Lähdin Kauhavalle, toiseksi viimeiseen kaupunkiin, jossa en ollut ennen pysähtynyt (Kiuruvesi viimeinen) keskiviikkona 26.7.2023. Helsingin päärautatieasema, laituri 7, klo 6:19 pohjoiseen lähtevä juna, kärkivaunu 5, istumapaikka 79 yläkerrassa.
Menin sisään vaunun eteläpäästä, mistä olikin pitempi reitti, sillä vaunu oli toisinpäin kuin kaavakuvassa oli ollut - varatessani lipun internetissä. Jouduin istumaan selkä menosuuntaan, minkä olin etukäteen halunnut välttää. Vaunuun tuli minun jälkeeni pariskunta, jonka mies nurisi samasta seikasta.
Konduktööri tarkasti junalipun matkapuhelimestani vasta klo 6:50, puolen tunnin odotukseni jälkeen, Tikkurilan ja Tampereen välillä. Mies- ja naiskonduktöörit kohtasivat, kun toinen tuli keulasta ja toinen takaa. Hyvin toimivat laitteet!
Olin jo junan lähtiessä hakenut sähköpostista matkalipun tarkastuspuolen esille, ja sulkenut puhelimen. Kun käynnistin kännykän uudelleen, lipun kuva palasi heti esiin. (Uutta minulle: en ollut tätä kesää ennen ajanut kaukojunilla yli 10 vuoteen, ennen junalippuni olivat paperisia!)
Pari riviä edelläni istui kaksi junia harrastavaa teinipoikaa tekemässä havaintoja rataliikenteestä. Minusta oli hauskaa katsella läpimennen Hämeenlinnaa ja Tamperetta, vaikkakin ikkuna oli vähän huonosti kohdallani (myös paluumatkalla, vaikka kaaviosta sijainti oli näyttänyt hyvältä). Onnenkauppaa taitaa paikan varaaminen olla!
*
KAUHAVA kuulutettiin junassa hyvissä ajoin klo 9:45. Vasta nähtyäni ikkunasta tien ja Kauhavanjoen ylityksen kapusin alakertaan ulko-ovelle. Aukaisunappi. Laituri 1 (ainoa) idän puolella. Vaununi oli pohjoispäässä ja lähdin kävelemään etelään kohti suurta, puusta rakennettua (entistä) asemarakennusta, kuten puoli tusinaa muutakin matkustajaa, joista joitakuita odottivat vastaanottajat.
Ulkokellot näyttivät aikaa aseman seinällä, mutta odotushuone oli suljettu jo vuosia sitten. Viereinen "Linja-autoasema" oli tyhjä. Pysäköintialueella henkilöautoja. Kävelin edelleen etelään, jossa laituri 1 vaihtui kävelytieksi, poluksi ja puuportaiksi alikulkutien aidatulle jalkakäytävälle. Autokaistat oli kaivettu syvemmälle radan alle. Tie radan ali lännestä itään on KAUPPATIE, pikkukaupungin pääkatu!
Alitin junaradan länteen. Ajattelin käyttää aamutunnit kävelläkseni ensimmäiseksi kauimmaksi, kuuden kilometrin päähän peltojen keskelle etsimään näköalatornia, nähdäkseni lakeuden latomeren?
Maalattu puuhuvila "Pinkki Alvar" (Kauppatie 42) oli tilausravintola heti alikulun länsipuolella. Lännessä oli taajaman haja-asutusta ja poikkiteitä, kuten Kosolantie ja Rengastie. Etelään, Kauhavanjoen ylittävälle sillalle lähti poikkitie, mutta katkaistu autoilta ja jalankululta 17.7.-7.8.2023 väliselle ajalle siltatyömaan vuoksi.
Heinäkuun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Joitakin vastaantulijoita, kävelijöitäkin, koirantaluttaja, pyöräilijöitä. "Puistola" oli kuja, joka vei neljälle pientalolle tien eteläpuolelle, ehkä yhtä aikaa kaavoitetuille.
Kauhavasta tuli mieleeni Villi Länsi. "Kaupunki" levittäytyy tasangolle isosti ja vapaasti. Siistejä yhden-perheen-taloja. Muutamalla hyvin hoidetulla pihalla rullasi pieni robotti-leikkuri hoitamassa nurmikkoa.
**
MUSEO, tienviitta pohjoiseen: "Iisakin Jussin tupa". Viereisten pientalojen pihoilta kuului tielle aamukahvikeskusteluja. "Museo auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-17." Pihapolku itään. Kello oli vasta 10:30, olin yksin.
Katselin ulkoa pihaa ympäröivät vanhat puurakennukset. Päärakennuksessa oli 5-7 ikkunaa länteen, oviseinä itään. Ulkorakennuksia pari-kolme. Kulkuväylä oli niitetty heinikkoon. Seinään kiinnitetty A4-paperi kertoi pihan kunnostamiseen saadusta rahoituksesta.
Kävelin toista pihalta alkavaa polkua pohjoiseen metsikön läpi. Etäämpää löytyi vanha Viljamakasiini, sekä Sotaveteraanien puinen seuratalo, joille oli maantieltä myös omat tienviittansa ja hiekkatie, jota palasin etelään kestopäällystetylle maantielle.
Jatkoin maantietä peltojen keskellä vielä pari kilometriä länteen, mutta auringon paahde ilman riittäviä puiden varjoja alkoi tuntua liialta. Seuraavaa siltaakaan joen yli etelään ei tullut vastaan, että olisin voinut etsiä Saarimaan, Alajoen ja Näkötornin, ilman kunnon karttaa. Jokikaan ei näkynyt tielle.
Ehdin silti nähdä jo Kauhavan latomerta, avaria peltotasankoja ainakin pohjoiseen, vaikkakaan en yhtä etäälle kuin korkeampaa näkötornista olisin voinut.
***
KESKUSTAAN. Palasin junaradan alikululle ja jatkoin Kauppatietä itään, kaupungin sydämeen. "Lankava" (Kauppatie 65) oli iso talo, jolla valtava pysäköintialue, lankojen valmistaja ja lankakauppa vuodesta 1925. "Kahlekuningas" (Kauppatie 79) oli moottoripyöräliike. Mieleeni tuli Kauhavan ruma vallesmanni ja raskaasti kahlitut Härmän häjyt Isontalon Antti ja Antti Rannanjärvi.
Hotelli Kauhava ja Susihukka-ravintola (Kauppatie 71), isoja talonumeroita. Pitkän kadun varrella useita pizzerioita. Lidl, Alko, K-Supermarket (Kauppatie 82), Tokmanni (Kauppatie 86), pari apteekkeia. Kirpputoreja Lähetystori (Kauppatie 117).
R-kioski (Kauppatie 48) oli kerrostalon kivijalassa paikalla, jossa oven pielessä on pysyvästi varjoisaa, ja siinä penkki, jolla äänekäs vakioseurue viettää koko päivän keskenään turisten.
Valtava tyhjä Kauppatori (toripäivä perjantai), jolla keskiviikkona vain Katugrilli Samburger; yksi auto pysähtyi ja kuljettaja jäi syömään kioskin terassille.
Kauppatien poikki kulkee autoista vilkas Kauhavantie eli Kantatie 63, joka ylittää etelässä Kauhavanjoen. Käyn joen sillalla. Löydän rantakävelytien itään. Rantaan on rakennettu penkeillä varustettu terassi, jossa ei istu ketään. Kävelytie kapenee ahtaaksi poluksi joen ja kaupungin sosiaalisen asuintalon väliin.
Kunnallisen vuokratalon pohjoispuolella on iso, valkea, rumahko kaupungintalo ja sen itäreunassa kaupungin ainoan elokuvateatterin sali: Y-KINO (Kauppatie 109). Viikon ohjelmistossa on Barbie-elokuva, mutta keskiviikkona ei ole näytöksiä!
****
KIRKKOTIE on toinen Kauppatien poikkitie, jolta on silta Kauhavanjoen yli, kirkon puolelle. Josef Stenbäckin komea goottilainen kivikirkko vuodelta 1925. Kirkkotien länsilaidalla on puistokäytävä, joka tarjoaa kävelijöille lakeudella harvinaista varjoa auringolta. Etäämpänä lännessä on Puukkotehdas (Iisakki Järvenpää).
Kirkkotien risteyksen jälkeen on Kauppatien varrella idässä sairaala tai iso terveyskeskus. Kauempana idässä (Kauppatie 121) pieni K-kauppa Laaksovirta ulko-ovi auki, edessään rollaattori ja polkupyörä. Iso ruma valkea Nuorisoseuran talo (Kauppatie 113). Ulkonäöltään kauniimpi punainen Työväentalo (Kauppatie 123) tok86
*****
KIRJASTO. Valkoinen, vielä uutuudenhohtava, pyöreämuotoinen kirjasto- ja museotalo on osoitteessa Kauppatie 88. Vietän siellä iltapäivää suojassa auringolta. Yksinäinen virkailija tervehtii harvinaista vierasta. Valikoima näyttää hyvältä, kuten Suomen kunnankirjastoissa yleensä. Kierrän osastoja ja luen Mauri Kunnaksen "nuoruudentöherryksiä" (sarjakuvia) sekä peruukeista Suomen historiassa.
Lehtisalin kulmassa näkyy olevan hiljakseen 2-3 muutakin asiakasta. Muutama käväisee vain palauttamassa kirjoja. Pohjanmaan lehtiä: "Komiat", "Järviseutu", "Lapuan lehti" - jossa jopa 28 sivua, kerran viikossa, tuorein tänään keskiviikkona 26.7.2023. Myös Helsingin Sanomat tämänpäiväinen.
Kirjaston itälaidalla on kaksi museotilaa sisäovin: Puukkomuseo ja Tekstiilimuseo. Yleisölle on invavessa ja tavallinen wc, jolla lavuaari-eteinen ja pyttykoppi, molempien ovissa lukot. Paperipyyhkeet ja vessapaperirullia, kielto: "Älä pölli!"
******
LENTOKONEPUISTO Kauppatien numerossa 86, Kantatie 63:n risteyksessä. Tasaiselle lakeuden nurmikentälle on sijoitettu ylös pylvään nokkiin kaksi Ilmavoimien vanhaa lentokonetta, ranskalainen Fouga Magister sekä Hawk suihkuharjoituskone. Kahdessa lasiseinäisessä paviljongissa on vanhoja pienkoneita: Vinka, Viima, Pyry, Saab Safir. Paviljonkien suurimpia lahjoittajia on tekstien mukaan Juhani Aho (lentäjä ja armeijan lääkäri). Polku kiertää lasipaviljonkien ympäri (sisälle ei pääse) ja pylväiden juurilla on istumispenkit.
Puistosta kävelin Kauhavantien alitse länteen Kehätietä. Rengonsalossa pikkutien pientalon pihaportilla on ehkäpä lasten pyörittämä jäätelökioski, "auki viikonloppuisin". Mummo pyyhältää ralli-rollaattorilla tietä nopeammin kuin kävelen. Ratatie etelään Rautatieasemalle. Nikolaintie itään. Palaan keskustaan.
Käyn sisällä pienessä Kauppakeskus Vallesmannissa (Kauppatien pohjoislaidalla), jossa kahvila, kirpputori Aarrekammio, pienyrittäjiä, aulassa jaossa esitteitä, seinällä kello ja Kauhavan seinäkartta!
*******
RANTAPUISTOON. Herraintie lähtee Kauppatieltä junaradan vartta pitkin etelään, jossa kävelysilta joen yli radan vieressä. Passinkangas, pientaloja puolipiilossa pienten kumpujen takana kuin Kippari-kalle sarjakuvassa.
Olen aamusta alkaen kaivannut Kauhavalla Rantapuistoa jokivarteen, kaupunkilaisten kesä-olohuonetta? Vasta viimeiseksi illalla löydän sellaisen. Passinkankaalta kulkee joen etelärannalla penkein ja roskakorein varustettu kävelytie ainakin joen kävelysillalle asti. Mutta auringolta varjostavia puita kaivattaisiin enemmän kuin hyvin leikattua nurmikkoa. Parempi paikka pilvisellä säällä.
Pitkästyin Kauhavalla, tuntui ehkä Suomen tylsimmältä kaupungilta, vai olenko vuosien jälkeen saanut tarpeekseni uusien pikkukuntien bongaamisesta. Paras aika on ohi.
********
ILTAJUNA. Katsoin kännykästä, että vieruspaikkani Pendoliinossa S56 oli varattu, niin täysi iltajuna, ja lippujen hinta jo 57 euroa, minä maksoin ajoissa n. 11 euroa.
Menin rautatieasemalle jo klo 18:30. Muita ihmisiä ainoalla laiturilla vasta maahanmuuttaja, joka puhui puoli tuntia puhelimeensa edestakaisin kävellen. Sitten tuli tyttö ja koira, jotka asettuivat pohjoiseen junalaiturin B-C-vyöhykkeelle, kuten minäkin. Vaununi olisi taas viides, nyt toiseksi pohjoisin kuudesta.
Sähköisellä näyttötaululla näkyi 3-4 seuraavaa junaa. JUnan klo 18:58 uusi aika olikin 19:05. Muutos kuulutettiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta 2 tai 3 ämyriä olivat sekunnin eriaikaisia keskenään ja puurouttivat viestin epäselväksi!
Siirryin hiemen etelämmäs laiturin B-vyöhykkeelle, osuin viitos-vaunun ovelle, parhaaasta ovesta sisään ja riville 3, jossa paikkani n:o 9. Tyttö kutoi penkillä poikittain istuen, väistyi - käytäväpaikalle 10, ja Tampereella omalle riville junan väljennyttyä.
Myöhässä ollut junamme joutui kolme kertaa odottamaan vastaantulevia junia ohitusraiteilla, mutta kuroi aikataulun kiinni. Tampereella 10 minuutin pysähdys, perille Helsinkiin noin 22:35.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti