605. Liminka ja Pyhäjoki Onnibussilla

Ostan 4 eurolla Onnibus.comin heinäkuisia tarjousmatkoja, mm. Helsingistä Liminkaan, peläten kuitenkin, että yöllinen bussimatka klo 19:15-06:35 olisi uneton ja väsyttävä, kuten sitten onkin. Bussin kuljettaja näköjään vaihtuu Turussa klo 21:25-35, Porissa 23:45-55 ja Vaasassa klo 2:15-35.
.
Uusi automaattinen paikanvarausjärjestelmä tuo ulkomaalaisen vierustoverin ikkunapaikalleni 12 yläkerrassa, mutta paikkatilanteen salliessa iso mies siirtyy keulaan etupenkille. Turusta eteeni istuu kaksi venakkoa tulossa Tukholman-risteilyltä ja he posmittavat neljä tuntia katkotta venättä keskenään, kunnes klo 1 toinen vetäytyy tyhjälle penkkiriville lepäämään.
.
Närpiössä klo 1:25 kuljettaja viipyy hetken ulkona. Kello 2 herää bussissa nainen, jonka piti jäädä Närpiöön. Kuljettaja:
"No minä vähän Närpiössä mietinkin, pitääkö alkaa huuteleen, kun 2 vain jäi, vaikka kolmen piti? Monet ostaa lipun eikä tulekaan, niin en alkanu huuteleen. Melkein kannattais kännykkään laittaa herätys? Kohta tullaan jo Vaasaan, sieltä lähtee toinen bussi takaisin..."
(Nainen haluaa kuitenkin jäädä heti lähimmälle bussipysäkille.)
.
Vaasasta bussiin nousee kolme arabia, halailtuaan tai käteltyään blondeja saattajiaan. Kokkolassa klo 4:20 arabit käyvät ulkona tupakalla. Raahen pysäkille valtatie 8:n varrella saavutaan etuajassa klo 6. Vaasasta aloittanut kuljettaja valittaa:
"Kaksi lähti pois, kolmen piti... Tarkastetaan matkaliput uudelleen! Jotku ostaa halvat liput pikkuväleille, vaikka ajaakin Ouluun!"
Venakoille "Tickets, please!" tulee yllätyksenä, mutta hekin kaivavat koodinsa esille kassiensa sivutaskuista. Vaasan arabeille kuski sanoo vain: "Your tickets I remember." Lippupinnareita ei löydy.
.
LIMINKA klo 6:37, kuljettaja muistaa kuuluttaa. Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Esillä vasta Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkanee. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni heti kun poikkean metsähallituksen puolelle ja pysyvät tukassani vielä asvalttitielläkin.
.
Pian Lumijoentie ylittää junaradan, jonka kävelytie alittaa. Käännyn seuraamaan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kunnan kaupalliseen keskustaan. Nykyaikaisia, aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolle kuuluu iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" varmaankin (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Emäpitäjästä on erotettu niin Oulu kuin Kajaanikin!
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikotietä Liminganjoelle ja sitten seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn modernien pientalojen kujille, jotka päättyvät umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle, jonka nimi tuntuu historialliselta ja tutulta haagalaiselle.
.
Punaisen puusta rakennetun työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman joen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
. Naapurissa on Aappola (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta nyt kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan liminkalaisen päällikön Hannu Krankan (kuoli noin 1630) näköispatsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahteen osaan, joista uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on liian nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä Lakeus kuin tyhjä erämaa. En ehdi merenrantaan asti, jossa ehkä Liminganlahti niittyineen ja lintuineen pelastaisi tunnelman?
Palaan hyvissä ajoin klo 9:30 Valtatie 8:n varteen bussikatokseen. Toiseksi odottajaksi saapuu monien kassien kanssa nuorukainen, jonka takissa lukee suurin kirjaimin "Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret".
.
Onnibussi saapuu Oulusta Liminkaan klo 9:47, vain pari minuuttia aikataulustaan myöhässä. Menomatkalta Vaasasta alkaen tuttu kuljettaja sanoo: "Tervetuloa!"
.
Kävelen perussuomalaisen perässä bussin alemman kerroksen puoliväliin istumaan. Huomaankin, että alakerrasta on paljon helpompaa kuin yläkerrasta seurata ohi vilahtavia tienvarren kylttejä!
.
Kovaa vauhtia ajava kuljettaja muistaa kuuluttaa pysäkit: "Raahe!" klo 10:25 sekä "Pyhäjoki" klo 10:45, jonne minä jään. Tunnin kestänyt bussimatkani Liminka-Pyhäjoki maksoi etukäteen nettikaupassa ostettuna 3 euroa.
.
**
PYHÄJOKI. Valtatie 8 sivuaa mukavan läheltä kunnan nauhamaista keskustaa, joka onkin rakentunut entisen valtatie-linjauksen "Vanhatien" varteen. Heti pysäkiltä näen ensimmäisinä kunnan kaksi keskeisintä parikerroksista kauppakorttelia, joissa K-Market, Osuuspankki, Pyhäjoelle ydinvoimalaa rakentavan yhtiön konttori, useita ravitsemusliikkeitä ja yläkerrassa varmaan asuntojakin.
.
Kolmas rakennus on jo Kunnantalo Vanhatien länsipuolella. Sen naapureita ovat pohjoisessa jäyhä vanhanaikainen keltainen paloasema ja etelässä vaatekauppa "Perkiömäki" yöksi syttuvine neonvaloineen. Ytimekäs keskusta Pyhäjoella, pidän!
.
Kunnantalon edustan aukiolla huomioni kiinnittyy pyhäjokisen kuvanveistäjän Kari Juvan tekemän veistoksen ja lipputankojen sijasta pylvään kohottamaan punaiseen kaappiin, jossa lukee: "Kaappikirjasto, Little Free Library", ja venäjäksi kaiketi samat sanat. Parilla hyllyllä on pari tusinaa kierrätyskirjaa, joista kolmannes venäjänkielisiä. Kaappikirjastoja olen nähnyt aiemmin vasta Saksassa.
.
Kello ylittää juuri 11:n, jolloin Kunnanviraston ovesta tulee ulos kolme virkanaista, jotka marssivat kadun yli suoraan lähimpään Kahvila-Ravintolaan ruokatunnilleen. Vaihtoehdoiksi olisi kaksi muutakin ruokalaa kahdessa lähimmässä liiketalossa, sekä parinsadan metrin päässä pizzeria Marmaris. Kunnantalon ovessa lukee käyntiajoiksi arkisin 9-11, 12-15.
.
Aloitan kuntakierroksen kävelemällä nauhakeskustan pääkatua Vanhatietä pohjoiseen, Oulun suuntaan. Vastaani tulee hyvin varustettu leikkikenttä Kirkkopuisto. Arvaan viereisen sivutien vievän kirkolle, joka sitten onkin metsän ja hautausmaan takana moderni moniulotteinen rakennus (arkkit. Karvala ja Silvennoinen 1977). Ovenpielessä seisoo vanha vaivaisukko ja lähistöllä vanha tapuli.
.
Kiertelen pikkuteitä umpimähkään ilman karttaa ja päädyn kohta tapulin taakse, johon olisin äsken voinut kävellä suoraankin. Kuvittelen meren lähemmäs kuin se on ja rannikon saavutettavaksi, mutta päädyn umpiperiin, niin vanhoille navetoille pellon laitaan kuin uusille puisille parikerroksisille tai lattean tasakattoisille yksikerroksisille kunnan vuokrataloille, mutta voin palata uusia raitteja Pizzeria Marmariksen ohitse Vanhatielle.
.
Lähden kävelemään Vanhatietä nyt etelään Kokkolan suuntaan. Ylitän pohjoisen jokihaaran ja valokuvaan pientä koskimaisemaa. (Idempänä Pyhäjoen ylittää Valtatie 8:n liikenne.) Sillankorvassa on kirkonkylän toinen ruokakauppa, S-ryhmän Sale, jossa käyn eväsostoksilla. Hyllyjä järjestää kaksi koululaisharjoittelijaa, päiväystuotteisiin laitetaan tarra -50 % (Helsingissä -30 %).
.
Salen risteyksestä Vanhatie kaartaa lenkin länteen, mutta minä päädyn itään Valtatie 8:n varteen kävelytielle. Risteyksessä on ikääntynyt huoltoasema Matkahuollon bussiasemineen, jossa nyt 4H-järjestö pitää kahvilaa ja kierrätyskauppaa. Pihassa seisoo myös kunnan opaskarttataulu.
.
Lähden valtatie 8:n itäpuolelle, omakotiasuntojen kadulle, tavoittelemaan Hourunkosken puistoa. Kosken partaalla on kylän ainoa rakennustyömaa, jossa tehdään juuri kunnan korkeinta kerrostaloa. Jatkan työmaan ohi luontoon, jossa on lupaavia nuoli-kylttejä: Koskipuisto!
.
Löydän metsäisessä luonnonpuistossa kävelypolun, ohitse entisaikaisten vesivoimalan rakenteiden, patojen, koskien ja putousten, puurakenteisia kävelysiltoja kosken saareen, lankkuteitä, kolme alueen teollisuuden historiasta kertovaa opastaulua, kiviportaat näköalakukkulalle (näkymä Hourunkoskelle, kerrostalotyömaalle ja valtatie 8:n sillalle) sekä useita maalaamattomia puistonpenkkejä siistein roskakorein ja pelastusrenkain kosken partaalla. Miellyttävä yllätys näin hyvä varustautuminen pienessä maalaiskunnassa!
.
Istuskelen penkillä Koskipuiston saaressa runsaan tunnin, kirjoitellen, katsellen ja syöden eväitä. Sadepisarat uhkailevat välillä. Pari pikkupoikaa saapuu alueelle, jättää polkupyöränsä ja lähtee seikkailemaan kosken saaren metsäpoluille. Pohjoiselta vastarannalta, jossa näen huvimajan ja maalattuja siistejä puistonpenkkejä, lähtee neljä hälisevää pikkupoikaa uiskentelemaan joen poukamassa.
.
Koskipuiston ohi jatkuu itään hiekkatie, Penkkatie, joka kiertää Pyhäjoen kahden jokihaaran väliin jäävän ison niemen, jonka keskellä on puiden reunustamia peltoja. Lähden suorittamaan Penkkatien lenkin. Niemen kaakkoiskärjessä, jossa joki jakaantuu kahdeksi, on muovisessa (posti-)laatikossa A5-kokoinen ruutupaperivihko, jonka riveille on keväästä alkaen tehty jo noin 1136 suoritusmerkintää, jakautuen "kä" tai "py", kävellen tai pyöräillen. Lisään seuraavalle riville nimeni, "kä", 4.7.2017.
.
Penkkatie kaartaa myötäpäivään Valtatie 8:lle, eteläisen jokihaaran sillan pieleen. Kävelytien silta Eteläkylään on remontissa ja kiertotieksi osoitetaan lännempi Vanhatie sekä Museosilta. Kävelen länteen, ohi ensin omakotitalojen, sitten urheilukentän ja kolmen Bajamajan.
.
Saavun Kielosaaren leirintäalueen portille, jossa on asiakkaitten vilinää ja toimistorakennus. En tiedä saisinko leirintämaksua maksamatta tai ilmoittautumatta kävellä houkuttelevan näköistä pikkusiltaa Kielosaareen, olisiko pieni saari avoin kaikille? Myöhemmin näen kartassa Kielosaareen merkityn luontopolunkin ja lintutornin.
.
Etelään lähtee ainakin Museosilta, lankkukantinen Etelänkylän Isosilta (1837) eli Suomen vanhin liikennöity puusilta, "kaksoistukiansassilta", jonka ylitän. Neliaukkoisen sillan pituus on 77 metriä, leveys 5,8 metriä, ajoradan ylittävän tukikaaren korkeus 2,7 metriä, painoraja 3 tonnia, nopeusrajoitus 30 km. Sillalta näkee Ruukinkosken.
.
Palaan kunnan keskustaan Vanhatietä, ja kävelymatka Sale-kaupalle tuntuu nyt yllättävän lyhyeltä. Greenpeace on ostanut mainostilaa urheilukentän laidalta vaatimaan Ydinvoimatonta Pyhäjokea. Ohitan monitoimitalon ja Koulutien.
Koulukeskuksessa on elokuvaesityksiinkin käytettävä Yrittäjyyslukion 150-paikkainen auditorio Pauhasali (Koulutie 8). Torstaina 6.7. klo 14 esitetään "Itse ilkimys 3" (8 euroa) ja klo 16 "Spiderman 5" (10 euroa).
.
Alkaneen sateen takia lueskelen pari tuntia lehtiä kirjastossa, Ruukintie 1, joka on avoinna klo 11-20! (ma ja to 11-16). Poistomyynnissä on tarjolla "kassillinen kirjoja yhdellä eurolla, kirjasto tarjoaa kassin". Laskeskelen pöydille levitetyn noin 40 kirjalaatikkoa, joissa kussakin noin 40 kirjaa, mikä tekisi yhteensä 1600 poistokirjaa? Mm. Paul Therouxin Suuri junamatka. Monet asiakkaat miettivät viedäkö Antti Tuuria ukolleen tai ukilleen, mutta eniten kirjoja hamstrataan lapsille.
.
Kirjaston näyttelysalia täyttää heinäkuun ajan Pyhäjoella 38 vuotta sitten syntyneen Niina Kestilän yksityisnäyttely "Labyrintti". Hän on liimannut vanerinpaloja puulevylle rakentaen jännittäviä, kulmikkaita sokkelokäytäviä, jotka viehättävät katsojaa ainakin jonkin aikaa.
.
Keskustassa huomaan vasta illemmalla, että valtatien 8 alittaa kolme kävelytunnelia itään, Annalan ja Penkkateiden suuntaan. Kävelen Annalantie 20:een, Annalan kotiseutumuseolle.
.
Katselen risuaidan ympäröimää suurta ulkomuseoaluetta avoimelta portilta, jossa pääsymaksuksi ilmoitetaan peräti 15 euroa. Pyhäjoen Lukion toimittamassa, parin viikon välein ilmestyvässä paikallislehdessä "Pyhäjoen Kuulumiset" sanotaan museoon olevan vapaa pääsy. Rakennusten määräksi kerrotaan 22 ja esineluvuksi 8000. Pyhäjoen Näyttelijät esittävät museolla Pentti Haanpään "Kolmen töröpään tarinaa", kantaesitys, klo 18-20:30, liput 15 euroa, kymmenenä iltana jaksolla 26.6.-9.7.2017.
.
Kävelen Pohjoispenkkatietä aina sinne asti, missä joen haarat ovat vasta yhtä yhtenäistä Pyhäjokea, ja vielä kauemmaskin koilliseen. Vehreä ja hiljainen jokimaisema on varsin idyllinen pimentymättömässä kesäillassa.
.
Jälkikäteen tutkin kirjaston jakamasta Pyhäjoen esitteestä, mitä minulta jäi Pyhäjoen kirkonkylässä näkemättä: ainakin Kaukon Kalaranta meren rannalla, jonne ei olisi ollut liian pitkä matka Kaukontietä, Vanhatieltä Kirkkotien pohjoispuolelta. Missähän olisi Rantapuoji? Kaukana Parhalahdessa olisi ollut Pähkinäsaaren rajamerkiksi joskus oletettu Hanhikivi.
.
Pyhäjoki osoittautui mielestäni kelpo päivämatkakohteeksi ja voitti monipuolisuudessaan, jossa luontoa ja kulttuuria, selkeästi Limingan.