Käyntini Jyväskylän museoissa:
1) KeMu: Keski-Suomen Museo (A.Aallonkatu 7)
2) Suomen Käsityön Museo (Kansallispukukeskus)
3) Jyväskylän Taidemuseo (Kauppakatu 23)
4) Toivolan Vanha Piha (Cygnaeuksenkatu 2)
5) Jyväskylän Yliopiston Tiedemuseo (Seminaarinmäki: S)
6) Keski-Suomen Luontomuseo (Harjun Näkötorni)
7) Ratamo, grafiikan ja valokuvan galleria (Veturitalli)
8) Alvar Aalto -museo (1973-) (remontissa 2021-22)
*
1) KEMUSSA kävin pe 19.11.2021 (1,5 tuntia) ja la 2.4.2022 (3 tuntia!)
Marraskuun perjantaina klo 16 kävelen lounaaseen Jyväskylän Kauppakatua jatkavaa Seminaarinkatua. Kävelytie jatkaa suoraan Harjukadun alitse (kun Seminaarinmäkeä kiertävä Seminaarinkatu kaartuu luoteeseen ja muuttuu Keskussairaalantieksi). Alvar Aallon kadun luoteispuolella on vierekkäin kaksi isoa valkoista museorakennusta, mutta lounaisempi on aidattu rakennustyömaaksi: arkkitehti Aallon piirtämää Alvar Aallon museota (vuodelta 1973) remontoidaan vuosikausia, enkä pääse käymään.
Keski-Suomen Museo (vuodelta 1961, Aallon piirtämä) hehkuu ovilasien läpi valoa talveen. Pariskunta astuu ulos, hiljaista on. Laitan suuni ja sierainteni eteen koronavuosien 2020-22 suojamaskin ja avaan oven. Ison aulan vasemmalla sivulla on avoin naulakko ja keskellä peremmällä lipunmyyjäneitosen saareke. Tervehdys. Perjantaina on ilmainen sisäänpääsy.
Lähden heti nousemaan portaita toiseen kerrokseen. Tilapäisten näyttelyjen sali pohjakerroksen oikealla puolella jää minulta jotenkin huomaamatta, lasiseinänsä taakse. Mainosjuliste ulkona hehkutti näyttelyn värikkäitä kulkuneuvoja 1900-luvun puolivälistä, ehkä IV kerroksessa, enkä III kerrosta ylemmäs puolentoista aukiolotunnin aikana ehdi, harmikseni.
Pysyvä näyttely alkaa esihistoriasta, nuolenpäistä. Viereisen huoneen koko seinällä lainehtii filmiltä sininen järvi, ikiaikaisen muuttumattomana maisemana. Tukinuittajan keksi (Boat-Hook) sekä rautakärkisenä puuesineenä että mustavalkoisessa taustavalokuvassa luonnollisen kokoisen tukkilaisen jätkänkourissa. Puun karsimisrauta myös. Etenen turhan hitaasti, kun en arvaa miten laaja museo onkaan!
"Karsikkopuihin" tutustun näyttöpäätteeltä valittavissa olevana esityksenä. Hautajaissaattue piti evästauon puolivälissä matkaa ja laittoi karsikkopuut merkiksi. Vainajan pelättiin nousevan haudasta ja palaavan saattoreittiä ihmisten ilmoille, häiritsemään perinnönjakajia, mutta karsikkopuun nähtyään haamu ymmärtää kääntyä takaisin ja palata hautaansa, minne kuuluu.
Saleissa on kaksikin valtavaa Jyväskylän pienoismallia eri vuosilta. Nappuloita painamalla voi valaista haluamiaan kohteita korostumaan. Vaatimaton kirkko keskellä puistoa on säilynyt, ympäriltä pienet puutalot pihoineen kadonneet. Kauppakatu pääkatu aina. Seinille heijastetaan valokuvia katunäkymistä: vanha kuva - nykykuva - vanha kuva uudelleen. Seuraava aihe. Puutalokaupungista kivitalojen muuriksi.
Näyttelyn reitti mutkittelee. Esineiden runsauden keskellä on vaikeaa valita, mitä poimia lähempään tarkasteluun. Muita museokävijöitä venäläis-suomalainen perhe. Volmari Schildt-Kilpinen keksi n. 180 uudissanaa suomeen, kuten tiede ja taide, jyväskyläläiset räppärit laulavat niitä ääneen videoesityksessä! Keski-Suomi -lehti vanhin elävä suomenkielinen sanomalehti (Keskisuomalaisena). Modernin ajan III kerrokselle jää liian vähän aikaa, mutta tulen kyllä uudelleen:
*
Huhtikuun lauantaina puoliltapäivin kävelen lounaaseen Vapaudenkatua Haarakadun ja Hannikaisenkadun ympyrään. Kierrän myötä-päivään jonkin valkoisen yliopistorakennuksen ja tulen Alvar Aallon kadulle, joka tekee suorakulmaisen mutkan KeMun kohdalla. Opiskelijoita lastautuu kadulla kahteen tilausajobussiin. Keski-Suomen Museosta tulee ulos pariskunta. Viereinen Aallon museo on edelleen remontissa.
Lipputiskin neitonen lukee kädessään pitämällään laitteella pöytää vasten viistosti pitelemäni Museokorttini. Taas kiiruhdan heti portaita toiseen kerrokseen, enkä huomaa pohjakerroksen lasiseinäistä näyttelytilaa, vaikka vietän KEMUssa jopa 3 tuntia klo 12:15-15:15, tosin piipahtaen myös siistissä wc:ssä.
Nyt valoisaan aikaan huomaan pihan korkeuseron: toisestakin kerroksesta on uloskäynti, jollei kolmannestakin. Joukko muitakin museovieraita ehtii tulla ja mennä, lapsia viikonloppuisiensä kanssa, vanhojen nokkelien ja happamien rouvien seurue. Pikkupoika kysyy isältään, miksi toi tyyppi (punkkari mallinukkena) pukeutuu noin? "Haluaa herättää huomiota!" selittää isä ja näyttää millainen vaatetus hänelläkin oli nuorena.
III kerroksen aulassa filmiesityksen vanhat valokuvat elävöityvät sillä, että niissä seikkailee valkoisena varjokuvana Alvar Aalto: muuttaa 5-vuotiaana Jyväskylään, rakastaa katsella sataman ja juna-aseman touhuja, ihmettelee arkkitehtuuria, kuten puista paloaseman tornia, jäljentää taloja, piirtelee lumilinnoja, tulee Wivi Lönnin piirtämässä lukiossa ylioppilaaksi, palaa Jyväskylään arkkitehtinä...
Näyttöpäätteeltä valitsen vanhoja kuvia Jyväskylän monista tavarataloista: Mäki-Matti, Sokos, Suomen ensimmäinen Prisma 1972 (50 vuotta), yksityistä Tyynelän tavarataloa suosivat maalaiset.
Levyautomaatti eli jukeboksi 1960-luvun alusta, valittavana 5x20 kappaletta: soitan itselleni tuntemattoman Beatles-kappaleen sekä Marion Rungin "Pienen rahastajatytön", jonka muistan Kari Suomalaisen pilapiirroksena lättähatuista HKL:n sinisessä bussissa tuhdin rahastajatädin valvottavina. Joku rouva valitsee Vieno Kekkosen "Kesäyön" - huomaankin äitini laulaneen sen klassisemmin ja kauniimmin kuin iskelmälaulaja Vieno! Eero ja Jussi, Danny, Katri Helena, Eino Grön tarjolla, kaiken voisin soittaa, iskelmät elävöittävät aikansa historian!
Yksirivisessä, nelipaikkaisessa elokuvateatterissa on valittavissa 8 vanhaa lyhytfilmiä, kuten Viitasaari, Pandan mainos (animaatio), Äänekoski (ääni kuului kauan ennen kuin vesi näkyi). "Todellakin olemme nyt Jämsänkosken näkötornissa ja vieressäni talousneuvos Patajoki tuntee Jämsänjokilaakson kuin omat taskunsa": näemme Päijänteelle ja Kaipolan paperitehtaalle asti!
Jyväskylän Suurajot filmiltä (Jkl-Heinola-Lahti-Helsinki-Turku-Jkl!): pikkuauto lentää nurin pientareelle, hurjaa! Tulokset: 1. Suomi, 2. Ruotsi, 3. Norja, 4. Neuvostoliitto. "Jyväskylä on jo tarpeeksi iso kaupunki, että sinne tullutta turistia ei osoitella sormella!"
IV kerroksen koko iso jaettu tila on täytetty yhden minulle tuntemattoman naistaiteilijan teoksilla. Yksi nainen kiertää kuva kuvalta katselemassa ja yksi mies istuu koko ajan penkillä, kunnes lähtevät yhtenä pariskuntana portaita alas, Viivi ja Wagner...
**
2) Suomen KÄSITYÖN Museossa kävin la 20.11.2021. "Tänään vapaa pääsy!". Ensin olin vain katsellut Kauppakadulta näyteikkunoista aikomatta kangas- ja kippokauppaan. Mutta ikkunoista näin sisällä jopa miehiäkin! Varsin runsaasti kävijöitä.
Näyttelyä oli katutasossa, peremmällä muutaman porrasaskelman ylätasossa, toisessa kerroksessa sekä kellarissa. Mielenkiintoisinta peremmällä: kankaiden värjääminen kotimaisilla kasveilla! Sinistä, punaista, keltaista. Kuppeja ja kippoja. Kellarin hämärämmissä vitriineissä Suomen kuntien kansallispuvut! Minulla riitti aikaa vain 20 minuuttia klo 17-17:20, koska piti ehtiä Kauppakadulla vielä läheiseen Taidemuseoon ennen sulkeutumista klo 18.
***
3) Jyväskylän TAIDEMUSEO (Kauppakatu 23). (Ensimmäisen kerran kävin pe 22.11.2019, viivyin puoli tuntia, mutta silloinen näyttely on minulta jäänyt merkitsemättä muistiin ja on unohtunut.)
Toisen kerran kävin la 20.11.2021, klo 17:22-18, jolloin kaikki tilat täytti vaihtuva näyttely: YRJÖ SAARINEN (1899-1958), koloristinen ekspressionisti. Asui Jyväskylässä ja Hyvinkäällä. Itseoppinut taidemaalari, koulutukseltaan rakennusmaalari. Reheviä, värikylläisiä henkilötutkielmia, alastonkuvia, maisemia ja kukka-asetelmia. Tuotanto n. 1100 maalausta, kuoli keuhkotautiin. Komea taidenäyttely!
Taidemuseon yläkerrassa iso halli sekä kerrosten välitaso täytetty tauluilla. Kellarissa iso videoesitys, jossa rinnakkain 2-3-4-5 eri kuvanäyttöä koko leveän valkokankaan alalla, ulottuen lattiasta kattoon. Kuvien rinnastuksia ja näyttelijän kuva taustamaalausten edessä hyppi paikasta toiseen selostamaan. Katsoin filmiä yksinäni kello 17:58 asti, jolloin museon sulkeutumisen takia minulta jäi viimeinen 1950-luvun osuus näkemättä.
Yläkerrassa esitettiin 7-minuutin videolta Jyväskylää jylhässä kanjonissa halkovaa Tourujokea, jota Saarinen vuodesta toiseen maalasi! Upeat maisemat, joiden takia kävin itse Tourujokea katsomassa toisenkin kerran la 2.4.2022. Katsojia näyttelyssä oli runsaasti.
****
4) TOIVOLAN Vanha Piha (Cygnaeuksenkatu 2). Kävin Jyväskylän keskustan ulkomuseossa lauantaina 20.11.2021 kahdesti, klo 16 ja 18 jälkeen. Jouluun oli runsas kuukausi, isolle pihalle monien puutalojen väliin oli pystytetty kuusia. Partiolaiset myivät klo 16 jälkeen makkaraa paistettavaksi nuotiolla, pelkällä nuotiolla sai lämmitellä ilmaiseksi. Temmoin puusepän talon ja viereisen sepän pajan ovia, mutta museorakennukset olivat kiinni (vuonna 2022 auki ma-pe, 10-16). Ravintolat ja myymälät olivat auki, ja piha oli epäviihtyisyyteen saakka täynnä hälisevistä lapsiperheistä.
*****
5) Jyväskylän Yliopiston TIEDEMUSEO (Seminaarinmäki: S-rakennus). Poikkesin Seminaarinmäellä etsimässä S-rakennusta, Soihtua, jo perjantaina 19.11.2021. Kävelyteiden varrella oli opastauluja, mutta pimeässä sain jonkin verran harhailla ennen kuin löysin oikean monista mäelle ripotelluista vanhoista rakennuksista. Kaksi ulko-ovea, talon vastakkaisilla puolilla, luoteessa ja kaakossa, molempien luona museon mainostaulu.
Lauantaina 20.11.2021 menin sisään, kaukaisemmastako ovesta, sillä sain kulkea pitkää suoraa käytävää halki pohjakerroksen löytämättä museota. Yhteen tyhjään huoneeseen tuli tyttö perähuoneesta, sen oven perässään sulkien, ja kysyin häneltä. "Näyttelytila on nyt tyhjä! Viereisessä huoneessa on Tissarin taidekokoelma ja historiallinen perusnäyttely on alemmalla tasolla."
Pääsymaksua ei ollut, eipä Tissarin kokoelmakaan mielestäni häävi. Museon perusnäyttelyä kiersin tunnin klo 15-16 ja ennen kaikkea katsoin 3 videoesitystä, joiden kesto 4-7 minuuttia. Jarmo Heikkinen (TV:n luontofilmien ääni) selosti videoilla, joihin alatekstit sai valita seitsemästä kielestä, kuten kiina, japani, espanja. Aiheina 1960-luvun opiskelija-radikalismi, 1970-luvun politisoituminen, 1980-luvun aineyhdistykset. Menneisyyden voimahahmot Uno ja Volmari. Muistoksi Cygnaeuksen ja Kilpisen kadut. Esineitä museossa oli opiskeluun ja kouluun liittyviä.
******
6) Keski-Suomen LUONTOMUSEO (Harjun Näkötornin alakerrassa). Aiemman kerran kävin pe 22.11.2019 puolisen tuntia klo 16:40-17:10. Eläinmuseo, jossa täytettyjä villieläimiä vitriineissä hämärän käytävän varrella. Linnunlauluja taustamusiikkina. Vanhempiensa ja pikkusisarensa kanssa tullut tarhaikäinen pikkupoika tarttui minua kädestä ja talutti minut katsomaan alaikkunasta "talviunta nukkuvaa" pikkueläintä: "Ei saa herättää!" hän varoitti minua.
Ajankohtaisessa näyttelyssä oli kuvitelma, jossa ilmastonmuutoksen seurauksena tulva peittää Suomen rantakaupungit, mm. Helsingin ja Oulun, jolloin Jyväskylästä on tullut Suomen pääkaupunki!
Myöhemmän (2. tai 3.) kerran kävin la 20.11.2021. Itäpuolella sijaitsevan ulko-oven jälkeen on porraskäytävä, josta hissillä tai portaita pääsee näkötorniin ja sen alapuolella olevaan ravintolaan. Pohjakerroksen väliovesta pääsee peremmälle länteen eläinmuseoon, joka on ilmainen. Vartija-tyttö lasikopissa vaihtaa tervehdyksen. Olen ainoa museovieras. Vain joku englanninkielinen käy vartijalta kysymässä onko näkötorniin pääsymaksua? (Ei ole.)
Sivuhuoneessa pohjoisessa, vartijan/lipunmyyjän kopin takana, esitetään filmiä supikoirasta. Pimeän käytävän varrella lasin takana hirvi, susia. Erityisen paljon täytettyjä lintuja. Vedenalainen kalojen maailma lavastuksena. Saukko ja kärppä. Perhosia ja entisestä kodistani tuttu sokeritoukka esillä. Näyttelyhuoneessa eteläpuolella aiheena ilmastonmuutos.
Ylhäällä katetussa näkötornissa käyn aina samalla reissulla kuin museossakin. Hyvin katse kantaa Jyväsjärvelle ja eri suuntiin. Valokuvia tulee otettua. Ei koskaan muita asiakkaita. Harjulle tornin juureen kapuaminen on melko raskasta ainakin Jyväsjärven suunnalta. Helpointa, jos on jo ennestään lähes harjun korkeudella. Harjulla on nähtävyytenä IT-tykki, muistona pommituksista. Alas Jyväsjärveä tai Gummeruksenkatua kohti laskeuduin 20.11.2021 kivisiä ja jylhiä "Neron portaita".
*******
7) RATAMO, grafiikan ja valokuvan galleria (Veturitalli). Lauantain aamupäivällä 20.11.2021 kävelin yöpaikasta Kauppakadun Hostel Forenomista itään, Vapaudenkadun, Kalevankadun ja Hannikaisenkadun risteykseen ja siitä etelään kävelytietä korttelin läpi, Veturitallinkadulle. Numero kuutosessa, kaaren muotoisessa veturitallirakennuksessa, on useita ulko-ovia, mm. Valokuvagalleriaan. Eteistilassa on jaossa esitteitä. Melko suppea Valokuvagalleria käsittää pari huonetta seinineen. Henkilökunnan tiskillä joku asiakas kyselemässä valokuva-asioita. En viihtynyt kauan, vaan jatkoin itään Tourujoen luontomaisemia katsomaan.
********
8) Alvar Aalto -museo (vuodesta 1973-). Remontissa 2021-22, toistaiseksi käymättä!
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti