Heinäkuun neljäntenä Bussipassi-päivänä torstaina 17.7. lähdin Kampista vasta klo 8:50 kohti Elimäkeä (Kouvolaa). Bussissa istui näinkin inhimilliseen aikaan vain 3-4 muuta matkustajaa. Pohjolan Liikenteen bussi vaikutti ikääntyneeltä, taitettavia pöytiä puuttui, oli rikki tai irrotettu pois useista penkkien selkämyksistä, eikä matkustajien turvavöitä ollut lainkaan.
Elimäelle saavuttiin klo 10:40 ja viivyin siellä vajaat 2 tuntia klo 12:25 asti.
Bussi poikkesi koilliseen vievältä valtatieltä 5 pienelle tielle etelään ja itään, 2 km Elimäen kirkonkylään, ohittaen kasvihuonemaisen puutarha-alan myymälän, Mustilan Arboretumin mainoksen, koristeellisia variksenpelättimiä ja ulkomuseon, jossa oli kymmenkunta rakennusta.
Bussimatkan aikana oli alkanut sataa.
Bussi kaartoi liikerakennuksen ympäri varastomaiselle takasivulle, jossa oli lastauslaiturilla ulkona mm. hammaslääkärin potilastuoli, vastaanoton peräoven pielessä. Talon länsipäässä oli Kahvila Pysäkki, sadekatos ja ulkopenkki matkustajille, sekä seinällä bussiaikataulut.
Lähdin kävelemään tietä eteenpäin itään. Oikealla Osuuspankki, vasemmalla S-Market. Sitten oikealla kirkon tapuli ja vasemmalla kirkko, jonne näkyi suunnistavan 3-henkinen turistiseurue.
"Kirkkokahvila avoinna klo 9 alkaen."
Lasivitriinissä ulkona kerrottiin Elimäen erinomaisesta kunnallisesta historiasta. Suomen ensimmäinen itsenäinen kunta 1865, kun maalliset kunnat erotettiin seurakunnista! Varhainen kansakoulu, yhteinen tytöille ja pojille.
Jatkoin eteenpäin. Oikealla oli kirjasto, avoinna torstaina klo 9 alkaen. Sisällä oli yksi virkailija, ei asiakkaita. Hyvin äkkiä taajama loppui, vain tie jatkui metsään ilman mökkiä isompia rakennuksia. Ulkosalla liikkui muutamia ihmisiä kauppamatkoillaan. Sadetta pisaroi.
Kävelin klo 11 alkaen 2 km länteen ja myötäpäivään kaartaen pohjoiseen, tuuheassa metsässä, kävelytietä autotien lounaispuolella, alamäkeä mutkassa (Elimäen kirkonkylä on metsässä mäellä?), ohi ulkomuseon ja lopulta peltojen, kunnes saavuin Valtatie 5:n varteen, puutarhaliikkeen pihalle. Katselin ulos pysäköintialueelle pystytettyä karttaa ja päättelin Mustilan Arboretumin sijaitsevan valtatien luoteispuolella.
Ulkomuseossa oli noin 7 rakennusta, pimeät oviaukot auki ammottaen, tuulimylly ja aittoja, talonpoikasitupa, savusauna ja paja, pääsymaksu 4 euroa, alennusryhmille 3 euroa. Asiakkaita vain kerran henkilöautonsa portin pieleen pysäköinyt pariskunta.
Pellonlaitojen farmariasuisten variksenpelättimien toinen tai joskus molemmat kädet sojottivat aina jonnekin, joten luulin niitä opasteiksi, mutta en saanut reitistä selvää.
Kävelin valtatien yli jossakin autoliikenteen välissä ja sen jälkeen kahlasin peltopientareen yli päästäkseni luoteessa valtatien suuntaisesti kulkevalle kävelytielle. Vasta palatessani tiesin, että idempänä oli alikulkutie autoille ja kävelijöille.
Pihapolut veivät kahvilaan ja antiikkikauppaan, "Piikaan ja Renkiin", mutta ei ollut viittaa Mustilan Arboretumiin. Kiersin sinne autotien kautta lenkin koillisesta, kunnes opin, että suora kaävelytie olisi mennyt aiemmin mainittujen liikkeiden ohi.
Peremmällä oli Mustilan myymälärakennus. Lounaaseen jatkaen tulin puiden korkuisen pensasaidan portille luoteeseen. Edempänä puistossa olisi kahvila, joka myisi pääsylippuja 7 eurolla. Ehdin vain kurkistella portilta, sillä halusin ehtiä bussille klo 12:25. Komeita puita, mutta vaikeaa sanoa miten kauan ja laajalle alueelle vaikuttavuutta riittäisi? Pöyheitä pyöreitä lehtipuu-pensaita.
Palasin etelään alikulkutien kautta. Kuljin postiauton ohi ja toinen postiauto tuli vastaan. Myös vakiovuoro Helsinki - Kouvola, bussilinja 860, ajoi jossakin vaiheessa ohitseni.
Linja-autoaseman ohitin jo hyvin ajoissa ja kävelin sieltä ensin metsäpolkua lounaaseen ja omakotitalojen tietä luoteeseen, niin että osuinkin kylän päätielle seurakuntakeskuksen ja kirkon kohdalle.
Puukirkko näytti ulkoa arkisen harmaalta, mutta sisällä oli outoja veistettyjä ja maalattuja koristeita seinässä paikkapaikoin laudoituksen sijasta. Upeimmalta minusta näytti hieno puusta veistetty kuoriaitaus, joka oli kotoisin jo aiemmasta kirkosta! Saarnastuoleja näkee niin paljon, etten ehkä kiinnittänyt siihen riittävästi huomiota. Viivyin vain runsaat 5 minuuttia klo 12:10-12:15.
Ristikirkkoon tultiin sisään sivusakarasta etelästä, joten alttari oli oikealla idässä. Esitemonisteen mukaan tämä oli Suomen arvokkaimpia puukirkkoja, vuodelta 1638! Kirkon eteisessä seurusteli keskenään neljä mummoa, jotka hoitivat kahvilaa.
Bussi saapui Elimäen kirkonkylän linja-autoasemalle jo n. 12:22 ja pysähtyi siihen 3 minuutiksi, ajaakseen Kouvolaan klo 12:55-13:45.
Edelleen Elimäen alueella tultiin Korian Porttiin, jossa bussi teki täyskierroksen linja-autoaseman liikerakennuksen ympäri. Samassa talossa oli myös kirjasto. Korian kirkon ja Korian kasarmit näki myös bussin ikkunasta. Korian rautatiesillan kaarta olisi vaikeaa olla huomaamatta. Olisiko kaikki näin jo nähty vai kannattaisiko Korialla pysähtyäkin?
KOUVOLASSA satoi kovasti. Istuin isossa Matkakeskuksessa, jossa lääniä riittää. Viivyin pitkään Anttilan kirjaosastolla ja etsin ilman karttaa jälleen Kouvolan kirjaston.
***
Linja-auton vakiovuoron Kouvolasta Savitaipaleen ja Lemin kautta Lappeenrantaan piti lähteä kello 15:50 laiturista H1. Sellainen löytyi linja-autoaseman laituririvistön sijasta vasta kadun varresta. H = Hallituskatu?
Reitin liikennöitsijä on Matkahuollon aikatauluhaussa (2013) "Joutsenon Auto ja Kuljetuspalvelu". Vuoden 1996 aikataulukirjassa "Kesäturistissa" reittiä ajoi Saimaan Liikenne.
Pidin sadetta sisällä, kunnes lähdin kuitenkin hyvissä ajoin pysäkille, siltä varalta että bussi tulisi etuajassa. Laituriin olikin pysäköity tuskin tilataksia isompi pienoisbussi! Liukuovi avoinna. Istumapaikkoja n. 15, vaikka näytti pienemmältä ja matalammalta kuin Vuorelan oikean bussin muotoinen linja-auto Haminassa (kolme päivää aiemmin), johon piti nousta ovesta portaita.
Kysyin Juha Watt Vainion mieleen tuovalta kuljettajalta, käykö Matkahuollon Bussipassi? Kyllä, mutta: "Lappeenrantaan asti?!!" hän päivitteli ja neuvoi, että pääsen tuntia nopeammin pikavuorolla! Halusin matkustaa tällä "ellei tule täyteen, etten vie tarvitsevalta paikkaa",
Istuin 3. riville. Vasemmalla oli 2 penkkiä ja oikealla 1, Taempana oli kai vielä 2 riviä, jonka mukaan laskin paikkamääräksi 3x5 = 15. Ovensuuhun oli asettunut opiskelijatyttö, jota luulin alkuun kesätyöntekijäksi tai kuljettajan sukulaiseksi, kun hän avasi ja sulki asiakkaille ovea, mutta matkustajaksi osoittautui jäädessään myöhemmin matkan varrelle.
Liikkeelle lähdettiin bussia pienemmän auton surinoilla. Kaupungin välipysäkeiltä astui kyytiin äitinsä saattama 10-v. tyttö, joka oli matkalla ratsastustunnille maaseudulle. Molemmat tytöt alkoivat jutella keskenään ratsastuksesta. Sitten takapenkille tuli he-man-tyyppinen keski-ikäinen mies, jonka silmä näytti olevan mustana, ellen erehtynyt. Hän oli matkalla Vekaranjärvelle, armeijan kantahenkilökunnan asuinalueelle!
Ensin ajettiin Valkealaan (n. 16:05). Tien varrella oli mm. mielenkiintoisia museorakennuksia ja kirkko! Palomuseo? Kannattaisi ehkä pysähtyä joskus katsomaan. Lappalanjärvikin taisi välillä siintää lännessä.
Kiemurtelevaa tietä jatkettiin pohjoiseen jossain kaukana lännessä kulkevan Mikkelin rautatien suuntaisesti, kohti Vuohijärveä, mutta ennen sitä kääntyen itään Tuohikotin suuntaan. Pienemmän tytön jäätyä kyydistä hevostilalle jäi muutaman kilometrin päästä isompikin.
Tienviitta Vekaranjärvelle pohjoiseen. Sinne ajettiin muutaman kilometrin poikkeama edestakaisin. Mustasilmäinen mies poistui kiittäen kyydistä Vekaranjärven portilla (n. 16:45) ja lähti pienen tienviitan osoittamia henkilökunnan asuntoja kohti.
Itään, itään: Tuohikotti (n. 16:55) ja Heituinlahti. Tie 377. Auto kiiti kovaa vauhtia pomppien tyhjiä, sateisia ja märkiä maanteitä pitkin. Tuntikausia. Olin välillä ainoa matkustaja. Pari nuorta kundia oli kyydissä matkan eri vaiheissa, syrjäkylältä kirkolle.
Savitaipaleen reunoilta lähti suurhiihtäjä Juha Miedon näköinen partaturri kirkolle. Hän jutteli etupenkiltä kuljettajan kanssa. Kuski kertoi odottavansa aamuvuorolla metsään mustikoita poimimaan lähtenyttä hyvin puheliasta karjalaisrouvaa jostain matkan varrelta kyytiin.
Savitaipaleella (17:40) oli aivan mielenkiintoisen näköinen runsastaloinen kirkonkylä, jossa tehtiin pieni (kolmionmuotoinen?) kierros eri teitä. Nuori kundi jäi autosta jonnekin ja partamies toisaalle. Auto kiiti koko ajan harmillisen kovaa vauhtia paikasta toiseen! Isosta jähmeämmästä bussista tuntuu näkevän paljon enemmän ympäristöä?!
Savitaipaleelta lähdettiin ensin kaakkoon (tie 13) ja sitten etelään (tie 380) kohti Lemin kirkonkylää. Sadetta ja kiirettä, paljon jää näkemättä ja huomaamatta. Tiet ovat yhtä paitsi parempia kuin Haminan ja Virolahden välillä Klamilassa.
Yhtäkkiä pyörähdetään jonkin matalan liikerakennuksen eteen. Sade sumentaa ja pimentää havaintoja. Lemin liikekeskus, apteekki, K-kauppa, taxi, linja-autoasema klo 18. Ihmishahmoja odottamassa.
Kyytiin nousee rehevän puhelias keski-ikäistä vanhempi karjalaisrouva täysien mustikkaämpärien kanssa sekä hiljainen vanha mies. Rouvan kieli alkaa kalkattaa, eikä vaikene ennen kuin Lappeenrannan Helsingintiellä, jossa poistuu kyydistä. Vanha mieskin jää jo seuraavalla pysäkillä, mutta ehtii sitä ennen päivitellä: "No siinäpä oli rouvasihminen joka ei jää suustaan kiinni!!" (Sanontaa taidetaan tosin käyttää tavallisesti toisinpäin?)
Jäin viimeiseksi matkustajaksi. Tieosuus Lemiltä Lappeenrantaan oli tylsin. Kuljettaja kysyi minulta, rouvan poistuessa, samalla kun vanhalta ukoltakin: "Ja mihin sie meet?" "Matkakeskukseen, mielellään", ehdotin. Yllättäen kaarrettiinkin (18:35) puisen hiljaisen rautatieaseman pihaan, kaupungin syrjälaidalle. Uinuvaa. Rankka vesisade.
Aseman odotushuone on auki, tyhjillään, vain kahvilan puolelta kuuluu jonkun juopon rähjäystä. Ulkona on elektroninen näyttö bussivuoroista. Bussilaiturit ovat aseman lounaispuolella. Rautatien suuntaisella pitkällä laiturilla 1 (mm. Helsinkiin) on sadekatos.
Sateesta huolimatta lähdin katua ylös kohti Lappeenrannan keskustaa. Vesi valui katua pitkin ja autot räiskyttivät. Minulle riitti saavuttaa lähin uudenaikainen kauppakeskus Galleria, jonka sisäkäytävissä vietin vähän aikaa.
Palatessani asemalle nukkui joku odotushuoneen penkillä, kahvilasta karkotettuko? Joku T-paitaan pukeutunut mies juoksenteli täydet pullottavat kassit kummassakin kädessään ulkona sateessa yhteen aikaan itään, toiseen kertaan länteen, katsoi välillä aikataulutkin, muttei tullut bussilaiturille, vaikka olisin luullut. Herttainen nuori neito, jolla oli pitkät silmäripset, tuli saattavan mummon kanssa laiturille 1.
Linja-Karjalan bussi ajoi klo 19:50 rahtitavaran makasiinien eteen ja klo 20 laituriin. Autoa täyttivät vain kaksi matkustajaa. Tähyilin bussin ikkunasta alati mielenkiintoista Taavetin kylää Luumäellä. Kouvolassa oltiin klo 21:20-30 ja Helsingissä n. 23:40.
Päivän aikataulu:
Elimäki klo 10:40-12:25, 1 h 45 min.
Kouvola klo 13:45-15:50, 2 h
Lappeenranta klo 18:35-20:00, 1 h 25 min.
Vierailuaikaa n. 5 tuntia, busseissa n. 10 tuntia aikavälillä klo 8:50-23:40.
Bussikilometrit: Hki 114 Elimäki 24 Kouvola 123 Lappeenranta 225 Hki = 486 km.
Neljän päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km = 1918 km.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
457. Bussipassilla Raumalle, Eurajoelle, Luvialle
Heinäkuun 3. keskiviikkona odotin Munkkiniemessä klo 6:12 asti Satakunnan Liikenteen pikavuoroa Poriin ja Tarvontien suuntaan. Vainion pikavuoro Turkuun ohitti vähän aikaisemmin pysähtymättä, senkin lähtöaika Kampista oli klo 6. Satakauntaan muutama matkustaja, toinenkin Munkasta, joku Espoon Ikean pysäkiltä klo 6:25, Nummelan tienhaarasta klo 6:45 kolme naista. Ensimmäinen poistui klo 6:50 Vihdin kirkonkylään.
Pirkanmaan Punkalaitumen tienhaaran pysäkki "Kanteenmaa" ohitetaan klo 8:31. Maamerkkinä iso punainen majakkatötterö. Pysäkkikatos idässä jo ennen kuin lähtee sivutie pohjoiseen: "Punkalaidun 12 km". Aion kävellä tuon jonakin toisena päivänä.
***
HUITTISIIN (ennen sanottiin "Lauttakylään") saavutaan aikataulun mukaisesti klo 8:50. Autot Turkuun lähtevät laiturista 1, Raumalle laiturista 2 (klo 9:05) ja bussi Poriin jatkaa laiturista 3 (klo 9). Neljäs suunta Kankaanpäähän, viides Tampereelle. Munkkiniemestä tullut tyttö menee näköjään aseman kahvilaan. Isossa odotussalissa kolme paikallista miestä pelaamassa kaikilla kolmella raha-automaatilla. Matkahuollon palveluita tarjoaa kioski. Muita palveluita ovat kampaamo ja taxi.
Huittisissa on hauska patsas, enkä tarkoita paikkakunnan Suurinta Suomalaista Risto Rytiä kunnioittavaa yksinkertaista pikkupuku-ukkeli-patsasta vaan teosta, jossa äijähahmo katselee ihmeissään ylös puoliväliin korkeaa pylvästä kivunnutta toista samanlaista.
Rauman bussi lastaa rahtia ja lähtö viivästyy klo 9:10 asti. Matkustajat voivat mennä sisälle istumaan, liehupartainen kuljettaja on kesän ainoa, joka kiertää matkustamossa rahastuslaitteen kanssa. Laite on paksun tietosanakirjan kokoinen musta mötikkä, mutta näköjään irrotettavissa ohjaamosta. Muilla matkustajilla taitaa olla Satakunnan Liikenteen vaihtolippu, Huittinen on kuuden suunnan vaihtoasema.
Huittisten eli Lauttakylän jälkeen vasta 5 km:n päässä Rauman-tie erkaantuu Porin-tiestä (luoteeseen) vasemmalle suoraan länteen.
Köyliön (etelään) ja Kokemäen (pohjoiseen) tienristeyksessä klo 9:27-30 on huoltoasemalla Matkahuolto. "Onko ne kumpaan suuntaan?" kysyy kuljettaja rahdista. Matkahuollon mies vastaa viittaamalla kädellään oikealle länteen. Pikavuoro-pysäkki on vasta erikseen tienvarressa huoltoaseman kohdalla. Kebab-pitseria.
"Biolan"-yhtiön erikoisen muotoinen puurakennus ohitetaan klo 9:31. Tienvarrella seuraavat Euran kunta ja Naarjoki, Turajärvi.
***
LAPPI TL (Turun läänin Lappi) on kohdekuntani (tosin se on jo liitetty Raumaan vuonna 2009). Kirkonkylää varten on vain pikavuoropysäkki Raumalle vievän valtatien 12 varressa. Ensimmäinen lähestymismerkki on karttani mukaan Lapinjoen ylitys. Sillalla on korjaustyömaa.
Lapinjoki laskee luoteeseen mereen Eurajoen Olkiluodon luona. Välissä on Saarnijärvi, jonka koillispuolella olisi pronssikautinen hautaröykkiö, hiidenkiuas Kirkonlaattia. Alajuoksulla on myös Lapijoki -niminen kylä, keskimmäinen "n" puuttuu.
Kuljettaja taitaa nähdä rahastuslaitteesta mille pysäkeille on ostettu matkoja, sillä nyt hän kuuluttaa Lapin, vaikkei suinkaan kaikkia pysäkkejä. Lapin pysäkillä on kaksi läpinäkyvää sadekatosta. Tien vastakkaisella puolella samaten, välillä alikulkutunneli kävelijöille.
Minulla on Lapille aikaa tasan kaksi tuntia, klo 9:55 - 11:55. Sitten on tulossa saman reitin seuraava pikavuoro Raumalle, enää 16 km:n päähän.
Lähden kävelemään pohjoiseen tietä, joka kaartaa luoteeseen. Jo puolen kilometrin päässä vastaani tulee moderni liikerakennus, jossa palvelevat osuuspankki, apteekki, K-kauppa sekä kellariin portaita laskeutuva kunnankirjasto, joka on avoinna klo 13-19, paitsi perjantaisin 10-16.
Mopoilijan lähtö pihasta saa kaupan automaattiovet rävähtämään auki. Samoin käy kun vain lukaisen sivusta etäältä iltalehtien lööpit: Kansanedustaja Anna Kontula (vas) on kotonaan piilotellut poliisilta turvapaikanhakijoita. Paula Koivuniemi sanoo ihailevansa Katri Helenan rohkeutta. Kepun toivon Juha Sipilän keuhkoveritulppa on paljastunut lenkillä. (Hänen kaimansa kaupunkineuvos Juha Sipilä (1935-2002) oli näkyvä liberaalipoliitikko, onko tutusta nimestä apua? Mieleeni tulevat tämän päivän toimittajat Eino Leino ja Paavo Nurmi.)
Kolmen tien Y-risteyksessä vasemmalle länteen jatkuu kauppojen tie, lähellä olisi mm. Sale (näen sen myöhemmin). Oikealle pohjoiseen vie autosilta ja kävelysilta Lapinjoen yli kohti kunnantaloa ja kirkkoa. Valitsen jälkimmäisen.
Lapinjoen pohjoisrantaa seuraamaan on raivattu luontoon kävelytie, jota pitkin aion vielä palata. Rannassa vesirajassa on ravintola Joki-Pub. Valkaistuun betonimuuriin ylärinteeseen on taiteiltu mustilla viivoilla harvinaisen hieno graffiti-maalaus, jossa veturi syöksyy sillalle tunnelista vuoren uumenista. Perspektiivi on hyvin voimakas, ääriviivat luonnosmaisen karkeasti hahmottelevat, mutta vahvat ja virheettömät. Teos kelpaisi sisällekin salin seinälle.
Näen sotamuistomerkin ja vaatimattoman puisen kunnantalon. Ulkoseinän ilmoitustaululle on levitetty erään yksityistien kokouksen päätökset ja kunkin tiemaksut jonkun Liisan 5 eurosta Antin 150:aan. 136 euroa maksamaan joutuva Olli on vastustanut kokouksen päätösvaltaisuutta.
Hiljaisen kylätien varrella vastaani tulee edelleen liikuntahalli, koulu ja pappilan tilitoimisto.
Saavun kirkolle klo 10:30. Seinät punaista puuta, valkoisin koristepielin. Koristeina on paljon valkoisia risteja ja aurinkoja. Epämääräiset siipiulokkeet joillekin sivuille pilaavat kirkon ulkomuotoa. Alttaritauluna itäpäässä on lasimaalaus, jota käyn katsomassa. Sisällä siivooja pysäyttää imurinsa ja toljottaa vaikuttaen vajaakykyiseltä (ellen tulkitse väärin). Pihalla työskentelee kaksi miestä kaivurin kanssa ja kolme kesätyttöä leikkaa ruohoa. Istuskelen metelistä huolimatta ulkopenkillä ja kirjoitan. Pysäköintialueella on kuusi henkilöautoa. Mummo kastelee hautausmaalla kukkia.
Jatkan kulkuani länteen ja sitten etelään, palaten eri tietä Lapinjoen yli. Täällä on palvelutalo vanhuksille. Tienviitta itään mainostaa näyttelykeskus "Pyörniä" jossakin isossa kivinavetassa jossa myös myydään mansikoita ja hunajaa.
Sammallahdenmäkeäkin mainostetaan, sinne olisi 3,5 kilometriä. Kiipeän parin lepopenkin luota lähtevää kapeaa metsäpolkua Linnavuorelle, jonka korkeimmalta kallionnyppylältä löytyy lipputanko ja kohtalaisia näköaloja alas pelloille joenvarteen. Mäeltä on helpompi tulla alas kuin kavuta ylös. Kokeilin ensin vääriäkin polkuja, joilta en kuitenkaan kehdannut tunkeutua naapurien pihoihin.
Palaan itään vievälle tielle. Vastaani tulee Sale-kauppa, aukioloajat pitkät, arkisin 8-21, la 8-20, su 11-21, samoin kuin K-kaupallakin. Kelloliike on myös. Juomista ja syömistä varten on Joki-Pubin lisäksi Lappari. Viitta osoittaa pohjoiseen joen suuntaan Partiolaisten majalle. Joen varrella on suuri hiekkakenttä, jolle sirkuskin mahtuisi, mahdollinen kylän kauppatori, laidallaan kunnan kierrätyspiste lajitteluastioineen.
Palaan entisille jäljilleni, ensimmäiselle sillalle, ohi rantaravintolan ja graffitin, jokea seuraavalle kävelypolulle, jota pitkin päädyn ruohokentälle, koulun eteläpuolelle. Sieltä pääseekin mukavaa kävelysiltaa joen yli kauppatorin ja kierrätyspisteen hiekkakentälle. Joessa on myös patoallas ja vanha pieni voimalaitos! Kiinnostavaa.
Kiiruhdan ja ehdin hyvin bussipysäkkini katokseen klo 11:50. Rauman valtatien eteläpuolella näkyy olevan kenttä linjurien pysäköintialueeksi, olisiko siellä lie joskus ollut Lapin linja-autoasemakin.
Bussikatoksen läpinäkyvään lasi- tai muoviseinään on kirjoitettu liimatuilla irtokirjaimilla: "Usko vielä satuihin. Ero kosta.fi". Muutamasta sanasta on raaputettu irti kirjaimia, 1) "tko", 4) "a" ja 5) "kir". Eroamisessa koetaan kesän tilastopiikki heti sisäministerin avauduttua eli "räsähdeltyä" jälleen: Koraania, Kalevalaa... ei vaan: Raamattua tulee totella ennemmin kuin Suomen Lakia... !!
***
RAUMALLE menevä bussi (klo 11:55) saapuu hieman myöhässä ja on Raumallakin vasta 12:17 eikä 12:15, joten en ehdi vaihtaa linja-autoasemalla heti suoraan klo 12:15 Poriin lähtevään bussiin. (Seuraava lähtee tasan tunnin päästä.) En tiennyt bussien kulkevan siten, että keskustasta tuli bussi tätä Raumalle menevää bussia vastaan, päästäkseen itäpuoliselle ohitustielle, valtatielle 8 (Turku-Pori).
Rauman linja-autoasema on keskustasta pohjoiseen. Rauman kanaalille ja vanhaan kaupunkiin osaa suunnistaa, kun huomaa ruman marketin ajorampin vierestä jotenkuten pilkottavan nikkarityylisen puutalon romanttisen tornin. Se kuuluu kaupungintaloon, joka on entinen VPK-talo vuodelta 1900. Rauman kanaalia koristaa kolmen kylpevän naisen hauska patsasryhmä.
Kierrettyäni taas kerran vanhaakaupunkia palasin linja-autoasemalle ja tein lenkin luoteeseen. Tehtaankadunkin varrella oli puutaloja neljä ja niiden jälkeen kohtalaisen vilkas kirpputori sisätiloissa.
Bussi Eurajoen suuntaan (Poriin) oli ajoissa laiturissa jä lähti heti klo 13:15. Pysähtynyt rekka jouduttiin matkan varrella ohittamaan ahtaassa paikassa, vasemmalla sivulla kaide.
***
EURAJOEN taajamassa (valtatieltä 8 käännös oikealle itään) klo 13:30 tai 13:33 kirkko tuli vastaan heti. Kaksi vanhaa rouvaa pohti ääneen: "Pitää painaa, jos kukaan muu ei!" Jäimme kirkon pysäkille, jossa bussiin jonotti 4 uutta matkustajaa.
Naiset ylittivät kadun pohjoiseen hautausmaalle, mutta minä lähdin etelään pikkutien siltaa yli joen, Eurajoen. Jokivartta seuraili etelässä itään Ketunpesäntie, jonka varrella kauempana aidattua puutarhaa. Kaukana etelässä häämötti Space-Needlen-mallinen vesitorni.
Tylsännäköinen keltainen puinen ristikirkko oli 210 vuotta vanha, ympärillään hautausmaa. Ovi ei ollut avoinna, koska tiekirkko toimi tänä kesänä Irjanteella. Kirkkopuisto oli Eurajoen keskustaajaman keidas, jota ympäröivät isot rumat marketit ja kerrostalojen rakennustyömaat. Muutama asuinkerrostalo ja vanhoja isoja öky-maalaistaloja.
Bussipysäkillä klo 14:30 odotti pariskunta, jolla oli muovikasseja jokaiselle kädelle, ja pari muutakin matkustajaa. Bussin etupenkillä jutteli kuljettajan kanssa syyrialaismies: "Suomessa helppo ajaa, tasaiset tiet". "Oletko käynyt Porissa?" "Autolla." Kuljettaja kertoi ajaneensa bussia 16 kk ja sitä ennen kuljetusliikkeessä, jolla oli 15'000 työntekijää kaikkialla maailmassa.
Kaunis kylä IRJANNE reitin varrella (klo 14:38). Hieno kaarteleva kylätie, viehättävä miljöö. Huomaan puiset museorakennukset, mutta en kirkkoa, se taitaa ollakin koillisempana, ei aivan ajoreitin varrella. Irjanteella kannattaisi turistin pysähtyä eikä Eurajoen kirkolla. Seuraan ajoreittiä kartaltani.
***
LUVIA klo 14:55. Valtatieltä 8 käännytään luoteeseen kirkonkylälle menevälle tielle. Jään varovaisesti oikeastaan liian aikaisin bussista, kun kylätien varressa kerran näkyy olevan oikein katoksellinen pysäkki ja sillä odottaa kaksi bussiin haluavaa. Kävelen eteenpäin luoteeseen. Kohta oikealla on hautausmaa ja puinen kappeli, jota luulen ensin kunnan kirkoksi. Kivikirkko onkin vasta kilometrin päässä.
Luvialla on mukava nauhamainen kylämiljöö ympäri kiertävän päätien varrella. Isoja vanhoja vaaleita uusklassisia puutaloja. Kirkko on rakennettu suurista kivenjärkäleistä. Ainakin ulkoseinät antavat sellaisen vaikutelman. Tornin ympärillä on rakennustelineitä korjaustöiden vuoksi.
Kirkko on kuitenkin avoinna klo 18 asti. Sisällä kaksi rouvaa juttelee vilkkaasti keskenään, tervehtii kävijää ja pyytää nimen vieraskirjaan, että voidaan laskea kävijämäärä. Tällä päivämäärällä ennen minua on kirjassa yksi nimi. Alttaritaulu on aivan mukavan näköinen. Kalastajat tyhjentävät verkkoaan, Jeesus on taustahahmona. Sivuseinien pylväitten hyllyillä on kaksi vanhaa tai vanhanaikaista uskonnollista veistosta.
Tien sivussa on matala liikekiinteistö, jossa mm. K-Market. Päivän toinen jäätelötuutti Eurajoen jälkeen. Kunnanvirasto on suljettu heinäkuuksi 1.-28. päivä. Kuljeskelen hautausmaalla.
Palaan ajoissa varmuuden varalta samalle pysäkille, jolle tullessani jäin. Ja hyvä onkin niin: bussi ohittaa paikan jo 15:55 eikä klo 16:00. Vasta kirkon edessä on pääpysäkki, jolla pidetään 5 tai 4 minuutin tauko. Luvian kirkonkylän ympäri kierretään lenkki myötäpäivään, kunnes tullaan valtatie 8:lle, kohti Poria, jonne on 20 km.
***
PORI klo 16:20. Poistumispysäkki on linja-autoaseman rakennusta vastapäätä, jonkin oleskelutorin itälaidassa. Lähtevät laiturit ovat piilossa rakennuksen toisella puolella. Hoksaan alkaa poistua vasta kun kuljettaja on kerta kaikkiaan pysäyttänyt auton ja avannut oven, sanomatta mitään. Samoin reagoivat myös pari peremmällä istunutta naismatkustajaa.
Porin Bepopin kauppakeskuksen kulkuhallissa näyttää olevan menossa Suomi-Areenan paneelikeskustelu, Pöydän äärellä taitaa olla istumassa pari ministeriäkin, sivummalla avustajia ja poliisimiehiä. Yleisön penkit ovat täynnä kuulijoita. Ulkona sataa puista kirvojen eritettä!
Linja-autoaseman odotussalissa joku tyttö lataa hätäisesti pistorasiasta kännykkäänsä, kun kaverinsa kiiruhtavat jo klo 17:n busseille, joita on lähdössä Helsinkiin laiturista 1 ja Turkuun laiturista 2.
***
Ajan HARJAVALTAAN klo 17:00-17:30. Sinne jää kaksi matkustajaa, mutta Helsingin-bussiin on useita tulijoita. Kävelen arkkitehtuuriltaan latomaisen linja-autoasematalon pihalta itään tien varteen, jossa on opaskartta.
Seuraan tietä suoraan tai vähän kaartaen pohjoiseen ja saavun Kokemäenjoen ylittävälle sillalle. Kartta mainostaa kaunista näköalaa: komea, leveä joki, vihreitä rantoja, ainoa silta! Sillalle vievän tien varrella on itäpuolella kaksikerroksinen Hotelli Marilyn ja lähempänä jokea moderni kirjastotalo.
Kirjasto näyttää olevan auki klo 19 asti (keskiviikkona). Isossa, avarassa tilassa muutama asiakas, joista yksi vaivaa kysymyksillään ilmeisesti ainoaa virkailijaa, kesäapulaistyttöä.
Katselen lastenosastoa, jossa omana ryhmänään Lasten jännityskirjat: monta hyllyriviä Enid Blytonia. Minua kiinnostavaa Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa en näe.
Luen Turun Sanomista Juha Föhrin sääennusteen lähipäiville, sillä minun täytyy miettiä minne matkustan huomenna, torstaina. Parille internet-päätteelle pääsee turistikin ainakin 15 minuutiksi vierailemaan. Laitteet ovat vain harmillisesti länsinurkassa, johon aurinko paistaa jätti-ikkunoista häikäisevästi.
Minulle tulee kiire linja-autoasemalle, jonne tosin on vain 700 metriä juoksumatkaa. Ehdin kuitenkin ennen bussin tuloa klo 18:30. Odotussali on kiinni, aikataulut kuitenkin ulkona. Olen ainoa bussia odottava.
Työnnän taas vaihteeksi itse Bussipassi-korttini rahastuslaitteeseen. Korttia pitää työntää kauempaa ylhäältä viistosti alas itseen päin. Ehkä samassa kulmassa oikea käsi työntäisi miekan mahaan, jos olisi tekemässä japanilaista seppukua tai harakiriä. Kullanvärinen pikkusormenpään kokoinen siru on esillä matkustajaan päin kortin siniviivaisen puolen alareunassa, kun taas kuljettajan suuntaan näkyy valkoinen ohjetekstipuoli mahdollisine voimassaoloaikoineen (jota en ole kirjoittanut).
Kuljettaja pitää tauon ennen kuin näppäilee tietoja laitteeseen ja kysyy ensin: "Oletko varma että Helsinkiin asti?" Jään lopulta tosiaankin Munkkiniemeen, mutta päätän siitä vasta paikanpäällä, saapumisajan (varttia vaille 22) ja Helsingin bussin 39 aikataulun mukaan.
Sittenkin yksi ja vieläpä toinenkin matkustaja kiiruhtaa Harjavallassa minun jälkeeni bussiin n. klo 18:30. Huomioin bussin ikkunasta klo 18:50 laajoja viljelyksiä, ennen kuin Huittisissa
pysähdytään klo 19:00-19:05. Punkalaitumen Kanteenmaa punaisine "majakoineen" ohitetaan klo 19:23. On hyvä saada arvioitu aika pelkällä x:llä aikatauluun merkitylle pysäkille tulevaa käyntiä varten.
***
Päivän aikataulu:
Huittinen 15 min, kävelyä n. 0,5 km.
Lappi TL UUSI kaksi tuntia n. klo 10-12, kävelyä n. 9 km.
Rauma yksi tunti 12:15-13:15 kävelyä n. 3 km.
Eurajoki UUSI yksi tunti 13:30-14:30 kävelyä n. 3 km.
Luvia UUSI yksi tunti n. 15-16, kävelyä n. 4 km.
Pori 40 min 16:20-17, kävelyä n. 2 km.
Harjavalta yksi tunti 17:30-18:30, kävelyä n. 2 km.
Yhteensä n. 23 km.
Seitsemän vierailtua kuntaa (joista 3 uusia)
Vierailuaikaa n. 7 tuntia, busseissa n. 9 tuntia klo 6-22.
Bussikilometrit: Helsinki 256 Rauma 57 Pori 253 Helsinki = 566 km.
Kolmen päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km + 566 km = 1432 km.
Pirkanmaan Punkalaitumen tienhaaran pysäkki "Kanteenmaa" ohitetaan klo 8:31. Maamerkkinä iso punainen majakkatötterö. Pysäkkikatos idässä jo ennen kuin lähtee sivutie pohjoiseen: "Punkalaidun 12 km". Aion kävellä tuon jonakin toisena päivänä.
***
HUITTISIIN (ennen sanottiin "Lauttakylään") saavutaan aikataulun mukaisesti klo 8:50. Autot Turkuun lähtevät laiturista 1, Raumalle laiturista 2 (klo 9:05) ja bussi Poriin jatkaa laiturista 3 (klo 9). Neljäs suunta Kankaanpäähän, viides Tampereelle. Munkkiniemestä tullut tyttö menee näköjään aseman kahvilaan. Isossa odotussalissa kolme paikallista miestä pelaamassa kaikilla kolmella raha-automaatilla. Matkahuollon palveluita tarjoaa kioski. Muita palveluita ovat kampaamo ja taxi.
Huittisissa on hauska patsas, enkä tarkoita paikkakunnan Suurinta Suomalaista Risto Rytiä kunnioittavaa yksinkertaista pikkupuku-ukkeli-patsasta vaan teosta, jossa äijähahmo katselee ihmeissään ylös puoliväliin korkeaa pylvästä kivunnutta toista samanlaista.
Rauman bussi lastaa rahtia ja lähtö viivästyy klo 9:10 asti. Matkustajat voivat mennä sisälle istumaan, liehupartainen kuljettaja on kesän ainoa, joka kiertää matkustamossa rahastuslaitteen kanssa. Laite on paksun tietosanakirjan kokoinen musta mötikkä, mutta näköjään irrotettavissa ohjaamosta. Muilla matkustajilla taitaa olla Satakunnan Liikenteen vaihtolippu, Huittinen on kuuden suunnan vaihtoasema.
Huittisten eli Lauttakylän jälkeen vasta 5 km:n päässä Rauman-tie erkaantuu Porin-tiestä (luoteeseen) vasemmalle suoraan länteen.
Köyliön (etelään) ja Kokemäen (pohjoiseen) tienristeyksessä klo 9:27-30 on huoltoasemalla Matkahuolto. "Onko ne kumpaan suuntaan?" kysyy kuljettaja rahdista. Matkahuollon mies vastaa viittaamalla kädellään oikealle länteen. Pikavuoro-pysäkki on vasta erikseen tienvarressa huoltoaseman kohdalla. Kebab-pitseria.
"Biolan"-yhtiön erikoisen muotoinen puurakennus ohitetaan klo 9:31. Tienvarrella seuraavat Euran kunta ja Naarjoki, Turajärvi.
***
LAPPI TL (Turun läänin Lappi) on kohdekuntani (tosin se on jo liitetty Raumaan vuonna 2009). Kirkonkylää varten on vain pikavuoropysäkki Raumalle vievän valtatien 12 varressa. Ensimmäinen lähestymismerkki on karttani mukaan Lapinjoen ylitys. Sillalla on korjaustyömaa.
Lapinjoki laskee luoteeseen mereen Eurajoen Olkiluodon luona. Välissä on Saarnijärvi, jonka koillispuolella olisi pronssikautinen hautaröykkiö, hiidenkiuas Kirkonlaattia. Alajuoksulla on myös Lapijoki -niminen kylä, keskimmäinen "n" puuttuu.
Kuljettaja taitaa nähdä rahastuslaitteesta mille pysäkeille on ostettu matkoja, sillä nyt hän kuuluttaa Lapin, vaikkei suinkaan kaikkia pysäkkejä. Lapin pysäkillä on kaksi läpinäkyvää sadekatosta. Tien vastakkaisella puolella samaten, välillä alikulkutunneli kävelijöille.
Minulla on Lapille aikaa tasan kaksi tuntia, klo 9:55 - 11:55. Sitten on tulossa saman reitin seuraava pikavuoro Raumalle, enää 16 km:n päähän.
Lähden kävelemään pohjoiseen tietä, joka kaartaa luoteeseen. Jo puolen kilometrin päässä vastaani tulee moderni liikerakennus, jossa palvelevat osuuspankki, apteekki, K-kauppa sekä kellariin portaita laskeutuva kunnankirjasto, joka on avoinna klo 13-19, paitsi perjantaisin 10-16.
Mopoilijan lähtö pihasta saa kaupan automaattiovet rävähtämään auki. Samoin käy kun vain lukaisen sivusta etäältä iltalehtien lööpit: Kansanedustaja Anna Kontula (vas) on kotonaan piilotellut poliisilta turvapaikanhakijoita. Paula Koivuniemi sanoo ihailevansa Katri Helenan rohkeutta. Kepun toivon Juha Sipilän keuhkoveritulppa on paljastunut lenkillä. (Hänen kaimansa kaupunkineuvos Juha Sipilä (1935-2002) oli näkyvä liberaalipoliitikko, onko tutusta nimestä apua? Mieleeni tulevat tämän päivän toimittajat Eino Leino ja Paavo Nurmi.)
Kolmen tien Y-risteyksessä vasemmalle länteen jatkuu kauppojen tie, lähellä olisi mm. Sale (näen sen myöhemmin). Oikealle pohjoiseen vie autosilta ja kävelysilta Lapinjoen yli kohti kunnantaloa ja kirkkoa. Valitsen jälkimmäisen.
Lapinjoen pohjoisrantaa seuraamaan on raivattu luontoon kävelytie, jota pitkin aion vielä palata. Rannassa vesirajassa on ravintola Joki-Pub. Valkaistuun betonimuuriin ylärinteeseen on taiteiltu mustilla viivoilla harvinaisen hieno graffiti-maalaus, jossa veturi syöksyy sillalle tunnelista vuoren uumenista. Perspektiivi on hyvin voimakas, ääriviivat luonnosmaisen karkeasti hahmottelevat, mutta vahvat ja virheettömät. Teos kelpaisi sisällekin salin seinälle.
Näen sotamuistomerkin ja vaatimattoman puisen kunnantalon. Ulkoseinän ilmoitustaululle on levitetty erään yksityistien kokouksen päätökset ja kunkin tiemaksut jonkun Liisan 5 eurosta Antin 150:aan. 136 euroa maksamaan joutuva Olli on vastustanut kokouksen päätösvaltaisuutta.
Hiljaisen kylätien varrella vastaani tulee edelleen liikuntahalli, koulu ja pappilan tilitoimisto.
Saavun kirkolle klo 10:30. Seinät punaista puuta, valkoisin koristepielin. Koristeina on paljon valkoisia risteja ja aurinkoja. Epämääräiset siipiulokkeet joillekin sivuille pilaavat kirkon ulkomuotoa. Alttaritauluna itäpäässä on lasimaalaus, jota käyn katsomassa. Sisällä siivooja pysäyttää imurinsa ja toljottaa vaikuttaen vajaakykyiseltä (ellen tulkitse väärin). Pihalla työskentelee kaksi miestä kaivurin kanssa ja kolme kesätyttöä leikkaa ruohoa. Istuskelen metelistä huolimatta ulkopenkillä ja kirjoitan. Pysäköintialueella on kuusi henkilöautoa. Mummo kastelee hautausmaalla kukkia.
Jatkan kulkuani länteen ja sitten etelään, palaten eri tietä Lapinjoen yli. Täällä on palvelutalo vanhuksille. Tienviitta itään mainostaa näyttelykeskus "Pyörniä" jossakin isossa kivinavetassa jossa myös myydään mansikoita ja hunajaa.
Sammallahdenmäkeäkin mainostetaan, sinne olisi 3,5 kilometriä. Kiipeän parin lepopenkin luota lähtevää kapeaa metsäpolkua Linnavuorelle, jonka korkeimmalta kallionnyppylältä löytyy lipputanko ja kohtalaisia näköaloja alas pelloille joenvarteen. Mäeltä on helpompi tulla alas kuin kavuta ylös. Kokeilin ensin vääriäkin polkuja, joilta en kuitenkaan kehdannut tunkeutua naapurien pihoihin.
Palaan itään vievälle tielle. Vastaani tulee Sale-kauppa, aukioloajat pitkät, arkisin 8-21, la 8-20, su 11-21, samoin kuin K-kaupallakin. Kelloliike on myös. Juomista ja syömistä varten on Joki-Pubin lisäksi Lappari. Viitta osoittaa pohjoiseen joen suuntaan Partiolaisten majalle. Joen varrella on suuri hiekkakenttä, jolle sirkuskin mahtuisi, mahdollinen kylän kauppatori, laidallaan kunnan kierrätyspiste lajitteluastioineen.
Palaan entisille jäljilleni, ensimmäiselle sillalle, ohi rantaravintolan ja graffitin, jokea seuraavalle kävelypolulle, jota pitkin päädyn ruohokentälle, koulun eteläpuolelle. Sieltä pääseekin mukavaa kävelysiltaa joen yli kauppatorin ja kierrätyspisteen hiekkakentälle. Joessa on myös patoallas ja vanha pieni voimalaitos! Kiinnostavaa.
Kiiruhdan ja ehdin hyvin bussipysäkkini katokseen klo 11:50. Rauman valtatien eteläpuolella näkyy olevan kenttä linjurien pysäköintialueeksi, olisiko siellä lie joskus ollut Lapin linja-autoasemakin.
Bussikatoksen läpinäkyvään lasi- tai muoviseinään on kirjoitettu liimatuilla irtokirjaimilla: "Usko vielä satuihin. Ero kosta.fi". Muutamasta sanasta on raaputettu irti kirjaimia, 1) "tko", 4) "a" ja 5) "kir". Eroamisessa koetaan kesän tilastopiikki heti sisäministerin avauduttua eli "räsähdeltyä" jälleen: Koraania, Kalevalaa... ei vaan: Raamattua tulee totella ennemmin kuin Suomen Lakia... !!
***
RAUMALLE menevä bussi (klo 11:55) saapuu hieman myöhässä ja on Raumallakin vasta 12:17 eikä 12:15, joten en ehdi vaihtaa linja-autoasemalla heti suoraan klo 12:15 Poriin lähtevään bussiin. (Seuraava lähtee tasan tunnin päästä.) En tiennyt bussien kulkevan siten, että keskustasta tuli bussi tätä Raumalle menevää bussia vastaan, päästäkseen itäpuoliselle ohitustielle, valtatielle 8 (Turku-Pori).
Rauman linja-autoasema on keskustasta pohjoiseen. Rauman kanaalille ja vanhaan kaupunkiin osaa suunnistaa, kun huomaa ruman marketin ajorampin vierestä jotenkuten pilkottavan nikkarityylisen puutalon romanttisen tornin. Se kuuluu kaupungintaloon, joka on entinen VPK-talo vuodelta 1900. Rauman kanaalia koristaa kolmen kylpevän naisen hauska patsasryhmä.
Kierrettyäni taas kerran vanhaakaupunkia palasin linja-autoasemalle ja tein lenkin luoteeseen. Tehtaankadunkin varrella oli puutaloja neljä ja niiden jälkeen kohtalaisen vilkas kirpputori sisätiloissa.
Bussi Eurajoen suuntaan (Poriin) oli ajoissa laiturissa jä lähti heti klo 13:15. Pysähtynyt rekka jouduttiin matkan varrella ohittamaan ahtaassa paikassa, vasemmalla sivulla kaide.
***
EURAJOEN taajamassa (valtatieltä 8 käännös oikealle itään) klo 13:30 tai 13:33 kirkko tuli vastaan heti. Kaksi vanhaa rouvaa pohti ääneen: "Pitää painaa, jos kukaan muu ei!" Jäimme kirkon pysäkille, jossa bussiin jonotti 4 uutta matkustajaa.
Naiset ylittivät kadun pohjoiseen hautausmaalle, mutta minä lähdin etelään pikkutien siltaa yli joen, Eurajoen. Jokivartta seuraili etelässä itään Ketunpesäntie, jonka varrella kauempana aidattua puutarhaa. Kaukana etelässä häämötti Space-Needlen-mallinen vesitorni.
Tylsännäköinen keltainen puinen ristikirkko oli 210 vuotta vanha, ympärillään hautausmaa. Ovi ei ollut avoinna, koska tiekirkko toimi tänä kesänä Irjanteella. Kirkkopuisto oli Eurajoen keskustaajaman keidas, jota ympäröivät isot rumat marketit ja kerrostalojen rakennustyömaat. Muutama asuinkerrostalo ja vanhoja isoja öky-maalaistaloja.
Bussipysäkillä klo 14:30 odotti pariskunta, jolla oli muovikasseja jokaiselle kädelle, ja pari muutakin matkustajaa. Bussin etupenkillä jutteli kuljettajan kanssa syyrialaismies: "Suomessa helppo ajaa, tasaiset tiet". "Oletko käynyt Porissa?" "Autolla." Kuljettaja kertoi ajaneensa bussia 16 kk ja sitä ennen kuljetusliikkeessä, jolla oli 15'000 työntekijää kaikkialla maailmassa.
Kaunis kylä IRJANNE reitin varrella (klo 14:38). Hieno kaarteleva kylätie, viehättävä miljöö. Huomaan puiset museorakennukset, mutta en kirkkoa, se taitaa ollakin koillisempana, ei aivan ajoreitin varrella. Irjanteella kannattaisi turistin pysähtyä eikä Eurajoen kirkolla. Seuraan ajoreittiä kartaltani.
***
LUVIA klo 14:55. Valtatieltä 8 käännytään luoteeseen kirkonkylälle menevälle tielle. Jään varovaisesti oikeastaan liian aikaisin bussista, kun kylätien varressa kerran näkyy olevan oikein katoksellinen pysäkki ja sillä odottaa kaksi bussiin haluavaa. Kävelen eteenpäin luoteeseen. Kohta oikealla on hautausmaa ja puinen kappeli, jota luulen ensin kunnan kirkoksi. Kivikirkko onkin vasta kilometrin päässä.
Luvialla on mukava nauhamainen kylämiljöö ympäri kiertävän päätien varrella. Isoja vanhoja vaaleita uusklassisia puutaloja. Kirkko on rakennettu suurista kivenjärkäleistä. Ainakin ulkoseinät antavat sellaisen vaikutelman. Tornin ympärillä on rakennustelineitä korjaustöiden vuoksi.
Kirkko on kuitenkin avoinna klo 18 asti. Sisällä kaksi rouvaa juttelee vilkkaasti keskenään, tervehtii kävijää ja pyytää nimen vieraskirjaan, että voidaan laskea kävijämäärä. Tällä päivämäärällä ennen minua on kirjassa yksi nimi. Alttaritaulu on aivan mukavan näköinen. Kalastajat tyhjentävät verkkoaan, Jeesus on taustahahmona. Sivuseinien pylväitten hyllyillä on kaksi vanhaa tai vanhanaikaista uskonnollista veistosta.
Tien sivussa on matala liikekiinteistö, jossa mm. K-Market. Päivän toinen jäätelötuutti Eurajoen jälkeen. Kunnanvirasto on suljettu heinäkuuksi 1.-28. päivä. Kuljeskelen hautausmaalla.
Palaan ajoissa varmuuden varalta samalle pysäkille, jolle tullessani jäin. Ja hyvä onkin niin: bussi ohittaa paikan jo 15:55 eikä klo 16:00. Vasta kirkon edessä on pääpysäkki, jolla pidetään 5 tai 4 minuutin tauko. Luvian kirkonkylän ympäri kierretään lenkki myötäpäivään, kunnes tullaan valtatie 8:lle, kohti Poria, jonne on 20 km.
***
PORI klo 16:20. Poistumispysäkki on linja-autoaseman rakennusta vastapäätä, jonkin oleskelutorin itälaidassa. Lähtevät laiturit ovat piilossa rakennuksen toisella puolella. Hoksaan alkaa poistua vasta kun kuljettaja on kerta kaikkiaan pysäyttänyt auton ja avannut oven, sanomatta mitään. Samoin reagoivat myös pari peremmällä istunutta naismatkustajaa.
Porin Bepopin kauppakeskuksen kulkuhallissa näyttää olevan menossa Suomi-Areenan paneelikeskustelu, Pöydän äärellä taitaa olla istumassa pari ministeriäkin, sivummalla avustajia ja poliisimiehiä. Yleisön penkit ovat täynnä kuulijoita. Ulkona sataa puista kirvojen eritettä!
Linja-autoaseman odotussalissa joku tyttö lataa hätäisesti pistorasiasta kännykkäänsä, kun kaverinsa kiiruhtavat jo klo 17:n busseille, joita on lähdössä Helsinkiin laiturista 1 ja Turkuun laiturista 2.
***
Ajan HARJAVALTAAN klo 17:00-17:30. Sinne jää kaksi matkustajaa, mutta Helsingin-bussiin on useita tulijoita. Kävelen arkkitehtuuriltaan latomaisen linja-autoasematalon pihalta itään tien varteen, jossa on opaskartta.
Seuraan tietä suoraan tai vähän kaartaen pohjoiseen ja saavun Kokemäenjoen ylittävälle sillalle. Kartta mainostaa kaunista näköalaa: komea, leveä joki, vihreitä rantoja, ainoa silta! Sillalle vievän tien varrella on itäpuolella kaksikerroksinen Hotelli Marilyn ja lähempänä jokea moderni kirjastotalo.
Kirjasto näyttää olevan auki klo 19 asti (keskiviikkona). Isossa, avarassa tilassa muutama asiakas, joista yksi vaivaa kysymyksillään ilmeisesti ainoaa virkailijaa, kesäapulaistyttöä.
Katselen lastenosastoa, jossa omana ryhmänään Lasten jännityskirjat: monta hyllyriviä Enid Blytonia. Minua kiinnostavaa Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa en näe.
Luen Turun Sanomista Juha Föhrin sääennusteen lähipäiville, sillä minun täytyy miettiä minne matkustan huomenna, torstaina. Parille internet-päätteelle pääsee turistikin ainakin 15 minuutiksi vierailemaan. Laitteet ovat vain harmillisesti länsinurkassa, johon aurinko paistaa jätti-ikkunoista häikäisevästi.
Minulle tulee kiire linja-autoasemalle, jonne tosin on vain 700 metriä juoksumatkaa. Ehdin kuitenkin ennen bussin tuloa klo 18:30. Odotussali on kiinni, aikataulut kuitenkin ulkona. Olen ainoa bussia odottava.
Työnnän taas vaihteeksi itse Bussipassi-korttini rahastuslaitteeseen. Korttia pitää työntää kauempaa ylhäältä viistosti alas itseen päin. Ehkä samassa kulmassa oikea käsi työntäisi miekan mahaan, jos olisi tekemässä japanilaista seppukua tai harakiriä. Kullanvärinen pikkusormenpään kokoinen siru on esillä matkustajaan päin kortin siniviivaisen puolen alareunassa, kun taas kuljettajan suuntaan näkyy valkoinen ohjetekstipuoli mahdollisine voimassaoloaikoineen (jota en ole kirjoittanut).
Kuljettaja pitää tauon ennen kuin näppäilee tietoja laitteeseen ja kysyy ensin: "Oletko varma että Helsinkiin asti?" Jään lopulta tosiaankin Munkkiniemeen, mutta päätän siitä vasta paikanpäällä, saapumisajan (varttia vaille 22) ja Helsingin bussin 39 aikataulun mukaan.
Sittenkin yksi ja vieläpä toinenkin matkustaja kiiruhtaa Harjavallassa minun jälkeeni bussiin n. klo 18:30. Huomioin bussin ikkunasta klo 18:50 laajoja viljelyksiä, ennen kuin Huittisissa
pysähdytään klo 19:00-19:05. Punkalaitumen Kanteenmaa punaisine "majakoineen" ohitetaan klo 19:23. On hyvä saada arvioitu aika pelkällä x:llä aikatauluun merkitylle pysäkille tulevaa käyntiä varten.
***
Päivän aikataulu:
Huittinen 15 min, kävelyä n. 0,5 km.
Lappi TL UUSI kaksi tuntia n. klo 10-12, kävelyä n. 9 km.
Rauma yksi tunti 12:15-13:15 kävelyä n. 3 km.
Eurajoki UUSI yksi tunti 13:30-14:30 kävelyä n. 3 km.
Luvia UUSI yksi tunti n. 15-16, kävelyä n. 4 km.
Pori 40 min 16:20-17, kävelyä n. 2 km.
Harjavalta yksi tunti 17:30-18:30, kävelyä n. 2 km.
Yhteensä n. 23 km.
Seitsemän vierailtua kuntaa (joista 3 uusia)
Vierailuaikaa n. 7 tuntia, busseissa n. 9 tuntia klo 6-22.
Bussikilometrit: Helsinki 256 Rauma 57 Pori 253 Helsinki = 566 km.
Kolmen päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km + 566 km = 1432 km.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
456. Kyröskoski, Viljakkala, Ikaalinen Bussipassilla
Heinäkuun 3. tiistaina lähdin "Mad Men"-TV-sarjan kahden yöllisen jakson verottamien yöunien (kolme tuntia unta) jälkeen puoli kuudelta bussilla Kamppiin ja sieltä klo 6:05 pikavuorolla kohti "Vaasaa", mutta vain Ikaalisiin asti.
Tampereen Länsilinjojen bussiin nousi Helsingissä ennen minua ainoastaan mustaihoinen perhe, jossa äiti ja kolme lasta, jotka (lapset) valitsivat pitkään istumapaikkojaan etuosasta.
Keimolanportissa, valtavalla tietyömaalla, pysähdyttiin klo 6:28 rahtitavaran vuoksi. Vasta Hämeenlinnasta tuli kolme naismatkustajaa lisää. Sääksmäen silta ylitettiin klo 8.
Tampereella vaihtui kuljettaja nuorempaan. Eri mies ajaa sieltä auton Helsinkiin ja takaisin sekä Vaasaan ja takaisin. Rahdin he lastasivat yhteisvoimin tavarasäiliöön. "Apupoika laittaa matkalaukkunne säiliöön", vitsaili uusi kuljettaja puhuessaan Tampereelta lähtevälle runsastavaraiselle matkustajalle. Taitava ja miellyttävä nuori mies matkustajia kohtaan, mutta kuljettajien kesken pihalla hänen puheenpartensa pärisi turhan paljon turhia kirosanoja.
Tampereelta jatkettiin runsaan vartin tauon jälkeen myöhässä klo 9:n jälkeen ja sitten Ylöjärven ja Hämeenkyrön keskustan perästä Kyröskoskellekin saavuttiin 10 minuuttia myöhässä vasta klo 9:50. Pysäkki oli Kyröskosken itsepalvelu-bensiiniaseman taka- tai etupihalla. Aikataulut oli kiitettävästi kiinnitetty Matkahuollon rahtitavaravaraston ikkunalasiin.
Lähden kävelemään takaisin tulosuuntaan. Päätien vartta reunustavat nauhana lukuisat eri liikkeet ja palvelut, kirjakauppa, kirpputori, R-kioski, avara tyhjä kauppatori, K-Market, urheilukenttä, koulu, motelli... Ison kylän tai kauppalan tuntua!
Serlan hirvenpäätunnuksinen aidattu tehdasalue pistoteineen tulee vastaan idässä, umpikuja. Eksyn tunnin hukkakierrokselle kaakkoon, omakotialueen pikkuteille ja ohi luultavasti sosiaalisen asuntotuotannon vaatimattomien rivitalojen. Sitten palaan Serlan tonttien ruohoakin talloen päätielle ja lähden seuraamaan tietä pohjoiseen (ohi linja-autoaseman), jonne minun olisi heti pitänyt lähteä.
Liikenneympyrästä käännyn itään kohti Viljakkalaa, jonne tienviitan mukaan on matkaa 8 km. Iskee pieni sadekuuro, joka taukoaa kohta.
Tulen sillalle, josta on näköala padottuun koskeen. Kalevalan muinainen Hämeen Hälläpyörä! Tehtaat ovat kosken partaalla. Autotiesillan alitse kulkee virran suuntaisesti pohjoisesta etelään tukkiränni, joka avautuu kouruna nähtäväksi. Tukki toisensa perästä siirtyy kourua pitkin kohti tehdasta.
Kuntaraja tulee kohta vastaan, Hämeenkyrö vaihtuu Ylöjärveksi (johon Viljakkala on liitetty 2007). Kolme kilometriä liikenneympyrästä itään on risteys, josta Viljakkalaan (6 km) vievä tie haarautuu pohjoiseen.
Kevyen liikenteen väylä loppuu risteyksessä. Tien itäpuolella on vain tallattu, kapea kinttupolku, jota seurailen kilometrin, käpyineen, mutkineen ja epätasaisuuksineen, kunnes tien länsipuolella alkaa jälleen kestopäällystetty kävelytie. - Maaseudun ratkaisuja: paikalliset polkupyöräilijät tietävät oikaista risteyksen pienen lähiökylän hiljaisten pihateiden kautta, mutta turisti ei halua erehtyä mahdollisille umpikujille.
Maisemana on metsää, mäntyjä. Jossain kohti pilkottaa alhaalla järvikin, Kyrösjärvi, ja tienviitta osoittaa uimarannalle. Paikoitellen nykyaikaisia, kookkaita puisia valmistaloja. Suuri, ehkä 3-4 kerroksen korkuinen lintutorni tulee vastaan pienellä kentällä tien laidalla. Kiipeän pari kerrosta, kunnes tajuan, ettei minulla ole ehkä aikaa eikä kannata kuluttaa vielä liikaa energiaa. Koira haukkuu minut jostain pihasta.
Kävelytie loppuu taas. Autot kaahaavat varsin tiheästi ja tien laita on kapea kulkea. Paikoitellen on bussipysäkkejä, vaan onko liikennettä? Kouluaamuinako? Valtava viljelylakeus avautuu välillä ja laskeutuu rinteenä kohti Kyrösjärveä. Tie nousee ja laskee ja aina vähän mutkittelee.
Mukavalta tuntuu kävellä taas suomalaisessa maalaismaisemassa! Sateen uhka on taas väistynyt ja on kesäistä. Ennen pitkää alkaa Viljakkalan kylätie, sen merkkinä tien molempia laitoja koristavat ja rajaavat porttina valkoiset aidanpätkät.
Tienristeys mallia Y, kaakkoon kauas Ylöjärvelle tai pohjoiseen kirkonkylään ja edelleen Luhalahdelle, Sisättöön, Seitsemisen kansallispuistoon, Aurejärvelle tai vaikkapa Parkanoon. Risteyksessä bensiiniasema St-1 ja mansikanmyyjä odottamassa mahdollisia asiakkaita sekä vilkas, täysi ilmoitustaulu.
Pohjoisempana ja alempana Keskustie haarautuu itään. Joillakuilla on pari suurta kivinavettaa ja kymmeniä lehmiä laitumella aivan Viljakkalan ydinkeskustassa! Lanta haisee voimakkaasti!
Navettojen vieressä on Kievari, josta kaikuu välillä deekujen alkoholisoituneita rähinä-mölyjä. Lähellä tien varressa on myös keltainen puinen seurojentalo ja samanlainen entinen puolitoistakerroksinen kunnantalo. Modernissa punatiilitalossa taitaa olla tyhjillään Valinta-Riika, vieressään hyvin pieni, kioskin kokoinen POP-pankki ja kukkakauppa. Tien pohjoispuolella on suuria peltoja.
Kirkkokuja lähtee ensin laskeutumaan ja sitten nousemaan peltojen välistä. Alhaalla puolivälissä tietä on leikkipuisto ja pieni yhtenäinen valmistalojen lähiö, jolla on Kultaan liittyvä nimi.
Keltainen puinen kirkko mäellä peltojen yllä, kirkontorni läntisen oven päällä, hautausmaan ympäröimänä. Haudoissa Hanhijärvi ja Plihtari ja muita. Useita penkkejä istuttavaksi ulkona. Punamultainen aitta lännessä, samoin vanhempi hautausmaa ylempänä. Kujatie jatkuu vielä vähän kirkon ohi koilliseen.
Lähden paluumatkalle samaa reittiä klo 13:10. Tavoittelen klo 15 Kyröskoskelta Ikaalisiin lähtevää bussia. Paluumatka tuntuu joutuisalta ja ehdinkin perille tuon aikataulun mukaan, mutta kiirekin kerkiää tulla loppumatkasta, joudun jopa juoksemaan, enkä ehdi kiivetä lintutorniin! Juon vettä pullostani ja syön suklaata. Aurinko paistaa taas välillä sadepilvien jälkeen, mutta myös tuulee kylmästi.
Hämeen Hälläpyörän koskella jään liiankin pitkäksi aikaa lukemaan opastustekstejä ja katselemaan näkymiä eri suunnilta. Koskinäytöksiä järjestetään harvoin, joitakin, heinä- ja elokuun 2. ja 4. sunnuntai. Tukkiränni näkyy vaienneen nyt kello 14:45, puita ei kulje enää.
Havahdun, että kävelymatkaa on jäljellä vielä enemmän kuin muistin. Hieman juostenkin ehdin kuitenkin bensiiniaseman Matkahuollolle klo 15, ja bussi vaikuttaa olevan myöhässä. Lapsiperhe matkalaukkuineen odottaa katoksessa bussia, jonka täytyy olla Ikaalisiin (kylpylään) menevä, sillä Tampereen suunnan bussi tulee vasta 25 minuuttia myöhemmin, 25 yli jokaisen täyden tunnin. Tunnin välit busseilla, Ikaalisiin aina tasalta.
Bussi tulee 15:05 etelästä, kaartaa itään pihaan. Kaksi matkustajaa poistuu. Odotan, että lapsiperhe lähtee ennen minua pihan poikki bussille, mutta se ei lähdekään. "Se ei ole meidän bussi!" sanoo äiti innokkaille lapsille.
Minä lähestyn bussia, mutta se ampaisee kiireesti liikkeelle, jatkaa itään, kiertää rakennuksen ympäri vastapäivään ja kaasuttaa päätietä pitkin kohti pohjoista. Minä luulin bussin jopa ehkä kääntyvän pihalla bussikatoksen eteen. Toista on täällä lännessä kuin oli eilen Etelä-Karjalassa Virolahdella!
Kohta tulee pohjoisesta "Ikaalisten Matkatoimiston" bussi, menossa kai Tallinnan-laivalle, ja siihen nousee matkalaukkuperhe. Sen jälkeen klo 15:25 tulee Ikaalisista Tampereelle menevä bussi. Pohjoisesta tulevat autot kaartavat rakennuksen myötäpäivään, pysähtyen katoksen eteen, päinvastoin kuin etelästä tulevat.
Kävelen pääkatua pohjoiseen ja poikkean itään K-Markettiin. Istun tyhjälle kauppatorille ja syön jogurtin, Valion Hedelmäpommin, koska repussani on varalta lusikka, ja huomasin kaupassa jäätelötötteröiden hintojen nousseen valtavasti (Pirkka ennen 32 centiä, nykyään 59 centiä). eikä ollut toivomaani makuakaan, joka oli loppunut.
Seuraava bussi Kyröskoskelta Ikaalisiin saapuu klo 16:02 ja matka kestää 20 minuuttia.
Ikaalisten vanhan kauppalan sijaintipaikka on muodoltaan paksu, leveä, ameebamainen niemi. Bussi tekee jonkinlaisen kierroksen, mm. keskustan hotellin ohi, pysähtyen sitten urbaanin keskustan bussilaiturille Välikadulle. Joku tyttö jää bussista minun lisäkseni, ja toinen tyttö on vastassa, ei minua joka kävelen häntä kohti ensimmäisenä, vaan tyttökaveria.
Vanhan kauppalan keskusta on harjulla. Tiet laskeutuvat alaspäin kohti siintävää Kyrösjärveä sekä länteen että pohjoiseen, vaikeata valita kumpaan suuntaan lähtisin. Välikadulla houkuttelee myös antikvariaatti tai divari.
Ikaalisissa on paljon tienviittoja ja karttoja turisteja varten. Kauppala tuntuu melkein liiankin kiiltakuvamaisen puleeratulta sievine puistoineen. Lähden länteen Satama-viitan vuoksi, koska näen julisteen aikataulusta, että aina puolelta lähtee laiva tai 12 matkustajan vene "Ella" järven yli Ikaalisten kylpylään (ja täysin tunnein lähtee sieltä takaisin). Haluan vain nähdä saapumisen ja lähdön, en ehtisi enempää.
Matkan varrella kivikadun alamäessä on puinen kunnantalo tai ainakin virastotalo ja kirjastoonkin on tienviitta, mutta en löydä perille. Alhaalla rannassa on urheilupuisto ja autojen pysäköinti satamaa varten, mutta itse satama taitaa ollakin pohjoisessa. Joudun kiertämään rantapuistoja pitkin, mutta tarkoituksenikin on kiertää. Luoteeseen menee pengertie Toivolansaareen, leirintäalueelle, mutta en ehdi käydä siellä asti.
Järvellä käy kova ja kylmä tuuli. Ehkä laivavuoro on peruttu tuulivaroituksen vuoksi, koska en laivaa näe, pienvenesataman laitureineen ja veneineen vain. Nousen pohjoisesta pitkiä ja raskaita portaita takaisin ylös harjulle.
Harjulla lehmusten varjostama bulevardi kulkee hämärän puiston läpi itään. Portti mainostaa Suomen ensimmäistä ja vanhinta kauppalaa. Puiston soittolava julistaa, että "Sata-Häme soi!" Idempänä on suuri puinen yli 200 vuotta vanha Fredrika Sofian kirkko ja 150 vuotta vanha tapuli. Kadun laidalla on joitakin myymälöitä ja liikkeitä. On puinen pappila ja kotiseutumuseo puisessa pikkumakasiinissa.
Kauppala on minulle hieman pettymys. Odotin jotenkin suurempaa ja selkeämpää ja vaikuttavampaa ihannekylää, en pikkusievää ja toisaalta sekavaa asemakaavaa. Vanhaa ja uutta on sekaisin. Maalaistaloja tuntuu olevan keskellä kaupunkia, ja toisaalta hylättyjä, rapistuvia liiketaloja, kuten lopetettu, slummiutuva Sale-kauppa.
Risteilen epämuotoisessa kujien ja teiden, puistojen, pihojen ja puutarhojen verkossa takaisin kohti Välikadun bussiasemaa. Huomaan eräällä kivikadulla etelään vievässä rinteessä Ikaalisten Matkatoimiston mainosvärit. Ulospäin suurelta näyttävä toimisto sijoittuu erikoisesti rinteeseen kaivautuneen kivitalon kellariin, vaikkakin sisäänkäynti on kadulta. Kello lyö juuri 17, sulkemisaika.
Välikadulla on kolme ihmistä odottamassa bussia, mutta Länsilinjojen auton tullessa klo 17:10 vain yksi nousee siihen lisäkseni, Kuljettaja on sama, jonka kyydissä ajoin aamulla Tampereelta Kyröskoskelle, palaamassa työpäivänsä lopuksi Vaasasta Tampereelle, jossa kuski vaihtuu taas.
Istun bussissa mustaihoisen perheen takana. Pieni lapsi kitisee, äiti suuttuu lopulta ja lyö sitä kolmella eri kerralla, jolloin aina alkaa oikea suurparku. Isä puolestaan keksii pikkuiselle vaikka mitä tekemistä, avaimilla leikkimistä tai Expressbussien mainoslehden selailemista. Lapsi tulee uteliaaksi ja hiljenee joksikin aikaa. - Onko Suomessa alkanut sama kehitys kuin USA:ssa, jossa Greyhound-bussit täyttyvät vähemmistöistä, mustista, latinoista, maahanmuuttajista, vähintäänkin köyhistä ja autottomista, sekä kiertolaisista ja vanhoista vankilavenkuloista?
Päivän kävelyt: Kyröskoskea ympäriinsä tunti, 5-6 km, sitten Viljakkalaan edestakaisin 2 x 8 km, Viljakkalassa kirkolle 2 x 1,5 km, Ikaalisissa 3-4 km, yhteensä 27-29 km.
Linja-auton kilometrit Helsinki - Ikaalinen edestakaisin 2 x 233 km = 466 km. Kahden päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km = 866 km. Melkein olisi kulunut jo entinen 1000 km:n lipukkeiden Bussilomalippu, jonka hinta oli n. 300 mk (50 euroa), eli kolmannes Bussipassista 149 euroa.
Tampereen Länsilinjojen bussiin nousi Helsingissä ennen minua ainoastaan mustaihoinen perhe, jossa äiti ja kolme lasta, jotka (lapset) valitsivat pitkään istumapaikkojaan etuosasta.
Keimolanportissa, valtavalla tietyömaalla, pysähdyttiin klo 6:28 rahtitavaran vuoksi. Vasta Hämeenlinnasta tuli kolme naismatkustajaa lisää. Sääksmäen silta ylitettiin klo 8.
Tampereella vaihtui kuljettaja nuorempaan. Eri mies ajaa sieltä auton Helsinkiin ja takaisin sekä Vaasaan ja takaisin. Rahdin he lastasivat yhteisvoimin tavarasäiliöön. "Apupoika laittaa matkalaukkunne säiliöön", vitsaili uusi kuljettaja puhuessaan Tampereelta lähtevälle runsastavaraiselle matkustajalle. Taitava ja miellyttävä nuori mies matkustajia kohtaan, mutta kuljettajien kesken pihalla hänen puheenpartensa pärisi turhan paljon turhia kirosanoja.
Tampereelta jatkettiin runsaan vartin tauon jälkeen myöhässä klo 9:n jälkeen ja sitten Ylöjärven ja Hämeenkyrön keskustan perästä Kyröskoskellekin saavuttiin 10 minuuttia myöhässä vasta klo 9:50. Pysäkki oli Kyröskosken itsepalvelu-bensiiniaseman taka- tai etupihalla. Aikataulut oli kiitettävästi kiinnitetty Matkahuollon rahtitavaravaraston ikkunalasiin.
Lähden kävelemään takaisin tulosuuntaan. Päätien vartta reunustavat nauhana lukuisat eri liikkeet ja palvelut, kirjakauppa, kirpputori, R-kioski, avara tyhjä kauppatori, K-Market, urheilukenttä, koulu, motelli... Ison kylän tai kauppalan tuntua!
Serlan hirvenpäätunnuksinen aidattu tehdasalue pistoteineen tulee vastaan idässä, umpikuja. Eksyn tunnin hukkakierrokselle kaakkoon, omakotialueen pikkuteille ja ohi luultavasti sosiaalisen asuntotuotannon vaatimattomien rivitalojen. Sitten palaan Serlan tonttien ruohoakin talloen päätielle ja lähden seuraamaan tietä pohjoiseen (ohi linja-autoaseman), jonne minun olisi heti pitänyt lähteä.
Liikenneympyrästä käännyn itään kohti Viljakkalaa, jonne tienviitan mukaan on matkaa 8 km. Iskee pieni sadekuuro, joka taukoaa kohta.
Tulen sillalle, josta on näköala padottuun koskeen. Kalevalan muinainen Hämeen Hälläpyörä! Tehtaat ovat kosken partaalla. Autotiesillan alitse kulkee virran suuntaisesti pohjoisesta etelään tukkiränni, joka avautuu kouruna nähtäväksi. Tukki toisensa perästä siirtyy kourua pitkin kohti tehdasta.
Kuntaraja tulee kohta vastaan, Hämeenkyrö vaihtuu Ylöjärveksi (johon Viljakkala on liitetty 2007). Kolme kilometriä liikenneympyrästä itään on risteys, josta Viljakkalaan (6 km) vievä tie haarautuu pohjoiseen.
Kevyen liikenteen väylä loppuu risteyksessä. Tien itäpuolella on vain tallattu, kapea kinttupolku, jota seurailen kilometrin, käpyineen, mutkineen ja epätasaisuuksineen, kunnes tien länsipuolella alkaa jälleen kestopäällystetty kävelytie. - Maaseudun ratkaisuja: paikalliset polkupyöräilijät tietävät oikaista risteyksen pienen lähiökylän hiljaisten pihateiden kautta, mutta turisti ei halua erehtyä mahdollisille umpikujille.
Maisemana on metsää, mäntyjä. Jossain kohti pilkottaa alhaalla järvikin, Kyrösjärvi, ja tienviitta osoittaa uimarannalle. Paikoitellen nykyaikaisia, kookkaita puisia valmistaloja. Suuri, ehkä 3-4 kerroksen korkuinen lintutorni tulee vastaan pienellä kentällä tien laidalla. Kiipeän pari kerrosta, kunnes tajuan, ettei minulla ole ehkä aikaa eikä kannata kuluttaa vielä liikaa energiaa. Koira haukkuu minut jostain pihasta.
Kävelytie loppuu taas. Autot kaahaavat varsin tiheästi ja tien laita on kapea kulkea. Paikoitellen on bussipysäkkejä, vaan onko liikennettä? Kouluaamuinako? Valtava viljelylakeus avautuu välillä ja laskeutuu rinteenä kohti Kyrösjärveä. Tie nousee ja laskee ja aina vähän mutkittelee.
Mukavalta tuntuu kävellä taas suomalaisessa maalaismaisemassa! Sateen uhka on taas väistynyt ja on kesäistä. Ennen pitkää alkaa Viljakkalan kylätie, sen merkkinä tien molempia laitoja koristavat ja rajaavat porttina valkoiset aidanpätkät.
Tienristeys mallia Y, kaakkoon kauas Ylöjärvelle tai pohjoiseen kirkonkylään ja edelleen Luhalahdelle, Sisättöön, Seitsemisen kansallispuistoon, Aurejärvelle tai vaikkapa Parkanoon. Risteyksessä bensiiniasema St-1 ja mansikanmyyjä odottamassa mahdollisia asiakkaita sekä vilkas, täysi ilmoitustaulu.
Pohjoisempana ja alempana Keskustie haarautuu itään. Joillakuilla on pari suurta kivinavettaa ja kymmeniä lehmiä laitumella aivan Viljakkalan ydinkeskustassa! Lanta haisee voimakkaasti!
Navettojen vieressä on Kievari, josta kaikuu välillä deekujen alkoholisoituneita rähinä-mölyjä. Lähellä tien varressa on myös keltainen puinen seurojentalo ja samanlainen entinen puolitoistakerroksinen kunnantalo. Modernissa punatiilitalossa taitaa olla tyhjillään Valinta-Riika, vieressään hyvin pieni, kioskin kokoinen POP-pankki ja kukkakauppa. Tien pohjoispuolella on suuria peltoja.
Kirkkokuja lähtee ensin laskeutumaan ja sitten nousemaan peltojen välistä. Alhaalla puolivälissä tietä on leikkipuisto ja pieni yhtenäinen valmistalojen lähiö, jolla on Kultaan liittyvä nimi.
Keltainen puinen kirkko mäellä peltojen yllä, kirkontorni läntisen oven päällä, hautausmaan ympäröimänä. Haudoissa Hanhijärvi ja Plihtari ja muita. Useita penkkejä istuttavaksi ulkona. Punamultainen aitta lännessä, samoin vanhempi hautausmaa ylempänä. Kujatie jatkuu vielä vähän kirkon ohi koilliseen.
Lähden paluumatkalle samaa reittiä klo 13:10. Tavoittelen klo 15 Kyröskoskelta Ikaalisiin lähtevää bussia. Paluumatka tuntuu joutuisalta ja ehdinkin perille tuon aikataulun mukaan, mutta kiirekin kerkiää tulla loppumatkasta, joudun jopa juoksemaan, enkä ehdi kiivetä lintutorniin! Juon vettä pullostani ja syön suklaata. Aurinko paistaa taas välillä sadepilvien jälkeen, mutta myös tuulee kylmästi.
Hämeen Hälläpyörän koskella jään liiankin pitkäksi aikaa lukemaan opastustekstejä ja katselemaan näkymiä eri suunnilta. Koskinäytöksiä järjestetään harvoin, joitakin, heinä- ja elokuun 2. ja 4. sunnuntai. Tukkiränni näkyy vaienneen nyt kello 14:45, puita ei kulje enää.
Havahdun, että kävelymatkaa on jäljellä vielä enemmän kuin muistin. Hieman juostenkin ehdin kuitenkin bensiiniaseman Matkahuollolle klo 15, ja bussi vaikuttaa olevan myöhässä. Lapsiperhe matkalaukkuineen odottaa katoksessa bussia, jonka täytyy olla Ikaalisiin (kylpylään) menevä, sillä Tampereen suunnan bussi tulee vasta 25 minuuttia myöhemmin, 25 yli jokaisen täyden tunnin. Tunnin välit busseilla, Ikaalisiin aina tasalta.
Bussi tulee 15:05 etelästä, kaartaa itään pihaan. Kaksi matkustajaa poistuu. Odotan, että lapsiperhe lähtee ennen minua pihan poikki bussille, mutta se ei lähdekään. "Se ei ole meidän bussi!" sanoo äiti innokkaille lapsille.
Minä lähestyn bussia, mutta se ampaisee kiireesti liikkeelle, jatkaa itään, kiertää rakennuksen ympäri vastapäivään ja kaasuttaa päätietä pitkin kohti pohjoista. Minä luulin bussin jopa ehkä kääntyvän pihalla bussikatoksen eteen. Toista on täällä lännessä kuin oli eilen Etelä-Karjalassa Virolahdella!
Kohta tulee pohjoisesta "Ikaalisten Matkatoimiston" bussi, menossa kai Tallinnan-laivalle, ja siihen nousee matkalaukkuperhe. Sen jälkeen klo 15:25 tulee Ikaalisista Tampereelle menevä bussi. Pohjoisesta tulevat autot kaartavat rakennuksen myötäpäivään, pysähtyen katoksen eteen, päinvastoin kuin etelästä tulevat.
Kävelen pääkatua pohjoiseen ja poikkean itään K-Markettiin. Istun tyhjälle kauppatorille ja syön jogurtin, Valion Hedelmäpommin, koska repussani on varalta lusikka, ja huomasin kaupassa jäätelötötteröiden hintojen nousseen valtavasti (Pirkka ennen 32 centiä, nykyään 59 centiä). eikä ollut toivomaani makuakaan, joka oli loppunut.
Seuraava bussi Kyröskoskelta Ikaalisiin saapuu klo 16:02 ja matka kestää 20 minuuttia.
Ikaalisten vanhan kauppalan sijaintipaikka on muodoltaan paksu, leveä, ameebamainen niemi. Bussi tekee jonkinlaisen kierroksen, mm. keskustan hotellin ohi, pysähtyen sitten urbaanin keskustan bussilaiturille Välikadulle. Joku tyttö jää bussista minun lisäkseni, ja toinen tyttö on vastassa, ei minua joka kävelen häntä kohti ensimmäisenä, vaan tyttökaveria.
Vanhan kauppalan keskusta on harjulla. Tiet laskeutuvat alaspäin kohti siintävää Kyrösjärveä sekä länteen että pohjoiseen, vaikeata valita kumpaan suuntaan lähtisin. Välikadulla houkuttelee myös antikvariaatti tai divari.
Ikaalisissa on paljon tienviittoja ja karttoja turisteja varten. Kauppala tuntuu melkein liiankin kiiltakuvamaisen puleeratulta sievine puistoineen. Lähden länteen Satama-viitan vuoksi, koska näen julisteen aikataulusta, että aina puolelta lähtee laiva tai 12 matkustajan vene "Ella" järven yli Ikaalisten kylpylään (ja täysin tunnein lähtee sieltä takaisin). Haluan vain nähdä saapumisen ja lähdön, en ehtisi enempää.
Matkan varrella kivikadun alamäessä on puinen kunnantalo tai ainakin virastotalo ja kirjastoonkin on tienviitta, mutta en löydä perille. Alhaalla rannassa on urheilupuisto ja autojen pysäköinti satamaa varten, mutta itse satama taitaa ollakin pohjoisessa. Joudun kiertämään rantapuistoja pitkin, mutta tarkoituksenikin on kiertää. Luoteeseen menee pengertie Toivolansaareen, leirintäalueelle, mutta en ehdi käydä siellä asti.
Järvellä käy kova ja kylmä tuuli. Ehkä laivavuoro on peruttu tuulivaroituksen vuoksi, koska en laivaa näe, pienvenesataman laitureineen ja veneineen vain. Nousen pohjoisesta pitkiä ja raskaita portaita takaisin ylös harjulle.
Harjulla lehmusten varjostama bulevardi kulkee hämärän puiston läpi itään. Portti mainostaa Suomen ensimmäistä ja vanhinta kauppalaa. Puiston soittolava julistaa, että "Sata-Häme soi!" Idempänä on suuri puinen yli 200 vuotta vanha Fredrika Sofian kirkko ja 150 vuotta vanha tapuli. Kadun laidalla on joitakin myymälöitä ja liikkeitä. On puinen pappila ja kotiseutumuseo puisessa pikkumakasiinissa.
Kauppala on minulle hieman pettymys. Odotin jotenkin suurempaa ja selkeämpää ja vaikuttavampaa ihannekylää, en pikkusievää ja toisaalta sekavaa asemakaavaa. Vanhaa ja uutta on sekaisin. Maalaistaloja tuntuu olevan keskellä kaupunkia, ja toisaalta hylättyjä, rapistuvia liiketaloja, kuten lopetettu, slummiutuva Sale-kauppa.
Risteilen epämuotoisessa kujien ja teiden, puistojen, pihojen ja puutarhojen verkossa takaisin kohti Välikadun bussiasemaa. Huomaan eräällä kivikadulla etelään vievässä rinteessä Ikaalisten Matkatoimiston mainosvärit. Ulospäin suurelta näyttävä toimisto sijoittuu erikoisesti rinteeseen kaivautuneen kivitalon kellariin, vaikkakin sisäänkäynti on kadulta. Kello lyö juuri 17, sulkemisaika.
Välikadulla on kolme ihmistä odottamassa bussia, mutta Länsilinjojen auton tullessa klo 17:10 vain yksi nousee siihen lisäkseni, Kuljettaja on sama, jonka kyydissä ajoin aamulla Tampereelta Kyröskoskelle, palaamassa työpäivänsä lopuksi Vaasasta Tampereelle, jossa kuski vaihtuu taas.
Istun bussissa mustaihoisen perheen takana. Pieni lapsi kitisee, äiti suuttuu lopulta ja lyö sitä kolmella eri kerralla, jolloin aina alkaa oikea suurparku. Isä puolestaan keksii pikkuiselle vaikka mitä tekemistä, avaimilla leikkimistä tai Expressbussien mainoslehden selailemista. Lapsi tulee uteliaaksi ja hiljenee joksikin aikaa. - Onko Suomessa alkanut sama kehitys kuin USA:ssa, jossa Greyhound-bussit täyttyvät vähemmistöistä, mustista, latinoista, maahanmuuttajista, vähintäänkin köyhistä ja autottomista, sekä kiertolaisista ja vanhoista vankilavenkuloista?
Päivän kävelyt: Kyröskoskea ympäriinsä tunti, 5-6 km, sitten Viljakkalaan edestakaisin 2 x 8 km, Viljakkalassa kirkolle 2 x 1,5 km, Ikaalisissa 3-4 km, yhteensä 27-29 km.
Linja-auton kilometrit Helsinki - Ikaalinen edestakaisin 2 x 233 km = 466 km. Kahden päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km = 866 km. Melkein olisi kulunut jo entinen 1000 km:n lipukkeiden Bussilomalippu, jonka hinta oli n. 300 mk (50 euroa), eli kolmannes Bussipassista 149 euroa.
455. Bussipassilla Virolahti, Miehikkälä, Hamina
Ostin Matkahuollon 8 päivän "Bussipassin" (149 euroa) heinäkuun 3. maanantaina. Aikeissani oli ajaa mahdollisimman moniin ilmansuuntiin Helsingistä 1- 2- 3- 4- 5- 6- ja 7-teitä. Länteen Houtskariin (1), länsi-luoteeseen Eurajoelle (2), luoteeseen Ikaalisiin (3), pohjois-luoteeseen Veteliin (4), pohjois-koilliseen Lapinlahdelle (5), koilliseen Lemille (6), sekä itään Virojoelle (7).
Olin ajoissa ennen klo 7:ää Kampissa Matkahuollon avautuessa. Luukulle 1 ehti sittenkin iäkäs rouva tiedustelemään pitkäksi aikaa eri aikatauluja ja minä hitaammin avautuvalle luukulle 2. Nuori virkailijatar kysyi neuvoja varttuneemmalta kollegaltaan ja luki ohjekirjaa, jonka haki peräkaapista. Hän pyysi Bussipassista vain 142,50 euroa huomaamatta muovisen sirumatkakortin osuutta 6,50 euroa, mutta oikaisin ja maksoin täyden hinnan. Aikaa kului 10 minuuttia ja taakseni ehti syntyä vuoroaan odottavien jono. Pitkä kuittiliuska tulostui tekstiltään sangen himmeänä.
Ensimmäinen bussi, johon saatoin ehtiä, oli lähdössä klo 7:15 laiturilta 4 Haminaan. Pohjolan Liikenne ajoi paikalle vasta 7:14. Bussiin jonotti 7 ihmistä, mm. venäläisnainen, harmaahiuksinen nainen, harmaapäinen mies, mustaihoinen nuorimies Karhulaan. Herttoniemestä tuli kolmas harmaatukka Kampista lähteneen ikätoverimiehen matkaseuraksi.
Porvooseen saavuttiin tunnin päästä 8:15. Vanhakylä VT 7 klo 8:30, hupparipoika jäi. Loviisa 8:55 (5 min. myöhässä), harmaat veikkoset jäivät. Tesjoki klo 9, Ahvenkoski 9:06, tietöitä, 5 min. myöhässä. Pyhtään kirkolle 1 km klo 9:15. Siltakylä 9:20, Sale ja Simpukka eteläpuolella, ruskea pysäkkikoppi. Sutelaan jäi reppumies 9:28. Moottoritietyömaita, kaivinkoneita, viivästystä 5-10 minuuttia. Jokien ylitykset viihdyttävät turistia maisemillaan. Vauhti kiihtyy valmiilla moottoritiellä Kyminlinnan kivilinnoituksen jälkeen. Kotkan lasipalatsi Eagle ja Karhulan vanha sienimäinen vesitorni ovat maamerkkejä.
Mietin voisiko kaupungeille määritellä tyypillisen kerroskorkeuden? Olisiko Porvoo lähinnä 3:n kerroksen ja Loviisa 2:n kerroksen korkuinen kaupunki?
Vähän ennen Haminaa kuljettaja mainitsee Summan pikavuoropysäkin, joka ohitetaan pysähtymättä ja jota en itse myöhemmin löydä, ainakaan kyltillä merkittynä. (Entisen Vehkalahden kunnan aluetta.) Lähellä Haminaa Valintatalo kauppakartanorakennuksessa. Kaksi isoa siltaa komeasti vierekkäin Haminaan saavuttaessa ja oikealla etelässä on satamassa mahtava puinen "Troijan hevonen" vai onko se Haminan puulehmä! Kello näyttää Haminan puisella linja-autoasemalla 9:55, eli auto on 5 min. myöhässä. Ei ole mahdollisuutta ehtiä Lappeenrantaan klo 9:50 lähteneeseen, Kotkasta tulleeseen bussiin. Helsingistä olisi lähtenyt edellinen vuoro itään klo 5:40. Haen karttaesitteen maalattavan aseman odotushuoneesta.
Haminasta pääsee linja-autolla arkisin (ma-pe) klo 10:15-11:15 museotietä Klamilan kylän ja Virolahden kirkonkylän kautta Virojoen taajamaan. Reittiä näkyy ajavan "Vuorelan" pieni 17-paikkainen, vain 7-penkkirivinen bussi.
Sänkitukkainen nuori kuski ottaa ensin Haminan bussiasemalta rahtia. Kyytiin nousee kaksi ikärouvaa ja minä. Ajetaan aluksi mukava kaupungin nähtävyyskierros ohi kauppatorin, raatihuoneen ja kirkon Haminan sisimmän katuympyrän kautta!
Jatketaan ajoa kaakkoon ja etelään Vilniemen kylän kautta, Lupinlahden silta ja kaunis rantaruovikko, lintutorni, ryhmä rullaluistelijoita. Vilniemi on entistä Vehkalahtea.
Auto synnyttää pahankuuloista ääntä pomppiessaan kovalla vauhdilla mutkaista hiekkatietä mäntymetsikössä klo 10:28. Turvavyö on nyt tarpeellinen!
Metsää, välillä ohi peltojen ja pitkin asvalttiakin. Nauhakylää. 10:35 Mäntlahti, vielä entistä Vehkalahtea. Kunnanraja: Hamina (Vehkalahti) vaihtuu Virolahdeksi. "Museotie 35 km" on merkitty karttaani.
Klamilan kirkko. Äkkipysäys! "Mitäs sie haaveilet / kaahailet?" ihmettelee mummoikäinen vakiomatkustaja noustessaan autoon. Klamilassa ajetaan mutkittelevaa kylätietä, paljon taloja.
Klo 10:40 ollaan ajomatkan puolivälissä: tienviitassa 19 kilometriä sekä Haminaan että Virojoelle. Ravijoki 10:46. Iso pelto pohjoisessa. Auto vaappuu. Oiotaan hiekkatietä asvalttitielle kohti Virolahden kirkonkylää, jonne saavutaan klo 11.
Vähän ennen kirkkoa kyytiin nousee seurue, jossa on 2 miestä ja 1 nainen, joka maksaa kaikista. "Siehän oot ihan tillin-tallin! En kohta kehtaa kulkea teidän kanssa!" hän sanoo vanhemmalle miehistä. Sitten hän vilkuilee selkänojien ohi taaksepäin. "Mitä tiirailet!!" ärähtää taemmas istunut, kännykkää käyttävä nuorempi mies naisen katsetta.
Etelässä Virolahden kirkolla on suuri epämääräisen pyörähkö hiekkainen toriaukea ja seurantalo. Yksi matkustaja jää tänne. Bussi kääntyy palaamaan samaa tietä pohjoiseen. Ala-Pihlajaan 5 km. Sekametsää. Välillä avautuu valtavia peltoja.
Tullaan isoon kylään ja moderniin taajamaan klo 11:15, Virojoki se on! Linja-autoaseman moderni rakennus merkitsee päätepysäkkiä. "Kylähullut" maalaiset suuntaavat apteekkiin ja Alkoon, oletan.
Kävelen itse ensin parisataa metriä pohjoiseen Venäjän rajalle menevälle valtatielle 7 eli E18. Luulen nimittäin lintutorniksi, johon haluan kiivetä, valtavaa puista mainosten tornia, joka kehottaa poikkeamaan tienpätkän verran oikealle Virojoen taajamaan.
Asemalta etelään vie joen yli autosilta ja kävelysilta. Pääkadun varressa antiikki- tai romukauppa, S-Market, K-Extra. Jäätelökioski, asiakkaita, lapsia. Itään haarautuu tie kahdelle isolle koululle. Siellä on kirjasto auki klo 13-19, tai 10-16 ti ja pe. Tienposkessa JR 4:n muistomerkki.
"Rantatie" lähtee luoteeseen joelle ja johtaa kävelysillalle, jonka ylitän pohjoiseen. Kaunis pieni hiljainen joki-idylli! Varrella rehevä kasvillisuuden tiheikkö.
Vastaani tulee kunnan kahden kerroksen korkuinen asuinkerrostalo. Joenrannan puolella kerroksia on kolmekin. Sitten pari liikerakennusta, betonilaatikoita. Aivan joen rannassa, S-Marketin alakerrassa, näkyy olevan "Rajasali" -niminen kabinetti kokouksia varten.
Nuori nainen maalaa maisemataulua ruohikolla joen rannassa. Vastarannalla turisti näppää hänestä valokuvan.
Palaan ajoissa linja-autoasemalle 40 minuutin kävelyn jälkeen. Teksti "Haminaan" syttyy ja sammuu elektronisesti tutun pienen linja-auton otsikossa tuulilasin yllä. Sen tuttu kuljettaja käy kysymässä minulta, lähdenkö Haminaan, kun odottelen vielä ulkona varjossa auringolta muiden jo noustua pikkubussiin. Ei, sillä jatkan Miehikkälään!
Normaalikokoinen Vuorelan bussi reitillä Hamina-Miehikkälä saapuu valtatieltä (Uskin, eikä Klamilan kautta) 5 min. myöhässä klo 12:05, mutta Kirkonkylän - Klamilan - Haminan bussikin odottaa edelleen lastatakseen vaihtopaketteja autosta toiseen.
Kuusikymppinen Vuorelan kuski hyppää ulos autostaan ja kysyy: "Minne herra aikoo?" Olen ilmeinen turisti vakiomatkustajien joukossa. "En oo ennen nähny", sanoo kuski Bussipassistani, "mutta katsotaan mitä kone näyttää". Hän näppäilee rahastuslaitteeseen kilometrit Miehikkälään. Istun sitten bussin perälle. Keskioven kohdalla lojuu lattialla poikittain pitkä paketti, jonka yli pitää harpata.
Ajamme pohjoiseen Miehikkälää kohti, Valtatie 7:n yli. Maalaismiehet istuvat edessä, minä takana. Kuljettaja puhuu kännykkään. Yhtäkkiä, pari kilometriä ajettuaan, automme kääntyy ympäri ja palaa takaisin Virojoen linja-autoasemalle! Siellä edellinen sänkitukka-kuski raapii päätään ihmeissään, kun hänen pikkubussinsa ei käynnisty!
Miehikkälän vanha kuski menee toisen bussin rattiin yrittämään ja automme etuosan miehet vaappuvat ulos avuksi työntämään, samoin kuin kotimatkalle aikovat Virolahden kirkonkylän seurueen tillin-tallin-miehet, naisseuralaisensa katsoessa päältä. Vieläpä Miehikkälän bussin etuosan hauras valkotukkainen vanhuskin aikoo ulos työntämään, mutta vaimo kieltää, ja vanhus palaa säyseästi istumaan paikalleen. Voimalla seitsemän miehen yritetään pikkubussia sysätä perästä työntämällä käyntiin. Tuloksetta.
Tuon yrityksen jälkeen Miehikkälään ajetaan (10 km:n matka) 10 minuuttia aikataulusta myöhässä klo 12:10-12:25. Jään jonkun paikallisen asukkaan vanavedessä taajama-alueella jo puoli kilometriä ennen ydinkeskustaa ja kävelen omin jaloin eteenpäin. Ehdin nähdä bussin pysähtyneen lastaamaan edempänä, "Työpajan" eteen, ennen kuin se lähtee jatkamaan reittiään "Suur-Miehikkälään".
Kirkko pilkottaa puiden lomasta mäeltä pohjoisessa ja kävelen sitä kohti. Matkan varrella on terveyskeskus, jossa joku kuuluu odottaneen tunnin kuljetusta. Kunilan suurta laitostaloa remontoidaan. Vanhuksia ulkoilutetaan pyörätuoleissa. Sale-kauppa. Hyvin rauhallinen, uinuva nauhakylä. Katukyltissä Reijo Taipaleen tie. Oman kylän poikiako? Venäläinen Vitali rakennuttaa itselleen Kastellitaloa kylään, 15 km Venäjän puolen Karjalasta länteen.
Tummanpunaisen tiilikirkon ovi on auki. Hautausmaa ympäröi. Seinällä 8:n virren numerot. Postikortteja on myynnissä neljää kuvalajia, 50 centiä/kpl, ei kuitenkaan kiinnostavia. Palaan idästä kirkon luona haarautuneelta tieltä päätielle etelään ja ajoissa keskustassa olevalle pysäkille, jossa odotan bussia klo 13-13:05. Miehikkälässä kävelyni on kestänyt runsaan puoli tuntia.
Kaksi lukiotyttöä työntää kesätöinään pysäkin ohitse vanhoja rouvia pyörätuoleissa. Keskustelevat: "Luenko myöhemmin teille lehtiä?" "Tuntipalkkako teillä on?" "Ei kun päiväpalkka".
Bussini "palaa" yllättäen samasta suunnasta etelästä kuin tulimme menomatkalla! Ajaa siis ohitseni eri puolella tietä. Kiertoreitti? Odotanko väärän puolen pysäkillä? No ei hätää, auto käy kääntymässä teiden haarassa kirkon luona ja tulee taas.
Sama on bussi, sama kuusikymppinen kuski. "Haminaan 41 km..." (näppäilee sen koneelleen) "Tuo on kyllä hyvä lippu! Paljonko aiot kulkea?"
Etupenkeillä istuu kolme kesäistä miestä matkalla Haminaan. Aikovat iltavuorolla palata sieltä.
Matkan varrella poiketaan ensin Virojoen taajamaan, jonka linja-autoasemalla nököttää edelleen sammunut pikkubussi. Kuljettajamme käväisee uudelleen yrittämässä sitä liikkeelle, turhaan. Bussiimme tullut tyttö utelee kehitysvammaisen levottomuudella ja vilkkaudella:: "Mikä bussissa vikana?" Pari muutakin naista nousee bussiin Virojoelta ja jää välipysäkeille jonnekin Ylä-Pihlajaan.
Ajamme nyt idästä länteen suoraan valtatietä 7 tai E18 Uskin kautta, poikkeamatta etelään museoteille Klamilaan tai kirkonkylään. Paljon tietöitä ja isoja työmaita valtatiellä. Olin luullut moottoritietä itärajalle jo valmiiksi. Rekkoja ja yksisuuntaisia työmaan tienpätkiä liikennevalojen vuoro-odotuksineen.
Etupenkin kolme miestä jäävät Haminan kauppatorille. Suoraan idästä tullessaankin bussi tekee erinomaisen sightseeingin Haminassa, ympyräkatua raatihuoneen ohi.
Haminassa klo 13:45 lähden karttaan katsomatta kävelemään pohjoiseen. Väärä suunta Summaan aikovalle, mutta oikea viemään sattumalta Haminan kirjastoon. Luen lehdistä säätietoja seuraavien päivien varalle. Aurinkoistuvaa yhä?
Katsottuani vihdoin karttaa klo 14:30 suuntaan etelään satamarantaan, sitten siltojen alitse ja siltojen ylitse länteen, katsellen Troijan puuhevosta tai Haminan puulehmää. Sitä ennen puistossa on "Ahtaajat"-patsas, jossa kaksi miestä siirtää köysillä korissa tavaraa. Kaksi teinipoikaa pyöräilee vastaani: "Hei sori onk'sulla yhtä tupakkaa?"
Kävelen 4-5 km Summan paloasemalle ja etsin bussipysäkeiltä pikavuorotekstiä, mutta en näe sellaista. Paikallisbussi numero 1 ajaa kyllä tunnin tai puolen välein Kotkan ja Haminan reittiä.
Kävelen Summassa tai ehkä Uudessa-Summassa Tehdastietä etelään. Summan tehtaiden savupiiput näkyvät hyvin meren yli Haminaan, mutta eivät metsän yli. Omakotitalot ovat pienempien sivuteiden varrella, mutta missähän asti Alvar Aallon suunnittelemat kerrostalot? Petkeleen asutusalueella?
Vaihdan vilkkaammalle etelään vievälle päätielle, rekkojen käyttämälle Satamatielle, ja kävelen 3 km tienristeykseen asti, kunnes klo 16:20 käännyn turhautuneena takaisin. Etelässä näkyy komeita tuulimyllyjä (iso seisoi, pienet pyörivät) ja matkan varrella poikkitiellä oli Uuden Summan koulu, Siwa-myymälä ja baari, sekä pari teollisuusaluetta, mutta ei minkäänlaista kylän tai taajaman monumentaalikeskusta.
Kävelen puoli tuntia 16:20-50 takaisin pohjoseen isolle Haminan-tielle ja sitten itään 40 min. klo 17:30 asti takaisin Haminaan. Pitkä turhahko harharetki Vehkalahdella, en ole tyytyväinen. Täytyyneekö palata vielä toiste tarkemmin karttatiedoin etsimään Alvar Aallon Summaa?
Haminan torilla myyntikojut näyttävät olevan suljettuina ja peitettyinä yön paikollaan odottamassa aamun koittoa ja avautumista. Suunnistan Rauhankatua entisen Kirkkojärven rantaan. Kuivattu järvialue kasvaa ties mitä lie ruovikkoa, mutta reunoilla lilluu jonkin verran vettä. Idässä näkyy kivimuuristen varustusten sisällä suurteltta, karttaan merkitty Bastioni?
Haminan ympyräinen asemakaava ja klassinen vanha puinen ja kivinen arkkitehtuuri viehättää taas ties monettako kertaa, muutama vuosi edellisen käynnin jälkeen. Huomaan Haminan Teatterin ja Elokuvat, Raittiustalolla Ison Ympyräkadun ulkolaidalla, luoteislohkolla.
Saavun linja-autoasemalle klo 18:03 ja huomaan luottaneeni väärän arkipäivän (perjantain) aikatauluun. Maanantaina ei lähdekään suoraa bussia Helsinkiin klo 18:10, mutta kuitenkin paikallisbussi numero 1 Karhulan kautta Kotkaan. Lähden sillä tavoittamaan pikavuoroa Kotkasta Helsinkiin, mieluummin kuin odotan myöhäisempää suoraa pikavuoroa Haminasta, koska haluan ehtiä kotiin nukkumaan riittävästi ennen huomisen uutta matkapäivää.
Paikallisbussi matelee hitaasti ja väkeä vaihtuu välipysäkiltä toiselle. Karhulassa mutkitellaan tuntemattomia pieniä sivuteitä, kunnes äkkiä ohitetaan Karhulan linja-autoasema katua pitkin. Kello on juuri 18:35 eli Helsinkiin menevän bussin lähtöajassa, mutta pikavuoro lastaa vielä laiturissaan. Painan Stop! ja ehdin puolijuosten pikavuoroon nousevan jonon viimeiseksi. (Helsinkiin saavutaan klo 20.50.)
Paljonkohan tuli 1. matkapäivänä käveltyä? 3 km Virojoella, 3 km Miehikkälässä, 2 km Haminassa, 4 km Summan paloasemalle, 6 km edestakaisin Summassa etelään, 4 km takaisin Haminaan, 2 km Haminassa = n. 24 km.
Entä paljonko tuli ajettua Bussipassilla? Helsingistä 150 km Haminaan + 45 km Klamilan kautta Virojoelle + 10 km Miehikkälään + 41 km Haminaan + 150 km Helsinkiin = noin 400 km.
Olin ajoissa ennen klo 7:ää Kampissa Matkahuollon avautuessa. Luukulle 1 ehti sittenkin iäkäs rouva tiedustelemään pitkäksi aikaa eri aikatauluja ja minä hitaammin avautuvalle luukulle 2. Nuori virkailijatar kysyi neuvoja varttuneemmalta kollegaltaan ja luki ohjekirjaa, jonka haki peräkaapista. Hän pyysi Bussipassista vain 142,50 euroa huomaamatta muovisen sirumatkakortin osuutta 6,50 euroa, mutta oikaisin ja maksoin täyden hinnan. Aikaa kului 10 minuuttia ja taakseni ehti syntyä vuoroaan odottavien jono. Pitkä kuittiliuska tulostui tekstiltään sangen himmeänä.
Ensimmäinen bussi, johon saatoin ehtiä, oli lähdössä klo 7:15 laiturilta 4 Haminaan. Pohjolan Liikenne ajoi paikalle vasta 7:14. Bussiin jonotti 7 ihmistä, mm. venäläisnainen, harmaahiuksinen nainen, harmaapäinen mies, mustaihoinen nuorimies Karhulaan. Herttoniemestä tuli kolmas harmaatukka Kampista lähteneen ikätoverimiehen matkaseuraksi.
Porvooseen saavuttiin tunnin päästä 8:15. Vanhakylä VT 7 klo 8:30, hupparipoika jäi. Loviisa 8:55 (5 min. myöhässä), harmaat veikkoset jäivät. Tesjoki klo 9, Ahvenkoski 9:06, tietöitä, 5 min. myöhässä. Pyhtään kirkolle 1 km klo 9:15. Siltakylä 9:20, Sale ja Simpukka eteläpuolella, ruskea pysäkkikoppi. Sutelaan jäi reppumies 9:28. Moottoritietyömaita, kaivinkoneita, viivästystä 5-10 minuuttia. Jokien ylitykset viihdyttävät turistia maisemillaan. Vauhti kiihtyy valmiilla moottoritiellä Kyminlinnan kivilinnoituksen jälkeen. Kotkan lasipalatsi Eagle ja Karhulan vanha sienimäinen vesitorni ovat maamerkkejä.
Mietin voisiko kaupungeille määritellä tyypillisen kerroskorkeuden? Olisiko Porvoo lähinnä 3:n kerroksen ja Loviisa 2:n kerroksen korkuinen kaupunki?
Vähän ennen Haminaa kuljettaja mainitsee Summan pikavuoropysäkin, joka ohitetaan pysähtymättä ja jota en itse myöhemmin löydä, ainakaan kyltillä merkittynä. (Entisen Vehkalahden kunnan aluetta.) Lähellä Haminaa Valintatalo kauppakartanorakennuksessa. Kaksi isoa siltaa komeasti vierekkäin Haminaan saavuttaessa ja oikealla etelässä on satamassa mahtava puinen "Troijan hevonen" vai onko se Haminan puulehmä! Kello näyttää Haminan puisella linja-autoasemalla 9:55, eli auto on 5 min. myöhässä. Ei ole mahdollisuutta ehtiä Lappeenrantaan klo 9:50 lähteneeseen, Kotkasta tulleeseen bussiin. Helsingistä olisi lähtenyt edellinen vuoro itään klo 5:40. Haen karttaesitteen maalattavan aseman odotushuoneesta.
Haminasta pääsee linja-autolla arkisin (ma-pe) klo 10:15-11:15 museotietä Klamilan kylän ja Virolahden kirkonkylän kautta Virojoen taajamaan. Reittiä näkyy ajavan "Vuorelan" pieni 17-paikkainen, vain 7-penkkirivinen bussi.
Sänkitukkainen nuori kuski ottaa ensin Haminan bussiasemalta rahtia. Kyytiin nousee kaksi ikärouvaa ja minä. Ajetaan aluksi mukava kaupungin nähtävyyskierros ohi kauppatorin, raatihuoneen ja kirkon Haminan sisimmän katuympyrän kautta!
Jatketaan ajoa kaakkoon ja etelään Vilniemen kylän kautta, Lupinlahden silta ja kaunis rantaruovikko, lintutorni, ryhmä rullaluistelijoita. Vilniemi on entistä Vehkalahtea.
Auto synnyttää pahankuuloista ääntä pomppiessaan kovalla vauhdilla mutkaista hiekkatietä mäntymetsikössä klo 10:28. Turvavyö on nyt tarpeellinen!
Metsää, välillä ohi peltojen ja pitkin asvalttiakin. Nauhakylää. 10:35 Mäntlahti, vielä entistä Vehkalahtea. Kunnanraja: Hamina (Vehkalahti) vaihtuu Virolahdeksi. "Museotie 35 km" on merkitty karttaani.
Klamilan kirkko. Äkkipysäys! "Mitäs sie haaveilet / kaahailet?" ihmettelee mummoikäinen vakiomatkustaja noustessaan autoon. Klamilassa ajetaan mutkittelevaa kylätietä, paljon taloja.
Klo 10:40 ollaan ajomatkan puolivälissä: tienviitassa 19 kilometriä sekä Haminaan että Virojoelle. Ravijoki 10:46. Iso pelto pohjoisessa. Auto vaappuu. Oiotaan hiekkatietä asvalttitielle kohti Virolahden kirkonkylää, jonne saavutaan klo 11.
Vähän ennen kirkkoa kyytiin nousee seurue, jossa on 2 miestä ja 1 nainen, joka maksaa kaikista. "Siehän oot ihan tillin-tallin! En kohta kehtaa kulkea teidän kanssa!" hän sanoo vanhemmalle miehistä. Sitten hän vilkuilee selkänojien ohi taaksepäin. "Mitä tiirailet!!" ärähtää taemmas istunut, kännykkää käyttävä nuorempi mies naisen katsetta.
Etelässä Virolahden kirkolla on suuri epämääräisen pyörähkö hiekkainen toriaukea ja seurantalo. Yksi matkustaja jää tänne. Bussi kääntyy palaamaan samaa tietä pohjoiseen. Ala-Pihlajaan 5 km. Sekametsää. Välillä avautuu valtavia peltoja.
Tullaan isoon kylään ja moderniin taajamaan klo 11:15, Virojoki se on! Linja-autoaseman moderni rakennus merkitsee päätepysäkkiä. "Kylähullut" maalaiset suuntaavat apteekkiin ja Alkoon, oletan.
Kävelen itse ensin parisataa metriä pohjoiseen Venäjän rajalle menevälle valtatielle 7 eli E18. Luulen nimittäin lintutorniksi, johon haluan kiivetä, valtavaa puista mainosten tornia, joka kehottaa poikkeamaan tienpätkän verran oikealle Virojoen taajamaan.
Asemalta etelään vie joen yli autosilta ja kävelysilta. Pääkadun varressa antiikki- tai romukauppa, S-Market, K-Extra. Jäätelökioski, asiakkaita, lapsia. Itään haarautuu tie kahdelle isolle koululle. Siellä on kirjasto auki klo 13-19, tai 10-16 ti ja pe. Tienposkessa JR 4:n muistomerkki.
"Rantatie" lähtee luoteeseen joelle ja johtaa kävelysillalle, jonka ylitän pohjoiseen. Kaunis pieni hiljainen joki-idylli! Varrella rehevä kasvillisuuden tiheikkö.
Vastaani tulee kunnan kahden kerroksen korkuinen asuinkerrostalo. Joenrannan puolella kerroksia on kolmekin. Sitten pari liikerakennusta, betonilaatikoita. Aivan joen rannassa, S-Marketin alakerrassa, näkyy olevan "Rajasali" -niminen kabinetti kokouksia varten.
Nuori nainen maalaa maisemataulua ruohikolla joen rannassa. Vastarannalla turisti näppää hänestä valokuvan.
Palaan ajoissa linja-autoasemalle 40 minuutin kävelyn jälkeen. Teksti "Haminaan" syttyy ja sammuu elektronisesti tutun pienen linja-auton otsikossa tuulilasin yllä. Sen tuttu kuljettaja käy kysymässä minulta, lähdenkö Haminaan, kun odottelen vielä ulkona varjossa auringolta muiden jo noustua pikkubussiin. Ei, sillä jatkan Miehikkälään!
Normaalikokoinen Vuorelan bussi reitillä Hamina-Miehikkälä saapuu valtatieltä (Uskin, eikä Klamilan kautta) 5 min. myöhässä klo 12:05, mutta Kirkonkylän - Klamilan - Haminan bussikin odottaa edelleen lastatakseen vaihtopaketteja autosta toiseen.
Kuusikymppinen Vuorelan kuski hyppää ulos autostaan ja kysyy: "Minne herra aikoo?" Olen ilmeinen turisti vakiomatkustajien joukossa. "En oo ennen nähny", sanoo kuski Bussipassistani, "mutta katsotaan mitä kone näyttää". Hän näppäilee rahastuslaitteeseen kilometrit Miehikkälään. Istun sitten bussin perälle. Keskioven kohdalla lojuu lattialla poikittain pitkä paketti, jonka yli pitää harpata.
Ajamme pohjoiseen Miehikkälää kohti, Valtatie 7:n yli. Maalaismiehet istuvat edessä, minä takana. Kuljettaja puhuu kännykkään. Yhtäkkiä, pari kilometriä ajettuaan, automme kääntyy ympäri ja palaa takaisin Virojoen linja-autoasemalle! Siellä edellinen sänkitukka-kuski raapii päätään ihmeissään, kun hänen pikkubussinsa ei käynnisty!
Miehikkälän vanha kuski menee toisen bussin rattiin yrittämään ja automme etuosan miehet vaappuvat ulos avuksi työntämään, samoin kuin kotimatkalle aikovat Virolahden kirkonkylän seurueen tillin-tallin-miehet, naisseuralaisensa katsoessa päältä. Vieläpä Miehikkälän bussin etuosan hauras valkotukkainen vanhuskin aikoo ulos työntämään, mutta vaimo kieltää, ja vanhus palaa säyseästi istumaan paikalleen. Voimalla seitsemän miehen yritetään pikkubussia sysätä perästä työntämällä käyntiin. Tuloksetta.
Tuon yrityksen jälkeen Miehikkälään ajetaan (10 km:n matka) 10 minuuttia aikataulusta myöhässä klo 12:10-12:25. Jään jonkun paikallisen asukkaan vanavedessä taajama-alueella jo puoli kilometriä ennen ydinkeskustaa ja kävelen omin jaloin eteenpäin. Ehdin nähdä bussin pysähtyneen lastaamaan edempänä, "Työpajan" eteen, ennen kuin se lähtee jatkamaan reittiään "Suur-Miehikkälään".
Kirkko pilkottaa puiden lomasta mäeltä pohjoisessa ja kävelen sitä kohti. Matkan varrella on terveyskeskus, jossa joku kuuluu odottaneen tunnin kuljetusta. Kunilan suurta laitostaloa remontoidaan. Vanhuksia ulkoilutetaan pyörätuoleissa. Sale-kauppa. Hyvin rauhallinen, uinuva nauhakylä. Katukyltissä Reijo Taipaleen tie. Oman kylän poikiako? Venäläinen Vitali rakennuttaa itselleen Kastellitaloa kylään, 15 km Venäjän puolen Karjalasta länteen.
Tummanpunaisen tiilikirkon ovi on auki. Hautausmaa ympäröi. Seinällä 8:n virren numerot. Postikortteja on myynnissä neljää kuvalajia, 50 centiä/kpl, ei kuitenkaan kiinnostavia. Palaan idästä kirkon luona haarautuneelta tieltä päätielle etelään ja ajoissa keskustassa olevalle pysäkille, jossa odotan bussia klo 13-13:05. Miehikkälässä kävelyni on kestänyt runsaan puoli tuntia.
Kaksi lukiotyttöä työntää kesätöinään pysäkin ohitse vanhoja rouvia pyörätuoleissa. Keskustelevat: "Luenko myöhemmin teille lehtiä?" "Tuntipalkkako teillä on?" "Ei kun päiväpalkka".
Bussini "palaa" yllättäen samasta suunnasta etelästä kuin tulimme menomatkalla! Ajaa siis ohitseni eri puolella tietä. Kiertoreitti? Odotanko väärän puolen pysäkillä? No ei hätää, auto käy kääntymässä teiden haarassa kirkon luona ja tulee taas.
Sama on bussi, sama kuusikymppinen kuski. "Haminaan 41 km..." (näppäilee sen koneelleen) "Tuo on kyllä hyvä lippu! Paljonko aiot kulkea?"
Etupenkeillä istuu kolme kesäistä miestä matkalla Haminaan. Aikovat iltavuorolla palata sieltä.
Matkan varrella poiketaan ensin Virojoen taajamaan, jonka linja-autoasemalla nököttää edelleen sammunut pikkubussi. Kuljettajamme käväisee uudelleen yrittämässä sitä liikkeelle, turhaan. Bussiimme tullut tyttö utelee kehitysvammaisen levottomuudella ja vilkkaudella:: "Mikä bussissa vikana?" Pari muutakin naista nousee bussiin Virojoelta ja jää välipysäkeille jonnekin Ylä-Pihlajaan.
Ajamme nyt idästä länteen suoraan valtatietä 7 tai E18 Uskin kautta, poikkeamatta etelään museoteille Klamilaan tai kirkonkylään. Paljon tietöitä ja isoja työmaita valtatiellä. Olin luullut moottoritietä itärajalle jo valmiiksi. Rekkoja ja yksisuuntaisia työmaan tienpätkiä liikennevalojen vuoro-odotuksineen.
Etupenkin kolme miestä jäävät Haminan kauppatorille. Suoraan idästä tullessaankin bussi tekee erinomaisen sightseeingin Haminassa, ympyräkatua raatihuoneen ohi.
Haminassa klo 13:45 lähden karttaan katsomatta kävelemään pohjoiseen. Väärä suunta Summaan aikovalle, mutta oikea viemään sattumalta Haminan kirjastoon. Luen lehdistä säätietoja seuraavien päivien varalle. Aurinkoistuvaa yhä?
Katsottuani vihdoin karttaa klo 14:30 suuntaan etelään satamarantaan, sitten siltojen alitse ja siltojen ylitse länteen, katsellen Troijan puuhevosta tai Haminan puulehmää. Sitä ennen puistossa on "Ahtaajat"-patsas, jossa kaksi miestä siirtää köysillä korissa tavaraa. Kaksi teinipoikaa pyöräilee vastaani: "Hei sori onk'sulla yhtä tupakkaa?"
Kävelen 4-5 km Summan paloasemalle ja etsin bussipysäkeiltä pikavuorotekstiä, mutta en näe sellaista. Paikallisbussi numero 1 ajaa kyllä tunnin tai puolen välein Kotkan ja Haminan reittiä.
Kävelen Summassa tai ehkä Uudessa-Summassa Tehdastietä etelään. Summan tehtaiden savupiiput näkyvät hyvin meren yli Haminaan, mutta eivät metsän yli. Omakotitalot ovat pienempien sivuteiden varrella, mutta missähän asti Alvar Aallon suunnittelemat kerrostalot? Petkeleen asutusalueella?
Vaihdan vilkkaammalle etelään vievälle päätielle, rekkojen käyttämälle Satamatielle, ja kävelen 3 km tienristeykseen asti, kunnes klo 16:20 käännyn turhautuneena takaisin. Etelässä näkyy komeita tuulimyllyjä (iso seisoi, pienet pyörivät) ja matkan varrella poikkitiellä oli Uuden Summan koulu, Siwa-myymälä ja baari, sekä pari teollisuusaluetta, mutta ei minkäänlaista kylän tai taajaman monumentaalikeskusta.
Kävelen puoli tuntia 16:20-50 takaisin pohjoseen isolle Haminan-tielle ja sitten itään 40 min. klo 17:30 asti takaisin Haminaan. Pitkä turhahko harharetki Vehkalahdella, en ole tyytyväinen. Täytyyneekö palata vielä toiste tarkemmin karttatiedoin etsimään Alvar Aallon Summaa?
Haminan torilla myyntikojut näyttävät olevan suljettuina ja peitettyinä yön paikollaan odottamassa aamun koittoa ja avautumista. Suunnistan Rauhankatua entisen Kirkkojärven rantaan. Kuivattu järvialue kasvaa ties mitä lie ruovikkoa, mutta reunoilla lilluu jonkin verran vettä. Idässä näkyy kivimuuristen varustusten sisällä suurteltta, karttaan merkitty Bastioni?
Haminan ympyräinen asemakaava ja klassinen vanha puinen ja kivinen arkkitehtuuri viehättää taas ties monettako kertaa, muutama vuosi edellisen käynnin jälkeen. Huomaan Haminan Teatterin ja Elokuvat, Raittiustalolla Ison Ympyräkadun ulkolaidalla, luoteislohkolla.
Saavun linja-autoasemalle klo 18:03 ja huomaan luottaneeni väärän arkipäivän (perjantain) aikatauluun. Maanantaina ei lähdekään suoraa bussia Helsinkiin klo 18:10, mutta kuitenkin paikallisbussi numero 1 Karhulan kautta Kotkaan. Lähden sillä tavoittamaan pikavuoroa Kotkasta Helsinkiin, mieluummin kuin odotan myöhäisempää suoraa pikavuoroa Haminasta, koska haluan ehtiä kotiin nukkumaan riittävästi ennen huomisen uutta matkapäivää.
Paikallisbussi matelee hitaasti ja väkeä vaihtuu välipysäkiltä toiselle. Karhulassa mutkitellaan tuntemattomia pieniä sivuteitä, kunnes äkkiä ohitetaan Karhulan linja-autoasema katua pitkin. Kello on juuri 18:35 eli Helsinkiin menevän bussin lähtöajassa, mutta pikavuoro lastaa vielä laiturissaan. Painan Stop! ja ehdin puolijuosten pikavuoroon nousevan jonon viimeiseksi. (Helsinkiin saavutaan klo 20.50.)
Paljonkohan tuli 1. matkapäivänä käveltyä? 3 km Virojoella, 3 km Miehikkälässä, 2 km Haminassa, 4 km Summan paloasemalle, 6 km edestakaisin Summassa etelään, 4 km takaisin Haminaan, 2 km Haminassa = n. 24 km.
Entä paljonko tuli ajettua Bussipassilla? Helsingistä 150 km Haminaan + 45 km Klamilan kautta Virojoelle + 10 km Miehikkälään + 41 km Haminaan + 150 km Helsinkiin = noin 400 km.
torstai 14. helmikuuta 2013
454. Ulkomailla 163 paikkakuntaa
Lista: Kuntabongaukseni ulkomailla (163 paikkakuntaa 30 maassa).
Alta 2002 Norja Ruija,
Amsterdam 1988 Hollanti,
Anglet 1983 Ranska,
Antwerpen 2016 Belgia,
Ateena 1966 Kreikka,
Augsburg 2015 Saksa Baijeri,
Aveiro 2006 Portugali,
Bad Cannstatt 2017 Saksa,
Barcelona 1970 Espanja,
Basel 2014 Sveitsi,
Berliini 2011 Itä-Saksa,
Bern 1983 Sveitsi,
Beroun 2010 Tshekki,
Biarritz 1983 Ranska,
Bordeaux 1983 Ranska,
Bratislava 2012 Slovakia,
(Breda 1988 Hollanti)
(Bremen 1988 Saksa)
Brugge 2016 Belgia,
Bryssel 2016 Belgia,
Brändö 2003 Finland Åland,
Budapest 2012 Unkari,
Büchenbeuren 2007 Saksa Hunsrück Pfalz,
Caerphilly 1988 Britannia Wales,
(Calais 2003 Ranska)
Cambridge 1988 Britannia Englanti,
Cardiff 1988 Britannia Wales,
Carlisle 1988 Britannia Englanti,
Chester 1988 Britannia Englanti,
Coimbra 2006 Portugali,
Delfoi 1966 Kreikka,
(Dieppe 1989 Ranska)
(Dover 1988 Britannia Englanti)
Dublin 2003 Irlanti,
Edinburgh 1988 Britannia Skotlanti,
Eilat 1996 Israel,
Ein Gedi 1996 Israel Kuollut meri,
Erfurt 2014 Itä-Saksa,
Falmouth 1989 Britannia Cornwall,
Figueira da Foz 2006 Portugali,
Firenze 1998 Italia,
Frankfurt am Main 2014 Saksa,
Färjestaden 2004 Ruotsi Öölanti,
Gdansk 2009 Puola,
Gdynia 2009 Puola,
Geneve 1983 Sveitsi,
Gent 2016 Belgia,
Glasgow 1988 Britannia Skotlanti,
Gourock 1989 Britannia Skotlanti,
Greenwich 2003 Britannia Englanti,
Groningen 1988 Hollanti,
Göteborg 2003 Ruotsi,
Haaparanta 1984 Ruotsi,
Hampuri 1988 Saksa,
Heidelberg 2017 Saksa,
Hel 2009 Puola,
Innsbruck 2015 Itävalta,
Jerusalem 1996 Israel,
Jurmala 2000 Latvia,
Kalmari 2004 Ruotsi,
Karlsruhe 2017 Saksa,
Kehl 2017 Saksa,
Kisslegg 2015 Saksa,
Knokke 2016 Belgia,
Koblenz 2014 Saksa,
Konstanz 2017 Saksa,
Korintti 1966 Kreikka,
Kreuzlingen 2017 Sveitsi,
(Köln 1983 Saksa)
Kööpenhamina 1981 Tanska,
Land's End 1989 Britannia Cornwall,
La Rochelle 1983 Ranska,
Lautzenhausen (Hahn) 2007 Saksa Hunsrück Pfalz,
Leiria 2006 Portugali,
Liege 2016 Belgia,
Lindau 2015 Saksa Baijeri Bodenjärvi,
Lindos 1966 Kreikka,
Lissabon 2006 Portugali,
Lontoo 1988 Britannia Englanti,
Lucca 2007 Italia,
Lugano 1983 Sveitsi,
Lutherstadt Wittenberg 2011 Itä-Saksa,
Luxembourg 1983 Luxemburg,
Lwynypia 1989 Britannia Wales,
Lyypekki 1989 Saksa,
Maastricht 2016 Belgia,
Mainz 2014 Saksa,
Marburg an der Lahn 2014 Saksa,
Mariehamn1991 Finland Åland,
Memmingen 2015 Saksa Baijeri,
Mittenwald 2015 Saksa Baijeri,
Monte Carlo 1983 Monaco,
Montserrat 1970 Espanja,
Mykene 1966 Kreikka,
München 1967 Saksa,
Namur 1983 Belgia,
Neumarkt 2015 Saksa Baijeri,
Neu-Ulm 2017 Saksa Baijeri,
(Newhaven 1989 Britannia Englanti)
Nizza 1983 Ranska,
Norrköping 2004 Ruotsi,
Nürnberg 2015 Saksa Baijeri,
Nördlingen 2015 Saksa Baijeri,
Offenburg 2017 Saksa,
Oostende 2016 Belgia,
Oranienburg 2011 Itä-Saksa,
Oscarshamn 2004 Ruotsi,
Oslo 1981 Norja,
Palma de Mallorca 1970 Espanja,
Pariisi 1983 Ranska,
Passau 2015 Saksa Baijeri,
Penzance 1989 Britannia Cornwall,
Pietari 2003 Venäjä,
Pireus 1966 Kreikka,
Pisa 2007 Italia,
Porto 2006 Portugali,
Potsdam 2011 Itä-Saksa,
Praha 2010 Tshekki,
Pärnu 2000 Viro,
Regensburg 2015 Saksa Baijeri,
Rhodos 1966 Kreikka,
Riccione 1998 Italia,
Riika 2000 Latvia,
Rimini 1998 Italia,
Rooma 2007 Italia,
Salzburg 2015 Itävalta,
Saltsjöbaden 1999 Ruotsi,
San Marino 1998 San Marino,
St. Michael's Mount 1989 Britannia Cornwall,
St. Ives 1989 Britannia Cornwall,
Schaan 1983 Liechtenstein,
Sitges 1970 Espanja,
Sohren 2007 Saksa Hunsrück Pfalz,
Sopot 2009 Puola,
Stirling 1989 Britannia Skotlanti,
Strasbourg 2017 Ranska,
Stuttgart 2017 Saksa,
Sund 1991 Finland Åland,
Söderköping 2004 Ruotsi,
Södertälje 1987 Ruotsi,
Tallinna 1994 Viro,
Terijoki 2003 Venäjän Karjala,
Treherbert 1989 Britannia Wales,
Trosa 2004 Ruotsi,
Truro 1989 Britannia Cornwall,
Tukholma 1976 Ruotsi,
Tübingen 2017 Saksa,
Ulm 2017 Saksa,
(Utrecht 1988 Hollanti)
Vaduz 1983 Liechtenstein,
Vatikaani 2007 Vatikaanivaltio,
Vaxholm 2001 Ruotsi,
Venetsia 1998 Italia,
Vesisaari 2002 Norja Ruija,
Viipuri 2003 Venäjän Karjala,
Västervik 2004 Ruotsi,
Wien 1967 Itävalta,
Windsor 1989 Britannia Englanti,
Worms 2014 Saksa,
Würzburg 2014 Saksa,
(Zeebrugge 1988 Belgia)
Zürich 1983 Sveitsi,
Öölanti 2004 Ruotsi,
.
(163 paikkakuntaa) (päivitetty vuonna 2018)
Alta 2002 Norja Ruija,
Amsterdam 1988 Hollanti,
Anglet 1983 Ranska,
Antwerpen 2016 Belgia,
Ateena 1966 Kreikka,
Augsburg 2015 Saksa Baijeri,
Aveiro 2006 Portugali,
Bad Cannstatt 2017 Saksa,
Barcelona 1970 Espanja,
Basel 2014 Sveitsi,
Berliini 2011 Itä-Saksa,
Bern 1983 Sveitsi,
Beroun 2010 Tshekki,
Biarritz 1983 Ranska,
Bordeaux 1983 Ranska,
Bratislava 2012 Slovakia,
(Breda 1988 Hollanti)
(Bremen 1988 Saksa)
Brugge 2016 Belgia,
Bryssel 2016 Belgia,
Brändö 2003 Finland Åland,
Budapest 2012 Unkari,
Büchenbeuren 2007 Saksa Hunsrück Pfalz,
Caerphilly 1988 Britannia Wales,
(Calais 2003 Ranska)
Cambridge 1988 Britannia Englanti,
Cardiff 1988 Britannia Wales,
Carlisle 1988 Britannia Englanti,
Chester 1988 Britannia Englanti,
Coimbra 2006 Portugali,
Delfoi 1966 Kreikka,
(Dieppe 1989 Ranska)
(Dover 1988 Britannia Englanti)
Dublin 2003 Irlanti,
Edinburgh 1988 Britannia Skotlanti,
Eilat 1996 Israel,
Ein Gedi 1996 Israel Kuollut meri,
Erfurt 2014 Itä-Saksa,
Falmouth 1989 Britannia Cornwall,
Figueira da Foz 2006 Portugali,
Firenze 1998 Italia,
Frankfurt am Main 2014 Saksa,
Färjestaden 2004 Ruotsi Öölanti,
Gdansk 2009 Puola,
Gdynia 2009 Puola,
Geneve 1983 Sveitsi,
Gent 2016 Belgia,
Glasgow 1988 Britannia Skotlanti,
Gourock 1989 Britannia Skotlanti,
Greenwich 2003 Britannia Englanti,
Groningen 1988 Hollanti,
Göteborg 2003 Ruotsi,
Haaparanta 1984 Ruotsi,
Hampuri 1988 Saksa,
Heidelberg 2017 Saksa,
Hel 2009 Puola,
Innsbruck 2015 Itävalta,
Jerusalem 1996 Israel,
Jurmala 2000 Latvia,
Kalmari 2004 Ruotsi,
Karlsruhe 2017 Saksa,
Kehl 2017 Saksa,
Kisslegg 2015 Saksa,
Knokke 2016 Belgia,
Koblenz 2014 Saksa,
Konstanz 2017 Saksa,
Korintti 1966 Kreikka,
Kreuzlingen 2017 Sveitsi,
(Köln 1983 Saksa)
Kööpenhamina 1981 Tanska,
Land's End 1989 Britannia Cornwall,
La Rochelle 1983 Ranska,
Lautzenhausen (Hahn) 2007 Saksa Hunsrück Pfalz,
Leiria 2006 Portugali,
Liege 2016 Belgia,
Lindau 2015 Saksa Baijeri Bodenjärvi,
Lindos 1966 Kreikka,
Lissabon 2006 Portugali,
Lontoo 1988 Britannia Englanti,
Lucca 2007 Italia,
Lugano 1983 Sveitsi,
Lutherstadt Wittenberg 2011 Itä-Saksa,
Luxembourg 1983 Luxemburg,
Lwynypia 1989 Britannia Wales,
Lyypekki 1989 Saksa,
Maastricht 2016 Belgia,
Mainz 2014 Saksa,
Marburg an der Lahn 2014 Saksa,
Mariehamn1991 Finland Åland,
Memmingen 2015 Saksa Baijeri,
Mittenwald 2015 Saksa Baijeri,
Monte Carlo 1983 Monaco,
Montserrat 1970 Espanja,
Mykene 1966 Kreikka,
München 1967 Saksa,
Namur 1983 Belgia,
Neumarkt 2015 Saksa Baijeri,
Neu-Ulm 2017 Saksa Baijeri,
(Newhaven 1989 Britannia Englanti)
Nizza 1983 Ranska,
Norrköping 2004 Ruotsi,
Nürnberg 2015 Saksa Baijeri,
Nördlingen 2015 Saksa Baijeri,
Offenburg 2017 Saksa,
Oostende 2016 Belgia,
Oranienburg 2011 Itä-Saksa,
Oscarshamn 2004 Ruotsi,
Oslo 1981 Norja,
Palma de Mallorca 1970 Espanja,
Pariisi 1983 Ranska,
Passau 2015 Saksa Baijeri,
Penzance 1989 Britannia Cornwall,
Pietari 2003 Venäjä,
Pireus 1966 Kreikka,
Pisa 2007 Italia,
Porto 2006 Portugali,
Potsdam 2011 Itä-Saksa,
Praha 2010 Tshekki,
Pärnu 2000 Viro,
Regensburg 2015 Saksa Baijeri,
Rhodos 1966 Kreikka,
Riccione 1998 Italia,
Riika 2000 Latvia,
Rimini 1998 Italia,
Rooma 2007 Italia,
Salzburg 2015 Itävalta,
Saltsjöbaden 1999 Ruotsi,
San Marino 1998 San Marino,
St. Michael's Mount 1989 Britannia Cornwall,
St. Ives 1989 Britannia Cornwall,
Schaan 1983 Liechtenstein,
Sitges 1970 Espanja,
Sohren 2007 Saksa Hunsrück Pfalz,
Sopot 2009 Puola,
Stirling 1989 Britannia Skotlanti,
Strasbourg 2017 Ranska,
Stuttgart 2017 Saksa,
Sund 1991 Finland Åland,
Söderköping 2004 Ruotsi,
Södertälje 1987 Ruotsi,
Tallinna 1994 Viro,
Terijoki 2003 Venäjän Karjala,
Treherbert 1989 Britannia Wales,
Trosa 2004 Ruotsi,
Truro 1989 Britannia Cornwall,
Tukholma 1976 Ruotsi,
Tübingen 2017 Saksa,
Ulm 2017 Saksa,
(Utrecht 1988 Hollanti)
Vaduz 1983 Liechtenstein,
Vatikaani 2007 Vatikaanivaltio,
Vaxholm 2001 Ruotsi,
Venetsia 1998 Italia,
Vesisaari 2002 Norja Ruija,
Viipuri 2003 Venäjän Karjala,
Västervik 2004 Ruotsi,
Wien 1967 Itävalta,
Windsor 1989 Britannia Englanti,
Worms 2014 Saksa,
Würzburg 2014 Saksa,
(Zeebrugge 1988 Belgia)
Zürich 1983 Sveitsi,
Öölanti 2004 Ruotsi,
.
(163 paikkakuntaa) (päivitetty vuonna 2018)
maanantai 18. kesäkuuta 2012
453. Varsinaista Satakuntaa
Kesäkuinen autoajelu tiistaina 5.6.2012 klo 8:30 - 24:00 reitillä;
- Helsingistä moottoritietä Turkuun ja Turun ohitustielle E18
- VAHTO - Nousiainen
- KARJALAN kirkonkylä Mynämäellä
- Männäisten ruukki Uudenkaupungin Kalannissa
- PYHÄRANTA
- Rauma - Pori - Kokemäki
- Euran ja Säkylän laaja vesimaisema Pyhäjärvi
- YLÄNE
- Pöytyä - Halikko - Helsinki.
Turun ohitustieltä (E18) käännyimme autolla pohjoiseen suuntaan "Rusko Vahto". Ylitimme Ruskonjoen, jota tie myötäili kymmenen kilometrin matkan, mutta joki piilotteli idässä metsikköjen takana.
(Vahdon entinen nimi on Puurusko, ja se on v. 2009 liitetty takaisin emopitäjäänsä Ruskoon.)
Nautimme avarasta viljavasta varsinaissuomalaisesta maalaismaisemasta kesäauringossa. Lännessä autotietä seurasi punertavapäällysteinen pyöräily- ja kävelytie - etäällä pellon puolella. Olisipa ollut hyvä kävelläkin Turusta Vahtoon, kuten ennen suunnittelin.
Vahdon keltainen länsitornillinen puukirkko (Engström 1803) tuli näkyvästi vastaan heti tien oikealla laidalla. Sen ympärillä oli tiivis pieni kirkonkylä palveluineen, paljolti nauhakylänä maantien varressa. Vanhentunut opaskartta kirkon luona kertoi mitä palveluita oli ollut joitakin vuosia sitten.
Länteen vei tienpätkä ohi kunnantalon koululle ja koulurakennuksiin kätkeytyneelle kirjastolle. Koulua kunnostettiin, tietä remontoitiin.
Maantien länsipuolella piti seurata postin ja pankin, itäpuolella kahden kaupan ja toisen pankin. Jäljellä oli enää K-Ekstra, joka hoiti myös postipalvelut. Toisen kaupan paikalla kampaamo, mutta postitalo ja pankit suljettu.
Puinen viljamakasiini kirkon vieressä toimi kotiseutumuseona, avoinna kesäsunnuntaisin klo 11-13, kuten muissakin kunnissa. Kylänraitilla kirkon ja Nousiaisten tienristeyksen välissä pyöräili ja käveli muutama aikuinen ja lapsi meidän kahden turistin lisäksi, ohi ruokakaupan ja suljettujen liikkeiden.
Vahto osoittautui miellyttävän rauhalliseksi pieneksi kirkonkyläksi, josta jatkoimme kello 11:n aikaan länteen Nousiaisten suuntaan. Muistelin Finnairin lentokapteeneja Pyy, Kurki ja Nousiainen.
***
Nousiaisten vanhastaan tuttu, keskiaikainen, persoonallisen muotoinen kirkko näkyi tielle pellon ja joen eteläpuolella. Houkutteleva kävelytie ja valkoinen kävelysilta yli joen, mutta jatkoimme pysähtymättä. Käännyimme E8-tielle kohti pohjoista.
Mynämäen kirkon harjakatto kohosi mahtavana yli puiden, kaukana jossain 8-tien länsipuolella. Käännyimme kuitenkin koilliseen päämääränämme entisen Karjalan pitäjän kirkonkylä. Ajoimme ensin 6 km koilliseen Yläneen ja Säkylän Pyhäjärven eteläpään suuntaan, sitten 15 km mutkineen pohjoiseen.
***
KARJALAN kirkonkylä uinui metsän pimennossa. Arkipäiväisia palveluita oli tarjolla pyöreä nolla, mutta ehkäpä pyhiksi kirkko, hautausmaa ja museo.
Karjalan keltainen, uusgoottilainen, länsitornillinen pitkäkirkko tuli vastaan tien varressa eteläpuolella, kunhan risteyksessä olimme kääntyneet länteen Laitilan suuntaan. Opastaulu kertoi faktoja: suunnittelija Chiewitz, vuodelta 1869. Kirkon asehuoneessa kirkkomuseo, mutta ovi ei ollut auki. Tien pohjoispuolella kolme kirkkoon liittyvää punamultaista tallia, joista yhden ovi oli auki jonkun juuri käydessä sisällä.
Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa. 1970-luvun Kauhu- ja Shokki-sarjakuvat tulivat mieleen: entäpä jos jostain hautakivestä löytyisi oma nimeni vuosilukuineen? Yksi nariseva rautaportti avautui myös etelään synkkään metsään, viemättä näennäisesti minnekään, vaikkakin jostain tuntui kuuluvan näkymättömän puron solinaa. Kartan mukaan metsässä virtasikin jokin Laajoen alkuhaara.
Länsipuolella pienellä mäellä kohosi punamullan-värinen lainamakasiini vuodelta 1891, Se oli sisustettu kotiseutumuseoksi 1976. Auki ehkäpä kesäsunnuntaisin klo 11-13.
***
Jatkoimme maantietä luoteeseen kohti Laitilaa. Karjalankylä asuintaloineen ohitettiin melkein huomaamatta. Sieltä Laitilan Katinhäntään johtikin vähän huonompi soratie.
Laitilan kanalakaupungin sivuutimme Eurasta tulevaa valtatietä ja ajoimme suoraan yli 8-tien kaakkoon kohti Uuttakaupunkia ja siihen liitettyä Kalantia. Kalannin kirkonkylässä käännyimme pohjoiseen kohti Pyhärantaa.
***
MÄNNÄINEN. Männäisten ruukkikylä oli odottamaton yllätys Kalannin pohjoispuolella, vain kilometrin päässä keskiaikaiselta kirkolta. Koski, pato, vanha puusilta, mylly, teollisuusrakennuksia.
Valtava valkeaksi rapattu punatiilinen halli rautaisine koristeliitoksineen seinissä. Rappaus rapisi ja tiilenpäät tulivat paikoitellen esiin. Läheisissä tallirakennuksissa näkyi liikkuvan yksi tai useampi työntekijä ja autoja oli pysäköity kentälle muitakin kuin meidän turistien.
Kävelimme länteen kapealle puiselle sillalle, jolla tuli vastaan useampia autoja, ainoalla kaistalla. Painorajoitus 8 tonnia / 13 tonnia. Useita vesiväyliä etelästä pohjoiseen, kuivia ja virtaavia. Koski pauhasi ennen patoa etelässä. Sirppujoki virtasi pohjoiseen.
Vanhoista kirjoista löytyi tietoa Männäisistä: Ruukki vuodesta 1741. Oluttehdas. Meijeri. Mylly. Kalkkihuone. Välinevarasto... Paljon rakennuksia.
Mietin kuvakirjaa tai artikkelisarjaa vanhoista teollisuusmiljöistä? Ehkä sellaisenaan kiinnostaisi liian harvoja ostajia. Mutta oikein hienot kuvataustat olisi saatavilla, jos vaikka joku julkkis muuttaisi Männäisiin... ja lehti kertoisi.
Jatkoimme ajoa luoteeseen ja pohjoiseen kohti Pyhärantaa. Hylkäsimme tienhaarassa poikkeamisen Pyhämaan entiseen saaripitäjään katsomaan vanhaa Uhrikirkkoa.
***
PYHÄRANNAN kirkonkylään tultaessa vasemmalla lännessä näkyi muiden talojen ja puiden yläpuolelle kohoava "erikoinen kirkko", tai tekiköhän omaperäinen kivinen torni vaikutuksen?
Lähemmäs ajettua löytyi mäeltä tuotteliaan Josef Stenbäckin ties monesko uusgoottilainen luomus, tämä vuodelta 1909. Ehkäpä komea kivikirkko piristi vanhempien puukirkkojen jälkeen, kuten Helsingin Ateneumissa oli ennen Kiasman perustamista piristävää siirtyä vanhan taiteen läpikävelyn jälkeen ylimmän kerroksen raikkaan nykytaiteen keskelle.
Pyhärannan kirkon seinät muodostuivat suurista harmaista kivilohkareista. Läntisessä kellotornissa oli persoonallisia, kaarevia ja pyöreitä muotoja sekä raikasta punaista väriä.
Hautausmaa ympäröi mäellä kohoavaa kirkkoa ja sen länsipuolen maisemaan kuului meri, sen verran kuin korkean pensasaidan oksien läpi pääsi näkemään. Rantaan oli vielä välimatkaa eikä sinne näyttänyt vievän polkua.
Tiekirkon ovi oli lukitsematon, Sisältä löytyi varsin tavallinen kivikirkon halli, puupenkkien rivit ristin muodossa eri sivuilta kohti ristikeskustaa. Ilmari Heinosen alttaritaulu 'Kristus ristillä' (1935)
oli kovin hämärä, tarkoituksella taikka tummunut? Ristillä ryöväreiden joukossa siinä oltiin. Vieraskirjassa taisin olla päivän ensimmäinen kirjautunut kävijä, mutta joka päivälle jokunen nimi.
Pyhärannan kirkonkylä ei tuntunut toiveitteni mukaisesti avautuvan merenrantaan. Veipä merta kohti joitakin teitä, leirintäalueilleko vain? Keskustassa ei myöskään näkynyt yhtään kaivattua pizzeriaa tai kahvilaa, ruokakauppa vain.
***
Santtion kalastajakylä tuli vastaan, kun jatkoimme 5 km pohjoiseen. Pieniä nimiviitallisia teitä johti kohti rantaa. Jokin tie päättyi kesäsiirtolan tapaiseen kiinteistöön. Jatkoimme viereistä tietä ja päädyimme laitureiden luo, laiva- ja venerantaan.
Meri avautui eteen mukavasti. Tuulia haisteli jo ennestään pitkäksi aikaa pohjoisemman puisen ja täyden venelaiturin juurelle seisoskelemaan jäänyt vanha mies. Eteläpuolella oli leveämpi kivilaituri, isommille vierailijoille, muutama vene senkin kyljessä, yksi vene täynnä styrox-möhkäleitä. Ilmoitustaululla mainosti Sale-kauppa, muttei yksikään kaivattu kahvila tai ravintola.
Jatkoimme rantatietä pohjoiseen kohti Raumaa. Päätie pysyi etäällä merestä, rantaa kohti lähti vain lukuisia pikkuteitä. Rihtniemen kalastajakylä olisi ollut houkutteleva, mutta emme poikenneet niemelle.
***
Rauman alueella, kaupungin eteläpuolella, mainostettiin Unajan kulttuurimaisemaa. Ajoimme läpi mukiinmenevän, taloiltaan kirjavahkon, 5-kilometrisen kylänraitin, joka jatkui pohjoiseen kohti kaupunkialuetta.
Raumalla auto pysäköitiin tunniksi Kanaalin varteen matkatoimistojen ja "Kylpijät"-veistoksen kohdalle. Aika kului ruokailuun ja kävelykierrokseen vanhassakaupungissa, joka yllätti yhä upeudellaan. Pieni turistiseurue maleksi valokuvaamassa. Kissa istui keskellä katua, jonka keskellä mukulakiveä ja reunoilla jaloille ystävällisempää nupukiveä.
Seurailin kapeaa ojaa, kanaalia, itään, Satakunnantien yli, puistoon, jota koristaa veistos "Punaiset portaat", jostakin tehtaasta kaiketi paikalle siirretty ja uudelleen maalattu. Rappuset päättyvät tyhjyyteen, nousu sallittu omalla vastuulla, alapäässä lukittu portti pidättelemässä perheen pienimpiä.
Vanhan kirkon raunioiden sisällä tuli taas käytyä. Luostarikirkon edessä munkkiveljen patsas, enpä muistanut.
Rauman "Critical Mass" -pyöräretki lähti kauppatorilta klo 15 kymmenkunnan osanottajan vahvuudella kohti itää.
Elokuvateatteri Iso-Hannun kahdessa salissa oli näytöksiä noin klo 16, 18 ja 20, viittä eri filmiä, koska Prometheuksesta oli kaksi näytöstä, eri saleissa eri aikaan.
***
Matkalla Raumalta Poriin (8-tietä) ohitettiin Eurajoen kirkonkylä vierestä ja Luvia kauempaa.
Porissa tehtiin havaintoja parista antikvariaatista ja kolmannesta, jossa oli enemmän posliinia ja "antiikkitavaraa" kuolinpesistä sekä kiinteistönvälitys yhdessä samassa liikehuoneistossa, Uusi-Koivistonkadulla, kaakossa. Valikoimassa kaksi suurta kuvateosta, jotka luetteloivat Warner Brothersin ja MGM - Metro-Goldwyn-Mayerin elokuvatuotannot vuosi vuodelta valokuvin ja tekstein, yhtiöiden alusta 1980-luvulle asti.
Porin kauppatorin laidalla on modernien 7-kerroksisten asuintalojen lisäksi veistos, jossa vahanukke-nainen istuu puistonpenkillä. Ohikulkijat ovat varustaneet häntä puoliksi syödyillä ja juoduilla pikaruoilla sekä yksinäistä naista ehkä lohduttavalla "Hylättyjen vaimojen kerhon" dvd-levyllä tai vähintäänkin sen kotelolla.
Engelin uusklassinen vanha raatihuone sekä Krookin uusi kaupungintalo eli venetsialaistyylinen Junneliuksen palatsi ym. oli katsottava jälleen uudelleen Pori-tunnelmien tiivistyminä, Kokemäenjoen Rantakadun lisäksi.
***
Kokemäelle vei Porista suora kakkostie pyyhkäisten nopeasti ohi Ulvilan emäkaupungin, Nakkilan kirkonvaiheiden sekä Harjavallan, jonka ruskeanmusta kuonakasojen vuori oli taidettu nurmettaa vihreäksi.
Kokemäellä mainostettiin lakanoilla tien yllä "Tulkkilan yötä" 9.6.2012. Etsimme Tulkkilan ja Paistilan itäpuolelta Kokemäenjoen silmukoista kolmea joen ylittävä lauttaa tai edes yhtä riippusiltaa, "Polkusillaksi" vanhassa tiekartassa kutsuttua. Risteen risteys oli liian epäselvä ja päädyimme vauhdilla väärälle tielle, jota jatkoimme kakkostielle kauas kaakkoon.
***
Euran tai sen Kauttuan ökykylän tiesokkelossa emme löytäneet Säkylän Pyhäjärven rannalle, mutta kuitenkin kaakkoon Säkylään vievälle rantatielle, jolta pääsi muutamissa kohdissa myös yleisille uimarannoille. Rantatontteja riittää. Loma-Säkylä on tehnyt konkurssin.
Pyhäjärvi on upean avara. Laineet lyövät rantaan. Kuuleeko rannalla olija sekä lähelle että kauas tulevat aallot? Märkään hiekkaan painuvat kengänpohjan kuviot.
***
Yläneen kirkonkylä - kuntakeskus - sijaitsi Pyhäjärven eteläpäästä vain kolmisen kilometriä kaakkoon, sisämaahan. Isojen valtateiden risteykseen näkyi ensin kaakkoispuolella peltojen yli kirkko torneineen, mainio maamerkki. Sieltä pieni kylä löytyi omasta rauhastaan kilometrin päässä risteäviltä maanteiltä, oman kylätien varrelta.
Vuodelta 1663 periytyvän, Mikael Piimäsen v. 1782 korjaaman vanhan puukirkon päädyssä oli mainio länsitornin häkkyrä, johon kuului päällekkäin ikäänkuin sipulia, pallukkaa, sylinteriä, jyrkkiä kattolappeita välillä ja tornin ikkunaluukkuosa (kirkonkelloineen?). Ristikirkon suuri harjakatto oli jyrkkä ja sen kanssa ristiin kulki poikkilaiva, jonka päissä sivuovet.
Ympärillä oli tuuheasti puustoa ja jouduin kiertämään kirkkoa ympäri, ennen kuin löysin pihalta pohjoisesta aukon, josta saatoin piirtää kuvan. Hautausmaalla kirkon ympärillä kuhki pari paikkakuntalaista.
Ajelimme kylänraittia pitkin etelään. GPS salli reitin vaatimatta U-käännöstä. Miellyttävän, tunnelmallisen pikkukylän palvelut olivat tiukasti kylätien varrella. Ylitimme pienen puusillan länteen ja palasimme "maaseutukierrokselta" Lietoa kohti etelään vievälle maantielle.
Jatkoimme Pöytyälle, ensin sen Riihikoskelle ja kirkonkylään, sitten kohti Halikkoa, jota ennen ohitimme erikoisen tiiviin modernin lähiön, joka lienee ollut Märy nimeltään. Halikosta Turun moottoritie vei takaisin Helsinkiin yllättävän pitkien tunneleiden läpi, kuten Karnaisten.
- Helsingistä moottoritietä Turkuun ja Turun ohitustielle E18
- VAHTO - Nousiainen
- KARJALAN kirkonkylä Mynämäellä
- Männäisten ruukki Uudenkaupungin Kalannissa
- PYHÄRANTA
- Rauma - Pori - Kokemäki
- Euran ja Säkylän laaja vesimaisema Pyhäjärvi
- YLÄNE
- Pöytyä - Halikko - Helsinki.
Turun ohitustieltä (E18) käännyimme autolla pohjoiseen suuntaan "Rusko Vahto". Ylitimme Ruskonjoen, jota tie myötäili kymmenen kilometrin matkan, mutta joki piilotteli idässä metsikköjen takana.
(Vahdon entinen nimi on Puurusko, ja se on v. 2009 liitetty takaisin emopitäjäänsä Ruskoon.)
Nautimme avarasta viljavasta varsinaissuomalaisesta maalaismaisemasta kesäauringossa. Lännessä autotietä seurasi punertavapäällysteinen pyöräily- ja kävelytie - etäällä pellon puolella. Olisipa ollut hyvä kävelläkin Turusta Vahtoon, kuten ennen suunnittelin.
Vahdon keltainen länsitornillinen puukirkko (Engström 1803) tuli näkyvästi vastaan heti tien oikealla laidalla. Sen ympärillä oli tiivis pieni kirkonkylä palveluineen, paljolti nauhakylänä maantien varressa. Vanhentunut opaskartta kirkon luona kertoi mitä palveluita oli ollut joitakin vuosia sitten.
Länteen vei tienpätkä ohi kunnantalon koululle ja koulurakennuksiin kätkeytyneelle kirjastolle. Koulua kunnostettiin, tietä remontoitiin.
Maantien länsipuolella piti seurata postin ja pankin, itäpuolella kahden kaupan ja toisen pankin. Jäljellä oli enää K-Ekstra, joka hoiti myös postipalvelut. Toisen kaupan paikalla kampaamo, mutta postitalo ja pankit suljettu.
Puinen viljamakasiini kirkon vieressä toimi kotiseutumuseona, avoinna kesäsunnuntaisin klo 11-13, kuten muissakin kunnissa. Kylänraitilla kirkon ja Nousiaisten tienristeyksen välissä pyöräili ja käveli muutama aikuinen ja lapsi meidän kahden turistin lisäksi, ohi ruokakaupan ja suljettujen liikkeiden.
Vahto osoittautui miellyttävän rauhalliseksi pieneksi kirkonkyläksi, josta jatkoimme kello 11:n aikaan länteen Nousiaisten suuntaan. Muistelin Finnairin lentokapteeneja Pyy, Kurki ja Nousiainen.
***
Nousiaisten vanhastaan tuttu, keskiaikainen, persoonallisen muotoinen kirkko näkyi tielle pellon ja joen eteläpuolella. Houkutteleva kävelytie ja valkoinen kävelysilta yli joen, mutta jatkoimme pysähtymättä. Käännyimme E8-tielle kohti pohjoista.
Mynämäen kirkon harjakatto kohosi mahtavana yli puiden, kaukana jossain 8-tien länsipuolella. Käännyimme kuitenkin koilliseen päämääränämme entisen Karjalan pitäjän kirkonkylä. Ajoimme ensin 6 km koilliseen Yläneen ja Säkylän Pyhäjärven eteläpään suuntaan, sitten 15 km mutkineen pohjoiseen.
***
KARJALAN kirkonkylä uinui metsän pimennossa. Arkipäiväisia palveluita oli tarjolla pyöreä nolla, mutta ehkäpä pyhiksi kirkko, hautausmaa ja museo.
Karjalan keltainen, uusgoottilainen, länsitornillinen pitkäkirkko tuli vastaan tien varressa eteläpuolella, kunhan risteyksessä olimme kääntyneet länteen Laitilan suuntaan. Opastaulu kertoi faktoja: suunnittelija Chiewitz, vuodelta 1869. Kirkon asehuoneessa kirkkomuseo, mutta ovi ei ollut auki. Tien pohjoispuolella kolme kirkkoon liittyvää punamultaista tallia, joista yhden ovi oli auki jonkun juuri käydessä sisällä.
Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa. 1970-luvun Kauhu- ja Shokki-sarjakuvat tulivat mieleen: entäpä jos jostain hautakivestä löytyisi oma nimeni vuosilukuineen? Yksi nariseva rautaportti avautui myös etelään synkkään metsään, viemättä näennäisesti minnekään, vaikkakin jostain tuntui kuuluvan näkymättömän puron solinaa. Kartan mukaan metsässä virtasikin jokin Laajoen alkuhaara.
Länsipuolella pienellä mäellä kohosi punamullan-värinen lainamakasiini vuodelta 1891, Se oli sisustettu kotiseutumuseoksi 1976. Auki ehkäpä kesäsunnuntaisin klo 11-13.
***
Jatkoimme maantietä luoteeseen kohti Laitilaa. Karjalankylä asuintaloineen ohitettiin melkein huomaamatta. Sieltä Laitilan Katinhäntään johtikin vähän huonompi soratie.
Laitilan kanalakaupungin sivuutimme Eurasta tulevaa valtatietä ja ajoimme suoraan yli 8-tien kaakkoon kohti Uuttakaupunkia ja siihen liitettyä Kalantia. Kalannin kirkonkylässä käännyimme pohjoiseen kohti Pyhärantaa.
***
MÄNNÄINEN. Männäisten ruukkikylä oli odottamaton yllätys Kalannin pohjoispuolella, vain kilometrin päässä keskiaikaiselta kirkolta. Koski, pato, vanha puusilta, mylly, teollisuusrakennuksia.
Valtava valkeaksi rapattu punatiilinen halli rautaisine koristeliitoksineen seinissä. Rappaus rapisi ja tiilenpäät tulivat paikoitellen esiin. Läheisissä tallirakennuksissa näkyi liikkuvan yksi tai useampi työntekijä ja autoja oli pysäköity kentälle muitakin kuin meidän turistien.
Kävelimme länteen kapealle puiselle sillalle, jolla tuli vastaan useampia autoja, ainoalla kaistalla. Painorajoitus 8 tonnia / 13 tonnia. Useita vesiväyliä etelästä pohjoiseen, kuivia ja virtaavia. Koski pauhasi ennen patoa etelässä. Sirppujoki virtasi pohjoiseen.
Vanhoista kirjoista löytyi tietoa Männäisistä: Ruukki vuodesta 1741. Oluttehdas. Meijeri. Mylly. Kalkkihuone. Välinevarasto... Paljon rakennuksia.
Mietin kuvakirjaa tai artikkelisarjaa vanhoista teollisuusmiljöistä? Ehkä sellaisenaan kiinnostaisi liian harvoja ostajia. Mutta oikein hienot kuvataustat olisi saatavilla, jos vaikka joku julkkis muuttaisi Männäisiin... ja lehti kertoisi.
Jatkoimme ajoa luoteeseen ja pohjoiseen kohti Pyhärantaa. Hylkäsimme tienhaarassa poikkeamisen Pyhämaan entiseen saaripitäjään katsomaan vanhaa Uhrikirkkoa.
***
PYHÄRANNAN kirkonkylään tultaessa vasemmalla lännessä näkyi muiden talojen ja puiden yläpuolelle kohoava "erikoinen kirkko", tai tekiköhän omaperäinen kivinen torni vaikutuksen?
Lähemmäs ajettua löytyi mäeltä tuotteliaan Josef Stenbäckin ties monesko uusgoottilainen luomus, tämä vuodelta 1909. Ehkäpä komea kivikirkko piristi vanhempien puukirkkojen jälkeen, kuten Helsingin Ateneumissa oli ennen Kiasman perustamista piristävää siirtyä vanhan taiteen läpikävelyn jälkeen ylimmän kerroksen raikkaan nykytaiteen keskelle.
Pyhärannan kirkon seinät muodostuivat suurista harmaista kivilohkareista. Läntisessä kellotornissa oli persoonallisia, kaarevia ja pyöreitä muotoja sekä raikasta punaista väriä.
Hautausmaa ympäröi mäellä kohoavaa kirkkoa ja sen länsipuolen maisemaan kuului meri, sen verran kuin korkean pensasaidan oksien läpi pääsi näkemään. Rantaan oli vielä välimatkaa eikä sinne näyttänyt vievän polkua.
Tiekirkon ovi oli lukitsematon, Sisältä löytyi varsin tavallinen kivikirkon halli, puupenkkien rivit ristin muodossa eri sivuilta kohti ristikeskustaa. Ilmari Heinosen alttaritaulu 'Kristus ristillä' (1935)
oli kovin hämärä, tarkoituksella taikka tummunut? Ristillä ryöväreiden joukossa siinä oltiin. Vieraskirjassa taisin olla päivän ensimmäinen kirjautunut kävijä, mutta joka päivälle jokunen nimi.
Pyhärannan kirkonkylä ei tuntunut toiveitteni mukaisesti avautuvan merenrantaan. Veipä merta kohti joitakin teitä, leirintäalueilleko vain? Keskustassa ei myöskään näkynyt yhtään kaivattua pizzeriaa tai kahvilaa, ruokakauppa vain.
***
Santtion kalastajakylä tuli vastaan, kun jatkoimme 5 km pohjoiseen. Pieniä nimiviitallisia teitä johti kohti rantaa. Jokin tie päättyi kesäsiirtolan tapaiseen kiinteistöön. Jatkoimme viereistä tietä ja päädyimme laitureiden luo, laiva- ja venerantaan.
Meri avautui eteen mukavasti. Tuulia haisteli jo ennestään pitkäksi aikaa pohjoisemman puisen ja täyden venelaiturin juurelle seisoskelemaan jäänyt vanha mies. Eteläpuolella oli leveämpi kivilaituri, isommille vierailijoille, muutama vene senkin kyljessä, yksi vene täynnä styrox-möhkäleitä. Ilmoitustaululla mainosti Sale-kauppa, muttei yksikään kaivattu kahvila tai ravintola.
Jatkoimme rantatietä pohjoiseen kohti Raumaa. Päätie pysyi etäällä merestä, rantaa kohti lähti vain lukuisia pikkuteitä. Rihtniemen kalastajakylä olisi ollut houkutteleva, mutta emme poikenneet niemelle.
***
Rauman alueella, kaupungin eteläpuolella, mainostettiin Unajan kulttuurimaisemaa. Ajoimme läpi mukiinmenevän, taloiltaan kirjavahkon, 5-kilometrisen kylänraitin, joka jatkui pohjoiseen kohti kaupunkialuetta.
Raumalla auto pysäköitiin tunniksi Kanaalin varteen matkatoimistojen ja "Kylpijät"-veistoksen kohdalle. Aika kului ruokailuun ja kävelykierrokseen vanhassakaupungissa, joka yllätti yhä upeudellaan. Pieni turistiseurue maleksi valokuvaamassa. Kissa istui keskellä katua, jonka keskellä mukulakiveä ja reunoilla jaloille ystävällisempää nupukiveä.
Seurailin kapeaa ojaa, kanaalia, itään, Satakunnantien yli, puistoon, jota koristaa veistos "Punaiset portaat", jostakin tehtaasta kaiketi paikalle siirretty ja uudelleen maalattu. Rappuset päättyvät tyhjyyteen, nousu sallittu omalla vastuulla, alapäässä lukittu portti pidättelemässä perheen pienimpiä.
Vanhan kirkon raunioiden sisällä tuli taas käytyä. Luostarikirkon edessä munkkiveljen patsas, enpä muistanut.
Rauman "Critical Mass" -pyöräretki lähti kauppatorilta klo 15 kymmenkunnan osanottajan vahvuudella kohti itää.
Elokuvateatteri Iso-Hannun kahdessa salissa oli näytöksiä noin klo 16, 18 ja 20, viittä eri filmiä, koska Prometheuksesta oli kaksi näytöstä, eri saleissa eri aikaan.
***
Matkalla Raumalta Poriin (8-tietä) ohitettiin Eurajoen kirkonkylä vierestä ja Luvia kauempaa.
Porissa tehtiin havaintoja parista antikvariaatista ja kolmannesta, jossa oli enemmän posliinia ja "antiikkitavaraa" kuolinpesistä sekä kiinteistönvälitys yhdessä samassa liikehuoneistossa, Uusi-Koivistonkadulla, kaakossa. Valikoimassa kaksi suurta kuvateosta, jotka luetteloivat Warner Brothersin ja MGM - Metro-Goldwyn-Mayerin elokuvatuotannot vuosi vuodelta valokuvin ja tekstein, yhtiöiden alusta 1980-luvulle asti.
Porin kauppatorin laidalla on modernien 7-kerroksisten asuintalojen lisäksi veistos, jossa vahanukke-nainen istuu puistonpenkillä. Ohikulkijat ovat varustaneet häntä puoliksi syödyillä ja juoduilla pikaruoilla sekä yksinäistä naista ehkä lohduttavalla "Hylättyjen vaimojen kerhon" dvd-levyllä tai vähintäänkin sen kotelolla.
Engelin uusklassinen vanha raatihuone sekä Krookin uusi kaupungintalo eli venetsialaistyylinen Junneliuksen palatsi ym. oli katsottava jälleen uudelleen Pori-tunnelmien tiivistyminä, Kokemäenjoen Rantakadun lisäksi.
***
Kokemäelle vei Porista suora kakkostie pyyhkäisten nopeasti ohi Ulvilan emäkaupungin, Nakkilan kirkonvaiheiden sekä Harjavallan, jonka ruskeanmusta kuonakasojen vuori oli taidettu nurmettaa vihreäksi.
Kokemäellä mainostettiin lakanoilla tien yllä "Tulkkilan yötä" 9.6.2012. Etsimme Tulkkilan ja Paistilan itäpuolelta Kokemäenjoen silmukoista kolmea joen ylittävä lauttaa tai edes yhtä riippusiltaa, "Polkusillaksi" vanhassa tiekartassa kutsuttua. Risteen risteys oli liian epäselvä ja päädyimme vauhdilla väärälle tielle, jota jatkoimme kakkostielle kauas kaakkoon.
***
Euran tai sen Kauttuan ökykylän tiesokkelossa emme löytäneet Säkylän Pyhäjärven rannalle, mutta kuitenkin kaakkoon Säkylään vievälle rantatielle, jolta pääsi muutamissa kohdissa myös yleisille uimarannoille. Rantatontteja riittää. Loma-Säkylä on tehnyt konkurssin.
Pyhäjärvi on upean avara. Laineet lyövät rantaan. Kuuleeko rannalla olija sekä lähelle että kauas tulevat aallot? Märkään hiekkaan painuvat kengänpohjan kuviot.
***
Yläneen kirkonkylä - kuntakeskus - sijaitsi Pyhäjärven eteläpäästä vain kolmisen kilometriä kaakkoon, sisämaahan. Isojen valtateiden risteykseen näkyi ensin kaakkoispuolella peltojen yli kirkko torneineen, mainio maamerkki. Sieltä pieni kylä löytyi omasta rauhastaan kilometrin päässä risteäviltä maanteiltä, oman kylätien varrelta.
Vuodelta 1663 periytyvän, Mikael Piimäsen v. 1782 korjaaman vanhan puukirkon päädyssä oli mainio länsitornin häkkyrä, johon kuului päällekkäin ikäänkuin sipulia, pallukkaa, sylinteriä, jyrkkiä kattolappeita välillä ja tornin ikkunaluukkuosa (kirkonkelloineen?). Ristikirkon suuri harjakatto oli jyrkkä ja sen kanssa ristiin kulki poikkilaiva, jonka päissä sivuovet.
Ympärillä oli tuuheasti puustoa ja jouduin kiertämään kirkkoa ympäri, ennen kuin löysin pihalta pohjoisesta aukon, josta saatoin piirtää kuvan. Hautausmaalla kirkon ympärillä kuhki pari paikkakuntalaista.
Ajelimme kylänraittia pitkin etelään. GPS salli reitin vaatimatta U-käännöstä. Miellyttävän, tunnelmallisen pikkukylän palvelut olivat tiukasti kylätien varrella. Ylitimme pienen puusillan länteen ja palasimme "maaseutukierrokselta" Lietoa kohti etelään vievälle maantielle.
Jatkoimme Pöytyälle, ensin sen Riihikoskelle ja kirkonkylään, sitten kohti Halikkoa, jota ennen ohitimme erikoisen tiiviin modernin lähiön, joka lienee ollut Märy nimeltään. Halikosta Turun moottoritie vei takaisin Helsinkiin yllättävän pitkien tunneleiden läpi, kuten Karnaisten.
torstai 15. joulukuuta 2011
452. Kokkolasta Kuusamoon
Ajoin tiistai-iltana 6.9.2011 Karstulan Liikenteen bussilla Kokkolasta Jyväskylään klo 19:50 - 23:30. Kaustisilla kuljettaja siirteli tavaraa klo 20:30. Kyydissä oli lisäkseni kaksi naista, joista vaalea jäi Veteliin klo 20:40. Ilta pimeni, enkä kyennyt katselemaan reitin maisemia. Perho 21:15. Kyyjärvi 21:40. Karstula 22:05. Saarijärvi 22:35. Jyväskylä 23:30.
Jyväskylästä ajoin Ouluun keskiviikon 7.9.2011 aamuyöllä klo 0:35 - 4:40. Keski-Suomen Liikenne Oy:n bussivuoro oli lähtenyt alunperin Helsingistä klo 20:30 ja pitänyt taukoa Jyväskylässä. Kun auto siirtyi pimeänä lähtölaituriin, olin ainoa kyytiin nousija.
Bussin sisällä oli pimeää, ei valaistusta. Kuvittelin sivuuttaneeni jonkun toisen matkustajan etupenkillä, koska hipaisin päällystakkia, mutta sen olikin kuljettaja laittanut matkustajapenkille käytävän toiselle puolelle. En kyennyt näkemään ketään muuta matkustajaa.
Ajomatka sujui melko tasaisesti ja hiljaisesti. Äänekoski 1:10. Viitasaari 1:50. Kärsämäki 3:10. Ouluun piti saapua aikataulun mukaan 4:50, mutta tulimme 10 minuuttia etuajassa klo 4:40. Reitti oli viime vuosina nopeutunut, sillä vuoden 2002 aikataulukirjassa Kärsämäki sivuutettiin klo 3:25 ja Ouluun saavuttiin klo 5:05.
Torkuin, jopa nukuinkin hyvin, turvavyö kiinnitettynä. Matkan aikana ei ollut häiritseviä tapahtumia tai en huomannut. Oulua lähestyttäessä radiosta soi vaimeasti iskelmä, jossa nainen jankutti loputtomasti kertosäettä : "Joku toinen sut saa..."
"Saavutaan Ouluun!" kuljettaja kuulutti klo 4:30. Suljin reppuni, nostin istuimeni pystyasentoon, irrotin turvavyöni, olin kai silti puolinukuksissa. Aivan yhtäkkiä bussi kääntyi Matkahuollon pihaan ja pysähtyi. Valot eivät kuitenkaan syttyneet, vaan jökötettiin pimeässä. "Löydätkö ulos! Ollaan Oulussa!" huusi kuljettaja. "Olenko ainoa matkustaja?" ihmettelin ääneen. Poistuin etuovesta. "Kiitos!" "Kiitos", vastasi kuljettaja jörösti.
Käveleskelin aamuöisessä pimeässä Oulussa runsaat kolme tuntia, aluksi Raksilasta junaradan itäpuolella etelämmäs Karjasiltaan. Näin valoja tulvineen sanomalehti Kalevan talon, jossa "toimitus, johto ja paino". Useat polkupyöräilijät kiitivät teitä kuin raketit. Joku nainen odotti pysäkillä ensimmäistä paikallisbussia. Karjasillan punatiilinen kirkko Höyhtyässä oli kaunis kaareutuvine välipuisine ikkunoineen. "Opastus kirkkoherranvirastosta ark. klo 9-15".
Kävelin suurta, pitkää siltaa leveän ratapihan ylitse länteen, Limingantullin puolelle ja sieltä pohjoista kohti, kaupungin keskustaan. Oulussa oli paljon puistoja ja niissä mainioita infotauluja. Vaaran puisto ja Teuvo Pakkalan patsas. Pienessä Kaupunginojassa oli mukava pieni koski. Elokuvateatteri Rio oli muutettu eläväksi teatteriksi.
Kauniisti entisöityjä taloja, kuten Kaupungintalo. Mainio 32 veistoksen sarja Oulun historiasta esitti ihmishahmoja perustajakuninkaasta (v. 1605) torimuijaan asti. Laskin kaikkiaan 38 figuuria, joista jotkut pareittain yhdessä. Risteilin rannalle Tuiran siltojen alle ja päädyin Hupisaarille, jossa lukemattomia pikkusaaria pikkusiltoineen. Sitten palasin Linja-autoasemalle mm. Tuomiokirkon ohitse.
Pohjolan Matkojen linja-auto lähti Oulusta klo 8 kohti Kuusamoa. Kuutisen matkustajaa. Istuin 5. rivillä vasemmalla. Radiossa uutiset ("Löytyykö Väyryselle vastaehdokasta Keskustassa?"). Ajettiin rauhallisesti keskustan kautta, Tuomiokirkon ohi, kunnes pohjoisempana tunnelissa radan alitse ja Kuusamontielle klo 8:13. Puhelias kuljettaja esittäytyi kuulutuksessaan klo 8:17 Hannu Miettiseksi.
Maantie oli tylsä. 80 km:n nopeusrajoitus. Tienrakennusta vasemmalla, hiekkakasoja. Näin edessämme jonossa 4 henkilöautoa ja yhden bussin, mutta vastaan viuhui ja vilisi paljon autoja. Kaksi keltaviivaa tien keskellä.
"Taidemuseo O. Jauhiainen" -tienviitta klo 8:28. Oltiin epäilemättä tämän synnyinkunnassa Kiimingissä. K-Supermarket vasemmalla. Pikavuoropysäkillä useita odottajia. "Opiskelija Taivalkoskelle", sanoi ponipää. Mukaan myös poika punaisessa lippalakissa. "Rovaniemelle?" kyseli vanha rouva. "Eskelinen tulee perästä!" vastasi kuljettaja. Ajettiin ison joen yli klo 8:32, varmaankin Kiiminkijoki. "Koskilinjat" viereisellä tiellä. Bussien kääntöpaikka.
Sekametsää tien molemmin puolin. Nuoria ohuita runkoja. Suora tie. Äsken vain yksi auto edellä, mutta kolme tuli vastaan. Liikenne oli hiljennyt. Klo 8:36 vain autio tie näköpiirissä.
Suora tie aaltoili loivasti ylös-alas. Nyt satasen nopeusrajoitus. Porotiedotus. "Kevennä kaasua, säästät!" Klo 8:40 kitukasvuista suota. Muutama havupuun taimi. Metsätie erkani vasemmalle. Klo 8:48 suota. Turruttavan tasainen vauhti. Pudasjärvelle 40 km. "Toinen siivistä katkaistiin", iskelmöi radiossa tyttö, Suvi Teräsniska. Klo 8:51 autio suo vasemmalla, metsää oikealla.
Päällystystyö, punainen valo, odotettiin ajosuunnan vaihtumista. Tiejyrä liikkui. Kahdeksan auton letka tuli vastaan, sitten vihreä meille klo 8:55. Taipaleenharju klo 9:11, kaarrettiin oikealle. Järvi vasemmalla. Harmaita latoja. Muutama omakotitalo harvassa pitkin välein tien molemmin puolin.
PUDASJÄRVI klo 9:20... Käännyttiin Kurenaluksen keskustaajamaan oikealle. Virkistysuimala. Pudasjärven kirjakauppa. Hotelli yksikerroksinen. M-tavaratalo. S-Market, bussikatos pihassa. Pyörimme ympäri Matkahuollon talon. Kaksikerroksisia liiketaloja.
Pysähdys klo 9:23, "Jatketaan välittömästi" (tietyöt hidastaneet matkaa). Yksi täti jäi autosta ja kuljettaja vei tavaraa taloon, auton tavaraluukut paukkuivat. R-kioskilla pieni Lapin äijä, joka muistutti brittiläisen Reg Smythen sarjakuvasankaria Lätsää (Andy Capp).
Vasta klo 9:28 päästiin taas liikkeelle, aikataulun mukaan 9:20. Klo 9:30 ylitettiin kaunis joki!
Pärjänsuo. Turvetehtaan piippu. Hiekkakuoppa 9:37. Loivaa havumetsämäkeä. Pieni joki 9:44. Haisuvaara 9:49. Kävelypolku tien vieressä vasemmalla, pohjalla hiekkaa kuin sahanpurua, 10 metrin levyinen metsävyöhyke välissä. Pikkuauto ohitti bussin 9:51. Järvi vasemmalla 9:52. Tie mäenrinteessa, alamäki vasemmalle pohjoiseen. Sinisiä vaaroja häämötti kaukaisuudessa pohjoisessa 9:56. Keltahiekkaisia metsäteitä erkanee. Jurmun tienhaara. Iijoki ylitettiin 10:03.
TAIVALKOSKI. Klo 10:13 käännyttiin sivutielle vasemmalle, pohjoiseen. (Etelään lähti tie Puolangalle.) Pohjolan Matkojen bussi tuli vastaan, matkallaan Ouluun. Vasemmalla lännessä oli iso keltainen 4-kerroksinen koulurakennus. Ylitimme sillan. Vasemmalla koski, jossa radat koskenlaskukilpailuja varten? Punainen "Vanha Mylly". Pizzeria Finlandiano.
Matkahuollon isolla pihalla käytiin klo 10:16. Opiskelijatytön matkanpää. Bussi jatkoi heti. Ahman Kone 2-kerroksisessa valkeassa laatikossa. "Kello ja Silmälasi" yhdessä. Pikkupeukku asusteliike. Töyssyjä. K-kauppa. Metsähallinto. "Ostetaan puolukkaa". Kaksi keltaista isoa 4-kerrostaloa. Teboilin pihaan klo 10:20 ja siinä pysähdyttiin 4 minuuttia.
Kauniin Koitijärven ylitse ajetiin matalaa pengertietä klo 10:32. Satasen nopeusrajoitus.
KUUSAMO klo 11:10 - 12:10. Minulla oli tunti aika kävellä. Villin Lännen kylä tuli mieleen. Talot olivat 1-, 2-, 3- ja 4-kerroksisia, miten vain sattui, epäyhtenäisesti. Laaja taajama. Bussin tuloreitin varrella oli Lidlin myymälä, mutta sinne asti en millään ehtinyt. Linja-autoasema punatiilinen, siellä baari, TV-ruutu, lehtien kierrätyspiste, jossa mm. Ilta-Sanomat elokuun lopulta. Jätin itse pari helsinkiläistä lehteä.
Kävin ensin Kuusamotalossa (arkkitehti Arto Sipinen). Siellä mainostettiin kolmea elokuvaa, joista yksi 3-ulottelnen, 3D. Vuoden Luontokuvien näyttely, mukana mm. Heikki Mahlamäki. Toimiston tyttöjä lähti ruokatunnille, mutta vahtimestari pysyi tiskillään.
Vähän matkan päässä punatiilinen Uimala ja Liikuntahalli. Poliisi valkeassa 3-krs-talossa. Alppimaja-arkkitehtuuria vaiko tunturi-rakennustaidetta? Ravintola Karhunkierroksella erikoiset pedonhammaskoristeet katon reunassa sekä oviholvi. Marketissa nauhaikkunat ylhäällä, alaosa betonia ja upotettuja luonnonkiviä. Vanhat pankkitalot ja Metsäliiton puunostokonttorit.
Kuljin etelään kirkolle asti. Pääkadulla riitti leveyttä, autot pysäköivät viistosti poikittain liikkeiden eteen. Tien varrella oli penkkejä ja paljon kauniita kukkaistutuslaatikoita! Piirsin taloja ja kirkon (1951 B. Liljeqvist).
Kävin järvenrannassa, jota muutettiin EU:n tuella virkistysalueeksi! Kävelyteitä, asiakkaana vanhus kolmipyöräisellä. Urheilukentällä nuoria. Koulu keltainen 1950-luvun laatikko. En löytänyt kirjastoa enkä kunnantaloa. Palatessa olin eksyä, kun unohdin kääntyä linja-autoaseman tielle, mutta vähän matkaa kuljettuani harhaan maisemien outous havahdutti.
Bussi, jolla lähdin pois klo 12:10, ei ollut sama jolla olin tullut tuntia aiemmin. Turvavyöt olivat tässä vain etupenkeillä. Vain kolme matkustajaa. Bussi kiersi keskustasta pois eri reittiä. Paljon rakennustyömaita! Vienantie, Rajantie, Kitkantie. Rähjäista vanhaa ja upouutta. maalit hilseilivät puutalosta. ABC, City-Market, Prisma. Ouluntaival.
TAIVALKOSKI klo 13 - 14:50. Melkein kaksi tuntia aikaa kävellä. Tullessa pysähdyttiin ensin kylän laidalla Matkahuolto-Teboililla, josta yksi poika kyytiinkin, vaikka Linja-autoasema oli erikseen keskustassa, ja sinne jäi minun lisäkseni kaksi matkustajaa.
Kävelin ensin itään, bussin tulosuuntaan Kuusamosta. Löytyi vanha puinen kauppatalo, jossa kahvila ja suolahuone (!), mutta en käynyt. Sininen puinen kirkko (1933 Kauno S. Kallio) oli tylsähkö. Se sijaitsi korkealla mäellä, jonne nousin kauppakeskuksen takaisilla ulkopenkeillä aikaansa viettäneiden kuuden eläkeläisukon huomaamatta, selän takaa. Sankaripatsas esitti paksua ukkoa sotilasmanttelissa. Sankarihautoja ei ollut mielestäni paljon (kirjan mukaan 144).
Alempana kirkon eteläpuolella oli valkea seurakuntatalo ja idässä kunnan virastotalo, oikealla tekninen virasto. Kävelin valtatielle ja sen laitaa pitkin länteen (sen osuuden, jonka bussi vältti kiertäessään kirkonkylässä). Silta ylitti leveän Iijoen! Huoltoaseman takana oli pieni järvilampi, jonka rantaympäristöt olivat joutomaana, ei minkäänlaista käyttöä.
Palasin keskustaan tietä, jota bussi oli tullut Pudasjärven ja Oulun suunnasta. Poikkesin länteen Koulutielle, jota joku lapsi juuri tuli. Tienviitta Kirjastolle ja Päätalo-instituutille. Kirjastossa oli remontti, vain lehtisali auki sekä Taideyhdistyksen näyttely. Liukuoven takana olisi ollut Kalle Päätalo -näyttely, pääsymaksu 3 euroa Instituutista. Vilkaisin ovelta halkomotteja yms.
Kävelytie näytti vievän koululta halpojen vuokrarivitalojen ohi rantaan. Joku asukas näkyi istuvan lippalakki päässään sisällä, toinen oli heittänyt olutpullonsa pihalle... Pienasunnoissa ovi ja ikkuna, mutta koskinäköala!
Kosken rannassa oli melontarata, jossa ehkä 28 pujotteluporttia, jotka roikkuivat langoilla yläpuolelta ilmasta. Hiljainen Iijoen haara ja pieni lampi myös. Koski kuohui valkoisena tulvaportin alla. Idässä erikseen autotien silta, junaradan silta ja kolmantena porttisilta, jossa varoitettiin: "Avautuu automaattisesti!" Rannalla oli useita katoksia katsojeia tai tuomareita varten.
Siirryin siltojen alitse itään. Tulin pienelle asuinalueelle, jossa tusinan verran postilaatikoita. Tie näytti päättyvän isommalle kartanolle. Nousin jyrkkää kinttupolkua ja päädyin junaradalle. Kävelin radan yli alas toiselle puolelle, remontoitavan talon pihaan. Nousin portaat sillan penkereelle ja kaiteen yli. Katselin sillalta koskea, joka oli näyttänyt bussin ikkunasta nopeasti vilkaistuna paremmalta!
Linja-autoasema tuli vastaani yllättävän äkkiä klo 14:30. Siellä oli opaskartta, jonka edessä ahersi ruohonleikkaaja. Istuin jokivarren rantapöydän ääreen kirjoittamaan ja join mehua. Pohjolan Liikenteen bussi tuli jo klo 14:40, mutta olikin eri suuntaan menevä auto.
Opaskartasta paikansin jälkikäteen Jalavan Kauppakartanon, K-, S- ja Spar-kaupat, Halpahalli Juusolat, Hotelli Herkon...
Linja-autoon kohti Pudasjärveä ja Oulua nousi klo 14:50 Taivalkoskelta täti sekä minä. Autossa istuivat jo nainen, mies sekä nuoripari takana.
PUDASJÄRVI klo 15:45 - 17:45, kaksi tuntia aikaa kävellä. Kurenaluksen keskustori näkyi olevan iso parkkipaikka. Sen itälaidalla oli kaksi bussikatosta, joista eteläisemmällä Pikavuoro-merkki. S-Market sijaitsi etelässä ja M-tavaratalo pohjoisessa. Lännessä oli rivistö pienempiä liikkeitä, kirjakauppa Kipa, optikko, tilitoimisto, R-kioski, Matkailutoimisto (verhot alhaalla). Idässä oli Pizzeria ja pohjoisessa pieni Hotelli.
K-kauppa oli muuttanut Oulu-Kuusamo-tien varteen näkösälle ensimmäiseksi, sen entinen rakennus oli tyhjillään. Uutta K-kauppaa vastapäätä oli iso keltainen koulukiinteistö. "Koululaiset: avatkaa reput tai jättäkää ne säilytyslokeroon!" tiedotti kauppa.
Kiersin ympäri kylän etsien kirjastoa. Löysin matonpesupaikan, lasten liikennekaupungin, Ase- ja Vapaa-ajanliikkeen, Virastotalon, lopetetun ravintolan tyhjillään, asuintalojen päättyviä teitä ja kujia. Kurenalus oli kuin katiska, josta ei päässyt ulos kuin valtatielle. Valtatien vartta vähän matkaa itään kuljettuani löysin sentään komean sillan yli Iijoen. Jokea lukuunottamatta en löytänyt mitään vesiaihetta kylästä. En löytänyt kirkkoa enkä kirjastoa! Alko oli S-Marketilla.
Linja-autot Oulun ja Kuusamon suuntiin tulivat yhtäaikaa klo 17:45. Ouluun menevässä oli kuusi matkustajaa. Perille saavuttiin klo 19. Oulussa kävelin kaunpungin halki suoraan kirjastoon ja Oulusta lähdin klo 20:50 yöbussilla kohti Helsinkiä, jonne saavuin klo 6.
Jyväskylästä ajoin Ouluun keskiviikon 7.9.2011 aamuyöllä klo 0:35 - 4:40. Keski-Suomen Liikenne Oy:n bussivuoro oli lähtenyt alunperin Helsingistä klo 20:30 ja pitänyt taukoa Jyväskylässä. Kun auto siirtyi pimeänä lähtölaituriin, olin ainoa kyytiin nousija.
Bussin sisällä oli pimeää, ei valaistusta. Kuvittelin sivuuttaneeni jonkun toisen matkustajan etupenkillä, koska hipaisin päällystakkia, mutta sen olikin kuljettaja laittanut matkustajapenkille käytävän toiselle puolelle. En kyennyt näkemään ketään muuta matkustajaa.
Ajomatka sujui melko tasaisesti ja hiljaisesti. Äänekoski 1:10. Viitasaari 1:50. Kärsämäki 3:10. Ouluun piti saapua aikataulun mukaan 4:50, mutta tulimme 10 minuuttia etuajassa klo 4:40. Reitti oli viime vuosina nopeutunut, sillä vuoden 2002 aikataulukirjassa Kärsämäki sivuutettiin klo 3:25 ja Ouluun saavuttiin klo 5:05.
Torkuin, jopa nukuinkin hyvin, turvavyö kiinnitettynä. Matkan aikana ei ollut häiritseviä tapahtumia tai en huomannut. Oulua lähestyttäessä radiosta soi vaimeasti iskelmä, jossa nainen jankutti loputtomasti kertosäettä : "Joku toinen sut saa..."
"Saavutaan Ouluun!" kuljettaja kuulutti klo 4:30. Suljin reppuni, nostin istuimeni pystyasentoon, irrotin turvavyöni, olin kai silti puolinukuksissa. Aivan yhtäkkiä bussi kääntyi Matkahuollon pihaan ja pysähtyi. Valot eivät kuitenkaan syttyneet, vaan jökötettiin pimeässä. "Löydätkö ulos! Ollaan Oulussa!" huusi kuljettaja. "Olenko ainoa matkustaja?" ihmettelin ääneen. Poistuin etuovesta. "Kiitos!" "Kiitos", vastasi kuljettaja jörösti.
Käveleskelin aamuöisessä pimeässä Oulussa runsaat kolme tuntia, aluksi Raksilasta junaradan itäpuolella etelämmäs Karjasiltaan. Näin valoja tulvineen sanomalehti Kalevan talon, jossa "toimitus, johto ja paino". Useat polkupyöräilijät kiitivät teitä kuin raketit. Joku nainen odotti pysäkillä ensimmäistä paikallisbussia. Karjasillan punatiilinen kirkko Höyhtyässä oli kaunis kaareutuvine välipuisine ikkunoineen. "Opastus kirkkoherranvirastosta ark. klo 9-15".
Kävelin suurta, pitkää siltaa leveän ratapihan ylitse länteen, Limingantullin puolelle ja sieltä pohjoista kohti, kaupungin keskustaan. Oulussa oli paljon puistoja ja niissä mainioita infotauluja. Vaaran puisto ja Teuvo Pakkalan patsas. Pienessä Kaupunginojassa oli mukava pieni koski. Elokuvateatteri Rio oli muutettu eläväksi teatteriksi.
Kauniisti entisöityjä taloja, kuten Kaupungintalo. Mainio 32 veistoksen sarja Oulun historiasta esitti ihmishahmoja perustajakuninkaasta (v. 1605) torimuijaan asti. Laskin kaikkiaan 38 figuuria, joista jotkut pareittain yhdessä. Risteilin rannalle Tuiran siltojen alle ja päädyin Hupisaarille, jossa lukemattomia pikkusaaria pikkusiltoineen. Sitten palasin Linja-autoasemalle mm. Tuomiokirkon ohitse.
Pohjolan Matkojen linja-auto lähti Oulusta klo 8 kohti Kuusamoa. Kuutisen matkustajaa. Istuin 5. rivillä vasemmalla. Radiossa uutiset ("Löytyykö Väyryselle vastaehdokasta Keskustassa?"). Ajettiin rauhallisesti keskustan kautta, Tuomiokirkon ohi, kunnes pohjoisempana tunnelissa radan alitse ja Kuusamontielle klo 8:13. Puhelias kuljettaja esittäytyi kuulutuksessaan klo 8:17 Hannu Miettiseksi.
Maantie oli tylsä. 80 km:n nopeusrajoitus. Tienrakennusta vasemmalla, hiekkakasoja. Näin edessämme jonossa 4 henkilöautoa ja yhden bussin, mutta vastaan viuhui ja vilisi paljon autoja. Kaksi keltaviivaa tien keskellä.
"Taidemuseo O. Jauhiainen" -tienviitta klo 8:28. Oltiin epäilemättä tämän synnyinkunnassa Kiimingissä. K-Supermarket vasemmalla. Pikavuoropysäkillä useita odottajia. "Opiskelija Taivalkoskelle", sanoi ponipää. Mukaan myös poika punaisessa lippalakissa. "Rovaniemelle?" kyseli vanha rouva. "Eskelinen tulee perästä!" vastasi kuljettaja. Ajettiin ison joen yli klo 8:32, varmaankin Kiiminkijoki. "Koskilinjat" viereisellä tiellä. Bussien kääntöpaikka.
Sekametsää tien molemmin puolin. Nuoria ohuita runkoja. Suora tie. Äsken vain yksi auto edellä, mutta kolme tuli vastaan. Liikenne oli hiljennyt. Klo 8:36 vain autio tie näköpiirissä.
Suora tie aaltoili loivasti ylös-alas. Nyt satasen nopeusrajoitus. Porotiedotus. "Kevennä kaasua, säästät!" Klo 8:40 kitukasvuista suota. Muutama havupuun taimi. Metsätie erkani vasemmalle. Klo 8:48 suota. Turruttavan tasainen vauhti. Pudasjärvelle 40 km. "Toinen siivistä katkaistiin", iskelmöi radiossa tyttö, Suvi Teräsniska. Klo 8:51 autio suo vasemmalla, metsää oikealla.
Päällystystyö, punainen valo, odotettiin ajosuunnan vaihtumista. Tiejyrä liikkui. Kahdeksan auton letka tuli vastaan, sitten vihreä meille klo 8:55. Taipaleenharju klo 9:11, kaarrettiin oikealle. Järvi vasemmalla. Harmaita latoja. Muutama omakotitalo harvassa pitkin välein tien molemmin puolin.
PUDASJÄRVI klo 9:20... Käännyttiin Kurenaluksen keskustaajamaan oikealle. Virkistysuimala. Pudasjärven kirjakauppa. Hotelli yksikerroksinen. M-tavaratalo. S-Market, bussikatos pihassa. Pyörimme ympäri Matkahuollon talon. Kaksikerroksisia liiketaloja.
Pysähdys klo 9:23, "Jatketaan välittömästi" (tietyöt hidastaneet matkaa). Yksi täti jäi autosta ja kuljettaja vei tavaraa taloon, auton tavaraluukut paukkuivat. R-kioskilla pieni Lapin äijä, joka muistutti brittiläisen Reg Smythen sarjakuvasankaria Lätsää (Andy Capp).
Vasta klo 9:28 päästiin taas liikkeelle, aikataulun mukaan 9:20. Klo 9:30 ylitettiin kaunis joki!
Pärjänsuo. Turvetehtaan piippu. Hiekkakuoppa 9:37. Loivaa havumetsämäkeä. Pieni joki 9:44. Haisuvaara 9:49. Kävelypolku tien vieressä vasemmalla, pohjalla hiekkaa kuin sahanpurua, 10 metrin levyinen metsävyöhyke välissä. Pikkuauto ohitti bussin 9:51. Järvi vasemmalla 9:52. Tie mäenrinteessa, alamäki vasemmalle pohjoiseen. Sinisiä vaaroja häämötti kaukaisuudessa pohjoisessa 9:56. Keltahiekkaisia metsäteitä erkanee. Jurmun tienhaara. Iijoki ylitettiin 10:03.
TAIVALKOSKI. Klo 10:13 käännyttiin sivutielle vasemmalle, pohjoiseen. (Etelään lähti tie Puolangalle.) Pohjolan Matkojen bussi tuli vastaan, matkallaan Ouluun. Vasemmalla lännessä oli iso keltainen 4-kerroksinen koulurakennus. Ylitimme sillan. Vasemmalla koski, jossa radat koskenlaskukilpailuja varten? Punainen "Vanha Mylly". Pizzeria Finlandiano.
Matkahuollon isolla pihalla käytiin klo 10:16. Opiskelijatytön matkanpää. Bussi jatkoi heti. Ahman Kone 2-kerroksisessa valkeassa laatikossa. "Kello ja Silmälasi" yhdessä. Pikkupeukku asusteliike. Töyssyjä. K-kauppa. Metsähallinto. "Ostetaan puolukkaa". Kaksi keltaista isoa 4-kerrostaloa. Teboilin pihaan klo 10:20 ja siinä pysähdyttiin 4 minuuttia.
Kauniin Koitijärven ylitse ajetiin matalaa pengertietä klo 10:32. Satasen nopeusrajoitus.
KUUSAMO klo 11:10 - 12:10. Minulla oli tunti aika kävellä. Villin Lännen kylä tuli mieleen. Talot olivat 1-, 2-, 3- ja 4-kerroksisia, miten vain sattui, epäyhtenäisesti. Laaja taajama. Bussin tuloreitin varrella oli Lidlin myymälä, mutta sinne asti en millään ehtinyt. Linja-autoasema punatiilinen, siellä baari, TV-ruutu, lehtien kierrätyspiste, jossa mm. Ilta-Sanomat elokuun lopulta. Jätin itse pari helsinkiläistä lehteä.
Kävin ensin Kuusamotalossa (arkkitehti Arto Sipinen). Siellä mainostettiin kolmea elokuvaa, joista yksi 3-ulottelnen, 3D. Vuoden Luontokuvien näyttely, mukana mm. Heikki Mahlamäki. Toimiston tyttöjä lähti ruokatunnille, mutta vahtimestari pysyi tiskillään.
Vähän matkan päässä punatiilinen Uimala ja Liikuntahalli. Poliisi valkeassa 3-krs-talossa. Alppimaja-arkkitehtuuria vaiko tunturi-rakennustaidetta? Ravintola Karhunkierroksella erikoiset pedonhammaskoristeet katon reunassa sekä oviholvi. Marketissa nauhaikkunat ylhäällä, alaosa betonia ja upotettuja luonnonkiviä. Vanhat pankkitalot ja Metsäliiton puunostokonttorit.
Kuljin etelään kirkolle asti. Pääkadulla riitti leveyttä, autot pysäköivät viistosti poikittain liikkeiden eteen. Tien varrella oli penkkejä ja paljon kauniita kukkaistutuslaatikoita! Piirsin taloja ja kirkon (1951 B. Liljeqvist).
Kävin järvenrannassa, jota muutettiin EU:n tuella virkistysalueeksi! Kävelyteitä, asiakkaana vanhus kolmipyöräisellä. Urheilukentällä nuoria. Koulu keltainen 1950-luvun laatikko. En löytänyt kirjastoa enkä kunnantaloa. Palatessa olin eksyä, kun unohdin kääntyä linja-autoaseman tielle, mutta vähän matkaa kuljettuani harhaan maisemien outous havahdutti.
Bussi, jolla lähdin pois klo 12:10, ei ollut sama jolla olin tullut tuntia aiemmin. Turvavyöt olivat tässä vain etupenkeillä. Vain kolme matkustajaa. Bussi kiersi keskustasta pois eri reittiä. Paljon rakennustyömaita! Vienantie, Rajantie, Kitkantie. Rähjäista vanhaa ja upouutta. maalit hilseilivät puutalosta. ABC, City-Market, Prisma. Ouluntaival.
TAIVALKOSKI klo 13 - 14:50. Melkein kaksi tuntia aikaa kävellä. Tullessa pysähdyttiin ensin kylän laidalla Matkahuolto-Teboililla, josta yksi poika kyytiinkin, vaikka Linja-autoasema oli erikseen keskustassa, ja sinne jäi minun lisäkseni kaksi matkustajaa.
Kävelin ensin itään, bussin tulosuuntaan Kuusamosta. Löytyi vanha puinen kauppatalo, jossa kahvila ja suolahuone (!), mutta en käynyt. Sininen puinen kirkko (1933 Kauno S. Kallio) oli tylsähkö. Se sijaitsi korkealla mäellä, jonne nousin kauppakeskuksen takaisilla ulkopenkeillä aikaansa viettäneiden kuuden eläkeläisukon huomaamatta, selän takaa. Sankaripatsas esitti paksua ukkoa sotilasmanttelissa. Sankarihautoja ei ollut mielestäni paljon (kirjan mukaan 144).
Alempana kirkon eteläpuolella oli valkea seurakuntatalo ja idässä kunnan virastotalo, oikealla tekninen virasto. Kävelin valtatielle ja sen laitaa pitkin länteen (sen osuuden, jonka bussi vältti kiertäessään kirkonkylässä). Silta ylitti leveän Iijoen! Huoltoaseman takana oli pieni järvilampi, jonka rantaympäristöt olivat joutomaana, ei minkäänlaista käyttöä.
Palasin keskustaan tietä, jota bussi oli tullut Pudasjärven ja Oulun suunnasta. Poikkesin länteen Koulutielle, jota joku lapsi juuri tuli. Tienviitta Kirjastolle ja Päätalo-instituutille. Kirjastossa oli remontti, vain lehtisali auki sekä Taideyhdistyksen näyttely. Liukuoven takana olisi ollut Kalle Päätalo -näyttely, pääsymaksu 3 euroa Instituutista. Vilkaisin ovelta halkomotteja yms.
Kävelytie näytti vievän koululta halpojen vuokrarivitalojen ohi rantaan. Joku asukas näkyi istuvan lippalakki päässään sisällä, toinen oli heittänyt olutpullonsa pihalle... Pienasunnoissa ovi ja ikkuna, mutta koskinäköala!
Kosken rannassa oli melontarata, jossa ehkä 28 pujotteluporttia, jotka roikkuivat langoilla yläpuolelta ilmasta. Hiljainen Iijoen haara ja pieni lampi myös. Koski kuohui valkoisena tulvaportin alla. Idässä erikseen autotien silta, junaradan silta ja kolmantena porttisilta, jossa varoitettiin: "Avautuu automaattisesti!" Rannalla oli useita katoksia katsojeia tai tuomareita varten.
Siirryin siltojen alitse itään. Tulin pienelle asuinalueelle, jossa tusinan verran postilaatikoita. Tie näytti päättyvän isommalle kartanolle. Nousin jyrkkää kinttupolkua ja päädyin junaradalle. Kävelin radan yli alas toiselle puolelle, remontoitavan talon pihaan. Nousin portaat sillan penkereelle ja kaiteen yli. Katselin sillalta koskea, joka oli näyttänyt bussin ikkunasta nopeasti vilkaistuna paremmalta!
Linja-autoasema tuli vastaani yllättävän äkkiä klo 14:30. Siellä oli opaskartta, jonka edessä ahersi ruohonleikkaaja. Istuin jokivarren rantapöydän ääreen kirjoittamaan ja join mehua. Pohjolan Liikenteen bussi tuli jo klo 14:40, mutta olikin eri suuntaan menevä auto.
Opaskartasta paikansin jälkikäteen Jalavan Kauppakartanon, K-, S- ja Spar-kaupat, Halpahalli Juusolat, Hotelli Herkon...
Linja-autoon kohti Pudasjärveä ja Oulua nousi klo 14:50 Taivalkoskelta täti sekä minä. Autossa istuivat jo nainen, mies sekä nuoripari takana.
PUDASJÄRVI klo 15:45 - 17:45, kaksi tuntia aikaa kävellä. Kurenaluksen keskustori näkyi olevan iso parkkipaikka. Sen itälaidalla oli kaksi bussikatosta, joista eteläisemmällä Pikavuoro-merkki. S-Market sijaitsi etelässä ja M-tavaratalo pohjoisessa. Lännessä oli rivistö pienempiä liikkeitä, kirjakauppa Kipa, optikko, tilitoimisto, R-kioski, Matkailutoimisto (verhot alhaalla). Idässä oli Pizzeria ja pohjoisessa pieni Hotelli.
K-kauppa oli muuttanut Oulu-Kuusamo-tien varteen näkösälle ensimmäiseksi, sen entinen rakennus oli tyhjillään. Uutta K-kauppaa vastapäätä oli iso keltainen koulukiinteistö. "Koululaiset: avatkaa reput tai jättäkää ne säilytyslokeroon!" tiedotti kauppa.
Kiersin ympäri kylän etsien kirjastoa. Löysin matonpesupaikan, lasten liikennekaupungin, Ase- ja Vapaa-ajanliikkeen, Virastotalon, lopetetun ravintolan tyhjillään, asuintalojen päättyviä teitä ja kujia. Kurenalus oli kuin katiska, josta ei päässyt ulos kuin valtatielle. Valtatien vartta vähän matkaa itään kuljettuani löysin sentään komean sillan yli Iijoen. Jokea lukuunottamatta en löytänyt mitään vesiaihetta kylästä. En löytänyt kirkkoa enkä kirjastoa! Alko oli S-Marketilla.
Linja-autot Oulun ja Kuusamon suuntiin tulivat yhtäaikaa klo 17:45. Ouluun menevässä oli kuusi matkustajaa. Perille saavuttiin klo 19. Oulussa kävelin kaunpungin halki suoraan kirjastoon ja Oulusta lähdin klo 20:50 yöbussilla kohti Helsinkiä, jonne saavuin klo 6.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
