Lähdin heinäkuun 2020 perjantaina Raaseporin Fiskarsista kävelemään Fiskarsintietä etelään kohti entisen Pohjan kunnan kirkonkylää. Tai ensin nousin itään jyrkkää rinnettä hiljaisille hiekkateille, joilta näin Fiskarsintien talojen kivimuurin takapihapuolen, alaviistoon, ylempää rinteestä.
.
(Pohjan kunta Fiskarseineen on vuonna 2009 yhdistetty Karjaan ja Tammisaaren kanssa Raaseporin kaupungiksi).
.
Fiskarsin kylän lounaispäässä oli autoilijoiden levähdysalueella karttataulu alueesta. Samasta kohdasta lähti myös hiljainen hiekkatie kaakkoon, ensin siltaa joen yli ja sitten peltoniittyjen halki. Sille oli hieman salaperäinen tienviitta: "Ratavalli / Banvallen". En vielä lähtenyt sivutietä tutkimaan, vaan jatkoin hyvää kävelytietä, joka seurasi mutkittelevaa autotietä Fiskarsintie.
.
Neljän kilometrin alkumatkan kohokohtia oli jyrkän kalliorinteen puhkaiseva autotunneli. Jalankulkijat ja pyöräilijät kiersivät yhä idän kautta u-mutkan järvenrantaa. Joku oli jäänyt rannalle onkimaankin. Sitten Fiskarsintiestä erkautui sivutie Bollstan kylään. Etelämpänä Fiskarsintie (tie 104 vuoden 1996 kartassa) ylitti Rantaradan (Helsinki-Turku).
.
Tunsin helteessä kävelleeni jo pitkästikin ehtiessäni T-risteykseen (pohjoiseen Fiskars 4 km, länteen Pohjan kirkonkylä 2 km, itään Karjaa 8 km). Loppumatka tuntui lyhyeltä, olin jo melkein kirkonkylän nurkalla, sen päätie erkaantui etelään kohti Pohjanpitäjänlahtea. Rivissä lännessä joitakin moderneja liiketaloja, kuten iso S-Market, ja idässä kerrostaloja. Toisessa T-risteyksessä lähdin ensin länteen kirkolle, sitten palasin kävelläkseni itään kohti Skurua eli Pohjankurua.
.
Pohjan keskiaikainen kirkko ei ollut perjantaipäivänä auki, mutta samana päivänä kello 16 olisi ollut ilmainen S. Grässbäckin konsertti, kuten toisenakin lähipäivänä. Koronan vuotena sisäänpääsy oli rajoitettu joko 50 tai 100 hengelle, tilaisuudesta riippuen. Aikatauluni ei klo 14 sallinut jäädä odottelemaan paria tuntia, joten käveleskelin vain hautausmaalla, jossa oli muitakin eläviä ihmisiä, ja ostin kaupasta 1 eurolla (98 c) litran "Arkijogurttia" (persikka) kylmäksi juomakseni, jota kuljetin repussa ja join erissä.
.
Kirkon ja kaupan välille oli rakennettu uusi pitkä 2-kerroksinen talo, alakerrassa liiketiloja, yläkerrassa asuntoja, joita vielä myytiin mainostaulussa: "3h+k (55m2) 100'000 euroa velaton hinta tai 29'000 ensin, näköala Pohjanpitäjänlahdelle, talossa ravintola ja kuntosali!". Kävelijän päänkorkeudelta en yllä näkemään järveä, jonka tiedän olevan lähellä etelässä, metsäisen niityn takana.
.
Kiinnitän huomioni Pojo FBK:n kivitaloon. Vapaapalokuntien rakennukset muistuttavat kaikki toisiaan letkunkuivaustorneineen (noin 3 kerroksen korkeuteen) ja 2-5 rinnakkaisine autotallinovineen, mutta ovat silti yksilöllisiä. Onkohan kukaan kuvannut niitä kaikkia? (Fiskarsissa oli lähin seuraava VPK, puutalo, torni, kaksi autotallia.)
.
Jatkoin kävelyä itään kohti Pohjankurua (2 km). Poikkesin kaakkoon hiekkatielle, jonka viitta lupasi vievän uimarannalle ja matonpesupaikalle, mutta kyllästyin liian pitkään kävelyyn näkemättä rannasta vielä veden välähdystäkään. Tien varrella jonkin kartanon yksityistie sekä uusi omakoti- ja rivitaloalue, jota kiersi Rengastie.
.
Skuruntietä jatkaen päädyin junaradan viertä kulkevalle hiekkatielle, jota ajoivat kuorma-autot jollekin teollisuuslaitokselle, jolle tie päättyi. Ranta tai jopa satama jäi saavuttamattomaksi jonnekin teräsverkkoaitojen taakse? Idässä näin rautatien sukeltavan tunneliin, kaipa juuri kuuluisaan Pohjankurun eli Skurun tunneliin.
.
Ylitin junaradan (sen koillispuolelle) kävelytieksi muutettua siltaa pitkin ja kävelin ratavartta kaakkoon. Satamatietä seuraten en löytänyt satamaan asti, kapeaa Satamapolkua en enää yrittänytkään. Vielä kiipesin hiekkatien jyrkän rinteen etelään, uskoen päätyväni jonnekin ratatunnelin päälle, mutta metsään kesken päättyviä kinttupolkujakaan pitkin en päässyt näkemään merenlahtea tai vilaustakaan vedestä.
.
Pohjanpitäjänlahti on kiinnostava, koska se ulottuu harvinaisen vuonomaisesti syvälle sisämaahan ja on tarjonnut historiallisen meritien Pohjan kirkolle. Pitkä lahti on vähän kuin vastakohta sen viereiselle Hankoniemelle.
.
Laskeuduin mäen takaisin alas ja jatkoin pohjoiseen ohi jonkin teollisuusrakennuksen aidatun pihan. Vasta toisen kerran näin tienvarteen selkeästi asetetut nuoliviitat (risteyksessä kahteen suuntaan, länteen ja pohjoiseen), joissa luki "Banvallen / Ratavalli". Kyltin kuvituksena oli ratsastajan, pyöräilijän ja rinkkaselkäisen vaeltajan kuva. Lähdin seuraamaan reittiä pohjoiseen (kohti Fiskarsia?).
.
Ylitin Karjaalle vievän 111-tien, jonka toisella puolella oli tarpeellinen "Banvallen"-opaste länteen hiekkaiselle kävelytielle omakotitalokylän asvalttitien sijasta. Kävelytie sivuaa joidenkin pientalojen takapihoja, vehmaan pensaston takana, kunnes sukeltaa metsään. Vastaani tulee muutama pyöräilijä ja jokunen juoksija. Jonkin ajan päästä joku juoksijoista ja pari pyöräilijöistä ohittaa minut uudelleen paluumatkallaan Fiskarsin suuntaan, He ovat käyneet vain kääntymässä 111-tien risteyksessä?
.
Parhaimmillaan hiekkatie alkaa sivuta itäpuolelta järveä, jota autotie 104 seuraa idästä. Järven kautta Fiskarsin ruukkeja pyörittäneen virran vedet jatkavat matkaansa kohti Pohjanpitäjänlahtea. Kaunis maisemareitti rannan ja metsän välissä. "Ratavallin" varrella olen nähnyt joitakin kilometritolppia kuten 10 km, 8 km, 6 km, mutta en tiedä reitin kokonaisuutta, mistä mitattu?
.
Tulen parin-kolmen tunnin takaa tuttuun Fiskarsintien risteykseen, jossa on Fiskarin kylän eteläisin opastekarttataulu. Siinä olin ensimmäisen kerran nähnyt tekstin "Banvallen / Ratavalli" tietämättä mitä se tarkoittaa. Hyvä näin, koska tulinkin tehneeksi lenkin, tarvitsematta kulkea edestakaisin samaa tietä.
.
En näe opastetta, jatkuisiko Ratavalli-reitti enää tästä eteenpäin, pohjoiseen tai länteen. Palaan joenrannan polkua Fiskarsin kylään ohi Fiskars FBK:n tallin ja monien jokea ylittävien kävelysiltojen. Ihmettelen käveleskelevien turistien määrää - kuin erikoisemmassakin turistikohteessa. Vanha Pohjan pitäjä on nähtävyyksistä rikas:
.
POHJA, Pohjanpitäjä 4 57,2 (ruotsiksi Pojo), liitetty Raaseporiin 2009
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
perjantai 24. heinäkuuta 2020
perjantai 17. heinäkuuta 2020
668. Fiskars ja Ansku - rautaruukkikylät
Ystäväni käy joka heinäkuussa Raaseporin Fiskarsin Antiikkipäivillä myymässä kokoelmiaan. Korona-vuotena 2020 täytyi Vanhan Veitsitehtaan sisätilojen sijasta tyytyä torimyyntiin ulkona perjantaista sunnuntaihin. Lähdin tänä kesänä mukaan pystyttämään telttaa ja kokoamaan myyntitiskejä.
.
Pakettiautomme ajoi Fiskarsiin lounaasta, Pohjan (Pohjanpitäjän) kirkonkylästä. Jyrkkään kallioon on kaivettu mainio tunneli. Entinen tie kaartoi kallion järvenrantaa myöten, nyt rannassa vain kävelytie.
.
Näkyviin tulee pian pitkä komea rivi tyylikkäitä vanhoja parikerroksisia kivitaloja tien vasemmalla puolella. Toimistoja ja vanhoja vuokrakasarmeja, yhdessä kellotorni! Oikealla alempana vehreä nurmikkoinen puisto jokivarressa, sekä mainio Vapaa-palokunnan puutalo (Fiskarsin FBK).
.
Torikentälle on kaavoitettu jopa 56 myyntipaikkaa. Kaiken keskellä on kuusi vakituista punamullan väristä puista myymäläkojua. Kentän eri reunoilla sijaitsevat torikahvila-talo, iso leikkipuisto merirosvolaivoineen ja soittopeleineen, joki, valtava pysäköintialue sekä Fiskarsintie (maantie Pohja - Fiskari/ Fiskars - Ansku/ Antskog - Karjalohja) ja Peltorivintie. Ylärinteessä on K-Marketin puutalo.
.
Peltorivintie on rakennustaiteellisesti toinen Fiskarsin mielenkiintoinen katu, sen varressa (puoli kilometriä) tiuhasti vanhoja asuin- sekä teollisuusrakennuksia, mm. Vanha Veitsitehdas (panimo) ja vanha Auratehdas, jokivarressa koskineen, vanhoine voimalaitoksineen. Loppupäässä koillisessa on Fiskarsin Museo kolmessa eri rakennuksessa. Sivutiellä on vaikkapa Vanha Meijeri ja Fiskars Oyj:n konttori.
.
Kävin Fiskarsin Museossa sunnuntaina klo 16. Auki päivittäin klo 11-17, museokortti kelpaa.
"Nyt pitäisi olla Museokortti!" harmittelee sekin tyttöpari, joka vain kävelee ulkona museon ohi.
Museokortilla ei kenties Korona-pandemian vuoksi tänä vuonna enää kosketettu lukulaitetta, vaan asiakkaan piti sanella kortin pitkä 12-numeroinen lukusarja virkailijalle, joka kirjoitti luvun koneelle.
.
Korona-vuotena "museoon vain 10 asiakasta kerrallaan sisään". Jo kauempaa katsellen: vähän väliä museoon joku perhe meni tai toinen seurue tuli ulos, tasaisen rauhallista tahtia. Turisteja kulkee hiekka- ja mutapohjaisella tiellä Peltorivillä kuin turistikaupungissa, yllättävän paljon, varsinkin Panimolle juomaan tai juomaostoksille.
.
Fiskarsin Museossa esitellään kahdessa kerroksessa näyttelynä entisen kapearaiteisen radan vanhaa veturia Pikku-Pässiä sekä esim. Fiskarsin valmistamia työkaluja eri vuosisadoilta. Vanha tehtaankonttori on sisustettu ja miehitetty vahanukella. Virkailijat ja juoksupoika ovat olleet tarpeellisia työntekijöitä.
.
Kadun toisella puolella liittyy museoon puinen vaja-rakennus työkaluineen. Sieltä mutaista polkua alaspäin länteen sijaitsee kahvilarakennus, jonka toiseen kerrokseen on sisustettu mm. vanha kauppa ja kaksi pientä 11 neliömetrin asuntoa, leskirouvalle ja poikamiehelle.
.
Yhden huoneen asunnot ovat hyvin kapeita, terävissä päissään ikkuna tai ovi, jolloin pitkille seinille jää hyvin tilaa tarvittaville kalusteille, kuten vuode, pöytä, piironki, hella jne. Edelläni näyttelyitä kiertää suomalainen pariskunta (joiden museokortit olivat vanhentuneet) ja jäljessäni venäläinen pari.
.
Museon pihalla tarjottiin puuhaksi hevosenkengän heittoa tai puujaloilla kävelyä. Valmistaako ja myykö kukaan yrittäjä lapsille tarkoitettuja puujalkoja (kahden kepin varteen kiinnitetty jalansijat, kepin yläpäitä pidetään käsissä).
.
Fiskarsintien länsipuolella kohoaa varsin jyrkästi ylärinne. Siellä on vaikkapa Maitotien varrella viehättäviä vanhoja punamullan-punaisia asuinrakennuksia. Moniakin kiemurtelevia polkuja ja teitä, Fiskarsintien kivitalorivistön takapuolella ja yläpuolella, rauhallisia ja idyllisiäkin kävellä puiden varjossa.
.
Eräs nähtävyys on matala, puinen näkötorni mäellä, jolle pääsee metsäpolkua. Olisin luullut olevani ainoa asiakas, mutta polkua tuli vastaani naispari, tornissa istuskeli tyttöpari, tornille saapui poikapari, sellaista vilskettä pelkän minun lisäkseni. Näköaloja ei vapautunut metsän tuuheilta vihreiltä puilta kuin pieni kaistale sinistä järvivettä, eipä näköalojen puolesta käynnin arvoinen.
.
Peltorivin myötäilemän joen toisella puolella kulki hiljaisempi tie, jolta poikkesi sivutie mm. vanhalle koulutalolle sekä nykyiselle päiväkodille. Joen ylittää monta siltaa. Lammikoista muuan on puoliksi täyttynyt lumpeenlehdistä ja toinen on vaaleanruskea, aivan maitokahvin värinen. Kauempana järvi, jossa koira käy uimassa. Ihmisiä riitti väljästi syrjäisimmillekin teille. Suuri pysäköintialue oli aurinkoisena sunnuntaina täyteen pakattu.
.
**
Fiskarsista kävelin Anskuun, koilliseen muutamia kilometrejä. Matkan varrella oli myös Slickon kylän viitta. Karjalohjalle vievää maantietä ei valitettavasti reunustanut kävelytie, kuten Fiskarsista lounaaseen Pohjanpitäjän kirkonkylään. Autoliikenne oli vilkasta, enemmän etelään Fiskarsin suuntaan sunnuntain aamupäivällä.
.
Aluksi matkan varrella olisi ollut luontopolku (4 km), mutta alkunousu sille oli niinkin jyrkkä ja vaikeakulkuinen (sateen koko ajan uhatessa), että jätin väliin. Polun seuraavalla, helpommalla liittymällä (kilometri tietä Anskua kohti) oli juuri naisretkeilijä tutkimassa opastaulua, jolta hän lähtikin metsään. Tämäkin kuvatkoon turismin vilkkautta Fiskarsissa!
.
Ohitettuani tunnin päästä Anskun kylän nimikyltin (lisänä sanoma: "Asumme täällä, aja hiljaa!") iski niskaani raju sadekuuro ja ukkonen. Ilokseni satuin juuri tien bussipysäkeistä sen ainoan kohdalle, jossa oli sadekatos (vain Fiskarsin suuntaan meneville).
.
Pysyttelin sateensuojassa puoli tuntia. Bussikatoksen seinään oli paikallinen taksiyrittäjä (Roger Söderström tai sinne päin, en painanut mieleeni) kiinnittänyt mainoslappunsa puhelinnumeroineen. Taksiauto ajoikin juuri Karjalohjan suuntaan ja pysähtyi hetkeksi tien vastakkaiselle pysäkille. Ehkä kuljettaja mainosti äänettömästi kyytimahdollisuutta? (Eilatissa, Israelissa 1996 jokainen minut - kävelijän - ohittanut tyhjä taksi tööttäsi mainostaakseen).
.
Sateen hiljennyttyä minun tarvitsi kävellä enää lyhyt pätkä, kunnes tulinkin Anskun satoja vuosia vanhan ruukin rakennusten kulmalle. Harmikseni ruukkialue olikin aidattu, siellä toimi edelleen pari yritystä, tunnetumpana "Mako" palosammutuskalustoineen. Jouduin valokuvaamaan vain etäämpää tieltä muutamia kauniita rakennuksia. Täällä oli 1800-luvulla toiminut mm. verkatehdas, nauttien erityisesti puhtaan veden tarjonnasta.
.
Paluumatkalla Fiskarsiin iski rankka raekuuro. Asvalttitielläkin lillui paljon vettä. Fiskarsiin päästyäni lenkkarit märkinä sää kirkastui taas aurinkoiseksi. Turistit alkoivat piirittää markkinakojuja.
.
POHJAN pitäjän nähtävyyksiä listana:
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
.
Pakettiautomme ajoi Fiskarsiin lounaasta, Pohjan (Pohjanpitäjän) kirkonkylästä. Jyrkkään kallioon on kaivettu mainio tunneli. Entinen tie kaartoi kallion järvenrantaa myöten, nyt rannassa vain kävelytie.
.
Näkyviin tulee pian pitkä komea rivi tyylikkäitä vanhoja parikerroksisia kivitaloja tien vasemmalla puolella. Toimistoja ja vanhoja vuokrakasarmeja, yhdessä kellotorni! Oikealla alempana vehreä nurmikkoinen puisto jokivarressa, sekä mainio Vapaa-palokunnan puutalo (Fiskarsin FBK).
.
Torikentälle on kaavoitettu jopa 56 myyntipaikkaa. Kaiken keskellä on kuusi vakituista punamullan väristä puista myymäläkojua. Kentän eri reunoilla sijaitsevat torikahvila-talo, iso leikkipuisto merirosvolaivoineen ja soittopeleineen, joki, valtava pysäköintialue sekä Fiskarsintie (maantie Pohja - Fiskari/ Fiskars - Ansku/ Antskog - Karjalohja) ja Peltorivintie. Ylärinteessä on K-Marketin puutalo.
.
Peltorivintie on rakennustaiteellisesti toinen Fiskarsin mielenkiintoinen katu, sen varressa (puoli kilometriä) tiuhasti vanhoja asuin- sekä teollisuusrakennuksia, mm. Vanha Veitsitehdas (panimo) ja vanha Auratehdas, jokivarressa koskineen, vanhoine voimalaitoksineen. Loppupäässä koillisessa on Fiskarsin Museo kolmessa eri rakennuksessa. Sivutiellä on vaikkapa Vanha Meijeri ja Fiskars Oyj:n konttori.
.
Kävin Fiskarsin Museossa sunnuntaina klo 16. Auki päivittäin klo 11-17, museokortti kelpaa.
"Nyt pitäisi olla Museokortti!" harmittelee sekin tyttöpari, joka vain kävelee ulkona museon ohi.
Museokortilla ei kenties Korona-pandemian vuoksi tänä vuonna enää kosketettu lukulaitetta, vaan asiakkaan piti sanella kortin pitkä 12-numeroinen lukusarja virkailijalle, joka kirjoitti luvun koneelle.
.
Korona-vuotena "museoon vain 10 asiakasta kerrallaan sisään". Jo kauempaa katsellen: vähän väliä museoon joku perhe meni tai toinen seurue tuli ulos, tasaisen rauhallista tahtia. Turisteja kulkee hiekka- ja mutapohjaisella tiellä Peltorivillä kuin turistikaupungissa, yllättävän paljon, varsinkin Panimolle juomaan tai juomaostoksille.
.
Fiskarsin Museossa esitellään kahdessa kerroksessa näyttelynä entisen kapearaiteisen radan vanhaa veturia Pikku-Pässiä sekä esim. Fiskarsin valmistamia työkaluja eri vuosisadoilta. Vanha tehtaankonttori on sisustettu ja miehitetty vahanukella. Virkailijat ja juoksupoika ovat olleet tarpeellisia työntekijöitä.
.
Kadun toisella puolella liittyy museoon puinen vaja-rakennus työkaluineen. Sieltä mutaista polkua alaspäin länteen sijaitsee kahvilarakennus, jonka toiseen kerrokseen on sisustettu mm. vanha kauppa ja kaksi pientä 11 neliömetrin asuntoa, leskirouvalle ja poikamiehelle.
.
Yhden huoneen asunnot ovat hyvin kapeita, terävissä päissään ikkuna tai ovi, jolloin pitkille seinille jää hyvin tilaa tarvittaville kalusteille, kuten vuode, pöytä, piironki, hella jne. Edelläni näyttelyitä kiertää suomalainen pariskunta (joiden museokortit olivat vanhentuneet) ja jäljessäni venäläinen pari.
.
Museon pihalla tarjottiin puuhaksi hevosenkengän heittoa tai puujaloilla kävelyä. Valmistaako ja myykö kukaan yrittäjä lapsille tarkoitettuja puujalkoja (kahden kepin varteen kiinnitetty jalansijat, kepin yläpäitä pidetään käsissä).
.
Fiskarsintien länsipuolella kohoaa varsin jyrkästi ylärinne. Siellä on vaikkapa Maitotien varrella viehättäviä vanhoja punamullan-punaisia asuinrakennuksia. Moniakin kiemurtelevia polkuja ja teitä, Fiskarsintien kivitalorivistön takapuolella ja yläpuolella, rauhallisia ja idyllisiäkin kävellä puiden varjossa.
.
Eräs nähtävyys on matala, puinen näkötorni mäellä, jolle pääsee metsäpolkua. Olisin luullut olevani ainoa asiakas, mutta polkua tuli vastaani naispari, tornissa istuskeli tyttöpari, tornille saapui poikapari, sellaista vilskettä pelkän minun lisäkseni. Näköaloja ei vapautunut metsän tuuheilta vihreiltä puilta kuin pieni kaistale sinistä järvivettä, eipä näköalojen puolesta käynnin arvoinen.
.
Peltorivin myötäilemän joen toisella puolella kulki hiljaisempi tie, jolta poikkesi sivutie mm. vanhalle koulutalolle sekä nykyiselle päiväkodille. Joen ylittää monta siltaa. Lammikoista muuan on puoliksi täyttynyt lumpeenlehdistä ja toinen on vaaleanruskea, aivan maitokahvin värinen. Kauempana järvi, jossa koira käy uimassa. Ihmisiä riitti väljästi syrjäisimmillekin teille. Suuri pysäköintialue oli aurinkoisena sunnuntaina täyteen pakattu.
.
**
Fiskarsista kävelin Anskuun, koilliseen muutamia kilometrejä. Matkan varrella oli myös Slickon kylän viitta. Karjalohjalle vievää maantietä ei valitettavasti reunustanut kävelytie, kuten Fiskarsista lounaaseen Pohjanpitäjän kirkonkylään. Autoliikenne oli vilkasta, enemmän etelään Fiskarsin suuntaan sunnuntain aamupäivällä.
.
Aluksi matkan varrella olisi ollut luontopolku (4 km), mutta alkunousu sille oli niinkin jyrkkä ja vaikeakulkuinen (sateen koko ajan uhatessa), että jätin väliin. Polun seuraavalla, helpommalla liittymällä (kilometri tietä Anskua kohti) oli juuri naisretkeilijä tutkimassa opastaulua, jolta hän lähtikin metsään. Tämäkin kuvatkoon turismin vilkkautta Fiskarsissa!
.
Ohitettuani tunnin päästä Anskun kylän nimikyltin (lisänä sanoma: "Asumme täällä, aja hiljaa!") iski niskaani raju sadekuuro ja ukkonen. Ilokseni satuin juuri tien bussipysäkeistä sen ainoan kohdalle, jossa oli sadekatos (vain Fiskarsin suuntaan meneville).
.
Pysyttelin sateensuojassa puoli tuntia. Bussikatoksen seinään oli paikallinen taksiyrittäjä (Roger Söderström tai sinne päin, en painanut mieleeni) kiinnittänyt mainoslappunsa puhelinnumeroineen. Taksiauto ajoikin juuri Karjalohjan suuntaan ja pysähtyi hetkeksi tien vastakkaiselle pysäkille. Ehkä kuljettaja mainosti äänettömästi kyytimahdollisuutta? (Eilatissa, Israelissa 1996 jokainen minut - kävelijän - ohittanut tyhjä taksi tööttäsi mainostaakseen).
.
Sateen hiljennyttyä minun tarvitsi kävellä enää lyhyt pätkä, kunnes tulinkin Anskun satoja vuosia vanhan ruukin rakennusten kulmalle. Harmikseni ruukkialue olikin aidattu, siellä toimi edelleen pari yritystä, tunnetumpana "Mako" palosammutuskalustoineen. Jouduin valokuvaamaan vain etäämpää tieltä muutamia kauniita rakennuksia. Täällä oli 1800-luvulla toiminut mm. verkatehdas, nauttien erityisesti puhtaan veden tarjonnasta.
.
Paluumatkalla Fiskarsiin iski rankka raekuuro. Asvalttitielläkin lillui paljon vettä. Fiskarsiin päästyäni lenkkarit märkinä sää kirkastui taas aurinkoiseksi. Turistit alkoivat piirittää markkinakojuja.
.
POHJAN pitäjän nähtävyyksiä listana:
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.
lauantai 7. syyskuuta 2019
667. Vaajakoski kävellen Jyväskylästä
Kello 6:25 Helsingistä lähtenyt Onnibussi lähestyy Jyväskylää 3,5 tuntia myöhemmin, itäpuolelta Vaajakosken kanavan ja Naissaaren kautta. Lopuksi 7 km länteen Vaajakosken moottoritietä. Jyväsjärvi tulee esiin, rantaa kiertää kävelytie, vastarannalla Jyväskylän komeimmat pilvenpiirtäjät. Tie tekee U:n muotoisen mutkan lahden ympäri pohjoisen kautta.
.
Kello 10:05 aion heti kävelemään rantareittiä kohti Vaajakoskea (Jyväskylän Maalaiskunnan entistä keskusta). Aluksi kävelysilta Rautatieaseman yli etelään Lutakkoon, jossa on messukeskus Paviljonki. "Konttoriaukiolle" on pystytetty vaneritehtailija Wilhelm Schaumanin (1857-1911) patsas. Valtavan korkea punatiilinen savupiippu!
.
Puistikkoon on istutettu nimikkopuut tusinalle ralliautoilijalle Timo Mäkisestä alkaen. Luen esittelytaulusta huvittuneena, että Timo Salonen sai lempinimen "Löysä", koska kilpaili vain toisella kädellä rattia ohjaillen.
.
Rannalla tuulee, lämpötila 14 astetta, tummat pilvet uhkailevat sateella, mutta iso Jyväsjärvi on kaunis syyskuun alussa. Tehtailijan vanha palatsi on kierrettävä sisämaan kautta, sitten heti paluu rantaan. Koiranuittopaikka.
.
Parin kilometrin kävelyn jälkeen (koristeeksi ripustetun hevosenkengän muotoista reittiä) vaihteluna rantaviivalle pieni havupuista tuuhea niemi, jonka eteläkärjessä käväisen. Idempänä uimarannalla touhuaa päiväkotiryhmä. Pohjoiseen olisi kävelysilta Halssilaan.
.
Junien rautatiesilta ylittää moottoritien ja kävely-pyöräilytien, joka haarautuu etelään ja itään, Viherlandiaan tai Vaajakoskelle. Rauhalahden voimalaitos. Siirtyminen tunnelissa moottoritien pohjoispuolelle, Vaajakoskentielle, joka välillä seuraa tiiviisti moottoritietä, välillä ottaa etäisyyttä. Muutamia sadepisaroita. Ylitän kaupungin ja maalaiskunnan entisen kunnanrajan, jota ei ole enää merkitty maastoon.
.
Jyskän Varastomyymälän kulahtaneen keltainen iso halli on kiilana Moottoritien ja Vaajakoskentien välissä. Bussipysäkin nimi "Varastomyymälä"! Linjat 1 ja 2 ym. kulkevat 20 minuutin välein. Idästä tuleva bussi pysähtyy pitkäksi aikaa Jyskän koulun pysäkille, kun ekaluokan oppilaat matelevat hitaasti ulos keskiovesta kahden naisopettajan patistelemina.
.
Vaajakoskentie kaartaa metsässä korkeaa mäkeä (jolla piilossa kirkko) ennen kuin saavutaan asutustaajamaan, jossa poikkikatu Vesmannintie, tietyö ja julkisia rakennuksia, kauppoja, K-Market, pizzeria, terveyskeskus, pohjoisessa koulu ja liikuntakeskus halleineen.
.
Poikkean kohtuullisen laajassa Vaajakosken kirjastossa, jonka rakennus ei ole uusi vaikkei hirveän vanhakaan. Löytäisin lukemista pitkäksikin aikaa. Alhaalla Urheilutien päässä näen S-Marketin kyltin ja muistan jo lapsuudestani yhdistelmän "SOK:n tehtaat, Vaajakoski", mm. tulitikkurasioissa, keksipaketeissa ja Pandan makeispusseissa.
.
Palaan Savonmäentietä Vaajakoskentielle, joka ison liikenneympyrän jälkeen muuttuu valtatieksi 4/E75 kohti Lahtea! Tästä olen monesti ajanut jopa neljäkin kertaa saman päivän aikana Onnibussilla, edestakaisin Helsingistä Jyväskylään ja Jyväskylästä Kuopion suuntaan, kuten Hankasalmelle, Siilinjärvelle, Lapinlahdelle.
.
Ylitän Vaajakosken kanavan sillan ja tulen Naissaareen. Kahdessakin isossa opastetaulussa selostetaan perusteellisesti yhtäältä purettuja sekä toisaalta yhä jäljellä olevia historiallisia teollisuusrakennuksia, vesivoimalaitosta ja kanavaa, kiinnostavaa!
..
Etelämpänä alkaisi korkealle Kanavuorelle nouseva luontopolku, vain 1,7 km, mutta kävelyaikaa kehotetaan varaamaan 3-4 tuntia ja jyrkistä poluista varoitetaan sateella, jollaista täksi päiväksi on luvattu. Päätän tyytyä vesirajan maisemiin, satamaan, voimalaitokseen ja aina mielenkiintoisiin kanavan sulkuihin.
.
Kuljen kanavan rantapolkua, hyvin aidattua, vaikka putoamisesta varoitetaan. Itsepalvelusulku veneille, olisi vedettävä köydestä. Mutkien kautta kapea silta kanavan pohjoispuolelle. Merkkivalot ja äänet varoittaisivat sillan avaamisesta veneille, jolloin olisi heti poistuttava sillalta.
.
Jatkan tietä ja polkua rantatiheikön läpi kohti koillisessa näkyvää rautatien siltaa, jonka jalkakäytävällä käyn katsomassa vesimaisemia. Yksi taksiauto ajoi tiellä, yksi pariskunta käveli sillalla vastaan ja yksi juna ohitti.
.
Tölskän kylän kautta palaan Vaajavirrantietä ja Vaajatietä isolle Leppäveden tielle, joka päättyisi Vaajakoskentien liikenneympyrään, siihen Onnibussinkin kiertämään. Matkan varrella on ensin Pandan ruskeaseinäinen makeistehdas ja vieressä vanhempi, likaisen valkoinen SOK:n tehdasrakennus, jonka torni on kuusikerroksinen, nelikerroksisten pitkien siipien välissä. Komea vanhanaikainen teollisuusmiljöö maalaiskuntaan rakennettuna!
.
Poikkean Pandan Tehtaanmyymälään, jonka edessä on rivi pysäköityjä autoja, ja sisäänkin astuu vähän väliä lapsia vanhempineen. Tavallista karkkikauppaa muistuttavassa ahtaudessa on parhaillaan tusina asiakkaita ja pari myyjätyttöä, kassalla ja järjestelemässä. Maistettavaksi tarjotaan paperikuorisia mustikkasuklaakonvehteja, joita luvataan ilmaiseksi kaksi!
.
Pandan tarjoukset: sekalaisia suklaakonvehteja Tehtaanmyymälän 500 gramman muovipussissa 2 kpl (eli kilo) 6 euroa. Nuo pussit ovat tulleet minulle tutuiksi Konalan Saiturinpörssistä, 1,99 euroa 500 grammaa ja Karkkitorilta parasta-ennen-päivämäärän jälkeen vain 0,99 euroa 500 grammaa, eli 4 tai 2 euron kilohintaan, täällä kohtuulliseen 6 euron kilohintaan, jollaisella täältä saa muitakin lajikkeita.
.
Kävelen vielä Vaajakosken tavanomaisten kerrostalojen ohitse sen verran, että käyn katsomassa Kirkkotien päässä olevan, ulkonäöltään vaatimattomaksi osoittautuvan kirkon (1954, Armas Lehtinen). Maalaiskunnan pääkirkko onkin ollut Elsi Borgin upea Taulumäen kirkko (1929) Jyväskylän koillisosassa.
.
Vaajakosken kirkko rajoittuu metsään, jonka läpi pääsee oikaisemaan jyrkkää kinttupolkua alas Vaajakoskentielle, paluureitilleni kohti Jyväskylää. (Myöhemmin huomaan kartasta, että lähellä olisi ollut museo.)
.
Paluumatkalla poikkean sisällä Jyskän Varastomyymälässä, joka on samanlainen kuin muutkin kaltaisensa. En tee heräteostoksia. (Jyskä ei ole tanskalais-lähtöinen "Jysk"). Bussipysäkeillä odottelee usein koululaisia, eivätkö jaksa kävellä vain 7-6-5-4-3 kilometriä Jyväskylän keskustaan? Tai ehkä aikataulu harrastuksiin on tiukka.
.
Jyväskylässä katselen ikkunoista neljää antikvaarista kirjakauppaa, jotka kaikki kävelykatu Kauppakadun varrella: "Vanha antikvariaatti" ja Videodivari (sarjakuvin ja dekkarein) lähes vierekkäin kadun länsipäässä, numerossa 2, sekä loput puolivälissä katua melkein vastakkain numeroissa 17 ja 18. Aika sekalaisia kirjoja näyteikkunoissa, monet tuttuja, jopa lukemiani. Teemakokonaisuudet olisivat tyylikkäämpiä ja houkuttelevampia? (Aamulla olin katsonut Helsingissä Kampintorin antikvariaattia, jonka monista ikkunoista yhden täyttivät Agatha Christien kymmenet eri dekkarit!)
.
Kaupunginkirjasto Cygnaeuksenkadun ja Vapaudenkadun kulmassa on runsas, mutten löydä sanomalehtien osastoa. Luen junaharrastajien Resiina-lehdestä 2/2019 pariskunnasta Antti ja Airi Airola, jotka 68-vuotiaina (2014) kiersivät maapallon - lentämättä - vain 59 päivässä (2 kuukaudessa), puolet ajasta junissa ja puolet laivoissa (Siperia, Mongolia, Kiina, Japani, Alaska, Kanada, USA, Queen Mary II -laiva, Saksa, Suomi).
.
Harjulla kävin katsomassa komean maiseman kukkaistutusten koristelemia Neronportaita laskeutuen kohti Jyväsjärveä. Tuuheat puut peittävät muuten näkymiä, kun en käynyt näkötornissa.
.
.
JYVÄSKYLÄN MAALAISKUNTA 31 52,1 Perustettu 1868
K: Maaseurakunnan Taulumäen kirkko 1928 Elsi Borg (sijaitsee Jyväskylässä)
K: Vaajakosken kirkko 1954 Armas Lehtinen
M: Työläiskoti 1930-luvulta Vaajakosken Niitynpäässä
M: Savutuvan apaja, 1800-luvun perinnepiha, Vaajakosken Haapaniemi
R: Vaajakosken Naissaari, kanavaliikennettä, Vaajakosken sulku
P: Opinsaunan kiuas, kiviladelma 1864-1937, Haapasaari
N: Vaajakosken Kanavuori
T: Vaajakoski, Tikkakoski, Palokka, Kuohu-Vesanka
V: Päijänne, Leppävesi
.
K: Tikkakosken kirkko, lääninarkkitehti Kivimaa
M: Keski-Suomen ilmailumuseo, Tikkakoski
M: Ilmavoimien viestimuseo, Tikkakoski
R: Jyväskylän lentoasema, Tikkakoski
.
.
Kello 10:05 aion heti kävelemään rantareittiä kohti Vaajakoskea (Jyväskylän Maalaiskunnan entistä keskusta). Aluksi kävelysilta Rautatieaseman yli etelään Lutakkoon, jossa on messukeskus Paviljonki. "Konttoriaukiolle" on pystytetty vaneritehtailija Wilhelm Schaumanin (1857-1911) patsas. Valtavan korkea punatiilinen savupiippu!
.
Puistikkoon on istutettu nimikkopuut tusinalle ralliautoilijalle Timo Mäkisestä alkaen. Luen esittelytaulusta huvittuneena, että Timo Salonen sai lempinimen "Löysä", koska kilpaili vain toisella kädellä rattia ohjaillen.
.
Rannalla tuulee, lämpötila 14 astetta, tummat pilvet uhkailevat sateella, mutta iso Jyväsjärvi on kaunis syyskuun alussa. Tehtailijan vanha palatsi on kierrettävä sisämaan kautta, sitten heti paluu rantaan. Koiranuittopaikka.
.
Parin kilometrin kävelyn jälkeen (koristeeksi ripustetun hevosenkengän muotoista reittiä) vaihteluna rantaviivalle pieni havupuista tuuhea niemi, jonka eteläkärjessä käväisen. Idempänä uimarannalla touhuaa päiväkotiryhmä. Pohjoiseen olisi kävelysilta Halssilaan.
.
Junien rautatiesilta ylittää moottoritien ja kävely-pyöräilytien, joka haarautuu etelään ja itään, Viherlandiaan tai Vaajakoskelle. Rauhalahden voimalaitos. Siirtyminen tunnelissa moottoritien pohjoispuolelle, Vaajakoskentielle, joka välillä seuraa tiiviisti moottoritietä, välillä ottaa etäisyyttä. Muutamia sadepisaroita. Ylitän kaupungin ja maalaiskunnan entisen kunnanrajan, jota ei ole enää merkitty maastoon.
.
Jyskän Varastomyymälän kulahtaneen keltainen iso halli on kiilana Moottoritien ja Vaajakoskentien välissä. Bussipysäkin nimi "Varastomyymälä"! Linjat 1 ja 2 ym. kulkevat 20 minuutin välein. Idästä tuleva bussi pysähtyy pitkäksi aikaa Jyskän koulun pysäkille, kun ekaluokan oppilaat matelevat hitaasti ulos keskiovesta kahden naisopettajan patistelemina.
.
Vaajakoskentie kaartaa metsässä korkeaa mäkeä (jolla piilossa kirkko) ennen kuin saavutaan asutustaajamaan, jossa poikkikatu Vesmannintie, tietyö ja julkisia rakennuksia, kauppoja, K-Market, pizzeria, terveyskeskus, pohjoisessa koulu ja liikuntakeskus halleineen.
.
Poikkean kohtuullisen laajassa Vaajakosken kirjastossa, jonka rakennus ei ole uusi vaikkei hirveän vanhakaan. Löytäisin lukemista pitkäksikin aikaa. Alhaalla Urheilutien päässä näen S-Marketin kyltin ja muistan jo lapsuudestani yhdistelmän "SOK:n tehtaat, Vaajakoski", mm. tulitikkurasioissa, keksipaketeissa ja Pandan makeispusseissa.
.
Palaan Savonmäentietä Vaajakoskentielle, joka ison liikenneympyrän jälkeen muuttuu valtatieksi 4/E75 kohti Lahtea! Tästä olen monesti ajanut jopa neljäkin kertaa saman päivän aikana Onnibussilla, edestakaisin Helsingistä Jyväskylään ja Jyväskylästä Kuopion suuntaan, kuten Hankasalmelle, Siilinjärvelle, Lapinlahdelle.
.
Ylitän Vaajakosken kanavan sillan ja tulen Naissaareen. Kahdessakin isossa opastetaulussa selostetaan perusteellisesti yhtäältä purettuja sekä toisaalta yhä jäljellä olevia historiallisia teollisuusrakennuksia, vesivoimalaitosta ja kanavaa, kiinnostavaa!
..
Etelämpänä alkaisi korkealle Kanavuorelle nouseva luontopolku, vain 1,7 km, mutta kävelyaikaa kehotetaan varaamaan 3-4 tuntia ja jyrkistä poluista varoitetaan sateella, jollaista täksi päiväksi on luvattu. Päätän tyytyä vesirajan maisemiin, satamaan, voimalaitokseen ja aina mielenkiintoisiin kanavan sulkuihin.
.
Kuljen kanavan rantapolkua, hyvin aidattua, vaikka putoamisesta varoitetaan. Itsepalvelusulku veneille, olisi vedettävä köydestä. Mutkien kautta kapea silta kanavan pohjoispuolelle. Merkkivalot ja äänet varoittaisivat sillan avaamisesta veneille, jolloin olisi heti poistuttava sillalta.
.
Jatkan tietä ja polkua rantatiheikön läpi kohti koillisessa näkyvää rautatien siltaa, jonka jalkakäytävällä käyn katsomassa vesimaisemia. Yksi taksiauto ajoi tiellä, yksi pariskunta käveli sillalla vastaan ja yksi juna ohitti.
.
Tölskän kylän kautta palaan Vaajavirrantietä ja Vaajatietä isolle Leppäveden tielle, joka päättyisi Vaajakoskentien liikenneympyrään, siihen Onnibussinkin kiertämään. Matkan varrella on ensin Pandan ruskeaseinäinen makeistehdas ja vieressä vanhempi, likaisen valkoinen SOK:n tehdasrakennus, jonka torni on kuusikerroksinen, nelikerroksisten pitkien siipien välissä. Komea vanhanaikainen teollisuusmiljöö maalaiskuntaan rakennettuna!
.
Poikkean Pandan Tehtaanmyymälään, jonka edessä on rivi pysäköityjä autoja, ja sisäänkin astuu vähän väliä lapsia vanhempineen. Tavallista karkkikauppaa muistuttavassa ahtaudessa on parhaillaan tusina asiakkaita ja pari myyjätyttöä, kassalla ja järjestelemässä. Maistettavaksi tarjotaan paperikuorisia mustikkasuklaakonvehteja, joita luvataan ilmaiseksi kaksi!
.
Pandan tarjoukset: sekalaisia suklaakonvehteja Tehtaanmyymälän 500 gramman muovipussissa 2 kpl (eli kilo) 6 euroa. Nuo pussit ovat tulleet minulle tutuiksi Konalan Saiturinpörssistä, 1,99 euroa 500 grammaa ja Karkkitorilta parasta-ennen-päivämäärän jälkeen vain 0,99 euroa 500 grammaa, eli 4 tai 2 euron kilohintaan, täällä kohtuulliseen 6 euron kilohintaan, jollaisella täältä saa muitakin lajikkeita.
.
Kävelen vielä Vaajakosken tavanomaisten kerrostalojen ohitse sen verran, että käyn katsomassa Kirkkotien päässä olevan, ulkonäöltään vaatimattomaksi osoittautuvan kirkon (1954, Armas Lehtinen). Maalaiskunnan pääkirkko onkin ollut Elsi Borgin upea Taulumäen kirkko (1929) Jyväskylän koillisosassa.
.
Vaajakosken kirkko rajoittuu metsään, jonka läpi pääsee oikaisemaan jyrkkää kinttupolkua alas Vaajakoskentielle, paluureitilleni kohti Jyväskylää. (Myöhemmin huomaan kartasta, että lähellä olisi ollut museo.)
.
Paluumatkalla poikkean sisällä Jyskän Varastomyymälässä, joka on samanlainen kuin muutkin kaltaisensa. En tee heräteostoksia. (Jyskä ei ole tanskalais-lähtöinen "Jysk"). Bussipysäkeillä odottelee usein koululaisia, eivätkö jaksa kävellä vain 7-6-5-4-3 kilometriä Jyväskylän keskustaan? Tai ehkä aikataulu harrastuksiin on tiukka.
.
Jyväskylässä katselen ikkunoista neljää antikvaarista kirjakauppaa, jotka kaikki kävelykatu Kauppakadun varrella: "Vanha antikvariaatti" ja Videodivari (sarjakuvin ja dekkarein) lähes vierekkäin kadun länsipäässä, numerossa 2, sekä loput puolivälissä katua melkein vastakkain numeroissa 17 ja 18. Aika sekalaisia kirjoja näyteikkunoissa, monet tuttuja, jopa lukemiani. Teemakokonaisuudet olisivat tyylikkäämpiä ja houkuttelevampia? (Aamulla olin katsonut Helsingissä Kampintorin antikvariaattia, jonka monista ikkunoista yhden täyttivät Agatha Christien kymmenet eri dekkarit!)
.
Kaupunginkirjasto Cygnaeuksenkadun ja Vapaudenkadun kulmassa on runsas, mutten löydä sanomalehtien osastoa. Luen junaharrastajien Resiina-lehdestä 2/2019 pariskunnasta Antti ja Airi Airola, jotka 68-vuotiaina (2014) kiersivät maapallon - lentämättä - vain 59 päivässä (2 kuukaudessa), puolet ajasta junissa ja puolet laivoissa (Siperia, Mongolia, Kiina, Japani, Alaska, Kanada, USA, Queen Mary II -laiva, Saksa, Suomi).
.
Harjulla kävin katsomassa komean maiseman kukkaistutusten koristelemia Neronportaita laskeutuen kohti Jyväsjärveä. Tuuheat puut peittävät muuten näkymiä, kun en käynyt näkötornissa.
.
.
JYVÄSKYLÄN MAALAISKUNTA 31 52,1 Perustettu 1868
K: Maaseurakunnan Taulumäen kirkko 1928 Elsi Borg (sijaitsee Jyväskylässä)
K: Vaajakosken kirkko 1954 Armas Lehtinen
M: Työläiskoti 1930-luvulta Vaajakosken Niitynpäässä
M: Savutuvan apaja, 1800-luvun perinnepiha, Vaajakosken Haapaniemi
R: Vaajakosken Naissaari, kanavaliikennettä, Vaajakosken sulku
P: Opinsaunan kiuas, kiviladelma 1864-1937, Haapasaari
N: Vaajakosken Kanavuori
T: Vaajakoski, Tikkakoski, Palokka, Kuohu-Vesanka
V: Päijänne, Leppävesi
.
K: Tikkakosken kirkko, lääninarkkitehti Kivimaa
M: Keski-Suomen ilmailumuseo, Tikkakoski
M: Ilmavoimien viestimuseo, Tikkakoski
R: Jyväskylän lentoasema, Tikkakoski
.
tiistai 3. syyskuuta 2019
666. Eurojackpotin Siilinjärvi
Saavuin Siilinjärvelle 1 euron Onnibussilla kauniina kesälauantaina 31.8.2019. Onnibussin pysäkki on Radantauksen teollisuusalueen kohdalla, kolmisen kilometriä keskustasta pohjoiseen, jossa moottoritie (E63) on juuri päättynyt ja Kajaanin junarata on alittanut Viitostien, valtatien 5/E63. Pysäkit niin pohjoiseen Kajaanin kuin etelään Kuopion suuntiin on merkitty selvästi Onnibussin punaisin hirvi-tunnuksin. Pysäkkien välillä on Viitostien alittava jalankulkutunneli.
.
Heti etelämpänä moottoritien itäpuolella alkaa kulkea rauhallisena kokoojakatuna tie 559, jonka jalkakäytävää pitkin voi kävellä Siilinjärven keskustaan. Valtatie 75 eli Nurmeksen suuntaan itään menevä poikkitie tulee vastaan keskustan pohjoisrajana. Jo sen pohjoispuolella on ensimmäinen nähtävyys: komea, jo lähes 100 vuotta vanha kivikirkko.
.
Joudun odottamaan pitkään liikennevalon vaihtumista voidakseni ylittää vilkkaan Nurmeksentien. Katsoessani kauas itään yli laakson olen näkevinäni kaukana valkoisen lumisen vuoren. Voisikohan se olla syntynyt apatiitti-kaivoksen kuona-aineksista?
.
Keskustaa halkovan pääväylän Kasurilantien länsipuolella on avara Siilinjärven linja-autoaseman kenttä, jonka pohjoislaidalle on pysäköity viisi bussia. Suuren asemarakennuksen (Toritie 7) odotussali on kesälauantaina suljettu. Talossa on vuokralaisina mm. tilitoimisto Tili-Assari.
.
Toritien eteläpuolella liikerakennukset ympäröivät Siilinjärven kauppatorin, jonka nurkassa on katettu esiintymislava. Muutama joutilas pohjois-savolainen istuskelee lämpimänä kesäpäivänä pihalla. Ympärillä on isoja myymälöitä: Tokmanni, Info-kirjakauppa sekä Lidl - oman arkkitehtuurinsa mukaisessa valmistalossaan. Etelämpänä on valtava S-Market ja vielä etelämpänä K-Supermarket Herkkupata sekä kauimmaisena K-rauta.
.
Keskustan rakennus-komistukset ovat tiiviisti vierekkäin pienellä alueella torin itäpuolella: iso Virkistyskylpylä Fontanella, terveyskeskuksen vuodeosasto, kirjastotalo (kiinni kesälauantaina) ja kaupungintalo, jonka valtuustosali on rakennettu laskeutumaan alarinteeseen. Tälle kohtaa Kasurilantietä rakennetaan juuri liikenneympyrää.
.
Pari katua laskee jyrkästi itään kohti alhaalla pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevaa rautatietä. Alhaalta kaikuu toisinaan ohi ajavien junien kiskonkolketta. Satun paikalle rautatieasemalle pohjoisesta tulevan vihreän kaksikerroksisen matkustajajunan pysähtyessä jättämään muutamia matkustajia klo 14, sekä myöhemmin tavarajunan seisahtuessa sivuraiteelle. Matkustajien käytössä on yksi lähtölaituri, Laituri Yksi, sekä odotushuone vanhassa puisessa asemarakennuksessa.
.
Ylitän Savon-radan Nurmeksentietä pitkin, kun lähden etsimään idästä Siilinjärven järvenrantaa (Juurusveden pientä lahtea). Omakotiasutuksen jälkeen kävelytie vie urheilukentälle (tyhjä), pelikentälle (pelipaitaisten tyttöjen futis-ottelu), kesäteatteriin, rantametsäpoluille ja uimarannalle.
.
Kesäteatteri on mainosjulisteen mukaan esittänyt monena näytöksenä Tuomas Kyrön luoman "Mielensäpahoittajan". Katetussa puisessa katsomossa on 10 suoraa penkkiriviä kolmena portaikkojen rajoittamana laivana. Kullekin penkkiosuudelle voi mahtua 8-10 ihmistä eli koko teatteri-esitykseen enimmillään jopa 300 katsojaa.
.
Lähelle lienee joku lapsi rakentanut taidokkaan leikkimaailman, esimerkiksi "käpylehmiä" varten, rajaamalla tikuilla tai oksanpätkillä laidunhakoja sekä reunustamalla sorakivillä pikkuruisen leikkiautotien. Siilinjärven uimarannalla viettää aikaa omina ryhminään nuorukaiskolmikko sekä äiti pikkulapsineen. Rannan varusteina on mm. ryhmä uusia kuntolaitteita ja lasten leikkilaitteita sekä uimareille laitureita.
.
Hiekkainen kävelytie Juurusveden Siilinjärven pohjoisrantaa pitkin vie junaradan alittavaan kävelytunneliin, josta pääsee takaisin kunnan keskustaan Asematielle, jossa uusi kerrostalo rakenteilla. Etsin pylväslapulla mainostanutta Lähetyksen kirpputoria, mutta löydän vain sen erillisen huonekaluvaraston. Hotelli Sandels ja sen kellarissa yökerho Santtu, Toritie 1. Linja-autoasemalla on klo 15 lähdössä Kuopion Liikenteen bussi Maaningan kautta Pielavedelle. Olin vähän suunnitellut katsella myös Maaninkaa, jossa en ole ennen käynyt, mutta aikataulusta tulisi liian tiukka.
.
K-Supermarket Herkkupata on noussut vasta viikko sitten kuuluisaksi, kun siellä kimppakuponkina myyty lottorivi voitti ennätyksellisen lähes 92 miljoonan eli tarkemmin 91'938'695 euron Eurojackpotin, joka jakautuu 50 osallistujan kesken, noin 1,8 miljoonaa kullekin pelaajalle. Siilinjärvellä vastaan käveleviltä voisi kysellä: "Oletko Sinä uusi miljonääri?" mutta kukaan ei näytä sellaiselta!
.
Nuorten lössi viettää kesä-lauantain iltapäivää soittaen pop-musiikkia kannettavasta laitteesta Linja-autoaseman länsisiiven varjossa. K-Supermarket on eilen tarjonnut kakkukahvit valtavan lottovoiton kunniaksi. Myymälän tuloaulassa on hyllykkö kirjojen kierrätykselle, mutta kirjoissa ei ole tänään loistokuntoisia tai erikoisia löytöjä.
.
Tienviitta "Tarinaharjulle" kuulostaa houkuttelevalta ja seuraankin sitä. Ylitän siltaa pitkin moottoritien E63, nousen ylämäen harjulle ja tulen vanhan korkea-ikkunaisen 5-kerroksisen Tarinaharjun parantolan pihaan, jossa on paimenpojan näköisen pillipiiparin patsas. Tuberkuloosi-parantola on Siilinjärvelläkin rakennettu keuhkoille terveelliselle harjulle. Sivurakennuksessa on Sairaalamuseo, joka tilauksesta avataan ryhmille. Harjun laella kulkee länteen kapea kinttupolku halki metsän. Kauempana lännessä pitäisi olla Tarinan Golf-kenttä, laskettelurinteitä ja lenkkipolkuja. Pienen järven tai lammen sinisyys pilkottaa puiden lomitse.
.
Harjamäellä lännessä olisi vielä toinenkin Sairaalamuseo ja sairaala, mutta ehkä jo liian kaukana. Hyvissä ajoin klo 16:n jälkeen palailen kirkon itäpuolista tietä pohjoiseen, päätyen kohta tuloreitilleni tielle 559 ja ohi mm. Räisälän tienhaaran. Koska aikaa on jäänyt vielä runsaasti, käyn kävelemässä Pyylammin suuntaan länteen, ennen kuin menen odottelemaan Radantauksen pysäkille, jonne Kuopion ja Jyväskylän kautta Tampereelle ajava Onnibus saapuu pohjoisesta Iisalmesta vain pari minuuttia aikataulustaan jäljessä klo 17:37. Kymmenen minuuttia aikaisemmin pysähtyi tien toisella puolella Kajaaniin menossa oleva Onnibus.
.
.
SIILINJÄRVI 19 50,5
K: Tiilikirkko 1923 P. Väänänen
K: Alttaritaulu 'Jeesus ristillä' 1931 S. Salokivi
K: Ortodoksinen rukoushuone 1958 I. Ahonen
K: Toivalan tsasouna 1979
P: Sandels: Toivalansalmen taistelujen (1808) muistomerkki 1933
M: Tarinan ja Harjamäen sairaalamuseot
M: Pöljän kotiseutumuseo, Pöljänjärven rannalla
M: Pöljän pysäkkimuseo
M: Karjalan lennoston museokoneita, Rissalan lentokenttä
E: Rissalan lentokenttä Toivalan lähellä
T: Kirkonkylä ja Toivala
V: Juurusvesi, Jännevirta, Kallavesi
.
.
Heti etelämpänä moottoritien itäpuolella alkaa kulkea rauhallisena kokoojakatuna tie 559, jonka jalkakäytävää pitkin voi kävellä Siilinjärven keskustaan. Valtatie 75 eli Nurmeksen suuntaan itään menevä poikkitie tulee vastaan keskustan pohjoisrajana. Jo sen pohjoispuolella on ensimmäinen nähtävyys: komea, jo lähes 100 vuotta vanha kivikirkko.
.
Joudun odottamaan pitkään liikennevalon vaihtumista voidakseni ylittää vilkkaan Nurmeksentien. Katsoessani kauas itään yli laakson olen näkevinäni kaukana valkoisen lumisen vuoren. Voisikohan se olla syntynyt apatiitti-kaivoksen kuona-aineksista?
.
Keskustaa halkovan pääväylän Kasurilantien länsipuolella on avara Siilinjärven linja-autoaseman kenttä, jonka pohjoislaidalle on pysäköity viisi bussia. Suuren asemarakennuksen (Toritie 7) odotussali on kesälauantaina suljettu. Talossa on vuokralaisina mm. tilitoimisto Tili-Assari.
.
Toritien eteläpuolella liikerakennukset ympäröivät Siilinjärven kauppatorin, jonka nurkassa on katettu esiintymislava. Muutama joutilas pohjois-savolainen istuskelee lämpimänä kesäpäivänä pihalla. Ympärillä on isoja myymälöitä: Tokmanni, Info-kirjakauppa sekä Lidl - oman arkkitehtuurinsa mukaisessa valmistalossaan. Etelämpänä on valtava S-Market ja vielä etelämpänä K-Supermarket Herkkupata sekä kauimmaisena K-rauta.
.
Keskustan rakennus-komistukset ovat tiiviisti vierekkäin pienellä alueella torin itäpuolella: iso Virkistyskylpylä Fontanella, terveyskeskuksen vuodeosasto, kirjastotalo (kiinni kesälauantaina) ja kaupungintalo, jonka valtuustosali on rakennettu laskeutumaan alarinteeseen. Tälle kohtaa Kasurilantietä rakennetaan juuri liikenneympyrää.
.
Pari katua laskee jyrkästi itään kohti alhaalla pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevaa rautatietä. Alhaalta kaikuu toisinaan ohi ajavien junien kiskonkolketta. Satun paikalle rautatieasemalle pohjoisesta tulevan vihreän kaksikerroksisen matkustajajunan pysähtyessä jättämään muutamia matkustajia klo 14, sekä myöhemmin tavarajunan seisahtuessa sivuraiteelle. Matkustajien käytössä on yksi lähtölaituri, Laituri Yksi, sekä odotushuone vanhassa puisessa asemarakennuksessa.
.
Ylitän Savon-radan Nurmeksentietä pitkin, kun lähden etsimään idästä Siilinjärven järvenrantaa (Juurusveden pientä lahtea). Omakotiasutuksen jälkeen kävelytie vie urheilukentälle (tyhjä), pelikentälle (pelipaitaisten tyttöjen futis-ottelu), kesäteatteriin, rantametsäpoluille ja uimarannalle.
.
Kesäteatteri on mainosjulisteen mukaan esittänyt monena näytöksenä Tuomas Kyrön luoman "Mielensäpahoittajan". Katetussa puisessa katsomossa on 10 suoraa penkkiriviä kolmena portaikkojen rajoittamana laivana. Kullekin penkkiosuudelle voi mahtua 8-10 ihmistä eli koko teatteri-esitykseen enimmillään jopa 300 katsojaa.
.
Lähelle lienee joku lapsi rakentanut taidokkaan leikkimaailman, esimerkiksi "käpylehmiä" varten, rajaamalla tikuilla tai oksanpätkillä laidunhakoja sekä reunustamalla sorakivillä pikkuruisen leikkiautotien. Siilinjärven uimarannalla viettää aikaa omina ryhminään nuorukaiskolmikko sekä äiti pikkulapsineen. Rannan varusteina on mm. ryhmä uusia kuntolaitteita ja lasten leikkilaitteita sekä uimareille laitureita.
.
Hiekkainen kävelytie Juurusveden Siilinjärven pohjoisrantaa pitkin vie junaradan alittavaan kävelytunneliin, josta pääsee takaisin kunnan keskustaan Asematielle, jossa uusi kerrostalo rakenteilla. Etsin pylväslapulla mainostanutta Lähetyksen kirpputoria, mutta löydän vain sen erillisen huonekaluvaraston. Hotelli Sandels ja sen kellarissa yökerho Santtu, Toritie 1. Linja-autoasemalla on klo 15 lähdössä Kuopion Liikenteen bussi Maaningan kautta Pielavedelle. Olin vähän suunnitellut katsella myös Maaninkaa, jossa en ole ennen käynyt, mutta aikataulusta tulisi liian tiukka.
.
K-Supermarket Herkkupata on noussut vasta viikko sitten kuuluisaksi, kun siellä kimppakuponkina myyty lottorivi voitti ennätyksellisen lähes 92 miljoonan eli tarkemmin 91'938'695 euron Eurojackpotin, joka jakautuu 50 osallistujan kesken, noin 1,8 miljoonaa kullekin pelaajalle. Siilinjärvellä vastaan käveleviltä voisi kysellä: "Oletko Sinä uusi miljonääri?" mutta kukaan ei näytä sellaiselta!
.
Nuorten lössi viettää kesä-lauantain iltapäivää soittaen pop-musiikkia kannettavasta laitteesta Linja-autoaseman länsisiiven varjossa. K-Supermarket on eilen tarjonnut kakkukahvit valtavan lottovoiton kunniaksi. Myymälän tuloaulassa on hyllykkö kirjojen kierrätykselle, mutta kirjoissa ei ole tänään loistokuntoisia tai erikoisia löytöjä.
.
Tienviitta "Tarinaharjulle" kuulostaa houkuttelevalta ja seuraankin sitä. Ylitän siltaa pitkin moottoritien E63, nousen ylämäen harjulle ja tulen vanhan korkea-ikkunaisen 5-kerroksisen Tarinaharjun parantolan pihaan, jossa on paimenpojan näköisen pillipiiparin patsas. Tuberkuloosi-parantola on Siilinjärvelläkin rakennettu keuhkoille terveelliselle harjulle. Sivurakennuksessa on Sairaalamuseo, joka tilauksesta avataan ryhmille. Harjun laella kulkee länteen kapea kinttupolku halki metsän. Kauempana lännessä pitäisi olla Tarinan Golf-kenttä, laskettelurinteitä ja lenkkipolkuja. Pienen järven tai lammen sinisyys pilkottaa puiden lomitse.
.
Harjamäellä lännessä olisi vielä toinenkin Sairaalamuseo ja sairaala, mutta ehkä jo liian kaukana. Hyvissä ajoin klo 16:n jälkeen palailen kirkon itäpuolista tietä pohjoiseen, päätyen kohta tuloreitilleni tielle 559 ja ohi mm. Räisälän tienhaaran. Koska aikaa on jäänyt vielä runsaasti, käyn kävelemässä Pyylammin suuntaan länteen, ennen kuin menen odottelemaan Radantauksen pysäkille, jonne Kuopion ja Jyväskylän kautta Tampereelle ajava Onnibus saapuu pohjoisesta Iisalmesta vain pari minuuttia aikataulustaan jäljessä klo 17:37. Kymmenen minuuttia aikaisemmin pysähtyi tien toisella puolella Kajaaniin menossa oleva Onnibus.
.
.
SIILINJÄRVI 19 50,5
K: Tiilikirkko 1923 P. Väänänen
K: Alttaritaulu 'Jeesus ristillä' 1931 S. Salokivi
K: Ortodoksinen rukoushuone 1958 I. Ahonen
K: Toivalan tsasouna 1979
P: Sandels: Toivalansalmen taistelujen (1808) muistomerkki 1933
M: Tarinan ja Harjamäen sairaalamuseot
M: Pöljän kotiseutumuseo, Pöljänjärven rannalla
M: Pöljän pysäkkimuseo
M: Karjalan lennoston museokoneita, Rissalan lentokenttä
E: Rissalan lentokenttä Toivalan lähellä
T: Kirkonkylä ja Toivala
V: Juurusvesi, Jännevirta, Kallavesi
.
maanantai 26. elokuuta 2019
665. Elokuvateatterini 103) Itis, 102) Mariella
- Nyt olen katsellut 591 elokuvaa 103 eri salissa.
Viimeisin: 'Yesterday', Itäkeskuksen Finnkinossa.
Edellinen: 'Avengers: Endgame', Mariellan auditoriossa.
.
**
103) Finnkino Itis 1-9, sali 5, Itäkeskus, Helsinki.
'Yesterday', Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Pienehkö Finnkinon logo näkyy Itäkeskuksen kauppakeskuksen useammankin ulko-oven yllä. Saavuttuani jokeribussilla 550 lähdin kävelemään sisäkäytäviä itään. Kuulemani mukaan uusi elokuvateatteri oli rakennettu lopetetun Anttilan tavaratalon paikalle, en vain enää muistanut missä sellainen olikaan sijainnut.
.
Nousin toiseen kerrokseen saadakseni paremman näköalan myös alakertaan. Kävelin Stockmannin päätyyn asti ja huolestuin jo, ehtisinkö enää ensimmäiseen näytökseen. Huomasin pohjapiirroskartan ja löysin Finnkinon käytävän puolivälistä.
.
Karkkihyllystö ja lipunmyynti oli kaksikerroksisen teatterikompleksin alemmassa kerroksessa. Parin asiakkaan jono kahdelle kassalle. Vaihdoin joulukuussa ostamani ja viimeisiä päiviä vanhenemassa olevan sarjalippuni viimeisen lipukkeen (hinnaltaan 9,95 euroa).
.
Valitsin näyttöruudulta istuimen 8, tyhjältä riviltä 2 (rivi 3 olisi ollut ehkä parempi). Ystävällinen kassamyyjä neuvoi pyytämättä: "Sali 5 onkin ensimmäisessä kerroksessa suoraan eteenpäin". Näytin lipun koodin automaattisesti avautuvan portin lukijalaitteelle.
.
Käveleskelin tyhjässä aulassa ja näin vierekkäin ovet saleihin 6, 7, 8, 9, sekä portaat ylempään kerrokseen, jossa olisivat Luxe-salit ja suurin sali Imax. Sitten vasta huomasin salin 5 oven heti rivin alussa ennen salia 6. Ovi oli auki ja sisällä istui jo muutama asiakas. (Salit 5-9 ovat 74-paikkaisia.)
.
Valkokankaalla alkoi odotteluaikana tietokonepeli, jossa katsojat saattoivat (aulassa kännykkään lataamansa sovelluksen avulla) siepata putoavia palloja. Pelikierroksia oli 10, joista kahdeksalla ensimmäisellä vain yksi osanottaja, varma voittaja. Peliajan lopuksi luvattiin suklaanappipötköjä palkinnoksi kahdellekin voittajalle.
.
Toisten ihmisten pelaamista on pitkästyttävää katsella uutuudenviehätyksen kadottua parin erän jälkeen ja kaivoin repustani hyvän uutislehden 'The Economist'. Pian seurasi muutama näyte tulevista filmeistä, kunnes alkoi 'Yesterday', ohjaus Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Päähenkilö Jack Malik on pakistanilaista sukua oleva kaupan varastomies englantilaisessa pikkukaupungissa. Naispääosassa on tämän osapäivämuusikon manageri, alakoulun opettaja. Sivuosissa kavereita, brittiläistä nuorisoa, pakistanilaista perhettä.
.
Polkupyöräonnettomuuden ja maailmanlaajuisen sähkökatkon jälkeen Jack Malik huomaa kaikkien muiden maailman ihmisten unohtaneen tyystin Beatles-yhtyeen tekemät kappaleet, joita Malik alkaa esittää ja levyttää ominaan, nousten kuuluisuuteen! Jolloin toiseksi miespäähenkilöksi tulee Ed Sheeranin esittämä muusikko Ed Sheeran ja toiseksi naispäähenkilöksi viileän-vaalean häikäilemätön ja ahne amerikkalainen manageri.
.
Elokuvassa on muutamia hauskoja vitsejä, muttei yritystäkään loogiseen selitykseen tapahtuneelle. Beatlesin lisäksi maailmasta katosivat sähkökatkon aikana Coca Cola, Harry Potter ja savukkeet! Ihmiset ja Wikipedia eivät enää muista näitä olleenkaan, mutta mitähän on tapahtunut kaupoissa ja kotona levyille, kirjoille, lehdille ja savukkeille - tai tupakkatehtaille?
.
"Yesterday" kärsii mielestäni siitä, että on toisaalta hyvin realistinen, henkilöt uskottavia ja arkipäiväisen tavallisia, joten sitä haluaisi pitää tositarinana! Sitten tapahtuu jokin liian mahdoton, jota ei osata selittää siten, että sen voisi kuvitella mahdolliseksi. Jos vain Malikin kaveripiiri olisi unohtanut Beatlesin ja Malik voisi väittää heille tehneensä laulut itse, katsoja uskoisi helpommin?
.
(Supersankari-elokuvissa lähdemme siitä, että ei ollakaan realistisessa maailmassa, vaan Gotham Cityssä, jonka ihmiset eivät ole tavallisia naapuri-ihmisiämme. Jos alkaisin katsoa täysin realistiselta vaikuttavaa rikoselokuvaa, ja yllätyksenä paikalle liihottaisi ylivoimainen supersankari ratkaisemaan tilanteen, pettyisin. Kun taas eriskummalliset rikolliset (Jokeri, Pingviini, Arvuuttaja) epärealistisine rikoksineen sopivat täydellisesti Batmanin Gothamiin.)
.
Yesterdayn pituus: 116 minuuttia. 591. teatterissa katsomani elokuva, nähty keskiviikkona 20.8.2019.
.
Poistuminen Kino Itiksestä tapahtui toisesta kerroksesta, nousemalla portaat yläkertaan. Päätin taas yrittää välttää ulkomaalaista viihdelaitosta Finnkinoa ja etsiä parempia, yleensä vanhempia elokuvia vaihtoehtoisista elokuvateattereista.
.
***
.
102) Kino Viking Mariella, Auditorio AUS, kansi 8
'Avengers: Endgame', Anthony & Joe Russo 2019 USA
.
Pitkästä aikaa huomasin elokuvaesityksen Viking Linen laivalla, melkein heti satamasta lähdön jälkeen, eli valitettavasti parhaaseen kesäisten merimaisemien katseluaikaan, elokuussa 2019.
.
Edellisen kerran katsoin laivalla filmin 22,5 vuotta sitten (1997), joten teki mieli uudistaa kokemus, nyt ystävän kanssa. Laivana oli Mariella, viimeksi Isabella.
.
Helsingistä laivan irtaannuttua klo 17:15 emme vielä ihan klo 18:ksi elokuviin ehtineet, mutta Tukholmasta sunnuntaina klo 16:30 lähdettäessä pidettiin varamme ennen klo 17...
.
Elokuvien osoitteeksi kerrottiin kuutoskannen näyttöruudulla vain "Conference-tilat kannella 8". Kokousvieraille on siellä oma palvelu- ja myyntitiski, jolta elokuvaliputkin myytiin, edulliseen 6,50 euron kappalehintaan.
.
Ennen lipun ostoa henkilökuntaan kuuluva mies kysyi, kuin kokousta suunnittelevilta: "Haluatteko katsoa tilat ensin?" Hän avasi oven oikeanpuoleiseen kahdesta amfiteatterista tai auditoriosta (AUB paapuurin ja AUS styyrpuurin puolella). Melko jyrkästi laskeutuvassa katsomossa oli istumapaikkoja jopa 150! Tila kelpasi kyllä!
.
Elokuvan alkamiseen oli vielä parikymmentä minuuttia, joten poistuimme väliajaksi. "Tulen avaamaan viittä vaille!" sanoi vahtimestari. Ja palattuamme klo 16:55: "Teillä on naisseuraa!" Näytökseen oli myyty peräti 3 lippua!
.
Ruotsalainen tyylikäs nuori nainen istui jo yksinään leffaeväineen rivillä kaksi. Ystäväni asettui riville kolme, mutta minä päätin kokeilla kerrankin ensimmäistä riviä. Ehkä se oli kuitenkin liian lähellä kangasta, joten siirryin sittenkin hyvälle paikalle riville kaksi.
.
'Avengers: Endgame', ohjaajina veljekset Anthony ja Joe Russo 2019 USA.
Sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20, Viking Mariella, Tukholman saaristossa.
.
Filmin aluksi jousiampujan tytär, vaimo ja poika katosivat. Sitten Marvelin supersankarit, kuten Iron Man ja Kapteeni Amerikka, kokoontuivat aikoen kostaa pahalle Thanokselle. Sankareista Thor oli alkoholisoitunut. Hulkilla oli silmälasit. Sankarinaisiakin oli, sekä Ant Man. Kun tuntui puuttuvan enää Hämähäkkimies, saapui Peter Parkerkin.
.
Elokuva oli jokin 22. osa Avengers-sarjaa, mukamas sarjan viimeinen, jatkuvine viittauksineen entisiin osiin (kuten oli kai "Uuno Turhapuro, this is your life").
.
Lopuksi Kapteeni Amerikka "hankki elämän", tavallisen tylsän elämän, naimalla tavallisen naisen, jättäen trikoonsa seuraajalle: mustalle nuorukaiselle. Thor jätti valtakuntansa tytölle. Jotkut sankarit kuolivat välillä, mutta palautettiin sittenkin henkiin, kunnes jonkun pikkutytön isä jätettiin kuolleeksi. Isän mieliruoka oli ollut - juustohampurilainen! Vaatimattoman yleisön kosintaa.
.
Filmin pituus: noin 3 tuntia. 590. teatterissa katsomani elokuva, nähty sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20.
.
En ymmärtänyt Avengersien väkivaltaisesta rymistelystä paljon mitään! Toiseksi huonoin koskaan näkemäni elokuva. - Kolmanneksi huonoin on Joss Whedonin ohjaama "Avengers 2, Age of Ultron", joka taisi olla hiukan selkeämpi. Näin Ultronin Raaseporin Karjaalla, Bio Pallas, lauantaina 25.4.2015.
.
(Huonoin filmi on ehkä "Mad Max: Fury Road" (ohjaaja George Miller 2015), joka saattaa olla tympein näkemäni elokuva ikinä, post-apokalyptinen toimintaleffa, dystopia, väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta, kuvattu edes Namibiassa hiekka-aavikolla. Näin Mad Maxin Seinäjoella, Bio Marilyn, kesäkuussa 2015.)
.
****
.
Vertailun vuoksi muistelen edellisen ja laadukkaamman laivalla näkemäni elokuva-esityksen, tiistaina 15.4.1997 klo 21.
.
54) Kino Viking Isabella, 9. kansi.
'Michael Collins', Neil Jordan 1996 Irlanti.
.
Näin huhtikuussa 1997 Viking Isabellan (Helsinki-Tukholma) infoaulassa ständi-mainoksen elokuvista. Liput saisi kannelta 10, esityspaikkana kabinetti kannella 9. Olin AINOA, joka osti 28 markan elokuvalipun virkapukunaiselta, joka avasi lukosta kabinetin oven, laittoi videon pyörimään ja häipyi. Tilaa olisi ollut 16:lle, neljällä rivillä oli edestä laskien 3, 4, 4 ja 5 istumapaikkaa. Vaihdoinkin takarivistä kakkosrivin keskelle.
.
Elokuvana klo 21-23:10 oli "Michael Collins", nimiosassa Liam Neeson. Irlannin itsenäistymiskamppailun terroria noin vuonna 1920. Michael Collins vaihtoi sotansa rauhaan, mutta omat ampuivat nuoren, vasta 31-vuotiaan. Hänen poliittinen kilpailijansa oli Eamon de Valera. Filmin pituus 2 tuntia 12 minuuttia eli 132 minuuttia. (354. katsomani.)
.
Viimeisin: 'Yesterday', Itäkeskuksen Finnkinossa.
Edellinen: 'Avengers: Endgame', Mariellan auditoriossa.
.
**
103) Finnkino Itis 1-9, sali 5, Itäkeskus, Helsinki.
'Yesterday', Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Pienehkö Finnkinon logo näkyy Itäkeskuksen kauppakeskuksen useammankin ulko-oven yllä. Saavuttuani jokeribussilla 550 lähdin kävelemään sisäkäytäviä itään. Kuulemani mukaan uusi elokuvateatteri oli rakennettu lopetetun Anttilan tavaratalon paikalle, en vain enää muistanut missä sellainen olikaan sijainnut.
.
Nousin toiseen kerrokseen saadakseni paremman näköalan myös alakertaan. Kävelin Stockmannin päätyyn asti ja huolestuin jo, ehtisinkö enää ensimmäiseen näytökseen. Huomasin pohjapiirroskartan ja löysin Finnkinon käytävän puolivälistä.
.
Karkkihyllystö ja lipunmyynti oli kaksikerroksisen teatterikompleksin alemmassa kerroksessa. Parin asiakkaan jono kahdelle kassalle. Vaihdoin joulukuussa ostamani ja viimeisiä päiviä vanhenemassa olevan sarjalippuni viimeisen lipukkeen (hinnaltaan 9,95 euroa).
.
Valitsin näyttöruudulta istuimen 8, tyhjältä riviltä 2 (rivi 3 olisi ollut ehkä parempi). Ystävällinen kassamyyjä neuvoi pyytämättä: "Sali 5 onkin ensimmäisessä kerroksessa suoraan eteenpäin". Näytin lipun koodin automaattisesti avautuvan portin lukijalaitteelle.
.
Käveleskelin tyhjässä aulassa ja näin vierekkäin ovet saleihin 6, 7, 8, 9, sekä portaat ylempään kerrokseen, jossa olisivat Luxe-salit ja suurin sali Imax. Sitten vasta huomasin salin 5 oven heti rivin alussa ennen salia 6. Ovi oli auki ja sisällä istui jo muutama asiakas. (Salit 5-9 ovat 74-paikkaisia.)
.
Valkokankaalla alkoi odotteluaikana tietokonepeli, jossa katsojat saattoivat (aulassa kännykkään lataamansa sovelluksen avulla) siepata putoavia palloja. Pelikierroksia oli 10, joista kahdeksalla ensimmäisellä vain yksi osanottaja, varma voittaja. Peliajan lopuksi luvattiin suklaanappipötköjä palkinnoksi kahdellekin voittajalle.
.
Toisten ihmisten pelaamista on pitkästyttävää katsella uutuudenviehätyksen kadottua parin erän jälkeen ja kaivoin repustani hyvän uutislehden 'The Economist'. Pian seurasi muutama näyte tulevista filmeistä, kunnes alkoi 'Yesterday', ohjaus Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Päähenkilö Jack Malik on pakistanilaista sukua oleva kaupan varastomies englantilaisessa pikkukaupungissa. Naispääosassa on tämän osapäivämuusikon manageri, alakoulun opettaja. Sivuosissa kavereita, brittiläistä nuorisoa, pakistanilaista perhettä.
.
Polkupyöräonnettomuuden ja maailmanlaajuisen sähkökatkon jälkeen Jack Malik huomaa kaikkien muiden maailman ihmisten unohtaneen tyystin Beatles-yhtyeen tekemät kappaleet, joita Malik alkaa esittää ja levyttää ominaan, nousten kuuluisuuteen! Jolloin toiseksi miespäähenkilöksi tulee Ed Sheeranin esittämä muusikko Ed Sheeran ja toiseksi naispäähenkilöksi viileän-vaalean häikäilemätön ja ahne amerikkalainen manageri.
.
Elokuvassa on muutamia hauskoja vitsejä, muttei yritystäkään loogiseen selitykseen tapahtuneelle. Beatlesin lisäksi maailmasta katosivat sähkökatkon aikana Coca Cola, Harry Potter ja savukkeet! Ihmiset ja Wikipedia eivät enää muista näitä olleenkaan, mutta mitähän on tapahtunut kaupoissa ja kotona levyille, kirjoille, lehdille ja savukkeille - tai tupakkatehtaille?
.
"Yesterday" kärsii mielestäni siitä, että on toisaalta hyvin realistinen, henkilöt uskottavia ja arkipäiväisen tavallisia, joten sitä haluaisi pitää tositarinana! Sitten tapahtuu jokin liian mahdoton, jota ei osata selittää siten, että sen voisi kuvitella mahdolliseksi. Jos vain Malikin kaveripiiri olisi unohtanut Beatlesin ja Malik voisi väittää heille tehneensä laulut itse, katsoja uskoisi helpommin?
.
(Supersankari-elokuvissa lähdemme siitä, että ei ollakaan realistisessa maailmassa, vaan Gotham Cityssä, jonka ihmiset eivät ole tavallisia naapuri-ihmisiämme. Jos alkaisin katsoa täysin realistiselta vaikuttavaa rikoselokuvaa, ja yllätyksenä paikalle liihottaisi ylivoimainen supersankari ratkaisemaan tilanteen, pettyisin. Kun taas eriskummalliset rikolliset (Jokeri, Pingviini, Arvuuttaja) epärealistisine rikoksineen sopivat täydellisesti Batmanin Gothamiin.)
.
Yesterdayn pituus: 116 minuuttia. 591. teatterissa katsomani elokuva, nähty keskiviikkona 20.8.2019.
.
Poistuminen Kino Itiksestä tapahtui toisesta kerroksesta, nousemalla portaat yläkertaan. Päätin taas yrittää välttää ulkomaalaista viihdelaitosta Finnkinoa ja etsiä parempia, yleensä vanhempia elokuvia vaihtoehtoisista elokuvateattereista.
.
***
.
102) Kino Viking Mariella, Auditorio AUS, kansi 8
'Avengers: Endgame', Anthony & Joe Russo 2019 USA
.
Pitkästä aikaa huomasin elokuvaesityksen Viking Linen laivalla, melkein heti satamasta lähdön jälkeen, eli valitettavasti parhaaseen kesäisten merimaisemien katseluaikaan, elokuussa 2019.
.
Edellisen kerran katsoin laivalla filmin 22,5 vuotta sitten (1997), joten teki mieli uudistaa kokemus, nyt ystävän kanssa. Laivana oli Mariella, viimeksi Isabella.
.
Helsingistä laivan irtaannuttua klo 17:15 emme vielä ihan klo 18:ksi elokuviin ehtineet, mutta Tukholmasta sunnuntaina klo 16:30 lähdettäessä pidettiin varamme ennen klo 17...
.
Elokuvien osoitteeksi kerrottiin kuutoskannen näyttöruudulla vain "Conference-tilat kannella 8". Kokousvieraille on siellä oma palvelu- ja myyntitiski, jolta elokuvaliputkin myytiin, edulliseen 6,50 euron kappalehintaan.
.
Ennen lipun ostoa henkilökuntaan kuuluva mies kysyi, kuin kokousta suunnittelevilta: "Haluatteko katsoa tilat ensin?" Hän avasi oven oikeanpuoleiseen kahdesta amfiteatterista tai auditoriosta (AUB paapuurin ja AUS styyrpuurin puolella). Melko jyrkästi laskeutuvassa katsomossa oli istumapaikkoja jopa 150! Tila kelpasi kyllä!
.
Elokuvan alkamiseen oli vielä parikymmentä minuuttia, joten poistuimme väliajaksi. "Tulen avaamaan viittä vaille!" sanoi vahtimestari. Ja palattuamme klo 16:55: "Teillä on naisseuraa!" Näytökseen oli myyty peräti 3 lippua!
.
Ruotsalainen tyylikäs nuori nainen istui jo yksinään leffaeväineen rivillä kaksi. Ystäväni asettui riville kolme, mutta minä päätin kokeilla kerrankin ensimmäistä riviä. Ehkä se oli kuitenkin liian lähellä kangasta, joten siirryin sittenkin hyvälle paikalle riville kaksi.
.
'Avengers: Endgame', ohjaajina veljekset Anthony ja Joe Russo 2019 USA.
Sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20, Viking Mariella, Tukholman saaristossa.
.
Filmin aluksi jousiampujan tytär, vaimo ja poika katosivat. Sitten Marvelin supersankarit, kuten Iron Man ja Kapteeni Amerikka, kokoontuivat aikoen kostaa pahalle Thanokselle. Sankareista Thor oli alkoholisoitunut. Hulkilla oli silmälasit. Sankarinaisiakin oli, sekä Ant Man. Kun tuntui puuttuvan enää Hämähäkkimies, saapui Peter Parkerkin.
.
Elokuva oli jokin 22. osa Avengers-sarjaa, mukamas sarjan viimeinen, jatkuvine viittauksineen entisiin osiin (kuten oli kai "Uuno Turhapuro, this is your life").
.
Lopuksi Kapteeni Amerikka "hankki elämän", tavallisen tylsän elämän, naimalla tavallisen naisen, jättäen trikoonsa seuraajalle: mustalle nuorukaiselle. Thor jätti valtakuntansa tytölle. Jotkut sankarit kuolivat välillä, mutta palautettiin sittenkin henkiin, kunnes jonkun pikkutytön isä jätettiin kuolleeksi. Isän mieliruoka oli ollut - juustohampurilainen! Vaatimattoman yleisön kosintaa.
.
Filmin pituus: noin 3 tuntia. 590. teatterissa katsomani elokuva, nähty sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20.
.
En ymmärtänyt Avengersien väkivaltaisesta rymistelystä paljon mitään! Toiseksi huonoin koskaan näkemäni elokuva. - Kolmanneksi huonoin on Joss Whedonin ohjaama "Avengers 2, Age of Ultron", joka taisi olla hiukan selkeämpi. Näin Ultronin Raaseporin Karjaalla, Bio Pallas, lauantaina 25.4.2015.
.
(Huonoin filmi on ehkä "Mad Max: Fury Road" (ohjaaja George Miller 2015), joka saattaa olla tympein näkemäni elokuva ikinä, post-apokalyptinen toimintaleffa, dystopia, väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta, kuvattu edes Namibiassa hiekka-aavikolla. Näin Mad Maxin Seinäjoella, Bio Marilyn, kesäkuussa 2015.)
.
****
.
Vertailun vuoksi muistelen edellisen ja laadukkaamman laivalla näkemäni elokuva-esityksen, tiistaina 15.4.1997 klo 21.
.
54) Kino Viking Isabella, 9. kansi.
'Michael Collins', Neil Jordan 1996 Irlanti.
.
Näin huhtikuussa 1997 Viking Isabellan (Helsinki-Tukholma) infoaulassa ständi-mainoksen elokuvista. Liput saisi kannelta 10, esityspaikkana kabinetti kannella 9. Olin AINOA, joka osti 28 markan elokuvalipun virkapukunaiselta, joka avasi lukosta kabinetin oven, laittoi videon pyörimään ja häipyi. Tilaa olisi ollut 16:lle, neljällä rivillä oli edestä laskien 3, 4, 4 ja 5 istumapaikkaa. Vaihdoinkin takarivistä kakkosrivin keskelle.
.
Elokuvana klo 21-23:10 oli "Michael Collins", nimiosassa Liam Neeson. Irlannin itsenäistymiskamppailun terroria noin vuonna 1920. Michael Collins vaihtoi sotansa rauhaan, mutta omat ampuivat nuoren, vasta 31-vuotiaan. Hänen poliittinen kilpailijansa oli Eamon de Valera. Filmin pituus 2 tuntia 12 minuuttia eli 132 minuuttia. (354. katsomani.)
.
664. Ylöjärvi ja Tampere Onnibussilla
Onnibus laittoi vasta heinäkuun lopulla 2019 myyntiin bussilippunsa koulujen alkamispäiviltä (elokuulta) vuodenvaihteeseen asti, joten aluksi oli tarjolla paljon vain yhden euron maksavia lippuja! Minun oli äkkiä ostettava muutama, ennen kuin loppuvat! Muistelin mitä kuntia minulta käymättä? Ainakin Ylöjärvi, joskus pelkkä pysähdys automatkalla?
.
Onnibus lähti Helsingistä klo 8:20. Tampere 10:35-45 ja Ylöjärvi klo 11. Minulla vasemmalla laidalla vakiopaikkani 30, joka yleensä varjon puolella ilman porottavaa aurinkoa aamuin ja illoin. Isosta ikkunasta hyvä näkyvyys ulos ilman lasiin liimattua varjostusta, joka häiritsee peräosan penkeillä.
.
Tullessani rouvashenkilö väisti käytäväpaikalta 29 parempaan tilaan oikean laidan penkeille, joita Onnibus säästelee Matkahuollosta ilman paikkavarausta lipun ostaneille (keskioven portailta muutaman rivin eteenpäin). Tässä bussissa riitti hyvin tilaa.
.
Stop-nappi ei toiminut (maahanmuuttajalta kuulostavan kuljettajan mukaan), joten hän lupasi pysähtyä jokaiselle pysäkille. Entäpä Tampereella vaihtuva uusi kuljettaja? En ollutkaan ainoa Ylöjärvelle jäävä, vaan tyttö alakerrasta myös.
.
**
YLÖJÄRVI, Valtatie 3, Urheiluhallin pysäkki (22.8.2019). Alikulku joko itään junaradan alitse tai länteen autotien alitse - ison Urheilu- ja uimahallin sekä "Yhtenäiskoulun" pihaan. Koulun länsipuolella kauppatori (yksi marjamyyjä) ja kaupallinen keskus: mm. Lidl sekä K-Supermarket. Luen pylväästä torikaupan ohjeet: myyntipaikat ilmaisia, pitää olla asianmukaiset luvat ja pitää pukeutua asiallisesti. Valokuvaan kartan, mutta kirkkaassa auringonvalossa on hankala nähdä kännykän kuvia.
.
Kierrän autotiesillan kautta valtatien ja junaradan itäpuolelle. Koillisessa tulee pian vastaan vasemmalla komea keltainen puinen kirkko, jonka takana hautausmaa. Vanhan Kuruntien oikealla eli itäpuolella on kunnantalo ja eri rakennuksessa sosiaalivirasto, sekä kolmantena vanha keltainen puutalo, näiden rajaamalla aukiolla abstrakti taideteos (Alamökki - Eppu Normaali -veistos vuodelta 2018, taiteilija Kimmo Schroderus, kustannusarvio 100'000 euroa, rahoitettu taiteeseen kohdistetuilla kansalaisten testamenttivaroilla).
.
Kävelen koillisemmaksi kohti tyylikästä uutta Leija-nimistä kirjastotaloa. Itään iso tienviitta Talvisodan muistomerkille. Lähden vähän turhaan asuntokatua seuraamaan. Periltä löytyy pelkkä tekstitolppa: "Tältä paikalta Ylöjärven miehet lähtivät Talvisotaan 1939". Koululuokka juoksee vastaan liikuntatunnilla tai biologian luontoretkeltä. Etelämpänä on Keijärvi, uimaranta ja leikkilinna pikkulasten kiipeilyä varten.
.
Kierrän toista kautta takaisin päätielle ja menen isoon ja monipuoliseen kirjastoon. Katson Omanin arabivaltiosta kertovan valokuvanäyttelyn. Kuljen vähän ristiin rastiin kävelyteitä metsiköissäkin. Aion pohjoisempana rautatien yli lähelle Kierrätyskeskusta. Ei kuitenkaan selvästi ilmene, olisiko sivutien päässä myymälä, vaiko vain kierrätystavaran vastaanotto, sekä "Rantajätkät ry:n" tilat ja kahvila, en viitsi lähteä katsomaan.
.
Muistelen karttaa, pääsikö Pallotietä takaisin etelään? Ainakin palloiluhallille, ja sen jälkeen jatkuu kävely- ja pyörätie Onnibussin Ylöjärven pysäkin kävelytunnelille. Muutama turha kierros tulee aina ilman karttaa tehtyä.
.
Ylöjärvellä on paljon korkeitakin 8-kerroksisia taloja. Yli 30'000 asukkaan lähiökaupunki Tampereen ja Nokian vieressä. Kello 13:n jälkeen lähden kävelemään 12 km kohti Tamperetta. Aluksi metsäpolkua isojen kerrostalojen tonttien välissä, sitten Mikkolantietä. Ohi Teivon raviradan. Bussejakin kulkee. Tampereen kaupungin raja tulee vastaan.
.
***
TAMPERE. Paras matkaosuus alkaa, kun kinttupolku nousee ylös harjulle, ilmeisestikin Epilänharjulle! Sepä ei pitkään aikaan lopukaan. Lännessä on näköaloja Tohlopin järvelle, jonka rannassa jää käymättä, kun ei viitsi alas ja ylös vuoroin kavuta.
.
Harjulla on muistomerkkejä ilmatorjuntatykeille ja sotilaspojille, jotka niitä käyttivät. Vain yksi vastaantulija metsässä! Harju päättyy jyrkähköön laskuun kohti voimalaitosta, jonka portilta on alikulku rautatien alitse. Saavun jo niinkin tutulle tielle kuin Pispalan Valtatie, jonnekin itälaidan talonumeron 90 kohdalle. Länsilaidalla talonumerot jo paljon suuremmat.
.
Laskeudun Pispalan valtatieltä portaat sen pohjoispuolella junaradan vieressä kulkevalle pikkutielle 'Rantatielle', jota pääsee autoillakin talojen pihoihin. En muista koskaan kulkeneeni sillä tiellä, vaikka useita päiviä asuinkin tyttöystävän kanssa Vallikadun varressa (etelärinteessä) kesällä 1989.
.
Kun palaan Pispalan Valtatielle, se muuttuukin jo Pirkantieksi, jonka numerossa 37 on Tredun tai liikennelaitoksen 'Rollikkahalli', jossa esitellään loppuviikon päivinä, kuten torstaina, Tampereen tulevaa raitiovaunua. Esittelijän lisäksi vieraita on paikalla yksi aikuinen mies ennen minua, sitten tulee vuorostaan isä ja 2 pikkupoikaa sekä äiti ja pikkupoika, jotka kaikki ovat nopeampia katsojia kuin minä, vaikka vain hetken istahdan malliraitiovaunun sisällä. - Paljon leveämpi kuin Helsingin ratikka, tuntuu enemmänkin metrolta!
.
Tutkin pikaratikan reittikarttaa, tulisiko pysäkkejä lopulta lähes 30? Kaakossa Hervantaan ja itään pikkuhaara TAYS-sairaalalle. Ensin rata valmistuu Pyynikin nurkille 2021, mutta jatkuu parin vuoden päästä länteen Lentävänniemen suuntaan.
.
Tampereen kaduilla, kuten Hämeenkadulla, jatkuvat raitiotien rakennustyömaat, kovin keskeneräisinä, vain paikoin jo melkein siisteinä. Onnibussikin ja Paunun linja-auto kulkivat poikkeusreittiä Hämeenkadun pohjoispuolelta, antikvariaatti Lukulaarin ohi, jossa tekisi mieleni poiketa. Tänään kävelen kuitenkin työmaita välttäen Pyynikinrinteessä eteläpuolelle keskustaa, harvoin jos vielä koskaan kulkemillani kaduilla, ihastellen monia kauniita asuttuja puutaloja, joista erään yläkerran ikkunasta kuuluu äidin riitelyä lapsensa kanssa.
.
Istuskelen Ratinanniemellä Viinikanlahden rannalla syöden savustettua kirjolohta yllättävänkin maistuvan salaatin kanssa. Viimeiseksi kävelen tuuheissa rantapuistoissa Hatanpään suuntaan linja-autoaseman eteläpuolella. En ole tainnut ennen kiinnittää huomiotani Iidesjärveltä idästä Viinikanlahteen tulevaan kanavaan. Etsin eteläisimmän bussilaiturin 1, jolta lähtee Onnibus Helsinkiin, kuljettajana suomea puhuva maahanmuuttaja. Menomatka 1 euro, paluumatka 1 euro, varausmaksu 1 euro, mutta samalla varauksella pari muutakin matkaa.
.
YLÖJÄRVI 19 55,7 Per. 1869
K: Puukirkko 1850 A.F. Granstedt
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulittu' 1870 R.W. Ekman
M: Kirkkomuseo
M: Ylöjärven kotiseutumuseo, mm. pakarirakennus, Hietastentie 4
M: Suomen jäähdytysalan museo, Antaverkka
M: Vikelän tuulimylly 1838, Taivalpohja
M: Lehdenkustantaja Urpo Lahtisen kotimuseo Villa Urpo
R: Väinö Voionmaan opisto 1951
R: Viikinkiaikainen hautakalmisto, Uusi-Mikolan tila, Ylöjärven kylä
P: Alamökki - Eppu Normaali -veistos, Kimmo Schroderus 2018, kunnanviraston aukio
P: ETYK-linnnut rauhanpatsas 1977 K. Kalliomäki, kunnanviraston aukio
P: 'Puuvuori' maataideteos, 10'600 männyntainta, Agnes Denes, Pinsiö
P: Lentomestari Heiskalan viimeisen lennon muistoksi 1964 Lentäjänpuisto
P: Talvisotaan tältä paikalta lähteneille 1989 Keihäsniemi
P: Eetu Salinin muistoreliefi 1982 Kuuselan tila
L: Pikku-Ahveniston harjualue. Ahveniston luontopolku
E: Teivon ravikeskus
T: Kirkonkylä, Siivikkala, Vuorentausta
V: Näsijärvi, Keijärvi
.
.
Onnibus lähti Helsingistä klo 8:20. Tampere 10:35-45 ja Ylöjärvi klo 11. Minulla vasemmalla laidalla vakiopaikkani 30, joka yleensä varjon puolella ilman porottavaa aurinkoa aamuin ja illoin. Isosta ikkunasta hyvä näkyvyys ulos ilman lasiin liimattua varjostusta, joka häiritsee peräosan penkeillä.
.
Tullessani rouvashenkilö väisti käytäväpaikalta 29 parempaan tilaan oikean laidan penkeille, joita Onnibus säästelee Matkahuollosta ilman paikkavarausta lipun ostaneille (keskioven portailta muutaman rivin eteenpäin). Tässä bussissa riitti hyvin tilaa.
.
Stop-nappi ei toiminut (maahanmuuttajalta kuulostavan kuljettajan mukaan), joten hän lupasi pysähtyä jokaiselle pysäkille. Entäpä Tampereella vaihtuva uusi kuljettaja? En ollutkaan ainoa Ylöjärvelle jäävä, vaan tyttö alakerrasta myös.
.
**
YLÖJÄRVI, Valtatie 3, Urheiluhallin pysäkki (22.8.2019). Alikulku joko itään junaradan alitse tai länteen autotien alitse - ison Urheilu- ja uimahallin sekä "Yhtenäiskoulun" pihaan. Koulun länsipuolella kauppatori (yksi marjamyyjä) ja kaupallinen keskus: mm. Lidl sekä K-Supermarket. Luen pylväästä torikaupan ohjeet: myyntipaikat ilmaisia, pitää olla asianmukaiset luvat ja pitää pukeutua asiallisesti. Valokuvaan kartan, mutta kirkkaassa auringonvalossa on hankala nähdä kännykän kuvia.
.
Kierrän autotiesillan kautta valtatien ja junaradan itäpuolelle. Koillisessa tulee pian vastaan vasemmalla komea keltainen puinen kirkko, jonka takana hautausmaa. Vanhan Kuruntien oikealla eli itäpuolella on kunnantalo ja eri rakennuksessa sosiaalivirasto, sekä kolmantena vanha keltainen puutalo, näiden rajaamalla aukiolla abstrakti taideteos (Alamökki - Eppu Normaali -veistos vuodelta 2018, taiteilija Kimmo Schroderus, kustannusarvio 100'000 euroa, rahoitettu taiteeseen kohdistetuilla kansalaisten testamenttivaroilla).
.
Kävelen koillisemmaksi kohti tyylikästä uutta Leija-nimistä kirjastotaloa. Itään iso tienviitta Talvisodan muistomerkille. Lähden vähän turhaan asuntokatua seuraamaan. Periltä löytyy pelkkä tekstitolppa: "Tältä paikalta Ylöjärven miehet lähtivät Talvisotaan 1939". Koululuokka juoksee vastaan liikuntatunnilla tai biologian luontoretkeltä. Etelämpänä on Keijärvi, uimaranta ja leikkilinna pikkulasten kiipeilyä varten.
.
Kierrän toista kautta takaisin päätielle ja menen isoon ja monipuoliseen kirjastoon. Katson Omanin arabivaltiosta kertovan valokuvanäyttelyn. Kuljen vähän ristiin rastiin kävelyteitä metsiköissäkin. Aion pohjoisempana rautatien yli lähelle Kierrätyskeskusta. Ei kuitenkaan selvästi ilmene, olisiko sivutien päässä myymälä, vaiko vain kierrätystavaran vastaanotto, sekä "Rantajätkät ry:n" tilat ja kahvila, en viitsi lähteä katsomaan.
.
Muistelen karttaa, pääsikö Pallotietä takaisin etelään? Ainakin palloiluhallille, ja sen jälkeen jatkuu kävely- ja pyörätie Onnibussin Ylöjärven pysäkin kävelytunnelille. Muutama turha kierros tulee aina ilman karttaa tehtyä.
.
Ylöjärvellä on paljon korkeitakin 8-kerroksisia taloja. Yli 30'000 asukkaan lähiökaupunki Tampereen ja Nokian vieressä. Kello 13:n jälkeen lähden kävelemään 12 km kohti Tamperetta. Aluksi metsäpolkua isojen kerrostalojen tonttien välissä, sitten Mikkolantietä. Ohi Teivon raviradan. Bussejakin kulkee. Tampereen kaupungin raja tulee vastaan.
.
***
TAMPERE. Paras matkaosuus alkaa, kun kinttupolku nousee ylös harjulle, ilmeisestikin Epilänharjulle! Sepä ei pitkään aikaan lopukaan. Lännessä on näköaloja Tohlopin järvelle, jonka rannassa jää käymättä, kun ei viitsi alas ja ylös vuoroin kavuta.
.
Harjulla on muistomerkkejä ilmatorjuntatykeille ja sotilaspojille, jotka niitä käyttivät. Vain yksi vastaantulija metsässä! Harju päättyy jyrkähköön laskuun kohti voimalaitosta, jonka portilta on alikulku rautatien alitse. Saavun jo niinkin tutulle tielle kuin Pispalan Valtatie, jonnekin itälaidan talonumeron 90 kohdalle. Länsilaidalla talonumerot jo paljon suuremmat.
.
Laskeudun Pispalan valtatieltä portaat sen pohjoispuolella junaradan vieressä kulkevalle pikkutielle 'Rantatielle', jota pääsee autoillakin talojen pihoihin. En muista koskaan kulkeneeni sillä tiellä, vaikka useita päiviä asuinkin tyttöystävän kanssa Vallikadun varressa (etelärinteessä) kesällä 1989.
.
Kun palaan Pispalan Valtatielle, se muuttuukin jo Pirkantieksi, jonka numerossa 37 on Tredun tai liikennelaitoksen 'Rollikkahalli', jossa esitellään loppuviikon päivinä, kuten torstaina, Tampereen tulevaa raitiovaunua. Esittelijän lisäksi vieraita on paikalla yksi aikuinen mies ennen minua, sitten tulee vuorostaan isä ja 2 pikkupoikaa sekä äiti ja pikkupoika, jotka kaikki ovat nopeampia katsojia kuin minä, vaikka vain hetken istahdan malliraitiovaunun sisällä. - Paljon leveämpi kuin Helsingin ratikka, tuntuu enemmänkin metrolta!
.
Tutkin pikaratikan reittikarttaa, tulisiko pysäkkejä lopulta lähes 30? Kaakossa Hervantaan ja itään pikkuhaara TAYS-sairaalalle. Ensin rata valmistuu Pyynikin nurkille 2021, mutta jatkuu parin vuoden päästä länteen Lentävänniemen suuntaan.
.
Tampereen kaduilla, kuten Hämeenkadulla, jatkuvat raitiotien rakennustyömaat, kovin keskeneräisinä, vain paikoin jo melkein siisteinä. Onnibussikin ja Paunun linja-auto kulkivat poikkeusreittiä Hämeenkadun pohjoispuolelta, antikvariaatti Lukulaarin ohi, jossa tekisi mieleni poiketa. Tänään kävelen kuitenkin työmaita välttäen Pyynikinrinteessä eteläpuolelle keskustaa, harvoin jos vielä koskaan kulkemillani kaduilla, ihastellen monia kauniita asuttuja puutaloja, joista erään yläkerran ikkunasta kuuluu äidin riitelyä lapsensa kanssa.
.
Istuskelen Ratinanniemellä Viinikanlahden rannalla syöden savustettua kirjolohta yllättävänkin maistuvan salaatin kanssa. Viimeiseksi kävelen tuuheissa rantapuistoissa Hatanpään suuntaan linja-autoaseman eteläpuolella. En ole tainnut ennen kiinnittää huomiotani Iidesjärveltä idästä Viinikanlahteen tulevaan kanavaan. Etsin eteläisimmän bussilaiturin 1, jolta lähtee Onnibus Helsinkiin, kuljettajana suomea puhuva maahanmuuttaja. Menomatka 1 euro, paluumatka 1 euro, varausmaksu 1 euro, mutta samalla varauksella pari muutakin matkaa.
.
YLÖJÄRVI 19 55,7 Per. 1869
K: Puukirkko 1850 A.F. Granstedt
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulittu' 1870 R.W. Ekman
M: Kirkkomuseo
M: Ylöjärven kotiseutumuseo, mm. pakarirakennus, Hietastentie 4
M: Suomen jäähdytysalan museo, Antaverkka
M: Vikelän tuulimylly 1838, Taivalpohja
M: Lehdenkustantaja Urpo Lahtisen kotimuseo Villa Urpo
R: Väinö Voionmaan opisto 1951
R: Viikinkiaikainen hautakalmisto, Uusi-Mikolan tila, Ylöjärven kylä
P: Alamökki - Eppu Normaali -veistos, Kimmo Schroderus 2018, kunnanviraston aukio
P: ETYK-linnnut rauhanpatsas 1977 K. Kalliomäki, kunnanviraston aukio
P: 'Puuvuori' maataideteos, 10'600 männyntainta, Agnes Denes, Pinsiö
P: Lentomestari Heiskalan viimeisen lennon muistoksi 1964 Lentäjänpuisto
P: Talvisotaan tältä paikalta lähteneille 1989 Keihäsniemi
P: Eetu Salinin muistoreliefi 1982 Kuuselan tila
L: Pikku-Ahveniston harjualue. Ahveniston luontopolku
E: Teivon ravikeskus
T: Kirkonkylä, Siivikkala, Vuorentausta
V: Näsijärvi, Keijärvi
.
tiistai 16. heinäkuuta 2019
663. Museokortilla 10 euron bussimatka Kurikkaan
ExpressBus-liikennöitsijät Länsilinjat, Väinö Paunu ja Pekolan Liikenne tekivät Museokortin omistajille kesäkaudeksi 2019 tarjouksen: Expressbussien kuljettajilta voi ostaa lipun reitin pysäkeille vain 10 eurolla. Vaikkapa Helsingistä Vaasaan, Jämsään, Virroille tai Jyväskylään (myös Tampereelle ja Turkuun, mutta niihin pääsee yleensä Onnibussilla allekin kympillä!)
.
Olin kauan aikonut käydä Kurikassa, jonne Onnibus ei aja. Niinpä tutkin Paunun aikataulun: Helsinki 6:10-8:50 Tampere (bussin vaihto) 9:00-11:45 Kurikka. Bussi käy Kurikan jälkeen Vaasassa asti 12:55-14:05, josta paluumatkalla: Kurikka 15:10-21:05 Helsinki (18:30 Tampere ilman bussinvaihtoa).
.
Lähdin bussimatkalle keskiviikkona 10. heinäkuuta 2019. Paunun bussi tuli Helsingin linja-autoaseman laituriin 20 jo klo 6:03. Odotussalin penkeillä oven lähellä oli paljon istujia, joiden luulin alkavan jonottaa kuin Onnibussiin. Mutta kukaan ei mennyt bussiin ennen kuin minä pari minuuttia myöhemmin.
.
Näytin Museokorttini ja mainitsin tarjouksesta. Takavuosina kaikki kuljettajat eivät tunteneet sen aikaisia Bussilomalippuja, mutta nyt Museokortti näköjään tunnettiin. Maksoin 10 euron setelillä.
.
Lipun kirjoitus rahastuslaitteen tulostettavaksi kesti kuljettajalta yllättävän kauan. "Tampereella on bussinvaihto! Pidä lippu tallessa, se täytyy Tampereella näyttää toisessa bussissa!"
.
Paunun bussien etuosan penkkiriveillä on ylellisen leveästi vain yksi istuin oikealla + 2 istuinta vasemmalla kyljellä. Koska en ole iso saati leveä, menin mielelläni takemmas tavalliselle 2+2-penkille.
.
Bussiin kertyy aluksi vain 5-6 matkustajaa Kampin linja-autoasemalta, eikä ketään monilta pääkaupunkiseudun pikavuoropysäkeiltä, ennen kuin Riihimäen risteyksessä mummo tuodaan pikkuautolla pysäkille ja toinen pikkuauto toimittaa rahtitavaraa alasäiliöön. Paunun kuskeilla on myynnissä kylmiä vesipulloja hintaan 1,50 euroa, mutta kukaan ei osta.
.
Hämeenlinnassa 7:35 tulee enemmän matkustajia. Ajetaan Valkeakosken kautta 8:15 ja Tampereelle 8:50. Vaihtoaikaa on 10 minuuttia, jolloin odottaessani kierrän vain ympäri linja-autoaseman korttelin, käymättä edes viereisessä Ratinan kauppakeskuksessa. Laituriin 7 tulee Vaasaan menevä bussi ja sinne jo oikein jonotetaan.
.
Näytän kuljettajalle edellisen bussin pikkuista lippua, mutta hän ei sitä tutki, sanallinen mainintani riittää. Jonossa edelläni tyttö oli myös menossa Kurikkaan ja kuljettaja neuvoi: "Kurikassa on jokin tapahtuma, joten pysäkki on tilapäisesti siirretty torilta kirkon eteen. Kuulin itsekin vasta tänä aamuna."
.
Tutkin Lumia-puhelimellani hakukoneesta mitä Kurikassa meneillään: vasta perjantaina ja lauantaina on torilla "Haku päällä - Rokkia ja rakkautta": Paula Koivuniemi, Jukka Poika, Happoradio ym." Esiintymislavoja rakennetaan.
.
Tampereelta ajetaan klo 9 kohti Ylöjärveä. Raitiotien rakentaminen tukkii yhä Hämeenkatua. Tampere on kuin yhtä suurta tietyömaata!
.
Ylöjärvi 9:20, Hämeenkyrö 9:35, Kyröskoski 9:40, Ikaalinen 10:00 (Vanhan kauppalan keskustan Välikadun pysäkiltä muistelin Antikvariaattia, mutta sen paikalla on enää kahvila.) - Kiva sightseeing Paunulla syvälle pikkukaupunkiin, toisin kuin Onnibussilla, joka pysähtyy moottoriteiden varsille.
.
Ikaalisten kylpylä 10:10, Parkano 10:35, Jalasjärvi 11:25 ja Kurikka 11:45, virallisen aikataulun mukaan, mutta bussi alkaa olla myöhässä jopa 20 minuuttia! Kuljettaja kärrää tavaraa Matkahuoltoon ja sanonta "jatkamme välittömästi!" tarkoittaa helposti 5-7 minuutin taukoa! Lisäksi tietöitä ja rekkoja hidastamassa matkanopeutta. Parkanossa ja varsinkin Jalasjärvellä tehdään kiertoajelu taajamaan.
.
Kurikkaan ajetaan viimeinen kilometri kiemurtelevaa tietä Kyrönjoen ylittävälle Kirkkoahteen tien "Rakkauden sillalle" (johon jo noin 70 avioparia on kiinnittänyt oman riippulukkonsa sydämineen ja etunimineen). Ohitetaan komea vanha meijeri (nykyisin Helluntai-seurakunnan temppeli) ja käännytään ison kirkon risteyksessä oikealle, pohjoisen suuntaan.
.
Kurikan tilapäinen pysäkki, jolla jään pois, ja toinenkin jää. Kysyn kuljettajalta, lähteekö bussi tästä myös Tampereen suuntaan? "Tien toiselta puolelta." Kuljettaja tyrkyttää minulle Paunun aikatauluvihkosen. Kello on jo 12:05, aikataulusta 20 minuuttia myöhässä!
.
Kävelen vähän taaksepäin etelään keltaiselle suurelle kivikirkolle, mutten mene vielä sisään, vaan lähden keskustan kauppakatua länteen kohti rautatietä ja vanhaa juna-asemaa (radalla Seinäjoki - Kaskinen). Katu on kaivettu isosti auki. Luulen ensin tietyötä bussipysäkin siirron syyksi.
.
Rautatien asemarakennus on nyt ravintola, jonne tulee useitakin henkilöautollisia asiakkaita klo 12:15. Rautatietä on vain yksi raidepari, joka on jalankulkijan helppo ylittää. Asemapuistossa on "Kurikan ensimmäisen asukkaan patsas": hän on muinainen "Hirvi-Heikki" suksineen ja keihäineen.
.
Kuljen korttelin verran pohjoiseen risteykseen, jossa on kaupunginkirjasto Paulaharjuntiellä ja puistossa Samuli Paulaharjun muistomerkki. Aion palata kirjastoon myöhemmin, mutta ensin jatkan kierrosta ohi uimahallin ym. kaupungin torille.
.
Torilla tosiaan aikatauluin varustettu linja-autopysäkki on joutunut mottiin rakennustöiden takia, kun pystytetään esiintymislavaa Paula Koivuniemelle ja oluttelttoja. Yksi ainoa mansikoiden ja herneiden myyjä sinnittelee kojussaan kauppatorin laidalla.
.
Tienviitat neuvovat Hotelli Pitkä-Jussiin, jossa on pysyvä suurhiihtäjä Juha Miedosta kertova näyttely. Mitään voideltuja suksia tai tyhjiksi syötyjä satoja mämmiropposia en aio katsomaan, mutta hotellin arkkitehtuuria voisin vilkaista. Kävelen itään Paulaharjun sillalle, jossa tehdään korjaustöitä, jolloin on vain yksi kaista vuorotellen käytössä autoille itään tai länteen yli Kyrönjoen (joka jatkaa Jalasjokea ja Kauhajokea).
.
Toivoin ja odotin, että sillanpielestä olisin päässyt Kyrönjoen rannalle, jonne olisi varmaankin rakennettu kaunis ja viihtyisä rantapuisto? Mutta ei sellaista ole! Silta kulkee korkealla jokirannan joutomaan yli. Kävelen siltaa joen itäpuolelle, mutta sielläkään ei näytä lähtevän mitään rantatietä jokea seurailemaan. Hotelli Pitkä-Jussi jää puiden peittoon. Seuraavaksi tien varressa on valtava rakennuskolossi: koulukeskus, jossa lukio ja ammatillinen oppilaitos pysäköintikenttineen.
.
Kauempana rannasta kävelen etelään sille Kirkkoahteen tielle, jota bussi ajoi kaupunkiin. Oikealla on tavanomainen lähiö, mutta en viitsi tutkia, pääsisikö sen pikkukaduilta joen rantaan, etten ajautuisi umpikujiin, joilta olisi palattava tyhjin toimin.
.
Lähestyn Kyrönjokea ohi vanhan Meijerin. Joen itäpuolella on lampi, jossa on uimala. Vesilammikon ylittävälle laiturisillalle on merkitty veden korkeudet eri paikoissa: 1,80 metriä, 1,50 metriä... Katoksia, paviljonkeja tai uimakoppeja molemmilla vastarannoilla. Myös lähiöstä näyttäisi tulevan tie rannalle, samoin hotellilta.
.
Kirkkoahteen ja Kurikantien risteyksessä on kaupungin liikennevalot, onkohan muualla. Tienviitta etelään kohti Mietaankylää. "Mieto 5 km", Kävelen etelään vain Kankaantien risteykseen asti. Kankaantien talossa numero 4 on perinteisen näköinen Kino Kurikka valkokankaineen. Taitaa olla lomalla heinäkuun alussa. Valokuvaan.
.
Kävelen Saumantietä länteen yli rautatien tasoristeyksen, jossa on ääni- ja valomerkit, kuten Haagassa Paatsamatiellä 1965. Heti seuraava radansuuntainen tie on Museotie, joka sivuaa Kurikan Museon 2-kerroksista pohjalaista tuparakennusta ja muita ulkomuseo-rakennuksia, joista ehdottomasti komein on näkötornina toimiva karun-ruma entinen vesitorni. Valokuvaan. Pääsymaksu museonäyttelyyn olisi vain 3 euroa ja koko alueelle (kuten näkötorniin) 5 euroa.
.
Kävelen pohjoiseen kohti Paulaharjuntietä varten tehtyä rautatien alikulkukäytävää, mutten menekään sinne asti, vaan jo entisen rautatieaseman kohdalla loikin raiteiden yli. Palaan runsaan tunnin takaisille jäljilleni ja poikkean nyt sisälle kirjastoon (Saara Juola 1983).
.
Varsin avara kirjastosali ja runsaalta näyttävä kirjavalikoima. Ihmettelen miten Edgar Rice Burroughsin parikymmentä Tarzan-kirjaa viime vuosisadalta pysyvät sitkeästi lastenosaston valikoimassa, mutta kaikki Anthony Buckeridgen 11 suomennettua Jennings-kirjaa (brittiläisestä sisäoppilaitoksesta) ovat kadonneet. Käväisen kirjaston siistissä käymälässä.
.
Asiakkaiden kierrätyshyllykkö on eteisessä ja siinä runsaasti kirjoja, hyviäkin. Poimin Georges Simenonin "Maigret kotikylässään", jota luen myöhemmin paluubussissa, ja pidän siitä. Otan myös "Töpöhäntä" Gösta Knutssonin "Nalle Karvatassn lähtee maailmalle" (Nalle Lufs), ensimmäisen sarjan kolmesta. Muitakin kirjoja harkitsen, mutten viitsi alkaa kuljettaa.
.
Kiertelen isoa hautausmaata, jossa on paljon kävijöitä muistamassa sukulaisiaan tai hoitamassa kukkiaan. Luulisi joidenkuiden poikkeavan sisälle komeaan kirkkoonkin? Ei, olen ainoa sisällä käyvä. Parikymppinen kesäopas, ellei vasta teinityttö, tulee heti sakastista kirkkosaliin vierasta vastaan kysymään, haluanko, että hän kertoo kirkosta? "Jospa lyhyesti!" ehdotan.
.
Ristikirkko on suuri, tuhat ihmistä mahtuu. Engelin suunnittelema, Erik Kuorikosken rakentama. Pitäjän toinen, edellinen oli hautausmaan kohdalla. (Tapulin vieressä seisovasta jalkapuolesta, puujalkaisesta, mainion näköisestä vaivaisukosta ei tule puhetta.)
.
Vähän kierreltyäni lisää keskustassa menen jo hyvissä ajoin klo 15:05 yksin bussinkuvalla merkitylle tilapäiselle linja-autopysäkille, länsipuolelle Kurikantietä. Itäisellä kirkonpuolen pysäkillä odottaa kolme ihmistä. Joku tyttö tulee ensin minun Puistonpuoleiselle tai Torinpuoleiselle pysäkilleni, mutta vaihtaa liikennevaloristeyksen kautta neljänneksi Kirkon puolelle.
.
Pysäkilläni seisoo myös pikkubussi, jonka otsikossa lukee SJK, KJK, Teuva. Myöhemmin opin Matkahuollon sivulta, että klo 15 Kurikassa tosiaan pysähtyy etelämmäs menevä bussi linjalla Seinäjoki - Kurikka - Kauhajoki - Teuva.
.
Kirkon puolen pysäkille saapuu samanlainen pikkubussi, joka on matkalla pohjoisen suuntaan. Ajattelen, menisikö joku neljästä odottajasta siihen, mutta ei kukaan mene. Pikkubussit taitavat lähteä tyhjinä tai ainakin ilman lisämatkustajia Kurikan kirkolta.
.
Odotusta kestää, klo 15:10, 15:20... Sitten näen pohjoisesta saapuvan Paunun vaunun. Minun pysäkilleni, eikä neljän muun odottajan. Kuljettaja on sama mies kuin 3-6 tuntia sitten (Tampereelta alkaen klo 9 ja Kurikassa klo 12. Nyt kello on 15:25 Kurikassa.
.
Museokorttini näyttämällä ostan vain 10 euroa maksavan lipun Helsinkiin. Kuljettaja kehuu, miten edullinen hinta on (ehkä kolmasosa normaalista) ja naputtelee hitaasti rahastuslaitteestaan kuitin. Kaikki odottajat tien toiselta puolelta tulevat myös minun perääni tähän Tampereelle ja Helsinkiin menevään bussiin.
.
Tampereella vaihtuu kuljettaja. Bussi on siellä 20 minuuttia myöhässä! Uusi kuski Tampereelta Helsinkiin selittää, kauan odottaneille, viivästymisen johtuvan asfalttitöistä Pohjanmaalla.
.
.
Olin kauan aikonut käydä Kurikassa, jonne Onnibus ei aja. Niinpä tutkin Paunun aikataulun: Helsinki 6:10-8:50 Tampere (bussin vaihto) 9:00-11:45 Kurikka. Bussi käy Kurikan jälkeen Vaasassa asti 12:55-14:05, josta paluumatkalla: Kurikka 15:10-21:05 Helsinki (18:30 Tampere ilman bussinvaihtoa).
.
Lähdin bussimatkalle keskiviikkona 10. heinäkuuta 2019. Paunun bussi tuli Helsingin linja-autoaseman laituriin 20 jo klo 6:03. Odotussalin penkeillä oven lähellä oli paljon istujia, joiden luulin alkavan jonottaa kuin Onnibussiin. Mutta kukaan ei mennyt bussiin ennen kuin minä pari minuuttia myöhemmin.
.
Näytin Museokorttini ja mainitsin tarjouksesta. Takavuosina kaikki kuljettajat eivät tunteneet sen aikaisia Bussilomalippuja, mutta nyt Museokortti näköjään tunnettiin. Maksoin 10 euron setelillä.
.
Lipun kirjoitus rahastuslaitteen tulostettavaksi kesti kuljettajalta yllättävän kauan. "Tampereella on bussinvaihto! Pidä lippu tallessa, se täytyy Tampereella näyttää toisessa bussissa!"
.
Paunun bussien etuosan penkkiriveillä on ylellisen leveästi vain yksi istuin oikealla + 2 istuinta vasemmalla kyljellä. Koska en ole iso saati leveä, menin mielelläni takemmas tavalliselle 2+2-penkille.
.
Bussiin kertyy aluksi vain 5-6 matkustajaa Kampin linja-autoasemalta, eikä ketään monilta pääkaupunkiseudun pikavuoropysäkeiltä, ennen kuin Riihimäen risteyksessä mummo tuodaan pikkuautolla pysäkille ja toinen pikkuauto toimittaa rahtitavaraa alasäiliöön. Paunun kuskeilla on myynnissä kylmiä vesipulloja hintaan 1,50 euroa, mutta kukaan ei osta.
.
Hämeenlinnassa 7:35 tulee enemmän matkustajia. Ajetaan Valkeakosken kautta 8:15 ja Tampereelle 8:50. Vaihtoaikaa on 10 minuuttia, jolloin odottaessani kierrän vain ympäri linja-autoaseman korttelin, käymättä edes viereisessä Ratinan kauppakeskuksessa. Laituriin 7 tulee Vaasaan menevä bussi ja sinne jo oikein jonotetaan.
.
Näytän kuljettajalle edellisen bussin pikkuista lippua, mutta hän ei sitä tutki, sanallinen mainintani riittää. Jonossa edelläni tyttö oli myös menossa Kurikkaan ja kuljettaja neuvoi: "Kurikassa on jokin tapahtuma, joten pysäkki on tilapäisesti siirretty torilta kirkon eteen. Kuulin itsekin vasta tänä aamuna."
.
Tutkin Lumia-puhelimellani hakukoneesta mitä Kurikassa meneillään: vasta perjantaina ja lauantaina on torilla "Haku päällä - Rokkia ja rakkautta": Paula Koivuniemi, Jukka Poika, Happoradio ym." Esiintymislavoja rakennetaan.
.
Tampereelta ajetaan klo 9 kohti Ylöjärveä. Raitiotien rakentaminen tukkii yhä Hämeenkatua. Tampere on kuin yhtä suurta tietyömaata!
.
Ylöjärvi 9:20, Hämeenkyrö 9:35, Kyröskoski 9:40, Ikaalinen 10:00 (Vanhan kauppalan keskustan Välikadun pysäkiltä muistelin Antikvariaattia, mutta sen paikalla on enää kahvila.) - Kiva sightseeing Paunulla syvälle pikkukaupunkiin, toisin kuin Onnibussilla, joka pysähtyy moottoriteiden varsille.
.
Ikaalisten kylpylä 10:10, Parkano 10:35, Jalasjärvi 11:25 ja Kurikka 11:45, virallisen aikataulun mukaan, mutta bussi alkaa olla myöhässä jopa 20 minuuttia! Kuljettaja kärrää tavaraa Matkahuoltoon ja sanonta "jatkamme välittömästi!" tarkoittaa helposti 5-7 minuutin taukoa! Lisäksi tietöitä ja rekkoja hidastamassa matkanopeutta. Parkanossa ja varsinkin Jalasjärvellä tehdään kiertoajelu taajamaan.
.
Kurikkaan ajetaan viimeinen kilometri kiemurtelevaa tietä Kyrönjoen ylittävälle Kirkkoahteen tien "Rakkauden sillalle" (johon jo noin 70 avioparia on kiinnittänyt oman riippulukkonsa sydämineen ja etunimineen). Ohitetaan komea vanha meijeri (nykyisin Helluntai-seurakunnan temppeli) ja käännytään ison kirkon risteyksessä oikealle, pohjoisen suuntaan.
.
Kurikan tilapäinen pysäkki, jolla jään pois, ja toinenkin jää. Kysyn kuljettajalta, lähteekö bussi tästä myös Tampereen suuntaan? "Tien toiselta puolelta." Kuljettaja tyrkyttää minulle Paunun aikatauluvihkosen. Kello on jo 12:05, aikataulusta 20 minuuttia myöhässä!
.
Kävelen vähän taaksepäin etelään keltaiselle suurelle kivikirkolle, mutten mene vielä sisään, vaan lähden keskustan kauppakatua länteen kohti rautatietä ja vanhaa juna-asemaa (radalla Seinäjoki - Kaskinen). Katu on kaivettu isosti auki. Luulen ensin tietyötä bussipysäkin siirron syyksi.
.
Rautatien asemarakennus on nyt ravintola, jonne tulee useitakin henkilöautollisia asiakkaita klo 12:15. Rautatietä on vain yksi raidepari, joka on jalankulkijan helppo ylittää. Asemapuistossa on "Kurikan ensimmäisen asukkaan patsas": hän on muinainen "Hirvi-Heikki" suksineen ja keihäineen.
.
Kuljen korttelin verran pohjoiseen risteykseen, jossa on kaupunginkirjasto Paulaharjuntiellä ja puistossa Samuli Paulaharjun muistomerkki. Aion palata kirjastoon myöhemmin, mutta ensin jatkan kierrosta ohi uimahallin ym. kaupungin torille.
.
Torilla tosiaan aikatauluin varustettu linja-autopysäkki on joutunut mottiin rakennustöiden takia, kun pystytetään esiintymislavaa Paula Koivuniemelle ja oluttelttoja. Yksi ainoa mansikoiden ja herneiden myyjä sinnittelee kojussaan kauppatorin laidalla.
.
Tienviitat neuvovat Hotelli Pitkä-Jussiin, jossa on pysyvä suurhiihtäjä Juha Miedosta kertova näyttely. Mitään voideltuja suksia tai tyhjiksi syötyjä satoja mämmiropposia en aio katsomaan, mutta hotellin arkkitehtuuria voisin vilkaista. Kävelen itään Paulaharjun sillalle, jossa tehdään korjaustöitä, jolloin on vain yksi kaista vuorotellen käytössä autoille itään tai länteen yli Kyrönjoen (joka jatkaa Jalasjokea ja Kauhajokea).
.
Toivoin ja odotin, että sillanpielestä olisin päässyt Kyrönjoen rannalle, jonne olisi varmaankin rakennettu kaunis ja viihtyisä rantapuisto? Mutta ei sellaista ole! Silta kulkee korkealla jokirannan joutomaan yli. Kävelen siltaa joen itäpuolelle, mutta sielläkään ei näytä lähtevän mitään rantatietä jokea seurailemaan. Hotelli Pitkä-Jussi jää puiden peittoon. Seuraavaksi tien varressa on valtava rakennuskolossi: koulukeskus, jossa lukio ja ammatillinen oppilaitos pysäköintikenttineen.
.
Kauempana rannasta kävelen etelään sille Kirkkoahteen tielle, jota bussi ajoi kaupunkiin. Oikealla on tavanomainen lähiö, mutta en viitsi tutkia, pääsisikö sen pikkukaduilta joen rantaan, etten ajautuisi umpikujiin, joilta olisi palattava tyhjin toimin.
.
Lähestyn Kyrönjokea ohi vanhan Meijerin. Joen itäpuolella on lampi, jossa on uimala. Vesilammikon ylittävälle laiturisillalle on merkitty veden korkeudet eri paikoissa: 1,80 metriä, 1,50 metriä... Katoksia, paviljonkeja tai uimakoppeja molemmilla vastarannoilla. Myös lähiöstä näyttäisi tulevan tie rannalle, samoin hotellilta.
.
Kirkkoahteen ja Kurikantien risteyksessä on kaupungin liikennevalot, onkohan muualla. Tienviitta etelään kohti Mietaankylää. "Mieto 5 km", Kävelen etelään vain Kankaantien risteykseen asti. Kankaantien talossa numero 4 on perinteisen näköinen Kino Kurikka valkokankaineen. Taitaa olla lomalla heinäkuun alussa. Valokuvaan.
.
Kävelen Saumantietä länteen yli rautatien tasoristeyksen, jossa on ääni- ja valomerkit, kuten Haagassa Paatsamatiellä 1965. Heti seuraava radansuuntainen tie on Museotie, joka sivuaa Kurikan Museon 2-kerroksista pohjalaista tuparakennusta ja muita ulkomuseo-rakennuksia, joista ehdottomasti komein on näkötornina toimiva karun-ruma entinen vesitorni. Valokuvaan. Pääsymaksu museonäyttelyyn olisi vain 3 euroa ja koko alueelle (kuten näkötorniin) 5 euroa.
.
Kävelen pohjoiseen kohti Paulaharjuntietä varten tehtyä rautatien alikulkukäytävää, mutten menekään sinne asti, vaan jo entisen rautatieaseman kohdalla loikin raiteiden yli. Palaan runsaan tunnin takaisille jäljilleni ja poikkean nyt sisälle kirjastoon (Saara Juola 1983).
.
Varsin avara kirjastosali ja runsaalta näyttävä kirjavalikoima. Ihmettelen miten Edgar Rice Burroughsin parikymmentä Tarzan-kirjaa viime vuosisadalta pysyvät sitkeästi lastenosaston valikoimassa, mutta kaikki Anthony Buckeridgen 11 suomennettua Jennings-kirjaa (brittiläisestä sisäoppilaitoksesta) ovat kadonneet. Käväisen kirjaston siistissä käymälässä.
.
Asiakkaiden kierrätyshyllykkö on eteisessä ja siinä runsaasti kirjoja, hyviäkin. Poimin Georges Simenonin "Maigret kotikylässään", jota luen myöhemmin paluubussissa, ja pidän siitä. Otan myös "Töpöhäntä" Gösta Knutssonin "Nalle Karvatassn lähtee maailmalle" (Nalle Lufs), ensimmäisen sarjan kolmesta. Muitakin kirjoja harkitsen, mutten viitsi alkaa kuljettaa.
.
Kiertelen isoa hautausmaata, jossa on paljon kävijöitä muistamassa sukulaisiaan tai hoitamassa kukkiaan. Luulisi joidenkuiden poikkeavan sisälle komeaan kirkkoonkin? Ei, olen ainoa sisällä käyvä. Parikymppinen kesäopas, ellei vasta teinityttö, tulee heti sakastista kirkkosaliin vierasta vastaan kysymään, haluanko, että hän kertoo kirkosta? "Jospa lyhyesti!" ehdotan.
.
Ristikirkko on suuri, tuhat ihmistä mahtuu. Engelin suunnittelema, Erik Kuorikosken rakentama. Pitäjän toinen, edellinen oli hautausmaan kohdalla. (Tapulin vieressä seisovasta jalkapuolesta, puujalkaisesta, mainion näköisestä vaivaisukosta ei tule puhetta.)
.
Vähän kierreltyäni lisää keskustassa menen jo hyvissä ajoin klo 15:05 yksin bussinkuvalla merkitylle tilapäiselle linja-autopysäkille, länsipuolelle Kurikantietä. Itäisellä kirkonpuolen pysäkillä odottaa kolme ihmistä. Joku tyttö tulee ensin minun Puistonpuoleiselle tai Torinpuoleiselle pysäkilleni, mutta vaihtaa liikennevaloristeyksen kautta neljänneksi Kirkon puolelle.
.
Pysäkilläni seisoo myös pikkubussi, jonka otsikossa lukee SJK, KJK, Teuva. Myöhemmin opin Matkahuollon sivulta, että klo 15 Kurikassa tosiaan pysähtyy etelämmäs menevä bussi linjalla Seinäjoki - Kurikka - Kauhajoki - Teuva.
.
Kirkon puolen pysäkille saapuu samanlainen pikkubussi, joka on matkalla pohjoisen suuntaan. Ajattelen, menisikö joku neljästä odottajasta siihen, mutta ei kukaan mene. Pikkubussit taitavat lähteä tyhjinä tai ainakin ilman lisämatkustajia Kurikan kirkolta.
.
Odotusta kestää, klo 15:10, 15:20... Sitten näen pohjoisesta saapuvan Paunun vaunun. Minun pysäkilleni, eikä neljän muun odottajan. Kuljettaja on sama mies kuin 3-6 tuntia sitten (Tampereelta alkaen klo 9 ja Kurikassa klo 12. Nyt kello on 15:25 Kurikassa.
.
Museokorttini näyttämällä ostan vain 10 euroa maksavan lipun Helsinkiin. Kuljettaja kehuu, miten edullinen hinta on (ehkä kolmasosa normaalista) ja naputtelee hitaasti rahastuslaitteestaan kuitin. Kaikki odottajat tien toiselta puolelta tulevat myös minun perääni tähän Tampereelle ja Helsinkiin menevään bussiin.
.
Tampereella vaihtuu kuljettaja. Bussi on siellä 20 minuuttia myöhässä! Uusi kuski Tampereelta Helsinkiin selittää, kauan odottaneille, viivästymisen johtuvan asfalttitöistä Pohjanmaalla.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
