Kampin lähtölaiturilla matkustajat kursailevat nykyään, kuka menisi ensiksi Onnibussiin, kun jokaisella on kuitenkin etukäteen varattu paikkanumero - paitsi Matkahuollon kautta ostaneilla tytöillä, jotka joutuvat siirtymään Meilahdessa ja Lommilassa. Onnibussi on melko täynnä Helsingistä Turkuun klo 19:15-21:30, sitten väljä. Kuljettaja vaihtuu Turussa ja toisen kerran Vaasan etelälaidalla huoltoasemalla, jossa tyhjennetään auton käymälän säiliö.
.
Kokkolan jälkeen 04:20 bussi ajaa kovaa vauhtia. Painan pysäytysnappulaa jo 4:50, ettei vain ajettaisi pimeässä Himangan kirkon ohi? Stop-merkki ei syty eikä merkkiääntä kuulu. Painan tuloksetta seuraavankin rivin nappulaa ja kävelen takaosista toisen kerroksen etupenkille tähystämään. Kuljettaja kuuluttaa Himangan, olisiko laittanut pysäytysmerkin äänettömäksi, jotta Ouluun-menijät saisivat nukkua.
.
Lähden heti kävelemään etelään tai lounaaseen samaa tietä jota äsken ajettiin. Valtatie 8:lla on Himangan keskustassa jalkakäytävä! Bussi jää pysäkille 3 minuutiksi tasaamaan aikataulua. Jalkakäytävä erkaantuu pian ruohokaistaleella ja päättyy Kannuskyläntien risteykseen. Tuo vanha mutkitteleva kylätie kulkee valtatien suuntaisesti lounaaseen. Katuvalot syttyvät heti tullessani, liikekytkimelläkö vai ajastettuna kello viideksi? Näen peltolakeuksia tien itäpuolella, metsän ja taloja länsipuolella. Valtatie 8:n liikenteen ääni kuuluu.
.
Parin kilometrin jälkeen Tomukyläntien risteys. Jatkan toiveikkaasti eteenpäin teollisuushallin ohi, vaikka tie kapenee ja katuvalot loppuvat. Minulla on taskulamppu. Tie vähäistyy kärrypoluksi ja tien haara kääntyy Valtatietä kohti, päättyen pellolle. Pari hevosta katselee minua uteliaasti laitumeltaan. Pellon ja tien välissä on tuuhea vesakko ja leveä painauma, ehkä kuivunutkin oja, mutten halua riskeerata, vaan palaan Tomukyläntielle.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Puolen kilometrin päässä etelässä Kalajoen ja Kokkolan, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja. (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
***
HIMANKA. Bussin tuloon on vielä 50 minuuttia, kun palaan aamuiselle pysäkilleni ja huomaan nyt, miten se on merkitty selkeästi Onnibussin tunnuksella, samoin kuin vastakkainen pysäkki tien toisella puolella. Havaitsen vasta aamupäivän valossa Himangan komean keltaisen puukirkon (1794, Jacob Rijf), jota Henrik Gabriel Porthan piti kauneimpana näkemänään puukirkkona.
.
Kävelen luoteeseen kohti Sautinkaria, merta ja leirintäaluetta (1 km) vievää tietä, jonka varrella on vanhaa rakennuskantaa. Päätän, että 10 minuutin päästä käännyn takaisin. Otan valokuvan rakennusmiljööstä kirkolle päin. Tie tekee vanhanaikaisen yllätysmutkan vanhojen puisten rakennusten välistä ja saapuu Lestijoen rannalle, jota alkaa seurata merta kohti.
.
Perhepientalot tien lounaispuolella ovat rakentaneet vastakkaiselle puolelle omat yksityiset laiturinsa Lestijoen rantaan. Edempänä rantaan on rakennettu myös kävelytie ja nurmikenttä. Rannassa on veneitä ja maisemaa katseleva pariskunta. Joella soutelee vanha mies.
.
Pääsen näkemään merelle asti, vaikken ehdi kävellä perille. Leveän Lestijoen vedenpinta näyttää erilaiselta toisissa kohdissa ja toisenlaiselta kuin merellä. Paikoin on joko hieman väreilevä tai aivan peilityyni vedenpinta.
.
Paluumatkalla huomaan tien lounaispuolella museotalon ja sen eteen siirrettyjä vanhoja puisia maalaamattomia ja harmaantuneita aittoja.
.
Kirkolta kävelen valtatietä 8 pohjoiseen yli Lestijoen sillan. Länsipuolella näkyy Raumankosken entisöity puusilta (1800-luvulta), kaksiosaisena molempien jokihaarojen yli pikkusaareen, jossa on turisteille piknik-pöytiä penkkeineen. Kylän kaupat ovat K-Market valtatien sillan pohjoispuolella ja S-Market eteläpuolella.
.
Valokuvaan kirkon (1794) ja tapulin (1819) niin etäältä, että saan molemmat mahtumaan vierekkäin. Näen kirkon oven vieressä vaivaisukon (1827), josta haluan lähiotoksen. Liikenne on hiljaista, joten voin ylittää 8-tien monesti käyttämättä kertaakaan alikulkutunnelia. Kirkon edessä istuu penkillä rouva, joka tarjoutuu siirtymään, jos haluan kuvata kirkon? Olin vain mennyt hänen taakseen tallentamaan vaivaisukon. Kirkon sisällä palavat valot ja sieltä purkautuu ulos tummiin pukeutunutta hautajais- tai juhlaväkeä.
.
Onnibussi saapuu pysäkille kolmisen minuuttia aikatauluminuutin 11:25 jälkeen. Bussissa on vähän matkustajia ja mietin miten ajo kannattaa? Yllättäen kun katson kelloani, hämmästyn: toinen osoitin on joko kadonnut tai kello on nollautunut aikaan 00:00. Katson kännykkää ja näen, että aika onkin juuri tasan 12:00, harvinainen sattuma oli hämäävä.
.
Enemmän matkustajia matkan varrelta: Vaasasta runsaasti tatuoitu kokki, käy tupakalla pysäkeillä ja soittelee kännykällä äänekkäästi. Joka toinen sanansa on voimasana. Kävi äitiä katsomasta, joka oli halvaantunut puoliksi, "mutta onnellinen". Tapasi kaverinsa Timon, jolla näki avo-bemarin! Timo sanoi: "Kyllä sut saatana tunnen!" vaikka 20 vuotta sitten viimeksi nähnyt! "Et pääse musta ennen kuin olen päässyt avo-bemarin kyytiin!" Ääriradikaali näkyvä tatuointi oli "nuoruuden hulluudessa" kännipäissä otettu, eikä merkinnyt hänelle mitään aatetta, vaan hän haluaisikin vaihtaa tilalle pääkallon, hän oli selittänyt kyselevälle somalille.
.
lauantai 8. syyskuuta 2018
lauantai 1. syyskuuta 2018
647. Jalasjärvelle Onnibussilla
Onnibus pysähtyy vasta 3 km Jalasjärven keskustan jälkeen Jalastuuli -taukopaikan pihassa klo 12:45. Kuljettaja: "Kolme minuuttia! Jos käytte ostoksilla, pitäkää huoli että ehditte, emme voi odottaa..." Nainen kiiruhtaa ulos tupakoimaan. Tauko venähtää 4-5 minuutiksi - vilkuilen taakseni bussia, kun lähden kävelemään etelään, 30.8.2018.
.
Jalastuuli on Seinäjoelle vievän 19-tien eteläpäässä. Asfalttikenttä jatkuu etelään Korpelan Lihan myymälän pihaan ("kassillinen makkaraa kympillä"), sitten on käveltävä 19-tien laitaa jokunen kymmenen metriä Kolmostien (E12) risteykseen. Autot tulevat Vaasan, Tampereen tai Seinäjoen suunnista pieninä jononpätkinä. Välillä syntyy tauko, jolloin voin ylittää tyhjän valtatien, jonka länsipuolelle on rakennettu kevyen liikenteen väylä.
.
Puolitoista kilometriä etelään käveltyäni alkaa tien länsipuolella iso hautausmaa. Itäpuolella suuri harakka-mallinen tuulimylly houkuttelee ulkomuseoon. Ylitän taas kolmostien, kun liikennevirta hetkeksi hiipuu. Museotontin matalammassa eteläkulmassa näkyy tallattu polku pihaan.
.
"Suomen laajin paikallismuseo", jossa yli 30'000 esinettä. Opastus koulujen kesäloman aikaan klo 12-17. Museorakennuksia sanotaan olevan yli 30, mm. Pelimannitupa, kuvanveistäjä Elias Ilkan syntymäkoti, Hongiston kyläkauppa Köykkä-Ventelä, talonpoikaistalo, Takalan torppa, Vierikon lutti, Emännän puori, aitta, paja, riihi, savusauna, piilopirtti, korsu, kaksi tuulimyllyä, joista pienempi on Linnusmaan jalkamylly. Myös tykki sekä pelimanni Friikolin eli Köykkä-sukuisen seppä Jaakko Frigård-Rautasen (1843-1913) muistomerkki.
.
Ylitän suotta kolmostien takaisin länteen, koska jo heti hautausmaan eteläpäässä alitan kolmostien tunnelissa itään. Alkaa 6920-tie eli Jalasjärven Keskustie, jolta haarautuu pikkutie museolle. Kirkolle on matkaa vielä 1,5 km. Puolivälissä ennen kirkkoa tienviitta koilliseen: "Sikakylä 4". Poliisiauto ajaa kyltin ohi juuri kun valmistelen valokuvaamista.
.
Kirkonkylän Keskustien ruokakauppa on S-Market, vieressään K-Rauta, mutta K-Supermarket on rakennettu kauemmas länteen näkymään Kolmostielle. R-kioski ja Jalasjärven kirjasto ovat samassa rakennuksessa. Matkahuollon entisessä talossa toimii pieni kirpputori, jossa näen käyvän useita asiakkaita, minäkin käyn. Vaatteita olisi, hiukan kirjoja, pari peliä: Upwords, Kimble.
.
Komean puukirkon pihalla on sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pienten säännöllisten ristien suuri määrä tekee kauniin ja komean vaikutuksen. Vieressä on rapistuneessa komeassa puutalossa seurakunnan kirpputori. Kirkon länsiovi on avattu, mutta ulkoportaiden edessä on tietyömaan puomi aitana. Itäovikin on avoinna, mutta klo 15:05 rouvashenkilö lukitsee oven. Ehkä "tiekirkkoon" olisi päässyt kolmeen asti.
.
Kävelen Keskustietä eteenpäin aina numeroon 43 asti, joka on Jalasjärven Kinon elokuvapalatsi. Koneenkäyttäjän portaat ulkoseinässä talon takana lännessä. Näyteikkunassa idässä pyörii kahdella näyttöruudulla trailereita elokuvista ja paikallisia mainoksia. Myös mainoslakanoita esillä monista filmeistä, kuten brittikomediasta "Death of Stalin" ja Timo Koivusalon syksyn uutuudesta "Olavi Virta".
.
Entisessä koulussa, monikerroksisessa kivitalossa, toimii Kierrätyskeskus. Vieressä on tienviitta länteen: "Uimaranta". Kävelen pienen Lamminjärven rantaan, jossa on hienoa hiekkaa, penkki jolla istuu koulupoika, rapistunut vaja jossa pari soppea uimapuvun vaihtoon, yksittäinen wc-koppi, sekä useita pieniä urheilukenttiä lentopallon tai tenniksen pelaamista varten.
.
Jalasjoki on keskikokoinen, ei kovin leveä, muttei aivan kapeakaan. Vedenpinta on hyvin tyyni. Poikkesin aiemmin yhdelle autosillalle jokea katsomaan ja nyt näen joen uudelleen Lamminjärven luona.
.
Lasten liikennepuisto löytyy Lamminjärven länsirannalta ja on ohjetiedotteen mukaan yhä käytössä, vaikka näyttää kuluneelta ja rappeutuneelta kuin jostain Neuvostoliitosta. Hyvin vaatimaton lajissaan. Ankeassa asfalttikentässä erottuu joten kuten kuluneita kaistamaalauksia ja kauan sitten tasaiseen pintaan vain köyhästi maalattuja "viheralueita" (muka) teiden välissä. Liikennemerkkejä ei ole kuin vaivaiset kolme pylvästä eli liikenneympyrän kiertosuunnan merkit kolmelta suunnalta!
.
Jalasjärvestä saan hiukan rapistuneen vaikutelman. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut kunta on 2016 pakkoliitetty viereiseen Kurikan pikkukaupunkiin.
.
Käyn kirjastossa, kuten moni muukin näyttää pikaisesti käväisevän. Eteisen tuulikaapissa on varsin kiinnostava valikoima huonoon kuntoon kuluneita kirjastopoistoja. Ihastuttava englanninkielinen värikuvateos Euroopan nähtävyyksistä 1980-luvulta, yksi kohde aukeamaa kohti, mm. Stonehenge, Brugge, Mykene, Elsinore (Helsingör), Coimbra. Dik Brownen sarjakuvien valikoima "The Best of Hägar the Horrible" (Harald Hirmuinen). Selailen vain, en halua kuljetettavikseni.
.
Paluumatkalla pohjoiseen kävelen opastettuja pikkuteitä mutkitellen uudelleen museoaluetta katselemaan. Poistun oikaisten epävirallista reittiä Kolmostien ylittäen. Kävelen pohjoiseen Seinäjoentien risteykseen, jonka ylitän vahingossa varomattomasti. Pysähtyneeseen asuntoautoon kannetaan makkarakassillista Korpelan Lihasta.
.
Tulen Jalastuulen pihaan jo hyvissä ajoin, 20 minuuttia ennen Onnibussia. Sisällä rakennuksessa on kioskimyymälä, Kotipizza sekä virkistäytymistiloja autonkuljettajille. Katselen Kurikan ja Jalasjärven karttataulua kentän laidalla. Seinäjoelta tuleva Onnibussi pysähtyy pihaan viiden minuutin tauolle klo 16:50, jatkaakseen sitten kohti Tamperetta.
.
**
TAMPERE on myllerryksen kourissa vuonna 2018, kun raitiotietä rakennetaan ja Näsijärven rantaan pystytetään suuri määrä tornitaloja mm. tunneliin kaivetun Paasikivenkadun vapauttamille rantatonteille Myllysaareen. Puolet Hämeensillasta on purettuna kerrallaan, tai elokuussa ainakin eteläpuoli.
.
Onnibussi ajoi Vaasan suuntaan Hämeensillan yli, mutta kiersi Keskustorin jälkeen Hämeenkadun raitiotyömaan pohjoisesta Puutarhakatua pitkin. Paluumatkalla bussi tekee Pyynikintorin jälkeen sightseeing -turistikierroksen siksakkia, mm. Hämeenpuiston vartta Eteläpuistoon ja Ratinan stadionin vierestä Tampereen Valtatien siltaa linja-autoasemalle.
.
.
Jalastuuli on Seinäjoelle vievän 19-tien eteläpäässä. Asfalttikenttä jatkuu etelään Korpelan Lihan myymälän pihaan ("kassillinen makkaraa kympillä"), sitten on käveltävä 19-tien laitaa jokunen kymmenen metriä Kolmostien (E12) risteykseen. Autot tulevat Vaasan, Tampereen tai Seinäjoen suunnista pieninä jononpätkinä. Välillä syntyy tauko, jolloin voin ylittää tyhjän valtatien, jonka länsipuolelle on rakennettu kevyen liikenteen väylä.
.
Puolitoista kilometriä etelään käveltyäni alkaa tien länsipuolella iso hautausmaa. Itäpuolella suuri harakka-mallinen tuulimylly houkuttelee ulkomuseoon. Ylitän taas kolmostien, kun liikennevirta hetkeksi hiipuu. Museotontin matalammassa eteläkulmassa näkyy tallattu polku pihaan.
.
"Suomen laajin paikallismuseo", jossa yli 30'000 esinettä. Opastus koulujen kesäloman aikaan klo 12-17. Museorakennuksia sanotaan olevan yli 30, mm. Pelimannitupa, kuvanveistäjä Elias Ilkan syntymäkoti, Hongiston kyläkauppa Köykkä-Ventelä, talonpoikaistalo, Takalan torppa, Vierikon lutti, Emännän puori, aitta, paja, riihi, savusauna, piilopirtti, korsu, kaksi tuulimyllyä, joista pienempi on Linnusmaan jalkamylly. Myös tykki sekä pelimanni Friikolin eli Köykkä-sukuisen seppä Jaakko Frigård-Rautasen (1843-1913) muistomerkki.
.
Ylitän suotta kolmostien takaisin länteen, koska jo heti hautausmaan eteläpäässä alitan kolmostien tunnelissa itään. Alkaa 6920-tie eli Jalasjärven Keskustie, jolta haarautuu pikkutie museolle. Kirkolle on matkaa vielä 1,5 km. Puolivälissä ennen kirkkoa tienviitta koilliseen: "Sikakylä 4". Poliisiauto ajaa kyltin ohi juuri kun valmistelen valokuvaamista.
.
Kirkonkylän Keskustien ruokakauppa on S-Market, vieressään K-Rauta, mutta K-Supermarket on rakennettu kauemmas länteen näkymään Kolmostielle. R-kioski ja Jalasjärven kirjasto ovat samassa rakennuksessa. Matkahuollon entisessä talossa toimii pieni kirpputori, jossa näen käyvän useita asiakkaita, minäkin käyn. Vaatteita olisi, hiukan kirjoja, pari peliä: Upwords, Kimble.
.
Komean puukirkon pihalla on sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pienten säännöllisten ristien suuri määrä tekee kauniin ja komean vaikutuksen. Vieressä on rapistuneessa komeassa puutalossa seurakunnan kirpputori. Kirkon länsiovi on avattu, mutta ulkoportaiden edessä on tietyömaan puomi aitana. Itäovikin on avoinna, mutta klo 15:05 rouvashenkilö lukitsee oven. Ehkä "tiekirkkoon" olisi päässyt kolmeen asti.
.
Kävelen Keskustietä eteenpäin aina numeroon 43 asti, joka on Jalasjärven Kinon elokuvapalatsi. Koneenkäyttäjän portaat ulkoseinässä talon takana lännessä. Näyteikkunassa idässä pyörii kahdella näyttöruudulla trailereita elokuvista ja paikallisia mainoksia. Myös mainoslakanoita esillä monista filmeistä, kuten brittikomediasta "Death of Stalin" ja Timo Koivusalon syksyn uutuudesta "Olavi Virta".
.
Entisessä koulussa, monikerroksisessa kivitalossa, toimii Kierrätyskeskus. Vieressä on tienviitta länteen: "Uimaranta". Kävelen pienen Lamminjärven rantaan, jossa on hienoa hiekkaa, penkki jolla istuu koulupoika, rapistunut vaja jossa pari soppea uimapuvun vaihtoon, yksittäinen wc-koppi, sekä useita pieniä urheilukenttiä lentopallon tai tenniksen pelaamista varten.
.
Jalasjoki on keskikokoinen, ei kovin leveä, muttei aivan kapeakaan. Vedenpinta on hyvin tyyni. Poikkesin aiemmin yhdelle autosillalle jokea katsomaan ja nyt näen joen uudelleen Lamminjärven luona.
.
Lasten liikennepuisto löytyy Lamminjärven länsirannalta ja on ohjetiedotteen mukaan yhä käytössä, vaikka näyttää kuluneelta ja rappeutuneelta kuin jostain Neuvostoliitosta. Hyvin vaatimaton lajissaan. Ankeassa asfalttikentässä erottuu joten kuten kuluneita kaistamaalauksia ja kauan sitten tasaiseen pintaan vain köyhästi maalattuja "viheralueita" (muka) teiden välissä. Liikennemerkkejä ei ole kuin vaivaiset kolme pylvästä eli liikenneympyrän kiertosuunnan merkit kolmelta suunnalta!
.
Jalasjärvestä saan hiukan rapistuneen vaikutelman. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut kunta on 2016 pakkoliitetty viereiseen Kurikan pikkukaupunkiin.
.
Käyn kirjastossa, kuten moni muukin näyttää pikaisesti käväisevän. Eteisen tuulikaapissa on varsin kiinnostava valikoima huonoon kuntoon kuluneita kirjastopoistoja. Ihastuttava englanninkielinen värikuvateos Euroopan nähtävyyksistä 1980-luvulta, yksi kohde aukeamaa kohti, mm. Stonehenge, Brugge, Mykene, Elsinore (Helsingör), Coimbra. Dik Brownen sarjakuvien valikoima "The Best of Hägar the Horrible" (Harald Hirmuinen). Selailen vain, en halua kuljetettavikseni.
.
Paluumatkalla pohjoiseen kävelen opastettuja pikkuteitä mutkitellen uudelleen museoaluetta katselemaan. Poistun oikaisten epävirallista reittiä Kolmostien ylittäen. Kävelen pohjoiseen Seinäjoentien risteykseen, jonka ylitän vahingossa varomattomasti. Pysähtyneeseen asuntoautoon kannetaan makkarakassillista Korpelan Lihasta.
.
Tulen Jalastuulen pihaan jo hyvissä ajoin, 20 minuuttia ennen Onnibussia. Sisällä rakennuksessa on kioskimyymälä, Kotipizza sekä virkistäytymistiloja autonkuljettajille. Katselen Kurikan ja Jalasjärven karttataulua kentän laidalla. Seinäjoelta tuleva Onnibussi pysähtyy pihaan viiden minuutin tauolle klo 16:50, jatkaakseen sitten kohti Tamperetta.
.
**
TAMPERE on myllerryksen kourissa vuonna 2018, kun raitiotietä rakennetaan ja Näsijärven rantaan pystytetään suuri määrä tornitaloja mm. tunneliin kaivetun Paasikivenkadun vapauttamille rantatonteille Myllysaareen. Puolet Hämeensillasta on purettuna kerrallaan, tai elokuussa ainakin eteläpuoli.
.
Onnibussi ajoi Vaasan suuntaan Hämeensillan yli, mutta kiersi Keskustorin jälkeen Hämeenkadun raitiotyömaan pohjoisesta Puutarhakatua pitkin. Paluumatkalla bussi tekee Pyynikintorin jälkeen sightseeing -turistikierroksen siksakkia, mm. Hämeenpuiston vartta Eteläpuistoon ja Ratinan stadionin vierestä Tampereen Valtatien siltaa linja-autoasemalle.
.
646. Ahvenanmaalle heinäkuussa 1991
Helsinki - Naantali - Maarianhamina - Sund - Mariehamn - Naantali - Turku.
Tapasin teekkari-Elinan linja-autoasemalla tiistaina 16.7.1991 klo 14. Hänellä oli matkavarusteiksi reppu ja kassi, minulla reppu, jossa takki, vesipullo, kamera. Hain Matka-Forumista esitteet. Yhdessä menimme Vikingin toimistoon. Jonotusnumeroa ei tarvinnut. Ajat ja nimeni kysyttiin.
.
Tänään 22:00 laiva Naantalista Maarianhaminaan, paluulähtö huomenna keskiviikkona klo 23:45. "Hyttipaikkoja ei ole." Laivan menopaluu 75 markkaa ja junaliput Helsinki-Turku 75 markkaa. (Normaalihinta 90 mk ja opiskelijahinta 60 mk, Elina näytti opiskelijakorttinsa ja puolitti kanssani 150 mk.)
.
Menimme tunniksi Valokuvataiteen museoon, Keskuskatu 6, VII kerros. Hissi suoraan museoon. 5 markkaa, opiskelijalle ilmainen, Elina vain kirjoitti oppilaitoksensa TKK:n listaan, opiskelijakorttia ei katsottu. Seinillä melko tylsiä Into Konrad Inhan Euroopan-matkojen valokuvia. Valoa ei aina langennut tarpeeksi katosta museoon. Ihmiset kertoivat pukeutumisellaan aikakautensa. Italiassa dramatiikkaa.
.
Vitriineissä oli esillä vanhoja kameroita, 1950-luvulta kuin minun. Stereo-kameroita! Matkalaukullinen kehitysaineita. I.K. Inhan laukku painoi 20 kg! Istuimme lukemaan valokuvalehtiä. Hyviä! Brigitte Nielsen alasti. Painettuina lehdessä valokuvat ovat parhaimmillaan! Parasta valokuvamuseossa oli näköala ikkunasta: Hotelli Torni, Hbl:n torni ja alapuolella Makkaratalon pysäköintipiha.
.
Kauppatorin iltatorille klo 16, ostimme kumpikin litran mansikoita 10 mk/litra. Tuli saderyöppy, istuimme Porthanian aulassa. Menimme ajoissa klo 17:07:n junalle, jossa oli tilaa riittämiin. Kaksin aika kului nopeasti!
.
Junassa söimme mansikat. I vaunu, touhottava pikkupoika + isä + ukki. Tikkareita osteleva pikkutyttölauma. Paljon matkustajia jäi Karjaalle. Vastaantulevan junan odotus 20 minuuttia!
.
Turku 19:30. Kävelimme Kauppatorille, ja sitten Puutorille: klo 20 bussi Naantalin satamaan, maksoi 12 mk. Ruma tie keskustasta satamaan.
.
Naantalin satamassa pyörimme ensin ulkona, aurinko helotti, mutta minne vielä mennä, missä käydä? Teollisuutta! teekkari inhosi... Iso Isabella-laiva (Tukholmaan) laiturissa klo 21, mutta Diana II:ta (Kapelskäriin) ei näkynyt? Kaksi porttia, joista eka Isabellalle oli auki. Kello 21:10 vaihdoin lippumme maihinnousukorttiin, jota ei sitten tarkastettukaan! Diana taempaa lipui laituriin vasta Isabellan lähdettyä.
.
Nousimme laivaan. Hyttiemäntiä laivan aukoilla, mutta päättäväisesti ohi vain. Ylemmän kannen vasemman takaosan piti olla istumasalonkia? Baarien läpi kuljettuamme löytyi tyhjä sitseria perältä. Jätimme tavaramme ja menimme peräkannelle. Yhdet portaat ylös ja saattoi kiertää laivaa sivuille, ja vielä yhdet portaat, niin oli kerroksen päässä bryggasta. Lasten kilpa-ajorata. Savua piipusta. Katsoimme taakse jäävää maata ja auringonlaskua 22-24. Videokuvaajia. Saksalainen vanha mies yksin kameroineen, haikeus? Meillä oli toisemme. Tuuli puhalsi joskus, ei takkia yllä.
.
Nukuimme kaksistamme sisäpuolen kahden viimeisen penkkirivin välissä, Elina selällään, minä kyljelläni, ahdasta välikössä. Oikeastaan olin ajatellut tilavampaa oloa - omaa välikköä kummallekin? Mutta rakkaani tuli viereeni yhteen ja samaan. Iltis-lehtiä alla, takki päällä, ei kylmä. Edellisessä välikössä oli toinen pariskunta! Makuupusseja keskellä lattiaa. Pyöreät pöydät. Mustalaisia ja muita seurueita laivassa. Tilaa riittävästi? Toistemme hellimistä. (Lopulta istuinkin tuoliin ja nukuin vasta sitten, yhden tunnin, Elina nukkui vähän kauemmin.)
.
**
MAARIANHAMINA, keskiviikkona 17.7.1991
.
Klo 6:00 käveltiin vain terminaaliin suoraan sitseriasta. Vähän oli muita maihin jääviä. Käytettiin vessat hyväksemme. Huomasin, että Oolannin puhelinluettelossa oli listaus myös numerojärjestyksessä, silti ohut ja isotekstinen vihko. Vastapäätä terminaalia oli huvipuisto. Katsoimme rannalta äskeisen laivamme lähdön eteenpäin kohti Ruotsia. Valoisaa, viileää, mutta kävellessä tuli kuuma, väsyttääkö Elinaa?
.
Omakotitalot ovat isoja, hoidettuja, kauniita. Ylellistä! Ruotsin vaikutelma. Asfalttitiet ovat leveät ja autiot. Katutilaa riittää varata pysäköintipaikoiksikin reunoille. Kuka mitäkin kustantaa, kaupunki, maakunta, valtio? Eteläpäästä melkein menimme jo kaupungin läpi, Torikadulle keskustaan. Kaupungintalo kukkulalla. Puiston reunassa on eri pysäkit bussilinjoille 1-5. Kello 7:05 bussi hiljensi vauhtiaan, jos haluaisimmekin sen kyytiin?
.
Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin ajaneen poliitikon Julius Sundblomin patsas on hassun pieni puistossa. Pikku-Caesar... Linja-autoasema on pohjoisempana, välillä tavaratalo Magazin ym. Kävelimme pohjoiseen, palasimme itärantaa veneitten ohi, vilkas liikenne. Lilla holmen, lintusaari. Tullarnas park, lehtevä vanha puisto.
.
Labyrintti 0,5 km matalista kivistä, jäljennös vanhasta. Istuimme kivelle keskelle. Poliisipari osoitteli ja ohitti. Mäellä, kaupungintalon vierellä, söimme lihapiirakat. Kauppoihin klo 9. Postikortteja. Tavaratalot. T-kaupasta kakku ja mehua. Paikallista ja suomalaista. Paljon tarjolla leivoksia makeita, mandariinikakkua imelästi, ruotsalaista vaikutusta? Postikorttien kirjoittamista klo 11. Aurinko kuumotti kävelykadulla. Vilkasta! Ihanaa!
.
Söimme kirkossa käynnin ja etsiskelyn jälkeen tavaratalon viereisessä ravintolassa tai ruokabaarissa, Elina katkarapusalaatin ja voileivän, minä lämmitetyn juustokuorrutteisen vihannespateen ja mehun. Tunnuslaatat tarjottimille ja annokset tuotiin klo 12:50. Odotus 10-15 minuuttia. Ei ehditty enää bussiin 13:05.
.
Pommern-laivan ja Merimuseon vierellä ehdimme vain käväistä klo 13:35. Aikaa 15 minuuttia? Jätettiin museot illaksi, auki -19. Vesitornin kivirinteen kautta linja-autoasemalle, urheilupuiston läpi, jossa tenniskenttiä.
.
Ostimme 15 markalla bussilipun Kastelholmaan, reittiä Maarianhamina - JOMALA - SUND. Linja-auton takaovesta pakattiin tavaratilaan lehtipaketteja. Matkan varrella kuljettaja heitti lehtinippuja etuovesta pysäkeille. Bussimatka klo 14:05-35 (perillä oikeasti 14:45...50),
.
Ensin bussi ylitteli 20 km:n matkalla tietä ristiin-rastiin poikkeamaan sivukyliin. Jomalan kunta. GODBY oli iso kauppakeskus. Tunnelista sukellus sillalle... Vuono. Elina nukkui vieressäni...
.
***
SUND, iltapäivällä 17.7.1991
.
KASTELHOLMA (korkea linna) näkyi puitten ylitse. Bussi kääntyi kaupalle. Vanhan pariskunnan perässä mekin jäimme pois kyydistä. Kohta tienhaara: 0,4 km Kastelholmaan. Palasin kaupalle katsomaan bussiaikataulut (14:55), paluubussi 17:50 on viimeinen, ja edellinen oli 14:15.
.
Kastelholman linnaan pääsi vain opastetulle kierrokselle, klo 15, 16 tai 17. Ehdimme vielä 15:05 liittyä ryhmään portilla. Maksu 10 markkaa, historian opiskelijoille olisi alehinta. Opastyttö selosti vain ruotsiksi, mutta kysyä saisi myös suomeksi, englanniksi tai saksaksi. Pitkät puuportaat hengästyttivät. Odotus tasanteella. Sitten
a) torni, opas ei kiivennyt ylös, siellä sai käydä ken halusi.
b) isompi osa linnaa, pari kerrosta sielläkin, toinen esitelmä.
Välillä saattoi nähdä muurilta alas pihalle. Kunnostustyömaa käynnissä. Kitiseviä vauvoja ja lomailevia aikuisia. Näkymä salmelle. Kierroksen kesto 50 minuuttia.
.
JAN-KARLSGÅRDEN. Kiva, yhtenäisesti oolantilaista - ruotsalaista miljöötä. Rantaa pitkin menimme sinne. Syötiin herkkumme kalliolla, katsottiin taloja ja ulkorakennuksia ja vankilamuseo! Ilmainen, auki klo 17 asti. Istuimme kalliolla, muurahaisten polulla, niitä isoja, jalkoihini.
.
KAUPASSA, rankkasateelta suojassa, klo 17:40. Lapsuuden kesälomiltani maaseudulta muistelemani maalaiskauppa, jossa on myynnissä kaikkea... Selasin sanomalehdet Äland ja Nya Äland (tiistailta 16.7.). Paikallinen skuuppi: John F. Kennedyn poika John-John, 31-v, meloi kanootilla Turusta Ahvenanmaalle.
.
BUSSIN odotusta, välillä satoi puoli tuntia. Pyöräseurue pysähtyi, ja lakkinsa hakijan auto. Elina ei uskonut bussin tulevan enää. Esitin varasuunnitelmia: aikaa riittää vaikka kävellä Maarianhaminaan, voidaan liftata tai soittaa taksi viereisestä puhelinkioskista. Bussi, jota odotimme jo klo 17:50 saapui vasta 18:20. Ehkä aikataulu riippui laivan saapumisesta bussin lähtöpaikkaan? Naiskuljettaja. Perille Maarianhaminaan klo 18:45 (aikataulun mukaan 18:20). Kohtalainen määrä matkustajia. Museot olisivat olleet auki enää 15 minuuttia.
.
****
MARIEHAMN, illalla 17.7.1991
.
Kuljeskelimme katuja. Keinuimme koulun pihalla kiikussa (sellaisessa jossa toinen puoli ylös / toinen puoli alas). Ruohoiset jalkakäytävät, otan valokuvan. Mainosjakelua: tänään Maarianhaminassa konsertti, Kikki Danielsson Ruotsista (Euroviisuehdokas joskus) esiintyy ulkona, liput 70 markkaa.
.
Menimme vesitornin mäelle. Punaisella narulla aidattiin rinnettä. Kiersimme aidat. Puna-asuisia järjestysmiehiä vahdissa. Istuimme penkillä alueen ulkopuolella, tai minä istuin ja Elina makasi. Kello 20 alkoi konsertti.
.
Sateensuojassa Vesitornin luona. Sinne vei kallioon hakattu kapea portaikko. Matkan varrella söimme mustikoita. Myös autoja oli ja toisia kävi tietä pitkin vesitornin mäellä, jonne kertyi muitakin lippuja maksamattomia salakuuntelijoita! Laulu ja soitto kaikui alapuolelta viihteeksemme. Istuimme kalliolla, josta avautui upeasti näköala rannalle. Elina kirjoitteli päiväkirjaa. Kello lähestyi 23:ea. Oli ihanaa ja aurinkoista, kunnes aurinko laski.
.
Rantatietä kävelimme satamaan. Kiuru-matkojen bussi, jonka opas selvitteli asioitaan laivayhtiön luukulla, sitten meidän vuoromme. Laiva oli jo laiturissa klo 23:30 ja menimme sinne ja laivassa ensiksi vessaan.
.
Laivan sitseria ylhäällä oli jo täysi. Asetuimme Elinan kanssa ravintolaan vievään käytävään nahkatuoleille. Nukuttiin. Muitakin nukkujia. Joku vanha ja joku nuori kuorsaaja.
.
Aamulla heräsimme jo klo 5:30 käytävässä ravintolaan menevien ruuhkaan! Kahden tytön rinnakkain lojuvat makuupussit tukkivat käytävää. Tavalliset omahyväiset hyttimatkustajat, arkipäivän fasistit, herättelivät makuupussien tyttöjä: "Herätys, herätys!" ja heidän naisensa nauroivat täyttä kurkkua, kun pullukka tyttö vain veti makuupussinsa hupuksi kasvoilleen ja jäi nukkumaan lattialle! Tavalliset hytilliset pikkumatkan päiväristeilijät kuvittelivat olevansa parempia kuin ties kuinka pitkän matkan kulkeneet maailmankiertäjät!
.
Änkesimme ohi loputtoman jonon klo 6:30 tax-free-kauppaan. Kahvilassa Elina nautti kahvin ja sämpylän, minä 15 markan muna-anjovisvoileivän ja veden. Aika kului ja tulimmekin jo Naantalin satamaan klo 7:00.
.
*****
NAANTALI, torstaina 18.7.1991
.
Satamasta meillä ei ollut mitään kiirettä, wc, kartta, klo 7:50 lähdettiin. Leirintäalueelle Kuparivuorella. Ruuhkaa, asuntovaunuja ja syrjäisiäkin telttapaikkoja. Lenkkipolkua sinne ja toisesta portista ulos.
.
Halusin muistella isäni valokuvaamaa lapsuuteni Naantalin-matkaa v. 1963 ja kävin Ukko-Pekan sillalla. Elina odotteli jyrkän reunalla päiväkirjansa kanssa. Hänen mielestään olin siltahullu. Uusi silta oli rakennettu entisen viereen ja sille tuli pitkä tunneli Kuparivuoren läpi. Entinen tie oli enää umpikuja, joka oli muutettu pysäköintipaikoiksi. Metsämansikoita löytyi metsästä runsaasti!
.
Käsi kädessä kävelimme Rakkaudenpolkua keskustaan, kun sen nimisen kävelytien katukyltistä keksimme, leikkien, suudellen, pitämättä kiirettä, hidastellen. Luostarikirkon kello ehti lyödä monesti! Klo 9-10-11. Hellimistä puistonpenkeillä ja ilmavalvontabunkkerissa ja näkötornissa.
.
Kirkko aukesi vasta klo 12, ehdimme sitä ennen kauppakujille, joilla taidetta eikä ruokaa. Folke Helsingistä harjoitteli uruilla illan konserttia varten. Komea mutta koruton kirkko. Elina jäi puistoon kun hain syötävää Ruokavarastosta läheltä Linja-autoasemaa sekä mansikoita kauppatorilta.
.
Vesibussi lähti Turkuun klo 15, liput 40 markkaa, mutta sää uhkaili sateella ja tuulella. Avokannella vain joku matkustaja, alapuolella katettu salonki. Istuimme lehvien suojaamalla penkillä kirkon lähellä. Ajoimme sitten bussilla (11 markkaa) Turkuun klo 16:10-25.
.
******
TURKU, torstaina 18.7.1991
.
RETTIGIN palatsin löysimme toisesta korttelista tuomiokirkolta laskien. Iso ja upea! Pääsyliput 30 mk ja 10 markkaa, Elina ehdotti tasajakoa 20 ja 20 markkaa, mutta tyrkyttäessämme molemmat 50:n seteliä, Elina maksoikin kummallekin lipun - yhteensä kahdella kympillä - ja lykkäsi vaihtorahat minulle. Naurua.
.
Talo oli upea! Salien ikkunoista näki Aurajoelle, sen tekemään mutkaan vieläpä. Taloa ei juuri näe pihamuurien ulkopuolelta lehvien takaa, vain keltaista vähän pilkottaa. Toisessa kerroksessa marmorinen iso kylpyhuone. Parvekkeita ja iso piha, koko ison korttelin alue.
.
Rettigin näyttelyssä oli esillä taiteen mestareita turkulaisista kodeista. Satasivuinen luettelo (40 markkaa) houkutteli minua. Istuimme vanhoilla tuoleilla lukemassa teosluetteloa. Turku-näkymiä, lehtiasetelma, ym. Näyttelystä näimme isoja ulkomainoksia Naantalia myöten. Galleria Bellarte / Rauno Puolimatka, noin 130 työtä esillä. Viivyimme yli tunnin, 16:50-18:00.
.
Aurajoen rannalla ylhäällä istuimme, oli ihanaa. Puolalanmäelläkin vielä - Victor Westerholmin näyttely olisi ollut Taidemuseossa auki klo 20 asti, mutta ei enää jaksettu. Juna Helsinkiin klo 19:30-22, laituri 4. Tilaa riitti ensimmäisessä vaunussa. Elina nukkui. Syötiin neljä sämpylää ja juustoa ja ananasmehua ja Elina virkistyi ja kutsui Otaniemeen: "Tuu mun tykö!" mutta lykkäsimme huomisiltaan, odotimme toistemme bussit linja-autoasemalla klo 22:30. Vielä ehdin nähdä Elinan istumassa bussissa 102, kun Tyllilän bussi Soukkaan ohitti Otaniemen bussin.
.
Tapasin teekkari-Elinan linja-autoasemalla tiistaina 16.7.1991 klo 14. Hänellä oli matkavarusteiksi reppu ja kassi, minulla reppu, jossa takki, vesipullo, kamera. Hain Matka-Forumista esitteet. Yhdessä menimme Vikingin toimistoon. Jonotusnumeroa ei tarvinnut. Ajat ja nimeni kysyttiin.
.
Tänään 22:00 laiva Naantalista Maarianhaminaan, paluulähtö huomenna keskiviikkona klo 23:45. "Hyttipaikkoja ei ole." Laivan menopaluu 75 markkaa ja junaliput Helsinki-Turku 75 markkaa. (Normaalihinta 90 mk ja opiskelijahinta 60 mk, Elina näytti opiskelijakorttinsa ja puolitti kanssani 150 mk.)
.
Menimme tunniksi Valokuvataiteen museoon, Keskuskatu 6, VII kerros. Hissi suoraan museoon. 5 markkaa, opiskelijalle ilmainen, Elina vain kirjoitti oppilaitoksensa TKK:n listaan, opiskelijakorttia ei katsottu. Seinillä melko tylsiä Into Konrad Inhan Euroopan-matkojen valokuvia. Valoa ei aina langennut tarpeeksi katosta museoon. Ihmiset kertoivat pukeutumisellaan aikakautensa. Italiassa dramatiikkaa.
.
Vitriineissä oli esillä vanhoja kameroita, 1950-luvulta kuin minun. Stereo-kameroita! Matkalaukullinen kehitysaineita. I.K. Inhan laukku painoi 20 kg! Istuimme lukemaan valokuvalehtiä. Hyviä! Brigitte Nielsen alasti. Painettuina lehdessä valokuvat ovat parhaimmillaan! Parasta valokuvamuseossa oli näköala ikkunasta: Hotelli Torni, Hbl:n torni ja alapuolella Makkaratalon pysäköintipiha.
.
Kauppatorin iltatorille klo 16, ostimme kumpikin litran mansikoita 10 mk/litra. Tuli saderyöppy, istuimme Porthanian aulassa. Menimme ajoissa klo 17:07:n junalle, jossa oli tilaa riittämiin. Kaksin aika kului nopeasti!
.
Junassa söimme mansikat. I vaunu, touhottava pikkupoika + isä + ukki. Tikkareita osteleva pikkutyttölauma. Paljon matkustajia jäi Karjaalle. Vastaantulevan junan odotus 20 minuuttia!
.
Turku 19:30. Kävelimme Kauppatorille, ja sitten Puutorille: klo 20 bussi Naantalin satamaan, maksoi 12 mk. Ruma tie keskustasta satamaan.
.
Naantalin satamassa pyörimme ensin ulkona, aurinko helotti, mutta minne vielä mennä, missä käydä? Teollisuutta! teekkari inhosi... Iso Isabella-laiva (Tukholmaan) laiturissa klo 21, mutta Diana II:ta (Kapelskäriin) ei näkynyt? Kaksi porttia, joista eka Isabellalle oli auki. Kello 21:10 vaihdoin lippumme maihinnousukorttiin, jota ei sitten tarkastettukaan! Diana taempaa lipui laituriin vasta Isabellan lähdettyä.
.
Nousimme laivaan. Hyttiemäntiä laivan aukoilla, mutta päättäväisesti ohi vain. Ylemmän kannen vasemman takaosan piti olla istumasalonkia? Baarien läpi kuljettuamme löytyi tyhjä sitseria perältä. Jätimme tavaramme ja menimme peräkannelle. Yhdet portaat ylös ja saattoi kiertää laivaa sivuille, ja vielä yhdet portaat, niin oli kerroksen päässä bryggasta. Lasten kilpa-ajorata. Savua piipusta. Katsoimme taakse jäävää maata ja auringonlaskua 22-24. Videokuvaajia. Saksalainen vanha mies yksin kameroineen, haikeus? Meillä oli toisemme. Tuuli puhalsi joskus, ei takkia yllä.
.
Nukuimme kaksistamme sisäpuolen kahden viimeisen penkkirivin välissä, Elina selällään, minä kyljelläni, ahdasta välikössä. Oikeastaan olin ajatellut tilavampaa oloa - omaa välikköä kummallekin? Mutta rakkaani tuli viereeni yhteen ja samaan. Iltis-lehtiä alla, takki päällä, ei kylmä. Edellisessä välikössä oli toinen pariskunta! Makuupusseja keskellä lattiaa. Pyöreät pöydät. Mustalaisia ja muita seurueita laivassa. Tilaa riittävästi? Toistemme hellimistä. (Lopulta istuinkin tuoliin ja nukuin vasta sitten, yhden tunnin, Elina nukkui vähän kauemmin.)
.
**
MAARIANHAMINA, keskiviikkona 17.7.1991
.
Klo 6:00 käveltiin vain terminaaliin suoraan sitseriasta. Vähän oli muita maihin jääviä. Käytettiin vessat hyväksemme. Huomasin, että Oolannin puhelinluettelossa oli listaus myös numerojärjestyksessä, silti ohut ja isotekstinen vihko. Vastapäätä terminaalia oli huvipuisto. Katsoimme rannalta äskeisen laivamme lähdön eteenpäin kohti Ruotsia. Valoisaa, viileää, mutta kävellessä tuli kuuma, väsyttääkö Elinaa?
.
Omakotitalot ovat isoja, hoidettuja, kauniita. Ylellistä! Ruotsin vaikutelma. Asfalttitiet ovat leveät ja autiot. Katutilaa riittää varata pysäköintipaikoiksikin reunoille. Kuka mitäkin kustantaa, kaupunki, maakunta, valtio? Eteläpäästä melkein menimme jo kaupungin läpi, Torikadulle keskustaan. Kaupungintalo kukkulalla. Puiston reunassa on eri pysäkit bussilinjoille 1-5. Kello 7:05 bussi hiljensi vauhtiaan, jos haluaisimmekin sen kyytiin?
.
Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin ajaneen poliitikon Julius Sundblomin patsas on hassun pieni puistossa. Pikku-Caesar... Linja-autoasema on pohjoisempana, välillä tavaratalo Magazin ym. Kävelimme pohjoiseen, palasimme itärantaa veneitten ohi, vilkas liikenne. Lilla holmen, lintusaari. Tullarnas park, lehtevä vanha puisto.
.
Labyrintti 0,5 km matalista kivistä, jäljennös vanhasta. Istuimme kivelle keskelle. Poliisipari osoitteli ja ohitti. Mäellä, kaupungintalon vierellä, söimme lihapiirakat. Kauppoihin klo 9. Postikortteja. Tavaratalot. T-kaupasta kakku ja mehua. Paikallista ja suomalaista. Paljon tarjolla leivoksia makeita, mandariinikakkua imelästi, ruotsalaista vaikutusta? Postikorttien kirjoittamista klo 11. Aurinko kuumotti kävelykadulla. Vilkasta! Ihanaa!
.
Söimme kirkossa käynnin ja etsiskelyn jälkeen tavaratalon viereisessä ravintolassa tai ruokabaarissa, Elina katkarapusalaatin ja voileivän, minä lämmitetyn juustokuorrutteisen vihannespateen ja mehun. Tunnuslaatat tarjottimille ja annokset tuotiin klo 12:50. Odotus 10-15 minuuttia. Ei ehditty enää bussiin 13:05.
.
Pommern-laivan ja Merimuseon vierellä ehdimme vain käväistä klo 13:35. Aikaa 15 minuuttia? Jätettiin museot illaksi, auki -19. Vesitornin kivirinteen kautta linja-autoasemalle, urheilupuiston läpi, jossa tenniskenttiä.
.
Ostimme 15 markalla bussilipun Kastelholmaan, reittiä Maarianhamina - JOMALA - SUND. Linja-auton takaovesta pakattiin tavaratilaan lehtipaketteja. Matkan varrella kuljettaja heitti lehtinippuja etuovesta pysäkeille. Bussimatka klo 14:05-35 (perillä oikeasti 14:45...50),
.
Ensin bussi ylitteli 20 km:n matkalla tietä ristiin-rastiin poikkeamaan sivukyliin. Jomalan kunta. GODBY oli iso kauppakeskus. Tunnelista sukellus sillalle... Vuono. Elina nukkui vieressäni...
.
***
SUND, iltapäivällä 17.7.1991
.
KASTELHOLMA (korkea linna) näkyi puitten ylitse. Bussi kääntyi kaupalle. Vanhan pariskunnan perässä mekin jäimme pois kyydistä. Kohta tienhaara: 0,4 km Kastelholmaan. Palasin kaupalle katsomaan bussiaikataulut (14:55), paluubussi 17:50 on viimeinen, ja edellinen oli 14:15.
.
Kastelholman linnaan pääsi vain opastetulle kierrokselle, klo 15, 16 tai 17. Ehdimme vielä 15:05 liittyä ryhmään portilla. Maksu 10 markkaa, historian opiskelijoille olisi alehinta. Opastyttö selosti vain ruotsiksi, mutta kysyä saisi myös suomeksi, englanniksi tai saksaksi. Pitkät puuportaat hengästyttivät. Odotus tasanteella. Sitten
a) torni, opas ei kiivennyt ylös, siellä sai käydä ken halusi.
b) isompi osa linnaa, pari kerrosta sielläkin, toinen esitelmä.
Välillä saattoi nähdä muurilta alas pihalle. Kunnostustyömaa käynnissä. Kitiseviä vauvoja ja lomailevia aikuisia. Näkymä salmelle. Kierroksen kesto 50 minuuttia.
.
JAN-KARLSGÅRDEN. Kiva, yhtenäisesti oolantilaista - ruotsalaista miljöötä. Rantaa pitkin menimme sinne. Syötiin herkkumme kalliolla, katsottiin taloja ja ulkorakennuksia ja vankilamuseo! Ilmainen, auki klo 17 asti. Istuimme kalliolla, muurahaisten polulla, niitä isoja, jalkoihini.
.
KAUPASSA, rankkasateelta suojassa, klo 17:40. Lapsuuden kesälomiltani maaseudulta muistelemani maalaiskauppa, jossa on myynnissä kaikkea... Selasin sanomalehdet Äland ja Nya Äland (tiistailta 16.7.). Paikallinen skuuppi: John F. Kennedyn poika John-John, 31-v, meloi kanootilla Turusta Ahvenanmaalle.
.
BUSSIN odotusta, välillä satoi puoli tuntia. Pyöräseurue pysähtyi, ja lakkinsa hakijan auto. Elina ei uskonut bussin tulevan enää. Esitin varasuunnitelmia: aikaa riittää vaikka kävellä Maarianhaminaan, voidaan liftata tai soittaa taksi viereisestä puhelinkioskista. Bussi, jota odotimme jo klo 17:50 saapui vasta 18:20. Ehkä aikataulu riippui laivan saapumisesta bussin lähtöpaikkaan? Naiskuljettaja. Perille Maarianhaminaan klo 18:45 (aikataulun mukaan 18:20). Kohtalainen määrä matkustajia. Museot olisivat olleet auki enää 15 minuuttia.
.
****
MARIEHAMN, illalla 17.7.1991
.
Kuljeskelimme katuja. Keinuimme koulun pihalla kiikussa (sellaisessa jossa toinen puoli ylös / toinen puoli alas). Ruohoiset jalkakäytävät, otan valokuvan. Mainosjakelua: tänään Maarianhaminassa konsertti, Kikki Danielsson Ruotsista (Euroviisuehdokas joskus) esiintyy ulkona, liput 70 markkaa.
.
Menimme vesitornin mäelle. Punaisella narulla aidattiin rinnettä. Kiersimme aidat. Puna-asuisia järjestysmiehiä vahdissa. Istuimme penkillä alueen ulkopuolella, tai minä istuin ja Elina makasi. Kello 20 alkoi konsertti.
.
Sateensuojassa Vesitornin luona. Sinne vei kallioon hakattu kapea portaikko. Matkan varrella söimme mustikoita. Myös autoja oli ja toisia kävi tietä pitkin vesitornin mäellä, jonne kertyi muitakin lippuja maksamattomia salakuuntelijoita! Laulu ja soitto kaikui alapuolelta viihteeksemme. Istuimme kalliolla, josta avautui upeasti näköala rannalle. Elina kirjoitteli päiväkirjaa. Kello lähestyi 23:ea. Oli ihanaa ja aurinkoista, kunnes aurinko laski.
.
Rantatietä kävelimme satamaan. Kiuru-matkojen bussi, jonka opas selvitteli asioitaan laivayhtiön luukulla, sitten meidän vuoromme. Laiva oli jo laiturissa klo 23:30 ja menimme sinne ja laivassa ensiksi vessaan.
.
Laivan sitseria ylhäällä oli jo täysi. Asetuimme Elinan kanssa ravintolaan vievään käytävään nahkatuoleille. Nukuttiin. Muitakin nukkujia. Joku vanha ja joku nuori kuorsaaja.
.
Aamulla heräsimme jo klo 5:30 käytävässä ravintolaan menevien ruuhkaan! Kahden tytön rinnakkain lojuvat makuupussit tukkivat käytävää. Tavalliset omahyväiset hyttimatkustajat, arkipäivän fasistit, herättelivät makuupussien tyttöjä: "Herätys, herätys!" ja heidän naisensa nauroivat täyttä kurkkua, kun pullukka tyttö vain veti makuupussinsa hupuksi kasvoilleen ja jäi nukkumaan lattialle! Tavalliset hytilliset pikkumatkan päiväristeilijät kuvittelivat olevansa parempia kuin ties kuinka pitkän matkan kulkeneet maailmankiertäjät!
.
Änkesimme ohi loputtoman jonon klo 6:30 tax-free-kauppaan. Kahvilassa Elina nautti kahvin ja sämpylän, minä 15 markan muna-anjovisvoileivän ja veden. Aika kului ja tulimmekin jo Naantalin satamaan klo 7:00.
.
*****
NAANTALI, torstaina 18.7.1991
.
Satamasta meillä ei ollut mitään kiirettä, wc, kartta, klo 7:50 lähdettiin. Leirintäalueelle Kuparivuorella. Ruuhkaa, asuntovaunuja ja syrjäisiäkin telttapaikkoja. Lenkkipolkua sinne ja toisesta portista ulos.
.
Halusin muistella isäni valokuvaamaa lapsuuteni Naantalin-matkaa v. 1963 ja kävin Ukko-Pekan sillalla. Elina odotteli jyrkän reunalla päiväkirjansa kanssa. Hänen mielestään olin siltahullu. Uusi silta oli rakennettu entisen viereen ja sille tuli pitkä tunneli Kuparivuoren läpi. Entinen tie oli enää umpikuja, joka oli muutettu pysäköintipaikoiksi. Metsämansikoita löytyi metsästä runsaasti!
.
Käsi kädessä kävelimme Rakkaudenpolkua keskustaan, kun sen nimisen kävelytien katukyltistä keksimme, leikkien, suudellen, pitämättä kiirettä, hidastellen. Luostarikirkon kello ehti lyödä monesti! Klo 9-10-11. Hellimistä puistonpenkeillä ja ilmavalvontabunkkerissa ja näkötornissa.
.
Kirkko aukesi vasta klo 12, ehdimme sitä ennen kauppakujille, joilla taidetta eikä ruokaa. Folke Helsingistä harjoitteli uruilla illan konserttia varten. Komea mutta koruton kirkko. Elina jäi puistoon kun hain syötävää Ruokavarastosta läheltä Linja-autoasemaa sekä mansikoita kauppatorilta.
.
Vesibussi lähti Turkuun klo 15, liput 40 markkaa, mutta sää uhkaili sateella ja tuulella. Avokannella vain joku matkustaja, alapuolella katettu salonki. Istuimme lehvien suojaamalla penkillä kirkon lähellä. Ajoimme sitten bussilla (11 markkaa) Turkuun klo 16:10-25.
.
******
TURKU, torstaina 18.7.1991
.
RETTIGIN palatsin löysimme toisesta korttelista tuomiokirkolta laskien. Iso ja upea! Pääsyliput 30 mk ja 10 markkaa, Elina ehdotti tasajakoa 20 ja 20 markkaa, mutta tyrkyttäessämme molemmat 50:n seteliä, Elina maksoikin kummallekin lipun - yhteensä kahdella kympillä - ja lykkäsi vaihtorahat minulle. Naurua.
.
Talo oli upea! Salien ikkunoista näki Aurajoelle, sen tekemään mutkaan vieläpä. Taloa ei juuri näe pihamuurien ulkopuolelta lehvien takaa, vain keltaista vähän pilkottaa. Toisessa kerroksessa marmorinen iso kylpyhuone. Parvekkeita ja iso piha, koko ison korttelin alue.
.
Rettigin näyttelyssä oli esillä taiteen mestareita turkulaisista kodeista. Satasivuinen luettelo (40 markkaa) houkutteli minua. Istuimme vanhoilla tuoleilla lukemassa teosluetteloa. Turku-näkymiä, lehtiasetelma, ym. Näyttelystä näimme isoja ulkomainoksia Naantalia myöten. Galleria Bellarte / Rauno Puolimatka, noin 130 työtä esillä. Viivyimme yli tunnin, 16:50-18:00.
.
Aurajoen rannalla ylhäällä istuimme, oli ihanaa. Puolalanmäelläkin vielä - Victor Westerholmin näyttely olisi ollut Taidemuseossa auki klo 20 asti, mutta ei enää jaksettu. Juna Helsinkiin klo 19:30-22, laituri 4. Tilaa riitti ensimmäisessä vaunussa. Elina nukkui. Syötiin neljä sämpylää ja juustoa ja ananasmehua ja Elina virkistyi ja kutsui Otaniemeen: "Tuu mun tykö!" mutta lykkäsimme huomisiltaan, odotimme toistemme bussit linja-autoasemalla klo 22:30. Vielä ehdin nähdä Elinan istumassa bussissa 102, kun Tyllilän bussi Soukkaan ohitti Otaniemen bussin.
.
keskiviikko 29. elokuuta 2018
645. Kävely Liminka - Tyrnävä - Muhos
Ajoin yöllä Onnibussin linjalla F8 Helsingistä Turun kautta Länsirannikkoa Liminkaan. Kuljettaja oli jättänyt kuuluttamatta Himangan ja Kalajoen, joten seurasin tarkasti kelloa, karttaa ja maisemaa. Kun bussi ylitti Ouluun vievän junaradan, laskin Liminkaan olevan enää 3 km ja pari minuuttia. Painoin pysäytysnappia jo ennen kuin Liminka sitten kuulutettiin, aamulla klo 6:35, perjantaina 24.8.2018.
.
Läheltä E8-tien pikavuoropysäkkejä lähti luoteeseen 813-tie Lumijoelle, tuttu minulle viime kesältä 2017. Kaakkoon osoitti tienviitta "Ketunmaa 5", asfaltista soratieksi vaihtuvalle, jota lähdin kävelemään. Autoja tuli enemmän vastaani kuin ohitti, muutama polkupyöräilijäkin. Metsäosuuksia ja isoja peltoja Pohjanmaan lakeudella.
.
Vehkamaa etelään, Hanhisuo pohjoiseen. Muutama vesipisara. Sade-ennusteen takia olin aikonut peruakin kuntabongaus-matkan, josta olin maksanut etukäteen heinäkuun alussa 10 euroa internetissä (1 euro Helsinki-Liminka, 8 euroa Oulu-Tampere, 1 euro Tre-Hki). Mutta milloin toiste bongata Tyrnävä ja Muhos?
.
Kello taitaa olla jo 8:15 kun saavutan ensimmäisen maamerkin kaakossa, Nelostien/E75, jonka länsipuolella kulkee onneksi kävelytie. Postilaatikoiden numerot olivat Ketunmaan tiellä pienentyneet ainakin 68:sta ykköseen. Tyrnävälle vievän tien 827 risteykseen on Nelostietä vielä pari kilometriä etelään.
.
*
1) TEMMEKSEN kirkonkylässä asti en voi käydä poikkeamassa, kun matka olisi liian pitkä etelään, 10 km. Saa riittää Ala-Temmes. (Pienen Temmes-joen sillan olen ylittänyt).
.
Nelostieltä (E75) Ala-Temmeksessä tienviitta itään: "Muhos 26, Tyrnävä 5". Asfaltoitu tie 827, jonka nopeusrajoitus on 80 km, joten autot kiitävät melkein sataa ohitseni, onneksi harvakseen. Jos näen lähestyviä autoja jo kaukaa, vaihdan mielelläni tiessä puolta kauemmas autoista, erityisesti rekoista! Näen kaksi kurkiauraa lentämässä tien yli, etelää kohti.
.
Runsas vesisade alkaa jo kello 9 eikä sääennusteiden mukaisesti klo 10 tai 11. Asfaltin pinnalle kertyy usein pieniä lätäköitä valkoisen reunaviivan sisäpuolelle, joskus myös ulkopuolellekin. Toinen tienlaita saattaa olla korkeammalla ja valuttaa vettä vastapuolelle. Vähitellen jalkani kastuvat.
.
Autoilijat jakautuvat: monet sivuuttavat minut keskiviivalla kovaa ajaen, toiset jopa hiljentävät kohdallani välttääkseen veden roiskuttamistakin. Kolmannet pyyhältävät huippunopeutta aivan valkoisen reunaviivan vierestä, kun minä olen väistänyt hiekkaiselle pientareelle.
.
**
2) TYRNÄVÄN kirkonkylään saavun noin klo 9:30. Ensin alkavat jalkakäytävät tien molemmin puolin. Pieni Tyrnävänjoki. Poikkean vanhalle hautausmaalle tuuhean kuusen alle sateensuojaan kaivaakseni kännykän kameran esille. Muutaman ihmisen turistiseurue kiertää hautausmaata ja poistuu ennen minua, mutta tavoitan heidät myöhemmin uudelleen puolen kilometrin päässä kirkon pihalla.
.
Tyrnävän vanhan meijerin rakennusryhmä on minusta kauniin kuvauksellinen! Tyrnävä on muuttunut maitokunnasta perunapitäjäksi. Julisteessa mainostetaan perunankorjuu-juhlaa 30.9. Kotitekoisissa mainoksissa tarjotaan myytävää perunaa ohikulkeville ostajille.
.
Tie vie itään suoraan kohti kirkkoa, josta otan valokuvan sateessakin. Primitiivisen näköinen Hiihtäjä-patsas on pystytetty, koska Tyrnävällä järjestettiin ensimmäiset tilastoidut kilpahiihdot 1879. Liikenneympyrää kirkon luona komistaa eläinpatsas, jota en sateessa poikkea lähempää katsomaan.
.
Kulkemani päätien varrella on kauppa tai pari, mutta kylä ei ole kapea nauha, vaan leviää etelään ja pohjoiseen, jonne en poikkea katsomaan. Kirkon pihasta lähtevä kävelytie vaikuttaa menevän oikotien suuntaan kohti Muhosta ja alan seurata sitä noin klo 10. Oikotien varrella on kylän nuorta pientalokantaa.
.
Tie 827 on Tyrnävän kirkon luoteiskulmalla selkeästi viitoitettu: Muhos 22, mutta tekee 4 km:n päässä koillisesta kaakkoon 90 asteen mutkan, jonka haluaisin oikaista. Käyttämälläni pientalojen reunustamalla taajamatiellä ei ole kuitenkaan mitään tienviittaa Muhokselle. Luotanko karttoihin?
.
En lopulta uskalla riskeerata pitkää harharetkeä hiekkateille, vaan kaarran kylän pikkuteitä pohjoiseen takaisin selkeälle tielle 827. Hukkasin puolisen tuntia ja väsytin jalkojani parilla ylimääräisellä kilometrillä. Ehdin nähdä Tyrnävän kaavoittavan uusia pientalotontteja, uusia ajoteitä ja jalkakäytäviä. Katujen nimistöä on poimittu puutarhoista, kuten Omenatie.
.
Kauan tuntuu kestävän Ängeslevänojan mutkaan (pohjoiseen: "Murto 8") ja sitäkin kauemmin Ylipääntien risteykseen, johon oikotie olisi oikaissut. Viitta: "Muhos 15", klo 11:15.
.
Kilometrit tuntuvat käyvän yhä pitemmiksi ja jaloille raskaammiksi. Sade saattaa tauota viideksi minuutiksi, mutta alkaa aina uudelleen. Uusi sateenvarjo on irronnut jo yhdestä piikistään (mutta ompelen kotona ehjäksi).
.
***
3) MUHOS. Kunnanraja: Tyrnävä jää taakse. Vielä yhdeksisen kilometriä? Kummallisia paikannimiä: Soso ja Lanin Soso. Pitkiä suoria kohti kaukaista ylämäkeä. Odotan saapumista Kajaanin rautatien ylikäynnille? Onkin vartioitu tasoristeys, ensin äänimerkein ja kohta perään laskeutuvin puomien. Auto jää odottamaan puomille. Minulla on vielä kävelymatkaa niin paljon, että matkustajajuna ehtii ohittaa.
.
Enää 300 metriä valtatielle 22, luoteen Oulusta kaakon Kajaaniin ja Muhoksen halki. Kävelytie alkaa jo tieltä 827 ja oikaisee pellon kautta talon ohi kaakkoon. "Muhos 3" klo 13:15.
.
Laskeskelen ehtiväni hyvin Pohjolan Matkan pikavuorolle (klo 14:15), joka on lähtenyt Joensuusta aamulla klo 9. Tai vaihtoehtoisesti 15:25 Kajaanista tulevaan, Ouluun ajavaan bussiin. Kolmas pikavuoro tulisi vasta ilta-kahdeksan jälkeen, mutta hätätapauksessa sekin kävisi.
.
Ison kunnan keskustaajama. Kolme kilometriä ei riitäkään matkahuollolle tai rautatieasemalle asti. Ohitan Koivu ja Tähti -nimisen kulttuurikeskuksen ja aion käydä katsomassa onko siellä myös kirjasto, mutten jaksa kävellä ylimääräistä, kun en näe oviaukkoa missään, ainakaan lähellä.
.
Kirkolle on viitta koilliseen, mutten näe tornia enkä jaksa lähteä etsimään Oulujoen rannalta, vaikka leveän joen mielelläni näkisin. Lapsia ja nuoria valuu laumoittain koulusta bussipysäkille, jolle pian saapuvan bussin otsikkona lukee Koulukuljetus.
.
Tien lounaispuolella on kauppojen ja liikeyritysten ympäröimä tori. Etsin sateensuojaa katoksesta, mutta sade loppuu klo 13:50. Liikerakennuksen kaakkoispuolelta löydän Linja-autoaseman, jonka laitureilla notkuu koululaislauma. Asemarakennuksessa on kahvila tai olutravintola ja kesäterassi asiakkaineen.
.
Talon seinään on kiinnitetty pieni bussien aikataulunäyttö. En näe siinä Matkahuollon internet-sivulta hakemiani pikavuoroja, mutta sen sijaan näen Oulun joukkoliikenteen busseja: seuraavat vuorot klo 14:07 ja 14:55. Pari vuoroa tunnissa.
.
Jälkimmäinen jättäisi minulle tunnin aikaa tutustua Muhokseen, mutta jalkani tuntuvat nyt niin väsyneiltä, etten jaksa. Arvioin kävelyä kertyneen jo noin 38 km, sateessa, jalat märkinä. Kaipaan istumaan bussiin, Ouluun asti.
.
Bussilinja 41K onkin juuri laiturissa ja sen otsikossa lukee Oulu. Lapset eivät parveile sinne, eikä lue koulukuljetus. Kuljettaja puhuu kännykkään ja lopetettuaan tervehtii. Kysyn, ajaako Oulun keskustaan ja paljonko sinne maksaa? Kyllä, 8,30 euroa. (Pikavuoro maksoi netissä 8 euroa). Rikon kympin setelin ja otan oven pielen telineestä aikatauluvihon. Tuntuu hyvältä päästä istumaan sisälle. Mutta sade klo 9:stä klo 14:ään on hetki sitten lakannut eikä toistaiseksi alkanut uudelleen.
.
Kuitissani lukee: Oulun Taksipalvelut. 24.8.2018 Pe 14:05.28 L 41 K Paperilippu Aikuinen ABC (=vyöhykkeet) 8,30 euroa. 15:25 (=vaihtoaika 1 h 20 min.)
.
Linja 41 aikataulukirjassa: "Muhos - Päivärinne - Sanginsuu - Oulu". K= käy kirkonkylän koululla. Matka-aika 67 minuuttia - ajaa Oulujokea koillispuolella myötäilevää tietä 8300, kun taas pikavuoro ajaa joen lounaispuolella valtatietä 22 suoraan Ouluun vain 40 minuutissa.
.
Bussi lähtee aluksi ajamaan kaakkoon (poispäin Oulusta), käväisee junaradan lounaispuolella, kiertelee Muhoksen keskustan, kunnes suuntaa koilliseen kohti Leppiniemeä. Maisemat mitäänsanomattomat, metsikköä ja pientaloja kuten missä tahansa Suomessa. Sightseeing Muhoksessa, tarvitsematta kävellä.
.
Pyhäkosken voimalaitos on kohokohta! Bussi ajaa padon vierestä yhden auton levyistä siltaa Oulujoen yli. Tie alkaa seurailla jokea, mutta vedenpinta tulee vain toisinaan näkyviin, komeasti leveänä kuin kapea järvi.
.
Matkan varren kohteina erotan jonkin koulun, leirintäalueen ja teollisuuslaitoksen. Koululaisia jää toisinaan kotipysäkeilleen ja vanha rouva nousee kyytiin, istuutuen etupenkille juttelemaan joitakin sanoja kuljettajalle.
.
Muhoksen pysäkkien nimiä: Toivolakoti, Perukka, Perhekoti, Montan leirintäalue, Huovilan koulu, Sairaalantie...
.
****
4) OULUN puolella pysäkkejä: Lapinkankaan koulu, Turkka, Sanginsuun koulu, Hintta, Typpitie (Kemiran tehtaat), Merikoskenkatu (Tuira), Toivoniemi (Koskikeskus), Raatti, Toripakka - päätepysäkki korttelin päässä Oulun kauppatorista.
.
Oulun kauppatorilla on meneillään Kansainväliset Markkinat, 4 päivää, myyjiä 30 maasta, kuten Hollannista, keskiössä tivoli. Kirjasto on auki klo 20 asti, Taidemuseo klo 18 asti, Pohjois-Pohjanmaan museo vain klo 16 asti. Yhä kauniimpi puistojen kaupunki, vanhaa arkkitehtuuria ja kävelysiltoja saarelta toiselle. Hyvä matkakohde.
.
.
Läheltä E8-tien pikavuoropysäkkejä lähti luoteeseen 813-tie Lumijoelle, tuttu minulle viime kesältä 2017. Kaakkoon osoitti tienviitta "Ketunmaa 5", asfaltista soratieksi vaihtuvalle, jota lähdin kävelemään. Autoja tuli enemmän vastaani kuin ohitti, muutama polkupyöräilijäkin. Metsäosuuksia ja isoja peltoja Pohjanmaan lakeudella.
.
Vehkamaa etelään, Hanhisuo pohjoiseen. Muutama vesipisara. Sade-ennusteen takia olin aikonut peruakin kuntabongaus-matkan, josta olin maksanut etukäteen heinäkuun alussa 10 euroa internetissä (1 euro Helsinki-Liminka, 8 euroa Oulu-Tampere, 1 euro Tre-Hki). Mutta milloin toiste bongata Tyrnävä ja Muhos?
.
Kello taitaa olla jo 8:15 kun saavutan ensimmäisen maamerkin kaakossa, Nelostien/E75, jonka länsipuolella kulkee onneksi kävelytie. Postilaatikoiden numerot olivat Ketunmaan tiellä pienentyneet ainakin 68:sta ykköseen. Tyrnävälle vievän tien 827 risteykseen on Nelostietä vielä pari kilometriä etelään.
.
*
1) TEMMEKSEN kirkonkylässä asti en voi käydä poikkeamassa, kun matka olisi liian pitkä etelään, 10 km. Saa riittää Ala-Temmes. (Pienen Temmes-joen sillan olen ylittänyt).
.
Nelostieltä (E75) Ala-Temmeksessä tienviitta itään: "Muhos 26, Tyrnävä 5". Asfaltoitu tie 827, jonka nopeusrajoitus on 80 km, joten autot kiitävät melkein sataa ohitseni, onneksi harvakseen. Jos näen lähestyviä autoja jo kaukaa, vaihdan mielelläni tiessä puolta kauemmas autoista, erityisesti rekoista! Näen kaksi kurkiauraa lentämässä tien yli, etelää kohti.
.
Runsas vesisade alkaa jo kello 9 eikä sääennusteiden mukaisesti klo 10 tai 11. Asfaltin pinnalle kertyy usein pieniä lätäköitä valkoisen reunaviivan sisäpuolelle, joskus myös ulkopuolellekin. Toinen tienlaita saattaa olla korkeammalla ja valuttaa vettä vastapuolelle. Vähitellen jalkani kastuvat.
.
Autoilijat jakautuvat: monet sivuuttavat minut keskiviivalla kovaa ajaen, toiset jopa hiljentävät kohdallani välttääkseen veden roiskuttamistakin. Kolmannet pyyhältävät huippunopeutta aivan valkoisen reunaviivan vierestä, kun minä olen väistänyt hiekkaiselle pientareelle.
.
**
2) TYRNÄVÄN kirkonkylään saavun noin klo 9:30. Ensin alkavat jalkakäytävät tien molemmin puolin. Pieni Tyrnävänjoki. Poikkean vanhalle hautausmaalle tuuhean kuusen alle sateensuojaan kaivaakseni kännykän kameran esille. Muutaman ihmisen turistiseurue kiertää hautausmaata ja poistuu ennen minua, mutta tavoitan heidät myöhemmin uudelleen puolen kilometrin päässä kirkon pihalla.
.
Tyrnävän vanhan meijerin rakennusryhmä on minusta kauniin kuvauksellinen! Tyrnävä on muuttunut maitokunnasta perunapitäjäksi. Julisteessa mainostetaan perunankorjuu-juhlaa 30.9. Kotitekoisissa mainoksissa tarjotaan myytävää perunaa ohikulkeville ostajille.
.
Tie vie itään suoraan kohti kirkkoa, josta otan valokuvan sateessakin. Primitiivisen näköinen Hiihtäjä-patsas on pystytetty, koska Tyrnävällä järjestettiin ensimmäiset tilastoidut kilpahiihdot 1879. Liikenneympyrää kirkon luona komistaa eläinpatsas, jota en sateessa poikkea lähempää katsomaan.
.
Kulkemani päätien varrella on kauppa tai pari, mutta kylä ei ole kapea nauha, vaan leviää etelään ja pohjoiseen, jonne en poikkea katsomaan. Kirkon pihasta lähtevä kävelytie vaikuttaa menevän oikotien suuntaan kohti Muhosta ja alan seurata sitä noin klo 10. Oikotien varrella on kylän nuorta pientalokantaa.
.
Tie 827 on Tyrnävän kirkon luoteiskulmalla selkeästi viitoitettu: Muhos 22, mutta tekee 4 km:n päässä koillisesta kaakkoon 90 asteen mutkan, jonka haluaisin oikaista. Käyttämälläni pientalojen reunustamalla taajamatiellä ei ole kuitenkaan mitään tienviittaa Muhokselle. Luotanko karttoihin?
.
En lopulta uskalla riskeerata pitkää harharetkeä hiekkateille, vaan kaarran kylän pikkuteitä pohjoiseen takaisin selkeälle tielle 827. Hukkasin puolisen tuntia ja väsytin jalkojani parilla ylimääräisellä kilometrillä. Ehdin nähdä Tyrnävän kaavoittavan uusia pientalotontteja, uusia ajoteitä ja jalkakäytäviä. Katujen nimistöä on poimittu puutarhoista, kuten Omenatie.
.
Kauan tuntuu kestävän Ängeslevänojan mutkaan (pohjoiseen: "Murto 8") ja sitäkin kauemmin Ylipääntien risteykseen, johon oikotie olisi oikaissut. Viitta: "Muhos 15", klo 11:15.
.
Kilometrit tuntuvat käyvän yhä pitemmiksi ja jaloille raskaammiksi. Sade saattaa tauota viideksi minuutiksi, mutta alkaa aina uudelleen. Uusi sateenvarjo on irronnut jo yhdestä piikistään (mutta ompelen kotona ehjäksi).
.
***
3) MUHOS. Kunnanraja: Tyrnävä jää taakse. Vielä yhdeksisen kilometriä? Kummallisia paikannimiä: Soso ja Lanin Soso. Pitkiä suoria kohti kaukaista ylämäkeä. Odotan saapumista Kajaanin rautatien ylikäynnille? Onkin vartioitu tasoristeys, ensin äänimerkein ja kohta perään laskeutuvin puomien. Auto jää odottamaan puomille. Minulla on vielä kävelymatkaa niin paljon, että matkustajajuna ehtii ohittaa.
.
Enää 300 metriä valtatielle 22, luoteen Oulusta kaakon Kajaaniin ja Muhoksen halki. Kävelytie alkaa jo tieltä 827 ja oikaisee pellon kautta talon ohi kaakkoon. "Muhos 3" klo 13:15.
.
Laskeskelen ehtiväni hyvin Pohjolan Matkan pikavuorolle (klo 14:15), joka on lähtenyt Joensuusta aamulla klo 9. Tai vaihtoehtoisesti 15:25 Kajaanista tulevaan, Ouluun ajavaan bussiin. Kolmas pikavuoro tulisi vasta ilta-kahdeksan jälkeen, mutta hätätapauksessa sekin kävisi.
.
Ison kunnan keskustaajama. Kolme kilometriä ei riitäkään matkahuollolle tai rautatieasemalle asti. Ohitan Koivu ja Tähti -nimisen kulttuurikeskuksen ja aion käydä katsomassa onko siellä myös kirjasto, mutten jaksa kävellä ylimääräistä, kun en näe oviaukkoa missään, ainakaan lähellä.
.
Kirkolle on viitta koilliseen, mutten näe tornia enkä jaksa lähteä etsimään Oulujoen rannalta, vaikka leveän joen mielelläni näkisin. Lapsia ja nuoria valuu laumoittain koulusta bussipysäkille, jolle pian saapuvan bussin otsikkona lukee Koulukuljetus.
.
Tien lounaispuolella on kauppojen ja liikeyritysten ympäröimä tori. Etsin sateensuojaa katoksesta, mutta sade loppuu klo 13:50. Liikerakennuksen kaakkoispuolelta löydän Linja-autoaseman, jonka laitureilla notkuu koululaislauma. Asemarakennuksessa on kahvila tai olutravintola ja kesäterassi asiakkaineen.
.
Talon seinään on kiinnitetty pieni bussien aikataulunäyttö. En näe siinä Matkahuollon internet-sivulta hakemiani pikavuoroja, mutta sen sijaan näen Oulun joukkoliikenteen busseja: seuraavat vuorot klo 14:07 ja 14:55. Pari vuoroa tunnissa.
.
Jälkimmäinen jättäisi minulle tunnin aikaa tutustua Muhokseen, mutta jalkani tuntuvat nyt niin väsyneiltä, etten jaksa. Arvioin kävelyä kertyneen jo noin 38 km, sateessa, jalat märkinä. Kaipaan istumaan bussiin, Ouluun asti.
.
Bussilinja 41K onkin juuri laiturissa ja sen otsikossa lukee Oulu. Lapset eivät parveile sinne, eikä lue koulukuljetus. Kuljettaja puhuu kännykkään ja lopetettuaan tervehtii. Kysyn, ajaako Oulun keskustaan ja paljonko sinne maksaa? Kyllä, 8,30 euroa. (Pikavuoro maksoi netissä 8 euroa). Rikon kympin setelin ja otan oven pielen telineestä aikatauluvihon. Tuntuu hyvältä päästä istumaan sisälle. Mutta sade klo 9:stä klo 14:ään on hetki sitten lakannut eikä toistaiseksi alkanut uudelleen.
.
Kuitissani lukee: Oulun Taksipalvelut. 24.8.2018 Pe 14:05.28 L 41 K Paperilippu Aikuinen ABC (=vyöhykkeet) 8,30 euroa. 15:25 (=vaihtoaika 1 h 20 min.)
.
Linja 41 aikataulukirjassa: "Muhos - Päivärinne - Sanginsuu - Oulu". K= käy kirkonkylän koululla. Matka-aika 67 minuuttia - ajaa Oulujokea koillispuolella myötäilevää tietä 8300, kun taas pikavuoro ajaa joen lounaispuolella valtatietä 22 suoraan Ouluun vain 40 minuutissa.
.
Bussi lähtee aluksi ajamaan kaakkoon (poispäin Oulusta), käväisee junaradan lounaispuolella, kiertelee Muhoksen keskustan, kunnes suuntaa koilliseen kohti Leppiniemeä. Maisemat mitäänsanomattomat, metsikköä ja pientaloja kuten missä tahansa Suomessa. Sightseeing Muhoksessa, tarvitsematta kävellä.
.
Pyhäkosken voimalaitos on kohokohta! Bussi ajaa padon vierestä yhden auton levyistä siltaa Oulujoen yli. Tie alkaa seurailla jokea, mutta vedenpinta tulee vain toisinaan näkyviin, komeasti leveänä kuin kapea järvi.
.
Matkan varren kohteina erotan jonkin koulun, leirintäalueen ja teollisuuslaitoksen. Koululaisia jää toisinaan kotipysäkeilleen ja vanha rouva nousee kyytiin, istuutuen etupenkille juttelemaan joitakin sanoja kuljettajalle.
.
Muhoksen pysäkkien nimiä: Toivolakoti, Perukka, Perhekoti, Montan leirintäalue, Huovilan koulu, Sairaalantie...
.
****
4) OULUN puolella pysäkkejä: Lapinkankaan koulu, Turkka, Sanginsuun koulu, Hintta, Typpitie (Kemiran tehtaat), Merikoskenkatu (Tuira), Toivoniemi (Koskikeskus), Raatti, Toripakka - päätepysäkki korttelin päässä Oulun kauppatorista.
.
Oulun kauppatorilla on meneillään Kansainväliset Markkinat, 4 päivää, myyjiä 30 maasta, kuten Hollannista, keskiössä tivoli. Kirjasto on auki klo 20 asti, Taidemuseo klo 18 asti, Pohjois-Pohjanmaan museo vain klo 16 asti. Yhä kauniimpi puistojen kaupunki, vanhaa arkkitehtuuria ja kävelysiltoja saarelta toiselle. Hyvä matkakohde.
.
644. Mikkeli Museokortilla ja Onnibussilla
Torstaina 16.8.2018 Onnibus F5 Kuopioon "klo 8:30" ajoi lähtölaituriin Helsingin Kampissa puoli tuntia myöhässä - vasta klo 9. Väkijoukko tyynenä odotteli, jonkun käytyä turhaan Matkahuollon lippukioskilta kyselemässä, jonkun toisen turhaan etsittyä kännykästään myöhästymistiedotusta.
.
Kun ovi odotushallista laiturille avautui, ensimmäisenä jonossa oli herrasmies, joka halusi kysyä kuljettajalta: "Mistä laiturista lähtee bussi Porvooseen?" Kuski ei tiennyt, muttei myöskään kiirehtinyt matkalippujen tarkastuksessa, ja lähti välillä viemään matkatavaroita auton peräkonttiin, kun muitakaan Onnibussin pakkaajia ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.
.
Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) Naisvuori, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus Lokki tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) Päämajamuseo sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyjen tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) Suur-Savon museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) Jalkaväkimuseoon ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on riveittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) Satama olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä) ja arvorakennukset kävin kuvaamassa Compopukselle jo 21 vuotta sitten, lauantaina 7.6.1997: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Kakkoskerroksen takaosa on perjantaina täynnä Savon nuoria matkalla musiikkifestivaaleille. Netistä varaamallani paikalla 32 istuu jo savolaispoika Jani taikka Jyri tyttöystävä vierellään. Istun paikalle 28, josta on muuttanut käytävän toiselle puolelle blondi tyttö, koska latauspistoke ei toiminut. Bussin yhä täyttyessä hänet häädetään Heinolasta varatulta paikalta viereeni käytäväpaikalle.
.
Lahdessa ehditään puheliaan kuljettajan mukaan pitää 2 minuutin tupakkatauko, jolle ryntää ulos ainakin 15 festivaalinuorta, myös Jani ja Jyri ja kummankin tyttöystävät. Paluumatka päättyy Helsingin Kamppiin klo 20:45.
.
Maksoin käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa tälle päivälle.
.
.
Kun ovi odotushallista laiturille avautui, ensimmäisenä jonossa oli herrasmies, joka halusi kysyä kuljettajalta: "Mistä laiturista lähtee bussi Porvooseen?" Kuski ei tiennyt, muttei myöskään kiirehtinyt matkalippujen tarkastuksessa, ja lähti välillä viemään matkatavaroita auton peräkonttiin, kun muitakaan Onnibussin pakkaajia ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.
.
Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) Naisvuori, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus Lokki tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) Päämajamuseo sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyjen tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) Suur-Savon museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) Jalkaväkimuseoon ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on riveittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) Satama olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä) ja arvorakennukset kävin kuvaamassa Compopukselle jo 21 vuotta sitten, lauantaina 7.6.1997: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Kakkoskerroksen takaosa on perjantaina täynnä Savon nuoria matkalla musiikkifestivaaleille. Netistä varaamallani paikalla 32 istuu jo savolaispoika Jani taikka Jyri tyttöystävä vierellään. Istun paikalle 28, josta on muuttanut käytävän toiselle puolelle blondi tyttö, koska latauspistoke ei toiminut. Bussin yhä täyttyessä hänet häädetään Heinolasta varatulta paikalta viereeni käytäväpaikalle.
.
Lahdessa ehditään puheliaan kuljettajan mukaan pitää 2 minuutin tupakkatauko, jolle ryntää ulos ainakin 15 festivaalinuorta, myös Jani ja Jyri ja kummankin tyttöystävät. Paluumatka päättyy Helsingin Kamppiin klo 20:45.
.
Maksoin käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa tälle päivälle.
.
keskiviikko 8. elokuuta 2018
643. Pohjolan pääkaupungit junalla v. 1981
Helsinki keskiviikkona 26.8.1981. Kirjettä Mirjalle ja kauhea kiire kaupungille - valuuttoja, filmiä, lainakirjojen palautuksia, matkavakuutus. Junalla Turkuun. (Pohjola Junalla -lippu.) Viking Rosella, mistä löytää hyttinsä, kiertelyä ja etsiskelyä. Tyhjänpuoleista kansipaikoilla. Hytissä suihku, sitten uni (horros), aamulla herätyskuulutukset, voileipä ja kahvia baarissa.
.
*
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin (v.-81) vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalo, piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, ostetaan turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Kestikievarin tunnelmaa lisää taustanauhalta kuuluva susien ulvonta.
2) Wasa-laivan museo. Laivaa voi katsella vain ulkopuolelta kuin rakennustelineiltä, mikä on pieni pettymys.
3) Moderna Museet, taidemuseo, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Kävely rantoja pitkin ydinkeskustaan Hötorgetille, tavaratalo PUB, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, kirjasto Sergelin torilla, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen.
.
Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini Ulla lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en. Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija tai poliisi ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti hän jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija kävelee ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaat. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen ei sano sanaakaan, hänen matkalaukussaan lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi.
.
Sebastianilta näyttävää nuorta-miestä (vaihto-oppilasta tai lomavierasta) on saattamassa "Ruotsin-perhe", erosuukoin. Yläpeti on pojan, hui ui! "Tror du han kan alls sova där", huolestuu perheen tyttö. Saattajien poistuttua, junan lähdettyä, poika polttaa tupakan käytävässä. Katselemme avatuista ikkunoista pimenevään öiseen kaupunkiin.
.
"Minne meet, mistä tuut?" Hän on hollantilainen, sanoo käyneensä Suomessa pienenä, ei muista mitään: "Viihdytkö Suomessa? Olen aina halunnut kysyä suomalaiselta, vaikuttaako Neuvostoliiton uhka Suomen politiikkaan?" "Ei vaikuta jokapäiväiseen elämään, ulkopolitiikkaan kyllä." (Hän kehottaa minua loikkaamaan länteen.)
.
Yöuneni on osittainen. En saanut konduktööristä selvää, meneekö juna matkustajineen salmen yli lautalla Tanskaan. Kuuden maissa aamulla kuuluu ulkopuolelta terävää kolinaa, työmiesten huutoja toisilleen ja kolketta, kun vaunut asetellaan raiteilleen lautalle. Kukaan ei nouse vuoteeltaan. Aamulla Leppäkoski juttelee säästä ruotsiksi.
.
**
KÖÖPENHAMINA, perjantaina 28.8.1981. Ulla on pirteänä laiturilla junaa vastassa. Katetut laiturit, asemahallissa on paljon myyntikojuja. Ovesta kun menemme ulos, Tivoli on aivan vastapäätä. Kello on jo lähes 9. Kierrämme korttelin ympäri informaatiotoimistoon, josta saan kartan bussireitti-merkintöineen. Ostamme asemalta päiväliput kulkuvälineisiin.
.
Kävelemme raatihuoneentorille Rådhusplatsenille ja eteenpäin kävelykaduille Strögetille, missä juomme aamukahvit. Ostan postikortteja kadulta. Liikkeitä vasta availlaan. Aika vilkasta. Kongens Nytorv, kiva ympyräpuisto. Istuskelua, valokuva, paloautoja. Nyhavn tatuointipalveluineen merimiehille.
.
Kävelyä ja sekoilua: väärään suuntaan bussilla, bussi palauttaakin meidät takaisin Rådhusplatsenille. Uudella bussilla pääsemme linnakepuistoon, joka on ihana, kuin olisimme maalle tulleet! Mikä vihreys ja rauha, vesi sorsineen, lumoavaa! Vaihdan uuden filmin kameraan. Keltaisia kasarmeja, jokunen sotilas.
.
Kävelemme Langelinielle, jolta löytyy Pieni Merenneito ja Suuri turistijoukko. Paviljonki ja bussin odottelua. Joku viisikymppinen herrasmies luulee mun olevan lähdössä pois autollani ja toivoo saavansa vapautuvan pysäköintipaikan?
.
Ajamme bussilla Taidemuseolle tai vähän sen ohi. Kävelemme Kasvitieteellisen puiston halki. Juon Tukholmasta ostamani tölkki-cokiksen. Museossa on niin hölmöjä kuin hyviäkin tanskalaisia tauluja sekä ulkomaisia mestariteoksia. Elävät tytönkuvat! Vaatesäilytyslokerot kellarissa ja iso hissi.
.
Palaamme Strögetille, etsimme ruokapaikkaa. Syön tonnikalasalaatin. Sitten Studie- ym. Strasseille, etsin sarjakuvakauppa Fantaskin, jossa kuluu 15-20 minuuttia. Olisi Corbetia, Heavy Metalia, Daisya ja Donaldia. Ostan äkkiä ja halpaa, uskaltamatta tuhlata. Hej! Sain myös luettelon.
.
Ajamme bussilla Eläintarhaan, joka onkin jo kiinni. Lähdemme S-junalla Klampenborgiin. Matkustajina on kauheita punkkareita, jollakulla on oikein harjoiteltu kaikkea halveksuva ilme ja huulien asento. Nuoret riitelevät paikallisjunassa mummojen kanssa ja mekastavat. Sitten junaan tulee huutava mies: "Lapset aina mekastaa, ei ole rauhaa ollenkaan!" Mies jaksaa huutaa solkenaan pari asemanväliä, ennen kuin poistuu, jatkaen keskeytyksettä huutoaan, mutta äänen vaimetessa etäisyyden kasvaessa. Vasta sitten saavat lapset sanansijaa huutaa takaisin.
.
Klampenborg, pääteasema. Ei näy mitään tienviittoja vanhaan huvipuistoon, turhaan kävelemme pari kilometriä kohti Helsingöriä. Lehtipuita ja kohtalaisen vilkas liikenne. Käännymme takaisin ja menemme edes Bellevuen uimarannalle. Hienoa hiekkaa ja jokunen illan maleksija. Kävely ihanan ruohokentän poikki. Ranta on idässä ja lännestä löytyy Dyrehavnin portti sekä tie Bakkenin huvipuistoon, mutta meillä ei ole enää aikaa!
.
Palaamme junalla kaupunkiin. Mitä enemmän kurittomat lapset ja nuoret telmivät ulkona junaradalla tai junan ovilla, sitä kimakammin veturin pilli viheltää!
.
Tivoliin sitten illaksi. Mustaihoinen mies sekoittaa minulle milkshaken, pirtelön, yllätyksekseni mielestäni pahanmakuisen. Popcorn ei myöskään maistu minulle.
.
Huvipuisto muuttaa satumaista ulkonäköään illan pimetessä ja lamppujen syttyessä. Kauniita heijastavia vedenpintoja. Paljon asiakkaita perjantai-iltana, neuvon jonkun kysyjän rahanvaihtoon. Eipä Tivoli kuitenkaan ole paljon mitään, jos ei tuhlaa rahaa!
.
Rautatieasemalle. Juon asemahallissa vedellä laimennettua colaa. Ostan kuuman kaakaon automaatista, se maistuu hyvältä! Junassa hyttikumppanini ovat kaksi norjalaista miestä. Yläpetillä lihava iloinen nuori kaljuuntuva, joka kysyy minne menen? Alapetillä upseerityyppi, joka neuvoo norjaksi missä on kassini paikka, mutta luovuttaa kun en ymmärrä kieltä. Hänellä on vaimo viereisessä hytissä ja hän poistuu aamulla jo aikaisin. Vuoteeni on taas kolmesta keskimmäinen.
.
Junan päästyä yöllä Ruotsin puolelle huudetaan käytävältä passintarkastusta. "Me olemme norjalaisia!" vastaa alapetin mies kaikkien puolesta, kun ovi avataan käytävältä, minkä jälkeen ovi suljetaan heti taas.
.
Aamulla menen vaunun käytävään katselemaan Norjan vuoristoisia, kiehtovia maisemia. Vaununi on junan viimeinen, joten voin helposti mennä peräovelle katselemaan ikkunasta taakse jäävää rautatietä. Vaunu on norjalainen ja siinä on miellyttävän iso vessa, parempi kuin muiden Pohjoismaiden junissa.
.
***
OSLO, lauantaina 29.8.1981. Haen aluksi kartan aseman lippumyymälästä. Ulkona rinkkaselät matkailijat kyselevät sitten minulta, mistä sain kartan?
.
Kävelemme pääkatua Karl Johannia luoteeseen. Kaffestuvassa nautimme aamukahvin, leivän, maidon. Kauppatori. Palaamme vähän taaksepäin kirkkoon. Käymme tavaratalossa, josta mieleeni jäävät lelut. Ostan postikortteja, paikallinen R-kioski on Narvesen.
.
Kävelemme kaupungintalolle. Bussikartta ei ole ilmainen vaan maksaa 10 Norjan kruunua! Bussimatkat maksavat 600 äyriä/kerta. Kallista! Kävelemme kuninkaanlinnan puistoon, jossa valokuvaan.
.
Ajamme raitiovaunulla lukuisten suurten patsaitten mahtavaan Vigeland-puistoon. Aurinkoista säätä, mutta matkaväsymystä vähäunisten juna-öiden jälkeen ja istuskelua. Holmenkollen hyppyrimäkineen näkyy korkealla kaukana taustalla. Saamme odottaa kauan toista raitiovaunua takaisin keskikaupungille, olisiko 20-30 minuutin välit, ei kymmenen tai viiden.
.
Keskustaa täyttää hirveä tungos lauantaina. Ai onkin kommunistien tai Radikale Venstren vaalikokous jossakin. Kaikkialla pylväissä näkyy vain rouva Gro Harlem Brundtlandin ja hänen sosiaalidemokraattiensa vaalimainoksia, missä Höyre, porvarit?
.
Syön Wieninleikkeen grillissä Kaffestuvan yläpuolella. Mureaa, mutta vetiset vihannekset, paljon perunaa. Vietnamilaistyttö tarjoilijana. Saksalaiset kysäisevät minulta aterian hintaa, joka oli 29 kruunua.
.
Ajamme bussilla 30 Bygdöylle, mutta jäämme liian aikaisin pois ja saamme kävellä. Folk Museum on kuin Helsingin Seurasaari. Liput 8 Norjan kruunua, opiskelijoille 6 kruunua, mutta vain norjalaisille opiskelijoille, selittää vahtimestari norjaksi. Emme sitten menekään museoon, joka ei olisi enää aukikaan kuin puoli tuntia.
.
Käymme 5 kruunun lipuilla paria Viikinkivenettä esittelevässä Viikinkimuseossa, joka tuntuu vähän vaatimattomalta. Tilausbusseja ja turisteja on kuitenkin pihalla kuin Vilkkilässä kissoja. Lapsilla lukee hatuissa 'Uganda', laivastako, risteilyltäkö?
.
Tytöt tukkivat laumana tietä ja matkakassini painaa: kannan mineraalivettä, omenia, mehua ja jogurttia, tavaratalosta ostettuja. Ullan kanssa ehdimme samoilla bussilipuilla paluumatkalle keskikaupungille, koska vaihto-oikeus säilyy tunnin ja lippuihimme oli leimattu myöhäinen kellonaika. Pakistanilainen bussikuski nyökkää hyväksyvästi. Hänellä on pieni tytär mukana ajelulla, päivähoidossa?
.
Kävelemme kaupungintalon läheisille rannoille. Rooseveltin patsas on ulokkeella. Katselemme ja syömme. Menemme muurien sisälle Akershusin linnakkeeseen. Sieltä korkealta avautuvat komeat näköalat merelle ja kaupungille. Uganda-laiva lähtee satamasta vesille! Kiva ruohokenttä linnan muurien sisällä, istun nurmella ja kirjoittelen hitaasti postikortteja, ainakin Pirkolle, Riitalle, Marjutille, ehtisinkö useammille? Ihmettelen, mistä saisin postimerkkejä, kun on lauantai, eikä ole automaatteja? (Rautatieasemalta, Narvesenin kioskista).
.
Illan tullen lähdemme linnasta pois. En uskalla mennä suorinta tietä sotilasvartion ohi, kun äskettäin Oulussa vartiomies oli ampunut sotilasalueen läpikulkijan. Tänään sotilaita oli koko iltapäivän marssinut edestakaisin vartiokierroksilla Akershusin valleilla. Kun pari poikaa oli kaivanut esiin pulloja, sotilas oli muuttanut reittinsä poikia kohti, jolloin toinen pojista pakeni, mutta toinen lähti pois vasta sotilaan puhuteltua häntä.
.
Elokuun viimeisenä lauantai-iltana pääkatu Karl Johann raikuu musiikkia. "Katu on meidän", lukee seinäkirjoituksessa. Nuoriso parveilee. Musiikki soi täysillä katuvarren ravintoloista. Kävelemme Ullan kanssa juna-asemalle ja sieltä ulos taas, tyhjää pimeää etelän puolta. Satamaan, josta lähtee kolmena päivänä viikossa matkustajalaiva Kööpenhaminaan.
.
Pimeä vedenpinta ja ranta asfalttia. Syömme appelsiineja ja juomme Fanta-mehua. Humalainen tai alkoholisti tulee juttelemaan norjaksi, en ymmärrä norjaa. Hän kysyy mistä tulen, olenko tanskalainen? saksalainen? ruotsalainen? "Fra Finland!". "Fra Finland - Suomi, Suomi!"
.
Palaamme rautatieasemalle, Ulla vaihtaa viimeiset Norjan kruununsa makkaraan ja saa vähän alennusta, kun raha ei aivan riitä. Minun tekisi mieleni paikallista päivälehteä ja sarjakuvalehteä Donald Duck & Co, mutta ne jäävät ostamatta. (Olen kyllä Oslon Aftenpostenin ja Norjan DD:n ostanut Suomesta).
.
Kolmannen yön junamme, reitillä Oslosta Tukholmaan, on ruotsalainen. Vaunu eroaa tanskalaisesta ja norjalaisesta siten, että vessassa on enemmän kirjoitettuja ohjeita!
.
Lepovaunupetiini ei kuulu alulakanaa. Hytti on kuudelle matkustajalle, mutta sinne tulee kanssani vain yksi, roteva, lihava sänkitukka, joka vääntelee ikkunan kaidetta täysin voimin kuin yrittäisi irrottaa sen tai muovailla sen kieroksi. Miehellä on mukanaan rinkka ja hän puhuu englantia.
.
Lepovaunuhyttejä näkyy olevan tyhjillään. Ullalla on jo Helsingistä ostamansa makuuvaunupaikka. Naapurihytissä on opiskelijoita, joku tyttökin. Kolmas nukkuja tulee minun hyttiini yöllä matkan varrelta. Minusta on vähän tylsää joutua nukkumaan pukeissani, totuttuani makuuvaunujen oikeiden vuoteiden ylellisyyteen peiton alla, lakanoiden välissä.
.
****
TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 tulemme takaisin aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.
.
Sitten Tunnelbanan, till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa on sitten melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun satamaan. Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelen mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa odotteluun. Miten paljon kaikki maksoi, tonnin! Oslossa alkoi vähän väsyttää museoissa ravaaminen ja vaihtui oleiluun. Matkakokemusta sain ja vapauden tunteesta pääsin nauttimaan.
.
*****
Paljonko maksoi, vuonna 1981?
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa.
(660-300=360, sillä samalla junalipulla (6x50 mk)
tein 6 ekaa Kuntabongaus-matkaani 6 kaupunkiin:
Turku, Pori, Rauma, Vaasa, Oulu, Joensuu)
.
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 mk (140)
Junien (3) makuupaikat yht. 190 markkaa.
Kaikki yhteensä 690-990 mk vuonna 1981.
.
.
*
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin (v.-81) vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalo, piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, ostetaan turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Kestikievarin tunnelmaa lisää taustanauhalta kuuluva susien ulvonta.
2) Wasa-laivan museo. Laivaa voi katsella vain ulkopuolelta kuin rakennustelineiltä, mikä on pieni pettymys.
3) Moderna Museet, taidemuseo, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Kävely rantoja pitkin ydinkeskustaan Hötorgetille, tavaratalo PUB, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, kirjasto Sergelin torilla, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen.
.
Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini Ulla lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en. Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija tai poliisi ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti hän jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija kävelee ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaat. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen ei sano sanaakaan, hänen matkalaukussaan lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi.
.
Sebastianilta näyttävää nuorta-miestä (vaihto-oppilasta tai lomavierasta) on saattamassa "Ruotsin-perhe", erosuukoin. Yläpeti on pojan, hui ui! "Tror du han kan alls sova där", huolestuu perheen tyttö. Saattajien poistuttua, junan lähdettyä, poika polttaa tupakan käytävässä. Katselemme avatuista ikkunoista pimenevään öiseen kaupunkiin.
.
"Minne meet, mistä tuut?" Hän on hollantilainen, sanoo käyneensä Suomessa pienenä, ei muista mitään: "Viihdytkö Suomessa? Olen aina halunnut kysyä suomalaiselta, vaikuttaako Neuvostoliiton uhka Suomen politiikkaan?" "Ei vaikuta jokapäiväiseen elämään, ulkopolitiikkaan kyllä." (Hän kehottaa minua loikkaamaan länteen.)
.
Yöuneni on osittainen. En saanut konduktööristä selvää, meneekö juna matkustajineen salmen yli lautalla Tanskaan. Kuuden maissa aamulla kuuluu ulkopuolelta terävää kolinaa, työmiesten huutoja toisilleen ja kolketta, kun vaunut asetellaan raiteilleen lautalle. Kukaan ei nouse vuoteeltaan. Aamulla Leppäkoski juttelee säästä ruotsiksi.
.
**
KÖÖPENHAMINA, perjantaina 28.8.1981. Ulla on pirteänä laiturilla junaa vastassa. Katetut laiturit, asemahallissa on paljon myyntikojuja. Ovesta kun menemme ulos, Tivoli on aivan vastapäätä. Kello on jo lähes 9. Kierrämme korttelin ympäri informaatiotoimistoon, josta saan kartan bussireitti-merkintöineen. Ostamme asemalta päiväliput kulkuvälineisiin.
.
Kävelemme raatihuoneentorille Rådhusplatsenille ja eteenpäin kävelykaduille Strögetille, missä juomme aamukahvit. Ostan postikortteja kadulta. Liikkeitä vasta availlaan. Aika vilkasta. Kongens Nytorv, kiva ympyräpuisto. Istuskelua, valokuva, paloautoja. Nyhavn tatuointipalveluineen merimiehille.
.
Kävelyä ja sekoilua: väärään suuntaan bussilla, bussi palauttaakin meidät takaisin Rådhusplatsenille. Uudella bussilla pääsemme linnakepuistoon, joka on ihana, kuin olisimme maalle tulleet! Mikä vihreys ja rauha, vesi sorsineen, lumoavaa! Vaihdan uuden filmin kameraan. Keltaisia kasarmeja, jokunen sotilas.
.
Kävelemme Langelinielle, jolta löytyy Pieni Merenneito ja Suuri turistijoukko. Paviljonki ja bussin odottelua. Joku viisikymppinen herrasmies luulee mun olevan lähdössä pois autollani ja toivoo saavansa vapautuvan pysäköintipaikan?
.
Ajamme bussilla Taidemuseolle tai vähän sen ohi. Kävelemme Kasvitieteellisen puiston halki. Juon Tukholmasta ostamani tölkki-cokiksen. Museossa on niin hölmöjä kuin hyviäkin tanskalaisia tauluja sekä ulkomaisia mestariteoksia. Elävät tytönkuvat! Vaatesäilytyslokerot kellarissa ja iso hissi.
.
Palaamme Strögetille, etsimme ruokapaikkaa. Syön tonnikalasalaatin. Sitten Studie- ym. Strasseille, etsin sarjakuvakauppa Fantaskin, jossa kuluu 15-20 minuuttia. Olisi Corbetia, Heavy Metalia, Daisya ja Donaldia. Ostan äkkiä ja halpaa, uskaltamatta tuhlata. Hej! Sain myös luettelon.
.
Ajamme bussilla Eläintarhaan, joka onkin jo kiinni. Lähdemme S-junalla Klampenborgiin. Matkustajina on kauheita punkkareita, jollakulla on oikein harjoiteltu kaikkea halveksuva ilme ja huulien asento. Nuoret riitelevät paikallisjunassa mummojen kanssa ja mekastavat. Sitten junaan tulee huutava mies: "Lapset aina mekastaa, ei ole rauhaa ollenkaan!" Mies jaksaa huutaa solkenaan pari asemanväliä, ennen kuin poistuu, jatkaen keskeytyksettä huutoaan, mutta äänen vaimetessa etäisyyden kasvaessa. Vasta sitten saavat lapset sanansijaa huutaa takaisin.
.
Klampenborg, pääteasema. Ei näy mitään tienviittoja vanhaan huvipuistoon, turhaan kävelemme pari kilometriä kohti Helsingöriä. Lehtipuita ja kohtalaisen vilkas liikenne. Käännymme takaisin ja menemme edes Bellevuen uimarannalle. Hienoa hiekkaa ja jokunen illan maleksija. Kävely ihanan ruohokentän poikki. Ranta on idässä ja lännestä löytyy Dyrehavnin portti sekä tie Bakkenin huvipuistoon, mutta meillä ei ole enää aikaa!
.
Palaamme junalla kaupunkiin. Mitä enemmän kurittomat lapset ja nuoret telmivät ulkona junaradalla tai junan ovilla, sitä kimakammin veturin pilli viheltää!
.
Tivoliin sitten illaksi. Mustaihoinen mies sekoittaa minulle milkshaken, pirtelön, yllätyksekseni mielestäni pahanmakuisen. Popcorn ei myöskään maistu minulle.
.
Huvipuisto muuttaa satumaista ulkonäköään illan pimetessä ja lamppujen syttyessä. Kauniita heijastavia vedenpintoja. Paljon asiakkaita perjantai-iltana, neuvon jonkun kysyjän rahanvaihtoon. Eipä Tivoli kuitenkaan ole paljon mitään, jos ei tuhlaa rahaa!
.
Rautatieasemalle. Juon asemahallissa vedellä laimennettua colaa. Ostan kuuman kaakaon automaatista, se maistuu hyvältä! Junassa hyttikumppanini ovat kaksi norjalaista miestä. Yläpetillä lihava iloinen nuori kaljuuntuva, joka kysyy minne menen? Alapetillä upseerityyppi, joka neuvoo norjaksi missä on kassini paikka, mutta luovuttaa kun en ymmärrä kieltä. Hänellä on vaimo viereisessä hytissä ja hän poistuu aamulla jo aikaisin. Vuoteeni on taas kolmesta keskimmäinen.
.
Junan päästyä yöllä Ruotsin puolelle huudetaan käytävältä passintarkastusta. "Me olemme norjalaisia!" vastaa alapetin mies kaikkien puolesta, kun ovi avataan käytävältä, minkä jälkeen ovi suljetaan heti taas.
.
Aamulla menen vaunun käytävään katselemaan Norjan vuoristoisia, kiehtovia maisemia. Vaununi on junan viimeinen, joten voin helposti mennä peräovelle katselemaan ikkunasta taakse jäävää rautatietä. Vaunu on norjalainen ja siinä on miellyttävän iso vessa, parempi kuin muiden Pohjoismaiden junissa.
.
***
OSLO, lauantaina 29.8.1981. Haen aluksi kartan aseman lippumyymälästä. Ulkona rinkkaselät matkailijat kyselevät sitten minulta, mistä sain kartan?
.
Kävelemme pääkatua Karl Johannia luoteeseen. Kaffestuvassa nautimme aamukahvin, leivän, maidon. Kauppatori. Palaamme vähän taaksepäin kirkkoon. Käymme tavaratalossa, josta mieleeni jäävät lelut. Ostan postikortteja, paikallinen R-kioski on Narvesen.
.
Kävelemme kaupungintalolle. Bussikartta ei ole ilmainen vaan maksaa 10 Norjan kruunua! Bussimatkat maksavat 600 äyriä/kerta. Kallista! Kävelemme kuninkaanlinnan puistoon, jossa valokuvaan.
.
Ajamme raitiovaunulla lukuisten suurten patsaitten mahtavaan Vigeland-puistoon. Aurinkoista säätä, mutta matkaväsymystä vähäunisten juna-öiden jälkeen ja istuskelua. Holmenkollen hyppyrimäkineen näkyy korkealla kaukana taustalla. Saamme odottaa kauan toista raitiovaunua takaisin keskikaupungille, olisiko 20-30 minuutin välit, ei kymmenen tai viiden.
.
Keskustaa täyttää hirveä tungos lauantaina. Ai onkin kommunistien tai Radikale Venstren vaalikokous jossakin. Kaikkialla pylväissä näkyy vain rouva Gro Harlem Brundtlandin ja hänen sosiaalidemokraattiensa vaalimainoksia, missä Höyre, porvarit?
.
Syön Wieninleikkeen grillissä Kaffestuvan yläpuolella. Mureaa, mutta vetiset vihannekset, paljon perunaa. Vietnamilaistyttö tarjoilijana. Saksalaiset kysäisevät minulta aterian hintaa, joka oli 29 kruunua.
.
Ajamme bussilla 30 Bygdöylle, mutta jäämme liian aikaisin pois ja saamme kävellä. Folk Museum on kuin Helsingin Seurasaari. Liput 8 Norjan kruunua, opiskelijoille 6 kruunua, mutta vain norjalaisille opiskelijoille, selittää vahtimestari norjaksi. Emme sitten menekään museoon, joka ei olisi enää aukikaan kuin puoli tuntia.
.
Käymme 5 kruunun lipuilla paria Viikinkivenettä esittelevässä Viikinkimuseossa, joka tuntuu vähän vaatimattomalta. Tilausbusseja ja turisteja on kuitenkin pihalla kuin Vilkkilässä kissoja. Lapsilla lukee hatuissa 'Uganda', laivastako, risteilyltäkö?
.
Tytöt tukkivat laumana tietä ja matkakassini painaa: kannan mineraalivettä, omenia, mehua ja jogurttia, tavaratalosta ostettuja. Ullan kanssa ehdimme samoilla bussilipuilla paluumatkalle keskikaupungille, koska vaihto-oikeus säilyy tunnin ja lippuihimme oli leimattu myöhäinen kellonaika. Pakistanilainen bussikuski nyökkää hyväksyvästi. Hänellä on pieni tytär mukana ajelulla, päivähoidossa?
.
Kävelemme kaupungintalon läheisille rannoille. Rooseveltin patsas on ulokkeella. Katselemme ja syömme. Menemme muurien sisälle Akershusin linnakkeeseen. Sieltä korkealta avautuvat komeat näköalat merelle ja kaupungille. Uganda-laiva lähtee satamasta vesille! Kiva ruohokenttä linnan muurien sisällä, istun nurmella ja kirjoittelen hitaasti postikortteja, ainakin Pirkolle, Riitalle, Marjutille, ehtisinkö useammille? Ihmettelen, mistä saisin postimerkkejä, kun on lauantai, eikä ole automaatteja? (Rautatieasemalta, Narvesenin kioskista).
.
Illan tullen lähdemme linnasta pois. En uskalla mennä suorinta tietä sotilasvartion ohi, kun äskettäin Oulussa vartiomies oli ampunut sotilasalueen läpikulkijan. Tänään sotilaita oli koko iltapäivän marssinut edestakaisin vartiokierroksilla Akershusin valleilla. Kun pari poikaa oli kaivanut esiin pulloja, sotilas oli muuttanut reittinsä poikia kohti, jolloin toinen pojista pakeni, mutta toinen lähti pois vasta sotilaan puhuteltua häntä.
.
Elokuun viimeisenä lauantai-iltana pääkatu Karl Johann raikuu musiikkia. "Katu on meidän", lukee seinäkirjoituksessa. Nuoriso parveilee. Musiikki soi täysillä katuvarren ravintoloista. Kävelemme Ullan kanssa juna-asemalle ja sieltä ulos taas, tyhjää pimeää etelän puolta. Satamaan, josta lähtee kolmena päivänä viikossa matkustajalaiva Kööpenhaminaan.
.
Pimeä vedenpinta ja ranta asfalttia. Syömme appelsiineja ja juomme Fanta-mehua. Humalainen tai alkoholisti tulee juttelemaan norjaksi, en ymmärrä norjaa. Hän kysyy mistä tulen, olenko tanskalainen? saksalainen? ruotsalainen? "Fra Finland!". "Fra Finland - Suomi, Suomi!"
.
Palaamme rautatieasemalle, Ulla vaihtaa viimeiset Norjan kruununsa makkaraan ja saa vähän alennusta, kun raha ei aivan riitä. Minun tekisi mieleni paikallista päivälehteä ja sarjakuvalehteä Donald Duck & Co, mutta ne jäävät ostamatta. (Olen kyllä Oslon Aftenpostenin ja Norjan DD:n ostanut Suomesta).
.
Kolmannen yön junamme, reitillä Oslosta Tukholmaan, on ruotsalainen. Vaunu eroaa tanskalaisesta ja norjalaisesta siten, että vessassa on enemmän kirjoitettuja ohjeita!
.
Lepovaunupetiini ei kuulu alulakanaa. Hytti on kuudelle matkustajalle, mutta sinne tulee kanssani vain yksi, roteva, lihava sänkitukka, joka vääntelee ikkunan kaidetta täysin voimin kuin yrittäisi irrottaa sen tai muovailla sen kieroksi. Miehellä on mukanaan rinkka ja hän puhuu englantia.
.
Lepovaunuhyttejä näkyy olevan tyhjillään. Ullalla on jo Helsingistä ostamansa makuuvaunupaikka. Naapurihytissä on opiskelijoita, joku tyttökin. Kolmas nukkuja tulee minun hyttiini yöllä matkan varrelta. Minusta on vähän tylsää joutua nukkumaan pukeissani, totuttuani makuuvaunujen oikeiden vuoteiden ylellisyyteen peiton alla, lakanoiden välissä.
.
****
TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 tulemme takaisin aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.
.
Sitten Tunnelbanan, till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa on sitten melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun satamaan. Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelen mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa odotteluun. Miten paljon kaikki maksoi, tonnin! Oslossa alkoi vähän väsyttää museoissa ravaaminen ja vaihtui oleiluun. Matkakokemusta sain ja vapauden tunteesta pääsin nauttimaan.
.
*****
Paljonko maksoi, vuonna 1981?
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa.
(660-300=360, sillä samalla junalipulla (6x50 mk)
tein 6 ekaa Kuntabongaus-matkaani 6 kaupunkiin:
Turku, Pori, Rauma, Vaasa, Oulu, Joensuu)
.
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 mk (140)
Junien (3) makuupaikat yht. 190 markkaa.
Kaikki yhteensä 690-990 mk vuonna 1981.
.
perjantai 27. heinäkuuta 2018
642. Tampere Museokortilla, 4 museota
Saavuin museokäynnille Tampereelle lauantaina 9.4.2016 klo 9:50, viipyäkseni perillä 11 tuntia. Onnibus-matkat edestakaisin maksoivat 9 euroa (5+3,50+0,50). Kiertelin ensin keskustassa ohi ortodoksikirkon, junaradan ja antikvariaatti Makedonian, sitten länteen läpi Koskikeskuksen, ohi Finnkinon Atlaksen, kävelysiltaa Ratinan suvannon yli, Laukontorille ja Radiokirppikselle (jonne ihmisiä tuntui suorastaan virtaavan klo 11, vaikka oli avautunut jo klo 10).
.
*
1) EMIL AALTOSEN museo, Pyynikinlinna, Mariankatu 40, Eteläpuisto.
Auki vasta klo 12-16, saavuin klo 12:30, ensimmäisenä ja ainoana asiakkaana. Lipunmyyjä käynnisti uudelleen museokorttikoneen. Kortitta pääsymaksu olisi vain 3 euroa. Eteinen, vasemmalla lipunmyynti, peremmällä salonki ja huone salongin molemmin puolin. Arvokkaan näköistä taidetta. Johannes Takanen, 2 naispatsasta. Ulko-ovi terassille. Yläkerran ovi näyttää olevan kiinni, 'Säätiö', sieltä kuuluu yskimistä. Viivyn museossa vain 20-30 minuuttia.
.
Kävelen Palomäentietä (empiremiljöö) ja Pyynikin puiston rajaa myöten pohjoiseen. Lyseokatu, Pyynikintorin bussilaiturit, Mariankatu.
.
**
2) Tampereen TAIDEMUSEO.
Asiakkaan pitää täällä itse vetää Museokorttia maksulaitteen päällä vasemmalle ja oikealle. Seurueiden ruuhka, on ilmaispäivä eläkeläisille! Säilytyslokerot, wc ja Muumilaakso sijaitsevat kellarissa, jonne laskeudun ensiksi. Ehdin juuri ja juuri nähdä jonkin Muumilaakson arkkitehtonisen rakennelman, kun Hemuli Puistotäti (vartija) tulee kysymään Muumitarraa, jota minulla ei ole, ja lähettää minut hakemaan sellaista yläkerrasta. Nousen raskaat portaat, en jaksa enää palata alas.
.
"Välimeren valoa" on Taidemuseon ajankohtaisen näyttelyn nimi helmikuusta toukokuuhun 2016, I ja II kerroksessa. Parrakas köriläs Rauhala (s.1969) esittelee töitä ja yksi mummo-kävijä vuoropuhelee hänen kanssaan. "Kuvassa G.A. Wallin, joka oli 5. tai 6. Mekasta elossa palannut kristitty. Hän kuoli 41-vuotiaana kuppaan."
.
Maalauksessa Välimeren kalastajat palaavat mereltä - paidat putipuhtaina - satamaan. Ihannekuvaukset - romantiikka kävi kaupaksi! Oppilaat matkivat opettajaansa, joten monien maalaustyöt ovat kuin saman tekemiä. Kun Ranska valloitti Marokon ja Algerian, syntyi kiinnostus kuvata niitä maalauksiin.
.
Alakerrassa suomalaisten töitä: Aukusti Uotila kuoli jo 29-vuotiaana. Afrikan valo ihmetyttää. Kun maalit saatiin tuubeihin, voitiin lähteä ulos maalaamaan. Realismi tuli myöhemmin ja pointillismi. (Mielestäni esillä olevien maalausten taso laskee aikajärjestyksessä lähestyttäessä nykyaikaa.)
.
Paljon museovartijoita, jotka valppaina työntyvät väliin, kun jonkun olka tai laukku meinaa hipaista taulua. Opas juttelee myöhemmin äänekkäästi puhelimeen lipunmyynnissä: "Kukaan ei kuollut eikä yksikään taulu pudonnut, mutta läheltä piti joskus." Viivyn Taidemuseossa 2 tuntia klo 13:30-15:30.
.
Kävelen Amurin työläiskorttelimuseon ohi pohjoiseen, junaradan ali, Särkänniemen ohi, itään Näsinpuistoon, jossa matala labyrintti lapsia varten.
.
***
3) MILAVIDA, Näsinlinna.
Sateen alkaessa sisään, jossa joitakin asiakkaita. Heti ovelta oikealle vaatehuone ja lokerikot. Pääsyliput I kerroksen kahvilasta vasemmalta (myös yläkerrassa on ravintola). Näyttelyt: a) Suur-Merilahden kartano Karjalan kannaksella, arkkitehti Eliel Saarinen. b) Nottbeck-suku, jonka neljä orvoiksi jäänyttä lasta asui hoitajineen linnassa. Kun suku muutti ulkomaille, Tampere osti talon museoksi (Hämeen museo), kun kirjastotaloksi se olisi ollut liian syrjässä. Katsoin dokumentti-filmin klo 16-16:30. Mallinukkeina perhe, ruskea karhuntalja lattialla (muistelin Luumäen Svinhufvudin Kotkaniemen jääkarhuntaljaa). Mietin minne on viety Hämeen Museon tuoksuva savupirtti?
.
****
4a) VAPRIIKKI,
museokeskus, jossa viivyin n. 16:55-17:55. Kävelin sinne Satakunnankatua, Plevnan sisäpihojen ja Väinö Linnan aukion kautta. Säilytyslokeroon tarvitsee poletin tai 50 sentin lanttikin käy.
.
a) Jääkausi. iso karhu pystyssä ja metsästäjät. b) Tekniikan museo, hissillä yläkertaan. c) Rupriikki, median museo - kännykät, sähkösanomat, pelikoneet, d) Luonnonhistorian museo, täytettyjä eläimiä vitriineissä, mm. piikkisika! Tampereen eläintarha lopetettiin 1968. e) Historian museo, vuoden 1918 tapahtumat. Trolley-bussi, jonka sisällä esitetään filmejä. Vielä seuraavat osastot, jotka jätän katsomatta: f) Jääkiekkomuseo, g) Hurriganes-näyttely.
.
*****
4b) VAPRIIKKI,
museokeskus, TOINEN kerta 14.8.2018 klo 12:25-17:40 (yli 5 h).
.
Reppu on pantava lokeroon, josta avain irtoaa nykyään ilman panttia. Ravintola tuntuu olevan pääosassa Vapriikin aulassa. Nousen portaat länteen ja käännyn pohjoiseen kohti Trolley-bussia. Trollikassa voi istua sisällä ja katsoa filmiä ajomatkasta Härmälästä keskustaan!
.
1) Tampereen historiaa ja vuoden 1918 tapahtumat, käytävän länsipuolen saleissa. Nauhalta kuuluu punavankien kuulustelu. Videolta otteita Timo Koivusalon elokuvasta "Täällä pohjantähden alla".
2) Kivimuseo, sai alkunsa virkamiehen keräilystä 1986. Uskomattomia näytteitä! Aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon täälläkin!
.
3) Luonnonhistorian museo II kerroksessa täytettyine eläimineen. Turkkeja koskettaviksi ja tunnistettaviksi: mm. orava ja minkki.
4) Mediamuseo Rupriikki. Tamvisio, Tohlopin TV2 ja vähän Aamulehteäkin.
5) Pelimuseo. Lautapelejä vain 3: Afrikan tähti, Kimble sekä vuoden 1918 sotapeli (tämä voitaisiin julkaista uudelleen?) Vanhoja tietokonepelejä ja roolipelejä. Flipperi. Sivuhuoneessa peliautomaattien kakofonia. Vanha kalustettu olohuone, jossa voi pelata TV-peliä. Luin siellä puhelinluetteloa vuodelta 1981: taistolainen Satu Hernberg (os. Hassi) asui Lukonmäessä, prof. Pertti Järvinen Viinikassa, prof. Pertti Hemanus jossakin.
.
6) Jääkiekkomuseo III kerroksessa. Videolta jotakin ottelua. Seinät täynnä kunniajäsenten naamoja: Ilpo Koskela, Juha Rantasila, Urpo Ylönen, Lalli Partinen, mutta en löydä juuri edesmennyttä Lauri "Leuka" Monosta? Kuka haluaa nähdä museossa Kalervo Kummolan tai Harry Bogomoloffin kuvan? Pelipaitoja. Kaksi pelikenttää, toisessa tytöt lyövät juuri lämäreitä.
7) Nukkekekkerit. Haiharan nukkemuseosta. Nukkekoteja, leikkimökki, satukaupunki, tyylikäs jugendkorttelin pienoismalli.
.
8) Postimuseo II ja I kerroksessa, yläkerrassa näyttely nuorten aikoinaan tekemistä pienlehdistä, kuten Hilse, Aivopesu, Pahkasika. Videolla nahkapää (Kimmo) Miettinen ja nuorena kuollut Rami Kuusinen. Hilseen levikki jopa 5000, josta 5-7 tilattiin Ämmänsaareen! Postimuseon alakerrassa mielestäni parasta on katsella vanhoja filmejä Postin kuljettamisesta eri puolille Suomea.
.
9) Birkkala 1017, kellarissa, esitys yhteiskunnasta 1000 vuotta sitten. Joku neuvoo minua hakemaan ääniopastuslaitteen. En saa toimimaan, olisi pitänyt ladata kieli, lähden pois, jotain muuta tällä kertaa.
10) Marilyn Monroe -näyttely, I krs. Keräilijä osti Marilynin vaatteet esillepantaviksi. Minusta kiinnostavimpia ovat monet filminpätkät eri monitoreissa tai heijastettuina valkokankaalla.
11) Museokauppa, iso ja runsas! Paperinukke-lehti: Marilyn vaihtovaatteineen. Pikkuautoja ja Tampereen historiaa kuvateoksina.
..
(Illalla lauantaina 9.4.2016 kävelin vielä Pispalaan. Välillä sataa tihutti. Ohitin ensin Finnkinon, mutta siellä ei ollut esityksiä minulle sopivaan aikaan. Ohitin Konservatorion, jonka sisäpuolelta näin lasin läpi paljon nuoria naisia näyttävissä esiintymisasuissa. Onnibus lähti Tampereen linja-autoasemalta klo 20:45 kohti Helsinkiä.)
.
Muita museoita Museokortilla:
641. Tampereen museoita 3: Hiekka, Viita, Werstas
644. Mikkeli Museokortilla ja Onnibussilla
640. Suomenlinna Museokortilla
638. Porvoo Museokortilla / Onnibus 1 eurolla
506. Turussa Museokortilla 12 museota
505. Åbus, Onnibus ja Turun Linna
502. Åbus, Turku ja #Museokortti
.
.
*
1) EMIL AALTOSEN museo, Pyynikinlinna, Mariankatu 40, Eteläpuisto.
Auki vasta klo 12-16, saavuin klo 12:30, ensimmäisenä ja ainoana asiakkaana. Lipunmyyjä käynnisti uudelleen museokorttikoneen. Kortitta pääsymaksu olisi vain 3 euroa. Eteinen, vasemmalla lipunmyynti, peremmällä salonki ja huone salongin molemmin puolin. Arvokkaan näköistä taidetta. Johannes Takanen, 2 naispatsasta. Ulko-ovi terassille. Yläkerran ovi näyttää olevan kiinni, 'Säätiö', sieltä kuuluu yskimistä. Viivyn museossa vain 20-30 minuuttia.
.
Kävelen Palomäentietä (empiremiljöö) ja Pyynikin puiston rajaa myöten pohjoiseen. Lyseokatu, Pyynikintorin bussilaiturit, Mariankatu.
.
**
2) Tampereen TAIDEMUSEO.
Asiakkaan pitää täällä itse vetää Museokorttia maksulaitteen päällä vasemmalle ja oikealle. Seurueiden ruuhka, on ilmaispäivä eläkeläisille! Säilytyslokerot, wc ja Muumilaakso sijaitsevat kellarissa, jonne laskeudun ensiksi. Ehdin juuri ja juuri nähdä jonkin Muumilaakson arkkitehtonisen rakennelman, kun Hemuli Puistotäti (vartija) tulee kysymään Muumitarraa, jota minulla ei ole, ja lähettää minut hakemaan sellaista yläkerrasta. Nousen raskaat portaat, en jaksa enää palata alas.
.
"Välimeren valoa" on Taidemuseon ajankohtaisen näyttelyn nimi helmikuusta toukokuuhun 2016, I ja II kerroksessa. Parrakas köriläs Rauhala (s.1969) esittelee töitä ja yksi mummo-kävijä vuoropuhelee hänen kanssaan. "Kuvassa G.A. Wallin, joka oli 5. tai 6. Mekasta elossa palannut kristitty. Hän kuoli 41-vuotiaana kuppaan."
.
Maalauksessa Välimeren kalastajat palaavat mereltä - paidat putipuhtaina - satamaan. Ihannekuvaukset - romantiikka kävi kaupaksi! Oppilaat matkivat opettajaansa, joten monien maalaustyöt ovat kuin saman tekemiä. Kun Ranska valloitti Marokon ja Algerian, syntyi kiinnostus kuvata niitä maalauksiin.
.
Alakerrassa suomalaisten töitä: Aukusti Uotila kuoli jo 29-vuotiaana. Afrikan valo ihmetyttää. Kun maalit saatiin tuubeihin, voitiin lähteä ulos maalaamaan. Realismi tuli myöhemmin ja pointillismi. (Mielestäni esillä olevien maalausten taso laskee aikajärjestyksessä lähestyttäessä nykyaikaa.)
.
Paljon museovartijoita, jotka valppaina työntyvät väliin, kun jonkun olka tai laukku meinaa hipaista taulua. Opas juttelee myöhemmin äänekkäästi puhelimeen lipunmyynnissä: "Kukaan ei kuollut eikä yksikään taulu pudonnut, mutta läheltä piti joskus." Viivyn Taidemuseossa 2 tuntia klo 13:30-15:30.
.
Kävelen Amurin työläiskorttelimuseon ohi pohjoiseen, junaradan ali, Särkänniemen ohi, itään Näsinpuistoon, jossa matala labyrintti lapsia varten.
.
***
3) MILAVIDA, Näsinlinna.
Sateen alkaessa sisään, jossa joitakin asiakkaita. Heti ovelta oikealle vaatehuone ja lokerikot. Pääsyliput I kerroksen kahvilasta vasemmalta (myös yläkerrassa on ravintola). Näyttelyt: a) Suur-Merilahden kartano Karjalan kannaksella, arkkitehti Eliel Saarinen. b) Nottbeck-suku, jonka neljä orvoiksi jäänyttä lasta asui hoitajineen linnassa. Kun suku muutti ulkomaille, Tampere osti talon museoksi (Hämeen museo), kun kirjastotaloksi se olisi ollut liian syrjässä. Katsoin dokumentti-filmin klo 16-16:30. Mallinukkeina perhe, ruskea karhuntalja lattialla (muistelin Luumäen Svinhufvudin Kotkaniemen jääkarhuntaljaa). Mietin minne on viety Hämeen Museon tuoksuva savupirtti?
.
****
4a) VAPRIIKKI,
museokeskus, jossa viivyin n. 16:55-17:55. Kävelin sinne Satakunnankatua, Plevnan sisäpihojen ja Väinö Linnan aukion kautta. Säilytyslokeroon tarvitsee poletin tai 50 sentin lanttikin käy.
.
a) Jääkausi. iso karhu pystyssä ja metsästäjät. b) Tekniikan museo, hissillä yläkertaan. c) Rupriikki, median museo - kännykät, sähkösanomat, pelikoneet, d) Luonnonhistorian museo, täytettyjä eläimiä vitriineissä, mm. piikkisika! Tampereen eläintarha lopetettiin 1968. e) Historian museo, vuoden 1918 tapahtumat. Trolley-bussi, jonka sisällä esitetään filmejä. Vielä seuraavat osastot, jotka jätän katsomatta: f) Jääkiekkomuseo, g) Hurriganes-näyttely.
.
*****
4b) VAPRIIKKI,
museokeskus, TOINEN kerta 14.8.2018 klo 12:25-17:40 (yli 5 h).
.
Reppu on pantava lokeroon, josta avain irtoaa nykyään ilman panttia. Ravintola tuntuu olevan pääosassa Vapriikin aulassa. Nousen portaat länteen ja käännyn pohjoiseen kohti Trolley-bussia. Trollikassa voi istua sisällä ja katsoa filmiä ajomatkasta Härmälästä keskustaan!
.
1) Tampereen historiaa ja vuoden 1918 tapahtumat, käytävän länsipuolen saleissa. Nauhalta kuuluu punavankien kuulustelu. Videolta otteita Timo Koivusalon elokuvasta "Täällä pohjantähden alla".
2) Kivimuseo, sai alkunsa virkamiehen keräilystä 1986. Uskomattomia näytteitä! Aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon täälläkin!
.
3) Luonnonhistorian museo II kerroksessa täytettyine eläimineen. Turkkeja koskettaviksi ja tunnistettaviksi: mm. orava ja minkki.
4) Mediamuseo Rupriikki. Tamvisio, Tohlopin TV2 ja vähän Aamulehteäkin.
5) Pelimuseo. Lautapelejä vain 3: Afrikan tähti, Kimble sekä vuoden 1918 sotapeli (tämä voitaisiin julkaista uudelleen?) Vanhoja tietokonepelejä ja roolipelejä. Flipperi. Sivuhuoneessa peliautomaattien kakofonia. Vanha kalustettu olohuone, jossa voi pelata TV-peliä. Luin siellä puhelinluetteloa vuodelta 1981: taistolainen Satu Hernberg (os. Hassi) asui Lukonmäessä, prof. Pertti Järvinen Viinikassa, prof. Pertti Hemanus jossakin.
.
6) Jääkiekkomuseo III kerroksessa. Videolta jotakin ottelua. Seinät täynnä kunniajäsenten naamoja: Ilpo Koskela, Juha Rantasila, Urpo Ylönen, Lalli Partinen, mutta en löydä juuri edesmennyttä Lauri "Leuka" Monosta? Kuka haluaa nähdä museossa Kalervo Kummolan tai Harry Bogomoloffin kuvan? Pelipaitoja. Kaksi pelikenttää, toisessa tytöt lyövät juuri lämäreitä.
7) Nukkekekkerit. Haiharan nukkemuseosta. Nukkekoteja, leikkimökki, satukaupunki, tyylikäs jugendkorttelin pienoismalli.
.
8) Postimuseo II ja I kerroksessa, yläkerrassa näyttely nuorten aikoinaan tekemistä pienlehdistä, kuten Hilse, Aivopesu, Pahkasika. Videolla nahkapää (Kimmo) Miettinen ja nuorena kuollut Rami Kuusinen. Hilseen levikki jopa 5000, josta 5-7 tilattiin Ämmänsaareen! Postimuseon alakerrassa mielestäni parasta on katsella vanhoja filmejä Postin kuljettamisesta eri puolille Suomea.
.
9) Birkkala 1017, kellarissa, esitys yhteiskunnasta 1000 vuotta sitten. Joku neuvoo minua hakemaan ääniopastuslaitteen. En saa toimimaan, olisi pitänyt ladata kieli, lähden pois, jotain muuta tällä kertaa.
10) Marilyn Monroe -näyttely, I krs. Keräilijä osti Marilynin vaatteet esillepantaviksi. Minusta kiinnostavimpia ovat monet filminpätkät eri monitoreissa tai heijastettuina valkokankaalla.
11) Museokauppa, iso ja runsas! Paperinukke-lehti: Marilyn vaihtovaatteineen. Pikkuautoja ja Tampereen historiaa kuvateoksina.
..
(Illalla lauantaina 9.4.2016 kävelin vielä Pispalaan. Välillä sataa tihutti. Ohitin ensin Finnkinon, mutta siellä ei ollut esityksiä minulle sopivaan aikaan. Ohitin Konservatorion, jonka sisäpuolelta näin lasin läpi paljon nuoria naisia näyttävissä esiintymisasuissa. Onnibus lähti Tampereen linja-autoasemalta klo 20:45 kohti Helsinkiä.)
.
Muita museoita Museokortilla:
641. Tampereen museoita 3: Hiekka, Viita, Werstas
644. Mikkeli Museokortilla ja Onnibussilla
640. Suomenlinna Museokortilla
638. Porvoo Museokortilla / Onnibus 1 eurolla
506. Turussa Museokortilla 12 museota
505. Åbus, Onnibus ja Turun Linna
502. Åbus, Turku ja #Museokortti
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
