Lapsuudessani matkustamista pidettiin kalliina ja niinhän se olikin, ennen Seiväsmatkoja. Vanhempani kustansivat perheelle yhden Finnairin "Aurinkomatkan" Kreikkaan vuonna 1966: viikko Ateenassa ja viikko Rhodoksella (välilennot Kreikassa Onassiksen Olympic-lentoyhtiöllä), retkiä mm. Delfoihin ja Mykeneen. Isäni opintomatkoille pääsin mukaan pari kertaa: Wieniin -67 ja Barcelonaan -72, muina vuosina olin koulussa, kun vanhempani Budapestissa tai Prahassa.
Tunsin 2000-luvun alussa yhden maailmankiertäjän (s.1954), isänsä puolelta armenialaisen. Jo hänen äitinsä pääharrastus tyttären kanssa olivat Olympia-matkatoimiston kaukomatkat. Hänellä oli omia valokuvia ja filmejä joka puolelta maailmaa, Balilta, Guineasta, Perusta, Kiinasta, Intiasta, Australiasta, jne.
Itse innostuin matkustamisesta vasta kun näin oppilaitokseni aulassa Ranskan matkailutoimiston näyttelyn esitteineen, mm. Pariisista ja rautatieverkosta! Siispä ekalle Interrailille! Mahdollisimman halvalla! Useimmat yöt junissa, välillä retkeilymajoissa (peseytymisenkin takia). Ruoat kaupoista (laihduin monta kiloa), alitin budjettini reilusti. Eurolines-bussit reilauksen jälkeen. Vuonna 2006 kaverini alkoi intoilla Ryan Airin halpalennoista, sitten Wizzairin ja BlueOnen ym.
Perheessäni ei ollut autoa eikä kesämökkiä. Kesällä junilla ja linja-autoilla Punkaharjulle tai Turkuun ym. Kävin Tampereella ja Hangossa ekan kerran oppikoulun luokkaretkillä. Mielestäni kouluvuoden parhaat päivät olivat a) kevään luokkaretkipäivä, b) syksyn retkeilypäivä, jolloin 10 km vaellus Luukissa, Nuuksiossa, tms.
Intoni kotimaan paikkakuntien bongailuun lähti siitä puutteesta, etten ollut joutunut kyllästymään mihinkään perheen automatkoihin ympäri Suomen, toisin kuin monet muut. Oli melkein koko Suomi näkemättä, Porista Rovaniemelle ja Joensuuhun.
Amerikkalainen kirjailija Bill Bryson kiersi Britannian rantoja pitkin. Elokuvatutkija Timo Tuomi käveli Ranskan halki pohjoisesta Välimerelle. Elokuvaohjaaja Werner Herzog käveli Münchenistä Pariisiin 3 viikossa 1974, "Jäinen matka". Italiassa olisi aika lähekkäin monia historiallisia kaupunkeja, vaikkapa Venetsia, Padova, Vicenza, Verona, Brescia... Ferrara, Bologna, Modena, Reggio, Parma... Mantova, Cremona ym.
Katselin Suomen kartasta mitä reittiä voisin kävellä lännestä itään tai idästä länteen? Ongelmina pohjois-eteläsuuntaiset pitkät järvet, kuten Päijänne. Liian tuttuja kuntia ja kaupunkeja reitillä. Tietenkin haluaisin kulkea sellaisten kirkonkylien kautta, joissa en ole vielä koskaan käynyt. Teuva olisi sellainen, olen ajanut vain junalla Teuvan läpi Seinäjoelta Kaskisiin. Vähän pohjoisempana Jurva on käymätön kunta, ja idempänä Peräseinäjoki. Oikeastaan reitin täytyisi mutkitella käärmemäisesti pohjoisen ja etelän kautta, jos haluaisi suosia uusia ja välttää ennen nähtyjä paikkoja. Idässä ennen Joensuuta olisi Savonranta ja Liperi aivan kokematta.
Ulkomailla kaikissa eri paikoissa tapanani on miettiä, millaiselta tuntuisi asua täällä? Voisinko viihtyä? Esimerkiksi Jerusalemin modernin osan talot muistuttivat aika paljon Helsinkiä. Portugalin Leiriassa kaupunginkirjasto muistutti mukavasti suomalaista ja kirjastonhoitaja oli hyvin ystävällinen. Myös Bratislavan kirjasto muistutti suomalaista sivukirjastoa. Kun taas ainoa Luccassa löytämäni kirjasto muistutti suljetun kokoelman kansalliskirjastoa, ensiksi ilmoittautuminen vahtimestarille, joka lähtee etsimään englantia puhuvaa kollegaa, kassit lokeroon, kirjojen tilaus kortiston avulla?
Tukholmassa olen käynyt ainakin 70 kertaa ja todella kaunis historiallisilta korttereiltaan (lähiöistä olen käynyt vain parhaissa, Vällingby jne). Hyvät kirjastot, museot, antikvariaatit, kirpputorit... Ehkä sopivan kokoinen, ei liian iso tai pieni.
Mutta ihannekaupunkia tai maata en ole ulkomailta löytänyt. Suurkaupungit tuntuvat liian suurilta, pikkukaupungit liian pieniltä. Siltä väliltä Strasbourg, Stuttgart, Kööpenhamina... Amsterdamissa olen jäädä kiitävien polkupyörien alle, niihin ei heti totu.
Tübingen tai Nördlingen olivat ihania kaupunkeja vaellella jonakin päivänä, mutta ehkä minulle riittää päivä tai muutama? Kuten vuorikiipeiijät käyvät K2:lla ja Everestillä, mutta kukaan ei jää huipulle asumaan. Entäpä jos joku jäisikin, perustaisi huipulle hotellin? En tiedä onko kiipeilijöiden väliasemille perustettu pysyviä palveluita?
Jos asuisin vaikkapa Brysselissä, jossa olen yöpynyt vain viikon, ryhtyisin käymään junilla kaikissa niissä Belgian kaupungeissa, joita en ole vielä nähnyt. Lyhyet välimatkat.
Taidan olla aika kotiseutu-rakastunut Etelä-Suomeen... johon lapsena totuin! Suomen metsät ja järvet ja merenrannat (eikä vain Keski-Euroopan joet). Vaikkakin myös Britanniassa metsät ja niityt lampaineen tuntuivat yllättävän kotoisilta.
Onnellisinta elämässä on olla innostunut jostakin? Tiedonhaluisuus, henkinen uteliaisuus? "Energia on rajaton riemu" (William Blake).
Miksi matka uuteen paikkaan, lähellä tai kaukana, tuntuu upealta? Se tarjoaa etäisyyttä arkielämään, sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Voi elää hetken, matkan ajan, pelkässä tuoreessa nykyhetkessä. Keskittyen hetkeen, unohtaen muun, ulkopuolisen. Jättäen entisen arjen menneisyyteen ja tulevan arjen siihen kun jälleen palaa takaisin arkimaailmaan.
Harrastukset tai ihastuminen tai rakastuminen tarjoavat saman mahdollisuuden uppoutua juuri kuluvaan hetkeen. Unelma omistautumisesta asialle tai ihmiselle.
Luonto ja kulttuuri, viihdyn kauniissa paikoissa, etsin yhä uusia paikkoja. Helsingistä käyn mielelläni kaikilla saarilla, joille pääsee saaristoveneillä, esim. Espoossa Gåsgrund, Rövaren ym. Kuljen mielelläni laivoilla Porvooseen, Loviisaan, Inkooseen. Kaikkia reittejä, jotka tietooni ovat tulleet, olen yrittänyt kulkea, esim. Hanko - Gullkrona - Uusikaupunki, Franz Höijer -laivalla. Sisävesillä Tampere - Ruovesi - Visuvesi - Virrat. Tampere - Hämeenlinna, Saimaa, Päijänne jne. Merentutkimusalus Arandalla tutustuin mereltä Suomen rannikkoon koko pituudelta sekä Ahvenanmereen ja Ruotsin itärannikon vesiin.
Olen retkeillyt eri puolilla Suomea kansallis- ja luonnonpuistoissa telttaillen tai päiväseltään. Kävelen mielelläni maraton-matkoja, joskus 50 kilometriä päivässä, vaikkapa kaupungista toiseen, esim. Helsingistä tai Askolasta Porvooseen jne. Pitkä matka ei rasita, jos ei ole liian kiire.
Kivoimpia asioita mitä tiedän on ympäristönvaihdos. Esimerkiksi monissa
kaupungeissa, kuten Helsingissä, on vanhoja osia, joissa voi siirtyä kuin ajassa
taaksepäin, eri vuosikymmenten arkkitehtuurin keskelle.
Moderni utopia on voida olla kaikkialla. Olen käynyt 30 maassa, Euroopassa ja Israelissa. Pidän paljon puoli-kotoisesta eurooppalaisesta kulttuurimaisemasta, johon voi itsekin sulautua häiritsemättä kaupunkikuvaa, ollen melkein kuin paikallinen eikä erottuen selvästi joukosta turistina.
Eksoottisista maista katson niiden aitoja kotimaisia elokuvia, esim. Uruguaysta 'Mal dia para pescar' tai "Whisky", tai Bhutanista, Malista, Saudi-Arabiasta, Mauritiukselta, Costa Ricasta, jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti