Ehdin Vikingin terminaaliin klo 16:15, tunnin ennen laivan lähtöä. Viime vuonna portti laivalle oli avattu odottavien matkustajien ruuhkalle vasta 16:15, mutta nyt yhdyskäytävä satamarakennuksesta laivaan oli avoin ja väljä, ruuhka oli jo purkautunut. Automaattiportista matkustajakortin QR-koodilla ja miehitetyllä portilla lipun ja passin nimien vertailu etäältä.
Ikkunaton 19 euron hyttini oli B4T numero 6121, laivan keulassa keskikäytävällä heti keulimmaisen sauna-kylpylän jälkeen. Edellinen matkustaja oli säätänyt hytin ilmastoinnin minimiin 10 asteeseen (maksimi 30), mutta hytissä oli varsin lämmintä. Laivan pohjapiirroksen mukaan hyttejä oli pari enemmän ennen saunaosastoa, jota oli ehkä remontissa laajennettu.
Alunperin mainoksissa oli tarjottu Viking Clubin jäsenille 19 eurolla B2-hyttiä kannelta 10, ja juuri se oli houkutellut minua, koska en ollut matkustanut niin korkealla kuin Siljalla. Jätin matkan varaamisen mahdollisimman myöhään, jotta näkisin parhaan sääennusteen Tukholmaan. Kaikki hytit eivät loppuneet, mutta hyttikanteni vaihtui tavallisimpaan kuutoseen. Toisaalta Cinderellan 10. kansi on tylsästi täynnä pelkkiä hyttejä. Ulkokansille 11-12 on sieltä lyhyempi matka, muualle pitempi.
Hytissäni ei ollut sohvaa, vaan sen paikalla, puoliksi kylpyhuoneen seinän takana, oli avattu vuode. Toinen alapeti oli käännetty ylös seinää vasten, joten lattiaa jäi vapaaksi tavallista enemmän 8,4 m2:n hytissä. Kellertävän harmaa kokolattiamatto oli koristeltu suorilla ja kaartuvilla mustilla viivoilla, jotka muodostivat viidakkomaisen kuvion.
Hytin televisiokanavissa oli moitittavaa: Reittikartan sijasta kanavalla 14 luki vain "No video.". Gabriellan TV on näyttänyt hauskasti kuvaa ulos eteenpäin komentosillalta! Neljän Cinderella-matkan jälkeen vaihdan jatkossa takaisin Gabriellalle! Kanavalla 10 SubTV ei myöskään näkynyt! Kanavat 11 ja 12 olivat Jim (miehille, Amerikan kovimmat keräilijät ym.) ja Liv (naisille, unelma-asuntoja). K15 esitti animaatiota turvallisuudesta laivalla. Kanavat 1-3 olivat ruotsalaisia, seuraavaksi kanavilla 4-9 Suomen 1, 2, Teema, 3, 4 ja 5. Televisio roikkui ylhäältä hyvässä kulmassa, niin että sitä oli helppo katsella vuoteesta, kunhan oli vaihtanut jalat TV:n suuntaan ja pääpuolen tyynyineen kylpyhuoneen suuntaan.
Koska hytti oli keulassa, ulkoa kuului ryskettä, kun jäätä särkyi. Toisinaan lattia tärisi. Välillä kuului kohinaa, kuin aallot vyöryisivät ja törmäisivät rantakallioihin. Viereisestä hytistä erottui ääniä: tytön riitaa vanhempiensa kanssa, ehkä rahasta tai kotiintuloajasta. Tyttö valitti aikuisten vain juovan, juovan, juovas, juovan!
**
Aamulla uloskäynti laivalta vain kannelta 7, Info-aulasta. Nousin yhden kannen verran ylöspäin keulan oikealla sivulla olleita portaita, jotka olin huomannut hyttini 6121 oven pohjapiirroksesta pelastautumisteistä. Portaat veivät ravintolan keulaikkunoiden äärelle. Siivoojat juuri imuroivat klo 10:05 ravintolan lattioita. Olinkin aamun viimeisiä poistujia laivalta, tyhjää tai väljää kaikkialla, olikohan matkustajia tavallista vähemmän. Vielä Stadsgårdsledenin rantakävelytiekin oli hyvin väljä, kun kävelin länteen Slussenin suuntaan.
Kaunis poutapäivä maaliskuussa. Tukholma oli lumeton, mutta vesistöissä oli vielä jäitä yhtenäisesti tai laattoina. Nelosella alkavat numeroidut bussit tulivat idästä Nackan suunasta, tyhjensivät matkustajat poistumispysäkille kadun varteen, kääntyivät sitten oikealle merenrantaan, odottelemaan asettumistaan johonkin Stadsgårds-terminaalin lähtölaitureista A-S. Ulkomaan kaupungin toimivaa arkea.
SLUSSEN näytti jalankulkijalle jo melko valmiilta. Kävelijöiden (ja penkeillä oleskelijoiden) monet vaaleanruskeat, puiset tai puupintaiset sillat kohoavat vain vähän merenpinnan yläpuolelle. Kävelijöitä paljon ylempänä keltareunainen autotien silta nousee korkeammalle etelää kohti, vanhasta kaupungista ("Staden mellan broarna, Gamla stan") ylös Södermalmin kallioille. Ylhäällä autotien reunoilla on vastaavasti myös polkupyörä- ja jalkakäytävät rantaa korkeammalle kulkeville.
Autosillan alle on rakennettu liiketiloja: ravintola, koruliike? En huomaa, olisivatko jo auki, johonkin aikaan? Niiden sijainnit näyttävät synkiltä, kun silta varjostaa auringonvalolta, josta taas puisilla penkeillä istuvat tai lojuvat tukholmalaiset nauttivat päivänpaisteesta kävelysilta-alueen ulkolaidoilla. Tukholmassa on paljon lojuvaan asentoon muotoiltuja lepotuoleja! Vanhassa 1960-luvun Stieg Trenterin dekkarissa kauhisteltiin Slussenin sissejä, sillan aluksen synkkyydessä eläviä "finnjäveleitä", ihmisiä hengiltä iskeviä ja viilteleviä puukkojunkkareita.
Päätin tällä kertaa suunnata retkeni Östermalmin pohjoisosiin. Uudempiin karttoihin oli ilmestynyt hauskoja puolikaaren muotoisia katuja alueelle, jossa ennen oli ollut vain tyhjyyttä, Puolustuskorkeakoulun takana, Valhallavägenin koillispuolella.
Reittini kulki: Skeppsbronin ranta, itäisin silta Strömbron, Kungsträdgårdenin itälaita, Arsenalsgatan ohi Tunnelbana-aseman sisäänkäynnin. Nybroplan puistoineen, pohjoisessa hehkuu Dramatista teatern kullattuine patsaineen. Sibyllegatan koilliseen ohi Sotamuseon ja Östermalmin torin.
***
Karlavägen on esplanadi-puistokatu luoteesta kaakkoon. Käännyin sille, oikeaan, kohti Karlaplanin aukiota. Puistoalueesta kadun keskellä on uhrattu kävelytien lisäksi autojen poikittaiselle tai vinolle paikoitusalueelle, johon autot tulevat yksisuuntaisesti yhtä kaistaa pitkin. Puistot ja puistokadut ovat rauhoittavia ja viehättäviä kaupunkikohteita.
Karlaplan on pyöreä puistoaukio, jonka keskellä on kesäisin suihkulähde. Maaliskuu oli hieman huono aika käydä, lehtipuut lehdettöminä ja vesiallas vedettömänä. Melkein joka penkillä istui kuitenkin ihmisiä nauttimassa kevätauringosta!
Jatkoin luoteeseen Erik Dahlbergin katua valtavan yhtenäisen Fältöversten-nimisen asuintalokorttelin ohitse.Tulin Karlavägenin suuntaiselle ja -kaltaiselle, mutta pohjoisemmalle Valhallavägenille, jonka pohjoispuolella Erik Dahlbergsgatan jatkuu myös puistokatuna. Autojen pysäköinti Valhallan esplanadillakin aivan Karlavägenin tapaan.
JUNGFRUGATAN lähti Valhallavägeniltä pohjoiseen kohti uusia kaarikatuja. Uutta arikkitehtuuria, vaaleita kaarevia asuintaloja, joita tiet alittavat tunneleina. Olin vähän pettynyt, sillä "uusi" on samannäköistä kaikkialla. Olisin voinut käydä yhtä hyvin vaikkapa Pikku-Huopalahdessa Helsingissä. Vanhat talot ovat persoonallisempia, niissä on paikallisempi leima ja tyyli ja väritys ja kivilaji.
OLAUS PETRI-kirkko oli merkitty karttaan, enkä muistanut sitä nähneeni, kaikki Tukholman kirkot kiertäessäni. Se taisikin olla pitkän kerrostalon päädyssä, Olaus Petrin seurakuntatilojen jatkeena. Kävelin viereisillä Armfeltin ja Sandelsin kaduilla, kun ne muistuttivat Suomenkin historiasta.
FÖRSVARSHÖGSKOLAN vanhana, tyylikkäänä, suurena rakennuksena täytti alueen lounaispuolta, merkittynä karttoihin Jungfrugatanin länsipuolelle..Parin sisäkkäisen uuden kehäkadun pohjoispuolella kohosi valtavan laaja, seitsemisen-kerroksinen rakennus, joka liittyi sekin puolustusvoimiin. Muodoltaan talo oli valtava kenkälaatikko, eikä Pentagon. Piha oli verkkoaidattu ja varustettu kyltein, jotka kielsivät valokuvaamisen, mittaamisen, ynnä muuta. Työntekijä tuli polkupyörällä puistopolkua ja sai pienen portin auki kortillaan ja tunnusluvulla. Pihalla oli myös suuri pysäköintialue.
Tulin Lidingövägenille. Harkitsin kävelyä ohi Östermalmin urheilukentän metsäpolkuja tai hevosten ratsastusteitä pohjoseen Lill-Jans-skogenin luonnonpuistoon, mutta teiden kelirikkoisuus ei houkutellut, enkä alueen luonnoltakaan liikoja tiennyt odottaa.
****
Kävelin Tukholman vanhalle (Olympia) Stadionille. Sen eteen Lidingövägenin jalkakäytävälle oli sijoitettu metallilaattoja, joissa muistettiin urheilijoita ennätyksineen. Katsoin paria laattaa, joista toinen olikin Lasse Virenin. Stadionin pihalla oli suuria lumikasoja ja jokin työkone liikkeellä, portit suljetuna, sisäpihalle näki hieman punatiilimuurien aukoista.
Jatkoin Valhallavägeniä luoteeseen ohi Teknillisen korkeakoulun punatiilisten rakennusten ÖSTRA STATION -juna-asemalle asti. Asema aiotaan lähivuosina lopettaa. Olin varmasti siellä kauan sitten käynyt, mutta virkistin kokemuksen. Liukuportaita kadulta kerros ylemmäs asemarakennuksessa. Sisäpihalla ylhäällä oli 7 laituria, kaiketi neljälle eri linjalle, jokin junista heti lähtemässä, toinen juna seisoisi vielä pitkän ajan, kolmas laituri tyhjä jne. Pääteasema. Roslagsbanan.
Matkustaja leimasi matkakorttinsa laitteessa ja kiiruhti junaan. Saapuvasta junasta purkautui valtava ihmisjoukko, joka meni sisään asemataloon, liukuportaille. Odotin ja liityin vasta jonon hännille. Mutta alas menevät liukuportaat olivatkin epäkunnossa. Laskeuduin mieluummin kiviset ulkoportaat, kun oli pakko.
Kävelin Danderydsgatania etelään. Östermalmsgatan. Engelbrektsgatan. HUMLEGÅRDEN, yllättävänkin suuri puisto. Aikoinaan löysin sen melkein ensimmäisenä kartasta jo ennen ensimmäistä Tukholman-matkaani 1970-luvulla. Olen myöhemmin käynyt Kuninkaallista Kirjastoa ihmettelemässä ja Linnén patsaan valokuvaamassa. Puistokäytävät olivat nyt maaliskuussa melko liejuisia, mutta kevät oli tuonut puistonpenkeille jo paljon istuskelijoita.
Birger Jarlsgatanilta käännyin länteen pikkukujalle: Snickarbacken, jolta vasemmalle Smalagatan ja oikealle länteen David Bagares gatan, joka johti pitkään maanalaiseen pyörä- ja kävelytunneliin, josta tulee mieleen Opintoputki Kaisaniemen metroasemalta Helsingin Yliopistolle. Yritin muistella, olinko kulkenut Tukholman tunnelin aiemmin vain itään päin? Vilkaisin välillä rannekelloa, pari minuuttia taisi kulua tunnelin läpi kävelyyn.
Tunnelista ulos Tunnelgatanin kadunpätkälle ja Sveavägenin risteykseen, jossa osa jalkakäytävästä oli peittynyt melko tuoreisiin kukkiin. Olof Palmen murhasta tällä paikalla 28.2.1986 oli muutama päivä sitten tullut kuluneeksi tasan 40 vuotta. Tunnelgatanin jatke Sveavägeniltä länteen Norra Bantorgetille nimettiin Olof Palmen kaduksi.
*****
Kävelin Eduskuntataloa pylväiköiltään muistuttavan, remontoitavan Konserttitalon edestä, Hötorgetin talvella vaisun torikauppa-aukion kautta Sergelin torin Kulturhusetiin. Nousin liukuportaissa 2½ kerrokseen Kulttuurikirjastoon, jonka takana on sarjakuvaosasto Serieteket. Meänkielistä, Ruotsin tornionjokilaakson murteista Disney-Akua "Antti Ankkaa" oli vain ensimmäinen numero keväältä 2025, vaikka joulunumerokin 2025 on ilmestynyt. Olisiko lainassa?
Tänään istumapaikkoja oli vapaana, toisin kuin marraskuussa käydessäni. Luin syksyllä kesken jäänyttä sarjakuvaparodia-kirjaa, allani kevytrakenteinen kankainen nojatuoli suuren näköalaikkunan partaalla. Valokuvasin aurinkoista Sergelin toria. Kun lähdin palauttamaan kirjaa hyllykköön, puupenkillä istunut iäkäs mies kysyi, aionko vielä palata paikalleni? Hän peri nojatuolini, kun lähdin.
Kävelin Malmtorgsgatania etelään Gustav Adolfs torgille. Passipoliisi käveli pientä kehää, ympäri ja ympäri, pääministerin virka-asunnon oven edessä. En nyt mennytkään joukolla vartioidun Riksgatanin kävelypihan läpi uuden ja vanhan parlamenttitalon välistä, vaan idempää Norrbro-katua Helgeandsholmenin pikkusaaren yli Gamla Staniin, kuninkaanlinnan sivulle.
Mattias Henriksonin jossakin Alla dessa Stadsvandringar-kirjassa olin sattumalta huomannut maininnan, että Cepheus-korttelin maineikkaalle puistoiselle sisäpihalle voi nähdä vilauksen verran toisen kerroksen ikkunasta. "Puutarhuri" argonautin taikka muinais-kreikkalaisen Kefeus-jumalan (Andromedan isän) mukaan nimetty keskiaikainen kortteli Suurtorin itälaidalla on ollut takavuosikymmeninä turistinähtävyys, Gamla Stanin suurimpana viheralueena, kunnes asukkaat kyllästyivät häiriöön ja lukitsivat portit.
Suurtorilta ovi itään vei portaikkoon, jonka alatasolta pääsi Grillska Husetin (1649) kahvilahuoneistoon Grillska Caféet (jonka olin väärin muistellut "Cefeus Grilliksi"). Peremmällä eteisaulassa oli suljettu rapun sisäovi, joka yllättäen ei ollut lukossa. Kausin hissikuilua kiertävää portaikkoa pari kerrosta, joista ensimmäisessä ikkuna oli niin korkealla, että siitä ylti näkemään vain taivasta. Mutta yläkerran ikkunasta näki alas sis'pihalle. Väärä vuodenaika maaliskuussa: pihapuutarha ei kukoistanutkaan, vaan näytti apealta, kasattujen puutarhakalusteiden romuvarastolta. Kahvilalla lienee kesällä terassi sisäpihalla. - Rästitehtävän yritin suorittaa, aiemmin oli kiertänyt korttelin lukitsematonta ajoporttia etsien.
Gamla Stanissa huomasin "Barnboks-antikvariatin" ainakin ikkunatekstin mukaan, mutta iso liike näytti myyvän uusiakin kirjoja, leluja, ehkä vaatteitakin lapsille. Comics Heavenin ulko-ovi oli kiinni! Se oli aina ennen ollut kutsuvasti avoinna. Energian säästöä?
Lähestyin jo paluulaivaa tuntuvassa etuajassa, joten jäinkin Slussenin uusille kävelyterasseille ottamaan valokuvia. Monet kulkijat katosivat synkkään kävelytunneliin, jonka suunta oli etelään, Södermalmin kallioiden alle. Seurasin heitä. Jouduinkin kapuamaan 2 kerrosta portaikkoa ylös Södermalmin torille.
Vuosien tauon jälkeen pääsin kulkemaan laivalle Katarinavägeniä pitkin. Katu oli ollut pitkään aidoilla suljettu, suurena esiin kaivettuna työmaana. Saltsjöbadenin uudelleen rakennettavaa junarataa korvasivat edelleen punaiset bussit.
******
Cinderella-laivan vieressä idempänä oli jälleen laiturissa Birka Gotland, jolle kulki terminaali-rakennuksen sisällä toisessa kerroksessa pitempi kävelyreitti kuin Cinderellalle. Talon alakerrassa oli QR-koodilla avautuva portti ja yläkertaan rullaportaita noustua Cinderellan miehitetty portti oli heti vastassa, jos kääntyi oikealle, länteen. Vartija halusi nyt nähdä vain laivalipun, ei passia.
Olin laivassa jo klo 15:50, kymmenen minuuttia turhan aikaisin. Nousin 7. kannelta ylimmille ulkokansille 11 ja 12. Ensimmäiseen pääsi hissillä, ylempään vain portaita. Ylimmän kannen keskellä on pyöreä helikopterikenttä.
Cinderellan pohjapiirros-arkkitehtuuri on sokkeloisempaa kuin Gabriellan. Gabriellan portaikosta pääsee suoraa yhdyskäytävää sekä oikealle että vasemmalle laidalle, Cinderellalla pääsee vain toiselle puolelle ja täytyy kiertää ulkokautta eri puolelle. Cinderellan uutuudenviehätyksen kadottua alan pitää enemmän Gabriellasta.
Ulkokannella 11 oli savuttajia tupakkapaikalla. Ylimmällä kannella oli joukko ihmisiä katselemassa maisemia mahdollisimman korkealta, sukkuloiden laidalta laidalle. Laiva lähti liikkeelle etuajassa klo 17:15 eikä kirjoitettuun aikaan 17:30. Maaliskuun kylmä tuuli.
Valokuvasin Tukholman itäpuolisen NACKAN kunnan uusista asuinkortteleista täyttyviä rantoja. Kerrostaloja sijoitetaan aivan rantaviivalle. Miten maisema onkaan muuttunut 15 tai 50 vuoden aikana, kun olen reittiä kulkenut tiuhemmin tai harvemmin 74 kertaa edestakaisin. Olisipa tullut ottaneeksi enemmän valokuvia kymmeniä vuosia sitten!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti