783. Loviisa - keräilymessut 2023

Loviisan Antiikki- ja keräilymessut järjestettiin elokuun viimeisenä lauantaina ja sunnuntaina 27.8.2023. Tapahtumapaikka oli ruotsinkielisen lukion Svenska Gymnasiumin komea jugend-talo (Magnus Schjerfbeck, 1908), Brandensteininkatu 27, Loviisanlahden pohjukassa.

Jo perjantaina 25.8.2023 klo 7:30 lähti vantaalaisen antikvaarin pakettiauto hakemaan Nummelan varastosta Vihdistä parikymmentä banaanilaatikollista keräiltäviä kirjoja sekä sarjakuvia, äänilevyjä, karttarullia, tauluja, julisteita, kankaita, astioita, lasivitriinejä, pöytälamppuja, Aalto-tuoleja, kristallikruunun, sotilaskypärän.

Iltapäivällä innokkaimmat kauppiaat kokoontuivat klassisen kauniin koulutalon pihalla Loviisassa. Oppilaita kulki sisään ja ulos. Kauppiaat päästettiin taloon vasta klo 15. Juhlasalissa oli vantaalaisen myyntipaikka. Suorat portaat ovelta ensimmäiseen kerrokseen, käännös ja portaat toiseen kerrokseen. Laatikoiden kantamista pihalta asti, kun ei voi ajaa autolla sisään juuri oikealle paikalle, kuten isojen kaupunkien messuhalleissa.

Näyttämön eteen 4 + 6 vantaalais-antikvaarin pöytää. Talon kalusteita ja kauppiaiden tuomia omia pöytiä. Näyttämöä saattoi hyödyntää lisätilana tavaralle. Flyygeli oli työnnettävä pyörillään nurkkaan. Itäkulmaan tulivat äiti ja tytär vuonna 2023 ainoan kerran myymään, ensi vuonna aikovat pelkästään ostaa. Pöytien varustamista klo 15-18.

*

KOSKENKYLÄ, Forsby. Pieni turistimatka illan piristykseksi. Auton navigaattorin neuvoilla kapean kärrytien päähän katsomaan vanhalta pikkusillalta koskea. Toinenkin auto pysäköi pihassa tien päässä, kalastajia. Virtaavassa vedessä on ainakin enemmän tunnelmaa kuin kuukautta aiemmin Kouvolan Anjalankoskella, Liikkalan valleilla, jotka olivat enää epämääräisiä kasaantuneen maan pyöreitä kohoumia maastossa.

PERNAJAN KIRKONKYLÄ. Keskiaikainen kivikirkko, Mikael Agricolan patsas, hautausmaa. Olen käynyt kerran aiemmin, eikä uusi käynti tunnu miltään.

**

"PEACEFULL PERNAJA", Segersbyntie 181, internetissä varattu yöpymispaikka, 13 kilometriä Loviisasta. Mikael Agricolan Pernaja on liitetty Loviisaan. Garpgård on kylä tai kartano kartassa, Pernajan kirkolta luoteeseen. Pernajanlahden koillisrannikolla mutkittelee kapea hiljainen tie, jolle mahtuu auto kerrallaan ajamaan. Onneksi ei ole kertaakaan vastaantulijoita. Ei osu silmiin edes levennyksiä, kohtaamispaikkoja autoille.

Aikanaan tien varrelta löytyy, puiden ja pensaiden takana piileksivä, vain ajoportin aukosta pihan ulkopuolelle näkyvä, salaperäisen arvoituksellinen kaksikerroksinen harmaantuvasti valkoinen kivitalo, suunnilleen yhtä korkea kuin leveä, funkkis-tyyliä 1930-luvun alusta.

Etupihalla seisoo ahtaasti villiintyneen kasvillisuuden keskellä monta henkilöautoa ja pari moottoripyörää, sekä kirjava joukko ihmisiä pulisemassa keskenään. On vähän hippikommuunin tuntua ja sen kaiken keskellä häärii Jeesuksen näköinen parrakas, hyvin pitkätukkainen talon omistaja, joka tulee kättelemään uusia asiakkaita ja opastaa nämä sisälle taloon.

Pitäisiköhän ottaa ulkokengät jalasta eteisessä? aprikoimme (Kouvolan Myllykosken matkustajakodissa "Rauhalassa" oli sellainen tapa). "IHAN vapaasti kuten vain haluaa!" sanoo majatalon isäntä kuulostaen suurpiirteiseltä.

Huoneemme ovi onkin jo eteisessä heti ensimmäinen vasemmalla. Se on leveä pariovi: talon kirjastohuoneen läpinäkyvät lasiovet. Ovien sisäpuolella on molemmin puolin verhot, jotka voi vetää ovien eteen, jos ei halua näkyä eteiseen kuin olisi näyttämöllä.

Eteisen toisella puolella on lähin käymälä, jonka kalusteet ovat uusia ja siistejä. Ovessa ei ole lukkoa, vaan pieni metallinen koukku sisäpuolella, jolla oven voi sulkea. Täsmälleen samanlainen ratkaisu kuin Myllykosken matkustajakodissa, joka oli varsin samannäköinen ja samanikäinen 1930-luvun alun kaksikerroksinen funkkis-talo. Talon yläkerrassa on kylpyhuone, joka on varustettu porealtaalla.

Kaikki hotellihuoneemme seinät ovat täpötäysien kirjahyllyjen peittämiä lattiasta katonrajaan asti. Huoneeseen on ahdettu ainakin iso kirjoituspöytä tuoleineen, nojatuoleja, lipasto, taulu-televisio sekä vielä sänky. Isäntä tuo petivaatteet ja toiselle vieraalle ylimääräisen varavuoteen, joka sitten melkein täyttääkin vähäisen jäljellä olleen tyhjän lattiatilan. Jää enää kapeat käytävät liikkua kirjastohuoneessa.

Kirjakauppiasta kiinnostavat tietysti huoneessa olevat monet tuhannet kirjat, tuoleillekin kiiveten, katonrajaan kurottamaan yltääkseen. Aihepiirejä riittää maasta taivaaseen. Paljon yhteiskunnallista ja hengellistä kirjallisuutta monista uskonnoista. Useita uusia kappaleita Sari Näreen kirjoittamia kirjoja, sekä vanhoja Meurmanin sukuun liittyviä kirjoja.

Minua kiinnostaa eniten päätoimittaja Kari Hokkasen kirjoittama juhlakirja "Ilkan sata vuotta" eli Vaasassa ja myöhemmin Seinäjoella ilmestyneen maalaisliittolaisen Ilkka -sanomalehden historia, koska laihialaissyntyinen isoisäni toimi 1910-luvulla lehden taloudenhoitajana eli toimitusjohtajana. Uutena tietona minulle selviää, että isosetäni, laihialainen maanviljelijä ja neljän kirjan kirjailija. on työskennellyt myös toimittajana Ilkassa. En ehdi lyhyessä ajassa lukea kaikkia satoja sivuja Ilkan levikkitaistelusta kokoomuslaisen Vaasa-lehden, myöhemmin Pohjalaisen kanssa, eikä Hokkasen kirjaa ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa, Finlandia-kirjalla kylläkin.

Aamiainen on tarjoilla viereisessä ruokailuhuoneessa yleensä klo 8 alkaen, mutta aikaisen kirjakauppiaan pyynnöstä jo klo 7:30. Kaurapuuroa, mustikka- ja omenamehua, kahvia, karjalanpiirakoita, neljää lajia leipää, kuumia kananmunia, juustoa, tomaattia, kurkkua. Kasvis-aamiainen, ei leikkeleitä tai makkaraa. Talon isäntä ohjaa sivutoimisesti myös joogatunteja.

Majatalossa pitäisi olla neljä vierashuonetta, mikäli kirjastohuone ei ole improvisoitu viides. Muita vieraita näyttää elokuun viimeisenä viikonloppuna olevan pariskunta Suomesta sekä yksinäinen nainen Italiasta, Ensimmäisen illan ruuhka pihalla saattoi johtua opiskelijapojan lähtötouhusta moottoripyörällä Lappeenrannan yliopistoon.

***

LOVIISAN KERÄILYMESSUT ovat auki kymmenestä alkaen, 7 tuntia lauantaina ja 5 tuntia sunnuntaina. Kauppiaat haluavat viimeistellä pöytiään jo kello kahdeksasta aamulla. Myyntipöytiä on sokkeloisesti koulun eri luokissa ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa.

Majatalon isäntäkin aikoo käydä messuilla Loviisassa. Hän ehtii italialais-vieraansa oppaana koulun juhlasaliin sunnuntaina sulkemisaikaan kolmelta ja ostaa vantaalais-antikvaarilta kolme kirjaa parillakympillä.

Sunnuntain lopuksi runsas tunti pöytien purkua ja banaanilaatikoiden kantamista pihalle autoihin. Naapurikauppiaat äiti ja tytär kierrättävät kollegoilleen myymättä jääneitä painotuotteita, kuten Anttilan postimyyntiluettelon vuodelta 1974. 

****

LOVIISAN NÄHTÄVYYDET 2023:

1) IDÄSSÄ:

Lähdin kävelemään koululta itäkaakkoon Loviisanlahden rantapuistoon.

RUUSUPUISTOSSA kasvatetaan monenvärisiä lajikkeita. Pieniä polkuja sokkelona korkeiden pensaikkojen seassa. Veistoksia.

RANTARAITTI, pitkä kävelytie etelään Laivasillalle. Palasin sitä sunnuntaina Laivasillalta koululle.

KELLUVAA SILTAA pitkin pääsevät jalankulkijat ylittämään Loviisanlahden pohjukan itään, Asuntomessujen alueelle. Toinenkin turisti kulkee puusiltaa edelläni.

KELLUVA TALO on rakenteilla vastarannalla, ensimmäinen suunnitellusta yhdeksän pientalon ketjusta. Ulkopuolelta valmis, sisätyöt kesken, pääsy kielletty talon omalle sillalle. Lähellä rannalla on Asuntomessujen rivitalo, lasiseinä omille pihaterasseille meren suuntaan. Sisämaassa Asuntomessujen korkea kerrostalo merinäköaloin.

LEIKKIPUISTO vieressä rannalla. Kiipeilyseinä, josta selviävä lapsi pääsee yläkannelle ja liukumäkeen. Seiniin kytkettyjä palikkatehtäviä lapsille. Tarzanin liaani heilahtamisiin liukuradalla. Parasta mielestäni ovat kokeilemani maahan kaivetut kaksi pientä trampoliinia, joilla kaksi lasta voi yhtä aikaa kilpailla hypyillään. Aamupäivällä ei ole muita leikkijöitä.

ASUNTOMESSUJEN reunalla kävelen SAARISTOTIETÄ kaakkoon. Lounaispuolella on upouusien pientalojen alue, palaan myöhemmin takaisin niiden pihateitä pitkin. Asuntomessut ovat päättyneet, joissakin taloissa asutaan, toisia voi katsella ulkoa tyhjinä. Laiturilla tai aallonmurtajalla voi käydä. Etelämpänä vastaan tulee pari vanhaa omakotitaloa, jolloin Asuntomessualue loppuu.

LUONTOPOLKU rannalla synkän tuuheassa metsikössä. Laitureita ja suojavalleja aallokkoa vastaan, Niitä pitkin voi kävellä meren syliin kauemmas rannasta.

KUNINGATTAREN PUISTO. Ruotsin prinsessa on kutsuttu vihkimään Viktorian aukio uuteen puistoon. Taulukartta monista kohteista. Rantaruovikkoon lähtee viehättäviä pitkospuureittejä. Opastauluissa matkan varrella selitetään luonnon ihmeitä, kuten sudenkorentoja. Kaislikoksi luullaan usein ruovikkoa! Lapsiperhe kulkee polkua riemuissaan leikkipuistoon. Minä kuljen toista pitkosreittiä lounaaseen kohti pohjoisen jokisuita, jossa lahdenpohjukassa enää tärkeän autotien Mannerheiminkadun silta.

*****

2) POHJOISESSA:

JOKISUISTON vihreä nurmikkolaakso Mannerheiminkadun pohjoispuolella on avaruudessaan miellyttävä viheralue keskustan tuntumassa, joten siellä kulkee enemmän ihmisiä kuin Kuningattarenpuistossa.

UNGERN, Loviisan keskeneräisistä linnakkeista komein rauniomuuri, vanha nähtävyys ja kesäjuhlien pitopaikka.

EHRENSVÄRDIN POLKU yhdistää upeasti historiareitin ja luontopolun! Kuljen osan lauantaina ja kokonaan sunnuntaina. Ulkotauluissa selostettuja kohteita on reitin varrella 18. Valitettavasti luontevin lähtöpaikka Ungern on kohde numero 13, kumpaan suuntaanko lähteä siitä? Toisaalla tulisi vastaan 12, toisaalla 14. Kun kuljen kohti pienempiä numeroita, on mentävä aina loogisesti päinvastaiseen suuntaan kuin pystytetty nuolitolppa näyttää, mikä on paikoin hankalaa, eksyin reitiltä lauantaina. Nuoli tarkoittaa kääntymistä, esim. oikealle, yleensä 90 astetta. Päinvastainen suunta ei ole suinkaan vasemmalle, vaan oman selän suuntaan, jos näkee nuolen oikealle edessään.

Ehrensvärdin polun alku on sijoitettu pohjoisimmaksi eli kauimmaksi keskustasta. Lähtöpisteessa on postilaatikon näköisessä muovikotelossa vieraskirja sekä jaossa ilmaisia A4-kokoisia monistettuja reittikarttoja. Siellä niiden levikki on varmasti pienin, vain koko reitin kulkijoille! Nuoliviitat voivat riittää opastukseksi ilman karttaakin.

Kohteet 1-4 ovat luoteessa vaikeimmalla luontopolku-osuudella, jonka huonojalkainen voi sivuuttaa helpolla vaihtoehtoreitillä. Mäkimaasto. Ihana lehtimetsä! Tammea, jalavaa ja vaahteraa! Nähtävyyksiä Kuninkaanlampi, laaja kuoppa, jossa ei ole nyt vettä. Ehrensvärdin piti rakentaa linnoitusta tännekin, mutta maaperä oli liian huonoa, paalutuksia, työt jätettiin kesken.

Kohde 6 on kartassa Raveliini, n:o 7 linnoituksen ulkokehä, 10-11 on Rosen-nimisessä toiseksi parhaassa rauniolinnakkeessa. Sieltä etelään Ungernille (13), josta länteen suistopuiston halki keskimmäiselle jokihaaralle, jonka itärantaa koilliseen.

GARNISON on historiallinen entinen varuskunta-alue läntisen joen haarojen välissä, vanhoja pientaloja, kauneimmillaan nähtävyys kaikilla jokirannoillaan, joita voi seurata polkuja pitkin, kuljin niitä mielelläni kahtenakin päivänä peräkkäin!

******

3) ETELÄSSÄ:

MYLLYHARJU, jatkuu keskustasta etelään, mäntymetsää, terveellinen kävelykohde jo Loviisan entisen kylpylän vieraille. Söin rinteestä 150 mustikkaa, lopetin vasta kun ampiainen pisti minua päähän tukan alle, pistopaikka tuntui vuorokauden kipeältä. Uusi kokemus.

KUKKUKIVI, punainen takorautainen näkötorni kolmella kerroksella kapein, ahtain kierreportain, Myllyharjun eteläpäässä. Ylös asti oli kiivettävä. Korkea puusto vähän rajoittaa näkymiä. Olen käynyt Kukkukivellä muillakin vuosikymmenillä.

PLAGEN, uimaranta Kukkukiveltä kaakkoon, luontopolkua pitkin metsän halki, pari tietä ylittäen. Lukittuja kauniita uimakoppeja kahdeksan. Katsoin autiota hiekkarantaa, ei ollut yhtään uimaria elokuun viimeisenä sunnuntaina! Ravintola-asiakkaita.

TULLISILTA, niemi itään ja laituri merelle, laivat laituriin tänne, kun maa nousi ja lahti mataloitui pohjoisempana. Vanhan satamakaupungin tunnelmaa hiljaisesti.

LAIVASILTA, laivalaituri, josta vesibussi Svartholman linnoitukselle ja johon "J.L. Runeberg"-laiva risteilee Helsingistä heinäkuussa torstaisin. Ravintolaterassien keskittymä, Yhdessä viereisen SUOLATORIN kanssa Loviisan toinen vilkas kesätori.

*******

4) MUSEOT:

KOMENDANTINTALO, Loviisan kaupunginmuseo pohjoisessa. Ilmaispäivä! Minulla Museokortti. En ollut käynyt aiemmin. Vain muutama muu vieras. I krs: Vaihtuva näyttely: Suola ja muut mausteet, kiinnostava! Myös videoesitys tv-ruudulta. II krs: Sibelius Loviisassa ja kylpyläkaupunki. III krs: Tinasepän paja ja hopeasepän paja lavastettu ullakolle kapeiden portaiden yläpäähän. Viihtyisä museo, jossa käyn uudelleen, jos voin!

HYÖTYPUUTARHA Komendantintalon edessä, kadun itäpuolella. Kiinnostavia lajikkeita, minulle ennennäkemättömiä.

MERIMUSEO Laivasillalla, punaisessa puisessa makasiinissa. Museokortilla. Positiivinen yllätys, antoi enemmän kuin odotin, laivoihin liittyviä asioita, mukava kierros kahdessa kerroksessa. Tulisin toistekin tilaisuuden tullen.

HOMETALON MUISTOMERKKI. Leikkimökin kokoinen pikkutalo, joka oli rakennettu Loviisan entisestä kaupunginkirjastosta poistetuista homehtuneista kirjoista. Pystytetty kauppatorilta etelään kulkevan puistokadun nurmikolle. Katsottavissa vain ulkopuolelta. Havaitsin tuttuja kansikuvia.

********

5) TAPAHTUMAT:

LOVIISAN VANHAT TALOT -PÄIVÄ, kävelykierros. Kävelin kauppatorille ja ihmettelin, miksi pitkät jonot kahdelle puiselle kioskille? Toisessa myytiin rannekkeita, joilla pääsee sisälle tapahtumaan osallistuviin yksityistaloihin. Toisessa vaihdettiin internetissä etukäteen ostettuja lippuja rannekkeisiin. Taloja kiertäviä pariskuntia ja seurueita ja naispareja tuli laumoittain vastaani sekä Garnisonin että Laivasillan suunnilla. Oli selvä naisenemmistö. Näytettävät talot oli merkitty hyvin ja katselin niitä kaduilta tai joskus pihoilta.

KIRPPUTORIMYYJIÄ torit, puistot ja jalkakäytävät täynnä etelässä lauantaina. Kierrätyspäivä. En ole mahtua puistojen käytäville pysähtelevien ostajien tungokselta. Liikaa hulinaa Loviisan keskustassa.

Olen käynyt Loviisassa monta kertaa eri vuosikymmeninä: Runeberg-laivalla, linja-autoilla, pikkuautoilla, kerran jopa erikoisjunalla Lahdesta! Olinko jo nähnyt Loviisaa tarpeeksi? - Enpä ollutkaan! Loviisa oli kehittyvä pikkukaupunki virkeimmillään! Kesän 2023 parhaita yllätyksiä.

.

782. KAUHAVA 2023 (1. kerran)

Lähdin Kauhavalle, toiseksi viimeiseen kaupunkiin, jossa en ollut ennen pysähtynyt (Kiuruvesi viimeinen) keskiviikkona 26.7.2023. Helsingin päärautatieasema, laituri 7, klo 6:19 pohjoiseen lähtevä juna, kärkivaunu 5, istumapaikka 79 yläkerrassa.

Menin sisään vaunun eteläpäästä, mistä olikin pitempi reitti, sillä vaunu oli toisinpäin kuin kaavakuvassa oli ollut - varatessani lipun internetissä. Jouduin istumaan selkä menosuuntaan, minkä olin etukäteen halunnut välttää. Vaunuun tuli minun jälkeeni pariskunta, jonka mies nurisi samasta seikasta.

Konduktööri tarkasti junalipun matkapuhelimestani vasta klo 6:50, puolen tunnin odotukseni jälkeen, Tikkurilan ja Tampereen välillä. Mies- ja naiskonduktöörit kohtasivat, kun toinen tuli keulasta ja toinen takaa. Hyvin toimivat laitteet!

Olin jo junan lähtiessä hakenut sähköpostista matkalipun tarkastuspuolen esille, ja sulkenut puhelimen. Kun käynnistin kännykän uudelleen, lipun kuva palasi heti esiin. (Uutta minulle: en ollut tätä kesää ennen ajanut kaukojunilla yli 10 vuoteen, ennen junalippuni olivat paperisia!)

Pari riviä edelläni istui kaksi junia harrastavaa teinipoikaa tekemässä havaintoja rataliikenteestä. Minusta oli hauskaa katsella läpimennen Hämeenlinnaa ja Tamperetta, vaikkakin ikkuna oli vähän huonosti kohdallani (myös paluumatkalla, vaikka kaaviosta sijainti oli näyttänyt hyvältä). Onnenkauppaa taitaa paikan varaaminen olla!

*

KAUHAVA kuulutettiin junassa hyvissä ajoin klo 9:45. Vasta nähtyäni ikkunasta tien ja Kauhavanjoen ylityksen kapusin alakertaan ulko-ovelle. Aukaisunappi. Laituri 1 (ainoa) idän puolella. Vaununi oli pohjoispäässä ja lähdin kävelemään etelään kohti suurta, puusta rakennettua (entistä) asemarakennusta, kuten puoli tusinaa muutakin matkustajaa, joista joitakuita odottivat vastaanottajat.

Ulkokellot näyttivät aikaa aseman seinällä, mutta odotushuone oli suljettu jo vuosia sitten. Viereinen "Linja-autoasema" oli tyhjä. Pysäköintialueella henkilöautoja. Kävelin edelleen etelään, jossa laituri 1 vaihtui kävelytieksi, poluksi ja puuportaiksi alikulkutien aidatulle jalkakäytävälle. Autokaistat oli kaivettu syvemmälle radan alle. Tie radan ali lännestä itään on KAUPPATIE, pikkukaupungin pääkatu!

Alitin junaradan länteen. Ajattelin käyttää aamutunnit kävelläkseni ensimmäiseksi kauimmaksi, kuuden kilometrin päähän peltojen keskelle etsimään näköalatornia, nähdäkseni lakeuden latomeren?

Maalattu puuhuvila "Pinkki Alvar" (Kauppatie 42) oli tilausravintola heti alikulun länsipuolella. Lännessä oli taajaman haja-asutusta ja poikkiteitä, kuten Kosolantie ja Rengastie. Etelään, Kauhavanjoen ylittävälle sillalle lähti poikkitie, mutta katkaistu autoilta ja jalankululta 17.7.-7.8.2023 väliselle ajalle siltatyömaan vuoksi.

Heinäkuun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Joitakin vastaantulijoita, kävelijöitäkin, koirantaluttaja, pyöräilijöitä. "Puistola" oli kuja, joka vei neljälle pientalolle tien eteläpuolelle, ehkä yhtä aikaa kaavoitetuille.

Kauhavasta tuli mieleeni Villi Länsi. "Kaupunki" levittäytyy tasangolle isosti ja vapaasti. Siistejä yhden-perheen-taloja. Muutamalla hyvin hoidetulla pihalla rullasi pieni robotti-leikkuri hoitamassa nurmikkoa.

**

MUSEO, tienviitta pohjoiseen: "Iisakin Jussin tupa". Viereisten pientalojen pihoilta kuului tielle aamukahvikeskusteluja. "Museo auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-17." Pihapolku itään. Kello oli vasta 10:30, olin yksin.

Katselin ulkoa pihaa ympäröivät vanhat puurakennukset. Päärakennuksessa oli 5-7 ikkunaa länteen, oviseinä itään. Ulkorakennuksia pari-kolme. Kulkuväylä oli niitetty heinikkoon. Seinään kiinnitetty A4-paperi kertoi pihan kunnostamiseen saadusta rahoituksesta.

Kävelin toista pihalta alkavaa polkua pohjoiseen metsikön läpi. Etäämpää löytyi vanha Viljamakasiini, sekä Sotaveteraanien puinen seuratalo, joille oli maantieltä myös omat tienviittansa ja hiekkatie, jota palasin etelään kestopäällystetylle maantielle.

Jatkoin maantietä peltojen keskellä vielä pari kilometriä länteen, mutta auringon paahde ilman riittäviä puiden varjoja alkoi tuntua liialta. Seuraavaa siltaakaan joen yli etelään ei tullut vastaan, että olisin voinut etsiä Saarimaan, Alajoen ja Näkötornin, ilman kunnon karttaa. Jokikaan ei näkynyt tielle.

Ehdin silti nähdä jo Kauhavan latomerta, avaria peltotasankoja ainakin pohjoiseen, vaikkakaan en yhtä etäälle kuin korkeampaa näkötornista olisin voinut. 

***

KESKUSTAAN. Palasin junaradan alikululle ja jatkoin Kauppatietä itään, kaupungin sydämeen. "Lankava" (Kauppatie 65) oli iso talo, jolla valtava pysäköintialue, lankojen valmistaja ja lankakauppa vuodesta 1925. "Kahlekuningas" (Kauppatie 79) oli moottoripyöräliike. Mieleeni tuli Kauhavan ruma vallesmanni ja raskaasti kahlitut Härmän häjyt Isontalon Antti ja Antti Rannanjärvi. 

Hotelli Kauhava ja Susihukka-ravintola (Kauppatie 71), isoja talonumeroita. Pitkän kadun varrella useita pizzerioita. Lidl, Alko, K-Supermarket (Kauppatie 82), Tokmanni (Kauppatie 86), pari apteekkeia. Kirpputoreja Lähetystori (Kauppatie 117).

R-kioski (Kauppatie 48) oli kerrostalon kivijalassa paikalla, jossa oven pielessä on pysyvästi varjoisaa, ja siinä penkki, jolla äänekäs vakioseurue viettää koko päivän keskenään turisten.

Valtava tyhjä Kauppatori (toripäivä perjantai), jolla keskiviikkona vain Katugrilli Samburger; yksi auto pysähtyi ja kuljettaja jäi syömään kioskin terassille. 

Kauppatien poikki kulkee autoista vilkas Kauhavantie eli Kantatie 63, joka ylittää etelässä Kauhavanjoen. Käyn joen sillalla. Löydän rantakävelytien itään. Rantaan on rakennettu penkeillä varustettu terassi, jossa ei istu ketään. Kävelytie kapenee ahtaaksi poluksi joen ja kaupungin sosiaalisen asuintalon väliin.

Kunnallisen vuokratalon pohjoispuolella on iso, valkea, rumahko kaupungintalo ja sen itäreunassa kaupungin ainoan elokuvateatterin sali: Y-KINO (Kauppatie 109). Viikon ohjelmistossa on Barbie-elokuva, mutta keskiviikkona ei ole näytöksiä!

****

KIRKKOTIE on toinen Kauppatien poikkitie, jolta on silta Kauhavanjoen yli, kirkon puolelle. Josef Stenbäckin komea goottilainen kivikirkko vuodelta 1925. Kirkkotien länsilaidalla on puistokäytävä, joka tarjoaa kävelijöille lakeudella harvinaista varjoa auringolta. Etäämpänä lännessä on Puukkotehdas (Iisakki Järvenpää).

Kirkkotien risteyksen jälkeen on Kauppatien varrella idässä sairaala tai iso terveyskeskus. Kauempana idässä (Kauppatie 121) pieni K-kauppa Laaksovirta ulko-ovi auki, edessään rollaattori ja polkupyörä. Iso ruma valkea Nuorisoseuran talo (Kauppatie 113). Ulkonäöltään kauniimpi punainen Työväentalo (Kauppatie 123) tok86

*****

KIRJASTO. Valkoinen, vielä uutuudenhohtava, pyöreämuotoinen kirjasto- ja museotalo on osoitteessa Kauppatie 88. Vietän siellä iltapäivää suojassa auringolta. Yksinäinen virkailija tervehtii harvinaista vierasta. Valikoima näyttää hyvältä, kuten Suomen kunnankirjastoissa yleensä. Kierrän osastoja ja luen Mauri Kunnaksen "nuoruudentöherryksiä" (sarjakuvia) sekä peruukeista Suomen historiassa.

Lehtisalin kulmassa näkyy olevan hiljakseen 2-3 muutakin asiakasta. Muutama käväisee vain palauttamassa kirjoja. Pohjanmaan lehtiä: "Komiat", "Järviseutu", "Lapuan lehti" - jossa jopa 28 sivua, kerran viikossa, tuorein tänään keskiviikkona 26.7.2023. Myös Helsingin Sanomat tämänpäiväinen.

Kirjaston itälaidalla on kaksi museotilaa sisäovin: Puukkomuseo ja Tekstiilimuseo. Yleisölle on invavessa ja tavallinen wc, jolla lavuaari-eteinen ja pyttykoppi, molempien ovissa lukot. Paperipyyhkeet ja vessapaperirullia, kielto: "Älä pölli!"

******

LENTOKONEPUISTO Kauppatien numerossa 86, Kantatie 63:n risteyksessä. Tasaiselle lakeuden nurmikentälle on sijoitettu ylös pylvään nokkiin kaksi Ilmavoimien vanhaa lentokonetta, ranskalainen Fouga Magister sekä Hawk suihkuharjoituskone. Kahdessa lasiseinäisessä paviljongissa on vanhoja pienkoneita: Vinka, Viima, Pyry, Saab Safir. Paviljonkien suurimpia lahjoittajia on tekstien mukaan Juhani Aho (lentäjä ja armeijan lääkäri). Polku kiertää lasipaviljonkien ympäri (sisälle ei pääse) ja pylväiden juurilla on istumispenkit.

Puistosta kävelin Kauhavantien alitse länteen Kehätietä. Rengonsalossa pikkutien pientalon pihaportilla on ehkäpä lasten pyörittämä jäätelökioski, "auki viikonloppuisin". Mummo pyyhältää ralli-rollaattorilla tietä nopeammin kuin kävelen. Ratatie etelään Rautatieasemalle. Nikolaintie itään. Palaan keskustaan.

Käyn sisällä pienessä Kauppakeskus Vallesmannissa (Kauppatien pohjoislaidalla), jossa kahvila, kirpputori Aarrekammio, pienyrittäjiä, aulassa jaossa esitteitä, seinällä kello ja Kauhavan seinäkartta!

*******

RANTAPUISTOON. Herraintie lähtee Kauppatieltä junaradan vartta pitkin etelään, jossa kävelysilta joen yli radan vieressä. Passinkangas, pientaloja puolipiilossa pienten kumpujen takana kuin Kippari-kalle sarjakuvassa.

Olen aamusta alkaen kaivannut Kauhavalla Rantapuistoa jokivarteen, kaupunkilaisten kesä-olohuonetta? Vasta viimeiseksi illalla löydän sellaisen. Passinkankaalta kulkee joen etelärannalla penkein ja roskakorein varustettu kävelytie ainakin joen kävelysillalle asti. Mutta auringolta varjostavia puita kaivattaisiin enemmän kuin hyvin leikattua nurmikkoa. Parempi paikka pilvisellä säällä.

Pitkästyin Kauhavalla, tuntui ehkä Suomen tylsimmältä kaupungilta, vai olenko vuosien jälkeen saanut tarpeekseni uusien pikkukuntien bongaamisesta. Paras aika on ohi.

********

ILTAJUNA. Katsoin kännykästä, että vieruspaikkani Pendoliinossa S56 oli varattu, niin täysi iltajuna, ja lippujen hinta jo 57 euroa, minä maksoin ajoissa n. 11 euroa.

Menin rautatieasemalle jo klo 18:30. Muita ihmisiä ainoalla laiturilla vasta maahanmuuttaja, joka puhui puoli tuntia puhelimeensa edestakaisin kävellen. Sitten tuli tyttö ja koira, jotka asettuivat pohjoiseen junalaiturin B-C-vyöhykkeelle, kuten minäkin. Vaununi olisi taas viides, nyt toiseksi pohjoisin kuudesta.

Sähköisellä näyttötaululla näkyi 3-4 seuraavaa junaa. JUnan klo 18:58 uusi aika olikin 19:05. Muutos kuulutettiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta 2 tai 3 ämyriä olivat sekunnin eriaikaisia keskenään ja puurouttivat viestin epäselväksi!

Siirryin hiemen etelämmäs laiturin B-vyöhykkeelle, osuin viitos-vaunun ovelle, parhaaasta ovesta sisään ja riville 3, jossa paikkani n:o 9. Tyttö kutoi penkillä poikittain istuen, väistyi - käytäväpaikalle 10, ja Tampereella omalle riville junan väljennyttyä.

Myöhässä ollut junamme joutui kolme kertaa odottamaan vastaantulevia junia ohitusraiteilla, mutta kuroi aikataulun kiinni. Tampereella 10 minuutin pysähdys, perille Helsinkiin noin 22:35.

***

781. Vammalan vanhat kirjat 2023

SASTAMALAN VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄT:  30.6.-1.7.2023 - XXXIX

Torstai-aamuna 29.6.2023 haettiin Nummelan varastosta 35 banaanilaatikollista vanhoja kirjoja. Ajo Kakkostietä luoteeseen, tauko Forssan Autokeitaalla klo 11:30.

Oikotie Humppilasta Punkalaitumen kautta Vammalaan mutkitteli maalaismaisemissa. Isoja peltoja, metsäkukkuloita ja "Taikayöntien" mainoskylttejä. Lopulta silta yli valtatien 12 (Turku-Tampere) Vammalantielle, jonka varrella lännessä Lidl, idässä Tokmanni.

Sylvään koulum remontin vuoksi oli Vanhan Kirjallisuuden Päivät 2023 siirretty kaupungin pohjoispuolelle, hajautetusti Vammalan ammattikoululle sekä Vexwe Areena -nimiseen monitoimihalliin. Ajoimme Vammaskosken yli Varikonkadulle ja Turku-Tampere-junaradan yli Ratakadulle.

Ammattikoulun pihaan oli pystytetty perinteinen suuri valkoinen teltta kahvilalle, esiintymislavalle sekä 15 näytteilleasettajalle: mm. antikvariaatit Antologia, Globus Felix, Kyyhkyrinne, Laukontori, Lukuhetki, Makedonia, Nettinuotti, Pohjanmaan Kirjatukku ja Rauman Antikkikellari.

Pakettiautosta kannettiin telttaan taitettavia lisäpöytiä valmiiden pöytien täydennykseksi, koottava kirjahyllykkö sekä kymmeniä raskaita kirjalaatikoita. Junat jylisivät viereisellä rautatiellä ja saderyöppy putosi niskaan. Fiktiivinen kirjallisuus seitsemälle hyllylle. Pöydille laatikoissa sarjakuvia, nuortenkirjoja, Agatha Christietä, Stephen Kingiä. Laatikoiden väliin kirjoja selkämys ylöspäin. Historia ja fantasia ovat suosittuja aiheita. Pöytien alle vielä kurkistavia lisälaatikoita vähälevikkistä kirjallisuutta. Neljä tuntia näyttelyn rakentamista klo 14-18.

*

MAJOITUS 2 yötä Tervakallion leirintäalueella Rautaveden rannalla, tällä kertaa keskimmäisessä kolmesta punaisesta tuvasta, jotka vain leikkimökin kokoisia. Kaksi kerrossänkyä seinästä seinään, patjat, peitot, tyynyt. Majoittujan omat lakanat. Jääkaappi, mikroaaltouuni. Erikseen yhteinen käymälärakennus suihkuineen. Käyn siellä aamulla jo kello 6, jolloin tyhjä, mutta Obelix ja Puutarhatonttu tulevat heti seuraaviksi.

Ensimmäiset myyjät ovat teltassa perjantai-aamuna jo klo 7:30. Puhelias vartija ennustaa sadetta ainakin lauantaiksi. Asiakkaat pyrkivät sisään jo ennen klo 10. Lähden Ammattikoulun pihasta kävelemään avajaistilaisuuteen Vexwe-areenalle.

Kävelymatkaa pitäisi olla vain 200 metriä itään, mutta se tuntuu kuumassa säässä enemmältä, ohi pysäköintikenttien ja vartijoiden rakentamien nauha-aitojen, pitkässä vaeltavan ihmislauman jonossa. Iäkkäät mummot valittavat tyytymättöminä: "Voi herran jestas!"

Vexwe-areenalla on isossa salissa parvikatsomo sekä lattialla irtopenkkien rivistöjä, arviolta 80-prosenttisesti täynnä istujia. En viihdy kauan, vaan lähden kävelemään etelään keskikaupungille. Kävelytie Tampere-Turku-junaradan alitse pientalojen reunustamille pikkukaduille. Urheilukatu. Sastamalankadun yli.

**

Rautaveden rantapolkua kirjastotalolle, jossa luen sanomalehden ja käyn wc:ssä. Kirjasto on aluksi tyhjä asiakkaista, sitten tulee papereiden tulostajia. Kävelen länteen Vammaskosken sillan alitse Liekoveden rantapolulle, joka on idyllinen, pieniä kävelysiltoja, penkkejä rauhallisilla paikoilla, kaunis näköala kaksitorniselle Tyrvään kirkolle.

Jokke Mäkinen on pitänyt jo 24 vuotta Tyrwään Antikvariaattia. Iso liiketila Marttilankadun länsipuolella, melkein vastapäätä Herra Hakkaraisen taloa ja Kirjan Museota Pukstaavia. Kuuden näyteikkunan rivistö on vain kaupan lyhyempi seinä, syvyyttä kohti takapihaa on kaksi kertaa enemmän ja kirjoja tiheissä hyllyriveissä 40 tuhatta. Muutama asiakas.

"Pipsa on kolme kertaa tilannut multa Esan kirjoittamia kirjoja. Esa jakaa niitä niin paljon tutuille, että loppuvat tekijältä. Tulisipa joskus itse käymään täällä, kun esiintyy vanhojen kirjojen päivillä."

Kävelen jo monilta vuosilta tuttuja Vammalan katuja. Helle paahtaa. Varmistan, että Marttilan koulu - Vammalan Lukio on kaikkein komein valkoinen talo, joka näkyy, kun Tervakallion leirintäalueen rannalta katselee Vammalan talorivistöä Rautaveden ja Sylväänlahden yli.

***

Ainoassa elokuvateatterissa "Bio" esitetään joka päivä klo 18:30 vain uusin "Kadonneen aarteen metsästäjät", ei muuta. Tornihuvilan museossa näytetään nyt kivikauden ja rautakauden esineitä. Pihapuistikossa on edelleen Vanhojen kirjojen päivistä kertova, joitakin vuosia vanha valokuvataulu, jossa näkyy asiakaslauman keskellä ainoana kirjakauppiaana Antologia antikvaarin yrittäjä.

Kirjan museoon Pukstaaviin pääsee samalla 8 euron lipulla kuin Tornihuvilaan. Museokortilla myös. Olen käynyt monena kesänä, eikä mikään näytä muuttuvan vakionäyttelyssä. Yhtenä vuonna oli tilapäinen Exlibris-näyttely. Kuvittaja Pekka Vuori kertoo filmillä. Talon rakentaneesta apteekkarista filmi. Otavan kustannustalo ja muita pienoismalleja. Eri aikojen koti-kirjastoja. Pieni kirjapaino, vahanukkeja töissä. Poliitikko Johannes Virolaisen ym. ääntä nauhalta. Kirjastonhoitajan pöytä.

Kello 15:30 pitäisi museon edestä alkaa peräti kaksi tuntia kestävä kävelykierros, joka veisi viiteen kirja-alan liikkeeseen keskustassa: mm. kustannusliike Warelius, Tyrvään kirjakauppa ja Kirjakellari, Antikvariaatti Tyrwää. Enintään 20 osallistujalle. Harkitsin, mutta luovuin. Ohjelma sopisi parhaiten ensikertalaiselle kävijälle, joka ei ole nähnyt vielä mitään. Aioin uteliaisuudesta katsoa etäämpää, montako osallistujaa tulisi, mutten jaksanutkaan odottaa.

****

Kävin katsomassa Sylvään koulun remonttia ja ostoksilla Prismassa. Helsingin Sanomia oli vielä jaossa ilmaisesta pinosta tilausten markkinoijan työvuoron päätyttyä.

Kävelin ensimmäistä kertaa Pappilanlahden rantapolkua Tervakallion leirintäalueelle. Reitti oli mielenkiintoinen ja viehättävä. Poikkesin Sastamalankadulla katsomassa rapistuvan puutalon pikkuista vanhaa K-kauppaa, jonka kyltin ja mainosvärit olin nähnyt auton ikkunasta, mutta ei se ollut auki enää. Leirintäalueen naapurissa toimi Petankki-klubi, jonka rakennuksesta kuului kovaäänistä musiikkia ja meneillään olivat häät.

Lauantaina 1.7.2023 satoi vähän. Kirjateltan esiintymislavalla mm. Virpi Hämeen-Anttila ja Perttu Immonen, joka oli jatkanut lukemaani "Rahvaan historiaa". Mustavalkoinen Spiderman -vuosikerta englanniksi maksaisi 12 euroa. Kiertelin ammattikoulun sisätilojen saleja ja huoneita kirjatiskeineen. Kaikki Terra Cognitan julkaisemat kirjat tekisi aina mieli lukea!

Etäiselle Vexwe-areenalle en viitsinyt toista kertaa kävellä. Teltan viereisellä Ammattikoululla myyjinä olivat mm. Antikvariaatti Johannes, Ajaton aika, Ajan reuna, Pufendorf, SS Libricon, Valli & Selin, Tähtiostis, Kampintorin, Brahen ja Tomin Antikvariaatit, Hantikva, sekä Antikvariaatti Coppola Valkeakoskelta. Näyttelyn purkamista klo 17-18:15... Nummelan varastolle vietiin takaisin 35 laatikkoa - kevenneinä.

Jatkoksi edellisten kesien Sastamalasta:

764. Tyrvään Vammalan antikvaariset kirjat 2022

736. Sastamalan kirjapäivät 2021

ALLA VUODEN VANHEMPI SASTAMALA-KUVAUS:

**************************

764. Tyrvään Vammalan antikvaariset kirjat 2022

Sastamalan Vanhojen Kirjojen päiville torstaina 30.6.2022. Pakettiautomatka taloudellisesti lyhintä reittiä Helsingistä: Vihdintie - Porintie (2-tie) - Huittinen / Lauttakylä - Tampereentie (12-tie) - Vammala.

KEIKYÄN kirkolle poikkeaminen, 2 km pohjoiseen valtatieltä 12. Tiuhaa maaseudun vaurasta asutusta pelloilla Kokemäenjoen varrella. Keikyän keltainen puukirkko (Stenbäck 1912) ja hautausmaa, niemellä luulemaani kauempana joesta, jota näen vain etäältä hiukan. Mutkitteleva vanha tie kohti KIIKKAA ja VAMMALAA, metsässä ja peltojen välissä. Aurinko pilvettömältä taivaalta, usein puidenkaan suojaamatta. Tukala helle 30 asteen kieppeillä ei houkuttele minua kävelemään 15 km Keikyältä Vammalaan, saati edestakaisin.

Vammalaan ajetaan lännestä Pesurinkatua pitkin oikaisten, kuin hypotenuusaa kahden kateetin sijasta, Hopun liikenneympyrään, josta on rakennettu uusi oikotie upo-uuden Prisma-tavaratalon ohi Tampereentielle. Asfaltti on vielä mustaa uutuuttaan.

*

SYLVÄÄN KOULU, Suomen ensimmäinen peruskouluksi suunniteltu koulurakennus (Osmo Lappo 1973), remontoidaan kesällä 2023, jolloin Vanhan Kirjallisuuden Päivät siirtyvät muualle, ehkäpä läheiselle MARTTILAN koululle? Kesällä 2022 vielä markkinateltta pystyssä Sylvään pihalla ja myyjien ilmoittautuminen klo 14 alkaen. Kirjojen siirtäminen banaanilaatikoissa pakettiautoista teltassa odottaville pöydille ja hyllyille. Tilaa riittää muutamalle myyjän omallekin lisäpöydälle.

Eräs systeemi lajitella myytävät kirjat vain 5 ryhmään olisi: 1) Klassikot! 2) Hyvä Viihde! (noiden väliin putoaa pahimmillaan turhia ja pitkäpiimäisiä kirjoja?), 3) Teoreettiset Tietokirjat (historia, muistelmat, yhteiskunta, filosofia, jne. 4) Käytännölliset Tietokirjat (keittokirjat, kalastus, metsästys, sienioppaat, matkailu, jne. 5) Taide ja taideteollisuus.

Kirjapäivien näytteilleasettajat teltassa: (A) Antologia (b) Timo Malin (c) Nettinuotti (d) Kyyhkyrinteen kirja (f) Huutokauppapalvelu Linden (g) Pohjanmaan Kirjatukku (h) Toinen Luku (j) Globus Felix (k) Rauman Antiikkikellari (m) Juri Nummelin (n) Makedonia (o) Laukontorin Antikvariaatti.

Arvelen telttaa paremmaksi myyntipaikaksi kuin koulun käytäviä ja ummehtuneita luokkahuoneita. Teltassa ilmavuus ja tilavuus, hyvä näkyvyys kokonaisuudesta yli eri osastojen, leveät kulkukäytävät, paras saavutettavuus, paras tunnelma! Seinämiä avattiin lisää virvoittaville tuulille! Juhlasalin ohjelma kuului kaiuttimista. (Sateesta ei ollut pelkoa!) Puolet teltasta toimi ravintolana.

Kivitalo olisi vain ollut paras suoja sateelta. Koulun alakerrassa olivat (b) Kampintorin antikvariaatti (c) Ajaton Aika (d) Pufendorf (e) Johannes (f) Kirjakellari (h) Brahen antikvariaatti (i) SS Libricon (j) Aikakirjat (k) Hantikva (l) Valli & Selin (m) Tomin antikvariaatti (n) Ajan reuna (o) Tähtiostis.

Yläkerrassa portaikon päässä luokkahuoneissa pieniä ja isoja kustantajia, mm. Atena, Aurinko, Aviador,,, Warelia, jotka ainakin minulta jäivät huomaamatta ja käymättä, mutta ehkä tosiasiakkaat löysivät nekin.

Näyttelyvieraita oli vuonna 2022 paljon enemmän kuin edellisenä "koronavuotena" 2021. Erityisesti lauantaina koulun käytävät tukkeutuivat ahtauttaan ihmismassoista! Koulun kaikki ulko-ovet pidettiin apposen avoimina (pääsymaksua ei ollut), jotta sisälle saatiin läpiveto. Sisäkauppiaat tuntuivat valintaansa tyytyväisiltä. Kivitalon Libricon pyysi asiakasta viemään sellaiset terveiset telttaan Makedonialle, että "ootte huijareita ja TORIkauppiaita!" - kirjakauppiashuumoria?

**

BIBLIOFIILIEN Seuran kirjahuutokauppa Sylvään koulun auditoriossa perjantaina klo 16-17 oli vaisuhko, kuten edellisvuonnakin. Monet kohteet menivät kaupaksi vain pohjahinnalla 10 euroa, joskus maanittelun jälkeen, ja moni kirja jäi kokonaan huutamatta! Meklari Petteri Leino nuiji kaupan puolen minuutin välein, 110 kohdetta 55 minuutissa. Seitsemän aktiivista tosihuutajaa oli ottanut itselleen numerolaatan 1-7 väliltä, jolloin heidän voittonsa pinottiin lunastettaviksi maksujärjestelyin huutokaupan loputtua. Kaksi vuorottelevaa lähettiä vei kirjoja yksittäis-huutajille käteismaksulla.

Joistakin huutokauppakohteista oli tehty kirjallisia tarjouksia etukäteen. Monissa kirjoissa oli edesmenneen kirjailija-nimimerkin Boris Hurtan exlibris. Kerran kaksi aktiivihuutajaa teki yhtäaikaa saman tarjouksen, mutta meklari ei huomannut toista, vaan nuiji kaupan päätökseen toisen hyväksi. "Meklarin virhe!" jolle ei mahda mitään nuijan paukahdettua, siihen tyytyminen.

***

KIRJAPÄIVIEN ohjelmaa: Anna Perälä, Antti Tuuri ja Leena Majander-Reenpää muistelivat 98-vuotiaana kuollutta Otavan kustantajaa Heikki A. Reenpäätä, joka oli Bibliofiilien seuran perustajajäsen, suuri kirjojen keräilijä ja merkittävä mesenaatti. Perälän esitelmä oli rutikuiva, Tuuri oli vanhentunut, Majander eloisa ja selvitti muiden sotkut, Reenpää vaikutti minusta epämiellyttävältä ihmiseltä.

Ville-Juhani Sutinen kertoi Matkasta Suomeen. Pääsin Auditoriosta Reenpää-kuuntelijoiden keskeltä vasta viimeiseksi minuutiksi "Kirjailijalavan" ääreen. Ehdin kuulla Sutisen viimeisen vastauksen, jonka mukaan ihmiset ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Näin että hän istui sisällä hattu päässään. Enempää ei tarvinne tietääkään henkilöstä.

Juhlasali näytti olevan viimeistä istumapaikkaa myöten täysi, kun haastateltiin Venäjä-tietäjää, suurlähettiläs Rene Nybergiä. Kuuntelin kaiuttimista ulkona talon varjossa. Ukraina on anti-Venäjä. Jos Ukraina kehittyisi paremmaksi kuin Venäjä, se osoittaisi, että Venäjä oli väärässä ja Putin surkea johtaja, kuten Kim Pohjois-Koreassa. Venäjällä pidetään oikeana tsaarina sitä joka voittaa sodan! Ukraina on hävitettävä, jotta slaaveilla ei olisi vaihtoehtoa tyrannialle. Venäjä ei ole koskaan ollut oikeusvaltio. Oikeusvaltio on tärkeämpi kuin demokratia. Stalin sanoi, että Hitler ei osaa lopettaa sotaa ajoissa, Stalin osaa, Putin ei osaa.

****

VAMMALAN liike-elämä: S-Marketin myymälärakennukset tilat näyttävät olevat tyhjät Prisman avauduttua kaemmas keskustasta etelään, lähelle Lidliä ja Tokmannia. Kauppatorin laidalla on Torikeskuksen K- kuten Kallis -Supermarket. Rautatieaseman lähellä, Vammaskosken sillan pohjoispuolella Raiviossa näyttää olevan pieni K-Market. Nyyssösen kello-, kulta- ja optikkoliikkeestä kertoi peruspoliitikko Timo Soini muistelmissaan ostaneensa kihlat.

Bio Sastamala esitti Puistokadun ja Marttilankadun eteläpäässä elokuvia "Elvis" klo 18 ja "Kätyrit" klo 16. Viiden teatterin Kinoset-ketju Loimaa - Huittinen (2 salia) - Somero.

TERVAKALLION vihreä leirintämökkimme oli kesällä 2022 kaksi kertaa suurempi kuin 2021 vuokrattu punainen "leikkimökki". Tupakeittiö, jääkaappi, mikroaaltouuni, televisio, pesualtaasta ulos juokseva vesi, vesikanisteri, joka täytettiin käymälärakennuksen ulkoseinän letkusta. Naapurissa oli useita asuntovaunuja, uimaranta, leikkipaikka ja kesäpäivistä riemuitsevia lapsia. Näköala kuistilta villin pöheikön yli Rautavedelle ja sen taakse Vammalan ydinkeskustaan.

Torikeskuksen kauppatorille oli asettunut kolme käytettyjen kirjojen torimyyjää (viime vuonna näin vain yhden), jotka välttivät 350 euron osallistumismaksun. Heidän kirjojensa laatu näytti heikommalta kuin messu-antikvariaattien.

Taidekauppa Art-Pispala järjesti Taidemyyntinäyttelyn yhtä aikaa Kirjapäivien kanssa Marttilan koulussa, samoin kuin vuonna 2021. Myös Äänilevyjen messumyyntiä mainostettiin monilla julisteilla, tapahtumapaikkana Seuratalo, joka sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään eräällä mäkikukkulalla. Kulkiessani paikan ohi en nähnyt ristinsielua tai kissaakaan matkalla Seurataloon tai sieltä pois!

Vammalassa on joitakin tyhjillään olevia liiketiloja, mm. antikvariaatin vieressä. Keskeisellä kadulla on paikallisen poliitikon toimisto, jonka näyteikkuna julistaa: Arto Satonen, Kokoomus. Kansanedustaja. Vammala on shakkimestari 2021. Sisällä näkyy ulos siirrettäväksi sopiva ständi, joka lupaa "Kahvitarjoilu!"

PUKSTAAVI - kirjan museo esitti saman suppean näyttelyn kuin vuosi sitten. Filmiesitys talon rakennuttaneesta apteekkarista. Kirjapainon malli. Kirjataloja. Perheiden kirjastoja ja kirjahyllyillä eri ajoilta. Ääninäytteitä. Kirjaston lainaustiski. Pekka Vuori kertoi Helsingin Sanomien kuvittamisesta: 3 tuntia aikaa piirtää Nobel-voittajasta karikatyyri lehteen. Nykyisessä pienikokoisessa sanomalehdessä ei ole enää tilaa kuvitukselle!

Tornihuvilassa Filmi-Sepon lyhytelokuva Vammalasta. Pieni näyttely Sastamalan 15 erikoisuudesta: pisin puinen riippusilta 228 metriä. Vanhimmat säilyneet kirkonkirjat. Lähimpänä toisiaan olevat kaksi keskiaikaista kirkkoa. Ensimmäinen laskuvarjohyppääjä. Ensimmäinen naislentäjä. Ensimmäinen nais-bussikuski ja nais-liikennöitsijä. Ainoa vesikokeeseen joutunut noidaksi epäilty nainen (n. 1600-1665). Tämä ei hukkunut Turun Aurajokeen, joka oli jäässä, mutta jätettiin polttamatta, kunhan ruoskittiin ja karkotettiin. Päätyi Hämeenlinnaan, jossa hänet poltettiin roviolla!

*****

ANTIKVARIAATTI TYRWÄÄ vastasi mielestäni kirjamessuja yksinäänkin! Marttilankadulle avautui nelisen isoa näyteikkunaa eri teemoilla, kuten musiikki, sarjakuvat ja paikallishistoria. Kauppa näytti jopa 10 metriä leveältä, joten en olisi arvannut sen olevan vielä kaksi kertaa syvempi, 15-20 metriä! Aivan peräosa näytti varastotilalta banaanilaatikoineen, mutta yhteensä tilaa saattaisi olla 150-200 neliömetriä. Kirjoja mahtuu varmasti monia kymmeniä tuhansia! Hyllyjä seitsemässä kerroksessa, ehkäpä 15 metriä sivuseinillä ja kahdeksan tuplahyllykköä poikittain kapeille sivukäytäville, eikä siinä kaikki. Kenties 850 hyllymetriä, ellei kilometriä? Mahtuisiko hyllymetriin keskimäärin 40 kirjaa? 

Yleensä ohittaessani liikkeen kauppias Jokke Mäkinen on juuri istunut tupakoimassa ulkona Marttilankadulla, joten en ole halunnut keskeyttää lepotaukoa. Vaimohenkilö näytti nyt kuitenkin tuuraavan kassassa ja asiakkaita oli perjantai-iltapäivänä yhtäaikaa kymmenkunta. Kolmisen asiakkaiden puolisoa levähti nojatuoleissa. Kauppa avattiin Vanhan Kirjallisuuden päivinä jo klo 8 aamulla!

Rouvashenkilö kysyi: "Missä on Haanpää-osasto? Viimeksi se oli tässä, kun minä käyn joka vuosi kirjapäivillä ja poikkean täällä!" Kauppias arveli, että asiakas saattaa muistaa häntä paremmin, mutta Pentti Haanpään kirjoja ei tällä kertaa löytynyt. Vasta asiakkaan poistuttua minä huomasin eräässä poikkihyllyssä selkeän tarrapaperilapun "HAANPÄÄ", ja Haanpään kirjoja puoli metriä, kootut teokset ja monia yksittäisiä.

Mika Waltari-osastoa saattoi olla 2-3 metriä, samoin metrikaupalla siniselkäistä Nuorten Toivekirjastoa, kuten dekkareista Sapo-sarjaa ja Salama-sarjaa. Valtava valikoima tuttuihin sarjoihin kuuluvia kirjoja, joita en muista koskaan ennen nähneeni! Aarreaitta, jos keräisin jotakin sarjaa! Onkohan Tyrwään kirjoja internetin kauppapaikoilla, en ole etsinyt. Jos asuisin Vammalassa, tuskin malttaisin olla käymättä Antikvariaatti Tyrwäässä joka viikko!! Minusta Vammalan paras kulttuurikeidas, yli kaupunginkirjaston, Pukstaavi-museon, Taidetalo Jaatsin ja elokuvateatterin!

Pirkka-Pekka Petelius esitteli joitakin vuosia sitten Tyrwään antikvariaatin televisio-sarjassa, jossa yritti auttaa pienyrityksiä pärjäämään paremmin. Sen jälkeen paikkakuntalaiset kutsuivat kauppiasta "vilimitähdeksi". Kauppa oli parempi kuin TV-sarjasta ymmärsin.

************************

KOLMANNEKSI KAKSI VUOTTA VANHEMPI SASTAMALA-KUVAUS:

736. Sastamalan kirjapäivät 2021

Sastamala tuli tutuksi Vanhan kirjallisuuden päivillä 2021. Navigaattori neuvoi Huittisten kautta lännestä Vammalaan tulevia Pesurinkadulle ja pois mennessä itään Tampereentielle. Itsenäisyydentie oli etelästä päätie Vammalan keskustaan, jossa rinnakkaiset kauppakadut, uudempi ja suurempi Puistokatu sekä vanhempi ja mutkainen Marttilankatu, yhtyivät pohjoisessa Vammaskosken sillalle.

Kirjapäiviä pystytettiin 29.7.2021 torstain iltapäivänä, kahta myyntipäivää perjantaita ja lauantaita varten, Sylvään koululle ja viereiseen jätti-telttaan. Pakettiautot purkivat banaanilaatikoita täynnä kirjoja teltan kolmen suuaukon pielissä.

Antikvaari Antolla oli tuomisinaan nelisenkymmentä täyttä banaanilaatikkoa, joiden järjestelyyn teltassa pöydille kului nelisen tuntia. Osa kirjoista aseteltiin kuuden tason puiseen hyllykköön, esimerkiksi muistelmia, historiaa ja kaunokirjallisuuden klassikoita. Myös muotoilu- ja kuvataidekirjoja, harrastekirjallisuutta, runokokoelmia, dekkareita, jännityskirjoja, lastenkirjoja ja sarjakuvia oli lajiteltuina eri laatikoissa. Osa kirjoista oli sata vuotta vanhoja tai 1800-luvulta, kuten tyrvääläisen Antero Wareliuksen "Enon opetuksia luonnon asioista".

Tervakallion leirintäalue (2 km keskustasta) Rautaveden pohjoisrannalla tarjosi varmaankin kaupungin halvinta majoitusta lasten leikkimökin kokoisissa, ehkä 4 m2:n punaisissa puutaloissa, jotka oli varustettu kahdella kerrossängyllä, jääkaapilla ja kahvinkeittimellä. Alueelle ajettiin Vammaskosken sillan pohjoispuolelta Sastamalantietä itään ja Uittomiehenkadun päähän, läpi muutaman betonielementti-kerrostalon muodostaman mini-lähiön, jonka ylellisyytenä oli Pappilanlahden järvenranta! Leirintäalueen rannalta ja laiturista avautui varsin kaunis näköala Vammalan keskikaupungin talorivistölle Rautaveden eteläpuolella.

Vein perjantai-aamuna kirjekuoreen pakatun kirjan postiin, jota hoiti K-Supermarket Torikeskus, kattoikkunaisessa, valopihaisessa kauppakeskuksessa Puistokadun varressa, Onkiniemenkadun ja Aittalahdenkadun välissä. Katolla oli pysäköintialue, länsipuolella puisto ja itäpuolella toriaukio, joka oli täynnä torikauppiaita lauantai-aamuna. Muutamilla myyjillä oli pysyviä puisia kauppa-aittoja. Yksi käytettyjen kirjojen kauppiaskin seinustalla. Arkena pysäköintialue ja alkoholistien ajantappopaikka. Eteläpuolella Linja-autoasema, jossa paikallisbussin aikataulu, mutta "kaukolinjojen vuorot vain netissä, koska vähentyneet koronaviruksen takia".

Luulin K-Supermarketin olevan Vammalan suurin kauppa, mutta kartasta opin, että kaukana keskustan eteläpuolella, Itsenäisyydentie 66:ssa on City-Market. Prisma puuttui, mutta oli jo rakenteilla samalle suunnalle. Ihmekös sitten, että Puistokadulla oli jatkuva vilkas autoliikenne katua ylittävän kävelijän varottavana, jos keskustasta pitää ajaa 3 km kauppoihin. Luulin vanhanaikaisten vaatekauppojen menestyvän Vammalassa, koska valtakunnan suurimmat koko kansan vaatettajat Prisma ja City-Market puuttuvat? Nikkanen ja Nyyssönen olivat isoja kaupankylttejä keskustassa, Nikkanen vaatetti Huittisissakin ja Nyyssönen myi kelloja, kultaa ja optiikkaa.

S-Market Itsenäisyydentie 1 oli keskustan laidalla, mutta Lidl liian kaukana etelässä. K-Marketteja oli kolme, Nuutilankujalla Lidlin eteläpuolella, Raiviossa Vammaskosken pohjoispuolella Asematie 20:ssa sekä Häijään kylässä. Villihinta ja Löytötex olivat isoja sekatavarakauppoja.

S-Marketin eteiskäytävässä jaettiin ilmaiseksi Aamulehteä. Toivoin, että olisin saanut Tyrvään Sanomat, joka näytti pirteältä selatessani sitä kaupan lehtihyllyllä, ilmestyi keskiviikkoisin, hinta 3,50 euroa. Kerrostalojen pihoissa näin pieniä puisia postilaatikoita, joissa luki "Alueviesti". Sisällä oli nippu sen nimistä ilmaiseksi jaettavaa kaupunkilehteä: Sastamala - Punkalaidun - Huittinen - Kokemäki, painos 32'000. Lehden jakajan ei tarvinnut kiertää rappukäytävien postiluukkuja, joista monissa lukisi: "Ei mainoksia, kiitos!" Halukkaat saivat kuitenkin ilmaislehden kotipihalleen asti.

Puistokadun ja Marttilankadun eteläpäässä katselin Bio Sastamalan elokuvamainokset. Vain Renny Harlinin ohjaama "Luokkakokous" klo 18. Lauantaina olisi myös lasten animaatio klo 16. Neljän teatterin ketju: Huittisista (2 salia) Loimaalle ja Somerolle. Työpaikka oli vapaana näytösten hoitajalle (myynti, elokuvakoneen käyttö, siivous ym). Aittalahdenkadun eteläpuolella ihmettelin luonnontilaan jäänyttä mäkitonttia, jolle nousi portaikko Puistokadultakin. Mäen huipulla piilotteli vanha iso puinen Seuratalo.

Sastamalassa on paljon puistoja ja liikuntapaikkoja ulkona. Erityisesti lännessä Liekoveden rannassa on kaunis vesimaisema lintuineen sekä puistonpenkkejä. Myös pystytetty tyhjiä taulunkehyksiä, joiden läpi katsoa "Mielenmaisemaa". Raamien mukana meditaatio-ohjeita kurssimainoksin.

Etelämpänä tulvavalli suojelee rivitaloja Roismalanlahden korkealta vedenpinnalta. Maan puolen rinteeseen on rakennettu porrasaskelmia ja järven puolelle laitureita. Kuljeskelin valleilla jo vuonna 2017 kävellessäni Äetsästä Kaarlo Sarkian museon ohi Vammalaan.

(Kuntabongari 2017 heinäkuuta: 604. Kiikasta Vammalaan kävellen)

Kävelin länsirantaa pohjoiseen Tyrvään kirkolle. Matkan varrella matonpesupaikkoja, venelaitureita, Kaalisaaren niemessä urheilukenttä, tennis- ja padel-kenttiä, skeittailurata, mäennyppylä, kuntoilulaitteita, uimaranta pukukoppeineen. Rantatontille on rakennettu kalliisti uusi suuri kerrostalo. Naapurina vuosikymmeniä vanhempi halpa betonielementti-talo rumasti näkyvine saumoineen, mutta sekin omalla pätkällään Liekoveden rantaviivaa!

Montako kaksitornista kirkkoa Suomessa on? Kaksi: Tyrvään kirkko oli ensimmäinen ja Helsingin Johanneksen kirkko viimeinen! Tyrvään kirkossa on tilaa tuhannelle kokoontujalle. Halusivatko seudun heränneet rehennellä naapurikuntalaisille? Levisi sanonta: "Kehuu kuin tyrvääläinen kirkollaan!" Pihalla lasivitriinissä selostukset Sastamalan eri-ikäisistä kirkoista. Kirkko oli komea ulkoa, muttei kummoinen sisältä. Kolmiosainen alttaritaulu ja kolikoita syövä vaivaisukko.

Ylitin Vammaskosken sillan ja laskeuduin portaat rantapuistoon, jossa oli pari pientä kävelysiltaa ja pitkospuita länteen. Päädyin Jaatsinkadulle, jolta polkua Asemakadulle. Kävelin Vanerikadulle katsomaan Riga-nimistä vaneritehdasta. Palatessa poikkesin rautatieasemalle, jonka molemmilla laitureilla muutama ihminen odotti junia, sekä Porin että Tampereen suuntaan.

Junalippuautomaatti ei toimi rahalla, eikä ole aikatauluja! jotka kehotetaan katsomaan netistä! En ole vuosiin ajanut Suomessa junalla, en osaisi enää, asemat tai konduktöörit eivät myy lippuja, pitäisikö sitten ajaa liputta ja maksaa kallis sakko?! Saksassa 2018 ja Belgiassa 2017 olen saanut liput euroseteleillä automaateista, eikä ollut paikkavarauksia, tilaa riitti!

Gallen-Kallelan kadun varrelta löydän Akselin lapsuudenkodin, nyt näyttelytilana, jonka valvoja lakaisee eteistä ulkoportaille ja tervehtii ohikulkijaa. Pihan luonnonpuistossa on veistoksia, kuten pelti-lintuja, ja myös Kallelan patsas, joka onkin pelkkä pää kivitolpan nokassa, jota muutama vuosi sitten etsin tuloksetta. Tuntemattoman taiteilijan näyttely sisällä. Jaatsinkadun ja Asemakadun risteyksessä on entinen kivinavetta näyttelytilana, jossa nyt Marc Chagallin teoksia, pääsymaksu 6 euroa, pariskuntia menee sisään.

Pakenen alkavaa sadetta kaupunginkirjastoon, joka on Vammaskosken sillan koillispuolella, Pappilanlahden rannassa, Sillankorvankadulla. Katetulla ulkoterassilla on kärryssä jaossa ilmaiseksi poistokirjoja: "Älä maksa! Älä tuo takaisin!" Avaran kirjaston valikoima vaikuttaa runsaalta. Sisällä on iso laari lisää poistokirjoja. Vapaaehtoisen maksun kirjasta voi pudottaa aukosta rahalippaaseen. Löydän vanhan kirjan "Agricolasta Pakkalaan" ja luulen ensimmäiseksi osaksi kirjailijaesittelyjä, kuten omistamani "Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan" ja "Kailaasta Meriluotoon". Kotona huomaankin pappien elämäkerroiksi, kuin oppikoulun kirkkohistoriaksi. Pidän sadetta, käytän siistiä käymälää. Kirjasto on auki perjantaina klo 16 asti, lauantaina suljettu.

Marttilankadun jalkakäytävällä näen kirjakauppias Jokke Mäkisen ulkona tupakkatauolla. Pirkka-Pekka Peteliuksen TV-sarja teki Jokesta ulkonäöltä tutun "vilimitähden" muutama vuosi sitten. Kolme kertaa eri päivinä ohitin Tyrwään Antikvariaatin ja joka kerta Jokke oli ulkona tupakalla ja juttelemassa. Tyrvään Sanomissa (4.8.) hän kehui: Parhaat kirjapäivät ikinä - myynnillisesti. "Tuntui, ettei hengähdystaukoa oikein ollut, kun ihmisiä tuli ovesta jatkuvasti."

Joitakin bussipysäkkejä somisti koristeltu polkupyörä, jonka tarakalla oli kirjoja. Selitysteksti kertoi, että Kirjapäivien ilmainen kaupunkibussi "kulkee jatkuvasti" klo 8-18 perjantaina, 8-17 lauantaina, reittiä Rautatieasema - Sylvään koulu - Pyhän Olavin kirkko - Rautatieasema. Muutaman kerran olin bussin nähnytkin, kyljessä luki "Antti Lauhamo".

Näin ilmaisbussin pysäköitynä Ojansuunkadulla Sylvään koulun vieressä perjantaina klo 14:20 ja kiirehdin mukaan. Toivoin että keskiaikainen kirkko olisi auki ainakin klo 15 asti. Kuljettaja seisoskeli ulkona. Sisällä istui 2-3 pariskuntaa. Bussi lähti ajamaan puolen jälkeen ja matka Pyhän Olavin kirkolle vei runsaat 10 minuuttia.

Vammaskosken sillan jälkeen ajettiin koilliseen, Vanhankirkonniemelle. Matkan varrella näkyi grillikioskin pihassa ihmisnukeilla somistettu autonäyttely, esimerkiksi kaunotar kurkottamassa konepellin alle. Pyhän Olavin kirkon luona bussi kävi ensin kääntymässä pysäköintialueella ja pysähtyi sitten portin eteen. Olin ainoa kirkolle jäävä (muutko menossa rautatieasemalle?), mutta bussiin nousi 2 ihmistä.

Kirkossa oli opastettu kierros meneillään klo 14:50. Kirkko oli avoinna arkena klo 16 asti, mutta lauantaina suljettu! Opas selosti Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan työnjakoa uusissa kirkkomaalauksissa: raamatun henkilöitä ja Jeesuksen kärsimystie. "Kuolema on: Kaksoispiste, eikä piste." Vapaaehtoinen pääsymaksu 2 euroa, jonka sai antaa joko oppaalle tai "Puu-Pietarille" eli kirkon vaivaisukolle.

Tuhopolttaja oli syksyllä 1997 sytyttänyt kirkon palamaan, juuri kun talkooporukka oli saanut pärekaton uusittua. Kiviseinät olivat säilyneet, puuosat tuhoutuneet tulessa. Uudet puurakenteet on maalattu sinivihreiksi, mikä on ollut väresitä arvokkain.

Minulle vanhakirkko oli sisältä pettymys: tuoreet puupenkit tai katto eivät pystyneet näyttämään historiallisilta, vaikka liitokset olikin tehty vanhanaikaisesti puutapeilla. Kiviseinät olivat komeimmat pihalta katsottuina, olivat silloinkin kun näin raunion ennen kunnostusta.

Parin nuoren naisen esimerkkiä seuraten kiipesin kirkon perältä portaita parvelle, jossa olivat kaiketi kirkkokuoron penkit. Hyvä näköala alas saliin ja saarnatuoliin. Laskeuduin alas toisia, jyrkempiä portaita vasemmalla sivulla edessä.

Poistuin kirkosta harmaapartaisen seitsenkymppisen miehen jäljessä, joka käveli ulkona polkupyörälleen. Kirkolle tulossa ollut kolmikymppinen kysyi tältä: "Oletko Upi - Urpo Vuorenoja?" Oli hän, miehet jäivät juttelemaan, vuosientakaisia. Sitten muistin minäkin nähneeni Karkussa matkailukohde Wanhan-Harsun isännän, viisi vuotta sitten, 2016.

Antti Lauhamon kaupunkibussin piti pysäkkitekstien mukaan kulkea "jatkuvasti", mutta tarkoittiko 20 vai 30 minuutin vuoroväliä? Myöhemmin näin kirjapäivien esitteestä, että bussin piti lähteä tasatunnein rautatieasemalta. Jouduin siis odottamaan kirkolla tunnin! Olisin kävellyt keskustaan puolessa tunnissa. Kello 15:45 bussi ei jättänyt ketään kirkolle, mutta autoon nousi kaksi. Bussin seistessä pysäkillä pari minuuttia tuli auton takaosista nainen kysymään, ehtisikö hänen lapsensa käydä kirkossa sisällä? Kuljettaja sanoi, että lähtee juuri, mutta tulee taas tunnin päästä. Rouva ei halunnut odottaa tuntia, vaan aikoi tulla omalla autollaan uudestaan (mutta kirkko sulkeutuisi 10 minuutin päästä ja olisi huomisen - lauantain - kiinni).

Kaupunkibussi ajoi rautatieasemalle, jossa seisoi muutaman minuutin. Sitten Vammaskosken sillan yli, Marttilan-, Varilan-, Kilpinokan- ja Rautavedenkatua Ojansuunkadulle Sylvään koulun Kirjapäivien päätepysäkille.

Myöhästyin muutaman minuutin Bibliofiilien Seuran kirjahuutokaupasta klo 16-18 Sylvään auditoriossa, en ehtinyt tutustua lavan laidalla esillä olleisiin kohteisiin, eikä minulla ollut luetteloakaan. Meklarina toimi Petteri Leino. Myytävänä oli noin 50 kirjaa (tai myös 3 kirjan nippuja), joista monet jäivät huutamatta 5 euron pohjahinnallakin. Välillä syttyi kilpahuutoja. Suurostajat tai kirjallisia tarjouksia tehneet osallistuivat tuntemattomina numeroilla 1-10. Eniten myytyjä kirjoja varastoitiin lavan takaosaan ostajalle numero 1. Aikakauslehti "Mehiläisen" vuosikerroista n. 1860 tarjottiin 50-65 euroa, viimeinen (vajaa) nousi kalleimmaksi. Myytävä loppui jo klo 16:40, 80 minuuttia etuajassa.

Lauantai-aamuna oli Rautavedenkatu suljettu autoilta, paitsi Kirjapäivien maksullisen pysäköinnin vuoksi, myös kadulle aidatuilla ulkokentillä järjestettyjen salibandy-otteluiden takia. Vihreäliivisiä tilapäisiä pysäköinnin vartijoita oli runsas joukko Sylvään koulun eri nurkilla.

Kävelin kirjamuseo Pukstaavin pihaan ensimmäisen kerran Rautaveden- enkä Marttilankadun puolelta ja huomasin yllätyksekseni tuuhealla pihalla olevan puiden peitossa erikseen Sastamalan seudun museon, tornillisessa Apteekkarin huvilassa. Ulkona puutarhassa oli Jukka Virtasen (1931-2015) valokuvanäyttely, ei TV-esiintyjä Jukka Virtasen (1933-2019). 

Viereisellä tontilla oli Vammalassa syntyneen Mauri Kunnaksen kuvakirjojen unissakävelijän Herra Hakkaraisen museotalo, jonka pihalla lasten liikennekaupunki, tärkeimpinä lavasteinaan vankila sekä bensiiniasema GULP! "kallista bensaa." Olisiko museo aikuiselle sallittu tai sopiva?

Kävin museoista kahdessa iltapäivällä klo 13:30-14:30, ensin Apteekkarin huvilassa, auki klo 10-17 (Kirjallisuuden päivinä klo 20 asti). Lipunmyyjä vasta käynnisti Museokortin lukulaitteen, olin kai päivän ensimmäinen asiakas? Huvilan pohjakerroksessa oli kaksi näyttelyä: yhdessä huoneessa Lasinpuhallus ja useissa huoneissa Karjalan evakot. Lotan asu vitriinissä. Esineitä ja käsitöitä, myös haalealla värifilmillä. Eniten pidin kokonaan katsomastani Puolustusvoimain mustavalkoisesta filmikatsauksesta numero 86 (ehkä), joka kuvasi Karjalan evakuointia eri kulkuvälineillä, ja välillä sotatoimia. Poistuessani joku mies oli juttelemassa lipunmyyjän kanssa ja meni ulos edelläni. Muita en nähnyt Sastamalan seudun museossa, olisiko se liian piilossa, eivätkä turistit löydä?

Suomalaisen kirjan museoon Pukstaaviin ja Sastamalan seudun museoon oli yhteinen pääsymaksu, pääsylippuna hopeanvärinen tarrakuvio, joka muistutti numeroa 9 tai 6. Pukstaaviin mentiin sisään alhaalta kellaritasolta pihan puolelta (edellisen kerran käydessäni vuosia sitten Marttilankadun katutasolta). Kadun korkeudella oli vasemmalla kahvila ja oikealla museokauppa, jossa lipunmyynti, mutta nyt tyhjänä.

Katselin ensin kadun kerroksen exlibris-näyttelyn (kuuluisuuksien kirjanomistajan-merkkejä). Sitten nousin ylimpään kerrokseen, jossa oli pysyvä kirja-alan näyttely. Lavastuksia vitriineissä, kuten kirjapaino tai Otavan kustannustalo Helsingissä - pienoismallina, joidenkin huoneiden seinät avattuina, jotta huoneisiin näki. Kirjahyllyjä lavastettu kirjakokoelmineen, eri aikakausilta ja erilaisista kodeista. Nauhoilta kuului tekstinäytteitä tunnetuista kotimaisista teoksista. Filmiesitys kertoi toimeliaasta apteekkarista, joka perusti Tyrväälle kirjapainon, kirjakaupan, limonaatitehtaan sekä rakennutti Pukstaavin talon apteekikseen ja tornihuvilan asunnokseen. Hän kuoli 1938.

Minusta jotakin sellaista tuntui Pukstaavista puuttuvan, mistä olin eniten pitänyt ensimmäisellä käyntikerrallani, viisi vuotta sitten 2016, mutta mitä? - Lyhyet Kirjailija-multimediat: Aho, Canth, Jotuni, Huovinen, Kianto, Kallas... Olivatko poissa vai enkö huomannut? Museovieraita oli lisäkseni vain nuoripari katsomassa exlibriksiä sekä yläkerrassa äiti sivistämässä pientä koululaistaan kulttuurilla. Kahvila kuulosti sorinasta päätellen vilkkaalta.

Sylvään koululla oli kirjamyyjiä sekä suuressa teltassa että koulun sisätiloissa, monissa luokissa, kahdessa kerroksessa. En varmasti löytänyt kaikkia myyjiä, tuskin muutkaan. Esimerkiksi SS Libriconin sarjakuvat olisin halunnut nähdä. Nastamuumio sanoi, ettei ole julkaissut mitään uutta korona-aikana, myi vain ylimääräisiä kirjoja hyllystään.

Kirjapäivillä klo 12-13 Bibliofiilien seuran puheenjohtaja Petteri Leino haastatteli entistä antikvaarista kauppiasta, 75-vuotiasta Anssi Arohonkaa (s.1946), joka oli kirjoittanut muistelmansa. Hämäläis-osakunnan aktiivi 1960-luvun lopulla. Vuonna 1970 ensimmäisen sarjakuvahuutokaupan meklari, sarjakuvahullun kaverin pyynnöstä, ei itse harrastanut sarjakuvia. (Minä muistankin hänet erityisesti sarjakuvameklarina - Helsingin Sanomien valokuvasta! Hänen kaupassaan kävin kerran tai pari, veljensä Mikan kaupassa Hämeenlinnassa kerran, ja isänsä Eino Arohongan (Aaro Honka) poikakirjoja luin monta.)

AA: Tampereen klassisen lyseon latinisti, filosofian maisteri, äidinkielen opettaja, kunnes perusti Helsingin Cygnaeuksenkadulle pienen 50 neliömetrin kokoisen antikvariaatin, jonka muutti 70 m2:n tiloihin Mannerheimintielle. "Pistit liikkeen pystyyn minun nenäni eteen!" harmistui tunnettu antikvaari-kauppias Isak Gordin - jolla oli melko iso nenä. Antikvaariset kauppiaat ovat kuulemma kateellista väkeä, "Ei kuitenkaan Petteri, joka aloitti vasta kun minä lopetin ja osti varastoni, joten emme ole kilpailijoita."

"Kalleimmalla kirjoja myyvät eivät ostaessaan välttämättä maksa parhaiten" oli Arohonka kirjoittanut, mikä suututti kollegoja, nimiä mainitsematta. Leino mainitsi Hagelstamin hävinneen Arohongalle tarjouskilpailun arvokkaasta kirjastosta. Kirjavarkaiden varalle kauppiaalla oli pesäpallomaila. Liikkeessä tuurannut vaimo juoksi mailan kanssa kadulle narkomaanin perään, joka oli siepannut ovensuusta maksamatta 5-osaisen Sibeliuksen elämäkertasarjan, ja karjuen saikin kirjat takaisin.

Koronan takia Sylvään koulun auditoriossa oli käytössä vain joka toinen penkkirivi, mutta edellisvuosia vähäisempi yleisö mahtui hyvin. Juhlasalissa eli voimistelusalissa riitti tilaa reilusti, kun ehdin sinne kuuntelemaan osan valokuvaaja Pekka Agarthin ja dosentti Mikko Lahtisen muisteluista menneiden vuosikymmenten Vammalasta ja sen tärkeimmästä kauppakadusta Marttilankadusta. Viimeiseksi haastateltiin filosofian tohtori Marko A. Hautalaa kirjoittamastaan 1200-sivuisesta Algoth Untolan elämäkerrasta, jonka sastamalalainen kustantaja oli julkaissut. Hautala teki palkkatyötä vartijana, työnantajana Securitas, niin ei tarvinnut hakea apurahoja (kansainvälisesti kuuluisa kauhukirjailija Marko Hautala on eri henkilö).

Kirjapäivät loppuivat lauantaina klo 17:00. Moni myyjä aloitti etuajassa kirjojensa pakkaamisen banaanilaatikoihin, mutta kauppias Anto sinnitteli viimeiselle minuutille ja myikin vielä klo 16:55 yhden kirjan 5 eurolla. Takaiskuja: hänen pöydältään oli varastettu Elias Simojoen teos "Palava pensas"! Kirjojen pakkaaminen autoon vei Antolta puolitoista tuntia, joiltakuilta vähemmän tai enemmän.

***

780. Saarijärvi, Pyhä-Häkki, Liminka 2023

Enää kolme kaupunkia oli käymättä (106:sta): Saarijärvi, Kauhava ja Kiuruvesi. Olin monestikin ajanut Onnibussilla tai 1980-luvulla pikavuorolla Jyväskylän ja Kokkolan väliä, mutta vasta keskiviikkona 24.5.2023 saavuin henkilöautolla ja pysähdyin Saarijärvelle kolmeksi tunniksi klo 12-15.

Valtatie 13 kulkee Saarijärven kaupungin halki luoteeseen. Onnibussin pikapysäkin kohdalla muistan nähneeni ison nimikkojärven valtatien lounaispuolella, mutten mitään kaupunkimaista taajamaa.

Pikkukaupungin keskustaan päästäkseen onkin poikettava suoralta valtatieltä lounaan kautta kaartavalle kiertotielle, kylän pääkadulle, jonka varrella kerrostalot ja liikerakennukset tihenevät ja kasvavat kohtalaiseksi nauhakaupungiksi.

Tärkein kohteemme oli Kierrätyskeskus, Opintie 2, koulun vieressä ja vanhaa Työväentaloa vastapäätä. Pysäköimme P-kirjaimella merkitylle hiekkakentälle ja menimme sisään. Alakerrassa astioita, yläkerrassa kirjoja ja lautapelejä. Henkilökuntana kunnan työllistettyjä. Löysin kiinnostavaa selattavaa, mutten pakottavaa ostettavaa. Matkakumppani, antikvaarinen kirjakauppias, keräsi puolessa tunnissa kirjoja ja Hifi-lehden vuosikertoja 15 kg painavan kassillisen, jonka autoin häntä kantamaan pakettiautoon.

Palasimme autolla joitakin satoja metrejä idemmäs ydinkeskustaan, Paavontorille ("Saarijärven Paavo"). Toriaukeama. Puistikko. Suihkulähde. Kirjakauppias etsi turhaan Punaisen Ristin kirpputoria, joka oli lopettanut. Suurimmat ruokakaupat S-Market ja K-Supermarket. Ensimmäisen eteisestä en löytänyt mainosrahoitteista turistikarttaa tai edes paikallislehteä. Toiseen kauppaan poikkesin vasta viimeiseksi ja sain sieltä 8-sivuisen, 7 lähikuntaan leviävän ilmaisjakelulehden "Saarijärveläinen".

Kävelin nauhakaupungissa itään päin, josta olimme tulleet autolla. Puukirkko (1849) tapuleineen, puistokäytävä tarjosi varjoa auringonpaahteelta. Urheilukenttä. Kaupungissa oli kaksi halpatavarakauppa Tokmannia: keskustassa ja Jyväskylän valtatien varrella. "Bio Paavo" liiketalon kivijalassa ei ollutkaan elokuvateatteri (suomenkielisellä seudulla "Kino" todennäköisemmin), vaan jokin bio-tuotannon yrityshautomo.

Kauempana kaakossa Jyväskylän suuntaan piti olla historiallisia vallituksia, mutta en jaksanutkaan kävellä niin kauas. Eeronmäelle, tien ja järven väliin, oli valmistumassa 4-5 pientalon sarja. Taimikaupan mainoskyltissä luki: "Itsepalvelu iltaisin ja viikonloppuisin", en ymmärtänyt miten mahdollista? Järven rantapoukama tuli näkyville. Ruokakauppa Lidl oli valtatien varrella. EU:n osittain rahoittama jalankulkutunneli valtatien alitse. Liikennevalot valtatien ja päätien risteyksessä.

Auton navigaattori neuvoi Saarijärveltä oikaisemaan pohjoiseen Nelostielle joko suorempaa Viitasaarentietä koilliseen tai parempaa kiertotietä ensin pohjoiseen Kannonkoskelle ja sieltä itään. Valitsin huonomman oikotien, koska se viisti Pyhän-Häkin kansallispuiston itäosaa, enkä aavistanut, miten huonoksi tie oikeasti muuttui!

PYHÄ-HÄKKI

Kestopäällystetty maantie vaihtui hyvin heikkokuntoiseksi hiekkatieksi, jonka laidalla näkyi jatkuvasti pelkkää metsää, paitsi satunnaisesti jokin yksittäinen vaatimaton iäkäs talo. Joitakin harvoja vastaantulevia autoja. Sitten PYHÄN HÄKIN opasteviitat. Seisahduimme vain Viitasaarentien laitaan, poikkeamatta sivutielle, liikennettä ei ollut.

Uskomattoman korkeat ikivanhat havupuut kasvoivat soisessa, hieman upottavassa maastossa, jossa kävimme rämpimässä. Hiljaisuus, äänettömyys! Ikimetsän tiheikkö ympärillä, aivan valtavan korkeat puut, hämäryys niiden juurella. Yritin kuvitella oravaa, joka kapuaisi yhä ylemmäs ja ylemmäs kuusen runkoa pitkin päästäkseen latvukseen. Älyäisikö kurre missään vaiheessa ihmetellä, miten puunrunko voi jatkua loputtomiin? Kai vain ponnistelisi mekaanisesti ylös asti, jos jaksaisi.

Automatka jatkui Nelostietä (E75) Viitasaaren, Pihtiputaan, Pyhäsalmen, Kärsämäen, Pulkkilan ja Rantsilan kautta Liminkaan. Lumijoentien varrella, 5 km Limingan keskustasta, majoituin yksin hotelliin, matkatoverini yllättäen sairastuttua.

LIMINGANLAHDEN LUONTOKESKUS

Käännyin Lumijoentieltä osoitteeseen "Rantakurvi 6" klo 21:30. Hiljaista, autiota. Ovikoodi päästi ulko-ovesta sisään Luontokeskuksen taloon (valmistunut 1998). Vasemmalla etelässä oli Museo, jossa olin käynyt 2019 (avoinna klo 10-18) ja lännessä kahvila-ravintola, joka myös nyt illalla kiinni.

Oikealle lähti käytävä majoitussiipeen, jossa pitäisi olla 5 perhehuonetta sekä 3 kahden hengen huonetta, yhteensä 30 yövieraalle. Väliovi oli palo-ovi. Huoneiden 1-4 ikkunat avautuvat itään ajotien puolelle, minun huoneeni 5 länteen puutarhapihalle. Pohjoissiiven päässä oli vielä asukkaiden yhteistila ja keittiö.

Siistissä ja viehättävässä huoneessani oli mini-jääkaappi, kahvinkeitin, televisio, kaksi sänkyä, iso invalidi-wc- ja suihkuhuone, sekä vino katto, jonka korkeamman pään alla oli parvi, jonne johtivat jyrkät portaat.

Aamiainen klo 8-10. Nautin aamiaisbuffetista klo 8:07-50 syöden pari hyvää sämpylää, tomaattia, kurkkua, juustoa, makkaraa, paprikaa, jogurttia, mustikkasosetta ja appelsiinimehua, mutten puuroa, salaattia enkä kananmunaa. Ikkunapöydissä istui ensin pariskunta sekä kaksi yksinäistä lisäkseni, sitten tuli lisää tyttöpari ja perhe. Klo 8:30 saapui syömään iso seurue, jolle oli varattu talon kokoustila, ei majoitusta.

Latasin huoneessani puhelimen akkua klo 10:30. Ikkunastani näkyi puutarhassa parikin seuruetta. 10 henkilöstä otettiin yhteisvalokuva. Kuuden lintumiehen porukka lähti lintutornille päin. Yöllä oli satanut vettä.

Kävelin puolisen kilometriä merenrannalle. Lintutorni oli täpötäynnä mm. päiväkotilapsien ryhmästä, enkä mennyt joukon jatkoksi, koska olin jo käynyt 4 vuotta aiemmin vuonna 2019. Katselin merestä noussutta maata.

Kävelin puolilta päivin Luontokeskuksesta 5 km Limingan keskustaan. Luin kirjastossa paikallislehti Rantalakeuden, Oulun Kalevan, Lapin Kansan, Helsingin Sanomat sekä lestadiolaisen sanomalehden Päiwämies, jota en ollut ennen nähnyt (28 sivua, painos 19'000, kerran viikossa).

PARK HOTEL LIMINKA

Limingan keskustahotellissa, Liminganraitti 10, olin yöpynyt ennenkin, vuonna 2019. Sisäänkäyntiä oli pitänyt silloin etsiä, mutta piti vieläkin, takapihan pysäköintipaikkojen kautta solaan.

Hotellin nimi oli vaihtunut, se oli ennen vaatimattomasti "Place to Sleep". Ulko-ovi oli Kuntosali Prässin, jonka eteisestä pääsi hissillä yläkerroksiin II ja III. Hissin käyttöön tarvitsin huoneeni 309 avainkoodin. (Vuonna 2019 oli yöpynyt huoneessa 203.) Vein rinkkani huoneeseen ja lähdin pienemmän repun kanssa kiertämään Liminkaa.

Miekkasoturi Hannu Krankan patsas koristi Park Hotellin viereistä lampi-puistoa. Karttatauluun ulkona oli merkitty 4 kävelyreittiä Limingassa. Kokeilin erästä niistä oikotienä Onnibussin pysäkille Valtatielle 8, mutta eksyin, ja tulin kierrelleeksi pitkästi umpimähkään ja kehääkin.

Päädyin liiaksi länteen "Vanhaan Liminkaan" joen varrelle, jonne en ollut aikonut, kun olin sen jo nähnyt takavuosina "Aappoloineen" (museotalo), kuten olin nähnyt kirkon ja Linnukan (monumentti). Halpa-Hallin torni oli lopulta hyvä maamerkki valtatien bussipysäkille vievällä yhdystiellä. Paluumatkasta pysäkiltä tuli selvä ja suora. Kiertelin jatkoksi vielä Krankan puistosta Kallen polkua Linnukallekin, jonka vieressä värikäs koulu.

Joissakin hotelleissa on patja, joka saa minut yöllä hikoilemaan: Park Hotellissa! Aamiaista menin syömään jo klo 7:02, jotta ehtisin nauttia rauhassa, ennen kuin tulisi kiire Onnibussille. Kuntosali Prässin eteisestä lähti lasikäytävä pihanäköaloin viereiseen rakennukseen, joka oli Limingan kunnantalo! Pohjakerroksessa oli aloitteleva uusi kahvila "Abraham's", joka harjoitteli hotellin aamiaistarjoilulla. Ulko-ovea terassille ja kadulle ei vielä ollut avattu, vaan luvattiin lapussa avata lähipäivinä.

Olin aamun ensimmäinen asiakas (huoneesta 309). Vasta toinen puoli tarjoilupöydästä oli katettu: pari lajia juustoa, pari lajia makkaraa, tomaattia, kurkkua, paprikaa. Eri pöydällä leivät, voisarvet ja karjalanpiirakat. Kolmannella pöydällä kuumat ruoat, lihapyörykät, munakkaat, nakit, puuro. Turkkilainen luonnonjogurtti, mustikkamehu, hedelmäviipaleita, mansikoita! marmeladitäytteiset keksit. Suklaakakun palaset! Appelsiinimehu sekä pikkuruisissa laseissa: valmiiksi inkiväärillä maustettu tyrnimehu! En kehdannut rohmuta toista tujausta tyrniä, mutta yhdestäkin jäi hyvä mieli!

Kello 7:15 alkoi tulla pariskuntia hotellin puolelta ja puoli kahdeksalta vastakkaiselta suunnalta, kunnantalon aulasta, virkamiehiä aamiaiselle. Sain syötyä kyllikseni 40 minuutissa. Lähdin hotellista klo 8:20 ja osasin tänään suoraan Onnibussin pysäkille vain 25 minuutissa. Bussi tuli Oulun suunnasta klo 8:24. Kuljettaja laittoi rinkkani alasäiliöön ja otin pienemmän reppuni mukaani penkilleni.

En koskaan kuljeta matkatavaraa bussin tavaratilassa, koska pelkään, että joku muu ottaa sen välipysäkillä vahingossa tai tahallaan! Olin varalta kirjoittanut rinkan sivutaskuun isolle paperille osoitteeni ja puhelinnumeroni. Helsingin Kampissa (12 tunnin päiväajon jälkeen!) klo 20:10 bussin viimeinen (kolmas) (nais)kuljettaja toi kärryllä matkatavarat linja-autoaseman käytävälle. En ollut ensimmäisessä rivissä, kun hän laukkuja ojenteli. Nähdessäni etäämpää rinkkani jo kuljettajan käsissä, kuulin eturivistä bussin ainoan englanninkielisen miehen huudahtavan: "That's Mine!" ja tarttuvan rinkkani! "That's NOT Mine!" hän korjasi perään, ja ojensi rinkan takaisin kuljettajalle, jolta sain sen seuraavaksi vuorostani.

779. TUKHOLMA: Årsta Skog ja Brunkeberg 2014

Viking Mariellalla Tukholmassa 2.4.2014. Yksinäni kahden hengen B2 Piccolo-hytti 5821 (4. poikkikäytävällä, laskien perältä, jossa takaikkunat ulos). Terminaali oli tyhjä jo klo 16:59, vain yksi romaniasuinen rouva poistumassa oikealta luukulta. Keskiluukulla vapaana blondi virkailija, joka nopeasti tulosti maihinnousukortin. Otti käteensä passin eikä vain katsonut etäältä. Varausnumerolappuseni jäi sinne.

Kuljin tyhjät rullaportaat ja hallit. Vain vartijat jäljellä. Valokuvaus oli loppunut jo. Saavutin kolmen hengen naisseurueen ja pari pariskuntaa, ohittaessani kävellen rampilla hitaan liukuhihnan. Jo ulkona tullessani näin ikkunoiden läpi ramppikäytävällä vain yhden pariskunnan. Laivan aulassa vastaanottajat kysyvät naisparilta hytin numeroa. Nousin portaita neljänneltä kannelta viidennelle. Hiki. Sää ulkona +5 astetta, pari lumihiutaletta leijui, minulla talvitakki, mutta Ecco-pikkukengät.

Hytissäni paloivat taas kaikki valot tullessani! Ainoa valokytkin ovensuussa (Gabriellalla oli toinenkin yöpöydällä). Sohva kääntyi alapetiksi, jossa henkselit ovat pitäneet patjaa (sekä peittoa, tyynyä ja kahta pyyhettä) paikoillaan. Nukuin ohi Ahvenanmaan, unessa vuoteeseeni tuli thaimaalainen tyttö, joka tavoitteli hytin valonkatkaisijaa.

Aamujono klo 10 neljännellä kannella, tuttaviaan riikinruotsiksi tervehtiviä rouvia ulos ikkunallisista A-hyteistä. Ulkona satamassa olin klo 10:15. Mariella oli läntisellä laituripaikalla. Aurinko paistoi, viileä tuuli (keskipäivälle lämpö nousi 5-8 asteeseen).

*

Kävelin Tegelviksgatanin eteläpäähän Hammarby Sjön lossille. Jätin eilisen Helsingin Metro-lehden bussipysäkille. Lautta näkyi olevan Lumon lampputehtaan laiturissa klo 10:25. Kiersin odotellessani korttelin, lasten leikkikentän. Lautalle klo 10:37. Runsaasti matkustajia. Joku tutki ilmaisia kirjoja kajuutan vaihtohyllyn äärellä. Otin vain Hammarbyn kaupunginosan ilmaisjakelulehden.

Jäin Luman laituriin Hammarbyssä. Kävelin länteen rantaa pitkin ja katselin Södermalmin vastarantaa. Rakennustyömaa esti vielä tänäkin vuonna kulkemisen Hammarby kaj:n loppupätkällä lännessä, jolloin jouduin siirtymään etelään sisämaahan.

Ohittavat juoksijat olivat oppaitani kävelytielle ylös, Skanstullenin alimman sillan korkeudelle (itä-länsi- ja myös korkeusjärjestyksessä Skansbron, Skanstullsbron ja kolmantena Johanneshovsbron) ja hiljaisen ajotien yli. Siltojen länsipuolella laskeuduin alas rantapuistoon. Sicklasta idästä tulevalla Tvärbanan pikaraitiotiellä oli oma poikittainen siltansa Fredriksdalsbron, joka kaartoi etelään kohti Johanneshovin Gullmarsplania.

**

ÅRSTA SKOG, ensin Sundsta, alas rantapuistoon, jossa veneiden talvisäilytys. Rantapolku on hieman synkkä korkean harjun varjostaessa sitä etelästä. Useita juoksijoita ohitseni, asunaan polvihousut, joiden alla trikoot, huhtikuun alussa. Useita koiranulkoiluttajia myös.

Pysyttelen Årsta Skogin rannimmaisella polulla. Välillä nousu mäelle ja taas laskeutuminen, tai oikotie kulkee yläkautta. Varikon vierestä kulki reitti, meinasin itse lähteä ylös mäelle. Puistonpenkkejä. Puupölkkyjä voimistelutelineinä. Opastustauluja: miten leuanveto tehdään.

SÖDERSJUKHUSET, valtava valkoinen sairaalakompleksi, näkyy Årstavikenin pohjoispuolella Eriksdalslundenissa, ja muitakin Södermalmin maamerkkejä: veropilvenpiirtäjä Skatteskrapan, Folksam sekä Å, Söderin Åhlens-tavaratalo.

Kuljen Årstan kahden korkean junasillan alitse, yhteenkasvaneiden Årstan saarten kohdalla. Jatkan edelleen alarantaa pitkin. Työmaan sivuutus rantakaistaa.

ÅRSTADAL. Sjövikskajen, suunta luoteeseen. Suorakulmainen käännös koilliseen, klo 11:45 (puolitoista tuntia kulunut jo maissa Tukholmassa). Paljon ihmisiä ulkona, pahvinen kahvimuki monella kourassa. Ruokatuntiaika jo, koululaisiakin vilisee.

***

LILJEHOLMSBRON koilliseen Södermalmin puolelle. Brännkyrkavägenille. HORNSTULLISSA tunnelbanan aseman kohdalta portaat kävelysillalle, joka vie yli Långholmsgatanin. Kaksitorninen HÖGALIDSKYRKAN kierretään eteläpuolelta, sitten taas kävelysilta yli Varvsgatanin. Brännkyrkagatan itään, samansuuntaisen valtaväylän Hornsgatanin pohjoispuolella.

STADSMISSIONIN kirpputori Mariatorgetin kulmalla. Lautapeli "Pojkvän". Fantom-sarjakuvalehtiä 200. Knasen 20x 1-sivuinen kuva. Svenska Mad 1969, 1976, 1978? TV-Serierna. Kaksi lehteä saisi viidellä kruunulla.

Jatkan historiallisen tunnelmallista Bastugatania. Pryssgrändetille tein turhan mutkan. Pustegrändet alas rantaan. "Hallo!" Ruotsalainen ukko neuvoi, että menisin 10 metriä oikealle itään, suojatie junasillan alla, pääsin Centralbronin läntiselle kävelysillalle (junaratojen vieressä). Olisin lännessä Söder Mälarstrandilla joutunut ties kuinka kaukaa kiertämään, betonivalli esti tienylitystä!

****

RIDDARHOLMENIN ohi taas (Gamla stanin länsipuolella), turisteja näkyi paljon siellä ja menossa siltaa sinne. Sitten KAUPUNGINTALO, sen piha, matala labyrinttimainen muotopuutarha, ja päivänpaistattajia, huhtikuussa.

HANTVERKARGATAN länsi-luoteeseen. KUNGSHOLMENIN kirkko pohjoispuolella ylempänä mäenrinteessä. Kuljen puiston läpi ja kurkistan kirkkoon. Kaksi mustapukuista korppia suntioita, siunaustilaisuus menossa. LÄNSSTYRELSEN on iso ja tylsä virastotalo. Länsikulmassa pyöreätornillinen talo.

Bolindersplanilta KLARABERGSVIADUKTEN Klara Sjön salmen yli. Blekholmsterrassen on uusi rakennettu puistikko itäpuolella Klara Sjön rannalla. Puinen laituritie on rakennettu veden ylle, kävelin sitä pohjoiseen. Etelämaalainen pariskunta tiellä, nainen kiljuu, mies kuristaa, nainen nauraa. Tupakoitsija istuu puistonpenkillä.

KUNGSGATAN yli 12-18:n junaradan. Talosta portaat junalaitureille, oven takana. Pyöreä talo pohjoisessa - siellä vain junaradat rannalla.

*****

MALMSKILLNADSGATAN Johanneksen kirkolle. Nousen BRUNKEBERGIN HARJULLE, jonka Tunnelgatanin kävelytie läpäisee tunnelina idästä länteen. Paljon on harjun harjalta pudotusta länteen tai vaihtoehtoisesti itään, jossa tunnelin jälkeen David Bagares gata.

(Muistan 1960-luvun lopun suomettuneen elokuvan "Vodkaa, komisario Palmu" TV-toimittaja-hahmon, jonka nimi oli Brunkeberg, esittäjänä Lars Svedberg. Olikohan esikuvana toimittaja Ralf Friberg? Yritettiinkö Lilga Kovankon myönteisesti näyttelemällä neuvostoagentilla myydä filmiä esitettäväksi kommunistivaltioihin, mutta tuloksetta!)

Kävelen "Erottajaa" etelään. Gallerian kauppakujan jälkeen Kustaa-Aadolfin tori. (Muistan siitä opiskelija-aktiivin "Kustaa Poutiainen", jonka kolme etunimeä olivat Juha, Allan, Kustaa-Aadolf.)

Gamla Stanissa Serieboden on tyhjä, vaikka liputtaa nyt mainos-muovikasseillaan Sven Vintapparegrändetin yllä. Comics Heavenissa vietän 40 minuuttia klo 14:45-15:25. Tyhjä asiakkaista tuohon aikaan. Sitten meluisia amerikkalaisia omistajan tuttavia käy, kärryjä ovensuusta tarvitaan. Selailen ensin Kiviset eli Flintat perällä. Olisi 1-3 kruunun lehtiä, jopa kannettomiakin Kalle Ankoja myynnissä. Ovensuussa vuoden 1965 Lassie koirasarjakuva 10 kruunua. Simpsonit 1001 yötä 10 SEK. Verne + Disney "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" 10 kr. Tummatukkainen punkkari-myyjätyttö löi ensin kassaan 30 kruunua, alensi 25 kruunuun ja kysyi haluanko muovikassin?

Kävelin laivalle ensin Stadsgårdsledenin eteläpuolta. Vikingin autokansille vievän ajoväylän kohdalla kävelevä japanilaistyttö aidan autojen puolella kysyi tietä, kävi autoporttien pömpelillä. Pian juoksi vetolaukkupariskuntien ja minun ohitse kävelytietä kohti terminaalia.

******

Nousin Mariella-laivassa klo 16:25 ulkokannelle 8, puoleksi tunniksi. Kylmä tuuli. Lokkeja kädestään syöttävä mies. Näin NACKAN kunnan puolella isoja rantalähiöitä, mäellä ja merenrantaan tulossa. Mariella-laivan kuvajainen heijastui rantatalon kirkkaista ikkunoista, joita oli 5x3x5 kpl.

Taas kaipasin tulla pian takaisinkin Tukholmaan! Joka kerraksi on löydettävä jotakin uutta katsottavaa. Tämänpäiväinenkin Årstan rantareitti oli innostava!

Helsingin Katajanokalla ulosjono 7. kannelta (portaat alemmas rampille) väljä, ohitin hitaampia. Venäläispariskunta jo toista kertaa edelläni jonossa: mies pieni turski siilitukka, jolla kovanaaman turpa, kuten venäläismiehillä tyylinä; tyttöystävänään söpö, siro, huolellisesti laittautunut blondi. Terminaalin toisesta kerroksesta luiskana alas viettävällä poistumiskäytävällä seisoskelee kaksi vartijaa vastassa maahan saapuvia, toisella puolella kuin Tulli.

.

778. TUKHOLMA: Västermalm, Alvik, Essingen 2014

Käynti Tukholmassa 4.2.2014. Viking GABRIELLA, B2-hytti n:o 5210 keulapuolen keskimmäisessä pitkittäiskäytävässä vasemmalla. Terminaalissa 16:50, vasemmaisin jono, kolme opiskelijatyttöä ehti edelle. Nopea vilkaisu Viking Club -jäsenkorttiin ja passiin, tärkein on paperilappu, jolle olen kirjoittanut internet-sivulta varausnumeroni.

Rampilla edelläni vetää pyörällisiä laukkujaan kolme ruotsinkielistä mummoa, jotka yrittävät raosta pois valokuvaus-sumpusta. "Ei valokuvaa!" Kuvaajina nainen ja mies. Kuljin kuvauksen läpi.

Hytissäni on kokolattiamaton sijasta ruskea puulautalattia. Sain ensimmäistä kertaa Gabriellalta pienimmän 2-vuoteisen hytin (taitettava kerrossänky), sellaisia on Gabriellalla vähemmän kuin muutenkin isommalla Mariellalla.

Gabriellan viides kansi vastaa Mariellan neljättä, jolla alempi pääsisäänkäynti rampilta. (Gabriellan autokannet ovat 3 ja 4, Mariellan 3A ja 3B.) Hytissäni sisäpuhelin makaa yöpöydällä, eikä roiku seinällä, ja sen yllä on Tax-free-mainosesitteiden teline. Alapeti on valmiiksi auki, eikä patjaa lakanoineen ole sidottu henkseleillä pysymään kiinni vuoteessa, kuten niissä sängyissä, jotka voidaan taittaa kyljelleen viemään vähemmän lattiatilaa.

Yöllä kello 3 vaeltaa puhuvia ohikulkijoita käytävällä. Kuulen kiistelyä oven avaamisesta. Kello 4:25 poikkeaminen Maarianhaminaan, jolloin laiva tärisee aina kovasti. Aamulla Radio Stockholm kanavalla 2 kuuluu hyvin ja kovaa. Liikennesuma Myköping - Södertälje E4-tiellä. Söderlänkenillä pitkä jono. Sää: Mulet eller molnig, måttlig vind, 0 Celsius-astetta. "Sokerijuomaa 1 annos päivässä lisää syöpää, 60'000 tutkittu. Ranskassa suurmarssi "sukupuolineutraaliutta" vastaan. Sverige-demokraterna..." - uutisia.

Menin aulaan klo 10, mutta ovi rampille avautui vasta 10:15. Odottelin aulan perällä seinustalla. Mummot pohtivat bussia? 8 euroa? "Visa Electron ei käy, anteeksi että osallistun keskusteluun". neuvoi joku. Rampilla kuljin oikeaa laitaa ja väljät portaat aina nopeammin alas kuin täpötäydet liukuportaat.

**

SÖDERMALMIN sää näytti sateiselta. Sumua: ei näkynyt Gamla Stan edempänä, ei sittenkään satanut. Kävelin Slussenille peräkanaa, ohittaen mm. perheen, joka ehti uudelleen edelleni, kun Fotografiska-museon lounaiskulmalla vaihdoin tuomani helsinkiläisen Metro-lehden ottamaani tukholmalaiseen. Taitoin lehden talvitakin hansikastaskuun, toisessa pipo, toisessa kangaskassi, ei hanskoja.

Suunnittelin kulkea: Hornsgatan - Hornstull - Trekanten - Stora Essingen - Alvik poikkiradan raitiovaunun reittiä, mutta rantaraittini imaisi minut Gamla Staniin. Tietöitä kuninkaan patsaalla, ylitin suojatien länteen. Munkbroleden, Munkbrogatan, pätkä Lilla Nygatania.

Riddarholmsbron ja Ritarisaaren itälaitaa, punatiilisen kirjapainon Norstedts Förlagin ohi, junaratojen länsipuolella Centralbron-siltaa kohti Rautatieasemaa, mutta Stadshusbron käännös länteen Kaupungintalon eteen. Siitä luoteeseen ja länteen, "Västermalmin" saarta idästä ja pohjoisesta kiertävälle Barnhusvikenin rantapolulle "Kungsholms Strandstig". Paljon juoksijoita. Kylmä etelätuuli, mutta saaren korkea mäki suojaa siltä. Lätäköitä.

***

KARLBERGS SLOTT matala pitkänomainen: 60 ikkunaa kahdessa kerroksessa jaksoin 3+7+7+7+3, välissään Tintti-sarjakuvan "Moulinsartin" kaltainen töpömpi linna. Puolustusvoimien aluetta, jossa saa yleisö kävella klo 6-22. SOLNAN kunnan puolella, kävin siellä pientä autotiesiltaa pitkin ja jatkoin puoli kilometriä kohti HUVUDSTAA polkua pitkin, mutta palasin kuitenkin takaisin Kungsholmenille. 

Stadshagen, asumatonta metsää, rinnettä. Venesatama. Mariedal, siirtolapuutarha, Karlbergsbro koloniområde.

HORNBERGS STRAND. Iso moottoritie pohjoiseen siltaa yli. Tieni lounaaseen. Nousen talvi-kunnostamatonta polkua, paikoin liukkaudellaan arveluttavaa jäätä, vaikka pääosin kivikkoista ruskeaa paljasta maata. Jyrkän laskun alkaessa palaan takaisin ja nousen itäsuuntaan kohti asuntojen lähiötä. KRISTINEBERGSPARKEN, Kungsholmenin länsilaidalla.

LIDNERSPLAN ja Lidnersgatan, Love Almqvists väg, toinen kulkija on tyttö, Hjalmar Söderbergs väg, itä-länsisuunnassa.

TRANEBERGSBRON, ensin sen (ja metrojunaradan) alitse, sillalle eteläpuolelta portaat ja pyöräilyramppi. Kova tuuli iskee välillä, mutta ei juuri kulkiessani sillalla. Muutama vastaantulija. Hyvin leveä kävely- ja pyöräilytie. Järvellä jäätä ja sohjoa.

DROTTNINGHOLMSVÄGEN jatkuu pitkänä sillan jälkeenkin. Kapea kävelytie ison liiketalon ja autotien puristuksessa. Tunnelbanan metrojunat pohjoisessa pysähtyvät. Alhaalla etelässä on perinteinen pikkukaupungin aukio, tai 1930-1950-luvun lähiön tori. Kaarsin sinne lännestä. ALVIK.

Käyn ALVIKIN metroasemallakin. TVÄRBANA - pikaraitiotie kulkee alitse ja jatkaa pohjoiseen SOLNAAN! Vuoroväli 14 minuuttia, Alvikissa aikataulun tasauspysäkki. Siltoja eri puolille tai tasoristeyskin. Etelässä rata katoaa tunneliin. Nousin raskaat portaat mäelle raitiotien tunnelin ylle. Puistoa ja tie tulee vastaan ja rakennustyömaa. RUNDA VÄGEN.

Tulen seuraavalle poikkiradan asemalle etelässä. Käyn sen laitureilla. Kävelytie ja kävelysilta radan länsi- ja eteläpuolella. Edelläni nainen ja kaksi miestä laskeutuvat portaat STORA ESSINGENIN saarelle. Minä nousen mäelle.

Liberala Katoliska Kyrkan - vanha kirkko ja ympäristössä hienoja vanhoja esikaupunki-huviloita. Valitsen suunnakseni pienemmän saaren suuren itäpuolella, LILLA ESSINGENIN. Sen läpi ehtii kulkea äkkiä. Järvi saarten ympärillä on MÄLAREN.

****

Mariebergsbron pienen salmen yli KUNGSHOLMENILLE. Mariebergin lehtitalo TIDNINGSHUSEN EXPRESSEN - DAGENS NYHETER on erikoinen kokonaisuus: kuin olisi lisätty rakennukseen uusia erilaisia kerroksia ja pilvenpiirtäjä. Kuljen Gjörwellsgatania.

Iso on Kungsholmin saari, jota myös VÄSTERMALMIKSI kutsutaan, vastapainoksi Östermalmille, Norrmalmille ja Södermalmille. Sanakirja suomentaa: "malm" on "esikaupunki", myös "hietikko" ja "nummi" sekä "malmi" eli taloudellisesti kannattava metalli- tai mineraaliesiintymä.

RÅLAMBSHOVIN kenttä tai puisto tietä alempana on kuin merestä noussutta vesijättömaata. Jokin vanha kulkurien ja liftarien matkaopas on suositellut sitä epävirallisesti ilmaiseksi, vapaamuotoiseksi leirintäalueeksi, jos ei halua tai pysty maksamaan yösijastaan Tukholmassa.

Pitkä Drottningsholmsvägen päättyy täällä idässä Fridhemsplanin jälkeen Kronobergsparkeniin, joka on hankalana mäkialueena jäänyt aikoinaan rakentamatta ja muutettu puistoksi, multaa tuomalla ja istutuksin.

Katselen Västermalmin taloja. POLISHUSET on iso, korttelin kokoinen kokoelma taloja. Kuuluisien ruotsalaisten poliisiromaanien työpaikka. Asiakkaita menee sinne sisään. Itäpuolelle julkisivu on kuin vanhan linnan, edessään puisto. Ehdin jo luulla sitä Tukholman vanhemmaksi kaupungintaloksi RÅDHUSET, joka onkin toinen komea linna, seuraavalla kadulla idässä, SCHEELEGATANILLA, jossa katselen sitä pohjoisesta ja idästä.

Jatkan Scheelegatania pohjoiseen, Barnhusvikenin ylittävälle Barnnusbron -sillalle. Busseja on pysäköity varrelle täälläkin. "Alternativ"-bussi, olisiko kenties ruotsalainen "Onnibus"?

Tegnergatan jatkaa sillalta oikealle itään kaartaen. Välillä sen vain keskeyttää puisto Tegnerlunden, jossa on yllättävän pieni lastenkirjailija Astrid Lindgrenin patsas, pohjoispuolen nurmikolla, esittää tätiä ja lapsia. August Strindberg on patsaassaan kuin mahtava voimamies.

S:t Peterskyrkan, suntio on oven ulkopuolella tupakalla tai puhelimessa. Käyn sisällä. Komea torni. Kirkko on korttelin lounaiskulmassa kiinni muissa taloissa.

Upplandsgatan etelään Barnhusgatanille. Kongressikeskus molemmin puolin Norra Bantorgetia, onkohan Norra Latins Gymnasium enää entinen koulu? Drottninggatan etelään ja Olof Palmen katu itään, se jatkuu idässä Tunnelikatuna - ja edelleen noin 600 metriä pitkänä kävelytunnelina harjun alitse Norrmalmilta Östermalmille. Aika kapea tunneli, kävely ja pyöräilykin sallittu.

*****

Kävelen Norrlandsgatania etelään. Lästmakargatan länteen, Regeringsgatan etelään. Kustaa Adolfin torille ja parlamenttitalon edestä Norrbro, jossa on nyt rivi poliisiautoja sekä autojen ulkopuolellakin passipoliiseja. Vanhassa kaupungissa nousin kuninkaanlinnan pohjoisseinän mäelle.

Lilla Nygatan (jolla Postimuseo) ja Kansliatalon pyöreä sisäpiha. Kåkbrinkenin kapeaa kujaa kuljin lännestä sarjakuvakauppaan Comics Heaven, klo 14:45. Valoa ulos hehkuva kauppa on tyhjä asiakkaista, tyttö järjestelee laatikoita ja takahuoneen ovi on auki.

Viivyn kaupassa 45 minuuttia, muitakin asiakkaita ehtii jo tulla, jopa kassallekin. Valitsen 10 viehättävää sarjakuvaa 60 kruunulla: Freddy Miltonin, 2 kpl Trollkarlen Velhoa, Daffy Repe Sorsan, 2 kpl Acke Justusta, Lassien, Larsenin, Stålmannen Teräsmiehen ja Barksin Kalle Ankan Punaisen postimerkin. Pitäisipä jonakin vuonna ehtiä lukeakin monet ostamansa sarjakuvat.

******

Kuljen Skeppsbronia Slussenille ja ehdin laivalle ajoissa. Terminaaliin on nyt pystytetty "A-ständi", jonka juliste kieltää ruoan viemisen laivalle. Toinen maihinnousukortilla avautuva automaattipuomi on portilla 3 Gabriellalle (tammikuussa poissa ollut Cinderella on palannut partille 1). Paljon henkilökuntaa näkyy päivystämässä.

Hytissä puhelin-radio-yhdistelmä surisee, välillä lakkaa ja alkaa taas. Soittaako hytti 5211 hyttiin 5210:een? Kuuntelen Ruotsin suomenkielisen SISU-radion n. 18;40-19. Asunnoton Markku Ranta oli saanut oman huoneen kuukausi sitten, mutta uusien tietojen mukaan oli jälleen kadulla! Vieraita sai tuoda klo 21 asti, ei alkoholia, tyttöystävä oli, (saanut sairauseläkkeen) (inboende jonkun luona), välillä oli 6 kk:n tauko asumisessa, kun lusi 6 kk:n vankilatuomiota luvattomasta ajelemisesta. Joskus äidin luona, mutta tällä vain yksiö. Uudessa talossa ruokahuolto, aamiaisen saa tehdä itse, ja kerran viikossa saa osallistua koko porukan ruoanlaittoon. Stadsmission tarjoaa 3 tuntia töitä, mm. siivousta, mutta muuttohomma ei käy, kun lonkka leikattu. TV, kitara ja tietokone irtaimistoa. Pikakatsaus ruotsalaiseen sosiaalipolitiikkaan.

TUKHOLMAN HENKI oli piristänyt minua jo heti aamulla ulkona! Kyllä Tukholmaan tekee aina mieli tulla. Aurinko tuli esiin Stora Essingenin saarella. Essingenin rannan talot muodostivat pittoreskin amfiteatterin, kun sitä lähestyin Allvikin suunnasta. Pitäisi käydä uudelleen enemmällä ajalla sielläkin!

Seuraavana aamuna klo 9:40 kuulutus laivalla: "Olemme myöhässä 20-25 minuuttia aamun helikopterikuljetuksen takia!" Saapuminen Helsinkiin (10:10 sijasta) vasta 10:40? Lähden hytistä 10:35, pitkät jonot alkavat käytäviltä. Vastapäisen hytin ovi auki, kolmen opiskelijatytön seurue malttaa siellä vielä istuskella ja jutella keskenään.

.

777. TUKHOLMA: Nacka, Alphyddan, Henriksdal 2014

Tukholmassa 8.1.2014. Viking Mariellan B2-hytti 4909 yhdelle (vasemmalla, perällä, poikkikäytävällä). Lähtöpäivänä vesitihkua Helsingissä. Ajoin bussilla 39 ja raitiovaunulla 4. Katajanokan terminaalissa 16:15, pikkujonot ilmoittautumaan, 3 ihmistä edelläni. Luin jälleen kerran Finnjet-laivan tarinan itäisellä peräseinällä olevasta muistojen vitriinistä.

Terminaalin 2. kerroksessa ihmislauma klo 16:20, istuin odottamaan. Estonia Guidea ei ollut jaossa. Kello 16:30 alkaen pääsy laivaan portista 2. Ohitin valokuvauksen vasenta reittiä. Ihmisjonossa 16:40. Ramppi laivaan tällä kertaa äärimmäisen lyhyt: heti vasemmalle ja suoraan laivaan. Mariella oli nyt laiturissa idässä ja Cinderalla kauempana lännessä, Kauppatorin suunnalla.

Yöllä kuului pientä mölinää hyteistä. Venäläisiä turisteja näkyvä joukko. Piippauksia kuului, autokanneltako? Laiva tuntui keinuvan.

*

Aamulla olen ajoissa terminaalin rampilla jo klo 10, mutta jonon loppupäässä, ruuhkaa on keskellä. Ulkoilmaan päästyäni oikaisen autokentän poikki suoraan etelään Viking-bussien keulien edestä. Tegelviksgatania etelään ripein askelin klo 10:15, ohi Leikkikalu- ja Liikennemuseon, kohti laituria. Lätäköitä maassa, ei sada. Sateenvarjo povitaskussa.

"Lisen"-lautalle ehdin jo klo 10:20-lähdölle. "Emelie" on vieressä perällä ja "Lotten" sivulla laiturissa. "Liseniin" pääsi suoraan laiturin sivupäästä, lautan perään (tai keulaan). Sivulla olevaan isähyttiin olikin liukuovi, jota turhaan nyin ulospäin. Polkupyöräilijä avasi oven minulle. Sisällä oli kierrätyskirjojen vaihtohyllykkö, mutta en löytänyt jotakin toivomaani Stieg Trenterin dekkaria. Kolme ilmaista tabloid-kokoista sanomalehteä jaossa: Hammarby, Söder ja Metro.

LUMAN laiturissa odottaa päiväkotilasten ryhmiä. Lapset pitävät kiinni yhdysnarusta, etteivät eksy omille teilleen.. Vammainen lapsi rattaissa. Laivuri toivotti uudet matkustajat tervetulleiksi! Minä jatkoin vielä lauttamatkaani seuraavaan satamaan, siirryin vain keulasta perään, joka vaihtui nyt uudeksi keulaksi.

HENRIKSDALIN laituriin jäin "toukkalauman" perässä ja lauman ohi. KANALVÄGEN kurvaa etelän kautta itään. Isoja kerrostaloja on vasta valmistunut, niiden etuna on kaupungin keskustan läheisyys. Kolhoja betonimöhkäleitä ovat talot.

Alikulkutunneli kävelijöille tien alitse itään. Päädyn ohi paja- ja varikkoalueen Värmdövägeniä seuraamaan itään. Saltsjöbadenin junarata kulkee vieressä.

SICKLA STATION, juna-asema. Nousen Alphyddevägenille, ALPHYDDAN-alueelle, leikkipuisto ja pelikenttä kukkulalla. Asuintalot 12-15-kerroksisia! Joitakin näköaloja. Moottoritien VÄRNDÖVÄGEN luoteispuolella yhtenäinen talolinnake kukkulalla: HENRIKSDALSBERGET. Kuin Akropolis!

Svinderviksvägen. En huomaa alittaa moottoritietä, vaan kohoan kohti seuraavaa kukkulalähiötä, joka on FINNTORP. Laskeudun sieltä etelään seuraavalle juna-asemalle NACKA STATION. Palaan samaa reittiä Kanalvägenille asti. (En huomaa moottoritietä alittavaa oikopolkua Henriksdalsbergetille, ennen kuin jälkikäteen.)

**

KVARNHOLMSVÄGENILTÄ Henriksdalsbergetin pohjoispuolelta nousen zik-zakkia risteileviä portaita rinteen (ja jyrkän mutaisen polun) kukkulakaupunkiin.

HENRIKSDALSRINGEN - kehätie kiertää yhtenäistä kerrostalomuuria. Nurkalla on ICA-kauppa ja bussipysäkki. Asuntojen parvekkeet on sijoitettu valtavan sisäpihan puolelle, jossa on tuulista, mutta autoliikenteeltä suojaisia leikkikenttiä.

Kukkulan reuna-aitojen vierestä avautuu mahtavia näköaloja, itään ja pohjoiseen, jossa näkyy mm. DANVIKSHEM (1902-15), valtavan komea, kirkontornillakin varustettu vanhainkoti (400 asukkaalle!), jonka pohjoispuoli näkyy laivareitille ja jota ensikertalaiset laivalla tulijat ovat luulleet kuninkaanlinnaksikin!

Kukkulan kierrettyäni kävelenkin Danvikshemsvägeniä suoraan pohjoiseen merkkirakennukselle. Sen luota on hyvät näköalat pohjoiseen SALTSJON-meren yli, mm. Prinssi Eugenin huvila-museoon Waldemarsudden, suoraan vastarannalla Djurgårdenin saarella.

Jatkan kävellen länteen pikkutietä (bussi käväisi idässä rannassa umpikujan päässä). Myllyn vanha rakennus ja Elite-hotelli. Uusia asuintaloja. Vanhuksia liikkeellä ulkoilemassa.

***

DANVIKSKANAALIN rantaan päädyin. Kesäravintola. Rantapuistikko penkein ja pöydin. Tekonurmikko. Opastekylttejä kuten "Toalett" (ja EI-toalett, toisessa ovessa). Valokyltti: "Tervetuloa kanavalle!" - Ajalla 30.10.-1,4, on laivojen ilmoitettava 5 tuntia aikaisemmin, jotta kääntösilta avataan alukselle.

FÅFÄNGAN. Kävelen Danviksbron sillan alitse ja nousen portaat sillalle. Aurinko häikäisee! Nousen FÅFÄNGAN-kukkulalle. Kapeat portaat lännestä, vastaantulijoitakin. Ylhäällä laen ympärillä on lehtipuiden muodostama aitaus (puurivistö näkyy alaskin). Keskellä on ravintola, lukittuja puurakennuksia ja tanssilava rannan yläpuolella. Huvipuisto "Gröna Lund" näkyy meren yli vastarannalla.

Kuljen itään laskeutuvaa tietä pitkin. Klockstapellsbacken. Sitten Danviksbronin alitse. Toimistorakennus "Vita Huset", jonka kylteissä Amnesty, KONE, ym. Kävelen taas lounaaseen Barnängsbrygganille, kuten aamulla. "Lisen"-lautta on juuri lähtenyt.

VINTERTULLSPARKEN. (Puiston nimi on muutettu myöhemmin siirtolaisen murhaaman sd-poliitikon muistoksi "Anna Lindhin puistoksi") Järvi on ollut joskus ennen 5 metriä korkeammalla. "Talvitullia" perittiin, kun talonpojat toivat kelkoilla tavaraansa myytäväksi kaupunkiin.

****

Reittini jatkuu: Katarina Bangatan luoteeseen. Lilla Blecktornsparken. Ringvägen. Skanstullissa Söderin ÅHLENS -tavaratalo, käyn sisällä: kosmetiikkaa, vaatteita, kellarissa ruokaa: HEMKÖP. Kauppakeskus RINGEN tien pohjoispuolella, käyn sielläkin taas, keskusympyrä talon sisällä.

Götgatanin ja Blekingegatanin kulmassa Kirpputori Myrorna, jonka kellarissa iso kirjaosasto ja lautapeleille oma pieni huone. Punaisen Ristin kirpputori on Blekingegatanin itäpäässä Östgötagatanilla, vähän etelämpänä.

Östgötagatanilla pohjoisessa on Alvglansin sarjakuvakauppa ilman näyteikkunoita. Kolmen kruunun lehtiä ja 40 kruunun albumeita telineissä avoimen oven ulkopuolella, Kadun toisella puolella on moskeija, jonka seiniä on tuherrettu.

HÖGBERGSGATAN länteen ja Swedenborgsgatan pohjoiseen, Mariatorille, jonka kulmassa Stadsmissionin kirpputori. Lautapelit "Tycoon" ja "Aku Ankka" maksavat 80 kruunua. Lasten lautapelit 40 kruunua. 1-2 sarjakuvalehteä saisi 5 kruunulla eli 50 centillä. - Tukholman kirpputoreilla näkee lävistettyjä, niittinaamaisia ja muuten "kapinallisesti" pukeutuneita alakulttuuri-tyttöjä tukityöllistettyinä tai opastettuina työharjoittelijoina kassatiskin takana tai järjestelemässä kirjoja.

Knasen- eli Masi-lehdessä neiti Söpo sanoo kenraalille: "Näytän teille naistenhuoneessa jotakin, mikä saa verenne kiihtymään!" Kenraali Kaluuna sikari suussa kumarassa kuin Groucho Marx. . Vastaremontoidun WC:n seinäkaakelit ovat pudonneet!!

Comics Heaven. Kahdesta myyjättärestä tytömpi järjesteli sarjakuvia pohjoiskäytävän keskellä. Englanninkielinen yrittäjämies tuli ja meni takahuoneen ovella. Tähtiklassikoita eli Stjärnklassiker 4 erilaista, 45 kruunua/kpl. Retu eli Filnta 3 kruunua peränurkassa. En inspiroidu ostamaan, vaikka selailen 25 minuuttia klo 15:30 asti. Ovisuun lehdistä 10 kpl saisi yhteensä 60 kruunulla, mm. Epix, Heavy Metal, Stålpojken, Tarzan, Disneyn 32-sivuinen Robin Hood-sarjakuva. Pikkuisissa Sarjakirjoissa mm. kouluteini Justus eli Archie rantatyttöineen.

Laivalle palatessani poikkean Gamla Stanin metroasemalle, hakemaan  Metro-lehteä, turhaan, sen telineet tyhjät. Saan Metron viimein Valokuvamuseon "Fotografiska" länsipäädyn luota. Ohitan kävelytiellä venäläisturistien perheitä ja ehdin Vikingin terminaaliin klo 16, mutta hiki tulee tammikuussakin. "Ur & Penn"-kaupan kassi turistilla, lapset äiteineen käsi kädessä. Laivoille kaksi magneettikortti-porttia. Laiturissa Mariella ainoastaan, Cinderella ei olekaan Tukholmassa vaan Helsingissä!

.