612. Hotelli Brysselissä

Brysselin katuverkko näyttää sokkeloiselta, mutta yksinkertaisen helposti löysimme Gare du Midi -asemalta Galia-hotellille. Tulimme ulos aseman kaakkoissivulle Avenue Fonsnylle, kävelimme koilliseen asemarakennuksen itäkulmalle ja lähdimme Angleterre-katua kaakkoon. Ylitimme suuren ja leveän puistokadun Boulevard du Midi (joka on rakennettu puretun kaupunginmuurin paikalle) kaartaen samalla 90 astetta, nenä kaakosta koilliseen. Jatkoimme Marollesin työläiskaupunginosan Rue Blaes -nimistä kapeaa vilkasta pääkatua koilliseen ohi lihakauppojen, pesuloiden ja ulos aseteltujen vihanneshyllykköjen, kunnes tulimme isolle "pallopeliaukiolle": Place du Jeu-de-Balle.
.
Aukio toimii viikon kaikkina aamuina klo 7-14 Brysselin suurimpana kirpputorina, mutta öisin sillä lojuu vain joitakin pysäköityjä paketti- ja kuorma-autoja, ehkä myyjien tavaravarastoina. Torin pohjoiskulmasta löydämme **Hotel Galian kyltin, kävelemme sen pienelle kesäterassille ja astumme ovesta sisään.
.
Vastaanoton tiski on oikealla hieman sivussa piilossa. Sisäänkäynti on siirretty ravintolan terassin puolelle, mutta vastaanotosta on lasiseinän läpi hyvä näköala ulko-ovelle. Portieeri tai kenties ravintolan "entinen nuori" omistaja Nicolas lähtee juuri opastamaan edellisiä asiakkaita näiden huoneeseen tai ehkä selvittämään jotakin ongelmaa. Odotellessamme tutkimme runsasta ilmaisten karttojen ja esitteiden valikoimaa.
.
Hotellihuone maksetaan internet-sivustolla tehdyn varauksen perusteella hotelliin saavuttaessa Visa-luottokortilla: 390 euroa /6 yötä ja lisäksi kaupunkiveroa 25 euroa (n. 4,2 euroa kertaa 6 yötä), yhteensä 415 euroa kahdelta aamiaisineen. Saamme yhden raskasperäisen avaimen, jota voimme kuljettaa mukanamme kaikki kuusi päivää ulko-ovenkin avaimena, sillä hotellin vastaanotto toimii vain klo 7-22.
.
Pyydämme huoneen julkisivun puolelta eikä ahtaan sisäpihan ympäriltä, ja saamme numeron 38. Nousemme belgialaisen Ebel-hissiyhtiön enintään 300 kg nostavalla, enintään kolmihenkisen pienperheen mahduttavalla ahtaalla ja hitaalla hissillä pohjakerroksesta ohi 1. ja 2. kerroksen kolmanteen, jonka yllä olisi vielä neljäskin kerros. Käytävät ovat kapeat ja sokkeloiset, seinällä on kartta. Parit kaidat, mutkikkaat, eksyttävät portaikot on hissin lisäksi, mutta niitä ei osaa käyttää, sillä yrittäessään eksyy jonnekin kellariin.
.
Huone on pienehkö, n. 3x5=15 m2, mutta näköala ikkunasta Place du Jeu de Balle -aukiolle on avara ja mahtava! Television iso kuvaruutu on ylhäällä seinällä, asetettuna vuoteissa maaten katsottavaksi. Hollannin- ja ranskankielisiä TV-kanavia uutisineen. Erilliset twin-vuoteet, nojatuoli, kirjoituspöytä tuoleineen.
.
Oviseinän nurkkaan on rakennettu elementeistä wc-kylpyhuone-koppi, joka tuo mieleen ruotsinlaivojen hyttien vastaavat. Hana vuotaa vesitippoja ja lämminvesivaraaja intoutuu toisinaan mouruamaan.
.
Seinän läpi kuuluu naapurihuoneen n:o 37 pariskunnan juttelu vieraalla kielellä. Huoneessa on melko kylmä, siellä ei ole mitään kaukolämmitystä pattereineen vaan irrallinen sähkölämmitin, jonka voi itse käynnistää.
.
Naapuritalo torilla on vaatimaton pieni punatiilinen harjakattoinen katolinen kirkko, jota poikkeamme eräänä päivänä katsomaan sisältäkin. Olennaista on, että sen kirkonkellot soittavat aikamerkit klo 06-23-välisenä aikana: niin täysien tuntien laskettavissa olevat lyönnit kuin myös pituudeltaan kasvavan soittosarjan aina 15, 30 ja 45 minuuttia yli täyden tunnin. Pidän tuosta kirkonkellojen soitosta! (Jaaha, taas meni uusi 15 minuutin jakso päiväkirjaa kirjoittaessa...)
.
**
Edellisen unettoman yön jälkeen nukun raskaasti klo 23-07... 07:30. Kirkonkellojen aikamerkkien lisäksi Pallopeliaukiolta kuuluu aamulla metallitankojen kilahteluja, kun torikauppiaat pystyttävät katoksiaan. Sataa vettä, mutta valkeat telttakatokset näyttävät lumikinoksilta.
.
Hotelli Galian aamiainen on tarjolla klo 7-10. Menemme lauantaina vasta klo 8. Hissimatka 3. kerroksesta pohjakerrokseen kestää 45 sekuntia eli 15 sekuntia kerrosta kohti. Ylöspäin hissi kulkee yllättävästi hieman nopeammin, 3 kerrosta 35 sekunnissa. Hissin on valmistanut Ebel (myöhemmin osa Thyssen Groupia).
.
Aamiaishuone kiertää U-kirjaimen muotoisena hissiä ja portaikkoa. Ovi aulasta U:n vasempaan sarveen, keskiosassa seisova pöytä ja oikeasta sarvesta ulko-ovi kesäterassille. Muutamia jylhärakenteisia neljän henkilön puupöytiä jokaisessa osassa ja muutama asiakas syömässä.
.
Lisämaksuksi aamiaisesta tuli varaussivujen tarjouksia vertaillessa vain 30 euroa 6 yöltä kahdelle, eli kohtuullinen 2,50 euroa aamua kohti. Vaihtelevia leipiä on tarjolla 4-5 lajia vaaleasta tummaan ja höttöisen keveään voisarveen. Päällisiksi 3 lajia makkaraa vaaleista meetvurstiin sekä juustoviipaleita. Itse leikattaviksi tuorejuustoa ja maksamakkaraa. Tomaatti- ja kurkkulohkoja, viiliä, muroja, muutamina päivinä kulhossa sekahedelmäsalaattia. Erilaisia marmeladi- ja suklaapäällysteitä. Lämmintä ruokaa tarjotaan joka päivä samat 3 lajia: munakokkelia, nakkimakkaran palasia sekä ruskeita papuja. Juomiksi kahvia, appelsiinimehua, vettä, teetä, kaakaota ja kevytmaitoa tölkeissä. Pysyn kylläisenä koko päivän.
.
Lauantaina kello 9 kierrämme kirpputoria hotellin edessä: Place du Jeu de Balle. Paljon kosteita tai kostuneita lehtiä ja kirjoja, esim. belgialainen sarjakuvalehti "Spirou". Kuolinpesiä? Järjestelemättömiä romulaatikoita pengottaviksi, "joka tavara 1 euro". Myyjät arabeja, jotka huudahtelevat kollegoilleen: "Ali!" ja kättelevät. Asiakkaita pyörii paikalla jonkin verran, muttei ruuhkaksi asti.
.
Lähdemme kävelemään hotellilta luoteeseen Rue du Chevreuil (Reebokstraat) ja koilliseen Rue des Tanneurs, kohti katujen yllä pohjoiseen kulkevaa rautatietä. Brigittines-kirkko ja radan vartta Chapelles-kirkolle, sitten itään Sablon-kirkon aukiolle, jossa on lauantaisin antiikkikauppiaiden myyntikojuja. Vietämme sadekuuron ajan isossa Notre Dame du Sablon -kirkossa.
.
Kirkon takana Petit Sablon -torin suihkulähdepuistossa on kymmeniä ammattikuntien edustajien patsaita 1500-luvulta, kansainvälisesti nimekkäimpänä henkilönä kartanpiirtäjä Mercator.
.
Käveltyämme koilliseen ja yli ison Namurin kadun edessämme on tiukasti aidattu synkkä metsäkortteli. Kierrettyämme tontin pohjoispuolelle sieltä paljastuu synkän kuninkaanlinnan laaja julkisivu, edessään tyhjä leveä katu, jonka pohjoispuolella suuri puisto Parc de Bruxelles. Pienessä Troon-puistikossa ratsastaa patsaana pahamaineinen Kongon hyväksikäyttäjä Leopold II. Poliisit sulkevat teitä ja linnan ohi ratsastaa koristeellinen sotilasparaati.
.
Käveltyämme Bruxelles-puiston läpi, nähtyämme sotilaiden harjoittelua ja Federal Parlament -eduskuntatalon kaarramme takaisin lounaaseen ja tulemme Taiteiden vuorelle. Edessämme avautuu näköala yläkaupungista portaikkoja alamäkeen, jonne kuljemme musiikkimuseon ja kansalliskirjaston välistä, ohi Albert I:n ratsastajapatsaan. Tulemme väkivilkkaille kauppakaduille ja seuraamme ihmisjoukkojen perässä.
.
Kuljemme läpi lasikattoisten kauppagallerioden. Käymme suuressa ja kauniissa antikvaarisessa kirjakaupassa, jolla on valtavasti näyteikkunatilaa, myös ovisyvennyksessään. Rooman historia kuvina, 40 euroa. Katselemme elokuvateatterin ohjelmistoa lasivitriineistä.
.
Place de la Monnaie eli Muntplein on hyvä maamerkki joka suuntaan valtavan Muntcentrumin eli pohjakaavaltaan pyöristetyn X:n tai nelisakaraisen tähden muotoisen toimistotalon takia. Torin varrella on myös vanha teatteri ja monessa kerroksessa toimiva moderni kaupunginkirjasto, jossa käymme viidentenä iltana tiistaina, auki klo 20 asti, hyvin paljon belgialaisia sarjakuvia.
.
Muntpleinin ohi kulkee pohjoiseen kallis merkkitavaran ostoskatu Rue Neuve, jota lähdemme seuraamaan kohti Brysselin Manhattania, muutaman pilvenpiirtäjän aluetta. Tulemme purettujen kaupunginmuurien paikalla Brysselin keskustaa kehänä kiertävälle bulevardille ja jatkamme länteen, kunnes Antwerpenin portilta käännymme Lakenstraatille palaamaan etelään.
.
Käymme sisällä Place du Beguinagen suuressa begiiniläis-nunnien kirkossa. Kirkkoa ympäröivällä kauniilla torilla, jolta lähtee säteittäin katuja, istuskelee paikallisia ihmisiä viettämässä lauantai-iltapäivää. Ympärillä on hiljainen pikkukaupungin pysähtynyt rauha.
.
Brandhoutkaailla on pitkä puisto, johon on pystytetty joulumarkkinoita varten kojuja, mutta ne eivät ole vielä auki. Sattumanvaraisesti kuljeskellen emme tiedä olevamme nyt Tiililaiturilla, vanhalla kalatorilla, Brysselin entisen sataman paikalla! Kaunis suihkulähde on suljettu talveksi. Eteläpäässä on Pyhän Katariinan Kirkko, miten paljon ja tiheässä kirkkoja oikein onkaan Euroopan katolisissa kaupungeissa!
.
Näkemättä unohtuu läheltä Brysselin avovesi, kanavan pätkä. Saastunut joki viemäröitiin aikoinaan katujen alle piiloon. Kaupunki tuntuu liian kuivalta ilman vesiaiheita kun muilla on jokia, kanavia, järviä tai merenrantaa.
.
Suunnistamme etelään kohti Pörssitaloa ja sen jälkeen osummekin Brysselin sydämeen, kauniiden vanhojen talojen ympäröimälle keskustorille Grand Place (Grote Markt), joka tulvii turisteja. Poliisejakin on näkyvästi läsnä. Bryssel tuntuu olevan näinä päivinä hälytystilassa, kun myös sotilaita kulkee monessa paikassa kivääri tai konepistooli poikittain vatsan edessä.
.
Aivan umpimähkään turistijoukkojen perässä, tai vaikkapa polvihousuisten nuorten partiopoikien jäljessä, osumme kadunkulmaan, jossa heittää vettä Brysselin symboli, "pissaava pikkumies" eli Manneken Pis. Turistit ottavat tungoksessa vuorotellen selfie-kuviaan mustan patsaan kanssa.
.
Mannekenin kohdatessani naurahdan väkisinkin: patsas on niin uskomattoman PIENI, vain tavallisen viivaimen (30 cm) korkuinen! Kadun matkamuistopuodit myyvät pienoismallien lisäksi myös patsaan suuruusmalleja, aitoa isompia jäljennöksiä.
.
Opettelemme kulkemista keskustasta hotellille. Anspachlaan on iso kauppojen reunustama bulevardi, osittain kävelykatuna ja paikoin remontissa. Kadun varrella näen eri päivinä romanialaisia kerjäläisiä vakiopaikoillaan, mm. äiti pienen tyttären ja alati nukkuvan vauvan kanssa, vauvan kasvot näyttävät niin vahamaisilta, että mietin voisiko olla nukke.
.
Gare du Midin suunnan maamerkkinä on korkea laatikkomainen tornitalo. Lähellä sitä suuri tie alittaa tunnelissa katujen yläpuolella kulkevan pääjunaradan. Vieressä on erikoinen monumentti tai "Hyde Park Speaker's Corner": jättimäinen puhetorvi, jonka suukappaleen kohdalla on kiivettävä koroke. Voisiko sinne kuka tahansa kavuta messuamaan, vahvistaisiko puhetorvi oikeasti ääntä?
.
Kävelemme välillä hotellimme Galian ohi ja käymme viereisessä pienessä kirkossa, jonka kellot kaikuvat hotellihuoneeseen neljä kertaa tunnissa. Vesiruiskuautot siivoavat iltapäivällä sulkeutunutta kirpputoria. Jatkamme kävellen itään Marollesin antiikkiliikkeiden kauppakadulle: Rue Haute / Hoogstraat. Kiipeämme jyrkkää l'Abricotier-katua (Aprikoosipuun katu) Yläkaupungin puolelle, valtavan Oikeuspalatsin nurkalle.
.
Bryssel jakautuu tosiaan kahteen, ylä- ja alatasoon. Oikeuspalatsin tyhjältä pihalta on näköaloja kattojen yli, tosin on sumuista ja alkaa hämärtyä. Muutama rullalautaileva lapsi leikkii pihalla. Edempänä pohjoisessa näkyy näköalahissin rakennus, jolle vievällä sillalla on ihmisvilinää.
.
Turistilauma kansoittaa näköaloja tarjoavaa aukiota Place Poelaert plein. Hissiin jonotetaan molemmista päistä, mutta katujakin pääsee risteilemään siksakkia takaisin alakaupunkiin, jossa vastaan tulee kuumia vohveleita myyvä kioskiauto.