Eurolinesin bussin lähtöaika Lontoosta Amsterdamiin on klo 20, lauantaina 11.10. Matkustajakunta on värikästä. Juuso istuu hunnutettujen muslimien penkkirivillä. Minun viereeni istuu arabi tai musta ja heti takanani on bussin perärivi, jossa istuvat isoneekeri, italialainen pariskunta ja neekerinainen.
.
"Is this free?" kysyi tulokas tyhjästä vieruspaikasta. "No." vastasi aiemmin tullut ikkunalta. Takariviltä isoneekeri neuvoi: "There is no person, so you can sit where you want."
.
Olen hiostunut kiireestä ja Lontoon lämmöstä. Penkkini on osaksi makuuasennossa. Takanani isoneekeri syö ostorasiasta loppuun tuoksuvan kana-ateriansa ja pyyhkii rasvaiset sormenpäänsä skandinaavisen vaaleisiin, puolipitkiin hiuksiini. Vierustoverini arabi istuu niin leveässä haara-asennossa, että hänen jalkansa tönii jalkaani. Kansainvälisen bussimatkan ahtautta.
.
Kanaalintunnelin junamatka sujuu nyt palatessa ilman liikoja viivytyksiä. Yöllisen ajelun jälkeen Ranskasta Belgian kautta Hollantiin saavumme Amsterdamiin yllättäen jo klo 4:30, kaksi tuntia varovaisesti laskettua painettua aikataulua edellä! Seuraavaa bussia täytyy odottaa aamuyöllä kolme ja puoli tuntia, aamu-kahdeksaan!
.
.
**
AMSTERDAM, sunnuntaina 12.10.
.
Amsterdamin Amstelin juna-aseman kupeessa on kylmää lokakuun aamuyöllä klo 4:30-8:00. Hengitykseni höyryää ulkona. Onneksi pipo on tullut mukaani matkavarusteeksi. Kulutamme odotusaikaa juna-asemalla. Amsterdamin keskusta olisi kilometrejä luoteeseen. Yöbusseja kai kulkisi.
.
Juuso on niin nälkäinen, että ostaa automaatista kaksi pientä 45 gramman perunalastupussia, 80 eurosenttiä kappaleelta. Minäkin ostan viihdykkeeksi yhden, paprikamausteisen. Automaattiin syötetään kolikot ja valitaan halutun ostoksen numero, jonka jälkeen robottikäsi työntää valitun paketin jonostaan irralleen niin, että se mätkähtää alaluukkuun ostajan poimittavaksi.
.
Amstelin juna-asemalla yöpyy tai odottelee rinkkakansa, nuoria interreilaajia, junamatkustajia, reput lojumassa pitkin seinustoja. Juusolta kysytään kaksi eri kertaa lippuautomaatin toiminnasta. Amstelissa voisi (Suomea halvemmalla) ostaa valokuva-automaatista passikuvasarjan 4 eurolla tai potretin vain 2 eurolla.
.
Eurolinesin toimisto Amstelissa avautuu klo 7 tai 7:15. "Skandinaviaa" taas päivitellään, koska minulla ja Juusolla oli kummallakin ainoastaan yksi lipuke välille Lontoo - Hampuri, ja sellaiset olemme antaneet pois jo Lontoossa. Meille kopioidaan liput ja annetaan nimitarrat kiinnitettäviksi reppuihin, kuten tulomatkallakin, vaan Hampurin eikä Lontoon suuntaan.
.
Matkamme jatkuu Amsterdamista eteenpäin uudessa, väljemmässä Bonon bussissa klo 8. Uusi kuljettajamme on TV-sarjan "Vanhan ketun" näköinen. Edellinen oli muistuttanut ahvenanmaalaista kirjailijaa Johannes Salmista. Seuraava pysähdyspaikka olisi Groningenin kaupunki Pohjois-Hollannissa klo 10-10:30.
.
Nukahdan bussissa heti ja nukun klo 8-10. Sitten ihailen vaalean sinistä taivasta ja Hollannin maiseman tasaisuutta. Pikkuautot sujahtelevat bussin ohi 100-120 kilometriä tunnissa? Pyöräilijä polkee pellonlaidan tiellä. Pikkukanavia näkyy.
.
Groningen on vauras kaupunki, Euroopan rikkainta maakuntaa. Joki on peilityyni. Uusi kulttuuritalo on mielettömän näköinen.
.
Uusi matkustaja, runsaan kokoinen eukko, valittaa kuljettajalle, ettei ole tyhjiä penkkirivejä! Kuljettaja sanoo: "Ei haittaa, voitte istua minne vain..." eli tyhjille vieruspaikoille. Eukko istuu riville neljä bussin vasemmalla puolella, eli minun viereeni. Toisen ikkunan ääressä saa Juuso pitää oman penkkinsä kokonaan yksin.
.
Seuraava 20 minuutin lepotauko pidetään Shellin tai Esson huoltoasemalla. Sandwichit 142 grammaa maksaisivat 2,50 euroa. Juon vain yöllä Ranskasta ostamani suklaamaitolitran, joka oli maksanut 1,50 euroa.
.
Moottoritietä ajetaan eteenpäin, 2+2 kaistaa, joiden keskivälissä on metrin levyinen ruohokaistale, jonka keskellä kohoaa rauta-aita, joka muistuttaa kyljellään makaavia loputtoman pitkiä tikapuita. Maaston tasaisuutta jatkuu kilometrikaupalla, sitten jokin puurivi, asutusta, hevosaitaus ja lokkeja pihamaalla.
.
Kello 11:20 tulemme Saksan rajalle, jossa suoritetaan passintarkastus. Kuskin luo eteen kävelee huolestunut nuorimies, jonka passi on laukussa matkatavarasäiliössä. Edessäni olevalla rivillä istuvalla niittilippalakkisella ja hammasrautaisella pojalla on esittää vain jokin pankki- tai luottokortin kokoinen valokuvallinen kortti.
.
"Nach Hamburg?" kysyy passintarkastaja minulta. Kahdesta virkailijasta toinen hoitaa bussin oikean ja toinen vasemman puolen. Ulkona näen odottavan vihreän-valkean Polizei-auton, jossa kaksi passia käytetään perusteellisemmin tutkittavina, mutta kuljettaja palauttaa ne omistajille klo 11:30, jolloin bussimme pääse jatkamaan matkaa.
.
Tasainen ajonopeus. Klassinen musiikki soi autossa. Saksassa edelleen tuuheaa sekalehtimetsää, välillä niittyjä, tiilitaloja, joskus seassa hoikkia kuusiakin. Kaksikerroksisia ja huippukattoisia taloja pilkottaa.
.
Klo 12:15 Oldenburg lännessä. Moottoritien aitaan on maalattu graffiteja. Eukko vieressäni syö ja hyppyyttää penkillä itseään useasti etäämmäs minusta.
.
Moottoritieltä poistutaan kansansadun "Bremenin soittoniekkojen" vapaakaupunkiin, joka on metsäpuistojen kaupunki, jollaisena muistan sen jo vuosien takaa. Monta matkustajaa poistuu bussista ja rouva vierestäni saattaa nyt hänkin vaihtaa tyhjentyneelle riville oman ikkunan ääreen.
.
.
***
HAMPURI, sunnuntaina 12.10.
.
Hampurissa pysähdys klo 14:30-15:30, laituri 11. Tutkin bussiasemalla Eurolines-tiskin aikataulu-esitteet, etsien erilaista kuin Skandinavian painos. Virkailijoina mies ja nainen, asiakkaana vanha mies.
.
Kävelemme Juuson kanssa rautatieasemalle etsien ruokakauppaa, mutta huomaamme vain Sex Shopin. Syön asemalla 1,50 euroa maksavan 'Bremeniläisen' (Bremer), jossa on sämpylän sisällä kalapuikko ja salaattia. Juuso ostaa turkkilaisilta hieman tuhdimman annoksen, johon veistetään lihaa köntistä: 'Snack Döner' 1,99 euroa.
.
Puolen litran pullo virvoitusjuomaa 'Dr. Pepper' maksaa 1,85 euroa. Mukaan tulee kuponki pullopantista: 0,25 euroa. Ilman kuponkia ei voi saada tyhjästä pullosta panttimaksun palautusta, eikä kupongillakaan enää vanhentumisajan jälkeen.
.
Palaamme bussille klo 15:10-15:20 ja odottelemme lähtöä ("15:30") vielä 20 minuuttia. Kuljettaja kysyy: "Onko kaikilla Boarding Card?" Nyt myöhäistä, sellaiset olisi pitänyt hakea toimistosta. Lippujen tarkastaja Heidi kirjoittaa paperiinsa vain aika-merkintöjä, jotka lupaa naputella tietokoneelleen toimistossa heti jälkeenpäin.
.
Seuraavan parin tunnin ajomatkan mieleen jäävin nähtävyys on kauas näkyvä Fehmarnin kaarisilta vähän ennen Puttgardenia. Naapuripenkin isä ja japanilainen poika lainaavat karttaani, irtolehteä Tammen julkaisemasta Euroopan tiekartastosta, mittakaavassa 1:1'000'000.
.
Laivamatka Tanskaan välillä Puttgarden - Rödby (45 minuuttia) kestää tunnin klo 17:40-18:40. Saksalainen laiva 'Schleswig-Hollstein' on rakennettu Hullissa vuonna 1997. Aluksen pituus 150 metriä, leveys 25 metriä, nopeus 18 solmua, matkustajakapasiteetti tuhat. Miehistöä on 18 ja asiakaspalvelun henkilökuntaa 6-50 sesongin mukaan.
.
Laivalla kiirehdin ensimmäiseksi monelle asialle käymälään ennen jäljessäni seuraavaa ruuhkaa, varusteinani hammasharja ja partahöylä. Ostan laivan kaupasta kaksi Milkan 300 gramman banaani-keksi-suklaata 2x 2,05 euroa ja Juuso ostaa keksejä. Käyn myös ylhäällä laivan ulkokannella, jossa on tuulista. Automaattiovet avautuvat painonapista. Heti kuulutuksen alettua laskeudun bussimme lue autokannelle, alas keskiportaita C6-C3 North.
.
.
***
KÖÖPENHAMINA, sunnuntaina 12.10.
.
Kööpenhaminalle jää odotusaikaa 2,5 tuntia klo 21-23:30. Kävelemme bussin pysäkiltä rautatieasemalle, jossa Juuso haluaa istua puoli tuntia, koska istuminen bussissa ei ole samanlaista istumista. Sitten lähdemme ulos kulkien Tivolin viertä oikealle kääntyen Raatihuoneen torille. Matkan varrella SAS-hotelli ja nuoria odottelemassa ravintolaan pääsyä.
.
Kävelykatu Ströget tulvii valoa, mutta ihmisiä on niukasti. Nuoret siskokset, toinen minihameinen, katselevat korsettiliikkeen ikkunaa. Katusoittajia ja heijastuskorujen myyjä. Kävelemme Kongens Nytorville ja takaisin. Juuso ihailee pylväitä liikkeen sisällä ja monipuolista klassista arkkitehtuuria.
.
Palattuamme klo 22:30 rautatieasemalle. Puhelinautomaatti ei hyväksy vanhoja tanskalaisia kolikkojani. Ne ovatkin peräisin isäni matkoilta viime vuosisadalta, mahdollisesti jo Itämeren kierrokselta vuodelta 1956.
.
Pitkätukkainen pummi tulee kerjäämään. Annan hänelle pahvimukiinsa yhden vanhan kuparisen 25 äyrin rahan, jossa on pyöreä reikä keskellä.
.
"Panen tämän lahjan sydämeeni! Koska sinä halusit antaa minulle jotakin! Mitään rahallista arvoa tällä vain ei ole!" lausuu pummi, painaen kädellään sydäntään. Sitten hän ojentaa kiitollisen, lämpimän, pehmeän, työn kulutusta välttäneen kouransa, kätelläkseen minut. Hän kättelee saman tien myös Juuson, joka ei antanut mitään.
.
Juuso kiroaa kätensä likaantumista ja lähtee asioimaan käymälään. Tavalliset vessat ovat maksullisia, joten Juuso menee ilmaiseen invalidi-wc:hen. Hyvin pian hän tulee ulos naama harmista punaisena, perässään äkäinen naispuolinen siivooja, joka viittaa luudallaan kohti maksullista miestenhuonetta.
.
Kävelemme bussilaiturille 7, vaikka laiturin pitäisi olla 9. Jokin bussi paikalla on, mutta paikallinen Kööpenhaminan kaupungin. Takanakin on toinen bussi, pimeänä. Kun löydämme klo 23:15 Kööpenhaminasta Osloon asti kuljettavan bussin, se on jo kaikilta ikkunapaikoiltaan täyttynyt muista matkustajista.
.
Kuljettaja repäisee nurinoitta lipun minun lippuvihostani. Juuson lippuun hän kirjoittaa kynällään lähtöajan. Juuso menee istumaan bussin peräosiin jonkun teinitytön viereen. Minä pyrin bussin keskiosissa toisen teinitytön vieruspaikalle, jossa tosin lojuu tämän kassi.
"Is this free?" "Vad?" "Can I sit here?" "Ja!"
Neitonen ottaa kassinsa pois vieruspaikalta. Hän istuu polvet koukussa sykkyrässä.
.
Nukahdan melkein heti ja nukun huomaamatta ollenkaan Juutinrauman siltaa! Näen unta vieressäni istuvasta tytöstä. Unessani syleilen häntä. Herään Ruotsin puolella, kun bussi on pysähtynyt, ja poliisi tai rajavartija taluttaa mahdollisia huumausaineita haistelevaa koiraa bussin käytävällä.
.
Vieressäni istuvan teinitytön poikaystävä nukkuu edellisellä penkillä niin sikeästi, ettei herää huumekoiran vierailuunkaan. Tyttö kertoo myöhemmin pojalle innostuksissaan jännittävistä tapahtumista, norjaksi. Poika pyytää tyttöä tulemaan viereensä, "vai nukutko?" Tyttö haluaa nukkua nykyisellä paikallaan ja kääriytyy vilttiinsä. Hän nukkuu yhä, kun bussimme pysähtyy Göteborgissa klo 3:30, Nils Ericssonin bussiaseman laiturille 44.
.
.
****
GÖTEBORG, maanantaina 13.10.
.
Göteborgissa Suomeen menijöillä on odotusaikaa 4,5 tuntia aamuyöllä klo 3:30-8. Juuso havahtuu vain hitaasti jäljessäni poistumaan bussista Göteborgiin, yksikseen hän olisi saattanut nukkua itsensä Osloon saakka.
.
Aamun valjettua lähden klo 7:10-7:50 kävelylle Göteborgin satamaan. Kävelen liikekeskuksen käytävää pohjoiseen. Kävelysilta. Liiketalon ja näkötornin yhdistelmä, torni olisi auki klo 10-16, pääsymaksu 30 NOK.
.
Satamassa tusinan työmatkalaisen joukko odottaa vuorolauttaa, joka kulkee puolen tunnin välein noin 8 laiturin reittiä ja saapuu juuri nyt klo 7:28. Lauttamatka maksaisi 20 NOK ja kestäisi pisimmillään 28 minuuttia suuntaansa.
.
Minua kiinnostaisi Göteborgissa "Maailman suurin laivamuseo", jossa on yhdistävin silloin liitetty 10 laivaa toisiinsa. Pääsymaksu olisi 60 NOK.
.
Aika kiitää. Palaan juosten, pipo päässä kylmyyden takia, kävelysiltaa ja pohjoista sivukäytävää, itään tullin ohi, Nils Ericssonin bussiaseman pohjoispäähän.
.
Huomaan bussilaiturilla 37 (38) tekstin: "Helsingfors Silja via Stockholm". Paikalle alkaa juuri kertyä suomea puhuvaa eläkeikäistä vanhusväkeä! Juuson löydän kauempaa asemalta odottelemassa monitorin äärellä lähtötietoja, joita on julkaistu vasta aiemmista lähdöistä.
.
Nousemme Juuson kanssa ensimmäisinä Silja Expressin bussiin, koska kaikilla muilla matkustajilla on matkatavaraa jätettävänä tavarasäiliöön. Pääsemme parhaille näköalapaikoille toisen kerroksen eturiviin kuljettajan yläpuolelle.
.
Bussissa on väljästi tilaa, mutta eläkeläisten jutteluja kuuluu takaamme. "Tyttäreni Finnairilla." "Mitä tekee?" "En tiedä." "Rahtiako, samaa kuin meidän Leena viime vuonna... sai Finnairin lippuja, veron vain maksoi..."
.
Ajamme läpi Ruotsin kaupunkeja. Borås, entisen tyttöystävän syntymäpaikka, näyttää melko mitättömältä. Jönköping on hieno amfiteatteri ylhäältäkin, isot aallot Vättern-järven päässä. Brunstorpin majatalolla bussi kiertää ympyrän. Sitten Mjölby ja Linköping.
.
Ruokatauolle pysähdytään klo 12:30-13:25 samaan paikkaan kuin menomatkalla, Linköpingin ja Norrköpingin välillä. Juuso käy vessassa ja soittaa puhelimella vanhalle äidilleen. Minä käyn läheisellä huoltoasemalla.
.
Nilsbussar: Kalmar-Stockholm pysäköi bussimme perään, ja kolmanneksi tulee vielä Nilsbussar: Stockholm-Göteborg.
.
Tukholmaan menijöiden onkin vaihdettava toiseen, täydempään bussiin! Uusi kuljettajamme on mukava hevosnaamainen punapää. Minun viereeni tulee uudessa bussissa istumaan sata-kiloinen Frida, jonka puoliso istuu edelliselle riville ja juttelee siinä koko matkan vierasmaalaisen vierustoverin kanssa. Juusolla on vieressään vain reppunsa.
.
Bussimme pysähtyy kohta yllättäen tienlaitaan odottamaan, kunnes toinen bussi tuo meille yhden matkustajan, joka oli jäänyt ruokailupaikalle tai mennyt väärään bussiin. Sitten ajamme Norrköpingin ja Nyköpingin kautta Södertäljeen, jossa on valtavat sillat.
.
.
*****
TUKHOLMA, maanantaina 13.10.
.
Tukholmassa ensimmäinen pysähdys on klo 16:10 linja-autoasemalla. Sieltä poistutaan tunnelia pitkin. Ajamme itään Kungsgatania, ohi entisen PUB-tavaratalon, Heinätorin ja Konserthusetin, sitten koilliseen Sturegatania ja Lidingövägeniä.
.
Päätepysäkki Värtahamnen klo 16:20. Satamassa on Siljan bussilaiturien rivistö! Vaihdamme lippumme maihinnousukortteihin, jotka lupaavat meille laivasta yläpetit B ja D autokannen alapuolella sijaitsevasta halvasta T-II-luokan hytistä 2030.
.
Nousemme heti laivaan. Laskeudumme 0-hissillä alas 2. kannelle, vielä luiskan alas, jossa sokkelo ja pitkä suora hytille numero 2025, jonne ensin pyynnöstä opastan eksyneen humalaisen mustalaisen. Meidän hyttiimme 2030 näkyy juuri menevän sisään kaksi venäläistä miestä. Juuso jää käytävän mutkaan umpikujaan lataamaan puhelimensa akkua.
.
Kun vähän myöhemmin menemme hyttiimme, siellä on vain toisten matkustajien isot kassit lattialla, Helly Hansen -merkkisiä ulkoiluvaatteita vaatekomerossa, yksi alapeti avattuna ja wc vetämättä.
.
Laivalla pidetään tervetulotilaisuus. Ilmapalloissa on arpoja. Pitäisi myös arvata läpinäkyvässä maljassa olevien pienten pallojen lukumäärä? Arvaan 197, Juuso 226, mutta oikeasti on 216. Syön kolmioleivät fetajuustolla (2+2) 220 grammaa, 3,50 euroa ja Juuso syö tulista kanaa 7 eurolla. Vesi maksaisi 0,50 (tai mehu 1,50), Juuso ostaa, minä en.
.
Promenade-käytävällä esitetään näyte laivan Abba-show:sta, joka on Juuson mielestä surkea. Elokuvateatterissa näytettäisiin 5,50 eurolla klo 19 Suomen aikaa "Karibian merirosvot", Televisiossa pyörii klo 20:30-21 Speden parhaat.
.
Merellä tuulee kovaa, 16 metriä sekunnissa, eikä Juuso voikaan olla alhaalla hytissä, ennen kuin vasta Ahvenanmaan jälkeen klo 24. Venäläiset tulevat alavuoteilleen hyttiin vasta klo 2.
.
Tiistaina 14.10. nukun laivassa noin 7 tuntia aamuseitsemään asti. Jo klo 7:30, kaksi tuntia ennen Helsinkiin saapumista, lähdemme tavaroinemme yläkansille ja jätämme hytin nukkuvien venäläisten haltuun. Teemme alkoholiostoksia Taxfree-myymälässä. Katselemme ikkunasta Harmajan, Suomenlinnan ja Klippanin.
.
Satamaan kiinnityttäessä odottelemme rauhassa Promenaden jonon purkautumista, mutta terminaalin pitkässä putkessa saavutamme kuitenkin edeltävän ruuhkan. Helsingissä on tuulista ja vain kuusi astetta lämmintä lokakuussa. Kävelen Eteläsatamasta raitiovaunun 10 päätepysäkille.
.
******
Matkakulujani (4.-14.10.) meno/paluu:
Silja Express, Helsinki-Göteborg 130 eur
Eurolines, Gothenburg-London 211 eur
National Express, Lon-Cambridge 21 eur
National Express, London-Dublin 72 eur
London Travelcard (2 pv x 6 eur) 12 eur
Hostel Cambridge (2 vrk x 23 eur) 46 eur
Ruokaa 9 pv (5.-13.10.) 48 euroa
Ostoksia 14 euroa
__________________
Yhteensä 554 euroa
*******
6 osaa: Bussit Tukholmasta Irlantiin:
583. Silja Express Göteborgiin
584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi
585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen
586. Bussilla Lontoosta Dubliniin
587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin
588. Bussit Lontoosta Tukholmaan
perjantai 12. toukokuuta 2017
587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin
Dublinista lähteneen yöllisen bussimatkan jälkeen olemme perillä Lontoossa lauantaina 11.10. kello 8:15. Kävelemme Victorian bussiasemalta Victorian juna-aseman metroasemalle ja ostamme Lontoon liikenteen päiväliput, Travelcardit. Minulla riittää automaattiin Englannin kolikoita 4,10 puntaa. Juusolle annan 10 punnan setelin ja hän jonottaa oman lippunsa tiskiltä. Kaksi matkavyöhykettä on riittävästi Greenwichiin asti.
.
Etsimme Victorian rautatieasemalta päivän ruokapaikkaa. Edellisellä kerralla käyttämämme Molly Malone onkin vielä kiinni, ennen lounasaikaa. Aamuisin tarjotaan vain breakfasteja.
.
Ajamme District-metrolinjalla Tower Hillille. Nousemme ulos maan pinnalle valoon ja etsiskelemme kiinnostavan uudisalueen tuoreen pikaraitiotien Docklands Light Railin asemaa väärästä suunnasta, opastenuolista huolimatta!
.
Rullaportaat vievät juna-asemalle yläkerroksiin jonkin matkan päässä. Ylhäällä on avoin laituri - matkaliputtomia uhkaillaan vain sakoilla. Lauantaina ei Canary Wharfiin ole menossa suoria junia, mutta kuuden minuutin päästä tulisi Beckhamin juna, jolta on vaihtoyhteys.
.
Automaattinen juna saapuu, sillä ei ole kuljettajaa! Muuten ulkonäöltään jo kulunut esikaupunkivaunu ei hämmästytä mitenkään. Muitakin matkustajia kertyy vaunuumme, turistipareja ja porukoita. Penkkirivit ovat ulkoseinien suuntaiset, siis pitkittäin eivätkä poikittain. Ilmarataa pitkin ajamme katujen ylitse, ohi suurten uutuuttaan kiiltävien liiketalojen. Ovat kuin Helsingin Ruoholahdesta. Edempänä näemme pilvenpiirtäjät.
.
West India Quaylla vaihdamme junaa. Odottelemme kapealla laiturilla samalle paikalle Bankista tulevaa toista junaa. Toimistotaloista en saa selvää, ympäristö on kuin Helsingin Pasilaa tai Ilmalaa vain. Ei oikeastaan kiinnosta jäädä pois edes Thamesin rannalla Island Gardenissa, vaan ajamme saman tien joen alitse Greenwichiin asti.
.
.
**
GREENWICH, lauantaina 11.10.
.
Nousemme ulos Cutty Sark -museolaivan sekä joen alittavan vanhan kävelytunnelin pyöreän suuaukon rakennuksen lähellä. Otamme valokuvia joen yli vastarannan uusista pilvenpiirtäjistä.
.
Greenwichin merimuseon isoista rakennuksista on vaikeaa ottaa selvää, mistä pääsisimme sisään. Eksymme naapuritalon pihasokkeloihin yrittäessämme vain oikaista ja joudumme palaamaan samaa tietä takaisin. Joitakin pihaportteja vasta avataan klo 10, jolloin museokin juuri avautuu, joten tulemme oikeaan aikaan.
.
Pihalla etsimme merkintää 0 asteen pituuspiiristä. Kartasta se kyllä selviää, kulkee lammikon ja aurinkokellon kautta. Ylempänä mäellä on observatorio, mutta sinne asti emme nyt jaksa nousta. Pylväskäytävä ulkona on Juusolle vastustamaton.
.
Merimuseossa käytämme klo 11 aikaa puolisen tuntia. Avarassa hallissa meitä tervehditään. Tiskiltä pitää hakea ilmainen pääsylippu. Toisen tiskin yli pitää antaa siistille punkkaripojalle matkatavaramme eli reppumme säilytykseen.
.
Merimuseo tuntuu tyhjältä, se on niin väljä. Kultainen purjevene jonkun prinssin jäljiltä. Juuso haluaisi vain istua penkillä paikallaan. Mustaihoinen museon opastyttö käy juttelemassa hänen kanssaan. Huolehtimassa? Minuakin sama iloinen silmälasipäinen museopedagogi tervehti vähän aikaisemmin, kun kiertelin ahkerasti museon eri kerroksia.
.
Avaruusmatkailulle on museossa oma huoneensa, mutta en jaksa syventyä. Pian haen säilytystiskiltä reppumme. Juuso tarvitsee repustaan tavaraa wc-käyntiä varten, ehkäpä kameran laturin tai sähköparranajokoneen? Odottelen häntä aulassa ja museokaupassa.
.
Etsimme Greenwichin lähikaduilta lounaspaikkaa juuri ennen klo 12. Ensin tulee vastaan vietnamilaisravintola. Vertailemme keskipäivää odotellessamme thaimaalaisia ja muita eksoottisia ruokaloita, kuljemme läpi markkinatorinkin.
.
Kirjakaupasta löydän 3-vuotiaalle Lauralle tuliaislahjaksi pikkukolikoilleni sopivan 2 punnan kuvakirjan, jossa päähenkilön hattua voi vaihtaa työn vaatimusten mukaan pyörittämällä sormella pahvikiekkoa.
.
Vietnamilaisravintolassa hoikka valkopaitainen indokiinalainen tyttö opastaa meidät tylsään paikkaan, keskipöytään pitkänomaisen salin takaosissa, ja tuo viinilistan. Pyydämme ruokalistan ja tilaamme jo aiemmin ulkona näyteikkunan tietojen perusteella mielessämme valitsemamme annoksen kanaa riisipetillä. Juomaksi vettä, vesijohdosta ilmaiseksi, jääpaloja isossa lasissa. Annos on runsas, vihanneslisukkeineenkin. Yhdellä aterialla jaksan aina hyvin koko päivän.
.
Pöytiemme vieressä ravintolan seisova pöytä on lajistoltaan houkuttelevan runsas, hinnaltaan 5,90 puntaa. Muut asiakkaat, asiantuntevammatko, tuntuvat hakevan ruokaa siitä. Naapuripöytiin kertyy paikallisilta vaikuttavia brittiperheitä, mummonsakin ovat ottaneet mukaan, eivät pelkkiä turisteja. Syömme nautinnollisen hitaasti, vajaan tunnin ajan.
.
Hoikat vietnamilaiset tarjoilijatytöt parveilevat kolmistaan lähellä ulko-ovea. Tarjoilijamme tuo laskun 2 x 3,80 = 7,60 puntaa ja vie myöhemmin 10 punnan setelini kassanhoitajalle, joka on paksu ukko, hänkin vietnamilainen ulkonäöltään. Ukko tuo itse myöhemmin takaisin vaihtorahamme 2,40 puntaa. Palvelurahan sisältyminen hintaan jää epäselväksi, laskusta en erota lisiä? En jätä pöydälle kolikoita. Hidas, välinpitämätön palvelu...
.
Menemme Thamesin jalankulkutunnelin suuaukon pyöreään tiiliseen pömpeliin. Ulkoseiniä sisällä kiertävän kehän sydämessä on hissin kuilu. Hissillä on kuljettaja, jonka tarkkailtavana on myös valvontamonitorin välittämä kuva alhaalta itse tunnelista. Hissiin mahtuu tusinan ihmisen lisäksi jonkun polkupyöräkin.
.
Thamesin alittavan tunnelin päästä päähän käveleminen kestää vain viitisen minuuttia. Kävelemme kai melko nopeasti, sillä pyörän taluttaja ja muita äskeisiä hissin matkalaisia jää taaksemme. Tulemme pohjoisrannan hissille, samanlaiselle kuin etelässä, kuljettajineen ja valvontamonitoreineen.
.
.
***
LONTOO, lauantaina 11.10.
.
Kävelemme nyt paluumatkallamme Lontoon puolella Canary Wharfin Island Gardenin rantoja. Mieleeni tulee Helsingin uusi Herttoniemenranta, jossa on kerrostaloja meren rannalla, tai ehkä Helsingin Vuosaarikin.
.
Juuso haluaa ehdottomasti etsiä näkymän Millennium Domelle saadakseen ottaa valokuvan. Lokakuun 11. päivä on lämmin, kävellessäni kihoaa hiki, minun täytyy riisua päällystakkini. Tramppaamme pitkin hieman tylsiä moderneja katuja.
.
"Anti-Climbing Wet Paint", varoittavat tiilimuurien kyltit. Britanniassa tuntuu erilaisten holhoavien tai määräävien kieltokylttien takia usein kuin vallitsisi omistajien sota omistamatonta kansaa vastaan. Yhtäläinenkö Amerikan Yhdysvaltojen kanssa. Ihmiset jakaantuvat enemmän kuin Pohjoismaissa tai Keski-Euroopassakaan. Suurempi siirtolaisten maahanmuutto on tuonut valtavasti juurettomuutta ja ajelehtivaa väestöä. Helsingin Sanomain pilapiirtäjä, professori Kari Yrjänä Suomalainen (1920-1999) käytti vähäosaisemmasta väestöstä mieleeni jäänyttä nimitystä sekapulja (=sekalainen sakki).
.
Viimein Juuso löytää Domen ja kuvakulman sinne juostuaan ilman reppuaan erään kujan päähän. Pyynnöstä otan valokuvan Juusosta tasapainoilemassa pylvään päällä. Ympärillämme on kanavien vesiaiheita. Seuraavaksi suuntaamme lähimmälle juna-asemalle. Ilmaratahan näkyykin katujen yllä helpottaen suunnistusta.
.
Nousemme ilmaradan asemalle ja lyhyen odotuksen jälkeen junaan, jolla ajamme Cityyn, radan päätepisteeseen Bankin asemalle, joka on maan alla. Siellä vaihdamme metrojunaan, jolla ajamme Oxford Circusiin.
.
Juuso stressaantuu taas Lontoon valtavasta ihmisruuhkasta ja haluaa äkkiä ylös, ulos ja puistoon istumaan. "Eikös tämä Oxford Circus ole juuri keskustassa?" Eroamme metroasemalla. Minä haluan toiseen junaan luoteen suuntaan, päästäkseni vihdoinkin edellisillä matkoillani harmittavasti näkemättä jääneeseen Little Veniceen!
.
Vaihdan Central Linelta Bakerloon linjalle ja ajan joitakin asemavälejä Warwick Avenuelle. Käveleskelen katuja pitkin ja päädyn Lontoon kanaville!
.
"Pikku Amsterdam" olisi mielestäni osuvampi nimi, ennemmin kun "Pikku Venetsia". Asuntoveneitä on kiinnitettyinä kanavan laidoille sekä vilkas veneliikenne kulkee ohitse. Toista kanavan laitaa reunustaa kävelytie. Sen ja laiturin välissä on verkkoaita, jossa on avoimia portteja.
.
Jään istumaan puiston korotetulle näköalapaikalle. Ohi kulkeva ukkokin tulee katselemaan maisemia. Juon mukanani yhä kuljettamaani dublinilaista St. Bernhard -kolajuomaa.
.
Käveleskelen Lontoon keskustaan päin, silloilta alas laskeutuvan Westway-moottoritien laitamia pitkin Marylebone Roadille, joka jatkuu pitkänä kohti itää. En viitsi nyt mennä metroon, jossa oli paikoin melkoisen täyttä. Tai ehkä en jaksa kävellä kauempana oleville metroasemille, kun mikään niistä ei hakematta osu kohdalleni.
.
Ohitan kai ensimmäistä kertaa Madame Tussaudin vahakabinetin. Pääsymaksuiltaan kallis, liekö tuottoisa, vaiko kulut suuret, yksityinenkö ilman verorahoitusta, en ole ottanut selvää. Paljonko vahanuket tarvinnevat vuosihuoltoa? Eivätkö vanhat Napoleonit riitä vaan täytyy teettää uuden ajan populaarihahmoja? Tussaudilla näkyy olevan erikseen lippuluukkuja etukäteen ostettaville lipuille, jo päiviä ennen käyntiä. Vuosikortti maksaisi 80 puntaa.
.
Regent's Parkin asemalta ajan Bakerloo-linjalla Charing Crossiin eli Trafalgar Squarelle. Tuleekin paljon kävelyä pitkin vilkasta Charing Crossia pohjoiseen. Etsin kirjakauppoja, poikkean sekä pieniin että Foylesiin ja tätä vastapäätä olevaan toiseen isoon.
.
Lastenkirjojen osastolta löydän 2 Jenningsiä (6,95 puntaa), sarjan ensimmäisen ja neljännen, kouluunmenosta sekä Darbishirestä pulassa. Anthony Buckeridgen uusin kustantaja on House of Stratus. En halua minulla jo käännöksinä olevia osia, vaan ajattelen etsiä lisää internetistä Suomessa.
.
Poikkean sarjakuvakauppoihin matkallani British Museumille. Liian uusia sarjakuvatyylejä, jotka eivät minua jaksa enää innostaa. Näen vihdoinkin "Lontoon kauneimman aukion", "yrjöjenaikaisen" Bedford Squaren.
.
Pienen matkan päässä on Russell Square, jonka keskellä on iso, jopa tuuheakin puisto. Istun siellä ja juon dublinilaisen colani vihdoin loppuun. Torin laidalla kohoaa valtava vanha "tuhat-huoneinen" koristeellinen ja linnamainen Russell-hotelli, jonka olen kauan halunnut nähdä. Ilta alkaa pimentyä hiljalleen.
.
Lähden metrolla Russell Squarelta klo 18:20, South Kensingtonissa olen klo 18:40. Linjan vaihto ja sitten Victorian asemalle, jonka käytävillä kuljeskelen kuin Helsingin asematunnelissa.
.
Vertailen W.H. Smith-ketjun ja pikkuisten ruokakioskin juomien hintoja, ostaako iso pullo 1,15 punnalla vai Dr. Pepper 0,33 litraa 60 pennyllä... Iltalehti Evening Standardin painos on loppunut. Katselen isokokoisia maakuntalehtiä, 40 pennyä tai 50 pennyä.
.
Linja-autoasemalle Victoria Coach Stationille on selkeä opastus. Saavun sinne klo 19:20. Juuso on siellä jo vaihtanut lippunsa Boarding Cardiin ja ostaa seuraavaksi kaupasta janoonsa Fantaa minulle vielä jääneillä ylimääräisillä Englannin kolikoilla.
.
Käyn vaihtamassa bussiin-nousukortin lipputiskillä, minne ei ole jonoa. Virkailijana on mustaihoinen neitonen. Klo 19:30 Juuso jonottaa jo pääsyä linja-autoon, jonka ratti on tällä kertaa vasemmalla! Englannissa on tottunut päinvastaiseen. Eurolinesin bussin lähtöaika Lontoosta Amsterdamiin on klo 20, lauantaina 11.10.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
(586. Bussilla Lontoosta Dubliniin)
(587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin)
JATKUU:
588. Bussit Lontoosta Tukholmaan
.
Etsimme Victorian rautatieasemalta päivän ruokapaikkaa. Edellisellä kerralla käyttämämme Molly Malone onkin vielä kiinni, ennen lounasaikaa. Aamuisin tarjotaan vain breakfasteja.
.
Ajamme District-metrolinjalla Tower Hillille. Nousemme ulos maan pinnalle valoon ja etsiskelemme kiinnostavan uudisalueen tuoreen pikaraitiotien Docklands Light Railin asemaa väärästä suunnasta, opastenuolista huolimatta!
.
Rullaportaat vievät juna-asemalle yläkerroksiin jonkin matkan päässä. Ylhäällä on avoin laituri - matkaliputtomia uhkaillaan vain sakoilla. Lauantaina ei Canary Wharfiin ole menossa suoria junia, mutta kuuden minuutin päästä tulisi Beckhamin juna, jolta on vaihtoyhteys.
.
Automaattinen juna saapuu, sillä ei ole kuljettajaa! Muuten ulkonäöltään jo kulunut esikaupunkivaunu ei hämmästytä mitenkään. Muitakin matkustajia kertyy vaunuumme, turistipareja ja porukoita. Penkkirivit ovat ulkoseinien suuntaiset, siis pitkittäin eivätkä poikittain. Ilmarataa pitkin ajamme katujen ylitse, ohi suurten uutuuttaan kiiltävien liiketalojen. Ovat kuin Helsingin Ruoholahdesta. Edempänä näemme pilvenpiirtäjät.
.
West India Quaylla vaihdamme junaa. Odottelemme kapealla laiturilla samalle paikalle Bankista tulevaa toista junaa. Toimistotaloista en saa selvää, ympäristö on kuin Helsingin Pasilaa tai Ilmalaa vain. Ei oikeastaan kiinnosta jäädä pois edes Thamesin rannalla Island Gardenissa, vaan ajamme saman tien joen alitse Greenwichiin asti.
.
.
**
GREENWICH, lauantaina 11.10.
.
Nousemme ulos Cutty Sark -museolaivan sekä joen alittavan vanhan kävelytunnelin pyöreän suuaukon rakennuksen lähellä. Otamme valokuvia joen yli vastarannan uusista pilvenpiirtäjistä.
.
Greenwichin merimuseon isoista rakennuksista on vaikeaa ottaa selvää, mistä pääsisimme sisään. Eksymme naapuritalon pihasokkeloihin yrittäessämme vain oikaista ja joudumme palaamaan samaa tietä takaisin. Joitakin pihaportteja vasta avataan klo 10, jolloin museokin juuri avautuu, joten tulemme oikeaan aikaan.
.
Pihalla etsimme merkintää 0 asteen pituuspiiristä. Kartasta se kyllä selviää, kulkee lammikon ja aurinkokellon kautta. Ylempänä mäellä on observatorio, mutta sinne asti emme nyt jaksa nousta. Pylväskäytävä ulkona on Juusolle vastustamaton.
.
Merimuseossa käytämme klo 11 aikaa puolisen tuntia. Avarassa hallissa meitä tervehditään. Tiskiltä pitää hakea ilmainen pääsylippu. Toisen tiskin yli pitää antaa siistille punkkaripojalle matkatavaramme eli reppumme säilytykseen.
.
Merimuseo tuntuu tyhjältä, se on niin väljä. Kultainen purjevene jonkun prinssin jäljiltä. Juuso haluaisi vain istua penkillä paikallaan. Mustaihoinen museon opastyttö käy juttelemassa hänen kanssaan. Huolehtimassa? Minuakin sama iloinen silmälasipäinen museopedagogi tervehti vähän aikaisemmin, kun kiertelin ahkerasti museon eri kerroksia.
.
Avaruusmatkailulle on museossa oma huoneensa, mutta en jaksa syventyä. Pian haen säilytystiskiltä reppumme. Juuso tarvitsee repustaan tavaraa wc-käyntiä varten, ehkäpä kameran laturin tai sähköparranajokoneen? Odottelen häntä aulassa ja museokaupassa.
.
Etsimme Greenwichin lähikaduilta lounaspaikkaa juuri ennen klo 12. Ensin tulee vastaan vietnamilaisravintola. Vertailemme keskipäivää odotellessamme thaimaalaisia ja muita eksoottisia ruokaloita, kuljemme läpi markkinatorinkin.
.
Kirjakaupasta löydän 3-vuotiaalle Lauralle tuliaislahjaksi pikkukolikoilleni sopivan 2 punnan kuvakirjan, jossa päähenkilön hattua voi vaihtaa työn vaatimusten mukaan pyörittämällä sormella pahvikiekkoa.
.
Vietnamilaisravintolassa hoikka valkopaitainen indokiinalainen tyttö opastaa meidät tylsään paikkaan, keskipöytään pitkänomaisen salin takaosissa, ja tuo viinilistan. Pyydämme ruokalistan ja tilaamme jo aiemmin ulkona näyteikkunan tietojen perusteella mielessämme valitsemamme annoksen kanaa riisipetillä. Juomaksi vettä, vesijohdosta ilmaiseksi, jääpaloja isossa lasissa. Annos on runsas, vihanneslisukkeineenkin. Yhdellä aterialla jaksan aina hyvin koko päivän.
.
Pöytiemme vieressä ravintolan seisova pöytä on lajistoltaan houkuttelevan runsas, hinnaltaan 5,90 puntaa. Muut asiakkaat, asiantuntevammatko, tuntuvat hakevan ruokaa siitä. Naapuripöytiin kertyy paikallisilta vaikuttavia brittiperheitä, mummonsakin ovat ottaneet mukaan, eivät pelkkiä turisteja. Syömme nautinnollisen hitaasti, vajaan tunnin ajan.
.
Hoikat vietnamilaiset tarjoilijatytöt parveilevat kolmistaan lähellä ulko-ovea. Tarjoilijamme tuo laskun 2 x 3,80 = 7,60 puntaa ja vie myöhemmin 10 punnan setelini kassanhoitajalle, joka on paksu ukko, hänkin vietnamilainen ulkonäöltään. Ukko tuo itse myöhemmin takaisin vaihtorahamme 2,40 puntaa. Palvelurahan sisältyminen hintaan jää epäselväksi, laskusta en erota lisiä? En jätä pöydälle kolikoita. Hidas, välinpitämätön palvelu...
.
Menemme Thamesin jalankulkutunnelin suuaukon pyöreään tiiliseen pömpeliin. Ulkoseiniä sisällä kiertävän kehän sydämessä on hissin kuilu. Hissillä on kuljettaja, jonka tarkkailtavana on myös valvontamonitorin välittämä kuva alhaalta itse tunnelista. Hissiin mahtuu tusinan ihmisen lisäksi jonkun polkupyöräkin.
.
Thamesin alittavan tunnelin päästä päähän käveleminen kestää vain viitisen minuuttia. Kävelemme kai melko nopeasti, sillä pyörän taluttaja ja muita äskeisiä hissin matkalaisia jää taaksemme. Tulemme pohjoisrannan hissille, samanlaiselle kuin etelässä, kuljettajineen ja valvontamonitoreineen.
.
.
***
LONTOO, lauantaina 11.10.
.
Kävelemme nyt paluumatkallamme Lontoon puolella Canary Wharfin Island Gardenin rantoja. Mieleeni tulee Helsingin uusi Herttoniemenranta, jossa on kerrostaloja meren rannalla, tai ehkä Helsingin Vuosaarikin.
.
Juuso haluaa ehdottomasti etsiä näkymän Millennium Domelle saadakseen ottaa valokuvan. Lokakuun 11. päivä on lämmin, kävellessäni kihoaa hiki, minun täytyy riisua päällystakkini. Tramppaamme pitkin hieman tylsiä moderneja katuja.
.
"Anti-Climbing Wet Paint", varoittavat tiilimuurien kyltit. Britanniassa tuntuu erilaisten holhoavien tai määräävien kieltokylttien takia usein kuin vallitsisi omistajien sota omistamatonta kansaa vastaan. Yhtäläinenkö Amerikan Yhdysvaltojen kanssa. Ihmiset jakaantuvat enemmän kuin Pohjoismaissa tai Keski-Euroopassakaan. Suurempi siirtolaisten maahanmuutto on tuonut valtavasti juurettomuutta ja ajelehtivaa väestöä. Helsingin Sanomain pilapiirtäjä, professori Kari Yrjänä Suomalainen (1920-1999) käytti vähäosaisemmasta väestöstä mieleeni jäänyttä nimitystä sekapulja (=sekalainen sakki).
.
Viimein Juuso löytää Domen ja kuvakulman sinne juostuaan ilman reppuaan erään kujan päähän. Pyynnöstä otan valokuvan Juusosta tasapainoilemassa pylvään päällä. Ympärillämme on kanavien vesiaiheita. Seuraavaksi suuntaamme lähimmälle juna-asemalle. Ilmaratahan näkyykin katujen yllä helpottaen suunnistusta.
.
Nousemme ilmaradan asemalle ja lyhyen odotuksen jälkeen junaan, jolla ajamme Cityyn, radan päätepisteeseen Bankin asemalle, joka on maan alla. Siellä vaihdamme metrojunaan, jolla ajamme Oxford Circusiin.
.
Juuso stressaantuu taas Lontoon valtavasta ihmisruuhkasta ja haluaa äkkiä ylös, ulos ja puistoon istumaan. "Eikös tämä Oxford Circus ole juuri keskustassa?" Eroamme metroasemalla. Minä haluan toiseen junaan luoteen suuntaan, päästäkseni vihdoinkin edellisillä matkoillani harmittavasti näkemättä jääneeseen Little Veniceen!
.
Vaihdan Central Linelta Bakerloon linjalle ja ajan joitakin asemavälejä Warwick Avenuelle. Käveleskelen katuja pitkin ja päädyn Lontoon kanaville!
.
"Pikku Amsterdam" olisi mielestäni osuvampi nimi, ennemmin kun "Pikku Venetsia". Asuntoveneitä on kiinnitettyinä kanavan laidoille sekä vilkas veneliikenne kulkee ohitse. Toista kanavan laitaa reunustaa kävelytie. Sen ja laiturin välissä on verkkoaita, jossa on avoimia portteja.
.
Jään istumaan puiston korotetulle näköalapaikalle. Ohi kulkeva ukkokin tulee katselemaan maisemia. Juon mukanani yhä kuljettamaani dublinilaista St. Bernhard -kolajuomaa.
.
Käveleskelen Lontoon keskustaan päin, silloilta alas laskeutuvan Westway-moottoritien laitamia pitkin Marylebone Roadille, joka jatkuu pitkänä kohti itää. En viitsi nyt mennä metroon, jossa oli paikoin melkoisen täyttä. Tai ehkä en jaksa kävellä kauempana oleville metroasemille, kun mikään niistä ei hakematta osu kohdalleni.
.
Ohitan kai ensimmäistä kertaa Madame Tussaudin vahakabinetin. Pääsymaksuiltaan kallis, liekö tuottoisa, vaiko kulut suuret, yksityinenkö ilman verorahoitusta, en ole ottanut selvää. Paljonko vahanuket tarvinnevat vuosihuoltoa? Eivätkö vanhat Napoleonit riitä vaan täytyy teettää uuden ajan populaarihahmoja? Tussaudilla näkyy olevan erikseen lippuluukkuja etukäteen ostettaville lipuille, jo päiviä ennen käyntiä. Vuosikortti maksaisi 80 puntaa.
.
Regent's Parkin asemalta ajan Bakerloo-linjalla Charing Crossiin eli Trafalgar Squarelle. Tuleekin paljon kävelyä pitkin vilkasta Charing Crossia pohjoiseen. Etsin kirjakauppoja, poikkean sekä pieniin että Foylesiin ja tätä vastapäätä olevaan toiseen isoon.
.
Lastenkirjojen osastolta löydän 2 Jenningsiä (6,95 puntaa), sarjan ensimmäisen ja neljännen, kouluunmenosta sekä Darbishirestä pulassa. Anthony Buckeridgen uusin kustantaja on House of Stratus. En halua minulla jo käännöksinä olevia osia, vaan ajattelen etsiä lisää internetistä Suomessa.
.
Poikkean sarjakuvakauppoihin matkallani British Museumille. Liian uusia sarjakuvatyylejä, jotka eivät minua jaksa enää innostaa. Näen vihdoinkin "Lontoon kauneimman aukion", "yrjöjenaikaisen" Bedford Squaren.
.
Pienen matkan päässä on Russell Square, jonka keskellä on iso, jopa tuuheakin puisto. Istun siellä ja juon dublinilaisen colani vihdoin loppuun. Torin laidalla kohoaa valtava vanha "tuhat-huoneinen" koristeellinen ja linnamainen Russell-hotelli, jonka olen kauan halunnut nähdä. Ilta alkaa pimentyä hiljalleen.
.
Lähden metrolla Russell Squarelta klo 18:20, South Kensingtonissa olen klo 18:40. Linjan vaihto ja sitten Victorian asemalle, jonka käytävillä kuljeskelen kuin Helsingin asematunnelissa.
.
Vertailen W.H. Smith-ketjun ja pikkuisten ruokakioskin juomien hintoja, ostaako iso pullo 1,15 punnalla vai Dr. Pepper 0,33 litraa 60 pennyllä... Iltalehti Evening Standardin painos on loppunut. Katselen isokokoisia maakuntalehtiä, 40 pennyä tai 50 pennyä.
.
Linja-autoasemalle Victoria Coach Stationille on selkeä opastus. Saavun sinne klo 19:20. Juuso on siellä jo vaihtanut lippunsa Boarding Cardiin ja ostaa seuraavaksi kaupasta janoonsa Fantaa minulle vielä jääneillä ylimääräisillä Englannin kolikoilla.
.
Käyn vaihtamassa bussiin-nousukortin lipputiskillä, minne ei ole jonoa. Virkailijana on mustaihoinen neitonen. Klo 19:30 Juuso jonottaa jo pääsyä linja-autoon, jonka ratti on tällä kertaa vasemmalla! Englannissa on tottunut päinvastaiseen. Eurolinesin bussin lähtöaika Lontoosta Amsterdamiin on klo 20, lauantaina 11.10.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
(586. Bussilla Lontoosta Dubliniin)
(587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin)
JATKUU:
588. Bussit Lontoosta Tukholmaan
maanantai 8. toukokuuta 2017
586. Bussilla Lontoosta Dubliniin
Torstai-aamuna 9.10. ajamme Juuson kanssa bussilla Cambridgestä Lontooseen. Ensimmäiset matkustajat jäävät pois Lontoon Aldgatessa. Emme ehdi heidän mukaansa, vaan alamme odottaa seuraavaa pysäkkiä. Ajamme Lontoon Cityn läpi. Lopulta Kleopatran neulalla lähtee turistipari ulos ja me myös.
.
Kävelemme itään Thamesin rantaa pitkin. Blackfriarsin aseman kohdalla sukellamme alikulkutunnelissa katujen ali. Kuljemme uutta Millennium-kävelysiltaa St. Paulin kohdalla Thamesin eteläpuolelle ja jatkamme itään Southwarkin rantoja.
.
Näemme Shakespearen uudelleen rakennetun Globe-teatterin, uusia toimitaloja vanhojen varastojen paikalla, Southwarkin katedraalin, London Bridgen rautatieaseman katutason yläpuolella sekä sotalaivan HMS Belfastin.
.
Erään kävelijöiden alikulun varrella saapuu vartija juuri purkamaan katunaisen pahvilaatikoista kokoamaa asumusta, seinä seinältä. Kotonaan parasta aikaa oleva asukas aloittaa äkäisen valituksen häädöstä. Tämä nainen paarustaa myöhemmin ulos tunnelista ja kysyy meiltä kellonaikaa.
.
Towerin sillan pielessä on uuden City Hallin aukio, modernia arkkitehtuuria. Aukiolla oleskelee paljon ihmisiä, joiden yllä eräs ennätysheppu roikkuu nostokurjen pitelemässä kontissa maan ja taivaan välillä jo ties monennettako päivää!
.
Istumme syömään ja juomaan vihdoinkin Göteborgista asti kuljettamani 'Sunshine' -appelsiinimehulitran. Korealaisryhmä pyytää Juusoa ottamaan heistä valokuvan. Kuvaan mahtuu hyvin myös Towerin silta ja roikkujamies.
.
Towerin sillalla on valtava kulkijoiden ruuhka, kuten Lontoossa yleensä, koululaisryhmiäkin. Otamme valokuvia joesta. Sillan pohjoistornista saisi maksamalla kavuta ylös kävelysillalle. Jatkamme pohjoiseen Towerin linnalle, jota kierrämme kaukaa ulkoa. Kuljemme halki Cityn etsiytyen lähemmäs ja lähemmäs ReSwiss-rakennusta, joka on valmistumassa, ja jonka munanmuotoinen tornin yläosa hämmästyttää ja näkyy kauas.
.
Cityn pukuihmiset vilisevät kuin Keystone Cops konttoreista ulos kadulle ja ruokatunnille. Jotkut ostavat voileipäkaupasta paperipussillisen. (Iltalehti The Evening Standard lupaa ostajilleen lehdessä olevalla kupongilla ilmaisen lounaan kaupasta!)
.
St. Paulin katedraali on remontin vuoksi paketissa. Juuso etsii vessaa, vain ilmainen kelpaisi. Hän käy asialla kahvilassa, jonka ruokalista ei tyydytä, joten hän poistuu ostamatta mitään.
.
Kävelemme Fleet Streetiä. Mediasta enää vain Reuter's näkyy olevan jäljellä. Sitten Strand kohti Trafalgar Squarea, jossa eroamme. Kartaton Juuso kuulee suullisen opastuksen: Admiraltyn kaaren alitse The Mall -katu Buckinghamin palatsille ja sieltä Buckingham Palace Road linjuriasemalle. Juuso haluaa puistojen rauhaan istuskelemaan.
.
Menen Piccadilly Circusiin, Tower Recordsiin, mutta en löydä kellarista "parasta valikoimaa amerikkalaisia sanomalehtiä", vain aikakaus- ja musiikkilehtiä. Etsin Museum of Mankindia, mutta talo on remontissa ja kansatiede sijoitettu British Museumiin.
.
Tutustun sattumalta hienoon Burlington Arcade -kauppakujaan. Kävelen Piccadillya Green Parkiin ja sen itäreunaa St. James Parkiin. Näen nyt Birdgage Walkin juomapaikankin sillalta tulevan kävelytien katuportilla, mutta en käytä sitä.
.
Sivuutan Buckinghamin palatsin matkalla kohti bussiasemaa, mutta etsin vielä Army & Navy -tavarataloa. En löydäkään sieltä enää ruokaosastoa? Kadulla huomaan yllättäen matkapuhelimeen suomea äidilleen puhuvan henkilön, Juuson! Käymme yhdessä Sainsburyssa, jonne minä jään ostamaan suklaamaitoa 79 pennillä, Juuso taas katoaa tiehensä ja käy kirjastossa sekä Westminster City Hallin tornissa hissillä. Minä käyn kirjakaupassa. Tapaamme Victoria Coach Stanionin linja-autoasemalla.
.
Bussi Dubliniin lähtee linja-autoaseman hallikäytävän viimeiseltä ovelta 19, ennen katkosta ja uutta hallikäytävää. Penkeillä istuu bussien odottajia.
.
Dubliniin lähteviä linjoja onkin kaksi, numerot 871 ja 873. Jälkimmäisen reitti kulkisi yöpimeällä kiinnostavan Oxfordin kautta, mutta tiistaina etukäteen ostamamme liput ovat ensimmäiseen bussiin, jonne suurin osa muistakin matkustajista näyttää tunkevan. Saamme kuitenkin bussista peräkkäiset paikat.
.
Bussimme lähtee kello 18:30. Lähtöä odotellessamme seurasimme ikkunasta nuorten rakastavaisten erontekoa laiturilla. Loputtomien suudelmien jälkeen paluuta uudelleen takaisin suutelemaan. Loppuratkaisu jäi meiltä näkemättä. Bussi alkaa kaarrella Lontoosta luoteeseen. Kaduilta osuu silmääni Odeon-elokuvapalatsi.
.
Pimeällä bussin ensimmäinen välipysäkkikaupunki on Milton Keynes, sitten Coventry ja kolmantena Birmingham, jossa valoja tuikkii mustien pilvenpiirtäjien ikkunoista, Britannian kakkoskaupunki Lontoon jälkeen. Kiehtovan nimekkäitä kuntabongauskohteita, jos niitä näkisi.
.
Jossakin huoltoaseman ostoshelvetissä pysähdytään. Kaikki on kallista kaupassa. Vessoja tarjolla. Pelihalli, Pikaruokaloita yläkerrassa. Pihalla kielletään torikauppa ja varoitetaan asiakkaita ostamasta mitään ulkona mm. ylihintojen vuoksi! Hinnoista sietäisi varoittaa kompleksin sisätiloissakin.
.
Holyheadin satamaan saavutaan puoli kahden maissa yöllä. Siellä ajetaan bussi laivaan ja matkustajat nousevat autokannelta ylemmille kansille.
.
'Ulysses' on hieno suomalainen alus, Aker-Yardsin vuonna 1997 Raumalla rakentama! Aluksen teemana on James Joycen romaani Odysseus. Peiliin on piirretty ihmisen ääriviivat ja selostetaan, että päähenkilöä Leopold Bloomia ei ole kuvattu tarpeettoman yksityiskohtaisesti, jotta sinä voit katsoa peiliin ja nähdä itsessäsi Leopold Bloomin...
.
Laivalla on sohvia, joilla jotkut jo lojuvatkin, tilaa näkyy riittävän väljästi. Nousemme vielä ylemmälle kannelle, jossa on asiakaspulasta kärsivä ravintola. Asetumme pitkäksemme sen pitkiin, kiertäviin nurkkasohviin, parahiksi näkymättömiin tiskiltä. Saan nautittua muutaman tunnin unet. Noustuani näen muitakin lojujia, joita selkänojat kätkevät ravintolan tiskin suunnalta.
.
.
**
DUBLIN, perjantaina 10.10.
.
Dublinin satamaan saavutaan jo kuudelta. Enää lyhyt ajo bussillamme ohi satamaparakkien linja-autoasemalle, joka on täällä nimeltään "Busaras", kello 6:40.
.
Juuso haluaa istua aseman penkillä tuntikausia aamun valkenemista ja päivän lämpenemistä odottamassa. Bussiasema on eräs Euroopan moderneimmista ja penkeillä onkin mukava, pehmeä päällyste.
.
Valoisalla lähdemme kävelemään Custom Housen ohi Liffey-joen rantaan. Ylitämme joen ja kuljemme etelärantaa etsien ruokapaikkaa. Juuso yrittää tilata pizzaa, mutta kun onkin vasta breakfastin aika, niin aamiaista vain saadaan pienehkön ruokasalin sisäperälle.
.
Aamiaiseksi pekonia, munaa, rumia makkaroita, joita emme Suomessa suuhumme panisi. Rasvaista ruoka kaikki. Kahvia päälle. Syömme hitaasti, luen samalla The Irish Timesin uutiset. Juusoakin kiinnostaa sanomalehden kiinteistöliite, valokuvat ja myyntihinnat.
.
Jatkamme rantaa kuuluisalle O'Connellin sillalle asti, joka on erikoisesti leveämpi kuin on pitkä! Siitä etelään Westmoreland Streetiä Grafton Streetin ostoskadulle, jota katsellen St. Stephen's Greenin puiston riemukaarelle asti. Oikealla on samanniminen moderni liikekeskus, rakennettu lasikattoineen vanhaan taloon.
.
Juuso haluaa istua ostoskeskuksen penkillä, kun minä ostan 8 postikorttia ja 8 tarrapostimerkkiä vanhalta paperikaupan ukolta. Käymme alakerran Dunnes-kaupassa, jonka kellarissa on ruokaosasto. Käytävältä saamme kaupungin ilmaiskartat. Eroan seurasta puoliltapäivin.
.
Yritän nähdä Dublinin vain muutamassa tunnissa... Kiiruhdan St. Stephen's Greenin halki. Patsaita ja mm. nälkäänäkevien monumentti, idyllinen lampi, vesilintuja, penkkejä ja istujia, suihkulähteitä, kukkaistutuksia, James Joycen rintakuvapatsas eteläportin lähellä.
.
Jatkan etelän Grand Canalille, joka on vaatimaton kuin Rauman kanaali. Rivitaloasunnot muistuttavat kovasti siirtomaaisännästä Britanniasta. Kuljen ruohikkoista jokirantapolkua pätkän sillalle. Palaan pohjoista kohti ohi yrjöjenaikaisten talojen, nuorison ja museoiden jylhän korttelin.
.
Löydän Dublinin puistoista vehreimmän, Merrion Squaren! Puut ja pensaat muodostavat tunneleita kävelyteille. Ihmiset häviävät labyrintin kätköihin. Pieniä patsaita mutkien takana. Ja huippuna Oscar Wilden (1854-1900) rento patsas. Dandy, keikari, on kuvattu väreissä, laiskottelemassa kalliolla. Ympärille on kirjoitettu 50 hänen aforismiaan, mm. "Kyynikko on hän, joka näkee kaiken hinnan muttei minkään arvoa".
.
Clare- ja Nassau -katuja suuntaan Trinity Collegeen, portista pihalle. Kierrän pihoja etsien toista uloskäyntiä, mutten löydä. Päädyn lopulta samalle reitille jota tulinkin.
.
Nassau-kadulla poikkean useassa kirjakaupassa, lehtipuodissa ja eräässä antikvariaatissa, jossa kirjahylly kaartaa kiertoportaita myöten yläkertaan. Etsin lastenkirjoja. Eason on kallis, hieno kirjakauppa, viereinen mainostaa halvempia hintojaan, mutta toimii suppeammalla valikoimalla. Lehtimyymälässä ylähyllyn lehdet kaatuvat yllättäen dominoteorian mukaisena sarjana lattialle! Kukaan ei kai ole syyllinen.
.
Ohitan liikkeen, joka lupaa löytää oman sukuvaakunan 65'000 sukunimelle. Esillä olevista lähimmäksi meikäläistä osuisi Nixon, mutta sen suvun vaakuna on ruma! Otan valokuvan katunäkymästä. Vanhaa kaupunkia, jossa on mukavasti korkeuseroja ja mutkia kaduissa. Viihtyisä, viileähkö, pieni-suuri city Dublin!
.
Etsin Dublinin linnaa, mutta ensin seuraan Christchurchin protestanttisen kirkon portilla sosiaalista näytelmää: ohitin juuri maassa kadun laidassa rähmällään rämpivän naisen.
.
Ajattelen, pitäisiköhän minun palata auttamaan...? Kuulen auton torvien tööttäyksistä jonkun toisen edellä ajavan autoilijankin hidastavan naisparan kohdalla ja toisen taas haluavan ajaa nopeammin.
.
Sitten ajaa paikalle hiljaa Garda, poliisiauto, ja pysäköi jalkakäytävälle. Valokuvaan tapahtuman kadun toiselta puolelta. Yksinäinen poliisimies juttelee naiselle, joka kömpii omin voimin pystyyn ja lähtee huojahtelemaan poliisiautoa kohti.
.
Poliisi joutuu äkkiä tukemaan naista jotakin horjahdusta vastaan. Nainen ja poliisi eivät kuitenkaan siirry Mustaan Maijaan, vaan jatkavat yhdessä kävelyä eteenpäin. Saattaaneeko poliisi eukkoa kotiin tai muualle? Dublin vaikuttaa aika leppoisalta pikkukaupungilta?
.
Dublinin linnalla on kiva puistopiha, jossa on penkkejä ja istutuksia. Chester Beatty Library on vieressä. Kun reppuni pitäisi laittaa säilöön, käännynkin eteisestä, sillä ei minulla ole paljon aikaa.
.
Eksyn kulkemaan päinvastaiseen, väärään suuntaan, etelään. Siten löydän protestanttisen St. Patrick's Cathedralin. Istun penkillä kirkon puistossa. Muitakin istuu toisilla penkeillä. Avarat alueet. Juon suklaamaitoni loppuun.
.
Suuntaan luoteeseen ja länteen, mm. ohi Guinnessin olutpanimon ja tuulimyllyn. Sairaalan ohi kuljettuani päädyn Heustonin aseman kohdalle, mutta lähden etsimään kadun ylityspaikkaa lännestä ja joudunkin sitten kävelemään lähes loputtomasti autotien laitaa.
.
Päädyn South Circular Roadin yllättävän hiljaiselle, puiden varjostamalle sillalle, jota pitkin ylitän Liffey-joen. Joki on täällä lännessä idyllisen hiljainen kuin pikkukaupungissa vain.
.
Nousen pohjoisessa Phoenix Parkiin, joka jatkuisi valtavana luoteeseen, mutta tyydyn pelkkään kulmaukseen ja valokuvaan Wellingtonin monumentin, joka on maailman suurin obeliski, 67 metriä korkea, pystytetty vuonna 1861 Waterloon taistelun muistoksi. Käyn obeliskin juurella.
.
Jatkan matkaa itään, jokivartta, poiketen useilla silloilla. Joskus myöhemmin olen lukenut Dublinin vaaroista, vaarallisista paikoista, mutta omat kokemukseni ovat pelkkää idylliä vain.
.
Ylitän sillan taas joen eteläpuolelle, menen Heustonin juna-asemalla, jossa on ruuhkaisia ihmisjonoja. Ulkopuolella rakennustyömaat rajaavat kävelyreittejä.
.
Istuskelen uudella James Joycen kävelysillalla. Lopulta pitkän matkan jälkeen kohtaan jälleen O'Connell Streetin, jota seurailen pohjoiseen. Keskellä katua on uusi Neula-monumentti ja katutyömaita, katu ei ole tällä kertaa parhaimmillaan.
.
Palaan etelään kadun toista laitaa ja käännyn Henry Streetin ostoskävelykadulle. Poikkean Dunne'sille, josta ostan kaupan oman halpamerkin colajuomaa 2 litraa 36 eurosentillä, hämmästyttävän halvalla.
.
Ilta alkaa vähitellen pimentyä. Päätän etsiä enää linjuriaseman. Matkalla näen postilaatikoita, mutta ehtisinkö vielä tänne asti palata tuomaan korttini, joita en ole vielä kirjoittanutkaan?
.
Alitan kaarena sillalla kulkevan junaradan. Havaitsen pientä ihmisruuhkaa, monia työmaita, paljon sekavaa kaupunkikuvaa. Kello 19 pääsen kuitenkin perille Busaras-bussiasemalla. Löydän sieltä jo Juusonkin istumasta.
.
Kirjoitan aseman penkillä istuen 7 postikorttia Suomeen. Juuso kirjoittaa puolestani, ajan säästämiseksi, kahdeksannen kortin yhteiselle ystävällemme Jarille: "Terveiset Keithiltä".
.
Asemalla näkyy olevan "yksityinen postilaatikko, jota postilaitos ei voi taata, vaikkakin kaikkea huolellisuutta noudatetaan." Tyhjennysaika on perjantaina klo 19, seuraavan kerran vasta maanantaina. Perjantain tyhjentäjän en ole huomannut käyneen ennen kuin jätän kortit laatikkoon klo 19:20.
.
Bussiaseman lipputiskillä numero yksi ei ole jonoa. Juuso on jo minua aikaisemmin ehtinyt käydä vaihtamassa oman bussilippunsa.
.
Linja-automme lähtee kello 20:15 ajaakseen illalla vain lyhyen reitinpätkän satamaan. Sama Ulysses-laiva, jolla saavuimme aamulla, odottaa meitä. Laivalla menemme taas edellis-öiseen paikkaamme ravintolaan nukkumaan.
.
Kun Englannin puolella Holyheadissa palaamme bussiin, illallinen istumapaikkani onkin viety. En ollut jättänyt mitään varausmerkkiä.
.
Pääministeri Tony Blairin vaimon Chery Blairin näköinen, pieni tumma punatukkainen keski-ikäinen englantilainen röökimuija, sanoo tupakan kuluttamalla äänellään istuneensa aiemmin siskonsa kanssa toisaalla. Hän tarjoaa käytäväpaikkaa minulle, mutta vaihdan joksikin aikaa Juuson viereen juttelemaan. Seuraavan välipysähdyksen huoltoasemalla pieni tumma punatukkainen nainen on vaihtanut uudelleen paikkaa ja saan koko oman penkkirivini ikkunoineen takaisin vain itselleni.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
(586. Bussilla Lontoosta Dubliniin)
JATKUU:
587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin
.
Kävelemme itään Thamesin rantaa pitkin. Blackfriarsin aseman kohdalla sukellamme alikulkutunnelissa katujen ali. Kuljemme uutta Millennium-kävelysiltaa St. Paulin kohdalla Thamesin eteläpuolelle ja jatkamme itään Southwarkin rantoja.
.
Näemme Shakespearen uudelleen rakennetun Globe-teatterin, uusia toimitaloja vanhojen varastojen paikalla, Southwarkin katedraalin, London Bridgen rautatieaseman katutason yläpuolella sekä sotalaivan HMS Belfastin.
.
Erään kävelijöiden alikulun varrella saapuu vartija juuri purkamaan katunaisen pahvilaatikoista kokoamaa asumusta, seinä seinältä. Kotonaan parasta aikaa oleva asukas aloittaa äkäisen valituksen häädöstä. Tämä nainen paarustaa myöhemmin ulos tunnelista ja kysyy meiltä kellonaikaa.
.
Towerin sillan pielessä on uuden City Hallin aukio, modernia arkkitehtuuria. Aukiolla oleskelee paljon ihmisiä, joiden yllä eräs ennätysheppu roikkuu nostokurjen pitelemässä kontissa maan ja taivaan välillä jo ties monennettako päivää!
.
Istumme syömään ja juomaan vihdoinkin Göteborgista asti kuljettamani 'Sunshine' -appelsiinimehulitran. Korealaisryhmä pyytää Juusoa ottamaan heistä valokuvan. Kuvaan mahtuu hyvin myös Towerin silta ja roikkujamies.
.
Towerin sillalla on valtava kulkijoiden ruuhka, kuten Lontoossa yleensä, koululaisryhmiäkin. Otamme valokuvia joesta. Sillan pohjoistornista saisi maksamalla kavuta ylös kävelysillalle. Jatkamme pohjoiseen Towerin linnalle, jota kierrämme kaukaa ulkoa. Kuljemme halki Cityn etsiytyen lähemmäs ja lähemmäs ReSwiss-rakennusta, joka on valmistumassa, ja jonka munanmuotoinen tornin yläosa hämmästyttää ja näkyy kauas.
.
Cityn pukuihmiset vilisevät kuin Keystone Cops konttoreista ulos kadulle ja ruokatunnille. Jotkut ostavat voileipäkaupasta paperipussillisen. (Iltalehti The Evening Standard lupaa ostajilleen lehdessä olevalla kupongilla ilmaisen lounaan kaupasta!)
.
St. Paulin katedraali on remontin vuoksi paketissa. Juuso etsii vessaa, vain ilmainen kelpaisi. Hän käy asialla kahvilassa, jonka ruokalista ei tyydytä, joten hän poistuu ostamatta mitään.
.
Kävelemme Fleet Streetiä. Mediasta enää vain Reuter's näkyy olevan jäljellä. Sitten Strand kohti Trafalgar Squarea, jossa eroamme. Kartaton Juuso kuulee suullisen opastuksen: Admiraltyn kaaren alitse The Mall -katu Buckinghamin palatsille ja sieltä Buckingham Palace Road linjuriasemalle. Juuso haluaa puistojen rauhaan istuskelemaan.
.
Menen Piccadilly Circusiin, Tower Recordsiin, mutta en löydä kellarista "parasta valikoimaa amerikkalaisia sanomalehtiä", vain aikakaus- ja musiikkilehtiä. Etsin Museum of Mankindia, mutta talo on remontissa ja kansatiede sijoitettu British Museumiin.
.
Tutustun sattumalta hienoon Burlington Arcade -kauppakujaan. Kävelen Piccadillya Green Parkiin ja sen itäreunaa St. James Parkiin. Näen nyt Birdgage Walkin juomapaikankin sillalta tulevan kävelytien katuportilla, mutta en käytä sitä.
.
Sivuutan Buckinghamin palatsin matkalla kohti bussiasemaa, mutta etsin vielä Army & Navy -tavarataloa. En löydäkään sieltä enää ruokaosastoa? Kadulla huomaan yllättäen matkapuhelimeen suomea äidilleen puhuvan henkilön, Juuson! Käymme yhdessä Sainsburyssa, jonne minä jään ostamaan suklaamaitoa 79 pennillä, Juuso taas katoaa tiehensä ja käy kirjastossa sekä Westminster City Hallin tornissa hissillä. Minä käyn kirjakaupassa. Tapaamme Victoria Coach Stanionin linja-autoasemalla.
.
Bussi Dubliniin lähtee linja-autoaseman hallikäytävän viimeiseltä ovelta 19, ennen katkosta ja uutta hallikäytävää. Penkeillä istuu bussien odottajia.
.
Dubliniin lähteviä linjoja onkin kaksi, numerot 871 ja 873. Jälkimmäisen reitti kulkisi yöpimeällä kiinnostavan Oxfordin kautta, mutta tiistaina etukäteen ostamamme liput ovat ensimmäiseen bussiin, jonne suurin osa muistakin matkustajista näyttää tunkevan. Saamme kuitenkin bussista peräkkäiset paikat.
.
Bussimme lähtee kello 18:30. Lähtöä odotellessamme seurasimme ikkunasta nuorten rakastavaisten erontekoa laiturilla. Loputtomien suudelmien jälkeen paluuta uudelleen takaisin suutelemaan. Loppuratkaisu jäi meiltä näkemättä. Bussi alkaa kaarrella Lontoosta luoteeseen. Kaduilta osuu silmääni Odeon-elokuvapalatsi.
.
Pimeällä bussin ensimmäinen välipysäkkikaupunki on Milton Keynes, sitten Coventry ja kolmantena Birmingham, jossa valoja tuikkii mustien pilvenpiirtäjien ikkunoista, Britannian kakkoskaupunki Lontoon jälkeen. Kiehtovan nimekkäitä kuntabongauskohteita, jos niitä näkisi.
.
Jossakin huoltoaseman ostoshelvetissä pysähdytään. Kaikki on kallista kaupassa. Vessoja tarjolla. Pelihalli, Pikaruokaloita yläkerrassa. Pihalla kielletään torikauppa ja varoitetaan asiakkaita ostamasta mitään ulkona mm. ylihintojen vuoksi! Hinnoista sietäisi varoittaa kompleksin sisätiloissakin.
.
Holyheadin satamaan saavutaan puoli kahden maissa yöllä. Siellä ajetaan bussi laivaan ja matkustajat nousevat autokannelta ylemmille kansille.
.
'Ulysses' on hieno suomalainen alus, Aker-Yardsin vuonna 1997 Raumalla rakentama! Aluksen teemana on James Joycen romaani Odysseus. Peiliin on piirretty ihmisen ääriviivat ja selostetaan, että päähenkilöä Leopold Bloomia ei ole kuvattu tarpeettoman yksityiskohtaisesti, jotta sinä voit katsoa peiliin ja nähdä itsessäsi Leopold Bloomin...
.
Laivalla on sohvia, joilla jotkut jo lojuvatkin, tilaa näkyy riittävän väljästi. Nousemme vielä ylemmälle kannelle, jossa on asiakaspulasta kärsivä ravintola. Asetumme pitkäksemme sen pitkiin, kiertäviin nurkkasohviin, parahiksi näkymättömiin tiskiltä. Saan nautittua muutaman tunnin unet. Noustuani näen muitakin lojujia, joita selkänojat kätkevät ravintolan tiskin suunnalta.
.
.
**
DUBLIN, perjantaina 10.10.
.
Dublinin satamaan saavutaan jo kuudelta. Enää lyhyt ajo bussillamme ohi satamaparakkien linja-autoasemalle, joka on täällä nimeltään "Busaras", kello 6:40.
.
Juuso haluaa istua aseman penkillä tuntikausia aamun valkenemista ja päivän lämpenemistä odottamassa. Bussiasema on eräs Euroopan moderneimmista ja penkeillä onkin mukava, pehmeä päällyste.
.
Valoisalla lähdemme kävelemään Custom Housen ohi Liffey-joen rantaan. Ylitämme joen ja kuljemme etelärantaa etsien ruokapaikkaa. Juuso yrittää tilata pizzaa, mutta kun onkin vasta breakfastin aika, niin aamiaista vain saadaan pienehkön ruokasalin sisäperälle.
.
Aamiaiseksi pekonia, munaa, rumia makkaroita, joita emme Suomessa suuhumme panisi. Rasvaista ruoka kaikki. Kahvia päälle. Syömme hitaasti, luen samalla The Irish Timesin uutiset. Juusoakin kiinnostaa sanomalehden kiinteistöliite, valokuvat ja myyntihinnat.
.
Jatkamme rantaa kuuluisalle O'Connellin sillalle asti, joka on erikoisesti leveämpi kuin on pitkä! Siitä etelään Westmoreland Streetiä Grafton Streetin ostoskadulle, jota katsellen St. Stephen's Greenin puiston riemukaarelle asti. Oikealla on samanniminen moderni liikekeskus, rakennettu lasikattoineen vanhaan taloon.
.
Juuso haluaa istua ostoskeskuksen penkillä, kun minä ostan 8 postikorttia ja 8 tarrapostimerkkiä vanhalta paperikaupan ukolta. Käymme alakerran Dunnes-kaupassa, jonka kellarissa on ruokaosasto. Käytävältä saamme kaupungin ilmaiskartat. Eroan seurasta puoliltapäivin.
.
Yritän nähdä Dublinin vain muutamassa tunnissa... Kiiruhdan St. Stephen's Greenin halki. Patsaita ja mm. nälkäänäkevien monumentti, idyllinen lampi, vesilintuja, penkkejä ja istujia, suihkulähteitä, kukkaistutuksia, James Joycen rintakuvapatsas eteläportin lähellä.
.
Jatkan etelän Grand Canalille, joka on vaatimaton kuin Rauman kanaali. Rivitaloasunnot muistuttavat kovasti siirtomaaisännästä Britanniasta. Kuljen ruohikkoista jokirantapolkua pätkän sillalle. Palaan pohjoista kohti ohi yrjöjenaikaisten talojen, nuorison ja museoiden jylhän korttelin.
.
Löydän Dublinin puistoista vehreimmän, Merrion Squaren! Puut ja pensaat muodostavat tunneleita kävelyteille. Ihmiset häviävät labyrintin kätköihin. Pieniä patsaita mutkien takana. Ja huippuna Oscar Wilden (1854-1900) rento patsas. Dandy, keikari, on kuvattu väreissä, laiskottelemassa kalliolla. Ympärille on kirjoitettu 50 hänen aforismiaan, mm. "Kyynikko on hän, joka näkee kaiken hinnan muttei minkään arvoa".
.
Clare- ja Nassau -katuja suuntaan Trinity Collegeen, portista pihalle. Kierrän pihoja etsien toista uloskäyntiä, mutten löydä. Päädyn lopulta samalle reitille jota tulinkin.
.
Nassau-kadulla poikkean useassa kirjakaupassa, lehtipuodissa ja eräässä antikvariaatissa, jossa kirjahylly kaartaa kiertoportaita myöten yläkertaan. Etsin lastenkirjoja. Eason on kallis, hieno kirjakauppa, viereinen mainostaa halvempia hintojaan, mutta toimii suppeammalla valikoimalla. Lehtimyymälässä ylähyllyn lehdet kaatuvat yllättäen dominoteorian mukaisena sarjana lattialle! Kukaan ei kai ole syyllinen.
.
Ohitan liikkeen, joka lupaa löytää oman sukuvaakunan 65'000 sukunimelle. Esillä olevista lähimmäksi meikäläistä osuisi Nixon, mutta sen suvun vaakuna on ruma! Otan valokuvan katunäkymästä. Vanhaa kaupunkia, jossa on mukavasti korkeuseroja ja mutkia kaduissa. Viihtyisä, viileähkö, pieni-suuri city Dublin!
.
Etsin Dublinin linnaa, mutta ensin seuraan Christchurchin protestanttisen kirkon portilla sosiaalista näytelmää: ohitin juuri maassa kadun laidassa rähmällään rämpivän naisen.
.
Ajattelen, pitäisiköhän minun palata auttamaan...? Kuulen auton torvien tööttäyksistä jonkun toisen edellä ajavan autoilijankin hidastavan naisparan kohdalla ja toisen taas haluavan ajaa nopeammin.
.
Sitten ajaa paikalle hiljaa Garda, poliisiauto, ja pysäköi jalkakäytävälle. Valokuvaan tapahtuman kadun toiselta puolelta. Yksinäinen poliisimies juttelee naiselle, joka kömpii omin voimin pystyyn ja lähtee huojahtelemaan poliisiautoa kohti.
.
Poliisi joutuu äkkiä tukemaan naista jotakin horjahdusta vastaan. Nainen ja poliisi eivät kuitenkaan siirry Mustaan Maijaan, vaan jatkavat yhdessä kävelyä eteenpäin. Saattaaneeko poliisi eukkoa kotiin tai muualle? Dublin vaikuttaa aika leppoisalta pikkukaupungilta?
.
Dublinin linnalla on kiva puistopiha, jossa on penkkejä ja istutuksia. Chester Beatty Library on vieressä. Kun reppuni pitäisi laittaa säilöön, käännynkin eteisestä, sillä ei minulla ole paljon aikaa.
.
Eksyn kulkemaan päinvastaiseen, väärään suuntaan, etelään. Siten löydän protestanttisen St. Patrick's Cathedralin. Istun penkillä kirkon puistossa. Muitakin istuu toisilla penkeillä. Avarat alueet. Juon suklaamaitoni loppuun.
.
Suuntaan luoteeseen ja länteen, mm. ohi Guinnessin olutpanimon ja tuulimyllyn. Sairaalan ohi kuljettuani päädyn Heustonin aseman kohdalle, mutta lähden etsimään kadun ylityspaikkaa lännestä ja joudunkin sitten kävelemään lähes loputtomasti autotien laitaa.
.
Päädyn South Circular Roadin yllättävän hiljaiselle, puiden varjostamalle sillalle, jota pitkin ylitän Liffey-joen. Joki on täällä lännessä idyllisen hiljainen kuin pikkukaupungissa vain.
.
Nousen pohjoisessa Phoenix Parkiin, joka jatkuisi valtavana luoteeseen, mutta tyydyn pelkkään kulmaukseen ja valokuvaan Wellingtonin monumentin, joka on maailman suurin obeliski, 67 metriä korkea, pystytetty vuonna 1861 Waterloon taistelun muistoksi. Käyn obeliskin juurella.
.
Jatkan matkaa itään, jokivartta, poiketen useilla silloilla. Joskus myöhemmin olen lukenut Dublinin vaaroista, vaarallisista paikoista, mutta omat kokemukseni ovat pelkkää idylliä vain.
.
Ylitän sillan taas joen eteläpuolelle, menen Heustonin juna-asemalla, jossa on ruuhkaisia ihmisjonoja. Ulkopuolella rakennustyömaat rajaavat kävelyreittejä.
.
Istuskelen uudella James Joycen kävelysillalla. Lopulta pitkän matkan jälkeen kohtaan jälleen O'Connell Streetin, jota seurailen pohjoiseen. Keskellä katua on uusi Neula-monumentti ja katutyömaita, katu ei ole tällä kertaa parhaimmillaan.
.
Palaan etelään kadun toista laitaa ja käännyn Henry Streetin ostoskävelykadulle. Poikkean Dunne'sille, josta ostan kaupan oman halpamerkin colajuomaa 2 litraa 36 eurosentillä, hämmästyttävän halvalla.
.
Ilta alkaa vähitellen pimentyä. Päätän etsiä enää linjuriaseman. Matkalla näen postilaatikoita, mutta ehtisinkö vielä tänne asti palata tuomaan korttini, joita en ole vielä kirjoittanutkaan?
.
Alitan kaarena sillalla kulkevan junaradan. Havaitsen pientä ihmisruuhkaa, monia työmaita, paljon sekavaa kaupunkikuvaa. Kello 19 pääsen kuitenkin perille Busaras-bussiasemalla. Löydän sieltä jo Juusonkin istumasta.
.
Kirjoitan aseman penkillä istuen 7 postikorttia Suomeen. Juuso kirjoittaa puolestani, ajan säästämiseksi, kahdeksannen kortin yhteiselle ystävällemme Jarille: "Terveiset Keithiltä".
.
Asemalla näkyy olevan "yksityinen postilaatikko, jota postilaitos ei voi taata, vaikkakin kaikkea huolellisuutta noudatetaan." Tyhjennysaika on perjantaina klo 19, seuraavan kerran vasta maanantaina. Perjantain tyhjentäjän en ole huomannut käyneen ennen kuin jätän kortit laatikkoon klo 19:20.
.
Bussiaseman lipputiskillä numero yksi ei ole jonoa. Juuso on jo minua aikaisemmin ehtinyt käydä vaihtamassa oman bussilippunsa.
.
Linja-automme lähtee kello 20:15 ajaakseen illalla vain lyhyen reitinpätkän satamaan. Sama Ulysses-laiva, jolla saavuimme aamulla, odottaa meitä. Laivalla menemme taas edellis-öiseen paikkaamme ravintolaan nukkumaan.
.
Kun Englannin puolella Holyheadissa palaamme bussiin, illallinen istumapaikkani onkin viety. En ollut jättänyt mitään varausmerkkiä.
.
Pääministeri Tony Blairin vaimon Chery Blairin näköinen, pieni tumma punatukkainen keski-ikäinen englantilainen röökimuija, sanoo tupakan kuluttamalla äänellään istuneensa aiemmin siskonsa kanssa toisaalla. Hän tarjoaa käytäväpaikkaa minulle, mutta vaihdan joksikin aikaa Juuson viereen juttelemaan. Seuraavan välipysähdyksen huoltoasemalla pieni tumma punatukkainen nainen on vaihtanut uudelleen paikkaa ja saan koko oman penkkirivini ikkunoineen takaisin vain itselleni.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
(586. Bussilla Lontoosta Dubliniin)
JATKUU:
587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin
585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen
Canterburyn jälkeen Eurolinesin linja-auto ajaa tiistaina 7.10. Lontooseen kaakosta Greenwichin valtavien autioiden ruohokenttäisten puistojen halki. Tuntuu vaikuttavalta tunnistaa näkemistään rakennuksista ja maamerkeistä olevansa Greenwichissä, eräässä maantieteellisessä nollapisteessä.
.
Matkalla Kaakkois-Englannissa näen loputtomasti mutkittelevia kyläteitä, kaarteita ja alamäkiä. Autojen on vaikeata mahtua pikkuteille, mutta seassa puikkelehtii kaksikerrosbussejakin ohi parin-kolmen kerroksen talojen alakertojen kadunvarsiputiikkien. Brittiläistä kyläelämää!
.
Lontooseen tultuamme yllättäen eteemme avautuu Westminsterin silta, Parlamenttitalo ja Big Benin torni Thamesin vastarannalla. Ajammekin tällä kertaa kaupunkiin oikein paraatiportin kautta, jatkaen Buckingham Palace Roadille ja Victoria Coach Stationille. Saavumme pääteasemalle kello 10, kaksi tuntia aikataulusta myöhässä, koska Calaisin rajatarkastukset viivästyttivät meidät tarkoitettua myöhempään Kanaalin alittavaan junaan.
.
Tutkimme ensin Victorian linja-autoasemaa, sen pitkää ja mutkittelevaa käytävähallia, joka jakautuu kahteen osaan, joiden välillä täytyy ylittää ulkona bussien ajotie. Näen opasteviittoja bussilaitureille 2-20, 21-39... sekä lipunmyyntihalliin, jossa ostajat jonottavat kaiteiden rajaamassa pilttuussa, jonka suulta vuoroon tuleva lähtee valotaulun näyttämälle luukulle. Meille osuu luukku 7, jolla palvelee ikivanhan näköinen mustaihoinen mies.
.
"I'd like to have return tickets to Cambridge and Dublin!" Kädessäni on A5-paperiarkki, jolle olen internet-aikataulun mukaisesti kirjannut paikat ja ajat. Ukko viittaa kutsuvalla sormella ottavansa mielellään paperin vastaan. Ensiksi hän kysyy, tuleeko Juusolle vieressäni myös samat liput, sekä maksutapamme. "Yes, the very same!" sanoo Juuso. Minä maksan puntina käteisellä ja Juuso MasterCardilla.
.
Virkailijaukko naputtelee hitaasti tietoja ja viittaa ostajalle näkyvälle isolle näyttötaululle, jonka valikko täyttyy, ihan luonnospaperini mukaisesti:
London Victoria, 7.10. klo 15:30,
Cambridge Drummer St. klo 17:45...
paluu 9.10. klo 8:15...
Hinta minulle 14,50 puntaa meno-paluu.
.
Seuraavaksi Dublinin reissun paluumatkan kohdalla tuleekin ongelmia. Eikö bussissa olekaan tilaa, tähänkö Irlantiin pääsy tyssäsi? Varausjärjestelmä kaatuu, mutta ukko soittaa jonnekin puhelimella ja matka järjestyy! Hinnaksi minulle tulee 47+3=50 puntaa.
.
Maksan käteisellä ja saan a) 2 reikäkortin kokoista pahvikorttia Cambridgeen sekä b) pehmeän käsinkirjoitetun lippuvihon Dubliniin.
.
Seuraavaksi Juusolle samanlaiset liput, saman aikataulupaperini avulla, MasterCardilla maksaen. Aikaa kuluu yhteensä jopa 20 minuuttia, mutta 8 lippua ostaen ja tietokonejärjestelmän kaaduttua.
.
Juuso is starving. Etsimme kadulta ruokapaikkaa. "Eating + Shopping" mainostaa jo viereinen kortteli Buckingham Palace Roadin toisella sivulla, kaakkoispuolella, Green Linen asemalla, mutta jatkamme kävellen Victorian rautatieasemalle ja kierrämme sen ylähalleja. Ohitamme hampurilaisten ja pizzojen paikat, kunnes saavumme klo 11, lounasaikaan, pubimaiseen Mollyyn.
.
Juuso tilaa Mollyn tiskiltä kana-annoksen, minä halvemman lasagnen, n. 5-6 puntaa. Saamme yhteisen numerokilven peränurkan pöytäämme, josta on, yläkerrasta, näköala alas asemahalliin. Iso vesilasillinen juomaksi tuodaan ensin, myöhemmin tarjoilijatyttö tuo annokset. Hyvää! Hidas syöminen. Juuso rohmuaa pöydästä maustepusseja taskuihinsa.
.
Puoliltapäivin olemme ulkona. Juuso rasittuu autoliikenteen katumelusta ja ihmisvilinästä, lisukkeinaan rakennustöitä ja poraamista! Poikkeamme pikkuteille itään, risteillen sik-sakkia kohti Thamesia. Ohitamme suurten puiden varjostaman puistoaukion valtavan Westminster Hospitalin vieressä, jossa on joitakuita istuskelijoita ja uskomaton hiljaisuus melun jälkeen.
.
Saavutamme joen. Rannalla on Victoria Tower Gardens. Poliiseja partioi sen pensaikoissakin. Turisteja istuu penkeillä Thamesia ihailemassa. Vastarannalla London Eye -maailmanpyörä pyörii hitaasti, päästen ympäri puolessa tunnissa. Kierrämme parlamentin ja Westminster Abbeyn (pääsymaksu, jono). Turistilaumoja! Patsaina mm. Winston Churchill.
.
Paluumatkalla kohti Belgraviaa sivuutamme kuninkaalliset tallit, Royal Mews. Sitten Eaton Square, King's Road -puistokatu... "Kahden kerroksen väen" kolme kerrosta ja kellarin käsittäviä kauniita taloja erivärisinä riveinä. Pääoven vierestä laskeutuvat aina rappuset alas kellarin ovelle.
.
Näemme kun joku vanha pääri lähtee juuri kotoaan piippu hampaissaan kohti loistoautoaan, vierellään nuorempi jakkupukunainen, ehkä sihteeri. Eaton Terrace. Lopulta istumme aukiolla Pimlico Roadin varrella, kunnes kävelemme Victorian linja-autoasemalle klo 15.
.
Cambridgen bussi lähtee laiturilta 2, mutta valotaululla on vasta samalta ovelta lähtevä Oxfordin auto klo 15:10. Penkkiryhmän istujat menevät aikanaan siihen. Tyhjäänkin bussiin menee kuski, mutta Cambridgen tietoja (lähtö klo 15:30) ei vain ilmaannu valonäyttöön.
.
Vasta viittä vaille puoli neljä kutsuu nuori rento kuljettaja meitä odottajia autoonsa. Mutta ei sinne paljon matkustajia tulekaan, kymmenkunta. Pakistanilainen täti ajaa vain Itä-Lontoon Stratfordiin. Joku eukko puhuu aivan kuin TV-sarjan "Mennään bussilla" aikamiespoika-bussikuskin äiti eli Doris Hare. Vielä joku jakkupukuinen virkanainenkin tulee bussiin.
.
Ajomatkasta muodostuu sight-seeing pitkin Thamesin pohjoista rantaa! Monumentteja ja Lontoon City, Stock Exchange. Liikenainen nousee kyytiin. Re-Swiss-vakuutusyhtiön kynttilän tai kurkun muotoinen pilvenpiirtäjä on rakenteilla.
.
Aldgaten jälkeen ajetaan yhä itään. Näen ulkona monikulttuurista kirjavuutta, pikkupuoteja puotien perään ja siirtomaista kotoisin olevia ihmisiä. Stratfordissa vaihtuu osa bussin matkustajakunnasta.
.
Tunnin ruuhkamatkan jälkeen tiheästi asuttu Lontoo loppuu ja aletaan ajaa moottoritietä kohti pohjoista, kovaa vauhtia avarien maalaismaisemien halki. Kuin Espoon Länsiväylällä vuonna 1970 "Niittykumpuineen", tulee mieleeni.
.
.
**
CAMBRIDGE, tiistaina 7.10.
.
Ennen Cambridgea on Trumpington Car Park & Ride, jossa pyörähdämme ympäri, vaihtamatta kuitenkaan matkustajia. Sitten ajamme Cambridgen katuja, jossa on maaseutukaupunkimaista. Seuraan kartasta mutkia ja käännöksiä, kunnes saavumme Drummer Streetin bussiasemalle, ahtaalle, ruuhkaiselle kujansuulle kello 17:45.
.
Kävelemme itäkaakkoon: Parker Street, Parkside ohi Parker's Place -puistokentän oikealla puolella, palo- ja poliisiaseman vasemmalla puolella. Liikennevaloista yli autojonoisen East Roadin, sitten Mill Road katuvarren puoteineen ja käännös oikealle Tenison Roadille kohti etelää. Ruskeita britti-rivitaloja.
.
Devonshire Roadin kulmassa sijaitsee Cambridgen retkeilymaja, Youth Hostel, jonne saavumme klo 18:15. Mukava majatalonisäntä, warden, pitkä, hauska heppu, kummallisin silmin. Hän muistaa heti, kuka kumma oli varannut paikan etukäteen...
.
Juuso, ilman retkeilymajajärjestön jäsenyyttä, maksaa lisämaksua punnan yöltä ja saa jäsenkortin, johon liimataan 2 keräilymerkkiä. Jäsenkortit jäävät talteen vastaanottoon. Saamme kummalliset kiilannäköiset avaimet, A5-esitemonisteen, jossa kerrotaan huoneen ja petien numerot sekä vielä ilmaisen Canbridgen kaupunkikartan.
.
Sokkeloisen talon käytävän päästä, TV-huoneen vierestä, nousevat portaat. Toisessa kerroksessa on kahden kävijän käymälät, kaksi yksittäistä vessaa sekä kaksi suihkuhuonetta. Varoitus: "Mind the steps!" Portaissa on heti nousun jälkeen askelmia takaisin alaspäinkin!
.
Kolmannesta kerroksesta löytyy huone 9. Avainkiila tulee työntää alhaalta pohjaan asti ja sitten vääntää pyöreää ovennupia. Ei onnistu, mutta sisältä avataan meille. Salissa on vasta yksi asukas, mutta kaikki vuoteet täyttyvät yöhön mennessä.
.
Huoneessamme on 8 vuodetta neljässä kerrossängyssä, n:ot 27+28 ovat ikkunan vieressä. Oven suulla on pesuallas, lavuaari. Vuoteiden väleissä erikokoisia lukittavia vaatekaappeja ja sullomme reppumme sellaisiin.
.
Lähdemme Juuson kanssa etsimään Corn Exchangea, jossa esitetään rock-konsertti huomenna. Kävelemme nyt Tenison Roadin eteläpäästä länteen Station Roadia Hills Roadille kohti luodetta. Matkan varrella on mm. synkkä kirkko sekä hotelli. Ilta pimenee jo.
.
St. Andrew's Streetiltä käännymme lounaaseen Downing Streetille, jolta käännymme umpikujalle liian aikaisin, ennen Corn Exchangea. Vähitellen löytyy Lion Yard Shopping Center, jonka kirjasto sulkeutuu klo 19. Löytyy konserttitalokin sekä vastapäätä Benet Streetin turisti-info ja lipunmyynti - mutta tältä päivältä jo suljettuina.
.
Pimeän kauppatorin laidalla on ruokakauppa Marks & Spencer, mutta emme keksi siellä mitään ostettavaa. Lähdemme kovin heikosti valaistuja katuja pitkin kohti Jesus Lanen ostoskeskusta, joka onkin (illalla suljettu) vaateputiikkikeskittymä. Matkan varrella Sidney Streetillä on kuitenkin Sainsburyn ruokakauppa, josta ostan inkivääriolutta ja Juuso kuuden pakkauksen jäätelöpuikkoja, joita syömme synkillä kaduilla.
.
Opiskelijoita vilisee raiteilla, mutta yliopiston rakennusten pihat ja katuosuudet ovat pimeinä ja katuvalaistus niukkaa. Monille kaduille ja kujille ei näe kulkea, on paras käyttää vain muutamia valaistuimpia pääteitä.
.
Pyörimme bussiasemalla ja lähdemme klo 20:30 etelään kohti retkeilymajaa. Jutellessamme kuljemme Hills Roadia ohi Station Roadin risteyksen, kunnes Juuso huomaa kääntyä takaisin tien alkaessa sivuta outoa metsää.
.
Eroamme Tenison Roadin kulmassa, koska haluan käydä uudelleen juna-asemalla, jolle tulin edellisellä kerrallani Cambridgessä vuosia sitten. Asema on kirkkaasti valaistu ja juna purkaa sinne juuri matkalaisia. Päivällä junavuoroja kulkee 4 tunnissa. Poimin mukaani rautateiden esitteitä.
.
Talsin retkeilymajaa sivuavia pikkukatuja. Ikkunasta näen Juuson ja joukon muita oleskelevan pohjakerroksen TV-huoneessa. Ylimmän kerroksen makuusalista tihkuu valoa verhojen lomasta. Ulko-oven vieressä, sokkeloisen talon ikkunaseinustalla kulkee pelisaliin vievä käytävä, jonka varrella on ikkunalautametreittäin turistiesitteitä. Kuulen biljardipallojen paukahtelua kauempaa.
.
Makuusalissa viereisen kerrossängyn ovat asuttaneet nuoret pojat, joiden äiti nukkuu naisten puolella. Isoveli avaa minulle oven, kun en osaa vieläkään käyttää avainta. Joku asukas haluaa sammuttaa valon klo 23. Juuso lataa silloin vielä kameransa akkua.
.
.
***
CAMBRIDGE, keskiviikkona 8.10.
.
Heräämme aamulla klo 7:30. Majoitushintaan kuuluu lakanoiden lisäksi aamiainen, British or Continental. Annan kupongin jäpikälle aamiaishuoneen tiskin taakse. Vitriinissä on riisimuroja ja vaikka mitä esillä, mutta jäpikkä hakee tarjottimellisen keittiöstä. "Toast?" hän kysyy, ja lisää 2 paahtoleipää aiempien juusto- ja leikkeleviipaleen, pullan, voinapin ja jogurtin seuraksi.
.
Juuso maistaa vain lusikallisen mustikkajogurttia, hän ei voi sietää piimää sokerisenakaan. Kahvia saa nauttia automaatista rajoituksetta, otan 2 kahvia ja yhden kaakaon, Juuso nappaa myös appelsiinimehua. Syömme hitaasti nautiskellen, luen samalla myös sanomalehteä.
.
Lähden ulos talosta makuusalin kautta klo 9:40. Juuso menee suihkuun. Aiomme tavata kirjastossa klo 11. Kävelen taas itäistä tietä laskien huomista varten kävelyajan bussiasemalle: 25 minuuttia, mutta siitä ainakin 5 minuuttia katselen näyteikkunoita. Lisäksi 2 paloautoa lähtee asemaltaan pillit soiden.
Lontoon-bussi onkin saapuessani juuri lähdössä. Kävelen bussiasemalta puiston halki kohti itää. Christ's Pieces, New Square, Fitzroy Street ja Grafton Centre -ostoskeskus, moderni kuin Helsingin Forum. Aikaani kuluu mm. siistissä kirjakaupassa. Matkaesitteitäkin yhä poimin.
.
Bradwell's Courtissa bussiaseman vieressä huomaan jäännöseriä myyvän kirjakaupan, jossa on halvemmat postikortit kuin muualla: 40 p (eikä 45-50 penniä). Päätän käydä myöhemmin.
.
Lion Yardin kirjaston lehtiosasto on 3. kerroksessa, luen siellä mm. Morning Staria klo 11:30 asti, sitten etsin Juusoa myös 2. kerroksesta, ja siellä luonnontieteilijä onkin tähtitieteen hyllyn äärellä. Jätän lastenosaston sarjakuvakoriin suomalaisen Aku Ankan ja ilmaislehtihyllylle Six Degrees'in (Helsinki). Paljon nettipäätteitä on tarjolla asiakkaille.
.
Juuso oli aamulla saanut ostettua konsertti-lippunsa (20 puntaa), tosin vain eurojaan vaihtamalla, koska MasterCard ei enää toiminutkaan (luottorajan ylityksen vuoksi, selvisi vasta Suomessa).
.
Lähdemme valokuvaamaan yliopiston rakennuksia länteen. Turisteja ohjataan määrätyille sisäänkäynneille, kun taas opiskelijat vilistävät omia reittejään.
.
Kävelemme jokirantaan The Backs -puistoon, jonka taustana college-rakennukset näkyvät komeimmillaan. Joella opiskelijat sauvovat ruuhilla turistikierroksia (maksu 12 puntaa/hlö) tai veneen voi vuokrata omaan käyttöön. Brittityttö näkyy juuri kuljettavan veneellä yksinäistä japanilaistyttöä.
.
Kiellot ja ojat rajoittavat kulkureittejä, mutta ohitamme silti joitakin kieltotauluja (toisin kuin keski-ikäinen, banaania syövä setä) ja päädymme St. John's Collegen pihoille. Livahdamme lopulta ulos lipunmyynnin (2 puntaa) kautta käytyämme wc:ssä ja tarkastettuamme, ketkä professorit olisivat huoneissaan paikalla - mekaanisen kellokorttilaitteen mukaan.
.
Käymme pyöreässä kirkossa. Ilmakuvien filmiesityksestä pitäisi maksaa. Esitteitä on jopa viroksi. Allekirjoitan adressin, joka vaatii muslimeille oikeutta erota uskonnostaan.
.
Kävelemme joen luoteispuolelle Magdalene Streetiä, nousemme Castle Moundille katsomaan ja kuvaamaan näköalaa. Sitten jokirantaa ja joen yli Jesus Greenin puistoon. Puukujia. Uimala. Vesilintuja. Victoria Avenueta ja Emmanuel Roadia Christ's Piecesin Prinsessa Dianan puistoon istumaan.
.
Juuso yrittää vaihtaa vanhentuneita lanttejaan uusiksi pankissa ja postissa, jotka jonotuksen jälkeen lähettävät yrittämään toinen toisiinsa. Sitten hän heittää vanhat kolikot roskalaatikkoon.
.
Juuson tulee taas nälkä ja hän lähtee Mill's Roadille syömään 3 punnalla kiinalaisia kevätkääryleitä. Käyn Amnestyn antikvariaatissa ja sen jälkeen kysymässä Juusolta, onko annos hintansa arvoinen, mutta hän ei vielä osaa sanoa, joten eroamme kiinalaisravintolassa noin kello 16.
.
Kiiruhdan Bradwell's Courtin halpakirjakauppaan, josta ostan 8 kuvakorttia, mutta postimerkkejä ei myydä. Lisäksi ostan 75 pennillä 3-vuotiaalle Kirsimarjalle pomppiskirjan keksinnöistä.
.
Valoisaan aikaan ehdin vielä The Backsien eteläosiin. Ehdin nähdä King's Collegen upean pihan. Kirkkokonsertteja olisi tarjolla ilmaiseksi klo 18.
.
Illan pimetessä vietän aikaa Sainsburyn elintarvikekaupassa ostaen jogurttia ja 'skotlantilaisia munia' (keitettyjä, kuorittuja ja leivitettyjä). Kun en ota muovikassia, saan palautusta 1 pennin laskun loppusummasta!
.
Poikkean kirjakaupoissa, eikä kirjastolle enää jääkään paljon aikaa. Jätän 'UPM Watch' -lehden Donna Tartt -kansineen kirjakaupan viereen ilmaisjakelulehtilaatikkoon.
.
ELP-yhtyeen kosketinsoittajan Keith Emersonin (syntyi 1944 - ampui itsensä 2016) sekä hänen Nice-yhtyeensä konserttia kuuntelen klo 20:30-21 ulkona vanhan Corn Exchange -rakennuksen puisten sivuovien kohdalla. Haen esitteitä eteisestä, kun pääovi ulos on auki koko ajan ja 2 lipuntarkastajaa odottelee peremmällä. Konserttiin näkyi menevän niin rehtori Nils Mattsenin tai hyvin keski-ikäisen näköisiä ukkoja kuin Beatles-tukkaisia opiskelijoita.
.
Eräs moppipää pinkoo myöhässä Corn Exchange -katua ja hämmästyy nähdessään minut sivuoven syvennyksessä kuuntelemassa. Hän jatkaa juoksuaan kulman taakse pääovelle. Satelee joitakin vesipisaroita. Keith Emerson soittaa populaarimpaa versiotaan Sibeliuksen Karelia-sarjasta ja yleisö suo hänelle aplodeja. Kadulla ohi kulkevat opiskelijaryhmät eivät piittaa.
.
Palaan retkeilymajalle klo 21:30 ja menen saippuapusseineni suihkukoppiin riisuutumaan ja peseytymään. Samalla reissulla parran ajelu. Viereinen suihkuhuone on tyhjä koko ajan. Tuntia myöhemmin, kun menen makuusaliin, Juusokin on palannut konsertista. Seuraa hyvä yöuni.
.
.
****
LONTOOSEEN, torstaina 9.10.
.
Cambridgessa torstaina ylösnousu klo 6:50, repun pakkaaminen ja wc-käynti. Checking-out jo klo 7:20. Saamme takaisin retkeilymajakorttimme mukavalta wardenilta: "Ette kai aio jäädä ensi yöksi?", "Ei, mutta syömme kuitenkin ensin aamiaisen..."
.
Päällysvaatteet tuolinselustalle ja reppu ruokapöydän alle. Odotusta aamiaisajan alkuun klo 7:30, vain eräs vanha ukko on jonossa edellämme. Keittiön jäpikkä ei vuoksemme aloita ruoan jakoa etuajassa vaan - myöhässä. Ehdimme syödä vain 15 minuuttia. Juuso ottaa brittiläisen aamiaisen, pekonia ja munaa ja makkaraa, minä saman kuin eilen, mustikkajogurtinkin. Kahvia ja kaakaota juomiksi.
.
Kiiruhdamme suotta hikeen asti klo 8:15:n bussille itäistä reittiä klo 7:50-8:07. Bussi alkaa vasta ottaa matkustajia sisään klo 8:15 ja väljyyttä riittää autossa. Luomme viimeiset silmäyksemme bussin ikkunasta Cambridgeen. Pian ollaan jo Trumpingtonissa ja maaseututaipaleella. Bussiin nousee ihan selviä turistejakin.
.
Ensimmäiset matkustajat jäävät pois Lontoon Aldgatessa. Emme ehdi heidän mukaansa, vaan alamme odottaa seuraavaa pysäkkiä. Ajamme Cityn läpi. Lopulta Kleopatran neulalla lähtee turistipari ulos ja me myös.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
JATKUU:
586. Bussilla Lontoosta Dubliniin
.
Matkalla Kaakkois-Englannissa näen loputtomasti mutkittelevia kyläteitä, kaarteita ja alamäkiä. Autojen on vaikeata mahtua pikkuteille, mutta seassa puikkelehtii kaksikerrosbussejakin ohi parin-kolmen kerroksen talojen alakertojen kadunvarsiputiikkien. Brittiläistä kyläelämää!
.
Lontooseen tultuamme yllättäen eteemme avautuu Westminsterin silta, Parlamenttitalo ja Big Benin torni Thamesin vastarannalla. Ajammekin tällä kertaa kaupunkiin oikein paraatiportin kautta, jatkaen Buckingham Palace Roadille ja Victoria Coach Stationille. Saavumme pääteasemalle kello 10, kaksi tuntia aikataulusta myöhässä, koska Calaisin rajatarkastukset viivästyttivät meidät tarkoitettua myöhempään Kanaalin alittavaan junaan.
.
Tutkimme ensin Victorian linja-autoasemaa, sen pitkää ja mutkittelevaa käytävähallia, joka jakautuu kahteen osaan, joiden välillä täytyy ylittää ulkona bussien ajotie. Näen opasteviittoja bussilaitureille 2-20, 21-39... sekä lipunmyyntihalliin, jossa ostajat jonottavat kaiteiden rajaamassa pilttuussa, jonka suulta vuoroon tuleva lähtee valotaulun näyttämälle luukulle. Meille osuu luukku 7, jolla palvelee ikivanhan näköinen mustaihoinen mies.
.
"I'd like to have return tickets to Cambridge and Dublin!" Kädessäni on A5-paperiarkki, jolle olen internet-aikataulun mukaisesti kirjannut paikat ja ajat. Ukko viittaa kutsuvalla sormella ottavansa mielellään paperin vastaan. Ensiksi hän kysyy, tuleeko Juusolle vieressäni myös samat liput, sekä maksutapamme. "Yes, the very same!" sanoo Juuso. Minä maksan puntina käteisellä ja Juuso MasterCardilla.
.
Virkailijaukko naputtelee hitaasti tietoja ja viittaa ostajalle näkyvälle isolle näyttötaululle, jonka valikko täyttyy, ihan luonnospaperini mukaisesti:
London Victoria, 7.10. klo 15:30,
Cambridge Drummer St. klo 17:45...
paluu 9.10. klo 8:15...
Hinta minulle 14,50 puntaa meno-paluu.
.
Seuraavaksi Dublinin reissun paluumatkan kohdalla tuleekin ongelmia. Eikö bussissa olekaan tilaa, tähänkö Irlantiin pääsy tyssäsi? Varausjärjestelmä kaatuu, mutta ukko soittaa jonnekin puhelimella ja matka järjestyy! Hinnaksi minulle tulee 47+3=50 puntaa.
.
Maksan käteisellä ja saan a) 2 reikäkortin kokoista pahvikorttia Cambridgeen sekä b) pehmeän käsinkirjoitetun lippuvihon Dubliniin.
.
Seuraavaksi Juusolle samanlaiset liput, saman aikataulupaperini avulla, MasterCardilla maksaen. Aikaa kuluu yhteensä jopa 20 minuuttia, mutta 8 lippua ostaen ja tietokonejärjestelmän kaaduttua.
.
Juuso is starving. Etsimme kadulta ruokapaikkaa. "Eating + Shopping" mainostaa jo viereinen kortteli Buckingham Palace Roadin toisella sivulla, kaakkoispuolella, Green Linen asemalla, mutta jatkamme kävellen Victorian rautatieasemalle ja kierrämme sen ylähalleja. Ohitamme hampurilaisten ja pizzojen paikat, kunnes saavumme klo 11, lounasaikaan, pubimaiseen Mollyyn.
.
Juuso tilaa Mollyn tiskiltä kana-annoksen, minä halvemman lasagnen, n. 5-6 puntaa. Saamme yhteisen numerokilven peränurkan pöytäämme, josta on, yläkerrasta, näköala alas asemahalliin. Iso vesilasillinen juomaksi tuodaan ensin, myöhemmin tarjoilijatyttö tuo annokset. Hyvää! Hidas syöminen. Juuso rohmuaa pöydästä maustepusseja taskuihinsa.
.
Puoliltapäivin olemme ulkona. Juuso rasittuu autoliikenteen katumelusta ja ihmisvilinästä, lisukkeinaan rakennustöitä ja poraamista! Poikkeamme pikkuteille itään, risteillen sik-sakkia kohti Thamesia. Ohitamme suurten puiden varjostaman puistoaukion valtavan Westminster Hospitalin vieressä, jossa on joitakuita istuskelijoita ja uskomaton hiljaisuus melun jälkeen.
.
Saavutamme joen. Rannalla on Victoria Tower Gardens. Poliiseja partioi sen pensaikoissakin. Turisteja istuu penkeillä Thamesia ihailemassa. Vastarannalla London Eye -maailmanpyörä pyörii hitaasti, päästen ympäri puolessa tunnissa. Kierrämme parlamentin ja Westminster Abbeyn (pääsymaksu, jono). Turistilaumoja! Patsaina mm. Winston Churchill.
.
Paluumatkalla kohti Belgraviaa sivuutamme kuninkaalliset tallit, Royal Mews. Sitten Eaton Square, King's Road -puistokatu... "Kahden kerroksen väen" kolme kerrosta ja kellarin käsittäviä kauniita taloja erivärisinä riveinä. Pääoven vierestä laskeutuvat aina rappuset alas kellarin ovelle.
.
Näemme kun joku vanha pääri lähtee juuri kotoaan piippu hampaissaan kohti loistoautoaan, vierellään nuorempi jakkupukunainen, ehkä sihteeri. Eaton Terrace. Lopulta istumme aukiolla Pimlico Roadin varrella, kunnes kävelemme Victorian linja-autoasemalle klo 15.
.
Cambridgen bussi lähtee laiturilta 2, mutta valotaululla on vasta samalta ovelta lähtevä Oxfordin auto klo 15:10. Penkkiryhmän istujat menevät aikanaan siihen. Tyhjäänkin bussiin menee kuski, mutta Cambridgen tietoja (lähtö klo 15:30) ei vain ilmaannu valonäyttöön.
.
Vasta viittä vaille puoli neljä kutsuu nuori rento kuljettaja meitä odottajia autoonsa. Mutta ei sinne paljon matkustajia tulekaan, kymmenkunta. Pakistanilainen täti ajaa vain Itä-Lontoon Stratfordiin. Joku eukko puhuu aivan kuin TV-sarjan "Mennään bussilla" aikamiespoika-bussikuskin äiti eli Doris Hare. Vielä joku jakkupukuinen virkanainenkin tulee bussiin.
.
Ajomatkasta muodostuu sight-seeing pitkin Thamesin pohjoista rantaa! Monumentteja ja Lontoon City, Stock Exchange. Liikenainen nousee kyytiin. Re-Swiss-vakuutusyhtiön kynttilän tai kurkun muotoinen pilvenpiirtäjä on rakenteilla.
.
Aldgaten jälkeen ajetaan yhä itään. Näen ulkona monikulttuurista kirjavuutta, pikkupuoteja puotien perään ja siirtomaista kotoisin olevia ihmisiä. Stratfordissa vaihtuu osa bussin matkustajakunnasta.
.
Tunnin ruuhkamatkan jälkeen tiheästi asuttu Lontoo loppuu ja aletaan ajaa moottoritietä kohti pohjoista, kovaa vauhtia avarien maalaismaisemien halki. Kuin Espoon Länsiväylällä vuonna 1970 "Niittykumpuineen", tulee mieleeni.
.
.
**
CAMBRIDGE, tiistaina 7.10.
.
Ennen Cambridgea on Trumpington Car Park & Ride, jossa pyörähdämme ympäri, vaihtamatta kuitenkaan matkustajia. Sitten ajamme Cambridgen katuja, jossa on maaseutukaupunkimaista. Seuraan kartasta mutkia ja käännöksiä, kunnes saavumme Drummer Streetin bussiasemalle, ahtaalle, ruuhkaiselle kujansuulle kello 17:45.
.
Kävelemme itäkaakkoon: Parker Street, Parkside ohi Parker's Place -puistokentän oikealla puolella, palo- ja poliisiaseman vasemmalla puolella. Liikennevaloista yli autojonoisen East Roadin, sitten Mill Road katuvarren puoteineen ja käännös oikealle Tenison Roadille kohti etelää. Ruskeita britti-rivitaloja.
.
Devonshire Roadin kulmassa sijaitsee Cambridgen retkeilymaja, Youth Hostel, jonne saavumme klo 18:15. Mukava majatalonisäntä, warden, pitkä, hauska heppu, kummallisin silmin. Hän muistaa heti, kuka kumma oli varannut paikan etukäteen...
.
Juuso, ilman retkeilymajajärjestön jäsenyyttä, maksaa lisämaksua punnan yöltä ja saa jäsenkortin, johon liimataan 2 keräilymerkkiä. Jäsenkortit jäävät talteen vastaanottoon. Saamme kummalliset kiilannäköiset avaimet, A5-esitemonisteen, jossa kerrotaan huoneen ja petien numerot sekä vielä ilmaisen Canbridgen kaupunkikartan.
.
Sokkeloisen talon käytävän päästä, TV-huoneen vierestä, nousevat portaat. Toisessa kerroksessa on kahden kävijän käymälät, kaksi yksittäistä vessaa sekä kaksi suihkuhuonetta. Varoitus: "Mind the steps!" Portaissa on heti nousun jälkeen askelmia takaisin alaspäinkin!
.
Kolmannesta kerroksesta löytyy huone 9. Avainkiila tulee työntää alhaalta pohjaan asti ja sitten vääntää pyöreää ovennupia. Ei onnistu, mutta sisältä avataan meille. Salissa on vasta yksi asukas, mutta kaikki vuoteet täyttyvät yöhön mennessä.
.
Huoneessamme on 8 vuodetta neljässä kerrossängyssä, n:ot 27+28 ovat ikkunan vieressä. Oven suulla on pesuallas, lavuaari. Vuoteiden väleissä erikokoisia lukittavia vaatekaappeja ja sullomme reppumme sellaisiin.
.
Lähdemme Juuson kanssa etsimään Corn Exchangea, jossa esitetään rock-konsertti huomenna. Kävelemme nyt Tenison Roadin eteläpäästä länteen Station Roadia Hills Roadille kohti luodetta. Matkan varrella on mm. synkkä kirkko sekä hotelli. Ilta pimenee jo.
.
St. Andrew's Streetiltä käännymme lounaaseen Downing Streetille, jolta käännymme umpikujalle liian aikaisin, ennen Corn Exchangea. Vähitellen löytyy Lion Yard Shopping Center, jonka kirjasto sulkeutuu klo 19. Löytyy konserttitalokin sekä vastapäätä Benet Streetin turisti-info ja lipunmyynti - mutta tältä päivältä jo suljettuina.
.
Pimeän kauppatorin laidalla on ruokakauppa Marks & Spencer, mutta emme keksi siellä mitään ostettavaa. Lähdemme kovin heikosti valaistuja katuja pitkin kohti Jesus Lanen ostoskeskusta, joka onkin (illalla suljettu) vaateputiikkikeskittymä. Matkan varrella Sidney Streetillä on kuitenkin Sainsburyn ruokakauppa, josta ostan inkivääriolutta ja Juuso kuuden pakkauksen jäätelöpuikkoja, joita syömme synkillä kaduilla.
.
Opiskelijoita vilisee raiteilla, mutta yliopiston rakennusten pihat ja katuosuudet ovat pimeinä ja katuvalaistus niukkaa. Monille kaduille ja kujille ei näe kulkea, on paras käyttää vain muutamia valaistuimpia pääteitä.
.
Pyörimme bussiasemalla ja lähdemme klo 20:30 etelään kohti retkeilymajaa. Jutellessamme kuljemme Hills Roadia ohi Station Roadin risteyksen, kunnes Juuso huomaa kääntyä takaisin tien alkaessa sivuta outoa metsää.
.
Eroamme Tenison Roadin kulmassa, koska haluan käydä uudelleen juna-asemalla, jolle tulin edellisellä kerrallani Cambridgessä vuosia sitten. Asema on kirkkaasti valaistu ja juna purkaa sinne juuri matkalaisia. Päivällä junavuoroja kulkee 4 tunnissa. Poimin mukaani rautateiden esitteitä.
.
Talsin retkeilymajaa sivuavia pikkukatuja. Ikkunasta näen Juuson ja joukon muita oleskelevan pohjakerroksen TV-huoneessa. Ylimmän kerroksen makuusalista tihkuu valoa verhojen lomasta. Ulko-oven vieressä, sokkeloisen talon ikkunaseinustalla kulkee pelisaliin vievä käytävä, jonka varrella on ikkunalautametreittäin turistiesitteitä. Kuulen biljardipallojen paukahtelua kauempaa.
.
Makuusalissa viereisen kerrossängyn ovat asuttaneet nuoret pojat, joiden äiti nukkuu naisten puolella. Isoveli avaa minulle oven, kun en osaa vieläkään käyttää avainta. Joku asukas haluaa sammuttaa valon klo 23. Juuso lataa silloin vielä kameransa akkua.
.
.
***
CAMBRIDGE, keskiviikkona 8.10.
.
Heräämme aamulla klo 7:30. Majoitushintaan kuuluu lakanoiden lisäksi aamiainen, British or Continental. Annan kupongin jäpikälle aamiaishuoneen tiskin taakse. Vitriinissä on riisimuroja ja vaikka mitä esillä, mutta jäpikkä hakee tarjottimellisen keittiöstä. "Toast?" hän kysyy, ja lisää 2 paahtoleipää aiempien juusto- ja leikkeleviipaleen, pullan, voinapin ja jogurtin seuraksi.
.
Juuso maistaa vain lusikallisen mustikkajogurttia, hän ei voi sietää piimää sokerisenakaan. Kahvia saa nauttia automaatista rajoituksetta, otan 2 kahvia ja yhden kaakaon, Juuso nappaa myös appelsiinimehua. Syömme hitaasti nautiskellen, luen samalla myös sanomalehteä.
.
Lähden ulos talosta makuusalin kautta klo 9:40. Juuso menee suihkuun. Aiomme tavata kirjastossa klo 11. Kävelen taas itäistä tietä laskien huomista varten kävelyajan bussiasemalle: 25 minuuttia, mutta siitä ainakin 5 minuuttia katselen näyteikkunoita. Lisäksi 2 paloautoa lähtee asemaltaan pillit soiden.
Lontoon-bussi onkin saapuessani juuri lähdössä. Kävelen bussiasemalta puiston halki kohti itää. Christ's Pieces, New Square, Fitzroy Street ja Grafton Centre -ostoskeskus, moderni kuin Helsingin Forum. Aikaani kuluu mm. siistissä kirjakaupassa. Matkaesitteitäkin yhä poimin.
.
Bradwell's Courtissa bussiaseman vieressä huomaan jäännöseriä myyvän kirjakaupan, jossa on halvemmat postikortit kuin muualla: 40 p (eikä 45-50 penniä). Päätän käydä myöhemmin.
.
Lion Yardin kirjaston lehtiosasto on 3. kerroksessa, luen siellä mm. Morning Staria klo 11:30 asti, sitten etsin Juusoa myös 2. kerroksesta, ja siellä luonnontieteilijä onkin tähtitieteen hyllyn äärellä. Jätän lastenosaston sarjakuvakoriin suomalaisen Aku Ankan ja ilmaislehtihyllylle Six Degrees'in (Helsinki). Paljon nettipäätteitä on tarjolla asiakkaille.
.
Juuso oli aamulla saanut ostettua konsertti-lippunsa (20 puntaa), tosin vain eurojaan vaihtamalla, koska MasterCard ei enää toiminutkaan (luottorajan ylityksen vuoksi, selvisi vasta Suomessa).
.
Lähdemme valokuvaamaan yliopiston rakennuksia länteen. Turisteja ohjataan määrätyille sisäänkäynneille, kun taas opiskelijat vilistävät omia reittejään.
.
Kävelemme jokirantaan The Backs -puistoon, jonka taustana college-rakennukset näkyvät komeimmillaan. Joella opiskelijat sauvovat ruuhilla turistikierroksia (maksu 12 puntaa/hlö) tai veneen voi vuokrata omaan käyttöön. Brittityttö näkyy juuri kuljettavan veneellä yksinäistä japanilaistyttöä.
.
Kiellot ja ojat rajoittavat kulkureittejä, mutta ohitamme silti joitakin kieltotauluja (toisin kuin keski-ikäinen, banaania syövä setä) ja päädymme St. John's Collegen pihoille. Livahdamme lopulta ulos lipunmyynnin (2 puntaa) kautta käytyämme wc:ssä ja tarkastettuamme, ketkä professorit olisivat huoneissaan paikalla - mekaanisen kellokorttilaitteen mukaan.
.
Käymme pyöreässä kirkossa. Ilmakuvien filmiesityksestä pitäisi maksaa. Esitteitä on jopa viroksi. Allekirjoitan adressin, joka vaatii muslimeille oikeutta erota uskonnostaan.
.
Kävelemme joen luoteispuolelle Magdalene Streetiä, nousemme Castle Moundille katsomaan ja kuvaamaan näköalaa. Sitten jokirantaa ja joen yli Jesus Greenin puistoon. Puukujia. Uimala. Vesilintuja. Victoria Avenueta ja Emmanuel Roadia Christ's Piecesin Prinsessa Dianan puistoon istumaan.
.
Juuso yrittää vaihtaa vanhentuneita lanttejaan uusiksi pankissa ja postissa, jotka jonotuksen jälkeen lähettävät yrittämään toinen toisiinsa. Sitten hän heittää vanhat kolikot roskalaatikkoon.
.
Juuson tulee taas nälkä ja hän lähtee Mill's Roadille syömään 3 punnalla kiinalaisia kevätkääryleitä. Käyn Amnestyn antikvariaatissa ja sen jälkeen kysymässä Juusolta, onko annos hintansa arvoinen, mutta hän ei vielä osaa sanoa, joten eroamme kiinalaisravintolassa noin kello 16.
.
Kiiruhdan Bradwell's Courtin halpakirjakauppaan, josta ostan 8 kuvakorttia, mutta postimerkkejä ei myydä. Lisäksi ostan 75 pennillä 3-vuotiaalle Kirsimarjalle pomppiskirjan keksinnöistä.
.
Valoisaan aikaan ehdin vielä The Backsien eteläosiin. Ehdin nähdä King's Collegen upean pihan. Kirkkokonsertteja olisi tarjolla ilmaiseksi klo 18.
.
Illan pimetessä vietän aikaa Sainsburyn elintarvikekaupassa ostaen jogurttia ja 'skotlantilaisia munia' (keitettyjä, kuorittuja ja leivitettyjä). Kun en ota muovikassia, saan palautusta 1 pennin laskun loppusummasta!
.
Poikkean kirjakaupoissa, eikä kirjastolle enää jääkään paljon aikaa. Jätän 'UPM Watch' -lehden Donna Tartt -kansineen kirjakaupan viereen ilmaisjakelulehtilaatikkoon.
.
ELP-yhtyeen kosketinsoittajan Keith Emersonin (syntyi 1944 - ampui itsensä 2016) sekä hänen Nice-yhtyeensä konserttia kuuntelen klo 20:30-21 ulkona vanhan Corn Exchange -rakennuksen puisten sivuovien kohdalla. Haen esitteitä eteisestä, kun pääovi ulos on auki koko ajan ja 2 lipuntarkastajaa odottelee peremmällä. Konserttiin näkyi menevän niin rehtori Nils Mattsenin tai hyvin keski-ikäisen näköisiä ukkoja kuin Beatles-tukkaisia opiskelijoita.
.
Eräs moppipää pinkoo myöhässä Corn Exchange -katua ja hämmästyy nähdessään minut sivuoven syvennyksessä kuuntelemassa. Hän jatkaa juoksuaan kulman taakse pääovelle. Satelee joitakin vesipisaroita. Keith Emerson soittaa populaarimpaa versiotaan Sibeliuksen Karelia-sarjasta ja yleisö suo hänelle aplodeja. Kadulla ohi kulkevat opiskelijaryhmät eivät piittaa.
.
Palaan retkeilymajalle klo 21:30 ja menen saippuapusseineni suihkukoppiin riisuutumaan ja peseytymään. Samalla reissulla parran ajelu. Viereinen suihkuhuone on tyhjä koko ajan. Tuntia myöhemmin, kun menen makuusaliin, Juusokin on palannut konsertista. Seuraa hyvä yöuni.
.
.
****
LONTOOSEEN, torstaina 9.10.
.
Cambridgessa torstaina ylösnousu klo 6:50, repun pakkaaminen ja wc-käynti. Checking-out jo klo 7:20. Saamme takaisin retkeilymajakorttimme mukavalta wardenilta: "Ette kai aio jäädä ensi yöksi?", "Ei, mutta syömme kuitenkin ensin aamiaisen..."
.
Päällysvaatteet tuolinselustalle ja reppu ruokapöydän alle. Odotusta aamiaisajan alkuun klo 7:30, vain eräs vanha ukko on jonossa edellämme. Keittiön jäpikkä ei vuoksemme aloita ruoan jakoa etuajassa vaan - myöhässä. Ehdimme syödä vain 15 minuuttia. Juuso ottaa brittiläisen aamiaisen, pekonia ja munaa ja makkaraa, minä saman kuin eilen, mustikkajogurtinkin. Kahvia ja kaakaota juomiksi.
.
Kiiruhdamme suotta hikeen asti klo 8:15:n bussille itäistä reittiä klo 7:50-8:07. Bussi alkaa vasta ottaa matkustajia sisään klo 8:15 ja väljyyttä riittää autossa. Luomme viimeiset silmäyksemme bussin ikkunasta Cambridgeen. Pian ollaan jo Trumpingtonissa ja maaseututaipaleella. Bussiin nousee ihan selviä turistejakin.
.
Ensimmäiset matkustajat jäävät pois Lontoon Aldgatessa. Emme ehdi heidän mukaansa, vaan alamme odottaa seuraavaa pysäkkiä. Ajamme Cityn läpi. Lopulta Kleopatran neulalla lähtee turistipari ulos ja me myös.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
JATKUU:
586. Bussilla Lontoosta Dubliniin
584. Bussi Kanaalin tunnelin läpi
Eurolinesin Oslosta lähtenyt bussi saapuu Göteborgin linja-autoasemalle maanantaiyönä 6.10. kello kahden jälkeen, pysähtyy joksikin aikaa, ja purkaa ensin ulos matkustajia. Kun me uudet matkustajat nousemme autoon, Juuso nappaa käyttöönsä jonkin paripenkin. Sille kuitenkin palaa pikaiselta tupakaltaan ulkoa kaksi jo Norjasta periytyvää matkalaista, jolloin Juuso etsiytyy takapenkille.
.
Minä otan vasemmalta toiseksi viimeisen rivin ikkunapaikan. Kohta nuori tyttö käy hakemassa pikkulaukkunsa pois jaloistani! Hän ei kuitenkaan vaadi paikkaani. Viereeni käytävän puolelle istuu kohta kuitenkin varhaiskeski-ikäinen blondi nainen, joka nukahtelee yöllä olkaani vasten päänsä painaen. Välillä hän säpsähtelee hereille ja vetäytyy varovaisesti erilleen minusta.
.
"Nästa stop Halmstad - Halmstad nästa stop." Kuljettajamme kuuluttaa aina selkeästi, toistaen viestin. Kiintoisalta kaupungilta näyttää pimeässäkin Halmstad, jossa joku matkustajistamme jää pois.
.
Malmössä bussista poistuu paljon matkustajia, blondi vierustoverinikin. Pimeässä näen vesialtaita, kun keskustassa kierrellään, sitten ajetaan kaupungin laitamia pitkin hitaasti kahden valtion väliselle Juutinrauman sillalle. Liikennevalorivistö, tietulli. Pimeää on klo 5:40. Valorivejä jossakin kaukana. Sillasta näen pimeydessä vain muutaman valkoisen pylonin.
.
.
**
KÖÖPENHAMINA, maanantaina 6.10.
.
"Tervetuloa Tanskaan! Nästa Kastrup - Katrup nästa!" Pitkä tunneli sillan jälkeen. Paljon matkustajia poistuu bussistamme Kastrupin lentokentälle aamulla klo 6.
.
Kööpenhaminaan saavutaan klo 6:20 Ingerlevsgadelle. Rautatieasema näkyy etuoikealla, pohjoisessa - sinne kävelemmekin sisätiloihin odottelemaan. Hissillä ajamme Tietgensgadelta alas laiturille, jota pitkin kävelemme juna-asemalle.
.
Juuso käy asioimassa invalideille ilmaisessa vessassa ja istuutuu sitten penkille odottelemaan. Minä kierrän aseman nurkan kävelläkseni ulkona ohi viereisen Tivolin huvipuiston. Ilmaisia päivälehtiä on jaossa: Metro ja sen paksu kilpailija.
.
Valkoinen Bonon bussi seisoo paikallaan Ingerlevsgadella jo klo 7:15, lähteäkseen matkaan klo 7:30. Tanskalainen kuski seisoo bussin ovella.
.
"London?" Auton kyltissä lukee pelkästään Hamburg-Amsterdam. "Lippu vaihdetaan Amsterdamissa!"
.
Matkustajia on jo sisällä bussissa 12 muuta, kun Juuson kanssa saavumme viimeisinä. Hyvin on siis tilaa autossa, minunkin syödä siellä banaani, vanukas ja piparkakun makuinen pehmeä kakku.
.
Liikenneruuhka tulee ajosuuntaamme vastaan, Kööpenhaminaan päin töihin kulkeva. Bussimme ajaa Rödbyn suuntaan. Juuso nukkuu valokuvattuaan ensin tanskalaisen tuulimyllymaiseman. Näen tasaista vihreää peltoa, lehmiä, valleja, puuvyöhykkeitä, lehtipuita vain. On aurinkoista, vain muutama pilvenhattara. Valkeat linnut pelloilla. Kello on juuri 8:23.
.
Rödbyn satamassa klo 9:23 seuraa 10 minuuttia laivaan ajamisen odotusta, toinen turistibussi vieressämme. Junalautalle päästyämme kävelen laivan portaita 2 kantta ylös. Ravintolat ovat molemmissa keuloissa, info, rahanvaihto ja shop niiden välissä. Milkan keksisuklaa (300 grammaa) maksaa 2,05 euroa. Ylemmällä kannella pääsee uloskin, mutta kova tuuli tempoo, varsinkin vielä ylemmällä kannella.
.
Saksan satama Puttgarden odottaa 45 minuutin (tai tunnin) vesimatkan päässä. Sitten näen autosta Pohjois-Saksan tasaista peltoniittyä, tuulimyllyjä rypäinä vähän väliä. Pientä laakeaa kumpua. Vihreyttä. Fehmarnin komea silta. Neustadt näkyy kaukana vasemmalla.
.
.
***
HAMPURI, maanantaina 6.10.
.
Hampurin linja-autoasemelle saavumme peräti tunnin etuajassa klo 12:30. Lähtöaikamme on vasta 14:45, paikkana Zentral Omnibus Bahnhof ZOB, Adenauer Allee.
.
Linja-autoasema on lainannut kattonsa ilmeen Münchenin vuoden 1972 olympialaisten stadionilta. Siistissä lasipalatsissa, selkeän pienessä odotushallissa, huomaan EuroLinesin, Ecolinesin sekä puolen tusinan muun bussiyhtiön tiskit tai kauppahallikojut - joissa kussakin 2 virkailijaa mahtuu istumaan vieretysten.
.
Lännessä kadun varrella näkyy rautatieasema, jota kohti lähdemme Juuson kanssa kävelemään. Sitten suuntaamme pohjois-luoteeseen Kennedyn sillalle. Kuljemme komean taidemuseon korkealle rakennetulla pihalla. Hyviä näköaloja. Junarata jyrisee vieressämme kohti siltoja. Käymme Aussenalsterin rantapuistossa ja sieltä menemme kävelytunnelia Binnenalsterin puolelle, jonka kierrämme vastapäivään.
.
Suomi-tornitalon Suomen vaakunan leijonat hämmästyttävät meitä korkeudestaan, kaikilla neljällä sivuseinällä, Binnenalsterin pohjoiskulmassa. Hyatt ja Raffles ovat hotelleja lahden länsilaidalla. Valokuvista tutut rantapaviljongit näkyvät etelärannalla.
.
Alkaa sataa vettä. Oikaisemme kauppakatua pitkin itään ohi Karstadtin tavaratalojen. Käymme katsomassa tyhjien cd-levyjen hintaa Saturn-nimisessä liikkeessä: ovat puolet Suomen Bilteman hinnoista ja 2 kertaa tehokkaampia (9,95 euroa /10 kpl).
.
Linja-autoasema ZOB klo 13:55, bussikuski ovella, sisällä entistä enemmän porukkaa. Takapenkillä ovat varausmerkkinä mehumme. Bussi täyttyy vielä lisää. Kohu-viulisti Linda Lampeniuksen näköinen, keimaileva muovinuken kaltainen blondi saattaa marokkolaisen näköistä miestä, mukanaan myös arabin näköinen tyttökaveri ja tumma pikkupoika.
.
Kuljettajamme laskee matkustajien lukumäärän ja steppailee sitten ulkona hyvin huolestuneen näköisenä: joku meistä puuttuu vielä klo 14:21. Paljon on autoon kertynyt mustaihoisia matkustajia, ehkä siirtolaisia, nykyajan Euroopan nomadeja.
.
Viimeisenä bussiin saapuu norsunkokoinen musta äiti kaljupäisen pikkupoikansa kanssa ja kävelee suoraa päätä keskelle takariviämme, jonka eri ikkunalaidoilla istumme, Juuso ja minä. Nainen hivuttautuu myöhemmin keskeltä vasemmalle Juuson viereen, jotta pikkupoika mahtuisi lojumaan pitkänään kahdella keskimmäisellä viidestä istuimesta.
.
Kello 15:30-40 madellaan bussillamme 10 minuuttia tietöiden takia vain paria kilometriä 75-77 km-pylväiden väliä, kunnes klo 16 kiidetään vauhdilla eteenpäin.
.
Torkahtelen joitakin minuutteja. Sataa vettä aika ajoin ja sitten taukoaa. Näen muratin somistaman vihreän puisen meluaidan. Välillä graffitejakin, seinätöherryksiä. Elektronista peliä pelannut pikkupoju vieressäni nukkuu äitiään vasten, äidin läskit painostavat Juusoa.
.
Juusoa edeltävällä rivillä nuori mies haarukoi vahvasti maustettua pikaruokaa kertakäyttölaatikosta, limppu penkillä vieressään. Tien nopeusrajoituksia: 100 - 80 - 60 km/h. Lehmälaidun. Tuulimylly. Avaraa Saksaa. Lehtipuun vihreää.
.
Bremen klo 16:15. Iso TV-torni, Lidl-kauppa, tunneli, junasillat katutason yläpuolella kuin Chicagossa. Modernilla bussiasemalla ZOB:illa pyörähdetään. "Kino 1-10" innostaa leikkivää ja jokeltelevaa pikkupoikaa vieressämme: "Kino!" Kortteli kierretään bussilla ympäri, palaten yläkautta siltaa pitkin.
.
Edessäni punatukkainen 39-v. nainen pöyhii pitkät hiuksensa kasvojeni eteen yli tuolinsa selustan (värjäysaineen tuoksu lehahtaa nenääni) ja työntää tukkaansa vielä sormuksien peittämät sormensakin. Hänen ylös istuimien väleihin työntämänsä sukkahousuiset jalkateränsä karkottavat edellispenkiltä kainon tai ehkä herkkänenäisen japanilaismiehen!
.
Hollannin valtion raja ylitetään klo 17:44, alankomaita näkyy heti oikealla ja samalla tyypillinen kanavan pieni nostosilta. Moottoritien liittymien 'Abfart' muuttuu rajan jälkeen 'Uit'-viitaksi! Jo Saksan puolellakin oli alavia, vihreitä laitumia, lehmiä, kanava.
.
Sää on välillä kirkas, sitten harmaita pilviä. Ikkunoiden pisarat välillä kuivuvat, kunnes pieni saderyöppy, mutta taas kirkastuu.
.
.
****
AMSTERDAM, maanantaina 6.10.
.
Amsterdamiin tullaan äkkiä - kun jäädäänkin Amstelin asemalle, kilometrien päähän keskustasta, runsaan tunnin ajaksi klo 20:45-22:00. On pimeä ilta.
.
EuroLinesin toimistorakennus sijaitsee bussipihan laidalla. "Check-in" tapahtuu vasta 30 minuuttia ennen lähtöä, vasta sitten kun 'London' ilmestyy valonäyttötauluun oikean tiskin yläpuolelle.
.
Ulkona näkyy pimeitä pilvenpiirtäjiä, pienet ikkunat valon tuikkuina. Amstelin rautatieasema hehkuu valolyhtynä, alhaalla kulkukäytävät, yläkerrassa asemalaiturit ja junaradat.
.
Kävelemme Juuson kanssa lähikadut vastapäivään, on pimeää puistikkoa ja yksi kanava. Rauhallinen ruskeaseinäinen rivitaloalue. Kolmekymppinen virkanainen oikoo yksinään läpi puistikon kai kotiinsa. Koiranulkoiluttajia. Keskusta-tienviitta, kilometrejä sinne, emme edes oikein tiedä missä päin kaupunkia olemme, Amstelissa siis.
.
Eurolinesin lähtöselvityksen tiskillä jonotetaan. Kahden mustan miehen passeja tutkitaan pitkään. "Syntymäpaikka? Syntymäaika?" heiltä kysellään aprikoiden. Lopulta mies- ja naispoliisi tulevat ja saattavat mustaihoiset rauhallisesti ulos. Nuorehkot valkoiset henkilöt seuraavat tilannetta epäluuloisin ilmein. Joku irvistäjä sähisee puoliääneen: "Diskrimination!"
.
"Hello! I would like to check-in to London..." Tiskillä lippukuponki revitään lippuvihosta ja tilalle annetaan isolla L-kirjaimella varustettu bussiinnousukortti sekä nimiliuskat matkalaukkuihin. "How many?" "Only one!" "That on your shoulder?" Niin, minulla on vain selkäreppuni.
.
Lippuvihossani ei ollutkaan enää tälle välille omaa kuponkia, mutta koko matkareitti on sentään jäljentynyt viimeiselle kuittilehdelle ja virkailija käy "skandinaaveille" muristen ottamassa siitä valokopion. Juuso käy asialla likaisessa wc:ssä, joka on sinivaloinen narkomaanien torjumiseksi.
.
L-bussiin onkin jo jonotusta. Istun ikkunapaikalle oikealle aika eteen, kahden mustaihoisen taakse. Mies- ja naispoliisi noutavat toisen heistä, käytävänpuoleisen, uudelleen passitarkastukseen. Tämä mies lähtee hiljaisena, mutta kasvot vihastuksesta tummuen.
.
Pian musta mies palaa poliisien saattamana, mutta palasikin vain hakemaan matkatavaransa pois bussistamme, joka pääsee lähtemään, ilman häntä. Kolmas musta mies muuttaa eteeni käytäväpaikalle ja keskustelee juuri tapahtuneesta ikkunapaikkalaisen mustan kanssa. (Hänen oma matkansa tulee vuorostaan tyssäämään Ranskan Calais'sa!)
.
On pimeää yöllä, nukahtelen läpi Hollannin kaupungit. Ranskan rajalla on taukopysähdys huoltoasemalla, mutta kalliit eurohinnat. Ajamme siis Hollannista läpi Belgian Ranskaan saakka. Siellä kohtaamme Englannin Kanaalin perinteisen autolautan sijasta yllätyksekseni Englannin Kanaalin junatunnelin!
.
.
*****
KANAALIN TUNNELI, tiistaina 7.10.
.
Ranskan Calais noin klo 3 yöllä, passi- ja tullitarkastus odottaa matkustajia. Kuljettajamme kehottaa pitämään kiirettä, sillä Englannin kanaalin alittavan junan lähtöön on vain puoli tuntia. Odottelemme ensin bussissa, kunnes pääsemme tullin paviljonkiin - koko bussillinen matkustajia yhdessä sisään, pois ulkoa jonon viimeisetkin ja ovi perässämme kiinni.
.
Pilakuvamaisen ovela ranskalainen, pieni tumman parran sänkinen, partaveden tuoksuinen valtion virkamies valikoi minut tarkastukseen.
.
"Empty your pockets!" Näytän ulos vetäen tyhjät hansikastaskut ja kaivan tiskille muiden taskujen sisältöä.
.
Taskupeili herättää kiihkeän kiinnostuksen: sen pintaa pyyhitään käsineellä, voisiko olla kokaiinijäämiä? Tyhjä karamellipaperin nyttyrä avataan huolellisesti, olisiko sisällä könttiä? Avainkotelo avataan, mutta pieni linkkuveitsi ei kuitenkaan herätä huomiota. Kangasnenäliina, kampa, kello muovipussissa, paperinenäliinoja.
.
Ohuet valkoiset kumikäsineet käteensä vetävä mies taputtelee housunlahkeeni, olisiko mitään kätkössä. Hän ei kuitenkaan löydä kaulakukkaroani, jota en näytä enkä tyhjennä, en ehdi sinne asti.
.
Samaan aikaan toinen virkailija kaivaa repustani vaatepusseja ulos. Göteborgista ostamani, kolmas avaamaton mehutölkkini "Sunshine" herättää hilpeyttä! Nuori virkailija heiluttaa sitä ilmassa, näytellen tovereilleen: "Ha ha!" Väkijuomiako pitäisi kuljettaa rajan yli?
.
Saan pakata tavarani takaisin taskuihini, lattiallekin olin pudottanut paperisen nenäliinan. Virkailija täyttää reppuni. Jatkan matkaani eteenpäin ja jonkun toisen vuoro tulee tullitiskille. Juuso on pelkästään kävellyt tullin läpi saamatta osakseen huomiota. Minut ja kaikki neekerit tarkastettiin.
.
Passintarkastus onkin tullin jälkeen läpihuutojuttu. Aidatun jonon suulla vartija sanoo vapautuneen kopin numeron: 1! Siellä on ystävällinen britti, joka luettaa passin nopeasti tietokoneellaan ja antaa kiittäen takaisin.
.
Alun perin tullijonomme hännänhuipuksi jäänyt pitkäkiharatukkainen neitonen näkyy myös palaavan bussiimme vihoviimeisenä. Puolen tunnin junamme on ehtinyt mennä. Bussikuski voi vain todeta, että seuraava juna lähtee 1,5 tunnin päästä...
.
Kuljettaja osoittaa pieni-ikkunaista parakkia: Vain wc on tämän paikan palvelutarjonta! Käyn siellä asialla, ajelemassa partani ja harjaamassa hampaani. Pitkät rivit astioita, mutta harvakseen yöllä kävijöitä.
.
Lopulta bussimme ajaa Kanaalin junaan samalla tavalla kuin Suomessa henkilöautot ajavat autojunaan: ajetaan vaunu vaunun perästä yhä eteenpäin, siihen asti kunnes eteen tulee este, nyt alas vedetty aaltopeltiovi.
.
Olemme junan vaunussa kuin umpitunnelissa, kirkas keltainen valo loistaa ahtaassa käytävässä. Seinillä on 2 rivin näyttötauluja, joissa rullaa tiedote englanniksi ja ranskaksi. "Epätodennäköisessä hätätilanteessa on kuljettava opastettuina lähimmälle pelastusaukolle."
.
Kuulutus opettaa hälytysmerkkijonon. Autoradio olisi käännettävä jommalle kummalle tunnelin radiokanavista, joko Classic tai Pop, viihdyttävän musiikin väliin lisätään tiedotukset! "Käsijarrut päälle, autonikkunat auki. Wc on junassa lähellä edessäpäin. Junamatka kestää 25 minuuttia."
.
Odotuksen jälkeen linja-automme alkaa huojahdella, huojahdella... Juna allamme on ilmeisesti liikkeellä, mutta muusta kuin vaapunnasta sitä ei huomaa. Huojuminen tasaantuu tasavauhdissa, kunnes alkaa taas uudelleen vajaan puolen tunnin päästä - junan alkaessa jarruttaa!
.
Pysähtyneen odotuksen jälkeen avautuu aaltopeltiovi automme edessä ja bussimme ajaa eteenpäin junanvaunun läpi ja ulos Englannin ulkoilmaan jossakin Doverin tienoilla.
.
Ajamme sik-sakkia ja ympyrää terminaalin tienoilla, kohoten junaradan yläpuolelle. Ympärillämme on kukkuloita kuin vuoren rinteitä ja sataman valot näkyvät.
.
Suoran luoteeseen ja Lontooseen vievän moottoritien sijasta lähdemmekin pikkutietä pohjoiseen kohti Canterburya. Ajamme mutkittelevaa kylätietä halki Dentonin idyllisen kylän.
.
Canterburyssa näemme vain etäältä kuuluisan katedraalin, mutta linnan muurit sivuutamme läheltä. Vanhan englannin tunnelma! On jo valoisaa, kun kello seitsemästä kymmeneen ajamme Lontooseen, jonne aikataulun mukaan meidän piti saapua jo kello kahdeksan!
.
Tietyöt ja liikenneruuhkat alkavat jo kauan ennen Lontoota. Seuraa jonoja ja autojen mateluja. Liikennemerkit neuvovat, milloin saa vaihtaa kaistaa tai voi sallia toisten kaistanvaihtoja, milloin taas on torjuttava ne: 'Hard Shoulder'.
.
Edessäni yrittää nukkua parhaiten selviytynyt mustaihoisista miehistä, hän, jota ei poistettu bussista Amsterdamissa eikä Calaisissa. Välillä hän availee matkalaukkuaan tai kertoo kännykällään jollekulle, missä on ja milloin on tulossa perille.
.
*******
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
JATKUU:
585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen
.
Minä otan vasemmalta toiseksi viimeisen rivin ikkunapaikan. Kohta nuori tyttö käy hakemassa pikkulaukkunsa pois jaloistani! Hän ei kuitenkaan vaadi paikkaani. Viereeni käytävän puolelle istuu kohta kuitenkin varhaiskeski-ikäinen blondi nainen, joka nukahtelee yöllä olkaani vasten päänsä painaen. Välillä hän säpsähtelee hereille ja vetäytyy varovaisesti erilleen minusta.
.
"Nästa stop Halmstad - Halmstad nästa stop." Kuljettajamme kuuluttaa aina selkeästi, toistaen viestin. Kiintoisalta kaupungilta näyttää pimeässäkin Halmstad, jossa joku matkustajistamme jää pois.
.
Malmössä bussista poistuu paljon matkustajia, blondi vierustoverinikin. Pimeässä näen vesialtaita, kun keskustassa kierrellään, sitten ajetaan kaupungin laitamia pitkin hitaasti kahden valtion väliselle Juutinrauman sillalle. Liikennevalorivistö, tietulli. Pimeää on klo 5:40. Valorivejä jossakin kaukana. Sillasta näen pimeydessä vain muutaman valkoisen pylonin.
.
.
**
KÖÖPENHAMINA, maanantaina 6.10.
.
"Tervetuloa Tanskaan! Nästa Kastrup - Katrup nästa!" Pitkä tunneli sillan jälkeen. Paljon matkustajia poistuu bussistamme Kastrupin lentokentälle aamulla klo 6.
.
Kööpenhaminaan saavutaan klo 6:20 Ingerlevsgadelle. Rautatieasema näkyy etuoikealla, pohjoisessa - sinne kävelemmekin sisätiloihin odottelemaan. Hissillä ajamme Tietgensgadelta alas laiturille, jota pitkin kävelemme juna-asemalle.
.
Juuso käy asioimassa invalideille ilmaisessa vessassa ja istuutuu sitten penkille odottelemaan. Minä kierrän aseman nurkan kävelläkseni ulkona ohi viereisen Tivolin huvipuiston. Ilmaisia päivälehtiä on jaossa: Metro ja sen paksu kilpailija.
.
Valkoinen Bonon bussi seisoo paikallaan Ingerlevsgadella jo klo 7:15, lähteäkseen matkaan klo 7:30. Tanskalainen kuski seisoo bussin ovella.
.
"London?" Auton kyltissä lukee pelkästään Hamburg-Amsterdam. "Lippu vaihdetaan Amsterdamissa!"
.
Matkustajia on jo sisällä bussissa 12 muuta, kun Juuson kanssa saavumme viimeisinä. Hyvin on siis tilaa autossa, minunkin syödä siellä banaani, vanukas ja piparkakun makuinen pehmeä kakku.
.
Liikenneruuhka tulee ajosuuntaamme vastaan, Kööpenhaminaan päin töihin kulkeva. Bussimme ajaa Rödbyn suuntaan. Juuso nukkuu valokuvattuaan ensin tanskalaisen tuulimyllymaiseman. Näen tasaista vihreää peltoa, lehmiä, valleja, puuvyöhykkeitä, lehtipuita vain. On aurinkoista, vain muutama pilvenhattara. Valkeat linnut pelloilla. Kello on juuri 8:23.
.
Rödbyn satamassa klo 9:23 seuraa 10 minuuttia laivaan ajamisen odotusta, toinen turistibussi vieressämme. Junalautalle päästyämme kävelen laivan portaita 2 kantta ylös. Ravintolat ovat molemmissa keuloissa, info, rahanvaihto ja shop niiden välissä. Milkan keksisuklaa (300 grammaa) maksaa 2,05 euroa. Ylemmällä kannella pääsee uloskin, mutta kova tuuli tempoo, varsinkin vielä ylemmällä kannella.
.
Saksan satama Puttgarden odottaa 45 minuutin (tai tunnin) vesimatkan päässä. Sitten näen autosta Pohjois-Saksan tasaista peltoniittyä, tuulimyllyjä rypäinä vähän väliä. Pientä laakeaa kumpua. Vihreyttä. Fehmarnin komea silta. Neustadt näkyy kaukana vasemmalla.
.
.
***
HAMPURI, maanantaina 6.10.
.
Hampurin linja-autoasemelle saavumme peräti tunnin etuajassa klo 12:30. Lähtöaikamme on vasta 14:45, paikkana Zentral Omnibus Bahnhof ZOB, Adenauer Allee.
.
Linja-autoasema on lainannut kattonsa ilmeen Münchenin vuoden 1972 olympialaisten stadionilta. Siistissä lasipalatsissa, selkeän pienessä odotushallissa, huomaan EuroLinesin, Ecolinesin sekä puolen tusinan muun bussiyhtiön tiskit tai kauppahallikojut - joissa kussakin 2 virkailijaa mahtuu istumaan vieretysten.
.
Lännessä kadun varrella näkyy rautatieasema, jota kohti lähdemme Juuson kanssa kävelemään. Sitten suuntaamme pohjois-luoteeseen Kennedyn sillalle. Kuljemme komean taidemuseon korkealle rakennetulla pihalla. Hyviä näköaloja. Junarata jyrisee vieressämme kohti siltoja. Käymme Aussenalsterin rantapuistossa ja sieltä menemme kävelytunnelia Binnenalsterin puolelle, jonka kierrämme vastapäivään.
.
Suomi-tornitalon Suomen vaakunan leijonat hämmästyttävät meitä korkeudestaan, kaikilla neljällä sivuseinällä, Binnenalsterin pohjoiskulmassa. Hyatt ja Raffles ovat hotelleja lahden länsilaidalla. Valokuvista tutut rantapaviljongit näkyvät etelärannalla.
.
Alkaa sataa vettä. Oikaisemme kauppakatua pitkin itään ohi Karstadtin tavaratalojen. Käymme katsomassa tyhjien cd-levyjen hintaa Saturn-nimisessä liikkeessä: ovat puolet Suomen Bilteman hinnoista ja 2 kertaa tehokkaampia (9,95 euroa /10 kpl).
.
Linja-autoasema ZOB klo 13:55, bussikuski ovella, sisällä entistä enemmän porukkaa. Takapenkillä ovat varausmerkkinä mehumme. Bussi täyttyy vielä lisää. Kohu-viulisti Linda Lampeniuksen näköinen, keimaileva muovinuken kaltainen blondi saattaa marokkolaisen näköistä miestä, mukanaan myös arabin näköinen tyttökaveri ja tumma pikkupoika.
.
Kuljettajamme laskee matkustajien lukumäärän ja steppailee sitten ulkona hyvin huolestuneen näköisenä: joku meistä puuttuu vielä klo 14:21. Paljon on autoon kertynyt mustaihoisia matkustajia, ehkä siirtolaisia, nykyajan Euroopan nomadeja.
.
Viimeisenä bussiin saapuu norsunkokoinen musta äiti kaljupäisen pikkupoikansa kanssa ja kävelee suoraa päätä keskelle takariviämme, jonka eri ikkunalaidoilla istumme, Juuso ja minä. Nainen hivuttautuu myöhemmin keskeltä vasemmalle Juuson viereen, jotta pikkupoika mahtuisi lojumaan pitkänään kahdella keskimmäisellä viidestä istuimesta.
.
Kello 15:30-40 madellaan bussillamme 10 minuuttia tietöiden takia vain paria kilometriä 75-77 km-pylväiden väliä, kunnes klo 16 kiidetään vauhdilla eteenpäin.
.
Torkahtelen joitakin minuutteja. Sataa vettä aika ajoin ja sitten taukoaa. Näen muratin somistaman vihreän puisen meluaidan. Välillä graffitejakin, seinätöherryksiä. Elektronista peliä pelannut pikkupoju vieressäni nukkuu äitiään vasten, äidin läskit painostavat Juusoa.
.
Juusoa edeltävällä rivillä nuori mies haarukoi vahvasti maustettua pikaruokaa kertakäyttölaatikosta, limppu penkillä vieressään. Tien nopeusrajoituksia: 100 - 80 - 60 km/h. Lehmälaidun. Tuulimylly. Avaraa Saksaa. Lehtipuun vihreää.
.
Bremen klo 16:15. Iso TV-torni, Lidl-kauppa, tunneli, junasillat katutason yläpuolella kuin Chicagossa. Modernilla bussiasemalla ZOB:illa pyörähdetään. "Kino 1-10" innostaa leikkivää ja jokeltelevaa pikkupoikaa vieressämme: "Kino!" Kortteli kierretään bussilla ympäri, palaten yläkautta siltaa pitkin.
.
Edessäni punatukkainen 39-v. nainen pöyhii pitkät hiuksensa kasvojeni eteen yli tuolinsa selustan (värjäysaineen tuoksu lehahtaa nenääni) ja työntää tukkaansa vielä sormuksien peittämät sormensakin. Hänen ylös istuimien väleihin työntämänsä sukkahousuiset jalkateränsä karkottavat edellispenkiltä kainon tai ehkä herkkänenäisen japanilaismiehen!
.
Hollannin valtion raja ylitetään klo 17:44, alankomaita näkyy heti oikealla ja samalla tyypillinen kanavan pieni nostosilta. Moottoritien liittymien 'Abfart' muuttuu rajan jälkeen 'Uit'-viitaksi! Jo Saksan puolellakin oli alavia, vihreitä laitumia, lehmiä, kanava.
.
Sää on välillä kirkas, sitten harmaita pilviä. Ikkunoiden pisarat välillä kuivuvat, kunnes pieni saderyöppy, mutta taas kirkastuu.
.
.
****
AMSTERDAM, maanantaina 6.10.
.
Amsterdamiin tullaan äkkiä - kun jäädäänkin Amstelin asemalle, kilometrien päähän keskustasta, runsaan tunnin ajaksi klo 20:45-22:00. On pimeä ilta.
.
EuroLinesin toimistorakennus sijaitsee bussipihan laidalla. "Check-in" tapahtuu vasta 30 minuuttia ennen lähtöä, vasta sitten kun 'London' ilmestyy valonäyttötauluun oikean tiskin yläpuolelle.
.
Ulkona näkyy pimeitä pilvenpiirtäjiä, pienet ikkunat valon tuikkuina. Amstelin rautatieasema hehkuu valolyhtynä, alhaalla kulkukäytävät, yläkerrassa asemalaiturit ja junaradat.
.
Kävelemme Juuson kanssa lähikadut vastapäivään, on pimeää puistikkoa ja yksi kanava. Rauhallinen ruskeaseinäinen rivitaloalue. Kolmekymppinen virkanainen oikoo yksinään läpi puistikon kai kotiinsa. Koiranulkoiluttajia. Keskusta-tienviitta, kilometrejä sinne, emme edes oikein tiedä missä päin kaupunkia olemme, Amstelissa siis.
.
Eurolinesin lähtöselvityksen tiskillä jonotetaan. Kahden mustan miehen passeja tutkitaan pitkään. "Syntymäpaikka? Syntymäaika?" heiltä kysellään aprikoiden. Lopulta mies- ja naispoliisi tulevat ja saattavat mustaihoiset rauhallisesti ulos. Nuorehkot valkoiset henkilöt seuraavat tilannetta epäluuloisin ilmein. Joku irvistäjä sähisee puoliääneen: "Diskrimination!"
.
"Hello! I would like to check-in to London..." Tiskillä lippukuponki revitään lippuvihosta ja tilalle annetaan isolla L-kirjaimella varustettu bussiinnousukortti sekä nimiliuskat matkalaukkuihin. "How many?" "Only one!" "That on your shoulder?" Niin, minulla on vain selkäreppuni.
.
Lippuvihossani ei ollutkaan enää tälle välille omaa kuponkia, mutta koko matkareitti on sentään jäljentynyt viimeiselle kuittilehdelle ja virkailija käy "skandinaaveille" muristen ottamassa siitä valokopion. Juuso käy asialla likaisessa wc:ssä, joka on sinivaloinen narkomaanien torjumiseksi.
.
L-bussiin onkin jo jonotusta. Istun ikkunapaikalle oikealle aika eteen, kahden mustaihoisen taakse. Mies- ja naispoliisi noutavat toisen heistä, käytävänpuoleisen, uudelleen passitarkastukseen. Tämä mies lähtee hiljaisena, mutta kasvot vihastuksesta tummuen.
.
Pian musta mies palaa poliisien saattamana, mutta palasikin vain hakemaan matkatavaransa pois bussistamme, joka pääsee lähtemään, ilman häntä. Kolmas musta mies muuttaa eteeni käytäväpaikalle ja keskustelee juuri tapahtuneesta ikkunapaikkalaisen mustan kanssa. (Hänen oma matkansa tulee vuorostaan tyssäämään Ranskan Calais'sa!)
.
On pimeää yöllä, nukahtelen läpi Hollannin kaupungit. Ranskan rajalla on taukopysähdys huoltoasemalla, mutta kalliit eurohinnat. Ajamme siis Hollannista läpi Belgian Ranskaan saakka. Siellä kohtaamme Englannin Kanaalin perinteisen autolautan sijasta yllätyksekseni Englannin Kanaalin junatunnelin!
.
.
*****
KANAALIN TUNNELI, tiistaina 7.10.
.
Ranskan Calais noin klo 3 yöllä, passi- ja tullitarkastus odottaa matkustajia. Kuljettajamme kehottaa pitämään kiirettä, sillä Englannin kanaalin alittavan junan lähtöön on vain puoli tuntia. Odottelemme ensin bussissa, kunnes pääsemme tullin paviljonkiin - koko bussillinen matkustajia yhdessä sisään, pois ulkoa jonon viimeisetkin ja ovi perässämme kiinni.
.
Pilakuvamaisen ovela ranskalainen, pieni tumman parran sänkinen, partaveden tuoksuinen valtion virkamies valikoi minut tarkastukseen.
.
"Empty your pockets!" Näytän ulos vetäen tyhjät hansikastaskut ja kaivan tiskille muiden taskujen sisältöä.
.
Taskupeili herättää kiihkeän kiinnostuksen: sen pintaa pyyhitään käsineellä, voisiko olla kokaiinijäämiä? Tyhjä karamellipaperin nyttyrä avataan huolellisesti, olisiko sisällä könttiä? Avainkotelo avataan, mutta pieni linkkuveitsi ei kuitenkaan herätä huomiota. Kangasnenäliina, kampa, kello muovipussissa, paperinenäliinoja.
.
Ohuet valkoiset kumikäsineet käteensä vetävä mies taputtelee housunlahkeeni, olisiko mitään kätkössä. Hän ei kuitenkaan löydä kaulakukkaroani, jota en näytä enkä tyhjennä, en ehdi sinne asti.
.
Samaan aikaan toinen virkailija kaivaa repustani vaatepusseja ulos. Göteborgista ostamani, kolmas avaamaton mehutölkkini "Sunshine" herättää hilpeyttä! Nuori virkailija heiluttaa sitä ilmassa, näytellen tovereilleen: "Ha ha!" Väkijuomiako pitäisi kuljettaa rajan yli?
.
Saan pakata tavarani takaisin taskuihini, lattiallekin olin pudottanut paperisen nenäliinan. Virkailija täyttää reppuni. Jatkan matkaani eteenpäin ja jonkun toisen vuoro tulee tullitiskille. Juuso on pelkästään kävellyt tullin läpi saamatta osakseen huomiota. Minut ja kaikki neekerit tarkastettiin.
.
Passintarkastus onkin tullin jälkeen läpihuutojuttu. Aidatun jonon suulla vartija sanoo vapautuneen kopin numeron: 1! Siellä on ystävällinen britti, joka luettaa passin nopeasti tietokoneellaan ja antaa kiittäen takaisin.
.
Alun perin tullijonomme hännänhuipuksi jäänyt pitkäkiharatukkainen neitonen näkyy myös palaavan bussiimme vihoviimeisenä. Puolen tunnin junamme on ehtinyt mennä. Bussikuski voi vain todeta, että seuraava juna lähtee 1,5 tunnin päästä...
.
Kuljettaja osoittaa pieni-ikkunaista parakkia: Vain wc on tämän paikan palvelutarjonta! Käyn siellä asialla, ajelemassa partani ja harjaamassa hampaani. Pitkät rivit astioita, mutta harvakseen yöllä kävijöitä.
.
Lopulta bussimme ajaa Kanaalin junaan samalla tavalla kuin Suomessa henkilöautot ajavat autojunaan: ajetaan vaunu vaunun perästä yhä eteenpäin, siihen asti kunnes eteen tulee este, nyt alas vedetty aaltopeltiovi.
.
Olemme junan vaunussa kuin umpitunnelissa, kirkas keltainen valo loistaa ahtaassa käytävässä. Seinillä on 2 rivin näyttötauluja, joissa rullaa tiedote englanniksi ja ranskaksi. "Epätodennäköisessä hätätilanteessa on kuljettava opastettuina lähimmälle pelastusaukolle."
.
Kuulutus opettaa hälytysmerkkijonon. Autoradio olisi käännettävä jommalle kummalle tunnelin radiokanavista, joko Classic tai Pop, viihdyttävän musiikin väliin lisätään tiedotukset! "Käsijarrut päälle, autonikkunat auki. Wc on junassa lähellä edessäpäin. Junamatka kestää 25 minuuttia."
.
Odotuksen jälkeen linja-automme alkaa huojahdella, huojahdella... Juna allamme on ilmeisesti liikkeellä, mutta muusta kuin vaapunnasta sitä ei huomaa. Huojuminen tasaantuu tasavauhdissa, kunnes alkaa taas uudelleen vajaan puolen tunnin päästä - junan alkaessa jarruttaa!
.
Pysähtyneen odotuksen jälkeen avautuu aaltopeltiovi automme edessä ja bussimme ajaa eteenpäin junanvaunun läpi ja ulos Englannin ulkoilmaan jossakin Doverin tienoilla.
.
Ajamme sik-sakkia ja ympyrää terminaalin tienoilla, kohoten junaradan yläpuolelle. Ympärillämme on kukkuloita kuin vuoren rinteitä ja sataman valot näkyvät.
.
Suoran luoteeseen ja Lontooseen vievän moottoritien sijasta lähdemmekin pikkutietä pohjoiseen kohti Canterburya. Ajamme mutkittelevaa kylätietä halki Dentonin idyllisen kylän.
.
Canterburyssa näemme vain etäältä kuuluisan katedraalin, mutta linnan muurit sivuutamme läheltä. Vanhan englannin tunnelma! On jo valoisaa, kun kello seitsemästä kymmeneen ajamme Lontooseen, jonne aikataulun mukaan meidän piti saapua jo kello kahdeksan!
.
Tietyöt ja liikenneruuhkat alkavat jo kauan ennen Lontoota. Seuraa jonoja ja autojen mateluja. Liikennemerkit neuvovat, milloin saa vaihtaa kaistaa tai voi sallia toisten kaistanvaihtoja, milloin taas on torjuttava ne: 'Hard Shoulder'.
.
Edessäni yrittää nukkua parhaiten selviytynyt mustaihoisista miehistä, hän, jota ei poistettu bussista Amsterdamissa eikä Calaisissa. Välillä hän availee matkalaukkuaan tai kertoo kännykällään jollekulle, missä on ja milloin on tulossa perille.
.
*******
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
JATKUU:
585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen
583. Silja Express Göteborgiin
Lauantaina 4.10. klo 16:25 saavun kolmosratikalla Helsingin Eteläsatamaan, Silja Linen terminaaliin, jossa tarjoillaan parhaillaan Milkan suklaata (otan 3 konvehtia). Tapaan Juuson, joka on jo vaihtanut meille laivaliput.
.
Yllättäen hyttiluokkamme on nostettu maksamastamme T-II:sta kalliimpaan T-I:een ja pääsemmekin 2. kannelta autokannen alta ylöspäin peräti 9. kannelle, numeroon 9171. Halvimman henkilöpaikan hinta oli lauantaina 48 euroa.
.
Nousemme terminaalin käytävästä rullaportaita Silja Serenaden 7. kannelle eli "Promenadelle". Oikealla keulassa näköalahissit 1 ja 2 kuljettavat ylös (välillä 6.-12. krs), mutta ulkolaidalla umpihissi painuu alas kakkoskannelle. Vasemmalla laidalla liikkuvat vastaavasti hissit 3, 4 ja 10. Hissejä on tusinan verran Siljan laivassa (Vikingin aluksilla alle puolet, viisi).
.
Keulaa kohti vievän hyttikäytävän päässä on ahtaasti pieni ikkuna, josta minun täytyy käydä katsomassa ulos. Kolmannen ja viimeisen poikkikäytävän varrella, ensimmäinen vasemmalla, on hyttimme numero 9171. Muovikorttia sahataan lukkoraossa, vihreä valo välähtää ja sitten ovi avautuu kahvasta painamalla.
.
"Hello!" - Hytissä kiemurtelee juuri kirjavissa boksereissaan housujaan vaihtava parrakas, luiseva australialaismies.
.
"See you later" (alligator) - aussie häipyy kohta tiehensä. Hän on ehtinyt kääntää toisen alapetin esiin ja on varustanut sen yksilöllisesti ikiomalla päiväpeitollaan.
.
Sisähytissämme on ikkuna-venttiilin korvikkeeksi kuvataulu. Vaatekaapista löytyvät kahdet tikkaat, ovessa ja sivulla, ja aussie on ripustanut reunoille kaksi päällystakkia. Vihreän Jotos-reppuni voin tunkea, tikkaita raapien, juuri ja juuri takkien alle. Juuson räikeä BushMan-reppu (Bilteman hinta 8,50 euroa) mahtuu hatturitilälle. Pikkukaappi pursuaa aussien änkeämää jättikokoista matkalaukkua!
.
Hyttimme neljäskin asukas saapuu, hän on vahvapiirteinen "suomalainen neekeri", Juuson sanallisen kuvailun mukaan. Nuori mies on kuulemma palaamassa töihin Tukholmaan. Hän on vähän kipeä, menee nukkumaan jo klo 22, mutta aamulla katoaa hytistä kuin tuuli klo 7:30, kaksi tuntia ennen satamaan tuloa, palaamatta enää. "Sänkyjen alle mahtuu tavaraa", hän neuvoo, ja ottaa omakseen petin aussien yläpuolelta. Sängyt kääntyvät auki kevyesti.
.
Kaivopuiston ja Klippanin saaren näen todella ylhäältä laivan 12. kannen lasiselta sisäkäytävältä Kuunsillalta. Ulkokannenkin reunoilla on pleksilasit. Katajanokalta näen korkealta taloja, jotka yleensä peittyvät toisten rakennusten taakse.
.
Etukannen portti on auki. Kieltokyltin "No Admittance" sivuuttavat kaikki. Japanilaiset ottavat valokuvia toisistaan ja joku Jimmy Carter jo hölkkää ruohonvihreää muovimattoa kannen ympäri. Laivan pituus on 203 metriä ja leveys 31,5 metriä.
.
Peräkannen huuruuntuvista ikkunoista välkkyy ulos bikineitä, uikkareita ja ruskeaa ihoa: nopeimmat ovat jo kello 17 saunomassa ja uimassa aluksen Sunflower Oasis -kylpylässä.
.
Serenade-laiva on rakennettu Turussa vuonna 1990. Hyttejä on 986, matkustajia mahtuu 2852, henkilöautoja 450, taikka 60 bussia. Vuodepaikkoja on 3001. Serenaden nopeus on 23 solmua eli 42,6 km tunnissa.
.
Ulkona tuulee, on kylmä syksy, lokakuu. Laivan keskiosiin näkee lasiseinien läpi: Promenade-kannella pidetään tervetuliaisjuhlaa. Voittoarvoilla täytettyjä ilmapalloja pudotetaan väkijoukon puhkottaviksi. Kun kiiruhdamme paikalle myöhäisinä on sankka ruuhka jo hajonnut ja ilmaiset tervetulodrinkit juotu.
.
Taxfree-kauppa sentään jakaa vielä suklaaliköörimaistiaisia (Juuso ottaa kahdesti). Suklaata ei kannata ostaa, samat hinnat kuin maissa makeisveron poiston jälkeen. Lähden kaupasta tyhjin käsin ja istuskelen 8. ja 9. kannen looseissa, näköalaikkunapaikoilla.
.
Käväisen hytissämme, jossa australialainen taas riisuu juuri alusvaatteitaan! "You want to use toilet?" - Hän on menossa suihkuun.
.
Juuso on käynyt hytissä eri aikaan kuin minä ja kertoo: "Aussie oli silloin juuri housut kintuissa vaihtamassa ruutukalsareitaan".
.
Lasten kulkue vaeltaa Promenadea pitkin ohi Robert's Coffeen, Sea Shopin ja muiden kauppojen kohti Atlantis Palacen yökerhoa laivan keulassa. Lasten karaoke-ryhmän lauluesityksen jälkeen lavalle hyppii 8 norjaa neitiä tanssijattaria ja vastaava määrä siistejä nuorukaisia. Välillä laulelee elähtänyt diiva tai vuorostaan iso mustaihoinen miesvastine. Tarjoilijatar käy kysymässä meiltä tilaammeko? "Emme vielä". Lähdemme vihdoin, kun lava laskeutuu tanssilattiaksi.
.
Promenaden kartta kertoo laivan sijainnin kulkureitillään ja että tuuli on 10 metriä sekunnissa ja lämpötila 10 astetta. Huojahteleva ruotsalainen nuorukainen ihmettelee suu ammollaan, kuin ei olisi koskaan merikarttaa nähnyt: "Men Vad Är Det?? ÅBO???"
.
Pykninen venäläinen nuoren miehen pullukka istahtaa viereemme 9. kannen ikkunaloosissa. "Huh huh!" hän huokailee. "Excuse me! Water? Could I have water?" "Huh huh..."
.
"Chauffeur!" hän tökkii sormella itseään ja vääntelee ilmarattia käsillään sekä posmittaa välillä pitkän pätkän venättä. "Russland, going Holland". "We friends?" Hän häipyy välillä, mutta palaa myöhemmin viereen, kasvot iloisiksi välähtäen, kun näkee uudelleen vanhat ystävänsä! "Huh huh."
.
.
**
RUOTSISSA, sunnuntaina 5.10.
.
Painun hyttiimme klo 24 ja nukun hyvin puoli yhdestä neljään, jolloin vasta aussie saapuu nukkumaan, sekä sen jälkeen puoli yhdeksään asti Suomen aikaa (7:30 Ruotsissa), jolloin soida pärähtää herätys ja tukholmalainen lähtee hytistä. Aussie puolestaan nukkuu vielä 1,5 tuntia myöhemmin.
.
Vietän viimeisen puolituntisen laivalla ulkokannella 12, syöden eväspizzan ja lihapiirakan. Saaristomaisemat, pikkulossi laivareitin poikki, korkeita rantakallioita. Laituri vie vedenrajaan louhitulle kalliosäiliön ovelle. Lidingön huviloita ja toisaalla Espoon Soukkaa muistuttavaa elementtikerrostalojen tiivistä lähiötä.
.
Yhdeksännen kannen loosissa, tupakkapuolella, nauraa käkättää Angela McCoy:n ruotsalaisversio ystävättäriensä kanssa, kehuen kivaa reissua ja muistellen baarituttavuutta: "Vad hette han? Jyrki??" Sitten venäläinen Chauffeur puuskuttaa ohitseni pari kertaa.
.
Katsomme Promenaden jonoruuhkaa ylhäältä ikkunoista klo 9:40, kymmenen minuuttia satamaan saapumisen jälkeen. Lopulta meille tuleekin kiire: vaellukseen terminaalikäytävällä kuluu 10 minuuttia jonon hännillä ja ruuhkautuneella liukuhihnalla, jota nopeammin kaikki vieressä kävelevät kulkevat.
.
Silja Expressin, linja-automme Göteborgiin, pitäisi lähteä klo 10.
"Mistä se bussi lähtee?" "Terminaalin edestä."
"Mistä sieltä? Me ei ehditä! hermostuu Juuso.
.
Kun vain laskeudumme liukuportaat alas ja ulos, edessämme on rivistö Silja Linen busseja, 6-10 kpl, ja kauempana tilausbusseja, mutta kaikista ensimmäisenä on Silja Express, otsikolla "Kalmar / Mjölby / Göteborg"!
.
Sini-valkoraita-villapaitainen bussikuski odottaa oven pielessä ulkona, vastaanottaen liput ja yliviivaten nimet listastaan. "Till Göteborg?" "Ja!"
.
Bussissa on enää jäljellä vain joitakin käytävänviereisiä paikkoja. Paitsi huomaan, että takapenkillä olisi vielä 4 paikkaa!
.
"ONKO takapenkillä mielestäsi tilaa, onko???" kysyy Juuso. No niin, tosiaankin, takarivin 5. keskipaikalla istuu tukkeena 200-kiloinen elefanttimies. Etsimmekin siis käytävän vieruspenkkejä bussin puolivälistä.
.
"Is this free?" "Ja... men jag ska ta den andra..."
Vaalea, sileäkasvoinen ruotsalaisnuorukainen haluaa itselleen paikan käytävän viereltä. Hän jää pois ensimmäisenä ja ainoana jo Södertäljessä.
.
Bussin kello on vasta 9:53, pari minuuttia jäljessä minun kellostani. Bussikuski kyselee ruotsiksi:
"Puuttuu vielä yksi, tunteeko kukaan: Sep-po Im-mo-nen?"
Takanani istuvat nuoret olutveikot vastaavat: "Det låtar ett så konstigt namn? Jag tycker vi väntar inte!"
.
Lähdemme ajamaan klo 9:58 bussin aikaa, kaarrellen vastapäivään E4-tielle Tukholman ydinkeskustan ulkopuolella. Värtahamnen, Lidingövägen, Valhallavägen ohi Östra Stationin. Norra Länken, korkeita siltoja yli Essingenin saarten. Keskustan pilvenpiirtäjät näkyvät kaukana vasemmalla idässä.
.
Aurinko porottaa ikkunasta. Minun tulee kuuma takissani, reppu sylissäni, kunnes ruotsalainen vierustoverini jää pois Södertäljessä ja riisun takin sekä saan aseteltua repun penkin alle ja jalkojeni alle. Muukin bussiyleisö valittaa kuumuudesta! Villapaitakuski ei suostu avaamaan kattoluukkuja, koska ulkona on vain 10 astetta, mutta hän lupaa tupakkatauon heti Södertäljen jälkeen, 10 minuutin päästä.
.
Norrköping on komea kaupunki, Ruotsin suurimpia. Vanhaa klassistista arkkitehtuuria ja Turun-sinapin-keltaisia raitiovaunuja. Täällä voisin viihtyä turistina? Bussimme ajaa Norra Promenaden -bulevardia rautatieasemalle, jossa lauma matkustajiamme jää pois vaihtaakseen toiseen bussiin kohti Kalmaria.
.
Raitiovaunupysäkeillä on valonäytöt kuin Helsingin metrossa, kertoen monenko minuutin päästä tulee minkin linjan vaunu. Puistossa on muotoon leikattuja puita ja komea näköispatsas. Kello on 12:20.
.
Ruokatauko pidetään klo 12:35-13:20. Tasan Norrköpingin ja Linköpingin puolivälissä ajetaan tieltä ei-mihinkään, huoltoaseman läheiseen metsikköön, pytingille, jonka pohjakerroksessa on vessat ja portaiden päässä toisessa kerroksessa rasvankäryinen ruokala. Lounas maksaisi 70 kruunua. Juon vain vesipullon puolikkaani vettä ja täytän pullon uudelleen.
.
Juuso yrittää soittaa puhelimella kotiinsa, mutta hermostuu, koska ei nyt tiedäkään millä numerolla pitäisi alkaa? Kerron suuntanumeron Ruotsista ulos Suomeen: 00-358-9-koti.
.
Linköping klo 13:35, viehättävä kaupunki, rautatieasemalla sininen juna ja punaraita-valkoinen. Paljon matkustajia jää kyydistämme. Kuski kiertää listoineen kysymässä: "Vart?" "Till Göteborg".
.
Intialainen unohti autoon eväspussinsa ja palasi keskiovesta hakemaan. Silloin kuskimme käynnisti jo liikkeelle. "Ursäkta!" Intialainen pääsi ulos etuovesta. - Ohitamme juuri Bilteman myymälän.
.
Mjölby kello 14:05, kartassa vain mitätön piste, mutta sisältää mukavasti kerrostaloja kuin Helsingin Lauttasaaresta, 1950-luvulta. Taitekattoja on enemmän kuin Suomessa. Seinäelementtien saumat on aina peitetty eivätkä rumasti paljaina.
.
Huomaan Mjölbyssä puutalotehtaidenkin taloja. Juna-asemalla on täälläkin meidän bussipysäkkimme. Paikallisessa hotellissa liehuu Suomenkin lippu. Juuso löytää bussista yhden kruunun pantin arvoisen muovipullon.
.
Vättern tulee näkyviin: upea, pitkä, kapea järvi. Saari sen keskellä (lauttayhteys kartassa). Brahehus? Linnanraunio.
.
Aurinko paistaa täydeltä terältä. E4-tie kulkee ylhäällä rinteessä, upeat näköalat "kuin Norjassa!" Ruska on Ruotsissa lokakuun alussa vasta keltaista, Suomessa oli jo punaista.
.
Huskvarnassa ajetaan pysähtymättä ohi minulle aiemmalta Lontoon-matkalta tutun Brunstorpin majatalon. Juuso ihmettelee tienvierusmäen korkeutta. Kaunistettu meluaita, jossa aaltoviiva aaltoilee ja lisäksi siinä on läpinäkyviä ikkunoita. Aidan väri on vaaleanpunaista ja ruskeaa.
.
Jönköping on Vätternin Järvenpää. Puutaloalueita kohoilee kuin Tampereen Pispala amfiteatterina rinteissä, joista näköalat järvelle. Asemalla bussimme jo lähes tyhjenee matkustajista!
.
Moderni lasinen "matkakeskus" on järven rannalla: peräti 20 ovea avautuu odotustilasta eri laitureille. Talon lasiseinien läpi näkee järven. Laatikoittain Lapin Kultaa poistuu matkalaisten mukana bussista. Matkareittimme kääntyy länteen, kun klo 15:10 jatkamme ajoa.
.
Ulriceshamn klo 15:40 on vielä yksi viehättävä amfiteatterina järven ylle kaartuva kaupunki. Borås klo 16:10 on sekavampi, mutta Pikku Pispala Tampereelta olisi täälläkin.
.
Bussissamme on jäljellä enää vain 5 matkustajaa, joista yhtenä edelleen koko takapenkin keskelle istumalla vallannut elefantin kokoinen mies, joka taukopaikoilla vaivoin pujottelee itsensä ulos bussista - peppu edellä takaperin!
.
.
***
GÖTEBORG, sunnuntaina 5.10.
.
Silja Expressin bussi saapuu Göteborgiin klo 17. Ajotiemme ohittaa korkealla Lisebergin huvipuiston, josta näkyy varsinkin puinen vuoristorata. Linja-automme pysähtyy modernin lasisen pitkulaisen Nils Ericssonin bussiterminaalin pohjoispuolelle.
.
Nyt kun on vielä viideltä valoisaa, minun olisi nähtävä paljon Göteborgia! Kävelemme bussiaseman ja juna-aseman läpi etelään, Drottningtorgetille, jossa vilisee ja kilisee sinisiä raitiovaunuja. Sitten yli ensimmäisen kanavan ja itään Gamla Ullevin stadionille. Etelään ohi Scandinaviumin, Lisebergin huvipuistolle ja sen ympäri. Johanneberg kohottaa lännessä talojaan.
.
Komea Göteborgin kaupunki on kuin Helsinki parhaimmillaan, klassistista arkkitehtuuria, leveitä katuja, runsaita antiikkiliikkeitä: siirtomaa-aikojen esineistöä. Götaplatsenin museon, teatterin sekä konserttitalon aukiolla mieleeni tulee Kokkolasta Ola Gripenbergin 'Vartiolinna' vuodelta 1927, ja suihkulähteistä Kokkolan 'Tyrsky'!
.
Göteborgin hieno Kungsportsavenyn! Alkaa jo pimetä, pitäisi vielä löytää ruokakauppa. 'Seven-Eleven' on surkean pieni ja kallis. Lisebergin pohjoispuolella olimme nähneet ison marketin, joka oli sunnuntainakin auki. Nyt löytyy osuusliike Coop Konsum 'Avenyn', jossa leipä maksaa 20 kruunua, kakku 15 kruunua, 3 litraa mehua 6 kruunua, jogurtti 250 grammaa 8 kruunua, banaanit 500 grammaa 9 kruunua, 4 suklaavanukasta 10 kruunua. Palautuspulloista saamme 1,50 kruunua. Yhteensä maksan 78 kruunua eli tuohon aikaan noin 12 euroa, kello 20:54.
.
Teatteriaukiolla kanavan laidalla on äänitaideteos. Östra Hamngatanilla ratsastaa Kustaa II Adolf, puistossa on penkkejä. Aseman länsipuolelle on rakennettu valtava kauppakeskus sisätiloihin, kuin Helsingin Forum ja Itäkeskus olisivat yhdessä. Entiset kadut on katettu jalankulkijoille, monta korttelia on yhdistetty toisiinsa. Kauppakeskus on auki läpi yön - mutta pelkästään 24-tunnin McDonald'sin vuoksi.
.
Iltamyöhäisellä olemme linja-autoasemalla, joka sulkeutuu lopulta klo 1. Eurolinesin pikavuoron pitäisi saapua Oslosta yöllä klo 2 Göteborgin bussilaiturille 44, jota on ensin vaikea löytää. Täytyy vain uskoa opasteita ja kulkea ensin junalaituria 16 pitkin ohi pysäköintialueen...
.
Puoli kahden maissa bussilaiturille tulee muitakin odottajia, mm. venäläinen pariskunta, josta vain tyttö aikoo matkustaa, siippa on saattamassa. Aiemmin klo 23:30 lähti täältä täytenä yö-bussi kohti Tukholmaa (jonne saapunee perille klo 6:30).
.
Tuleva bussinkuljettajamme saapuu paikalle - tyhjällä bussilla. Se oli vasta hänen oma kyytinsä, ei meille matkustajille. Hän alkaa myydä liputtomille matkoja, kun vasta odottelemme myöhässä saapuvaa toista Eurolinesin bussia, jonka kuski siis tulee vaihtumaan tähän uuteen.
.
****
(583. Silja Express Göteborgiin)
JATKUU:
584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi
.
Yllättäen hyttiluokkamme on nostettu maksamastamme T-II:sta kalliimpaan T-I:een ja pääsemmekin 2. kannelta autokannen alta ylöspäin peräti 9. kannelle, numeroon 9171. Halvimman henkilöpaikan hinta oli lauantaina 48 euroa.
.
Nousemme terminaalin käytävästä rullaportaita Silja Serenaden 7. kannelle eli "Promenadelle". Oikealla keulassa näköalahissit 1 ja 2 kuljettavat ylös (välillä 6.-12. krs), mutta ulkolaidalla umpihissi painuu alas kakkoskannelle. Vasemmalla laidalla liikkuvat vastaavasti hissit 3, 4 ja 10. Hissejä on tusinan verran Siljan laivassa (Vikingin aluksilla alle puolet, viisi).
.
Keulaa kohti vievän hyttikäytävän päässä on ahtaasti pieni ikkuna, josta minun täytyy käydä katsomassa ulos. Kolmannen ja viimeisen poikkikäytävän varrella, ensimmäinen vasemmalla, on hyttimme numero 9171. Muovikorttia sahataan lukkoraossa, vihreä valo välähtää ja sitten ovi avautuu kahvasta painamalla.
.
"Hello!" - Hytissä kiemurtelee juuri kirjavissa boksereissaan housujaan vaihtava parrakas, luiseva australialaismies.
.
"See you later" (alligator) - aussie häipyy kohta tiehensä. Hän on ehtinyt kääntää toisen alapetin esiin ja on varustanut sen yksilöllisesti ikiomalla päiväpeitollaan.
.
Sisähytissämme on ikkuna-venttiilin korvikkeeksi kuvataulu. Vaatekaapista löytyvät kahdet tikkaat, ovessa ja sivulla, ja aussie on ripustanut reunoille kaksi päällystakkia. Vihreän Jotos-reppuni voin tunkea, tikkaita raapien, juuri ja juuri takkien alle. Juuson räikeä BushMan-reppu (Bilteman hinta 8,50 euroa) mahtuu hatturitilälle. Pikkukaappi pursuaa aussien änkeämää jättikokoista matkalaukkua!
.
Hyttimme neljäskin asukas saapuu, hän on vahvapiirteinen "suomalainen neekeri", Juuson sanallisen kuvailun mukaan. Nuori mies on kuulemma palaamassa töihin Tukholmaan. Hän on vähän kipeä, menee nukkumaan jo klo 22, mutta aamulla katoaa hytistä kuin tuuli klo 7:30, kaksi tuntia ennen satamaan tuloa, palaamatta enää. "Sänkyjen alle mahtuu tavaraa", hän neuvoo, ja ottaa omakseen petin aussien yläpuolelta. Sängyt kääntyvät auki kevyesti.
.
Kaivopuiston ja Klippanin saaren näen todella ylhäältä laivan 12. kannen lasiselta sisäkäytävältä Kuunsillalta. Ulkokannenkin reunoilla on pleksilasit. Katajanokalta näen korkealta taloja, jotka yleensä peittyvät toisten rakennusten taakse.
.
Etukannen portti on auki. Kieltokyltin "No Admittance" sivuuttavat kaikki. Japanilaiset ottavat valokuvia toisistaan ja joku Jimmy Carter jo hölkkää ruohonvihreää muovimattoa kannen ympäri. Laivan pituus on 203 metriä ja leveys 31,5 metriä.
.
Peräkannen huuruuntuvista ikkunoista välkkyy ulos bikineitä, uikkareita ja ruskeaa ihoa: nopeimmat ovat jo kello 17 saunomassa ja uimassa aluksen Sunflower Oasis -kylpylässä.
.
Serenade-laiva on rakennettu Turussa vuonna 1990. Hyttejä on 986, matkustajia mahtuu 2852, henkilöautoja 450, taikka 60 bussia. Vuodepaikkoja on 3001. Serenaden nopeus on 23 solmua eli 42,6 km tunnissa.
.
Ulkona tuulee, on kylmä syksy, lokakuu. Laivan keskiosiin näkee lasiseinien läpi: Promenade-kannella pidetään tervetuliaisjuhlaa. Voittoarvoilla täytettyjä ilmapalloja pudotetaan väkijoukon puhkottaviksi. Kun kiiruhdamme paikalle myöhäisinä on sankka ruuhka jo hajonnut ja ilmaiset tervetulodrinkit juotu.
.
Taxfree-kauppa sentään jakaa vielä suklaaliköörimaistiaisia (Juuso ottaa kahdesti). Suklaata ei kannata ostaa, samat hinnat kuin maissa makeisveron poiston jälkeen. Lähden kaupasta tyhjin käsin ja istuskelen 8. ja 9. kannen looseissa, näköalaikkunapaikoilla.
.
Käväisen hytissämme, jossa australialainen taas riisuu juuri alusvaatteitaan! "You want to use toilet?" - Hän on menossa suihkuun.
.
Juuso on käynyt hytissä eri aikaan kuin minä ja kertoo: "Aussie oli silloin juuri housut kintuissa vaihtamassa ruutukalsareitaan".
.
Lasten kulkue vaeltaa Promenadea pitkin ohi Robert's Coffeen, Sea Shopin ja muiden kauppojen kohti Atlantis Palacen yökerhoa laivan keulassa. Lasten karaoke-ryhmän lauluesityksen jälkeen lavalle hyppii 8 norjaa neitiä tanssijattaria ja vastaava määrä siistejä nuorukaisia. Välillä laulelee elähtänyt diiva tai vuorostaan iso mustaihoinen miesvastine. Tarjoilijatar käy kysymässä meiltä tilaammeko? "Emme vielä". Lähdemme vihdoin, kun lava laskeutuu tanssilattiaksi.
.
Promenaden kartta kertoo laivan sijainnin kulkureitillään ja että tuuli on 10 metriä sekunnissa ja lämpötila 10 astetta. Huojahteleva ruotsalainen nuorukainen ihmettelee suu ammollaan, kuin ei olisi koskaan merikarttaa nähnyt: "Men Vad Är Det?? ÅBO???"
.
Pykninen venäläinen nuoren miehen pullukka istahtaa viereemme 9. kannen ikkunaloosissa. "Huh huh!" hän huokailee. "Excuse me! Water? Could I have water?" "Huh huh..."
.
"Chauffeur!" hän tökkii sormella itseään ja vääntelee ilmarattia käsillään sekä posmittaa välillä pitkän pätkän venättä. "Russland, going Holland". "We friends?" Hän häipyy välillä, mutta palaa myöhemmin viereen, kasvot iloisiksi välähtäen, kun näkee uudelleen vanhat ystävänsä! "Huh huh."
.
.
**
RUOTSISSA, sunnuntaina 5.10.
.
Painun hyttiimme klo 24 ja nukun hyvin puoli yhdestä neljään, jolloin vasta aussie saapuu nukkumaan, sekä sen jälkeen puoli yhdeksään asti Suomen aikaa (7:30 Ruotsissa), jolloin soida pärähtää herätys ja tukholmalainen lähtee hytistä. Aussie puolestaan nukkuu vielä 1,5 tuntia myöhemmin.
.
Vietän viimeisen puolituntisen laivalla ulkokannella 12, syöden eväspizzan ja lihapiirakan. Saaristomaisemat, pikkulossi laivareitin poikki, korkeita rantakallioita. Laituri vie vedenrajaan louhitulle kalliosäiliön ovelle. Lidingön huviloita ja toisaalla Espoon Soukkaa muistuttavaa elementtikerrostalojen tiivistä lähiötä.
.
Yhdeksännen kannen loosissa, tupakkapuolella, nauraa käkättää Angela McCoy:n ruotsalaisversio ystävättäriensä kanssa, kehuen kivaa reissua ja muistellen baarituttavuutta: "Vad hette han? Jyrki??" Sitten venäläinen Chauffeur puuskuttaa ohitseni pari kertaa.
.
Katsomme Promenaden jonoruuhkaa ylhäältä ikkunoista klo 9:40, kymmenen minuuttia satamaan saapumisen jälkeen. Lopulta meille tuleekin kiire: vaellukseen terminaalikäytävällä kuluu 10 minuuttia jonon hännillä ja ruuhkautuneella liukuhihnalla, jota nopeammin kaikki vieressä kävelevät kulkevat.
.
Silja Expressin, linja-automme Göteborgiin, pitäisi lähteä klo 10.
"Mistä se bussi lähtee?" "Terminaalin edestä."
"Mistä sieltä? Me ei ehditä! hermostuu Juuso.
.
Kun vain laskeudumme liukuportaat alas ja ulos, edessämme on rivistö Silja Linen busseja, 6-10 kpl, ja kauempana tilausbusseja, mutta kaikista ensimmäisenä on Silja Express, otsikolla "Kalmar / Mjölby / Göteborg"!
.
Sini-valkoraita-villapaitainen bussikuski odottaa oven pielessä ulkona, vastaanottaen liput ja yliviivaten nimet listastaan. "Till Göteborg?" "Ja!"
.
Bussissa on enää jäljellä vain joitakin käytävänviereisiä paikkoja. Paitsi huomaan, että takapenkillä olisi vielä 4 paikkaa!
.
"ONKO takapenkillä mielestäsi tilaa, onko???" kysyy Juuso. No niin, tosiaankin, takarivin 5. keskipaikalla istuu tukkeena 200-kiloinen elefanttimies. Etsimmekin siis käytävän vieruspenkkejä bussin puolivälistä.
.
"Is this free?" "Ja... men jag ska ta den andra..."
Vaalea, sileäkasvoinen ruotsalaisnuorukainen haluaa itselleen paikan käytävän viereltä. Hän jää pois ensimmäisenä ja ainoana jo Södertäljessä.
.
Bussin kello on vasta 9:53, pari minuuttia jäljessä minun kellostani. Bussikuski kyselee ruotsiksi:
"Puuttuu vielä yksi, tunteeko kukaan: Sep-po Im-mo-nen?"
Takanani istuvat nuoret olutveikot vastaavat: "Det låtar ett så konstigt namn? Jag tycker vi väntar inte!"
.
Lähdemme ajamaan klo 9:58 bussin aikaa, kaarrellen vastapäivään E4-tielle Tukholman ydinkeskustan ulkopuolella. Värtahamnen, Lidingövägen, Valhallavägen ohi Östra Stationin. Norra Länken, korkeita siltoja yli Essingenin saarten. Keskustan pilvenpiirtäjät näkyvät kaukana vasemmalla idässä.
.
Aurinko porottaa ikkunasta. Minun tulee kuuma takissani, reppu sylissäni, kunnes ruotsalainen vierustoverini jää pois Södertäljessä ja riisun takin sekä saan aseteltua repun penkin alle ja jalkojeni alle. Muukin bussiyleisö valittaa kuumuudesta! Villapaitakuski ei suostu avaamaan kattoluukkuja, koska ulkona on vain 10 astetta, mutta hän lupaa tupakkatauon heti Södertäljen jälkeen, 10 minuutin päästä.
.
Norrköping on komea kaupunki, Ruotsin suurimpia. Vanhaa klassistista arkkitehtuuria ja Turun-sinapin-keltaisia raitiovaunuja. Täällä voisin viihtyä turistina? Bussimme ajaa Norra Promenaden -bulevardia rautatieasemalle, jossa lauma matkustajiamme jää pois vaihtaakseen toiseen bussiin kohti Kalmaria.
.
Raitiovaunupysäkeillä on valonäytöt kuin Helsingin metrossa, kertoen monenko minuutin päästä tulee minkin linjan vaunu. Puistossa on muotoon leikattuja puita ja komea näköispatsas. Kello on 12:20.
.
Ruokatauko pidetään klo 12:35-13:20. Tasan Norrköpingin ja Linköpingin puolivälissä ajetaan tieltä ei-mihinkään, huoltoaseman läheiseen metsikköön, pytingille, jonka pohjakerroksessa on vessat ja portaiden päässä toisessa kerroksessa rasvankäryinen ruokala. Lounas maksaisi 70 kruunua. Juon vain vesipullon puolikkaani vettä ja täytän pullon uudelleen.
.
Juuso yrittää soittaa puhelimella kotiinsa, mutta hermostuu, koska ei nyt tiedäkään millä numerolla pitäisi alkaa? Kerron suuntanumeron Ruotsista ulos Suomeen: 00-358-9-koti.
.
Linköping klo 13:35, viehättävä kaupunki, rautatieasemalla sininen juna ja punaraita-valkoinen. Paljon matkustajia jää kyydistämme. Kuski kiertää listoineen kysymässä: "Vart?" "Till Göteborg".
.
Intialainen unohti autoon eväspussinsa ja palasi keskiovesta hakemaan. Silloin kuskimme käynnisti jo liikkeelle. "Ursäkta!" Intialainen pääsi ulos etuovesta. - Ohitamme juuri Bilteman myymälän.
.
Mjölby kello 14:05, kartassa vain mitätön piste, mutta sisältää mukavasti kerrostaloja kuin Helsingin Lauttasaaresta, 1950-luvulta. Taitekattoja on enemmän kuin Suomessa. Seinäelementtien saumat on aina peitetty eivätkä rumasti paljaina.
.
Huomaan Mjölbyssä puutalotehtaidenkin taloja. Juna-asemalla on täälläkin meidän bussipysäkkimme. Paikallisessa hotellissa liehuu Suomenkin lippu. Juuso löytää bussista yhden kruunun pantin arvoisen muovipullon.
.
Vättern tulee näkyviin: upea, pitkä, kapea järvi. Saari sen keskellä (lauttayhteys kartassa). Brahehus? Linnanraunio.
.
Aurinko paistaa täydeltä terältä. E4-tie kulkee ylhäällä rinteessä, upeat näköalat "kuin Norjassa!" Ruska on Ruotsissa lokakuun alussa vasta keltaista, Suomessa oli jo punaista.
.
Huskvarnassa ajetaan pysähtymättä ohi minulle aiemmalta Lontoon-matkalta tutun Brunstorpin majatalon. Juuso ihmettelee tienvierusmäen korkeutta. Kaunistettu meluaita, jossa aaltoviiva aaltoilee ja lisäksi siinä on läpinäkyviä ikkunoita. Aidan väri on vaaleanpunaista ja ruskeaa.
.
Jönköping on Vätternin Järvenpää. Puutaloalueita kohoilee kuin Tampereen Pispala amfiteatterina rinteissä, joista näköalat järvelle. Asemalla bussimme jo lähes tyhjenee matkustajista!
.
Moderni lasinen "matkakeskus" on järven rannalla: peräti 20 ovea avautuu odotustilasta eri laitureille. Talon lasiseinien läpi näkee järven. Laatikoittain Lapin Kultaa poistuu matkalaisten mukana bussista. Matkareittimme kääntyy länteen, kun klo 15:10 jatkamme ajoa.
.
Ulriceshamn klo 15:40 on vielä yksi viehättävä amfiteatterina järven ylle kaartuva kaupunki. Borås klo 16:10 on sekavampi, mutta Pikku Pispala Tampereelta olisi täälläkin.
.
Bussissamme on jäljellä enää vain 5 matkustajaa, joista yhtenä edelleen koko takapenkin keskelle istumalla vallannut elefantin kokoinen mies, joka taukopaikoilla vaivoin pujottelee itsensä ulos bussista - peppu edellä takaperin!
.
.
***
GÖTEBORG, sunnuntaina 5.10.
.
Silja Expressin bussi saapuu Göteborgiin klo 17. Ajotiemme ohittaa korkealla Lisebergin huvipuiston, josta näkyy varsinkin puinen vuoristorata. Linja-automme pysähtyy modernin lasisen pitkulaisen Nils Ericssonin bussiterminaalin pohjoispuolelle.
.
Nyt kun on vielä viideltä valoisaa, minun olisi nähtävä paljon Göteborgia! Kävelemme bussiaseman ja juna-aseman läpi etelään, Drottningtorgetille, jossa vilisee ja kilisee sinisiä raitiovaunuja. Sitten yli ensimmäisen kanavan ja itään Gamla Ullevin stadionille. Etelään ohi Scandinaviumin, Lisebergin huvipuistolle ja sen ympäri. Johanneberg kohottaa lännessä talojaan.
.
Komea Göteborgin kaupunki on kuin Helsinki parhaimmillaan, klassistista arkkitehtuuria, leveitä katuja, runsaita antiikkiliikkeitä: siirtomaa-aikojen esineistöä. Götaplatsenin museon, teatterin sekä konserttitalon aukiolla mieleeni tulee Kokkolasta Ola Gripenbergin 'Vartiolinna' vuodelta 1927, ja suihkulähteistä Kokkolan 'Tyrsky'!
.
Göteborgin hieno Kungsportsavenyn! Alkaa jo pimetä, pitäisi vielä löytää ruokakauppa. 'Seven-Eleven' on surkean pieni ja kallis. Lisebergin pohjoispuolella olimme nähneet ison marketin, joka oli sunnuntainakin auki. Nyt löytyy osuusliike Coop Konsum 'Avenyn', jossa leipä maksaa 20 kruunua, kakku 15 kruunua, 3 litraa mehua 6 kruunua, jogurtti 250 grammaa 8 kruunua, banaanit 500 grammaa 9 kruunua, 4 suklaavanukasta 10 kruunua. Palautuspulloista saamme 1,50 kruunua. Yhteensä maksan 78 kruunua eli tuohon aikaan noin 12 euroa, kello 20:54.
.
Teatteriaukiolla kanavan laidalla on äänitaideteos. Östra Hamngatanilla ratsastaa Kustaa II Adolf, puistossa on penkkejä. Aseman länsipuolelle on rakennettu valtava kauppakeskus sisätiloihin, kuin Helsingin Forum ja Itäkeskus olisivat yhdessä. Entiset kadut on katettu jalankulkijoille, monta korttelia on yhdistetty toisiinsa. Kauppakeskus on auki läpi yön - mutta pelkästään 24-tunnin McDonald'sin vuoksi.
.
Iltamyöhäisellä olemme linja-autoasemalla, joka sulkeutuu lopulta klo 1. Eurolinesin pikavuoron pitäisi saapua Oslosta yöllä klo 2 Göteborgin bussilaiturille 44, jota on ensin vaikea löytää. Täytyy vain uskoa opasteita ja kulkea ensin junalaituria 16 pitkin ohi pysäköintialueen...
.
Puoli kahden maissa bussilaiturille tulee muitakin odottajia, mm. venäläinen pariskunta, josta vain tyttö aikoo matkustaa, siippa on saattamassa. Aiemmin klo 23:30 lähti täältä täytenä yö-bussi kohti Tukholmaa (jonne saapunee perille klo 6:30).
.
Tuleva bussinkuljettajamme saapuu paikalle - tyhjällä bussilla. Se oli vasta hänen oma kyytinsä, ei meille matkustajille. Hän alkaa myydä liputtomille matkoja, kun vasta odottelemme myöhässä saapuvaa toista Eurolinesin bussia, jonka kuski siis tulee vaihtumaan tähän uuteen.
.
****
(583. Silja Express Göteborgiin)
JATKUU:
584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi
582. Tukholman elokuvateatterit - 25
Tukholmasta laivalla palatessani olen lueskellut paikallisia Metro-lehtiä, joissa näkyy päivittäin elokuvateatterien mainoksia. En ole ehtinyt itse elokuviin, mutta olen käynyt katselemassa joidenkin teatterien auloja sekä julkisivuja. Lasketaanpa nyt 25 teatteria järjestykseen:
.
.
*
a) NORRMALM - ÖSTERMALM - GÄRDET - 8 kpl:
.
1) Klarabiografen, Kulturhus, Sergelstorg 6
(1 sali, 78 istumapaikkaa), kunnallinen teatteri
.
2) Sergel (Filmstaden), Sergelgatan, Hötorget
(14 salia: 512 - 49 paikkaa, yht. 2098 p. vsta 1995)
.
3) Rigoletto, Kungsgatan 16 (vuodesta 1939)
(5 salia: 565+63+63+55+Balkongen 187 p.)
.
4) Saga, Kungsgatan 24 (vuodesta 1937)
(4 salia: 588+115+82+65 paikkaa)
.
5) Grand, Svenska Bio, Sveavägen 45
(4 salia: 211+101+44+46 paikkaa, 11/6/8/5 rivillä)
.
6) Zita, Folkets Bio, Birger Jarlsgatan 37
(useita valkokankaita, ainakin 3 salia)
.
7) Biografen Sture, Birger Jarlsgatan 41, Stureplan
(3 salia: 253+53+47 paikkaa) (Olympia, v:sta 1920)
.
8) Cinemateket i Filmhuset, Borgvägen 1, Gärdet
(2 salia: Bio Victor: 364 p. + Bio Mauritz: 130 p.)
.
.
**
b) SÖDERMALM - 3 kpl:
.
9) Söder (Filmstaden), Medborgarplatsen, Södermalm
(10 salia, 270 - 66 p, yht. 1108 paikkaa), Söderhallarna
.
10) Victoria, Götgatan 67 / Åsögatan, Södermalm
(7 salia, 170 - 18 p, yht. 608 p.) (perustettu 1936)
.
11) Bio Rio, Hornstullstrand 3, Södermalm
(2-3 salia + neljäs osoitteessa Hornstullstrand 13)
.
.
***
c) ESIKAUPUNGEISSA - 12 kpl kokojärjestyksessä:
.
12) Heron City (Filmstaden), Dialoggatan 2, Huddinge
(18 salia: 500 - 32 p, yht. 3996 p, eniten!) Kungens kurva
.
13) Scandinavia (Filmstaden), Stjärntorget 2, Solna
(15 salia: 421 - 37 paikkaa, yhteensä 1860 paikkaa)
(kauppakeskus Mall of Scandinavia vuodesta 2015)
.
14) Kista (Filmstaden), Kista Galleria, Rinkeby-Kista
(11 salia: 202 - 93 paikkaa, yhteensä 1500 paikkaa)
.
15) Vällingby "Fontänen" (Filmstaden),
Vällingby Centrum, Hässelby-Vällingby
(5 salia: 325+113+111+54+54=654 paikkaa)
.
16) Sickla (Filmstaden), Sickla Köpkvarter, Nacka
(5 salia: 254+134+89+77+47 p, yht. 601 paikkaa)
.
17) Täby (Filmstaden), Täby Centrum, Täby
(5 salia: 130 - 56 p, yht. 516 paikkaa)
.
18) Råsunda (Filmstaden), Råsundavägen 150, Solna
(4 salia: 69+69+54+24=216 paikkaa, Saleilla on nimet:
Annalisa Ericson, Nils Poppe, Sickan Carlsson + Opera)
- Svensk Filmindustrin studioilla Råsundan Filmstadenissa
kuvattiin 440 elokuvaa vv. 1919-70, teatteri vsta 2001.
.
19) Sollentuna Bio 1-2-3, Turebergs torg 1, Sollentuna
(3 salia: 104+46+37=187 paikkaa)
.
20) Bio Cosmopolite, Brandbergen C, Haninge
(1 sali: 141 paikkaa 8 rivillä), Jungfruns gata 419.
.
21) Grand Lidingö, Lejonstigen 5, Lidingö Centrum
(2 salia: 106+20=126 paikkaa) "Tukholman pienin".
.
22) Biografen Falken Jakobsberg, Järfalla
(3 salia), Riddarplatsen.
(liput 110 Skr, 3D-filmit 130 Skr, lapset 90 Skr)
.
23) Biokällan, Stockholmsvägen 25, Märsta
(1 sali). (Folkets Bio, jolla on ympäri Ruotsin 20
teatteria, joissa yhteensä 30 valkokangasta.)
.
Esikaupunkien sijainnit ilmansuuntien mukaan:
idässä: Lidingön saari (21), Nacka (16)
etelässä: Haninge (20), Huddinge (12)
lännessä: Vällingby (15)
luoteessa: Järfalla (22), Kista (14), Märsta (23)
pohjoisessa: Sollentuna (19), Solna (13,18), Täby (17).
.
.
****
d) TILAUSTEATTEREITA - 2 kpl
varattavissa filmifestivaaleihin ja kokouksiin:
.
24) Skandia, Drottninggatan 82, Hötorget, Norrmalm
(1 sali, jossa 532 paikkaa, vuodelta 1923)
Vain tilauskäytössä, elokuvafestivaaleja.
.
25) Park, Biograf Park-teatern, Sturegatan 18, Östermalm
(1 sali, 707 paikkaa). Alunperin 923 p, parvella 225 p.
Humlegårdenin puiston itälaidalla, vuodelta 1941.
Vain tilauskäytössä, elokuvafestivaaleja.
.
.
*****
Suomen elokuvateatterit on listattu kirjoituksessa:
"Kungabongari 495. Elokuvateatterit kunnittain".
Helsingin ja eri paikkakuntien elokuvateattereita
olen kuvannut monissa muissa blogikirjoituksissa.
.
Nimimerkki "Elokuvateatterikuvia" ("keski-ikäinen monomaanikko") on tammikuusta 2013 alkaen ansiokkaasti julkaissut valokuvia entisistä ja nykyisistä leffateattereista, myös Tukholman, suositeltavassa blogissa:
Elokuvateattereita.blogspot.com
.
.
.
*
a) NORRMALM - ÖSTERMALM - GÄRDET - 8 kpl:
.
1) Klarabiografen, Kulturhus, Sergelstorg 6
(1 sali, 78 istumapaikkaa), kunnallinen teatteri
.
2) Sergel (Filmstaden), Sergelgatan, Hötorget
(14 salia: 512 - 49 paikkaa, yht. 2098 p. vsta 1995)
.
3) Rigoletto, Kungsgatan 16 (vuodesta 1939)
(5 salia: 565+63+63+55+Balkongen 187 p.)
.
4) Saga, Kungsgatan 24 (vuodesta 1937)
(4 salia: 588+115+82+65 paikkaa)
.
5) Grand, Svenska Bio, Sveavägen 45
(4 salia: 211+101+44+46 paikkaa, 11/6/8/5 rivillä)
.
6) Zita, Folkets Bio, Birger Jarlsgatan 37
(useita valkokankaita, ainakin 3 salia)
.
7) Biografen Sture, Birger Jarlsgatan 41, Stureplan
(3 salia: 253+53+47 paikkaa) (Olympia, v:sta 1920)
.
8) Cinemateket i Filmhuset, Borgvägen 1, Gärdet
(2 salia: Bio Victor: 364 p. + Bio Mauritz: 130 p.)
.
.
**
b) SÖDERMALM - 3 kpl:
.
9) Söder (Filmstaden), Medborgarplatsen, Södermalm
(10 salia, 270 - 66 p, yht. 1108 paikkaa), Söderhallarna
.
10) Victoria, Götgatan 67 / Åsögatan, Södermalm
(7 salia, 170 - 18 p, yht. 608 p.) (perustettu 1936)
.
11) Bio Rio, Hornstullstrand 3, Södermalm
(2-3 salia + neljäs osoitteessa Hornstullstrand 13)
.
.
***
c) ESIKAUPUNGEISSA - 12 kpl kokojärjestyksessä:
.
12) Heron City (Filmstaden), Dialoggatan 2, Huddinge
(18 salia: 500 - 32 p, yht. 3996 p, eniten!) Kungens kurva
.
13) Scandinavia (Filmstaden), Stjärntorget 2, Solna
(15 salia: 421 - 37 paikkaa, yhteensä 1860 paikkaa)
(kauppakeskus Mall of Scandinavia vuodesta 2015)
.
14) Kista (Filmstaden), Kista Galleria, Rinkeby-Kista
(11 salia: 202 - 93 paikkaa, yhteensä 1500 paikkaa)
.
15) Vällingby "Fontänen" (Filmstaden),
Vällingby Centrum, Hässelby-Vällingby
(5 salia: 325+113+111+54+54=654 paikkaa)
.
16) Sickla (Filmstaden), Sickla Köpkvarter, Nacka
(5 salia: 254+134+89+77+47 p, yht. 601 paikkaa)
.
17) Täby (Filmstaden), Täby Centrum, Täby
(5 salia: 130 - 56 p, yht. 516 paikkaa)
.
18) Råsunda (Filmstaden), Råsundavägen 150, Solna
(4 salia: 69+69+54+24=216 paikkaa, Saleilla on nimet:
Annalisa Ericson, Nils Poppe, Sickan Carlsson + Opera)
- Svensk Filmindustrin studioilla Råsundan Filmstadenissa
kuvattiin 440 elokuvaa vv. 1919-70, teatteri vsta 2001.
.
19) Sollentuna Bio 1-2-3, Turebergs torg 1, Sollentuna
(3 salia: 104+46+37=187 paikkaa)
.
20) Bio Cosmopolite, Brandbergen C, Haninge
(1 sali: 141 paikkaa 8 rivillä), Jungfruns gata 419.
.
21) Grand Lidingö, Lejonstigen 5, Lidingö Centrum
(2 salia: 106+20=126 paikkaa) "Tukholman pienin".
.
22) Biografen Falken Jakobsberg, Järfalla
(3 salia), Riddarplatsen.
(liput 110 Skr, 3D-filmit 130 Skr, lapset 90 Skr)
.
23) Biokällan, Stockholmsvägen 25, Märsta
(1 sali). (Folkets Bio, jolla on ympäri Ruotsin 20
teatteria, joissa yhteensä 30 valkokangasta.)
.
Esikaupunkien sijainnit ilmansuuntien mukaan:
idässä: Lidingön saari (21), Nacka (16)
etelässä: Haninge (20), Huddinge (12)
lännessä: Vällingby (15)
luoteessa: Järfalla (22), Kista (14), Märsta (23)
pohjoisessa: Sollentuna (19), Solna (13,18), Täby (17).
.
.
****
d) TILAUSTEATTEREITA - 2 kpl
varattavissa filmifestivaaleihin ja kokouksiin:
.
24) Skandia, Drottninggatan 82, Hötorget, Norrmalm
(1 sali, jossa 532 paikkaa, vuodelta 1923)
Vain tilauskäytössä, elokuvafestivaaleja.
.
25) Park, Biograf Park-teatern, Sturegatan 18, Östermalm
(1 sali, 707 paikkaa). Alunperin 923 p, parvella 225 p.
Humlegårdenin puiston itälaidalla, vuodelta 1941.
Vain tilauskäytössä, elokuvafestivaaleja.
.
.
*****
Suomen elokuvateatterit on listattu kirjoituksessa:
"Kungabongari 495. Elokuvateatterit kunnittain".
Helsingin ja eri paikkakuntien elokuvateattereita
olen kuvannut monissa muissa blogikirjoituksissa.
.
Nimimerkki "Elokuvateatterikuvia" ("keski-ikäinen monomaanikko") on tammikuusta 2013 alkaen ansiokkaasti julkaissut valokuvia entisistä ja nykyisistä leffateattereista, myös Tukholman, suositeltavassa blogissa:
Elokuvateattereita.blogspot.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
