Enää kolme kaupunkia oli käymättä (106:sta): Saarijärvi, Kauhava ja Kiuruvesi. Olin monestikin ajanut Onnibussilla tai 1980-luvulla pikavuorolla Jyväskylän ja Kokkolan väliä, mutta vasta keskiviikkona 24.5.2023 saavuin henkilöautolla ja pysähdyin Saarijärvelle kolmeksi tunniksi klo 12-15.
Valtatie 13 kulkee Saarijärven kaupungin halki luoteeseen. Onnibussin pikapysäkin kohdalla muistan nähneeni ison nimikkojärven valtatien lounaispuolella, mutten mitään kaupunkimaista taajamaa.
Pikkukaupungin keskustaan päästäkseen onkin poikettava suoralta valtatieltä lounaan kautta kaartavalle kiertotielle, kylän pääkadulle, jonka varrella kerrostalot ja liikerakennukset tihenevät ja kasvavat kohtalaiseksi nauhakaupungiksi.
Tärkein kohteemme oli Kierrätyskeskus, Opintie 2, koulun vieressä ja vanhaa Työväentaloa vastapäätä. Pysäköimme P-kirjaimella merkitylle hiekkakentälle ja menimme sisään. Alakerrassa astioita, yläkerrassa kirjoja ja lautapelejä. Henkilökuntana kunnan työllistettyjä. Löysin kiinnostavaa selattavaa, mutten pakottavaa ostettavaa. Matkakumppani, antikvaarinen kirjakauppias, keräsi puolessa tunnissa kirjoja ja Hifi-lehden vuosikertoja 15 kg painavan kassillisen, jonka autoin häntä kantamaan pakettiautoon.
Palasimme autolla joitakin satoja metrejä idemmäs ydinkeskustaan, Paavontorille ("Saarijärven Paavo"). Toriaukeama. Puistikko. Suihkulähde. Kirjakauppias etsi turhaan Punaisen Ristin kirpputoria, joka oli lopettanut. Suurimmat ruokakaupat S-Market ja K-Supermarket. Ensimmäisen eteisestä en löytänyt mainosrahoitteista turistikarttaa tai edes paikallislehteä. Toiseen kauppaan poikkesin vasta viimeiseksi ja sain sieltä 8-sivuisen, 7 lähikuntaan leviävän ilmaisjakelulehden "Saarijärveläinen".
Kävelin nauhakaupungissa itään päin, josta olimme tulleet autolla. Puukirkko (1849) tapuleineen, puistokäytävä tarjosi varjoa auringonpaahteelta. Urheilukenttä. Kaupungissa oli kaksi halpatavarakauppa Tokmannia: keskustassa ja Jyväskylän valtatien varrella. "Bio Paavo" liiketalon kivijalassa ei ollutkaan elokuvateatteri (suomenkielisellä seudulla "Kino" todennäköisemmin), vaan jokin bio-tuotannon yrityshautomo.
Kauempana kaakossa Jyväskylän suuntaan piti olla historiallisia vallituksia, mutta en jaksanutkaan kävellä niin kauas. Eeronmäelle, tien ja järven väliin, oli valmistumassa 4-5 pientalon sarja. Taimikaupan mainoskyltissä luki: "Itsepalvelu iltaisin ja viikonloppuisin", en ymmärtänyt miten mahdollista? Järven rantapoukama tuli näkyville. Ruokakauppa Lidl oli valtatien varrella. EU:n osittain rahoittama jalankulkutunneli valtatien alitse. Liikennevalot valtatien ja päätien risteyksessä.
Auton navigaattori neuvoi Saarijärveltä oikaisemaan pohjoiseen Nelostielle joko suorempaa Viitasaarentietä koilliseen tai parempaa kiertotietä ensin pohjoiseen Kannonkoskelle ja sieltä itään. Valitsin huonomman oikotien, koska se viisti Pyhän-Häkin kansallispuiston itäosaa, enkä aavistanut, miten huonoksi tie oikeasti muuttui!
PYHÄ-HÄKKI
Kestopäällystetty maantie vaihtui hyvin heikkokuntoiseksi hiekkatieksi, jonka laidalla näkyi jatkuvasti pelkkää metsää, paitsi satunnaisesti jokin yksittäinen vaatimaton iäkäs talo. Joitakin harvoja vastaantulevia autoja. Sitten PYHÄN HÄKIN opasteviitat. Seisahduimme vain Viitasaarentien laitaan, poikkeamatta sivutielle, liikennettä ei ollut.
Uskomattoman korkeat ikivanhat havupuut kasvoivat soisessa, hieman upottavassa maastossa, jossa kävimme rämpimässä. Hiljaisuus, äänettömyys! Ikimetsän tiheikkö ympärillä, aivan valtavan korkeat puut, hämäryys niiden juurella. Yritin kuvitella oravaa, joka kapuaisi yhä ylemmäs ja ylemmäs kuusen runkoa pitkin päästäkseen latvukseen. Älyäisikö kurre missään vaiheessa ihmetellä, miten puunrunko voi jatkua loputtomiin? Kai vain ponnistelisi mekaanisesti ylös asti, jos jaksaisi.
Automatka jatkui Nelostietä (E75) Viitasaaren, Pihtiputaan, Pyhäsalmen, Kärsämäen, Pulkkilan ja Rantsilan kautta Liminkaan. Lumijoentien varrella, 5 km Limingan keskustasta, majoituin yksin hotelliin, matkatoverini yllättäen sairastuttua.
LIMINGANLAHDEN LUONTOKESKUS
Käännyin Lumijoentieltä osoitteeseen "Rantakurvi 6" klo 21:30. Hiljaista, autiota. Ovikoodi päästi ulko-ovesta sisään Luontokeskuksen taloon (valmistunut 1998). Vasemmalla etelässä oli Museo, jossa olin käynyt 2019 (avoinna klo 10-18) ja lännessä kahvila-ravintola, joka myös nyt illalla kiinni.
Oikealle lähti käytävä majoitussiipeen, jossa pitäisi olla 5 perhehuonetta sekä 3 kahden hengen huonetta, yhteensä 30 yövieraalle. Väliovi oli palo-ovi. Huoneiden 1-4 ikkunat avautuvat itään ajotien puolelle, minun huoneeni 5 länteen puutarhapihalle. Pohjoissiiven päässä oli vielä asukkaiden yhteistila ja keittiö.
Siistissä ja viehättävässä huoneessani oli mini-jääkaappi, kahvinkeitin, televisio, kaksi sänkyä, iso invalidi-wc- ja suihkuhuone, sekä vino katto, jonka korkeamman pään alla oli parvi, jonne johtivat jyrkät portaat.
Aamiainen klo 8-10. Nautin aamiaisbuffetista klo 8:07-50 syöden pari hyvää sämpylää, tomaattia, kurkkua, juustoa, makkaraa, paprikaa, jogurttia, mustikkasosetta ja appelsiinimehua, mutten puuroa, salaattia enkä kananmunaa. Ikkunapöydissä istui ensin pariskunta sekä kaksi yksinäistä lisäkseni, sitten tuli lisää tyttöpari ja perhe. Klo 8:30 saapui syömään iso seurue, jolle oli varattu talon kokoustila, ei majoitusta.
Latasin huoneessani puhelimen akkua klo 10:30. Ikkunastani näkyi puutarhassa parikin seuruetta. 10 henkilöstä otettiin yhteisvalokuva. Kuuden lintumiehen porukka lähti lintutornille päin. Yöllä oli satanut vettä.
Kävelin puolisen kilometriä merenrannalle. Lintutorni oli täpötäynnä mm. päiväkotilapsien ryhmästä, enkä mennyt joukon jatkoksi, koska olin jo käynyt 4 vuotta aiemmin vuonna 2019. Katselin merestä noussutta maata.
Kävelin puolilta päivin Luontokeskuksesta 5 km Limingan keskustaan. Luin kirjastossa paikallislehti Rantalakeuden, Oulun Kalevan, Lapin Kansan, Helsingin Sanomat sekä lestadiolaisen sanomalehden Päiwämies, jota en ollut ennen nähnyt (28 sivua, painos 19'000, kerran viikossa).
PARK HOTEL LIMINKA
Limingan keskustahotellissa, Liminganraitti 10, olin yöpynyt ennenkin, vuonna 2019. Sisäänkäyntiä oli pitänyt silloin etsiä, mutta piti vieläkin, takapihan pysäköintipaikkojen kautta solaan.
Hotellin nimi oli vaihtunut, se oli ennen vaatimattomasti "Place to Sleep". Ulko-ovi oli Kuntosali Prässin, jonka eteisestä pääsi hissillä yläkerroksiin II ja III. Hissin käyttöön tarvitsin huoneeni 309 avainkoodin. (Vuonna 2019 oli yöpynyt huoneessa 203.) Vein rinkkani huoneeseen ja lähdin pienemmän repun kanssa kiertämään Liminkaa.
Miekkasoturi Hannu Krankan patsas koristi Park Hotellin viereistä lampi-puistoa. Karttatauluun ulkona oli merkitty 4 kävelyreittiä Limingassa. Kokeilin erästä niistä oikotienä Onnibussin pysäkille Valtatielle 8, mutta eksyin, ja tulin kierrelleeksi pitkästi umpimähkään ja kehääkin.
Päädyin liiaksi länteen "Vanhaan Liminkaan" joen varrelle, jonne en ollut aikonut, kun olin sen jo nähnyt takavuosina "Aappoloineen" (museotalo), kuten olin nähnyt kirkon ja Linnukan (monumentti). Halpa-Hallin torni oli lopulta hyvä maamerkki valtatien bussipysäkille vievällä yhdystiellä. Paluumatkasta pysäkiltä tuli selvä ja suora. Kiertelin jatkoksi vielä Krankan puistosta Kallen polkua Linnukallekin, jonka vieressä värikäs koulu.
Joissakin hotelleissa on patja, joka saa minut yöllä hikoilemaan: Park Hotellissa! Aamiaista menin syömään jo klo 7:02, jotta ehtisin nauttia rauhassa, ennen kuin tulisi kiire Onnibussille. Kuntosali Prässin eteisestä lähti lasikäytävä pihanäköaloin viereiseen rakennukseen, joka oli Limingan kunnantalo! Pohjakerroksessa oli aloitteleva uusi kahvila "Abraham's", joka harjoitteli hotellin aamiaistarjoilulla. Ulko-ovea terassille ja kadulle ei vielä ollut avattu, vaan luvattiin lapussa avata lähipäivinä.
Olin aamun ensimmäinen asiakas (huoneesta 309). Vasta toinen puoli tarjoilupöydästä oli katettu: pari lajia juustoa, pari lajia makkaraa, tomaattia, kurkkua, paprikaa. Eri pöydällä leivät, voisarvet ja karjalanpiirakat. Kolmannella pöydällä kuumat ruoat, lihapyörykät, munakkaat, nakit, puuro. Turkkilainen luonnonjogurtti, mustikkamehu, hedelmäviipaleita, mansikoita! marmeladitäytteiset keksit. Suklaakakun palaset! Appelsiinimehu sekä pikkuruisissa laseissa: valmiiksi inkiväärillä maustettu tyrnimehu! En kehdannut rohmuta toista tujausta tyrniä, mutta yhdestäkin jäi hyvä mieli!
Kello 7:15 alkoi tulla pariskuntia hotellin puolelta ja puoli kahdeksalta vastakkaiselta suunnalta, kunnantalon aulasta, virkamiehiä aamiaiselle. Sain syötyä kyllikseni 40 minuutissa. Lähdin hotellista klo 8:20 ja osasin tänään suoraan Onnibussin pysäkille vain 25 minuutissa. Bussi tuli Oulun suunnasta klo 8:24. Kuljettaja laittoi rinkkani alasäiliöön ja otin pienemmän reppuni mukaani penkilleni.
En koskaan kuljeta matkatavaraa bussin tavaratilassa, koska pelkään, että joku muu ottaa sen välipysäkillä vahingossa tai tahallaan! Olin varalta kirjoittanut rinkan sivutaskuun isolle paperille osoitteeni ja puhelinnumeroni. Helsingin Kampissa (12 tunnin päiväajon jälkeen!) klo 20:10 bussin viimeinen (kolmas) (nais)kuljettaja toi kärryllä matkatavarat linja-autoaseman käytävälle. En ollut ensimmäisessä rivissä, kun hän laukkuja ojenteli. Nähdessäni etäämpää rinkkani jo kuljettajan käsissä, kuulin eturivistä bussin ainoan englanninkielisen miehen huudahtavan: "That's Mine!" ja tarttuvan rinkkani! "That's NOT Mine!" hän korjasi perään, ja ojensi rinkan takaisin kuljettajalle, jolta sain sen seuraavaksi vuorostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti