiryhmä jonona, ei vaan syömään.
Risteilimme GPS-laitteen avulla (vas,oik,vas.) galleriaa ja Hulminkatua etsien. Erikoisia vanhoja pieniä taloja Loimaalla. Sitten löytyi vanha punatiilinen makasiini. Riimukiviä pihassa. Risuhökkeli hieman sivussa oli pronssikautinen asumus, raoista voi tirkistellä sisälle.
LOIMAA 7 k 52,6
K: Uusi kirkko 1973 O. Vahtera & R. Lukander
P: Vanhan puukirkon muistokivi, Kaupunginpuisto
P: Pronssipatsas 'Loimaan leipätyttö' Alpo Jaakola
P: Rauhanpaasi 1975, Kaupunginpuisto
R: Helvetin ja Taivaan museomyllyt Vesikosken padon lähellä
R: Hirvikosken ruukkimaisema 1886
L: Maisema: laakeaa savitasankoa
E: Valtion viljavaraston viljasiilot näkyvillä
(Alastaro ja Mellilä yhdistyivät Loimaan kaupunkiin v. 2009 alusta, Loimaan kunta jo v. 2005.)
Miksi? Savitasangolla nukkuva kylä.
Milloin? Torstaina 10.6.1993. Lauantaina 17.6.2006
Lähdin rantaradan katkosta korvaavalla bussilla Helsingin Elielinaukiolta klo 6:30 Turkuun, jota katselin 3 tuntia, kunnes juoksin Loimaan-junalle klo 13. Minulla oli VR:n pieni Rengaslippu Hki-Tku-Tre-Hki.
Loimaalla tyhjää avaruutta, tasaista savitasankoa, vanha asema klo 13:44. Sadepisaroita. As.oy Asemanpihassa näköala 6. krs. Leveä silta, vähän autoja, veisi radan yli kaakkoon. Kävelen kauppakatua koilliseen. Kaksikerroksisia kaikki talot, alakerrat liikehuoneistoja. Siisti divari, ikkunassa vanhoja sanomalehtiä. Ei saa koskea.
Kaupat loppuivat ennen Loimijokea, joka laiska, leveä, rehevän likainen. Mummo kysyi tietä, katsoimme kartastani. Asutus, omakotirivit, päättyi, peltotie vielä jatkuisi. Hulmin kartanorakennus pilkotti tyhjyyden takana, pellon jälkeisen metsikön piha-aukosta.
Seurailin jokea kävelysillalle, ylitin. Työväen iso talo. Löytyi etelästä puistikko lavoineen ja toinen kauppakatu. Sade hätyytti. Erittäin tylsä pikkukaupunki! Suomen tylsin. Vartti tai puoli tuntia olisi riittänyt käyntiin, mutta olin 2,5 tuntia klo 16:18 asti. Ruokavarastosta syötävää. Junalle. Tampereelle.
***
Kesäkuussa 2006 ajoimme (Someron kautta) Loimaalle. Aasialaisten turistien linja-auto pysähtyi juuri Loimaan keskustassa. Opas suojasi suojatien ylitystä käsiliikennemerkein (vaikkei autoja tullutkaan). Ateljee Hulmia mainostettiin hannunvaakunamerkein. Galleriaanko turistiryhmä jonona, ei vaan syömään.
Risteilimme GPS-laitteen avulla (vas,oik,vas.) galleriaa ja Hulminkatua etsien. Erikoisia vanhoja pieniä taloja Loimaalla. Sitten löytyi vanha punatiilinen makasiini. Riimukiviä pihassa. Risuhökkeli hieman sivussa oli pronssikautinen asumus, raoista voi tirkistellä sisälle.
LOIMAA 7 k 52,6
K: Uusi kirkko 1973 O. Vahtera & R. Lukander
P: Vanhan puukirkon muistokivi, Kaupunginpuisto
P: Pronssipatsas 'Loimaan leipätyttö' Alpo Jaakola
P: Rauhanpaasi 1975, Kaupunginpuisto
R: Helvetin ja Taivaan museomyllyt Vesikosken padon lähellä
R: Hirvikosken ruukkimaisema 1886
L: Maisema: laakeaa savitasankoa
E: Valtion viljavaraston viljasiilot näkyvillä
200. LOHTAJA
Asukkaita 3 tuhatta (3319 vuonna 1962), EU-kannatus 34,3 % (1994)
(Lohtaja, Kälviä ja Ullava yhdistyivät Kokkolaan v. 2009 alusta)
Miksi? Kuuluisa Vaivaisukko? Vattajan rantahietikot?
Milloin? Keskiviikkona 5.9.2018
Kävelin Lohtajalle Himangan kirkolta (jossa Onnibussin pysäkki). Aluksi Valtatie 8:n jalkakäytävä, sitten Kannuskyläntie ja Tomujoentie ja taas Valtatie 8 etelään.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Viitisen kilometriä Himangan kirkolta etelään tulee Kalajoen ja Kokkolan, eli Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja. (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
LOHTAJA 3 34,3 (r. Lochteå)
K: Puinen ristikirkko 1768 Matti Honka (Matti Stuur-Honga?)
K: Alttaritaulusarja (4 osaa) Mikael Toppelius
K: Kellotapuli 1734
K: Pappila 1800 (aseleposopimuksen solmimispaikka 29.9.1808)
K: Vaivaisukko 1825 Juho Koski ('Puu-Pietari' Topeliuksen sadussa)
M: Kotiseutumuseo kirkonmäellä
P: Hohenthal-suvun muistokivi
P: Ingmann-veljesten muistomerkki
P: Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin muistomerkki
L: Pronssikauden hautapaikka Rajakalliolla
V: Ohtakarin saaressa (jonne pengertie) on vanha kalastajakylä
V: Vattajanniemen rantahietikot (iso osa puolustusvoimain harjoitusmaastona)
H: Lohtajan seurakunnasta erotettu Himanka, Kannus, Lestijärvi, Toholampi.
(Lohtaja, Kälviä ja Ullava yhdistyivät Kokkolaan v. 2009 alusta)
Miksi? Kuuluisa Vaivaisukko? Vattajan rantahietikot?
Milloin? Keskiviikkona 5.9.2018
Kävelin Lohtajalle Himangan kirkolta (jossa Onnibussin pysäkki). Aluksi Valtatie 8:n jalkakäytävä, sitten Kannuskyläntie ja Tomujoentie ja taas Valtatie 8 etelään.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Viitisen kilometriä Himangan kirkolta etelään tulee Kalajoen ja Kokkolan, eli Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja. (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
LOHTAJA 3 34,3 (r. Lochteå)
K: Puinen ristikirkko 1768 Matti Honka (Matti Stuur-Honga?)
K: Alttaritaulusarja (4 osaa) Mikael Toppelius
K: Kellotapuli 1734
K: Pappila 1800 (aseleposopimuksen solmimispaikka 29.9.1808)
K: Vaivaisukko 1825 Juho Koski ('Puu-Pietari' Topeliuksen sadussa)
M: Kotiseutumuseo kirkonmäellä
P: Hohenthal-suvun muistokivi
P: Ingmann-veljesten muistomerkki
P: Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin muistomerkki
L: Pronssikauden hautapaikka Rajakalliolla
V: Ohtakarin saaressa (jonne pengertie) on vanha kalastajakylä
V: Vattajanniemen rantahietikot (iso osa puolustusvoimain harjoitusmaastona)
H: Lohtajan seurakunnasta erotettu Himanka, Kannus, Lestijärvi, Toholampi.
199. LOHJA
Asukkaita 33 tuhatta (9386 kaup + 10922 mlk, v. 1962), EU-kannatus 63,8 (59,2 mlk) % (1994)
(Lohjan maalaiskunta yhdistyi kaupunkiin v. 1997 alusta)
Miksi? Keskiaikainen kirkko. Karkalinniemi.
Milloin? Tiistaina 24.7.1990. Lauantaina 17.6.2006
Kävelin Espoosta Kirkkonummen Veikkolaan, josta jatkoin Someron Linjan bussilla Lohjalle klo 12:05-45. Maksoin 14,50 markkaa, 25 km. Nummelan kierros ilmaiseksi. Yllättävän täysi bussi,
Nummelaan jää kymmenen matkustajaa. Komea linja-autoasema, 2 minuutin pysähdys, poika haluaa käydä pissalla. Niityn yli näkyy valtatie 53. Lohjan harju (jossa geodeettisen laitoksen perusviiva). Tie sik-sakkia: Vihdintie, Lohjantie, taajama-asutusta, pysäkeillä pysähdytään. Sitten ylhäälle harjulle, jossa onkin mahtavaa ajaa!
Lohjalla ensin asemanseutua ajetaan paikallisbussina, ihmisiä kyytiin. Suurlohjankatu on komean kaupunkimainen. Sitten Kauppakatu, paljon ihmisiä jää, minäkin. Joku tilaa matkalaukkunsa tavarasäiliöstä.
Kiersin suuren perustustyömaan. Vanha ukkeli huusi perääni: "Kävelet kovaa kuin isäsikin!" Linja-autoasemalle alas Kasarmitietä. Harju kohosi kaakossa. Kauppoja ja kauppakujia. Torin kojuja purettiin.
Kirkko valtava mäellä, harja korkea. Sisällä tyttö tervehti, tarjosi opaslehtistä tai "Minäkin voin opastaa!" Pian oli vieressäni: "Jos jotain kysyttävää?" "Milloin maalaukset on tehty?" "!500-luvulla" "Mitkä ovat kaksi Lohjaa isompaa keskiaikaista kivikirkkoa?" "Naantalin ja Mynämäen!" (Turussahan on tiilikirkko). Seinämaalauksia riittää: "Jeesuksen kärsimyshistoria".
Kävelin venerantaan, Lohjanjärvi. Katsoin autiota hiekkarantaa, sorsia ui luokseni, join vain pullostani vettä. Kaunista, muttei mitään erityistä kuvattavaa. K-kaupassa kassatyttö otti 3 markkaa liikaa, palasin takaisin, kuittasin. Nousin harjulle syömään jäätelön. Uimahalli, tie, Harjun koulu. Harjun alapuoliselta rinteeltä löysin mansikoita ja mustikoita, joita söin. Hymyilevä kaljahujoppi saapui muovikasseineen ja tervehti. Kehuin mansikoita. "Onks sulla kaljaa?" - hän kokeili nostaa reppuani.
Torin laidalla divari klo 17. Albumit 'Knasen' (Masi) ja 'Kalle Ankas bästisar' 8 markkaa. Myyjätyttö odotti itse joitakin Kersan sarjakuvajulkaisuja. Kirjaston löysin viimein Nummentieltä, jonka olin aiemmmin rajannut keskustan ulkopuolelle, alas Moisioon viettävänä. Linja-autoasemalla myyntiluukkua lähinnä olleessa yleisöpuhelimessa oli vielä säilynyt kartta. Kirjasto 2 krs, tultiin ylös parvelle, jossa sepitteet. Luin klo 18:30 asti Lohjan kuvateoksen ja Baedekerin Saksaa. Kävelin vielä alas Moisioon, koilliseen ja Tytyrin radan alitse. Aurinko oli alkanut paistaa ja keksin valokuvattavaa. Pesupaikka, niitty, Lohja Oy.
Kävelin Pappilan museolle, sitten enää linja-autoasemalle, joka sulkeutui klo 20 ja josta lähti klo 20:10 Someron Linjan bussi: "Turku - Somero - Helsinki". Auto ajoi Vanhaa Turuntietä "kuten aina". Matkustajina juoppo pariskunta, nainen valitti seisomisesta Nummelassa, "Kiire lääkäriasemalle!". Joku vaihtoi Nummelassa (vaihtolipulla) Vihtiin, jolloin kuski vinkkasi viereiselle bussille, joka avasi oven, ja tyttö kiersi sinne.
"Menkä pois, te haisette viinalle, minä tulen pahoinvoivaksi!" hätisti mummo juopon naisen vierestään. "Vanhapiika!" haukkui tämä.
Jäin Espoossa Jorvin pysäkille klo 21:10. Kävelin Kauniaisiin klo 21:35. Odottelin bussia ostokeskuksen pysäkillä tunnelin eteläpuolella. Renny Harlinia muistuttava pirkähiuksinen, vaalea risupartainen hujoppi valkoisessa pusakassa ja -housuissa kysyi multa pizzeriaa. Ehdotin kirjaston suuntaa, mutta sieltä hänet oli juuri päihtyneenä käännytetty ovelta. "Tapiolaan? En lähde tsögellä! Maksatsä mun tsögen? Anna 200 tai..." Hän tönäisi mua ja löi iskun takaraivoon lähtiessäni pois, seuraavalle pysäkille. Bussi 109 tuli 21:53, kertalippu 7 markkaa. Vaihdoin Tapiolassa bussiin 12 klo 22:20.
***
Kesäkuussa 2006 ajelimme Lohjalta Karkalin luonnonpuistoon. Pitkä ajo maalaistietä. Pysäköintialue, jossa opastaulu, tarjolla joko 3 tai 6 km luontopolkua. Karkalin luonnonpuisto on niemenkärjessä, joka työntyy 10 km keskelle Lohjanjärveä. Kiersimme pohjoisesta etelärannalle. Kohtasimme lähteen ja puron. Joku 'ötökkölogi' kahlasi ja siivilöi haavilla rinteen lähteestä alkavan puron pieneliöstöä. Rehevää ja raikasta luontoa. Lehtoaluetta, kalkkipitoinen maa. Lohjanjärven ranta oli etelässä jyrkästi alhaalla. Palasimme rannan yltä lyhyttä reittiä.
LOHJA 33 k 63,8 (maalaiskunta: 59,2) (r. Lojo)
K: Pyhän Laurin keskiaikainen harmaakivikirkko 1510, entisöity 1968
K: Kirkossa triumfiristi 1400- ja alsecco-kalkkimaalauksia 1514-1522
K: Kellotapulin alaosa keskiajalta, puinen yläosa 1740
P: Sankaripatsas Ilmari Wirkkala
P: Robert Boldtin kotiseutututkimuksen muistomerkki, Th. Schalin
K: Seurakuntatalo 1950 Aarne Ervi, 1940-luvun romantiikkaa
K: Uuden hautausmaan siunauskappeli, Erik Bryggman
M: Lohjan Museo 1911, Suomen 1. maaseutupedagogiorakennus 1769
L: Lohjanharju, Salpausselän jatke
V: Lohjanjärvi
H: Erik Fleming perusti 1542 Suomen 1. rautakaivoksen Ojamolle
R: Arvid Järnefeltin talo 'Rantala', 7 km keskustasta Virkkalaan päin
P: Arvid Järnefeltin hautamuistomerkki, Aimo Tukiainen
R: Kirkniemen kartano, omistajia Tott, Ehrensvärd, Adlercreutz, Mannerheim
L: Karkalinniemen luonnonpuisto, suuri Torholan kalkkikiviluola
L: Lohjanjärven kaunis rantatie Sammattiin
L: Talpelan hiidenkirnut
L: Pähkinäniemen pähkinälehto
N: Vesitornin näköalakahvio, Lohjan asema
V: Kirkasvetinen Hormajärvi
(Lohjan maalaiskunta yhdistyi kaupunkiin v. 1997 alusta)
Miksi? Keskiaikainen kirkko. Karkalinniemi.
Milloin? Tiistaina 24.7.1990. Lauantaina 17.6.2006
Kävelin Espoosta Kirkkonummen Veikkolaan, josta jatkoin Someron Linjan bussilla Lohjalle klo 12:05-45. Maksoin 14,50 markkaa, 25 km. Nummelan kierros ilmaiseksi. Yllättävän täysi bussi,
Nummelaan jää kymmenen matkustajaa. Komea linja-autoasema, 2 minuutin pysähdys, poika haluaa käydä pissalla. Niityn yli näkyy valtatie 53. Lohjan harju (jossa geodeettisen laitoksen perusviiva). Tie sik-sakkia: Vihdintie, Lohjantie, taajama-asutusta, pysäkeillä pysähdytään. Sitten ylhäälle harjulle, jossa onkin mahtavaa ajaa!
Lohjalla ensin asemanseutua ajetaan paikallisbussina, ihmisiä kyytiin. Suurlohjankatu on komean kaupunkimainen. Sitten Kauppakatu, paljon ihmisiä jää, minäkin. Joku tilaa matkalaukkunsa tavarasäiliöstä.
Kiersin suuren perustustyömaan. Vanha ukkeli huusi perääni: "Kävelet kovaa kuin isäsikin!" Linja-autoasemalle alas Kasarmitietä. Harju kohosi kaakossa. Kauppoja ja kauppakujia. Torin kojuja purettiin.
Kirkko valtava mäellä, harja korkea. Sisällä tyttö tervehti, tarjosi opaslehtistä tai "Minäkin voin opastaa!" Pian oli vieressäni: "Jos jotain kysyttävää?" "Milloin maalaukset on tehty?" "!500-luvulla" "Mitkä ovat kaksi Lohjaa isompaa keskiaikaista kivikirkkoa?" "Naantalin ja Mynämäen!" (Turussahan on tiilikirkko). Seinämaalauksia riittää: "Jeesuksen kärsimyshistoria".
Kävelin venerantaan, Lohjanjärvi. Katsoin autiota hiekkarantaa, sorsia ui luokseni, join vain pullostani vettä. Kaunista, muttei mitään erityistä kuvattavaa. K-kaupassa kassatyttö otti 3 markkaa liikaa, palasin takaisin, kuittasin. Nousin harjulle syömään jäätelön. Uimahalli, tie, Harjun koulu. Harjun alapuoliselta rinteeltä löysin mansikoita ja mustikoita, joita söin. Hymyilevä kaljahujoppi saapui muovikasseineen ja tervehti. Kehuin mansikoita. "Onks sulla kaljaa?" - hän kokeili nostaa reppuani.
Torin laidalla divari klo 17. Albumit 'Knasen' (Masi) ja 'Kalle Ankas bästisar' 8 markkaa. Myyjätyttö odotti itse joitakin Kersan sarjakuvajulkaisuja. Kirjaston löysin viimein Nummentieltä, jonka olin aiemmmin rajannut keskustan ulkopuolelle, alas Moisioon viettävänä. Linja-autoasemalla myyntiluukkua lähinnä olleessa yleisöpuhelimessa oli vielä säilynyt kartta. Kirjasto 2 krs, tultiin ylös parvelle, jossa sepitteet. Luin klo 18:30 asti Lohjan kuvateoksen ja Baedekerin Saksaa. Kävelin vielä alas Moisioon, koilliseen ja Tytyrin radan alitse. Aurinko oli alkanut paistaa ja keksin valokuvattavaa. Pesupaikka, niitty, Lohja Oy.
Kävelin Pappilan museolle, sitten enää linja-autoasemalle, joka sulkeutui klo 20 ja josta lähti klo 20:10 Someron Linjan bussi: "Turku - Somero - Helsinki". Auto ajoi Vanhaa Turuntietä "kuten aina". Matkustajina juoppo pariskunta, nainen valitti seisomisesta Nummelassa, "Kiire lääkäriasemalle!". Joku vaihtoi Nummelassa (vaihtolipulla) Vihtiin, jolloin kuski vinkkasi viereiselle bussille, joka avasi oven, ja tyttö kiersi sinne.
"Menkä pois, te haisette viinalle, minä tulen pahoinvoivaksi!" hätisti mummo juopon naisen vierestään. "Vanhapiika!" haukkui tämä.
Jäin Espoossa Jorvin pysäkille klo 21:10. Kävelin Kauniaisiin klo 21:35. Odottelin bussia ostokeskuksen pysäkillä tunnelin eteläpuolella. Renny Harlinia muistuttava pirkähiuksinen, vaalea risupartainen hujoppi valkoisessa pusakassa ja -housuissa kysyi multa pizzeriaa. Ehdotin kirjaston suuntaa, mutta sieltä hänet oli juuri päihtyneenä käännytetty ovelta. "Tapiolaan? En lähde tsögellä! Maksatsä mun tsögen? Anna 200 tai..." Hän tönäisi mua ja löi iskun takaraivoon lähtiessäni pois, seuraavalle pysäkille. Bussi 109 tuli 21:53, kertalippu 7 markkaa. Vaihdoin Tapiolassa bussiin 12 klo 22:20.
***
Kesäkuussa 2006 ajelimme Lohjalta Karkalin luonnonpuistoon. Pitkä ajo maalaistietä. Pysäköintialue, jossa opastaulu, tarjolla joko 3 tai 6 km luontopolkua. Karkalin luonnonpuisto on niemenkärjessä, joka työntyy 10 km keskelle Lohjanjärveä. Kiersimme pohjoisesta etelärannalle. Kohtasimme lähteen ja puron. Joku 'ötökkölogi' kahlasi ja siivilöi haavilla rinteen lähteestä alkavan puron pieneliöstöä. Rehevää ja raikasta luontoa. Lehtoaluetta, kalkkipitoinen maa. Lohjanjärven ranta oli etelässä jyrkästi alhaalla. Palasimme rannan yltä lyhyttä reittiä.
LOHJA 33 k 63,8 (maalaiskunta: 59,2) (r. Lojo)
K: Pyhän Laurin keskiaikainen harmaakivikirkko 1510, entisöity 1968
K: Kirkossa triumfiristi 1400- ja alsecco-kalkkimaalauksia 1514-1522
K: Kellotapulin alaosa keskiajalta, puinen yläosa 1740
P: Sankaripatsas Ilmari Wirkkala
P: Robert Boldtin kotiseutututkimuksen muistomerkki, Th. Schalin
K: Seurakuntatalo 1950 Aarne Ervi, 1940-luvun romantiikkaa
K: Uuden hautausmaan siunauskappeli, Erik Bryggman
M: Lohjan Museo 1911, Suomen 1. maaseutupedagogiorakennus 1769
L: Lohjanharju, Salpausselän jatke
V: Lohjanjärvi
H: Erik Fleming perusti 1542 Suomen 1. rautakaivoksen Ojamolle
R: Arvid Järnefeltin talo 'Rantala', 7 km keskustasta Virkkalaan päin
P: Arvid Järnefeltin hautamuistomerkki, Aimo Tukiainen
R: Kirkniemen kartano, omistajia Tott, Ehrensvärd, Adlercreutz, Mannerheim
L: Karkalinniemen luonnonpuisto, suuri Torholan kalkkikiviluola
L: Lohjanjärven kaunis rantatie Sammattiin
L: Talpelan hiidenkirnut
L: Pähkinäniemen pähkinälehto
N: Vesitornin näköalakahvio, Lohjan asema
V: Kirkasvetinen Hormajärvi
198. LIPERI
Asukkaita 11 tuhatta (12975 vuonna 1962), EU-kannatus 42,9 % (1994)
Miksi? Koskimiljöö?
Milloin? Vielä käymättä!
LIPERI 11 42,9 (r. Libelits)
K: Kirkko 1858 G.T. Chiewitz, tornissa kirkkomuseo
K: Viinijärven kirkko 1956 Veikko Larkas
K: Ortodoksinen rukoushuone 1973 V. Suonmaa
K: Taipaleen ortodoksikirkko 1906 O. Leander, Viinijärvi
M: Liperin ulkomuseo, lukion vieressä
M: Opetusneuvos Enwaldin museo
M: Komperon kotiseutumuseo Siikakoskella, savusauna, koskimiljöö
M: Ylämyllyn automuseo
R: Liperin ammattikoulu, Viljo Rewell, Veljesharju
R: Siikasalmen kartano 1760, maatalousoppilaitos
P: Täyssinän rauhan rajakivi (1595-1617)
P: Ilmari Kivisen (Tiitus) muistomerkki 1963 V. Jalava, Viinijärvi
P: Suurhiihtäjien M. & T. Lappalaisen muistomerkki 1967 V. Jalava
V: Kirkasvetinen Kuorinkajärvi
Miksi? Koskimiljöö?
Milloin? Vielä käymättä!
LIPERI 11 42,9 (r. Libelits)
K: Kirkko 1858 G.T. Chiewitz, tornissa kirkkomuseo
K: Viinijärven kirkko 1956 Veikko Larkas
K: Ortodoksinen rukoushuone 1973 V. Suonmaa
K: Taipaleen ortodoksikirkko 1906 O. Leander, Viinijärvi
M: Liperin ulkomuseo, lukion vieressä
M: Opetusneuvos Enwaldin museo
M: Komperon kotiseutumuseo Siikakoskella, savusauna, koskimiljöö
M: Ylämyllyn automuseo
R: Liperin ammattikoulu, Viljo Rewell, Veljesharju
R: Siikasalmen kartano 1760, maatalousoppilaitos
P: Täyssinän rauhan rajakivi (1595-1617)
P: Ilmari Kivisen (Tiitus) muistomerkki 1963 V. Jalava, Viinijärvi
P: Suurhiihtäjien M. & T. Lappalaisen muistomerkki 1967 V. Jalava
V: Kirkasvetinen Kuorinkajärvi
197. LIMINKA
Asukkaita 5 tuhatta (4148 vuonna 1962), EU-kannatus 41,5 % (1994)
Miksi? Liminganlahden luonto ja Luontokeskus sekä Vanha Liminka
Milloin? Tiistaina 4.7.2017. Lauantaina 27.4.2019.
Vuonna 2017 ostin 4 eurolla Onnibus.comin heinäkuisia tarjousmatkoja, mm. Helsingistä Liminkaan, peläten kuitenkin, että yöllinen bussimatka klo 19:15-06:35 olisi uneton ja väsyttävä, kuten sitten onkin. Bussin kuljettaja näköjään vaihtuu Turussa klo 21:25-35, Porissa 23:45-55 ja Vaasassa klo 2:15-35.
.
Uusi automaattinen paikanvarausjärjestelmä tuo ulkomaalaisen vierustoverin ikkunapaikalleni 12 yläkerrassa, mutta paikkatilanteen salliessa iso mies siirtyy keulaan etupenkille. Turusta eteeni istuu kaksi venakkoa tulossa Tukholman-risteilyltä ja he posmittavat neljä tuntia katkotta venättä keskenään, kunnes klo 1 toinen vetäytyy tyhjälle penkkiriville lepäämään.
Närpiössä klo 1:25 kuljettaja viipyy hetken ulkona. Kello 2 herää bussissa nainen, jonka piti jäädä Närpiöön. Kuljettaja:
"No minä vähän Närpiössä mietinkin, pitääkö alkaa huuteleen, kun 2 vain jäi, vaikka kolmen piti? Monet ostaa lipun eikä tulekaan, niin en alkanu huuteleen. Melkein kannattais kännykkään laittaa herätys? Kohta tullaan jo Vaasaan, sieltä lähtee toinen bussi takaisin..."
(Nainen haluaa kuitenkin jäädä heti lähimmälle bussipysäkille.)
.
Vaasasta bussiin nousee kolme arabia, halailtuaan tai käteltyään blondeja saattajiaan. Kokkolassa klo 4:20 arabit käyvät ulkona tupakalla. Raahen pysäkille valtatie 8:n varrella saavutaan etuajassa klo 6. Vaasasta aloittanut kuljettaja valittaa:
"Kaksi lähti pois, kolmen piti... Tarkastetaan matkaliput uudelleen! Jotku ostaa halvat liput pikkuväleille, vaikka ajaakin Ouluun!"
Venakoille "Tickets, please!" tulee yllätyksenä, mutta hekin kaivavat koodinsa esille kassiensa sivutaskuista. Vaasan arabeille kuski sanoo vain: "Your tickets I remember." Lippupinnareita ei löydy.
.
**
LIMINKA klo 6:37, kuljettaja muistaa kuuluttaa. Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Esillä vasta Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaanee. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni heti kun poikkean metsähallituksen puolelle ja pysyvät tukassani vielä asvalttitielläkin.
.
Pian Lumijoentie ylittää junaradan, jonka kävelytie alittaa. Käännyn seuraamaan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kunnan kaupalliseen keskustaan. Nykyaikaisia, aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolle kuuluu iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" varmaankin (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Emäpitäjästä on erotettu niin Oulu kuin Kajaanikin!
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikotietä Liminganjoelle ja sitten seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn modernien pientalojen kujille, jotka päättyvät umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle, jonka nimi tuntuu historialliselta ja tutulta Helsingin kadunnimistöstä - haagalaiselle.
.
Punaisen puusta rakennetun työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman joen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
.
Naapurissa on Aappola (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta nyt kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan liminkalaisen päällikön Hannu Krankan (kuoli noin 1630) näköispatsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahteen osaan, joista uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on liian nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä Lakeus kuin tyhjä erämaa.
.
Palaan hyvissä ajoin klo 9:30 Valtatie 8:n varteen bussikatokseen. Toiseksi odottajaksi saapuu monien kassien kanssa nuorukainen, jonka takissa lukee suurin kirjaimin "Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret".
.
Onnibussi saapuu Oulusta Liminkaan klo 9:47, vain pari minuuttia aikataulustaan myöhässä. Menomatkalta Vaasasta alkaen tuttu kuljettaja sanoo: "Tervetuloa!"
.
Kävelen perussuomalaisen perässä bussin alemman kerroksen puoliväliin istumaan. Huomaankin, että alakerrasta on paljon helpompaa kuin yläkerrasta seurata ohi vilahtavia tienvarren kylttejä!
.
Kovaa vauhtia ajava kuljettaja muistaa kuuluttaa pysäkit: "Raahe!" klo 10:25 sekä "Pyhäjoki" klo 10:45, jonne minä jään. Tunnin kestänyt bussimatkani Liminka-Pyhäjoki maksoi etukäteen nettikaupassa ostettuna 3 euroa.
.
*********
.
Huhtikuussa 2019 yövyin Limingassa, kun vierailin Kempeleen Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla.
.
Limingan itsepalveluhotelli "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10) on vasta puoli vuotta vanha, syksyltä 2018. Kahden hengen huone maksaa internetin kautta varattuna 47 euroa yöltä.
.
Auton navigaattori ei tunnista osoitetta Liminganraitti 10! Raitti ei taida olla autotie?
Limingan S-Marketilla on kuitenkin kaksi osoitetta: Liminganraitti 9 ja autoille Tupoksentie 9. Marketti näkyy helposti keskustassa, jossa paljon on Tupoksentien varrella. Keskustaraitin toisella puolella näkyy puulla synkän tummaksi verhoiltu huippumoderni uudisrakennus. Sitä vielä ympäri kiertämällä löytyy pysäköintialueelta pohjakerroksen täyttävän Limingan Kuntosalin 24h-sisäänkäynti, joka on yhteinen hotellin kanssa.
.
Koodilla 717** pääsee nyt sisään ulko-ovesta. Valot loistavat kuntosalin puolelta eteiseen. Samalla koodilla pääsee käyttämään hotellin hissiä. Vierashuoneita on 30, joista 201-218 toisessa kerroksessa ja 301-312 kolmannessa. Kolmannessa vaiheessa koodi avaa huoneen 20* oven.
.
Sisäkatto on yllättävän korkealla, mikä suurentaa ainakin ilmatilaa. Huoneen varustukseen kuuluu mikroaaltouuni, jääkaappi, ilmaista teetä ja maksullista baarikaappitavaraa, mutta televisio ei nyt toimi ja pyyhkeet puuttuvat, johtuisiko myöhäisestä varauksesta.
.
Hotellin seinänaapurina ja vuokraisäntänä on Limingan kunnantalo Lakeustalo (Liminganraitti 10 C tai Tupoksentie 10). Muita lähinaapureita terveyskeskus ja kunnankirjasto. Hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunasta on kaunis näköala lammelle puistoon ja liminkalaisen Hannu Krankan näköispatsaalle. Mies oli Nuijasodan päälliköitä 1597, mutta selvisi hengissä vuoteen 1630.
.
****
.
Limingan kuuluisimmat nähtävyydet ovat avara tasainen peltomaisema Limingan lakeus sekä muuttolintujen suosima Liminganlahti, jonka pohja on kohoamassa vuosisadasta toiseen, jolloin vastaavasti vesi väistyy yhä kauemmas asutuksesta.
.
Ajoimme Lumijoentietä viitisen kilometriä keskustasta luoteeseen, lähelle Lumijoen kunnanrajaa ja suunnilleen kirkonkylien puoliväliin. Pohjoiseen on viitoitettu tienpätkä Liminganlahden Luontokeskukseen, jonka rakennus näkyy jo päätielle. Paljon autoja pysäköintikentällä.
.
Pohjoiseen kohti merta lähtee kävelypolku, joka vaihtuu pitkospuiksi tai leveiksi lankuiksi liikuntarajoitteisillekin, ennen kuin päättyy veden äärellä lintutorniin tai pariin tilavaan laudoitettuun katselulavaan. Reitin varrella on luontorasteja, informaatiotauluja. Monia ihmisiä kulkee jatkuvasti molempiin suuntiin ja kymmenet miehittävät lintulavoja, mutta sallitut rajat 30 + 30 henkilöä eivät ylity.
.
Kävelyreitin varrelle on paikoitellen merkitty vuosilukuja, ensin 1800-luvulta ja sitten viime vuosikymmeniltä, 1976, 1983, jne. Merkeistä näkee missä ranta on ulottunut nuoruudessani tai isovanhempieni lapsuudessa - Lumikarin tila oli vain 10 kilometrin päässä Lumijoella.
.
En ole ennen nähnyt aivan sellaista rantaa kuin Limingassa! Yhtä epämääräisen laiskaa rantaviivaa! Onko jo merta vai vieläkö maata? Laajaa vesijättömaata! Tekee vaikutuksen, kannattaa nähdä! Veden ja maan ero on häilyvä, vettä on lammikoina, joiden välissä mutaa harjanteina. En ole nähnyt jokien suistomaita, deltaa, mutta kuvittelen hieman samanlaiseksi maisemaksi? Linnut ovat kerääntyneet vesijättömaalle vielä monin verroin ihmisiä runsaammin.
.
Paluumatkalla sisämaahan poikkean Luontokeskukseen, tunnelmallisesti laudoitettuun rakennukseen, jossa on informaatio- ja näyttelytiloja, kahvila ja pieni hotelli 30 vieraalle. Museo on sulkeutumassa, kello on kohta 18. Ei pääsymaksua, ei ainakaan minulta pyydetä.
.
Näyttelyistä monessa sopessa tai huoneessa voisi oppia paljon, tunnistamaan lintujen munat ja sulat, eri lintulajien ulkonäöt ja linnunlaulut (kuulokkeista)! Neljä hyötyä lintuparvesta: kokeneet opastavat hyville ruokapaikoille; lento auran muodossa säästää voimia; parvi estää petoa erottamasta yhtä kohdetta johon iskeä; ... Jos aikaa olisi, voisin viihtyä tunnista toiseen!
.
Käymme välillä autolla naapurikunnassa Lumijoella. Paluumatkalla hotelliin etsimme vielä Limingan Alakestilän Arboretum-puiston (Värminkoskentie 20), jossa pitäisi olla 120 puulajia ja 60 pensaslajia. Navigaattori opastaa pikkutien päähän ja omakotitalojen naapuriin. On jo ilta klo 21-22, jolloin puisto on kyltin mukaan suljettu. Laskevan auringon hämärä ei paljon riitä kasvien tutkimiseen, mutta Värminkoski kohisee!
.
Parasta puistossa onkin sijainti Liminganjoen haarojen ja koskien välissä, monella kävelysiltojen yhdistämällä pikkuisella saarella! Koskien ja vesiputousten ei tarvitse olla suuria tehdäkseen vaikutuksen! Limingan Värminkoskella iso joukko pieniä koskia tekee suuren yhteisvaikutuksen! Ääni voimistuu ja vesi kuohuu näkökentässä yhtä aikaa monessa paikassa!
.
****
.
LIMINKA 5 41,5
K: Empiretyylinen ristikirkko 1826 A.F. Granstedt & Heikki Kuorikoski
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' 1849 O. Nylander
K: Saarnastuoli 1727, aiemmasta kirkosta
K: Kellotapuli 1733, pohjalaista renessanssityyliä
P: Limingan 4. kirkon muistomerkki 1958 Ahti Paulaharju
P: 'Linnukkapatsas', 2. ja 3. kirkon muistomerkki 1934 Niilo Kokko
P: Nuijasodan päällikön Hannu Krankan patsas
P: Niittäjäpatsas 1977 Oskari Jauhiainen
P: Valtioneuvos E.Y. Pehkosen muistomerkki 1982 Sakari Matinlauri, Alatemmes
M: Liminganlahden Luontokeskus
M: Limingan museoalue
M: Laulaja Abraham Ojanperän kotimuseo 'Aappola'
M: Kotiseutumuseo kirkon jyvämakasiinissa
M: Perinnehalli 1977, vanhoja maatalouskoneita ja -työvälineitä
M: Vilho Lampi -museo
L: Liminganjoen Värminkoski ja Arboretum
L: Limingan niityt, Suomen tasaisin seutu, 7 kirkon näkymä
.
Miksi? Liminganlahden luonto ja Luontokeskus sekä Vanha Liminka
Milloin? Tiistaina 4.7.2017. Lauantaina 27.4.2019.
Vuonna 2017 ostin 4 eurolla Onnibus.comin heinäkuisia tarjousmatkoja, mm. Helsingistä Liminkaan, peläten kuitenkin, että yöllinen bussimatka klo 19:15-06:35 olisi uneton ja väsyttävä, kuten sitten onkin. Bussin kuljettaja näköjään vaihtuu Turussa klo 21:25-35, Porissa 23:45-55 ja Vaasassa klo 2:15-35.
.
Uusi automaattinen paikanvarausjärjestelmä tuo ulkomaalaisen vierustoverin ikkunapaikalleni 12 yläkerrassa, mutta paikkatilanteen salliessa iso mies siirtyy keulaan etupenkille. Turusta eteeni istuu kaksi venakkoa tulossa Tukholman-risteilyltä ja he posmittavat neljä tuntia katkotta venättä keskenään, kunnes klo 1 toinen vetäytyy tyhjälle penkkiriville lepäämään.
Närpiössä klo 1:25 kuljettaja viipyy hetken ulkona. Kello 2 herää bussissa nainen, jonka piti jäädä Närpiöön. Kuljettaja:
"No minä vähän Närpiössä mietinkin, pitääkö alkaa huuteleen, kun 2 vain jäi, vaikka kolmen piti? Monet ostaa lipun eikä tulekaan, niin en alkanu huuteleen. Melkein kannattais kännykkään laittaa herätys? Kohta tullaan jo Vaasaan, sieltä lähtee toinen bussi takaisin..."
(Nainen haluaa kuitenkin jäädä heti lähimmälle bussipysäkille.)
.
Vaasasta bussiin nousee kolme arabia, halailtuaan tai käteltyään blondeja saattajiaan. Kokkolassa klo 4:20 arabit käyvät ulkona tupakalla. Raahen pysäkille valtatie 8:n varrella saavutaan etuajassa klo 6. Vaasasta aloittanut kuljettaja valittaa:
"Kaksi lähti pois, kolmen piti... Tarkastetaan matkaliput uudelleen! Jotku ostaa halvat liput pikkuväleille, vaikka ajaakin Ouluun!"
Venakoille "Tickets, please!" tulee yllätyksenä, mutta hekin kaivavat koodinsa esille kassiensa sivutaskuista. Vaasan arabeille kuski sanoo vain: "Your tickets I remember." Lippupinnareita ei löydy.
.
**
LIMINKA klo 6:37, kuljettaja muistaa kuuluttaa. Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Esillä vasta Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaanee. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni heti kun poikkean metsähallituksen puolelle ja pysyvät tukassani vielä asvalttitielläkin.
.
Pian Lumijoentie ylittää junaradan, jonka kävelytie alittaa. Käännyn seuraamaan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kunnan kaupalliseen keskustaan. Nykyaikaisia, aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolle kuuluu iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" varmaankin (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Emäpitäjästä on erotettu niin Oulu kuin Kajaanikin!
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikotietä Liminganjoelle ja sitten seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn modernien pientalojen kujille, jotka päättyvät umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle, jonka nimi tuntuu historialliselta ja tutulta Helsingin kadunnimistöstä - haagalaiselle.
.
Punaisen puusta rakennetun työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman joen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
.
Naapurissa on Aappola (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta nyt kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan liminkalaisen päällikön Hannu Krankan (kuoli noin 1630) näköispatsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahteen osaan, joista uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on liian nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä Lakeus kuin tyhjä erämaa.
.
Palaan hyvissä ajoin klo 9:30 Valtatie 8:n varteen bussikatokseen. Toiseksi odottajaksi saapuu monien kassien kanssa nuorukainen, jonka takissa lukee suurin kirjaimin "Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret".
.
Onnibussi saapuu Oulusta Liminkaan klo 9:47, vain pari minuuttia aikataulustaan myöhässä. Menomatkalta Vaasasta alkaen tuttu kuljettaja sanoo: "Tervetuloa!"
.
Kävelen perussuomalaisen perässä bussin alemman kerroksen puoliväliin istumaan. Huomaankin, että alakerrasta on paljon helpompaa kuin yläkerrasta seurata ohi vilahtavia tienvarren kylttejä!
.
Kovaa vauhtia ajava kuljettaja muistaa kuuluttaa pysäkit: "Raahe!" klo 10:25 sekä "Pyhäjoki" klo 10:45, jonne minä jään. Tunnin kestänyt bussimatkani Liminka-Pyhäjoki maksoi etukäteen nettikaupassa ostettuna 3 euroa.
.
*********
.
Huhtikuussa 2019 yövyin Limingassa, kun vierailin Kempeleen Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla.
.
Limingan itsepalveluhotelli "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10) on vasta puoli vuotta vanha, syksyltä 2018. Kahden hengen huone maksaa internetin kautta varattuna 47 euroa yöltä.
.
Auton navigaattori ei tunnista osoitetta Liminganraitti 10! Raitti ei taida olla autotie?
Limingan S-Marketilla on kuitenkin kaksi osoitetta: Liminganraitti 9 ja autoille Tupoksentie 9. Marketti näkyy helposti keskustassa, jossa paljon on Tupoksentien varrella. Keskustaraitin toisella puolella näkyy puulla synkän tummaksi verhoiltu huippumoderni uudisrakennus. Sitä vielä ympäri kiertämällä löytyy pysäköintialueelta pohjakerroksen täyttävän Limingan Kuntosalin 24h-sisäänkäynti, joka on yhteinen hotellin kanssa.
.
Koodilla 717** pääsee nyt sisään ulko-ovesta. Valot loistavat kuntosalin puolelta eteiseen. Samalla koodilla pääsee käyttämään hotellin hissiä. Vierashuoneita on 30, joista 201-218 toisessa kerroksessa ja 301-312 kolmannessa. Kolmannessa vaiheessa koodi avaa huoneen 20* oven.
.
Sisäkatto on yllättävän korkealla, mikä suurentaa ainakin ilmatilaa. Huoneen varustukseen kuuluu mikroaaltouuni, jääkaappi, ilmaista teetä ja maksullista baarikaappitavaraa, mutta televisio ei nyt toimi ja pyyhkeet puuttuvat, johtuisiko myöhäisestä varauksesta.
.
Hotellin seinänaapurina ja vuokraisäntänä on Limingan kunnantalo Lakeustalo (Liminganraitti 10 C tai Tupoksentie 10). Muita lähinaapureita terveyskeskus ja kunnankirjasto. Hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunasta on kaunis näköala lammelle puistoon ja liminkalaisen Hannu Krankan näköispatsaalle. Mies oli Nuijasodan päälliköitä 1597, mutta selvisi hengissä vuoteen 1630.
.
****
.
Limingan kuuluisimmat nähtävyydet ovat avara tasainen peltomaisema Limingan lakeus sekä muuttolintujen suosima Liminganlahti, jonka pohja on kohoamassa vuosisadasta toiseen, jolloin vastaavasti vesi väistyy yhä kauemmas asutuksesta.
.
Ajoimme Lumijoentietä viitisen kilometriä keskustasta luoteeseen, lähelle Lumijoen kunnanrajaa ja suunnilleen kirkonkylien puoliväliin. Pohjoiseen on viitoitettu tienpätkä Liminganlahden Luontokeskukseen, jonka rakennus näkyy jo päätielle. Paljon autoja pysäköintikentällä.
.
Pohjoiseen kohti merta lähtee kävelypolku, joka vaihtuu pitkospuiksi tai leveiksi lankuiksi liikuntarajoitteisillekin, ennen kuin päättyy veden äärellä lintutorniin tai pariin tilavaan laudoitettuun katselulavaan. Reitin varrella on luontorasteja, informaatiotauluja. Monia ihmisiä kulkee jatkuvasti molempiin suuntiin ja kymmenet miehittävät lintulavoja, mutta sallitut rajat 30 + 30 henkilöä eivät ylity.
.
Kävelyreitin varrelle on paikoitellen merkitty vuosilukuja, ensin 1800-luvulta ja sitten viime vuosikymmeniltä, 1976, 1983, jne. Merkeistä näkee missä ranta on ulottunut nuoruudessani tai isovanhempieni lapsuudessa - Lumikarin tila oli vain 10 kilometrin päässä Lumijoella.
.
En ole ennen nähnyt aivan sellaista rantaa kuin Limingassa! Yhtä epämääräisen laiskaa rantaviivaa! Onko jo merta vai vieläkö maata? Laajaa vesijättömaata! Tekee vaikutuksen, kannattaa nähdä! Veden ja maan ero on häilyvä, vettä on lammikoina, joiden välissä mutaa harjanteina. En ole nähnyt jokien suistomaita, deltaa, mutta kuvittelen hieman samanlaiseksi maisemaksi? Linnut ovat kerääntyneet vesijättömaalle vielä monin verroin ihmisiä runsaammin.
.
Paluumatkalla sisämaahan poikkean Luontokeskukseen, tunnelmallisesti laudoitettuun rakennukseen, jossa on informaatio- ja näyttelytiloja, kahvila ja pieni hotelli 30 vieraalle. Museo on sulkeutumassa, kello on kohta 18. Ei pääsymaksua, ei ainakaan minulta pyydetä.
.
Näyttelyistä monessa sopessa tai huoneessa voisi oppia paljon, tunnistamaan lintujen munat ja sulat, eri lintulajien ulkonäöt ja linnunlaulut (kuulokkeista)! Neljä hyötyä lintuparvesta: kokeneet opastavat hyville ruokapaikoille; lento auran muodossa säästää voimia; parvi estää petoa erottamasta yhtä kohdetta johon iskeä; ... Jos aikaa olisi, voisin viihtyä tunnista toiseen!
.
Käymme välillä autolla naapurikunnassa Lumijoella. Paluumatkalla hotelliin etsimme vielä Limingan Alakestilän Arboretum-puiston (Värminkoskentie 20), jossa pitäisi olla 120 puulajia ja 60 pensaslajia. Navigaattori opastaa pikkutien päähän ja omakotitalojen naapuriin. On jo ilta klo 21-22, jolloin puisto on kyltin mukaan suljettu. Laskevan auringon hämärä ei paljon riitä kasvien tutkimiseen, mutta Värminkoski kohisee!
.
Parasta puistossa onkin sijainti Liminganjoen haarojen ja koskien välissä, monella kävelysiltojen yhdistämällä pikkuisella saarella! Koskien ja vesiputousten ei tarvitse olla suuria tehdäkseen vaikutuksen! Limingan Värminkoskella iso joukko pieniä koskia tekee suuren yhteisvaikutuksen! Ääni voimistuu ja vesi kuohuu näkökentässä yhtä aikaa monessa paikassa!
.
****
.
LIMINKA 5 41,5
K: Empiretyylinen ristikirkko 1826 A.F. Granstedt & Heikki Kuorikoski
K: Alttaritaulu 'Kristuksen kirkastus' 1849 O. Nylander
K: Saarnastuoli 1727, aiemmasta kirkosta
K: Kellotapuli 1733, pohjalaista renessanssityyliä
P: Limingan 4. kirkon muistomerkki 1958 Ahti Paulaharju
P: 'Linnukkapatsas', 2. ja 3. kirkon muistomerkki 1934 Niilo Kokko
P: Nuijasodan päällikön Hannu Krankan patsas
P: Niittäjäpatsas 1977 Oskari Jauhiainen
P: Valtioneuvos E.Y. Pehkosen muistomerkki 1982 Sakari Matinlauri, Alatemmes
M: Liminganlahden Luontokeskus
M: Limingan museoalue
M: Laulaja Abraham Ojanperän kotimuseo 'Aappola'
M: Kotiseutumuseo kirkon jyvämakasiinissa
M: Perinnehalli 1977, vanhoja maatalouskoneita ja -työvälineitä
M: Vilho Lampi -museo
L: Liminganjoen Värminkoski ja Arboretum
L: Limingan niityt, Suomen tasaisin seutu, 7 kirkon näkymä
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
