Museoita ja kävelyitä 1985: Taideteollinen museo -85/87
Rakennustaiteen museo, Taivaskallio ja Tekniikan museo,
kävely Lauttasaareen ja Valokuvauksen museo,
Helsingin Kaupunginmuseo Karamzinin talossa.
*
TAIDETEOLLINEN Museo 1985: SILKKITIE-näyttely. Sunnuntaina 3.3.1985 kävelin Korkeavuorenkatua paloaseman kukkulan ylitse etelään Taideteollisuusmuseolle. Jonoa museoon riitti ulkona kulman ympäri jo klo 9:50 ja joukko kasvamassa. Odottelin puistopahasessa vastapäätä sisäänkäyntiä näkisinkö Anun pikkusiskoineen, teinitytöt Kotkasta. Klo 10 tunnistin tulijat ja menimme jonottamaan. Pääsimme sisään vasta klo 10:30. Tilausajobussien tuomat ryhmät saivat etuoikeuden, niitä tuli 15 minuutin väliajoin.
Museotalo oli entinen ruotsinkielinen oppikoulu, Läroverket för gossar och flickor 1883-1977. Pääsyliput 10 markkaa opiskelijoilta ja alle 16-vuotiailta, aikuisilta 20 mk. Avoin vaatenaulakko vasemmalla ja laukkulokerikot, mutta ilman avaimia. Yläkerta ja kellari esitteli Silkkitietä, alakerrassa perusnäyttely mm. Alvar Aallon huonekaluja. Jonkin verran vaatteita ripustettuina esille, muttei mallinukkeja, jotka olisivat elävöittäneet, myös koruja, jotka olivat pöydillä lasin alla. Sarjakuvista olin oppinut mongoleista pääpiirteitä, kuten jurtta-teltat. Muistan ensimmäisen Ahmed Ahne -albumin vitsailun erehdyksistä Jurtta vs. Jogurtti. Tunnissa kierrettiin kaikki nähtävä kertaalleen, Anun pikkusisko oli eksynyt välillä omille teilleen.
Ehdotin toiseksi kohteeksi Mannerheim-museota, jossa näyttely 'Aasian-matka 1906', mutta Lea-sisko halusi ajaa uudella metrolla pääteasema Itäkeskukseen. Siellä yritimme Monitoimitaloon, ovi lukossa. Käytiin kauppakeskuksen Hansakujalla, joka hieno punatiiliarkkitehtuurissaan. Metro oli palatessa vielä täydempi kuin mennessä. Anu ja Lea antoivat paikkansa vanhoille sedille. "Fiksuja tyttöjä", nämä kiittivät, jolloin vastapäinen hapannaamatäti huomautti: "Ei ne olleetkaan heidän paikkoja" (vaan invalideille). (Päiväkirjasta 3.3.1985)
**
TAIDETEOLLINEN Museo 1987: OSEANIA-näyttely. 20.3.1987 olin 2,5 tuntia klo 16:15-18:55, jaloillaan seisominen alkoi väsyttää. Museon lipunmyynti oli koillisessa, sitten avaimelliset lokerot ja naulakko, portaat ylös; portaiden alla odotustila, jossa tuoleja ja esitteitä, henkilökunnan huone. Postikorttien myynti naulakon jälkeen.
Yläkerrassa läntinen ja itäinen sali. Esillä yksi kapea alkuasukkaiden kanootti sekä pienoismalleja, loukkuja, keulakuva-nainen, idässä kirveitä, nuijia, asumusten pienoismalleja, keihäitä. Keskushallissa tapa-kankaita roikkumassa estemuurin takana, sivuilla kaislahame (sellainen kesti käyttöä 3 päivää!) Lännessä koruja, jotka tehty hampaista. Sulkakoristeita (punasulat hävisivät sukupuuttoon!)
Yhdessä salissa dia-ohjelma, puolen tunnin välein 10 minuuttia: Juhani Mäkelä noin 60-100 diaa (6-10 sekuntia /dia?), selostus, kiinnostavia kuvia mm. Nauru-saarelta. Dia-salin eteisessä venäläisiä kirjoja Etelämerestä esillä sekä yli 20 lehtileikettä näyttelyn arvosteluja, mm. Länsi-Suomi, Uusi Suomi, Aamulehti, Satakunnan Kansa, leikkeet oli toimittanut leikepalvelu SITA, ilmeni lapusta. Vahtimestari kyttäili välillä etteivät kirjat katoa.
Käytävällä jättipatsas ja kaakossa patsaita. Toisen kerroksen keskeltä länteen portaat III kerrokseen, mutta suljettu nyt. Eteläsivulla taas portaat alas, niiden alta idästä reitti kellariin, jossa wc, muuten oli suljetut ovet. Museon alakerrassa oli Suomen muotoilun perusnäyttely, miljöitä, huonekaluja. Ulkona talon edessä tilausbussi Hämeenlinnasta ja toinenkin bussi. Pari opasta klo 17. (Päiväkirjasta 20.3.1987)
***
RAKENNUSTAITEEN Museo 29.3.1985. Kisho Kurokawan arkkitehtuuria. Toisessa kerroksessa näyttelyhalli kooltaan noin 10 x 20 metriä, vieressä luentosali, jossa jokin esitys (pimeässä). Italialainen kirja Kurokawasta oli näyttelyä valaisevampi, osasta kohteita enemmän kuvia, samoja mv-kuvia kuin levyillä seinillä (isoina). (Päiväkirjasta 29.3.1985)
****
TAIVASKALLIO 31.5.1985. Otin metron Hakaniemeen (3 min) ja raitiovaunun 1 Käpylään. Matkalla Pohjolankatu oli ihana puutaloriveineen ja vihreydessään. Nousin Taivaskalliolle, kävelytiespiraali. Tykki ja sijoja useammillekin. Vesilammikko, joka tulvi pikkupurona poiskin. Vihreys ympärillä! Puut alhaalla peittivät kaiken, vain liikenteen ääni kuului, junankin. Joitakin taloja näkyi, muttei kaukaisempaa kaupunkia. Juoksentelin.
Klo 16 laskeuduin alas tielle ohi puuhuviloiden. Volvoja tiellä, jonkun ylioppilasjuhla, avoin ulko-ovi. Kävelin Pohjolankadun yli, huviloita edelleen. Kunnalliskodintie, poikkikatuna Antti Korpin tie ym. 9-kerroksisia taloja joukko. Koskelantietä sitten yli moottoritien, yli Vantaanjoen, yli idyllisen Hämeenkadun loppupään.
*****
TEKNIIKAN Museo 31.5.1985. Yksin palloilin ensin pihalla, veturit. Opiskelijalippu 2,50 markkaa (aikuiset 5 mk). En paljon ymmärtänyt koneista, sekavaa kaikki? Joitakin ihmispareja lähinnä Kipinässä 1½ -tasossa - ja teekkareita työssä! Näppäillyt sanat puheeksi muuttava tietokone, R oli L! Alempana Esko, ensimmäinen suomalainen tietokone. Lohjan elektroluminenssi. Vanhoista maitotölkin pakkaus kiinnosti, ja kirjapaino käsin latomisineen.
Vietin museossa tunnin klo 16:20-17:20, sitten kiersin kosken rantoja ulkona. Kävelin Hämeentietä, ohi Hobby Hallin, Annalan puiston, 53:n päätepysäkin, Vanhankaupungin - Wärtsilä-Arabian ratikka 6:n päätepysäkille. Virkailijat juttelivat ulkosalla, ovet auki, sisään istumaan. Rahastaja kiersi sitten leimaamassa liput. (Päiväkirjasta 31.5.1985)
******
LAUTTASAAREEN KÄVELIN 6.6.1985 Otaniemestä. Klo 12:20 olin Otaniemen Jämeräntaival 11 G:ssä, hiljaista, vain lähetti meni monistamoon. Klo 12:25 lähti bussi 102 Servin-päästä (aikataulu: 12:35!), en ehtinyt. Odottelin ostarilla, kunnes lähdin kävelemään klo 12:50. Poikkesin Otsolahden itärantaan, siinä taas hyvä asuinpaikka tai ehkä liian tavallinen. Rannassa polku ja uimaranta ja salmi ja hiekkasaari. Ensin kerrostalot, sitten upeat rivitalot. Linnunlaulumetsä. Polku, polku. Haukkuva koira törmäsi ikkunaan.
Klo 13:10 olin kilometrin lähempänä Lauttasaarta (3,5 km matkasta) moottoritien laidalla. Viileä tuuli, 11 astetta, aurinko kyllä, kaula paleli, selkä hikosi. Pyöräilijöitä aina.
Lauttasaaressa klo 13:30. Seurasin länsirantaa. Aivan ihana kävelytie, puistonpenkkejä vähän väliä, linnunlaulu, puut, meri. Viereiset kerrostalot - viehättävä asuinpaikka! Joitakin vanhoja omakotitalojakin. Idylli.
Kävelytie päättyi, kun alkoi HKL:n kesämökkikylä. Kuin lasten leikkimökkejä kooltaan. Päädyin Tiirasaarentielle, viehättävää rivi- ja pienkerrostalojen seutua. Poikkesin rantaan, hoitamatonta, ränsistynyttä, laituri poikki. Puiston halki Kiviaidankadulle. Kiehtovat asuinalueet vaihtuivat teollisuuteen ja varastoihin. Nahkahousuntie - käyn vahingossa niin etelässä, palailen, löydän Kuva-Sammon toimitilat, joiden alakerrassa on Museo!
*******
VALOKUVAUKSEN Museo 6.6.1985, klo 14:05. Kierrän talon, invalidi ovella, tyttö juoksee avaamaan ja pitämään ovea auki, heidän peräänsä minäkin menen sisään museoon.
Tice:n kuvia, huikean terävän-tarkkoja vedoksia! New York. Vanhoillinen uskonnollinen lahko: Amish. Vilho Setälä (1890-1985)... hänen oppikirjassaan kuva-esimerkkejä nappihousuisen Mikki Hiiren sanomalehti-sarjakuvista. Valokuvaus-kojeita näytteillä lasivitriineissä. Polaroid-kameroita kuin Iines Ankasta (+ Samu Sirkka). Luin lehtiä istuen 14:50-15:00, jolloin ulko-ovi jo suljettu. Jäi käymättä wc:ssä.
Museon jälkeen kävelin edelleen. Odottelin bussia 21V, mutta kun se tuli seisomatäytenä, en tunkenut sisään, muita meni. Yllättävän heti tupsahdin Lauttasaarentielle. Sillan yli itään. Raitsikalla vain yksi kiskopari, ennen kuin päättäriä ennen kahdentuu. (Päiväkirjasta 6.6.1085)
********
Helsingin KAUPUNGINMUSEO 6.6.1985, Karamzinin kartano, Mannerheimintiellä Töölönlahden rannalla, klo 15:50-16:50. Kiersin pihalla talon ympäri, aika pieni. Katselin merenlahden yli kaunista Kallion kaupunginosan siluettia. Menin sisälle ja kysyin pääsymaksusta: "Torstaisin ei maksa mitään."
Sitten kiertämään. Purjelaivojen pienoismalleja ikkunoilla. Suuri pienoismalli Helsingin rakennuksista, olikohan vuonna 1870. Turisteja tutkimassa. Ylempi II kerros: leikkikaluja lasivitriineissä. Venäläiset-aiheinen näyttely, hopea-esineitä. Valvoja-tyttö ei tiennyt, kiillotetaanko niitä, kun joku kysyi. Vieraileva vanha mies selitti Mannerheimin avioliittoja ja ent. avoliittoja, kun suku ei hyväksynyt. Ikkunoista oli kiva katsella ulos. Toiset portaat alakertaan. (Päiväkirjasta 6.6.1985)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti