587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin

Dublinista lähteneen yöllisen bussimatkan jälkeen olemme perillä Lontoossa lauantaina 11.10. kello 8:15. Kävelemme Victorian bussiasemalta Victorian juna-aseman metroasemalle ja ostamme Lontoon liikenteen päiväliput, Travelcardit. Minulla riittää automaattiin Englannin kolikoita 4,10 puntaa. Juusolle annan 10 punnan setelin ja hän jonottaa oman lippunsa tiskiltä. Kaksi matkavyöhykettä on riittävästi Greenwichiin asti.
.
Etsimme Victorian rautatieasemalta päivän ruokapaikkaa. Edellisellä kerralla käyttämämme Molly Malone onkin vielä kiinni, ennen lounasaikaa. Aamuisin tarjotaan vain breakfasteja.
.
Ajamme District-metrolinjalla Tower Hillille. Nousemme ulos maan pinnalle valoon ja etsiskelemme kiinnostavan uudisalueen tuoreen pikaraitiotien Docklands Light Railin asemaa väärästä suunnasta, opastenuolista huolimatta!
.
Rullaportaat vievät juna-asemalle yläkerroksiin jonkin matkan päässä. Ylhäällä on avoin laituri - matkaliputtomia uhkaillaan vain sakoilla. Lauantaina ei Canary Wharfiin ole menossa suoria junia, mutta kuuden minuutin päästä tulisi Beckhamin juna, jolta on vaihtoyhteys.
.
Automaattinen juna saapuu, sillä ei ole kuljettajaa! Muuten ulkonäöltään jo kulunut esikaupunkivaunu ei hämmästytä mitenkään. Muitakin matkustajia kertyy vaunuumme, turistipareja ja porukoita. Penkkirivit ovat ulkoseinien suuntaiset, siis pitkittäin eivätkä poikittain. Ilmarataa pitkin ajamme katujen ylitse, ohi suurten uutuuttaan kiiltävien liiketalojen. Ovat kuin Helsingin Ruoholahdesta. Edempänä näemme pilvenpiirtäjät.
.
West India Quaylla vaihdamme junaa. Odottelemme kapealla laiturilla samalle paikalle Bankista tulevaa toista junaa. Toimistotaloista en saa selvää, ympäristö on kuin Helsingin Pasilaa tai Ilmalaa vain. Ei oikeastaan kiinnosta jäädä pois edes Thamesin rannalla Island Gardenissa, vaan ajamme saman tien joen alitse Greenwichiin asti.
.
.
**
GREENWICH, lauantaina 11.10.
.
Nousemme ulos Cutty Sark -museolaivan sekä joen alittavan vanhan kävelytunnelin pyöreän suuaukon rakennuksen lähellä. Otamme valokuvia joen yli vastarannan uusista pilvenpiirtäjistä.
.
Greenwichin merimuseon isoista rakennuksista on vaikeaa ottaa selvää, mistä pääsisimme sisään. Eksymme naapuritalon pihasokkeloihin yrittäessämme vain oikaista ja joudumme palaamaan samaa tietä takaisin. Joitakin pihaportteja vasta avataan klo 10, jolloin museokin juuri avautuu, joten tulemme oikeaan aikaan.
.
Pihalla etsimme merkintää 0 asteen pituuspiiristä. Kartasta se kyllä selviää, kulkee lammikon ja aurinkokellon kautta. Ylempänä mäellä on observatorio, mutta sinne asti emme nyt jaksa nousta. Pylväskäytävä ulkona on Juusolle vastustamaton.
.
Merimuseossa käytämme klo 11 aikaa puolisen tuntia. Avarassa hallissa meitä tervehditään. Tiskiltä pitää hakea ilmainen pääsylippu. Toisen tiskin yli pitää antaa siistille punkkaripojalle matkatavaramme eli reppumme säilytykseen.
.
Merimuseo tuntuu tyhjältä, se on niin väljä. Kultainen purjevene jonkun prinssin jäljiltä. Juuso haluaisi vain istua penkillä paikallaan. Mustaihoinen museon opastyttö käy juttelemassa hänen kanssaan. Huolehtimassa? Minuakin sama iloinen silmälasipäinen museopedagogi tervehti vähän aikaisemmin, kun kiertelin ahkerasti museon eri kerroksia.
.
Avaruusmatkailulle on museossa oma huoneensa, mutta en jaksa syventyä. Pian haen säilytystiskiltä reppumme. Juuso tarvitsee repustaan tavaraa wc-käyntiä varten, ehkäpä kameran laturin tai sähköparranajokoneen? Odottelen häntä aulassa ja museokaupassa.
.
Etsimme Greenwichin lähikaduilta lounaspaikkaa juuri ennen klo 12. Ensin tulee vastaan vietnamilaisravintola. Vertailemme keskipäivää odotellessamme thaimaalaisia ja muita eksoottisia ruokaloita, kuljemme läpi markkinatorinkin.
.
Kirjakaupasta löydän 3-vuotiaalle Lauralle tuliaislahjaksi pikkukolikoilleni sopivan 2 punnan kuvakirjan, jossa päähenkilön hattua voi vaihtaa työn vaatimusten mukaan pyörittämällä sormella pahvikiekkoa.
.
Vietnamilaisravintolassa hoikka valkopaitainen indokiinalainen tyttö opastaa meidät tylsään paikkaan, keskipöytään pitkänomaisen salin takaosissa, ja tuo viinilistan. Pyydämme ruokalistan ja tilaamme jo aiemmin ulkona näyteikkunan tietojen perusteella mielessämme valitsemamme annoksen kanaa riisipetillä. Juomaksi vettä, vesijohdosta ilmaiseksi, jääpaloja isossa lasissa. Annos on runsas, vihanneslisukkeineenkin. Yhdellä aterialla jaksan aina hyvin koko päivän.
.
Pöytiemme vieressä ravintolan seisova pöytä on lajistoltaan houkuttelevan runsas, hinnaltaan 5,90 puntaa. Muut asiakkaat, asiantuntevammatko, tuntuvat hakevan ruokaa siitä. Naapuripöytiin kertyy paikallisilta vaikuttavia brittiperheitä, mummonsakin ovat ottaneet mukaan, eivät pelkkiä turisteja. Syömme nautinnollisen hitaasti, vajaan tunnin ajan.
.
Hoikat vietnamilaiset tarjoilijatytöt parveilevat kolmistaan lähellä ulko-ovea. Tarjoilijamme tuo laskun 2 x 3,80 = 7,60 puntaa ja vie myöhemmin 10 punnan setelini kassanhoitajalle, joka on paksu ukko, hänkin vietnamilainen ulkonäöltään. Ukko tuo itse myöhemmin takaisin vaihtorahamme 2,40 puntaa. Palvelurahan sisältyminen hintaan jää epäselväksi, laskusta en erota lisiä? En jätä pöydälle kolikoita. Hidas, välinpitämätön palvelu...
.
Menemme Thamesin jalankulkutunnelin suuaukon pyöreään tiiliseen pömpeliin. Ulkoseiniä sisällä kiertävän kehän sydämessä on hissin kuilu. Hissillä on kuljettaja, jonka tarkkailtavana on myös valvontamonitorin välittämä kuva alhaalta itse tunnelista. Hissiin mahtuu tusinan ihmisen lisäksi jonkun polkupyöräkin.
.
Thamesin alittavan tunnelin päästä päähän käveleminen kestää vain viitisen minuuttia. Kävelemme kai melko nopeasti, sillä pyörän taluttaja ja muita äskeisiä hissin matkalaisia jää taaksemme. Tulemme pohjoisrannan hissille, samanlaiselle kuin etelässä, kuljettajineen ja valvontamonitoreineen.
.
.
***
LONTOO, lauantaina 11.10.
.
Kävelemme nyt paluumatkallamme Lontoon puolella Canary Wharfin Island Gardenin rantoja. Mieleeni tulee Helsingin uusi Herttoniemenranta, jossa on kerrostaloja meren rannalla, tai ehkä Helsingin Vuosaarikin.
.
Juuso haluaa ehdottomasti etsiä näkymän Millennium Domelle saadakseen ottaa valokuvan. Lokakuun 11. päivä on lämmin, kävellessäni kihoaa hiki, minun täytyy riisua päällystakkini. Tramppaamme pitkin hieman tylsiä moderneja katuja.
.
"Anti-Climbing Wet Paint", varoittavat tiilimuurien kyltit. Britanniassa tuntuu erilaisten holhoavien tai määräävien kieltokylttien takia usein kuin vallitsisi omistajien sota omistamatonta kansaa vastaan. Yhtäläinenkö Amerikan Yhdysvaltojen kanssa. Ihmiset jakaantuvat enemmän kuin Pohjoismaissa tai Keski-Euroopassakaan. Suurempi siirtolaisten maahanmuutto on tuonut valtavasti juurettomuutta ja ajelehtivaa väestöä. Helsingin Sanomain pilapiirtäjä, professori Kari Yrjänä Suomalainen (1920-1999) käytti vähäosaisemmasta väestöstä mieleeni jäänyttä nimitystä sekapulja (=sekalainen sakki).
.
Viimein Juuso löytää Domen ja kuvakulman sinne juostuaan ilman reppuaan erään kujan päähän. Pyynnöstä otan valokuvan Juusosta tasapainoilemassa pylvään päällä. Ympärillämme on kanavien vesiaiheita. Seuraavaksi suuntaamme lähimmälle juna-asemalle. Ilmaratahan näkyykin katujen yllä helpottaen suunnistusta.
.
Nousemme ilmaradan asemalle ja lyhyen odotuksen jälkeen junaan, jolla ajamme Cityyn, radan päätepisteeseen Bankin asemalle, joka on maan alla. Siellä vaihdamme metrojunaan, jolla ajamme Oxford Circusiin.
.
Juuso stressaantuu taas Lontoon valtavasta ihmisruuhkasta ja haluaa äkkiä ylös, ulos ja puistoon istumaan. "Eikös tämä Oxford Circus ole juuri keskustassa?" Eroamme metroasemalla. Minä haluan toiseen junaan luoteen suuntaan, päästäkseni vihdoinkin edellisillä matkoillani harmittavasti näkemättä jääneeseen Little Veniceen!
.
Vaihdan Central Linelta Bakerloon linjalle ja ajan joitakin asemavälejä Warwick Avenuelle. Käveleskelen katuja pitkin ja päädyn Lontoon kanaville!
.
"Pikku Amsterdam" olisi mielestäni osuvampi nimi, ennemmin kun "Pikku Venetsia". Asuntoveneitä on kiinnitettyinä kanavan laidoille sekä vilkas veneliikenne kulkee ohitse. Toista kanavan laitaa reunustaa kävelytie. Sen ja laiturin välissä on verkkoaita, jossa on avoimia portteja.
.
Jään istumaan puiston korotetulle näköalapaikalle. Ohi kulkeva ukkokin tulee katselemaan maisemia. Juon mukanani yhä kuljettamaani dublinilaista St. Bernhard -kolajuomaa.
.
Käveleskelen Lontoon keskustaan päin, silloilta alas laskeutuvan Westway-moottoritien laitamia pitkin Marylebone Roadille, joka jatkuu pitkänä kohti itää. En viitsi nyt mennä metroon, jossa oli paikoin melkoisen täyttä. Tai ehkä en jaksa kävellä kauempana oleville metroasemille, kun mikään niistä ei hakematta osu kohdalleni.
.
Ohitan kai ensimmäistä kertaa Madame Tussaudin vahakabinetin. Pääsymaksuiltaan kallis, liekö tuottoisa, vaiko kulut suuret, yksityinenkö ilman verorahoitusta, en ole ottanut selvää. Paljonko vahanuket tarvinnevat vuosihuoltoa? Eivätkö vanhat Napoleonit riitä vaan täytyy teettää uuden ajan populaarihahmoja? Tussaudilla näkyy olevan erikseen lippuluukkuja etukäteen ostettaville lipuille, jo päiviä ennen käyntiä. Vuosikortti maksaisi 80 puntaa.
.
Regent's Parkin asemalta ajan Bakerloo-linjalla Charing Crossiin eli Trafalgar Squarelle. Tuleekin paljon kävelyä pitkin vilkasta Charing Crossia pohjoiseen. Etsin kirjakauppoja, poikkean sekä pieniin että Foylesiin ja tätä vastapäätä olevaan toiseen isoon.
.
Lastenkirjojen osastolta löydän 2 Jenningsiä (6,95 puntaa), sarjan ensimmäisen ja neljännen, kouluunmenosta sekä Darbishirestä pulassa. Anthony Buckeridgen uusin kustantaja on House of Stratus. En halua minulla jo käännöksinä olevia osia, vaan ajattelen etsiä lisää internetistä Suomessa.
.
Poikkean sarjakuvakauppoihin matkallani British Museumille. Liian uusia sarjakuvatyylejä, jotka eivät minua jaksa enää innostaa. Näen vihdoinkin "Lontoon kauneimman aukion", "yrjöjenaikaisen" Bedford Squaren.
.
Pienen matkan päässä on Russell Square, jonka keskellä on iso, jopa tuuheakin puisto. Istun siellä ja juon dublinilaisen colani vihdoin loppuun. Torin laidalla kohoaa valtava vanha "tuhat-huoneinen" koristeellinen ja linnamainen Russell-hotelli, jonka olen kauan halunnut nähdä. Ilta alkaa pimentyä hiljalleen.
.
Lähden metrolla Russell Squarelta klo 18:20, South Kensingtonissa olen klo 18:40. Linjan vaihto ja sitten Victorian asemalle, jonka käytävillä kuljeskelen kuin Helsingin asematunnelissa.
.
Vertailen W.H. Smith-ketjun ja pikkuisten ruokakioskin juomien hintoja, ostaako iso pullo 1,15 punnalla vai Dr. Pepper 0,33 litraa 60 pennyllä... Iltalehti Evening Standardin painos on loppunut. Katselen isokokoisia maakuntalehtiä, 40 pennyä tai 50 pennyä.
.
Linja-autoasemalle Victoria Coach Stationille on selkeä opastus. Saavun sinne klo 19:20. Juuso on siellä jo vaihtanut lippunsa Boarding Cardiin ja ostaa seuraavaksi kaupasta janoonsa Fantaa minulle vielä jääneillä ylimääräisillä Englannin kolikoilla.
.
Käyn vaihtamassa bussiin-nousukortin lipputiskillä, minne ei ole jonoa. Virkailijana on mustaihoinen neitonen. Klo 19:30 Juuso jonottaa jo pääsyä linja-autoon, jonka ratti on tällä kertaa vasemmalla! Englannissa on tottunut päinvastaiseen. Eurolinesin bussin lähtöaika Lontoosta Amsterdamiin on klo 20, lauantaina 11.10.
.
*****
(583. Silja Express Göteborgiin)
(584. Bussilla Kanaalin tunnelin läpi)
(585. Bussilla Lontoosta Cambridgeen)
(586. Bussilla Lontoosta Dubliniin)
(587. Thamesin yli tai ali Greenwichiin)
JATKUU:
588. Bussit Lontoosta Tukholmaan