524. Lento Prahaan

Tshekissä 4 yötä ja 5 päivää, ma-ti-ke-to-pe 25.-29. lokakuuta.
.
0) MATKATAVARAT.
Pieni musta reppu. Vaihtovaatteet. Opaskirjat: a) Praha Kartta+Opas (mukavan iso mittakaava ja ulottui hotellille asti) 2006, b) Lonely Planet Czech & Slovak 2010 (tietopankkia laajemmalta alueelta) c) "Näe ja koe Praha" 2007. Keksejä. suklaata, lakritsia, purkkaa.
.
.
1) LAKONUHKA.
Finnairin mekaanikkojen ja asentajien lakko uhkaili ja alkoikin maanantaina klo 05. Uneton yö, paitsi paria tuntia. Finnair lähetti tekstiviestejä. "Lakko alkanut", "Lakko päättynyt" - loppui matkan aikana tiistaina.
.
.
2) TERMINAALI 2.
("Terminaalia 2" käytimme paitsi Vantaalla myös Prahassa). Lähtöselvitykset tiskeillä 42-50. Vasta Oulun ja Tukholman lennot oli peruttu lakon vuoksi. Passi ja tuloste Ebookersin varauksesta koodeineen. Boarding-card. Turvaportti hälytti kohdallani. Suomen somali oli porttia valvomassa. Lompakkoni vadille, niin häly loppui. Kenkiä ei tarvinnut riisua, vain takki.
.
Otin vettä tyhjään juomapullooni wc:stä. Odotusta, istumista ja kävelyä. Neljän seurue näkyi olevan menossa kauppaa avaamaan. Penkillä istui joku "osakekauppojen hoitelija", Judge Reinholdin näköinen, mikroaan + puhelintaan keskittyneesti käyttäen.
.
Portti 31, passin + lipun esitys. Pitkä putkiramppi koneeseen. Lehtivalikoima esillä putkessa: otin Welt am Sonntagin. Ensin koneeseen kutsuttiin Business-matkustajat sekä rivit 15-22 (minulla 17F).
.
Paluumatkalla Prahassa oli 2 Finnairin tiskiä. Muiden lentojen tiedot tulivat aiemmin, mutta Finnairin lento saapui kuitenkin normaaliaikaan. Odotimme päähallissa. Turvatarkastusta edelsi käsipakaasien koon sekä lippujen ja passien tarkastus. Tarkastusportti hälytti? Nyt kelloni kädessä? Läpi vain päästettiin. Istuimme yläkerrassa odottamassa klo 10-11, siellä oli rauhallisempaa ja paremmat näköalat. Kaveri valokuvasi Finnairin koneen maa-ajelun Prahan kentällä. Portti C2 oli ensimmäinen alhaalla. Löysin Bostonin sanomalehden. Putkiramppi koneeseen.
.
.
3) LENNOT.
Lentoemännät, kuin kolmoset vaaleine poninhäntineen, tervehtivät ovella. Kävely Business-luokan läpi, väliverhot myöhemmin kiinni. Koneessa istuin 17F, oikea ikkuna, siiven takana. Täyttä tuli. Turvaohjeet pienillä kuvaruuduilla, myös lentoemäntä esitti turvaesityksensä, mutta kaukana. Ikkunasta ulos en nähnyt kuin hetken, oli pilvistä. Lentoaika kesti 2 h 10 min, klo 9:35(-10:45/50).
.
Tarjoilu alkoi edestä 10:10. Ensin lentoemännät siirsivät kärryt koneen takaosasta etuosaan. Ruoaksi sandwich, jossa salaattia ja kinkkua. Appelsiinimehu. Kahvi. Cola-tölkkejä kärryssä myös, ilmaiseksi. Lento tutun Puolan Gdanskin yli.
.
PALUULENNOLLA lentoemännistä yksi oli herttainen nuori. Muut vanhoja, tummia ja lyhyttukkaisia. Lentokapteeni oli Marjo Koskinen ja perämies Antton. Lähtöä piti odotella 10 minuuttia, koska Saksan ilmatilassa oli ruuhkaa. Lento Bornholmin yli kohti Hankoa, josta rantaa myötäillen. Turbulenssia paljon, turvavyöt kiinni. Ikkunasta näin vihreitä peltoja, pyöreitä kukkuloita. Suomessa länteen avautuva U:n muotoinen järvi? Lentoaika 2 h 10 min (11:30 - 14:40), sekä 11.40 - 14:50. Luin HS, Kauppalehti, otin mukaani. Kuuma sandwich, paistia, cheddarjuustoa. Appelsiinimehu, kahvi. Muovipussissa sokeri ja lusikka.
.
.
4) LIIKENNELAITOS.
Ensin piti löytää reitti lentoaseman turva-alueelta ulos. Erittäin siisti, moderni lentoterminaali. Esitepoimintaa. Sitten liikennelaitoksen DPP:n kojusta 24-h bussilippu 100 korunaa (4,3 euroa).
.
Kolmen päivän bussilipulla saa matkustaa myös lapsi mukana, siksi se maksaa 330 korunaa eikä enintään 300. Matkalaukusta pitää maksaa paikallisliikenteessä lastenlippu eli puolet aikuisten lipusta. Yksi lentolaukun kokoinen kulkee ilmaiseksi. Tarkastajat sakottavat pelkästä matkalaukkumaksun laiminlyönnistä vähemmän kuin ihmisen, 100 korunaa. Päivälipulla kuitenkin SAA kuljettaa matkalaukun ilmaiseksi!
.
Lentoaseman ulko-oven jälkeen bussilaiturit. Bussi 119 ehti juuri lähteä, mutta toisia numeroita ja pikavuoro keskustaan tuli. Vain 10 minuutin odotus. Menimme bussiin 119 takaovesta ja leimasimme 11:17. (Kentällä kului ensin 15 minuuttia karttoja ja esitteitä valikoiden.)
.
Bussista katsoen maisemat ja kylttien kieli toivat mieleeni Puolan. Dejvickan metroasemalle kesti 25 minuuttia. Sieltä metrolla A vain yksi pysäkinväli Hradcanylle, Prahan Linnan taakse.
.
Nousimme pikkuteitä (tietöitä) ratikkatielle, ajoimme ratikalla 22 pari pysäkkiä länteen, joista toinen pysäkinväli olikin jo liikaa... Lähestyimme (Kafkan?) Linnaa luoteesta pieniä muurien välisiä kujia pitkin. Matkan varrella palatsi. Turistimassoja velloi portin aukiolla. Näköalat alas kaupunkiin. Jonkun juomaton kahvikupillinen oli jäänyt muurille.
.
Pitkä porraskuja alas ja taas "Turistiratikan" 22 pysäkille, sitten ajo yli sillan ja halki kaupungin, kauas itäkaakkoon, kunnes paluuratikalla n:o 26 kohti hotellia, jonne ehdimme klo 14:10. Helppo osata ratikkakarttaa seuraamalla. Mutta kumpiko pysäkki valita Seifertovalla: Lipanska ylempänä vai Husinecka alempana? Alempi oli parempi!
.
.
5) HOTELLI
oli nimeltään "Three Crowns"eli "U Tri Korunek", osoitteessa Cimburkova 28. Rauhallista katua alas ohi poliisiaseman ja hotellien "Bily Lev" n:o 20 ja "Kafka" n:o 24. Kaupunginosassa Zizkov, Praha 3. Kadun toisella oli puolella Crownin Annex, hotellin lisärakennus. Sisareni oli asunut eri hotellissa samalla hotellikadulla.
.
Kolmen Kruunun tiskin takana tumma nuori mies katsoi passit ja plarasi pitkään kulmasta niitattua monistenippuaan. Kunnes löysi twin-huoneen 404 ja antoi 2 avainsirukorttia. Ei mitään täytettäviä kortteja eikä allekirjoituksia! Naisvirkailija vilahteli takaovesta ja puhelinkin soi välissä. (Aikanaan poistuessamme myös Checking-out sujui erittäin nopeasti, jolloin virkailijana vaalea pukinpartainen nuorukainen.)
.
Hitaalla hissillä ylös 1,2,3, -4. kerrokseen ja hallin poikki koilliseen, vasta välioven jälkeen 4 huonetta 9.stä. Seinillä tauluja, hallissa nahkasohva kolmelle. Portaat, joita kävelimme kahdesti alas hissin sijasta. Huone 404 on Cimburkovalle päin, mutta vain 2 vinokattoikkunaa verhoin, ei näköaloja. Ovelta vasemmalle WC, kylpyamme, (2 puristettavaa Shower Geliä seinissä), sitten matkalaukkuhylly, TV-kirjoituspöytä. Ikkunaseinällä ruokapöytä, jolla 2 pulloa vettä (45 korunaa/kpl) ja juomalasit. 3 tuolia. 2 taulua idyllimaisemia. Sängyt siirrettävät erilleen. Yöpöydät lamppuineen sekä jalkalamppu, kattovalo vain eteisessä. TV:ssä Tshekin CT1, CT2, Nova, Prima, RTL, Eurosport, MTV, venäjää... Näyttöön tuli ääntä säädettäessä teksti "voimakkuus" - suomeksi!
.
.
6) AAMIAISET.
Tarjolla klo 7-11. Ikkunapöydissä söimme eri aamuina klo 7:05-8:00, 7:00-7:45, 8-9 tai 7-8. Muutama pöydällinen muita vieraita. Ulkona vielä hämärää. Ravintola oli Cimburkovan ja Prokopovan pohjoiskulmassa, ovi sinne ulkoakin ja TV-ruutu näkyi kadulle asti illalla. Sanomalehtiä tarjolla: Prahan 'Dnes', Slovakian 'Smer', Lontoon (alunperin Manchesterin) 'Guardian'.
.
Lämpimiä tai haaleita ruokia: väkevä keitto, munakokkeli, paistetut munat, keitetyt munat, nakit, makkaranpalat. 5 lajia leipää, joista yksi liinan kanssa leikattavaa patonkia, tummempaa tai vaaleampaa vaihdellen. Paahdin. 2-3 lajia juustoviipaleita. Kinkkumakkaraa, joskus vähän meetwurstiakin. Salaattia tomaatteineen, kurkkuineen. Sulatejuustoa. Jogurttia 125 g, vanilja, kirsikka, mansikka. Vesi, omena- ja appelsiinimehu automaatista. Kahvi, tee, kaakao. Mysliä, viiliä, hilloja. Hillomunkkeja, pullaa, kuivakakkua paria lajia kerrallaan. Hunajaa.
.
.
7) INTERNET.
Tietokone oli tarjolla seisomapaikoin hotellin aulassa. Odottajille sohvia istuttaviksi. Keskiviikkona perkasin roskaposteja ja yritin puoli tuntia kirjoittaa klo 21. Kirjaimisto erilainen, hankala. Hukkasin tekstini. Luin Helsingin Sanomien uutisen Prahasta: "tulipalo Florencin linja-autoaseman luona", siksi se siis suljettu keskiviikko-aamuna. Etsin tietoja bussimatkoista Saksan Dresdeniin.
.
.
8) RAITIOVAUNUT.
Raitsikat ajoivat Prahassa kovaa vauhtia. Ovien sulkeutumisesta annettiin varoitusääni. Usein vain 1 penkkijono kummallakin seinustalla, tai penkkirivit selin ikkunoihin. Joko vetovaunu ja perävaunu taikka uusia nivelvaunuja tai vain yksi pieni vaunu (linjalla 5). Yhteensä 26 raitiolinjaa. Hotellin läheltä Seifertovaa pitkin kulkivat numerot 5, 9, 26. Muita ajamiani ratikkalinjoja 22, 7, 20, 14, 11, 18.
.
Metrolinjoista tulivat tutuiksi vihreä A ja keltainen B, muttei punainen C. Bussit 112 ja 119 kokeilin. Funicularilla eli rinnehissillä nousin Petrin-kukkulalle. Paikallisjunalla Berouniin Smichovilta lounaasta ja paluu Hlavniin pääasemalle. Kaksi 24 tunnin päivälippua ostin aikaväleille: ma-ti klo 11:17 ja to-pe klo 10:18.
.
Monilla pysäkeillä oli keltaisia lippuautomaatteja, mutta vain kolikot kävivät, lanteista isoin 20 korunaa (vajaa euro). Kertalippu maksoi 26 korunaa (1 euro) vaihto-oikeuksin 75 min, tai 20 minuutin lippu 18 korunaa (0,80 euroa).
.
Praha on yhdistynyt monesta kaupungista satoja vuosia sitten. Siellä on useita eri kulmia katsottavaksi: 1) Linnan alue luoteessa, 2) pieni puoli Vltava- eli Moldau-joen länsipuolella, Petrin-kukkula 3) Vanha kaupunki ja juutalaisalue 4) "Uusi" kaupunki, 5) Etelän linnoitus, 6) Viinitarha ja Zizkov-alue (kuin Töölö ja Kallio).
.
.
9) PETRIN.
Petrin-kukkula maanantaina. Ratikalla 9 hotellilta Moldau-joen yli, kävellen pohjoiseen. Pieni kierros puistossa, yli funicularin radankin, kunnes löytyi rinnehissin ala-aseman rakennus. Kaksi naiskuskia seisoskeli portilla lippuja ehkä tarkastamassa, mutta häipyivät ennen kuin ehdin etsiä päivälippuni lompakosta. Rinneratikka odotti jo istumatäytenä, mutta seisomanäköalat vielä jäljellä.
.
Odotusta paikallaan 10 min. ja sitten matka ylös kesti 5 min. Kaksi pysähdystä, väliasema sekä sitten alas vastaan tulevan odotus, jolle kohtaamiselle sivuraide. Turistiperhe oli poistua vahingossa välipysäkille, mutta ehti palata kiireesti takaisin. Nurmikkorinteessä istui nuori picnic-porukka.
.
Perillä ylhäällä hyvät näköalat ja viitta labyrinttiin (lapsia varten, peililabyrintti eikä pensaikkosokkelo). Eiffel-tornin pikkusisko koristeena. Laskeuduimme syksyn pudonneiden puunlehtien peittämiä siksak-polkuja ohi suurlähetystön (USA?, Saksa) kohti Kaarlen siltaa.
.
.
10) KARLUV MOST.
Kaarlen sillan ylitimme lännestä itään maanantaina, minä uudelleen torstai-iltana, kävimme länsipäässä aamulla keskiviikkona, ja kävin itäpäässä keskiviikkona. Turistiruuhkaa oli sillalla jopa pimeälläkin, mutta aamulla vähiten. Oli muotokuvien maalareita ja taulukauppiaita. Kerjäläinen kyyristeli muslimin rukousasennossa (kuten pian muitakin säännöllisin välimatkoin) ja ojensi lippalakkia päänsä edelle kolehtihaavikseen.
.
.
11) KIRJASTOT.
Marenski Namestin luoteisreunalla piti olla kaupunginkirjasto kyltin mukaan auki klo 20 asti. Näin sen ulkoa valaistuna jo maanantaina, mutta yritin sisään vasta torstaina klo 19:15, jolloin se olikin pimeänä kiinni. Keskiviikkona kävin kuitenkin Berounin pikkukaupungin kirjastossa klo 13. Se löytyi helposti kartan avulla pohjoisesta. Talossa oli käytäviä 2 kerrosta ja monia suljettuja ovia, mutta jonkin lukitsemattoman oven takana osuimme lastenosastolle, jossa kirjastotäti valvoi tyhjää salia. Siellä oli Asterixia ym. sarjakuvakirjoja. Jätin suomalaisen Aku Ankan ala-aulaan. Tapanani on viedä Aku maihin joissa käyn.
.
.
12) STAROMESTSKE NAMESTI.
Vanhankaupungin tori siis. Jännimpien sakaratornien omistaja, "Tynin Neitsyt Marian kirkko" idässä, Kinskyn palatsi pohjoisessa, P. Nikolauksen kirkko luoteessa, Raatihuone kelloineen lounaassa. Keskellä patsastelee Jan Hus. Viisi hevosparivaljakkoa odotti matkustajia länsilaidalla. Kävimme maanantaina ja kävin yksin myös torstai-iltana. Celetna-kävelykatu vie torilta suoraan itään Ruutiportille, josta taas Na Prikope vie lounaaseen kohti Vaclavske Namestin luoteispäätä.
.
.
13) RAATIHUONEEN KELLO.
Radnice. Näimme kellopelin esityksen maanantaina, minä katsoin uudelleen keskiviikkona ja torstaina - hyvältä paikalta kahvilan katoksen kulmalta. Näin: Kalsea luuranko alkoi kolkuttaa kelloa! Apostolit pyörähtivät luukuilla. Joku tshekkiläinen Ossi Runne puhalsi ylimpää tornista trumpettisoolon. Yleisö taputti ja valokuvasi. Myös tornissa oli turisteja valokuvaamassa torinäkymää alapuolellaan. Kellonaika ei ollut aivan täsmällinen, mutta täysin tunnein, etuajassa. Esityksen kesto 2-3 minuuttia.
.
.
14) VACLAVSKE NAMESTI.
Venceslauksen aukio tai esplanadi. Täällä kuljin usein. Äitini vuonna 1997 asuma Ambassador-hotelli sijaitsi alapäässä koillisessa. Myös hieno Evropa-hotelli. Metroasemat Mustek ja Muzeum. Valtava tummanjyhkeä Kansallismuseo yläpäässä kaakossa. Kirjakauppa, pelikasino, kioskeja, Debenhamin tavaratalo, jonka kellarin ruokaosastolle pääsi Mustekin tunnelin kautta. Ratikkalinja 9 ym. ajoi aukion poikki Vodickovaa länteen Lazarskalle. Kaksi KFC-pikaruokalaa (Kentucky Fried Chicken), toinen Vodickovalla. Keskiosissa puistovyöhykkeitä. Museon lähellä Neuvostoliiton puna-armeijaa vastustaneen nuoren marttyyrin Jan Palachin muistoristi (hän poltti itsensä kuoliaaksi 16.1.1969), samoin seuraajan Jan Zajicin, kuukautta myöhemmin. Tshekkoslovakin miehitys 21.8.1968.
.
.
15) RUOKAKAUPAT.
Debenhamin ruokaosasto Mustekilla taisi olla kallis. Kahden litran vitaminoitu appelsiinimehu 20 korunaa (0,86 euroa). Tshekin Aku Ankka -lehti Kacer Donald (päiväys 22/10) 45 korunaa (2 euroa), jippona mukana muovinen vieteriauto. Matkatoverini osti kaksi vesipulloakin.
.
Lidlissä (osoite: Na Slupi) kävin (kävellen ohi Tescon) ke-iltana. Saksasta tuodut tuotteet Suomen-hinnoissa, kuten 400g suklaarasia 49,90 / 1,99 mutta cola 2 litraa 4 korunaa (0,18 euroa), samoin 100 g pähkinänmakuisia juustonaksuja 3,90. Kirsikkajäätelölitra 30 korunaa (1,33 euroa). Sanomalehti Dnes 18 korunaa (0,80 euroa). Summa 55,70 pyöristyi 56 korunaan.
.
.
16) PÄÄKOHTEET.
Maanantaina länsipuolen Petrin-kukkula ja Hradcany,
tiistaina etelän linnoitus Vysehrad ja korkea autotiesilta,
keskiviikkona Berounin kaupunki, 30 km lounaaseen junalla,
torstaina Trojan eläintarha ja Vystaviste
(Holesovicen näyttelyalue vuonna 1891).
.
.
17) ASEMAT.
Ajoimme tiistai-aamuna metrolinjalla B Smichovin juna-asemalle lounaaseen. Siellä oli hiljaista ja siistiä. Kolme laituria tai 1-2 ja 3-3B, joista 3. lännessä. Aikataulut lähijunille 6 ja 7 olivat selvästi esillä. Pari vuoroa tunnissa kulkisi Berouniin, aina 17 ja 47 minuuttia yli tasatunnin. (Jätimme junamatkan keskiviikoksi, jolloin menoliput lähikaupunkiin maksoivat 2x42 = 84 korunaa (4 euroa), mutta junaa jouduimme odottamaan klo 10:20-11:17 ja siitäkin vielä 20 minuuttia.)
.
Kävelimme pohjoiseen Andelin bussiasemalle, jossa oli paljon laitureita, mutta ei asemarakennusta. "Student Agencyn" busseja ja muita. Jokirantaan ei päässyt varastoilta. Otimme ratikan 7 Vysehradin linnoitukselle. Joen yli näkyivät Pietarin ja Paavalin kirkon tornit.
.
Florencin bussiasemalla kävimme ti-iltana, ke-aamuna ja ke-iltana. Lasiseinäisessä hallissa oli eri bussiyhtiöillä omat lippuluukkunsa, Eurolinesilla 6 kpl ja Student Agencylla 4 kpl, mutta pienemmillä vain yksi luukku kullakin. Aikataulukirjat otin noilta 2 isolta. Bratislava? Wien? Dresden? Lähdöt 6:30, 7:30, 8, 9. Student oli halvin, mutta Eurolinesilla tarjous: "2 henkilön menopaluu yhden hinnalla", 20 eur mp Dresdeniin 2x2 h, eli 990 korunaa kahdelta.
.
Ke-aamuna jo klo 7:50-8:10 kiiruhdimme Husitskaa hotellilta Florencille. Mutta asemarakennus olikin nyt suljettu! Siellä tutkittiin penkinaluksia kuin olisi pommia etsitty. (Tulipalo oli ollut, selvisi internetistä suomeksi, Helsingin Sanomien uutisesta!). Yrmeät vartijat osoittivat sallittuja ulkoreittejä bussilaitureille.
.
Lippuja sai ostaa toisesta rakennuksesta eri agenteilta: Eurolinesia myi siellä Eurotours, mutta ilman ryhmäalennusta. Mietimme hinnan tuplaantumista, palasimme uudestaan, mutta sitten olikin enää yksi paikka jäljellä Dresdeniin. Illalla asemahalli oli avattu taas, mutta ei ollut jäljellä yhtään paikkaa seuraavalle aamulle Dresdeniin eikä Wieniin. "Sold out!"
.
Keskiviikkona palasimme Berounista pääasemalle "Hlavni Nadrazi" klo 15:50. Siisti juna-asema sekin, eikä tungosta. Turhanko paljon opaskirjat varoittelivat asemien vaaroista? Lähipuiston penkeillä istui ahavoituneita idän tulokkaita. Torstaina yritimme ostaa Hlavnista päiväliput bussiin, mutta liikennelaitoksen kioski oli suljettu. Lähimpänä oli auki Mustek, mutta sielläkin lippukioski osoitti turistit tupakkakauppaan - jollaisista olisi sitten kai lipun saanut jo Zizkovissakin.
.
.
18) VYSEHRAD.
Linnoitus joen itärannalla etelässä. Ajoimme lähelle ratikalla 7 reittiä: Andel, Palackeho most (silta), joen itärantaa etelään, juuri ennen Zeleznicnin rautatiesiltaa itään, Svobodova, Na Slupi (Lidl-kauppa) (raju jarrutus!), Jaromirova. Pysäkin verran liikaakin ajoimme itään. Junaradan hämyinen alikulkukäytävä etelään.
.
Lumirova-katu nousi ylös kaakkoon. Siltä käännyimme kävelypolulle ja alitimme beigen muurin linnoituksen alueelle (siitäpä palasi Italian Luccan muurien alitus mieleen!). Pääsimme loputtoman korkean muurin sisäpuolelle. Seurasimme kivettyä katua ohi matkamuistomyymälän ja pizzerian. Pieni koira puikkelehti jaloissamme vilistäen isäntäperheensä perään.
.
Valtavan korkeilta valleilta ja vallinsarvilta oli hyvät näköalat pitkin joen vartta etelään, länteen ja pohjoiseen. Joitakin muitakin turisteja vaelteli. Pietarin ja Paavalin kirkon vieressä oli hautausmaa, jonne oli menossa niin japanilaisia turistiryhmiä kuin koululaisten porukoitakin. Portin suulla oli kartta, josta saattoi etsiä Smetanan, Muchan, Capekin... Löysimme Dvorakin patsaan katetulta reunakäytävältä. Ylitimme kadun kivetystyömaan ja kiersimme vielä pohjoisen muurit. Sää oli aurinkoinen ja Praha tuntui parhaalta täältä ylhäältä vihreältä historialliselta linnoitetulta kukkulalta, jossa ei ollut liiaksi turistejakaan, vaan leppoisa oma rauha. Vysehradissa olisi viihtynyt vaikka koko tiistaipäivän (vertaan Oslon Akershusin linnaan).
.
.
19) NUSELSKY MOST.
Valtavan korkea autotiesilta kukkulalta kukkulalle näkyi idässä. Sinne pääsi Vysehradista kaakkoon kiertäen mahtavan kongressikeskuksen vastapäivään. Sillalle vei jalankulkusiltoja ja jalkakäytävät olivat leveät sillan molemmin puolin. Teräsverkko esti putoamista alas laaksoon, mutta silti näkymä länteen oli minusta huimaava. Alapuolella mahtui kulkemaan neljäkin eri katua, joista kaksi pääväyliä, sekä rautatie, lisäksi alle mahtui taloja, puutarhoja ja pieni joki, ennen kuin silta ylti pohjoispäähänsä.
.
Suursilta oli osa autojen pääväylää kaupungin halki etelästä pohjoiseen. Sitten seurasivat katkuiset ja meluisat Sokolska (3 kaistaa etelään, Kansallismuseon edestä) ja Legerova (kaistat pohjoiseen), jotka yhdistyivät Wilsonovaksi kulkien pitkittäin päärautatieaseman katon yllä ja jatkuen siltana ohi Florencin, Vltava-joen yli, läpi pohjoisen Holesovicen joenmutka-alueen.
.
.
20) KASVITIETEELLINEN puutarha.
Katkuiselta Sokolskalta halusi kävelijä äkkiä hiljaiselle kadulle Ke Karlovu, jolta käännyimme länteen kapealle muurien rajoittamalle Apolinarskalle, joka laskeutui nopeasti alas joen suuntaan. Joku valokuvaaja odotti siellä maisemakuvaukselle sopivia hetkiä. Muurin takana oli kasvitieteellinen puutarha, jonne avautui portti lännestä Vysehradskan puolelta. Puisto näytti pieneltä, kun muurit ja jyrkät rinteet piilottivat sen moneksi eri salaiseksi puutarhaksi. Pohjoislaidalla isot kasvihuoneet, joiden ovella juoma-automaatti. Paljon penkkejä ja päivää viettäviä ihmisiä nuorista vaareihin.
.
.
21) VLTAVAN ITÄRANTA.
Kävelimme Trojickaa suoraan länteen rantakadulle asti ja sitten rantoja pitkin pohjoiseen. Frank Gehryn & Vlado Milunicin (1996) "Tanssiva talo - Fred & Ginger" tuli rantakadulla vastaan, samoin siltoja ja saaria. Idässä ihmetyttivät kaksoistornit kenties Emmauksen luostarin alueella (yritin kahtena iltana etsiä ne). Hetkellinen sadekuuro yllätti Kansallisteatterin luona, mutta olipa siellä katoksiakin. Narodnia kuljimme itään Jungmannin aukiolle.
.
.
22) STARE MESTO tiistaina.
Ensimmäinen käynti Florencin linja-autoasemalla (joen rantaa pitkin) ja paluu eri katuja risteillen Vanhan Raatihuoneen torin Astronomisen kellon kautta kaupungin ytimeen Vaclavske Namestylle. Celetna, Karlova sekä Na Prikope olivat kenties kaikkein tutuimmiksi tulevia keskustan katuja. Vodickovan KFC:n jäätelö viilensi janoni. Lähellä kauppapasaasi vei elokuvateatterin ohi pieneen vihreään Fransiskaanipuutarhaan keskelle kortteliä. Kävin siellä maanantai-iltana.
.
.
23) JOSEFOV.
Juutalaiskaupunginosa, jossa synagogia taisi olla viisi. Turistit virtasivat maksulliselle hautausmaalle. Kirjailija Franz Kafka ratsasti kasvottoman kansalaisen harteilla (patsas). Viereisessä (sisältä upeassa) Espanjalaisessa synagogassa oli tuloillaan Gershwin-konsertti. Matkatoverini harkitsi lipun ostoa (tiistaina) klo 19, muttei sitten kuitenkaan. Parizska-katu oli kaupungin hienoimpia ostoskatuja, Louis Vuitton -merkillisine laukkuliikkeineen.
.
.
24) NOVE MESTO.
Kuljin illan hämärtymisen asti (klo 18) molemmin puolin Vaclavsken päästä Mezibranskaa lounaaseen, Zitnaa länteen Karlovo Namestin jättiaukion puistoon, jota myöten etelään. Etsiskelin turhaan kietoutuvien ja suipistuvien kaksoistornien kirkkoa, joka ihmetytti joen suunnalta, mutten löytänyt tietä sinne. Päädyin uudelleen Kasvitieteellisen puutarhan kulmalle. Etsin (muutamien ikävien nettiarvostelujen takia hylkäämämme) hotelli Venezian vilkkaalta Sokolskalta, 39, Jecnan ja Zitnan välistä. Kuljin ensin huomaamattani sen ohitse. Valaistu siisti vastaanotto - tyhjänä. Helpostipa olisi kaikki löytynyt Prahassa, tämäkin.
.
Suuntasin pimeällä Jecnalta Jugoslavskaa suoraan itään Namesti Mirun aukiolle, josta Italskaa suoraan koilliseen aina kotoisalle ratikkakadulle Seifertovalle asti. Päärautatieaseman ja ratojen ja ratatunnelien itäpuolelta siis. Italska-katu ensin nousi ja sitten laskeutui. Riegrovy Sadyn suuri puisto teki pitkästä osasta katua huolestuttavan pimeän, turvallisuusriski? Kellari-ikkunoista näin taidepiirin naisia harrastamassa sekä sählyn pelaajia, tyttöjä ja poikia.
.
Keskiviikko-iltana kuljin ensin Vltavan itärantoja uudelleen etelään ja kävin Na Slupin Lidlissä asti. Sieltäkin oli hämmästyttävän helppoa osata klo 19:30 - 20:30 ensin Na Slupia pohjoiseen, sitten koilliseen Benatskaa ja Katerinskaa, loppumatka I.P. Pavlovan metroasemalta taas Jugoslavskaa ja Italskaa, katuja pitkin. Prahaan kotiutui äkkiä!
.
.
25) POHJOISRANTA keskiviikkona.
Keskiviikkoaamuna kiirehdimme aamiaisella ehtiäksemme kahdeksaksi Florencin linjuriasemalle Husitska-kadun kautta, mutta asemahalli olikin suljettu yöllisen tulipalon vuoksi. Eurotours ei tuntenut 2 henkilön alennusta. Päätimmekin lähteä junalla Berounin pikkukaupunkiiin, mutta kävellä ensin Moldaujoen länsirantaa pohjoisesta lounaaseen. Kuljimme Wilsonovan myötäisesti (ohi hotelli Hiltonin) siltaa saareen, jossa Zimni Stadion, ja siltaa edelleen joen pohjoisrannalle.
.
Ilmassa oli utua, sumua ja pakkasta. Vastarannalla näkyi risteilylaivoja, jotka eilen kääntyivät ennen Praha 7:ää ja saarta. Eilen näimme turistiryhmän odottavan laivaanpääsyä tasalta, kunnes laiva kiinnittyi toisen laivan kylkeen ja päästi edelliset matkustajat ulos. Joen rannassa näkyi olevan leiriytyjiä ulkona rinkkoneen pikkupakkasessakin. Pohjoisessa kohoava Letnan puisto sai jäädä käymättä.
.
.
26) KUVAUSRYHMÄ "Karpo".
Yhytimme Manesuv mostin jälkeen (ennen Kaarlen siltaa ja Kampan saarta) viisihenkisen kuvausryhmän, jossa mukana kameramies, karvamikkimies, jalustaa kantava manu, ohjaaja sekä mustalierihattuinen harmaapartainen kulttuuripersonallisuus, kuin joku Hannu Karpo. Esiintyjä käveli hiljalleen rantaan päättyvää kujaa ja sitten sieltä takaisin. Seurailimme kuvaajan ottoja sivusta, mutta kadotimme ryhmän tultuamme Kaarlen sillalle.
.
.
27) KAMPAN SAARI.
Nousimme vain käymään Kaarlen sillalla, mutta jatkoimmekin etelään Kampan läpi. Vesimylly hiljaisessa kanavassa. Sillankaide pöhötti täynnä (turistienko kiinnittämiä?) riippulukkoja "pysyvän rakkauden symboliksi". Varhainen turistipari asteli juuri ulos lähihotellista, olihan kellokin lähes 9. Koiranulkoiluttajia, sellaisia kuin Kari Suomalaisen piirroksissa.
.
.
28) VLTAVAN LÄNSIRANTA.
Vehreitä rantoja ja saaria kävelysiltoineen. Koiranulkoiluttajia edelleen. Jiraskuv most ja rautatiesilta Palackeho most. Rantapuistoja riitti aika kauas ennen kuin tarvitsi siirtyä ikävien varastojen vuoksi sisämaahan - ja siinäpä Smichovin asema jo olikin edessämme. - Loppupäivästä erikseen juttu: "525. Prahasta junalla Berouniin".
.
.
29) TROJA torstaina.
Torstai-aamu 28.10. venyikin hotellissa tuntia myöhemmäksi, aamiainen vasta klo 8-9. Kävely rautatieasema Hlavnille ja edelleen Mustekille ostamaan päivälippu bussiin, johon leima 10:18. Yksi pysäkinväli keltaisella B-metrolla Namesti Republikylle, josta ratikka 14 Stefanikuv mostia pohjoiseen, läpi Holesovicen joenmutka-alueen, ohi Vyshtavisten näyttelyalueen ja ratikoille varattua siltaa toisen kerran Vltavan yli Trojaan.
.
Toinen turistiryhmä, jossa 4 henkilöä, jäi kohta odottamaan bussia 112, joka pitkän ajan päästä saapuikin. Vastaamme tuli useampi bussi 112 lännestä. Me kävelimme pitkästi länteen. Joki ja kaupunki peittyivät yleensä näkyvistä etelässä, mutta loppumatkasta tulivat esiin. Trojan palatsi upeine geometrisine puutarhoineen tuli nähtyä kadun eteläpuolella ja pohjoispuolen rinteillä levittäytyi toinen kasvitieteellinen puutarha.
.
.
30) ZOO.
Prahan eläintarhan liput maksoivat 150 korunaa eli 6,5 euroa. Kolme jonoa lippukioskille. Lippu avasi rautatankoportin. Eläintarhassa oli hyvin suuria korkeuseroja. Kartta ei näyttänyt helpolta ensikertalaiselle. Kuitenkin yksi reitti kuljetti 2-3 tunnissa varsin hyvin kohteesta toiselle.
.
Paljon oli sisätiloihin rakennettuja trooppisia sademetsiä kasveineen ja eläimineen, eksoottista Indonesiaa ja Afrikkaa. Pimeitä huoneita yöeläimille. Jännittävimpiä olivat mielestäni kasvoja kohti syöksyvät, mutta aina kuitenkin viime hetkellä väistävät lepakot!
.
Kirahveja ruokittiin ylhäältä parvekkeelta. Pienin kirahvinpoikanen ei vielä yltänyt, mutta se menikin sitten imemään emoaan. Norsu poimi kärsällään oksankarahkan, polkaisi sen etujalallaan poikki, ja alkoi pureskella sitä. Virtahevosta ei näkynyt kuin vähän selkää ja sieraimet veden yläpuolella. Toinen jääkarhuista istuskeli luolansa suulla katselemassa maailman menoa.
.
Pingviinejä ruokittiin juuri. Ne odottivat rauhallisesti vuoroaan, kunnes hoitajatyttö ojensi kalaa kohti nokkaa. Pingviinien alue kaartui 15-20 metriä, etualalla oli akvaariomainen vesiallas. Pari veijaria ui nopeasti vasemmalta laidalta oikealle ja liittyi siellä uudestaan ruokajonoon! Muut odottivat rauhassa paikoillaan, kunnes hoitaja saapui. Linnut eivät myöskään olleet ahneita, vaan usein kieltäytyivät useammista tarjotuista kaloista, saati että olisivat kärkkyneet niitä ohi toisten.
.
Noustuaan ensin ylös kävelyreitti laskeutui taas roimasti alas. Alueen laidoilla tehtiin rakennustöitä, tulossa uusia taloja. Lautarakenteinen silta ylitti huoltotien. Reitin varrella oli hyvin jyrkkiä rinteitä sellaisista pitäville vuoriston vuohille. Ihmisille oli myös hiihtohissimäinen tuolihissi ylös. Siihen myytiin lippuja tavallisesta liikennelaitoksen keltaisesta automaatista - jopa ratikan päivälippumme olisi kelvannut!
.
.
31) VYSTAVISTE.
Bussilla 112 pääsi eläintarhan portilta Holesovicen metroasemalle. Matkatoveri lähti asemalta punaisella metrolla C, mutta minä raitiovaunulla 12 muutaman pysäkinvälin näyttely- ja messualueelle. Siellä oli mm. komea halli 1890-luvulta. Heti portin jälkeen oli pieni tivoli, jossa vasta vähän asiakkaita. Kauempana oli "Luna Park", pienehkö huvipuisto, jossa maailmanpyörä, vuoristorata, ym. Tivolimusiikki raikasi! Liput laitteisiin tuntuivat aika kalliiltta, 50-60 korunaakin, 2-2,5 euroa.
.
.
32) FILMIRYHMÄ.
Ratikka 5:llä oli päätepysäkkinsä Vystavistella. Tyhjentynyt vaunu teki lenkin metsikön ympäri ja odotti sitten lähtöaikaansa. Ajattelin ajaa vitosella hotellille ja käydä jättämässä kirjoista painavan reppuni huoneeseeni. Mutta kun huomasin vitosen toisen päätepysäkin olevan "Olsanske Hrbitovyn" hautausmaalla, päätinkin jatkaa suoraan matkaa sinne (en kuitenkaan itse haudattavaksi). Kunnes taas huomasin Lipanskan pysäkin jälkeen seuraavalla kadulla filmattavan elokuvaa! Uteliaisuudesta jäin heti seuraavalla asemalla raitiovaunusta ja kiiruhdin kävellen filmauspaikalle.
.
Kolme liikennepoliisia valvoi kuvausrauhaa kiviporraskadun yläpäässä ja toiset alapäässä. Telttatuoleja oli paljon, kuten myös näyttelijöitä sata vuotta vanhoissa puvuissa, kanniskelemassa vanerisia matkalaukkuja ylös ja alas portaita. Kuvaukselliset hevosvaunut ajelivat eestaas alapäässä. Joku lattiamanu varjosti valkokankaalla auringonpaistetta. Katselin touhua ehkä 10 minuuttia muutamien muiden uteliaiden joukossa. Sitten käväisin hotellillani ja lähdin taas ratikalle, nyt numerolle 26. Ja sain nähdä ratikan ikkunasta kuvausten jatkuvan edelleen.
.
.
33) HAUTAUSMAAT.
"Olsanske Hrbitovy" näytti jatkuvan todella pitkään, sekä pohjoispuolelta ratikalla 26 ajaen että hautausmaan eteläpuolelta kävellen. Jäin Strasnickan metroaseman (A) kulmilla ja yritin juutalaiselle hautausmaalle etsimään Franz Kafkaa, mutta portti olikin suljettu jo klo 16. Vartijaukkokin murahteli mulle rautaportin takaa. Kävelin sitten Jan Palachin leposijan Olsansken vartta, kunnes vaihdoin ratikkaan 11.
.
.
34) RATIKKARETKIÄ.
Ajoin 11-ratikalla lenkkiä vastapäivään, ensin länteen, sitten kaakkoon ennen I.P. Pavlovaa. Ajattelin palata linjalla 18, mutta ajoin turhankin pitkälle "Rööperiin", ennen kuin jäin, kun en lopulta malttanut päättärillekään ajaa. Joitakin hyviä näköaloja avautui eteläisiltäkin kukkuloilta yli laakson pohjoiseen.
.
Käännyin 18:n reitille ja ensin olin valita aivan oikean suunnan pysäkin, mutta sitten seuraavan väärään suuntaan ja lopulta seuraavan oikeaan suuntaan: aluksi itään. Siinä välissä ehti jokin raitiovaunu mennä ohi ja seuraavaa sain odottaa. Hieno palatsi kadun varrella ja myös jokunen pizzeria.
.
Ratikka 18 vei kaupungin halki joen länsipuolelle linnan taakse. Palailin pimeällä kävellen katua, joka muodosti silmukkaa, kunnes päädyin Kaarlen sillalle. Ylhäältä oli hienoja näköaloja joen yli valaistuun kaupunkiin, mustien tornien siluettiin. Toritaiteen myyjät kasasivat jo kuvansa kokoon Kaarlen sillalla, mutta muotokuvapiirtäjät jatkoivat yhä lamppujensa valossa. Kerjäläisiä kyyristeli maassa rähmällään säännöllisin välimatkoin, Prahassa tavallisessa muslimien rukousasennossa, mutta en nähnyt kenenkään saavan lanttiakaan.
.
.
35) TASAVALLAN PÄIVÄ.
Kuljeksin Stare Mestossa ja Josefovissa torstain iltapimeällä, mutta myös valaistuilla kauppakujilla. Etsin ja löysin Jan Palachin aukion (entinen Puna-armeijan aukio). Kirjasto oli sysipimeä jo klo 19:15, vaikka aukioloaika piti olla klo 20 asti? Tasavallan päivä, turistille harmillinen yleinen juhlapäivä?
.
Tunnelmallinen vanhan kaupungin tori veti vieläkin minua puoleensa magneetin tavoin. Kiersin Tynin Neitsyt Marian Kirkon ympäri. Kävelin Josefovin loistokadun Parizkan päästä päähän ja lähikatuja. Koska ratikkalippuni oli voimassa, en kävellyt hotellille, vaan ajoin ratikalla 9 Seifertovalle lähipysäkille.
.
.
36) KOTIINPALUU.
Perjantai-aamuna 29.10. nautimme jälleen hotellin runsaan aamiaisen kello 7-8. Sitten ajoimme klo 8:20-8:45 ratikalla 26 Husineckalta Dejvickalle, jossa ehdimme heti bussiin 119, joka ajoi toiset 25 minuuttia perille lentoterminaalille 2 klo 9:10. Paluulento Suomeen Vantaalle (2 h 10 min) klo 11.40-14:50.

523. Juna Unkarista Slovakiaan

Budapestissä Itäinen Rautatieasema (Keleti) oli kätevästi heti hotellimme Golden Parkin vieressä. Rautatieaseman ympärillä oli kuitenkin nyt torityömaa. Alikulkutunneli oli suljettu toisesta päästä ja siellä majaili kodittomia yöpyjiä tai siirtolaisia, joita asettui makuupusseihin, viltteihin ja sanomalehtikääröihin myös metroasemien kauppakäytävien seinustoille.
.
Aseman pääovi oli lännessä, päättyvien raiteiden päässä. Kellarikerroksen hallissa oli pitkä rivi lippuluukkuja, joista 4 miehitetty, ja niille vartoi yhteinen 20-30 ihmisen jono vuoronumeroineen.
.
Kellarissa myytiin kotimaan lippuja, joita sai lisäksi parista lippuautomaatista. Niissä oli noin 20 vakionappulaa 20 kaupungille, joiden lisäksi saattoi valita useita kymmeniä pienempiä määräasemia kolmen numeron koodilla. Esimerkiksi Komarnon kaupunkiin Tonavan varrelle, Slovakiaan vievän sillan päähän, maksaisi 1900 HUF ja menopaluu 3800 HUF (8/16 euroa). Käteinen raha kelpasi.
.
Ratojen ja katujen tasolla maanpinnalla oli pohjoisseinän lehtikioskin jälkeen ulkomaille lippuja myyvä toimisto. Sinne menimme maanantaina klo 8:05. Muutamien ihmisten jonotusta useammalle (3-4)luukulle. Jonotusnumerosysteemi käynnistyi tultuamme vasta hetken päästä.
.
Kun pääsimme vuorollamme tiskille, englantia ymmärtävä naisvirkailija kirjoitti käsin menneiltä vuosikymmeniltä tutun kartonkisen junalipun, jonka hän niittasi oikein kansilehtien väliin. Menopaluu Budapestistä Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan maksoi 4985 HUF Unkarin rahaa (tai vaihtoehtoisesti 17,15 euroa Slovakian rahaa) matkustajaa kohti.
.
Pääsimme lipputoimistosta ulos klo 8:15, jolloin junan lähtöön oli odotusta runsas tunti. Kävelimme hotellimme ohi etelään laajalle hautausmaalle "Kerepesi temetö", jossa kiersimme ja kuvasimme näyttävimpiä muistomerkkejä. Oli talvinen luminen tunnelma.
.
Ehdimme vielä odotella asemallakin puoli tuntia. Lähtölaituri vaihtui 5:stä 7:ään! Kävelimme laiturilla veturia kohti pitkälle itään. Ensin ohitimme I luokan ja ravintolavaunun, sitten hyttivaunuja, kunnes kohtasimme Suomessa tavallisen-mallisen keskikäytävävaunun. Kummallakin puolella oli 2+2 paikkaa nenät vastakkain.
.
Ikkunaväleissä oli pienet läpinäkyvät muovilokerot, joihin junailija oli sijoittanut R-paperiliuskan, jos istuin oli varattu jollekin asemavälille, esim. "Dresden-Berlin". Nyt useimmat penkit olivat jääneet vapaiksi koko matkan ajaksi ja melkein kaikki olivat vapaita ainakin alkumatkallaan Unkarin ja Slovakian alueella ennen ruuhkaisempaa Saksaa.
.
Junan lähtö myöhästyi 20 minuuttia 9:25:stä klo 9:45:ään. Juna kiersi aluksi Budapestin laitoja, jonne rata oli mahtunut sijoitettavaksi, ja alkoi sitten seurailla Tonavan pohjoisrantaa. Viisi väliasemaa, kuten Vac, Szob ja Sturovo.
.
Konduktöörit vaihtuivat valtakuntien rajalla. Unkarin tarkastaja kirjoitti lippuun nimensä, Slovakian kollega leimasi tai rei'itti. Slovakian puolelta tuli eniten matkustajia, ahkeria opiskelijoita nenät kiinni oppikirjoissa taikka tehtäviä vihkoihin kynällä ratkoen.
.
Tämän kansainvälisen junan (9:25) nimi oli EuroCity EC 170 "Hungarian", reittinä Budapest - Berlin. Kaksi tuntia aiemmin (7:25) lähti EC 136 "Moravia", Budapest - Ostrava (Tshekissä Puolan rajalla) ja kaksi tuntia myöhemmin (11:25) EC 274 "Slovan", Budapest - Praha.
.
.
BRATISLAVA
.
Slovakian pääkaupungin historiallinen keskusta oli mukava "pikkukaupunki" 8 tunnin käynnin ajaksi. Saavuimme klo 12:30 ja lähdimme pois klo 20:15 (aikataulun mukaan olisi pitänyt 12:10 ja 19:50). Laiturin numero oli 1.
.
Joulukuussa satoi lunta. Asematien jalkakäytävällä oli sik-sakkia polveileva katoskäytävä. Kaksi kävelysiltaa ylitti vilkkaita autoteitä, mistä mieleeni tuli Turun tienristeys Raisio. Eksyimme kävelemään joillekin umpikujille pihoihin, kunnes ohitimme komean virkapalatsin ja saavuimme isoon puistoon. Maamerkkeinä korkeat hotellit, useat kirkot, vanha raatihuone sekä ooppera-teatteritalo.
.
Suuri joki Tonava tuli pian vastaan. Kävelimme rantapromenadia länteen laivalle nimeltä Botel Marina, joka oli ollut alunperin huokein hotellivaihtoehto (19 euroa yöltä), kun matkasuunnitelmissa oli ollut Bratislava ja Wien, eikä lento Budapestiin. Pitkä kapea aidattu ramppi laskeutui rantapenkereeltä alas laivalle. Yläkannella ravintola, alakannella hytit. Alus näytti kylmältä hyisessä joessa. Kaksi muutakin hotellilaivaa ankkurissa idempänä.
.
Silta Tonavan yli johti Bratislavan omaan Hervantaan, betonilähiöön. Ylhäällä sillan tornissa oli Ufokahvila. Botel Marinan yläpuolella näkyi korkealla kukkulalla Bratislavan historiallinen kivilinna.
.
Nousimme rannan ja sillan nurkilta kukkulan rinteen teitä ja polkuja vanhan linnan pihaan. Kaiteet puuttuivat kaikkialta jyrkänteissä, mikä tuntui paikoin vaaralliselta talvijäillä. Ensimmäisenä rannalta yrittämämme kapeat polut ylös olivatkin lumen tukkimia ja talveksi suljettuja.
.
Kohtasimme ylhäällä linnanmäellä japanilaisia turistiryhmiä busseineen, Museoita sisältävän linnan ulkoseinät oli nyt restauroitu valkoisemmiksi kuin aiemmin näkemissäni valokuvissa. Neliskanttinen linna muistuttaa nurin päin käännettyä pöytää, sillä sen jokaisessa nurkassa on identtinen hoikka torni.
.
Palasimme toista tietä linnalta alas. Vein matkan varrelle sopivasti osuneeseen kaupunginkirjastoon suomalaisen Aku Ankan. Laitoin lehden hyllyn päälle lastenosastolla, mutta mahtoiko virkailija poistaa sen ennenkuin olin lähtenytkään valikoimia tutkimasta. Arkisessa, suomalaisin silmin sivukirjastomaisessa laitoksessa istui iltapäivällä lapsia ja nuoria opiskelijoita, joista useimmat olivat riisuneet päällysvaatteensa eteisen naulakkoon. Slovakian kieli muistuttaa tshekkiä enemmän kuin suomi eestiä.
.
Keskustassa tuli käveltyä läpi muutamat keskiaikaiset kadut, kujat, puistot, torit ja bulevardit useaankin kertaan. "Hauskoja" patsaita oli nelikko. Tunnetuimmassa niistä sotilas kurkistaa ulos luukusta kadun alta. Hylätyn, järkensä menettäneen hurmurimiehen hymyilevä pronssipatsas ojentelee ikuisesti kukkia naisille. Aihe perustuu kuulemma historialliseen henkilöön. Lehtiin sensaariokuvia myyvä Paparazzo vaanii kulman takaa kameroineen kolmannessa patsaassa.
.
Monella torilla vallitsivat vuoden 2012 joulumarkkinat kojuineen. Pikkulasten ryhmä palasi retkeltä kävellen lastentarhaan klo 16. Kotoisaa. Melko pienen kaupungin tunnelma, ilman tärkeitä nähtävyyksiä.
.
Slovakia on euromaa. Ostin kauluspaidan keskustan ainoasta tavaratalosta My / Tesco 8,90 eurolla, alkuhinta 39,90 euroa. Ostin Lidlistä suklaakonvehteja Suomea halvemmalla. Lidlin 2 litran colapullon hinta oli 18 eurocentiä. Pikaruokalassa maksoi ateria 5 euroa. Kirjakaupasta 12 postikorttia 3 eurolla. Pienessä kivijalan lelukaupassa kului aikaa uusimpiin lasten ihmeisiin tutustumisessa. Disneyn Micky Maus -lehtiä en vain nähnyt missään Bratislavassa kuten en Budapestissäkään.
.
Paluu kävellen rautatieasemalle ei ollut aivan helppo iltapimeällä, lumisateessa ja vähän loskassakin. Käytössämme oli vain keskustan kartta, joka ei ulottunut radalle asti. Jossakin risteyksessä jatkoimme ensin suoraan eteenpäin, kunnes alkoi näyttää liian oudolta aamupäivän muistikuviin verrattuna, ja palasimme takaisin, oikealle reitille. Muutama jalankulkusilta kadun yli ja sekavasti mutkainen tieverkko oli hämäävä, vaikkei puolen miljoonan asukkaan kaupunki valtavalta tuntunut. Iso osa väestöstä oli asutettu joen toiselle puolelle sosialismin ajan betonilähiöön.
.
Bratislavan pienelle asemalle jäi vielä odotusaikaa, kun juna saapui 25 minuuttia myöhässä. Paluumatka Budapestiin kesti klo 20:15- 23. Junan hytteihin oli jäänyt paljon päivän saksalaisia, tshekkiläisiä ja slovakialaisia sanomalehtiä, joita tuli taas kerättyä luettaviksi ja vertailtaviksi.

522. Lento Budapestiin

Keskusteluissa uudesta kaupunkimatkasta nousivat esiin Wien ja Budapest. Ehdotin Itävaltaa, koska ystäväni ei ollut siellä käynyt, mutta hän halusi Unkariin uudelleen. Minä olin nähnyt Wienin, mutta tehnyt Budapestiin vain välilaskun. Samalla reissulla voisimme poiketa Slovakian Bratislavaan.
.
Teimme varauksen internetin kautta pari viikkoa ennen lähtöä lentoyhtiöiden (Finnairinkin) yhdessä omistamasta nettivaraamosta Travellink. Lennot Budapestiin ja hotelli 4 päivää ja 3 yötä (la-su-ma-ti) maksoivat 283 euroa henkilöä kohti. Siitä Travellinkin kulut veivät n. 6 euroa, hotelli n. 45 euroa ja menopaluun Finnairin lennot n. 232 euroa.
.
1) LENNOT Embraer-koneella
.
Lähdimme Vantaan lentokentälle paikallisbussin linjalla 51 Myyrmäestä, menoajo lauantaina klo 6:39-7:19 ja paluuajo tiistaina klo 23:06-23:30. Vantaan Kehärata ei ollut vielä valmis.
.
Lähtöselvitys automaateilla itsepalveluna ensimmäistä kertaa! Yllättävän helppoa. Vain 6-kirjaimisen varauskoodin naputtelu "YIGBWJ" ja oma sukunimi sekä toivotun istumapaikan valinta näytöltä kuten elokuvateatterissa. "Riville 21". Saman varauskoodin saaneille matkakumppaneille ehdotetaan vieruspaikkoja.
.
Laite tulosti ulos perinteisen lentolipun kokoisen tai boarding-passin mallisen paperiliuskan. Siinä lähtöportiksi ilmoitettiin n:o 23, joka oli bumerangin-muotoisen lentoaseman keskikärjen tuntumassa.
.
Palatessa Budapestissä oli ihan sama systeemi, mutta onnistuneemmin. Sillä Vantaalla ystäväni käyttämän automaatin ohjelma kaatui, jolloin tämän lippu piti hakea matkatavaroiden "drop-in"-jättötiskiltä. Sinne ei olisi ollut muuten asiaa, koska meillä oli vain käsimatkatavaroita.
.
Turvatarkastukset menivät melko ruuhkattomasti. Yhdelle vadille päällystakki, toiselle matkareppu ja metalliset avaimet, lompakko yms, tyhjä vesipullo (mielestäni hyödyllinen) sekä nestemäisten aineiden (kuten hammastahnan) läpinäkyvä pikkupussi.
.
Budapestissä täytyi laittaa myös kengät tai talvisaappaat liukuhihnalle. Sukkasillaan portin läpi. Passi ja tulostettu lippu piti näyttää Budapestissä myös vartijalle.
.
Tarkastuksen jälkeen täytin Vantaalla yläkerran käymälästä vesipulloni täyteen. Pikkuvivusta saattoi valita haluaako kylmää vai lämmintä vettä.
.
Finnairilla oli Budapestiin suorat vuorolennot, "Operoija Flybe", meno lauantaina klo 9:30-10:50,
paluu tiistai-iltana klo 19:20-22:40. Lentoaika kaksi ja puoli tuntia.
.
Lentokone oli brasilialainen Embraer-190 eli "Emppu-kone" Seutulan lähtöselvitysväen kielellä.
.
Finnair-logoinen lentokone näytti uudelta, siistiltä, valkoiselta - sekä pieneltä! Näytti sirommalta ja matalammalta Airbusien, Boeingien ja DC:eiden vieressä. Kulkuramppi tosiaankin vietti alaspäin koneen etuovelle.
.
Lentokoneilla onkin aakkosten alkukirjaimet hallussa nimissään... Airbus, Boeing, Concord, Douglas (McDonnell), Embraer, Fokker.
.
Matkustamossa istuinkangas oli harmaankirjava. Oli vain 100 istuinta (eikä esim. Ryan Airin DC:n 180 tuolia). Oli 25 penkkiriviä, joilla 2 tuolia vierekkäin sekä oikealla että vasemmalla puolella keskikäytävää. Joitakin paikkoja näin jäävän tyhjiksi. Keulapäähän oli varattu verhon eristämä Business Class, jossa istui vasta yksittäinen matkustaja, solmioineen ja läppäreineen, kun kuljin läpi. Lisää saattoi tulla jäljessäni, sillä en ollut jonon viimeisiä.
.
Sitten alkoi odotus lentokoneessa. Kentän valonheittimet sammuivat klo 9:30. Valoisaa oli jo ulkona. Alkoi rullaus kiitoradan päähän. Lähtö koitti vasta 9:35 ja perille saavuttiin klo 11. Aika nopea nousu ja jyrkkä ylämäki! Maisemia vain hetki näkyvissä ikkunoista ennen pilviä. Kirkas aurinko häiritsi, verholuukku alas. Kaarroksia. Aikanaan Unkarissa, kun lasku alkoi, kone heittelehti tuntuvasti.
.
Koneessa oli vain 2 lentoemäntää, joista paluumatkan vastaava oli Ida Virolainen ja kollegansa Linda. Toinen heistä jumppasi turvaohjeet Business-luokalle, toinen meille kaikille muille. Aterioina oli mennessä sämpylä, välissä kalatahnaa, salaatti, tomaatti. Palatessa saimme sandwichit (2 kpl). Lisäksi kahvi ja mehu ja virvoitusjuoma.
.
Menomatkan kapteenina toimi Hannu Markkula (lentoemäntä kuulutti) ja perämiehenä Arto Mäkelä (joka kertoi nimensä ja reitin: Baltian rantoja, Puolan ja Slovakian ylitse). Palatessa kapteenina toimi Kalle Laakso, mutta perämies jäi nimeämättä.
.
Budapestiin saapuessamme lateli menolennon nimettömäksi jäänyt lentoemäntä rutinoituneella plaa-plaa-plaa -liturgisella nuotilla toivotuksia hyvästä päivänjatkosta ja uudelleen Finnairilla lentämisestä.
.
2) PERILLÄ lentoasemalla
.
Säveltäjä Ferenc (Franz) von Lisztin lentokentällä "FERIHEGY 2" klo 11 kävelimme käytäviä pitkin pienehköön lentoaseman aulaan. Ferihegy 2 on nykyään yhdistetty, yhtenäinen terminaali, eikä entisellä jaolla 2A ja 2B ollutkaan merkitystä, vaikka vanhoissa matkaopaskirjoissa voivat esiintyä erikseen. Mutta "Ferihegy 1" on kuitenkin eri kenttä toisaalla!
.
Lentoaseman infotelineistä tai infotiskeiltä kannatti poimia ilmaiskarttoja, joissa merkitty nymeroineen raitiovaunu-, bussi- , lähijuna- ja metrolinjoja - kaikkia niitä tuli sitten käytettyä!
.
Kysyimme turhaan 24 tunnin lippua 'One Day Travelcard' - "24 oras jegy" sekä Turistineuvonnasta että lehtikioskista. Ei heillä ollut, mutta kuulemma sellaisen saisi "liikennelaitokselta" keskikaupungilta.
.
Ulkona bussin 200E pysäkillä oli kuitenkin lippuautomaatti. Lisäksi nivelbussissa 200E myös kuljettaja myi lippuja ja sekä turistikorttejakin!
.
Bussivuoro 11:16 ehti juuri lähteä edestämme, mutta seuraava kymmenessä minuutissa jo 11:26.
Eli bussi 200E kulki noin 10 minuutin välein, mutta muitakin busseja oli.
.
Kuski kirjoitti käsin 24 tunnin matkakorttiin alkamisajaksi 11:25, vilkaistuaan rannekelloaan.
Hinta oli HUF 1550 Unkarin forinttia (eli 5,80 euroa). Vuorokausilippu on kätevä, rajaton vaihto-oikeus 24 tuntia (Helsingissä hinta 8 euroa) metrolla, ratikalla, bussilla, lähijunalla.
Bussin käytävä etuovelta peremmälle tukkeutui jonkun suuresta matkalaukusta, mutta matkustajat tulivat ja menivät kaikista ovista noin yhdeksällä välipysäkillä ennen nivelbussin ja metrolinjan 3 päätepysäkkiä "Köbanya-Kispest".
.
3) METRO
.
Bussin 200E toinen päätepysäkki (välipysäkkien jälkeen) oli "Köbanya-Kispest", jossa oli iso ostoskeskus. Metron pääteasema "Köbanya-Kispest" oli sen yläkerrassa.
.
Pyörittyämme kierroksen ylellisen siisteillä kauppakäytävillä löysimme vasta ulkona portaat ylös metroasemalle, jonne pääsi joko ulkoa ylös liukuportaita tai sisällä liikekeskuksen 2. kerroksen siltaa yli autotien. Lipuntarkastajat olivat vastassa ja katsoivat näyttölipun!
.
Ainoa metrolinja lentoaseman suunnan päätepysäkiltä ("Köbanya-Kispest") keskustaan on n:o 3 eli Sininen. Tärkeimmät vaihtoasemat kuulutetaan nauhalta myös englanniksi, samoin raitiovaunuissa! Nimen lisäksi kerrotaan pitemmin englanniksi: "vaihtoyhteys ratikkalinjalle 10". Helppoa, jos kartasta on katsonut millä pysäkillä kannattaa vaihtaa linjaa. Metrolinjojen ainoa risteysasema oli 'Deák'.
.
Metrovartijoiden joukko (3-5 henkeä, sekä miehiä että naisia) tarkasti liput portaiden päässä useilla isoilla metroasemilla, heti Kispestistä alkaen.
.
Tonava jakaa Budapestin kahteen osaan, Pestiin ja Budaan, ja olimme Pestin puolella.
.
Kolmesta metrolinjasta Sininen 3 (Pestissä) ja Punainen 2 (Pestistä joen ali Budaan) olivat nykyaikaisia. Penkit oli sijoitettu pitkittäin, siis matkustajien katse keskikäytävälle. Liikenne kulki hyvin vauhdikkaasti, oli syytä pitää kiinni tangoista tai lenksuista! Ovissa varoitussummerit. Kuulutuksia tuli nauhalta, myös englanniksi kerrottiin tärkeimmät vaihtoasemat.
.
"Pikkumetro" eli Keltainen 1 (Pestissä) on Euroopan vanhin Lontoon jälkeen. Vaihdoimme sille Deakin risteysasemalla.
.
Pikkumetro kaivettiin "paraatibulevardin" Andrassyn alle 1890-luvulla Unkarin juhliessa 1000-vuotista valtakuntaa. Sen asemille laskeutuivat vain kapeat yhden-kerroksen mittaiset portaat, kummallekin lyhyelle reunalaiturille. Junissa oli vain 3 pikkuvaunua. "Runolliset" kuulutukset unkariksi. Asemia matkan varrella mm. Opera, Oktogon, Hösök.
.
4) JUHLAPUISTO
.
Pikkumetrolla 1 ajoimme kaupungin suurimman kylpylän Szechenyin puistoon, jonka ympärillä ovat myös eläintarha, sirkus, huvipuisto ja soutelujärvi (talvella luistinratana). Järven rannalla historiallinen museorakennus Vajdahunyad, jossa on yhdistetty kymmenkunta arkkitehtonista tyyliä romaanisesta goottilaiseen, barokkiin ym. Nykyisin Maatalousmuseo. Tällä paikalla juhlittiin 1890-luvulla tuhatvuotista valtakuntaa maailmannäyttelyin. Museon sisäpihalla ja puistossa järven rannalla levittäytyivät joulukuussa joulutorien myyntikojut. Kuumia juomia ja kuumia makkaroita myytiin.
.
Katselimme Szechenyin kylpylän lippuaulan näyteikkunoista sisäpihalle, miten vesi höyrysi altaisiin kuumista luonnonlähteistä, joihin jo antiikin roomalaiset ihastuivat. Uimarit käyskentelivät pihan pakkasessa bikineissään. Shakinpelaajia vartalo veden alla. Szechenyin suurkylpylän pääkilpailijat olivat Budan puolen kylpylät Gellert ja Rudas.
.
Läheisellä Sankarien torilla Hösök Tere ratsastivat kiveenhakattuina mahtavat heimopäälliköt varusteineen kuin Asterix-sarjakuvista temmattuina. Aukion reunoilla kreikkalaisten pylväsrivien takana oli ulkomaisen taiteen museo Fine Arts (Cezanne-näyttely meneillään) sekä sitä vastapäätä taidehalli. Ilman Cezanneja museossa olisi ollut Frans Hals ja vaikka mitä.
.
Bulevardien mahtitalojen lisäksi myös pienemmillä sivukaduilla oli mitä moninaisimpia komeita ja koristeellisia rakennuksia, kertaustyylejä, 1800-luvulla rakennettuja lähes kaikki, seassa muutamia räiskyviä moderneja erikoisuuksia, esim. Deloitten liiketalo. Budapest jätti suuren ja mahtavan kaupungin vaikutelman!
.
5) TONAVA ja BUDA
.
Ajoimme pikkumetrolla 1 takaisin kohti länttä, Tonavan rannalle, ja kävelimme Ketjusillan yli Budan puolelle. Kylmä viima talvipakkasessa joella, joka päivä. Adam Clarkin autotunnelin läpi kävely Budan linnavuoren alitse länteen. Vieressä olisi ollut rinnehissi eli funikulaari 'Siklo', jolla olisi päässyt ylös Budai Var -linnan luo. (Meno 3,20 euroa, menopaluu 5,50 euroa). Kävellenkin (puh! puh!) saattoi nousta pitkiä portaita ylös länsipuolelta. Kesken nousun oli vastassa ensin yli 20 turistibussin reunustama "pysäköintikatu". Sitten seurasi vielä lisää portaita kävelijälle.
.
Kuuluisaan Matyas-kirkkoon oli pääsymaksu 1000 HUF, mikä vastaa Helsingin Forexin kurssilla 3,80 euroa, vaikka kirkko oli puoliksi remontissa. Kalastajalinnoitus oli talvella ilman pääsymaksua, mutta sen ylätasoja oli suljettu köysillä. Komeat näköalat avautuivat joelle! Monia turisteja valokuvaamassa. Rakennuskustannuksiltaan maailman kallein Hilton-hotelli sijaitsi vieressä vanhojen raunioiden päällä.
.
Lännessä Budan vuoret näyttivät jännittävästi asutetuilta kuin Rio de Janeiron favelat! Olisikohan kaupungin vaikuttavin näköala sinne? Etelässä pienempi kukkula-asutus oli kuin Tampereen Pispalasta (kuin 100 Pispalaa)! Jalkojen juurella historiallisia linnoituslaitteita, harmaita kivimuureja ja niiden välisolia. Etelän puolella vastaamme tuli Historiallinen museo. Juhlallinen vahdinvaihto presidentin palatsin edessä keräsi runsaasti turisteja. Pakkasella jotkin kivetyt käytävät olivat jäisiä ja liukkaita. Katusoittajalla oli jokin outo instrumentti.
.
Pikkubussi numero 16 risteili linnavuoren kapeilla kaduilla. Budapestin liikenne oli aina nytkähtelevän rivakkaa. Viimeisenä sisään astujana jäin bussin etuoven väliin, toki ovi aukeni, pääsin sisään ja bussi kiihdytti liikkeelle pysyäkseen aikataulussaan.
.
Nykyisellä Szell Kalman Terillä eli entisellä Moskva Terillä vaihdettiin raitiovaunuun 6. Ratikka oli pitkä kuin metrojuna, mutta niinpä se kulkikin kaduilla omilla kaistoillaan. Reitti vei myötäpäivään, joen yli Margit-saaren siltaa Pestiin, sitten Isoa Kaarikatua (Körut). Englanninkielisetkin kuulutukset kaikuivat tärkeimmistä (metrolinjojen) vaihtopysäkeistä.
.
Ajoimme eteläistä Petöfin siltaa uudelleen Tonavan yli Budan puolelle, jossa vaihdoimme suunnan takaisin, kunnes jäimme metrolinjan 2 risteykseen Blaha Lujzalle. Kävelimme siitä itään, koska hotellille oli enää yksi metropysäkinväli itään Rakoczi-kadulla.
.
Budapest oli varsin väljä, ruuhkaton: ei tungosta kaduilla eikä asemilla. Ei Helsinkiä kummempi "suurkaupunki", leppoisaa kuljeskella! Prahaa väljempi, rauhallisempi, laajempi. Kävelykatuja oli myös. Istumaan mahtui ratikassa, metrossa ja pikkubussissa, penkkejä riitti, tiheät vuorovälit, paitsi klo 16 metrossa lentoasemaa kohti piti aluksi seistä.
.
6) HOTELLI Golden Park
.
Hotellien nimissä suositaan "kultaisuutta". Suomen Turussakin olen yöpynyt matkustajakoti "Kultaisessa Turistissa". Pestissä oli puolestaan "Golden Park", entinen pelkkä "Park", osoitteessa Baross Ter 10, Itäisen Rautatieaseman Keletin eteläpuolella.
.Internetistä valikoitunut hotellimme oli kooltaan 179 huonetta 7 kerroksessa. Aikoinaan ruotsalainen "Willma"n (Margareta Lindblad & Willy Westby) Inter-Rail-opas (1992) oli suositellut nuorille reilaajille Keletin viereistä Park-hotellia: "Ett av de billigaste hotellen". Mutta remontin jälkeen hotelli oli nykyään "Golden Hotels"-ketjun Park.
.
Hotellin Check-in alkoi klo 15, ja Check-out kesti kello 10:een. Saavuimme klo 16. Pientä jonotusta oli Receptionissa. Aulan hyllyissä ja telineissä oli jaossa monenlaista esitettä ja karttaa, mm. paljon pikkuruisia alennuskortteja moniin turistikohteisiin poimittavissa.
.
Hotellikorttiin piti kirjoittaa sukunimi, syntymäaika ja -paikka, kansallisuus, passin numero, allekirjoitus. Virkailija laittoi ohjeeksi pienet ruksit pakollisiin kohtiin. Tyhjiksi sai jättää monta kysymysruutua. Erikseen piti maksaa käteisellä kaupunkivero 350 HUF, n. 1,30 euroa kahdelta.
.
Huoneemme numero oli 112, ensimmäinen eli toinen kerros, portaikko (oli myös 2 hissiä). Käytävä sivukadun suuntaisesti etelään, sen varrella näin ainakin 7 + 14 ovea. Magneettikortit avasivat lukon.
.Ikkunastamme oli näköala viistosti Keletin asemarakennukselle ja suoraan sivukadulle, jossa allamme oli raitiolinjan 24 päätepysäkki. Pari ratikkaa yleensä odotteli lähtövuorojaan ja kulkiessaan kolisteli vaihteissa. Pidin urbaanista tunnelmasta! Netissä jotkut suosittelivat ylimpiä kerroksia muka melun takia? Ei melua ollut haitaksi.
.
Huoneen varustuksena kirjoituspöytä ja hotellin nimikkopaperia.Telkkarissa näkyi yli 20 kanavaa. Kylpyamme ja suihku. Jääkaappi. Joka päivä siivooja kävi petaamassa - sekä taittelemassa vessapaperin kulmanurkat!
.
7) SIRKUS Nagycirkusz
.
Huoneeseen asettumisen jälkeen lähdettiin kaupungille klo 17. Ilta oli jo pimennyt. Synkkiä, niukasti valaistuja pikkukatuja risteillen kävelimme pohjoiseen kohti Hösökiä. Välillä kirkkaasti valaistu paikallinen kirkko. Joskus mentiin yli isompien katujen, joilla kulki jopa trolley-busseja. Lidl-kauppa tuli ohitettua, mutten löytänyt sitä uudelleen seuraavana päivänä. Pikkumetron yläpuolella kulkeva juhlabulevardi Andrassy tuli vastaan.
.
"Suurella Sirkuksella" (Nagycirkusz) klo 18. Liput 1900-3900 HUF eli 8-16 euroa. Halvoillakin pääsi riville 2, paikat 31 ja 32, tallikäytävän viereen, josta eläimet ja esiintyjät saapuivat areenalle. Rivissä poseeraavista esiintyjistä (varsinkin eläimistä) näki enemmän takapuolta kuin etupuolta, mutta useimmat esiintyivät tasapuolisesti kaikkiin eri suuntiin, kuten vaikkapa trapetsitaiteilijat.
.
Paljon iloisia lapsia ja lapsiperheitä odottamassa, lauantai-iltana. Klo 18:45 päästettiin asiakkaat puoliympyräisestä odotusaulasta pyöreään esityssaliin. Esitys kesti yli 2 tuntia, klo 19-21:30. Väliaika kesti 20 minuuttia klo 20:05-25. Eteemme ykkösriville istui ilmeisesti venäläinen nuoripari parikymppisiä, sekä perheen appi ja anoppi. Neljän paikan pikkurivillemme ei istunut muita. Paikkojen täyttymisaste oli arviolta 75-80 prosenttia.
.
Eläinnumeroita oli paljon, apinoita, papukaijoja, kameleita, hylkeitä, koiria, aasi, vuohi, karvaisia villisikoja, pari kukkoa, eri sukupuolia trapetsitaiteilijoita, voimistelijoita, tikapuutaiteilijoita, jonglöörejä ym. Yhä hurjempia trapetsitemppuja illan loppua kohti. Vain taikuri puuttui, mutta yhden vieressäni istuneen katsojan pipo ja käsineet katosivat mystisesti. Turhaan hän kävi niitä jälkeenpäin kyselemässä. Klovni täytti kaikki välihetket, kun areenan lattiaa pyyhittiin ja lavasteita vaihdettiin. Hän haki eturiveiltä ihmisiä lavalle nolaamaan itsensä.
.
Paluumatka hotellille metrolinjoja 1 ja 2 Deakin asemalla vaihtaen klo 22:30. Unta klo 23:30:sta aamuseitsemään.
.
8) AAMIAINEN (klo 7-10)
.
Ensimmäisenä aamuna söimme klo 7:30-8:15. Aamiaishuoneen ovinainen kysyi ja kirjasi huoneen numeron. Valitsimme hotellin "Golden Park" juuri siksi, että asiakkaat kehuivat netissä buffetia hyväksi ja runsaaksi. Oli lämpimiä makkaroita (2 lajia), munakokkelia (2 lajia eri höystein), keitettyjä ruskeita kananmunia, erilaisia salaattisekoituksia, tomaattia, kurkkua, hedelmäsalaattia myös, 2 lajia jogurttia, useita juustoja, eri leikkelemakkaroita, muroja, myslejä, viiliä, viittä lajia leipää, appelsiini- ja omenatuoremehuja, kahvia, teetä, 3 lajia kahvileipää, kuivakakkuja ym. Joka aamu joka lajia. Kaikkea en muistakaan. Ruokailuvälineet ja lautasliinat oli kätevästi katettu jo valmiiksi pöytiin.
.
Jostakin itäblokin perinteestäkö johtuen 5 keittiöapulaista seisoi rivissä noutopöytien vieressä, hakeakseen lisää ruokaa, jos jokin loppuisi, tai vahtimassa psykologisesti, ettei kukaan santsaisi 10 kertaa? Pienehkön mutta kukkuraisen lautaseni kolmellakin täyttökerralla tulin erittäin kylläiseksi ja tyytyväiseksi. Lisäksi vielä leipävati ja joguttikulho. Täytyi aivan valikoidakin mitä lajeja jaksoin syödä. Sunnuntai-aamuna syömässä oli paljon aasialaisia. Mutta suomeakin kuulin pöydästä takaani. Maanantaina oli sitten vähemmän klo 7:05-8, mutta tiistaina jälleen enemmän vieraita.
Ja mitä hotelli siis maksoikaan, aamiaisineen? 89 euroa 3 päivältä koko huone, eli 30 euroa yöltä eli vain 15 euroa /yö /henkilö! Myös pelkkä aamiaisen lisämaksu olisi ollut 15 euroa /aamu, jos ei olisi sisältynyt hintaan. (Vertailun vuoksi esim. Italian Luccassa 2007 ja Portugalin Portossa 2006 hotelli-yö maksoi 25 euroa/hlö.)
.
9) SUNNUNTAI kirkkoineen
.
Metrolinjalla 2 ajoimme Tonavalle. Valtavasta suuruudestaan kuuluisa parlamenttitalo oli remontissa. Puistoja. Joen rannalla kylmää, pakkasta jopa 6-10 astetta ja tuulenviima.
.
Budapestin perustivat roomalaiset. Sen valloittivat Attilan johtamat hunnit v. 409, Tsingis-kaanin kaksi poikaa 1241 sekä turkkilaiset muslimit 1541. Juutalaisia oli kolmannes asukkaista vuonna 1900, nykyisin 80'000, joita palvelee iso synagoga = Zsinagoga. Kansannousu v. 1956 moukaroi itänaapurin imperialistin Stalinin patsaan palasiksi. Kaikki epäsuositut Leninit, Marxit ja Engelsit on nykyään siirretty omaan, syrjäiseen "Muistopuistoon" eli "Hirviöpuistoon" kaupungin ulkopuolelle.
.
Keskustassa patsastelevat nykyisin kansannousun kukistaneiden kommunistien teloittama pääministeri Imre Nagy (nagy tarkoittaa suomeksi Suuri) ja reippaasti virnistävä USA:n presidentti Ronald Reagan - käsi ojossa tulossa kättelemään, sekä vielä amerikkalainen kenraali Harry Bandholtz, joka esti vuonna 1919 romanialaisia ryöstämästä Kansallismuseota ("Tein vain velvollisuuteni", hän sanoi itse). - Neuvostoajan nimiä, kuten "Moskovan aukio", on unkarilaistettu viime vuosinakin, sikäli entiset matkaoppaat vanhenevat.
.
Tapaninkirkossa oli menossa katolinen Jumalanpalvelus. Istuimme takaosan penkkiin. Alkoi rukous tai uskontunnustus, jolloin yleisö nousi seisomaan. Kolmannes väestä jäi seisaalleen, mutta kaksi kolmasosaa polvistui penkkirivien välissä oleville jalkatelineille. Unkarilaisista kolmannes on kuitenkin protestantteja.
.
Raitiovaunulla kävimme Margit-saarella Tonavan keskellä, saaren eteläosissa kävellen. Siellä oli luminen talvi. Pikkubussi kulki puistossa neljästi tunnissa.
,
10) ZOO laiskiaisineen
.
Lähdimme pikkumetrolla Eläintarhaan. Hotellista saadulla mainoskortilla sai 25 prosentin alennuksen jolloin lippu maksoi, ei 2400 vaan 1800 HUF (9-2=7 euroa). Tunteja siellä kului, tarha oli suuri ja ehkä vaikeammin hahmotettava kuin Prahassa. Akvaariot hienoja ja oli myös isoja kasvihuoneita. Pimeitä käytäviä yöeläimiä varten. Vuohet kiipeilivät jyrkillä vuorenrinteillä. Kameleita, pingviinejä, pelikaaneja, flamingoja, leijonia ja kirahveja jäi erityisesti mieleeni.
.
Erikoisinta olivat kasvihuoneessa vapaina liikkuvat laiskiaiset, joita sai vaikka silitellä! Ne olivat etsiytyneet päivänpuoleiselle ikkunalaudalle palvomaan aurinkoa. Kirahvit olivat korkeita ja norsujen talo oli rakennettu intialaiseksi palatsiksi, johon kuuluva näkötorni ei kuitenkaan ollut nyt auki.
.
***
Iltapäivällä kiertelin tiukasti aidatun ja vartioidun suuren synagogan sekä juutalaisgeton keskustakortteleita. Matkatoveri kävi kylpylässä. Kuljin kävelykatua Vaci utcaa etelään ja suuren kauppahallin ohi rantapuistossa etelään Petöfin sillalle. Postikorttien hinnat vaihtelivat paljon sijainnin mukaan, 200, 100, 80, (600/10 kpl), 50 HUF (0,75 euroa - 0,19 euroa). Ostin 500:lla 10 kpl.
.
Pimeyden laskeuduttua selailin monia kirjakauppoja, mutta useimmat ruokakaupat, esim. Blaha Lujzan suuri Spar ja korttelien pienet Sparit olivat sunnuntaina kiinni. Lauantaina näkemääni Lidliä en löytänyt monellakaan hakemisella. Saksalainen Aldi lähellä hotellia oli auki klo 22 asti. Luin myöhemmin neuvon, että kaupassa pitää ottaa ostoskori käteen, muuten alkaa vartija seurailla, kuten minua, mutta harmittomasti. Jogurtti 150 g 65 HUF /0,25 euroa. Kirsikkahilloiset Ginger Bread -keksit 300 g 299 HUF /1,15 euroa.
.
11) HAUTAUSMAA, Kerepesi temetö
.
Koko maanantain retkeilimme junalla Bratislavassa Slovakiassa, joka on toinen tarina. Ostettuamme junaliput pääsimme lipputoimistosta ulos 8:15, jolloin junan lähtöön oli runsas tunti. Kävelimme hotellimme ohi etelään laajalle hautausmaalle "Kerepesi temetö", jossa kiersimme ja kuvasimme näyttävimpiä muistomerkkejä. Talvinen luminen tunnelma. Mutta etäällä ajavien Budapestin ambulanssien raaka sireeni saisi kuurotkin kuulemaan, jollei kuulevia kuuroiksi.
.
12) KOULUPOIKIA, "Pal-kadun pojat"
.
Tiistaina Budapestissä viimeisen yön jälkeen kävimme viimeisellä aamiaisella klo 7:30 alkaen. Vielä jäisi paljon aikaa turismille uloskirjautumisen ja lennon välissä, klo 8:50-19:20.
.
Lähdimme ensin hotellista metrolla ja ratikalla nuortenkirjasta kuuluisalle Pal-kadulle. Lapsena ja uudelleen aikuisena lukemani Ferenc Molnarin "Koulupoikia" on käännetyin unkarilainen kirja eri kielillä. Suomessa se ilmestyi Otavan sarjassa "Maailman parhaita nuorisoromaaneja".
.
Näköispatsaiden ryhmässä Prater-utcalla kolme koulupoikaa pelaa marmorikuulilla, kun juuri kaksi isompaa 'punapaitaa' yllättää heidät, 1880-luvun Budapestissä. Pal-utca rakennettiin täyteen jo Molnarin kirjan loppusivuilla, mutta vastapäisellä Nap-utcalla oli vielä mahdollinen "grundi" eli koulupoikien sodissaan käyttämä tyhjä tontti. Linnoitusta puolustanut räätälin pieni poika Török (turkkilainen) kuoli traagisesti vilustuttuaan Kasvitieteellisen puutarhan vesialtaassa. Viime hetkillä toverit ylensivät hänetkin joukkonsa ainoasta sotilaasta aliupseeriksi.
.
Pal-kadulta kävelimme suurelle kauppahallille. Sen kellarikerroksesta suuren alan vei nykyisin moderni valintamyymälä.
.
Budapest tuntui joka suunnalla isolta kaupungilta. Suuria ja komeita rakennuksia valtakatujen varsilla. Joitakin naapurimaasta tulleita romani-kerjäläisiä kyyhötti katukäytävillä.
.
Keletin rautatieaseman alikulkutunneli oli torin työmaan vuoksi suljettu toisesta päästä. Tunnelissa majaili sitten yöpyjiä. Heitä kääriytyi yöksi makuupusseihin, viltteihin ja sanomalehtikääröihin myös metroasemien kauppakäytävien seinustoille.
.
Vuorokausilippuja sai automaateista metroasemilta ja lipputiskeiltä - ruuhka-aikoina oli käytävällä ylimääräinenkin liikuteltava myyntipöytä, josta oli helppo ostaa myös 24 h lippuja. Kun lippu on voimassa esim. klo 11:25-11:25, voi seuraavan ostaa vaikkapa klo 17:05-17:05, joten jokaiselle päivälle ei lippua välttämättä tarvitsekaan, jos jossakin välissä kävelee.
.
13) KUKKULAT ja Lasten juna
.
Vaihdoimme Moricz Zsigmondin aukiolla ratikasta 6 ratikkaan 61, joka vei länteen kukkuloille, ylämäkeen nousten, enimmäkseen solissa. Linjan päätepysäkin yläpuolella oli myös Lasten rautatien läntinen pääteasema. Juna kulki talvella vain joinakin päivinä. Junatoiminnassa lapset saavat leikkiä muissa tehtävissä kuin kuljettajana, joka onaikuinen ammattilainen. Maisemat olivat lumiset.
.
14) SITADELLI ja Gellert-vuori
.
Palasimme ratikalla 61 ja vaihdoimme pikkubussiin 27, joka porhalsi terhakkaasti ylös joenrannan vuorelle. 'Sitadelli'-viitan jälkeen jäimme bussista, sillä loppumatka linnoitukselle täytyi kävellä ylämäkeä. Jälleen avautui upeita näköaloja korkealta alas Tonavalle, jota tosin sumu himmensi. Kylmä tuuli pakkasella. Vapautuksen patsas. Viisi brittipoikaa valokuvaamassa ja muita turisteja. Myyntikojuja. Turistibusseja.
.
Ratikka 19 kulki Tonavan länsirantaa pohjoiseen HEV-junan asemalle. Siellä junaliikenne oli jonkin aikaa seisahduksissa, asemalla kalterit alhaalla ja poliisivartio! Sitten kalterit nostettiin ja ihmiset ryntäsivät kolmeen eri junaan, yhteen niistä mekin. Ajoimme muutaman asemanvälin Arpadin sillalle Margit-saaren pohjoispäähän. Rannan tuntumassa kohosi uusia korkeita elementtitaloja, joista avautuvat varmasti komeat jokinäköalat.
.
Jatkoimme ratikalla 1 Arpadin siltaa joen yli itään, ulointa Kehätietä pitkin. Sen varrella oli elementtitaloja ja teollisuusrakennuksia. Matkustajat näyttivät olevan opiskelijoita ja eläkeläisiä. Ohitimme talveksi suljetun huvipuiston muurin, jonka takaa näkyi puinen vuoristorata kuten Linnanmäellä. Jäimme Stadionin pysäkillä, joka oli myös metrolinjalla 2 seuraava asema Keletin juna-asemalta itään.
.
Tonavan tuuliselle rannalle vieläkin. Sisältä katsottiin Pestin vanhin kirkko Erzsebetin sillan varjossa. Vaci utcaa pohjoiseen, rantahotelleja ja lehtikioskeja. Spongebob - Paavo Pesusieni, Prinsessat, Autot, Tom & Jerry, Nalle Puh ja Garfield - Karvinen esiintyivät sarjakuvalehtinä, mutta ei Mikkiä tai Akua. Aiemmalta vuodelta minulla on taskukirjan mallinen Aku-lehti Unkarista.
.
Jätin Suomesta tuomani 'Aku Ankan' pikkumetron aseman penkille, kun ajoin viimeisen kerran keltaisella linjalla Andrassy-bulevardin alla Oopperatalolle. Lehti lojui yhä penkillä 15 minuuttia myöhemmin. Toivottavasti joku siitä vielä nauttisi. Kerään itse eri maiden erikielisiä Disney-lehtiä.
.
15) EKSYEN lentoasemalle
.
Kello 16 lähdimme Nyugatin juna-asemalta sinisellä metrolinjalla 3 etelään kohti lentoasemaa. Nyt oli ruuhka-aika, eivätkä kaikki mahtuneet heti istumaan.
.
Jäimme metrosta vahingossa yhtä pysäkkiä liian aikaisin (asemien samankaltaiset nimet unkariksi ovat hankalia!) ja ihmettelimme ulkona iltapimeällä aukiolla bussilaitureita, joilta ei lähtenytkään linjaa 200E?
.
Vieressä oli valaistu kauppakeskus käytävineen. Infopisteen purukumia syövä teinityttö neuvoi sujuvalla englannilla, ettei bussi 200E lähde tältä, vaan vasta seuraavalta asemalta, joka on "Köbanya-Kispest"! Kyllä tämänkin aseman tulolaiturillamme luki selvästi "Köbanya-Kispest Fele", mutta Fele tarkoittikin suuntaa, "Towards Köbanya-Kispest". Siitä jatkoimme sitten vielä yhden välin metrolla.
.
Lentokoneen kuvilla varustetut opasteet johtivat metrolta bussipysäkille, joten nyt oli jo helppo löytää! Ehdimme Kispestistä klo 16:55 lähtevälle nivelbussille 200E. Edellinen vuoro oli mennyt 16:47. Onneksi oli vain 8 minuutin vuorovälit! Lentoaseman eteen saavuttiin klo 17:25, siis tunnin ja 55 minuuttia ennen lennon lähtöaikaa 19:20.
.
Lentolipun sai tulostaa itse automaatilla kuten Suomessakin. Istumapaikat nyt riviltä 19, automaatin ehdotuksen mukaan. Turvatarkastus sujui jouhevasti, talvisaappaat tosin piti riisua jalasta ja laittaa hihnalle, toisin kuin Vantaalla.
.
Seurasi odottamista klo 19:15 asti, kunnes pääsimme lentokoneeseen - kerrankin aivan ensimmäisinä, jonon kärkeen kiirehtineinä. "Portti A5" oli ilmestynyt jossakin vaiheessa näyttöruutuihin.
.
Vantaalle saavuttiin klo 22:40. Laskeutuessaan Embraer-kone heittelehti taas. Ulkona oli pakkasta ja paljon uutta lunta, joulukuussa 2012. Odottelua sisällä suljetussa kahvilassa Alepan vieressä, kunnes klo 23 ulos pakkaseen Vantaan bussin 51 lumiselle laiturille.

521. Bussi Pietarin pakkaseen

Trastuit tavaritsh! tervehtivät Pietarin torikauppiaat tuntematonta toveriaan, gaspadin minua, talven -23 asteen pakkasessa. Toisaalta joskus, kun puhuin suomea matkatoverille, saattoi joku paikallinen höristää korviaan, vilkaista uteliaasti ja lausahtaa jotakin tuttavallista suomen murteella, ohimennen, matkaansa jatkaen. Vaan kuulenhan suomea myös Pariisissa ja Lontoossakin.
.
Torstaina 9. tammikuuta klo 7:25 lähti Helsingin Postitalolta, Mannerheimin patsaan luota, 50-paikkainen linja-auto kyydissään vain 11 matkustajaa. Viisi ensimmäistä oli lähtenyt aamuyöllä Turusta ja kuusi liittyi mukaan Helsingistä. Matkanjärjestäjä oli turkulainen matkatoimisto.
.
Bussin kuljettajana ja samalla oppaana toimi Jari Tervoa muistuttanut muhkea ja leppoisa inkeriläismies "Kuha". Hän antoi matkustajille puhelinnumeronsa, johon voisimme soittaa Pietarissa mihin kellon aikaan tahansa, jos joutuisimme omin nokkinemme vaikeuksiin. Lupasi tulla hätiin.
.
Linja-auton takapenkki sekä myös heti sitä edeltävät kallistettavat istuimet olivat lähtiessämme tyhjinä ja jäivät Päiville ja minulle, mikä oli mukavaa. Alkumatka Suomessa kului minulta torkkuen lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen (tunti klo 03-04). Kyminlinnan vanha linnoitus oli kuitenkin katsottava Kotkan kohdalla ja Haminan monesti tuttu ympyräkaupunki näytti saavuttaessa upealta.
.
Puolen tunnin tauko pidettiin Vaalimaalla Rajahovissa, pyöreässä lasin ja metallin sini-seinäisessä rakennuksessa, jossa oli kauppa, kahvila ja huoltoasema. Täällä Suomen rajalla oli likaisempi käymälä kuin mikään Venäjällä sittemmin näkemäni.
.
Rajanylitys sujui sikäli mukavasti, ettei tarvinnutkaan täyttää tullilomakkeita. Mutta passit luettiin sivu sivulta läpi! Ja sitten seurasi uusia ja yhä uusia passintarkastuksia! Koulutetaanko tarkastuksilla isoa määrää venäläisiä nuoria sotapoikia? Ei vaan tarkastavia organisaatioita on useita, kilpaa vahtimassa toinen toistaan.
.
Aikanaan paluumatkalla Suomeen laskin: kuusi passintarkastusta välillä Viipuri-Vaalimaa ja seitsemäs (yksi ainoa) Suomen puolella. Mutta ei tullitarkastusta. Bussi alapuolineen tutkittiin Venäjällä taskulampun kanssa.
.
Talvinen Karjalan kannas tien varrella muistutti lumista satumetsää. Kaukana näkyi tönökylä, keskellään ruma kerrostalon röttelö - siinäpä olikin kuulemma entinen Säkkijärvi.
.
"Viipurin miliisi on läpimätä... Noista miliiseistä vain toinen on rehellinen", vitsaili opas ohittaessamme miliisin tarkastuspistettä. Toinen miliiseistä olikin pelkkä pahvipoliisi, painettu tai maalattu poliisin kuva. Opas kertoi asuvansa itse Pietarissa. Suomea puhuva inkeriläinen, arvelin.
.
Katselin hiljaista liikennettä. Tienlaidassa seisoi jumiutunut Lada, ympärillään häärimässä kuusi ukkoa talvitamineissaan - samasta autosta ulos kaikki kuusi. Pakettiautojen etupenkit pullistelivat aina kolmesta ukosta vierekkäin. En nähnyt yhtään autoa, jossa olisi ollut pelkästään kuljettaja yksin.
.
Ohimennen näin suuren kirjon erilaisia kulkuvälineitä, kuin automuseossa, monilta vuosikymmeniltä. Varsinkin Pietarin bussit ja ratikat olivat kuin 1930-1970-luvuilta. Ikkunat olivat aina läpinäkymättömät huurusta, paitsi kuljettajan kopit viileät, karvahattuisine tyttö- tai naiskuskeineen.
.
Viipurissa näin monenlaista röttelöä. Pahimmasta tehtaanrötisköstä opas huomautti: "Entinen meijeri. Toiminnassa vielä viime vuonna!". Pienen lapsen äiti sipsutteli jäisellä tiellä 15 senttimetrin piikkikoroilla varustetuissa talvisaappaissa. Venäläistä muotia.
.
Poikkesimme Terijoelle merenrantaan tauolle. Opas näytti patsaat, kuten "Neuvostolainen vapauttaa Viipurin" ja "Tyttö joka pysäytti junan ajamasta suomalaisten laittamaan miinaan, mutta jäi itse junan alle", sekä Rajajoen, ja hakatut rajalinjat.
.
Terijoella näin paljon muureja, lisää aitoja, ja uudisrakennuksiakin: ."Ensimmäiseksi venäläinen rakentaa kaksi metriä korkean aidan pitämään rosvot tonttinsa ulkopuolella, sitten aikaisintaan alkaa datshan rakennustyö." Keskeneräisiksi hylättyjä taloja on paljon, "koska rupla romahti".
.
Vastaan tulivat jyhkeät brutaalit betonikirjaimet tekstinään "Leningrad". Siitä alkoi Pietari. Leninin ääriviivakuva oli väännetty rautalangasta, tai suorastaan paksuista rautatangoista.
.
Näimme valtavia kerrostalojen rakennustyömaita, 16-krs -asuintaloja, jotka jatkuivat ja jatkuivat, ja aivan vieressä toiset samanlaiset, kuin Kalevi Sorsan Merihakoja betonihakojen perään. Joskus joitakin pyöristettyjä muotoja ja punatiiliseiniäkin.
.
"Suomalaisyhtiöiden rakentamat talot ovat täällä arvostetuimpia", kertoi opas. Näin ahdettua, tiheää korkeaa betonirykelmää toinen toisensa perään. Talojen avoin piha-ala oli olematon! Miljoona ikkunaa ja 100'000 parveketta ulottuivat maasta taivaaseen. Kuin ehkä Hongkongissa?
.
Pietarissa turistibussimme kaarteli Nevan rantaa, nähtävyyksiäkin näyttääkseen, kuten vankilan, Pietari-Paavalin linnoituksen, Vasilinsaaren, kunnes pääsimme Nevski Prospektin kaakkoispäähän Aleksanteri Nevskin luostarin luo, betonibrutalistisen hotelli Moskvan eteen. Saimme 3. kerroksen "saneeratut hotellihuoneet" noin klo 16. Sitten klo 17-18 söimme kaksistaan Päivin kanssa buffet-illalliset (270 ruplaa = 9 euroa) hotellissa - ainoina asiakkaina koko ruokasalissa.
.
Buffetin valikoimaa riitti paljon ja oli hyvin erilaista kuin Ruotsin-lautoilla. Hotellin aamiainen oli myös runsas valikoimaltaan ja omaleimainen, eikä tuonut suorastaan vatsakipua, mutta aiheutti kohta ison asian käymälään, ripulin joka aamu. Aamuisin oli salissa muitakin syöjiä, ainakin suuri mongoliseurue. Pietarin vesijohtovettä ei saa milloinkaan juoda! Siihen ei tahdo koskeakaan.
.
Torstai-iltana Päivin kanssa kävelimme Gogolinkin kuvaileman Nevan valtakadun - Nevski Prospektin päästä melkein päähän. Räikeät mainos- ja jouluvalot loistivat. Poikkeilimme kauppoihin, jotka olivat auki klo 22 asti, ja Gostinyi Dvorin basaareihin (joita riittää 1 kilometrin kierros korttelin ympäri 2 kerroksessa).
.
Kahlasimme loskassa. Siivoamaton monen sentin paksuinen ruskean-likainen kerros sulavaa lunta lainehti jalkakäytävillä. Alikulkutunneleissa lehahti vastaan huuruinen ihmistungos. Tuuli oli hyytävä, hyytävin kanavien kohdalla (Fontanka, Katariinan kanava ja Moika).
.
Perjantaina 10.1. seuramatkan hintaan kuului kaupunkikierros, jolle lähti vain neljä ihmistä, Päivin ja minun lisäksi ryhmän ainoat muut ensikertalaiset Pietarissa: Saksassa ja Italiassa asuvat keski-ikäiset ystävykset. Saksan Leila ja Italian Sirpa käynnistivät kauhistelun kaupungissa patsastelevien Pietari Suuren ym. hallitsijoiden hirviömäisistä julmuuksista. Historia on rikoskertomus.
.
Virolaissyntyinen pietarilainen paikallisopas esitteli Iisakin kirkon sisältäkin (11 euron pääsymaksu), sekä Kazanin kirkon, Rossikadun, tsaarin tallit, patsaat jne. ulkoa. Viimeiseksi teimme 2,5 tunnin kiertelyn Eremitaasissa (14 euroa), jossa näimme teokset Leonardon, Rembrandtin, Frans Halsin, jne. Jäimme Päivin kanssa omin päin lisäajaksi, nähdäksemme muumioita ja antiikkia, jotka opasnainen jätti väliin, koska aika ei riitä.
.
Söimme välillä museon kalliissa kahvilassa. Talven iltapimeällä kävelimme Nevan rantaa ohi Amiraliteetin Pietarin patsaalle (jossa hääseurueet kävivät ottamassa kuvia, kuten myös Eremitaasin upeassa pääportaikossa), sekä hotelli Astorialle, Moikan pimeitä rantoja länteen. Pakkasta oli kireät -23 astetta!
.
Jossain vaiheessa olimme hiukan eksyksissä kartankin kanssa, menossa ehkä laitakaupungin emmekä keskustan suuntaan. Päivi kysyi neuvoa vastaan tulleelta keski-ikäiseltä rouvalta, joka hermostui kielitaidottomuuttaan, mutta huitoi kiivaasti käsillään ja posmitti komentelevaan sävyyn, joka kuulosti minusta sellaiselta kuin että: "Tuonne päin, tuonne pitää mennä, eikä sinne eikä tänne, te hidasjärkiset tshuhnat ja barbaariset ulkomaalaiset vieraan vallan agentit, jotka ette puhu ihmisten kieltä venäjää!"
.
Laskeuduimme metrotunneliin. Metropoletti maksoi 7 ruplaa (0,23 euroa/ 1,40 mk). Tosin vaihtorahani kympistä, 3 ruplaa, taisivat kadota takintaskustani, vai löysinköhän ne sittenkin jälkeenpäin Suomessa. Toisaalta löysin bussista 5 ruplan kolikon. Käytin kaulapussia, enkä kadottanut mitään arvokasta.
.
Metrovaunu oli tupaten täysi, mutta yhä lisää väkeä tunki sisään. Lapsena luin Japanissa olevan virkailijoita, jotka sullovat työntämällä ihmiset metrovaunuun. Heille voisi olla käyttöä Pietarissakin. Ulos pääsi työntämällä ja tunkemalla ja mölyämällä, kun en muistanut jotakin fraasia "Vy vytshkizinski" / "jäättekö te tässä?" mikä siis tarkoittaisi: minä jään ainakin!
.
Sitten seikkailimme Ploshad Al. Nevskogon aseman käytävissä, kunnes pääsimme loputtoman pitkiä rullaportaita ylös oman Moskova-hotellimme nurkille, vain kadun väärälle puolelle.
.
Lauantaina 11.1. pakkanen jatkui yhä kireänä, -21 astetta ja kova tuuli. Retki Pushkiniin (Tsarskoje Selo) oli peruttu, kun meitä halukkaita vain kaksi. Tosin Saksan-Leila ja Italian-Sirpa kiinnostuivat kohteesta jälkijunassa ja halusivat sitten lähteä omin neuvoin, joko kaksin tai nelistään? Mutta kun lähdimme Venäläiseen Museoon katsomaan Ilja Repinin 'Volgan lauttureita', he ilmaantuivat myös sinne.
.
Pietari (5 miljoonaa asukasta) on "pieni kaupunki", sillä kun Leila ja Sirpa seikkailivat perjantai-iltana kaksin Gostinyi Dvorin metroasemalla, he tapasivat siellä sattumalta virolaisen paikallisoppaamme omilla ostoksillaan, ja tämä vieläpä tunnisti heidät, ja neuvoi oikeaan junaan. Minulla on vastaavia kokemuksia suomalaisten tuttujen tapaamisista aivan sattumalta eri puolilla Lontoota ja Pariisiakin.
.
Museoissa riitti jokaiseen saliin oma vartijamummo, jatkamaan minimieläkettä nälkäpalkalla. Vain vahvimmat voivat selvitä hengissä, sillä venäläisten keski-ikä on alhainen. Liikuttavin vahtimummo nukkui raskasta unta tuolillaan paksuissa tamineissaan.
.
Lisäksi jopa kymmeneen saliin museota kohti oli sijoitettu taidekirjoja ja kortteja myyvä toimipiste omine myyjineen, mutta asiakkaita ei minun nähden riittänyt niistä yhteenkään! Venäläisiä koululaisia oli paljon luokkaretkillä museoissa, ortodoksisen kalenterin jälkijättöisen joululoman aikaan.
.
Pietarin koulutytöt olivat suurisilmäisiä ponipää-bambeja, kuin neuvostoaikoina Suomesta Ruotsiin loikannut viulisti Viktoria Mullova, pojat taas yrmeämpiä pienisilmäisiä umpikasvoja kuten vaikkapa näyttelijä Taneli Mäkelä.
.
Pääsy Taiteiden aukion Venäläiseen Museoon maksoi 240 ruplaa (8 euroa) ulkomaalaiselle. Paikalliselle väestölle oli halvemmat hinnat.
.
Illalla söimme jossakin Nevski Prospektilla, pizzeria Patiossa, Suomen hinnoilla (265 ruplaa, 9 euroa), sekä kiertelimme kirjakauppoja (Suomen hintaisia) ja ruokakauppoja ja Stockmannia ja taas Gostinyi Dvoria.
.
Sunnuntai-aamuna 12.1. lähdimme aamuhämärissä kaksin käymään Aleksanteri Nevskin luostarissa, aivan hotellin naapurissa. Kirkolle hautausmaiden ohi vievän käytävän olivat miehittäneet kerjäläisten loputtomat rivit. Vanhuksia ja raajattomia invalideja kyyrötti maassa kireässä pakkasessa laventamassa almuilla niukkaa elantoaan, ketkä vain kynnelle kykenivät. Uskovaiset ortodoksit kulkivat käytävän läpi tehden ristinmerkkejä joka suuntaan. Pimeän puiston jälkeen luostari oli sisältäkin puolipimeä. Joulukuusia paljon koristeina. Oli hartaita rukoilijoita, kukin mieli-ikoninsa äärellä.
.
Venäläistä televisiota oli tullut vilkaistua: "Haluatko miljonääriksi" venäjäksi. Kaksi Gerald Depardieun filmiä, mm. 'Green Card'. Suurituloinen näyttelijähän muutti Ranskasta Venäjälle verotusta pakoon. Leslie Nielsen puolestaan pöhköili agenttina filmissä, jossa kolmen tenorin (kaksoisolentojen!) konsertti meni sekaisin, ja Leslie veti turvatarkastuksessa esiin vaatteistaan yhä uusia metallisia suojuksia, kunnes, deus ex machina, Paavin yllättävä putkahtaminen paikalle sai tarkastuksen unohtumaan. - Kaikki oli dubattu venäjäksi, mutta olipa niin kuvallisesti ilmaisuvoimainen farssi, että kuurokin ymmärtäisi.
.
Sunnuntaina turistiryhmämme paluumatkalla poikkesimme Viipurissakin. Toisen matkanjärjestäjän suomalainen Vuorelan-bussi näytti ajavan Viipurin ohitse. Se osallistui varmaankin "Viipuri-boikottiin", joka oli järjestetty paikallista rikollisuutta vastaan. "Lauantaina ei Viipurissa käynyt yhtään bussia Suomesta. Nyt ei ole näkynyt niitä tunnistettavia kymmentä poikaa, jotka joka päivä ryöstelevät turisteja Kauppahallin kulmilla. Kun ei ole ollut suomalaisten bussejakaan."
.
Paluumatkan yhteenvetoni suomalaisista matkatovereista:
a) 2 pariskuntaa, joista toiset omissa oloissaan ja toiset kontaktoivat:
"Tekö ette ole ennen käyneet, me olemme jo 17. kertaa Pietarissa!?"
b) Ulkosuomalaisten ystävysten naispari: Saksan Leila ja Italian Sirpa.
c) Päivi ja minä.
d) 3 yksinäistä miestä, joista yksi oli tavallisen opiskelijapojan näköinen ja toinen erikoisempi keski-ikäinen mies sileässä nappanahassa, pitkässä nahkatakissa ja sileissä kiiltävissä nahkahousuissa.
.
Kolmas mies oli kokopartainen 'Pelle Peloton' - matematiikan opettaja, joka osallistui "Vanhojen kojeiden harrastajien" kokoukseen Pietarissa. Hänellä oli paluumatkalla lastinaan uusi helmitaulu kokoelmaansa, 1920-luvun laskukone Pietarista. "Tulli luokittelee sen vain metalliromuksi".
.
Jokaiseen turistiryhmään täytynee kuulua yksi "kaikkitietävä", muidenkin pyynnöstä ellei omasta halustaan. Tervetullut. Vaikka hän olisikin käynyt "viimeksi 3 vuotta sitten, eikä neukkuaikana koskaan". Tämän Timon filosofointia: "Matkakohteessa ei kaikki ole aivan samoin ja yhtä hyvin kuin kotimaassa, mutta siksihän matkalle lähdetäänkin että olisi toisenlaista välillä."
.
Vaivattoman lähellä Helsinkiä Pietari oli, bussimatkan päässä. Heti kotiin palattua olisi tehnyt mieli lähteä kesäsäillä uudelleenkin. Talvella näki kuitenkin maisemat toisin, ilman puiden lehtiä. Sittemmin matkailua on vaikeuttanut yhä nationalistisemmaksi käyneen Venäjän imperialistinen politiikka, sodankäynti Itä-Ukrainassa ja Krimin niemimaan laiton kaappaus.
.
Bussimatkani hotelleineen, 4 päivää ja 3 yötä, maksoi 115 euroa + ryhmäviisumi Venäjälle 25 euroa, yhteensä 140 euroa, tammikuussa 2003. Retkistä maksoin 25 euroa ja matkavakuutus Pohjolasta vei 11 euroa. Valuuttaa ostin 40 eurolla, josta kului 35 ja palautui 5 euroa. Kulut siis yhteensä 211 euroa eli noin 1270 entistä Suomen markkaa.
.
Vaihdoin valuutan Suomessa. Vertailin kurssit internetissä. Forex myisi yhdellä eurolla 28,49 ruplaa, Thomas Cook 27,23 ruplaa ja Tavex 29,8 ruplaa. Ostin Tavexista (osoite silloin Unioninkatu 28, Aleksin ja Espan välillä) 1190 ruplaa hintaan 39,95 euroa (säästö kilpailijoihin verrattuna 2-4 euroa).
.
Sain Tavexista seteleinä 2x500, 100, 50 ja 4x20 ruplaa (vertautuen eurorahoina karkeasti 2x20, 5, 2 ja 4x1 euroon). Yhden ruplan arvo oli suunnilleen 3,3 eurosenttiä (tai 20 Suomen penniä) ja euron arvo lähes 30 ruplaa (ja entisen Suomen markan arvo 5 ruplaa). Otin matkalle lisäksi 150 euroa.
.
***
Usein hyödyllinen varustelistaus...
Lämpimiä vaatteita pakkasen varalta.
Talvitakin povitasku: passi
Takintaskut, oikea: muistilehtiö, kynä, bussilippu, taskulamppu.
Vasen: kangaskassi, kamera (ajoittain)
Housuntaskut oikea: 50 euroa (3 kymppiä, 4 vitosta).
Vasen: avaimet, passikuva
Takataskut: kampa, nenäliinat
Kaulakukkaro: liput (3), 1190 ruplaa, 100 euroa (4x20, 2 kymppiä),
1.passikopio, vakuutuspaperi.
.
Reppu: sisätasku: 2.passikopio, vakuutusopas, päiväkirjavihko.
ulkotasku: suklaata, purukumia, muovipusseja.
ylätasku: matkaopas, sanakirja, aikataulu-esite, kartta.
sisällä: vaihtovaatteita, vesipullo 1,5 litraa, wc-paperia,
pesupussi: shampoo, partaterä, saippua, lanka ja neula,
muovipusseja, syötävää, herätyskello, sisäjalkineet.
.

520. Kävely Salo - Kuusjoki - Pertteli - Piihovi

Ajoin elokuussa Onnibussilla 1,5 tuntia Helsingistä Salon ABC-Piihovin liittymään (n:o 15), jonne saavuttiin klo 10:10. Piihovilta lähdin kävelemään ensin moottoritien yli etelään Salon suuntaan (eli poispäin Kuusjoelta ja Perttelistä), kunnes poikkesin pellolle "Hautausmaan" tielle, joka vei vanhalle Perttelin hiekkatielle, jota lähdin takaisinpäin pohjoiseen. Vanhaa pikkutietä varten oli oma kapea siltansa Turun moottoritien ylitse. Tiesin tämän kaiken jo, paitsi kartasta, myös runsaan vuoden takaiselta elokuvamatkalta Salon "Bio Jännään", jolloin katselin ympäristöä Kuusjoen reissukin mielessäni.
.
Vanha tie seuraili etäisesti Uskelanjokea. Pian moottoritien jälkeen tulin risteykseen, jossa oli jatkettava joko talon pihapiirin läpi tietä Perttelin suuntaan tai käännyttävä vasemmalle Veitakkalantielle. Valitsin kokeeksi jälkimmäisen, ja onnekkaasti oikein.
.
Hetken loivaan ylämäkeen noustuani saavuin etelästä valtatielle 52: Salo - Somero, jota seurasin pienen pätkän koilliseen, kunnes siltä erkani hiekkatie pohjoiseen Kuusjoen suuntaan. Tämän hiljaisen aution yksityistien varrella oli lato tai varasto, jonka ympärillä varoituskylttejä: "Oleskelu kielletty edesvastuun uhalla!"
.
Yksityistie päättyi parin kilometrin jälkeen päällystetylle autotielle 2407, jossa ohitseni kiiti toisinaan autojakin, mutta mahduin melko helposti kävelemään pientareen reunaa 7-8 kilometriä pohjoiseen. Tien varrella oli enimmäkseen peltoja, jonkin verran metsiä, ja melko usein talojen pihoja.
.
Matkan etenemistä on mukava seurata postilaatikoihin ym. merkityistä talojen numeroista. Yksi numeroväli on keskimäärin 10 metriä, kymmenväli 100 metriä ja sadan numeron ero 1 kilometri. Kuljettuani vaikkapa talolta 248 talolle 332 olen edennyt noin 800 metriä, ja aikaakin on kulunut 8-10 minuuttia elämästäni.
.
Saavuin bensiiniasemalle Mäenalantien ja Impolantien risteykseen, josta viitta osoittaa itään 2 km Kuusjoelle, kirkonkylään. Bensapumpuissa lukee "Friberg 24 Automat", en ole semmoisesta ennen kuullutkaan! Vieressä kyltti mainostaa: "Sedik Ravintola Kebab Pizzeria 2 km" (nuoli itään). Rakennusmiljöönä pari varastotilan näköistä puolitoistakerroksista puutaloa, vihreä ja keltainen, edessään pari autoa.
.
Jatkan matkaani 2,3 km itään, metsätaipaletta ja peltoja. Kuntakeskuksen lähestyessä tien reunalle ilmestyy kävelytie tai jalkakäytävä ja sen varrelle on aseteltu penkkikin, jolla istuskelee vanha pariskunta. Saavun puukirkolle, keltaiseksi maalatulle, aidatulle, puiden ja pihan ympäröimälle,
jonka valokuvaan ulkoa, kun sisälle en pääse.
.
Tien toisella puolella on sadan vuoden takainen tyylikäs keltainen kivitalo, jonka päätyyn on merkitty vuosiluku 1927. Seuraava rakennus kirkon vieressä on sekatyylinen harjakattoinen kaksikerroksinen "Kuusjoen palvelupiste", liekö entinen kunnatalo. Siellä majailee kirjasto, joka on auki vähän aikaa tiistaisin ja torstaisin, mutta nyt kesäaikaan pari viikkoa kokonaan suljettu. Ulkoseinällä käsin raapustettu teksti tiedottaa yksinkertaisesti: "Kuusjokipäivä 14.8." - Olen tullut 5 päivää myöhässä?
.
Mustapartainen kesäasuinen mies kävelee jalkakäytävää ja tulee kysymään, olenko nähnyt pientä koiraa? "En ole." Hän kysäisee myös: "Kävelitkö tänne Salosta!" "Joo, tai moottoritieltä... Harrastan kesäisin kävelyä kunnista toisiin." "Näin autosta..." Samassa kuuluu haukahdus ja mies lähtee etsimään koiraa.
.
Mitä muuta Kuusjoella? Nauhakylä yhden tien varrella? Kirkon lisäksi Apteekki ja Osuuspankki, ei nähtävästi ruokakauppaa tai kioskia. Osuuspankin viereen on rakennettu pienoinen vehreä puisto, jossa penkkejä, tuoleja, koristesilta kuivan ojapainauman yli, kahden penkin kiikku, istutuksia sekä terävän pyramidin muotoinen lasivitriini, joka sisältää ryhmän paikallisen taiteilijan luomia pöllöhahmoja.
.
Kävelen pääkatua vielä pienen matkan itään, mutta huomaan taajama-alueen loppuvan, joten koen turhaksi edetä sinnepäin. Lähden pitkää tietä etelään kohti Pertteliä, 6,2 km valtatielle 52, vailla mieleen jääviä kohokohtia. Metsää, puita ja pientaloja, tavallista suomalaista maisemaa.
.
Joudun myöhemmin kulkemaan viitisen kilometriä valtatien 52 pientareella, mikä ei miellytä vilkkaan autoliikenteen ja jopa 100 km:n tuntivauhdin takia, myös rekkojen ja kuorma-autojen sivuuttaessa minua. Henkilöautot tulevat usein viisi peräkkäin, sitten seuraa mukava tauko ennen uutta letkaa. Muutamat autot ohittelevat toisia. Olen ainoa ja viimeinen kävelijä, huomaan vuosi toisensa jälkeen.
.
Yllätyksekseni myös salolaisen Vainion Liikenteen linja-autoja kulkee ohi usein, jopa puolen tunnin välein suuntaansa. En ollut vaivautunut tutkimaan joukkoliikennettä Salosta Kuusjoelle. Olin tottunut harvemmin asutuilla alueilla siihen, ettei pikkukuntiin ole enää reittejä.
.
Tienviitta "Pertteli kk 2 km" houkuttelee vasemmalle etelään rauhalliselle, mutkittelevalle asvalttitielle, jonka varrella peltomaisemia. Taajaman keskeltä en malta olla poikkeamatta vielä vähän matkaa etelään Perttelin keskiaikaista kivikirkkoa katsomaan, vaikka olen sen jo 20 vuotta sitten kuvannut Compopuksen arkkitehtuuri-cd-romille. Kirkon portilla viettää kesäaikaa lapsipitoisia perheseurueita.
.
Tienviitta "Salo 11 km"... Onnekseni minun ei tarvitse Saloon asti kävellä, vaan 3-4 km lähemmäs moottoritieliittymän Piihovin ABC:lle vain. Ensin kylätietä pari kilometriä luoteeseen valtatielle 52 ja tämän pientaretta lounaaseen 5,5 km. Näiden teiden risteykseen on sijoitettu Perttelin K-kauppa.
.
Kartan mukaan voisin kävellä Perttelistä Piihoviin myös mutkittelevaa pikkutietä, mutta en löydä etsiskelemättä sen alkupäätä ja välillä tie näyttäisi ohenevan huolestuttavan hennoksi poluksi, enkä haluaisi riskeerata ehtimistä varaamaani Onnibussin iltavuoroon. Kyllästyin myös aamulla tekemääni kiemuraan Salon suuntaan "Hautausmaan" tielle, enkä haluaisi toistaa sitä.
.
Niinpä suora, selkeä ja lyhyempi valtatie oli valintani. Piihovin ABC väikkyi mielessäni jo haaveiden keitaana ja ehdinkin sinne lepäämään hyvissä ajoin ennen Onnibussin saapumista Turun suunnasta.
Päiväkävelyä oli kertynyt runsaat 30 kilometriä.

519. Onnibus 9 eurolla Ylistaroon

"Tavastehus - Hämeenlinna!" Kello 8:40. Lauantaina 17.9.2016 Helsingistä Tampereelle ajanut bussinkuljettaja luki kuulutukset ensiksi ruotsiksi. Hämeenlinna oli uusi Onnibussille sallittu pysäkki, joten enää ei kiidettykään hiljentämättä moottoritien tunnelissa Goodmanin kauppakeskuksen alitse, vaan noustiin itään Kaivokadulle pysähtymään.
.
"Irwinin" fasadissa luki yhä isosti konkurssitavaratalon nimi "Anttila". Vexin nimen oli aikoinaan varannut Espooseen K-kauppias Veikko Still, jonka uraa oma poika vielä jatkoi Leppävaaran Sellon City-Marketin kauppiaana isänsä kuolemaan saakka. Helsingin Sörnäisten Kalasatamaan nousee liikekeskus Redi, miksei "Fredi", entisen ylipormestarin puolison mukaan, läheistä Kolmatta Linjaa muistellen?
.
"Tietokoneeni mukaan Hämeenlinnassa pitäisi jäädä kyydistä kaksi matkustajaa, mutta on jäänyt vasta yksi! Ei kai vain ole käynyt niin, että joku nyt nukkuu?" Odotusta, turhaan. Sitten hitaasti liikkeelle. - Ettei vain joku ollut ostanut halvimman lipun lähimmälle pysäkille, aikoen jatkaa jäniksenä vaikka Vaasaan asti, luottaen ettei kuljettaja huomaa tai muista, saati tarkasta uudelleen matkalippujen koodeja - eipä ainakaan tällä kertaa.
.
Tampereen Hervanta klo 9:35. Vaihtuva kuski kiertää yläkerran läpi tarkastaen että pakolliset turvavyöt ovat kiinni! Muutama saa muistutuksen. Uusi kuljettaja Vaasaan kuuluttaa nimekseen Jouni, vaasalainen.
.
Tampereen Kaleva klo 9:45-55. Pysäkki on mustanaan ihmisiä! Ilokseni he odottavatkin vasta klo 10:n vuoroa Helsinkiin. - Kaikki Onnibussit pysähtyvät Kalevassa samalle jalkakäytäväsuoralle. Meidänkin automme kiertää lähtiessään silmukan umpeen Prisman tavaratalon ympäri päästäkseen takaisin Hervannan valtaväylälle ja sitä myöten Paasikiven tielle Näsijärven rantaan.
.
On mukava katsoa Tamperetta joskus pohjoisestakin: Milavida eli entinen Näsinlinna ja puistonsa patsaineen. Pispalan pohjoisrinteen talopalapelin olisin toivonut ehtiväni valokuvata. Punainen Haulitorni. Pispanranta - no siitä viis. Lielahteen nouseva suuri kerrostaloalue ja tietöitä.
.
Hämeenkyrö - Ikaalinen - Parkano - Jalasjärvi. "Jalastuulessa pysähdytään 10 minuuttia, ehtii vaikka kahville. Tai voi tilata netissä etukäteen valmiiksi nimelleen Hesburgerin. - - - Nyt löysin Hesburgerin puhelinnumeronkin: xxx". (Sielläkö oppaalla serkku?) Tuolla Jalasjärven Nesteasemalla, heti käännyttyämme 19-tielle Seinäjoen (33 km) suuntaan, on myös Kotipizza. Useimmat matkustajat, minäkin, vähintään jaloittelevat ulkona, ja vihreätukkainen peikkotyttö polttaa savukkeen, klo 12.
.
Seinäjoella mutkitellaan Törnävän läpi, liikenneympyröissäkin. Kartanomuseota länsipuolella ja ulkoilmamuseon rakennuksia itäpuolella on mukava katsella. Runsas vuosi sitten ohitin ne yön pimeydessä. Kyltit viittovat Kasperiin. Hetken pysähdys juna-aseman Matkakeskuksen laiturissa.
.
Seuraavaksi vuorossa matkani pää: Ylistaro klo 12:50... Täytyypä kurkotella joko näkyisi. Autotie ja rautatie pitkään rinnakkain. Tienviitta Ylistaron juna-asemalle. Linja-auto ajaa St1-bensiiniaseman pihaan 12:55.
.
Parin minuutin pysähdys, jonka aikana ehdin jo kävellä pihan läpi seuraavalle pikkutielle ja 150 metriä pohjoiseen. Asulanko liikealue? Paloasema ja tehdas. Kohta tulen T-risteykseen, josta jo näkyykin S-Market, seuraava bensiiniasema sekä liikenneympyrä, jonka keskellä kukat kuihtuvat syyskuulla.
.
Alkaa "ympäristöpainotteinen taajamatie" Kaukolanraitti, joka on vuonna 1996 saanut "Tie paikallaan" -palkinnon! Mutkittelee leppoisasti. Vanha silta yli kuivuneen jokipahasen ja uudempi kävelysilta rinnallaan. Rakennusmiljöö keskinkertainen, ei tee vaikutusta.
.
Kaukolanraitti 5: entinen kunnantalo (Ylistaro on liitetty Seinäjokeen). Valkoinen U-mallinen rakennuslaatikko sisältää kunnanvirastoja. Sadekatoskäytävä pihalla vie kirjaston ovelle U:n pohjukkaan. Aukioloaikoja 12-19, pe 10-17, lauantaina kiinni. Kirjasto on muuttanut taloon kesäkuussa. Naapuritalossa ravintola Taro.
.
Seuraavaksi raitilla Apteekki, Siwa-marketti ja etupihalla kauppatori, jossa lauantaina kaksi myyntipaikkaa: vihannespakettiauto sekä henkilöauto, jonka takaluukun edessä myyntipöytä ympärillään 3 miestä. En etäältä havaitse myyntiartikkelia.
.
Raitilta lähtee sivuille pitkiäkin teitä itään ja lyhyitä kujia länteen, jossa vastaan tulee äkkiä esteeksi Kyrönjoen ranta. Kaukolanraitti 24:ssä on linja-autoasema eli Matkahuollon asiamiespiste. Takapihalla seisoo kaksi Härmän Liikenteen pikkubussia (n. 13-17-paikkaisia), ovissaan nimet Talonpoika ja Apupoika, toinen liikennemerkittynä koulukyydityksiin. "Härmän Liikenne" lukee kyljissä, joiden värikkäissä pilapiirroskuvissa poseeraa komia pohjalainen isäntämies, auton perässä pohjalaisneitoineenkin.
.
"Härmän Liikenne" on Helsingissäkin päivittäinen tuttu Iskelmäkanavalta (kaapeli-TV:n kanava 17), jossa ohjelmaa ahertavat Harju ja Pöntinen niin klo 1, klo 2, klo 3, kuin yhä vielä klo 21, 22 ja 23, elikkä työtä vuorotta 24/7. Arja Korisevien ja Kari Tapioiden laulujen kuvitukseksi tulee yhtenään Härmäläisten bussi- ja autopesulayhtiöiden mainos kenoasentoisine puukkojunkkareineen.
.
"Halpa-Aitta" suurine ruskeine puurakennuksineen sekä Ylistaron Kipa, täyden palvelun kirjakauppa, rapistuvassa rumanharmaassa kivitalossa, molemmat kaksikerroksisia, tulevat vastaan raitilla myös. Ja fysioterapeuttiyrittäjä, jolta rollaattorimummo käy kysymässä hukkaamaansa tavaraa, joka löytyy.
.
Kirjakaupalla on huonot näyteikkunat, mutta uusi Harry Potter kuitenkin houkuttimena. Tai olisiko suurin houkutin Alkon noutopiste. Kahtena arkipäivänä viimeistään ennen klo 14 jätetyt juomatilaukset voi noutaa samana päivänä klo 17 jälkeen.
.
Tien toiselta puolelta lähtee itään "Puhelinkuja" - jostakin mieleeni jäänyt kadunnimi? Takana on valtava kännykkämasto. Ai niin, Ylistaron elokuvateatterin osoite! "Matin-Tupa" lukee ruskeassa puutalossa, jonka yksi nurkka on valkoista kivitaloa, helposti syttyvien filmikelojenko tähden?
.
Leffat esitellään ilmoitustaulussa. Joka päivä vähintään kaksi näytöstä, mutta tänään lauantaina viisi, neljästä eri filmistä. Ensiksi klo 14 ja 15:30 seikkailee kauhistuttava Rölli-peikko (Allu Tuppurainen), jota ehtisin katsomaan, jos uskaltaisin... Klo 17, 19 ja 21 näytetään kolme eri elokuvaa aikuisille..
.
Teatteritalosta on useita poistumisteitä, valkokankaan molemmilta ääriltä länteen ja itään sekä koneenkäyttäjälle eteläpäädyssä kiviseinästä. Sisäänkäynti on talolaatikkoa pienemmästä eteishallisiivestä. Sivuovien ulkopuolella voi kuunnella sisältä kantautuvia vuorosanoja ja musiikkia, kuten olen lokakuussa 2003 kuunnellut Keith Emersonin (ELP) Nice-yhtyeen konserttia Cambridgen entisen jyvävaraston konserttisalin sivuoven takana, paikallisen Beatles-moppitukkaisen opiskelijan hämmästykseksi.
.
Bussipysäkeistä parilla on sadekatokset. Seinille kiinnitetyt julisteet mainostavat konsertteja sekä paidatonta nyrkkeilyottelua. Juuri tänään, lauantaina 17.9.2016, Seinäjoella ottelee 35-vuotias Juho Haapoja Kauhavalta unkarilaista Tamas Lodia vastaan, ja voittaa.
.
Kaukolanraittia eteenpäin: vasemmalla tulee vastaan Koskenrannan yläaste ja lukio, aivan Kyrönjoen Kirkonkosken partaalla. Kirkonsillan pielessä itäpuolella on historiallinen Kriikun mylly. Kosken kivillä seisoskelee yksi kalastaja. Sillan pohjoispuolella kohoaa keinotekoisella kummulla, jonka autotie kiertää, vanha sankarihautausmaa, jossa on laaja sodissa 1918 ja 1939-45 kaatuneiden alue muistomerkkeineen, jotka ovat Eljas Ilkan ja Kalervo Kallion suunnittelemat, sekä myös Isonkyrön Napuen taistelussa 19.2.1714 kaatuneiden muistomerkki ja joitakin yksittäisiä vanhoja hautoja.
.
Lähden autotonta puukujaa, Sankaritietä, länteen kohti Ylistaron 'Komiaa Kirkkoa', jonka torni on jo aiemminkin paikoin tullut näkyviin matalampien esteiden yläpuolelle kohoavana, vaikuttaen olevan aivan lähellä. Oikealla pohjoispuolella on Kirja-Matin koulu ja sen edessä ylistarolaisen kirjankeräilijän Matti Pohdon (7.3.1817-30.7.1857) muistomerkki, 40-vuotiaana kohdatun murhakuoleman satavuotispäivältä. "Minkä Turun palo tuhosi kirjallisuutta, sen Matti Pohto keräten pelasti". Pohto lahjoitti Helsingin yliopistolle noin 5000 niteen kokoelman.
.
Kirkon suunnalta tuntuu kuuluvan pätkittäin kaiuttimen kuulutusääniä. Olisiko yleisötapahtuma? Myöhemmin selviää, että selostukset kantautuvat peltolakeuden yli kilometrin tai parin päästä luoteesta Mäki-Pohdon raviradalta, Tuulivuorentien varrelta.
.
Intendentti Ernst Lohrmannin piirtämä ja Jaakko Kuorikosken rakentama mahtava kivikirkko on toisella puolen valtatien 16, jolla kielletään kävelemästä, mutta jota kummallakin sivulla seurailee erillinen kävelytie, joita yhdistää kävelytunneli. Lähempää katsoen kirkko kohoaa aina vain isompana, ollen tosiaan Suomen suurimpia. Lehtereitäkin on kahdessa tasossa ja 2500 penkinpainajaa mahtuu sisään. En pääse mittaamaan, koska ovet on lukittu. Läheisestä seurakuntatalosta tulee mustiin pukeutunutta hautajaisväkeä, mutta pikkulapsensa villiintyvät pihalle päästyään. "Ei saa kiivetä auton päälle!"
.
Seurailen kävelytien myötä valtatietä 16 etelään. Lännessä mustaksi möyrittyä peltolakeutta, jonka ylitse kirkko näyttää entistäkin mahtavammalta. Idässä Kyrönjoki levenee Kirkonlahdeksi. Tulen valtatien Kyrönjoen sillalle, mutta lähden ensin joen pohjoisrannan maantietä kohti länttä. Sillan pielessä on yleinen rantalaituri, hatarat puuportaat rinnettä alas, istumapenkkejä ja picnic-pöytiä. Kyrönjoen rannassa asutusta pihoineen. Tien toisella puolella on verkkoaidattu monirakennuksinen puutuotetehdas. Kyllästyn maantiehen, joka muuttuisi kauniiksi museotieksi kilometrien päässä, ja palaan Kyrönjoen sillalle.
.
Lännenpuoleinen kävelytie erkanee sillan jälkeen valtatien 16 vierestä puukujaksi ja kaartaa oikealle myötäilemään jokea, kunnes yhtyy joen etelärannan paikallistiehen, jonka erottaa vedestä vain kapea rantaniitty. Otan valokuvan peilityynestä vedestä, vielä vihreästä kasvillisuudesta ja pilvettömästä sinitaivaasta symboloimaan yhtä viimeisistä kesäpäivistä syyskuussa 2016. Pärinäpojat pöristelevät mopoilla vanhojen pohjalaisten puutalojen A, B, C yhteispihaan. Kävelen itään risteykseen, jossa valtatie 16 Lapualta yhdistyy valtatiehen 18 - Seinäjoelta Vaasaan.
.
Tiellä 18 on leveä piennar kävellä St1-huoltoasemalle. Etsiskelen lounaispuolelta "pikavuoropysäkkiä" Seinäjoen suuntaan ja sellainen leventymä löytyy lähempää risteystä kuin bensiiniasemaa. Sininen bussikyltti ilman pikavuoromerkintää, mutta tolpassa todisteena kaksi punaista Onnibus-tarraa!
.
Koska aikaa vielä riittää, kävelen toiseen kertaan huoltoasemalta paloaseman ohi T-risteykseen ja liikenneympyrään ja Kaukolanraitille, aina kirjakaupalle ja Matin-Tuvalle asti, kuuntelemaan elokuvaa ja valokuvaamaan linja-autoasemaa. Palatessa tulee hiukan kiire, mutta onhan reitti jo tuttu kahdeltakin kerralta, suoraan samaa tietä takaisin vain, ohi S-Marketin ja ohi Asulan tienviitan.
.
Matka alkoi tuntua oudon pitkältä ja olinko tullessa huomannut koillisenpuoleista rivitaloa? Sitten oli alkamassa asumaton niitty- ja metsätaival, jota en mitenkään muistanut? Minuutit jo tiukilla, kiireesti nyt eteenpäin! Vaiko äkkiä heti takaisinpäin? Juoksentelen edestakaisin kumpaankin suuntaan, kunnes palaan Asulan tienviitalle ja käännyn siitä paloasemalle ja huoltoasemalle.
.
Juoksen pysäkille 16:38, taulutettu bussiaika 16:40 ja jo näenkin maiseman ruskean-vihreästä lakeudesta erottuvan punaisen kaksikerroksisen bussin lähestyvän lännestä risteystä, josta kääntyy luokseni kaakkoon ja pysähtyy 16:42. Kuljettajana jälleen, kuten 4 tuntia sitten, Jouni, vaasalainen, Tampereelle asti.
.
Paluumatkalla Seinäjoella 10 minuutin tauko. "Laittakaa turvavyöt kiinni, taikka minä tulen laittamaan!" Hämeenlinnassa pysäkki Helsingin suuntaan on Eureninkadulla, Goodmanin liikekeskuksen lounaiskulmassa, josta vain yksi uusi matkustaja. Lauantai-ilta ei vaikuta matkustussesongilta.