Kolme viikkoa Heinolan junamatkan jälkeen lähdin Lahteen 15.9.2026. Edellistä mukavampi aikataulu, kotoa vasta klo 7:50, Pitäjänmäeltä 8:29 A-juna Pasilaan 8:37, jossa laiturille 4 saapui Z-juna klo 8:50.
Leppävaarasta tulevassa A-junassa osuin täyteen vaunuun, jossa seisoin koko 8-minuutin matkan ruuhkassa vasemman puoleisen ulko-oven pielessä. Ovet avautuivat kolmesti oikealle puolelle, kunnes Pasilassa yllättäen vasemmalle. Pyörähdin ympäri ja olin ensimmäisenä ulkona laiturilla.
Bussien näyttötaulut on sijoitettu Pasilassa erinomaisesti seinille kasvojen korkeudelle, kun taas junien monimutkaisemmat näytöt roikkuvat hankalasti katonrajassa. Z-juna lähtee Lahteen yleensä laiturilta 4, ja laiturin katoksesta roikkuvaan näyttöön vaihtuikin selkeä viesti seuraavaksi saapuvasta junasta.
Z-junan vaunussa jokainen välikkö (2+2 tai 3+3 istuinta) näytti vähintään yhden matkustajan varaamalta. Istuin käytäväpaikalla, kunnes ikkunapaikalta poistui nuori mies Tikkurilaan, jolloin vaihdoin näköalapaikalle. Haarajoen, Mäntsälän ja Hennan asemat tai seisakkeet eivät kuitenkaan tarjoa nähtävyyksiä junan ikkunaan, enintään ylikulkusillan.
*
Perillä Lahdessa klo 9:50 kävelin laiturilta 2 taas alas autotien tunneliin, Uudenmaankadun / Vesijärvenkadun idänpuoleiselle jalkakäytävälle, jota pitkin pohjoiseen. Tunnelissa oli monien linjojen käyttämä bussipysäkki, jolla kymmenkunta odottajaa. Tunnelista haarautui pyörätie-tunneli itään.
Leveä valtakatu Vesijärvenkatu alitti tunnelissa rautatien lisäksi Mannerheiminkadun. Sitten se nousi harjulle ja laskeutui siletä alas. Poikkikatuja Loviisankatu, Puistokatu, Harjukatu, Vuorikatu, Hämeenkatu, Aleksanterinkatu. Pieni puistikko itäpuolella, edelläni kävellyt muovikassinen ukko piipahti etsimässä jotakin penkiltä tai roskakorista.
Vesijärvenkadun länsipuoli on yhtenäistä 8-kerroksisten modernien vaaleiden asuintalojen sarjaa. Lahti on ollut Suomen 4. suurin kaupunki Helsingin, Turun ja Tampereen jälkeen, ja vaikutti urbaaneimmalta niistä kaikista! Lähiöiden sijasta oli rakennettu korkeita taloja tiiviisti keskustaan! Helsingin Töölöstä mieleen jäävät kuusikerroksisten talojen kadut, mutta Lahdessa vähintään kahdeksankerroksiset tuntuvat vallitsevan.
Vapaudenkadulle käännyin oikealle itään, oli ankea katukuilu Trio-kauppakeskuksen takana, kuorma-autot toivat lastejaan purettaviksi. Kadun ylle oli rakennettu umpinainen jalankulkusilta kauppakeskuksen korttelista toiseen. Kadun nimi muuttui Laaksokaduksi ja pyrin sitä pitkin Kirjastoon.
**
Kiersin kirjaston valkoista rakennuskompleksia etelästä Laaksokadulta, idästä ja pohjoisesta puistokäytävältä sekä lopulta lännestä, josta vasta laatoitetulta sisäpihalta tyhjän suihkulähdealtaan vierestä löysin sisäänkäynnin kirjastoon. Avara pohjakerros, josta keskellä portaikko yläkertaan. Nurkissa oli penkein ja pöydin varustettuja soppia kirjojen lukijoille.
Etsin pöytää tai telinettä, jossa olisi Lahden karttoja. Löysin vain seinähyllyn, jossa oli mainoskatalogi turisteille Lahden ja Päijät-Hämeen lähikuntien (Hollolasta Sysmään) ravintoloista ja kaupoista, ilman karttaa. En löytänyt kierrätyshyllyäkään enkä lehtisalia. Pöydillä esiteltiin kirjastoon hankittuja uutuuksia. Aikaa tuntui hukkautuvan, lähdin ulos.
***
Kävelin isoa Saimaankatua pohjoiseen, yli poikittaisen Kirkkokadun, ja käännyin itään Kannaksenkadulle. Pohjoisessa oli urheilukenttä pallopeleineen ja huutoineen ja idässä Kannaksen koulu. Lahteen asutettiin paljon evakkoja Karjalan kannakselta.
Koilliseen, hautausmaan suuntaan, lähti Tunnelikatu, joka jatkui pitkänä tunnelina harjun (Metelinmäen tai Mustankallion) läpi. Autotien molemmilla puolilla oli myös epämiellyttävän synkkä jalkakäytävä, jolla kyltti: "Tunnelissa oleskelu kielletty!". En kävellyt tunneliin, vaan sen vierestä harjun laitaa kovasti nousevaa kävelytietä itään.
Tulin kapealle Rautellinkadulle, jonka molemmin puolin oli varsin uuden näköisiä omakotitaloja arkkitehtuuriltaan yhtenäiset sarjat. Pohjoispuolella noustiin pihoihin ylöspäin ja eteläpuolella laskeuduttiin taloihin alaspäin. Kadun itäpäästä tai mutkasta löysin kävelytien ja pitkän, kolmeen pätkään jaetun portaikon noin kolme kerrosta ylemmäs harjulle, Mustankalliontielle.
Tien eteläpuolella alamäessä oli vauraita pientaloja, mutta pohjoisessa poluton jyrkkä rinne Metelinmäelle ja Mustankallionmäelle. Kävelin Mustankalliontietä pitkästi länteen ja mutkan jälkeen pohjoiseen, jolloin tien oikealla puolella alkoi kerrostalojen nauha (Asuntosäästäjien alue 1960-luvulta, selvisi myöhemmin filmiltä museossa).
****
Lyhyt kävely isoa Kiveriönkatua ylös kaakkoon ja sen kääntyessä koilliseen jatkoin Huhtakatua edelleen kaakkoon suoraan MUSTANKALLION HAUTAUSMAAN pääportille ja pienelle valkealle siunauskappelille. Siksakkia rinteessä käveltyäni (itään, länteen, itään), olin päässyt viimeinkin etsimälleni hautausmaalle. Aikaa oli kulunut parisen tuntia saapumisestani asemalle.
Kappelilta alkavan pääkäytävän alussa oli lupaavan näköinen iso valkoinen postilaatikko. Odotuksen mukaisesti sieltä löytyi lainattavaksi neljä kappaletta muovilla päällystettyjä ja nailonköydellä toisiinsa kytkettyjä 3 kartan sarjoja. "Hautakartta" -nimisestä nettipalvelusta olin aikaisemmin löytänyt osoitteen "Mustakallio MU A 030 008:008, jollaista etsin, edesmenneen ystävän hautaa.
Muovikartasta löytyi A-osasto ja hautarivi 30. Pitkä käytävä oli alkanut hiekkaisena, mutta muuttui poikkikäytävän jälkeen ruohoiseksi. Hautakiviä oli väljästi, olikohan välistä poistettu uusimattomia hautoja, joita ei ollut vielä siirretty uusilla asukkaille. Ehkäpä kolmen muistokiven ja neljän aukkopaikan jälkeen löytyi arviolta 8. paikka, ei kovinkaan kaukana kappelista. Kivessä risti, kiven päällä pieni veistoslintu, sukunimi metallisin kohokirjaimin, kaunis kukkaistutus.
Onnistuneen suunnistuksen innostamana etsin toisenkin haudan, joka löytyi yhtä helposti hautausmaan pohjoismuuria lähimmältä hiekkakäytävältä. Siistit kullanväriset kirjaimet ja kauniit kukkaistutukset kummallakin haudalla. (Elokuussa Helsingin Hietaniemen hautausmaalla etsiskely oli ollut niin vaikeaa, että luovuin 3 haudan jälkeen etsimästä enää neljää muuta). Ruohoa leikkaava kärry piti ääntä, yksi auto ajoi kappelilta pääkäytävää, olikohan muita ihmisiä Mustakalliolla. Palautin karttasarjan postilaatikkoon.
*****
SATAMA oli seuraava kohteeni. Palasin Huhtakatua ja Kiveriönkatua lounaaseen ja länteen, Saimaankadulle, jolta Lahdenkatua lounaaseen, sitten risteyksestä "viiskulmasta" Vesijärvenkatua, joka teki kaarteen luoteeseen ja etelään. Arkinen saapumien Vesijärven rantaan: väljä pysäköintikenttä. Sibelius-talo oli muoveissa, remontissa. Pieni määrä ulkoilijoita, puolipilvinen poutapäivä. Kesän risteilyt olivat syyskuussa jo ohitse. Ravintolalaivat rantalaiturissa hiljaisia, vaimeaa iskelmän luritusta jostakin kuului.
Pistolaituri Vesijärveen, sen varrella tyhjänä mm. kantosiipialus Suviexpress, jonka olin nähnyt Heinolassa vain etäältä, nyt aivan vierestä. Jotkin pienemmät laivat mainostivat vielä tilausristeilyjä. Hiekkaista, hieman pitkäveteistä käveleskelyä etelään, miksi satamaa oli pitänyt siirtää kauemman keskustasta? Pikku-Vesijärven lammikko. Itäpuolella mäellä lenkkipolkuja ja Olavi Lanun veistosten puisto, jonka olin katsonut vuosikymmeniä sitten, en tällä kertaa katsonut ehtiväni, koska aioin museoihin ja kello oli jo yli yhden!
Kävelin satamasta pois Kariniemenkatua itään, uudelleen "Viiskulmaan", mutta en tunnistanut sitä toiselta suunnalta. Luulin kulkevani jopa Jalkarannantietä sivuavaa pikkutietä. Ihmettelin miksen nähnyt vanhaa Linja-autoasemaa tai Kartanomuseota?
******
Tulin isolle Lahdenkadulle, jota lähdin kävelemään koilliseen, vaikka olisi pitänyt mennäkin lounaaseen, kun olin etsimässä Päijänteenkatua, jonka varrella olisi MALLASJUOMAN vanha tehdaskortteli MALSKI, jossa olisi taidemuseo MALVA (Malski + Visual Arts).
Ohitin Kauppakadun ja käännyin Saimaankadulle etelään. Käännyin Sammonkadulle länteen, Vesijärvenkadulle etelään, Kulmakadulle länteen. Olin päätynyt turhalle isolle kierrokselle, mutta urbaania Lahtea oli kiva katsoa, komeita isoja taloja tiiviisti!
Vielä viimeinen pieni eksyminen: luulin kääntyneeni Kulmakadulta Päijänteenkadulle, mutta katukylteissä olikin Mallaskatu ja Panimokatu? Ne olivat uusia pihateitä, varrellaan uusia asuntoja vanhan tehdaskorttelin sisällä. Mutkan kautta tulin Päijänteenkadulle, jonka toisella puolella lounaassa kohosi jyrkästi harju puistona, jonka huipulla Alvar Aallon suunnittelema Ristin Kirkko.
*******
MALVA, Päijänteenkatu 9.
(JATKUU)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti