Lähdin Tukholmaan 69. kerran, keskiviikoksi 20.4.2022. Edellisesta käynnistä oli kulunut kaksi vuotta - välissä oli koronapandemia!
Laivana Helsingistä poikkeuksellisesti Viking AMORELLA, jolla olin aiemmin kulkenut vain yhden kerran. Matka maksoi 23,80 euroa.
Tiistai pääsiäisen jälkeen oli aurinkoinen. Kävelin Konalasta Etelä-Haagan kirjaston kautta Katajanokan terminaaliin klo 16:40. Lähtöselvitys-automaatit oli huputettu! Unohdin laittaa koronamaskin kasvoilleni. Lähtöselvityksen luukulle oli jonossa yksi henkilö, ja viereiselle nolla. Esitin passin, Viking Club -jäsenkortin ja varausnumeron, jonka olin kirjoittanut vain suttupaperille, kun luulin sen vain itsekseni lukevani automaatilla.
Rullaportaat toiseen kerrokseen eivät toimineet. Yläkerran aulassa oli muutama matkustaja automaattiporteilla, joiden takana isokokoisia vartijoita tarkastamassa vielä passin ja lipun täsmäämisen. "Tunnistan maskissakin!" (Ei tarvinnut riisua maskia). Ei risteilijöiden valokuvausta. Rampilla väljää. Tervehtivä henkilökunta laivan aulassa. Käännyin heti käytävälle kohti laivan keulaa. Minulla on aina hyttikartta mukana, joten tiedän minne mennä.
IP2-hyttini numero 5203 oli keulapuolella, keskikäytävän oikealla sivulla. Kahden-hengen-hytti oli yllättävän tilava. Yöpöytä iso, sille mahtuu tavaroita. Kokolattiamaton sijasta tummanruskeilta laudoilta näyttävä laminaattilattia. Kotelossa ei ole enää koronan tultua paksuja TaxFreen myyntiluoetteloita eikä muitakaan mainosesitteitä.
Ensimmäisen kerran hytissäni oli televisio! Paras TV-kanava oli Bryggan kamera, joka näyttää näkymää eteenpäin komentosillalta. Siljan laiva näkyi lipumassa edellä. Laiva lähti liikkeelle 17:15. Odotusta ennen Suomenlinnaa.
Katselin Ruotsin televisiota: Ruotsin poliitikoilla näkyi puvun etumuksessa kaksi pinssiä: toisessa Ruotsin lippu ja toisessa Ukrainan sini-keltainen lippu! Ukraina taisteli urheasti itsenäisyydestään ja eloonjäämisestään natsi-Venäjän sotilaiden brutaalia hyökkäystä ja sotarikoksia vastaan. Ruotsin TV:n sääkartalle mahtui Norja, Tanska, Baltia ja Suomi.
"Meänkielistä" ohjelmaa Ruotsin Norrbottenista, tekstitettynä, hieman hassun-kuuloista ja -näköistä suomea. Suomen Teema-kanavan elokuvana oli Risto Jarvan "Kun taivas putoaa", eräs kotimaisista mielielokuvistani, aiheena varhaisempi Hymylehden skandaali-journalismi.
*
Lähdin aamulla hytistäni klo 10. Pieni jono oikealla käytävällä oviaukolle, mutta rampilla väljää. Ruotsalaisia vetolaukkujen kanssa. Ehdin ulos klo 10:10, lähdin Slussenin suuntaan, ohitin harvoja edellä-kulkijoita.
Slussenin tietyömaan poikkeusjärjestelyt olivat samanlaiset kuin viimeksikin, kaksi vuotta sitten: portaat lautakäytävä-sillalle kadun yli ja sieltä Peter Myndes Backelle. Emmauksen kirpputori oli auki. Kävelin Maria Magdalenan kirkon puiston poikki. Aurinko paistoi huhtikuussa, tuli jopa hiki.
St. Paulsgatan, Paavalin kirkko remontissa. Staffans seriebutik aukeaisi vasta klo 12. SerieSlussen stängt, näyteikkunassa figuureja ja aikuisten sarjakuvaa. Lännempänä kirjakauppa, jolla esillä Tukholma-aihetta (eri katuja) - pieniä kirjoja.
Kuljin Timmermansgatanilta Krukmakargatanille, numerossa 24-26 viimeisen korttelin alussa "Paper Cut", jolla on monta näyteikkunaa, joissa ei näy mitään minua kinnostavaa. Kaupan piti myydä lehtiä, mutta ehkä ne ovat kansainvälisiä muotilehtiä. Liike aukeaisi klo 11, kello on vähemmän. Naapuritalossa oli ICA: koko pohjakerros Supermarkettina.
Ringvägen, vastapäätä Idrottsplats Zinkendamms. Wollmar Yxkullsgatan, Krukmakarg, Torkel Knutssons gatan, Brännkyrkag, Tavastgatan, Maria Trappg, Hornsgatan. Södermalmstorg, Slussen, yläkautta oikealle (kuten 2 vuotta sitten). Gamla Stan, Skeppsbron, Packhusgränd, Svartmangatan.
**
TYSKA KYRKAN on auki enää pe-la, ja maksullinen, 30 kruunua. Olin käynyt saksalaisessa kirkossa monesti, mutten koskaan kirkontornissa, jonne pääsystä olin vasta lukenut. Toinen Gamla Stanin kohde, jonka nyt näen, on "RAUTAPOIKA", vain 15 cm korkea patsas Suomalaisen kirkon takana itäkulmassa.
VAHDINVAIHTO Kuninkaanlinnan edessä: 2+8 miestä marssii pois, linnan kiertäen. Ensin rummun päristystä ulko-sisäpihassa, paljon turisteja katsomassa. Opastettuja kävelyitä käynnissä vanhassa kaupungissa, englanniksi ja saksaksi, kuuntelen kahta selostusta yhden pysähdyksen verran. Lapsituristit puhuvat saksaa päälle. Linnan ympärillä on pysäköityinä kiertoajelubusseja.
Norrbro, vesiputous, Medeltids-museon ylitse, Medelhavs-museon ohitse. Brunkebergstorg, autojono. Gröna Lundin huvipuisto on avautumassa ensi viikonloppuna. "Heissan!" tervehtiviä kerjäläisiä istuskelee vain muutama, vähemmän kuin ennen koronaa.
***
Menen KULTTUURITALOON, toiseen kerrokseen (välissä on 1½ -puolivälikerros, ensimmäiset rullaportaat ovat rikki). Kulturbibliotek, jonka perällä on Serieteket, sarjakuvaosasto. Sen hyllyköillä on sama järjestys kuin aiemmin evakkopaikassa, kellarissa Sergelin torin veistoksen alla. En löydä nytkään muutaman vuoden takaisia amerikkalaisia mielisarjakuviani, huolellisesti 1950-luvulla piirrettyjä tyttöjen romantiikka-tarinoita klassikkokokoelmina.
Luen Justus-sarjakuvan viimeiset vaiheet. Teini-koulupoikana muistettu punatukkainen Archie menee naimisiin, mutta kumman kanssa? Rikas tumma Veronika vai vaalea herttainen Betty? Molemmat vaihtoehtoiset todellisuudet on piirretty lukijan valittaviksi.
Sitten Archien LOPPU: hän kuolee ammuttuna verilammikkoon! Paras kaveri Jughead eli Santtu pitää kuolleen päätä sylissään ja kaikki itkevät! Justus yritti sankarillisesti estää poliitikon salamurhan. Hänen viimeinen jäätelösoodansa on kaatunut baaritiskille. Takaportti jätetään silti auki jo vuonna 1941 alkaneen sarjakuvan jatkamiselle: viimeisissä kuvissa nähdään UUSI lapsikolmikko (poika ja kaksi tyttöä) tulossa, vanhojen Justuksen, Bettyn ja Veronikan korvaajat?
Laskeuduin kirjastosta kierreportaat alas. Suuria näköalaikkunoita pestiin ulkoa nosturin avulla. Otin maskin välillä pois kasvoiltani, koska Ruotsissa ei enää käytetty kuten Suomessa.
Poimin kirjastosta esitteen: Kulturnatt Stockholm Lördag 23.4.2022. Fri Entre mm. Tekniska Museet, joka normaalisti ei ole ilmainen, enkä ole siellä käynyt. Lauantai olisi kallein päivä laivamatkalle, keskiviikko yleensä halvin.
****
Poikkesin Myrorna-kirpputorilla Mäster Samuelsgatanilla, koska en muistanut ennen käyneeni, tai en ollut käynyt toistuvasti, koska siellä olikin pelkkiä vaatteita, eikä kirjoja, sarjakuvia tai lautapelejä. Hukkakäynti.
Drottninggatan - Observatoriolund, puiston rinteessä päivänpaistattelijoita huhtikuussa, jäätelökioski auki, shortsit joillakuilla jaloissa, mutta kylmä tuuli! August-divarissa Strindbergin kotitalossa on 70 % ale! Duunareita on viher-huomioväri-liiveissa paljon kaikkialla. "Absolut!" on ruotsalaisten mielisanoja. Odengatan.
Menen pääkirjaston sanomalehtisaliin klo 14:45. Syd-Svenskan: 2 sivua Ukrainasta, Göteborgs Posten 6 sivua. Dagens Nyheterin TV-sivulla Suomesta Teema/Fem-kanavan ohjelmisto, jossa Suomen ruotsinkielisiä lähetyksiä. Nurkassa istuu useasti yskivä ukko, joka ei käytä maskia, hyvin harva käyttää, minä vielä. Lähden pois klo 15:05.
Paluustani laivalle tulee kiireinen, jopa juoksen! Stadsgårds-termionaalin edessä matkan varrella ei ole risteilymatkustajia nyt lainkaan! Tulen 16:05 Viking-terminaaliin, olen yksin, viimeinen. Nyt alakerrassa vain näytetään avainkorttia automaatille. Mutta yläkerrassa vastassa vartija, joka vertaa passin ja lipun tiedot. En käytä nyt maskia. Kaksi vartijaa kolmella portilla. "Hyvää matkaa!" suomeksi. Cinderellan risteilylle on nyt vain vähän odottajia, korona vaikuttaa edelleen?
Amorellan edessä laiturissa on loistoristeilijä Genovasta! Kuljen yksinäni ramppia, eikä Amorellan aulassakaan ole vastaanottavaa henkilökuntaa. Laivalla on vähän matkustajia! "Ruokailussa oli ihmisiä sikapaljon!" sanoi pikkutyttö, joka oli menossa leikkipaikalle. Katson Brygga-TV-kanavalta laivan saapumisen Maarianhaminan satamaan, lähinnä valoja pimeydessä.
*****
Aamulla Helsingissä lähden hytistäni klo 10:15. Vain pieni odottajien ryhmä 5. kannen aulassa, jään hännille. Ylempää 7. kannelta ei tule ketään rampille.
Siellä missä ramppi tekee 90 asteen mutkan, vartija osoittaa minut siirtymään sivutilaan. Pöydän takana on paperia ruksiva mies, joka kysyy: "Koronatodistus?" "Käykö 2/2, se on mulla paperilla, kolmaskin rokotus on otettu, mutta todistusta täytyy hakea kännykästä?" Kelpasi 2/2, kaksi rokotusta kahdesta tarjotusta, mies laittoi ruksin paperiinsa. Jatkoin matkaa ulos.
Olenko lopulta kyllästynyt Tukholmaan? Tämä vuoden 2022 matka on huonoin 69:sta! Lähdin vain, koska edellisestä käynnistä oli jo kaksi vuotta? Perusvirheeni oli kulkea kahteen eri suuntaan, ensin länteen, sitten pohjoiseen, jolloin aikaa kului liikaa hukkaan. Unohdin oppini, että yhdellä kertaa käynti vain yhteen ilmansuuntaan!
Minulle ei tullut hyvää uutta kohdetta, koska en päässytkään haluamaani Saksalaisen kirkon torniin. Sarjakuvakirjaston paluun torin alta remontoituun Kulttuuritaloon halusin nähdä ja näin. Joitakin uusia katuja ja muita uutuuksia.
******
Laivamatkani Tukholmaan (69/70 kertaa)
1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019, 2x 2020, 2022! (+ 2023)
Tukholmassa 70+18= 88 päivänä, 26 vuotena 48 vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti