maanantai 20. heinäkuuta 2015
508. Elokuvateatterini 11-20 (Espoo 2, Hki 8)
Olen käynyt elokuvissa yli 567 kertaa, mutta monessako leffateatterissa ja mitä muistan teattereista?
.
Jatkan aiempia kirjoituksia Kuntabongari 499. ja 507.
joissa kuvailin jo 10 käymääni leffateatteria:
.
1) Kino Haaga eli Arita, Huovitie 3, Linnaleirin aukio
2) Merano, Laivurinrinne 1, Viiskulma
3) Sininen Kuu, Mannerheimintie 118, Tullinpuomi
.
4) Bio-Bio, Mannerheimintie 5 (Heikinkatu 9 vuoteen 1942)
5) Gloria, Pieni Roobertinkatu 12-14, Kaartinkaupunki
6) Pirtti, Hämeentie 27, Kallion maineikkaassa Kurvissa
7) Corona, Mannerheimintie 60, Töölön Messuhallia vastap.
8) Astra, Tunturikatu 16, Etu-Töölö
9) Cinema, Museokatu 44, Etu-Töölö
10) Bristol 2, Mikonkatu 8, Aikatalo, Kluuvi
.
***
.
11) AD-KINO, ent. Kultainen Lyhty, Lauttasaarentie 10
.
Kultainen Lyhty n. 1943-1970, AD-Kino 1971-18.5.1981,
sittemmin Jehovan Todistajien Valtakunnansali.
.
Huomasin Kultaisen Lyhdyn kyltin toisinaan P. Tyllilän linja-autojen ikkunoista ajaessani Lauttasaaren kautta Espoon Iivisniemen ja Helsingin Kampin väliä. Nimi tuntui vanhanaikaisen hassulta, mieleeni tulivat '1001 Yön' taikalamput. Elokuvateatterin kyltin alla laskeutuivat portaat kadun jalkakäytävältä syvälle alas kellariovelle. Sijainti oli Lauttasaarentien jyrkässä mäessä, eteläpuolella, asuinkerrostalon julkisivulla.
.
Teatteri oli jo muuttanut nimensä AD-Kinoksi (kaipa Adamsin elokuvasuvun mukaan), kun elokuussa 13.8.1979 poikkesin sinne illalla katsomaan kesäuusintana näytetyn filmin: "En luvannut sinulle ruusutarhaa" (I Never Promised You A Rosegarden, 1977), jonka pääosissa Kathleen Quinlan 16-vuotiaana tyttönä, joka kamppaili skitsofrenian ja syövän kanssa. Hänen lääkärinään oli Bibi Andersson. "Naispuolinen versio Käenpesästä". Naispotilaissa oli mm. Orleansin neitsyt. Ohjaaja Anthony Page.
.
Kirjoitin päiväkirjaan: "Elokuvalla ei ollut visuaalisia ansioita, pelkkä tarina, hm. Teatterissa oli kylmä kuin helvetin kellarissa. Istuin viidennessä rivissä, etummaisimpana katsojista. Takana näkyi horisontissa muitakin ihmisiä, pari tyttöä kaksi riviä taempana jne. Sali oli iso! Ajoin Lauttasaareen Helsingistä Tyllilän bussilla, 2 mk 20 penniä, kun HKL olisi ottanut 3 markkaa." Elokuvalippu maksoi 12,50 markkaa.
.
En tuolloin vielä ymmärtänyt, että Lauttasaareen on kävelymatka Helsingin keskustasta. En käynyt Lauttasaaren ainoassa elokuvateatterissa toista kertaa.
.
***
.
Seuraavat 5 filmiä katsoinkin taas Tunturikadun Astrassa: "Stroszek - Bruno S:n tarina" (Werner Herzog, Länsi-Saksa 1977); "Joonas täyttää 25 vuonna 2000" (Alain Tanner, Sveitsi 1976); "Avaruusseikkailu 2001" (Kubrick, Britannia 1968); "Paholainen luultavasti" (Robert Bresson, Ranska 1977); "Ammatti: Reportteri" (Antonioni, Italia 1975), yhteensä jo 7 kertaa Astrassa, melkein puolet aikuisuuden elokuvakäynneistä siihen asti. Astrassa 6 kerhoesitystä ja lisäksi 1 maksullinen (Bresson, jonka lipusta maksoin 13,50 markkaa.)
.
***
.
12) KINO KOSMOS 1, Annankatu 4 (Hotelli Presidentti)
.
Rakennettu 1980, arkkitehdit Kontio, Räike, Kilpiä
Kaksi salia, Kosmos 1-2, 16.5.1980-1988 ja sitten
President 1-2 1989-98, myöhemmin ravintolatiloina.
Hotellin kellarissa, sali 1 oli myös kongressikäytössä.
Synkän hotellin sisäpihalla oli kulmassa 2 lasiovea,
filmien mainosvitriinejä oli kulman molemmin puolin.
Iso sali 16x23 paikkaa, sivukäytävät, n. 370 paikkaa?
(Pikkusalissa 7 riviä x 9 p. yht. 63 p, vain vasen käytävä.)
Avara aula, isossa salissa avara tuolimeri...
.
Joulukuussa 13.12.1980 menin uuteen neuvostoliittolaiseen teatteriin katsomaan venäläistä elokuvasovitusta yhdestä mieliromaanistani, Ivan Gontsharovin 'Oblomovista'. Ohjaaja Nikita Mihalkov. Elokuvalippu maksoi 18 markkaa (3-4 euroa?)
.
Tunsin kirjan ja kommentoin tuoreeltaan: "Jotenkin filmi latisti tarinaa. Oblomovin ja Andrein vastakkaisuutta ei kärjistetty. Oblomovia ryöstäneet roistot oli unohdettu. Oblomovin ja Olgan rakkautta ja sen loppua, lopun syytä, ei kristalloitu. Kaunista "Siperiaa" näytettiin kyllä, mutta sisäkuvat olivat jotenkin epäaidon hienoja. Yleisö nauroi, enkä pitkästynyt, mutta vaikeata on kuvata kirja oikein. Vasemmisto-yleisöä oli aika paljon. Istuin 6. rivillä aika keskellä, yksinäinen tyttö ja naposteltavan käryinen pariskunta sivuilla."
.
***
.
13) BIO FORMIA, Kaisaniemenkatu 2b
.
Talo on rakennettu 1938, arkkitehti Niilo Kokko
Suomen suurin elokuvateatteri, 970-paikkainen!
.
Nimi Metropol 24.9.1939-60, Boston 29.4.1960-29.9.1977,
Bio Formia 1977-83, Formia 1-4 30.9.1983-31.12.1997.
Nimi mainosti Form-tupakkaa, aiemmin "Yes Sir, Boston!"
.
Funkis-tyyliä, kiiltäviä maalipintoja ja kromattua terästä.
Oikein monta ulkolasiovea rivissä, neljä ja viisi lisää.
.
Formia 1: 476 paikkaa, 2 salia parvekkeella, yhteensä 716 p.
Tilalle rakennettiin vuonna 1998 "KINOPALATSI", 10 salia!
Parvekkeelle sijoitettiin Kinopalatsi 2.
Aula on edelleen alkuperäisen Metropol-teatterin ajalta.
.
Liityin tammikuussa 1981 Elokuvakerho Clickiin, tarjolla oli 13 esitystä Formiassa 40 markalla. Jäseniä oli vajaat 500 ja Formiassa tilaa vaikka kuinka paljon! Ensimmäiseksi katsoin 28.1.1981 "Fellinin Satyriconin" (Italia 1969).
.
Päiväkirjasta: "Sekava filmi, pari poikaa riiteli homorakastetustaan ja seikkailivat sitten siellä-täällä. Trimalkion piti orgiat jne. Ikävystyneiden oikkuja ja piloja, raakuutta ja mauttomuutta. Viehättävä itämainen orjatar löytyi talosta, jonka isäntäväki tappoi itsensä. Kaunis albino-nainen ryöstettiin ennustaja-vanhukselta, vitivalkoinen tyttö kuoli veden puutteeseen erämaassa. Rooman rappion kuvaus. Jonkun katsojan hajuvesi antoi oman imelän sävynsä mässäilyn ja hekumoinnin lisukkeeksi. 2 tuntia 10 minuuttia."
.
***
.
Sitten katsoinkin kerhoesityksiä vuoroin Astrassa: "Ihana elämä" (Fellini, Italia 1960), "Tristana" (Bunuel, Espanja 1971), "Vain unelmilla on siivet" (Rafelson, USA 1972) ja vuoroin Bio Formiassa: "Köyhän pikajuna" (Kurosawa, Japani 1970), "Rakastajatar" (Becker, Ranska 1952), Marx-veljesten "Ilta oopperassa" (Wood, USA 1935).
.
***
.
14) KINO KOSMOS 2, Annankatu 4 (Hotelli Presidentti)
.
Rakennettu 1980, arkkitehdit Kontio, Räike, Kilpiä
Kosmos 1-2, 16.5.1980-1988, President 1-2 1989-98
Pikkusalissa 2 oli 63 paikkaa, 7 riviä x 9 istuinta, vasen käytävä.
.
Palasin Kosmokseen I pääsiäispäivänä 19.4.1981, nyt pikkusaliin 2. Maksoin lipusta 19,50 markkaa, yhä kalliimpaa, 4 kuukautta aiemmin isoon saliin 18 markkaa. Elokuva oli Akira Kurosawan 'Dersu Uzala' (Neuvostoliitto 1975), pituus 2 tuntia 20 minuuttia.
.
Venäläinen kapteeni tutustui vuosina 1901 ja 1907-08 tutkimusmatkoillaan siperialaiseen alkuasukkaaseen, metsästäjään. "Upeat kuvat taigalta, metsää, metsää, auringonlaskun värejä, lumesta esiin työntyvää vehreyttä, jäätä, vuolaita virtoja, metsäisiä kukkuloita. Katsojia oli alle 20, mutta maailman hitaimmin poistuvia, kaikki kyrilliset tekstit piti tavata loppuun asti!"
.
***
.
Astraan takaisin: "Mustaa ja valkoista väreissä" (Annaud, Ranska 1976). Ja Bio Formiaan taas: "Elisa - elämäni" (Saura, Espanja 1977), "Kaukainen jyrinä" (Ray, Intia 1973), "Syysmaraton" (Danelija, Neuvostoliitto 1979), "Maria Braunin avioliitto" (Fassbinder, Saksa 1978), "Intohimon valtakunta" (Oshima, Japani 1978), "Messidor" (Tanner, Sveitsi 1978), "Kristus pysähtyi Eboliin" (Rosi, Italia 1978), "Buffalo-Bill ja intiaanit" (Altman, USA 1976) "Taivas ja helvetti" (Kurosawa, Japani 1963), "Shakinpelaajat" (Ray, Intia 1977), (uusi jäsenmaksu nousee 50 markkaan:) "Syke ei sammu" (Fosse, USA 1979), "Mansikkapaikka" (Bergman, Ruotsi 1957), "Nosferatu" (Herzog, Saksa 1978), "Amerikan setä" (Resnais, Ranska 1980), "Kwaidan" (Kobayashi, Japani 1964), "Kätketty linnake" (Kurosawa, Japani 1958), "Seremonia" (Oshima, Japani 1971)...
.
***
.
15) KINO RITZ, Eteläinen Hesperiankatu 22
Funkis-rakennus 1938, rakennusmestari Jalmari Peltonen
Ravintola 'Elite' ja rakennuttaja Lauri Reitzin kotimuseo.
Ritz toimi 47 vuotta, 21.8.1938-22.5.1986.
Ulko-oven yllä oli lasiruutukatos 3x5 ruutua.
Leveät portaat alas, kääntyivät 90 astetta oikealle,
kassa oikealla. Avara lämpiö, jossa peilikatto.
Teatterisalin sijainti pihan alla.
Avarassa salissa n. 18 riviä x 19 paikkaa, sivukäytävät.
.
***
.
Katsoin Ritzissä 3.2.1983 Marco Ferrerin elokuvan "Alaston serkku" (Ciao marchio, Italia 1978). Taisi olla ensimmäinen, jossa pääosassa näin Gerard Depardieun. 1 tunti 50 minuuttia.
.
Elokuvakerho Tikelo siirtyi nyt Astrasta lähimpään naapuriin, Ritziin. (Astra suljettiin runsaan vuoden päästä, Ritz runsaan kolmen vuoden päästä.) Sisälle Ritziin päästiinkin vasta 10 minuuttia ennen alkamisaikaa, kun SF:n autosta tullut mies avasi oven. Istuin 10. riville. 7 riviä edessä oli tyhjiä, paikkoja n. 20 vierekkäin. Edessäni söpöjä ja kauniita, takanani istui joku ihme hölisijä.
.
***
.
16) DIANA, Yrjönkatu 10, Diana-puisto (Tellervo-patsas)
.
Talo rakennettu 1909, arkkitehti John Settergren
Nimi aiemmin Lyyra 1910-15, Edison 1915-75
Diana 7.11.1975-2005, Lasten Cinema 2006-2011.
Sittemmin Valokuvagalleria Hippolyte.
Omistajia Aito Mäkinen ja Virke Lehtinen 1975-1989,
sitten Finnkino 1989-2000 ja Kamras 2000-2005.
.
Kadulta porttikäytävä sisäpihalle, josta ovi sisään.
Noin 200 paikkaa, n. 20 riviä x 10 istuinta,
kapea käytävä vasemmalla, ovi sille takaa, ahdas.
.
***
.
Elokuvakerho Tikelo järjesti 21.4.1983 esityksensä Dianassa. Filmi oli "Aguirre - jumalan viha" (Werner Herzog, Saksa 1979), pääosassa Bruno Kinski. Pizarron sotilaat kulkevat Andien vihreitä rinteitä pitkin, vaikuttavaa maisema- tai luontokuvaa! Virran pyörteitä. Intiaanit myrkkynuolineen. Neekeri ajetaan alastomana esiin pelottamaan intiaaneja! Marakattilaumoja. Laiskiaisia. 1 h 40 min.
.
Dianassa esitettiin seuraavakin Tikelon mainio elokuva: "Auringonpimennys" (Tavernier, Ranska 1979), jossa Philippe Noiret oli laiska poliisi Länsi-Afrikassa Senegalissa 1930-luvulla. Kyynistä komediaa. Afrikkaa. Mukana Isabelle Huppert.
***
Syksyllä Tikelo palasi taas Ritziin: "Rooma - avoin kaupunki" (Rossellini, Italia 1945); "Bilbao - unelma ilman siipiä" (Bigas Luna, Espanja 1978).
.
***
.
17) KINO TUOMARILA, Tuomarilan VPK, Palotie 31, ESPOO
.
Teatteri toimi vuoteen 2011 ison puutalon II kerroksessa, VPK:n juhlasalissa.
.
Lähdin marraskuussa 19.11.1983 Espoon elokuvakerhon esitykseen. Ajoin bussilla 42 Espoon keskukseen ja kävelin sieltä Tuomarilaan. Olin perillä 15:55. Rinnetalo, jonka pihalta mentiin sisään. Maksoin 30 markkaa ja sain jäsenkortin numero 52. Katsojia oli paikalla noin 25.
Istuin riville 5, lähemmäs kangasta kuin kukaan muu. Elokuva alkoi kello 16 ja kesti 19:ään! Tuli vähän kylmä. Ulkona tuiskutti marraskuun lopulla jo lunta!
.
Elokuvana oli eksoottinen "Kultainen hämähäkki" (A Touch of Zen), King Hu, Taiwan 1969. Elokuva vain jatkui ja jatkui, vaikka sen oli odottanut jo loppuvan, 2 tuntia 55 minuuttia!
Ming-dynastian loppuaikoja 1600-luvulta. Munkkeja. Kaunis ja eksoottinen filmi! Elämys!
.
***
.
18) SAVOY, Kasarmikatu 46-48
.
Rakennus vuodelta 1937, arkkitehdit Valter ja Bertel Jung
Savoy 1937-84, Savoy 1-6 1984-86,
välillä Cinerama-Savoy 1964-70, nykyisin vierailuteatteri
.
Savoy Kino -ovikatos, elokuvan nimen mainos-reunatekstit näkyvät kolmeen suuntaan, kolmella rivillä, kolmella kielellä. Sisäänkäyntinä 5 lasiovea vierekkäin, takana saman levyinen pitkä aula, jossa vasemmalla pehmeä odottajien penkki, oikealla lippuluukut 1+3, peremmällä portaat (joissa keskikäsipuu) ja 9 porrasta. Parvella on jopa 6 riviä + hevosenkengän muodossa aition jatketta 2+2 riviä, kullakin 2 paikkaa. Erityisesti istuinosiltaan muhkeahkot taittuvat tuolit.
.
Liityin 60 markalla elokuvakerho 'Leffaan' tammikuussa 31.1.1984. Kiiruhdin Savoy'hin vasta 10 minuuttia ennen esitystä. Lipputiskillä oli vain vähän jonoa, mutta kun siirryin saliin, oli paikkoja jäljellä vain ensimmäisillä riveillä. Täyttä! Pääsin riville 5. Valkokangas oli kovin ylhäällä eikä tuoleissa ollut päätukia. Aluksi minua ärsytti paikkani alkurivillä. Tervetuliaispuhe, oli kevättalven ensimmäinen esitys, taputuksia.
.
Elokuva oli "S.O.B. - sekoilijan otollinen bisnes" (Blake Edwards, USA 1981). 2 tuntia. Pääosissa Julie Andrews, TV-sarjan 'Soup' päähenkilönä tunnettu "Burt" Mulligan sekä TV-sarjan 'Dallas' päähenkilönä "JR" tutuksi tullut Larry Hagman. Kun Hagman tuli avautuvan oven takaa ensimmäisen kerran esiin, yleisö puhkesi spontaaniin raikuvaan nauruun! Sehän oli JR!
.
Seuraava 'Leffa' Savoyssa piirroselokuva "Heavy Metal" (Potterton, USA 1981); Tikelon filmi Ritzissä "Amerikkalainen ystävä" (Wenders, Saksa 1977); Leffa Savoyssa "Hurrikaani" (Taylor, USA 1980); "Kylmät alkupalat" (Blier, Ranska 1979); "Silminnäkijä" (Yates, USA 1981); "Blondini Gang" (Murphy, Uusi Seelanti 1980); "Tohtori Outolempi" (Kubrick 1963); Tikelo Ritzissä "Pelastukoon ken voi" (Godard, Ranska 1979).
.
***
.
19) KINO TAPIOLA, Mäntyviita 2, ESPOO
.
Vuodesta 1955, yksikerroksisen liikerakennuksen päässä.
Paikkoja 194, noin 10 riviä kertaa 20 istuinta.
Harvat penkkivälit ja valkokankaan edessä tilaa.
.
Espoon Elokuvakerhon kortin ostin 35 markalla lokakuussa 13.10.1984. Jopa 8 esitystä. Tullessani teatterin aulassa oli 10-15 tyttöä ja salissa istui lopulta n. 40 katsojaa. Minä istuin riville 5. Filmi oli Margretha von Trottan "Sisarukset", Länsi-Saksa 1981. Pappis-perheen tytöstä terroristiksi.
.
Seuraava filmi Tapiolassa Ken Russellin "Muutostiloja" (1980); Tikelon Ritzissä Polanskin "Inho" (1965); "Mikey ja Nicky" (Peter Falk ja John Cassavetes, 1976); Tapiolassa "Montenegro, helmiä ja herjoja" (Makavejev, 1981); sitten "Viime vuonna Marienbadissa" (Resnais 1961); "Frankenstein Jr." (Brooks 1974).
.
***
.
20) ORION, Elokuva-arkisto, Eerikinkatu 15, Kamppi
.
Rakennus 1927, arkkitehti Martti Välikangas
Art deco -tyylinen teatteri, jossa 216 istumapaikkaa.
Toiminut monella nimellä: Bio Athena 1928-29,
Ritz 1929-30, Ateena 1931-34, Athena 1934-61,
Athena-Studio 1961-64, Athena 1964,
Orion 22.5.1964- (omistajana WSOY:kin).
Suomen Elokuva-Arkistolle (SEA eli Kavi) 1984.
.
Orionin aulaan on luotu valeperspektiivi: parvelle nousevan portaikon katto madaltuu, jolloin tila näyttää todellista isommalta. Permannolla on sivukäytävät ja 9-10 riviä kertaa 16-18 paikkaa.
.
Kun Elokuva-arkisto oli hankkinut oman hienon teatterinsa Orionin, Joukolan vuokraamisen sijaan, ostin viimein heinäkuussa, keskiviikkona 10.7.1985 ensimmäisen kantakorttini 30 markalla ja 10 markan lipun elokuvaan "Rat-Trap" (Adoor Gopalakrishnan, Kerala, Intia 1981).
.
Kantakortit myytiin idästä ja liput lännestä, oli kaksi myyntikojua ulko-oven molemmin puolin! Oli täytettävä osoitekortti, kausiesite alkoi tulla postitse 3 kertaa vuodessa, syksy, talvi ja kesä. Filmistä oli jaossa A4-monistesivullinen tekstiä.
.
Klo 18:24 mahduin saliin vielä hyvin, istuin 3. riville, 7. paikalle oikealta. Sisään saliin tultiin vasemmalta ja oikealta mentiin ulos, jolloin noustiin portaita kerroksen verran ja päästiin sisäovesta asuinkerrostalon rappukäytävään, joka on korkeammalla (ylärinteessä) kuin Orionin aula, jonne laskeutuu oven sisäpuolella muutama rappunen.
.
Orionin parvelle pääsi salissa kierreportaita valkokankaan vasemmalta puolelta. Harva viitsi kiivetä. "Salissa ihanat siniset pehmeät upottavat käpertymispenkit!" Takanani rivit täyttyivät vieri-viereen. Kolmosrivillä minulle jäi tyhjä paikka kummallekin puolelle. Kaksi ekaa riviä olivat tyhjänpuoleisia.
.
Olli Alho aluksi: "Tänään ei pitkiä puheita, esittelen ohjaajan, hänelle suosionosoitukset, jos filmi tavoittaa vastakaikua!" Filmin lopuksi taputukset, ja puoli tuntia kysymyksiä ohjaajalle, suomeksi tai englanniksi. "Onko kirjallista esikuvaa?", "Ei suoranaisesti", "Minulle tuli mieleen Oblomov, tunnetteko Oblomovin?" "Yes, yes!" Minä totesin itselleni (en ääneen), että tällaisilla filmeillä voisi korvata kansatieteelliset eli etnografiset museot! Oli upeaa, tarkkaa värikuvausta ihmisten elämästä, jopa paremmin kuin legendaarisella intialaisohjaajalla S. Raylla!
.
Hyvä alku! Myöhemmin aloin katsoa Orionissa sarjoina erityisesti kaikki mahdolliset Akira Kurosawan sekä Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elokuvat.
.
***
.
Vielä aakkosjärjestyksessä ensimmäiset kaksikymmentä:
Ad-Kino - Astra - Bio-Bio - Bio Formia -
Bristol 2 - Cinema - Corona - Diana - Gloria -
Kino Haaga Arita - Kino Kosmos 1 ja 2 - Kino Ritz -
Kino Tapiola (Espoo) - Kino Tuomarila (Espoo) -
Merano - Orion - Pirtti - Savoy - Sininen Kuu.
(Yhä: Kino Tapiola ja Orion; Bio Formia nyt Kinopalatsi 1-10)
*
Lähdeteoksia elokuvateattereista:
Outi Heiskanen ja Minna Santakari: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä. Kustantaja Teos 2004. 192 sivua.
Olli Aaltonen, Jussi Nenonen ja Juhani Styrman: Elokuvateatterit - korttelikinojen aikaan. Kustantaja Laaksonen 2015. 169 sivua.
507. Elokuvateatterini 1-10 Helsingissä
Olen listannut käyneeni Teatterileffoissa yli 555, tarkemmin 567 kertaa! Kirjoitustaidottoman lapsuuden hajakuvista vielä lisää, kohti 600:tta...
.
Mutta Monessako Leffateatterissa olen käynyt?
Mitä muistan Teattereista?
.
Jatkan aiempaa kirjoitusta, jossa kuvailin jo 3 leffateatteria:
1) Kino Haaga eli Arita, Huovitie 3, Linnaleirin aukio
2) Merano, Laivurinrinne 1, Viiskulma
3) Sininen Kuu, Mannerheimintie 118, Tullinpuomi
(ks. Kuntabongari 499. Helsingin 60-70-luvun elokuvateatterit)
.
***
.
4) BIO-BIO, Mannerheimintie 5 (Heikinkatu 9 vuoteen 1942)
.
Teatteri sijaitsi Uudessa Ylioppilastalossa (juhlasali)
(rakennus 1910, arkkitehdit Wivi Lönn, Armas Lindgren)
Aiemmin Bio Civis 1919-29, Bio-Bio 1929-1979. Purettiin,
ja jaettiin kahdeksi: Illusion 1981- ja Bio-Bio 1981-98.
Myöhemmin tiloissa on ollut ravintola Virgin Oil Co.
.
Kävin Bio-Biossa tammikuussa 1975. Hämärämaineiselta huumehippien Perunatorilta noustiin muutamat ulkoportaat ja sisällä kapeaa portaikkoa yläkertaan kaiketi. En havainnoinut ympäristöä, saati että olisin kirjoittanut muistiin. Kuvaamataidonopettaja Liisa Piironen oli käskenyt mennä elokuviin analysoimaan jotakin filmiä.
.
John Boormanin brittiläisen scifi-filmin "Zardoz" (1973) olin valinnut katsottavakseni. Vuoden 2293 yhteiskuntaa johtivat ikuisen nuoruuden säilyttäneet älyköt. Seassa seikkaili karvarintaisena agenttina Sean Connery, naisena Charlotte Rampling. Kaverinani ollut haagalainen 14-vuotias Antti eli Akke kuvaili verisimmäksi elokuvaksi, jonka oli nähnyt! Kasakaupalla ruumiita. Minulla oli vähemmän vertailukohtia. Pidin elokuvakokemuksen värikkäästä isokankaisesta elämyksellisyydestä!!
.
***
.
5) GLORIA, Pieni Roobertinkatu 12-14, Kaartinkaupunki
.
Arkkitehti Gunnar Finnilä, rakennettu 1928 - äänilaitteet alusta asti!
Toimi 66 vuotta 8.12.1929-19.1.1996, sitten Kulttuuriareena Gloria.
700-paikkaisen suurteatterin sijainti oli jo syntyessään "syrjäinen".
Remontoitiin 1973, jonka jälkeen mainosti: "Uusi Gloria".
.
Persoonallisen punatiilitalon syvennyksestä käytiin sisään. Ylhäällä parvella oli kolmisen takariviä ja sivupaikkojakin eli hevosenkengän muotoinen parvi. Ala-aulaan portaat kellariin. Punainen värimaailma. Salissa muhkean pehmeän näköiset taittuvat tuolit, jotka taisivat kallistua paljon taakse. Muistikuvani ihan ensimmäiseltä riviltä kankaan alta on lojumisesta makuuasennossa!
.
Vappuaattona 1976 kävin kahden koulukaverin kanssa katsomassa Milos Formanin viiden Oscarin filmin "Yksi lensi yli käenpesän" eli "One Flew Over the Cuckoo's Nest" (1975), 133 minuuttia, pääosissa mielisairaalan potilaina Jack Nicholson sekä iso jäyhä intiaani "Chief" Will Sampson. Filmi oli tullut Suomessa ensi-iltaan 19.3.1976. Leffan jälkeen seikkailimme iltayön pimeydessä eteläisessä Helsingissä, Tehtaankadulla ja Eirassa, espoolaisille koulupojille vieraissa kortteleissa.
.
***
.
6) PIRTTI, Hämeentie 27, Kallion "maineikkaassa" Kurvissa
.
Rakennus on vuodelta 1928, arkkitehti Ragnar Wessman.
Nimenä Kuvapirtti 1929-52, Pirtti -1978, Elysee -30.4.1986,
sittemmin muutettiin Jehovan Todistajien Valtakunnansaliksi.
Sisäänkäynti ravintolan "3 Kaisaa" eteläpuolelta syvennyksestä.
.
Lehtori Lauri Aarnikan (kesk) historianluokka katsoi syksyllä 1976
filmin "Luottamus" (1976), 95 minuuttia, ohjaaja Edvin Laine, eli
neuvostoliittolainen Doverije, ohjaaja Viktor Tregubovitsh.
Pääosat: Svinhufvud - Vilho Siivola; Carl Enckell - Yrjö Tähtelä;
Yrjö Sirola - Jarno Hiilloskorpi; Kullervo Manner - Esa Saario.
.
Suomalainen valtuuskunta matkasi joulukuussa 1917 Pietariin hakemaan Leninin tunnustusta Suomen itsenäisyydelle ja odottelujen jälkeen sai sen. Mieleeni jäivät teatraaliset pönöttävät puhuvat äijät. Minulle tämäkin filmi oli värikäs elämys, mutta äänekkäimmät luokkatoverit tuomitsivat sen surkeaksi propagandafilmiksi!
.
***
.
7) CORONA, Mannerheimintie 60, Töölön Messuhallia vastap.
.
Talo vuodelta 1926, suunnitellut rak.mest. Leuto A. Pajunen
Toimi 30 vuotta 23.9.1956-25.11.1986, uudistettiin 1977.
(Myöhempi ura Jehovan Todistajien Valtakunnansalina).
Salissa 406 paikkaa, aitiossa 16 lisää. Valkokangas 4x9 m
Julkisivuna vain kapea, 4 lasioven levyinen sisäänkäynti,
kadunvarsi liian arvokasta, teatteri sijoitettiin pihasiipeen.
Kellariin suorat portaat ovelta. "Kulje varoen portaissa".
Kiintoisan näköinen sisäkattorakennelma poikkipuineen.
.
Kävin maanantaina 6.3.1978 Coronassa (jo lapsuudestani tutussa teatterissa) katsomassa sveitsiläisen Claude Gorettan ohjaaman "Pitsinnyplääjän", pääosassa nuori Isabelle Huppert (syntynyt 16.3.1953). Maksoin elokuvalipusta 13 markkaa (2,50-3 euroa).
.
Päiväkirjasin: "Järkyttävän surullinen elokuva sisäänpäin sulkeutuneesta tytöstä, jonka ainoa kontakti maailmaan oli herkkä hymy. Pascal Laine'n tarina 'La Dentelliere' toi mieleeni John Galsworthyn 'Omenapuun'. Tässä rakastetun hylkäämä tyttö ei kuitenkaan kuollut, vaan joutui mielisairaalaan, jossa kai lopun elämänsä laahustaa poissaolevana tai kutoo, eläen menneisyyden onnenhetkissä. Hän on ulkoisesti rauhallinen, mutta Yo-lehden (16/1977) arvostelun melkein Happy End oudoksuttaa. Olisiko vetäytyminen luostariin voinut tarjota paremman ratkaisun? Ihana Omppu pomppu 'Pomme' oli, kiltti, herkkä, mutta käsittämätön, hänellä vain työ kampaamossa ja koti, ei päämääriä, hän vain eli."
.
Muistelen, että naisarvostelija, Hesarin Paula Talaskivi? ymmärsi poikaystävää ja arvosteli kylmästi tyttöä liian vaikeaksi, kun taas mieskriitikko, Katso-lehden Markku Tuuli, puolusti tyttöä kypsymätöntä opiskelijapoikaa vastaan, kuten minäkin.
.
Halusin jopa mennä katsomaan herkkäilmeistä Isabelle Huppertia jossakin toisessa elokuvassa, nähdäkseni että hän on oikeasti kunnossa, ja niin näinkin. Yritän joskus ehtiä lukea La Dentellieren ranskaksi, kirjalöytö odottaa hyllyssäni. Pitsinnyplääjästä olen nähnyt myöhemmin teatterissa myös turkkilaisen naisohjaajan filmiversion, jonka nimi on englanniksi "The White Bicycle" (tämän ohjaaja on itse kiistänyt jäljitelleensä Pitsinnyplääjää.)
.
***
.
8) ASTRA, Tunturikatu 16, Etu-Töölö
.
Rakennus vuodelta 1928, Einar Flinckenberg
Astra toimi 55 vuotta, 9.12.1928-22.6.1984
Nykyisin 'Q-teatterin' näyttämö.
.
Punatiilitalon valkoisessa pohjakerroksessa oli kahden pyöreän koristepylvään tukema ulko-ovikatos, josta mentiin kahden oven levyiseen ovisyvennykseen. Aulassa kioski. Kattovalaisimissa viisisakarainen tähtiplafondi. Salissa nelikulmikkaita pylväitä, sivukäytävät "vasen" ja "oikea". Salin seinässä koristeena juoksijaornamentti. Uloskäynti kai edestä sivuille.
.
Lokakuussa 1978 kävin opiskelijoiden elokuvakerhon Tikelon esityksessä Astrassa. Elokuva oli 'Pitsinnyplääjän' ohjaajan Claude Gorettan varhaisempi 'Kutsut' (L'invitation, 1973), joka kuvasi sveitsiläisen konttorin ihmistyyppejä. Henkilöiden todellinen luonto paljastui räikeästi vanhan lempeän miehen kutsuttua kaikki työtoverinsa vapaa-ajalla kyläilemään perintötaloonsa. Mieleenjäävimpänä konttorin nuori neitonen paljasti tekopyhille alastoman kauneutensa yläosaltaan. Häntä ei enää työntekijöiden joukossa nähty elokuvan palattua lopussa alkuunsa, konttorin arkeen, oli potkut saanut. Komedia.
.
***
.
9) CINEMA, Museokatu 44, Etu-Töölö
.
Rakennus vuodelta 1929, W.G. Palmqvist
Teatteri nimillä Revy 1929-39, Mikki 1939-64, Taru 1964-67,
Cinema 24.11.1967-3.11.1995, myöhemmin yksityisklubina.
Omistaja Mårten Kihlman 1967-90 suosi laatuelokuvia, sitten
Cinema Mondon Mika Siltala, Pekka Lanerva, Matti Paunio
näyttivät 'Rocky Horror Picture Show'ta suututtaen asukkaat!
.
Museokadun länsipään kaarteessa mentiin porttikäytävästä sisäpihalle, jossa teatterin ovi. Cineman valomainoksessa kirjaimet olivat alekkain. Pienessä teatterissa oli sivukäytävä vain vasemmalla, tuolirivejä runsaat 8, kussakin vierekkäin 8 paikkaa, yhteensä 64 paikkaa, ainakin alle sata.
.
Kesäkuisessa illassa 13.6.1979 kävin Cinemassa katsomassa italialaisen mestariohjaajan Michelangelo Antonionin Kaliforniaan sijoitetun elokuvan 'Zabriskie Point' (1970). Tuolla vuosikymmenellä monet kymmenet pikkuteatterit esittivät kesällä hyviä uusintoja! Naispääosassa oli sihteeriksi palkkautunut tiikerinaaras Daria Halprin, joka jäi mieleeni; Harrison Ford ym. miehet eivät niinkään, mutta Pink Floydin voimakas elokuvamusiikki kyllä. Kuvia Death Valleyn autiomaasta (kuuminko kohta Zabriskie Point), erämaahan rakennetusta loistoasunnosta ja mahtavasta, hidastetusta räjähdyksestä leijuvine palasineen. Elokuvalippu maksoi 12 markkaa (2-3 euroa).
.
***
.
10) BRISTOL 2, Mikonkatu 8, Aikatalo, Kluuvi
.
Rakennus vuodelta 1961, arkkitehti Eliel Muoniovaara.
.
Bristolin pienempi sali 2 oli toiminnassa ykkösen rinnalla 1979-1998. Suuressa salissa (4.3.1961-19.12.2010) oli 809 katsojapaikkaa! Lasiseinäkäytävien halkomassa Aikatalon liiketalossa nousivat kierreportaat kaarena korttelin valopihalta ylös teatterin aulaan. Lippukioski taisi olla jo alhaalla pihan laidalla. Nykyään tiloissa on liikuntakeskus Esport.
.
Elokuussa 2.8.1979 katsoin Bristol 2:ssa amerikkalaisen Terence Malickin ohjaaman elokuvan 'Onnellisten aika' (Days of Heaven, 1978). Pääosissa Richard Gere, Brooke Adams, Sam Shepard ja Linda Manz. Tapahtumapaikkana Texasin "pannunkahva" (panhandle) vuonna 1916. Parasta oli Nestor Almendrosin Oscar-palkittu kuvaustyö vaikkapa heilimöivistä vehnäpelloista. (Maksoin elokuvalipusta vain 10 markkaa, koska klo 16:30 päivänäytös!)
.
Näin täyttyi ensimmäinen kymmenikköni elokuvateattereita. En silti siirtynyt vain uudesta teatterista toiseen uuteen, vaan välissä kävin toistamiseen Astrassa katsomassa Orson Wellesin huijaritarinan "V niinkuin väärennös" sekä Coronassa katsomassa Pasolinin "1001 yötä", jossa nautin eniten upeista Nepalin näkymistä (leffalippu 15 markkaa).
.
***
.
Vielä aakkosjärjestyksessä ensimmäinen kymmenikkö:
Astra - Bio-Bio - Bristol 2 - Cinema - Corona - Gloria
- Kino Haaga (Arita) - Merano - Pirtti - Sininen Kuu.
Kaikki on lopetettu eikä yksikään ole tullut takaisin!
*
Elokuvateattereilla oli tärkeysluokittelu 1930-60-luvuilla:
Gloria - IA (ensi-iltateatterit)
Bio-Bio - IB (edellisiä pienemmät)
Astra - IIA (esitykset vasta edellisten jälkeen)
Cinema ja Merano - IIIA
Pirtti - IIIB
Uudemmat neljä ovat ilman luokitusta (I-IV):
Bristol, Corona, Kino Haaga Arita, Sininen Kuu.
*
Lähdeteoksia elokuvateattereista:
Outi Heiskanen ja Minna Santakari: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä. Kustantaja Teos 2004. 192 sivua.
Olli Aaltonen, Jussi Nenonen ja Juhani Styrman: Elokuvateatterit - korttelikinojen aikaan. Kustantaja Laaksonen 2015. 169 sivua.
506. Turussa Museokortilla 12 museota
Halusin nähdä Turussa kaikki museot, joihin pääsi Museokortilla.
1) Turun Linnasta (Linnankatu 80)
selviydyin kahdessa tunnissa puoliltapäivin, jatkaakseni itään muihin museoihin. Merimuseo Forum Marinumissa (Linnankatu 72) olin käynyt kesäkuussa, samoin Kristina Regina- eli Bore-laivassa ja Suomen Joutsenessa. Miinalaiva Keihässalmen, tykkivene Karjalan ja purjelaiva Sigynin olin katsonut vasta rannalta. (Ks. Kuntabongari 505. ja 502.)
.
***
.
2) Parkkilaiva SIGYN, Varvintori (Aurajoki)
Pari-kolme miestä, maalaten, tervaten ja yksi kiipeillen mastossa, remontoivat harvinaista kolmimastoparkkia tänään, kuten kesäkuussakin ja jatkuvasti. Maailman viimeisenä purjehtinut puurakenteinen kauppalaiva rakennettiin Göteborgissa vuonna 1887 ja Åbo Akademi osti sen museolaivaksi jo vuonna 1939. Teräsritiläistä siltaramppia pitkin pääsi rantalaiturista laivan molemmille kyljille ja kannelle noustiin portaita joen puolelta. Lipunmyynti oli vasta aluksessa. Opasneitonen tuli vastaan kapteenin kajuutasta ulos.
.
Kuuden kansimiehen (matruusin, puolimatruusin ja jungmannin) yhteinen hytti kerrossänkyineen oli myös pääkannella. Hyttiin avautui tarjoiluluukku keittiöstä. Perästä ja keulasta saattoi kavuta alas tutkimaan ruumaa. Laiva oli kuljettanut vaikeasti lastattavaa tavaraa, puuta, viljaa ja hiiliä. Muutaman portaan nousemalla pääsin avokantta korkeammalle keulapakan päälle ottamaan valokuvan.
.
Olin Sigynin ainoa turisti, kunnes puolen tusinan neitosen seurue kiipesi partaan yli. Yksi heistä selosti kumppaneilleen laivan ominaisuuksia asiantuntevasti. Laivan pituus on noin 46 metriä, leveys 9 metriä ja syvyys 3,7 metriä. Isomasto 32 metriä, purjepinta-ala noin 1000 neliömetriä.
.
Joelle museoidut sotalaivat jätin väliin. Ajoin ilmaisella Föri-lautalla 1,5 minuuttia Aurajoen yli, mikä on Turun hauskimpia huveja, kuten vastaavanlainen (5-10 minuuttia) Lisen- tai Lotten-lautoilla Tukholman Söderistä etelään.
.
***
.
3) WAM, Wäinö Aaltosen Museo (rakennettu 1967).
Kävelin Itäisen Rantakadun numeroon 38, Martinsillan ja Myllysillan ohi. Museon kahvilassa olin 1990-luvun alussa tavannut kerran turkulaisen sairaanhoitajaneitosen Rantasen, muistelin paikkaan liittyen.
.
Wäinö Aaltosen veistämiä patsaita komeili muutama ulkopuolella ja jokin vesialtaan äärellä sisäpihalla. Näyttelytiloissa oli nyt Heikki Marilan erittäin suurikokoisia, väriä räiskyviä maalauksia: "Kukkia ja perkeleitä". Aiheina vaikkapa "kiroileva" Jumala. Myös pitkä sarja näköisempiä tai etäisempiä variaatioita Martti Lutherin tunnetusta kasvokuvasta, lakkeineen ja turpein turvin. Myös joukko taiteilijan itsensä kasvokuvia, kuten "Omakuva paskiaisena", sekä suuria kukkamaalauksia. Kahvilan päällä, kakkoskerroksen pienemmässä tilassa, oli "ilmaiseksi" jokin valokuvanäyttely tai installaatio, jonka vilkaisin kiinnostumatta.
.
****
.
4) Luostarinmäen käsityöläismuseo, Vartiovuorenkatu 2,
sijaitsee Vartiovuoren eteläpuolella, Luostarinkadun päässä. Tulipaloista säästyneitä puutaloja alkuperäisillä paikoillaan ja monissa niistä sisällä puuhailemassa käsityöläisiä. Puutaloja on yllättävän paljon suurine pihoineen, puutarhoineen ja sivurakennuksineen, useampine risteävine teineen. Koko joukko turisteja. Alkanut sade latisti tunnelmaa. Kävin sisällä mm. kellosepän luona ja postissa. Olisin halunnut mieluiten kirjapainoon, mutta juuri se oli lukossa lounastauon vuoksi.
.
Näin aikaisemmin Luostarinmäen kahdesti, lapsena isän valokuvatessa sekä kesällä 1981 tyttöystävän kanssa. Nyt en sateenvarjoineni malttanut jäädä pitkäksi aikaa. Kävelin ylös Vartiovuorelle ja sieltä alas pitkiä portaita Hämeenkadulle. Vastaantulijoilla oli kova nousu.
.
***
.
5) Sibelius-museo, Piispankatu 17,
Tuomiokirkon pohjoispuolella, on oikeasti vain Åbo Akademin soitinkokoelma, viuluja ja muuta. Sibeliukselta oli kysytty lupa käyttää hänen nimeään ja hän oli sen mielihyvin suonut. Kaikki selostustekstit olivat ylimpänä ruotsiksi, siirtomaavallan kielellä, alempana suomeksi ja englanniksi.
.
Kapeassa perähuoneessa oli pitkillä seinillä esinein kuvitettu kronologia Sibeliuksen elämästä. Myös Kari Suomalaisen piirustus, joka kertoo, miten Sibelius sai silmiensä väliin otsalle ryppyjä ajattelusta, seitsemän pystyviivaa, yksi kunkin sinfonian vuoksi. Sibeliuksen ystävistä esiteltiin paroni Axel Carpelan, josta vapaaherrasta Bo Carpelan on kirjoittanut kirjan Axel.
.
Pientä museota kiersi hiljakseen ulkomaalainen turistipariskunta minun lisäkseni. Kokoelmat olivat vitriineissään rakennuksen sisähallin reunoilla ja talon keskelle, avoimeen syvennykseen, oli sijoitettu konserttisali penkkiriveineen ja flyyygeleineen. Elävän musiikin sijasta soi nauhoitettua klassista Sibeliuksen musiikkia. Jäin kaipaamaan enemmänkin tiloja, joissa voisi vain istua ja kuunnella kaunista laadukasta musiikkia jollakin tyylikkäällä ja mielekkäällä teemalla, kuten täällä.
.
Sibelius-museo oli auki vain klo 16:een, siksi kiiruhdin juuri sinne ajoissa. Jälkeenpäin poikkesin lähes viereiseen Tutun Tuomiokirkkoon ja jäin istumaan 10 minuutiksi. Sinä aikana sade väistyi auringon tieltä. Kävijöitä paljon. Katto korkealla. Laidoilla Tottien ja muiden kuuluisuuksien hautakammioita, joihin turistit kurkistelivat.
.
***
.
6) Aboa Vetus (Ars Nova), Rettigin palatsissa,
sijaitsee Aurajoen taitemutkan kohdalla, Itäisen Rantakadun numeroissa 2-4. Kansainväliset markkinat kojuineen olivat ympärillä vilkkaimmillaan. Museon kahvila näytti täydeltä. Lipunmyyjä antoi kartan ja selosti tilojen jakautumista 3 osaan.
.
Aloitin oikealta, jossa katsoin ensin pääkerroksen nykytaidetta, kuten yhden huoneen täyttävän, lattialla lojuvan kömpelön puisen ihmisjättiläisen. Kuin Troijan puuhevonen, muttei hevonen (mikä olisi ollut vaikeampi nikkaroida). En kokenut taidekokoelmaa katsomiseni arvoiseksi. Petyin.
.
Laskeuduin portaat kellariin, jossa esiteltiin tontin kaivauksissa paljastuneet aiempien talojen rauniot. Sama idea ja toteutus kuin Tukholman Keskiajan Museossa! Kiinnostavaa katseltavaa ainakin kerraksi, ehkä syventyen toiseksikin! Tontilla on ollut suorastaan kaupungin keskus katujen risteyksineen. Selostustekstit ovat suomeksi todella isokokoiset, ruotsiksi ja englanniksi pienet. Ulkomaalaisista turisteista vain kiinnostuneimmat syventyisivät yksityiskohtiin.
.
Kahvilan ohi noustiin toiseen kerrokseen, jossa oli taidemuseon kolmas osa. Mieleen jäi yhdessä huoneessa lojuva paloiteltu ruumis, viltin osittain kätkemän ihmisen irtileikattuja raajoja levinneinä. Taustalta kuului kaunista musiikkia, joka katkesi yhtäkkiä ns. pieru-ääniin, joita ensin muutama ja perään huipennukseksi erityisen iso, jos joku ei vielä ollut tajunnut. Yleisölle haistateltiin. Eräältä kansainvälisesti nimekkäältä taiteilijalta oli ostettu siniseksi maalattu kivi ja sijoitettu se Rettigin kylpyhuoneeseen. Miksi suomalaisille voidaan myydä roskaa.
.
Olin käynyt Rettigin palatsissa, kun se oli auki yleisölle, ennen kuin siitä tuli museo. Silloin talo oli kiinnostava omassa loistoasunnon arkkitehtuurissaan. Nyt se oli koko lailla pilattu museon vaatimilla muutoksilla. Suuri pettymys, kellaria lukuunottamatta. Olin varannut Rettigille aikaa puolitoista tuntia, pelkäsin ettei riittäisi, mutta jo tunti oli kylliksi.
.
***
.
7) Turun Taidemuseo, Aurakatu 26, Puolalanmäki.
Heinäkuun aurinko oli alkanut paahtaa sateen jälkeen ja oli raskasta kiivetä korkealle Puolalanmäelle Aurajoelta pohjoiseen. Kiersin ensin museorakennuksen ulkoa. Pohjoispuolelle oli rakennettu läpinäkyvä lasinen lisäsiipi, jossa hissi ja näköalaportaat. Kohtalaisen sievä keski-ikäinen nainen pyörähteli nurmikolla bikineissään ottamassa aurinkoa ja näkyi yhtenä nähtävyytenä museon ikkunoista, huomasin myöhemmin sisältäkin.
.
Nousin vielä viimeiset ulkoportaat jyhkeän graniittilinnan ovelle ja astuin museoon. Lipputiskin ja kahvilan vieressä oli vaate- ja laukkusäilö. Esillä oli paljon kuvallisia kieltoja sateenvarjoille, laukuille ja repuille, joten jätin omani euron pantin lainanneeseen lokeroon, n:o 25. Myöhäiskeski-ikäisiä vahtimestareita parveili museossa ruuhkaksi asti, kolmekin saattoi kerrallaan rupatella keskenään.
.
Ensimmäisen kerroksen pienissä huoneissa levittäytyi ranskalainen mustavalkoinen valokuvanäyttely. Ranskalaistaiteilija Lartigue (1894-1986) oli kuvannut Rivieralla vierailevia kuuluisuuksia viime vuosisadan alkupuoliskolla. Katselin istuskellen 15-20 minuuttia filmiä hänestä.
.
Seinille ripustettuja pieniä kehystettyjä valokuvia vilkaisin läpi pitkinä sarjoina, kuvia kuin kuvia, herättämättä ihmetystä tai ihailua hyvyydellä taikka huonoudella. Melkein yhtä hyvin voisin katsella isäni albumeista hänen 1950-luvun mustavalkokuviaan Suomen kesiltä Saimaalta ja Savonlinnasta. Melkein, ilman huomattavan ja ihailtavan suurta eroa.
.
Ollessani aivan ensimmäiseksi menossa yhteen pieneen valokuvahuoneeseen, jotakuta vanhaa rouvaa saatellut ja hissille neuvonut vahtimestari sanoi: "Hetkinen! Hetkinen!" ja sulki oven edestäni. Silloin olallani oli tosin pieni reppu, kun en ollut vielä huomannut säilöä. En yrittänyt valokuvahuoneeseen uutta kertaa, joten säästin aikaa ja vaivaa.
.
Nousin yksin lisäsiiven hissillä toiseen kerrokseen. Lasiseinän läpi päänähtävyytenä oli yhä pihanurmikon auringonpalvoja pikkubikineissään.
.
Ylemmästä kerroksesta löytyi museon klassisia suomalaisia maalaustaiteen aarteita: Werner Holmbergin, Gallen-Kallelan, Munsterhjelmin, Halosen ja Viktor Westerholmin maalauksia. Westerholm oli aikoinaan toiminut Turun Taidemuseon johtajana. Salien keskellä olisi voinut olla penkkejä istuttavaksi, kuten museon esitteen kuvissa olikin - harhaanjohtavana mainontana!
.
Sivuhuoneessa kävin katsomassa runsaat 12 minuuttia pitkän filmin "Belle comme le jour" !2012), jossa Catherine Deneuvea muistuttava nuori kaunotar näytteli Luis Bunuelin "Päiväperhon" (1967) päähenkilöä Severineä vierailemassa Louvressa ja kohtaamassa vieraan miehen, ennen kuin naisesta tuli miehen vaimo ja sitten Päiväperho. Katsomisen arvoinen naisen kuulaan (filmin suodattaman) kauneuden tähden. Lisäkseni katsojina istui vain nuori pariskunta. Alakerrassa Jacques Henri Lartiguesta kertovalla filmillä oli jatkuvasti koko joukko katsojia; vahtimestarikin jäi seisomaan ja katsomaan, kun olin ehkä istunut hänen tuoliinsa, joka oli erillään katsojapenkeistä.
.
***
.
Päivän aikana ehdin siis katsoa seitsemän museota,
jolloin Museokortti säästi pääsymaksuja 48 euroa:
1) Turun Linna 9 euroa,
2) Sigyn-laiva 6 euroa,
3) Wäinö Aaltonen 7 euroa,
4) Luostarinmäki 6 euroa,
5) Sibelius-museo 4 euroa,
6) Aboa Vetus 8 euroa,
7) Turun Taidemuseo 8 euroa,
.
***
.
Kesäkuussa katsoin Turussa jo 5 museota, 29 eurolla:
a) Merimuseo Forum Marinum 8 euroa,
b) Suomen Joutsen 6 euroa,
c) Bore-laiva 6 euroa,
d) Biologinen museo 4,50 euroa
e) Apteekkimuseo ja Qwensel 4,50 euroa
.
#Museokortti maksoi 54 euroa.
(Kotkan merikeskus Vellamo 10 euroa)
(Turun museot 48 + 29 = 77 euroa)
Kortista kertynyt säästö jo 33 euroa.
505. Åbus, Onnibus ja Turun Linna
Åbus-matka Turkuun klo 6:15-8:20 maksoi Internetissä 1,90 euroa, mutta paluumatkoista pyydettiin 9,90 euroa, joten ostin vaihteluksi paluun Onnibusilta klo 20:00-21:55! (=perille 10 minuuttia aikataulustaan edellä!), joka maksoi 4,50 euroa.
.
(Onnibusilla kampanja heinäkuussa: paljon matkoja Turkuun 3,50 euroa ynnä varauksen lisämaksu 1 euro. Yrittäneekö Onnibus kampata kilpailijansa Åbusin?)
.
Åbussiin nousi laiturilta 9 Helsingin Kampista 3 matkustajaa; neljäs Espoosta Kehä ykkösen Laajalahden rististä, siitä missä on itään pikkutien viitta Gallen-Kallelan museolle. Neitonen jäi Lohjan Muijalaan ja samalta pysäkiltä tuli tilalle nuorukainen kyytiin. Naiskuljettaja kuulutti välipysäkkejä: "Saukkola", mutta loppunelikkomme ajoi perille Turun keskustan Aurakadulle.
.
Edellisiltana olin katsonut lipunhintojen kohonneen 6,90 euroon. Päättelin meidän kaikkiaan viiden matkustajan maksaneen varaamisjärjestyksessä: 1,90; 2,90; 3,90; 4,90 ja 5,90 euroa.
.
(Åbussiin yritti Kampista myös rouva, jonka lipun kuljettaja sanoi olevan 25 minuuttia myöhemmin klo 6:40 lähtevään Onnibussiin. Onnibusin lippukoodit ovat tällaisia: "5-7003-150715-F1-0640-HELK-TKUC", kun taas Åbusin: "TYSUFA", jollaisia käteviä 6-kirjaimisia "RIXUPE" Onnibuskin käytti aiemmin.)
.
***
.
Illalla sitten Onnibussin Turun päätepysäkille piti kävellä pari kilometriä keskustasta koilliseen, Hotelli Caribian Kongressikujalle. Seurasin Aurajoen luoteis- tai länsirantaa Tuomiokirkkosillalta Tuomaansillalle. Multavierunkatu kääntyi jokirannasta luoteeseen, mutka. Käännyin oikealle, Yliopistonkatua pitkin jokea kohti. Sitten iloiseksi yllätyksekseni joen rantaviivan luontoon oli rakennettu lankuista mukava kävelytie!
.
Kauempana koillisessa näkyi joen ylittävä autosilta ja sen takana rautatiesilta. Kiviportaat ylös autosillalle, jalkakäytävää yli Aurajoen. Seuraava hyvä maamerkki suunnistukselle oli pyöreä, kirjavaseinäinen tornitalo, asuintalo! Sen jälkeen korkea mainosteline: Hotelli Caribia ym.
.
Onnibussin pysäkki oli merkitty selkeästi pysäköintialueelle Caribian mainostelineen koillispuolelle. Siellä odotti klo 19:40 jo monta opiskelijaikäistä. Turun Ylioppilaskylä on melko vieressä. Punainen kaksikerroksinen Onnibussi saapui n. 19:50 tuoden paljon matkustajia. Kuljettaja vaihtui toiseen, nämä siivosivat ensin tyhjentyneen auton, sitten lastasivat matkatavarat ja uusi kuljettaja katsoi keskiovella lippukoodit. Lähtö Helsinkiä kohti ripeästi aikataulussa.
.
***
.
Turun keskiviikko-aamussa availtiin Kansainvälisten Markkinoiden myyntitelttojen rivistöjä Rantakaduille Aurajoen molemmille puolille. Ainakin Hollannin ja Britannian lippuja oli esillä.
.
Harmaakivinen Turun Linna (1280-1500-luvuilta) aukeaisi jo kello 10 ja olisi kauimmainen Museokortilla ilmainen museokohde lännessä (osoitteessa Linnankatu 80), joten päätin aloittaa aamun kävelemällä sinne, pari-kolme kilometriä.
.
Eerikinkatu turunmurteiselta Kauppatorilta päättyi Poliisitalon ohitettuaan Oikeustaloon ja Kakolan vankilavuoren puistoon. Nousin jyrkän puistorinteen ylös vankilan aidan kulmalle ja laskeuduin etelään Linnankadulle viidakkoisemman polun, jolla linnut protestoivat.
.
Turun rakennuskanta on kirjavaa. Sikin-sokin yksikerroksisia puuhökkeleitä, esim. Turun Sarjakuvakauppa, ja 14-kerroksisia tornitaloja. Katselin Aurajoen laivarannassa höyrylaiva Ukko-Pekkaa, joka oli lähdössä Naantaliin klo 10 ja 14 (paluut 12 ja 16). Purjelaiva Amazone mainosti halpoja ulkomaanmatkoja Itämerelle! Linnan torni pilkottaa hauskasti puiden lomitse Merimuseo Forum Marinumin rantaan.
.
***
.
TURUN LINNAN harppaavimmat portaat taitavat nousta jo lipunmyyntiin 3. kerrokseen. Käytävässä jonotettiin klo 10 kolmelle kassalle. Turisteille jaetun pohjapiirroksen mukaan Päälinnassa liikutaan kerroksissa 3-7 ja Esilinnassa kerroksissa 1-4. Minulta kului missään viipyilemättä koko kierrokseen pari tuntia ja samanlaisia laskelmia esittivät turistien kouluikäiset lapset klo 12.
.
Luulen, että linnasta saisi enemmän irti tekemällä kierroksen kaksi kertaa, eri päivinä? Ensin harjoittelukierros, antamaan yleiskuvan, kun ei vielä jaksa syventyä kartan yksityiskohtiin. Kartassa on numeroituja kohteita, suuria saleja ja pieniä kammioita, päälinnassa 29 ja esilinnassa 38, yhteensä 67. Perehtymällä karttaan tai esikierroksella niistä voisi valita tärppejä.
.
Kolmannen kerroksen pitkä etelälaita on varattu arkisesti pääaulalle, lipunmyynnille, vessoille, vaate- ja laukkusäilölle. Pohjoislaidalla ovat esillä Vanha linnantupa, Vierastupa ja Vanginvartijain huone. Komeiden itä- ja länsitornin kohtia ei näytetä turisteille tässä kerroksessa.
.
Kierros aloitetaan kuitenkin lipunmyyntiaulasta nousemalla modernit leveät puuportaat 4.kerrokseen, jossa kohteina Portinvartijan sekä Jordanin kamarit, Pieni porrastorni ja Sturen kirkko. Sitten laskeudutaan takaisin 3. kerroksen pohjoislaidalle, ennen kuin noustaan 4. kerrokseen Nunnakappeliin ja Keskiaikaiseen kuninkaansaliin.
.
Viidennessä V kerroksessa tutustutaan vain länsipäähän: Nuorten herrain huone, Kamari, Rouvaintupa, Kirjurintupa. Sieltä laskeudutaan 4. kerroksen etelälaidalle katsomaan Kivikamari ja Iso linnantupa, kunnes noustaan kaksi kerrosta ylöspäin.
.
Kuudennessa VI kerroksessa Keskiajan linna vaihtuu Renessanssiajan linnaksi! Kohteina Iso porrastorni, Linnan kirkko, Sakaristo, Kuninkaansali, Juhlakerroksen eteinen, Puusilta (joka näkyy ulos pihalle), Kuningattaren sali ja kamari, Vaatekamari ja Rouvain huone.
.
Seitsemännessä VII kerroksessa ovat Hopeakamari, koko pohjoislaidan mittainen valtava Näyttelyhalli, Itätornin huone ja Eteläinen näyttelyhalli.
.
Opastus oranssisten nuolien kylteillä toimii varsin hyvin, ja muutamissa paikoissa on museon vahtimestareita neuvomassa tai viittomassa: "Hei!" eräskin kajauttaa portaiden yläpäästä, jos turisti erehtyy katselemaan väärään suuntaan, sillä reitti pitää kulkea oikeassa järjestyksessä.
.
Esilinnan kierros tapahtuu laskeutumalla 3. kerroksesta (jossa mm. Erik IV:n vankikoppi) toiseen ja ensimmäiseen (jossa Museokauppa tarjoaa myös ulospääsyn), sitten nousemalla jälleen toiseen ja kolmanteen kerrokseen, jossa voi lopulta poistua museosta lipunmyyntiaulan kautta.
.
Esilinnan kohteet Ensimmäisessä kerroksessa: Pyöreän tornin vankila, Kaivohuone, Raha- ja mitalikabinetti. Lisäksi eteläsiivessä Museokauppa ja pohjoissiivessä ravintola.
.
Esilinnan Toisessa kerroksessa Tyylihuoneita: mm. Posliinikeittiö, Kustavilainen ruokasali, Rokokoohuone, Porthanin huone, Mahonkihuone, Musiikkihuone, Koilliskeittiö, Voudin sali.
.
Esilinnan Kolmannessa kerroksessa: mm. 1600-luvun keittiö, Kultanahkatapettihuone, Brahen sali, Kustavilainen vierashuone, Kuninkaan huone, Rokokoosali ja 1700-luvun keittiö.
.
Esilinnan Neljännessä kerroksessa vain "Lastenlinnan" Pienoishovi.
.
Kerroksia tulee siis kavuttua a) Lipunmyyntiin ylös ja ylös. b) Päälinnassa ylös, alas, ylös, ylös, alas, ylös, ylös, ylös, alas, alas, alas, alas, c) Esilinnassa alas, alas, ylös, ylös, ylös, alas d) Lipunmyynnistä alas ja alas. Yhteensä 11 kerrosta ylöspäin ja saman verran kerroksia alaspäin!
.
Karttamittailujeni mukaan linnan sisätiloista on museona noin puolet:
Päälinnan VII kerroksesta kaksi kolmasosaa;
VI kerroksesta kolme neljäsosaa;
V kerroksesta vajaa neljäsosa;
IV kerroksesta vajaat kaksi kolmasosaa;
III kerroksesta museona kolmasosa;
Päälinnasta yhteensä runsas puolet!
.
Esilinnasta on esillä:
IV kerroksesta vain 5 prosenttia;
III kerroksesta kolme neljäsosaa;
II kerroksesta viisi kuudesosaa;
I kerroksesta yksi neljäsosa;
Esilinnastakin yhteensä vajaa puolet.
.
Upeimman kuvan Turun Linnasta saa kuitenkin ulkopuolelta eri suunnilta ja varsinkin sisäpihoilta!
.
Museokaupassa myytiin mm. Turun linnan muotoisia piparkakkumuotteja. Halvimpia tarjouksia oli Seinäjoen Sarjakuvaseuran julkaisema 32-sivuinen mustavalkoinen, värikantinen albumi historiallista seikkailua, päähenkilönä pohjalaismies Niilo Lukko: hintapyyntö 50 senttiä.
.
(Onnibusilla kampanja heinäkuussa: paljon matkoja Turkuun 3,50 euroa ynnä varauksen lisämaksu 1 euro. Yrittäneekö Onnibus kampata kilpailijansa Åbusin?)
.
Åbussiin nousi laiturilta 9 Helsingin Kampista 3 matkustajaa; neljäs Espoosta Kehä ykkösen Laajalahden rististä, siitä missä on itään pikkutien viitta Gallen-Kallelan museolle. Neitonen jäi Lohjan Muijalaan ja samalta pysäkiltä tuli tilalle nuorukainen kyytiin. Naiskuljettaja kuulutti välipysäkkejä: "Saukkola", mutta loppunelikkomme ajoi perille Turun keskustan Aurakadulle.
.
Edellisiltana olin katsonut lipunhintojen kohonneen 6,90 euroon. Päättelin meidän kaikkiaan viiden matkustajan maksaneen varaamisjärjestyksessä: 1,90; 2,90; 3,90; 4,90 ja 5,90 euroa.
.
(Åbussiin yritti Kampista myös rouva, jonka lipun kuljettaja sanoi olevan 25 minuuttia myöhemmin klo 6:40 lähtevään Onnibussiin. Onnibusin lippukoodit ovat tällaisia: "5-7003-150715-F1-0640-HELK-TKUC", kun taas Åbusin: "TYSUFA", jollaisia käteviä 6-kirjaimisia "RIXUPE" Onnibuskin käytti aiemmin.)
.
***
.
Illalla sitten Onnibussin Turun päätepysäkille piti kävellä pari kilometriä keskustasta koilliseen, Hotelli Caribian Kongressikujalle. Seurasin Aurajoen luoteis- tai länsirantaa Tuomiokirkkosillalta Tuomaansillalle. Multavierunkatu kääntyi jokirannasta luoteeseen, mutka. Käännyin oikealle, Yliopistonkatua pitkin jokea kohti. Sitten iloiseksi yllätyksekseni joen rantaviivan luontoon oli rakennettu lankuista mukava kävelytie!
.
Kauempana koillisessa näkyi joen ylittävä autosilta ja sen takana rautatiesilta. Kiviportaat ylös autosillalle, jalkakäytävää yli Aurajoen. Seuraava hyvä maamerkki suunnistukselle oli pyöreä, kirjavaseinäinen tornitalo, asuintalo! Sen jälkeen korkea mainosteline: Hotelli Caribia ym.
.
Onnibussin pysäkki oli merkitty selkeästi pysäköintialueelle Caribian mainostelineen koillispuolelle. Siellä odotti klo 19:40 jo monta opiskelijaikäistä. Turun Ylioppilaskylä on melko vieressä. Punainen kaksikerroksinen Onnibussi saapui n. 19:50 tuoden paljon matkustajia. Kuljettaja vaihtui toiseen, nämä siivosivat ensin tyhjentyneen auton, sitten lastasivat matkatavarat ja uusi kuljettaja katsoi keskiovella lippukoodit. Lähtö Helsinkiä kohti ripeästi aikataulussa.
.
***
.
Turun keskiviikko-aamussa availtiin Kansainvälisten Markkinoiden myyntitelttojen rivistöjä Rantakaduille Aurajoen molemmille puolille. Ainakin Hollannin ja Britannian lippuja oli esillä.
.
Harmaakivinen Turun Linna (1280-1500-luvuilta) aukeaisi jo kello 10 ja olisi kauimmainen Museokortilla ilmainen museokohde lännessä (osoitteessa Linnankatu 80), joten päätin aloittaa aamun kävelemällä sinne, pari-kolme kilometriä.
.
Eerikinkatu turunmurteiselta Kauppatorilta päättyi Poliisitalon ohitettuaan Oikeustaloon ja Kakolan vankilavuoren puistoon. Nousin jyrkän puistorinteen ylös vankilan aidan kulmalle ja laskeuduin etelään Linnankadulle viidakkoisemman polun, jolla linnut protestoivat.
.
Turun rakennuskanta on kirjavaa. Sikin-sokin yksikerroksisia puuhökkeleitä, esim. Turun Sarjakuvakauppa, ja 14-kerroksisia tornitaloja. Katselin Aurajoen laivarannassa höyrylaiva Ukko-Pekkaa, joka oli lähdössä Naantaliin klo 10 ja 14 (paluut 12 ja 16). Purjelaiva Amazone mainosti halpoja ulkomaanmatkoja Itämerelle! Linnan torni pilkottaa hauskasti puiden lomitse Merimuseo Forum Marinumin rantaan.
.
***
.
TURUN LINNAN harppaavimmat portaat taitavat nousta jo lipunmyyntiin 3. kerrokseen. Käytävässä jonotettiin klo 10 kolmelle kassalle. Turisteille jaetun pohjapiirroksen mukaan Päälinnassa liikutaan kerroksissa 3-7 ja Esilinnassa kerroksissa 1-4. Minulta kului missään viipyilemättä koko kierrokseen pari tuntia ja samanlaisia laskelmia esittivät turistien kouluikäiset lapset klo 12.
.
Luulen, että linnasta saisi enemmän irti tekemällä kierroksen kaksi kertaa, eri päivinä? Ensin harjoittelukierros, antamaan yleiskuvan, kun ei vielä jaksa syventyä kartan yksityiskohtiin. Kartassa on numeroituja kohteita, suuria saleja ja pieniä kammioita, päälinnassa 29 ja esilinnassa 38, yhteensä 67. Perehtymällä karttaan tai esikierroksella niistä voisi valita tärppejä.
.
Kolmannen kerroksen pitkä etelälaita on varattu arkisesti pääaulalle, lipunmyynnille, vessoille, vaate- ja laukkusäilölle. Pohjoislaidalla ovat esillä Vanha linnantupa, Vierastupa ja Vanginvartijain huone. Komeiden itä- ja länsitornin kohtia ei näytetä turisteille tässä kerroksessa.
.
Kierros aloitetaan kuitenkin lipunmyyntiaulasta nousemalla modernit leveät puuportaat 4.kerrokseen, jossa kohteina Portinvartijan sekä Jordanin kamarit, Pieni porrastorni ja Sturen kirkko. Sitten laskeudutaan takaisin 3. kerroksen pohjoislaidalle, ennen kuin noustaan 4. kerrokseen Nunnakappeliin ja Keskiaikaiseen kuninkaansaliin.
.
Viidennessä V kerroksessa tutustutaan vain länsipäähän: Nuorten herrain huone, Kamari, Rouvaintupa, Kirjurintupa. Sieltä laskeudutaan 4. kerroksen etelälaidalle katsomaan Kivikamari ja Iso linnantupa, kunnes noustaan kaksi kerrosta ylöspäin.
.
Kuudennessa VI kerroksessa Keskiajan linna vaihtuu Renessanssiajan linnaksi! Kohteina Iso porrastorni, Linnan kirkko, Sakaristo, Kuninkaansali, Juhlakerroksen eteinen, Puusilta (joka näkyy ulos pihalle), Kuningattaren sali ja kamari, Vaatekamari ja Rouvain huone.
.
Seitsemännessä VII kerroksessa ovat Hopeakamari, koko pohjoislaidan mittainen valtava Näyttelyhalli, Itätornin huone ja Eteläinen näyttelyhalli.
.
Opastus oranssisten nuolien kylteillä toimii varsin hyvin, ja muutamissa paikoissa on museon vahtimestareita neuvomassa tai viittomassa: "Hei!" eräskin kajauttaa portaiden yläpäästä, jos turisti erehtyy katselemaan väärään suuntaan, sillä reitti pitää kulkea oikeassa järjestyksessä.
.
Esilinnan kierros tapahtuu laskeutumalla 3. kerroksesta (jossa mm. Erik IV:n vankikoppi) toiseen ja ensimmäiseen (jossa Museokauppa tarjoaa myös ulospääsyn), sitten nousemalla jälleen toiseen ja kolmanteen kerrokseen, jossa voi lopulta poistua museosta lipunmyyntiaulan kautta.
.
Esilinnan kohteet Ensimmäisessä kerroksessa: Pyöreän tornin vankila, Kaivohuone, Raha- ja mitalikabinetti. Lisäksi eteläsiivessä Museokauppa ja pohjoissiivessä ravintola.
.
Esilinnan Toisessa kerroksessa Tyylihuoneita: mm. Posliinikeittiö, Kustavilainen ruokasali, Rokokoohuone, Porthanin huone, Mahonkihuone, Musiikkihuone, Koilliskeittiö, Voudin sali.
.
Esilinnan Kolmannessa kerroksessa: mm. 1600-luvun keittiö, Kultanahkatapettihuone, Brahen sali, Kustavilainen vierashuone, Kuninkaan huone, Rokokoosali ja 1700-luvun keittiö.
.
Esilinnan Neljännessä kerroksessa vain "Lastenlinnan" Pienoishovi.
.
Kerroksia tulee siis kavuttua a) Lipunmyyntiin ylös ja ylös. b) Päälinnassa ylös, alas, ylös, ylös, alas, ylös, ylös, ylös, alas, alas, alas, alas, c) Esilinnassa alas, alas, ylös, ylös, ylös, alas d) Lipunmyynnistä alas ja alas. Yhteensä 11 kerrosta ylöspäin ja saman verran kerroksia alaspäin!
.
Karttamittailujeni mukaan linnan sisätiloista on museona noin puolet:
Päälinnan VII kerroksesta kaksi kolmasosaa;
VI kerroksesta kolme neljäsosaa;
V kerroksesta vajaa neljäsosa;
IV kerroksesta vajaat kaksi kolmasosaa;
III kerroksesta museona kolmasosa;
Päälinnasta yhteensä runsas puolet!
.
Esilinnasta on esillä:
IV kerroksesta vain 5 prosenttia;
III kerroksesta kolme neljäsosaa;
II kerroksesta viisi kuudesosaa;
I kerroksesta yksi neljäsosa;
Esilinnastakin yhteensä vajaa puolet.
.
Upeimman kuvan Turun Linnasta saa kuitenkin ulkopuolelta eri suunnilta ja varsinkin sisäpihoilta!
.
Museokaupassa myytiin mm. Turun linnan muotoisia piparkakkumuotteja. Halvimpia tarjouksia oli Seinäjoen Sarjakuvaseuran julkaisema 32-sivuinen mustavalkoinen, värikantinen albumi historiallista seikkailua, päähenkilönä pohjalaismies Niilo Lukko: hintapyyntö 50 senttiä.
maanantai 13. heinäkuuta 2015
504. Museojuna Seinäjoki - Kaskinen
Suupohjan radalta (Seinäjoki - Ilmajoki - Kurikka - Kauhajoki - Teuva - Närpiö - Kaskinen) lopetettiin henkilöliikenne jo 50 vuotta sitten n. 1965, mutta kerran kesällä, ainakin vuosina 2013 ja 2015, kulkee muiston vuoksi museojuna.
.
Lauantai-aamuna 27.6.2015 saavuin klo 9:n jälkeen Seinäjoen rautatieasemalle päästäkseni näkemään tuntemattoman rataosuuden. Helsingistä Ouluun kulkeva Pendolino saapui juuri raiteelle 1 ja yllättävän paljon matkustajia vaihtoi tunnelin kautta raiteelle 2, jossa odotti museojuna Dr13, tai ehkä osa aikoikin normaalijunalla Vaasaan raiteelta 3. Lapset hälisivät innostuneina!
.
Museojunan punaisen diesel-veturin perään oli kytketty ensin kaksi tummanruskeaa puuseinäistä vaunua, sitten kaksi siniseinäistä peltivaunua ja perään vielä 3 ruskeaa puuvaunua. Kävelin pitkälle "etelään" Helsingin suuntaan (oikeasti raiteet Seinäjoella luode-kaakko) viimeiseen seitsemänteen vaunuun asti. Laiturilla moni valokuvasi museojunaa.
.
Matkustajia oli vielä sen verran väljästi, että löysin oikealta eli koillispuolelta tyhjän välikön, jossa nenäkkäin 2+2 istumapaikkaa. Sininen kangas, korkea selkänoja, valkoinen "tyynyliina" pään alle, kova puinen käsinoja metalliputken päällä, pikkuinen pöytä ikkunan alla, pöydän alla roskakori, päitten yllä verkkohylly. Kun juna kaartaisi lähdön kulkusuunnastaan (luoteinen) ensin länteen ja sitten lounaaseen, siirtyisin auringon puolelta varjoon.
.
Lähtöaika oli aikataulun mukaan 9:30. Ensimmäinen kiinnostava tapahtuma oli erkaneminen pääradalta vasemmalle kaartaen. Suoraan olisivat raiteet vieneet Vaasaan ja oikealle kaartaen Ouluun. Rataristeyksen vieressä ja junasiltojen alla, maavallien takana, oli myös pääteiden risteys, josta "Pohjantie" eli moottoritie 19 koilliseen Lapualle, "Vaasantie" vt. 64 luoteeseen, sekä valtatie 67 länteen Ilmajoelle, aivan ratamme suuntaisesti.
.
Junaharrastajien konduktööri, eläkeikäinen opettajatar, saapui rahastamaan. Menopaluu 25 euroa Seinäjoki - Kaskinen, sama kiinteä hinta myös välipysäkeiltä. Rikoin 50 euron setelin, uskoen pienempiä seteleitä kumminkin tulvivan yllin kyllin vaihtorahoiksi. Monilla oli valmiiksi ostettuja lippuja, jälleenmyyjiltä Kaskisten kaupoistako?
.
Kaskisten Matkailu oli Kalarantapäiviään varten ("Kalaruokaa ja Käsitöitä") tilannut junamatkan palveluna joltakin rautatieharrastajien "Topparoikalta" tai museoveturiyhdistykseltä. Kaskisten virkamiesten tiedottaminen ainakin Internetissä oli heikkoa. Aikatauluja ja hintatietoja "ensi kesälle" saatiin vielä kesäkuun lopulla odottaa. Lippuja kerrottiin myytävän vain Kaskisten kivijalkakaupoissa, eikä kerrottu saisiko mitenkään muuten. Edes kielen vaihtaminen suomesta ruotsiksi ei auttanut. Pohjanmaan sanomalehdet julkaisivat kukin vuorollaan saman epämääräisen tiedotusmateriaalin puffina sanasta sanaan ilman minkäänlaista journalistista kunnianhimoa selvittää asiaa! Kesähessutko toimittajina?
.
Konduktööri kierrätti karttaa (minulla oli jo omani) ja kertoili matkustaneensa 1960-luvulla kesäisin näitä raiteita Myrkkyyn. Museojunamatkoilla pyritään kiinnittämään huomiota rapistuvan Suupohjan radan säilyttämiseen ylipäänsä edes nykyiselle tavarajunaliikenteelle.
.
Välipysäkkejä Ilmajoki, Palontien tasoristeys klo 9:51. Rata ja valtatie 67 edelleen tiiviisti vierekkäin, suuntana lounas, kunnes rata teki välillä mutkan länteen, Koskenkorvalle, eikä enää palannut lähelle tietä.
.
Kurikka, vanha rautatieasema klo 10:15. Välipysäkeiltä tulvi paljon lisää matkustajia vaeltamaan keskikäytävää, hyviä istumapaikkoja haeskellen Minuakin vastapäätä istuutui pitkälettinen blondi pikkupoikansa kanssa ja vasemman puolen välikköön sukulaisiaan, 3-vuotias leikkivä pikkupoika, tämän mielikuvituksellisia karttoja piirtelevä isosisko sekä isoäiti. Perheen nuorin kulki ilmaiseksi ja isommat lapset maksoivat 10 euroa.
.
Ikkunan maisemissa näkyi joskus loputonta, tasaista, vihreää peltolakeutta! Välillä tasoristeyksiä tai kauniita vanhoja asemarakennuksia.
.
Kauhajoki 10:43. Kulkusuunta muuttui lounaan sijasta länteen kohti Teuvaa. Vaunussa kierteli soittamassa naispuolinen hanuristi. 3-vuotias huvitti täsmällisillä kommenteillaan: "Olipa hyvä!"
.
Teuva, Auralan tasoristeys klo 11:19. Kulkisuunta edelleen länteen. Junan läpi kulki komeljanttareita, harrastajanäyttelijöitä esittämässä entisajan hölmöjä maalaismuijia, piikoja, tolloja ukkoja sekä poliisiakin.
.
Perälä (kylä Teuvalla) klo 11:28 ja ruotsinkielinen tomaattipitäjä Närpiö vanhoine rautatieasemineen klo 11:46. Kulkusuunnaksi muuttui lounas, kohti Kaskisten saarta, jonne silta. Aikoi sataa rankasti vettä, mitä säätiedotus oli pitkään uhkaillutkin rannikolle!
.
***
.
KASKINEN, perilläoloaikaa "Kalarantapäivillä" yli neljä tuntia klo 12:05-16:30. Loikka alas junan portailta. Osasta vaunuja näytti olevan melko helppo laskeutua maahan korkean laiturin puuttuessakin, kun rautaisia ulkoportaita oli jatkettu niiden taittuvillako lisäosilla? Sellaisiapa kaipasin Lahti-Heinola -höyryjunan väliasemallakin Vierumäellä junaan kavutessa.
.
Kaskisten keltaiseen vanhaan puiseen asemarakennukseen syntyi suuri ruuhka, kun "kaikki" 300, 400, ehkä puolen tuhatta matkustajaa menivät hakemaan infotiskiltä karttaa, mustavalkoista A4 monistepaperia, ja iso osa jäi vielä sateella sisätilaan nauttimaan kahvilan hernekeittoa.
.
Kaskisissa on helppo ruutu-asemakaava. Korttelit pitkiä pohjois-eteläsuunnassa ja lyhyitä itä-länsisuunnassa. Kuten vastaavasti koko kaupunki on kapea itäkaakosta länsiluoteeseen ja pitkä pohjois-koillisesta etelä-lounaaseen.
.
Vain viisi korttelia on junaradan ja meren länsirannan välissä. Vastaavasti viisi katua: Vuorikatu, Kirkkokatu, Bladhintie, Aleksanterinkatu, Raatihuoneenkatu, Satamakatu.
.
Lähdin kävelemään Kuningas Kustaan katua länteen, kuten satajalkaisena valuva muu ihmiskulkue. Vaihtoehtona oli 5 euron bussikuljetus kaupungin luoteiskulmaan Kalarantaan. Poikkesin heti kokeilemaan Erik Kråkströmin suunnitteleman modernin kirkon ovea, päästäkseni sateelta suojaan. Suljettu, lukossa. Perääni kirkolle kääntynyt osa ihmisjonosta pettyi myös tulokseeni.
.
Karttaan oli merkitty seuraavia kohteita: Aseman Cafe ja Info. Savipaja Murray ja avoin puutarha sekä Bladhin Puoti käsitöitä (lounaassa). Baba Food pizza kebab. Cafe Kung Gustaf. Tori Cafe. Vierasvenesataman Cafe. Hotel Kaske ja Pianobar. Cafe Johannes. Ravintola Sininen Hetki. Kotiseutumuseo ja Cafe. Camping ja Cafe (koillisessa).
.
Luoteeseen Kalarantaan oli merkitty: Nina's Cafe, Sea-Charter - savukalaa, Nicethings - lättyjä ym, Savustamo - Sepon lohikeittoa, Vanhan tallin taidenäyttely, Myllyllä lapsille kummituskivaa, Koululla Mairen kalasoppaa ja Ellun janssoninkiusausta.
.
Tuollaisten kohteiden välillä junantuomat kävelyturistit suunnistelivat. Kaskislaiset itse pysyivät sateella lauantaina sisällä, ellei autolla tarvinnut lähteä kauemmas. Sievä puutalojen kaupunki. Jotkin ikkunat oli varustettu juorupeileillä katuelämän tarkkailemiseksi.
.
Asemakaavassa huomiotani kiinnitti, miten jalkakäytävä saattoi olla yhden talon kohdalla asfaltoitu, toisen hiekkainen tai mustilla pikkukivillä katettu, kolmannen mustan mutainen, neljännen villin ruohoinen, viidennen kohdalla ei ollenkaan. Yhden mahtavan kokoisen marjapuuronpunaisen tornillisen kivitalon valokuvasin, paloasemankohan.
.
Rannan lähellä oli kaupungintalo ja sen viereisessä yksikerrostalossa kirpputori, joka veti joukon meitä turisteja. Piha oli mutainen ja liejuuntunut, täynnä lätäköitä, ikävä pikkukengillä. Keskustan Spar-kauppa oli suljettu ja tyhjä. Olin kaiketi siellä käynyt 20 vuotta sitten.
.
Koko kaupungin ainoa ruokakauppa taisi olla vaatimaton "Sale" huoltoasemalla, kaukana junaradan itäpuolella, kaupungin kaakkoislaidalla, ohikulkutien varrella. Sinnepäin mentiin tehtaalle. Tunneli ohikulkutien ali kävelijöille ja pyöräilijölle. Itäpuolella myös hautausmaa ja metsäpolku kartanolle, mutta liian pitkä ja huonokulkuinen sateella.
.
Kaupnngissa oli Antikvariaatti Elsa, Suutarinkatu 8. Tavallisen omakotitalon ulko-ovessa luki aukioloajat, ei minkäänlaista näyteikkunaa. Liekö sisällä kirjahylly olohuoneessa? Jäi poikkeamatta. Ei ainuttakaan kulkijaa lisäkseni koko kadulla.
.
Kalarannassa oli tuulimylly, joukko tilapäisiä myyntikojuja, markkinarihkamaa. Liejuisia polkuja, joista kaikille en voinut mennä vailla kumisaappaita. Junaradan yli pääsi tasoristeyksissä itäpuolelle, jossa pienvenesatama, rauhallisia rantoja vailla ristinsielua - karttamerkintöjen puuttumisen takia.
.
Kaskisten länsi-itä-suuntaiset lyhyet poikkikadut pohjoisesta etelään: Sulkukatu (Luotsinkatuna radan itäpuolella), Prinssi Eerikin katu, Kalastajankatu, Pyhän Eskilin katu, Puistokatu (Merikatuna
radan itäpuolella), Kuningas Kustaan katu (Tori lännessä ja Vaasankatuna radan itäpuolella), Koulukatu (Närpiönkatu), Ruotsinkatu (Hudikinkatu), Suutarinkatu (Maribonkatu), Tervahovinkatu (Namsoksenkatu), Cneffinpolku. - Roopertinkatu seurasi rataa itäpuolella.
.
Menin paluujunassa viimeiseen vaunuun, eteläisimpään (vaunujen kulkusuunta ja järjestys vaihtui, sillä veturi oli siirretty toiseen päähän.) Jotkut ihmiset etsivät kuulemma itselleen samoja paikkoja kuin tullessaan, mutta tilaa tuntui riittävän kaltaiselleni paikanvaihtajallekin.
.
Paluuaikataulu: Kaskinen 16:30, Närpiö 16:48, Perälä 17:05, Teuva 17:14, Kauhajoki 17:50, Kurikka 18:16, Ilmajoki 18:43, Seinäjoki 19:05. Puhuin hetken puhelimessa, kun joku soitti. Vaunussa kuului liikaa muidenkin pölinää, mikseipä minunkin. Lähetin multimediaviestejä kuvin. Siispä ympäristön seuraamisen intensiteetti oli jälleen kerran alentunut paluumatkalla! Katsoin komeat rautatieasemat, kun niitä vastaan tuli. Istuin paluumatkalla junan itäpuolella, tullessa länsipuolella, molemmilla kerroilla oikealla.
.
***
.
Mitä muita museojunamatkoja voisi vielä kokea?
Tuomioja - Raahe?
Toijala - Valkeakoski?
Vilppula - Mänttä?
Jyväskylä - Hankasalmi jne.
Jyväskylä - Laukaa - Suolahti jne.
Nurmes - Kontiomäki?
Joensuu - Outokumpu - Juankoski - Siilinjärvi?
Kapearaidejuna Uudenkaarlepyyn Kovjoella?
.
(Aiemmin Kuntabongarissa Lahti - Heinola, Lahti - Loviisa, Humppila - Jokioinen, Turku - Uusikaupunki, Turku - Naantali, Kokemäki - Rauma, Hyvinkää - Karjaa, Helsinki - Porvoo)
.
Lauantai-aamuna 27.6.2015 saavuin klo 9:n jälkeen Seinäjoen rautatieasemalle päästäkseni näkemään tuntemattoman rataosuuden. Helsingistä Ouluun kulkeva Pendolino saapui juuri raiteelle 1 ja yllättävän paljon matkustajia vaihtoi tunnelin kautta raiteelle 2, jossa odotti museojuna Dr13, tai ehkä osa aikoikin normaalijunalla Vaasaan raiteelta 3. Lapset hälisivät innostuneina!
.
Museojunan punaisen diesel-veturin perään oli kytketty ensin kaksi tummanruskeaa puuseinäistä vaunua, sitten kaksi siniseinäistä peltivaunua ja perään vielä 3 ruskeaa puuvaunua. Kävelin pitkälle "etelään" Helsingin suuntaan (oikeasti raiteet Seinäjoella luode-kaakko) viimeiseen seitsemänteen vaunuun asti. Laiturilla moni valokuvasi museojunaa.
.
Matkustajia oli vielä sen verran väljästi, että löysin oikealta eli koillispuolelta tyhjän välikön, jossa nenäkkäin 2+2 istumapaikkaa. Sininen kangas, korkea selkänoja, valkoinen "tyynyliina" pään alle, kova puinen käsinoja metalliputken päällä, pikkuinen pöytä ikkunan alla, pöydän alla roskakori, päitten yllä verkkohylly. Kun juna kaartaisi lähdön kulkusuunnastaan (luoteinen) ensin länteen ja sitten lounaaseen, siirtyisin auringon puolelta varjoon.
.
Lähtöaika oli aikataulun mukaan 9:30. Ensimmäinen kiinnostava tapahtuma oli erkaneminen pääradalta vasemmalle kaartaen. Suoraan olisivat raiteet vieneet Vaasaan ja oikealle kaartaen Ouluun. Rataristeyksen vieressä ja junasiltojen alla, maavallien takana, oli myös pääteiden risteys, josta "Pohjantie" eli moottoritie 19 koilliseen Lapualle, "Vaasantie" vt. 64 luoteeseen, sekä valtatie 67 länteen Ilmajoelle, aivan ratamme suuntaisesti.
.
Junaharrastajien konduktööri, eläkeikäinen opettajatar, saapui rahastamaan. Menopaluu 25 euroa Seinäjoki - Kaskinen, sama kiinteä hinta myös välipysäkeiltä. Rikoin 50 euron setelin, uskoen pienempiä seteleitä kumminkin tulvivan yllin kyllin vaihtorahoiksi. Monilla oli valmiiksi ostettuja lippuja, jälleenmyyjiltä Kaskisten kaupoistako?
.
Kaskisten Matkailu oli Kalarantapäiviään varten ("Kalaruokaa ja Käsitöitä") tilannut junamatkan palveluna joltakin rautatieharrastajien "Topparoikalta" tai museoveturiyhdistykseltä. Kaskisten virkamiesten tiedottaminen ainakin Internetissä oli heikkoa. Aikatauluja ja hintatietoja "ensi kesälle" saatiin vielä kesäkuun lopulla odottaa. Lippuja kerrottiin myytävän vain Kaskisten kivijalkakaupoissa, eikä kerrottu saisiko mitenkään muuten. Edes kielen vaihtaminen suomesta ruotsiksi ei auttanut. Pohjanmaan sanomalehdet julkaisivat kukin vuorollaan saman epämääräisen tiedotusmateriaalin puffina sanasta sanaan ilman minkäänlaista journalistista kunnianhimoa selvittää asiaa! Kesähessutko toimittajina?
.
Konduktööri kierrätti karttaa (minulla oli jo omani) ja kertoili matkustaneensa 1960-luvulla kesäisin näitä raiteita Myrkkyyn. Museojunamatkoilla pyritään kiinnittämään huomiota rapistuvan Suupohjan radan säilyttämiseen ylipäänsä edes nykyiselle tavarajunaliikenteelle.
.
Välipysäkkejä Ilmajoki, Palontien tasoristeys klo 9:51. Rata ja valtatie 67 edelleen tiiviisti vierekkäin, suuntana lounas, kunnes rata teki välillä mutkan länteen, Koskenkorvalle, eikä enää palannut lähelle tietä.
.
Kurikka, vanha rautatieasema klo 10:15. Välipysäkeiltä tulvi paljon lisää matkustajia vaeltamaan keskikäytävää, hyviä istumapaikkoja haeskellen Minuakin vastapäätä istuutui pitkälettinen blondi pikkupoikansa kanssa ja vasemman puolen välikköön sukulaisiaan, 3-vuotias leikkivä pikkupoika, tämän mielikuvituksellisia karttoja piirtelevä isosisko sekä isoäiti. Perheen nuorin kulki ilmaiseksi ja isommat lapset maksoivat 10 euroa.
.
Ikkunan maisemissa näkyi joskus loputonta, tasaista, vihreää peltolakeutta! Välillä tasoristeyksiä tai kauniita vanhoja asemarakennuksia.
.
Kauhajoki 10:43. Kulkusuunta muuttui lounaan sijasta länteen kohti Teuvaa. Vaunussa kierteli soittamassa naispuolinen hanuristi. 3-vuotias huvitti täsmällisillä kommenteillaan: "Olipa hyvä!"
.
Teuva, Auralan tasoristeys klo 11:19. Kulkisuunta edelleen länteen. Junan läpi kulki komeljanttareita, harrastajanäyttelijöitä esittämässä entisajan hölmöjä maalaismuijia, piikoja, tolloja ukkoja sekä poliisiakin.
.
Perälä (kylä Teuvalla) klo 11:28 ja ruotsinkielinen tomaattipitäjä Närpiö vanhoine rautatieasemineen klo 11:46. Kulkusuunnaksi muuttui lounas, kohti Kaskisten saarta, jonne silta. Aikoi sataa rankasti vettä, mitä säätiedotus oli pitkään uhkaillutkin rannikolle!
.
***
.
KASKINEN, perilläoloaikaa "Kalarantapäivillä" yli neljä tuntia klo 12:05-16:30. Loikka alas junan portailta. Osasta vaunuja näytti olevan melko helppo laskeutua maahan korkean laiturin puuttuessakin, kun rautaisia ulkoportaita oli jatkettu niiden taittuvillako lisäosilla? Sellaisiapa kaipasin Lahti-Heinola -höyryjunan väliasemallakin Vierumäellä junaan kavutessa.
.
Kaskisten keltaiseen vanhaan puiseen asemarakennukseen syntyi suuri ruuhka, kun "kaikki" 300, 400, ehkä puolen tuhatta matkustajaa menivät hakemaan infotiskiltä karttaa, mustavalkoista A4 monistepaperia, ja iso osa jäi vielä sateella sisätilaan nauttimaan kahvilan hernekeittoa.
.
Kaskisissa on helppo ruutu-asemakaava. Korttelit pitkiä pohjois-eteläsuunnassa ja lyhyitä itä-länsisuunnassa. Kuten vastaavasti koko kaupunki on kapea itäkaakosta länsiluoteeseen ja pitkä pohjois-koillisesta etelä-lounaaseen.
.
Vain viisi korttelia on junaradan ja meren länsirannan välissä. Vastaavasti viisi katua: Vuorikatu, Kirkkokatu, Bladhintie, Aleksanterinkatu, Raatihuoneenkatu, Satamakatu.
.
Lähdin kävelemään Kuningas Kustaan katua länteen, kuten satajalkaisena valuva muu ihmiskulkue. Vaihtoehtona oli 5 euron bussikuljetus kaupungin luoteiskulmaan Kalarantaan. Poikkesin heti kokeilemaan Erik Kråkströmin suunnitteleman modernin kirkon ovea, päästäkseni sateelta suojaan. Suljettu, lukossa. Perääni kirkolle kääntynyt osa ihmisjonosta pettyi myös tulokseeni.
.
Karttaan oli merkitty seuraavia kohteita: Aseman Cafe ja Info. Savipaja Murray ja avoin puutarha sekä Bladhin Puoti käsitöitä (lounaassa). Baba Food pizza kebab. Cafe Kung Gustaf. Tori Cafe. Vierasvenesataman Cafe. Hotel Kaske ja Pianobar. Cafe Johannes. Ravintola Sininen Hetki. Kotiseutumuseo ja Cafe. Camping ja Cafe (koillisessa).
.
Luoteeseen Kalarantaan oli merkitty: Nina's Cafe, Sea-Charter - savukalaa, Nicethings - lättyjä ym, Savustamo - Sepon lohikeittoa, Vanhan tallin taidenäyttely, Myllyllä lapsille kummituskivaa, Koululla Mairen kalasoppaa ja Ellun janssoninkiusausta.
.
Tuollaisten kohteiden välillä junantuomat kävelyturistit suunnistelivat. Kaskislaiset itse pysyivät sateella lauantaina sisällä, ellei autolla tarvinnut lähteä kauemmas. Sievä puutalojen kaupunki. Jotkin ikkunat oli varustettu juorupeileillä katuelämän tarkkailemiseksi.
.
Asemakaavassa huomiotani kiinnitti, miten jalkakäytävä saattoi olla yhden talon kohdalla asfaltoitu, toisen hiekkainen tai mustilla pikkukivillä katettu, kolmannen mustan mutainen, neljännen villin ruohoinen, viidennen kohdalla ei ollenkaan. Yhden mahtavan kokoisen marjapuuronpunaisen tornillisen kivitalon valokuvasin, paloasemankohan.
.
Rannan lähellä oli kaupungintalo ja sen viereisessä yksikerrostalossa kirpputori, joka veti joukon meitä turisteja. Piha oli mutainen ja liejuuntunut, täynnä lätäköitä, ikävä pikkukengillä. Keskustan Spar-kauppa oli suljettu ja tyhjä. Olin kaiketi siellä käynyt 20 vuotta sitten.
.
Koko kaupungin ainoa ruokakauppa taisi olla vaatimaton "Sale" huoltoasemalla, kaukana junaradan itäpuolella, kaupungin kaakkoislaidalla, ohikulkutien varrella. Sinnepäin mentiin tehtaalle. Tunneli ohikulkutien ali kävelijöille ja pyöräilijölle. Itäpuolella myös hautausmaa ja metsäpolku kartanolle, mutta liian pitkä ja huonokulkuinen sateella.
.
Kaupnngissa oli Antikvariaatti Elsa, Suutarinkatu 8. Tavallisen omakotitalon ulko-ovessa luki aukioloajat, ei minkäänlaista näyteikkunaa. Liekö sisällä kirjahylly olohuoneessa? Jäi poikkeamatta. Ei ainuttakaan kulkijaa lisäkseni koko kadulla.
.
Kalarannassa oli tuulimylly, joukko tilapäisiä myyntikojuja, markkinarihkamaa. Liejuisia polkuja, joista kaikille en voinut mennä vailla kumisaappaita. Junaradan yli pääsi tasoristeyksissä itäpuolelle, jossa pienvenesatama, rauhallisia rantoja vailla ristinsielua - karttamerkintöjen puuttumisen takia.
.
Kaskisten länsi-itä-suuntaiset lyhyet poikkikadut pohjoisesta etelään: Sulkukatu (Luotsinkatuna radan itäpuolella), Prinssi Eerikin katu, Kalastajankatu, Pyhän Eskilin katu, Puistokatu (Merikatuna
radan itäpuolella), Kuningas Kustaan katu (Tori lännessä ja Vaasankatuna radan itäpuolella), Koulukatu (Närpiönkatu), Ruotsinkatu (Hudikinkatu), Suutarinkatu (Maribonkatu), Tervahovinkatu (Namsoksenkatu), Cneffinpolku. - Roopertinkatu seurasi rataa itäpuolella.
.
Menin paluujunassa viimeiseen vaunuun, eteläisimpään (vaunujen kulkusuunta ja järjestys vaihtui, sillä veturi oli siirretty toiseen päähän.) Jotkut ihmiset etsivät kuulemma itselleen samoja paikkoja kuin tullessaan, mutta tilaa tuntui riittävän kaltaiselleni paikanvaihtajallekin.
.
Paluuaikataulu: Kaskinen 16:30, Närpiö 16:48, Perälä 17:05, Teuva 17:14, Kauhajoki 17:50, Kurikka 18:16, Ilmajoki 18:43, Seinäjoki 19:05. Puhuin hetken puhelimessa, kun joku soitti. Vaunussa kuului liikaa muidenkin pölinää, mikseipä minunkin. Lähetin multimediaviestejä kuvin. Siispä ympäristön seuraamisen intensiteetti oli jälleen kerran alentunut paluumatkalla! Katsoin komeat rautatieasemat, kun niitä vastaan tuli. Istuin paluumatkalla junan itäpuolella, tullessa länsipuolella, molemmilla kerroilla oikealla.
.
***
.
Mitä muita museojunamatkoja voisi vielä kokea?
Tuomioja - Raahe?
Toijala - Valkeakoski?
Vilppula - Mänttä?
Jyväskylä - Hankasalmi jne.
Jyväskylä - Laukaa - Suolahti jne.
Nurmes - Kontiomäki?
Joensuu - Outokumpu - Juankoski - Siilinjärvi?
Kapearaidejuna Uudenkaarlepyyn Kovjoella?
.
(Aiemmin Kuntabongarissa Lahti - Heinola, Lahti - Loviisa, Humppila - Jokioinen, Turku - Uusikaupunki, Turku - Naantali, Kokemäki - Rauma, Hyvinkää - Karjaa, Helsinki - Porvoo)
503. Onnibus Seinäjoelle ja Bio Marilyn
Perjantaina klo 20:40 tungeksi Kampin terminaalin laiturin 5 kohdalla nuorehkoa väkeä ja yksi iso koira emäntineen odottamassa klo 23:n Onnibussia Vaasaan. Tavarasäiliön lastaaja saapui jo ennen bussia selostamaan käytäntöjä uusille matkustajille. "Bussi tulee 20:50, kuljettaja tarkastaa lippukoodit laiturin ovella".
.
Hyvin mahduttiin. Valot sammutettiin Mannerheimintiellä klo 23:05 nukkumattia varten. Ruskeasuon ja Keimolan jälkeen ensimmäinen pysäkki vasta klo 0:50 Lempäälässä, valtatie 3:n liittymä 38, Sääksjärvi. Siitä bussi ajoi pitkästi itään Hervantaan, pysäkille Insinöörinkatu 34, jossa seisahduttiin 10 minuutiksi klo 1:n jälkeen. Kuljettaja vaihtui. Katselin ikkunasta Reima Pietilän punatiilistä arkkitehtuuria suviyön hämärässä Hervannassa. Opiskelijankadun talokolossit muistuttivat Kirsistä ja Anne-Marista, 1985.
.
Tampereen toinen pysäkki oli Kalevassa, Sarvijaakonkatu. Sitten kiidettiin Paasikiven ja Kekkosen pikateitä Näsijärven rannassa ohi Särkänniemen ja Pispalan Haulitornin maamerkkien. Ohi Ikaalisten klo 2, Parkanon 2:30, Jalasjärven 3:10. Joku nukkui pitkänään penkillä jalat käytävällä.
.
"Jalastuuli" oli 15:n minuutin taukopaikka klo 3:15-30, "kaakelivessa" (pyttykopin lattialla lätäkkö ja paperia), syötävän ostomahdollisuus, jaloittelua yöttömässä yössä. Sitten Seinäjoen laidalla tie alkoi näyttää tukkoiselta, poikkeusjärjestelyitä? Kuljettaja kuulutti, olisiko Seinäjoelle jääviä kyydissä neuvomaan, voiko vielä ajaa läpi? Yritettiin ja voitiin.
.
Oltiin Törnävän alueella, ulkona kuhisi massoittain nuoria ihmisiä klo 3:40, leiriytyen, parveillen, pyöräillen tai kävellen tuhatjalkaisena matona pohjoiseen kohti keskustaa! Provinssi-Rockin viikonloppu, kesäkuun viimeinen, lauantai 27.6.2015.
.
Seinäjoen Matkakeskukseen tultiin 3:50 ja bussi jäi laituriin 12 minuutiksi. Aseman odotushallista oli "klo 0-24" auki vain pieni ahdas osa, jonka lattialla lojui reppureissaajia. Toisella penkinpätkistä istui ikääntyneempi mies, kenties junaharrastaja tulossa lauantain tapahtumaan.
.
Pohjoisesta saapui 13-vaunuinen yöjuna kohti Helsinkiä ja pysähtyi kuudeksi minuutiksi. Junamatkustajia roikuskeli juomassa ja juttelemassa laiturilla ovipielessä, kunnes rouva konduktööri hoputti lähtemistä.
.
Aamuyössä risteilin kävellen Seinäjoen katuja. Lehdenjakaja tuli kahdesti vastaan. Asemalta tullut, ratasmatkalaukkua jyryyttänyt nainen kyseli minulta lähintä hotellia? Provinssi-Rockin asiakkaiden reviiri ulottui Törnävältä Keskusasemalle; siitä pohjoiseen kadut autiot, paitsi minä. Luin läpi Antikvariaatin ikkunan kansitarjonnan. Vartiointiliikkeen tyttö avasi lukoista liikekeskuksen parkkipihan portit jo 4:30. Katselin Bio Marilynia elokuvamainoksineen, Kalevankatu 14, pihan puolella.
.
Kävelin Kirkkokatua lounaaseen, ohi lasten liikennepuiston ja siltaa yli Seinäjoen. Metsän varjostaman synkän kapeahkon joen rannassa oli laivalaituri ja lippukoppi: "Kaanaa Lines"! Jokiristeilyvene ei ajanut kesällä 2015? Lyhtypylväissä mainostettiin Provinssi-Rockin bussikuljetusreittejä.
.
Asfalttitie kaartoi etelään. Kuljin ohi urheilu- ja jäähallien, läpi metsätaipaleen, kohti isoa sairaalaa ja ammattiopiston vierestä. Fasaani juoksi tien poikki. Uimaranta-viitta vei Kyrkösjärven tekoaltaalle, mutta hiekkarannat oli aidattu Provinssi-Rockin telttailualueeksi. Porttia valvoi kaksi vartijaa ja metsätietä toiset kaksi: leiriytyminen metsässä ja avotuli kielletty. Teltoista kuului pientä aamumökää jo klo 6:30. Edempänä oli aitaamaton ponttoonilaituri, jolle istuin. Käki kukkui. Tuuli kylmä muttei kova. Aurinko paistoi Pohjanmaalla.
.
Lähdin rannalta luontopolulle soiseen korpeen. Paljasjalkakävelyä varten oli rakennettu rata, jossa lautojen rajaamilla pätkillä oli vuorotellen kymmenittäin erilaisia pohjamateriaaleja mullasta ja rakeisista hiekoista käpyihin ja erisuuruisiin kiviin. Löytyi myös sotilasharjoitusalue, esteratoja, korsu, juoksuhautoja, laavu ja hirsitalo "Sotku"! Kartoin varustettuja opastepylväitä.
.
Nousin Jouppilanvuorelle, jonne oli rakennettu hiihtohissi. Näköala: Seinäjoen kaupunki jalkojeni juuressa. Lakeuden Risti maamerkkinä, aurinko sen takana. Hiihtäjille silta autotien yli. Palasin jäähallin kiertäen Kirkkotielle.
.
Vaeltelin Seinäjoen länsirannan puistoa pohjoiseen Teknologia-sillalle asti, joka kävelysilta. Ravintolalaiva laitureineen juomaterassina. Kuljeskelin katuja ohi auringon paisteessa vitivalkoisena hehkuneen valtavan uusklassisen rakennuksen, jonka päädyssä luki Etelä-Pohjanmaan Musiikkiopisto. Pitkällä seinällä laskin yli 30 ikkunaa vierekkäin, lyhyellä 8, ja kerroksia oli 4-5, keskiosa korkein.
.
Klo 9:30 lähdin museojunalla Suupohjan rataa pitkin meren rannalle Kaskisiin. Palasin samaisella museojunalla Seinäjoelle klo 19:05. Kävin elokuvissa klo 20:30-22:30.
.
***
.
Seinäjoen ainoa elokuvateatteri on Bio Marilyn 1-3 (kolmessa salissa paikkoja 280, 98 ja 62.) Olin aamuyöllä ensin kulkenut Kalevankatu 14:n ohi huomaamatta sitä! Näin vain Matkapoikien näyteikkunan kadun puolella. Onneksi saatoin kulkiessani hakea älykännykällä osoitteen Kuntabongarin kätevästä Suomen elokuvateatterien luettelosta!
.
Pihakäytävän puolella, pääoven vieressä, ikkunan näyttöruudussa, pyörivät esitettävien elokuvien mainokset ympäri vuorokauden. Ensi-iltaelokuvan pääsyliput 11 euroa. Mutta jo kauan pyörineen "Mad Max: Fury Roadin" liput koko viikon vain 5 euroa, samoin toisen filmin, jonka alkuun klo 18:30 en ehtinyt Suupohjan museojunalta.
.
Avara punavalkoruutulattiainen odotussali ensimmäisessä kerroksessa. Väljästi valintamyynnissä karkkia, sipsejä, juomia kylmäkaapista, popcorneja tötteröistä tai mikroaaltouunista? Lipputiskin takana viehättävä pitkähiuksinen vaalealla huulipunalla meikannut nuori blondi.
.
Muutamia nuoria aikuisia asiakkaita kertyi klo 20 alkaen valitsemaan ostoksia tai istumaan seinänvieren penkille. Alakerran perältä käytävä käymälöihin ja sen varrella tiskillä esillä, ilmaiseksi jaossa, aiempien filmien mainosjulisteita.
.
Odotussalia hallitsi kuitenkin peräkulman leveä, kaartuva kierreportaikko toiseen kerrokseen. Muutama nuori pari asettui alaportaille, mutta kukaan ei noussut toiseen kerrokseen. Ahaa, ylös ei vielä päässytkään, metalliketju katkaisi reitin, kunnes klo 20:20 nuori vahtimestari avasi ja alkoi tarkastaa lippuja, yhtä aikaa kahteen saliin kolmesta. Tervehdys ja kiitos jokaiselle!
.
Kaikkien salien 1, 2 ja 3 ovet viuhkamaisesti myötäpäivään toisessa kerroksessa. Viimeisenä oikealla itään päin ovi kolmoseen, joka pienin sali. Penkkirivejä taisi olla 10, joihin vierekkäin mahtui 6, sivukäytävä oikealta. Istuin 4. riviin, toiselle paikalle vasemmalta. Muut, 3 paria tai joku yksinäinen, asettuivat riveille 3 - 4 - 5.
.
Mad Max taisi olla tympein näkemäni elokuva ikinä. Postapokalyptinen toimintaleffa. Dystopia. Väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta. Ohjaaja George Miller 2015. Mutta kuvattu sentään Namibiassa! Hiekka-aavikolla. Orjuutta, maidosta lypsettäviä naisia, yksi mies pelkkänä elävänä veripussina. Siilitukkainen sankarinainen sekä haareminaisten viisikko ja paljon muuta väkeä orjista tyranneihin. Kitarabändi oli kahlittu rekan peräseinälle rokkaamaan rautaisesti!
.
Elokuvan loputtua 22:30 poistuttiin salin saapumisovesta, mutta toisesta kerroksesta ei laskeuduttukaan sisällä kierreportaita suljettuun lipunmyyntiaulaan, vaan mentiin suoraan ulos parvekkeelle, teräsverkkoportaille, joita kavuttiin alas takapihalle. Jotkut lähtivät sieltä omilla henkilöautoillaan, pysäköintipaikoilta.
.
Elokuvan jälkeen katselin kävellen Seinäjoen nuorten lauantai-illan korttelirallia. Oluttölkkikäsi roikkui ulkona takapenkin sivuikkunasta ja suu karjui maailmalle törkeyksiä. Sama autolasti uudelleen toisella kadulla, sama herjahuuto toistohuomioin!
.
Ajoin Onnibussilla yön yli Helsinkiin. Törnävällä ehdin tänäkin yönä nähdä ikkunasta Provinssi-Rockiin liittynyttä ihmiskuhinaa, puoli kahdelta yöllä. Sitten nukahdin tunneiksi, kahteen otteeseen. Heräsin vähän ennen Tamperetta, 15 minuutin pysähdykseen, ja uuden kerran kuljettajan kuulutukseen Vantaan Keimolassa. Jäin Ruskeasuon pysäkille ja kävelin varhain sunnuntai-aamuna kotiin Konalaan.
.
Onnibus-lipuistani m/p olin maksanut 8 ja 10 euroa, euron varausmaksuineen meno-paluu 19 euroa. Vuonna 2007 olin maksanut 34,50 euroa Väinö Paunun Express-bussin menolipusta Helsinki-Seinäjoki. Hinnan halpuutus siitä oli 72 prosenttia! (34,50-9,50)/34,50.
.
Hyvin mahduttiin. Valot sammutettiin Mannerheimintiellä klo 23:05 nukkumattia varten. Ruskeasuon ja Keimolan jälkeen ensimmäinen pysäkki vasta klo 0:50 Lempäälässä, valtatie 3:n liittymä 38, Sääksjärvi. Siitä bussi ajoi pitkästi itään Hervantaan, pysäkille Insinöörinkatu 34, jossa seisahduttiin 10 minuutiksi klo 1:n jälkeen. Kuljettaja vaihtui. Katselin ikkunasta Reima Pietilän punatiilistä arkkitehtuuria suviyön hämärässä Hervannassa. Opiskelijankadun talokolossit muistuttivat Kirsistä ja Anne-Marista, 1985.
.
Tampereen toinen pysäkki oli Kalevassa, Sarvijaakonkatu. Sitten kiidettiin Paasikiven ja Kekkosen pikateitä Näsijärven rannassa ohi Särkänniemen ja Pispalan Haulitornin maamerkkien. Ohi Ikaalisten klo 2, Parkanon 2:30, Jalasjärven 3:10. Joku nukkui pitkänään penkillä jalat käytävällä.
.
"Jalastuuli" oli 15:n minuutin taukopaikka klo 3:15-30, "kaakelivessa" (pyttykopin lattialla lätäkkö ja paperia), syötävän ostomahdollisuus, jaloittelua yöttömässä yössä. Sitten Seinäjoen laidalla tie alkoi näyttää tukkoiselta, poikkeusjärjestelyitä? Kuljettaja kuulutti, olisiko Seinäjoelle jääviä kyydissä neuvomaan, voiko vielä ajaa läpi? Yritettiin ja voitiin.
.
Oltiin Törnävän alueella, ulkona kuhisi massoittain nuoria ihmisiä klo 3:40, leiriytyen, parveillen, pyöräillen tai kävellen tuhatjalkaisena matona pohjoiseen kohti keskustaa! Provinssi-Rockin viikonloppu, kesäkuun viimeinen, lauantai 27.6.2015.
.
Seinäjoen Matkakeskukseen tultiin 3:50 ja bussi jäi laituriin 12 minuutiksi. Aseman odotushallista oli "klo 0-24" auki vain pieni ahdas osa, jonka lattialla lojui reppureissaajia. Toisella penkinpätkistä istui ikääntyneempi mies, kenties junaharrastaja tulossa lauantain tapahtumaan.
.
Pohjoisesta saapui 13-vaunuinen yöjuna kohti Helsinkiä ja pysähtyi kuudeksi minuutiksi. Junamatkustajia roikuskeli juomassa ja juttelemassa laiturilla ovipielessä, kunnes rouva konduktööri hoputti lähtemistä.
.
Aamuyössä risteilin kävellen Seinäjoen katuja. Lehdenjakaja tuli kahdesti vastaan. Asemalta tullut, ratasmatkalaukkua jyryyttänyt nainen kyseli minulta lähintä hotellia? Provinssi-Rockin asiakkaiden reviiri ulottui Törnävältä Keskusasemalle; siitä pohjoiseen kadut autiot, paitsi minä. Luin läpi Antikvariaatin ikkunan kansitarjonnan. Vartiointiliikkeen tyttö avasi lukoista liikekeskuksen parkkipihan portit jo 4:30. Katselin Bio Marilynia elokuvamainoksineen, Kalevankatu 14, pihan puolella.
.
Kävelin Kirkkokatua lounaaseen, ohi lasten liikennepuiston ja siltaa yli Seinäjoen. Metsän varjostaman synkän kapeahkon joen rannassa oli laivalaituri ja lippukoppi: "Kaanaa Lines"! Jokiristeilyvene ei ajanut kesällä 2015? Lyhtypylväissä mainostettiin Provinssi-Rockin bussikuljetusreittejä.
.
Asfalttitie kaartoi etelään. Kuljin ohi urheilu- ja jäähallien, läpi metsätaipaleen, kohti isoa sairaalaa ja ammattiopiston vierestä. Fasaani juoksi tien poikki. Uimaranta-viitta vei Kyrkösjärven tekoaltaalle, mutta hiekkarannat oli aidattu Provinssi-Rockin telttailualueeksi. Porttia valvoi kaksi vartijaa ja metsätietä toiset kaksi: leiriytyminen metsässä ja avotuli kielletty. Teltoista kuului pientä aamumökää jo klo 6:30. Edempänä oli aitaamaton ponttoonilaituri, jolle istuin. Käki kukkui. Tuuli kylmä muttei kova. Aurinko paistoi Pohjanmaalla.
.
Lähdin rannalta luontopolulle soiseen korpeen. Paljasjalkakävelyä varten oli rakennettu rata, jossa lautojen rajaamilla pätkillä oli vuorotellen kymmenittäin erilaisia pohjamateriaaleja mullasta ja rakeisista hiekoista käpyihin ja erisuuruisiin kiviin. Löytyi myös sotilasharjoitusalue, esteratoja, korsu, juoksuhautoja, laavu ja hirsitalo "Sotku"! Kartoin varustettuja opastepylväitä.
.
Nousin Jouppilanvuorelle, jonne oli rakennettu hiihtohissi. Näköala: Seinäjoen kaupunki jalkojeni juuressa. Lakeuden Risti maamerkkinä, aurinko sen takana. Hiihtäjille silta autotien yli. Palasin jäähallin kiertäen Kirkkotielle.
.
Vaeltelin Seinäjoen länsirannan puistoa pohjoiseen Teknologia-sillalle asti, joka kävelysilta. Ravintolalaiva laitureineen juomaterassina. Kuljeskelin katuja ohi auringon paisteessa vitivalkoisena hehkuneen valtavan uusklassisen rakennuksen, jonka päädyssä luki Etelä-Pohjanmaan Musiikkiopisto. Pitkällä seinällä laskin yli 30 ikkunaa vierekkäin, lyhyellä 8, ja kerroksia oli 4-5, keskiosa korkein.
.
Klo 9:30 lähdin museojunalla Suupohjan rataa pitkin meren rannalle Kaskisiin. Palasin samaisella museojunalla Seinäjoelle klo 19:05. Kävin elokuvissa klo 20:30-22:30.
.
***
.
Seinäjoen ainoa elokuvateatteri on Bio Marilyn 1-3 (kolmessa salissa paikkoja 280, 98 ja 62.) Olin aamuyöllä ensin kulkenut Kalevankatu 14:n ohi huomaamatta sitä! Näin vain Matkapoikien näyteikkunan kadun puolella. Onneksi saatoin kulkiessani hakea älykännykällä osoitteen Kuntabongarin kätevästä Suomen elokuvateatterien luettelosta!
.
Pihakäytävän puolella, pääoven vieressä, ikkunan näyttöruudussa, pyörivät esitettävien elokuvien mainokset ympäri vuorokauden. Ensi-iltaelokuvan pääsyliput 11 euroa. Mutta jo kauan pyörineen "Mad Max: Fury Roadin" liput koko viikon vain 5 euroa, samoin toisen filmin, jonka alkuun klo 18:30 en ehtinyt Suupohjan museojunalta.
.
Avara punavalkoruutulattiainen odotussali ensimmäisessä kerroksessa. Väljästi valintamyynnissä karkkia, sipsejä, juomia kylmäkaapista, popcorneja tötteröistä tai mikroaaltouunista? Lipputiskin takana viehättävä pitkähiuksinen vaalealla huulipunalla meikannut nuori blondi.
.
Muutamia nuoria aikuisia asiakkaita kertyi klo 20 alkaen valitsemaan ostoksia tai istumaan seinänvieren penkille. Alakerran perältä käytävä käymälöihin ja sen varrella tiskillä esillä, ilmaiseksi jaossa, aiempien filmien mainosjulisteita.
.
Odotussalia hallitsi kuitenkin peräkulman leveä, kaartuva kierreportaikko toiseen kerrokseen. Muutama nuori pari asettui alaportaille, mutta kukaan ei noussut toiseen kerrokseen. Ahaa, ylös ei vielä päässytkään, metalliketju katkaisi reitin, kunnes klo 20:20 nuori vahtimestari avasi ja alkoi tarkastaa lippuja, yhtä aikaa kahteen saliin kolmesta. Tervehdys ja kiitos jokaiselle!
.
Kaikkien salien 1, 2 ja 3 ovet viuhkamaisesti myötäpäivään toisessa kerroksessa. Viimeisenä oikealla itään päin ovi kolmoseen, joka pienin sali. Penkkirivejä taisi olla 10, joihin vierekkäin mahtui 6, sivukäytävä oikealta. Istuin 4. riviin, toiselle paikalle vasemmalta. Muut, 3 paria tai joku yksinäinen, asettuivat riveille 3 - 4 - 5.
.
Mad Max taisi olla tympein näkemäni elokuva ikinä. Postapokalyptinen toimintaleffa. Dystopia. Väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta. Ohjaaja George Miller 2015. Mutta kuvattu sentään Namibiassa! Hiekka-aavikolla. Orjuutta, maidosta lypsettäviä naisia, yksi mies pelkkänä elävänä veripussina. Siilitukkainen sankarinainen sekä haareminaisten viisikko ja paljon muuta väkeä orjista tyranneihin. Kitarabändi oli kahlittu rekan peräseinälle rokkaamaan rautaisesti!
.
Elokuvan loputtua 22:30 poistuttiin salin saapumisovesta, mutta toisesta kerroksesta ei laskeuduttukaan sisällä kierreportaita suljettuun lipunmyyntiaulaan, vaan mentiin suoraan ulos parvekkeelle, teräsverkkoportaille, joita kavuttiin alas takapihalle. Jotkut lähtivät sieltä omilla henkilöautoillaan, pysäköintipaikoilta.
.
Elokuvan jälkeen katselin kävellen Seinäjoen nuorten lauantai-illan korttelirallia. Oluttölkkikäsi roikkui ulkona takapenkin sivuikkunasta ja suu karjui maailmalle törkeyksiä. Sama autolasti uudelleen toisella kadulla, sama herjahuuto toistohuomioin!
.
Ajoin Onnibussilla yön yli Helsinkiin. Törnävällä ehdin tänäkin yönä nähdä ikkunasta Provinssi-Rockiin liittynyttä ihmiskuhinaa, puoli kahdelta yöllä. Sitten nukahdin tunneiksi, kahteen otteeseen. Heräsin vähän ennen Tamperetta, 15 minuutin pysähdykseen, ja uuden kerran kuljettajan kuulutukseen Vantaan Keimolassa. Jäin Ruskeasuon pysäkille ja kävelin varhain sunnuntai-aamuna kotiin Konalaan.
.
Onnibus-lipuistani m/p olin maksanut 8 ja 10 euroa, euron varausmaksuineen meno-paluu 19 euroa. Vuonna 2007 olin maksanut 34,50 euroa Väinö Paunun Express-bussin menolipusta Helsinki-Seinäjoki. Hinnan halpuutus siitä oli 72 prosenttia! (34,50-9,50)/34,50.
perjantai 12. kesäkuuta 2015
502. Åbus, Turku ja #Museokortti
Ostin Åbus-liput Turkuun, 2,90 euroa meno klo 8:30-10:35 ja 2,90 paluukin klo 18:20-20:30. ÅN NE halvemmat kuin Onnibus.fin tai Matkahuollon nettitarjoukset! Mukava yllätys, ettei otettu mitään 1 euron Onnibusin varauslisämaksua! (En muistanut katsoa Matkahuollon sijasta suoraan Pohjolan Liikenteen tai Vainion Liikenteen sivuja. Nuo mainitut kilpailijat ajavat Helsingistä Turkuun).
*
Åbus lastasi ruumaansa parin tytön polkupyörätkin. Tavallinen valkoinen, koristeelliseksi ulkomaalattu "liikuntaesteellinen" linja-auto, jonka ainoaan matkustajakerrokseen noustiin portaita. Matkustajia lähti Helsingin Kampista kuusi, eikä matkan varrelta tullut yhtään lisää.
*
Otaniemessä ajettiin suorempaan kuin Onnibus, pysäkki jo Keilaniemessä eikä Aalto-yliopistolla. Ruuhka jumiutti Kehä I:llä, mutta Turun moottoritiellä ajettiin ohi Munkkiniemen kautta tulleen Vainion Liikenteen bussin. Matkan varrella tuli useasti vastaan kilpailijoiden linja-autoja, joista kyllä Onnibusin punaiset kaksikerroksiset näyttävät komeimmilta!
*
Välipysäkkejä: Espoon Lommila (Ikea), Lohjanharjun Muijalan liittymä 24, Saukkolan liittymä 21, Suomusjärven Kivihovi - täällä poikettiin moottoritien yli huoltoaseman pihaan! Salon Piihovin liittymä 15 (jossa jopa Onnibus pysähtyy), Paimion liittymä 11, Turku Kupittaan asema.
*
Kupittaalta ajettiin Tykistökatua ja Itäistä Pitkäkatua länteen, sitten Kaskenkadun jyrkkä mäki alas Auran sillalle. Heti Aurajoen jälkeen oli päätepysäkki, Aurakatu 1 ja 2 eli Turun kaupungintalo! (Kaupungintalossa turisti-informaatio). Keskeinen paikka, kauppatorille vain yhden korttelin matka Aurakatua pohjois-luoteeseen.
*
Paluubussi lähti väljänä klo 18:20 kaupungintalon puolelta eli nokka joelle päin. Kupittaan asemalla odotettiin monta minuuttia klo 18:30 asti. Suomusjärven Kivihovissa käytiin taas huoltoaseman bussipysäkillä, mutta nyt ei tarvinnut ylittää moottoritietä. Matkustajia ei tullut lisää.
*
Salon Piihovin liittymän 15 bussikatoksessa oli mahdollinen asiakas. Hintaneuvottelu? Kuljettaja neuvoi ulkona ystävällisesti, miten Åbus myy liput yleensä etukäteen halvalla netissä (mutta bussistakin saa ostaa 20 eurolla). Asiakkaalla taisi olla Matkahuollon lippu ja hän jäi vielä odottamaan eri bussia.
*
Espoossa mukava yllätys: kuljettaja kuulutti aina pysäkit, ja nyt myös "Laajalahden ristin", joka oli Kehä I:llä heti, kun Leppävaaran kohdalla käännyttiin pois Tarvontieltä. Kaksi matkustajaa jäi tänne, minäkin. Pääsin kävellen kotiin! Internetistä en ollut huomannut pysäkkiä Otaniemen ja Lommilan välillä?
*
Turun liikennöitsijöiden TLO:n Åbus jätti myönteisen mielikuvan. Siistit bussit, hyvät kuljettajat, tasainen kulku. Käytän uudelleen! Internet-sivu oli hieman vaikea löytää. Välipysäkkien käytöstä voisi kertoa selvemmin, onhan niitä kilpailuetuna paremmin kuin Onnibussilla. Lippuvalinnat ovat Internetissä vain Helsinki, Turku ja Raisio, mutta ilmeisesti lipun kuusikirjaimisella koodilla (joita Onnibuskin käytti vielä viime kesänä) pääsee matkaan miltä tahansa välipysäkiltä. (Onnibusin lippu kelpaa vain tilatessa valitulta pysäkiltä).
*
***
*
Turussa pyrin Museokortilla ensimmäisenä lähimpään "Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon", mutta aukeaminen oli tänään siirretty klo 10:stä vasta 12:een. Palasin klo 17:10, viivyin 40-45 minuuttia. Pääsymaksu ilman Museokorttia olisi ollut 4,50 euroa. Läntinen Rantakatu 13.
*
Punainen puutalo Aurajoen rannalla oli yllättävän iso, kun jatkui kahtena siipenä pitkälle Linnankatua kohti. Ensimmäisenä vanhan apteekin myyntitiskit ja hyllyt täynnä purkkeja. Sitten monta huonetta apteekkarin työtiloja vaakoineen ja välineineen. Täytetty lisko. Vasemmalle länteen päästiin kustavilaiseen porvariskotiin, jossa saleja salien perään. Huonekalut seinien vieressä, keskilattia vapaa. Peilejä, muotokuvia, tummuneita tapetteja, kehtoja, soittimia. Lattialankut natisivat. Yksi ainoa kerros.
*
Vain pari turistia minun lisäkseni, mutta paljon enemmän valvovaa museon henkilökuntaa pukeutuneina historiallisiin vaatteisiin. Ikkunoista näki sisäpihalle, jossa istujia kahvilassa. Joitakin turistinkin istumisen sallivia tuoleja? Tähän mukavaan vanhanajan tunnelmaan voisi pysähtyä hetkeksi olemaan, ainakin mahdollisen matkakumppanin kanssa? Poikkean toistekin, jos sattuisi jäämään aikaa ennen Åbusin lähtöä? Helsingistä vertauskohteena mieleeni tulivat Seurasaaren talot.
*
***
*
Forum Marinum on iso merimuseo kahdessa talossa Linnankatu 72:ssa, lähellä Turun linnaa. Pääsymaksu ilman Museokorttia 8 euroa ja joen museolaivoihin 6 euroa. Pitkä kävelymatka Aurajoen rantoja pitkin. Sillat loppuvat, Föri-lautta vielä kulkee joen yli. Laiturissa museolaivoja: parkkilaiva Sigyn, fregatti Suomen Joutsen, sotalaiva ja etäisimpänä vielä matkustajalaiva Bore tai Kristina Regina.
*
Museokaupasta pääsi länteen kahvilaan, jonka keskellä tai sivulla on vetonaulana taidehistorioitsija Göran Schildtin (1917-2009) matkakirjoista tuttu purjevene Daphne, jolla Schildt matkusteli toisen maailmansodan jälkeen Välimeren maihin ja Egyptin Niilille. Kymmenmetrisen Daphnen kannen alle ei ollut pääsyä.
*
Museokaupan pohjoispuolella on venekatos, jonne voi tiirailla pääsymaksuttakin ulkopihalta verkkoaidan läpi. Isot veneet ovat telineillä mukulakivien päällä, mikä näyttää vähän kuivalta. Miten onnistuisi vaikka matala kahluuallas?
*
Niin venehallista kuin museokaupastakin itään pääsee itse museon suuriin tiloihin. Seinät ja katot puuta, mistä syntyy historiallinen, vanhohin puualuksiin viittaava tunnelma (toisin kuin Kotkan Merimuseon tyrskynmuotoisessa modernissa kivitalossa Vellamossa). Kierreportaita pääsee toiseen kerrokseenkin, josta avaria näköaloja natisevilta puusilloilta alas näyttelyihin ja jossa pieniä näyttelyesineitä, kuten valtava määrä perämoottoreita! Periskoopilla voi tähystää katon läpi Aurajokea. Erilaisia teemoja ovat vaikkapa tullilaitos ja koulutus merenkävijäksi, tapulikaupungit ja talonpoikaispurjehdus. Laivojen pienoismalleja. Kiertely vanhoissa meritunnelmissa vie paljon aikaa, hieman sokkeloisesti sopesta toiseen.
*
Toinen museorakennus on vieressä, kauempana merestä, Linnankadun varrella, lähempänä Turun Linnaa. Sielläkin museokauppa, perällä wc, museotiloissa useita veneitä. Laivojen pienoismalleja. Eniten minua taitaa kiinnostaa merimatkailun osuus. Kuvaruudulla pyörii Tuure A. Korhosen filmi 40 vuoden takaa, Finnlinesin risteilyltä Välimerelle ja Kanarialle, jaksan katsoa kokonaan.
*
***
*
Bore-laivassa on nyt retkeilymaja 3-4. kannella, kahvila ja ravintola ylemmillä kansilla, sekä museonäyttely 6. kannella. Nousin laskusiltaa laivalle ja portaita yläkansille. Komentosillalle ja yläulkokannelle pääsisi eräänlaisen poikkipuomisen "metroportin" kautta, johon taisi tarvita avainkortin, joka kehotetaan noutamaan retkeilymajan receptionista. En viitsi palata edestakaisin alas.
*
Muutenkin pääsee katsomaan ravintolaa köyden takaa ja kiinnostavia matkustajahyttejä 610-615. Ensimmäistä luokkaa aikoinaan. Laiva oli kulkenut Tukholman vanhankaupungin itärantaan, kunnes liikenne Skeppsbronille loppui 1976. Sitten laiva teki vuosikausia Kristina-varustamon risteilyjä mm. Välimerelle nimellä Kristina Regina! Matkaesitteitä oli tullut aikoinaan selattua ja tarjoushintoja mietittyä! Nyt näin edes laivan ja pääsin sen ikkunallisia hyttejä katsomaan. Kuvaruuduilla hyteissä pyöri matkavideoita.
*
***
*
Fregatti Suomen Joutsenelle oli oma lippukioskinsa. Liput ilman Museokorttia 6 euroa. Lipunmyyjä kopioi väliaikaisen pahvisen museokorttini pitkän numerosarjan. Odotin vielä varsinaisen muovikortin saapumista postitse Museoliitosta "2 viikon kuluessa", tasan 2 viikkoa kestikin.
*
Hämmästyttävän iso purjelaiva, tai ainakin avarat sisätilat monilla kansilla yllättivät minut! Täällä oli vihdoin useampia muitakin turisteja, sisämuseoissa vain muutamia. Laivalla oli havainnollistettu vaikkapa, missä matkaevääksi otetut, perunankuorilla ja pesuaineettomalla tiskivedellä elätetyt siat teurastettiin, tai kerrottiin miten eksoottisista satamista hankittiin paljon sukupuolitauteja.
*
***
*
Merimuseo ja laivat veivät niin paljon tunteja ja energiaa, että jaksoin käydä Turun Linnassa vain kääntymässä, lähellä kun kuitenkin oli, torni pilkotti puiden lomitse Suomen Joutsenen kannelle. Kuljin sisäpihojen läpi lännestä takaisin itään nousematta toisen kerroksen lipunmyyntiin saati torneihin, joissa olen ennen käynyt lapsena ja aikuisena. Lähdin etsimään enää pienempiä museoita.
*
Föri-lautan matka Aurajoen yli itärannalle vei 1,5 minuuttia. Matkustajia kertyi arviolta 30, maksimimäärän taitaessa olla 75. Ja lautta lähti molemmista laitureista melkein heti, joten odotusaikaa vuorojen välillä ei tainnut tulla viittä minuuttia enempää. Näin turistin laskelmin.
*
***
*
Biologinen museo, Neitsytpolku 1, Auran itärannalla, klo 16:27-17, sulkeutumiseen asti. Liput ilman Museokorttia 4,50 euroa, myydään klo 16:30 asti. Tunnelmallinen tumma jugendrakennus Urheilupuistossa. Sisällä hämärä käytävä kiersi kehän, jonka varrella valaistuja soppia, 13 dioraamaa, joissa täytettyjä eläimiä, komeimpina karhu ja hirvi, taustoinaan taitavat maisemamaalaukset! Lisäksi seinillä perhoskokoelmia ja kokoelmia isoja kovakuoriaisia, jotka melkein varastivatkin shown! Katsojina innostunut pikkupoika äitinsä kanssa.
*
Jokaisen ikkunan äärellä oli pari irrallista muovitettua esittelylevyä, joihin oli merkitty kunkin eläimen paikka. Hämäryys vaikeutti välillä lukemista. Pieniä eläimiä oli liiankin paljon, että kaikkia jaksaisi huomata, ja jokunen esittelypaperilla mainittu taisi puuttuakin? Näätä, mäyrä ja ahma tulivat ainakin mukavasti nähtyä, ja monia lintuja. Jos ohi kulkisin, voisin poiketa uudelleenkin.
*
***
*
Turun museoista jäivät toiseen kertaan Aboa Vetus & Ars Nova (Rettigin palatsin esittelyn kävin katsomassa jonakin vuonna ennen museon avautumista), Turun Taidemuseo, Sibelius-museo, Wäinö Aaltosen museo, Luostarinmäen käsityöläismuseo (jossa olen käynyt lapsena ja aikuisena), sekä tuttu, tutuin, Turun Linna. #Museokortti
*
Åbus lastasi ruumaansa parin tytön polkupyörätkin. Tavallinen valkoinen, koristeelliseksi ulkomaalattu "liikuntaesteellinen" linja-auto, jonka ainoaan matkustajakerrokseen noustiin portaita. Matkustajia lähti Helsingin Kampista kuusi, eikä matkan varrelta tullut yhtään lisää.
*
Otaniemessä ajettiin suorempaan kuin Onnibus, pysäkki jo Keilaniemessä eikä Aalto-yliopistolla. Ruuhka jumiutti Kehä I:llä, mutta Turun moottoritiellä ajettiin ohi Munkkiniemen kautta tulleen Vainion Liikenteen bussin. Matkan varrella tuli useasti vastaan kilpailijoiden linja-autoja, joista kyllä Onnibusin punaiset kaksikerroksiset näyttävät komeimmilta!
*
Välipysäkkejä: Espoon Lommila (Ikea), Lohjanharjun Muijalan liittymä 24, Saukkolan liittymä 21, Suomusjärven Kivihovi - täällä poikettiin moottoritien yli huoltoaseman pihaan! Salon Piihovin liittymä 15 (jossa jopa Onnibus pysähtyy), Paimion liittymä 11, Turku Kupittaan asema.
*
Kupittaalta ajettiin Tykistökatua ja Itäistä Pitkäkatua länteen, sitten Kaskenkadun jyrkkä mäki alas Auran sillalle. Heti Aurajoen jälkeen oli päätepysäkki, Aurakatu 1 ja 2 eli Turun kaupungintalo! (Kaupungintalossa turisti-informaatio). Keskeinen paikka, kauppatorille vain yhden korttelin matka Aurakatua pohjois-luoteeseen.
*
Paluubussi lähti väljänä klo 18:20 kaupungintalon puolelta eli nokka joelle päin. Kupittaan asemalla odotettiin monta minuuttia klo 18:30 asti. Suomusjärven Kivihovissa käytiin taas huoltoaseman bussipysäkillä, mutta nyt ei tarvinnut ylittää moottoritietä. Matkustajia ei tullut lisää.
*
Salon Piihovin liittymän 15 bussikatoksessa oli mahdollinen asiakas. Hintaneuvottelu? Kuljettaja neuvoi ulkona ystävällisesti, miten Åbus myy liput yleensä etukäteen halvalla netissä (mutta bussistakin saa ostaa 20 eurolla). Asiakkaalla taisi olla Matkahuollon lippu ja hän jäi vielä odottamaan eri bussia.
*
Espoossa mukava yllätys: kuljettaja kuulutti aina pysäkit, ja nyt myös "Laajalahden ristin", joka oli Kehä I:llä heti, kun Leppävaaran kohdalla käännyttiin pois Tarvontieltä. Kaksi matkustajaa jäi tänne, minäkin. Pääsin kävellen kotiin! Internetistä en ollut huomannut pysäkkiä Otaniemen ja Lommilan välillä?
*
Turun liikennöitsijöiden TLO:n Åbus jätti myönteisen mielikuvan. Siistit bussit, hyvät kuljettajat, tasainen kulku. Käytän uudelleen! Internet-sivu oli hieman vaikea löytää. Välipysäkkien käytöstä voisi kertoa selvemmin, onhan niitä kilpailuetuna paremmin kuin Onnibussilla. Lippuvalinnat ovat Internetissä vain Helsinki, Turku ja Raisio, mutta ilmeisesti lipun kuusikirjaimisella koodilla (joita Onnibuskin käytti vielä viime kesänä) pääsee matkaan miltä tahansa välipysäkiltä. (Onnibusin lippu kelpaa vain tilatessa valitulta pysäkiltä).
*
***
*
Turussa pyrin Museokortilla ensimmäisenä lähimpään "Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon", mutta aukeaminen oli tänään siirretty klo 10:stä vasta 12:een. Palasin klo 17:10, viivyin 40-45 minuuttia. Pääsymaksu ilman Museokorttia olisi ollut 4,50 euroa. Läntinen Rantakatu 13.
*
Punainen puutalo Aurajoen rannalla oli yllättävän iso, kun jatkui kahtena siipenä pitkälle Linnankatua kohti. Ensimmäisenä vanhan apteekin myyntitiskit ja hyllyt täynnä purkkeja. Sitten monta huonetta apteekkarin työtiloja vaakoineen ja välineineen. Täytetty lisko. Vasemmalle länteen päästiin kustavilaiseen porvariskotiin, jossa saleja salien perään. Huonekalut seinien vieressä, keskilattia vapaa. Peilejä, muotokuvia, tummuneita tapetteja, kehtoja, soittimia. Lattialankut natisivat. Yksi ainoa kerros.
*
Vain pari turistia minun lisäkseni, mutta paljon enemmän valvovaa museon henkilökuntaa pukeutuneina historiallisiin vaatteisiin. Ikkunoista näki sisäpihalle, jossa istujia kahvilassa. Joitakin turistinkin istumisen sallivia tuoleja? Tähän mukavaan vanhanajan tunnelmaan voisi pysähtyä hetkeksi olemaan, ainakin mahdollisen matkakumppanin kanssa? Poikkean toistekin, jos sattuisi jäämään aikaa ennen Åbusin lähtöä? Helsingistä vertauskohteena mieleeni tulivat Seurasaaren talot.
*
***
*
Forum Marinum on iso merimuseo kahdessa talossa Linnankatu 72:ssa, lähellä Turun linnaa. Pääsymaksu ilman Museokorttia 8 euroa ja joen museolaivoihin 6 euroa. Pitkä kävelymatka Aurajoen rantoja pitkin. Sillat loppuvat, Föri-lautta vielä kulkee joen yli. Laiturissa museolaivoja: parkkilaiva Sigyn, fregatti Suomen Joutsen, sotalaiva ja etäisimpänä vielä matkustajalaiva Bore tai Kristina Regina.
*
Museokaupasta pääsi länteen kahvilaan, jonka keskellä tai sivulla on vetonaulana taidehistorioitsija Göran Schildtin (1917-2009) matkakirjoista tuttu purjevene Daphne, jolla Schildt matkusteli toisen maailmansodan jälkeen Välimeren maihin ja Egyptin Niilille. Kymmenmetrisen Daphnen kannen alle ei ollut pääsyä.
*
Museokaupan pohjoispuolella on venekatos, jonne voi tiirailla pääsymaksuttakin ulkopihalta verkkoaidan läpi. Isot veneet ovat telineillä mukulakivien päällä, mikä näyttää vähän kuivalta. Miten onnistuisi vaikka matala kahluuallas?
*
Niin venehallista kuin museokaupastakin itään pääsee itse museon suuriin tiloihin. Seinät ja katot puuta, mistä syntyy historiallinen, vanhohin puualuksiin viittaava tunnelma (toisin kuin Kotkan Merimuseon tyrskynmuotoisessa modernissa kivitalossa Vellamossa). Kierreportaita pääsee toiseen kerrokseenkin, josta avaria näköaloja natisevilta puusilloilta alas näyttelyihin ja jossa pieniä näyttelyesineitä, kuten valtava määrä perämoottoreita! Periskoopilla voi tähystää katon läpi Aurajokea. Erilaisia teemoja ovat vaikkapa tullilaitos ja koulutus merenkävijäksi, tapulikaupungit ja talonpoikaispurjehdus. Laivojen pienoismalleja. Kiertely vanhoissa meritunnelmissa vie paljon aikaa, hieman sokkeloisesti sopesta toiseen.
*
Toinen museorakennus on vieressä, kauempana merestä, Linnankadun varrella, lähempänä Turun Linnaa. Sielläkin museokauppa, perällä wc, museotiloissa useita veneitä. Laivojen pienoismalleja. Eniten minua taitaa kiinnostaa merimatkailun osuus. Kuvaruudulla pyörii Tuure A. Korhosen filmi 40 vuoden takaa, Finnlinesin risteilyltä Välimerelle ja Kanarialle, jaksan katsoa kokonaan.
*
***
*
Bore-laivassa on nyt retkeilymaja 3-4. kannella, kahvila ja ravintola ylemmillä kansilla, sekä museonäyttely 6. kannella. Nousin laskusiltaa laivalle ja portaita yläkansille. Komentosillalle ja yläulkokannelle pääsisi eräänlaisen poikkipuomisen "metroportin" kautta, johon taisi tarvita avainkortin, joka kehotetaan noutamaan retkeilymajan receptionista. En viitsi palata edestakaisin alas.
*
Muutenkin pääsee katsomaan ravintolaa köyden takaa ja kiinnostavia matkustajahyttejä 610-615. Ensimmäistä luokkaa aikoinaan. Laiva oli kulkenut Tukholman vanhankaupungin itärantaan, kunnes liikenne Skeppsbronille loppui 1976. Sitten laiva teki vuosikausia Kristina-varustamon risteilyjä mm. Välimerelle nimellä Kristina Regina! Matkaesitteitä oli tullut aikoinaan selattua ja tarjoushintoja mietittyä! Nyt näin edes laivan ja pääsin sen ikkunallisia hyttejä katsomaan. Kuvaruuduilla hyteissä pyöri matkavideoita.
*
***
*
Fregatti Suomen Joutsenelle oli oma lippukioskinsa. Liput ilman Museokorttia 6 euroa. Lipunmyyjä kopioi väliaikaisen pahvisen museokorttini pitkän numerosarjan. Odotin vielä varsinaisen muovikortin saapumista postitse Museoliitosta "2 viikon kuluessa", tasan 2 viikkoa kestikin.
*
Hämmästyttävän iso purjelaiva, tai ainakin avarat sisätilat monilla kansilla yllättivät minut! Täällä oli vihdoin useampia muitakin turisteja, sisämuseoissa vain muutamia. Laivalla oli havainnollistettu vaikkapa, missä matkaevääksi otetut, perunankuorilla ja pesuaineettomalla tiskivedellä elätetyt siat teurastettiin, tai kerrottiin miten eksoottisista satamista hankittiin paljon sukupuolitauteja.
*
***
*
Merimuseo ja laivat veivät niin paljon tunteja ja energiaa, että jaksoin käydä Turun Linnassa vain kääntymässä, lähellä kun kuitenkin oli, torni pilkotti puiden lomitse Suomen Joutsenen kannelle. Kuljin sisäpihojen läpi lännestä takaisin itään nousematta toisen kerroksen lipunmyyntiin saati torneihin, joissa olen ennen käynyt lapsena ja aikuisena. Lähdin etsimään enää pienempiä museoita.
*
Föri-lautan matka Aurajoen yli itärannalle vei 1,5 minuuttia. Matkustajia kertyi arviolta 30, maksimimäärän taitaessa olla 75. Ja lautta lähti molemmista laitureista melkein heti, joten odotusaikaa vuorojen välillä ei tainnut tulla viittä minuuttia enempää. Näin turistin laskelmin.
*
***
*
Biologinen museo, Neitsytpolku 1, Auran itärannalla, klo 16:27-17, sulkeutumiseen asti. Liput ilman Museokorttia 4,50 euroa, myydään klo 16:30 asti. Tunnelmallinen tumma jugendrakennus Urheilupuistossa. Sisällä hämärä käytävä kiersi kehän, jonka varrella valaistuja soppia, 13 dioraamaa, joissa täytettyjä eläimiä, komeimpina karhu ja hirvi, taustoinaan taitavat maisemamaalaukset! Lisäksi seinillä perhoskokoelmia ja kokoelmia isoja kovakuoriaisia, jotka melkein varastivatkin shown! Katsojina innostunut pikkupoika äitinsä kanssa.
*
Jokaisen ikkunan äärellä oli pari irrallista muovitettua esittelylevyä, joihin oli merkitty kunkin eläimen paikka. Hämäryys vaikeutti välillä lukemista. Pieniä eläimiä oli liiankin paljon, että kaikkia jaksaisi huomata, ja jokunen esittelypaperilla mainittu taisi puuttuakin? Näätä, mäyrä ja ahma tulivat ainakin mukavasti nähtyä, ja monia lintuja. Jos ohi kulkisin, voisin poiketa uudelleenkin.
*
***
*
Turun museoista jäivät toiseen kertaan Aboa Vetus & Ars Nova (Rettigin palatsin esittelyn kävin katsomassa jonakin vuonna ennen museon avautumista), Turun Taidemuseo, Sibelius-museo, Wäinö Aaltosen museo, Luostarinmäen käsityöläismuseo (jossa olen käynyt lapsena ja aikuisena), sekä tuttu, tutuin, Turun Linna. #Museokortti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
