726. Kirkkonummen Veikkola 1990

Pilvinen sää oli uhkaava, kun lähdin 24.7.1990 klo 8:35 Espoon bussilla 42 Jorviin. Bussi 288 (8:55) tuli sinne klo 9:27, yllättävästi mukanaan monta matkustajaa! Hista, Ämmässuon kaatopaikka ja moottorirata ohitettiin. Ajoissa ennen KOLMPERÄÄ joku painoi pysäytysnappia. Ruuhka ulos bussista: vanha pariskunta takaovesta edelläni ja kolmaskin; etuovestakin kolme ulos, mm. pukumies-alkoholisti. Vain 2-3 matkustajaa jäi bussiin, joka oli hiljakseen hyrräävä rämä, ikkunat huurteessa.

Lähdin kävelemään klo 9:40. Tien varrella puunkaatoa. Soraa kaadettiin juuri sivutielle metsään. Talonnimiä tönöillä, kuten "Tiku & Viku". Pari pisaraa vettä, ei alkanut sataa. Järvenrantaa vasemmalla. Harvoin kulki autoja. Tiet Siikajärvelle ja Kolmirantaan.

Kirkkonummen puolella oli vielä Seutulipun tunnus pysäkissä. Rakennuselementtien varasto oikealla. Sitten VEIKKOLAN teollisuusalue. Hiostavaa. Istuin hetken pysäkillä. Kävin pienellä asialla.

*

VEIKKOLAAN klo 10:50. Koulukeskus oikealla. Urheilukentälle tunneli pururadan sillan alitse, entisessä hiekkakuopassa. Rullalautailijoiden Skate-rampissa paikallisen K-kaupan mainos. Kirjasto avoinna klo 14-19. Entinen koulu, jonka pihalla vielä pylväissä tunnelmalliset vanhanmalliset katulamput. Metsäpolku lähti tiensivua, päätyi Vanhatien alkuun. Valokuvauksellisia vanhoja puutaloja.

Veikkolan PARANTOLA oikealla, pienimuotoinen, kolme mummoa istui seinustalla. Uusi rakennus vasemmalla ja vielä kolmas, vanha, edempänä. Pientalojen ostilaatikkorivi vasemmalla, esim. järjestyksessä 15, 17, 12, lopulta 18, jossa outo nimi, en jättänyt postia. Kolme puurakennusta, valo ikkunassa tielle päin. Tie kaupalle vasemmalle, ja päätielle. Jatkoin vielä hetken Vanhatietä, sitten palasin.

Kaksikerroksinen kauppatalo rinteessä. Kaakossa toinen liikerakennus ja toiminimi T:mi Suutari. Bussipysäkki. Yleisöpuhelin. Ihmisiä kaupalla. Autoilija kysyi tietä, minulta. Vanhuksia käymässä postilaatikoillaan.

Kävelin vastapuolelle kaakkoon hiekkatietä rantaan: KALLJÄRVI. Söin villejä vadelmia. Kaunis järvi. Vene. Näin klo 11:15:n bussin viimein. Söin puoli tuntia, sitten palasin kirjastolle, mutta ei sieltä pääse LAMMINJÄRVELLE (koilliseen). Palasin Vanhatietä kaupalle (Palop.)

**

Puolilta päivin nousen Veikkolassa Someron Linjan bussiin: Lohjalle (tai johonkin Karjalohjalle). Maksan 14,50 markkaa = 26 km tai 25 km. (59 km - 34 km = 25 km, ok) - jäljellä oleva matkani Lohjalle. Saan reitin varrella Vihdin NUMMELAN kierroksen ilmaiseksi. Ajoaika klo 12:05-12:45. Yllättävän täysi bussi!

***

NUMMELA: Hieno linja-autoasema! Bussista poistuu 10 matkustajaa. Yksi poika haluaa vain käydä pissalla. "2 minuutin pysähdys!" Näkyyköhän niityn yli Lohjan Harjua pitkin kulkeva Kantatie 53? (Hanko - Mäntsälä, myöhemmin tienumerolla 25). Harjulla Geodeettisen laitoksen perusviiva? Bussin ajoreitti sik-sak-kia. Vihdintie, Lohjantie... Taajama-asutusta. Monilla pysäkeillä pysähdytään. Sitten noustaan ylös LOHJAN HARJULLE, ja on hienoa ajaa korkealla harjua pitkin lounaaseen Lohjalle.

LOHJA, ensin asemaseutu paikallisbussina, uusia ihmisiä tulee kyytiin. Suurlohjankatu komeaa kaupunkia. Sitten Kauppakatu, paljon ihmisiä poistuu bussista, kuten minäkin. Joku tilaa matkalaukkunsa tavarasäiliöstä. (Pvk 24.7.1990)

****

Loppumatkani Lohjalla:

"Kuntabongari 199. LOHJA" (julkaistu 2010: heinäkuu)

.

NUMMELA - kävelyni 8.9.2013:

"Kuntabongari 462. Nuuksiosta kävellen Nummelaan" (julkaistu 2013: syyskuu)

725. Kirkkonummelle kävellen 1990

Lähdin Espoon Kaitansista Kirkkonummelle 27.6.1990 klo 5:50. Mopoilija Sammentiellä. Kävelin Kaitaankulman bussipysäkin oikopihan rivitalon käytävää (läpikulku kielletty) ja metsän kallioiden kautta Soukkaan. Millaista maastoa Korhostenkin omakotitalon takana, en ollut ennen käynyt! Olin korkealla, mutta puut peittivät näköalan.

SOUKKA. Jatkoin Soukanpohjan kartanolle kävelytietä lenkkipolun vierestä. Kukko kiekui. Vanhoja ja jopa romahtaviakin rakennuksia. Maaseutu kaupungissa. Taustana metsän yllä Kaskilaakson tornitalot!

*

LAURINLAHTI. Juuri länteen lähtevän Ristiniementien alkuun putkahdin kätevästi Alakartanolta, kunhan ylitin Espoonlahdentien. Ohitin työmaan. Poikkesin etelään: uimaranta ja vesinäköala! Vanha mies pyöräili tyhjiä pulloja keräämään. Sekavia polkuja, mutta viimeksi ohittamalleni kivikkotielle päädyin helposti.

Sitten Ristiniementien toinen pätkä, pohjoiseen. "Korkearannikko", jossa palelin ja söin lihapiirakan ja vanukkaan. Kiipeilin jyrkkiä rinteitä. Upea paikka! Kaupunkiopiston takanako "kaikki talot"? Kuva Amfista (asuintalojen kaaristo) klo 7 aamulla.

Amfin jälkeen uimaranta ja venesatama, kun rantoja seuraten kuljin. Upeaa kaikki näkemäni! Ei uijia, pari tyttöä kunnosti venettä. Heinäsirkka hyppäsi silmälasiini ja antoi katsella pitkään. Ja sai liftin, kun kuljin eteenpäin lasit kädessäni.

**

JORVAKSEN SILTA, 8:30, Espoo loppuu. Helsinkiin 20 km, Kirkkonummelle 11 km, niinkö paljon? No, pari tuntia tai vaikka 2,5 h - lähden! Nopeusrajoitus 100 km/h, 1+1 kaistaa + leveät asfalttireunukset. Monotonisen suora tie! Laskin autot: vastaani tuli 50 autoa /5 minuuttia ja takaani 25 autoa Kirkkonummen suuntaan. Pisin autoton väli kesti puoli minuuttia.

Tienvarret: 1) metsää, 2) peltoakin myöhemmin. Linturanta ym. tienviittoja, yksityistien. Golf-keskus on rakenteilla ja mainostaa. Kunnes JORVAS: suora nousu oikealle viistoon, ensimmäinen tie olisi oikaissut, näin sen jälkeenpäin alamäki-näkymänä.

JORVAKSEN asemalla Kirkkonummella istuin klo 9:30 tunnin verran. Poikkesin sinne vain istumaan. Juna kulkisi vartin yli tasatunnin. Koiratyttötäti, kaksi autoa pysähtyi. S-juna pyyhkäisi aseman ohi 9:48. Juna pysähtyi 10:15, yksi tyttö. Paluujuna 10:20, ei ketään, pysähtyi hetkeksi. Yhä istuin. Tuuli. Siedettävä aurinko, kirkas, muutama pilvenhattara. Ericssonin 7-kerroksinen mahtitalo, edessä pallokenttä ja kaksi golf-reikää. Hutero kävelysilta, nousu, taso, lasku, 8 lankkua ja reunat, pohjoispuolelle, jossa huoltoasema Shell ja ruokakauppa Kotikulma. Tie nousi ylös (silta yli radan vasemmalla) ja laskeutui tänne Jorvaksen seisakkeelle.

Bussi Kirkkonummelta 12 km Kivenlahteen maksaisi kai 8,50 markkaa ja Helsinkiin 31 km 17 markkaa (juna 16 markkaa). Tyhjä Amiraali-olutpullo (Plumridge 1854) ja kaksi Lapin Kultaa, 50 penniä/kpl, otanko? Myös lasinsiruja, pelastanko ympäristöä?

Jorvas oli tosiaan kävelymatkani puolivälissä, viitta "Helsinki 26" kohta sen jälkeen. Palasin päätielle. Kohta riisuin harmaan Jeans Machine -paidan ja laitoin repun sankoihin roikkumaan. Vihreä T-paita kuivui ylläni auringossa. Kukkurakaupan muovikassissa 3¨kolme olutpulloa kolisivat ilmanpyörteissä, mutta kulkivat kevyesti.

***

KIRKKONUMMEN kirkonkylä klo 12. Eritasoliittymä 1991-, työmaa 1990. Asematielle on kävelypolku. Aseman alikulku uusi ja hieno. Elokuvateatteri "Munkkino" on kulmilla: esitteli syksyn filmejään (elokuusta alkaen). Samassa talossa on mielenterveystoimisto. Mopopoika tuli.

Kiertelin puoli tuntia keskustaa. Kirkko on vaikuttava - keskellä kylää! Kauppatorilla 5 myyntikojua, Suomi-postikortit markan kappale. Ruokakauppoja: Pops, K-kauppa, Valintatalo, Sokos - Varuboden, ei ole halpakauppoja (kuten Alepa, Rabatti ja Säästäri). Etsin myös penkkiä, jolle istuisin. Hautausmaallakin kävin. Tuuli pieksi minua. Kirjasto on auki klo 9-20 (15).

Istuin Rovastinpolun penkillä kävelysillan pielessä. Ei ollut vilkasta klo 12:30-40. Inkivääriolut Schweppes Ginger Ale ei paljon maistunut suussa, ellei hiilihapon poreilulle, mutta kyllähän sen joi. Aah! Nestettä vatsaan. Mutustin hampurilaisen, 6,45 markkaa, pakkopulla. K-kauppa Senaattori kai kaupoista halvempi: Ingmanin pienet jogurtit 88 penniä. Sokos Varuboden oli kallis (+50 % verrattuna Alepan hintoihin!), en ostanut mitään!

Kirjastossa työntekijät huutelivat toisiaan. Joku kollega kävi lomallaan katsomassa: "Ettekö te hyllytä kesällä?" Klo 15-18 luin silmäillen Sheila G. Rayn teoksen "The Blyton Phenomenon" (1982). Käydessäni Kirkkonummella edellisen kerran 20.8.1985 luin myös Enid Blytonin elämäkertaa, kaiketi tämän saman? "The controversy surrounding the world's most successful children's writer". George Greenfieldin (1998) ja Barbara Stoneyn (2006) Blyton-kirjat ovat vasta myöhemmin lukemiani.

Illalla kiersin kaupat etsien vielä juotavaa. Ei missään Dr Pepperiä, 1 litra normaalisti 8,45 markkaa, puoli litraa 4,95 ja kolmasosa 4 markkaa. Tarjouksissa vuorotellen Pepsi tai Coca-Cola sisarineen + Jaffat 1 litra 4,90-4,95 markkaa, mutta litran pullo liian iso. Valintatalosta "21" Koff Ginger Ale 3,80 markkaa miinus Schweppes-palautuspulloni. Lopputilkassa oli kuin häivähdys Britanniassa 1988-89 juomistani inkiväärioluista. Join vesiputouksen solinassa. Keksin kruunukorkin avaajaksi "Kodin kansion" avaimen nipustani!

Ajoin bussilla 9 markalla Kivenlahteen klo 19:55-20:10. G-linjan bussi saapui ensin jostakin Kirkkonummen lähiöstä, mutta vaihtoi kaikki viitisen matkustajaansa kirkonkylässä! Auto ajoi Jorvakseen asti suorempaa mäkitietä kuin kävelemäni. (Pvk 27.6.1990)

724. Korkeasaari ja Linnanmäki Helsinki-päivänä 1990

Yhdeksän tunnin retki klo 12:20-21:20 (12.6.1990). Postokonttori Helsinki 13 oli muuttanut Unioninkadulle Finnboard ACC:n konttorin remonttitalon viereen. Oman jakelupiirin postilaatikon tyhjennys klo 9.

Odotin Etelä-Espalla Korkeasaaren bussia 16 klo 13:02, tuli 13:12. Matkan varrella Hakaniemessä näin Kouluhallituksen ruman talon ja nyrkit pystyssä -rauhanpatsaan.

KULOSAARI 13:30, kävelin ensimmäiseltä pysäkilta 25 minuuttia läpi Mustikkamaan (vastapäivään kiertäen). Eläintarhan sillanpäässä lipunmyyjät töittä ilmaisena Helsinki-päivänä.

KORKEASAARI (kello 14-16) on tylsä, mielestäni. Ensin kierrokseni vastapäivään, lauttarantaan. Postilaatikko lupaa erikoisleiman. Siitä ylös keskisaareen Pukki-kahvilalle, joka remontissa. Eläintarhan kolme päälohkoa: 1) Kissalaakso, remontissa, 2) isot nisäkkäät, 3) Linnut ja apinat. Kamelit mahtavia, jakki ja laama kiinnostavia. Apinat leikkivät narulla. Riikinkukot pörhistelivät, kävelivät häkkien katoilla. Vähän aiemmin nähtyinä "tuttuja" ihmisiä kävelee vastaan.

Käväisen siltaa HYLKYSAARELLE, sinne ei mene ketään. Vartijatyttö istuu Kemi-laivan ovella, poika tulee sinne päärakennuksesta. Em halua rikkoa muistikuviani Arandalta, merentutkimusalukselta.

MUSTIKKAMAAN rantoja itään. Venevuokraamo: soutu- ym. veneitä 20 markkaa /tunti, 140 markalla koko päivä. Voisiko porukan viedä veneellä Hylkysaareen tai salaa Korkeasaareen tai kiertää Kulosaaren ympäri? Hiekkainen uimaranta, jossa kaksi tyttöä vain. Uimakopit naisille ja miehille, verho vedettävissä oven eteen. Kioski kiinni. Wihurin pääkonttori ja Kulosaaren Casino näkyvät. Sillalle kalliomäkeä.

KULOSAARI taas, rantoja pitkin itään. Jopa upeampaa kuin Kaivopuisto? Erilaisia taloja, maisema ei mahdu valokuviin. Diplomaattien CD-autoja. Madagaskarin konsuli. Puolan lähetystö, käyn laiturilla sen vieressä, tunnistan Laajasalon Kaitalahden vastarannalla. Koillisessa öljytynnyrit pilaavat maiseman. Ensin ylitin Kluuvin (veneitä, puistonurmikko ympärillä) Wihurin aukiolle, joka täynnä autoja. Casino merenpuolella.

Kävelin kerrankin ohi itämaisen erikoisen Irakin lähetystön. Valokuvia esillä vitriinissä kadunkulkijoiden katseltaviksi, samoin kuin Kiinan suurlähetystöllä. Ohitin bussin 16 pysäkkejä Kivinokalle asti. Klo 17:12 ajoin Rööperiin asti, ohi Espan markkinoiden. Raitiovaunulla 3B Forumiin -klo 18. Kauppakorkeakoululta 3B uudelleen klo 18:22, kiertäen kaivopuiston lenkin, kohti Kalliota.

**

LINNANMÄKI ja Lenininpuisto. Kallion kentältä (pelikenttä) Kalliolantietä. Suuntaan Leninpuistoon, joka näyttäisi olevan Helsingin parhaimmin hoidettu puisto? Joitakin hämyjä istuskelijoita. Kävelen hienon puiston läpi suuntaan Tivolitie, jossa autojen pysäköintiruuhka, bussejakin.

LINTSI vilkas, iloisempi kuin Korkeasaari! Ei mitään Sariolan tivolin ahdasta tungosta, kuten Jyväskylässä koin kuukausi sitten. Kierrän paikat. Tutut ruoantuoksut. Pelikojulla kuvataan juuri sijoittaja Taito Tuunasta, jota toimittaja Arto Tuominen kättelee. Raitiovaunussa on Suomen LELUMUSEON alku. Nahkatakkinen raggari-veteraani huomaa pudonneen kertanuolaistun hattaran pensaikossa ja alkaa syödä ilmaiseksi. Rautarouva Sirkka Lekman leikkaa profiilikuvia (30 markkaa/kpl), hänen isänsä on 1960-luvulla saksinut kortit minusta ja vanhemmistani. Liput laitteisiin maksavat 4 markkaa, aikuisilta tuplahinnat. Ulkolavalla soittaa Hearthill klo 20, lihavat poliisisedät kuuntelemaan. Miksaaja työskentelee yleisöpenkkien takana. Miten nuorilta kaikki työntekijät näyttävät! Jos käyn 3-5 vuoden välein, ehdin itse vanheta. Kotimatkani alkaa bussilla 22 klo 20:30, rautatieasemalle klo 20:40. Helsinki-päivänä 12.6.1990. (Pvk kesäkuu 1990)

723. Tali ja Helinä 1.6.1990

TALIN golfkenttä tuo mieleen Lontoon Hyde Parkin: ihana nurmikkolakeus! Taustalla tehosteena Munkkivuoren tornit! Upeaa!

Aiemmin iltapäivällä 1.6.1990 klo 15:50 hain Hinta-Hai:sta videonauhan. Metrolla Itäkeskukseen 16:20. Kesäaikataulu Asematunnelin Matkahuollosta, luukku kiinni, wc:stä tuli mies, kaksi naista takahuoneessa.

STOA:ssa, Itäkeskuksen kulttuurikeskuksessa, maailmanmatkaaja Peukalo-Liisan, kulttuuriantropologi Helinä Rautavaaran ("alias Nana Akua Okomfo") valokuvanäyttely Ghanan ja Nigerian heimojen rituaaleista. Woodoo-papitar vartioi itse näyttelyään ja hyökkäsi haukkana ainoan asiakkaan kimppuun: tärkeintä oli kirjoittaa nimi vieraskirjaan! Kohta minun jälkeeni tuli kolmen vieraan seurue, joten Helinä vaihtoi äkkiä suurempaan kohteeseen. Valokuvia tiuhasti seinillä ja veistoksiakin, minulla niille aikaa 15 minuuttia klo 16:40. Kuka jaksaisi ahertaa Afrikan kuumuudessa, mietin.

BUSSILLA 54 ajoin Pitäjänmäelle 27 minuuttia (edellä bussi 56 ajoi 37 minuuttia). Ajo Kehä I:stä pitkin, pitkästä aikaa. Ja ennestään oudolla bussireitillä. Jäin bussista vasta toiseksi viimeisenä, Strömbergintien pysäkille. Maahantuojien Poistomyynti löytyi Strömbergintie 6:sta. Paljon asiakkaita klo 17:30, harveni 17:55. Vitsailevia myyjiä, esim. kipparin lakin ostoon sisältyy "laivurikurssi", joka voimassa vain Filippiineillä.

KÄVELIN PERKKAALLE ja Leppävaaraan klo 18-19. TALIN siirtolapuutarhan ohi. Ensin alkoholisti-parakki? Sitten aidattu taimisto, oikealla. Keskellä GOLF, "1", alku! Vasemmalla urheilukenttiä pelaajia täynnä. Kävelytie ylittää Mätäjoen.

PAJAMÄEN pienessä lähiössä parvekkeet käytössä, kesäkuun ensimmäisenä. Kävelytie sieltä pois, urheilukentän ohi. Yli puhdistamontien, kahden kaupungin raja! Espoon ja Helsingin vaakunat!

Tie VERMOON. Uusia pientaloja, rivi-, pari-, omakotitaloja. Vanhuksia kävelyillä. Aikanaan Vermo ja PERKKAA. Ostokeskus rakenteilla? Kauppakeskus GALLERIAN nurkilla Alepa ja Rabatti. Kahdeksan laulavaa ryyppääjää penkillä, kaksi naisia. Poliisiauto tutki niiden papereita klo 19:35. Kävelin Leppävaaran jo suljetulle kirjastolle, odotin sen edessä pysäkillä istuen bussia 17, jolla ajoin klo 20:17-40 Espoon Keskukseen. Läpi Karakallion, jonka olin viimeksi nähnyt 3 vuotta aiemmin, Tertun kanssa. Kiva kiertoajelu, myös Träskändan kautta. Bembölen koulu komea kivilinna! Bembölen Kahvituvankin näin. Espoon Asemalla istui juoppo. Bussi 42 klo 20:46. (Pvk kesäkuu 1990)

722. Kotkaan yöksi taivasalle 1990

Vietettyäni kuusi tuntia Haminassa (lauantaina 12.6.1990) ajoin bussilla klo 18:25-40 Karhulaan, 20 km. Saimaan bussi reitillä Hamina - Kotka - Lappeenranta. Kaksi matkustajaa minun lisäkseni, mummo HS-sanaristikoineen jäi Karhulan linja-autoasemalle, kuten minäkin.

KARHULA... korkeita kerrostaloja, karu tori, lähiö-urbaani. Kävin ensin lännessä katsomassa jokea ja sitten kävelin etelään kohti Suulisniemeä ja Hallaa.

Tehtaan asuntoja samalla tavalla kuin olin nähnyt toissakesänä Joroisissa: kaksi asuntoa yhtä puutaloa kohti, ulko-ovet talon vastakkaisista päistä, väliseinä puolittaa talon. Paljon tilaa. Vanha työläisyhdyskunta, SUNILANTIE. Jäteveden puhdistamo haisee. Sunilan tehtaiden tuoksu tuntuu ensin hyvältä ja makealta, sitten pahalta ja hirveältä!

ALVAR AALLON KATU. Persoonallisia kerrostaloja. Kuusela ehkä paras? Kuistin pylväät vinksin vonksin, kuin risut luonnossa! Ihmiset lauantai-iltana kahdessa baarissa, joista kuuluvat mölyäänet.

Tehtaankatua kivetty! - maalaistietä! Käyn laiturilla, vesi tyyni. Sunila vieressä haisee ja ääntelee. Väinö Riikkilän poikakirjojen 'Pertsan ja Kilun' asumia torppia? Ulkorakennuksia ja myös vanhoja rähjiä.

HAKALANMÄKI palatessani. Modernia rakennuskantaa + seinän pinta kuin tuohikatto: pahvisilta näyttävät neliölaatat on naulattu limittäin toistensa päälle. Yksi naula kiinnittää aina ylemmän laatan kaakkoiskulman alemman neliön luoteiskulman päälle.

KARHULAN LINJA-AUTOASEMA klo 21. Huomaan aikataulusta yllätyksekseni, että viimeinen bussi Helsinkiin on lähtenyt jo 20:45. Katsoinkohan pari tuntia aikasemmin vahingossa saapuvien aikataulua? Vielä saapuu bussi 21:15, jopa klo 1:30, mutta pois ei pääse enää kuin Kotkaan, pari vuoroa tunnissa.

Soitan puhelinkopista 4 markan puhelun Espooseen Saulille, joka ehdottaa ratkaisuksi junareittiä Kotka-Kouvola-Helsinki? Niinpä ajan 10 km:n matkan Kotkaan klo 21:30-40 ja kävelen rautatieasemalle. Aikataulussa viimeinen juna arkisin ennen klo 21 ja lauantaisin klo 18:30.

Soitan uudelleen Saulille 2 markan puhelun ja kerron lähteväni kävelemään Loviisaan! En kuitenkaan jaksa kävellä kuin 5 km ennen kuin luovutan. Palailen vain kirkon ja kahden peräkkäisen huoltoaseman (Shellin ja Unionin) ohi sairaalan viereisille kallioille.

YÖ KALLIOILLA, 6 tuntia klo 22:45-5. Istuin ensin neljä tuntia, sitten kävelin tunnin ja istuin vielä tunnin. Reppuni solumuovipehmuste eristi kylmyyden peppuni alta. Reppu oli polvieni alla. Kotkanniemeltä tuleva moottoritie vilkasliikenteinen alapuolellani.

Kello neljä ajoi 9 taksia peräkkäin, vuoronvaihtoko? Hiljaisinta klo 4:30. Poliisiauto pysähtyi 20 minuutiksi tielle klo 1. Etelätuuli vilutti. Vesitilkka pullosta tuntui ihanalta. Söin Suklaa-Marie-keksejä. Taivaalla loisti täysikuu!

AAMU valkeni. Lähdin liikkeelle. Jalat olivat levänneet eilisen kulkemisista. Kävelin lähiseuduilla, sairaalan ja meren välissä. Sitten Kotkan keskustaan päin, eri reittiä, Sokeritehtaan tietä, moottoritien länsipuolella. Ihan kiintoisa reitti lopulta. Tupsahdin Korkeavuorenkadulle, tunsin Jensenin lastenkodin, josta muistin muutaman vuoden takaisen tutun. Kävin myös Leninin patsasta katsomassa.

KOTKAN LINJA-AUTOASEMA. Ihmeen varhaisia lähtöaikoja Helsinkiin, miksen huomannut katsoa illalla? Vakiovuoro klo 6 mennyt jo, pikavuoro 6:20 lähtee juuri, sunnuntaina! Olin ainoa lähtijä, lippuni kelpasi. Sieppasin lippuni kannen ja Uusi Suomi -sanomalehden nopeasti.

Väsytti. Ohi yöllisen paikan ajettiin. Karhulasta ei tullut kyytiin ketään (eipä vuoroa siellä näkynyt kai aikataulussakaan?) Loviisasta nousi autoon 7 nuorta. Kuskin viereen istunut aikuinen, ehkä ajajan kollega, ihmetteli ääneen, että matkustajia oli: "Nuorta porukkaa liikkeellä, yksi nukkuu, rankka yö ollut." Porvoo klo 7:55 ja Helsinki 8:40. (Pvk kesäkuu 1990)

721. Lintuvaara, Teatterimuseo, Turnajaiset 1989

Espoon Tapiolan kirjasto avautui uudessa Kulttuurikeskuksessa. Palautin 15.3.1989 pikaisesti lainakirjoja. Pultsarilauma etsi ovea kiertäen taloa vastapäivään, minä kiersin kellon mukaan, etelästä länteen. Sisällä "siistiä", mutta ahtaan tuntuista. Aulat loistokkaita, vielä tyhjiä.

Espoon bussi 12 täyttyi koululaisista klo 13:10. Kävelyni Sampokujan alapuoliselta pysäkiltä vei saman verran aikaa kuin bussin ajo sieltä päätepysäkille, liikennevaloissa seisten. Nyt perille asti riitti matkustajia.

Bussi 12z Kivenlahdesta 13:25 saapui 13:40...45, jolloin minä nousin Espoon Auton bussiin 510, reitille Tapiolasta Vantaan Martinlaaksoon. Matkustajia aluksi vain kolme, lisää tuli Otaniemestä ja Leppävaarasta, jonne heitä myös jäi.

Ajoin Lintuvaarassa liian pitkälle, Paulakosken kaupalle asti. Palasin hiekkaista Viserrystietä kävellen. Asutus kuin Kaitamäkeä, paitsi ilman merta. Uusia rivi- ja omakotitaloja sekä vanhoja "huvikumpuja" (Peppi Pitkätossun huvila) seassa. Työmaita. Lapsia palaamassa koulusta.

PALOKÄRJEN teollisuusalue, vain kuoppainen hiekkatie vei. Kuin hunninkoa, romujen seutua. Kaatopaikka peremmällä ja tienvierus kukkii oluttölkkejä. Joidenkin yritysten postilaatikoita. Taempana Kometan teollisuushalli, komein rakennus.

Tieni vie suoraan Kino Luxille, joka purkurakennus. Kiertelen kuuraista pihaa. Talon tiilijatke perälle itään on tuo entinen elokuvateatteri. Ulkona varaportaat toisesta kerroksesta. Tien molemmin puolin on rakenteilla uusia kerrostaloja kivasti rinnettä myötäillen. Bussitie suorana, nauhaa sen varrella.

Uusi Leppävaaran tiilikirkko on kiva linnake pihoineen oikealla "vaaralla". Mäet mukavia.

Postikonttori Maxin tavaratalossa, sen eteläsivulla, Alkon vieressä. Jonot kello 16, Anttilan paketti. Kansainvälinen vastauskuponki 3,30 - 2,50 markkaa! Kirje Eurooppaan (20 g) 2,50 markkaa?

Maxissa muotinäytös. Kaksi liukuhihnaparia kuljettaa yläkertaan. Myynnissä myös lemmikkejä, undulaatteja ja hamstereita.

Päädyin toisen kerran Leppävaaran kirjastoon, syrjässä punatiilitalossa, rinteessä pellon yläpuolella, koulun tai opiston vieressä. Nyt lukemaan New York Timesia. Ei paljon uutisia sunnuntainumeroissa 5:s, 12:s ja 26.2.1988. Ensimmäinen osa noin 40 sivua ja jatkeosa. Uutista nauha isojen ilmoitusten yläpuolella vain, 1 juttu ja pätkä vain. Presidentti Bushista eniten kerrottavaa.

Norjalainen Aftenposten keskiviikkona 60-sivuinen, ei ulkomaita kuin 1-2 sivua, tylsä. Savonlinnan Itä-Savolla maanantaina kansilehti kuin Uudella Suomella, mainoksia, värimahdollisuus. Ulkomaita yksi sivu. Uudenmaan sanomalehdet tulevat Leppävaaraan kaikki! "Resiina" on mainio juna-harrastus-lehti, 15 markkaa numero.

Nousen Espoon bussiin 17, kuuden ihmisen jonossa. Maaliskuun iduksen ilta klo 18:30 tuntuu viileältä, lämpötila nollassa päivän +5 asteen jälkeen. Tapiolan kirjaston kautta taas. Ihan turhaan TV-elokuvan takia kiiruhdin ("Radio On").

**

VALKOINEN SALI, Aleksanterinkatu 16, Helsinki. "Uhka ilmasta" -näyttely viimeistä päivää 27.3.1989. Kävin klo 14:15-15:00. II ja III kerros. Kivaa! Kuin huvipuiston kauhukabinetti! Ruumiita pystyssä sysimustissa käytävissä! Talossa mukava wc, miehille pohjakerroksessa ja naisille II kerroksessa, jossa myös kahvila.

***

TEATTERIMUSEO, Aleksi 12, Valkoisen salin vieressä. Vapaa pääsy maailman Teatteripäivänä 27.3.1989. Toinen kerros löytyi avoimen porraskäytävän jälkeen. "Hei!" sanoi vahtimestari-nuorukainen ja antoi näyttelyluettelon sekä ilmaisen Teatteri-lehden. Pieniä huoneita, seinän takana esillä Adolf Lindfors ym. näyttelijöitä. Teatterit kuvina seinillä. Lavastuksia pienoismalleina kuin valaistuissa terraarioissa. Mona Leon nukkeja. Rooliasuja, kuten "Saituri". Videoesitys. Joitakin kävijöitä, minä viivyin puoli tuntia noin klo 15:30 asti.

****

HANNUSKALLIOON tutustuin 29.3.1989 Espoon Kaitaalla. Vein kirjeen Iivisniemen lähiön postilaatikkoon klo 16:43 ja palasin Kaitamäkeen Hannusjärven kautta. Nousin pienelle uudelle tielle kalliolle. Tonttimaata oikealle? Korkealle tullaan! Tienpätkä päättyy keltaiselle talolle, jonka vierestä uusi jyrkkä hiekkainen kävelytie alamäkeen. Jatkoin kävelyä sivuun kallioille. Jänniä jyrkänteitä puiden latvusten ja "Iikkarin" korkeimpien 8-kerrostalojen yläikkunoiden tasalla. Lähempänä hiekkalaatikolla varustettu piha. Lähiön pienemmän ruokakaupan talo, Kukkura-kaupan. Loivaa rinnettä alas ostoskeskuksen kohdalle.

*****

TURNAJAISET Katajanokan itäpäässä 5.7.1989. Ajoin raitiovaunulla 3B Töölöstä Kauppatorille. Iltatori kesäinen, mansikat maksoivat 10 markkaa /litra. Kävelin Katajanokan jugendin keskelle. Puistikossa Uspenskin katedraalin itäpuolella 10+5 alkoholistia.

TURNAJAISTELTAN löysin lopulta. Tai onkin vain kangaskaistaleita mainoksina pensasaidoissa. Kiersin merenrannan kävelytien puolelta tirkistelemään esityksiä. Oli siellä ilmaiseksi monia perheitäkin. Alkoholistit vain istuivat penkillä selkänsä esityksiin päin.

Englanninkielisiä kuulutuksia: "Black Knight haastaa..." House of Lancaster, House of York, Ruusujen sodasta. Vinhasti ratsastavat Sir Lancelot ym. iskivät peitsillään roikkumaan ripustettuihin kilpiin. Myös pudottivat toisiaan ratsujen selästä, mutta en nähnyt miten. Narri juoksenteli myös kentällä ja oli asepoikia. Katselin tai kuuntelin 15 minuuttia klo 18:45-19. Pitkästyttävää!

Katsomo ei ollut suuri, 3-4 riviä toisella laidalla. Pääsyliput. Äänitaustat komeita! Mikrofonit ratsujen selässä? Puvut hienot! Hevoset haisivat! Tunnelmaa. Kuuden wc:n rivistö ulkopuolella. Englantilainen kiertue esiintymässä 1-7.7.1989. "Helsinki" mainittiin usein kuulutuksissa yleisöä kosiskelevasti.

Suomenlinnan huoltolautan laiturin näin myös Katajanokan itäkärjessä. Joitakin vuoroja klo 15:een asti. Sompasaaresta myös, johon 12 matkustajaa, autoilijoilla etusija. Onkohan autonkuljetus kallista?

Kauppatorilta lautat lähtevät aina puolelta klo 0:30 asti, ja takaisin Suomenlinnasta tasalta tai 10 minuuttia yli. Raitiovaunu 4 kulki Katajanokalta 10 minuutin välein, odotellessani kävin Merisotilaantorin Alepassa. Ulkoministeriön talo historiallinen, upeasti remontoitu. (Pvk 1989)

720. Vantaanpuisto, Nihtisilta ja Nöykkiö 1988

VANTAANPUISTO. Ajoin Helsingistä bussilla 470 Vantaalle, töiden jälkeen klo 15:45-16:15, torstaina 4.8.1988. Tylsä ajoreitti, katsoin kuitenkin kiinnostuksella ulos ikkunasta. VANTAANLAAKSOON jäi useita ihmisiä, rumahkoihin lamellitaloihin. Joki tai jopa koski piristyksenä?

VANTAANPUISTOON käännyttiin Kehä III -työmaan jälkeen. Mieleeni tuli jotenkin Espoon Lähderanta? Ostoskeskuksessa oli kävelykäytävä tunnelina. Noin 8-kerroksisia taloja vuorilla tai mäillä. Kiersin hups! kehän. Alkoi rankkasade ja ukkonen. Lahkeet kastuivat. Pakenin ostarin tunneliin, jossa oleskeli muitakin. Säästöpankki auki klo 10-16:45 ja KOP 9:15-16:15.

Bussi 650 kaartoi päätepysäkilleen klo 16:46. Vain yksi tyttö ja minä kyytiin, rankassa kuurosateessa edelleen. Ihana matkareitti, kunhan ensin Kehä III:lta poikettiin. Ajettiin kapeaa asfalttipolkua, jossa välillä levennyksin vastaantulevien autojen kohtauspaikkoja. Datsun joutui odottamaan bussia pihatien haarassa. Eri-ikäisiä omakotitaloja. Tuuheitakin metsikköjä ja peltolakeuksia, mutta valtateiden varrella teollisuutta ja varastoja.

Toinenkin sivutien tai kiertotien lenkki tehtiin, kunnes moottoritielle ja ajettiin Käpylän Käärmetalonkin ohi. Tunnelmallista. Vantaan sight-seeing-linjoja! Vastaantulleissa 650:n busseissa näkyi enemmän matkustajia. Paluumatka Helsingin rautatieasemalle kesti 40 minuuttia.

**

NIHTISILTA, passia hakemassa 11.8.1988. Otan aamupäivän vapaata, professori on kolmatta päivä Tallinnassa. Olen väsynyt aamulla ja lähtöni siirtyy, kunnes Espoon bussilla 42 klo 10:11-47, niukasti matkustajia.

Nihtisillassa kiertelen kaivuutöitä vitkutellen, kunnes virastotaloon Kansliaan II. Käytävä on pitkä ja kapea ovineen, joku kuulusteltavako odottelee tuolilla istuen. Perällä on 6 luukkua ja odotushalli penkkiriveineen, joilla kymmenkunta istuskelijaa. Telineessä hakemuskaavakkeita. Jonotuslippulaite.

Täytän hitaasti lomakkeen ja otan jonotusnumeron vasta sitten: A13. Vuorossa on numero 8, kuluu 5 minuuttia.

Ennen minua on "Valtuuskunnan mukana Neuvostoliittoon menevä" mies, "passi päässyt vanhenemaan, lähtö olisi alle 2 viikon päästä," soitti jollekulle ylemmälle ja asia luvattiin järjestää. "Viittaan siis tähän keskusteluumme?"

Sitten pääsen luukulle 2. Lomake ja vanha passi, valokuvat taskussa. Nuori nainen tutkii vanhaa passia:

"Sinä olet siis 31-vuotias?"

"Eikun 30."

"Silloin pitää olla sotilaspassi tai..."

"Ei tarvitse", korjaan häntä.

Näytän lomakkeen kääntöpuolelta tekstiotteen "17 vaan ei 30 täyttänyt..."

Neitonen tutkii ja tuumii ja kysyy viereiseltä virkailijalta, itsensä ikäiseltä.

"Rajatapaus..." "Mä olen aina vaatinut 30-vuotiailta!"

"Sinullako ei siis ole mukana?"

No, sitten allekirjoitus mustalla tussilla. Toimitusaika 2 viikkoa. "Mutta ihan hyvä soittaa ensin..." virkailija antaa puhelinnumeron monistelapulla. Sillä selvä, poistun. Minua luukulle seuraava perheenisä vasta pohtii: "Yhden, viiden vai 10 vuoden passi?"

Ulkona kävelin klo 11:15-30. Bussi 110 ajoi huomaamattani ohitseni, kun luin jotakin pysäkillä istuen. Sitten sekoilin, millä mennä? Bussi 110 Munkkiniemeen päin klo 12:07 vaiko 109 Kauniaisista 11:30 - en ehdi sen pysäkille asti moottoritien toisella puolella ja pitemmällä. En nähnyt ensin liittymän pysäkkiä, palatessa näin: kaukolinjojen vain.

Palasin pohjoispuolelle, jonne tulikin Kauniaisten 212 klo 11:55. Metroon vaihdon jälkeen ehdin Itäkeskuksen Varkiin syömään lounasta klo 12:39.

Hain valmiin passini perjantai-aamuna 26.8. Odotin portaassa 7 minuuttia. Kassa 7:55-8. Passi maksoi 300 markkaa, voimassa 18.8.1998 asti, 10 vuotta. Pääsin ensimmäiseksi toiselle noutoluukulle. Noudin samalla siskoni ajokortin myös. Ehdin klo 8:05 tyhjänä lähteneeseen bussiin 206 klo 8:07. Bussi täyttyi matkalla Laajalahden Antreantieltä, jonne ajettiin Sinimäentietä: pohjoisessa rivistö konttoritaloja, etelässä Mankkaan kaatopaikka. Ajo Munkkiniemen kautta. Metroon klo 8:40 ja Itäkeskukseen tutkimuslaitokseen 8:59.

***

NÖYKKIÖN KIRJASTOON 3.11.1988. Hermostuin lankapuhelimen vahtimiseen Espoon Kaitamäessä ja lähdinkin jalkaisin Nöykkiöön torstaina klo 13:55. Kävelin Kaitaan Laaksotietä Hannusjärven ohi, Hannuntien siltaa yli Länsiväylän, sitten Vehmaksentietä.

Kiersin uutta 3-4-kerroksista Nöykkiön koulua, etsien vanhaa koulurakennusta, joka olikin jäänyt piiloon pihan perälle, kaksine pihakenttineen. Uudisrakennus oli kaksikerroksinen pihan puolella. Vastaan tepastelevien koululaisten virta opasti tien koululle jo kaukaa.

Vanhassa koulutalossa oli keväällä 1969 pidetty Vapaaniemen Yhteiskoulun pääsykoe oppikouluun pyrkiville (tuloskärjessä Siltaloppi ja Silvennoinen 75 pistettä, Storgårds ja minä 74 pistettä).

Koulun vieressä oli terveysasema ja Nöykkiön kirjasto, auki klo 13-19 (keskiviikkoisin vain 12-16). Siisti kirjasto, tyhjä tullessani, sitten tuli "päivää" sanovia aikuisia ja "v---u" sanovia nuoria. Dekkarihylly ja muita erikoisryhmiä, kuten nuoret. Huutomerkki-kirja perheväkivallasta.

Elämäkerroissa Sonyn Akio Morita sekä "Sid ja Nancy". Rakennusliikkeen omistaja Moberg perusti jo 1940-luvulla Antarktis-seuran. Kustansi lopulta kirjan kaukomatkastaan 1978. Vietti 3 päivää Argentiinassa, sitten amerikkalaisella risteilymatkalla etelään. Laivalla oli töissä suomalainen Anni Voistio, joka kertoi niistä saarista, joille Moberg ei itse päässyt. Valokuvia ja runoja, omakustanteen siistiä amatöörimäisyyttä. (Päiväkirjasta 1988)