Hämeenlinnan kierrätyskeskuksen (osoite: Parolantie 66) eteisen ilmaishyllystä löysin viisi viimeistä osaa (osat 4-8) suurteos-sarjasta 'Maailman nähtävyydet 1-8', jonka Wsoy julkaisi 1979-82. Alkuteos oli italialainen 'I Cento Monumenti' (1978), idea ja toteutus: Harry C. Lindinger, julkaisija Flavio Conti.
.
Kukin kirja on isokokoinen ja painava, noin 333-sivuinen, yhteensä lähes 2700 sivua, joilla esitellään silti kaikkiaan vain 140 kohdetta eri puolilta maailmaa. Kustakin nähtävyydestä saattaa olla 8-16 suurta värikuvasivua ja 4-8 tekstisivua, yhteensä keskimäärin 20 sivua, aika perusteellisesti! (Olin vuonna 1985 lukenut osan 1 ja omistin jo osan 5).
.
Maailman maista kirjaan on päässyt noin 58, joista noin 24 Euroopasta (eli 40 %). Nähtävyyskohteista 74 eli vähän yli puolet on eurooppalaisia.
.
Aloinkin kohta laskea, kuinka monta kohdetta olen ehtinyt käydä näkemässä omin silmin. Tulos: 31 kappaletta eli 21 % - mutta eurooppalaisista kohteista jopa 38 prosenttia!
.
.
Seuraavaksi 140 kohteen luettelo maittain. Näkemäni merkitsin tähdellä*.
.
Algerian Touggourtin keidas
Australian Ayers Rock, eli Uluru
Australian Iso Valliriutta
Australian Sydneyn oopperatalo
Belgian Antwerpenin kaupungintalo*
Bolivian // Perun Titicaca-järvi
Bosnian Mostarin moskeija
Brasilian Iguacun putoukset
Brasilian parlamenttitalo
Brasilian Rio de Janeiron Sokeritoppavuori
Bulgarian Rilan luostari
Chilen Aconcagua
Chilen Magalhaesin salmi
Egyptin Abu Simbelin temppeli
Egyptin Faijum
Egyptin Gizan pyramidit
Egyptin Karnakin Amonin temppeli
Egyptin Siinain niemimaa
Englannin Hampton Courtin palatsi
Englannin Lontoon parlamenttitalo*
Englannin Lontoon Towerin linna*
Englannin Lontoon Westminster Abbey*
Englannin Stonehenge
Espanjan Barcelonan Sagrada Familian kirkko*
Espanjan Cordoban moskeija
Espanjan Escorialin palatsi ja luostari
Espanjan Granadan Alhambra
Espanjan Madridin Plaza Mayor
Espanjan Santiago de Compostelan katedraali
Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemi
Grönlannin Jakobshavnin jäätikkö
Hollannin Haagin Binnenhof
Indonesian Borobudurin temppeli
Intian Jaipurin observatorio
Intian Kandariya Mahadevan temppeli
Intian Taj Mahal
Intian Udaipurin maharadzan palatsi
Israelin Jerusalemin itkumuuri*
Israelin // Jordanian Kuollut meri*
Iranin Isfahanin Sininen moskeija
Iranin Persepolis
Irlannin Antrimin basalttilaakso
Irlannin James Joycen Dublin*
Islannin Vatnajökullin jäätikkö
Italian Assisin basilika
Italian Etnan tulivuori
Italian Firenzen baptisterio*
Italian Milanon katedraali
Italian Monrealin katedraali
Italian Paestumin kaupunki
Italian Pisan Piazza dei Miracoli*
Italian Rooman Espanjalaiset portaat*
Italian Rooman Forum Romanum*
Italian Rooman Pietarinkirkko*
Italian Stromboli
Italian Venetsian Pyhän Markuksen katedraali*
Itävallan Melkin luostari
Itävallan Salzburgin Mirabell-linna*
Itävallan Wienin Belvederen palatsi*
Itävallan Wienin P. Tapanin tuomiokirkko*
Japanin Fujiyama
Japanin Horyu-jin temppeli
Japanin Kioton keisaripalatsi
Jordanian Petran kaupunki
Kambodzhan Angkor Watin temppeli
Kanadan Niagaran putous
Kiinan muuri
Kiinan Pekingin kielletty kaupunki
Kreikan Ateenan Akropolis*
Kreikan Athoksen luostari
Kreikan Delfoin Apollonin temppeli*
Kreikan Kreetan Knossoksen palatsi
Kroatian Dubrovnikin vanha kaupunki
Marokon Marrakechin Kasbah
Meksikon Mexicon katedraali
Meksikon Quetzalcoatlin pyramidi
Nepalin Mount Everest
Norjan Hardangervuono
Norjan Urnesin sauvakirkko
Panaman kanava
Perun Cuzcon katedraali
Perun Machu Picchun kaupunki
Puolan Krakovan Wawelin linna
Ranskan Azay-le-Rideaun linna
Ranskan Camargue
Ranskan Chartresin katedraali
Ranskan Deauvillen kasino
Ranskan Fontainebleaun linna
Ranskan Mont-Saint-Michel -luostarisaari
Ranskan // Italian Mont Blanc
Ranskan Nimesin Pont du Gard
Ranskan Pariisin Charles de Gaullen lentoasema
Ranskan Pariisin Eiffelin torni*
Ranskan Pariisin Notre Dame*
Ranskan Ronchampin kappeli
Ranskan Versaillesin kaupunki
Romanian Tonavan suisto
Ruotsin Tukholman kaupungintalo*
Saksan Aachenin katedraali
Saksan Friisein saarten Pellworm ja Halligen
Saksan Heidelbergin linna*
Saksan Kölnin tuomiokirkko*
Saksan Münchenin olympiastadion
Saksan Potsdamin Sanssoucin palatsi*
Sambian Viktorian putoukset
Saudi-Arabian Mekan Kaaba
Skotlannin Edinburghin linna*
Skotlannin öljynporauslautta
Slovenian Postojnan tippukiviluolat
Sri Lankan Kandyn Buddhan hampaan temppeli
Suomen Helsingin Temppeliaukion kirkko*
Sveitsin Baselin kaupungintalo*
Sveitsin Matterhorn
Syyrian Damaskoksen basaari
Tansanian Kilimanjaro
Tansanian Ngorongoron kraatteri
Tanskan Kööpenhaminan pörssitalo*
Tshekin Prahan Hradcanyn linna*
Tshekin Prahan Staranova-synagoga*
Turkin Istanbulin Hagia Sofia
Tyynenmeren Karoliinien atolli
Ugandan Victorian-järvi
USA:n Alaskan Mount McKinley
USA:n Coloradon Hooverin pato
USA:n Coloradon Suuri Kanjoni
USA:n Floridan Everglades
USA:n Havaijin Mauna Kea tulivuori
USA:n Mississippin suistomaa
USA:n New Orleansin Ranskalainen kortteli
USA:n New Yorkin Empire State Building
USA:n New Yorkin Guggenheimin museo
USA:n New Yorkin Lever Building
USA:n San Franciscon Golden Gaten silta
USA:n Washingtonin Valkoinen talo
USA:n Utahin Iso Suolajärvi (Great Salt Lake)
USA:n Yellowstonen kansallispuisto
Uuden Seelannin Mount Cook
Venäjän Moskovan Kreml
Venäjän Pietarhovin kaupunki
Vietnamin Mekongin suistomaa
.
.
Huippunähtävyyksien lyhyt lista (7):
Afrikan Malin Timbuktun kaupunki (puuttui edeltä!)
Chilen Pääsiäissaaren moai-patsaat (puuttui edeltä!)
Intian Taj Mahal
Italian Rooman Colosseum*
Kiinan muuri
Perun Machu Picchun kaupunki
Saksan Neuschwansteinin linna (puuttui edeltä!)
.
Huippunähtävyyksiin 14 lisää:
Australian Sydneyn oopperatalo
Brasilian Rion Kristus-patsas (puuttui edeltä!)
Britannian Stonehenge
Egyptin Gizan pyramidit
Espanjan Alhambra
Japanin Kioton temppeli (puuttui edeltä!)
Jordanian Petra
Kambodzhan Angkor Vat
Kreikan Ateenan Akropolis*
Meksikon Chichen itza (puuttui edeltä!)
Ranskan Pariisin Eiffelin torni*
Turkin Istanbulin Hagia Sofia
USA:n Vapauden patsas (puuttui edeltä!)
Venäjän Moskovan Kreml
.
.
Kilpailevia listoja voisi tehdä vaikka kuinka paljon. Luin aiemmin kirjan "501 kaupunkia, joissa olisi käytävä ennen kuolemaansa", ja laskeskelin käyneeni niistä yli 50:ssä (vasta 10 %), kuten vaikkapa Bern, Biarritz, Bordeaux, Cambridge, Cardiff, Chester, Coimbra, ja ehkä erikoisimpana Truro (Cornwallissa). Olin käynyt myös sadassa listan ulkopuolisessa paikassa.
.
Ruotsalainen opettajapariskunta Margareta Lindblad ja Willy Westby laativat vuonna 1992 näppärän taskukirjaoppaan (Willmaguide, 225 sivua) nuorille junamatkustajille: "Inter-Rail: Tips för tågluffare". Siinä esitellään varsin laaja kirjo sopivia kohteita pelkästään Euroopasta, rantapaikkojakin. Jo näkemäni merkitsin tähdellä* (60/224 = neljäsosa, Amsterdam*-Zürich*).
.
Aix-en-Provence, Albufeira, Alcala de Henares, Algarve, Algeciras, Alkmaar, Amboise, Amsterdam*, Anacapri, Andermatt, Andorra, Ankara, Antibes, Antiparos, Antwerpen*, Aranjues, Arles, Assisi, Ateena*, Auschwitz, Avignon, Ayamonte, Azay-le-Rideaux,
Bamberg, Barcelona*, Basel*, Bath, Bayeux, Belgrad, Berliini*, Bern*, Biarritz*, Birmingham, Blois, Bologna, Bolzano, Bordeaux*, Brasov, Bratislava*, Bretagne, Brig, Brighton, Brindisi, Brügge*. Bryssel*, Budapest*. Bukarest, Burgas, Burgos,
Cabo da Rocha, Caem Calella, Cambridge*, Cannes, Capri, Carcans Plage, Carcassonne, Cardiff*, Carnac, Cascais, Castelul Bran, Chamonix, Chenonceaux, Coimbra*, Constanta, Cordoba, Cork, Cote d'Azur, Czestochowa,
Delfoi*, Delft, Dieppe, Disneyland Paris, Dresden, Dublin*, Dubrovnik,
El Escorial, Edinburgh*, Elba, Estombar, Estoril,
Faro, Firenze*, Fontainebleau, Frankfurt*, Freiburg,
Galway, Gardajärvi, Geneve*, Gent*, Gibraltar, Glasgow*, Goslar, Granada,
Haag, Haarlem, Hampuri*, Heidelberg*,
Ile de Re, Innsbruck*, Interlaken, Ios, Istanbul,
Juan les Pins, Jungfraujoch,
Kandersteg, Kaprun, Karlovy Vary, Karpaatit, Killarney, Konstanz*, Korfu, Kos, Krakova, Köln*,
La Linea, La Tour de Carol, Lagos, Leiden, Leipzig, Lesbos, Lidige, Lindau*, Lisieux, Lissabon*, Liverpool, Lontoo*, Luxemburg*, Lyypekki*, Lützen, Luzern, Lyon,
Maastricht*, Madrid, Mainau, Mamaia, Melnik, Mestre, Milano, Mont-St-Michel, Monaco*, Monte Carlo*. Montserrat*, Mullhouse, München*, Mykene*, Mykonos,
Namur*, Nantes, Napoli, Naxos, Niort, Nizza*, Normandia, Nürnberg*,
Oxford, Oostende*,
Padova, Pamplona, Pariisi*, Paros, Patmos, Patras, Pireus*, Pisa*, Pompeiji, Porto*, Portsmouth, Praha*,
Rimini*, Rooma*, Rotterdam, Rouen, Rye,
St Ives*, St Malo, St Moritz, Sagres, Salamanca, Salzburg*, Samos, San Marino*, Santiago de Compostela, Santorini, Scheveningen, Segovia, Sevilla, Sheffield, Sibenik, Siena, Sintra, Skiathos, Skopelos, Sofia, Split, Stonehenge, Strasbourg*, Szentendre,
Tabor, Tanger, Thessaloniki, Toledo, Tours, Treviso, Trier,
Utrecht,
Varna, Varsova*, Waterloo, Venetsia*, Verona, Versailles, Vesuvius, Viana do Castelo, Viareggio, Wien*, Vila Real de Santo Antonio, Vilanova, Windermere, Wittenberg*,
York, Zandvoort, Zell am See, Zermatt, Zürich*.
.
maanantai 15. lokakuuta 2018
lauantai 6. lokakuuta 2018
649. Kuopio museokortilla ja Onnibussilla
Saavuin Kuopion bussiasemalle klo 12:35. Kävelytunneli juna-asemalle oli suljettu remontin vuoksi ja rautatie pitikin alittaa Puijonkatua, jota jatkoin sitten Kauppakadun kulmaan asti, vaikka olin kartalta suunnitellut lyhemmän reitin Vuorikatua pitkin. Ohitin perinteisen yksisalisen Kuvakukko-elokuvateatterin!
.
Kauppakatua itään kiiruhdin Kuopion Taidemuseoon klo 12:45. Lipputiskille pieni jono, vaikka kaksi myyjää. Klo 13 alkava Taidevartti veti paljon ikäihmisiä - vaiko ilmainen sisäänpääsy keskiviikkona Veikkauskortilla? Alakerrassa oli vaihtuva näyttely Saastamoisen säätiön nykytaiteen kokoelmasta. Markus Rissasen Suuri käpy (2017) miellytti minua.
.
Siirryin hissillä toiseen kerrokseen, jossa oli teoksia eri ajoilta: entisiä ihmisiä ja vanhoja maisemia Kuopiosta. Erikoisinta oli seinältä saliin kurkottava Siunaava käsi. Videoteoksessa siirryttiin Pariisin metrosta ravintolaan (puheosuudet oli leikattu pois ranskalaisfilmistä ja jätetty jäljelle äänettömät kohdat). Vain kaksi museovierasta yläkerrassa sekä hissinkorjaaja. Poistuminen portaita alakertaan, jonne oli vanhusten lisäksi tullut koululaisten ruuhka säilytyslokeroille. Ikkunalaudalla oli jaossa kaksi mainiota taidekarttaa: Kuopion keskustan taideteokset (32 kpl) ja muistolaatat (51) kpl bongattaviksi, esim. Vilho Petter Nenonen, tykistön luoja.
.
Kulutin melko pienessä museossa tunnin, katsellen valikoituja teoksia vertaillen useastikin. Jos olisin selvinnyt puolessa tunnissa, olisin ehtinyt palata bussiasemalle klo 13:35 ajaakseni bongaamaan entinen Maaningan kunta. (Maaninka on liitetty Kuopioon 2015). Neljän vyöhykkeen Vilkku-lippu olisi maksanut 6,80 euroa. Perillä olisin voinut viipyä tunnin, ajomatka tunnin suuntaansa, jolloin takaisin Kuopioon klo 16:35, enkä ehtisi klo 17 sulkeutuviin museoihin. Sää oli kolea, lämpötila lähellä nollaa jo lokakuun alussa. Maaningalla tunnissa vanha kirkko ja järvenranta? Ehtisikö tulla kylmä? Kolme kanavaa ja luontokohteet liian etäällä!
.
Järkevästi Museokorttiani ajatellen minun olisi pitänyt klo 13:40 alkaa heti kiiruhtaa luoteeseen junaradan yli Ortodoksiseen kirkkomuseoon Riisaan, joka sulkeutuisi ensimmäisenä klo 16. Mutta kaakossa olisi lähempänä Korttelimuseo, joten kävelin ensin Väinölänniemen suuntaan, vaikken itse niemelle asti, jossa olen käynyt kahdesti, talvella ja kesällä.
.
Nostokurki roikotti betonielementtiä kadun yllä. Autoilija epäröi ajaako alitse? Tie ei ollut suljettu ja minäkin kuljin jalkakäytävää, vaikken aivan möhkäleen alta. Puistossa työkone imuroi nurmikolta pudonneita lehtiä, ruska oli Kuopiossa pitkällä lokakuun alussa.
.
Piispanpuisto, pieni ortodoksikirkko, lääninhallitus ja Kallanranta ohitettu. Puistot kaunistavat Kuopion. Kuljin rantaa pohjoiseen kohti satamaa. Laivasta on tehty hotelli tai hostelli! Kuopiossa on mukavasti säilynyt vanhoja rakennuksia ja kortteleita puolittavat rännikadut ovat persoonallinen erikoisuus.
.
Korttelimuseossa vietin 1,5 tuntia 14:30-16. Huomasin portilla tiedotuksen opastetusta kierroksesta klo 14. Lipunmyyjä aloitti ensin lyhyttä selostusta minulle, mutta kysyikin kollegalta: "Ai mutta ehtiköhän ne vielä mennä?" Oppaan ääni kuului yhä talon pohjoispäästä ja liityin mukaan neljänneksi: opasmies ja kaksi rouvaa, iät keski-ikäisestä vanhukseen. Aluksi esiteltiin lavastettua Minna Canthin kotia ja salonkia ja kirjakaappia ja keittiötä.
.
Pihan kautta siirryttiin muihin taloihin, joissa mm. suutarin ja räätälin kodit työvälineineen sekä työväestön hellahuone, jossa saattoi nukkua kymmenenkin ihmistä. Tilaa oli ehkä 4 metriä kertaa 6 metriä? Muut päivittelivät ilmatilan ahtautta yöllä, mutta muistelin armeijan tupia ja hostellien makuusaleja!
.
Kuopion erikoisuuksia oli lankarullatehtaan myymä jätepolttopuu, josta oli ensin porattu reikinä pois tehtaan tarvitsemat osat. Reiät olivat yllättävän harvassa, ehkä tekniikka ei sallinut tarkempaa materiaalin käyttöä.
.
Hauska yksityiskohta oli seinälle kehystetty Venäjän keisarin muotokuva, jonka toisella puolella oli vaihtoehdoksi maisemakuva. Esille saattoi valita vieraiden mukaan poliittisesti sopivamman aiheen. Yhteen taloon oli sisustettu itsenäisyyden ajalta uudempi koti, jossa tehdastekoiset huonekalut. Sellaisia koteja olemme ehtineet nähdä oikeastikin, ollaan kaikki sitä ikäluokkaa, arveli opas.
.
Poikkesin ainoana vieraana yksikseni myös Apteekkimuseossa sekä ennen kaikkea ajankohtaisnäyttelyssä vuoden 1918 tapahtumista Kuopiossa. Punaiset olivat antautuneet. Satoja oli kuollut vankileirillä. Työväenlaulu raikui viimeisestä taistosta. Kiinnostavinta oli kuitenkin vanhoista valokuvista koostettu ja ääneen selostettu videoteos kuopiolaisen lakia opiskelleen nuoren miehen rakastumisesta konttoristineiti Björkiin, heijastettuna suurelle, kolmeen osaa hieman taittuvalle valkokankaalle! Sivuosassa oli kuopiolainen valokuvaaja herra Jänis! - Kuopion korttelimuseo oli sopivan kokoinen ja oikein mainio elämys!
.
Persoonallisen koristeellisen vanhan museotalon vuoksi olin jo vuosia halunnut aivan erityisesti käydä Kuopion Historiallisessa sekä Luonnonhistoriallisessa museossa! Myöhästyin nyt viikolla tai parilla, museotalo olikin juuri suljettu remontoitavaksi - kolmeksi vuodeksi - vuoteen 2021 asti! Näin muuttoauton oven edessä. Menin viereiseen Kaupunginkirjastoon, jonka rakennus on jo yli 50-vuotias vuodelta 1967, mutta vaikuttaa vielä nykyaikaisen toimivalta, pidin!
.
Snellmanin kotimuseo oli suljettu talveksi ja Ortodoksinen kirkkomuseo ehti sulkeutua jo klo 16 (Taidemuseo ja Korttelimuseo klo 17). Seitsemäs kohde olisi voinut olla Automuseo Puistokadulta ja Asemakadulta länteen, Niiralan keilailu- ja uimahallien lähellä, mutta jäi käymättä.
.
Kuopion elokuvateattereista poikkesin katsomaan miellyttävää Kuvakukkoa, joka esittää Kansallisen Audiovisuaalisen Elokuva-arkistonkin vanhoja elokuvia keskustassa, Puijonkatu 27. Finnkinon rypäleteatteri, Ajurinkatu 16, Iso-Ceen kauppakeskuksessa, on sijoittanut salejaan ylös jopa neljänteenkin kerrokseen. Etsin lopetettua Star-teatteria, Puusepänkatu 16, siitä oli kai tehty kuntosali.
.
Poikkesin isolla mutta tavallisella itsepalvelukirpputorilla, jonka erikoisuus oli aukiolo perjantaisin klo 22 asti! Kävin Ajurinkatua ylempänä Sankaripuistossa, jossa sotien muistomerkit ja hautoja. Hautausmaa toimii läpikuljettavana vilkkaana puistona, jonka halki käveli paljon koulunuorisoa.
.
Kajaanista saapui Onnibus klo 18:20 jatkaakseen viisi minuuttia myöhemmin 18:25 kohti Jyväskylää. (Aikataulu aikaistuu pian lähdöksi klo 18:15). Kesällä 2014 kävin Kuopiossa mainioilla yöbusseilla suoraan Helsingistä, klo 23:30-5:00 ja 23:59-6:00, jolloin ehdin viettää Kuopiossa miltei 19 tuntia, käyden jopa Vesannolla ja Tervossa.
.
Vaihtoyhteydellä Helsinki - Jyväskylä - Kuopio jouduin maksamaan yhden euron sijasta 1,70 euroa /suunta, vaikka olin hyvissä ajoin ensimmäinen varaaja. Käytin neljää bussia, joissa oli kussakin matkustajia vain noin 30 (lapsuuden koululuokallinen), täyttäen kolmanneksen kapasiteetista 89 paikkaa.
.
Seuraavana päivänä 4.10.2018 kuulin uutisen, että Onnibus on myyty Lahteen, Koiviston Autolle, suurimmalle yksityiselle liikennöitsijälle, jolle kuuluvat jo mm. Kuopion Liikenne, Jyväskylän Liikenne, Porvoon Liikenne ja Satakunnan Liikenne. - Tullaanko Onnibus-vuorot mahdollisesti keskittämään vilkkaimmille väleille Helsinki-Turku/Tampere, joilla kilpailijoina ovat perinteiset isot bussiyhtiöt J. Vainion Liikenne ja Väinö Paunu?
.
Minulle uutuutena Onnibussissa kiersi kahvinmyyjä kapeine kärryineen aamulla yhdeksän maissa. Vähän ennen Lahtea Onnibus kääntyi huoltoasemalle, jonka pihalla odotellutta tyttöä luulin ensin liftariksi? Myyjätär poistui myyntikärryineen huoltoaseman pihalle Joutsassa, jossa hän vaihtaa toiseen, etelään menevään Onnibussiin. Ainakin toistaiseksi.
.
.
Kauppakatua itään kiiruhdin Kuopion Taidemuseoon klo 12:45. Lipputiskille pieni jono, vaikka kaksi myyjää. Klo 13 alkava Taidevartti veti paljon ikäihmisiä - vaiko ilmainen sisäänpääsy keskiviikkona Veikkauskortilla? Alakerrassa oli vaihtuva näyttely Saastamoisen säätiön nykytaiteen kokoelmasta. Markus Rissasen Suuri käpy (2017) miellytti minua.
.
Siirryin hissillä toiseen kerrokseen, jossa oli teoksia eri ajoilta: entisiä ihmisiä ja vanhoja maisemia Kuopiosta. Erikoisinta oli seinältä saliin kurkottava Siunaava käsi. Videoteoksessa siirryttiin Pariisin metrosta ravintolaan (puheosuudet oli leikattu pois ranskalaisfilmistä ja jätetty jäljelle äänettömät kohdat). Vain kaksi museovierasta yläkerrassa sekä hissinkorjaaja. Poistuminen portaita alakertaan, jonne oli vanhusten lisäksi tullut koululaisten ruuhka säilytyslokeroille. Ikkunalaudalla oli jaossa kaksi mainiota taidekarttaa: Kuopion keskustan taideteokset (32 kpl) ja muistolaatat (51) kpl bongattaviksi, esim. Vilho Petter Nenonen, tykistön luoja.
.
Kulutin melko pienessä museossa tunnin, katsellen valikoituja teoksia vertaillen useastikin. Jos olisin selvinnyt puolessa tunnissa, olisin ehtinyt palata bussiasemalle klo 13:35 ajaakseni bongaamaan entinen Maaningan kunta. (Maaninka on liitetty Kuopioon 2015). Neljän vyöhykkeen Vilkku-lippu olisi maksanut 6,80 euroa. Perillä olisin voinut viipyä tunnin, ajomatka tunnin suuntaansa, jolloin takaisin Kuopioon klo 16:35, enkä ehtisi klo 17 sulkeutuviin museoihin. Sää oli kolea, lämpötila lähellä nollaa jo lokakuun alussa. Maaningalla tunnissa vanha kirkko ja järvenranta? Ehtisikö tulla kylmä? Kolme kanavaa ja luontokohteet liian etäällä!
.
Järkevästi Museokorttiani ajatellen minun olisi pitänyt klo 13:40 alkaa heti kiiruhtaa luoteeseen junaradan yli Ortodoksiseen kirkkomuseoon Riisaan, joka sulkeutuisi ensimmäisenä klo 16. Mutta kaakossa olisi lähempänä Korttelimuseo, joten kävelin ensin Väinölänniemen suuntaan, vaikken itse niemelle asti, jossa olen käynyt kahdesti, talvella ja kesällä.
.
Nostokurki roikotti betonielementtiä kadun yllä. Autoilija epäröi ajaako alitse? Tie ei ollut suljettu ja minäkin kuljin jalkakäytävää, vaikken aivan möhkäleen alta. Puistossa työkone imuroi nurmikolta pudonneita lehtiä, ruska oli Kuopiossa pitkällä lokakuun alussa.
.
Piispanpuisto, pieni ortodoksikirkko, lääninhallitus ja Kallanranta ohitettu. Puistot kaunistavat Kuopion. Kuljin rantaa pohjoiseen kohti satamaa. Laivasta on tehty hotelli tai hostelli! Kuopiossa on mukavasti säilynyt vanhoja rakennuksia ja kortteleita puolittavat rännikadut ovat persoonallinen erikoisuus.
.
Korttelimuseossa vietin 1,5 tuntia 14:30-16. Huomasin portilla tiedotuksen opastetusta kierroksesta klo 14. Lipunmyyjä aloitti ensin lyhyttä selostusta minulle, mutta kysyikin kollegalta: "Ai mutta ehtiköhän ne vielä mennä?" Oppaan ääni kuului yhä talon pohjoispäästä ja liityin mukaan neljänneksi: opasmies ja kaksi rouvaa, iät keski-ikäisestä vanhukseen. Aluksi esiteltiin lavastettua Minna Canthin kotia ja salonkia ja kirjakaappia ja keittiötä.
.
Pihan kautta siirryttiin muihin taloihin, joissa mm. suutarin ja räätälin kodit työvälineineen sekä työväestön hellahuone, jossa saattoi nukkua kymmenenkin ihmistä. Tilaa oli ehkä 4 metriä kertaa 6 metriä? Muut päivittelivät ilmatilan ahtautta yöllä, mutta muistelin armeijan tupia ja hostellien makuusaleja!
.
Kuopion erikoisuuksia oli lankarullatehtaan myymä jätepolttopuu, josta oli ensin porattu reikinä pois tehtaan tarvitsemat osat. Reiät olivat yllättävän harvassa, ehkä tekniikka ei sallinut tarkempaa materiaalin käyttöä.
.
Hauska yksityiskohta oli seinälle kehystetty Venäjän keisarin muotokuva, jonka toisella puolella oli vaihtoehdoksi maisemakuva. Esille saattoi valita vieraiden mukaan poliittisesti sopivamman aiheen. Yhteen taloon oli sisustettu itsenäisyyden ajalta uudempi koti, jossa tehdastekoiset huonekalut. Sellaisia koteja olemme ehtineet nähdä oikeastikin, ollaan kaikki sitä ikäluokkaa, arveli opas.
.
Poikkesin ainoana vieraana yksikseni myös Apteekkimuseossa sekä ennen kaikkea ajankohtaisnäyttelyssä vuoden 1918 tapahtumista Kuopiossa. Punaiset olivat antautuneet. Satoja oli kuollut vankileirillä. Työväenlaulu raikui viimeisestä taistosta. Kiinnostavinta oli kuitenkin vanhoista valokuvista koostettu ja ääneen selostettu videoteos kuopiolaisen lakia opiskelleen nuoren miehen rakastumisesta konttoristineiti Björkiin, heijastettuna suurelle, kolmeen osaa hieman taittuvalle valkokankaalle! Sivuosassa oli kuopiolainen valokuvaaja herra Jänis! - Kuopion korttelimuseo oli sopivan kokoinen ja oikein mainio elämys!
.
Persoonallisen koristeellisen vanhan museotalon vuoksi olin jo vuosia halunnut aivan erityisesti käydä Kuopion Historiallisessa sekä Luonnonhistoriallisessa museossa! Myöhästyin nyt viikolla tai parilla, museotalo olikin juuri suljettu remontoitavaksi - kolmeksi vuodeksi - vuoteen 2021 asti! Näin muuttoauton oven edessä. Menin viereiseen Kaupunginkirjastoon, jonka rakennus on jo yli 50-vuotias vuodelta 1967, mutta vaikuttaa vielä nykyaikaisen toimivalta, pidin!
.
Snellmanin kotimuseo oli suljettu talveksi ja Ortodoksinen kirkkomuseo ehti sulkeutua jo klo 16 (Taidemuseo ja Korttelimuseo klo 17). Seitsemäs kohde olisi voinut olla Automuseo Puistokadulta ja Asemakadulta länteen, Niiralan keilailu- ja uimahallien lähellä, mutta jäi käymättä.
.
Kuopion elokuvateattereista poikkesin katsomaan miellyttävää Kuvakukkoa, joka esittää Kansallisen Audiovisuaalisen Elokuva-arkistonkin vanhoja elokuvia keskustassa, Puijonkatu 27. Finnkinon rypäleteatteri, Ajurinkatu 16, Iso-Ceen kauppakeskuksessa, on sijoittanut salejaan ylös jopa neljänteenkin kerrokseen. Etsin lopetettua Star-teatteria, Puusepänkatu 16, siitä oli kai tehty kuntosali.
.
Poikkesin isolla mutta tavallisella itsepalvelukirpputorilla, jonka erikoisuus oli aukiolo perjantaisin klo 22 asti! Kävin Ajurinkatua ylempänä Sankaripuistossa, jossa sotien muistomerkit ja hautoja. Hautausmaa toimii läpikuljettavana vilkkaana puistona, jonka halki käveli paljon koulunuorisoa.
.
Kajaanista saapui Onnibus klo 18:20 jatkaakseen viisi minuuttia myöhemmin 18:25 kohti Jyväskylää. (Aikataulu aikaistuu pian lähdöksi klo 18:15). Kesällä 2014 kävin Kuopiossa mainioilla yöbusseilla suoraan Helsingistä, klo 23:30-5:00 ja 23:59-6:00, jolloin ehdin viettää Kuopiossa miltei 19 tuntia, käyden jopa Vesannolla ja Tervossa.
.
Vaihtoyhteydellä Helsinki - Jyväskylä - Kuopio jouduin maksamaan yhden euron sijasta 1,70 euroa /suunta, vaikka olin hyvissä ajoin ensimmäinen varaaja. Käytin neljää bussia, joissa oli kussakin matkustajia vain noin 30 (lapsuuden koululuokallinen), täyttäen kolmanneksen kapasiteetista 89 paikkaa.
.
Seuraavana päivänä 4.10.2018 kuulin uutisen, että Onnibus on myyty Lahteen, Koiviston Autolle, suurimmalle yksityiselle liikennöitsijälle, jolle kuuluvat jo mm. Kuopion Liikenne, Jyväskylän Liikenne, Porvoon Liikenne ja Satakunnan Liikenne. - Tullaanko Onnibus-vuorot mahdollisesti keskittämään vilkkaimmille väleille Helsinki-Turku/Tampere, joilla kilpailijoina ovat perinteiset isot bussiyhtiöt J. Vainion Liikenne ja Väinö Paunu?
.
Minulle uutuutena Onnibussissa kiersi kahvinmyyjä kapeine kärryineen aamulla yhdeksän maissa. Vähän ennen Lahtea Onnibus kääntyi huoltoasemalle, jonka pihalla odotellutta tyttöä luulin ensin liftariksi? Myyjätär poistui myyntikärryineen huoltoaseman pihalle Joutsassa, jossa hän vaihtaa toiseen, etelään menevään Onnibussiin. Ainakin toistaiseksi.
.
lauantai 8. syyskuuta 2018
648. Himanka Onnibussilla ja Lohtaja kävellen
Kampin lähtölaiturilla matkustajat kursailevat nykyään, kuka menisi ensiksi Onnibussiin, kun jokaisella on kuitenkin etukäteen varattu paikkanumero - paitsi Matkahuollon kautta ostaneilla tytöillä, jotka joutuvat siirtymään Meilahdessa ja Lommilassa. Onnibussi on melko täynnä Helsingistä Turkuun klo 19:15-21:30, sitten väljä. Kuljettaja vaihtuu Turussa ja toisen kerran Vaasan etelälaidalla huoltoasemalla, jossa tyhjennetään auton käymälän säiliö.
.
Kokkolan jälkeen 04:20 bussi ajaa kovaa vauhtia. Painan pysäytysnappulaa jo 4:50, ettei vain ajettaisi pimeässä Himangan kirkon ohi? Stop-merkki ei syty eikä merkkiääntä kuulu. Painan tuloksetta seuraavankin rivin nappulaa ja kävelen takaosista toisen kerroksen etupenkille tähystämään. Kuljettaja kuuluttaa Himangan, olisiko laittanut pysäytysmerkin äänettömäksi, jotta Ouluun-menijät saisivat nukkua.
.
Lähden heti kävelemään etelään tai lounaaseen samaa tietä jota äsken ajettiin. Valtatie 8:lla on Himangan keskustassa jalkakäytävä! Bussi jää pysäkille 3 minuutiksi tasaamaan aikataulua. Jalkakäytävä erkaantuu pian ruohokaistaleella ja päättyy Kannuskyläntien risteykseen. Tuo vanha mutkitteleva kylätie kulkee valtatien suuntaisesti lounaaseen. Katuvalot syttyvät heti tullessani, liikekytkimelläkö vai ajastettuna kello viideksi? Näen peltolakeuksia tien itäpuolella, metsän ja taloja länsipuolella. Valtatie 8:n liikenteen ääni kuuluu.
.
Parin kilometrin jälkeen Tomukyläntien risteys. Jatkan toiveikkaasti eteenpäin teollisuushallin ohi, vaikka tie kapenee ja katuvalot loppuvat. Minulla on taskulamppu. Tie vähäistyy kärrypoluksi ja tien haara kääntyy Valtatietä kohti, päättyen pellolle. Pari hevosta katselee minua uteliaasti laitumeltaan. Pellon ja tien välissä on tuuhea vesakko ja leveä painauma, ehkä kuivunutkin oja, mutten halua riskeerata, vaan palaan Tomukyläntielle.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Puolen kilometrin päässä etelässä Kalajoen ja Kokkolan, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja. (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
***
HIMANKA. Bussin tuloon on vielä 50 minuuttia, kun palaan aamuiselle pysäkilleni ja huomaan nyt, miten se on merkitty selkeästi Onnibussin tunnuksella, samoin kuin vastakkainen pysäkki tien toisella puolella. Havaitsen vasta aamupäivän valossa Himangan komean keltaisen puukirkon (1794, Jacob Rijf), jota Henrik Gabriel Porthan piti kauneimpana näkemänään puukirkkona.
.
Kävelen luoteeseen kohti Sautinkaria, merta ja leirintäaluetta (1 km) vievää tietä, jonka varrella on vanhaa rakennuskantaa. Päätän, että 10 minuutin päästä käännyn takaisin. Otan valokuvan rakennusmiljööstä kirkolle päin. Tie tekee vanhanaikaisen yllätysmutkan vanhojen puisten rakennusten välistä ja saapuu Lestijoen rannalle, jota alkaa seurata merta kohti.
.
Perhepientalot tien lounaispuolella ovat rakentaneet vastakkaiselle puolelle omat yksityiset laiturinsa Lestijoen rantaan. Edempänä rantaan on rakennettu myös kävelytie ja nurmikenttä. Rannassa on veneitä ja maisemaa katseleva pariskunta. Joella soutelee vanha mies.
.
Pääsen näkemään merelle asti, vaikken ehdi kävellä perille. Leveän Lestijoen vedenpinta näyttää erilaiselta toisissa kohdissa ja toisenlaiselta kuin merellä. Paikoin on joko hieman väreilevä tai aivan peilityyni vedenpinta.
.
Paluumatkalla huomaan tien lounaispuolella museotalon ja sen eteen siirrettyjä vanhoja puisia maalaamattomia ja harmaantuneita aittoja.
.
Kirkolta kävelen valtatietä 8 pohjoiseen yli Lestijoen sillan. Länsipuolella näkyy Raumankosken entisöity puusilta (1800-luvulta), kaksiosaisena molempien jokihaarojen yli pikkusaareen, jossa on turisteille piknik-pöytiä penkkeineen. Kylän kaupat ovat K-Market valtatien sillan pohjoispuolella ja S-Market eteläpuolella.
.
Valokuvaan kirkon (1794) ja tapulin (1819) niin etäältä, että saan molemmat mahtumaan vierekkäin. Näen kirkon oven vieressä vaivaisukon (1827), josta haluan lähiotoksen. Liikenne on hiljaista, joten voin ylittää 8-tien monesti käyttämättä kertaakaan alikulkutunnelia. Kirkon edessä istuu penkillä rouva, joka tarjoutuu siirtymään, jos haluan kuvata kirkon? Olin vain mennyt hänen taakseen tallentamaan vaivaisukon. Kirkon sisällä palavat valot ja sieltä purkautuu ulos tummiin pukeutunutta hautajais- tai juhlaväkeä.
.
Onnibussi saapuu pysäkille kolmisen minuuttia aikatauluminuutin 11:25 jälkeen. Bussissa on vähän matkustajia ja mietin miten ajo kannattaa? Yllättäen kun katson kelloani, hämmästyn: toinen osoitin on joko kadonnut tai kello on nollautunut aikaan 00:00. Katson kännykkää ja näen, että aika onkin juuri tasan 12:00, harvinainen sattuma oli hämäävä.
.
Enemmän matkustajia matkan varrelta: Vaasasta runsaasti tatuoitu kokki, käy tupakalla pysäkeillä ja soittelee kännykällä äänekkäästi. Joka toinen sanansa on voimasana. Kävi äitiä katsomasta, joka oli halvaantunut puoliksi, "mutta onnellinen". Tapasi kaverinsa Timon, jolla näki avo-bemarin! Timo sanoi: "Kyllä sut saatana tunnen!" vaikka 20 vuotta sitten viimeksi nähnyt! "Et pääse musta ennen kuin olen päässyt avo-bemarin kyytiin!" Ääriradikaali näkyvä tatuointi oli "nuoruuden hulluudessa" kännipäissä otettu, eikä merkinnyt hänelle mitään aatetta, vaan hän haluaisikin vaihtaa tilalle pääkallon, hän oli selittänyt kyselevälle somalille.
.
.
Kokkolan jälkeen 04:20 bussi ajaa kovaa vauhtia. Painan pysäytysnappulaa jo 4:50, ettei vain ajettaisi pimeässä Himangan kirkon ohi? Stop-merkki ei syty eikä merkkiääntä kuulu. Painan tuloksetta seuraavankin rivin nappulaa ja kävelen takaosista toisen kerroksen etupenkille tähystämään. Kuljettaja kuuluttaa Himangan, olisiko laittanut pysäytysmerkin äänettömäksi, jotta Ouluun-menijät saisivat nukkua.
.
Lähden heti kävelemään etelään tai lounaaseen samaa tietä jota äsken ajettiin. Valtatie 8:lla on Himangan keskustassa jalkakäytävä! Bussi jää pysäkille 3 minuutiksi tasaamaan aikataulua. Jalkakäytävä erkaantuu pian ruohokaistaleella ja päättyy Kannuskyläntien risteykseen. Tuo vanha mutkitteleva kylätie kulkee valtatien suuntaisesti lounaaseen. Katuvalot syttyvät heti tullessani, liikekytkimelläkö vai ajastettuna kello viideksi? Näen peltolakeuksia tien itäpuolella, metsän ja taloja länsipuolella. Valtatie 8:n liikenteen ääni kuuluu.
.
Parin kilometrin jälkeen Tomukyläntien risteys. Jatkan toiveikkaasti eteenpäin teollisuushallin ohi, vaikka tie kapenee ja katuvalot loppuvat. Minulla on taskulamppu. Tie vähäistyy kärrypoluksi ja tien haara kääntyy Valtatietä kohti, päättyen pellolle. Pari hevosta katselee minua uteliaasti laitumeltaan. Pellon ja tien välissä on tuuhea vesakko ja leveä painauma, ehkä kuivunutkin oja, mutten halua riskeerata, vaan palaan Tomukyläntielle.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Puolen kilometrin päässä etelässä Kalajoen ja Kokkolan, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja. (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
***
HIMANKA. Bussin tuloon on vielä 50 minuuttia, kun palaan aamuiselle pysäkilleni ja huomaan nyt, miten se on merkitty selkeästi Onnibussin tunnuksella, samoin kuin vastakkainen pysäkki tien toisella puolella. Havaitsen vasta aamupäivän valossa Himangan komean keltaisen puukirkon (1794, Jacob Rijf), jota Henrik Gabriel Porthan piti kauneimpana näkemänään puukirkkona.
.
Kävelen luoteeseen kohti Sautinkaria, merta ja leirintäaluetta (1 km) vievää tietä, jonka varrella on vanhaa rakennuskantaa. Päätän, että 10 minuutin päästä käännyn takaisin. Otan valokuvan rakennusmiljööstä kirkolle päin. Tie tekee vanhanaikaisen yllätysmutkan vanhojen puisten rakennusten välistä ja saapuu Lestijoen rannalle, jota alkaa seurata merta kohti.
.
Perhepientalot tien lounaispuolella ovat rakentaneet vastakkaiselle puolelle omat yksityiset laiturinsa Lestijoen rantaan. Edempänä rantaan on rakennettu myös kävelytie ja nurmikenttä. Rannassa on veneitä ja maisemaa katseleva pariskunta. Joella soutelee vanha mies.
.
Pääsen näkemään merelle asti, vaikken ehdi kävellä perille. Leveän Lestijoen vedenpinta näyttää erilaiselta toisissa kohdissa ja toisenlaiselta kuin merellä. Paikoin on joko hieman väreilevä tai aivan peilityyni vedenpinta.
.
Paluumatkalla huomaan tien lounaispuolella museotalon ja sen eteen siirrettyjä vanhoja puisia maalaamattomia ja harmaantuneita aittoja.
.
Kirkolta kävelen valtatietä 8 pohjoiseen yli Lestijoen sillan. Länsipuolella näkyy Raumankosken entisöity puusilta (1800-luvulta), kaksiosaisena molempien jokihaarojen yli pikkusaareen, jossa on turisteille piknik-pöytiä penkkeineen. Kylän kaupat ovat K-Market valtatien sillan pohjoispuolella ja S-Market eteläpuolella.
.
Valokuvaan kirkon (1794) ja tapulin (1819) niin etäältä, että saan molemmat mahtumaan vierekkäin. Näen kirkon oven vieressä vaivaisukon (1827), josta haluan lähiotoksen. Liikenne on hiljaista, joten voin ylittää 8-tien monesti käyttämättä kertaakaan alikulkutunnelia. Kirkon edessä istuu penkillä rouva, joka tarjoutuu siirtymään, jos haluan kuvata kirkon? Olin vain mennyt hänen taakseen tallentamaan vaivaisukon. Kirkon sisällä palavat valot ja sieltä purkautuu ulos tummiin pukeutunutta hautajais- tai juhlaväkeä.
.
Onnibussi saapuu pysäkille kolmisen minuuttia aikatauluminuutin 11:25 jälkeen. Bussissa on vähän matkustajia ja mietin miten ajo kannattaa? Yllättäen kun katson kelloani, hämmästyn: toinen osoitin on joko kadonnut tai kello on nollautunut aikaan 00:00. Katson kännykkää ja näen, että aika onkin juuri tasan 12:00, harvinainen sattuma oli hämäävä.
.
Enemmän matkustajia matkan varrelta: Vaasasta runsaasti tatuoitu kokki, käy tupakalla pysäkeillä ja soittelee kännykällä äänekkäästi. Joka toinen sanansa on voimasana. Kävi äitiä katsomasta, joka oli halvaantunut puoliksi, "mutta onnellinen". Tapasi kaverinsa Timon, jolla näki avo-bemarin! Timo sanoi: "Kyllä sut saatana tunnen!" vaikka 20 vuotta sitten viimeksi nähnyt! "Et pääse musta ennen kuin olen päässyt avo-bemarin kyytiin!" Ääriradikaali näkyvä tatuointi oli "nuoruuden hulluudessa" kännipäissä otettu, eikä merkinnyt hänelle mitään aatetta, vaan hän haluaisikin vaihtaa tilalle pääkallon, hän oli selittänyt kyselevälle somalille.
.
lauantai 1. syyskuuta 2018
647. Jalasjärvelle Onnibussilla
Onnibus pysähtyy vasta 3 km Jalasjärven keskustan jälkeen Jalastuuli -taukopaikan pihassa klo 12:45. Kuljettaja: "Kolme minuuttia! Jos käytte ostoksilla, pitäkää huoli että ehditte, emme voi odottaa..." Nainen kiiruhtaa ulos tupakoimaan. Tauko venähtää 4-5 minuutiksi - vilkuilen taakseni bussia, kun lähden kävelemään etelään, 30.8.2018.
.
Jalastuuli on Seinäjoelle vievän 19-tien eteläpäässä. Asfalttikenttä jatkuu etelään Korpelan Lihan myymälän pihaan ("kassillinen makkaraa kympillä"), sitten on käveltävä 19-tien laitaa jokunen kymmenen metriä Kolmostien (E12) risteykseen. Autot tulevat Vaasan, Tampereen tai Seinäjoen suunnista pieninä jononpätkinä. Välillä syntyy tauko, jolloin voin ylittää tyhjän valtatien, jonka länsipuolelle on rakennettu kevyen liikenteen väylä.
.
Puolitoista kilometriä etelään käveltyäni alkaa tien länsipuolella iso hautausmaa. Itäpuolella suuri harakka-mallinen tuulimylly houkuttelee ulkomuseoon. Ylitän taas kolmostien, kun liikennevirta hetkeksi hiipuu. Museotontin matalammassa eteläkulmassa näkyy tallattu polku pihaan.
.
"Suomen laajin paikallismuseo", jossa yli 30'000 esinettä. Opastus koulujen kesäloman aikaan klo 12-17. Museorakennuksia sanotaan olevan yli 30, mm. Pelimannitupa, kuvanveistäjä Elias Ilkan syntymäkoti, Hongiston kyläkauppa Köykkä-Ventelä, talonpoikaistalo, Takalan torppa, Vierikon lutti, Emännän puori, aitta, paja, riihi, savusauna, piilopirtti, korsu, kaksi tuulimyllyä, joista pienempi on Linnusmaan jalkamylly. Myös tykki sekä pelimanni Friikolin eli Köykkä-sukuisen seppä Jaakko Frigård-Rautasen (1843-1913) muistomerkki.
.
Ylitän suotta kolmostien takaisin länteen, koska jo heti hautausmaan eteläpäässä alitan kolmostien tunnelissa itään. Alkaa 6920-tie eli Jalasjärven Keskustie, jolta haarautuu pikkutie museolle. Kirkolle on matkaa vielä 1,5 km. Puolivälissä ennen kirkkoa tienviitta koilliseen: "Sikakylä 4". Poliisiauto ajaa kyltin ohi juuri kun valmistelen valokuvaamista.
.
Kirkonkylän Keskustien ruokakauppa on S-Market, vieressään K-Rauta, mutta K-Supermarket on rakennettu kauemmas länteen näkymään Kolmostielle. R-kioski ja Jalasjärven kirjasto ovat samassa rakennuksessa. Matkahuollon entisessä talossa toimii pieni kirpputori, jossa näen käyvän useita asiakkaita, minäkin käyn. Vaatteita olisi, hiukan kirjoja, pari peliä: Upwords, Kimble.
.
Komean puukirkon pihalla on sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pienten säännöllisten ristien suuri määrä tekee kauniin ja komean vaikutuksen. Vieressä on rapistuneessa komeassa puutalossa seurakunnan kirpputori. Kirkon länsiovi on avattu, mutta ulkoportaiden edessä on tietyömaan puomi aitana. Itäovikin on avoinna, mutta klo 15:05 rouvashenkilö lukitsee oven. Ehkä "tiekirkkoon" olisi päässyt kolmeen asti.
.
Kävelen Keskustietä eteenpäin aina numeroon 43 asti, joka on Jalasjärven Kinon elokuvapalatsi. Koneenkäyttäjän portaat ulkoseinässä talon takana lännessä. Näyteikkunassa idässä pyörii kahdella näyttöruudulla trailereita elokuvista ja paikallisia mainoksia. Myös mainoslakanoita esillä monista filmeistä, kuten brittikomediasta "Death of Stalin" ja Timo Koivusalon syksyn uutuudesta "Olavi Virta".
.
Entisessä koulussa, monikerroksisessa kivitalossa, toimii Kierrätyskeskus. Vieressä on tienviitta länteen: "Uimaranta". Kävelen pienen Lamminjärven rantaan, jossa on hienoa hiekkaa, penkki jolla istuu koulupoika, rapistunut vaja jossa pari soppea uimapuvun vaihtoon, yksittäinen wc-koppi, sekä useita pieniä urheilukenttiä lentopallon tai tenniksen pelaamista varten.
.
Jalasjoki on keskikokoinen, ei kovin leveä, muttei aivan kapeakaan. Vedenpinta on hyvin tyyni. Poikkesin aiemmin yhdelle autosillalle jokea katsomaan ja nyt näen joen uudelleen Lamminjärven luona.
.
Lasten liikennepuisto löytyy Lamminjärven länsirannalta ja on ohjetiedotteen mukaan yhä käytössä, vaikka näyttää kuluneelta ja rappeutuneelta kuin jostain Neuvostoliitosta. Hyvin vaatimaton lajissaan. Ankeassa asfalttikentässä erottuu joten kuten kuluneita kaistamaalauksia ja kauan sitten tasaiseen pintaan vain köyhästi maalattuja "viheralueita" (muka) teiden välissä. Liikennemerkkejä ei ole kuin vaivaiset kolme pylvästä eli liikenneympyrän kiertosuunnan merkit kolmelta suunnalta!
.
Jalasjärvestä saan hiukan rapistuneen vaikutelman. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut kunta on 2016 pakkoliitetty viereiseen Kurikan pikkukaupunkiin.
.
Käyn kirjastossa, kuten moni muukin näyttää pikaisesti käväisevän. Eteisen tuulikaapissa on varsin kiinnostava valikoima huonoon kuntoon kuluneita kirjastopoistoja. Ihastuttava englanninkielinen värikuvateos Euroopan nähtävyyksistä 1980-luvulta, yksi kohde aukeamaa kohti, mm. Stonehenge, Brugge, Mykene, Elsinore (Helsingör), Coimbra. Dik Brownen sarjakuvien valikoima "The Best of Hägar the Horrible" (Harald Hirmuinen). Selailen vain, en halua kuljetettavikseni.
.
Paluumatkalla pohjoiseen kävelen opastettuja pikkuteitä mutkitellen uudelleen museoaluetta katselemaan. Poistun oikaisten epävirallista reittiä Kolmostien ylittäen. Kävelen pohjoiseen Seinäjoentien risteykseen, jonka ylitän vahingossa varomattomasti. Pysähtyneeseen asuntoautoon kannetaan makkarakassillista Korpelan Lihasta.
.
Tulen Jalastuulen pihaan jo hyvissä ajoin, 20 minuuttia ennen Onnibussia. Sisällä rakennuksessa on kioskimyymälä, Kotipizza sekä virkistäytymistiloja autonkuljettajille. Katselen Kurikan ja Jalasjärven karttataulua kentän laidalla. Seinäjoelta tuleva Onnibussi pysähtyy pihaan viiden minuutin tauolle klo 16:50, jatkaakseen sitten kohti Tamperetta.
.
**
TAMPERE on myllerryksen kourissa vuonna 2018, kun raitiotietä rakennetaan ja Näsijärven rantaan pystytetään suuri määrä tornitaloja mm. tunneliin kaivetun Paasikivenkadun vapauttamille rantatonteille Myllysaareen. Puolet Hämeensillasta on purettuna kerrallaan, tai elokuussa ainakin eteläpuoli.
.
Onnibussi ajoi Vaasan suuntaan Hämeensillan yli, mutta kiersi Keskustorin jälkeen Hämeenkadun raitiotyömaan pohjoisesta Puutarhakatua pitkin. Paluumatkalla bussi tekee Pyynikintorin jälkeen sightseeing -turistikierroksen siksakkia, mm. Hämeenpuiston vartta Eteläpuistoon ja Ratinan stadionin vierestä Tampereen Valtatien siltaa linja-autoasemalle.
.
.
Jalastuuli on Seinäjoelle vievän 19-tien eteläpäässä. Asfalttikenttä jatkuu etelään Korpelan Lihan myymälän pihaan ("kassillinen makkaraa kympillä"), sitten on käveltävä 19-tien laitaa jokunen kymmenen metriä Kolmostien (E12) risteykseen. Autot tulevat Vaasan, Tampereen tai Seinäjoen suunnista pieninä jononpätkinä. Välillä syntyy tauko, jolloin voin ylittää tyhjän valtatien, jonka länsipuolelle on rakennettu kevyen liikenteen väylä.
.
Puolitoista kilometriä etelään käveltyäni alkaa tien länsipuolella iso hautausmaa. Itäpuolella suuri harakka-mallinen tuulimylly houkuttelee ulkomuseoon. Ylitän taas kolmostien, kun liikennevirta hetkeksi hiipuu. Museotontin matalammassa eteläkulmassa näkyy tallattu polku pihaan.
.
"Suomen laajin paikallismuseo", jossa yli 30'000 esinettä. Opastus koulujen kesäloman aikaan klo 12-17. Museorakennuksia sanotaan olevan yli 30, mm. Pelimannitupa, kuvanveistäjä Elias Ilkan syntymäkoti, Hongiston kyläkauppa Köykkä-Ventelä, talonpoikaistalo, Takalan torppa, Vierikon lutti, Emännän puori, aitta, paja, riihi, savusauna, piilopirtti, korsu, kaksi tuulimyllyä, joista pienempi on Linnusmaan jalkamylly. Myös tykki sekä pelimanni Friikolin eli Köykkä-sukuisen seppä Jaakko Frigård-Rautasen (1843-1913) muistomerkki.
.
Ylitän suotta kolmostien takaisin länteen, koska jo heti hautausmaan eteläpäässä alitan kolmostien tunnelissa itään. Alkaa 6920-tie eli Jalasjärven Keskustie, jolta haarautuu pikkutie museolle. Kirkolle on matkaa vielä 1,5 km. Puolivälissä ennen kirkkoa tienviitta koilliseen: "Sikakylä 4". Poliisiauto ajaa kyltin ohi juuri kun valmistelen valokuvaamista.
.
Kirkonkylän Keskustien ruokakauppa on S-Market, vieressään K-Rauta, mutta K-Supermarket on rakennettu kauemmas länteen näkymään Kolmostielle. R-kioski ja Jalasjärven kirjasto ovat samassa rakennuksessa. Matkahuollon entisessä talossa toimii pieni kirpputori, jossa näen käyvän useita asiakkaita, minäkin käyn. Vaatteita olisi, hiukan kirjoja, pari peliä: Upwords, Kimble.
.
Komean puukirkon pihalla on sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pienten säännöllisten ristien suuri määrä tekee kauniin ja komean vaikutuksen. Vieressä on rapistuneessa komeassa puutalossa seurakunnan kirpputori. Kirkon länsiovi on avattu, mutta ulkoportaiden edessä on tietyömaan puomi aitana. Itäovikin on avoinna, mutta klo 15:05 rouvashenkilö lukitsee oven. Ehkä "tiekirkkoon" olisi päässyt kolmeen asti.
.
Kävelen Keskustietä eteenpäin aina numeroon 43 asti, joka on Jalasjärven Kinon elokuvapalatsi. Koneenkäyttäjän portaat ulkoseinässä talon takana lännessä. Näyteikkunassa idässä pyörii kahdella näyttöruudulla trailereita elokuvista ja paikallisia mainoksia. Myös mainoslakanoita esillä monista filmeistä, kuten brittikomediasta "Death of Stalin" ja Timo Koivusalon syksyn uutuudesta "Olavi Virta".
.
Entisessä koulussa, monikerroksisessa kivitalossa, toimii Kierrätyskeskus. Vieressä on tienviitta länteen: "Uimaranta". Kävelen pienen Lamminjärven rantaan, jossa on hienoa hiekkaa, penkki jolla istuu koulupoika, rapistunut vaja jossa pari soppea uimapuvun vaihtoon, yksittäinen wc-koppi, sekä useita pieniä urheilukenttiä lentopallon tai tenniksen pelaamista varten.
.
Jalasjoki on keskikokoinen, ei kovin leveä, muttei aivan kapeakaan. Vedenpinta on hyvin tyyni. Poikkesin aiemmin yhdelle autosillalle jokea katsomaan ja nyt näen joen uudelleen Lamminjärven luona.
.
Lasten liikennepuisto löytyy Lamminjärven länsirannalta ja on ohjetiedotteen mukaan yhä käytössä, vaikka näyttää kuluneelta ja rappeutuneelta kuin jostain Neuvostoliitosta. Hyvin vaatimaton lajissaan. Ankeassa asfalttikentässä erottuu joten kuten kuluneita kaistamaalauksia ja kauan sitten tasaiseen pintaan vain köyhästi maalattuja "viheralueita" (muka) teiden välissä. Liikennemerkkejä ei ole kuin vaivaiset kolme pylvästä eli liikenneympyrän kiertosuunnan merkit kolmelta suunnalta!
.
Jalasjärvestä saan hiukan rapistuneen vaikutelman. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut kunta on 2016 pakkoliitetty viereiseen Kurikan pikkukaupunkiin.
.
Käyn kirjastossa, kuten moni muukin näyttää pikaisesti käväisevän. Eteisen tuulikaapissa on varsin kiinnostava valikoima huonoon kuntoon kuluneita kirjastopoistoja. Ihastuttava englanninkielinen värikuvateos Euroopan nähtävyyksistä 1980-luvulta, yksi kohde aukeamaa kohti, mm. Stonehenge, Brugge, Mykene, Elsinore (Helsingör), Coimbra. Dik Brownen sarjakuvien valikoima "The Best of Hägar the Horrible" (Harald Hirmuinen). Selailen vain, en halua kuljetettavikseni.
.
Paluumatkalla pohjoiseen kävelen opastettuja pikkuteitä mutkitellen uudelleen museoaluetta katselemaan. Poistun oikaisten epävirallista reittiä Kolmostien ylittäen. Kävelen pohjoiseen Seinäjoentien risteykseen, jonka ylitän vahingossa varomattomasti. Pysähtyneeseen asuntoautoon kannetaan makkarakassillista Korpelan Lihasta.
.
Tulen Jalastuulen pihaan jo hyvissä ajoin, 20 minuuttia ennen Onnibussia. Sisällä rakennuksessa on kioskimyymälä, Kotipizza sekä virkistäytymistiloja autonkuljettajille. Katselen Kurikan ja Jalasjärven karttataulua kentän laidalla. Seinäjoelta tuleva Onnibussi pysähtyy pihaan viiden minuutin tauolle klo 16:50, jatkaakseen sitten kohti Tamperetta.
.
**
TAMPERE on myllerryksen kourissa vuonna 2018, kun raitiotietä rakennetaan ja Näsijärven rantaan pystytetään suuri määrä tornitaloja mm. tunneliin kaivetun Paasikivenkadun vapauttamille rantatonteille Myllysaareen. Puolet Hämeensillasta on purettuna kerrallaan, tai elokuussa ainakin eteläpuoli.
.
Onnibussi ajoi Vaasan suuntaan Hämeensillan yli, mutta kiersi Keskustorin jälkeen Hämeenkadun raitiotyömaan pohjoisesta Puutarhakatua pitkin. Paluumatkalla bussi tekee Pyynikintorin jälkeen sightseeing -turistikierroksen siksakkia, mm. Hämeenpuiston vartta Eteläpuistoon ja Ratinan stadionin vierestä Tampereen Valtatien siltaa linja-autoasemalle.
.
646. Ahvenanmaalle heinäkuussa 1991
Helsinki - Naantali - Maarianhamina - Sund - Mariehamn - Naantali - Turku.
Tapasin teekkari-Elinan linja-autoasemalla tiistaina 16.7.1991 klo 14. Hänellä oli matkavarusteiksi reppu ja kassi, minulla reppu, jossa takki, vesipullo, kamera. Hain Matka-Forumista esitteet. Yhdessä menimme Vikingin toimistoon. Jonotusnumeroa ei tarvinnut. Ajat ja nimeni kysyttiin.
.
Tänään 22:00 laiva Naantalista Maarianhaminaan, paluulähtö huomenna keskiviikkona klo 23:45. "Hyttipaikkoja ei ole." Laivan menopaluu 75 markkaa ja junaliput Helsinki-Turku 75 markkaa. (Normaalihinta 90 mk ja opiskelijahinta 60 mk, Elina näytti opiskelijakorttinsa ja puolitti kanssani 150 mk.)
.
Menimme tunniksi Valokuvataiteen museoon, Keskuskatu 6, VII kerros. Hissi suoraan museoon. 5 markkaa, opiskelijalle ilmainen, Elina vain kirjoitti oppilaitoksensa TKK:n listaan, opiskelijakorttia ei katsottu. Seinillä melko tylsiä Into Konrad Inhan Euroopan-matkojen valokuvia. Valoa ei aina langennut tarpeeksi katosta museoon. Ihmiset kertoivat pukeutumisellaan aikakautensa. Italiassa dramatiikkaa.
.
Vitriineissä oli esillä vanhoja kameroita, 1950-luvulta kuin minun. Stereo-kameroita! Matkalaukullinen kehitysaineita. I.K. Inhan laukku painoi 20 kg! Istuimme lukemaan valokuvalehtiä. Hyviä! Brigitte Nielsen alasti. Painettuina lehdessä valokuvat ovat parhaimmillaan! Parasta valokuvamuseossa oli näköala ikkunasta: Hotelli Torni, Hbl:n torni ja alapuolella Makkaratalon pysäköintipiha.
.
Kauppatorin iltatorille klo 16, ostimme kumpikin litran mansikoita 10 mk/litra. Tuli saderyöppy, istuimme Porthanian aulassa. Menimme ajoissa klo 17:07:n junalle, jossa oli tilaa riittämiin. Kaksin aika kului nopeasti!
.
Junassa söimme mansikat. I vaunu, touhottava pikkupoika + isä + ukki. Tikkareita osteleva pikkutyttölauma. Paljon matkustajia jäi Karjaalle. Vastaantulevan junan odotus 20 minuuttia!
.
Turku 19:30. Kävelimme Kauppatorille, ja sitten Puutorille: klo 20 bussi Naantalin satamaan, maksoi 12 mk. Ruma tie keskustasta satamaan.
.
Naantalin satamassa pyörimme ensin ulkona, aurinko helotti, mutta minne vielä mennä, missä käydä? Teollisuutta! teekkari inhosi... Iso Isabella-laiva (Tukholmaan) laiturissa klo 21, mutta Diana II:ta (Kapelskäriin) ei näkynyt? Kaksi porttia, joista eka Isabellalle oli auki. Kello 21:10 vaihdoin lippumme maihinnousukorttiin, jota ei sitten tarkastettukaan! Diana taempaa lipui laituriin vasta Isabellan lähdettyä.
.
Nousimme laivaan. Hyttiemäntiä laivan aukoilla, mutta päättäväisesti ohi vain. Ylemmän kannen vasemman takaosan piti olla istumasalonkia? Baarien läpi kuljettuamme löytyi tyhjä sitseria perältä. Jätimme tavaramme ja menimme peräkannelle. Yhdet portaat ylös ja saattoi kiertää laivaa sivuille, ja vielä yhdet portaat, niin oli kerroksen päässä bryggasta. Lasten kilpa-ajorata. Savua piipusta. Katsoimme taakse jäävää maata ja auringonlaskua 22-24. Videokuvaajia. Saksalainen vanha mies yksin kameroineen, haikeus? Meillä oli toisemme. Tuuli puhalsi joskus, ei takkia yllä.
.
Nukuimme kaksistamme sisäpuolen kahden viimeisen penkkirivin välissä, Elina selällään, minä kyljelläni, ahdasta välikössä. Oikeastaan olin ajatellut tilavampaa oloa - omaa välikköä kummallekin? Mutta rakkaani tuli viereeni yhteen ja samaan. Iltis-lehtiä alla, takki päällä, ei kylmä. Edellisessä välikössä oli toinen pariskunta! Makuupusseja keskellä lattiaa. Pyöreät pöydät. Mustalaisia ja muita seurueita laivassa. Tilaa riittävästi? Toistemme hellimistä. (Lopulta istuinkin tuoliin ja nukuin vasta sitten, yhden tunnin, Elina nukkui vähän kauemmin.)
.
**
MAARIANHAMINA, keskiviikkona 17.7.1991
.
Klo 6:00 käveltiin vain terminaaliin suoraan sitseriasta. Vähän oli muita maihin jääviä. Käytettiin vessat hyväksemme. Huomasin, että Oolannin puhelinluettelossa oli listaus myös numerojärjestyksessä, silti ohut ja isotekstinen vihko. Vastapäätä terminaalia oli huvipuisto. Katsoimme rannalta äskeisen laivamme lähdön eteenpäin kohti Ruotsia. Valoisaa, viileää, mutta kävellessä tuli kuuma, väsyttääkö Elinaa?
.
Omakotitalot ovat isoja, hoidettuja, kauniita. Ylellistä! Ruotsin vaikutelma. Asfalttitiet ovat leveät ja autiot. Katutilaa riittää varata pysäköintipaikoiksikin reunoille. Kuka mitäkin kustantaa, kaupunki, maakunta, valtio? Eteläpäästä melkein menimme jo kaupungin läpi, Torikadulle keskustaan. Kaupungintalo kukkulalla. Puiston reunassa on eri pysäkit bussilinjoille 1-5. Kello 7:05 bussi hiljensi vauhtiaan, jos haluaisimmekin sen kyytiin?
.
Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin ajaneen poliitikon Julius Sundblomin patsas on hassun pieni puistossa. Pikku-Caesar... Linja-autoasema on pohjoisempana, välillä tavaratalo Magazin ym. Kävelimme pohjoiseen, palasimme itärantaa veneitten ohi, vilkas liikenne. Lilla holmen, lintusaari. Tullarnas park, lehtevä vanha puisto.
.
Labyrintti 0,5 km matalista kivistä, jäljennös vanhasta. Istuimme kivelle keskelle. Poliisipari osoitteli ja ohitti. Mäellä, kaupungintalon vierellä, söimme lihapiirakat. Kauppoihin klo 9. Postikortteja. Tavaratalot. T-kaupasta kakku ja mehua. Paikallista ja suomalaista. Paljon tarjolla leivoksia makeita, mandariinikakkua imelästi, ruotsalaista vaikutusta? Postikorttien kirjoittamista klo 11. Aurinko kuumotti kävelykadulla. Vilkasta! Ihanaa!
.
Söimme kirkossa käynnin ja etsiskelyn jälkeen tavaratalon viereisessä ravintolassa tai ruokabaarissa, Elina katkarapusalaatin ja voileivän, minä lämmitetyn juustokuorrutteisen vihannespateen ja mehun. Tunnuslaatat tarjottimille ja annokset tuotiin klo 12:50. Odotus 10-15 minuuttia. Ei ehditty enää bussiin 13:05.
.
Pommern-laivan ja Merimuseon vierellä ehdimme vain käväistä klo 13:35. Aikaa 15 minuuttia? Jätettiin museot illaksi, auki -19. Vesitornin kivirinteen kautta linja-autoasemalle, urheilupuiston läpi, jossa tenniskenttiä.
.
Ostimme 15 markalla bussilipun Kastelholmaan, reittiä Maarianhamina - JOMALA - SUND. Linja-auton takaovesta pakattiin tavaratilaan lehtipaketteja. Matkan varrella kuljettaja heitti lehtinippuja etuovesta pysäkeille. Bussimatka klo 14:05-35 (perillä oikeasti 14:45...50),
.
Ensin bussi ylitteli 20 km:n matkalla tietä ristiin-rastiin poikkeamaan sivukyliin. Jomalan kunta. GODBY oli iso kauppakeskus. Tunnelista sukellus sillalle... Vuono. Elina nukkui vieressäni...
.
***
SUND, iltapäivällä 17.7.1991
.
KASTELHOLMA (korkea linna) näkyi puitten ylitse. Bussi kääntyi kaupalle. Vanhan pariskunnan perässä mekin jäimme pois kyydistä. Kohta tienhaara: 0,4 km Kastelholmaan. Palasin kaupalle katsomaan bussiaikataulut (14:55), paluubussi 17:50 on viimeinen, ja edellinen oli 14:15.
.
Kastelholman linnaan pääsi vain opastetulle kierrokselle, klo 15, 16 tai 17. Ehdimme vielä 15:05 liittyä ryhmään portilla. Maksu 10 markkaa, historian opiskelijoille olisi alehinta. Opastyttö selosti vain ruotsiksi, mutta kysyä saisi myös suomeksi, englanniksi tai saksaksi. Pitkät puuportaat hengästyttivät. Odotus tasanteella. Sitten
a) torni, opas ei kiivennyt ylös, siellä sai käydä ken halusi.
b) isompi osa linnaa, pari kerrosta sielläkin, toinen esitelmä.
Välillä saattoi nähdä muurilta alas pihalle. Kunnostustyömaa käynnissä. Kitiseviä vauvoja ja lomailevia aikuisia. Näkymä salmelle. Kierroksen kesto 50 minuuttia.
.
JAN-KARLSGÅRDEN. Kiva, yhtenäisesti oolantilaista - ruotsalaista miljöötä. Rantaa pitkin menimme sinne. Syötiin herkkumme kalliolla, katsottiin taloja ja ulkorakennuksia ja vankilamuseo! Ilmainen, auki klo 17 asti. Istuimme kalliolla, muurahaisten polulla, niitä isoja, jalkoihini.
.
KAUPASSA, rankkasateelta suojassa, klo 17:40. Lapsuuden kesälomiltani maaseudulta muistelemani maalaiskauppa, jossa on myynnissä kaikkea... Selasin sanomalehdet Äland ja Nya Äland (tiistailta 16.7.). Paikallinen skuuppi: John F. Kennedyn poika John-John, 31-v, meloi kanootilla Turusta Ahvenanmaalle.
.
BUSSIN odotusta, välillä satoi puoli tuntia. Pyöräseurue pysähtyi, ja lakkinsa hakijan auto. Elina ei uskonut bussin tulevan enää. Esitin varasuunnitelmia: aikaa riittää vaikka kävellä Maarianhaminaan, voidaan liftata tai soittaa taksi viereisestä puhelinkioskista. Bussi, jota odotimme jo klo 17:50 saapui vasta 18:20. Ehkä aikataulu riippui laivan saapumisesta bussin lähtöpaikkaan? Naiskuljettaja. Perille Maarianhaminaan klo 18:45 (aikataulun mukaan 18:20). Kohtalainen määrä matkustajia. Museot olisivat olleet auki enää 15 minuuttia.
.
****
MARIEHAMN, illalla 17.7.1991
.
Kuljeskelimme katuja. Keinuimme koulun pihalla kiikussa (sellaisessa jossa toinen puoli ylös / toinen puoli alas). Ruohoiset jalkakäytävät, otan valokuvan. Mainosjakelua: tänään Maarianhaminassa konsertti, Kikki Danielsson Ruotsista (Euroviisuehdokas joskus) esiintyy ulkona, liput 70 markkaa.
.
Menimme vesitornin mäelle. Punaisella narulla aidattiin rinnettä. Kiersimme aidat. Puna-asuisia järjestysmiehiä vahdissa. Istuimme penkillä alueen ulkopuolella, tai minä istuin ja Elina makasi. Kello 20 alkoi konsertti.
.
Sateensuojassa Vesitornin luona. Sinne vei kallioon hakattu kapea portaikko. Matkan varrella söimme mustikoita. Myös autoja oli ja toisia kävi tietä pitkin vesitornin mäellä, jonne kertyi muitakin lippuja maksamattomia salakuuntelijoita! Laulu ja soitto kaikui alapuolelta viihteeksemme. Istuimme kalliolla, josta avautui upeasti näköala rannalle. Elina kirjoitteli päiväkirjaa. Kello lähestyi 23:ea. Oli ihanaa ja aurinkoista, kunnes aurinko laski.
.
Rantatietä kävelimme satamaan. Kiuru-matkojen bussi, jonka opas selvitteli asioitaan laivayhtiön luukulla, sitten meidän vuoromme. Laiva oli jo laiturissa klo 23:30 ja menimme sinne ja laivassa ensiksi vessaan.
.
Laivan sitseria ylhäällä oli jo täysi. Asetuimme Elinan kanssa ravintolaan vievään käytävään nahkatuoleille. Nukuttiin. Muitakin nukkujia. Joku vanha ja joku nuori kuorsaaja.
.
Aamulla heräsimme jo klo 5:30 käytävässä ravintolaan menevien ruuhkaan! Kahden tytön rinnakkain lojuvat makuupussit tukkivat käytävää. Tavalliset omahyväiset hyttimatkustajat, arkipäivän fasistit, herättelivät makuupussien tyttöjä: "Herätys, herätys!" ja heidän naisensa nauroivat täyttä kurkkua, kun pullukka tyttö vain veti makuupussinsa hupuksi kasvoilleen ja jäi nukkumaan lattialle! Tavalliset hytilliset pikkumatkan päiväristeilijät kuvittelivat olevansa parempia kuin ties kuinka pitkän matkan kulkeneet maailmankiertäjät!
.
Änkesimme ohi loputtoman jonon klo 6:30 tax-free-kauppaan. Kahvilassa Elina nautti kahvin ja sämpylän, minä 15 markan muna-anjovisvoileivän ja veden. Aika kului ja tulimmekin jo Naantalin satamaan klo 7:00.
.
*****
NAANTALI, torstaina 18.7.1991
.
Satamasta meillä ei ollut mitään kiirettä, wc, kartta, klo 7:50 lähdettiin. Leirintäalueelle Kuparivuorella. Ruuhkaa, asuntovaunuja ja syrjäisiäkin telttapaikkoja. Lenkkipolkua sinne ja toisesta portista ulos.
.
Halusin muistella isäni valokuvaamaa lapsuuteni Naantalin-matkaa v. 1963 ja kävin Ukko-Pekan sillalla. Elina odotteli jyrkän reunalla päiväkirjansa kanssa. Hänen mielestään olin siltahullu. Uusi silta oli rakennettu entisen viereen ja sille tuli pitkä tunneli Kuparivuoren läpi. Entinen tie oli enää umpikuja, joka oli muutettu pysäköintipaikoiksi. Metsämansikoita löytyi metsästä runsaasti!
.
Käsi kädessä kävelimme Rakkaudenpolkua keskustaan, kun sen nimisen kävelytien katukyltistä keksimme, leikkien, suudellen, pitämättä kiirettä, hidastellen. Luostarikirkon kello ehti lyödä monesti! Klo 9-10-11. Hellimistä puistonpenkeillä ja ilmavalvontabunkkerissa ja näkötornissa.
.
Kirkko aukesi vasta klo 12, ehdimme sitä ennen kauppakujille, joilla taidetta eikä ruokaa. Folke Helsingistä harjoitteli uruilla illan konserttia varten. Komea mutta koruton kirkko. Elina jäi puistoon kun hain syötävää Ruokavarastosta läheltä Linja-autoasemaa sekä mansikoita kauppatorilta.
.
Vesibussi lähti Turkuun klo 15, liput 40 markkaa, mutta sää uhkaili sateella ja tuulella. Avokannella vain joku matkustaja, alapuolella katettu salonki. Istuimme lehvien suojaamalla penkillä kirkon lähellä. Ajoimme sitten bussilla (11 markkaa) Turkuun klo 16:10-25.
.
******
TURKU, torstaina 18.7.1991
.
RETTIGIN palatsin löysimme toisesta korttelista tuomiokirkolta laskien. Iso ja upea! Pääsyliput 30 mk ja 10 markkaa, Elina ehdotti tasajakoa 20 ja 20 markkaa, mutta tyrkyttäessämme molemmat 50:n seteliä, Elina maksoikin kummallekin lipun - yhteensä kahdella kympillä - ja lykkäsi vaihtorahat minulle. Naurua.
.
Talo oli upea! Salien ikkunoista näki Aurajoelle, sen tekemään mutkaan vieläpä. Taloa ei juuri näe pihamuurien ulkopuolelta lehvien takaa, vain keltaista vähän pilkottaa. Toisessa kerroksessa marmorinen iso kylpyhuone. Parvekkeita ja iso piha, koko ison korttelin alue.
.
Rettigin näyttelyssä oli esillä taiteen mestareita turkulaisista kodeista. Satasivuinen luettelo (40 markkaa) houkutteli minua. Istuimme vanhoilla tuoleilla lukemassa teosluetteloa. Turku-näkymiä, lehtiasetelma, ym. Näyttelystä näimme isoja ulkomainoksia Naantalia myöten. Galleria Bellarte / Rauno Puolimatka, noin 130 työtä esillä. Viivyimme yli tunnin, 16:50-18:00.
.
Aurajoen rannalla ylhäällä istuimme, oli ihanaa. Puolalanmäelläkin vielä - Victor Westerholmin näyttely olisi ollut Taidemuseossa auki klo 20 asti, mutta ei enää jaksettu. Juna Helsinkiin klo 19:30-22, laituri 4. Tilaa riitti ensimmäisessä vaunussa. Elina nukkui. Syötiin neljä sämpylää ja juustoa ja ananasmehua ja Elina virkistyi ja kutsui Otaniemeen: "Tuu mun tykö!" mutta lykkäsimme huomisiltaan, odotimme toistemme bussit linja-autoasemalla klo 22:30. Vielä ehdin nähdä Elinan istumassa bussissa 102, kun Tyllilän bussi Soukkaan ohitti Otaniemen bussin.
.
Tapasin teekkari-Elinan linja-autoasemalla tiistaina 16.7.1991 klo 14. Hänellä oli matkavarusteiksi reppu ja kassi, minulla reppu, jossa takki, vesipullo, kamera. Hain Matka-Forumista esitteet. Yhdessä menimme Vikingin toimistoon. Jonotusnumeroa ei tarvinnut. Ajat ja nimeni kysyttiin.
.
Tänään 22:00 laiva Naantalista Maarianhaminaan, paluulähtö huomenna keskiviikkona klo 23:45. "Hyttipaikkoja ei ole." Laivan menopaluu 75 markkaa ja junaliput Helsinki-Turku 75 markkaa. (Normaalihinta 90 mk ja opiskelijahinta 60 mk, Elina näytti opiskelijakorttinsa ja puolitti kanssani 150 mk.)
.
Menimme tunniksi Valokuvataiteen museoon, Keskuskatu 6, VII kerros. Hissi suoraan museoon. 5 markkaa, opiskelijalle ilmainen, Elina vain kirjoitti oppilaitoksensa TKK:n listaan, opiskelijakorttia ei katsottu. Seinillä melko tylsiä Into Konrad Inhan Euroopan-matkojen valokuvia. Valoa ei aina langennut tarpeeksi katosta museoon. Ihmiset kertoivat pukeutumisellaan aikakautensa. Italiassa dramatiikkaa.
.
Vitriineissä oli esillä vanhoja kameroita, 1950-luvulta kuin minun. Stereo-kameroita! Matkalaukullinen kehitysaineita. I.K. Inhan laukku painoi 20 kg! Istuimme lukemaan valokuvalehtiä. Hyviä! Brigitte Nielsen alasti. Painettuina lehdessä valokuvat ovat parhaimmillaan! Parasta valokuvamuseossa oli näköala ikkunasta: Hotelli Torni, Hbl:n torni ja alapuolella Makkaratalon pysäköintipiha.
.
Kauppatorin iltatorille klo 16, ostimme kumpikin litran mansikoita 10 mk/litra. Tuli saderyöppy, istuimme Porthanian aulassa. Menimme ajoissa klo 17:07:n junalle, jossa oli tilaa riittämiin. Kaksin aika kului nopeasti!
.
Junassa söimme mansikat. I vaunu, touhottava pikkupoika + isä + ukki. Tikkareita osteleva pikkutyttölauma. Paljon matkustajia jäi Karjaalle. Vastaantulevan junan odotus 20 minuuttia!
.
Turku 19:30. Kävelimme Kauppatorille, ja sitten Puutorille: klo 20 bussi Naantalin satamaan, maksoi 12 mk. Ruma tie keskustasta satamaan.
.
Naantalin satamassa pyörimme ensin ulkona, aurinko helotti, mutta minne vielä mennä, missä käydä? Teollisuutta! teekkari inhosi... Iso Isabella-laiva (Tukholmaan) laiturissa klo 21, mutta Diana II:ta (Kapelskäriin) ei näkynyt? Kaksi porttia, joista eka Isabellalle oli auki. Kello 21:10 vaihdoin lippumme maihinnousukorttiin, jota ei sitten tarkastettukaan! Diana taempaa lipui laituriin vasta Isabellan lähdettyä.
.
Nousimme laivaan. Hyttiemäntiä laivan aukoilla, mutta päättäväisesti ohi vain. Ylemmän kannen vasemman takaosan piti olla istumasalonkia? Baarien läpi kuljettuamme löytyi tyhjä sitseria perältä. Jätimme tavaramme ja menimme peräkannelle. Yhdet portaat ylös ja saattoi kiertää laivaa sivuille, ja vielä yhdet portaat, niin oli kerroksen päässä bryggasta. Lasten kilpa-ajorata. Savua piipusta. Katsoimme taakse jäävää maata ja auringonlaskua 22-24. Videokuvaajia. Saksalainen vanha mies yksin kameroineen, haikeus? Meillä oli toisemme. Tuuli puhalsi joskus, ei takkia yllä.
.
Nukuimme kaksistamme sisäpuolen kahden viimeisen penkkirivin välissä, Elina selällään, minä kyljelläni, ahdasta välikössä. Oikeastaan olin ajatellut tilavampaa oloa - omaa välikköä kummallekin? Mutta rakkaani tuli viereeni yhteen ja samaan. Iltis-lehtiä alla, takki päällä, ei kylmä. Edellisessä välikössä oli toinen pariskunta! Makuupusseja keskellä lattiaa. Pyöreät pöydät. Mustalaisia ja muita seurueita laivassa. Tilaa riittävästi? Toistemme hellimistä. (Lopulta istuinkin tuoliin ja nukuin vasta sitten, yhden tunnin, Elina nukkui vähän kauemmin.)
.
**
MAARIANHAMINA, keskiviikkona 17.7.1991
.
Klo 6:00 käveltiin vain terminaaliin suoraan sitseriasta. Vähän oli muita maihin jääviä. Käytettiin vessat hyväksemme. Huomasin, että Oolannin puhelinluettelossa oli listaus myös numerojärjestyksessä, silti ohut ja isotekstinen vihko. Vastapäätä terminaalia oli huvipuisto. Katsoimme rannalta äskeisen laivamme lähdön eteenpäin kohti Ruotsia. Valoisaa, viileää, mutta kävellessä tuli kuuma, väsyttääkö Elinaa?
.
Omakotitalot ovat isoja, hoidettuja, kauniita. Ylellistä! Ruotsin vaikutelma. Asfalttitiet ovat leveät ja autiot. Katutilaa riittää varata pysäköintipaikoiksikin reunoille. Kuka mitäkin kustantaa, kaupunki, maakunta, valtio? Eteläpäästä melkein menimme jo kaupungin läpi, Torikadulle keskustaan. Kaupungintalo kukkulalla. Puiston reunassa on eri pysäkit bussilinjoille 1-5. Kello 7:05 bussi hiljensi vauhtiaan, jos haluaisimmekin sen kyytiin?
.
Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin ajaneen poliitikon Julius Sundblomin patsas on hassun pieni puistossa. Pikku-Caesar... Linja-autoasema on pohjoisempana, välillä tavaratalo Magazin ym. Kävelimme pohjoiseen, palasimme itärantaa veneitten ohi, vilkas liikenne. Lilla holmen, lintusaari. Tullarnas park, lehtevä vanha puisto.
.
Labyrintti 0,5 km matalista kivistä, jäljennös vanhasta. Istuimme kivelle keskelle. Poliisipari osoitteli ja ohitti. Mäellä, kaupungintalon vierellä, söimme lihapiirakat. Kauppoihin klo 9. Postikortteja. Tavaratalot. T-kaupasta kakku ja mehua. Paikallista ja suomalaista. Paljon tarjolla leivoksia makeita, mandariinikakkua imelästi, ruotsalaista vaikutusta? Postikorttien kirjoittamista klo 11. Aurinko kuumotti kävelykadulla. Vilkasta! Ihanaa!
.
Söimme kirkossa käynnin ja etsiskelyn jälkeen tavaratalon viereisessä ravintolassa tai ruokabaarissa, Elina katkarapusalaatin ja voileivän, minä lämmitetyn juustokuorrutteisen vihannespateen ja mehun. Tunnuslaatat tarjottimille ja annokset tuotiin klo 12:50. Odotus 10-15 minuuttia. Ei ehditty enää bussiin 13:05.
.
Pommern-laivan ja Merimuseon vierellä ehdimme vain käväistä klo 13:35. Aikaa 15 minuuttia? Jätettiin museot illaksi, auki -19. Vesitornin kivirinteen kautta linja-autoasemalle, urheilupuiston läpi, jossa tenniskenttiä.
.
Ostimme 15 markalla bussilipun Kastelholmaan, reittiä Maarianhamina - JOMALA - SUND. Linja-auton takaovesta pakattiin tavaratilaan lehtipaketteja. Matkan varrella kuljettaja heitti lehtinippuja etuovesta pysäkeille. Bussimatka klo 14:05-35 (perillä oikeasti 14:45...50),
.
Ensin bussi ylitteli 20 km:n matkalla tietä ristiin-rastiin poikkeamaan sivukyliin. Jomalan kunta. GODBY oli iso kauppakeskus. Tunnelista sukellus sillalle... Vuono. Elina nukkui vieressäni...
.
***
SUND, iltapäivällä 17.7.1991
.
KASTELHOLMA (korkea linna) näkyi puitten ylitse. Bussi kääntyi kaupalle. Vanhan pariskunnan perässä mekin jäimme pois kyydistä. Kohta tienhaara: 0,4 km Kastelholmaan. Palasin kaupalle katsomaan bussiaikataulut (14:55), paluubussi 17:50 on viimeinen, ja edellinen oli 14:15.
.
Kastelholman linnaan pääsi vain opastetulle kierrokselle, klo 15, 16 tai 17. Ehdimme vielä 15:05 liittyä ryhmään portilla. Maksu 10 markkaa, historian opiskelijoille olisi alehinta. Opastyttö selosti vain ruotsiksi, mutta kysyä saisi myös suomeksi, englanniksi tai saksaksi. Pitkät puuportaat hengästyttivät. Odotus tasanteella. Sitten
a) torni, opas ei kiivennyt ylös, siellä sai käydä ken halusi.
b) isompi osa linnaa, pari kerrosta sielläkin, toinen esitelmä.
Välillä saattoi nähdä muurilta alas pihalle. Kunnostustyömaa käynnissä. Kitiseviä vauvoja ja lomailevia aikuisia. Näkymä salmelle. Kierroksen kesto 50 minuuttia.
.
JAN-KARLSGÅRDEN. Kiva, yhtenäisesti oolantilaista - ruotsalaista miljöötä. Rantaa pitkin menimme sinne. Syötiin herkkumme kalliolla, katsottiin taloja ja ulkorakennuksia ja vankilamuseo! Ilmainen, auki klo 17 asti. Istuimme kalliolla, muurahaisten polulla, niitä isoja, jalkoihini.
.
KAUPASSA, rankkasateelta suojassa, klo 17:40. Lapsuuden kesälomiltani maaseudulta muistelemani maalaiskauppa, jossa on myynnissä kaikkea... Selasin sanomalehdet Äland ja Nya Äland (tiistailta 16.7.). Paikallinen skuuppi: John F. Kennedyn poika John-John, 31-v, meloi kanootilla Turusta Ahvenanmaalle.
.
BUSSIN odotusta, välillä satoi puoli tuntia. Pyöräseurue pysähtyi, ja lakkinsa hakijan auto. Elina ei uskonut bussin tulevan enää. Esitin varasuunnitelmia: aikaa riittää vaikka kävellä Maarianhaminaan, voidaan liftata tai soittaa taksi viereisestä puhelinkioskista. Bussi, jota odotimme jo klo 17:50 saapui vasta 18:20. Ehkä aikataulu riippui laivan saapumisesta bussin lähtöpaikkaan? Naiskuljettaja. Perille Maarianhaminaan klo 18:45 (aikataulun mukaan 18:20). Kohtalainen määrä matkustajia. Museot olisivat olleet auki enää 15 minuuttia.
.
****
MARIEHAMN, illalla 17.7.1991
.
Kuljeskelimme katuja. Keinuimme koulun pihalla kiikussa (sellaisessa jossa toinen puoli ylös / toinen puoli alas). Ruohoiset jalkakäytävät, otan valokuvan. Mainosjakelua: tänään Maarianhaminassa konsertti, Kikki Danielsson Ruotsista (Euroviisuehdokas joskus) esiintyy ulkona, liput 70 markkaa.
.
Menimme vesitornin mäelle. Punaisella narulla aidattiin rinnettä. Kiersimme aidat. Puna-asuisia järjestysmiehiä vahdissa. Istuimme penkillä alueen ulkopuolella, tai minä istuin ja Elina makasi. Kello 20 alkoi konsertti.
.
Sateensuojassa Vesitornin luona. Sinne vei kallioon hakattu kapea portaikko. Matkan varrella söimme mustikoita. Myös autoja oli ja toisia kävi tietä pitkin vesitornin mäellä, jonne kertyi muitakin lippuja maksamattomia salakuuntelijoita! Laulu ja soitto kaikui alapuolelta viihteeksemme. Istuimme kalliolla, josta avautui upeasti näköala rannalle. Elina kirjoitteli päiväkirjaa. Kello lähestyi 23:ea. Oli ihanaa ja aurinkoista, kunnes aurinko laski.
.
Rantatietä kävelimme satamaan. Kiuru-matkojen bussi, jonka opas selvitteli asioitaan laivayhtiön luukulla, sitten meidän vuoromme. Laiva oli jo laiturissa klo 23:30 ja menimme sinne ja laivassa ensiksi vessaan.
.
Laivan sitseria ylhäällä oli jo täysi. Asetuimme Elinan kanssa ravintolaan vievään käytävään nahkatuoleille. Nukuttiin. Muitakin nukkujia. Joku vanha ja joku nuori kuorsaaja.
.
Aamulla heräsimme jo klo 5:30 käytävässä ravintolaan menevien ruuhkaan! Kahden tytön rinnakkain lojuvat makuupussit tukkivat käytävää. Tavalliset omahyväiset hyttimatkustajat, arkipäivän fasistit, herättelivät makuupussien tyttöjä: "Herätys, herätys!" ja heidän naisensa nauroivat täyttä kurkkua, kun pullukka tyttö vain veti makuupussinsa hupuksi kasvoilleen ja jäi nukkumaan lattialle! Tavalliset hytilliset pikkumatkan päiväristeilijät kuvittelivat olevansa parempia kuin ties kuinka pitkän matkan kulkeneet maailmankiertäjät!
.
Änkesimme ohi loputtoman jonon klo 6:30 tax-free-kauppaan. Kahvilassa Elina nautti kahvin ja sämpylän, minä 15 markan muna-anjovisvoileivän ja veden. Aika kului ja tulimmekin jo Naantalin satamaan klo 7:00.
.
*****
NAANTALI, torstaina 18.7.1991
.
Satamasta meillä ei ollut mitään kiirettä, wc, kartta, klo 7:50 lähdettiin. Leirintäalueelle Kuparivuorella. Ruuhkaa, asuntovaunuja ja syrjäisiäkin telttapaikkoja. Lenkkipolkua sinne ja toisesta portista ulos.
.
Halusin muistella isäni valokuvaamaa lapsuuteni Naantalin-matkaa v. 1963 ja kävin Ukko-Pekan sillalla. Elina odotteli jyrkän reunalla päiväkirjansa kanssa. Hänen mielestään olin siltahullu. Uusi silta oli rakennettu entisen viereen ja sille tuli pitkä tunneli Kuparivuoren läpi. Entinen tie oli enää umpikuja, joka oli muutettu pysäköintipaikoiksi. Metsämansikoita löytyi metsästä runsaasti!
.
Käsi kädessä kävelimme Rakkaudenpolkua keskustaan, kun sen nimisen kävelytien katukyltistä keksimme, leikkien, suudellen, pitämättä kiirettä, hidastellen. Luostarikirkon kello ehti lyödä monesti! Klo 9-10-11. Hellimistä puistonpenkeillä ja ilmavalvontabunkkerissa ja näkötornissa.
.
Kirkko aukesi vasta klo 12, ehdimme sitä ennen kauppakujille, joilla taidetta eikä ruokaa. Folke Helsingistä harjoitteli uruilla illan konserttia varten. Komea mutta koruton kirkko. Elina jäi puistoon kun hain syötävää Ruokavarastosta läheltä Linja-autoasemaa sekä mansikoita kauppatorilta.
.
Vesibussi lähti Turkuun klo 15, liput 40 markkaa, mutta sää uhkaili sateella ja tuulella. Avokannella vain joku matkustaja, alapuolella katettu salonki. Istuimme lehvien suojaamalla penkillä kirkon lähellä. Ajoimme sitten bussilla (11 markkaa) Turkuun klo 16:10-25.
.
******
TURKU, torstaina 18.7.1991
.
RETTIGIN palatsin löysimme toisesta korttelista tuomiokirkolta laskien. Iso ja upea! Pääsyliput 30 mk ja 10 markkaa, Elina ehdotti tasajakoa 20 ja 20 markkaa, mutta tyrkyttäessämme molemmat 50:n seteliä, Elina maksoikin kummallekin lipun - yhteensä kahdella kympillä - ja lykkäsi vaihtorahat minulle. Naurua.
.
Talo oli upea! Salien ikkunoista näki Aurajoelle, sen tekemään mutkaan vieläpä. Taloa ei juuri näe pihamuurien ulkopuolelta lehvien takaa, vain keltaista vähän pilkottaa. Toisessa kerroksessa marmorinen iso kylpyhuone. Parvekkeita ja iso piha, koko ison korttelin alue.
.
Rettigin näyttelyssä oli esillä taiteen mestareita turkulaisista kodeista. Satasivuinen luettelo (40 markkaa) houkutteli minua. Istuimme vanhoilla tuoleilla lukemassa teosluetteloa. Turku-näkymiä, lehtiasetelma, ym. Näyttelystä näimme isoja ulkomainoksia Naantalia myöten. Galleria Bellarte / Rauno Puolimatka, noin 130 työtä esillä. Viivyimme yli tunnin, 16:50-18:00.
.
Aurajoen rannalla ylhäällä istuimme, oli ihanaa. Puolalanmäelläkin vielä - Victor Westerholmin näyttely olisi ollut Taidemuseossa auki klo 20 asti, mutta ei enää jaksettu. Juna Helsinkiin klo 19:30-22, laituri 4. Tilaa riitti ensimmäisessä vaunussa. Elina nukkui. Syötiin neljä sämpylää ja juustoa ja ananasmehua ja Elina virkistyi ja kutsui Otaniemeen: "Tuu mun tykö!" mutta lykkäsimme huomisiltaan, odotimme toistemme bussit linja-autoasemalla klo 22:30. Vielä ehdin nähdä Elinan istumassa bussissa 102, kun Tyllilän bussi Soukkaan ohitti Otaniemen bussin.
.
keskiviikko 29. elokuuta 2018
645. Kävely Liminka - Tyrnävä - Muhos
Ajoin yöllä Onnibussin linjalla F8 Helsingistä Turun kautta Länsirannikkoa Liminkaan. Kuljettaja oli jättänyt kuuluttamatta Himangan ja Kalajoen, joten seurasin tarkasti kelloa, karttaa ja maisemaa. Kun bussi ylitti Ouluun vievän junaradan, laskin Liminkaan olevan enää 3 km ja pari minuuttia. Painoin pysäytysnappia jo ennen kuin Liminka sitten kuulutettiin, aamulla klo 6:35, perjantaina 24.8.2018.
.
Läheltä E8-tien pikavuoropysäkkejä lähti luoteeseen 813-tie Lumijoelle, tuttu minulle viime kesältä 2017. Kaakkoon osoitti tienviitta "Ketunmaa 5", asfaltista soratieksi vaihtuvalle, jota lähdin kävelemään. Autoja tuli enemmän vastaani kuin ohitti, muutama polkupyöräilijäkin. Metsäosuuksia ja isoja peltoja Pohjanmaan lakeudella.
.
Vehkamaa etelään, Hanhisuo pohjoiseen. Muutama vesipisara. Sade-ennusteen takia olin aikonut peruakin kuntabongaus-matkan, josta olin maksanut etukäteen heinäkuun alussa 10 euroa internetissä (1 euro Helsinki-Liminka, 8 euroa Oulu-Tampere, 1 euro Tre-Hki). Mutta milloin toiste bongata Tyrnävä ja Muhos?
.
Kello taitaa olla jo 8:15 kun saavutan ensimmäisen maamerkin kaakossa, Nelostien/E75, jonka länsipuolella kulkee onneksi kävelytie. Postilaatikoiden numerot olivat Ketunmaan tiellä pienentyneet ainakin 68:sta ykköseen. Tyrnävälle vievän tien 827 risteykseen on Nelostietä vielä pari kilometriä etelään.
.
*
1) TEMMEKSEN kirkonkylässä asti en voi käydä poikkeamassa, kun matka olisi liian pitkä etelään, 10 km. Saa riittää Ala-Temmes. (Pienen Temmes-joen sillan olen ylittänyt).
.
Nelostieltä (E75) Ala-Temmeksessä tienviitta itään: "Muhos 26, Tyrnävä 5". Asfaltoitu tie 827, jonka nopeusrajoitus on 80 km, joten autot kiitävät melkein sataa ohitseni, onneksi harvakseen. Jos näen lähestyviä autoja jo kaukaa, vaihdan mielelläni tiessä puolta kauemmas autoista, erityisesti rekoista! Näen kaksi kurkiauraa lentämässä tien yli, etelää kohti.
.
Runsas vesisade alkaa jo kello 9 eikä sääennusteiden mukaisesti klo 10 tai 11. Asfaltin pinnalle kertyy usein pieniä lätäköitä valkoisen reunaviivan sisäpuolelle, joskus myös ulkopuolellekin. Toinen tienlaita saattaa olla korkeammalla ja valuttaa vettä vastapuolelle. Vähitellen jalkani kastuvat.
.
Autoilijat jakautuvat: monet sivuuttavat minut keskiviivalla kovaa ajaen, toiset jopa hiljentävät kohdallani välttääkseen veden roiskuttamistakin. Kolmannet pyyhältävät huippunopeutta aivan valkoisen reunaviivan vierestä, kun minä olen väistänyt hiekkaiselle pientareelle.
.
**
2) TYRNÄVÄN kirkonkylään saavun noin klo 9:30. Ensin alkavat jalkakäytävät tien molemmin puolin. Pieni Tyrnävänjoki. Poikkean vanhalle hautausmaalle tuuhean kuusen alle sateensuojaan kaivaakseni kännykän kameran esille. Muutaman ihmisen turistiseurue kiertää hautausmaata ja poistuu ennen minua, mutta tavoitan heidät myöhemmin uudelleen puolen kilometrin päässä kirkon pihalla.
.
Tyrnävän vanhan meijerin rakennusryhmä on minusta kauniin kuvauksellinen! Tyrnävä on muuttunut maitokunnasta perunapitäjäksi. Julisteessa mainostetaan perunankorjuu-juhlaa 30.9. Kotitekoisissa mainoksissa tarjotaan myytävää perunaa ohikulkeville ostajille.
.
Tie vie itään suoraan kohti kirkkoa, josta otan valokuvan sateessakin. Primitiivisen näköinen Hiihtäjä-patsas on pystytetty, koska Tyrnävällä järjestettiin ensimmäiset tilastoidut kilpahiihdot 1879. Liikenneympyrää kirkon luona komistaa eläinpatsas, jota en sateessa poikkea lähempää katsomaan.
.
Kulkemani päätien varrella on kauppa tai pari, mutta kylä ei ole kapea nauha, vaan leviää etelään ja pohjoiseen, jonne en poikkea katsomaan. Kirkon pihasta lähtevä kävelytie vaikuttaa menevän oikotien suuntaan kohti Muhosta ja alan seurata sitä noin klo 10. Oikotien varrella on kylän nuorta pientalokantaa.
.
Tie 827 on Tyrnävän kirkon luoteiskulmalla selkeästi viitoitettu: Muhos 22, mutta tekee 4 km:n päässä koillisesta kaakkoon 90 asteen mutkan, jonka haluaisin oikaista. Käyttämälläni pientalojen reunustamalla taajamatiellä ei ole kuitenkaan mitään tienviittaa Muhokselle. Luotanko karttoihin?
.
En lopulta uskalla riskeerata pitkää harharetkeä hiekkateille, vaan kaarran kylän pikkuteitä pohjoiseen takaisin selkeälle tielle 827. Hukkasin puolisen tuntia ja väsytin jalkojani parilla ylimääräisellä kilometrillä. Ehdin nähdä Tyrnävän kaavoittavan uusia pientalotontteja, uusia ajoteitä ja jalkakäytäviä. Katujen nimistöä on poimittu puutarhoista, kuten Omenatie.
.
Kauan tuntuu kestävän Ängeslevänojan mutkaan (pohjoiseen: "Murto 8") ja sitäkin kauemmin Ylipääntien risteykseen, johon oikotie olisi oikaissut. Viitta: "Muhos 15", klo 11:15.
.
Kilometrit tuntuvat käyvän yhä pitemmiksi ja jaloille raskaammiksi. Sade saattaa tauota viideksi minuutiksi, mutta alkaa aina uudelleen. Uusi sateenvarjo on irronnut jo yhdestä piikistään (mutta ompelen kotona ehjäksi).
.
***
3) MUHOS. Kunnanraja: Tyrnävä jää taakse. Vielä yhdeksisen kilometriä? Kummallisia paikannimiä: Soso ja Lanin Soso. Pitkiä suoria kohti kaukaista ylämäkeä. Odotan saapumista Kajaanin rautatien ylikäynnille? Onkin vartioitu tasoristeys, ensin äänimerkein ja kohta perään laskeutuvin puomien. Auto jää odottamaan puomille. Minulla on vielä kävelymatkaa niin paljon, että matkustajajuna ehtii ohittaa.
.
Enää 300 metriä valtatielle 22, luoteen Oulusta kaakon Kajaaniin ja Muhoksen halki. Kävelytie alkaa jo tieltä 827 ja oikaisee pellon kautta talon ohi kaakkoon. "Muhos 3" klo 13:15.
.
Laskeskelen ehtiväni hyvin Pohjolan Matkan pikavuorolle (klo 14:15), joka on lähtenyt Joensuusta aamulla klo 9. Tai vaihtoehtoisesti 15:25 Kajaanista tulevaan, Ouluun ajavaan bussiin. Kolmas pikavuoro tulisi vasta ilta-kahdeksan jälkeen, mutta hätätapauksessa sekin kävisi.
.
Ison kunnan keskustaajama. Kolme kilometriä ei riitäkään matkahuollolle tai rautatieasemalle asti. Ohitan Koivu ja Tähti -nimisen kulttuurikeskuksen ja aion käydä katsomassa onko siellä myös kirjasto, mutten jaksa kävellä ylimääräistä, kun en näe oviaukkoa missään, ainakaan lähellä.
.
Kirkolle on viitta koilliseen, mutten näe tornia enkä jaksa lähteä etsimään Oulujoen rannalta, vaikka leveän joen mielelläni näkisin. Lapsia ja nuoria valuu laumoittain koulusta bussipysäkille, jolle pian saapuvan bussin otsikkona lukee Koulukuljetus.
.
Tien lounaispuolella on kauppojen ja liikeyritysten ympäröimä tori. Etsin sateensuojaa katoksesta, mutta sade loppuu klo 13:50. Liikerakennuksen kaakkoispuolelta löydän Linja-autoaseman, jonka laitureilla notkuu koululaislauma. Asemarakennuksessa on kahvila tai olutravintola ja kesäterassi asiakkaineen.
.
Talon seinään on kiinnitetty pieni bussien aikataulunäyttö. En näe siinä Matkahuollon internet-sivulta hakemiani pikavuoroja, mutta sen sijaan näen Oulun joukkoliikenteen busseja: seuraavat vuorot klo 14:07 ja 14:55. Pari vuoroa tunnissa.
.
Jälkimmäinen jättäisi minulle tunnin aikaa tutustua Muhokseen, mutta jalkani tuntuvat nyt niin väsyneiltä, etten jaksa. Arvioin kävelyä kertyneen jo noin 38 km, sateessa, jalat märkinä. Kaipaan istumaan bussiin, Ouluun asti.
.
Bussilinja 41K onkin juuri laiturissa ja sen otsikossa lukee Oulu. Lapset eivät parveile sinne, eikä lue koulukuljetus. Kuljettaja puhuu kännykkään ja lopetettuaan tervehtii. Kysyn, ajaako Oulun keskustaan ja paljonko sinne maksaa? Kyllä, 8,30 euroa. (Pikavuoro maksoi netissä 8 euroa). Rikon kympin setelin ja otan oven pielen telineestä aikatauluvihon. Tuntuu hyvältä päästä istumaan sisälle. Mutta sade klo 9:stä klo 14:ään on hetki sitten lakannut eikä toistaiseksi alkanut uudelleen.
.
Kuitissani lukee: Oulun Taksipalvelut. 24.8.2018 Pe 14:05.28 L 41 K Paperilippu Aikuinen ABC (=vyöhykkeet) 8,30 euroa. 15:25 (=vaihtoaika 1 h 20 min.)
.
Linja 41 aikataulukirjassa: "Muhos - Päivärinne - Sanginsuu - Oulu". K= käy kirkonkylän koululla. Matka-aika 67 minuuttia - ajaa Oulujokea koillispuolella myötäilevää tietä 8300, kun taas pikavuoro ajaa joen lounaispuolella valtatietä 22 suoraan Ouluun vain 40 minuutissa.
.
Bussi lähtee aluksi ajamaan kaakkoon (poispäin Oulusta), käväisee junaradan lounaispuolella, kiertelee Muhoksen keskustan, kunnes suuntaa koilliseen kohti Leppiniemeä. Maisemat mitäänsanomattomat, metsikköä ja pientaloja kuten missä tahansa Suomessa. Sightseeing Muhoksessa, tarvitsematta kävellä.
.
Pyhäkosken voimalaitos on kohokohta! Bussi ajaa padon vierestä yhden auton levyistä siltaa Oulujoen yli. Tie alkaa seurailla jokea, mutta vedenpinta tulee vain toisinaan näkyviin, komeasti leveänä kuin kapea järvi.
.
Matkan varren kohteina erotan jonkin koulun, leirintäalueen ja teollisuuslaitoksen. Koululaisia jää toisinaan kotipysäkeilleen ja vanha rouva nousee kyytiin, istuutuen etupenkille juttelemaan joitakin sanoja kuljettajalle.
.
Muhoksen pysäkkien nimiä: Toivolakoti, Perukka, Perhekoti, Montan leirintäalue, Huovilan koulu, Sairaalantie...
.
****
4) OULUN puolella pysäkkejä: Lapinkankaan koulu, Turkka, Sanginsuun koulu, Hintta, Typpitie (Kemiran tehtaat), Merikoskenkatu (Tuira), Toivoniemi (Koskikeskus), Raatti, Toripakka - päätepysäkki korttelin päässä Oulun kauppatorista.
.
Oulun kauppatorilla on meneillään Kansainväliset Markkinat, 4 päivää, myyjiä 30 maasta, kuten Hollannista, keskiössä tivoli. Kirjasto on auki klo 20 asti, Taidemuseo klo 18 asti, Pohjois-Pohjanmaan museo vain klo 16 asti. Yhä kauniimpi puistojen kaupunki, vanhaa arkkitehtuuria ja kävelysiltoja saarelta toiselle. Hyvä matkakohde.
.
.
Läheltä E8-tien pikavuoropysäkkejä lähti luoteeseen 813-tie Lumijoelle, tuttu minulle viime kesältä 2017. Kaakkoon osoitti tienviitta "Ketunmaa 5", asfaltista soratieksi vaihtuvalle, jota lähdin kävelemään. Autoja tuli enemmän vastaani kuin ohitti, muutama polkupyöräilijäkin. Metsäosuuksia ja isoja peltoja Pohjanmaan lakeudella.
.
Vehkamaa etelään, Hanhisuo pohjoiseen. Muutama vesipisara. Sade-ennusteen takia olin aikonut peruakin kuntabongaus-matkan, josta olin maksanut etukäteen heinäkuun alussa 10 euroa internetissä (1 euro Helsinki-Liminka, 8 euroa Oulu-Tampere, 1 euro Tre-Hki). Mutta milloin toiste bongata Tyrnävä ja Muhos?
.
Kello taitaa olla jo 8:15 kun saavutan ensimmäisen maamerkin kaakossa, Nelostien/E75, jonka länsipuolella kulkee onneksi kävelytie. Postilaatikoiden numerot olivat Ketunmaan tiellä pienentyneet ainakin 68:sta ykköseen. Tyrnävälle vievän tien 827 risteykseen on Nelostietä vielä pari kilometriä etelään.
.
*
1) TEMMEKSEN kirkonkylässä asti en voi käydä poikkeamassa, kun matka olisi liian pitkä etelään, 10 km. Saa riittää Ala-Temmes. (Pienen Temmes-joen sillan olen ylittänyt).
.
Nelostieltä (E75) Ala-Temmeksessä tienviitta itään: "Muhos 26, Tyrnävä 5". Asfaltoitu tie 827, jonka nopeusrajoitus on 80 km, joten autot kiitävät melkein sataa ohitseni, onneksi harvakseen. Jos näen lähestyviä autoja jo kaukaa, vaihdan mielelläni tiessä puolta kauemmas autoista, erityisesti rekoista! Näen kaksi kurkiauraa lentämässä tien yli, etelää kohti.
.
Runsas vesisade alkaa jo kello 9 eikä sääennusteiden mukaisesti klo 10 tai 11. Asfaltin pinnalle kertyy usein pieniä lätäköitä valkoisen reunaviivan sisäpuolelle, joskus myös ulkopuolellekin. Toinen tienlaita saattaa olla korkeammalla ja valuttaa vettä vastapuolelle. Vähitellen jalkani kastuvat.
.
Autoilijat jakautuvat: monet sivuuttavat minut keskiviivalla kovaa ajaen, toiset jopa hiljentävät kohdallani välttääkseen veden roiskuttamistakin. Kolmannet pyyhältävät huippunopeutta aivan valkoisen reunaviivan vierestä, kun minä olen väistänyt hiekkaiselle pientareelle.
.
**
2) TYRNÄVÄN kirkonkylään saavun noin klo 9:30. Ensin alkavat jalkakäytävät tien molemmin puolin. Pieni Tyrnävänjoki. Poikkean vanhalle hautausmaalle tuuhean kuusen alle sateensuojaan kaivaakseni kännykän kameran esille. Muutaman ihmisen turistiseurue kiertää hautausmaata ja poistuu ennen minua, mutta tavoitan heidät myöhemmin uudelleen puolen kilometrin päässä kirkon pihalla.
.
Tyrnävän vanhan meijerin rakennusryhmä on minusta kauniin kuvauksellinen! Tyrnävä on muuttunut maitokunnasta perunapitäjäksi. Julisteessa mainostetaan perunankorjuu-juhlaa 30.9. Kotitekoisissa mainoksissa tarjotaan myytävää perunaa ohikulkeville ostajille.
.
Tie vie itään suoraan kohti kirkkoa, josta otan valokuvan sateessakin. Primitiivisen näköinen Hiihtäjä-patsas on pystytetty, koska Tyrnävällä järjestettiin ensimmäiset tilastoidut kilpahiihdot 1879. Liikenneympyrää kirkon luona komistaa eläinpatsas, jota en sateessa poikkea lähempää katsomaan.
.
Kulkemani päätien varrella on kauppa tai pari, mutta kylä ei ole kapea nauha, vaan leviää etelään ja pohjoiseen, jonne en poikkea katsomaan. Kirkon pihasta lähtevä kävelytie vaikuttaa menevän oikotien suuntaan kohti Muhosta ja alan seurata sitä noin klo 10. Oikotien varrella on kylän nuorta pientalokantaa.
.
Tie 827 on Tyrnävän kirkon luoteiskulmalla selkeästi viitoitettu: Muhos 22, mutta tekee 4 km:n päässä koillisesta kaakkoon 90 asteen mutkan, jonka haluaisin oikaista. Käyttämälläni pientalojen reunustamalla taajamatiellä ei ole kuitenkaan mitään tienviittaa Muhokselle. Luotanko karttoihin?
.
En lopulta uskalla riskeerata pitkää harharetkeä hiekkateille, vaan kaarran kylän pikkuteitä pohjoiseen takaisin selkeälle tielle 827. Hukkasin puolisen tuntia ja väsytin jalkojani parilla ylimääräisellä kilometrillä. Ehdin nähdä Tyrnävän kaavoittavan uusia pientalotontteja, uusia ajoteitä ja jalkakäytäviä. Katujen nimistöä on poimittu puutarhoista, kuten Omenatie.
.
Kauan tuntuu kestävän Ängeslevänojan mutkaan (pohjoiseen: "Murto 8") ja sitäkin kauemmin Ylipääntien risteykseen, johon oikotie olisi oikaissut. Viitta: "Muhos 15", klo 11:15.
.
Kilometrit tuntuvat käyvän yhä pitemmiksi ja jaloille raskaammiksi. Sade saattaa tauota viideksi minuutiksi, mutta alkaa aina uudelleen. Uusi sateenvarjo on irronnut jo yhdestä piikistään (mutta ompelen kotona ehjäksi).
.
***
3) MUHOS. Kunnanraja: Tyrnävä jää taakse. Vielä yhdeksisen kilometriä? Kummallisia paikannimiä: Soso ja Lanin Soso. Pitkiä suoria kohti kaukaista ylämäkeä. Odotan saapumista Kajaanin rautatien ylikäynnille? Onkin vartioitu tasoristeys, ensin äänimerkein ja kohta perään laskeutuvin puomien. Auto jää odottamaan puomille. Minulla on vielä kävelymatkaa niin paljon, että matkustajajuna ehtii ohittaa.
.
Enää 300 metriä valtatielle 22, luoteen Oulusta kaakon Kajaaniin ja Muhoksen halki. Kävelytie alkaa jo tieltä 827 ja oikaisee pellon kautta talon ohi kaakkoon. "Muhos 3" klo 13:15.
.
Laskeskelen ehtiväni hyvin Pohjolan Matkan pikavuorolle (klo 14:15), joka on lähtenyt Joensuusta aamulla klo 9. Tai vaihtoehtoisesti 15:25 Kajaanista tulevaan, Ouluun ajavaan bussiin. Kolmas pikavuoro tulisi vasta ilta-kahdeksan jälkeen, mutta hätätapauksessa sekin kävisi.
.
Ison kunnan keskustaajama. Kolme kilometriä ei riitäkään matkahuollolle tai rautatieasemalle asti. Ohitan Koivu ja Tähti -nimisen kulttuurikeskuksen ja aion käydä katsomassa onko siellä myös kirjasto, mutten jaksa kävellä ylimääräistä, kun en näe oviaukkoa missään, ainakaan lähellä.
.
Kirkolle on viitta koilliseen, mutten näe tornia enkä jaksa lähteä etsimään Oulujoen rannalta, vaikka leveän joen mielelläni näkisin. Lapsia ja nuoria valuu laumoittain koulusta bussipysäkille, jolle pian saapuvan bussin otsikkona lukee Koulukuljetus.
.
Tien lounaispuolella on kauppojen ja liikeyritysten ympäröimä tori. Etsin sateensuojaa katoksesta, mutta sade loppuu klo 13:50. Liikerakennuksen kaakkoispuolelta löydän Linja-autoaseman, jonka laitureilla notkuu koululaislauma. Asemarakennuksessa on kahvila tai olutravintola ja kesäterassi asiakkaineen.
.
Talon seinään on kiinnitetty pieni bussien aikataulunäyttö. En näe siinä Matkahuollon internet-sivulta hakemiani pikavuoroja, mutta sen sijaan näen Oulun joukkoliikenteen busseja: seuraavat vuorot klo 14:07 ja 14:55. Pari vuoroa tunnissa.
.
Jälkimmäinen jättäisi minulle tunnin aikaa tutustua Muhokseen, mutta jalkani tuntuvat nyt niin väsyneiltä, etten jaksa. Arvioin kävelyä kertyneen jo noin 38 km, sateessa, jalat märkinä. Kaipaan istumaan bussiin, Ouluun asti.
.
Bussilinja 41K onkin juuri laiturissa ja sen otsikossa lukee Oulu. Lapset eivät parveile sinne, eikä lue koulukuljetus. Kuljettaja puhuu kännykkään ja lopetettuaan tervehtii. Kysyn, ajaako Oulun keskustaan ja paljonko sinne maksaa? Kyllä, 8,30 euroa. (Pikavuoro maksoi netissä 8 euroa). Rikon kympin setelin ja otan oven pielen telineestä aikatauluvihon. Tuntuu hyvältä päästä istumaan sisälle. Mutta sade klo 9:stä klo 14:ään on hetki sitten lakannut eikä toistaiseksi alkanut uudelleen.
.
Kuitissani lukee: Oulun Taksipalvelut. 24.8.2018 Pe 14:05.28 L 41 K Paperilippu Aikuinen ABC (=vyöhykkeet) 8,30 euroa. 15:25 (=vaihtoaika 1 h 20 min.)
.
Linja 41 aikataulukirjassa: "Muhos - Päivärinne - Sanginsuu - Oulu". K= käy kirkonkylän koululla. Matka-aika 67 minuuttia - ajaa Oulujokea koillispuolella myötäilevää tietä 8300, kun taas pikavuoro ajaa joen lounaispuolella valtatietä 22 suoraan Ouluun vain 40 minuutissa.
.
Bussi lähtee aluksi ajamaan kaakkoon (poispäin Oulusta), käväisee junaradan lounaispuolella, kiertelee Muhoksen keskustan, kunnes suuntaa koilliseen kohti Leppiniemeä. Maisemat mitäänsanomattomat, metsikköä ja pientaloja kuten missä tahansa Suomessa. Sightseeing Muhoksessa, tarvitsematta kävellä.
.
Pyhäkosken voimalaitos on kohokohta! Bussi ajaa padon vierestä yhden auton levyistä siltaa Oulujoen yli. Tie alkaa seurailla jokea, mutta vedenpinta tulee vain toisinaan näkyviin, komeasti leveänä kuin kapea järvi.
.
Matkan varren kohteina erotan jonkin koulun, leirintäalueen ja teollisuuslaitoksen. Koululaisia jää toisinaan kotipysäkeilleen ja vanha rouva nousee kyytiin, istuutuen etupenkille juttelemaan joitakin sanoja kuljettajalle.
.
Muhoksen pysäkkien nimiä: Toivolakoti, Perukka, Perhekoti, Montan leirintäalue, Huovilan koulu, Sairaalantie...
.
****
4) OULUN puolella pysäkkejä: Lapinkankaan koulu, Turkka, Sanginsuun koulu, Hintta, Typpitie (Kemiran tehtaat), Merikoskenkatu (Tuira), Toivoniemi (Koskikeskus), Raatti, Toripakka - päätepysäkki korttelin päässä Oulun kauppatorista.
.
Oulun kauppatorilla on meneillään Kansainväliset Markkinat, 4 päivää, myyjiä 30 maasta, kuten Hollannista, keskiössä tivoli. Kirjasto on auki klo 20 asti, Taidemuseo klo 18 asti, Pohjois-Pohjanmaan museo vain klo 16 asti. Yhä kauniimpi puistojen kaupunki, vanhaa arkkitehtuuria ja kävelysiltoja saarelta toiselle. Hyvä matkakohde.
.
644. Mikkeli Museokortilla ja Onnibussilla
Torstaina 16.8.2018 Onnibus F5 Kuopioon "klo 8:30" ajoi lähtölaituriin Helsingin Kampissa puoli tuntia myöhässä - vasta klo 9. Väkijoukko tyynenä odotteli, jonkun käytyä turhaan Matkahuollon lippukioskilta kyselemässä, jonkun toisen turhaan etsittyä kännykästään myöhästymistiedotusta.
.
Kun ovi odotushallista laiturille avautui, ensimmäisenä jonossa oli herrasmies, joka halusi kysyä kuljettajalta: "Mistä laiturista lähtee bussi Porvooseen?" Kuski ei tiennyt, muttei myöskään kiirehtinyt matkalippujen tarkastuksessa, ja lähti välillä viemään matkatavaroita auton peräkonttiin, kun muitakaan Onnibussin pakkaajia ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.
.
Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) Naisvuori, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus Lokki tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) Päämajamuseo sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyjen tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) Suur-Savon museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) Jalkaväkimuseoon ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on riveittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) Satama olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä) ja arvorakennukset kävin kuvaamassa Compopukselle jo 21 vuotta sitten, lauantaina 7.6.1997: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Kakkoskerroksen takaosa on perjantaina täynnä Savon nuoria matkalla musiikkifestivaaleille. Netistä varaamallani paikalla 32 istuu jo savolaispoika Jani taikka Jyri tyttöystävä vierellään. Istun paikalle 28, josta on muuttanut käytävän toiselle puolelle blondi tyttö, koska latauspistoke ei toiminut. Bussin yhä täyttyessä hänet häädetään Heinolasta varatulta paikalta viereeni käytäväpaikalle.
.
Lahdessa ehditään puheliaan kuljettajan mukaan pitää 2 minuutin tupakkatauko, jolle ryntää ulos ainakin 15 festivaalinuorta, myös Jani ja Jyri ja kummankin tyttöystävät. Paluumatka päättyy Helsingin Kamppiin klo 20:45.
.
Maksoin käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa tälle päivälle.
.
.
Kun ovi odotushallista laiturille avautui, ensimmäisenä jonossa oli herrasmies, joka halusi kysyä kuljettajalta: "Mistä laiturista lähtee bussi Porvooseen?" Kuski ei tiennyt, muttei myöskään kiirehtinyt matkalippujen tarkastuksessa, ja lähti välillä viemään matkatavaroita auton peräkonttiin, kun muitakaan Onnibussin pakkaajia ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.
.
Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) Naisvuori, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus Lokki tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) Päämajamuseo sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyjen tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) Suur-Savon museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) Jalkaväkimuseoon ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on riveittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) Satama olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä) ja arvorakennukset kävin kuvaamassa Compopukselle jo 21 vuotta sitten, lauantaina 7.6.1997: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Kakkoskerroksen takaosa on perjantaina täynnä Savon nuoria matkalla musiikkifestivaaleille. Netistä varaamallani paikalla 32 istuu jo savolaispoika Jani taikka Jyri tyttöystävä vierellään. Istun paikalle 28, josta on muuttanut käytävän toiselle puolelle blondi tyttö, koska latauspistoke ei toiminut. Bussin yhä täyttyessä hänet häädetään Heinolasta varatulta paikalta viereeni käytäväpaikalle.
.
Lahdessa ehditään puheliaan kuljettajan mukaan pitää 2 minuutin tupakkatauko, jolle ryntää ulos ainakin 15 festivaalinuorta, myös Jani ja Jyri ja kummankin tyttöystävät. Paluumatka päättyy Helsingin Kamppiin klo 20:45.
.
Maksoin käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa tälle päivälle.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
