Keskiviikkona 25.7.2025 lähdin aamulla Suolasenkoskentieltä kävelemään koilliseen Myllykosken keskustan halki kohti Myllykosken rautatieasemaa. Karttaa minulla ei ollut. Muistelin reittiä päässäni kahden vuoden takaa, varasin aikaa eksymisellekin. Seurasivatkos rataa eri puolilta Läntinen ja Itäinen Asematie?
Käveltyäni 25 minuuttia pääsin läntiselle asemalaiturille. Sinne oli laitettu ajankohtaisia opasteita Kymi Libri -kirjallisuustapahtumaan. Lähin junan lähtöaika etelään oli klo 8:11. Kolme muutakin junan odottajaa. Näyttöruudun taakse suojauduin varjoon auringolta. Kuulutus: "O-juna Lahdesta saapuu..."
Vihreän taajamajunan reitti asemineen: (Kouvola), Myllykoski, Inkeroinen, Tavastila, Kymi, Kymin linna, Paimenportti, Kotka, pääteasema Kotkan satama (jonne klo 8.46, matka-aika Myllykoskelta 35 minuuttia).
Kaksi vaunua olivat väljiä, asetuin ikkunan ääreen oikealle lännen puolelle, koska aurinko oli aamulla idässä. Harkitsin jäämistä junasta jo kaupungin pohjoispuolelle Paimenporttiin, tai ainakin silmäilin sitä tarkasti seuraavaa kertaa varten (perjantaina 2 päivän päästä), mutta ajoin etukäteen maksamallani koko rahalla 2,95 "Satamaan" asti. (Paimenporttiin asti olisi riittänyt halvin mahdollinen 2,60 euron junalippu). Lippuja ei tämän matkan aikana tarkastettukaan. "Kotkan rautatieasemalla" asemarakennuksineen olin käynyt jo 1980-luvulla.
**
KOTKAN MERIPÄIVÄT järjestettiin vuonna 2025 taas KANTASATAMASSA, Kotkansaaren pohjoisrannalla. Välivuosina tapahtumapaikka oli ollut etelässä keskempänä kaupunkia. Markkina-alue ulkoilma-ravintoloineen oli aidattu, sinne oli kolme vartioitua porttia. Vartijat saapuivat noin klo 8:50 sillekin portille etelässä, jonka läpi POISTUIN junalaituriltani, junaratojen yli kävelytietä.
Kävelin lounaaseen radan ja aidan suuntaisesti. Kohtasin tietä kysyvän miehen. Luulin, etten turistina osaisi neuvoa, mutta kysymys olikin, pääsisikö idempää jostakin Kantasataman aidan sisäpuolelle? Juuri sellaiselta portiltahan olin tulossa.
Siirryin Korkeavuorenkadulle, sama suunta lounaaseen edelleen, mutta etelämpänä. Tyylikkäitä vanhoja puutaloja. Jylhät satavuotta vanhat kerros-kivitalot urbaaneine sisäpihoineen olivat ennenkin tuoneet mieleeni Helsingistä Kruununhaan, jossa tätini oli asunut. Kaupungin puistikoita. Vehmaassa rinteessä kaakossa kadun yläpuolella arvokkaita vanhoja "villoja", puisia huviloita.
REDUTTI oli ensimmäinen minulle uusi nähtävyys Kotkassa, Kotkansaaren länsikärjessä. Pienen jylhän linnakkeen kivimuurien sisälle oli istutettu sievä kasvitieteellinen yrttitarha! Olin sen ainoa katselija. Tie kaartui etelään Haukkavuorenkatuna ja tien toisella puolella oli korkealla Haukkavuoren puisto ja sen huipulla näkötorni (Vesitorni).
MERIPUISTON päiväkoti oli länsirannikolla vanhassa isossa vaaleassa puutalossa tuuhean metsätien ja aidan takana. Sinne oli juuri saapumassa lastentarhaikäisten lasten MARSSI, aikuisten opettajien ohjaamana. Poliisiautokin oli autotiellä pysäyttämässä liikenteen ja turvaamassa lapsijonon kadunylitystä.
Suuri silta länteen Mussaloon jää minulta näkemättä, siltaa pitkin iso autotie. Etelämpänä ranta oli varattu teollisuudelle, varastoille ja suurmyymälöille. Kuusisenkatua itään Puistotielle, urheilupuisto kenttineen ja uimahalleineen, maauimalastako pihalta iloisia pulikoivien lasten ääniä?
Kävelin etelään kohti KATARIINAN PUISTOA, jonne en ollut aiemmilla matkoillani koskaan ehtinyt. Tie muuttui puiston portilla entistä hiljaisemmaksi ja autoilijoille oli varattu iso pysäköintialue.
KATARIINAN alueella syntyi vaikeus valita reittiä. Viitta "Näköalatielle" korkeille kallioille? Ruutikellarintie? Vaiko jatkaa Puistotietä, hiljaista autotietä alempana, rannempana. Rannan puolella kuivia, kirjavasta kasvillisuudesta värikkäitä luonnonniittyjä. Auringon paisteelta ei pääse kävelijä suojaan. Yksi kioski pihaterasseineen on vielä aamulla suljettu, isompi kauempana sisätiloineenkin jo avoinna ja asiakkaiden, lapsiperheiden, runsaasti täyttämä.
PUISTON PLANETAARIO: pylväiden kannattelema kupoli, jonka sisäpuolelle on maalattu tähtikartta! Hauska keksintö! Satunnaisella matkailijalla ei vain riitä aikaa jäädä oppitunniksi opettelemaan tähtiä.
Lapset näkevät vasemmalla idässä sisämaassa MUUMITALON pyöreän sylinterihahmon siniset tutut seinät ja tietävät MINNE haluavat! Muumitalosta pääsevät lapset ulos ikkunoista liukumäkiä pitkin alas! Isommille lapsille on rakennettu skeittirata. Aikuisia viehättävät maastoon rakennetut purot ja kosket ja kasvillisuus. Pihalle on rakennettu pienoismallit Suomen rannikon majakoista! Suurin niistä on Bengtskär.
Aikuiset, lasten äidit, haluavat Katariinan niemen eteläkärkeen ANKKURISAAREEN, pienelle karille pienen sillan takana, jossa on ilmeisesti vainajien tuhkien sirottelupaikka rantakallioille tai -kiville, sekä edesmenneitten muistelupaikka. Luodolle vievän kävelysillan voi sulkea narulla ulkopuolisilta yksityistilaisuutta varten.
Katariinan niemi on keltaisina kasveista kukoistavia niittyjä, taustalla sotamuistoja, puolustusvalleja, kallioita. Huvimaja auringonsuojaksi. Kalliolla on metallirakenteinen NÄKÖALATORNI. Kävelin kallioilla näköalareitinkin pariin suuntaan, käyden edestakaisin siellä mistä polku oli alkanut.
Mertelle katsellessani näen läheisen VARISSAAREN, jossa on linnoitus: FORT ELISABET. Vesibussi käy siellä viemässä ja hakemassa turisteja. Reitin toinen pää on Sapokanlahdessa, jossa Kotkan saaristoliikenteen laiturit.
Aurinko paahtoi ja etsin idempää tuuheasta metsästä suojaa säeiltä. Kävijöiden tallaamia kinttupolkuja, jotka vievät hiekalla päällystetylle, tarkoituksella rakennetulle rannikon kävelytielle. Sitä pitkin tulin kaupungin kadulle. Jyrkkä rinne sen länsipuolella ja pitkät portaat korkealle näkötorniin, jonne en jaksa lähteä.
SAPOKAN VESIPUISTO tuli vastaani, Palkittu monesti kai Suomen kauneimpana puistona. Mielikuvituksellisia istutuksia lammikoiden rannalla. Taustalla etelässä kalliorinne, johon on rakennettu putous. Kiersin ja valokuvasin Sapokkaa paljon 2 vuotta aiemmin, vuonna 2023. Kuvat hävisivät kännykän hajottua. Nyt en viitsi kiivetä kallioille putouksen yläpuolelle ottamaan ilmakuvia Kotkasta, vaan pysyttelen alhaalla rannalla.
Kävelin itään Sapokan venelaiturien ja Akvaariotalo Maretariumin välistä Ruotsinsalmenkadulle. Se vaihtaa nimensä Juha Vainion kaduksi ja jatkuu siltana Kuusisen sataman saareen. Tien varrella muistellaan laatoin kotkalaissyntyisen Juha Vainion sanoittamia lauluja.
Kävelin Kotkansaaren keskustaan, Keskuskadulle, jonka pohjoispuolella Sibeliuspuisto oli täynnä penkeillä mieluiten varjossa istuvia ihmisiä heinäkuun hellepäivänä 25.7.2025. Kotkan kaupunginkirjasto oli Kotkan kirkon länsipuolella Kirkkokadulla. Istuin kirjastossa levähtääkseni ja luin "Fingerpori 17" -sarjakuva-albumin. Toisessa kerroksessa, hissillä. En huomannut sanomalehtisalia ennen kuin seuraavalla käynnillä 2 päivää myöhemmin. Miesasiakas kirjaston nettipisteen äärellä sanoi naistuttavalle, joka toiosella koneella: "Ozzy Osborne on kuollut!"
Kotkan RAUTATIEASEMALLA kävin varmuuden vuoksi kahdesti, klo 15 ja 17. Halusin opetella reitin sinne ajoissa, etten joutuisi vahingossa umpikujaan tai muuten myöhästyisi viime hetkellä junastani, johon minulla oli lippu. Reitti Kotkantien siltaa yli rautatien ja sitten vasemmalle aseman pihaan.
O-juna käväisi klo 17 kääntymässä Satamassa. RAIDE 1 oli ainoa laituri asemalla! Taustalla seisoi kyllä tavarajuna, jonne ei pääsyä. Kulutin aikaani kohtalaisen kauniissa ja tuuheassa asemapuistossa. Joku nainen kertoi miehelleen puhelimestaan juuri lukemansa uutisen: "Ozzy Osborne on kuollut!" "Kuka se on?" kysyi mies, ehkä pilaillen. Brittiläinen rockmuusikko oli päivän uutinen Kotkassakin.
Paluujunani Myllykoskelle ajoi klo 17:12-17:46. Ei ollut lipuntarkastusta. Polkupyöräkin kyytiin. Asemakuulutus junassa oli kaksi kertaa "Kymi", vaikka ensimmäinen niistä oli Kyminlinna!
Myllykoskella kaksi pariskuntaa odotti junaa matkustaakseen seuraavan, ainoan, pysäkinvälin Kouvolaan. Kävelin Myllykoskella katsomaan Rauhalan majataloa Itäasemantiellä, koska kertan olin junalla saapunut radan itäpuolelle.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti