719. Salon Perniön ruukkikylät

Etsiäkö seuraavaksi (Suomen kaikki 107 kaupunkia katsottuaan) kaikkein komeimpia kyliä ja tyylikkäimpiä taajamia? Ruukkikylät, kuten Fiskars ja Billnäs, ovat olleet tiheitä asutuskeskittymiä suurine teollisuuslaitoksineen, kuin pieniä kaupunkeja lukuisine rakennuksineen.

Ruukkeja, metallien, raudan ja kuparin tuotantolaitoksia, on Suomessa ollut kuulemma vähintään 134. Jo näkeminäni mieleeni muistuvat Karjaan Mustio, Inkoon Fagervik, Pohjan Antskog + Billnäs + Fiskars, Dragsfjärdin Taalintehdas, Euran Kauttua, Loviisan Strömfors, Ulvilan Kullaan Leineperi, Porin Noormarkun ruukki, Karkkilan Högfors, Tuusulan Kellokoski ja Kuopion Juankosken ruukki.

Perniössä olin vuonna 1996 nähnyt linja-auton ikkunasta Teijon ja Matildan kylät, niihin lähdin 25 vuotta myöhemmin kävelemään.

*

Salon kaupungin asukkaat nauttivat ensimmäisestä kesäsunnuntaista 11.4.2021, monet istuskelemalla keskustaa halkovan Uskelanjoen puistoisilla rannoilla. Nuoret miehet kalastivat vavalla ja magneetilla romuja tai aarteita joen pohjasta. Puistossa komeili merenpohjasta nostettu hämmästyttävän suuri ankkuri laivan tykkien seurassa.

Salon kauppatori joenrannassa tyhjillään, iso katettu esiintymislava, myyntipaikkoja oli rajattu kiveykseen lähemmäs pari sataa, ainakin numeron 146 huomasin. Mahtuisiko sinne ystävänikin kesällä antikvaarisia kirjoja myymään? Kätevä kävelysilta länsirannalle pysäköintialueelle.

Ajoimme jokea myötäilevää Tehdaskatua lounaaseen kohti Teijon retkeilyaluetta. Muistin 37 vuotta sitten kävelleeni Tehdaskatua, toivoen pääseväni meren rannalle. Koulukalusteen tehdas muistutti yhä lapsuuden pulpeteista, Leinon Valimo raskaasta teollisuudesta. Välillä joki pilkahti näkyviin, myöhemmin merenlahtikin.

**

KIRJAKKALA. Ajomatka 18 km tuntui pitkältä ja mainos Ruukin matkailupalveluista sai kääntymään kaakkoon kapealle, mutkittelevalle, mutapohjaiselle tielle. Periltä löytyi vain vähäinen rakennusten rykelmä metsässä sekä eräs lähtöpisteistä vaeltajille retkeilyalueelle. Kokoustiloja vuokrattavana historiallisessa miljöössä. Pato järvimaisemin ja hauska pieni kohiseva koski. Kartta neuvoi lyhyemmän reitin takaisin asfalttitielle. Olimme vasta KIRJAKKALAN ruukilla.

***

TEIJON ruukin maamerkkinä ja koristuksena kohosi mäkinyppylän huipulla erikoisen näköinen, itämaista pagodia muistuttava, valkoinen, Suomen pienin kivikirkko (1830), Robert Bernerin rakennuttama. Mietin eroa siinä, onko kirkon arkkitehtuuria tilaamassa valistunut yksityishenkilö vaiko kyläläisten kokous, jonka kokemus ja ihanteet ovat pohjautuneet lähinnä naapuripitäjien kirkkojen esimerkkiin.

Teijon teollisuusalue tiiliseinineen näytti laajuudessaan mahtavalta, viitta telakalle ja monia muita osoitteita, jokunen toisiaan leikkaava katu. Kylää komisti Teijon rokokookartano vuodelta 1770. Olisin voinut käveleskellä pitempäänkin, muttei kai auki olevia kohteita. (Vähän sivussa toimi vilkas kyläkauppa).

****

MATHILDEDAL, vielä viitisen kilometriä Teijosta lounaaseen, näytti ruukkikylistä kauneimmalta, kun saavuimme perille keskipisteeseen, T-risteykseen. Käännyimme oikealle luoteeseen, mäenrinnettä alas kohti merenrantaa, satamaan. Matildan päätien tai ainoan kadun varrella koreili pikkukaupunkimaisen tiuhasti kauniisti kunnostettuja, houkuttelevan näköisiä vanhoja asuintaloja.

Mathildedalin satamassa runsaat laituripaikat olivat vielä tyhjillään huhtikuun alussa. Laiturin pielessä kesäravintola puurakennuksessa. Rantatorilla oli pari valmista puista torikojua odottelemassa kesäksi myyjiä.

Kolmen kivisen teollisuusrakennuksen rivistö oli hiukan valju, kuin kunnostamaton tai maalaamaton. Vaikea saada kaunista kokonaiskuvaa, vaikka valkoseinäinen voimalan muuntaja tyylikäs. Vesivoimalan äänimaisema, pieni joki merelle. Muutama alus rannassa. Ponttooneille rakennettu lautaseinäinen talo odotti vesille laskemista.

Laiturissa oli esillä ja mainostettuna "Shalom", ympärivuotinen aurinkosähköä käyttävä asuntovene, 15 metriä x 5 metriä x 4,2 metriä, 10 tonnia, hytit 2x2 hlö + 2x1 hlö, matkanopeus 8 km/h, hyvän sään päivämatka esim. 100 km. "Tervetuloa tutustumaan! Jorma Ponkala."

"Ruukkipolku Mathildedal" esitteli kuvakartalla 32 rakennuskohdetta, kuten Ruukinkartano 1852, Kievari 1839, Punamulta, Mankeli ja Kaarna 1840, Klinikka 1848, Anttipoffi ja Plattapoffi 1852, Postpoffi 1860, Opettajan torppa 1870, Rukoushuone 1906, Värkmestarin talo 1907, Työväentalo 1913, koulu 1921, Osuusliike Terho 1929. Olisin varmaankin tehnyt nähtävyyskierroksen, jos olisin matkustanut yksin omalla aikataulullani.

Paluumatkalle lähdimme T-risteyksestä suoraan ajamaan Perniön kirkonkylän suuntaan, Mathildedalista kaakkoon, vielä nähden muutaman talon verran kaunista ruukkikylän rakennuskantaa. Autotie alkoi ylittää Teijon retkeilyalueen matsää. Nähtävyystaulu mainosti "Jeturkastia", joka tarkoitti kai metsässä ollutta pirunpeltoa, kivikkoista muinaisrantaa 9000 vuoden takaa. Hiidenkiuas on ruotsiksi Jättekast.

*****

SÄRKISALO. Ylönkylän risteyksessä poikkesimme Perniöön menevältä tieltä 8 km etelään entiseen Särkisalon kuntaan (Saloon liitetty, kuten Perniökin). Saarikuntaan vievältä sillalta oli kaunis saariston näköala oikealle ja vasemmalle. Kirkonkylä alkoi heti sillan jälkeen ja hyvässä kunnossa pidetty, punaiseksi maalattu puukirkko näkyi kohta idän puolella. Kirkonrakentaja Antti Piimäsen (1714-75) luomus vuodelta 1760. Olimme autoilleet Särkisaloon hätäisesti edestakaisin myös maaliskuussa 2002, mutta silloin kirkollakaan pysähtymättä.

******

NUMMI, aiemmin päivällä. Menomatkalla Saloon olimme entisessä Nummi-Pusulassa (nykyisin Saloa sekin) poikenneet vanhalta ykköstieltä Nummen kirkon tienristeyksessä Lahjahoviin?, isoon käytetyn tavaran myymälään. Olen kaupassa käynyt aiemmin, enkä oikein jaksa sekalaisen romun valtavaa sekasortoista määrää, joten matkatoverini tehdessä runsaan tunnin ostoksia minä kävelin edestakaisin 3+3 km Nummen kauniille harmaakivikirkolle (1822).

Matkan varrella kohisi myllykoski ja komeili keltainen kivitalo, jonka päädyssä vuosiluku 1928. Uusklassinen ja symmetrinen rakennustyyli ei paljastanut käyttötarkoitusta. Hakukoneella löysin puhelimeen tiedot: entisen Nummen Säästöpankin entinen Ollikkalan kylän pankkitalo.

Nummen hautausmaalla tavallinen sunnuntain tunnelma: jälkikasvu talutti kumaraista vanhaa mummoa vaarin haudalle. Osuuskaupan vilkas Sale-myymälä oli maastoutunut komean kuusiaidan taakse tien sivuun niin hyvin, etten edes huomannut sitä ennen kuin vasta paluumatkalla. Sunnuntaipäivä maalla.

718. Interrail-hetkiä 1980-luvulla

Matkamuistoja viime vuosituhannelta. Matkolla vieraissa maissa voi kokea flow-elämyksiä, uppoutumisen kuluvaan hetkeen, ilman oman elämän historian kantamusta! Kuin olisi saanut hetkeksi toisen elämän, upouuden, tilapäisen.

Sitä yritin selittää kaverille, joka ei pidä matkustamisesta (ei lennä syyskuun 2001 jälkeen) - mutta suunnittelee vuonna 2026 purjehtivansa Queen Mary -laivalla New Yorkiin. Kävimme yhdessä Englannin Cambridgessä, jossa syksyllä 2004 Emerson-Lake-Palmerin (ELP) Keith Emerson Nice-yhtyeineen konsertoi. Ajoimme Siljan bussilla Göteborgiin ja sitten Eurolinesin linjalla Oslo - Kööpenhamina - Hampuri - Amsterdam - Lontoo.

Matkoilla ei ole isoja ongelmia sattunut. Lontoossa ekana aamuna 1988 klo 6:30 menin jalankulkutunneliin, joka olikin täynnä nukkujia, asunnottomia. Kävelin äkkiä läpi ihmisten jalkopäästä, osa makaajista heräsi ja alkoi kömpiä pystyyn. Tunnelin toisessa päässä olikin korkeasti aidattu rakennustyömaa - umpikuja! Minun täytyi palata takaisin tunneliin, jossa äsken ehkä yllättyneet asukkaat nyt tiesivät, että palaisin kohta... Mutta eivät kai mitään ongelmia asunnottomatkaan halunneet löytämäänsä suojaisaan luolaan. Jos olisin menettänyt rahani, mutten henkeäni, poliisi olisi pian tullut tunneliin.

Carlislen asemalla odotin yöjunaa aamuyön puolelle. Seinällä luki: "Waitingroom only for passengers. Regular inspections will be made to prevent unauthorised use..." Käytännössä penkeille kertyi lojumaan miehiä vailla yösijaa. Eräs heistä alkoi kuorsata kovasti. Tällöin toinen, resupekka, pohti ääneen: "Kylläpä nukkuu sikeästi, onkohan sillä mitään arvokasta (valuables)?" Joku toinen naurahti siihen. Ei kukaan koskenut toisiin. Yksi mies kysyi minulta, tiedänkö menikö äsken lähtenyt juna Glasgowiin? Vastasin, että niin taisi mennä (olin tullessani katsonut seinältä aikataulua). Ehkä vain uteli, puhunko englantia? Kuorsauksen volyymi kasvoi! Jolloin kireähermoinen mies karjaisi: Fucking Ziisus!! ja potkaisi kuorsaajan penkin rautajalkaa, jolloin penkki hieman tärähti, ja kuorsaus taukosi - mutta vain hetkeksi. Junani saapui, nousin siihen, muut jäivät asemalle.

Pariisista tyttöystävän kanssa yöjunalla La Rochelleen 1983. Jo puoli tuntia ennen keskiyön lähtöaikaa varasimme 8-hengen hytin vastakkaiset penkit kokonaan, käyden makuulle nukkumaan. Lähtöajan lähestyessä hyttimme ovea avattiin yhä tiheämmin, joku aina kurkisti sisään, mutta kääntyi pois, kun tilaa ei ollut! Paitsi: sitten tuli musta sotamies (palaamassa viikonlopun lomalta), epäröi aluksi kääntyä pois, mutta asettuikin nojailemaan pöytään ja avoimeen ikkunaan. (Hänen suunnitelmansa oli nukkua hattuhyllyllä, mutta vasta konduktöörin käytyä).

Kun musta sotilas roikkui ikkunassamme kuin mainos, tuli hyttiimme myös 3 mustan sotilaan seurue, joka ei tuntenyt ensimmäistä. Siistejä, puhuivat hillitysti ja kohteliaasti, tuoksuivat saippualta, selvin päin, yksi joi vain yhden oluen. Annoin heille tilaa istua, käännyin itsekin istumaan. Ystäväni luovutti penkiltään yhden istumapaikan verran tilaa ovisuusta.

Ensiksi tullut kiipesi tosiaan hattuhyllylle (tai matkalaukuille varatulle tasolle) katonrajaan lojumaan, mutta laskeutui sieltä aina väliasemilla (konduktöörin käynnin varalta). Kerran hän myöhästyi, jolloin konduktööri ehti huomata ja kysyi: "Nukkuiko Monsieur matkatavarahyllyllä?" Sitten junailija kirjoitti miehelle sakkolapun! Konduktöörin poistuttua mies katsoi lappua synkästi, kasvot tummentuen. Äkkiä hän repikin paperin, heitti silpun ulos ikkunasta ja kiipesi vieläkin ylähyllylle (jolloin 3 muuta mustaa taputtivat hillitysti käsiään!). Mutta hyllyläinen oli entistä varovaisempi ennakoimaan pysähdyksiä asemilla, aikaisempi laskeutumaan alas. Nukahdin. Herätessäni mustia ei enää ollut, kaikki olivat jääneet väliasemalle. Yhdeltä oli pudonnut juuri päättynyt armeijan lomalippu, joka oikeutti viikonlopun käyntiin Pariisissa junalla. Oli maanantai-aamu.

Matkalla olossa minua viehättää se, että ollessani vierailla mailla elämän täyttävät vain kunkin päivän omat pikku ongelmat: Eksymiset? Seuraavan yön majapaikan löytäminen? Ja ilonaiheet: kaiken ihmeellisen uuden näkeminen... Voin jättää matkan ajaksi Suomen ja arkielämän kokonaan ajattelematta, ei ole niiden aika silloin. Pienemmässä mittakaavassa toki välillä voi uppoutua vaikkapa vain kirjaankin tai elokuvaan tai muuhun esitykseen, mutta koko elinympäristönsä muuttaminen on tehokkaampi vaikuttaja!

Kulkiessani 1980-luvulla yksin Britanniassa tai Ranskassa, majoituin retkeilymajoihin ilman etukäteisvarauksia. Tulin aamulla junalla kaupunkiin ja menin varaamaan yösijan ennen klo 10. Sen varmistuttua oli mielenrauha kiertää kaupunkia koko päivä iltaan asti. Mutta sitten iltapimeällä:

Jäin Lontoon metrosta Hampstead Heathissa eri asemalla kuin aamulla. En ollut löytää majalle... kunnes näin saksankielisen ("Achtung! Halt!") teini-ikäisten partiopoikien ryhmän marssimassa joukkue-muodostelmassa pimenevällä kadulla. Arvasin oikein, minne he olisivat menossa. Seurasin heitä, kunnes nähdessäni aivan oikean talon, ohitin ryhmän kiireesti: suihkukopista kuulin vähän ajan päästä saksankielisen teinijoukon äänekkään ryntäyksen pesuhuoneeseen. Ehkä Santiagon pyhiinvaeltajienkin joukkomajoituksissa samanlaisia kokemuksia?

Pariisissa olin ajanut aamulla RER-junalla, mutta illalla metrojunalla eri asemalle. Olin unohtanut osoitteesta "270 Rue St. Jacques" sen ison numeron, 270! Kapea pitkä pimeä katu kohti etelää oli ikivanha, jatkui kuulemma aikoinaan maantienä ihan Roomaan asti! Luulin väärää taloa oikeaksi osoitteeksi, mutta ovi jo rautakaltereilla suljettu, rynkyttäisinkö, avaisiko joku?

Kävelin vielä lisää etelään, kunnes näinkin tutun talon, ulko-ovi auki tulvien valoa pimeälle kadulle! Tuskin olin ehtinyt yläkertaan huoneeseeni (3 hengen) kun alkoi sataa rankasti! Edellisen yön olin viettänyt Tuileries'n puistossa, joten univelkaakin oli, hyvin tuli nukuttua. Reissujen iloja!

"MeToo"-kokemus vuodelta 1988. Bussien takaosia kannattaisi välttää. Istuin yksikseni Eurolinesin bussin toiseksi viimeiselle penkille. Taakseni takariville istui suurikokoinen musta mies, joka söi sormin kanankoipia tai jotakin muuta lämmintä alumiinifolioon käärittyä ruokaa, jonka hän oli äsken ennen bussin lähtöä hankkinut bussiasemalta. Syönnin päätyttyä jäivät miehen sormet rasvaisiksi, mihin pyyhkisi ne? Tunsin isot sormet vaaleissa runsaissa hiuksissani.

717. Innostus matkustamiseen?

Lapsuudessani matkustamista pidettiin kalliina ja niinhän se olikin, ennen Seiväsmatkoja. Vanhempani kustansivat perheelle yhden Finnairin "Aurinkomatkan" Kreikkaan vuonna 1966: viikko Ateenassa ja viikko Rhodoksella (välilennot Kreikassa Onassiksen Olympic-lentoyhtiöllä), retkiä mm. Delfoihin ja Mykeneen. Isäni opintomatkoille pääsin mukaan pari kertaa: Wieniin -67 ja Barcelonaan -72, muina vuosina olin koulussa, kun vanhempani Budapestissa tai Prahassa.

Tunsin 2000-luvun alussa yhden maailmankiertäjän (s.1954), isänsä puolelta armenialaisen. Jo hänen äitinsä pääharrastus tyttären kanssa olivat Olympia-matkatoimiston kaukomatkat. Hänellä oli omia valokuvia ja filmejä joka puolelta maailmaa, Balilta, Guineasta, Perusta, Kiinasta, Intiasta, Australiasta, jne.

Itse innostuin matkustamisesta vasta kun näin oppilaitokseni aulassa Ranskan matkailutoimiston näyttelyn esitteineen, mm. Pariisista ja rautatieverkosta! Siispä ekalle Interrailille! Mahdollisimman halvalla! Useimmat yöt junissa, välillä retkeilymajoissa (peseytymisenkin takia). Ruoat kaupoista (laihduin monta kiloa), alitin budjettini reilusti. Eurolines-bussit reilauksen jälkeen. Vuonna 2006 kaverini alkoi intoilla Ryan Airin halpalennoista, sitten Wizzairin ja BlueOnen ym.

Perheessäni ei ollut autoa eikä kesämökkiä. Kesällä junilla ja linja-autoilla Punkaharjulle tai Turkuun ym. Kävin Tampereella ja Hangossa ekan kerran oppikoulun luokkaretkillä. Mielestäni kouluvuoden parhaat päivät olivat a) kevään luokkaretkipäivä, b) syksyn retkeilypäivä, jolloin 10 km vaellus Luukissa, Nuuksiossa, tms.

Intoni kotimaan paikkakuntien bongailuun lähti siitä puutteesta, etten ollut joutunut kyllästymään mihinkään perheen automatkoihin ympäri Suomen, toisin kuin monet muut. Oli melkein koko Suomi näkemättä, Porista Rovaniemelle ja Joensuuhun.

Amerikkalainen kirjailija Bill Bryson kiersi Britannian rantoja pitkin. Elokuvatutkija Timo Tuomi käveli Ranskan halki pohjoisesta Välimerelle. Elokuvaohjaaja Werner Herzog käveli Münchenistä Pariisiin 3 viikossa 1974, "Jäinen matka". Italiassa olisi aika lähekkäin monia historiallisia kaupunkeja, vaikkapa Venetsia, Padova, Vicenza, Verona, Brescia... Ferrara, Bologna, Modena, Reggio, Parma... Mantova, Cremona ym. 

Katselin Suomen kartasta mitä reittiä voisin kävellä lännestä itään tai idästä länteen? Ongelmina pohjois-eteläsuuntaiset pitkät järvet, kuten Päijänne. Liian tuttuja kuntia ja kaupunkeja reitillä. Tietenkin haluaisin kulkea sellaisten kirkonkylien kautta, joissa en ole vielä koskaan käynyt. Teuva olisi sellainen, olen ajanut vain junalla Teuvan läpi Seinäjoelta Kaskisiin. Vähän pohjoisempana Jurva on käymätön kunta, ja idempänä Peräseinäjoki. Oikeastaan reitin täytyisi mutkitella käärmemäisesti pohjoisen ja etelän kautta, jos haluaisi suosia uusia ja välttää ennen nähtyjä paikkoja. Idässä ennen Joensuuta olisi Savonranta ja Liperi aivan kokematta.

Ulkomailla kaikissa eri paikoissa tapanani on miettiä, millaiselta tuntuisi asua täällä? Voisinko viihtyä? Esimerkiksi Jerusalemin modernin osan talot muistuttivat aika paljon Helsinkiä. Portugalin Leiriassa kaupunginkirjasto muistutti mukavasti suomalaista ja kirjastonhoitaja oli hyvin ystävällinen. Myös Bratislavan kirjasto muistutti suomalaista sivukirjastoa. Kun taas ainoa Luccassa löytämäni kirjasto muistutti suljetun kokoelman kansalliskirjastoa, ensiksi ilmoittautuminen vahtimestarille, joka lähtee etsimään englantia puhuvaa kollegaa, kassit lokeroon, kirjojen tilaus kortiston avulla?

Tukholmassa olen käynyt ainakin 70 kertaa ja todella kaunis historiallisilta korttereiltaan (lähiöistä olen käynyt vain parhaissa, Vällingby jne). Hyvät kirjastot, museot, antikvariaatit, kirpputorit... Ehkä sopivan kokoinen, ei liian iso tai pieni.

Mutta ihannekaupunkia tai maata en ole ulkomailta löytänyt. Suurkaupungit tuntuvat liian suurilta, pikkukaupungit liian pieniltä. Siltä väliltä Strasbourg, Stuttgart, Kööpenhamina... Amsterdamissa olen jäädä kiitävien polkupyörien alle, niihin ei heti totu.

Tübingen tai Nördlingen olivat ihania kaupunkeja vaellella jonakin päivänä, mutta ehkä minulle riittää päivä tai muutama? Kuten vuorikiipeiijät käyvät K2:lla ja Everestillä, mutta kukaan ei jää huipulle asumaan. Entäpä jos joku jäisikin, perustaisi huipulle hotellin? En tiedä onko kiipeilijöiden väliasemille perustettu pysyviä palveluita?

Jos asuisin vaikkapa Brysselissä, jossa olen yöpynyt vain viikon, ryhtyisin käymään junilla kaikissa niissä Belgian kaupungeissa, joita en ole vielä nähnyt. Lyhyet välimatkat.

Taidan olla aika kotiseutu-rakastunut Etelä-Suomeen... johon lapsena totuin! Suomen metsät ja järvet ja merenrannat (eikä vain Keski-Euroopan joet). Vaikkakin myös Britanniassa metsät ja niityt lampaineen tuntuivat yllättävän kotoisilta.

Onnellisinta elämässä on olla innostunut jostakin? Tiedonhaluisuus, henkinen uteliaisuus? "Energia on rajaton riemu" (William Blake).

Miksi matka uuteen paikkaan, lähellä tai kaukana, tuntuu upealta? Se tarjoaa etäisyyttä arkielämään, sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Voi elää hetken, matkan ajan, pelkässä tuoreessa nykyhetkessä. Keskittyen hetkeen, unohtaen muun, ulkopuolisen. Jättäen entisen arjen menneisyyteen ja tulevan arjen siihen kun jälleen palaa takaisin arkimaailmaan.

Harrastukset tai ihastuminen tai rakastuminen tarjoavat saman mahdollisuuden uppoutua juuri kuluvaan hetkeen. Unelma omistautumisesta asialle tai ihmiselle.

Luonto ja kulttuuri, viihdyn kauniissa paikoissa, etsin yhä uusia paikkoja. Helsingistä käyn mielelläni kaikilla saarilla, joille pääsee saaristoveneillä, esim. Espoossa Gåsgrund, Rövaren ym. Kuljen mielelläni laivoilla Porvooseen, Loviisaan, Inkooseen. Kaikkia reittejä, jotka tietooni ovat tulleet, olen yrittänyt kulkea, esim. Hanko - Gullkrona - Uusikaupunki, Franz Höijer -laivalla. Sisävesillä Tampere - Ruovesi - Visuvesi - Virrat. Tampere - Hämeenlinna, Saimaa, Päijänne jne. Merentutkimusalus Arandalla tutustuin mereltä Suomen rannikkoon koko pituudelta sekä Ahvenanmereen ja Ruotsin itärannikon vesiin.

Olen retkeillyt eri puolilla Suomea kansallis- ja luonnonpuistoissa telttaillen tai päiväseltään. Kävelen mielelläni maraton-matkoja, joskus 50 kilometriä päivässä, vaikkapa kaupungista toiseen, esim. Helsingistä tai Askolasta Porvooseen jne. Pitkä matka ei rasita, jos ei ole liian kiire.

Kivoimpia asioita mitä tiedän on ympäristönvaihdos. Esimerkiksi monissa 

kaupungeissa, kuten Helsingissä, on vanhoja osia, joissa voi siirtyä kuin ajassa 

taaksepäin, eri vuosikymmenten arkkitehtuurin keskelle.

Moderni utopia on voida olla kaikkialla. Olen käynyt 30 maassa, Euroopassa ja Israelissa. Pidän paljon puoli-kotoisesta eurooppalaisesta kulttuurimaisemasta, johon voi itsekin sulautua häiritsemättä kaupunkikuvaa, ollen melkein kuin paikallinen eikä erottuen selvästi joukosta turistina.

Eksoottisista maista katson niiden aitoja kotimaisia elokuvia, esim. Uruguaysta 'Mal dia para pescar' tai "Whisky", tai Bhutanista, Malista, Saudi-Arabiasta, Mauritiukselta, Costa Ricasta, jne.

716. Santiagon vaellukset

Santiago de Compostelaan vie neljäkin historiallista pyhiinvaellusten reittiä, Ranskasta tai Portugalista. Olisiko vaellus Espanjan halki Santiagoon tarpeettoman raskas, suhteessa antoisuuteensa, jos ei ole päätarkoituksena kärsiä synneistään? Iso ruuhka muista vaeltajista? Karua ylänköä, ylämäkiä, auringon paahdetta? Onko maaseutuosuus pitkän päälle liian samanlaista? Sää joko liian kuuma ja kuiva tai sateinen?

Kylät ja kaupungit Leon ja Burgos kai kiinnostavia... Vaeltajille tarjotaan ilmaista punaviiniä erään luostarin ulkoseinän hanasta? Entinen kulttuuriministeri Jouko Tyyri kuoli loppumatkasta ennen kuin ehti perille, paikalle on kai pystytetty pieni muistomerkki.

Pamplona voisi olla hyvä lähtöpiste, eikä kaukanakaan Ranskan rajan Roncesvallesista. Karttaa vilkaisten: tie rajalta Pamplonaan kai kiemurtelee alas Pyreneitten vuoristosta. Kuukauden taisivat matkakirjojen vaeltajat käyttää aikaa.

Entäpä seuramatkatoimiston vaellukset? Onhan sekin mukavaa, jos on etukäteen varattu majoitus, niin ei tarvitse pettyä tai etsiskellä edestakaisin. Toisaalta matkatoimistolta voisi toivoa enemmän luovuutta? Kun yksi reitti neljästä on ruuhkautunein, oikeistakin pyhiinvaeltajista, miksei käyttää jotakin kolmesta muusta? Silloin voisi saada asiakkaiksi sellaisiakin, jotka ovat jo nauttineet yhdestä vaelluksesta tavallisinta reittiä pitkin. "Vaellus Santiagoon", vaikkapa Portugalista? No, Portosta alkaen kilometrejä on linnuntietä runsaat 200, mutta mutkitellen Bragan ja Vigon kautta...

(Kokenut tietää: "Hieno reissu itsensä ylittämisestä. Kaikki ylimääräinen unohtui ja keskittyi vain päivän reittiin ja ympäristöön. Emme kärsineet rakkuloista jaloissa, paitsi ryhmän sairaanhoitaja, jonka jalat tulehtuivat ja märkivät. Sain viimeiselle viikolle matkaseurakseni ripulin. Voin hyvin ja jaksoin kävelläkin, mutta laihduin 6-7 kiloa. Viimeisenä päivänä ajoin bussilla, etten uupuisi, kun toiset kävelivät loput 20 km. Mitään muuta kuin lentoliput Espanjaan ja takaisin ei ollut varattu, sinä keväänä kun tuhkapilvet lähtivät liikkeelle tulivuoresta Islannista (2010), matkaan päästiin Helsingistä 2 päivää suunniteltua myöhemmin.")

Euroopassa olisi muitakin vanhoja pyhiinvaellusreittejä, kuten Roomaan, mutta eivät yhtä tunnettuja, enkä ole nähnyt niistä kertomuksia. Suomessa myös Hämeessä Pyhän Jaakon vaellusreitti (Rengon kautta). Jonakin vuonna on järjestetty ryhmävaellus Savossakin kirkoilta kirkoille.

Vaelluksesta Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan on paljon kirjallisuutta, monia omakustanteitakin (ja kerran TV-sarjakin suomalaisesta vaeltajaryhmästä). Olen lukenut seuraavia:

4507. Lehtonen, Tuija: Kävellen Santiago de Compostelaan /15.2.2006 (2003) Omakust. 2005 -4.p. Tre N 126 s. V60 lk.46.3

5175. Zotow, Marja-Liisa: Kirkontorni näkyy jo! Camino Santiago de Compostelaan 9/2008

/2.6.2009 (2008) omakust. 2009 N 142 s. H01 lk.419.11

5911. Vekkeli, Pirkko & Jäppinen, Liisa: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan. Gloria t./Eeva pt. /11.4.2013 (2007-11) Helsinki-kirjat 2012 N 251 s. H70 lk.419.11

6478. Rufin, Jean-Christophe: Vaellus. Santiago de Compostelan kulkijat. (Immortelle randonnee - Compostelle malgre moi) suom. Marja Luoma /27.2.2016 (2013) Gummerus 2015 S 264 s. H70 lk.419.11

4171. Gardberg, Carl Jacob: Santiago de Compostela. Matka apostoli Jaakobin haudalle. 4->2 reittiä suom. Irma Savolainen /2.3.2004 (2001) Schildts 2001 Hml S 123 s. E01 lk.46.3

4562. Selen, Kari: Simpukan tähden. Vaellus Santiago de Compostelaan. /11.6.2006 (2005) Edita 2006 Hki N 199 s. värikuv. H37 lk.419.11

4791. Enander, Rolf: Vägen till Santiago de Compostela. 5000km /3.9.2007 (2000) Hjalmarson & Högberg 2001 S 221 s. E01 lk.41

5276. Moore, Tim: Spanish Steps. Travels With My Donkey (Shinto) Compostela /8.12.2009 (2004) Vintage 2004 N 328 s. E76 lk.46.3

Eurooppaan on myös kartoitettu ultrapitkiä vaellusreittejä valtioista toisiin. Suomessa kerran osuin sattumalta reitin merkintään (huoltoaseman pihalla). Internetistä etsin tietoja, mutten jaksanut selvittää pitkään.

Joitakin vuosia sitten muutama suomalainen käveli Suomen päästä päähän, kukin yksinään. Heistä oli lehtijuttuja. Olen leikitellyt ajatuksella kävellä Suomen poikki... jostakin kohdasta, kapeasta tai leveästä, idästä länteen tai lännestä itään... Parasta kun osuisi kiinnostavaa nähtävää hyväkulkuiselle reitille, ja ehkäpä sopivat yöpymispaikatkin, jolloin välttäisi nukkumapaikan hakemisen illalla ja välineiden kantamisen.

Eksentrikkojen Britanniassa on ollut monienkin harrastus kävellä saari päästä päähän, Skotlannin John O'Groatsista Cornwallin Land's Endiin, ennätysajoista kilpaillen. Muistan lukeneeni hepusta, jonka matka kesti muita kauemmin - mutta hänpä käveli koko reitin takaperin!!

Metsähallituksellako lammaspaimenia? Luin lehdestä jonakin vuonna turisteista, jotka maksoivat maatalousyrittäjälle siitä, että saivat viettää lomaviikkonsa lammaspaimenina! Tunsin (1980-luvulta) lehtijutun päähenkilön, asiakkaan, hän oli biologian opettajaksi opiskellut kotieläinrakas maatalon tyttö (Kainuusta) puolisoineen (Lapista).

Skotlannin rajoilla olin itse niin maaseudulla, että päädyin portista lauhkeiden lampaiden laitumelle. Suomessa olen katsellut lammaslaumaa vain aidan takaa, Köyliössä, polun varrella veneelle, jolla soudimme Piispa Henrikin Murhasaareen.

715. Euroopan 217 Must-Visit kaupunkia

Kirjan "501 Must-Visit Cities" kaupungeista 217 sijaitsee Euroopan maissa. Valinnat tahtovat osua hieman mekaanisen tuntuisesti erityisesti jonkin alueen, läänin tai osavaltion pääkaupunkiin, mutta ovathan sellaiset tietysti tärkeitä. Ihmiset ovat äänestäneet jaloillaan muuttaessaan suurkaupunkeihin. Lisäksi Unescon maailmanperintökohteiden listaa on käytetty hyödyksi, jolloin mukaan tulee pieniä, historiallisia, ajan unohtamia kaupunkeja. Kirjassa kaupungit on listattu maittain, mutta maat ja kaupungit yleensä satunnaisessa järjestyksessä, jota olen toisinaan vaihtanut.

**

217 Euroopan kaupungin lista seuraa. Lasken käyneeni 66:ssa*.

TANSKA: Kööpenhamina*, Aarhus eli Århus, Aalborg eli Ålborg, Odense (4 suurinta)

NORJA: Oslo*, Bergen, Trondheim, Stavanger, Tromssa, Ålesund (6, mm. 3 suurinta)

RUOTSI: Tukholma*, Göteborg*, Malmö (vain 3 suurinta!)

SUOMI: Helsinki*, Turku*, Oulu*, Vaasa* (4 kuten Tanskasta, enemmän kuin Ruotsista! Kaikki rannikolta, Tampere puuttuu. Suomalaisessakin arkkitehtuurinähtävyyksien kirjassa  (Asko Salokorpi: Matkailijan Suomea) Vaasa nousee sivumäärällisesti kolmannelle sijalle Helsingin ja Turun jälkeen!)

ISLANTI: Reykjavik

VIRO: Tallinna* (1 vain)

LATVIA: Riika*, Liepaja (2 kpl)

LIETTUA: Vilna, Kaunas, Siauliai (3 kpl)

BELGIA: Bryssel*, Antwerpen*, Liege*, Namur*, Gent*, Brugge*, Mechelen (7 kpl)

HOLLANTI: Amsterdam*, Rotterdam, Leiden, Ernheim (4 kaupunkia)

LUXEMBURG: Ville de Luxembourg*

SAKSA: Berliini*, Potsdam*, Hampuri*, Lyypekki*, Köln*, München*, Heidelberg*, Nürnberg*, Bremen, Leipzig, Dresden, Trier, Hannover, Magdeburg, Regensburg*, Wiesbaden (16 kpl)

ITÄVALTA: Wien*, Salzburg*, Innsbruck*, Graz, Linz (5 kaupunkia)

SVEITSI: Zürich*, Bern*, Basel*, Geneve* (4 kaupunkia)

RANSKA: Pariisi*, Marseille, Lyon, Nizza*, Strasbourg*, Toulouse, Rouen, Avignon, Nantes, Nimes, Bordeaux*, Aix, Reims, Rennes, Carcassonne, Orleans, Biarritz*, Cannes, Tours, Arles, Montpelier, Grenoble (22 kaupunkia)

MONACO: Monte Carlo*

IRLANTI: Dublin*, Cork, Galway, Waterford (4 kaupunkia)

POHJOIS-IRLANTI: Belfast, Londonderry (2 kaupunkia)

SKOTLANTI: Edinburgh*, Glasgow*, Stirling*, Aberdeen (4 kpl)

ENGLANTI: Lontoo*, Cambridge*, Oxford, Manchester, Winchester, Chester*, Exeter, Newcastle, Canterbury, Norwich, Liverpool, York, Brighton, Leeds, Bath, Truro* (=Cornwallin pääkaupunki), Bristol, Cardiff*, St. David's(?), Bangor (20 kpl)

ANDORRA: Andorra

ESPANJA: Madrid, Barcelona*, Sevilla, Malaga, Salamanca, Segovia, Cadiz, Granada, San Sebastian, Toledo, Valencia, Cordoba, Palma de Mallorca*, Santiago de Compostela, Ibiza (15 kpl)

PORTUGALI: Lissabon*, Porto*, Coimbra*, Evora, Beja (5 kaupunkia)

ITALIA: Rooma*, Venetsia*, Firenze*, Ravenna, Bologna, Milano, Syracusa, Palermo, Torino, Siena, Napoli, Verona, Reggio di Calabria, Genova, Vicenza, Pisa*, Sorrento (17 kpl)

SAN MARINO: San Marino*

MALTA: Valletta

KYPROS: Nicosia

KREIKKA: Ateena*, Thessalonika, Patras, Heraklion, Korfu, Rhodos* (6 kpl)

ALBANIA: Tirana, Shkodra eli Skutari, Gjirokaster eli Gjirokastra (3 kpl)

BOSNIA: Sarajevo, Mostar, Banja Luka (3 kpl)

KROATIA: Zagreb, Split, Trogir, Zadan, Varazdin, Dubrovnik (6 kpl)

SLOVENIA: Ljubljana

MONTENEGRO: Podgorica

KOSOVO: Prizen

POHJOIS-MAKEDONIA: Ohrid, Skopje, Gostivar (3 kpl)

SERBIA: Belgrad, Novi Sad (2 kpl)

VALKO-VENÄJÄ: Minsk, Brest eli Brest-Litovsk, Hrodna (3 kpl)

UKRAINA: Kiova, Jalta, Lviv, Odessa (4 kpl)

TSHEKKI: Praha*, Brno, Karlovy Vary (Karlsbad), Pilsen, Cesky Krumlov, Ceske Budejovice (Budweis), Olomouc (8 kpl)

SLOVAKIA: Bratislava*, Kosice, Presov, Nitra (4 kpl)

UNKARI: Budapest*, Esztergom, Szeged, Pecs (4 kpl)

PUOLA: Varsova*, Gdansk*, Krakova, Poznan, Lublin (5 kpl)

BULGARIA: Sofia, Varna, Burgas, Nessebar (4 kpl)

ROMANIA: Bukarest, Sibiu, Constanta, Brasov (4 kpl)

***

7400. Beare, Emma (toim): 501 Must-Visit Cities./16.11.2020 (2008) Bounty Books / Octopus 2008 Sid 544 sivua E01 lk.40.71. (Sivut 8-262 Eurooppa ja Lähi-itä, Aasia sivulle -402 asti, Afrikka -450, Australia -462, Amerikka -540)

****

Jos lista olisi pitempi, haluaisin lisätä sille ainakin muutaman seuraavista käymistäni kaupungeista: Augsburg, Erfurt, Frankfurt, Kalmari, Knokke, Koblenz, Konstanz, Lindau, Lucca, Lutherstadt Wittenberg, Maastricht, Mainz, Marburg an der Lahn, Memmingen, Mittenwald, Nördlingen, Norrköping, Passau, Tübingen ja Ulm.

*****

Kirjan kaupunkeja Euroopan ulkopuolelta:

USA: Atlanta, Chicago,  Columbus (Ohio), Honolulu, Las Vegas, Charlottesville (Virginia), Austin, Los Angeles, San Francisco, Memphis, Miami, Philadelphia (Penn), New York, Boston, Portland (Oregon), Seattle, San Antonio, Baton Rouge (Louisiana), Santa Fe, Charleston (S. Carolina), St. Louis, Savannah (Georgia), Washington, San Diego. (24 kpl)

KANADA: Montreal, Halifax, Victoria, Quebec City, Toronto, Vancouver (6 kpl)

VENÄJÄ: Pietari*, Moskova, Jakutsk, Derbent, Nizhni Novgorod, Sotshi, Omsk, Vladivostok, Irkutsk, Jaroslavl, Kaliningrad eli Königsberg. (11 kpl)

ISRAEL: Jerusalem*, Nasaret, Jeriko, Tel Aviv - Jaffa, Akko eli Acre. (5 kpl)

AUSTALIA: Melbourne, Sydney, Perth, Brisbane, Adelaide, Hobart (6 kpl)

UUSI SEELANTI: Auckland, Wellington, Christchurch (3 kpl)

 

714. Nurmijärven Klaukkalaan 1988

Lähdin 18.8.1988 seutulipulla Helsingin linja-autoasemalta kohti Klaukkalaa, bussilla 472. Matka-aika 15:30-16:15. Viimeiset kaksi naismatkustajaa jäävät pois ennen kuin Vanha Nurmijärventie alitti Hämeenlinnantien. Luin lehdistön historiaa tylsän alkumatkan ajan. Sitten Vantaanpuisto ja kivan tuttu tienhaara. VANTAANLAAKSO harmaata 3-kerroksista taloriviä. Niiden pysäkeille jäi matkustajia. Sitten KEIMOLASSA viljelys-avaruutta ja Luhtaanmäenjoki, vieressä vanha kivisilta. Jään bussista ennen Vantaalla päätepysäkkiä.

Kävelen 3,5 km (-16:30) Vanhan Nurmijärventien ja Klaukkalantien T-risteykseen, jossa bussin 472 päätepysäkki, tuore aikataulu 17.8. alkaen (17, 17:30, 18:30, 19:30). Klaukkalantien (numero 130) pysäkeillä on tiedotus, että Seutulippu on voimassa vielä seuraavalla pysäkillä Nurmijärven puolella! Liiketoimintaa: Multaa kaivetaan ja myydään. Omakotiasutusta, somaakin. Auton osia myydään. Teitä nousee mäille. Tähti-muovi.

Lopulta avautuu kerrostalonäkymä. Tie nousee notkosta suoraan kerrostaloaluetta kohti. Kauppakeskus Viiri ensimmäisenä, sitten marketteja ja ostokeskuksia riittää ja uutta ostokeidasta vielä rakenteilla 2-3-4... Kävelen vain eteenpäin, kunnes Kirjasto (auki -19, paitsi keskiviikkona -16). Pieni, kirjoja kuin kirjastoautossa... Valikoimassa ei yllätyksiä, uusia teoksia kyllä. Grolier-kustantamon taidesarja: "Miten tulkitaan..." - viimeinen osa. Paljon asiakkaita. Esitteitä Nurmijärvestä tarjolla eteisessä.

Viivyn kirjastossa 17:30-45, sitten palaan samaa reittiä. Seurantalon Kino: "Auringon valtakunta", "Huuto vapaudelle", ja Bill Cósby jossakin. Kello 19, liput 25 markkaa.

Yhden minuutin marginaalilla, paita märkänä, ehdin bussiin 472 päätepysäkiltä klo 18:30. Kuljettaja jutteli jonkun kanssa. Kyytiin kaksi naista, niukasti matkustajia. Kivistön kaupoilta ajetaan aina 4 minuuttia edestakaisin Kaunistoon. Puutarhoissaan askaroivat ihmiset matkan varrella. Paluubussin matka kesti 40 minuuttia. Mukava retki, liikuntaa.

*****

Nurmijärvestä enemmän: käyntini Palojoella 22.6.1995 ja Kirkonkylässä 21.5.2008:

Kuntabongari 248. NURMIJÄRVI (julkaistu heinäkuussa 2010). Asukkaita 30 tuhatta (13676 vuonna 1962), EU-kannatus 61,6 % (1994) Miksi? Aleksis Kiven syntymäkoti. Milloin? Torstaina 22.6.1995 ja Keskiviikkona 21.5.2008.

**

Kesäkuun torstaina 22.6.1995 lähdin Helsingistä klo 7:05 Vantaan Reunaan ajavalla bussilla 484. Radiossa soi "Ollaan hiljaa vaan, kun sanat turhii on..." Anja Niskanen. Tyttöjä jäi Vaisalan tehtaalle, mies Kaivokselaan, kolme naista ja mies Katriinan sairaalaan klo 7:45. Minäkin jäin.

Kävelin länteen, kävin Königstedtin kartanon portilla. Näin Seutulan puukappelin. Oioin takaisin Suolaaksontietä. Riipilän ja Reunan kylät. Bussin kääntöpaikka Vantaan ja Nurmijärven rajalla. Tienristeys: Klaukkala 7 km tai Palojoki 4 km. Peltomaisemia.

Aleksis Kiven syntymäkoti aukeni klo 11-18 väliseksi ajaksi. Kävin ensin Taaborinvuorella, ulkomuseossa. 'Olviretki' kesäteatterissa. Ostin kuvapostikortin 3 mk, postimaksu 2,80 mk ja pääsylippu Stenvallin kotiin 5 markkaa. Alakerta vaatimaton, yläkerta antoisa. Kamari ehkä 5 m kertaa 4 metriä, koko kerros 8 m x 7 m. Ikkunasta avara näköala. Viivyin kauan yksikseni ylhäällä ikkunan äärellä, kuten Aleksis aikoinaan mielipaikallaan. Museon vieraskirjassa näkyi 3-4 nimensä lisännyttä kävijää päivää kohti.

Kirjoitin museon pihalla kortin 3-5-vuotiaille lapsille sekä postitin kirjeen ystävälle Kivi-erikoisleimalla. Kiersin Myllykosken luontopolun. Alku- ja loppupään rastit oli revitty, mutta vandaalit eivät olleet jaksaneet kävellä koko matkaa. Dramaattinen reitti rantajyrkänteillä. Paljon lintuja. Hevosia laitumella. Koski, vesivoimala, ansas-silta ei minnekään.

Nurmijärven kirkonkylä. Kaivattu järvi vihreänä, kuivattuna. Hautausmaa, kirkko. 'Raivaajat' sekä Kiven patsas. Ahjola, Puontila, Siwa 2000. Kirjasto v:ltä 1984 hieno. Merja Ranttilan taidetta esillä.

Kävelin Jukola-Ojakkalan ohi takaisin Reunaan. Vantaan sisäinen bussi 44 klo 20:07, Myyrmäkeen. Muut matkustajat vaihtoivat bussia Kehä III:lla. Reunan kylän pysäkillä oli pari poikaa, tyttö, poika ja auto: "Bussiauto tulee!" "Autoautopa!"

***

Toukokuun keskiviikkona 21.5.2008 käväisin Nurmijärvellä, kävellen päivän kuluessa 50 km (klo 7:45 - 21 välisenä aikana). Tallustelin ensin Myyrmäkeen, ajoin Vantaan bussilla 45 Reunaan ja astelin sieltä Nurmijärven pikkuteitä (molempien Hämeenlinnanteiden länsipuolella) kirkonkylään. Poikkesin sukulaisen haudalla.

Nurmijärven kirkonkylä on Suomen tylsimpiä paikkoja. Puukirkko on soma, hautausmaa siisti, kirjasto moderni ja hieno. Mutta sen verran moderni laatikkokylä harmitti, että päätin palata pitempää reittiä Palojoen kautta eli Taaborinvuoren ja Aleksis Kiven synnyinkodin kautta. Vantaanjoen ylitykset silloilla ovat kohokohtia.

Oli toukokuun viimeinen viikko ja Taaborinvuori vilisi pieniä koululaisia. Ajattelin tekevätköhän vantaalaiset luokkaretkiä sinne, olisi lähellä? Palattuani kuulin, että sukulaistytöt olivat huomanneet minut luokkaretkibussinsa ikkunasta kävelemässä Nurmijärvellä. He olivat juuri käyneet luokkaretkellä Taaborilla ja Aleksis Kiven talossa.

Bussia Vantaan Reunassa olisi pitänyt odottaa puoli tuntia, joten jatkoin mieluummin kävelyä. Ja puolen tunnin välein kulkevia busseja menikin sitten ohitseni useita. Kävelinkin koko matkan Helsinkiin, Riipilän, Seutulan, Vantaanpuiston, Vantaanlaakson ja Kaivokselan kautta. Yhteensä tuli käveltyä 50 km/pvä, mennessä ja palatessa. Välillä olin viettänyt tunnin Nurmijärven kirjastossa, mutta sielläkään en malttanut istua, kun poimiskelin kaikenlaista hyllyistä.

Olin kotona klo 21 ja täytyy sanoa, että teki mieli nukkumaan, pitkäkseen, ennemmin kuin istua lukemaan tai kirjoittamaan. Jalkoja väsytti, mutta vähemmän kuin muistaakseni Porvoon maratonkävelyillä. Väljät vanhat lenkkarit olivat keveät, ei tullut rakkoja eivätkä puristaneet. Aamulla ei tuntunut haittaavan, vaikka olisin lähtenyt uudelle maratonille!

****

NURMIJÄRVI 30 61,6

K: Nurmijärven kirkko 1793 Matti Åkerblom K: Alttaritaulu 'Ylösnousemus' 1832 Elvström P: Veistos 'Vaivaisukko' 1939 Heikki Konttinen

M: Nurmijärven kotiseutumuseo, Kivi- ja Crusell-osastot

M: Aleksis Kiven syntymäkoti, rak. 1824, Palojoella E: Kivi-juhlat v:sta 1953 Taaborinvuorella, kesäteatteria

M: Nukarin koulumuseo

P: Aleksis Kiven patsas 1934 A. Veuro, Kiven puisto P: Raivaajapatsas 1961 Kalervo Kallio P: Pyhäkoulun perustajan Johan Fredrik Berghin muistomerkki P: Karjalaan jääneiden muistomerkki ja sankaripatas, Viljo Savikurki

K: Rajamäen kirkko 1938 Erkki Huttunen K: Alttarifresko 1956 Anna Räsänen

M: Rajamäen tehdasmuseo ja talomuseo P: Veistos 'Nouseva kaari' Terho Sakki, Rajamäen urheiluhalli Rajakaari

T: Kirkonkylä, Rajamäki, Klaukkala, Perttula, Lepsämä, Röykkä V: Kiljavan Sääksjärvi

 

 

713. Seutula, Reuna, Högnäs, bussi+kävely 1988

SEUTULA. Torstai 25.8.1988 oli ihana aurinkoinen päivä, lämmintä 19 astetta. Helsingin Rautatieaseman puisto oli kaunistunut altaineen. Työpäivän jälkeen odotin bussia 680 klo 16:00-16:15. Sirolan bussi täyttyi puoliksi, joitakuita tuli matkan varrelta. Ajettiin LENTOASEMAN seudulle, sitten silkkaa metsää kiitoratojen lounais- ja länsipuolella, jokin puomitettu hiekkatie. Joitakin hajanaisia taloja, joku tyttö jäi pysäkille. Sitten  alkoivat peltolakeudet lähempänä KATRIINAN sairaalaa.

SEUTULAN  kylään jatkaa enää muutama matkustaja. Maalaistunnelma taloiltaan, peltoja, traktorin ääni. Puinen kappeli maaseutukulttuuria. Alamäkeen luikertava sivutie. KÖNIGSTEDTIN sivutie: "Vain huoltoajo ja Valtion virka-autot" "Pääsy kielletty". Bussin päätepysäkki risteysalueella. Ilmoitus taululla venäläisestä työkalusta, joka löydetty kappelin luota, periä voi entisestä Seutulan koulusta, Adress Sohlbackantie 17. Vuorottelevat kauppa-autot Seutulassa.

Kävelen KATRIINAA kohti. Bussi 482 ei tule. Bussilla 85 ajan, ensin Martinlaaksoon ja Myyrmäkeen, kierros molempien asemilla, sitten Pähkinärinteeseen. Bussi 30-40 % täysi, yllättävää klo 17:50. PÄHKINÄRINTEESSÄ odotan klo 18:45 bussia, ei tulisi kuin vasta 19, etsin toisen valtatien pysäkin juoksijoiden perässä, etsimme eri suuntiin vielä kolmatta, ei tule bussia. Kävelen sitten Rajamäessä, palaan takaisin Pähkinärinteeseen, ei tule busseja, kävelen vielä 2 km Myyrmäen asemalle. Juna 20:25. Rajatorpan kerrostalot monotonista sarjaa. IVO:n talo jättimäinen. Martinus-talo kaunis.  (Päiväkirjasta 25.8.1988)

**

REUNALLE. Ajoin 23.8.1988 klo 16:00-16:46 bussilla 484 Helsingistä Vantaan Reunaan. Bussi oli yli puolillaan, loppuun asti vain 2 naista ja 2 poikaa, jotka myöhästyivät bussista 86 (Reuna - Myyrmäki), kun se ehti lähteä juuri 16:45.

REUNA on omakotialue. Sorateitä pikkukivillä, kovetettu vain niukasti asfaltilla. Mäkimaastoa. Liikennelaskenta menossa NURMIJÄRVEN kunnan rajalla, ennen sitä käännyin takaisin ja kävelinkin bussin 482 päätepysäkille (klo 17:35 oli jo mennyt viimeinen vuoro). Sadepisaroita. Pikku mopoilijoita. Neljän nuoren lössi tienhaarassa. Peltomaisemia. Yliajettu susi tai koira, kärpästen ruokana. Paluu Männiköstä 40 minuuttia, olin ensimmäinen matkustaja bussissa. (Menen Espoon Tapiolan kirjastoon, jossa isoääninen nainen: "Maija oli saanut hengenpelastusmitalinkin!") (Päiväkirjasta 23.8.1988)

***

HÖGNÄS, Espoo, elokuussa 1988. Bussi 247A täyttyy, ajetaan 16:10-17:05, Espoon VIHERLAAKSOA vastapäivään - Viherlaakson järvenrantaa! Vesi pilkottaa, kerrostalot kylpevät auringossa, olijoita parvekkeilla. Kuusiniemen kautta ajetaan Vanhalle Turuntielle ja koilliseen Kolkejärventietä. Halpatuotettuja rivitaloja. Träskändan puistotie ja kuninkaantie lounaaseen. Matkustajat huvenneet. Minä jään Pihlajarinteeseen.

Ollaksentietä lähden kävelemään. Ihmettelen tiililinnaa - ja tajuan T:n naapurissa.. Vilkkaan pikatien yli Paciuksentielle, HÖGNÄS 1 km. Pyöräilijöitä menee, sekajoukko tulee. Äskeinen bussini tuli risteyksessä vastaan klo 17:10, tyhjänä. Mäkinyppylä. Ensin jännät korkeajännitelinjat. Suora tie, peltoa, lehmiä laitumella oikealla, hevosia vasemmalla, järvet oikealla ja vasemmalla. Kaksi rauhoitettua vanhaa puuta (vaahteraa?), melkoisia ryhmyvarsia. Kääntöpaikalla bussin penkki (2 tuolia), bussin odotusta varten. Yksityisteitä kaikki erkaantuvat tiet. "Yleinen tie päättyy".

Palaan takaisin ja lähden sitä vilkasta pikatietä kävelemään... Miten sen numero voi olla 50?! Oho, se onkin Kehä III! Olen todella ainoa kävelijä! Kuorma-autoja. Högnäsiin ajaa taas bussi klo 17:40. Tollin portissa vaihdan kävelemään Kuninkaantielle, jota pitkin, sekä Glimsin tietä Jorviin (Jorvin sairaala), bussit 109 ja 42 lähtevät. Taas odotan väärällä pysäkillä! Kävelenkin Kauniaisten kirjastoon, urheilupalatseja ja -kenttiä ihmetellen. "Missä pc-kirjat?" joku kysyy. Anthony Buckeridgen Jennings-sarjan osat 2 ja 3 englanniksi (vuodelta 1952) ja Enid Blytonin Seikkailujen joki. Upeita kuvia Manhattanilta.l Liikennereittien suunnitelma eteisessä: siitä luen asukaslukuja: Odilampi 13 asukasta, Högnäs 70. Lähden kotimatkalle bussilla 109 klo 19:50. (Päiväkirjasta elokuun lopulla 1988)

****

NIEMENMÄKI, Helsinki 14.9.1988. Päähänpistosta hyppäsin työpäivän jälkeen Itäkeskuksesta uuden poikkilinjan 57 bussiin. Ennen näkemätöntä, wow! Viilarintietä radan ja Koe-Metroradan ja Metron varikon viertä, sitten VIIKKI peltoineen. Pätkittäin uusia reittejä. Käpylään, Ilmalan yli! Lopulta vakuutusyhtiö Pohjolan valtavan pääkonttorin ohi Haagan eteläpuolella, siinä jäin pois bussista.

Kävelin viereiseen kerrostalolähiöön NIEMENMÄKEEN, joka  syrjässä, ei yleensä anna aihetta läpikulkuun. En ollut koskaan käynyt. Ihan siistin näköistä, kuin modernimpi Munkkivuori. Korkeutta ja vihreyttä, mäen harjulla. Kuljin kävelytietä tekeillä olevan uuden asumalähiön PIKKU-HUOPALAHDEN rakennusalueen poikki RUSKEASUOLLE. Vesilammikkoja. Kaksi siltaa Haagasta tulevan Mätäojan yli. Raivio. Etelä-Haagan ja Mannerheimintien pohjoispään talot häämöttävät puiden latvojen yli. Osunkin tulemaan suoraan raitiovaunun 10 päätepysäkille Ruskeasuolla. (Päiväkirjasta 14.9.1988)