Kävelin asemalta Kotkantietä Vuorelan kulmaan ja käännyin Kotkankadulta lounaaseen, pitkälle Korkeavuorenkadulle, jonka päässä, eteläpuolella, oli HAUKKAVUOREN PUISTO. Kävelytie puutalojen välistä metsäiseen luonnonpuistoon. Kukkulan huipulla lännessä kohosi vanha VESITORNI, jolla oli virkaa vielä näköalatornina: avoinna vasta klo 12-15.
Tornin kivijalan juureen olisi päässyt kapuamalla 55 puuporrasta, mutta valitsin hitaamman kaarroksen hiekkaista kävelytietä. Oli hellepäivä, 30 astetta Celsiusta. Istuin puolisen tuntia rakennuksen pohjakerroksen ikkunalaudalla, tornin varjossa, juoden vettä vajenevasta muovipullostani ja katsellen maisemia, ennen kuin laskeuduin portaita alas. Toinenkin turisti käväisi mäellä hetken, reippaillen puuportaita pitkin.
Kävelin Haukkavuorelta suoraa tietä alaviistoon koilliseen: KESKUSKATUA kohti kaupungin ydinkeskustaa. Pysähdyin paikallisen akateemikko-kirjailijan ("Lapsuuteni", "Tehtaan varjossa", olen lukenut) TOIVO PEKKASEN PUISTOON, jossa oli patsaita ja koristeelliseen muotoon leikattuja pensaita. Istuin varjossa penkillä ja katselin aurinkoisten nurmikkojen heleää vaaleanvihreyttä. Kaikki penkit eivät olleet vielä varattuja.
Puistosta puistoon kävelin helteellä! Jatkoin Keskuskadun esplanadia SIBELIUKSEN PUISTOON, joka oli kaupungin keskeisin ja kansoitetuin puisto. Kaikki lukuisat penkit olivat jo seurueiden miehittämiä. Puiston eteläkulmassa, Keskuskadun ja Kaivokadun risteyksessä, oli vanha puinen kaivorakennus, jonka ulkosivu hanasta lorisi koko ajan pikkuhiljaa juomakelpoista vettä. Silloin tällöin joku janoinen ohikulkija keräsi vettä ,joko tuomaansa kuppiin tai omista kouristaan muodostamaansa astiaan, ja joi. Minä täytin puolen litran vesipulloni ja siemailin heti siitä.
PALOTORNINVUOREN PUISTO oli yhden korttelin takana pohjoisempana Sibeliuksen puistosta, puistoja yhdisti Ruotsinsalmenkatu. Rinne kohosi pohjoista kohti. Paras avara näköala oli puistokahvilan terassin reunalta pohjoiseen KANTASATAMAAN. Kahvila ei ollut vielä auki, mutta pihaan pääsi. Mainoksensa mukaan kahvila suljettaisiin illalla auringon laskun aikaan.
Jyrkkärinteisessä Palotorninpuistossa ei istuskeltu, vaan ihmiset kävelivät itsekseen tai koiriaan ulkoiluttaen. Alhaalla merenrannalla Kantasatamassa aukesivat Meripäivät tivolilaitteineen klo 11 tai puoliltapäivin, näytti vielä hiljaiselta. Kantasatama oli aidattu länsipuolelta, sisään pääsi itäpuolelta.
Seuraava puisto (Ruotsinsalmenkatua takaisin, Sibeliuksen puiston ohi kaakkoon), olisi ollut jo viides, tähänastisia suurempi ISOPUISTO, jonka keskustaa koristaa eksoottisesti Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko. Isopuistossa olin käynyt aiempina vuosina ja jätin nyt väliin. Muita Kotkan puistoja olivat pieni YRTTIPUUTARHA REDUTTI, jossa olin käynyt 2 päivää aikaisemmin, samalla kun kävin myös SAPOKAN VESIPUISTOSSA ja KATARIINAN MERIPUISTOSSA. "Puistojen Kotkaan" kuuluvat vielä pienet 7) FUKSINPUISTO ja 8) PIONIPUISTO, eteläisimpään Katariinan meripuistoon vievän Puistotien varrella. Niitä en ollut huomannut, tai ehkä olin ne ohimennen nähnyt, mutta noteeraamatta niitä mitenkään.
Palotorninvuoren puistosta poistuessani kuulin Kaivokadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa kahden toisensa sattumalta tavanneen rouvan muutaman sanan keskustelunpätkän. Toinen huikkasi menevänsä Kirjastoon lukemaan lehdet! Minä olin suunnitellut juuri samaa. Seurailin "paikallisopasta" Kirkkokatua pitkin, karttaani katsomatta Kaupunginkirjastoon. Kun rouva nousi portaita toiseen kerrokseen, minä otin hissin, jolloin kadotin jäljen. En löytänyt heti Lehtisalia. Kävin portaita pitkin katsomassa kolmannenkin kerroksen turhaan, ennen kuin sitten löysin Lehtisalin toisesta kerroksesta.
Lieneekö jokin ajatus tai tarkoitus sijoittaa kirjastojen lehtisalit, joissa kadunmiehet ja TURISTIT haluaisivat pyörähtää vilkaisemassa uutisia ohi kulkiessaan, kirjaosastojen taakse kauas yläkerroksiin? Helsingin Töölön kirjastossakin lehdet oli siirretty pohjakerroksesta neljänteen! Vantaan Myyrmäessä kaukana yläkerrassa. Hangossa sen sijaan lehtisaliin pääsee aivan ulko-oven pielestä. - WC löytyi Kotkassa pohjakerroksesta idästä kahvilan ja vahtimestarin kopin välistä.
**
MARETARIUM (Sapokankatu 2, Ruotsinsalmenkadunkin varrella), meriveden kalojen AKVAARIO, oli seuraavaksi ohjelmassani. Tulin viihtymään kohteessa yli 2,5 tuntia, klo 12:50 - 15:30, kaksi kertaa kauemmin kuin tavallisesti museoissa viivyn kerralla. Pääsymaksu oli 17 euroa, olikohan siinä euro eläkeläisalennusta.
"Vesiputousnäytös" vaiko "koskinäytös" oli tulossa klo 13, mutta en huomannut kysyä MISSÄ, enkä omin nokkineni löytänyt. Akvaariotalossa oli tarkoitus edetä määrättyä reittiä, jotta vältyttäisiin ruuhkalta. Ensin portaita yläkertaan (hissikin oli). Yläkerrassa oli reitin varrella paljon pieniä erillisiä akvaarioita kaloineen. Niiden katselijat olivat enimmäkseen lapsiperheitä. Lapset hoputtivat aikuisia eteenpäin!
Parasta oli MERITEATTERI. Näyttämönä oli valtavan suuri, yli molempien kerrosten korkuinen akvaario (ylhäältä avoin, vesisyvyys 7 metriä), jolle näki ikkunoista yläkerrasta. Alakerrassa oli meriteatterin KATSOMO 50 istujalle: viisi kymmenen tuolin penkkiriviä.
Istuin yksin tunnin Meriteatterin eturivissä, kello 14 alkaen, katsellen kalojen esityksiä. Miten taitavasti ne mutkittelivat kulkusuuntaansa ylös-alas-sivuille, jotta välttivät törmäämästä toisiinsa. Joku levoton pikkupoika käväisi muutaman kerran vilkaisemassa kaloja tai läimäyttämässä lasia, malttamatta pysyä minuuttia kauempaa paikallaan, kunnes jo hänen piti juoksennella muualle.
Muita merinäytöksen katselijoita viipyi vähäisen aikaa ja henkilökuntaa kulki joskus ohi. Opin erottelemaan monenlaisia kaloja, eräitä tunnistamaan nimeltäkin, mutta tuntui hienolta vain katsoa luonnon näytelmää, analysoimatta ja opettelematta tarkoituksella mitään.
Ankeriaat viihtyivät akvaarion pohjalla. Ne olivat erityisiä tähtiä, esitteen mukaan 120 cm pitkiä, 4 kg painavia ja yli 40-vuotiaita. Maretariumissa oli kuulemma noin 50 kotimaista kalalajia ja yli puoli miljoonaa eli 700 000 litraa merivettä, jota otettiin suodatettuna kvartsihiekkapatjan läpi Suomenlahdesta, jossa on alhainen suolapitoisuus, vain 0.2-0,4 prosenttia, jossa viihtyvät vielä järvien ja jokienkin kalat. "Kymijoki töröineen ja turpineen, Saimaa nieriöineen, Suomenlahti simppuineen ja kampeloineen."
Kello 15 oli vuorossa RUOKINTANÄYTÖS. Palasin hissillä yläkertaan, koska ajattelin näkeväni sieltä ikkunasta parhaiten yleiskuvan. Näin kyllä, mutten kuullut selostusta! Siirryin taas alakertaan. Henkilökunnan nuoret aikuiset "tyttö ja poika" kertoivat. Poika lähti sitten pukeutumaan sukellusvarusteisiin ja ilmestyi myöhemmin altaaseen.
***
Akvaarion jälkeen kävelin kaakkoon Ruotsinsalmenkatua jatkavaa Juha Vainion katua kohti KUUSISEN saarta. Saareen vie pengertie, saarella on Kuusisen satama ja näkötorni. En viitsinyt jatkaa perille asti. Kadun varrelle oli sijoitettu teksteinä esille luettaviksi Juha Vainion tunnetuimpia laulujen sanoituksia parikymmentä erilaista.
Vainion katu on osa Kotkan "VEISTOSPROMENADIA" joka kulkee muualla mm. Ruotsinsalmenkadulla Palotorninvuorelle, Sibeliuksen puistosta Kirkkokatua Kauppatorille, Keskuskatua Pekkasen puistoon, Puistotietä ja Tallinnankatua Sapokan Vesipuistoon.
Paluumatkalla rautatieasemalle pysähdyin Sibeliuksen puistossa TOISEN kerran täyttämään vesipulloni kaivosta. Helle jatkui. Yritin vielä toisen kerran käydä kirjastossa klo 16:30, mutta se oli sulkeutunut perjantaina jo klo 16. Kävelin sitten hidastellen asemalle puoli tuntia klo 17 mennessä, reittihän oli jo tuttu ja ongelmaton.
Vietin viimeisiä odotushetkiä rautatieaseman puistossa. Polulle oli pudonnut valtava katkennut lehtipuun oksa, joka täytyi kiertää. Kuulin takaani huudahduksen: "MENIT SITTEN KUMMNKIN KAATAMAAN SEN PUUN!?" Paikallinen hauska polkupyörää taluttava Spede nauroi kuin Hangon Keksi vitsille, jota oli varmaan harjoitellut jo aikaisemminkin.
Kotkan asemalla oli perjantaina runsaasti porukkaa odottamassa junaa. Juna tuli Kouvolasta ja käväisi ensin Satamassa, josta palasi runsaat 10 minuuttia myöhemmin, suuntana Kouvola. Paljon tuli väkeä junassa Satamastakin Meripäiviltä. Heitä varten Kotkan asemalla oli 2 tyhjää taksia odottamassa, ja kolmas pirssi oli tilattu jo etukäteen seurueelle, joka siirtyi junasta autoon.
Ajoin vuosina 2023 ja 2025 yhteensä 8 junamatkaa Kotkan ja Kouvolan väliä. Vasta viimeisellä kerralla oli lipuntarkastus, ehkä siksi, että oli perjantai-ilta, Kotkassa Meripäivit, ja´junassa enemmän matkustajia kuin koskaan muilla käyttämilläni vuoroilla.
Perjantain junamatkani Kotkasta noin klo 17:12 - 17:46 Myllykoskelle, jossa menin illaksi Kymi Librin Kirjapäiville, joista edellisissä blogeissa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti