688. Maarianhaminan lintutalo ja luontopolku

(Jatkoa) Maarianhaminan Elverksgatanilla oli sähkölaitoksen lisäksi paloasema ja poliisiasema. Katu jatkui länteen merenrannan laituriin, jossa rahtilaiva. Fabriksgatan ja Neptunigatan lähtivät etelään ylämäkeen kohti Ahvenanmaan ammattikoulua.
.
Minua kiinnosti mäeltä länteen lähtevä, karttaan merkitty maapohjainen epätasainen mutkitteleva polku, joka johti Vesitornin kukkulalle (jossa olin käynyt kesällä 1991). Polun varrella oli meren pieksämää karua rannikon kalliomäen luontoa, käkkyrämäntyjä ja irtokivikkoja, hiidenpeltoja. Lisäksi kävijät olivat pinonneet lähikalliolle joitakin irtokiviä päällekkäin. Näköalat avautuivat lahdelle länteen. Vesitornilta oikaisin polkua alas etelään. Vastaani tuli 2 frisbee-golfia pelaavaa seuruetta, pari nuorta paria ja suomenkielinen pari vanhoja rouvia.
.
Tulin keskustaan länsilaidalle. Kävelin Norragatanin päästä päähän. Varrella pientalojen jälkeen keskustan vilkas K-kauppa Math's Hallen. TORGGATAN taisi olla kaupungin tärkein kauppakatu. Torggatan 6 S-ryhmän VARUBODEN, kooltaan Alepan ja S-Marketin väliltä. Kävin ruokaostoksilla, suomenkielisiäkin turistiperheitä asiakkaina.
.
LINTUTALO Lilla Holmenilla uudelleen klo 14:30. Ulkohäkin luona pari venäläistä turistia viihdyttämässä talosta ulos tullutta lintua. Menin ovesta sisään. Useita häkkejä, jossakin yksinään iso "Jussi Björling"-niminen 20-vuotias "rödmaskparakit" (kuin punainen naamio kasvoillaan). Toisissa häkeissä kymmenittäin erivärisiä undulaatteja tai kasvoiltaan seepra-raidallisia pikkulintuja, Zebrafink. Pikkulinnut seurustelivat keskenään, söivät ja laulelivat, mutta Jussi rääkäisi kovasti, jos menin muille kuin hänen häkilleen, jonka verkolla hän temppuili roikkuen pää alaspäin. Viihdyin varttitunnin, venäläiset tulivat myöhemmin sisään.
.
KIRJASTON, Strandgatan 29, piti olla auki lauantaina klo 16 asti, olin säästellyt sitä klo 15:30 asti. Mutta oven lapun mukaan syyskuusta alkaen sulkeutui klo 14. Katsoin modernin kirjastotalon ulkoa. Jäi lukematta lehdet Åland ja Nya Åland, jälkimmäinen oli loppunut Varubodenista, ja toistakaan en ostanut (2,80 eur).
.
KAUPUNGINTALON PUISTOSSA venäläiset valokuvasivat toisiaan tsaarittaren patsaan sylissä. Kiipesin portaat etelään kaupungintalon kukkulalle ja laskeuduin itään taidemuseon luo.
.
RANTAPROMENADI viimeiseksi: Kiertäisin kaupunginniemen etelästä, alkaen Lilla Holmenista idässä ja päätyen Vikingin terminaaliin lännessä. Laivassa pitäisi olla klo 18:30. Kello 16:50 kiiruhdin taas Tullarns äng -puistoon.
.
GRÖNA UDDEN oli laaja leirintäalue heti puiston eteläpuolella, puistoa yhä sekin. Isoja nurmialueita harvojen puiden välissä. Puoli tusinaa asuntovaunuja oli pysäköity kauas toisistaan, kukin omaan puistonosaan. Telttoja ei syyskuussa näkynyt. Uimaranta oli tyhjillään.
.
LUONTOPOLKU oli luonnonläheinen, maapohjainen, epätasainen, kapea, mutkainen, heinäkasvien välissä pujotellen. Hyvin merkitty kuitenkin, pelkillä valkopäisillä kepeillä, joita oli melko harvassa, mutta riittävästi. Aina kun epäröin polun risteyksessä minne mennä, keppi neuvoi! Rannassa, jota polku seurasi oli usein venelaitureita, ja kaukana sisämaassa metsikön takana jokin iso kalliintuntuinen omakotitalo, mutta luontopolku kulki talojen ja rannan välistä. Jossakin kohdassa itärannikolla polku kuitenkin poikkesi kulkemaan vähän matkaa sisämaassa hiljaista tietä pitkin, kunnes palasi taas rantaan.
.
ETELÄPÄÄSSÄ polku kuitenkin päättyi yllättäen verkkoaitaan. Oli käännyttävä länteen polkua, joka vei omakotitalojen teille. Teitä pitkin oli siirryttävä länsirannikolle, jossa jälleen pääsy rantapolulle. Omakoti-alueet olivat mielestäni kuin Bud Blaken sarjakuvasta "Tiikeri", jossa elettiin amerikkalaisessa pientalojen lähiössä.
.
FISKEHAMNSVÄGEN vei länteen kalasatamaan, josta alkoi läntinen rantaluontopolku pohjoiseen, kohti Vikingin terminaalia. Välillä noustiin mäelle, josta pitkät puuportaat veden rajaan. Loppumatkaa kuljettiin jopa rantakallioiden vieressä veden päällä puista laituria pitkin. Aikaa kului enemmän kuin tavallisella tiellä olisi kulunut, mutta ehdin terminaalin luo jo klo 18:15 ja minulle jäi vielä aikaa 15 minuuttia lähteä Lotsbergetin Merivartioasemalle vievälle tielle Lotsgrändet, muttei perille asti. (Gabriella-laivaan 18:30 pitkää ramppia 7. kannelle.)
.
.