Neljäs laivamatkani Tukholmaan, torstaiksi 11.4.1985
Menolaivana Turusta Viking Rosella, kansipaikka 47,50 markkaa
Paluulaivana Turkuun Silja Svea Corona, kansipaikka 47 markkaa
.
Ensin Turkuun, keskiviikkona 10.4.1985
.
Ehdin nukkumaan vasta keskiyön jälkeen ja nousen myöhässä klo 7:50, ei enää mahdollista ehtiä klo 8:30 Turun-bussiin, vaan siihen aikaan vasta P. Tyllilän bussilla Espoosta Helsinkiin. (Klo 9 vien vielä Runeberginkadulle HKKK:n lokeroon 152 lisäyksen sivut 5-7 Kesko-kuoreen.)
.
Helsingin linja-autoasemalla klo 9:10 väkeä menee 9:15 lähtevään Turun pikavuoroon. Sen takana odottaa hitaampi vakiovuoron auto, jota haluan kokeilla, se on lähes tyhjä. Olen ostanut etukäteen opiskelijalipun (29 markkaa). Lähtö reittiä Mechelininkatu, Munkkiniemi, Tarvontie. Luen matkan aikana Amnesty Newsletterin, Verokerroin-yhdistyksen tilinpäätöksen ja yhden kirjeen.
.
Lahnajärvi näyttää erilaiselta kuin muistan - kesämökkeilystä 1964. Lahnajärvellä 10 minuutin pysähdys! "Vesipuisto on suljettu talveksi". Kuljettaja katsoo, ettei uusia matkustajia ole tullut, ennen kuin jatkaa matkaa. Salossa pysähdytään 5 minuuttia, kaupunki on minulle tuttu vuoden takaa. Turussa viitisen välipysäkkiä, kuten Hautausmaa ja Kirkkopuisto, ennen kun klo 11:55 kaarretaan Turun linja-autoasemalle.
.
Kävelen Aninkaistentorille, josta lähtee bussi Naantaliin klo 12:15 (15 minuutin välein). Naantaliin 16 km maksaa 7 markkaa 20 penniä. Erikoiset plyysisohvapenkit! (Mieleeni tulee Aku Ankan "Sohvapika-auto". Väkeä auto puolillaan. Raisiossa valtavan pitkät kävelysillat.
.
Naantalista: Kuntabongari (heinäkuu 2010): 237. NAANTALI.
.
Palaan Naantalista Turkuun 15:45 Y. Förbomin bussilla. Maksan Matkahuollon sarjalipulla (Espoosta Helsinkiin käyttämälläni), kun kerran matkan pituus on sama 16 km. Ehdin pariksi minuutiksi Matkailutoimistoon, mutta siellä vain Turkua Esperantoksi yms.
.
Kävelen Turun kaupunginkirjastoon, jonka kirjaluokitusta normaalistettiin. Vain yksi ahdas ulko-ovi, josta vuoroin sisään ja ulos pitäisi pujotella! Miksi sivupuolisko on kiinni?
.
Kävelen Tuomiokirkolle ja sen ohi Hämeenkadulle, jota Kauppakorkealle ja Yliopistolle. TKKK oli lähes typötyhjä pääsiäisloman vuoksi. Lueskelen lehtinurkassa, käyn vessassa. Yhden vuoden lehdet pinossa hyllyllä. Kortistosta löytyy K.R. Harrigan ja avohyllyluokka 65.013.08, mutta missä se avovarasto, tuonko oven takana? Myöhästyneitä ilmoittautumisia (käsin kirjoitettuja) palautetaan ilmoitustaululla. Lokarin leluauto koristaa aulaa.
Yliopiston kirjastossa riittää kortistoa. Kävelen Ruokavaraston ohi, jogurtit tarjouksessa, ostan. Harhailen Turun YO-kylällä, etsin Oilin viitosta, näen vain 50A, 52A, 48A... opaskartasta löydän 5B:n toisaalta. Klo 20:15 tuleekin jo kiire: bussilla 50 Kauppatorille ja bussilla 1 Kauppatorin itälaidasta satamaan. Bussi 1 on lähes tyhjä! Turun bussiliput maksavat 3,60 markkaa.
.
Laivaterminaalissa ennakko-lipun myynti suljettu. Neuvonta vain viittoo yläkertaan, jossa lipuntarkastuspiste myy lippuja. Hetkessä syntyivät pitkät jonot, taakseni tuli bussilastillisia ihmisiä. Tietokone meni rikki, laivaan pääsi ilman lippua, siellä vasta lipunosto laivan toimistosta.
.
Viking Rosella, 6. tai 7. kansi, istumasalonki, sain ikkunapaikan, 2 vierekkäin, sitten käytävän toisella laidalla portaat alas. Yritin jo illasta nukkua oikea jalka olkalaukun hihnan sisällä. En saanut tuolia lepoasentoon. Pelkkää horrosta. Lopulta löysin hyvän puolittaisen kylkiasennon, mutta se kai satutti jalkani seuraavaksi päiväksi.
.
Levotonta porukkaa laivalla. V-u-Mikkola oli sympaattinen valittaja, joka kertoi aikovansa hakea sosiaalihuollosta (Ruotsissa) paluumatkarahat. Joku myi aamulla kenkiä. Tyttö takanani vaihtoi tuoliin, joka oli valmiiksi lepoasennossa, mutta sen paikan aiemmin varannut poika riiteli siitä palattuaan takaisin.
.
Aamulla kerroksemme vessaan oli jonoa, mutta kahvilan laidalta alakerrasta löysin vapaita. Sinne mahduin laukkuineni ja takkeineni, ja oli siisti. Aamiaisekseni olin syönyt jogurttia, kananmunan ja leipää klo 5. Kaupat avautuivat klo 5:30, ostin vain riisisuklaata. Vaihdoin laivalla valuuttaa 150 markkaa 200 kruunuksi (199,95 pyöristyi), kurssi oli 0,75 /1,33.
.
Meren jäät olivat näyttäneet lumoavilta laivan ikkunoista. Merimerkit vilkkuivat ensin vihreää, sitten punaista. Auringonnousu kaunis..
*****
TUKHOLMA klo 7, torstaina 11.4.1985
.
Terminaalissa rullaportaita alas. Etsin lipunmyyntiä katseellani, palatako ulkoa sisälle takaisin ostamaan paluulippu? Ei, lähden ylös nousevia katuja Söderiin. Kuulas, aurinkoinen aamu, tuntuu ihanalta! Pieni kirpeä pakkanen.
.
Kävelen Fjällgatanille ja valokuvaan avaran näköalan veden yli. Puhelinkioskissa kauniilla torilla (Mosebacke?) etsiskelen puhelinluettelosta Tukholman antikvariaatteja, niitä näyttää olevan vähän! Katson puhelinhinnat Suomeen, olikohan 2,13 kruunua minuutilta. Joku tupakkakauppa on jo suki, kuvapostikortteja.
.
Kiipeän portaita spurgun edellä Katarina-hissin ylätasanteen korkeudelle, kävelysilta yli kattojen ja katujen. Hissin hinta 1 kruunu "i vardera riktning". Kannattaisiko alaspäin ajaa?
.
Kävelen alas Götgatanille. Slussen ja Tunnelbana, näen vain tavallisia lippukojuja, en liikennelaitoksen myyntiä klo 8-, Pressbyrån kyllä on. Kävelen Gamla Stanin halki.
.
Divarin paikan olin merkinnyt väärin, tulee edestakaista kävelyä. Kornhamnstorget. Liike aukeaisi klo 10. När-Var-Hur 1972 hyllyssä (minulla niita Suomessa, olin miettinyt voisiko myydä Ruotsiin...)
.
Stora Nygatan kulkee suorinta tietä T-Centraleniin, jossa ostan liikennelaitoksen SL:n luukulta "En-dags-kortin", 30 kruunua. Sitten ajelulle. Korttiin tuli selkeä tumma leima, joka levisikin töhryiseksi!
.
Lähdin vihreällä metrolinjalla länteen, 1950-luvun Ruotsin ihannelähiöön, Vällingby'n puutarhakaupunkiin, josta olin nähnyt kirjoissa ihailevia mustavalkokuvia. Matka keskeytyi Alvikissa, jossa täytyi vaihtaa junaa ja odottaa kauemmas (harvemmin) jatkavaa toista junaa.
.
Vällingby onkin kuin lapsuuteni Helsingin Pohjois-Haaga (eikä Espoon Tapiola). Kirjasto aukeaa klo 10. Yritän tornitaloihin, eteisaulassa nappulat ja lukollinen ovi. Menen puistoon syömään eväitä, siellä on muotoihin leikattuja katajia ja koiranulkoiluttajia. Puistonhoitaja ajaa ohi. Kaadan mysliä jogurtin sekaan. Klo 10:30 lähden paluu-metrolle. Sillalla veon junasta mahtavat näköalat!
.
Jään junasta Odenplanille (Soininvaaran suunnitelma?) Siellä on Raitiovaunumuseo, jossa voi leikkiä ajavansa itse raitiovaunua tai metrojunaa, filmit on kuvattu ohjaamosta eteenpäin, maksavat 50 äyriä /ajokerta, maksan pari.
.
Tavallisia suunnistusvaikeuksia. Käyn arkkitehtuuriltaan kuuluisassa Tukholman kaupunginkirjastossa, jossa kaunis rotunda. Pakollinen kierto kassan eli lainaustoimiston kautta. Jalkani tuntuu kipeältä - loukkaantui kai yöllä huonosta asennosta.
.
Yritän Belgian matkailutoimistoon, rohmutakseni karttoja ja esitteitä, mutta ovi on lukossa.
.
Handelshögskolan ei mainosta itseään, uskaltaako sisään mahtavasta ovesta? Sisällä sisäpiha. Menen sisälle oikealle, näen ATK-luokkia, "Plan 5" kirjaston sijainti. kiipeän ohikin, on jo kolmannessa kerroksessa. Käytävänomainen pohjakaava, ensin reunalla virkailija, peremmällä sokkeloita. Avohyllykkö, kirjat numerojärjestyksessä eikä aakkosten mukaan (esim. 2142). Jo Turussakin etsimäni Harrigan löytyi kortistosta, mutta hyllyssä sen kohdalla aukko.
.
Metrovaihdolla ajan Karlaplanilla, jossa chileläiset ja minä odotamme 10 minuuttia bussia 69. Määränpäänä Etnografinen museo, opiskelija-alennuksella pääsymaksu 5 kruunua. Japania esitellään alakerrassa, savimajoja yläkerrassa. Intiaaneja "tinasotilaina" dioraamassa. Veneitä esillä kerrosten välillä. Koululuokka museoretkellä.
.
Bussipysäkillä opastan miestä kartan avulla. Bussissa joudun seisomaan. Karlaplanilta ajan metrolla yhden asemavälin Östermalmintorille. Käyn Saksan matkailutoimistossa ja jossakin nuorison matkailutoimistossa. Kävelen Norrmalmstorgille, Israelin jotakin, mutta yläkerroksissa. Jatkan Ranskan matkailutoimistoa etsimään. British Airways, rouva puhelimessa, otan Lontoon kartan - ja Kuwaitin kartan!
.
Toista jalkaani särkee. Sekoilen Malmskilnadsgatanilla ohi Brittien turistitoimiston: katu viekin mahtavasti siltana yli Kungsgatanin, minun pitää kiertää alas ja kulkea portaita. Norjan toimisto porttikäytävässä kaupallisen edustuston kanssa. Hollantia en löydä.
.
Nilkutan Akademiebokhandeliin Mäster Samuelsgatanilla. Poikkean jossakin divarissa. Kungsträdgården on aivan karu lehdettömänä talvella. Istun siellä vain polveni vuoksi. Sitten etsin puiston mukaan nimensä saanutta Tunnelbanan pääteasemaa, joka on etäällä puistosta. Junia seisoo vasemmalla ja oikealla, "Nästa Tåg" -valokilpi neuvoo valitsemaan.
.
T-Centralista seuraan opasteita Vasagatanille ja haen esitteitä rautatieyhtiö SJ:stä. Sitten ajan metrolla Sätrassa vaihtaen Skärholmeniin, Vällingby'tä myöhemmin rakennettuun lähiöön, vastaisikohan Helsingin Itä-Pasilaa, siellä on suuri kirpputori. Yksi juna niin täynnä, etten mahtuisi sisään japanilaisittainkaan työntämällä muita kasaan. Seuraava juna onkin sitten tyhjä. Skärholmenissa en jaksa kävellä kuin lyhyen kierroksen, näyttää tylsältä paikalta, joten palaan metrojunalle, klo 17:50.
.
Kävelen Kulttuuritalon ohi. Iranilainen esittelee kidutusalbumia, nimilistaa, Muzahiddin, omaisten auttamiseksi, annan 10 kruunua. Etsin Galleria-kauppakäytävästä klo 18:15 Pressbyrånin ulkomaisten lehtien erikoismyymälää, löytyy kellarista Hästskogången, mutta mennyt kiinni klo 18. (Kerään eksoottisia sanomalehtiä).
.
Käyn NK-tavatatalossa, jonne kellarista pääsee suoraan, mutta kirjaosasto tylsä kuin Suomalainen kirjakauppa ennen. Lehden Servicessä, jollainen tiskin takana. Åhlen's on auki vielä klo 19-20, ostan sieltä kuvapostikortteja 3 kruunun kappalehintaan (ja olin luullut Etnografisen museon 2 kruunun hintaa kalliiksi). Ostin kellarin ruokaosastolta Kiwi-jogurttia, ananasmehua, pahanmakuista juustoa ja vohveleita DDR:stä!
.
Mitä tekisin vielä? Punkkarit viihtyvät metroasemalla. Lähdenkin Vikingin sijasta Siljan laivalle klo 19:45. Hyvin taas osasin kulkea: laivan savupiiputkin kohta näkyivät!
.
Ostan laivalipun klo 20:10. Yritän kirjoittaa korttia Anulle, mutta jää kesken. Postilaatikko olisi alakerrassa. Laivalle pääsee puoli tuntia lähtöä ennen 20:15. Viimeisessä käytävänmutkassa kaksi koppalakkia, joista toinen repii matkakorttini pienen kanna. "Eikö siinä mennyt kuponkeja?" palaan kysymään. "Sulla on vain kansipaikka!" mies vastaa.
.
Laivan noususilta on täällä Siljalla mielestäni kamala, alas viettävä lankku! Ei sitten ihme että joku putosi joskus! Laivassa heti henkilökunta neuvomassa, mutta kiiruhdan vain äkkiä oikealle - väärin - palaan vasemmalle.
.
Kansituolit on keskitetty 4. kannelle, jolle maista tultiin, ja jossa kaupatkin. Sitseriassa kaksi pimeää osaa, penkkirivit katsovat sivuikkunaa päin. Vasemmalta on varattu 1. ja 3. rivi, minä asetun toiseen. Nuo muut nukkuvat seinäkäytävällä yöllä, minä saan joitakin tunteja nukuttua istuvillani. On vain vähän ja rauhallista porukkaa, hiljaista. Uskaltaudun jättämään kamppeeni, kun käyn vessassa. Vessan lattia on tahmea. Suihkukoppeja on tarjolla. Ilmavirtakuivaus, ei pyyhkeitä. Aamulla syön eväitäni kelo 6:00-6:30 ja käyn kaupassa ostoksilla klo 7:30. Finlandia-Vodka, 78 markkaa. Minttusuklaa 14 mk/384 grammaa. Toblerone 6 markkaa/100 gr.
.
*****
TURKU perjantaina 12.4.1985
.
Satamassa olisi ollut info, olisikohan sieltä saanut ostettua bussikortin? Kävelen kauppatorille ja ostan bussikortin sieltä (8 markkaa). Myyjä-rouva kysyy nimeni ja kirjoittaa kaiken korttiin. En tajunnut, että "kuulutus" oli minulle.
.
Ajelin linja-autoasemalle, ostin opiskelijalipun Helsinki-Kouvola (Kouvola seuraava matkakohde Tukholman jälkeen). Sitten käyn Turun Ylioppilaskylässä, mutta etsimäni henkilö ei ole kotona. "Varning för katten"-varoitustaulussa on kissa vedetty yli ja korvattu sanalla "Kvinnan". Jännät kävelysillat talosta toiseen ylioppilaskylässä.
.
Menen Turun kauppakorkeakouluun, vessaan ja kirjastoon. Harriganin kirja on hyllyssä, muttei muuta mielenkiintoista alalta. Luen laiskasti, teen muistiinpanoja. Kirja on lainattu ulos viimeksi vuonna 1981. Kirjoitan japanilaiskortin täyteen Oilille. Lähden Turusta Someron Linjan Erikoispikavuorolla jo klo 15:30. Busseja lähtee yhtä aikaa peräti kolme, ja niihin jonotetaan jo klo 15:15. Minulla on etukäteen ostamani 29 markkaa maksanut opiskelijalippu.
.
Mitä iloa tai hyötyä matkasta? Vikingin ja Siljan vertailu, hinnat halvemmat Siljalla. Naantali ja Raisio, Turun bussikortti, liikkuvuus. Harriganin kirja Turussa. Turun ja Tukholman kauppakorkeakoulut. Suur-Tukholma esikaupunkeineen: Vällingby ja Skärholmen. Etnografinen museo ja Raitiovaunumuseo ajeluineen. Söder ja Katarina. Divarit ja kirjakauppa. Karlaplan, Kungsgatan, Kungsträdgården. Matkailutoimistot. GDG-bussien lähtöpaikan (Keski-Eurooppaan) katsoin. Jotakin liikkuvuutta!
.
.
maanantai 3. elokuuta 2020
lauantai 1. elokuuta 2020
673. Tukholmaan 1976, 1981 ja 1983
Ensiksi lapsena heinäkuussa 1976 Tukholmassa 4 päivän seuramatkalla.
.
Toiseksi olin elokuun torstaina 1981 Tukholmassa pitkän päivän ennen yöjunaa Kööpenhaminaan ja sunnuntaina aamun palatessani Oslosta.
.
Kolmanneksi Interraililla elokuussa 1983 vaihdoin laivasta junaan maanantaina ja junasta laivaan keskiviikkona.
.
.
*1
Lapsuuden perhematka 1976 oli Töölön Matkatoimiston "Laivaloma". Silja Linen valkoiset laivat Helsingistä: suomalainen"Wellamo" menomatkalla ja ruotsalainen sisarlaiva"Svea Regina" palatessa. Kolme yötä Söderin Medborgarplatsenin nurkalla Hotelli Malmenin 4 hengen perhehuoneessa.
Yöt laivassa, neljän hengen sisähytissä, olivat minulle uusin, jännittävä kokemus.
.
Opastettua ohjelmaa kahdelle päivälle ainakin kiertokävely Kuninkaanlinnan saleissa ja tilausbussiretki Gröna Lundin huvipuistoon, jossa esiintyi Ruotsissa valtavan suositun Evert Tauben laulajapoika Sven-Bertil Taube (oppaamme kertoi). Skansenin ulkoilmamuseo eläimineen jäi mieleeni, samoin bussin ikkunasta nähty Nordiska Museetin valtava, kummituslinnamaisen synkkä Lejonslottet Skansenin länsipuolella Djurgårdenilla.
.
Eniten minua kiehtoi ikivanha Staden Mellan Broarna sekä maanalainen rautatie Tunnelbanan, jolla ajelimme perheen kesken 1976 niinkin lyhyitä kertamatkoja kuin Medborgarplatsenilta Gamla Staniin (kaksi pysäkinväliä, väliasemana vain Slussen). Siihen aikaan monet historialliset seinät oli sotkettu nuorten huligaanien töherryksillä, tageilla ja graffiteilla, mitä kummeksuimme.
.
Helsingin Sanomista olin keväällä lukenut Moderna Museetin ympäristönsuojeluhenkisestä Ararat-taidenäyttelystä, jonka piti kai olla jo loppunut. Kävelimme kuitenkin museosaarella Skeppsholmen ja näimme joitakin vaikuttavia veistoksia museon pihalla.
.
Matkatoimiston pakettiin kuului aamiaisten lisäksi jokin lounas ulkoilmaravintolassa. Perheen kesken söimme kerran Clock-nimisessä hampurilais- tai pikaruokapaikassa hotellimme viereisellä kadulla. Olin hotellihuoneen ja matkatoimiston tilausbussin ikkunoista kiinnittänyt huomiotani kaduilla seiniin nojaileviin, ilman paitaa auringon lämmössä paistatteleviin risupartaisiin joutomiehiin. Eräs heistä tuli sisälle Clockiin ja puhui kovaäänisesti suomea! Suomalaisinta Tukholmassa silloin.
.
.
**2
Kertomus toisesta käyntikerrasta Tukholmassa 1981:
Torstaina 27.8.1981 menolaivana Turusta Viking Rosella.
Vikingin laivalippu 35 markkaa, laivahytti 49 markkaa /henkilö
Tukholmassa käydyt museot: Nordiska Museet, Vasamuseet, Moderna Museet.
Paluulaivana maanantaina 31.8.1981 Naantaliin Viking Turella.
.
Helsinki keskiviikkona 26.8.1981. Matkavakuutus! Junalla Turkuun (Pohjola Junalla -lipulla.)
Turussa Viking Rosella, mistä löytäisi hyttinsä, kiertelyä ja etsiskelyä. Tyhjänpuoleista kansipaikoilla. Hytissä suihku, sitten uni (horros), aamulla herätyskuulutukset, voileipä ja kahvia baarissa.
.
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalon piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, ostetaan turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, käy helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Kestikievarin tunnelmaa lisää taustanauhalta kuuluva susien ulvonta.
2) Vasa-laivan museo. Laivaa voi katsella vain ulkopuolelta kuin rakennustelineiltä, mikä on pieni pettymys.
3) Moderna Museet, taidemuseo, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Kävely rantoja pitkin ydinkeskustaan Hötorgetille, tavaratalo PUB, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, kirjasto Sergelin torilla, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen.
.
Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en, kun erikseen eri päivinä ostimme.
.
Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti vartija jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija keksii itselleen asiaa ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaani. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen on hiljaa, matkalaukussa lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi. Yläpetin nuori belgialainen juttelee kanssani.
.
****
Paluu TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. (Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.)
.
Sitten Tunnelbanan till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Bussilipun hinta 11 markkaa, mutta uutena kohteena Naantali ja laivalippu on 10 markkaa halvempi kuin Turkuun.
.
Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Laivalippu 25 markkaa, hytti 20 markkaa /henkilö.
.
Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla lättähattu-junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa jää melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin?" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun Satamaan! Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelin mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa kului odotteluun.
.
Miten paljon kaikki maksoikaan:
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa (alennuksin)
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 markkaa
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa (1981).
.
- (Pätkä blogista elokuu 2018): > 643. Pohjolan pääkaupungit junalla v. 1981
.
.
***3
Kertomus kolmannesta käyntikerrasta Tukholmassa 1983:
Silja Line Helsingistä 14.8.1983, Sleep-In-kerroslaveri, 7.kansi.
Tukholmassa T-Centralen, tavaratalo PUB, Rautatieasema.
.
Eteläsatamassa ehdin sunnuntaina 14.8.1983 ensimmäisten joukossa Siljan laivaan (joko Finlandia tai Silvia Regina). Ohitan kevyin kantamuksin helposti rinkkaselkiä ja etsin makuulaverien osastoa. Se on seitsemännessä kerroksessa perällä, kertoo opaskartta seinällä. Kapuan portaita, kun fiksummat ohittavat minut hissillä!
.
Makuuosastolla kuhisee jo väkeä. Pari amerikkalaista näyttää ystävällisesti minulle vielä vapaana olevan alalaverin, synkän loukon. Siellä makailen, varailen sitä. Vieraat kielet sorisevat ympärillä. Tämä Sleep-In näyttää olevan isorinkkaisten maailmankiertäjien oma paikka.
.
Muutama suomalainen käy myöhässä, juuri ennen kello kuutta, etsimässä sijaa, ja uhoamassa kylttejä lukien: - Paikkoja ei saa varata! Heitetään vaan noi rinkat pois...
Sitten he eivät tietenkään tee muuta kuin poistuvat nuristen, kuten suomalaisilla tapana.
.
Allani on kylmä, vaaleanruskea, keinonahkapintainen laveri, vähän pehmustettu. Vieressäni on ohut väliseinämä, jonka toisella puolella nukkuu uusi-seelantilainen retkeilijänainen. Yläpuolellamme on yliopistoikäisiä perusjenkkejä. Vuodevaatteita ei ole tarjolla, minä kääriydyn takkiini ja muihin vaatteisiini. Muilla on makuupusseja.
.
Laverien varausoikeus tuntuu vakiintuneelta laivan lähdettyä merelle. Myöhästyneet ovat käyneet toteamassa makuuosaston täydeksi ja etsinevät sijansa muualta. Voin jättää tavarani paikalleni ja lähteä kiertämään laivaa. Paljon aikaa tapettavana tänä yönä.
.
En syö mitään. Alan totutella nälkädieettiin matkan aikana. Kotonakaan en ehtinyt syödä päiväateriaa. Katselen tv:n uutiset: Martti Vainio heittäytyy pronssille juoksukilpailussa. Luen esitteitä Helsinki-kortista neljännen kannen aulassa. Olen yksin ja yksinäinen.
.
Palelen yöllä laverillani, palelen! En sentään saa nuhaa. Valvon kylmyyden vuoksi. Millainen hyytävä veto onkaan sisätiloissakin laivoissa! Vedän sukanvarret housunlahkeiden yli, eristän itseäni minkä voin, pistän pääni takin huppuun, mutta ei mikään riitä, palelen yhä.
.
Aamuyöllä kuulen kahden nuoren suomalaistytön vaikerrusta ja riitaa. Olin illalla huomannutkin toisen heistä: hän oli lähtenyt kohti Etelää pelkässä T-paidassa? Yöllä hän riitelee tyttökaverinsa takista, kun tällä on sentään villapuserokin...
- Mitä hytit mahtaa maksaa? Haetaan Pekkakin ja otetaan hytti! he pohtivat kello kolmelta yöllä. Olisin halunnut lämmitellä heidän kanssaan, tai vaikka jakaa vaatteitanikin, jos en olisi itse palellut vaatteitteni vähäisyyden vuoksi.
.
Aamulla ostan 22 markalla kaksi voileipää (kinkku-, muna-anjovis-), juomiksi maitoa ja kahvia. Ostan Geisha-suklaata evääksi, koska se on halpaa laivalla ja ihanan makuista. Laiva lipuu hiljalleen Tukholman saaristossa, viriää Ruotsiin tulon tunnelma! Yhdeksältä saavutaan Värtanin satamaan.
.
TUKHOLMASSA maanantai-aamuna 15.8.
.
Kuljen ajatuksissani Siljan laivaterminaalin liukuportaiden kyydissä. Aion rautatieasemalle ja junalla Kööpenhaminaan. Samassa joku tarttuu olkapäähäni, Tukholmassa jo yöpynyt matkatoverini.
- Hei, eiks' me enää tunnetakaan?
.
Ajamme 5 kruunua maksaen Tunnelbanalla T-Centraleniin, käymme ostamassa melonin Hötorgetilta sekä katselemme PUB-tavaratalon valikoimia ajellen rullaportaita ylös-alas, tunnin verran. Katselemme aikatauluja, Kööpenhaminan junassa on merkintä R. Siis paikanvarauspakko, joka maksaa 10 Ruotsin kruunua.
.
Käyn "kieltä osaavana" luukulla. Kone printtaa lippuihin, vaunu 239, "Rökare". Ystäväni valittaa ettei voi matkustaa tupakoivien osastossa! Liput täytyy vaihtaa! En usko sen olevan mahdollista, mutta palaan luukulle. - Ei, muita paikkoja ei enää ole tässä junassa 31, klo 11:13 - 19:51 Kööpenhaminaan.
.
- (Pätkä blogista kesäkuu 2017): > 590. Interraililla ensin Tanskaan
.
*****
Takaisin TUKHOLMAAN keskiviikkona 31.8.
.
Tukholmassa olen enää paluumatkalla Euroopasta kotiin. Kävelen Vikingin terminaaliin vain nähdäkseni, että siellä ei näy aamulla tullutta punakylkilaivaa. Käännynkin pois sieltä. Vaihdan viimeisen dollari-matkashekkini Första Sparbankenissa, Klarabergsgatan 25. Kuluihin menee 10 kruunua ja saan itselleni 69 kruunua.
.
Kävelen Söderin kaupunginosaan, koska en halua enää tuhlata rahaa busseihin. Pitkän Hornsgatanin numerossa 142 on sarjakuvakauppa. Kello on 12. Menenkin ensin sivukadunpätkän verran pohjoiseen, puistoon, joka on korkealla rannan yläpuolella. Katselen maisemia, kaupungintalon tornia, sinistä vettä, tietä alapuolella ja kesyjä harakoita. Juon suklaajuomaa.
.
Menen sarjakuvakauppaan klo 12:30. Esillä on liikaa kirjoja, en tiedä mitä valitsisin. Ostan lopulta 3 hyvin valikoitua Kalle Ankaa sekä yhden Lois Lanen (Teräsmiehen tyttöystävän oman lehden), 4 lehteä 20 kruunulla. Pitkätukkainen myyjäpoika huutelee, että haluaisi sulkea ruokatunnikseen. Hän huomauttaa, että Lois Lane maksaa 6 kruunua, mutta menköön nyt 5:llä, kun annan vain kaksi kympin seteliä. Muita asiakkaita ei minun aikanani ole, joku vain poikkesi juttelemassa.
.
Kävelen Slussenin kautta takaisin keskustaan ja käyn Åhlenin tavaratalon tunnelitasolla ostamassa ruokaa. Haen reppuni ja ison pelikassini säilytyslokerosta ja lähden metrolla (5 kruunua) kohti Värtanin satamaa. Loppumatkan kuljen kävelytietä ja olisin hyvin voinut kävellä koko matkankin, kuten seuraavalla kerralla.
.
Pitkästä aikaa käytän suomen kieltä ostaessani Siljan Tukholman terminaalista laivalippuni. Seurasin edessäni olleiden asiakkaiden esimerkkiä. Saan heti samalla kertaa maihinnousukortin laivalle (joka on joko Finlandia tai Silvia Regina).
.
Jonottelen hyvissä ajoin laivaan, mutta sitten alkaa ryntäys. Menen heti laivan hissiin, jossa on jo teologityttö ystävineen, mutta matkalla alas pohjalle hakemaan erään tyypin saunasta. Sieltä vasta hissi nousee ylös 7. kerrokseen, jossa kansimatkustajien lepo-osasto, Sleep-in-kerrosvuoteet.
.
Minulla jää kuitenkin vielä valinnanvaraa lepo-osastossa. Otan yläpetin ikkunan vierestä. Jätän matkatavaraa varaamaan paikkani ja menen itse istumaan Sitserian etupenkkiin. Kaunis mulattityttö istuu jonkin aikaa vieressäni ja kysyy sitten englanniksi, katsoisinko hänen villatakkinsa perään, jos hän jättää sen tähän. Sanon, etten viivy tässä kauan, mutta väitän, ettei täällä ihmiset yleensä varastele... - Eikö? hän ihmettelee ja jättää sitten takkinsa paikkansa merkiksi.
.
Asetun myöhemmin vartioimaan omaa Sleep-In-laveriani. Istun ylhäällä yläpetin päällä, josta on kivaa katsella muita ihmisiä alaspäin. Alaviistossani jenkkipari laskeskelee budjettiaan: 100 dollariako viikossa... Yritän tarkoituksella nukkua varhain illasta, koska arvaan herääväni aamuyöstä palelemaan!
.
- (Pätkä blogista kesäkuu 2017): > 602. Interraililla takaisin pohjoiseen
.
.
.
Toiseksi olin elokuun torstaina 1981 Tukholmassa pitkän päivän ennen yöjunaa Kööpenhaminaan ja sunnuntaina aamun palatessani Oslosta.
.
Kolmanneksi Interraililla elokuussa 1983 vaihdoin laivasta junaan maanantaina ja junasta laivaan keskiviikkona.
.
.
*1
Lapsuuden perhematka 1976 oli Töölön Matkatoimiston "Laivaloma". Silja Linen valkoiset laivat Helsingistä: suomalainen"Wellamo" menomatkalla ja ruotsalainen sisarlaiva"Svea Regina" palatessa. Kolme yötä Söderin Medborgarplatsenin nurkalla Hotelli Malmenin 4 hengen perhehuoneessa.
Yöt laivassa, neljän hengen sisähytissä, olivat minulle uusin, jännittävä kokemus.
.
Opastettua ohjelmaa kahdelle päivälle ainakin kiertokävely Kuninkaanlinnan saleissa ja tilausbussiretki Gröna Lundin huvipuistoon, jossa esiintyi Ruotsissa valtavan suositun Evert Tauben laulajapoika Sven-Bertil Taube (oppaamme kertoi). Skansenin ulkoilmamuseo eläimineen jäi mieleeni, samoin bussin ikkunasta nähty Nordiska Museetin valtava, kummituslinnamaisen synkkä Lejonslottet Skansenin länsipuolella Djurgårdenilla.
.
Eniten minua kiehtoi ikivanha Staden Mellan Broarna sekä maanalainen rautatie Tunnelbanan, jolla ajelimme perheen kesken 1976 niinkin lyhyitä kertamatkoja kuin Medborgarplatsenilta Gamla Staniin (kaksi pysäkinväliä, väliasemana vain Slussen). Siihen aikaan monet historialliset seinät oli sotkettu nuorten huligaanien töherryksillä, tageilla ja graffiteilla, mitä kummeksuimme.
.
Helsingin Sanomista olin keväällä lukenut Moderna Museetin ympäristönsuojeluhenkisestä Ararat-taidenäyttelystä, jonka piti kai olla jo loppunut. Kävelimme kuitenkin museosaarella Skeppsholmen ja näimme joitakin vaikuttavia veistoksia museon pihalla.
.
Matkatoimiston pakettiin kuului aamiaisten lisäksi jokin lounas ulkoilmaravintolassa. Perheen kesken söimme kerran Clock-nimisessä hampurilais- tai pikaruokapaikassa hotellimme viereisellä kadulla. Olin hotellihuoneen ja matkatoimiston tilausbussin ikkunoista kiinnittänyt huomiotani kaduilla seiniin nojaileviin, ilman paitaa auringon lämmössä paistatteleviin risupartaisiin joutomiehiin. Eräs heistä tuli sisälle Clockiin ja puhui kovaäänisesti suomea! Suomalaisinta Tukholmassa silloin.
.
.
**2
Kertomus toisesta käyntikerrasta Tukholmassa 1981:
Torstaina 27.8.1981 menolaivana Turusta Viking Rosella.
Vikingin laivalippu 35 markkaa, laivahytti 49 markkaa /henkilö
Tukholmassa käydyt museot: Nordiska Museet, Vasamuseet, Moderna Museet.
Paluulaivana maanantaina 31.8.1981 Naantaliin Viking Turella.
.
Helsinki keskiviikkona 26.8.1981. Matkavakuutus! Junalla Turkuun (Pohjola Junalla -lipulla.)
Turussa Viking Rosella, mistä löytäisi hyttinsä, kiertelyä ja etsiskelyä. Tyhjänpuoleista kansipaikoilla. Hytissä suihku, sitten uni (horros), aamulla herätyskuulutukset, voileipä ja kahvia baarissa.
.
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalon piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, ostetaan turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, käy helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Kestikievarin tunnelmaa lisää taustanauhalta kuuluva susien ulvonta.
2) Vasa-laivan museo. Laivaa voi katsella vain ulkopuolelta kuin rakennustelineiltä, mikä on pieni pettymys.
3) Moderna Museet, taidemuseo, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Kävely rantoja pitkin ydinkeskustaan Hötorgetille, tavaratalo PUB, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, kirjasto Sergelin torilla, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen.
.
Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en, kun erikseen eri päivinä ostimme.
.
Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti vartija jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija keksii itselleen asiaa ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaani. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen on hiljaa, matkalaukussa lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi. Yläpetin nuori belgialainen juttelee kanssani.
.
****
Paluu TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. (Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.)
.
Sitten Tunnelbanan till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Bussilipun hinta 11 markkaa, mutta uutena kohteena Naantali ja laivalippu on 10 markkaa halvempi kuin Turkuun.
.
Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Laivalippu 25 markkaa, hytti 20 markkaa /henkilö.
.
Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla lättähattu-junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa jää melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin?" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun Satamaan! Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelin mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa kului odotteluun.
.
Miten paljon kaikki maksoikaan:
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa (alennuksin)
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 markkaa
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa (1981).
.
- (Pätkä blogista elokuu 2018): > 643. Pohjolan pääkaupungit junalla v. 1981
.
.
***3
Kertomus kolmannesta käyntikerrasta Tukholmassa 1983:
Silja Line Helsingistä 14.8.1983, Sleep-In-kerroslaveri, 7.kansi.
Tukholmassa T-Centralen, tavaratalo PUB, Rautatieasema.
.
Eteläsatamassa ehdin sunnuntaina 14.8.1983 ensimmäisten joukossa Siljan laivaan (joko Finlandia tai Silvia Regina). Ohitan kevyin kantamuksin helposti rinkkaselkiä ja etsin makuulaverien osastoa. Se on seitsemännessä kerroksessa perällä, kertoo opaskartta seinällä. Kapuan portaita, kun fiksummat ohittavat minut hissillä!
.
Makuuosastolla kuhisee jo väkeä. Pari amerikkalaista näyttää ystävällisesti minulle vielä vapaana olevan alalaverin, synkän loukon. Siellä makailen, varailen sitä. Vieraat kielet sorisevat ympärillä. Tämä Sleep-In näyttää olevan isorinkkaisten maailmankiertäjien oma paikka.
.
Muutama suomalainen käy myöhässä, juuri ennen kello kuutta, etsimässä sijaa, ja uhoamassa kylttejä lukien: - Paikkoja ei saa varata! Heitetään vaan noi rinkat pois...
Sitten he eivät tietenkään tee muuta kuin poistuvat nuristen, kuten suomalaisilla tapana.
.
Allani on kylmä, vaaleanruskea, keinonahkapintainen laveri, vähän pehmustettu. Vieressäni on ohut väliseinämä, jonka toisella puolella nukkuu uusi-seelantilainen retkeilijänainen. Yläpuolellamme on yliopistoikäisiä perusjenkkejä. Vuodevaatteita ei ole tarjolla, minä kääriydyn takkiini ja muihin vaatteisiini. Muilla on makuupusseja.
.
Laverien varausoikeus tuntuu vakiintuneelta laivan lähdettyä merelle. Myöhästyneet ovat käyneet toteamassa makuuosaston täydeksi ja etsinevät sijansa muualta. Voin jättää tavarani paikalleni ja lähteä kiertämään laivaa. Paljon aikaa tapettavana tänä yönä.
.
En syö mitään. Alan totutella nälkädieettiin matkan aikana. Kotonakaan en ehtinyt syödä päiväateriaa. Katselen tv:n uutiset: Martti Vainio heittäytyy pronssille juoksukilpailussa. Luen esitteitä Helsinki-kortista neljännen kannen aulassa. Olen yksin ja yksinäinen.
.
Palelen yöllä laverillani, palelen! En sentään saa nuhaa. Valvon kylmyyden vuoksi. Millainen hyytävä veto onkaan sisätiloissakin laivoissa! Vedän sukanvarret housunlahkeiden yli, eristän itseäni minkä voin, pistän pääni takin huppuun, mutta ei mikään riitä, palelen yhä.
.
Aamuyöllä kuulen kahden nuoren suomalaistytön vaikerrusta ja riitaa. Olin illalla huomannutkin toisen heistä: hän oli lähtenyt kohti Etelää pelkässä T-paidassa? Yöllä hän riitelee tyttökaverinsa takista, kun tällä on sentään villapuserokin...
- Mitä hytit mahtaa maksaa? Haetaan Pekkakin ja otetaan hytti! he pohtivat kello kolmelta yöllä. Olisin halunnut lämmitellä heidän kanssaan, tai vaikka jakaa vaatteitanikin, jos en olisi itse palellut vaatteitteni vähäisyyden vuoksi.
.
Aamulla ostan 22 markalla kaksi voileipää (kinkku-, muna-anjovis-), juomiksi maitoa ja kahvia. Ostan Geisha-suklaata evääksi, koska se on halpaa laivalla ja ihanan makuista. Laiva lipuu hiljalleen Tukholman saaristossa, viriää Ruotsiin tulon tunnelma! Yhdeksältä saavutaan Värtanin satamaan.
.
TUKHOLMASSA maanantai-aamuna 15.8.
.
Kuljen ajatuksissani Siljan laivaterminaalin liukuportaiden kyydissä. Aion rautatieasemalle ja junalla Kööpenhaminaan. Samassa joku tarttuu olkapäähäni, Tukholmassa jo yöpynyt matkatoverini.
- Hei, eiks' me enää tunnetakaan?
.
Ajamme 5 kruunua maksaen Tunnelbanalla T-Centraleniin, käymme ostamassa melonin Hötorgetilta sekä katselemme PUB-tavaratalon valikoimia ajellen rullaportaita ylös-alas, tunnin verran. Katselemme aikatauluja, Kööpenhaminan junassa on merkintä R. Siis paikanvarauspakko, joka maksaa 10 Ruotsin kruunua.
.
Käyn "kieltä osaavana" luukulla. Kone printtaa lippuihin, vaunu 239, "Rökare". Ystäväni valittaa ettei voi matkustaa tupakoivien osastossa! Liput täytyy vaihtaa! En usko sen olevan mahdollista, mutta palaan luukulle. - Ei, muita paikkoja ei enää ole tässä junassa 31, klo 11:13 - 19:51 Kööpenhaminaan.
.
- (Pätkä blogista kesäkuu 2017): > 590. Interraililla ensin Tanskaan
.
*****
Takaisin TUKHOLMAAN keskiviikkona 31.8.
.
Tukholmassa olen enää paluumatkalla Euroopasta kotiin. Kävelen Vikingin terminaaliin vain nähdäkseni, että siellä ei näy aamulla tullutta punakylkilaivaa. Käännynkin pois sieltä. Vaihdan viimeisen dollari-matkashekkini Första Sparbankenissa, Klarabergsgatan 25. Kuluihin menee 10 kruunua ja saan itselleni 69 kruunua.
.
Kävelen Söderin kaupunginosaan, koska en halua enää tuhlata rahaa busseihin. Pitkän Hornsgatanin numerossa 142 on sarjakuvakauppa. Kello on 12. Menenkin ensin sivukadunpätkän verran pohjoiseen, puistoon, joka on korkealla rannan yläpuolella. Katselen maisemia, kaupungintalon tornia, sinistä vettä, tietä alapuolella ja kesyjä harakoita. Juon suklaajuomaa.
.
Menen sarjakuvakauppaan klo 12:30. Esillä on liikaa kirjoja, en tiedä mitä valitsisin. Ostan lopulta 3 hyvin valikoitua Kalle Ankaa sekä yhden Lois Lanen (Teräsmiehen tyttöystävän oman lehden), 4 lehteä 20 kruunulla. Pitkätukkainen myyjäpoika huutelee, että haluaisi sulkea ruokatunnikseen. Hän huomauttaa, että Lois Lane maksaa 6 kruunua, mutta menköön nyt 5:llä, kun annan vain kaksi kympin seteliä. Muita asiakkaita ei minun aikanani ole, joku vain poikkesi juttelemassa.
.
Kävelen Slussenin kautta takaisin keskustaan ja käyn Åhlenin tavaratalon tunnelitasolla ostamassa ruokaa. Haen reppuni ja ison pelikassini säilytyslokerosta ja lähden metrolla (5 kruunua) kohti Värtanin satamaa. Loppumatkan kuljen kävelytietä ja olisin hyvin voinut kävellä koko matkankin, kuten seuraavalla kerralla.
.
Pitkästä aikaa käytän suomen kieltä ostaessani Siljan Tukholman terminaalista laivalippuni. Seurasin edessäni olleiden asiakkaiden esimerkkiä. Saan heti samalla kertaa maihinnousukortin laivalle (joka on joko Finlandia tai Silvia Regina).
.
Jonottelen hyvissä ajoin laivaan, mutta sitten alkaa ryntäys. Menen heti laivan hissiin, jossa on jo teologityttö ystävineen, mutta matkalla alas pohjalle hakemaan erään tyypin saunasta. Sieltä vasta hissi nousee ylös 7. kerrokseen, jossa kansimatkustajien lepo-osasto, Sleep-in-kerrosvuoteet.
.
Minulla jää kuitenkin vielä valinnanvaraa lepo-osastossa. Otan yläpetin ikkunan vierestä. Jätän matkatavaraa varaamaan paikkani ja menen itse istumaan Sitserian etupenkkiin. Kaunis mulattityttö istuu jonkin aikaa vieressäni ja kysyy sitten englanniksi, katsoisinko hänen villatakkinsa perään, jos hän jättää sen tähän. Sanon, etten viivy tässä kauan, mutta väitän, ettei täällä ihmiset yleensä varastele... - Eikö? hän ihmettelee ja jättää sitten takkinsa paikkansa merkiksi.
.
Asetun myöhemmin vartioimaan omaa Sleep-In-laveriani. Istun ylhäällä yläpetin päällä, josta on kivaa katsella muita ihmisiä alaspäin. Alaviistossani jenkkipari laskeskelee budjettiaan: 100 dollariako viikossa... Yritän tarkoituksella nukkua varhain illasta, koska arvaan herääväni aamuyöstä palelemaan!
.
- (Pätkä blogista kesäkuu 2017): > 602. Interraililla takaisin pohjoiseen
.
.
torstai 30. heinäkuuta 2020
672. Iisalmi Onnibussilla syyskuussa 2019
Ennen korona-pandemiaa Onnibussilla saattoi tehdä viidellä eurolla edestakaisia matkoja ympäri Suomen. Esimerkiksi: Helsinki 1 e Jyväskylä 1 e Iisalmi 1 e Jyväskylä 1 e Helsinki = 4x1 euro + varausmaksu 1 euro.
.
Keskiviikkona 11.9.2020 Onnibus Ouluun lähti Helsingin Kampista klo 6:25. Bussin vaihto Jyväskylässä Kajaaniin menevään klo 10:00-10:05. Jäin toisesta bussista Iisalmessa klo 13:10. Minulla oli aikaa Iisalmelle 3,5 tuntia.
.
Olen käynyt Iisalmessa aiemmin pari kertaa junalla. Nyt lähdin bussiasemalta kävelemään ensin länteen. Kauppatorilla oli useita myyjiä. Myös pieni Kauppahalli. Mäki kohosi voimakkaasti ylös, kerrostaloja ja kivijalkaliikkeitä. Kävelin venerantaan. Puistoranta, satama, uimaranta, Porovesi, iso lahti. Niemellä Olvin tehdas ja Olut-museo.
.
Lähdin seuraamaan puistoista rantapolkua pohjoiseen. Varrella matonpesupaikka, useita venevalkamia, puistotyökone seisomassa. Pursiseuran talo ja sen yksityisranta. Kirkonsalmentie sisämaassa.
.
Kävelen Vanhaa kirkkotietä. Vanha kirkko leveä rakennus, vieressä hautausmaa, josta havainnoin esimerkiksi nimiä Säisä ja Räisä. Pohjolankatu on isoin tie, Pekantie idempänä. Olen käynyt aiemmin pohjoisessa Koljonvirralla Juhani Ahon museossa, joten en nyt sinne asti. Ostan Iisalmen Lidlistä tonnikalasalaatin.
.
Kävelen itäisempää hiljaisempaa tietä etelään keskemmälle kaupunkia. Kuva-Lipas Iisalmen ainoa elokuvateatteri, osoitteessa Pohjolankatu 6, katetun sisäkäytävän talo, jossa muita liikehuoneistoja ja työvoimatoimiston Ohjaamo.
.
Kuva-Lippaan keskiviikon matinea-elokuva "Kari Tapio: Olen suomalainen" on alkanut jo klo 13, joten en olisi siihen ehtinyt, vaikka olisin etukäteen tiennyt. Elokuvaliput 8 euroa. Lauma ikäihmisiä poistuu juuri teatterista klo 15.
.
Kävelen liikekeskustan eteläpuolelle Olvin tehtaan Luuniemelle, etelään niemen itärannan puistokäytävää. Idyllisiä veden ja vehreyden maisemia kapean lahden vastarannalle. Lahdenpohjaan laskee koillisesta Paloisvirta Pohjolankadun eteläpään sillan alta. Vesi virtaa idästä Paloisjärvestä Poroveteen.
Luuniemellä edelleen verkkoaita portteineen, "Vartioitu"-kyltti, esiintymislava. Koirien ulkoiluttajia. Istun penkillä, roskakori on lähellä. Vesinäköala itään, jossa myös kerrostalon rakennustyömaa, pienissäkin kaupungeissa on aina jotakin rakenteilla.
.
Luuniemessä myös "Vedenhaltiatar"-veistos, kaataa vettä vadiltaan. Edempänä niemen pohjoisrannalla oluttehtaan kuuppa ym. teollisuusmaisemaa.
.
Pohjoisen rehevän puiston hämärässä istuskelee nuorehko joutomies, joka huikkaa minulle: "Tuutko juomaan?!" Hän juoksee luokseni liittyäkseen seuraani. "Mikä on ettei kelpaa?" Hän jatkaa erikoisemmalla kysymyksellä, jonka toistaa uudelleenkin: "Onko sun suku kirottu?"
.
"En mä ainakaan tiedä sellaisesta", vastaan. "Kätellään edes", miekkonen ehdottaa. Hänellä on hyvin pehmeälihainen pullea käsi, ei työn raskaan raatajan koura, itselläni luisempi. Mustalainenko, mutta tukka haaleamman sävyinen? Onhan heitä punatukkaisiakin, tunnenkin, ristiverisiä neljännes- ja kahdeksasosa-romaneja.
.
"No sä vaan kävelet", toteaa miekkonen, jotenkin savolaiseen laveaan puhetapaan, ja hän palaa itse puiden siimekseen penkilleen yksikseen istuksimaan ja ryyppimään. Minun onkin jo aika lähteä linja-autoasemalle, jossa on kahdeksan muutakin odottelijaa.
.
Ehdin vielä käväistä menneitä matkoja muistelemassa idempänä Rautatieasemalla. Useat kävelyreittikyltit osoittavat kiitettävästi suuntia ja lyhyitä välimatkoja, kuten "Linja-autoasema 0,2 km" tai "Rautatieasema 0,4 km". Junalaiturilla odottelevat kolme sotapoikaa kukin erikseen sekä kolmen tytön porukka.
.
Onnibus saapuu Kajaanista Iisalmeen klo 16:50, ajaen asemalle eteläpäästä, kuten aamulla tullessani. Laituriin 4, itälaidalla nokka pohjoiseen. Sen edellä on laituri 3, autoille menosuunnassa pohjoiseen.
.
Myöhemmin Jyväskylän entisen maalaiskunnan keskustan Vaajakosken nurkalla on tietyömaa, josta aiheutuu pitkä, hitaasti etenevä autojono Vaajakosken Naissaaren kohdalle. Bussimme vuoroin matelee tai pysähtelee ja on jo 15 minuuttia myöhässä!
.
"Soitin Helsinkiin menevään bussiin, että se odottaa vaihtavia matkustajia", tiedottaa kuljettaja.
.
Jyväskylässä autonvaihto klo 20:25, bussia vaihtavia viisi henkilöä. Nuori kuljettaja, joka on hyvin englantia puhuva (kuten tavallisesti). Alamme ajaa takaisin itään Vaajakoskelle, jossa Naissaaren kohdalla lasken 100 vastaan tulevaa autoa jonossa. Eteläsuuntaan, jonne ajamme, tie vetää paljon paremmin.
.
Matkan varrella sataa vähän. Helsinki on märkä klo 23:50. En ehdi enää HSL:n klo 23:53 Tennispalatsin vierestä Konalaan lähtevään bussiin numero 39. Tähtään Postikadun lähtöpysäkille 20 minuuttia myöhemmälle vuorolle. Katselen matkan varrella kierrätyskirjoja Kampin Suutarin vaihtohyllyköstä.
.
Linja-autoaseman koilliskulman kierrätyshyllyllä viipyilee kanssani anarkisti-nuorukainen. Hän näyttää minulle Kurki-kirjaa "Lakko", ja kysyy: miksi vuonna 1956 syttyi Yleislakko? "Demarien ja ammattiyhdistysliikkeen jakautuminen sekä Kekkosen valinta presidentiksi?" arvelen. Anarkisti kertoo toivovansa Suomeen lakkoja! "Toivottavasti kuitenkin lyhyitä", ehdotan.
.
Hupparinuorukainen selittää pyytämättä, mitä hänen kirjaan piirtämänsä merkki "ympyröity A" tarkoittaa: "A=Anarkia, O=Order. Hän on innostunut Rojava-nimisestä uudesta kurdien valtiosta, joka on syntynyt sisällissotaisen Syyrian nurkalle. En ole Rojavasta ennen kuullutkaan.
.
Nuori mies kirjoittaa pyynnöstäni sanan "Rojava" muistiin taskukirjan loppusivulle. Tuntuu hauskalta keskustella, sillä kaveri on joustavan sopuisa, yhteisymmärryksen hakija. "Vallankumous syö lapsensa", sanon. Teen vaikean päätöksen klo 00:20 ja 00:40 bussien välillä, mutta kiirehdin kuitenkin aikaisemmalle.
.
.
**
.
Olivatko matkat ennen parempia? Saavuin edellisen kerran Iisalmeen junalla Kajaanista, 2. kesäkuuta 1997 klo 13:07. Aurinko porotti. Kävelin suoraan Pohjolankadulle, jota pitkin pohjoiseen. Minulla oli aikaa Iisalmelle 4,5 tuntia.
Poikkesin uimarannalle, jossa uskalikkotyttö kastautui kokonaan, muut vain jalkansa. Nuorten miesten autossa soi jytä. En löytänyt rantapolkua, heitin vain vettä ja palasin asuntokadulle. Postilaatikoissa näkyi Iisalmen Sanomien tarra (kätevää kai jakajalle), jossakin myös Salmetar ja yhdessä omatekoinen HS-tarra!
Saavuin vanhalle kirkolle. Valokuvasin sen sekä Juhani Ahon ja Kauppis-Heikin haudat. Sisällä kirkossa kaksi naista kälätti huomaamatta kuvaamistani (videokameralle), kunnes toinen valpastui.
Koljonvirralle oli keskustasta 4,5 kilometrin kävely. Söin eväitä tien lepopaikalla, jossa pöytä ja tuolit. Kävin rannassa sillan alla (Sven Tuuva / Sven Dufva soti täällä).
Menin Juhani Ahon museoon, jonka opas juoksi esiin sivurakennuksesta. Pääsymaksu 10 markkaa. Vaihtorahan hakemista. Laitoin tavarani naulaan. Opastyttö selosti. Kauppis-Heikillä oli oma nurkka, pöytä ja kalusteita, työhuoneessa. Kiertokoulun opettajan laukku. Aholla oli kirjoituskone. Viivyin museossa klo 15:35 - 16:00.
Kävelin pätkän luontopolkua rantaan. Kuvasin Ahon talon ulkoa. Sitten nopea paluu kaupunkiin, jossa kävin vielä City-Marketissa, mehulitra 3,95 mk sekä jogurttia. Rantaa pitkin kuljin alkumatkan asemalle, 7 minuuttia.
Raiteelta 3 piti lähtemän kaksikin junaa: Kajaaniin klo 17:35 ja Ylivieskaan klo 17:45 (jonne aioin minä). Yksi vaunu täyttyi, mutta veturi toi toisen, johon nousi vain lapsia, keski-ikäinen nainen ja minä. Lapset jäivät sittemmin Kiuruvedelle. Mielenkiintoinen ja minulle ennennäkemätön poikittaisrata Iisalmesta Ylivieskaan ylitti useita pieniä jokia, mutta minua nukutti.
.
****
IISALMI 23 k 46,4 Kaupungiksi 1891 (ruotsiksi Idensalmi)
K: Vanha puukirkko 1779 Simo Silven (kirkkomuseo sakaristossa)
K: Alttaritaulu A. Såltin, 15 Mikael Toppeliuksen maalausta
P: Juhani Ahon hauta
K: Basilikatyylinen uusi kirkko 1934 Eino Pitkänen
K: Alttaritauluna mosaiikkityö 'Kristus ristillä' 1954 V. Eskola
K: Ortodoksinen kirkko 1957 I. Ahonen, seinämaalaukset, kirkkopuiston itäpää
M: Kotiseutumuseo 1955 Paloisvirran rannalla
M: Juhani Ahon museo (1958) Mansikkaniemessä
M: Panimomuseo, Olvi-oluthalli
M: Luontomuseo, dioraamoja, järvipanoraama, Kulttuurikeskus
M: Evakkokeskus, ikonihuone, kirkkojen pienoismalleja, näyttelyitä
R: Runnin kylpylä ja terveyslähde, Runnin seikkailumetsä lapsille
P: Vaikeiden aikojen muistomerkki, kirkon vierellä
P: Juhani Ahon patsas 1961 A. Tukiainen, kirkkopuisto
P: Kauppis-Heikin muistomerkki 1962 A. Tukiainen, kirkkopuisto
P: Sandelsin ja Dolgorukin muistomerkit Koljonvirralla
L: Koljonvirran taistelupaikka, 5 km pohjoiseen
L: Paloisvuori, hiihtokeskus 3 km keskustasta
L: Iimäki, Luuniemi, Haukiniemi, Mansikkaniemi
E: Maailman pienin ravintola Kuappi (3,6 m2, 2-h. pöytä) VR-taukotupa 1907
V: Paloisjärvi, Paloisvirta, Porovesi
.
.
.
Keskiviikkona 11.9.2020 Onnibus Ouluun lähti Helsingin Kampista klo 6:25. Bussin vaihto Jyväskylässä Kajaaniin menevään klo 10:00-10:05. Jäin toisesta bussista Iisalmessa klo 13:10. Minulla oli aikaa Iisalmelle 3,5 tuntia.
.
Olen käynyt Iisalmessa aiemmin pari kertaa junalla. Nyt lähdin bussiasemalta kävelemään ensin länteen. Kauppatorilla oli useita myyjiä. Myös pieni Kauppahalli. Mäki kohosi voimakkaasti ylös, kerrostaloja ja kivijalkaliikkeitä. Kävelin venerantaan. Puistoranta, satama, uimaranta, Porovesi, iso lahti. Niemellä Olvin tehdas ja Olut-museo.
.
Lähdin seuraamaan puistoista rantapolkua pohjoiseen. Varrella matonpesupaikka, useita venevalkamia, puistotyökone seisomassa. Pursiseuran talo ja sen yksityisranta. Kirkonsalmentie sisämaassa.
.
Kävelen Vanhaa kirkkotietä. Vanha kirkko leveä rakennus, vieressä hautausmaa, josta havainnoin esimerkiksi nimiä Säisä ja Räisä. Pohjolankatu on isoin tie, Pekantie idempänä. Olen käynyt aiemmin pohjoisessa Koljonvirralla Juhani Ahon museossa, joten en nyt sinne asti. Ostan Iisalmen Lidlistä tonnikalasalaatin.
.
Kävelen itäisempää hiljaisempaa tietä etelään keskemmälle kaupunkia. Kuva-Lipas Iisalmen ainoa elokuvateatteri, osoitteessa Pohjolankatu 6, katetun sisäkäytävän talo, jossa muita liikehuoneistoja ja työvoimatoimiston Ohjaamo.
.
Kuva-Lippaan keskiviikon matinea-elokuva "Kari Tapio: Olen suomalainen" on alkanut jo klo 13, joten en olisi siihen ehtinyt, vaikka olisin etukäteen tiennyt. Elokuvaliput 8 euroa. Lauma ikäihmisiä poistuu juuri teatterista klo 15.
.
Kävelen liikekeskustan eteläpuolelle Olvin tehtaan Luuniemelle, etelään niemen itärannan puistokäytävää. Idyllisiä veden ja vehreyden maisemia kapean lahden vastarannalle. Lahdenpohjaan laskee koillisesta Paloisvirta Pohjolankadun eteläpään sillan alta. Vesi virtaa idästä Paloisjärvestä Poroveteen.
Luuniemellä edelleen verkkoaita portteineen, "Vartioitu"-kyltti, esiintymislava. Koirien ulkoiluttajia. Istun penkillä, roskakori on lähellä. Vesinäköala itään, jossa myös kerrostalon rakennustyömaa, pienissäkin kaupungeissa on aina jotakin rakenteilla.
.
Luuniemessä myös "Vedenhaltiatar"-veistos, kaataa vettä vadiltaan. Edempänä niemen pohjoisrannalla oluttehtaan kuuppa ym. teollisuusmaisemaa.
.
Pohjoisen rehevän puiston hämärässä istuskelee nuorehko joutomies, joka huikkaa minulle: "Tuutko juomaan?!" Hän juoksee luokseni liittyäkseen seuraani. "Mikä on ettei kelpaa?" Hän jatkaa erikoisemmalla kysymyksellä, jonka toistaa uudelleenkin: "Onko sun suku kirottu?"
.
"En mä ainakaan tiedä sellaisesta", vastaan. "Kätellään edes", miekkonen ehdottaa. Hänellä on hyvin pehmeälihainen pullea käsi, ei työn raskaan raatajan koura, itselläni luisempi. Mustalainenko, mutta tukka haaleamman sävyinen? Onhan heitä punatukkaisiakin, tunnenkin, ristiverisiä neljännes- ja kahdeksasosa-romaneja.
.
"No sä vaan kävelet", toteaa miekkonen, jotenkin savolaiseen laveaan puhetapaan, ja hän palaa itse puiden siimekseen penkilleen yksikseen istuksimaan ja ryyppimään. Minun onkin jo aika lähteä linja-autoasemalle, jossa on kahdeksan muutakin odottelijaa.
.
Ehdin vielä käväistä menneitä matkoja muistelemassa idempänä Rautatieasemalla. Useat kävelyreittikyltit osoittavat kiitettävästi suuntia ja lyhyitä välimatkoja, kuten "Linja-autoasema 0,2 km" tai "Rautatieasema 0,4 km". Junalaiturilla odottelevat kolme sotapoikaa kukin erikseen sekä kolmen tytön porukka.
.
Onnibus saapuu Kajaanista Iisalmeen klo 16:50, ajaen asemalle eteläpäästä, kuten aamulla tullessani. Laituriin 4, itälaidalla nokka pohjoiseen. Sen edellä on laituri 3, autoille menosuunnassa pohjoiseen.
.
Myöhemmin Jyväskylän entisen maalaiskunnan keskustan Vaajakosken nurkalla on tietyömaa, josta aiheutuu pitkä, hitaasti etenevä autojono Vaajakosken Naissaaren kohdalle. Bussimme vuoroin matelee tai pysähtelee ja on jo 15 minuuttia myöhässä!
.
"Soitin Helsinkiin menevään bussiin, että se odottaa vaihtavia matkustajia", tiedottaa kuljettaja.
.
Jyväskylässä autonvaihto klo 20:25, bussia vaihtavia viisi henkilöä. Nuori kuljettaja, joka on hyvin englantia puhuva (kuten tavallisesti). Alamme ajaa takaisin itään Vaajakoskelle, jossa Naissaaren kohdalla lasken 100 vastaan tulevaa autoa jonossa. Eteläsuuntaan, jonne ajamme, tie vetää paljon paremmin.
.
Matkan varrella sataa vähän. Helsinki on märkä klo 23:50. En ehdi enää HSL:n klo 23:53 Tennispalatsin vierestä Konalaan lähtevään bussiin numero 39. Tähtään Postikadun lähtöpysäkille 20 minuuttia myöhemmälle vuorolle. Katselen matkan varrella kierrätyskirjoja Kampin Suutarin vaihtohyllyköstä.
.
Linja-autoaseman koilliskulman kierrätyshyllyllä viipyilee kanssani anarkisti-nuorukainen. Hän näyttää minulle Kurki-kirjaa "Lakko", ja kysyy: miksi vuonna 1956 syttyi Yleislakko? "Demarien ja ammattiyhdistysliikkeen jakautuminen sekä Kekkosen valinta presidentiksi?" arvelen. Anarkisti kertoo toivovansa Suomeen lakkoja! "Toivottavasti kuitenkin lyhyitä", ehdotan.
.
Hupparinuorukainen selittää pyytämättä, mitä hänen kirjaan piirtämänsä merkki "ympyröity A" tarkoittaa: "A=Anarkia, O=Order. Hän on innostunut Rojava-nimisestä uudesta kurdien valtiosta, joka on syntynyt sisällissotaisen Syyrian nurkalle. En ole Rojavasta ennen kuullutkaan.
.
Nuori mies kirjoittaa pyynnöstäni sanan "Rojava" muistiin taskukirjan loppusivulle. Tuntuu hauskalta keskustella, sillä kaveri on joustavan sopuisa, yhteisymmärryksen hakija. "Vallankumous syö lapsensa", sanon. Teen vaikean päätöksen klo 00:20 ja 00:40 bussien välillä, mutta kiirehdin kuitenkin aikaisemmalle.
.
.
**
.
Olivatko matkat ennen parempia? Saavuin edellisen kerran Iisalmeen junalla Kajaanista, 2. kesäkuuta 1997 klo 13:07. Aurinko porotti. Kävelin suoraan Pohjolankadulle, jota pitkin pohjoiseen. Minulla oli aikaa Iisalmelle 4,5 tuntia.
Poikkesin uimarannalle, jossa uskalikkotyttö kastautui kokonaan, muut vain jalkansa. Nuorten miesten autossa soi jytä. En löytänyt rantapolkua, heitin vain vettä ja palasin asuntokadulle. Postilaatikoissa näkyi Iisalmen Sanomien tarra (kätevää kai jakajalle), jossakin myös Salmetar ja yhdessä omatekoinen HS-tarra!
Saavuin vanhalle kirkolle. Valokuvasin sen sekä Juhani Ahon ja Kauppis-Heikin haudat. Sisällä kirkossa kaksi naista kälätti huomaamatta kuvaamistani (videokameralle), kunnes toinen valpastui.
Koljonvirralle oli keskustasta 4,5 kilometrin kävely. Söin eväitä tien lepopaikalla, jossa pöytä ja tuolit. Kävin rannassa sillan alla (Sven Tuuva / Sven Dufva soti täällä).
Menin Juhani Ahon museoon, jonka opas juoksi esiin sivurakennuksesta. Pääsymaksu 10 markkaa. Vaihtorahan hakemista. Laitoin tavarani naulaan. Opastyttö selosti. Kauppis-Heikillä oli oma nurkka, pöytä ja kalusteita, työhuoneessa. Kiertokoulun opettajan laukku. Aholla oli kirjoituskone. Viivyin museossa klo 15:35 - 16:00.
Kävelin pätkän luontopolkua rantaan. Kuvasin Ahon talon ulkoa. Sitten nopea paluu kaupunkiin, jossa kävin vielä City-Marketissa, mehulitra 3,95 mk sekä jogurttia. Rantaa pitkin kuljin alkumatkan asemalle, 7 minuuttia.
Raiteelta 3 piti lähtemän kaksikin junaa: Kajaaniin klo 17:35 ja Ylivieskaan klo 17:45 (jonne aioin minä). Yksi vaunu täyttyi, mutta veturi toi toisen, johon nousi vain lapsia, keski-ikäinen nainen ja minä. Lapset jäivät sittemmin Kiuruvedelle. Mielenkiintoinen ja minulle ennennäkemätön poikittaisrata Iisalmesta Ylivieskaan ylitti useita pieniä jokia, mutta minua nukutti.
.
****
IISALMI 23 k 46,4 Kaupungiksi 1891 (ruotsiksi Idensalmi)
K: Vanha puukirkko 1779 Simo Silven (kirkkomuseo sakaristossa)
K: Alttaritaulu A. Såltin, 15 Mikael Toppeliuksen maalausta
P: Juhani Ahon hauta
K: Basilikatyylinen uusi kirkko 1934 Eino Pitkänen
K: Alttaritauluna mosaiikkityö 'Kristus ristillä' 1954 V. Eskola
K: Ortodoksinen kirkko 1957 I. Ahonen, seinämaalaukset, kirkkopuiston itäpää
M: Kotiseutumuseo 1955 Paloisvirran rannalla
M: Juhani Ahon museo (1958) Mansikkaniemessä
M: Panimomuseo, Olvi-oluthalli
M: Luontomuseo, dioraamoja, järvipanoraama, Kulttuurikeskus
M: Evakkokeskus, ikonihuone, kirkkojen pienoismalleja, näyttelyitä
R: Runnin kylpylä ja terveyslähde, Runnin seikkailumetsä lapsille
P: Vaikeiden aikojen muistomerkki, kirkon vierellä
P: Juhani Ahon patsas 1961 A. Tukiainen, kirkkopuisto
P: Kauppis-Heikin muistomerkki 1962 A. Tukiainen, kirkkopuisto
P: Sandelsin ja Dolgorukin muistomerkit Koljonvirralla
L: Koljonvirran taistelupaikka, 5 km pohjoiseen
L: Paloisvuori, hiihtokeskus 3 km keskustasta
L: Iimäki, Luuniemi, Haukiniemi, Mansikkaniemi
E: Maailman pienin ravintola Kuappi (3,6 m2, 2-h. pöytä) VR-taukotupa 1907
V: Paloisjärvi, Paloisvirta, Porovesi
.
.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2020
671. Jämsä Onnibussilla elokuussa 2019
Onnibus laittoi heinäkuun lopulla 2019 myyntiin bussilippunsa koulujen alkamispäiviltä (elokuulta) vuodenvaihteeseen asti, jolloin aluksi oli tarjolla paljon vain yhden euron maksavia lippuja!
.
Olin aikaisemmin ehtinyt harkita Väinö Paunun liikenteen vain Museokortin omistajille tekemää tarjousta: 10 euroa/lippu (vain käteismaksu bussissa). Paunun lipulla olin ensiksi käynyt Kurikassa, kävisinkö toiseksi Jämsässä? Kohteitahan Paunulla oli vähän, kaikki vain Tampereen kautta.
.
Mutta Onnibussin matkoista tarvitsi maksaa 1 euro Helsinki-Tampere, 1 euro Tampere-Jämsä, ja saman verran paluumatkoista, sekä varausmaksu 1 euro (jaettuna vaikka kuinka monien yhdellä ostoskerralla tehtyjen varausten kesken).
,
JÄMSÄ, tiistaina 20.8.2019.
.
Jämsässä en ollut käynyt lähes 30 vuoteen. Sinä aikana Leo-setäni rintamamiestalo keskustan Joonaantien alussa on purettu ja tontille rakennettu pienkerrostalo.
.
Onnibus lähtee Helsingistä vasta klo 10:20. Tampereella klo 12:35-45 bussin vaihto. Jämsän pysäkki on nimeltään ''Jämsän Portti', valtatien pohjoislaidalla, jossa poiketaan ja pysähdytään klo 14 pariksi minuutiksi Shellin huoltoasemalle, missä pysäköi monta rekka-autoa. Liikerakennuksessa pizzeria ja Kauhkialantien toisella puolella matalahko Hotelli Jämsä.
.
Kauhkialantie vie pari kilometriä pohjoiseen kohti Jämsän keskustaa, tekee mutkan itään, alittaa junaradan, kaartaa taas vasemmalle, pohjoiseen. Kävelytie eroaa autotiestä puistoalueelle, päättyy pikkuteiden solmuun, jossa täytyy skarpata, että kääntyy Seppolantielle itään, ensin ohi Kivipankin ja sitten siltaa yli Jämsänjoen. Laiturissa jokilaiva Tuulikki IV.
.
Vanha Sokos-tavaratalo Seppo on laajentunut kauppakeskus Forumiksi. Sen edessä Keskuskadulla on suuri katutyömaa. Tilapäinen liikennevalo määrää autoliikenteen suunnan vuoroin itään, vuoroin länteen. Lähden Koskentietä joen suuntaisesti pohjoiseen (kohti Jämsänkoskea) Liikerakennuksia senkin tien varressa.
.
Vitikkalan kartano on komea vanha puurakennus (nyt kauppa), jota en entuudestaan muistakaan! Siltakatu tulee lännestä, toiselta joen ylittävältä sillalta. Joonaantie lähtee itään vähän pohjoisempaa, ja Leo-sedän (1913-1992) talon paikalla on tosiaan pienkerrostalo, enkä erota enää tonttien rajoja, saati että olisi karviais- ja viinimarjapensaita.
.
Lamminsuon puistossa idässä on kanavan yhdistämä sarja pieniä lampia ja niiden takana Haasiapolun rivitalot. Jämsän kirkko näkyy komeana mäellä pohjoisessa ja sinne pääsee kävelytietä lintulammikoiden pohjoispäästä. Lähdenkin kirkolle, kiertelemään hautausmaata, mutta löytämättä tällä kertaa sukulaisten hautoja, toisin kuin aiemmin. Huomaan hautakiven Jaakko Vihijärvi (1922-2009), oli isä-vainaan tuttuja.
.
Palaan kävelyteitä Lamminsuon kautta linja-autoaseman nurkille. Aikaa on enää niukasti, mutta yritän Pukinvuorelle koilliseen, mahdolliselle vanhalle linnavuorelle. Pääsen ylämäkeen kohoavia teitä ylämäkeen lähtevien kävelyteiden alkuun, mutta joudun liian pian kääntymään paluumatkalle kohti Jämsän Portin Onnibus-pysäkkiä. Jos en olisi tuhlannut aikaa kirkolla ja hautausmaalla, olisin päässyt linnavuorelle, minulle ennestään vieraaseen kohteeseen! Joudunko sen takia tulemaan vielä toiste uudelleen?
.
Osaan vanhaa reittiä Jämsän Porttiin, kunhan en eksy kääntymään Yhdystielle itään, vaan Keskuskadulle ja Seppolantielle lounaaseen, sitten kävelytietä etelään ja Kauhkialantietä Shellille. Väljä Onnibus saapuu aikataulun tarkasta ajasta 17:15 pari minuuttia myöhässä.
.
Tampereella minulle jää vähän vaihtoaikaa kävellä Ortodoksikirkon ohi ratavarren rakennustyömaalle ja pohjoisempaa Makedonian sarjakuvakaupan ohi takaisin linja-autoasemalle. Maahanmuuttaja kuskina Tampereelta Helsinkiin. Jään bussista Ruskeasuolla, josta kävelen kotiin Konalaan.
.
.
JÄMSÄ, kauppalasta kaupungiksi 1977 (Jämsänkoski yhdistetty Jämsään 2009)
K: Tiilikirkko 1929 Kauno S. Kallio
K: Alttaritaulu B.A. Godenhjelm
M: Kivipankin kulttuuritalo 1914
M: Kotiseutumuseo Pälämäellä
P: Juuso Waldenin patsas, Hiitelän puisto
P: Karhu-patsas, Lamminsuon puisto
L: Lamminsuon puisto ja lintulammet
L: Synninlukko, rotkovajoama Mäntän tiellä
L: Himosvuori, laskettelukeskus, Peikkopuisto
L: Maakuntaura, patikkapolku Jyväskylään 80 km
N: Pitkävuoren hiihtokeskus Kaipolassa, hyppyritornin näköalatorni
V: Jämsänjoki, Päijänne
.
.
Olin aikaisemmin ehtinyt harkita Väinö Paunun liikenteen vain Museokortin omistajille tekemää tarjousta: 10 euroa/lippu (vain käteismaksu bussissa). Paunun lipulla olin ensiksi käynyt Kurikassa, kävisinkö toiseksi Jämsässä? Kohteitahan Paunulla oli vähän, kaikki vain Tampereen kautta.
.
Mutta Onnibussin matkoista tarvitsi maksaa 1 euro Helsinki-Tampere, 1 euro Tampere-Jämsä, ja saman verran paluumatkoista, sekä varausmaksu 1 euro (jaettuna vaikka kuinka monien yhdellä ostoskerralla tehtyjen varausten kesken).
,
JÄMSÄ, tiistaina 20.8.2019.
.
Jämsässä en ollut käynyt lähes 30 vuoteen. Sinä aikana Leo-setäni rintamamiestalo keskustan Joonaantien alussa on purettu ja tontille rakennettu pienkerrostalo.
.
Onnibus lähtee Helsingistä vasta klo 10:20. Tampereella klo 12:35-45 bussin vaihto. Jämsän pysäkki on nimeltään ''Jämsän Portti', valtatien pohjoislaidalla, jossa poiketaan ja pysähdytään klo 14 pariksi minuutiksi Shellin huoltoasemalle, missä pysäköi monta rekka-autoa. Liikerakennuksessa pizzeria ja Kauhkialantien toisella puolella matalahko Hotelli Jämsä.
.
Kauhkialantie vie pari kilometriä pohjoiseen kohti Jämsän keskustaa, tekee mutkan itään, alittaa junaradan, kaartaa taas vasemmalle, pohjoiseen. Kävelytie eroaa autotiestä puistoalueelle, päättyy pikkuteiden solmuun, jossa täytyy skarpata, että kääntyy Seppolantielle itään, ensin ohi Kivipankin ja sitten siltaa yli Jämsänjoen. Laiturissa jokilaiva Tuulikki IV.
.
Vanha Sokos-tavaratalo Seppo on laajentunut kauppakeskus Forumiksi. Sen edessä Keskuskadulla on suuri katutyömaa. Tilapäinen liikennevalo määrää autoliikenteen suunnan vuoroin itään, vuoroin länteen. Lähden Koskentietä joen suuntaisesti pohjoiseen (kohti Jämsänkoskea) Liikerakennuksia senkin tien varressa.
.
Vitikkalan kartano on komea vanha puurakennus (nyt kauppa), jota en entuudestaan muistakaan! Siltakatu tulee lännestä, toiselta joen ylittävältä sillalta. Joonaantie lähtee itään vähän pohjoisempaa, ja Leo-sedän (1913-1992) talon paikalla on tosiaan pienkerrostalo, enkä erota enää tonttien rajoja, saati että olisi karviais- ja viinimarjapensaita.
.
Lamminsuon puistossa idässä on kanavan yhdistämä sarja pieniä lampia ja niiden takana Haasiapolun rivitalot. Jämsän kirkko näkyy komeana mäellä pohjoisessa ja sinne pääsee kävelytietä lintulammikoiden pohjoispäästä. Lähdenkin kirkolle, kiertelemään hautausmaata, mutta löytämättä tällä kertaa sukulaisten hautoja, toisin kuin aiemmin. Huomaan hautakiven Jaakko Vihijärvi (1922-2009), oli isä-vainaan tuttuja.
.
Palaan kävelyteitä Lamminsuon kautta linja-autoaseman nurkille. Aikaa on enää niukasti, mutta yritän Pukinvuorelle koilliseen, mahdolliselle vanhalle linnavuorelle. Pääsen ylämäkeen kohoavia teitä ylämäkeen lähtevien kävelyteiden alkuun, mutta joudun liian pian kääntymään paluumatkalle kohti Jämsän Portin Onnibus-pysäkkiä. Jos en olisi tuhlannut aikaa kirkolla ja hautausmaalla, olisin päässyt linnavuorelle, minulle ennestään vieraaseen kohteeseen! Joudunko sen takia tulemaan vielä toiste uudelleen?
.
Osaan vanhaa reittiä Jämsän Porttiin, kunhan en eksy kääntymään Yhdystielle itään, vaan Keskuskadulle ja Seppolantielle lounaaseen, sitten kävelytietä etelään ja Kauhkialantietä Shellille. Väljä Onnibus saapuu aikataulun tarkasta ajasta 17:15 pari minuuttia myöhässä.
.
Tampereella minulle jää vähän vaihtoaikaa kävellä Ortodoksikirkon ohi ratavarren rakennustyömaalle ja pohjoisempaa Makedonian sarjakuvakaupan ohi takaisin linja-autoasemalle. Maahanmuuttaja kuskina Tampereelta Helsinkiin. Jään bussista Ruskeasuolla, josta kävelen kotiin Konalaan.
.
.
JÄMSÄ, kauppalasta kaupungiksi 1977 (Jämsänkoski yhdistetty Jämsään 2009)
K: Tiilikirkko 1929 Kauno S. Kallio
K: Alttaritaulu B.A. Godenhjelm
M: Kivipankin kulttuuritalo 1914
M: Kotiseutumuseo Pälämäellä
P: Juuso Waldenin patsas, Hiitelän puisto
P: Karhu-patsas, Lamminsuon puisto
L: Lamminsuon puisto ja lintulammet
L: Synninlukko, rotkovajoama Mäntän tiellä
L: Himosvuori, laskettelukeskus, Peikkopuisto
L: Maakuntaura, patikkapolku Jyväskylään 80 km
N: Pitkävuoren hiihtokeskus Kaipolassa, hyppyritornin näköalatorni
V: Jämsänjoki, Päijänne
.
670. Ruukkeja Raaseporin ja Lohjan välillä
Ruukkikyliä kiertämässä heinäkuussa 2020, Fiskars, Ansku, Pinjainen, Mustio...
.
Raaseporin Fiskarsissa lauantain 11.7.2020 runsas sade lannistaa markkinatunnelman. Käymme pakettiautolla Vihdin Nummelan varastossa. Poikkeamme kahvilla Lohjan Saukkolassa (Vanhan Turuntien varrella) "Landen K-kaupan" viereisellä suurella kirpputorilla, Aarreaitassa tai romukaupassa. Myytävää tavaraa on laidasta laitaan valtavasti - ilman juuri minkäänlaista järjestystä. Juuri sellainen L M Ericsonin lankapuhelin, jollaisen käytöstä luovuin 2014, on hinnoiteltu 12 euroon. Käytettyjä kirjoja on melko vähän, sekaisin siellä täällä. Myyjän mukaan kirjat käyvät nykyään huonosti kaupaksi.
.
Internetin hakukone ehdottaa kirpputoria Sammatissa (Lohjaan 2009 liitetty kunta), osoitteessa Lohilammentie 2, mutta kauppaa ei enää löydy. Ohitamme Sammatissa vanhan puukirkon sekä Elias Lönnrotin Paikkarin torpan tienhaaran, museossa olisi ollut lauantaina kävijöitä osallistava näytelmä-ohjelma.
.
Sammatin päätien liikekeskustassa, juuri Lohilammentien haaraa vastapäätä, toimii kuitenkin (vain kuluvan kalenteriviikon) tilapäinen kirpputori kivitalon liiketilassa. Puhelias yrittäjärouva on keittänyt ison erän hyvältä maistuvaa kanakeittoa, jota hän tarjoaa kävijöille ilmaiseksi ulkoterassilla - lauantain kunniaksi.
.
Myyntikohteista kiinnostavin on vanha gramofoni, jonka mukana tulisi kymmeniä äänilevyjä eli laatikollinen savikiekkoja, yhteensä 450 euroa. Kotilieden sidottu vuosikerta yli 80 vuoden takaa maksaisi jonkin kympin, mutta minulla on yhä kesken Suomen Kuvalehden puolivuosikerta 1938, josta maksoin joskus 5 euroa Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä.
.
Ajamme Sammatista Lohilammentietä Karjalohjalle päin, mutta emme huomaa tai tiedä, että tien varrella olisi ollut Johannes Lohilammen museo. Katselemme ulkoa Karjalohjan kirkkoa (Karjalohja on liitetty Lohjaan 2013). Jatkamme tietä 104 Anskun eli Antskogin ruukin ohi kohti Fiskarsia.
.
Matkalla Fiskarsista Karjaan kautta Lohjalle poikkeamme Karjaanjoen varrella Billnäsin ruukkikylään (Pinjainen). Billnäsin teollisuus on kuuluisin kirveistä ja puisista huonekaluista. Voimalan vesiputous vaikuttaa jo kauempaakin komealta, muitakin autoilijoita pysähtyy valokuvaamaan. Vanhat punaiset puutalot näyttävät pittoreskeilta jyrkkää kalliorinnettä vasten ja vihreän lehvästön kehystäminä. Olin ennenkin käynyt Pinjaisissa - silloin kävellen Karjaalta.
.
Mustiossa poikkesimme Mustion Linnan puistoja katsomaan. Muitakin turisteja käveleskeli puistossa yllättävän paljon, kokonaisia perheitä, ehkä jopa hotellin asukkaita. Nähtävyyksinä nurmikentillä oli rivistö roomalaisia patsaita ja krokotiiliä tai alligaattoria esittävä veistos. Lisäksi huvimajoja, kävelysiltoja joen yli, järven kaislikkoon lankuista rakennettu pitkä kävelytie, sekä kustavilaisen kauden uusklassinen kartanon päärakennus sivurakennuksineen.
.
Mustion kartanohotellia mainostettiin erityisesti hääpareille tai kokousten pitopaikaksi. Hotelliravintolan ohjelmistossa näkyy olevan taikurin esitys. Mustion Linnan "kuninkaanhuoneessa" ovat menneisyydessä yöpyneet mm. Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisari Aleksanteri I.
.
Mieleeni tuli Mustion vertailukohteina Haikon kartano Porvoossa tai Hämeenlinnan Aulanko puistoineen (satulinna, näkötorni, tekolampia, joutsenia) tai Punkaharjun Hotelli Finlandia. Aulangolla olin yöpynyt lapsena 1970-luvulla, Punkaharjulla monenakin kesänä. Mustio olisi noista luullakseni vähiten kiinnostanut lasta.
.
Karjaan Mustion nähtävyyksiä listana:
R: Junkarsborgin muinaislinnan jäännöksiä Mustion ruukin länsipuolella
R: Mustion ruukki (1550-,1616), työläisasuntoja
R: Mustion kartanolinna 1792 Erik Palmstedt, om. Grabbe, Stålarm, Linder
K: Mustion puinen erivartinen ristikirkko 1761 Johan Tammi
K: Mustion kirkon barokkitapuli 1778 Anders Takolander
K: Linder-suvun kivinen hautakappeli 1803
V: Mustionjoki
.
.
Raaseporin Fiskarsissa lauantain 11.7.2020 runsas sade lannistaa markkinatunnelman. Käymme pakettiautolla Vihdin Nummelan varastossa. Poikkeamme kahvilla Lohjan Saukkolassa (Vanhan Turuntien varrella) "Landen K-kaupan" viereisellä suurella kirpputorilla, Aarreaitassa tai romukaupassa. Myytävää tavaraa on laidasta laitaan valtavasti - ilman juuri minkäänlaista järjestystä. Juuri sellainen L M Ericsonin lankapuhelin, jollaisen käytöstä luovuin 2014, on hinnoiteltu 12 euroon. Käytettyjä kirjoja on melko vähän, sekaisin siellä täällä. Myyjän mukaan kirjat käyvät nykyään huonosti kaupaksi.
.
Internetin hakukone ehdottaa kirpputoria Sammatissa (Lohjaan 2009 liitetty kunta), osoitteessa Lohilammentie 2, mutta kauppaa ei enää löydy. Ohitamme Sammatissa vanhan puukirkon sekä Elias Lönnrotin Paikkarin torpan tienhaaran, museossa olisi ollut lauantaina kävijöitä osallistava näytelmä-ohjelma.
.
Sammatin päätien liikekeskustassa, juuri Lohilammentien haaraa vastapäätä, toimii kuitenkin (vain kuluvan kalenteriviikon) tilapäinen kirpputori kivitalon liiketilassa. Puhelias yrittäjärouva on keittänyt ison erän hyvältä maistuvaa kanakeittoa, jota hän tarjoaa kävijöille ilmaiseksi ulkoterassilla - lauantain kunniaksi.
.
Myyntikohteista kiinnostavin on vanha gramofoni, jonka mukana tulisi kymmeniä äänilevyjä eli laatikollinen savikiekkoja, yhteensä 450 euroa. Kotilieden sidottu vuosikerta yli 80 vuoden takaa maksaisi jonkin kympin, mutta minulla on yhä kesken Suomen Kuvalehden puolivuosikerta 1938, josta maksoin joskus 5 euroa Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä.
.
Ajamme Sammatista Lohilammentietä Karjalohjalle päin, mutta emme huomaa tai tiedä, että tien varrella olisi ollut Johannes Lohilammen museo. Katselemme ulkoa Karjalohjan kirkkoa (Karjalohja on liitetty Lohjaan 2013). Jatkamme tietä 104 Anskun eli Antskogin ruukin ohi kohti Fiskarsia.
.
Matkalla Fiskarsista Karjaan kautta Lohjalle poikkeamme Karjaanjoen varrella Billnäsin ruukkikylään (Pinjainen). Billnäsin teollisuus on kuuluisin kirveistä ja puisista huonekaluista. Voimalan vesiputous vaikuttaa jo kauempaakin komealta, muitakin autoilijoita pysähtyy valokuvaamaan. Vanhat punaiset puutalot näyttävät pittoreskeilta jyrkkää kalliorinnettä vasten ja vihreän lehvästön kehystäminä. Olin ennenkin käynyt Pinjaisissa - silloin kävellen Karjaalta.
.
Mustiossa poikkesimme Mustion Linnan puistoja katsomaan. Muitakin turisteja käveleskeli puistossa yllättävän paljon, kokonaisia perheitä, ehkä jopa hotellin asukkaita. Nähtävyyksinä nurmikentillä oli rivistö roomalaisia patsaita ja krokotiiliä tai alligaattoria esittävä veistos. Lisäksi huvimajoja, kävelysiltoja joen yli, järven kaislikkoon lankuista rakennettu pitkä kävelytie, sekä kustavilaisen kauden uusklassinen kartanon päärakennus sivurakennuksineen.
.
Mustion kartanohotellia mainostettiin erityisesti hääpareille tai kokousten pitopaikaksi. Hotelliravintolan ohjelmistossa näkyy olevan taikurin esitys. Mustion Linnan "kuninkaanhuoneessa" ovat menneisyydessä yöpyneet mm. Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisari Aleksanteri I.
.
Mieleeni tuli Mustion vertailukohteina Haikon kartano Porvoossa tai Hämeenlinnan Aulanko puistoineen (satulinna, näkötorni, tekolampia, joutsenia) tai Punkaharjun Hotelli Finlandia. Aulangolla olin yöpynyt lapsena 1970-luvulla, Punkaharjulla monenakin kesänä. Mustio olisi noista luullakseni vähiten kiinnostanut lasta.
.
Karjaan Mustion nähtävyyksiä listana:
R: Junkarsborgin muinaislinnan jäännöksiä Mustion ruukin länsipuolella
R: Mustion ruukki (1550-,1616), työläisasuntoja
R: Mustion kartanolinna 1792 Erik Palmstedt, om. Grabbe, Stålarm, Linder
K: Mustion puinen erivartinen ristikirkko 1761 Johan Tammi
K: Mustion kirkon barokkitapuli 1778 Anders Takolander
K: Linder-suvun kivinen hautakappeli 1803
V: Mustionjoki
.
perjantai 24. heinäkuuta 2020
669. Fiskarsista kävelin Pohjan kirkonkylään
Lähdin heinäkuun 2020 perjantaina Raaseporin Fiskarsista kävelemään Fiskarsintietä etelään kohti entisen Pohjan kunnan kirkonkylää. Tai ensin nousin itään jyrkkää rinnettä hiljaisille hiekkateille, joilta näin Fiskarsintien talojen kivimuurin takapihapuolen, alaviistoon, ylempää rinteestä.
.
(Pohjan kunta Fiskarseineen on vuonna 2009 yhdistetty Karjaan ja Tammisaaren kanssa Raaseporin kaupungiksi).
.
Fiskarsin kylän lounaispäässä oli autoilijoiden levähdysalueella karttataulu alueesta. Samasta kohdasta lähti myös hiljainen hiekkatie kaakkoon, ensin siltaa joen yli ja sitten peltoniittyjen halki. Sille oli hieman salaperäinen tienviitta: "Ratavalli / Banvallen". En vielä lähtenyt sivutietä tutkimaan, vaan jatkoin hyvää kävelytietä, joka seurasi mutkittelevaa autotietä Fiskarsintie.
.
Neljän kilometrin alkumatkan kohokohtia oli jyrkän kalliorinteen puhkaiseva autotunneli. Jalankulkijat ja pyöräilijät kiersivät yhä idän kautta u-mutkan järvenrantaa. Joku oli jäänyt rannalle onkimaankin. Sitten Fiskarsintiestä erkautui sivutie Bollstan kylään. Etelämpänä Fiskarsintie (tie 104 vuoden 1996 kartassa) ylitti Rantaradan (Helsinki-Turku).
.
Tunsin helteessä kävelleeni jo pitkästikin ehtiessäni T-risteykseen (pohjoiseen Fiskars 4 km, länteen Pohjan kirkonkylä 2 km, itään Karjaa 8 km). Loppumatka tuntui lyhyeltä, olin jo melkein kirkonkylän nurkalla, sen päätie erkaantui etelään kohti Pohjanpitäjänlahtea. Rivissä lännessä joitakin moderneja liiketaloja, kuten iso S-Market, ja idässä kerrostaloja. Toisessa T-risteyksessä lähdin ensin länteen kirkolle, sitten palasin kävelläkseni itään kohti Skurua eli Pohjankurua.
.
Pohjan keskiaikainen kirkko ei ollut perjantaipäivänä auki, mutta samana päivänä kello 16 olisi ollut ilmainen S. Grässbäckin konsertti, kuten toisenakin lähipäivänä. Koronan vuotena sisäänpääsy oli rajoitettu joko 50 tai 100 hengelle, tilaisuudesta riippuen. Aikatauluni ei klo 14 sallinut jäädä odottelemaan paria tuntia, joten käveleskelin vain hautausmaalla, jossa oli muitakin eläviä ihmisiä, ja ostin kaupasta 1 eurolla (98 c) litran "Arkijogurttia" (persikka) kylmäksi juomakseni, jota kuljetin repussa ja join erissä.
.
Kirkon ja kaupan välille oli rakennettu uusi pitkä 2-kerroksinen talo, alakerrassa liiketiloja, yläkerrassa asuntoja, joita vielä myytiin mainostaulussa: "3h+k (55m2) 100'000 euroa velaton hinta tai 29'000 ensin, näköala Pohjanpitäjänlahdelle, talossa ravintola ja kuntosali!". Kävelijän päänkorkeudelta en yllä näkemään järveä, jonka tiedän olevan lähellä etelässä, metsäisen niityn takana.
.
Kiinnitän huomioni Pojo FBK:n kivitaloon. Vapaapalokuntien rakennukset muistuttavat kaikki toisiaan letkunkuivaustorneineen (noin 3 kerroksen korkeuteen) ja 2-5 rinnakkaisine autotallinovineen, mutta ovat silti yksilöllisiä. Onkohan kukaan kuvannut niitä kaikkia? (Fiskarsissa oli lähin seuraava VPK, puutalo, torni, kaksi autotallia.)
.
Jatkoin kävelyä itään kohti Pohjankurua (2 km). Poikkesin kaakkoon hiekkatielle, jonka viitta lupasi vievän uimarannalle ja matonpesupaikalle, mutta kyllästyin liian pitkään kävelyyn näkemättä rannasta vielä veden välähdystäkään. Tien varrella jonkin kartanon yksityistie sekä uusi omakoti- ja rivitaloalue, jota kiersi Rengastie.
.
Skuruntietä jatkaen päädyin junaradan viertä kulkevalle hiekkatielle, jota ajoivat kuorma-autot jollekin teollisuuslaitokselle, jolle tie päättyi. Ranta tai jopa satama jäi saavuttamattomaksi jonnekin teräsverkkoaitojen taakse? Idässä näin rautatien sukeltavan tunneliin, kaipa juuri kuuluisaan Pohjankurun eli Skurun tunneliin.
.
Ylitin junaradan (sen koillispuolelle) kävelytieksi muutettua siltaa pitkin ja kävelin ratavartta kaakkoon. Satamatietä seuraten en löytänyt satamaan asti, kapeaa Satamapolkua en enää yrittänytkään. Vielä kiipesin hiekkatien jyrkän rinteen etelään, uskoen päätyväni jonnekin ratatunnelin päälle, mutta metsään kesken päättyviä kinttupolkujakaan pitkin en päässyt näkemään merenlahtea tai vilaustakaan vedestä.
.
Pohjanpitäjänlahti on kiinnostava, koska se ulottuu harvinaisen vuonomaisesti syvälle sisämaahan ja on tarjonnut historiallisen meritien Pohjan kirkolle. Pitkä lahti on vähän kuin vastakohta sen viereiselle Hankoniemelle.
.
Laskeuduin mäen takaisin alas ja jatkoin pohjoiseen ohi jonkin teollisuusrakennuksen aidatun pihan. Vasta toisen kerran näin tienvarteen selkeästi asetetut nuoliviitat (risteyksessä kahteen suuntaan, länteen ja pohjoiseen), joissa luki "Banvallen / Ratavalli". Kyltin kuvituksena oli ratsastajan, pyöräilijän ja rinkkaselkäisen vaeltajan kuva. Lähdin seuraamaan reittiä pohjoiseen (kohti Fiskarsia?).
.
Ylitin Karjaalle vievän 111-tien, jonka toisella puolella oli tarpeellinen "Banvallen"-opaste länteen hiekkaiselle kävelytielle omakotitalokylän asvalttitien sijasta. Kävelytie sivuaa joidenkin pientalojen takapihoja, vehmaan pensaston takana, kunnes sukeltaa metsään. Vastaani tulee muutama pyöräilijä ja jokunen juoksija. Jonkin ajan päästä joku juoksijoista ja pari pyöräilijöistä ohittaa minut uudelleen paluumatkallaan Fiskarsin suuntaan, He ovat käyneet vain kääntymässä 111-tien risteyksessä?
.
Parhaimmillaan hiekkatie alkaa sivuta itäpuolelta järveä, jota autotie 104 seuraa idästä. Järven kautta Fiskarsin ruukkeja pyörittäneen virran vedet jatkavat matkaansa kohti Pohjanpitäjänlahtea. Kaunis maisemareitti rannan ja metsän välissä. "Ratavallin" varrella olen nähnyt joitakin kilometritolppia kuten 10 km, 8 km, 6 km, mutta en tiedä reitin kokonaisuutta, mistä mitattu?
.
Tulen parin-kolmen tunnin takaa tuttuun Fiskarsintien risteykseen, jossa on Fiskarin kylän eteläisin opastekarttataulu. Siinä olin ensimmäisen kerran nähnyt tekstin "Banvallen / Ratavalli" tietämättä mitä se tarkoittaa. Hyvä näin, koska tulinkin tehneeksi lenkin, tarvitsematta kulkea edestakaisin samaa tietä.
.
En näe opastetta, jatkuisiko Ratavalli-reitti enää tästä eteenpäin, pohjoiseen tai länteen. Palaan joenrannan polkua Fiskarsin kylään ohi Fiskars FBK:n tallin ja monien jokea ylittävien kävelysiltojen. Ihmettelen käveleskelevien turistien määrää - kuin erikoisemmassakin turistikohteessa. Vanha Pohjan pitäjä on nähtävyyksistä rikas:
.
POHJA, Pohjanpitäjä 4 57,2 (ruotsiksi Pojo), liitetty Raaseporiin 2009
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
.
(Pohjan kunta Fiskarseineen on vuonna 2009 yhdistetty Karjaan ja Tammisaaren kanssa Raaseporin kaupungiksi).
.
Fiskarsin kylän lounaispäässä oli autoilijoiden levähdysalueella karttataulu alueesta. Samasta kohdasta lähti myös hiljainen hiekkatie kaakkoon, ensin siltaa joen yli ja sitten peltoniittyjen halki. Sille oli hieman salaperäinen tienviitta: "Ratavalli / Banvallen". En vielä lähtenyt sivutietä tutkimaan, vaan jatkoin hyvää kävelytietä, joka seurasi mutkittelevaa autotietä Fiskarsintie.
.
Neljän kilometrin alkumatkan kohokohtia oli jyrkän kalliorinteen puhkaiseva autotunneli. Jalankulkijat ja pyöräilijät kiersivät yhä idän kautta u-mutkan järvenrantaa. Joku oli jäänyt rannalle onkimaankin. Sitten Fiskarsintiestä erkautui sivutie Bollstan kylään. Etelämpänä Fiskarsintie (tie 104 vuoden 1996 kartassa) ylitti Rantaradan (Helsinki-Turku).
.
Tunsin helteessä kävelleeni jo pitkästikin ehtiessäni T-risteykseen (pohjoiseen Fiskars 4 km, länteen Pohjan kirkonkylä 2 km, itään Karjaa 8 km). Loppumatka tuntui lyhyeltä, olin jo melkein kirkonkylän nurkalla, sen päätie erkaantui etelään kohti Pohjanpitäjänlahtea. Rivissä lännessä joitakin moderneja liiketaloja, kuten iso S-Market, ja idässä kerrostaloja. Toisessa T-risteyksessä lähdin ensin länteen kirkolle, sitten palasin kävelläkseni itään kohti Skurua eli Pohjankurua.
.
Pohjan keskiaikainen kirkko ei ollut perjantaipäivänä auki, mutta samana päivänä kello 16 olisi ollut ilmainen S. Grässbäckin konsertti, kuten toisenakin lähipäivänä. Koronan vuotena sisäänpääsy oli rajoitettu joko 50 tai 100 hengelle, tilaisuudesta riippuen. Aikatauluni ei klo 14 sallinut jäädä odottelemaan paria tuntia, joten käveleskelin vain hautausmaalla, jossa oli muitakin eläviä ihmisiä, ja ostin kaupasta 1 eurolla (98 c) litran "Arkijogurttia" (persikka) kylmäksi juomakseni, jota kuljetin repussa ja join erissä.
.
Kirkon ja kaupan välille oli rakennettu uusi pitkä 2-kerroksinen talo, alakerrassa liiketiloja, yläkerrassa asuntoja, joita vielä myytiin mainostaulussa: "3h+k (55m2) 100'000 euroa velaton hinta tai 29'000 ensin, näköala Pohjanpitäjänlahdelle, talossa ravintola ja kuntosali!". Kävelijän päänkorkeudelta en yllä näkemään järveä, jonka tiedän olevan lähellä etelässä, metsäisen niityn takana.
.
Kiinnitän huomioni Pojo FBK:n kivitaloon. Vapaapalokuntien rakennukset muistuttavat kaikki toisiaan letkunkuivaustorneineen (noin 3 kerroksen korkeuteen) ja 2-5 rinnakkaisine autotallinovineen, mutta ovat silti yksilöllisiä. Onkohan kukaan kuvannut niitä kaikkia? (Fiskarsissa oli lähin seuraava VPK, puutalo, torni, kaksi autotallia.)
.
Jatkoin kävelyä itään kohti Pohjankurua (2 km). Poikkesin kaakkoon hiekkatielle, jonka viitta lupasi vievän uimarannalle ja matonpesupaikalle, mutta kyllästyin liian pitkään kävelyyn näkemättä rannasta vielä veden välähdystäkään. Tien varrella jonkin kartanon yksityistie sekä uusi omakoti- ja rivitaloalue, jota kiersi Rengastie.
.
Skuruntietä jatkaen päädyin junaradan viertä kulkevalle hiekkatielle, jota ajoivat kuorma-autot jollekin teollisuuslaitokselle, jolle tie päättyi. Ranta tai jopa satama jäi saavuttamattomaksi jonnekin teräsverkkoaitojen taakse? Idässä näin rautatien sukeltavan tunneliin, kaipa juuri kuuluisaan Pohjankurun eli Skurun tunneliin.
.
Ylitin junaradan (sen koillispuolelle) kävelytieksi muutettua siltaa pitkin ja kävelin ratavartta kaakkoon. Satamatietä seuraten en löytänyt satamaan asti, kapeaa Satamapolkua en enää yrittänytkään. Vielä kiipesin hiekkatien jyrkän rinteen etelään, uskoen päätyväni jonnekin ratatunnelin päälle, mutta metsään kesken päättyviä kinttupolkujakaan pitkin en päässyt näkemään merenlahtea tai vilaustakaan vedestä.
.
Pohjanpitäjänlahti on kiinnostava, koska se ulottuu harvinaisen vuonomaisesti syvälle sisämaahan ja on tarjonnut historiallisen meritien Pohjan kirkolle. Pitkä lahti on vähän kuin vastakohta sen viereiselle Hankoniemelle.
.
Laskeuduin mäen takaisin alas ja jatkoin pohjoiseen ohi jonkin teollisuusrakennuksen aidatun pihan. Vasta toisen kerran näin tienvarteen selkeästi asetetut nuoliviitat (risteyksessä kahteen suuntaan, länteen ja pohjoiseen), joissa luki "Banvallen / Ratavalli". Kyltin kuvituksena oli ratsastajan, pyöräilijän ja rinkkaselkäisen vaeltajan kuva. Lähdin seuraamaan reittiä pohjoiseen (kohti Fiskarsia?).
.
Ylitin Karjaalle vievän 111-tien, jonka toisella puolella oli tarpeellinen "Banvallen"-opaste länteen hiekkaiselle kävelytielle omakotitalokylän asvalttitien sijasta. Kävelytie sivuaa joidenkin pientalojen takapihoja, vehmaan pensaston takana, kunnes sukeltaa metsään. Vastaani tulee muutama pyöräilijä ja jokunen juoksija. Jonkin ajan päästä joku juoksijoista ja pari pyöräilijöistä ohittaa minut uudelleen paluumatkallaan Fiskarsin suuntaan, He ovat käyneet vain kääntymässä 111-tien risteyksessä?
.
Parhaimmillaan hiekkatie alkaa sivuta itäpuolelta järveä, jota autotie 104 seuraa idästä. Järven kautta Fiskarsin ruukkeja pyörittäneen virran vedet jatkavat matkaansa kohti Pohjanpitäjänlahtea. Kaunis maisemareitti rannan ja metsän välissä. "Ratavallin" varrella olen nähnyt joitakin kilometritolppia kuten 10 km, 8 km, 6 km, mutta en tiedä reitin kokonaisuutta, mistä mitattu?
.
Tulen parin-kolmen tunnin takaa tuttuun Fiskarsintien risteykseen, jossa on Fiskarin kylän eteläisin opastekarttataulu. Siinä olin ensimmäisen kerran nähnyt tekstin "Banvallen / Ratavalli" tietämättä mitä se tarkoittaa. Hyvä näin, koska tulinkin tehneeksi lenkin, tarvitsematta kulkea edestakaisin samaa tietä.
.
En näe opastetta, jatkuisiko Ratavalli-reitti enää tästä eteenpäin, pohjoiseen tai länteen. Palaan joenrannan polkua Fiskarsin kylään ohi Fiskars FBK:n tallin ja monien jokea ylittävien kävelysiltojen. Ihmettelen käveleskelevien turistien määrää - kuin erikoisemmassakin turistikohteessa. Vanha Pohjan pitäjä on nähtävyyksistä rikas:
.
POHJA, Pohjanpitäjä 4 57,2 (ruotsiksi Pojo), liitetty Raaseporiin 2009
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
perjantai 17. heinäkuuta 2020
668. Fiskars ja Ansku - rautaruukkikylät
Ystäväni käy joka heinäkuussa Raaseporin Fiskarsin Antiikkipäivillä myymässä kokoelmiaan. Korona-vuotena 2020 täytyi Vanhan Veitsitehtaan sisätilojen sijasta tyytyä torimyyntiin ulkona perjantaista sunnuntaihin. Lähdin tänä kesänä mukaan pystyttämään telttaa ja kokoamaan myyntitiskejä.
.
Pakettiautomme ajoi Fiskarsiin lounaasta, Pohjan (Pohjanpitäjän) kirkonkylästä. Jyrkkään kallioon on kaivettu mainio tunneli. Entinen tie kaartoi kallion järvenrantaa myöten, nyt rannassa vain kävelytie.
.
Näkyviin tulee pian pitkä komea rivi tyylikkäitä vanhoja parikerroksisia kivitaloja tien vasemmalla puolella. Toimistoja ja vanhoja vuokrakasarmeja, yhdessä kellotorni! Oikealla alempana vehreä nurmikkoinen puisto jokivarressa, sekä mainio Vapaa-palokunnan puutalo (Fiskarsin FBK).
.
Torikentälle on kaavoitettu jopa 56 myyntipaikkaa. Kaiken keskellä on kuusi vakituista punamullan väristä puista myymäläkojua. Kentän eri reunoilla sijaitsevat torikahvila-talo, iso leikkipuisto merirosvolaivoineen ja soittopeleineen, joki, valtava pysäköintialue sekä Fiskarsintie (maantie Pohja - Fiskari/ Fiskars - Ansku/ Antskog - Karjalohja) ja Peltorivintie. Ylärinteessä on K-Marketin puutalo.
.
Peltorivintie on rakennustaiteellisesti toinen Fiskarsin mielenkiintoinen katu, sen varressa (puoli kilometriä) tiuhasti vanhoja asuin- sekä teollisuusrakennuksia, mm. Vanha Veitsitehdas (panimo) ja vanha Auratehdas, jokivarressa koskineen, vanhoine voimalaitoksineen. Loppupäässä koillisessa on Fiskarsin Museo kolmessa eri rakennuksessa. Sivutiellä on vaikkapa Vanha Meijeri ja Fiskars Oyj:n konttori.
.
Kävin Fiskarsin Museossa sunnuntaina klo 16. Auki päivittäin klo 11-17, museokortti kelpaa.
"Nyt pitäisi olla Museokortti!" harmittelee sekin tyttöpari, joka vain kävelee ulkona museon ohi.
Museokortilla ei kenties Korona-pandemian vuoksi tänä vuonna enää kosketettu lukulaitetta, vaan asiakkaan piti sanella kortin pitkä 12-numeroinen lukusarja virkailijalle, joka kirjoitti luvun koneelle.
.
Korona-vuotena "museoon vain 10 asiakasta kerrallaan sisään". Jo kauempaa katsellen: vähän väliä museoon joku perhe meni tai toinen seurue tuli ulos, tasaisen rauhallista tahtia. Turisteja kulkee hiekka- ja mutapohjaisella tiellä Peltorivillä kuin turistikaupungissa, yllättävän paljon, varsinkin Panimolle juomaan tai juomaostoksille.
.
Fiskarsin Museossa esitellään kahdessa kerroksessa näyttelynä entisen kapearaiteisen radan vanhaa veturia Pikku-Pässiä sekä esim. Fiskarsin valmistamia työkaluja eri vuosisadoilta. Vanha tehtaankonttori on sisustettu ja miehitetty vahanukella. Virkailijat ja juoksupoika ovat olleet tarpeellisia työntekijöitä.
.
Kadun toisella puolella liittyy museoon puinen vaja-rakennus työkaluineen. Sieltä mutaista polkua alaspäin länteen sijaitsee kahvilarakennus, jonka toiseen kerrokseen on sisustettu mm. vanha kauppa ja kaksi pientä 11 neliömetrin asuntoa, leskirouvalle ja poikamiehelle.
.
Yhden huoneen asunnot ovat hyvin kapeita, terävissä päissään ikkuna tai ovi, jolloin pitkille seinille jää hyvin tilaa tarvittaville kalusteille, kuten vuode, pöytä, piironki, hella jne. Edelläni näyttelyitä kiertää suomalainen pariskunta (joiden museokortit olivat vanhentuneet) ja jäljessäni venäläinen pari.
.
Museon pihalla tarjottiin puuhaksi hevosenkengän heittoa tai puujaloilla kävelyä. Valmistaako ja myykö kukaan yrittäjä lapsille tarkoitettuja puujalkoja (kahden kepin varteen kiinnitetty jalansijat, kepin yläpäitä pidetään käsissä).
.
Fiskarsintien länsipuolella kohoaa varsin jyrkästi ylärinne. Siellä on vaikkapa Maitotien varrella viehättäviä vanhoja punamullan-punaisia asuinrakennuksia. Moniakin kiemurtelevia polkuja ja teitä, Fiskarsintien kivitalorivistön takapuolella ja yläpuolella, rauhallisia ja idyllisiäkin kävellä puiden varjossa.
.
Eräs nähtävyys on matala, puinen näkötorni mäellä, jolle pääsee metsäpolkua. Olisin luullut olevani ainoa asiakas, mutta polkua tuli vastaani naispari, tornissa istuskeli tyttöpari, tornille saapui poikapari, sellaista vilskettä pelkän minun lisäkseni. Näköaloja ei vapautunut metsän tuuheilta vihreiltä puilta kuin pieni kaistale sinistä järvivettä, eipä näköalojen puolesta käynnin arvoinen.
.
Peltorivin myötäilemän joen toisella puolella kulki hiljaisempi tie, jolta poikkesi sivutie mm. vanhalle koulutalolle sekä nykyiselle päiväkodille. Joen ylittää monta siltaa. Lammikoista muuan on puoliksi täyttynyt lumpeenlehdistä ja toinen on vaaleanruskea, aivan maitokahvin värinen. Kauempana järvi, jossa koira käy uimassa. Ihmisiä riitti väljästi syrjäisimmillekin teille. Suuri pysäköintialue oli aurinkoisena sunnuntaina täyteen pakattu.
.
**
Fiskarsista kävelin Anskuun, koilliseen muutamia kilometrejä. Matkan varrella oli myös Slickon kylän viitta. Karjalohjalle vievää maantietä ei valitettavasti reunustanut kävelytie, kuten Fiskarsista lounaaseen Pohjanpitäjän kirkonkylään. Autoliikenne oli vilkasta, enemmän etelään Fiskarsin suuntaan sunnuntain aamupäivällä.
.
Aluksi matkan varrella olisi ollut luontopolku (4 km), mutta alkunousu sille oli niinkin jyrkkä ja vaikeakulkuinen (sateen koko ajan uhatessa), että jätin väliin. Polun seuraavalla, helpommalla liittymällä (kilometri tietä Anskua kohti) oli juuri naisretkeilijä tutkimassa opastaulua, jolta hän lähtikin metsään. Tämäkin kuvatkoon turismin vilkkautta Fiskarsissa!
.
Ohitettuani tunnin päästä Anskun kylän nimikyltin (lisänä sanoma: "Asumme täällä, aja hiljaa!") iski niskaani raju sadekuuro ja ukkonen. Ilokseni satuin juuri tien bussipysäkeistä sen ainoan kohdalle, jossa oli sadekatos (vain Fiskarsin suuntaan meneville).
.
Pysyttelin sateensuojassa puoli tuntia. Bussikatoksen seinään oli paikallinen taksiyrittäjä (Roger Söderström tai sinne päin, en painanut mieleeni) kiinnittänyt mainoslappunsa puhelinnumeroineen. Taksiauto ajoikin juuri Karjalohjan suuntaan ja pysähtyi hetkeksi tien vastakkaiselle pysäkille. Ehkä kuljettaja mainosti äänettömästi kyytimahdollisuutta? (Eilatissa, Israelissa 1996 jokainen minut - kävelijän - ohittanut tyhjä taksi tööttäsi mainostaakseen).
.
Sateen hiljennyttyä minun tarvitsi kävellä enää lyhyt pätkä, kunnes tulinkin Anskun satoja vuosia vanhan ruukin rakennusten kulmalle. Harmikseni ruukkialue olikin aidattu, siellä toimi edelleen pari yritystä, tunnetumpana "Mako" palosammutuskalustoineen. Jouduin valokuvaamaan vain etäämpää tieltä muutamia kauniita rakennuksia. Täällä oli 1800-luvulla toiminut mm. verkatehdas, nauttien erityisesti puhtaan veden tarjonnasta.
.
Paluumatkalla Fiskarsiin iski rankka raekuuro. Asvalttitielläkin lillui paljon vettä. Fiskarsiin päästyäni lenkkarit märkinä sää kirkastui taas aurinkoiseksi. Turistit alkoivat piirittää markkinakojuja.
.
POHJAN pitäjän nähtävyyksiä listana:
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
.
Pakettiautomme ajoi Fiskarsiin lounaasta, Pohjan (Pohjanpitäjän) kirkonkylästä. Jyrkkään kallioon on kaivettu mainio tunneli. Entinen tie kaartoi kallion järvenrantaa myöten, nyt rannassa vain kävelytie.
.
Näkyviin tulee pian pitkä komea rivi tyylikkäitä vanhoja parikerroksisia kivitaloja tien vasemmalla puolella. Toimistoja ja vanhoja vuokrakasarmeja, yhdessä kellotorni! Oikealla alempana vehreä nurmikkoinen puisto jokivarressa, sekä mainio Vapaa-palokunnan puutalo (Fiskarsin FBK).
.
Torikentälle on kaavoitettu jopa 56 myyntipaikkaa. Kaiken keskellä on kuusi vakituista punamullan väristä puista myymäläkojua. Kentän eri reunoilla sijaitsevat torikahvila-talo, iso leikkipuisto merirosvolaivoineen ja soittopeleineen, joki, valtava pysäköintialue sekä Fiskarsintie (maantie Pohja - Fiskari/ Fiskars - Ansku/ Antskog - Karjalohja) ja Peltorivintie. Ylärinteessä on K-Marketin puutalo.
.
Peltorivintie on rakennustaiteellisesti toinen Fiskarsin mielenkiintoinen katu, sen varressa (puoli kilometriä) tiuhasti vanhoja asuin- sekä teollisuusrakennuksia, mm. Vanha Veitsitehdas (panimo) ja vanha Auratehdas, jokivarressa koskineen, vanhoine voimalaitoksineen. Loppupäässä koillisessa on Fiskarsin Museo kolmessa eri rakennuksessa. Sivutiellä on vaikkapa Vanha Meijeri ja Fiskars Oyj:n konttori.
.
Kävin Fiskarsin Museossa sunnuntaina klo 16. Auki päivittäin klo 11-17, museokortti kelpaa.
"Nyt pitäisi olla Museokortti!" harmittelee sekin tyttöpari, joka vain kävelee ulkona museon ohi.
Museokortilla ei kenties Korona-pandemian vuoksi tänä vuonna enää kosketettu lukulaitetta, vaan asiakkaan piti sanella kortin pitkä 12-numeroinen lukusarja virkailijalle, joka kirjoitti luvun koneelle.
.
Korona-vuotena "museoon vain 10 asiakasta kerrallaan sisään". Jo kauempaa katsellen: vähän väliä museoon joku perhe meni tai toinen seurue tuli ulos, tasaisen rauhallista tahtia. Turisteja kulkee hiekka- ja mutapohjaisella tiellä Peltorivillä kuin turistikaupungissa, yllättävän paljon, varsinkin Panimolle juomaan tai juomaostoksille.
.
Fiskarsin Museossa esitellään kahdessa kerroksessa näyttelynä entisen kapearaiteisen radan vanhaa veturia Pikku-Pässiä sekä esim. Fiskarsin valmistamia työkaluja eri vuosisadoilta. Vanha tehtaankonttori on sisustettu ja miehitetty vahanukella. Virkailijat ja juoksupoika ovat olleet tarpeellisia työntekijöitä.
.
Kadun toisella puolella liittyy museoon puinen vaja-rakennus työkaluineen. Sieltä mutaista polkua alaspäin länteen sijaitsee kahvilarakennus, jonka toiseen kerrokseen on sisustettu mm. vanha kauppa ja kaksi pientä 11 neliömetrin asuntoa, leskirouvalle ja poikamiehelle.
.
Yhden huoneen asunnot ovat hyvin kapeita, terävissä päissään ikkuna tai ovi, jolloin pitkille seinille jää hyvin tilaa tarvittaville kalusteille, kuten vuode, pöytä, piironki, hella jne. Edelläni näyttelyitä kiertää suomalainen pariskunta (joiden museokortit olivat vanhentuneet) ja jäljessäni venäläinen pari.
.
Museon pihalla tarjottiin puuhaksi hevosenkengän heittoa tai puujaloilla kävelyä. Valmistaako ja myykö kukaan yrittäjä lapsille tarkoitettuja puujalkoja (kahden kepin varteen kiinnitetty jalansijat, kepin yläpäitä pidetään käsissä).
.
Fiskarsintien länsipuolella kohoaa varsin jyrkästi ylärinne. Siellä on vaikkapa Maitotien varrella viehättäviä vanhoja punamullan-punaisia asuinrakennuksia. Moniakin kiemurtelevia polkuja ja teitä, Fiskarsintien kivitalorivistön takapuolella ja yläpuolella, rauhallisia ja idyllisiäkin kävellä puiden varjossa.
.
Eräs nähtävyys on matala, puinen näkötorni mäellä, jolle pääsee metsäpolkua. Olisin luullut olevani ainoa asiakas, mutta polkua tuli vastaani naispari, tornissa istuskeli tyttöpari, tornille saapui poikapari, sellaista vilskettä pelkän minun lisäkseni. Näköaloja ei vapautunut metsän tuuheilta vihreiltä puilta kuin pieni kaistale sinistä järvivettä, eipä näköalojen puolesta käynnin arvoinen.
.
Peltorivin myötäilemän joen toisella puolella kulki hiljaisempi tie, jolta poikkesi sivutie mm. vanhalle koulutalolle sekä nykyiselle päiväkodille. Joen ylittää monta siltaa. Lammikoista muuan on puoliksi täyttynyt lumpeenlehdistä ja toinen on vaaleanruskea, aivan maitokahvin värinen. Kauempana järvi, jossa koira käy uimassa. Ihmisiä riitti väljästi syrjäisimmillekin teille. Suuri pysäköintialue oli aurinkoisena sunnuntaina täyteen pakattu.
.
**
Fiskarsista kävelin Anskuun, koilliseen muutamia kilometrejä. Matkan varrella oli myös Slickon kylän viitta. Karjalohjalle vievää maantietä ei valitettavasti reunustanut kävelytie, kuten Fiskarsista lounaaseen Pohjanpitäjän kirkonkylään. Autoliikenne oli vilkasta, enemmän etelään Fiskarsin suuntaan sunnuntain aamupäivällä.
.
Aluksi matkan varrella olisi ollut luontopolku (4 km), mutta alkunousu sille oli niinkin jyrkkä ja vaikeakulkuinen (sateen koko ajan uhatessa), että jätin väliin. Polun seuraavalla, helpommalla liittymällä (kilometri tietä Anskua kohti) oli juuri naisretkeilijä tutkimassa opastaulua, jolta hän lähtikin metsään. Tämäkin kuvatkoon turismin vilkkautta Fiskarsissa!
.
Ohitettuani tunnin päästä Anskun kylän nimikyltin (lisänä sanoma: "Asumme täällä, aja hiljaa!") iski niskaani raju sadekuuro ja ukkonen. Ilokseni satuin juuri tien bussipysäkeistä sen ainoan kohdalle, jossa oli sadekatos (vain Fiskarsin suuntaan meneville).
.
Pysyttelin sateensuojassa puoli tuntia. Bussikatoksen seinään oli paikallinen taksiyrittäjä (Roger Söderström tai sinne päin, en painanut mieleeni) kiinnittänyt mainoslappunsa puhelinnumeroineen. Taksiauto ajoikin juuri Karjalohjan suuntaan ja pysähtyi hetkeksi tien vastakkaiselle pysäkille. Ehkä kuljettaja mainosti äänettömästi kyytimahdollisuutta? (Eilatissa, Israelissa 1996 jokainen minut - kävelijän - ohittanut tyhjä taksi tööttäsi mainostaakseen).
.
Sateen hiljennyttyä minun tarvitsi kävellä enää lyhyt pätkä, kunnes tulinkin Anskun satoja vuosia vanhan ruukin rakennusten kulmalle. Harmikseni ruukkialue olikin aidattu, siellä toimi edelleen pari yritystä, tunnetumpana "Mako" palosammutuskalustoineen. Jouduin valokuvaamaan vain etäämpää tieltä muutamia kauniita rakennuksia. Täällä oli 1800-luvulla toiminut mm. verkatehdas, nauttien erityisesti puhtaan veden tarjonnasta.
.
Paluumatkalla Fiskarsiin iski rankka raekuuro. Asvalttitielläkin lillui paljon vettä. Fiskarsiin päästyäni lenkkarit märkinä sää kirkastui taas aurinkoiseksi. Turistit alkoivat piirittää markkinakojuja.
.
POHJAN pitäjän nähtävyyksiä listana:
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
