perjantai 7. toukokuuta 2021

722. Kotkaan yöksi taivasalle 1990

Vietettyäni kuusi tuntia Haminassa (lauantaina 12.6.1990) ajoin bussilla klo 18:25-40 Karhulaan, 20 km. Saimaan bussi reitillä Hamina - Kotka - Lappeenranta. Kaksi matkustajaa minun lisäkseni, mummo HS-sanaristikoineen jäi Karhulan linja-autoasemalle, kuten minäkin.

KARHULA... korkeita kerrostaloja, karu tori, lähiö-urbaani. Kävin ensin lännessä katsomassa jokea ja sitten kävelin etelään kohti Suulisniemeä ja Hallaa.

Tehtaan asuntoja samalla tavalla kuin olin nähnyt toissakesänä Joroisissa: kaksi asuntoa yhtä puutaloa kohti, ulko-ovet talon vastakkaisista päistä, väliseinä puolittaa talon. Paljon tilaa. Vanha työläisyhdyskunta, SUNILANTIE. Jäteveden puhdistamo haisee. Sunilan tehtaiden tuoksu tuntuu ensin hyvältä ja makealta, sitten pahalta ja hirveältä!

ALVAR AALLON KATU. Persoonallisia kerrostaloja. Kuusela ehkä paras? Kuistin pylväät vinksin vonksin, kuin risut luonnossa! Ihmiset lauantai-iltana kahdessa baarissa, joista kuuluvat mölyäänet.

Tehtaankatua kivetty! - maalaistietä! Käyn laiturilla, vesi tyyni. Sunila vieressä haisee ja ääntelee. Väinö Riikkilän poikakirjojen 'Pertsan ja Kilun' asumia torppia? Ulkorakennuksia ja myös vanhoja rähjiä.

HAKALANMÄKI palatessani. Modernia rakennuskantaa + seinän pinta kuin tuohikatto: pahvisilta näyttävät neliölaatat on naulattu limittäin toistensa päälle. Yksi naula kiinnittää aina ylemmän laatan kaakkoiskulman alemman neliön luoteiskulman päälle.

KARHULAN LINJA-AUTOASEMA klo 21. Huomaan aikataulusta yllätyksekseni, että viimeinen bussi Helsinkiin on lähtenyt jo 20:45. Katsoinkohan pari tuntia aikasemmin vahingossa saapuvien aikataulua? Vielä saapuu bussi 21:15, jopa klo 1:30, mutta pois ei pääse enää kuin Kotkaan, pari vuoroa tunnissa.

Soitan puhelinkopista 4 markan puhelun Espooseen Saulille, joka ehdottaa ratkaisuksi junareittiä Kotka-Kouvola-Helsinki? Niinpä ajan 10 km:n matkan Kotkaan klo 21:30-40 ja kävelen rautatieasemalle. Aikataulussa viimeinen juna arkisin ennen klo 21 ja lauantaisin klo 18:30.

Soitan uudelleen Saulille 2 markan puhelun ja kerron lähteväni kävelemään Loviisaan! En kuitenkaan jaksa kävellä kuin 5 km ennen kuin luovutan. Palailen vain kirkon ja kahden peräkkäisen huoltoaseman (Shellin ja Unionin) ohi sairaalan viereisille kallioille.

YÖ KALLIOILLA, 6 tuntia klo 22:45-5. Istuin ensin neljä tuntia, sitten kävelin tunnin ja istuin vielä tunnin. Reppuni solumuovipehmuste eristi kylmyyden peppuni alta. Reppu oli polvieni alla. Kotkanniemeltä tuleva moottoritie vilkasliikenteinen alapuolellani.

Kello neljä ajoi 9 taksia peräkkäin, vuoronvaihtoko? Hiljaisinta klo 4:30. Poliisiauto pysähtyi 20 minuutiksi tielle klo 1. Etelätuuli vilutti. Vesitilkka pullosta tuntui ihanalta. Söin Suklaa-Marie-keksejä. Taivaalla loisti täysikuu!

AAMU valkeni. Lähdin liikkeelle. Jalat olivat levänneet eilisen kulkemisista. Kävelin lähiseuduilla, sairaalan ja meren välissä. Sitten Kotkan keskustaan päin, eri reittiä, Sokeritehtaan tietä, moottoritien länsipuolella. Ihan kiintoisa reitti lopulta. Tupsahdin Korkeavuorenkadulle, tunsin Jensenin lastenkodin, josta muistin muutaman vuoden takaisen tutun. Kävin myös Leninin patsasta katsomassa.

KOTKAN LINJA-AUTOASEMA. Ihmeen varhaisia lähtöaikoja Helsinkiin, miksen huomannut katsoa illalla? Vakiovuoro klo 6 mennyt jo, pikavuoro 6:20 lähtee juuri, sunnuntaina! Olin ainoa lähtijä, lippuni kelpasi. Sieppasin lippuni kannen ja Uusi Suomi -sanomalehden nopeasti.

Väsytti. Ohi yöllisen paikan ajettiin. Karhulasta ei tullut kyytiin ketään (eipä vuoroa siellä näkynyt kai aikataulussakaan?) Loviisasta nousi autoon 7 nuorta. Kuskin viereen istunut aikuinen, ehkä ajajan kollega, ihmetteli ääneen, että matkustajia oli: "Nuorta porukkaa liikkeellä, yksi nukkuu, rankka yö ollut." Porvoo klo 7:55 ja Helsinki 8:40. (Pvk kesäkuu 1990)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti