Yhden asemavälin mittainen junamatkani kesti vain noin 13 minuuttia. Kaksi vuotta aiemmin (blogi lokakuussa 2023) olinkin kävellyt Myllykoskelta Kouvolaan edestakaisin. Tällä kertaa säästin kävelyvoimia Kouvolan ja Kuusankosken välille.
Istuin junassa varjon puolella, heinäkuu oli aurinkoinen. Istuinpaikkoja oli keskikäytävän toisella puolella 3 ja toisella puolella 2.
Kouvolassa paikallisjuna kaartoi eteläisimmälle ja kauimpana asemasta olevalle raiteelle numero 10. Jalankulkutunneli numeroimattomien raiteiden alitse jatkui vielä pitemmälle etelään, kävelin päähän katsomaan. Toisessa päässä, Kouvolan rautatieaseman rakennuksessa nousin rullaportaita ylös alikäytävästä.
Aseman laajalla pihalla oli iso linja-autojen katos. Kävelin Kouvolan asemapuistossa tuuheiden lehmusten varjostamaa polkua, radan vartta länteen. Silta etelästä tulevan päätien ylitse ja tulin toisella puolella kaupunginosaan nimeltä KAUNISNURMI. Etsin osoitetta Pajaraitti. Löysin Kouvolan Museokorttelin. "Radio- ja Sotilasradio-MUSEO" ilmoitti olevansa avoinna klo 12-18. Enpä malta jäädä odottamaan, vaikka ennen näkemätön museo minulle. Jätän väliin myös kaksi vuotta sitten katsomani Poikilo-museon, jossa tarjolla taidetta ja historiaa.
Kävelin isolle KUUSAANTIELLE, alikulkua tien pohjois- ja itäpuolelle, Risteyksessä palveli R-kioski. Tienviitta lupaa: "KUUSANKOSKI 6 km." Heinäkuun aurinko on takanani, joskus puut varjostavat.
VETURI on kauppakeskus LAHDENTIEN eli moottoriteiden 6 ja 12 pohjoispuolella. Kuusaantie (Kouvola - Kuusankoski) ylittää siltaa moottoritien, josta on rakennettu liittymä Kuusaantielle ja siten myös Veturin pysäköintialueelle.
En ole koskaan käynyt Veturissa, mutta olen huomannut sen pysäkiksi Onnibussin aikatauluissa. Tiedän Veturissa olevan elokuvateatterin ja Kouvolan ainoan Lidl-kaupan. Myymälöitä myös ainakin Masku ja Tokmanni. - Joutuisin tekemään liikekeskukseen ison poikkeaman sivuun suoralta reitiltäni kohti Kuusankoskea, joten päätän säästää voimiani tai jättää käynnin paluumatkalle. Myös iso Prisma-tavaratalo tulee vastaan omassa rakennuksessaan, erillään Veturista.
Veturin ohittamisen jälkeen taisi olla vielä 4 km talsittavaa pohjoiseen Kymijoen sillalle. Teollisuus- tai varastoaluetta tien varressa, kuorma-autoja tuli sivuteiltä. Silta oli portti KUUSANKOSKELLE. Heti joen varressa oli oikealla idässä Kuusankoski-talo ja sen vieressä kirjasto. En Kymijoen vartta pohjoisemmaksi mennytkään.
KIRJASTON ovessa luki "Omatoimiaika klo 10-12." Kello oli vasta 11. Kuitenkin ulko-ovi avautui automaattisella moottorilla minunkin edessäni, vaikka olin vieras turisti ilman paikallista kirjastokorttia. Vietin kirjastossa viilentymässä, heinäkuun hellettä paossa, peräti puolitoista tuntia, klo 12:30 asti. Istuin lehtisalissa lukemassa sanomalehtiä.
Päätin, että Kuusankosken päänähtävyys oli kaunis Kymijoen ranta puistoineen. Päätin palata Kouvolaan eri tietä kuin mitä olin tullut, vaikka Veturi jäisikin sitten näkemättä. Kävelin jokirannan kävelyteitä itään ja otin kauniita valokuvia joesta puistoisine pohjoisrantoineen. Joen eteläpuolella oli UPM-Kymmenen Kymin Yritysalue.
Rantakävelytie päättyi rantaan asti ulottuvaan KOSKENRANNAN alueeseen, joka täytyi kiertää pohjoisen kautta. Sitten EKHOLMINTIE, autotie etelään Kymiopen ylitse. Oikealla lännessä oli saarekkeessa keskellä Kymijokea vanhoja tehdasrakennuksia. "Kuusankosken Taideruukki" oli jokin uusi yritys vanhoissa rakennuksissa. Komea vanha tehtaan portti.
AHLMANINTIE oli pitkä leveä autotie melko suoraan kaakkoon kohti Kouvolaa. Tien laidalla oli kävely- ja pyörätie. Mörkölinja oli asuttu kortteli. Sitten iso Saksanaho oli tuuheaksi kasvanutta ryteikköä tien varrella.
SÄÄKSNIEMEN luontopolun tienviitta tuli vastaani. Koska minulla oli paljon aikaa, päätin tehdä luontoretken. Ennen Sääksmäentietä Ahlmanintien ylitti teollisuusraide, joka jatkui siltaa Kymijoen Maitolahden tai Rapinkosken yli pohjoiseen tehdasalueelle.
Vaatimattoman rantaa seuranneen hiekkatien jälkeen alkoi luontopolun osuus. Polku kaartoi niemen sisämaahan nousten korkealle mäelle tuuheassa luonnontilaisessa metsässä. Joku polkupyöräilijäkin valitsi suuntaansa polun risteyksessä. Sitten polku kiersi takaisin rantaan Narrinkalliolle. Siellä taisi olla selitystekstikin kalojen narraamisesta. Mopoileva poika, vähän ennen kuin vastaan tuli uusien pientalojen asuinalue LAMMINRANTA. Siellä oli pari pikkupoikaa lähdössä retkeilemään metsään.
Lamminrannasta kävelin sen paria pikkutietä takaisin Ahlmanintielle. Saksanahon metsä jatkui edelleen Ahlmanintien lounaispuolella. Olin viettänyt TUNNIN luonnon keskellä, klo 13:45-14:45, niin paljon hitaampaa oli mäkisteen polkujen kulkeminen verrattuna autotein kävelytien seuraamiseen.
SAVONSUON jälkeen Ahlmanintien ylitti junarata, kaiketi Mikkeliin vievä. Sitten Ravikylä, Kouvolan ravirata. Ahlmanintie päättyi alittaakseen LAHDENTIEN eli Valtatie 6:n sillan. Sillan eteläpuolelta alkoi KAUPPALANTIE etelään,, jolloin oltiinkin jo KOUVOLAN keskustassa.
Poikkesin Ahdinkatua itään ja sitten Sumulaaksontietä etelään. Salpausseläntien eteläpuolella, Koulukadulla, oli Kouvolan KIRJASTOTALO, minulle jo ennestäänkin tuttu. Lueskelin kirjastossa lehtiä. Viime hetkellä löysin kirjojen vaihtohyllyn, jossa Caesarin Gallian sota, Theodor Plievierin "Berliini", sekä kirja muurahaisten elämästä.
Kiirehdin Oikokatua, Kouvolankatua ja Hallituskatua Rautatieasemalle. O-juna saapui Kotkasta, lähteäkseen paluumatkalle 10 minuutin kuluttua. Muut matkustajat menivät junaan ennen minua. Jokainen penkinväli kahdessa vaunussa tuli käyttöön. Kotkan Meripäiville oli menijöitä! Matkustin 10 minuuttia junavuorolla 17:18-17:28 Myllykoskelle, ja olin ainoa sinne jäävä, ensimmäiselle välipysäkille..
Harmittelin, että Kouvolan Pienoisrautatie-museossa jäi taaskin käymättä, puutalossa lähellä Rautatieasemaa. Poikilo-museosta olin kaksi vuotta aiemmin katsonut vain taidemuseon ja taidegallerian, mutten historiamuseon puolta, joka tosin saattaisi olla tylsäkin, jos kuvaisi ehkä pelkkää rautatieläisten elämää. Kuusankosken kauniit rannat ja luontopolun olin ainakin nähnyt.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti