614. Brysselistä juna Antwerpeniin

Matkatoverini viettää pari tuntia maanantai-aamusta kirpputorilla hotellimme edessä, minäkin tunnin. Vettä sataa vähän väliä. Tällöin jotkut myyjät, joilla ei ole telttakatosta, alkavat levittää muovipeitteitä tavarakasojensa tai romulaatikoidensa ylle. Kirjat, lehdet ja taulut ovat yleisesti hieman kosteita, osa jo vesivahinkoisia. Näen yksinäisen Larousse-tietosanakirjasarjan osan, ostaisiko joku sellaisen?
.
Yritämme suunnistaa kävellen Brysselin keskustaan, vaihteeksi Centraal Stationille. Alitamme junaradan ja aiomme seurata kiskoja, mutta kauppakatu erkaantuu aina vain lännemmäs ja ratakin katoaa jossakin maan alle.
.
Ohitamme ennestään tuttuja aukioita, patsaita ja kauppoja, poiketenkin musiikki- ja kirjakaupoissa. "Vain kaksi asiakasta kerrallaan sisälle!" ilmoittaa soitinkauppa lapulla ovessaan. Näemme Grand Placen uudelleen päivänvalossa. Keskusaseman toria täytyy jonkin verran haeskella, kun ratakin kulkee keskustassa piilossa maan alla.
.
Ostamme 10 matkan RailPass-lipun 77 eurolla, puoliksi kummallekin. Lipussa on ahtaasti 10 tyhjää riviä, joihin on tarkoitus kynällä täyttää matka kerrallaan päivän nimi, päivämäärä, lähtöasema ja pääteasema. Kahdelle matkustajalle täytetään 2 riviä samanlaisin tiedoin. Junassa kiertää aikanaan hassuhattuinen (virkahattu ja virkapuku) konduktöörityttö, joka leimaa sarjalipusta kaksi kirjoittamaani riviä.
.
Matkustamme noin klo 12-13 Antwerpeniin. 50 minuutin matkan varrella Mechelenin kaupungissa on kaksi asemaa ja samoin on Antwerpenissa, jossa jäämme jälkimmäiselle. Nousemme liukuportaita kaksi kerrosta kellarista maan pinnalle. Asemarakennus on uusklassinen palatsi vuodelta 1905. Valokuvaan liukuportaiden tyylikkään päätyseinän ja upean lasikattoholvin.
.
Lähdemme kävelemään asemalta katua suoraan länteen, aivan kuin eilen Maastrichtissa. Antwerpenin asemakaavaa kuvataan osuvasti jouseksi nuolineen. Jänteenä vasemmalla on Schelde-joki. Nuoli oikealle kohti asemaa on Meir-katu jatkeineen (De Keyserlei). Jousen kaaren muodostavat leveät bulevardit (peräkkäiset Italielei, Frankrijklei, Britselei ja Amerikalei), jotka kaartavat luoteesta idän kautta alas lounaaseen.
.
Schelde-joelle asemalta vievällä kauppakadulla on vieri vieressä timantteja myyviä liikkeitä, 10-20 kpl, ja kuljemme vain kadun etelälaitaa, tietämättä mitään pohjoislaidasta. Jätimme myös kiertämättä aivan aseman vieressä olleen juutalaisten ja timanttien korttelin, sekä katsomatta timanttimuseon.
.
Jousenkaari-bulevardien länsipuoli on pitkänä työmaana, sillä rakenteilla on maanalainen metrorata pohjoisesta etelään. Idästä länteen metro kulkee jo, aseminaan ainakin Astrid ja Diamant rautatieaseman kulmilla, Meir ja Groenplaats lähempänä jokea.
.
Antwerpenin talot ovat komeita ja patsaat koristavat pääkatuja. Pitkäksi aikaa pysäkille seisahtuvat raitiovaunu ja bussi haittaavat, kun valokuvaan eteläpuolelta suurta toria Groenplaatsia, jonka takana pohjoisessa näkyy valtava tuomiokirkko Onze Lieve Vrouwe Kathedraal, jonka takaa löytyy kaupungin kaunis keskustori Grote Markt, jonka varrella on kaupungintalo ja muita upeita rakennuksia.
.
Käymme sisällä katedraalissa. Kirkkoa saa katsella ilmaiseksi ovien jälkeisestä takaosasta, mutta edemmäs kirkkosaliin on lipputiskillä 11 euron pääsymaksu. Näytteillä on kaupungin oman pojan Rubensin maalauksia. Matkapuhelimella saa valokuvata, salamavalotuksella ei.
.
Belgiassa hämmästyn usein siitä, miten yhdessä kaupungissa on, ei vain yksi, vaan useita toinen toistaan koristeellisempien palatsirakennusten reunustamia upeita toreja! Antwerpeniakin pommitettiin rajusti toisessa maailmansodassa. Grote Marktin ja Schelde-joen välissä on sokkeloinen kortteli uusia rakennuksia, jotka on rakennettu punatiilistä olemaan erottumatta häiritsevästi entisöidyistä vanhoista taloista. Rantakadun kortteliin kuuluu myös teurastajien ammattikunnan vanha kiltatalo Vleeshuis - Lihatalo, joka on korkea kuin kirkko ja komea kuin linna.
.
Tulemme leveän Schelde-joen rantaan, joka ei ole täältä itäpuolelta erityisen kaunis. Käymme linnamaisessa rantarakennuksessa, joka kuuluu Merihistorian museoon, ja kävelemme rantaviivan yläpuolelle rampeiksi rakennettuja kävelyteitä ensin pohjoiseen ja myöhemmin etelään. Paalujen yllä kulkevien kävelyteiden alla voivat jokisataman toiminnot jatkua entisellään varastomakasiineineen kaikkineen.
.
Kartan mukaan siltä kohdin, missä rannan kävelytie päättyy, pitäisi alkaa pitkä, ainakin 600-metrinen Sint Annan kävelytunneli Schelde-joen toiselle puolelle. Ahaa, rantakadun sisämaan puolella onkin koripallokentän puistikossa erillinen porrasrakennus varta vasten tunnelille. Tilava hissi, johon mahtuvat polkupyörätkin. Vaihtoehdoksi on portaikkoon eri ovet sisään meneville ja ulos tuleville henkilöille, liukuportaisiin alas tai ylös, jotka on jaettu välitasanteella kahteen pitkään osuuteen, joista ylempi laskeutuu sisämaan ja alempi joen suuntaan.
.
Matka liukuportaita alas ja takaisin ylös kestää kumpikin kaksi minuuttia ja tunnelin läpi käveleminen koko pituudeltaan kuusi minuuttia. Mittaan aikaa, kun käyn kävellen Schelde-joen länsipuolella: 10 minuuttia koko menomatka ja saman verran paluumatka. Seurailen pienperhettä isä, äiti ja innokas pikkutyttö. Muutama polkupyöräilijä sujahtaa ohitse. Kävelijöitä kulkee harvakseen yksinään tai pieninä kahden-kolmen seurueina.
.
Valokuvaan keskikaupunkia joen yli itään, puolen kilometrin päästä Sint Annan puolelta, jossa jokea myötäilee kaunis vihreä rantapuisto rantavallin päällä kulkevine kävelyteineen ja puistonpenkkeineen. Korkeina näyttävät idässä kohoavan erityisesti katedraali sekä art-deco-tyylinen KBC-tornitalo vuodelta 1931, jolloin se oli valmistuessaan Euroopan korkein pilvenpiirtäjä.
.
Matkatoverini on puolen tunnin yksinäisen tunnelimatkani aikana löytänyt Antwerpenista ison antikvaarisen kirjakaupan, jota palaamme penkomaan yhdessä. Politiikan hakuteos: Belgian natsi-miehitysajan kollaboraattorit aakkosjärjestyksessä. Iso pöydällinen sarjakuva-albumeitakin laatikoissa, 7 euroa, 25 euroa ja kalliimpiakin. Olemme ainoat asiakkaat, mutta emme keksi mitään ostettavaa. Hiljainen kauppias laittaa taustamusiikin soimaan ja lueskelee itsekseen.
.
Kävelemme katuja takaisin itään sisämaahan ja uusia katuja etelään. Iso kaupunki, jossa erilaisia kauppoja ja kortteleita ja toreja ja kirkkoja riittää. Vastaamme kävelee kahden juutalaismiehen seurue perinteisissä ortodoksijuutalaisten puvuissa.
.
Kaaribulevardien liepeiltä löytyy myös Lidl, jossa monet hinnat halvempia kuin Suomessa. Suklaakeksit 0,99 euroa /500 grammaa eikä 1,39 euroa. Puolen litran pantittomissa muovipulloissa vesi maksaa 19 senttiä ja colajuoma 29 senttiä (Suomessa cola 59 senttiä, josta pullon palauttamalla saa 20 senttiä takaisin). Belgian kassatyttö ei tervehdi asiakasta, ainakaan ensimmäisenä. Saan 2 sentin lanttia vaihtorahaa maksaessani 48 sentin ostokset 50 sentin kolikolla.
.
Meir-kadun ja bulevardien kulmassa ohitamme kahdesti tai kolmesti intialaisen soittajan, kerjäläismiehen, joka osaa vinguttaa vain paria ikävää nuottia yksitoikkoisesti ja laulaa jollottaa päälle. Mieleeni palautuu säkkipillinsoittaja Dublinista, joka kiersi kaupasta toiseen kuin "kiristämässä" lahjusta, jonka saatuaan siirtyi soittamaan hirveää ääntä jonkin toisen kaupan eteen, asiakkaiden kiusaksi.
.
Palaamme Antwerpenin rautatieasemalle kello 16:30. Aseman itäpuolella on eläintarha, jonka pitäisi sulkeutua klo 16:45. Menemme avoimesta portista sisään. Muita vierailijoita on harvakseen poistumassa. Lipunmyyntikojua ei näy heti missään, mutta emme ala etsiäkään kauempaa.
.
Auringon ollessa laskemassa lähdemme vielä etsimään Antwerpenin kaupunginkirjastoa rautatieasemalta koilliseen. Kartta on matkakumppanin käsipuhelimessa. Kävelemme ensin ohi upean ruusuikkunaisen vanhan kirkon ja sitten kilometrikaupalla, runsaan puoli tuntia, pitkin hyvin arkipäiväisiä 1900-luvulla rakennettuja katuja, ohi työläisten korttelien ja erirotuisten siirtolaisten asumamiljöiden. Kartan mukaan perillä ollessamme löydämme toimistorakennuksen, jossa saattaisi parhaimmillaan toimia laitoskirjasto opiskelijoille, jos edes sellaistakaan.
.
Palaamme lounaaseen keskustaan eri katuja pitkin kuin koilliseen menimme. Juuri ennen Kiinalaisten kaupunginosan korttelia huomaan vasemmalla pihan syvennyksessä kaupunginkirjastolta näyttävän tyylikkään modernin rakennuksen, joka tosiaan kirjasto onkin. Käymme sisällä tutustumassa. Belgian ja Hollannin kirjastot vaikuttavat Suomen kirjastojen veroisilta kaupunkilaisten yhteisiltä olohuoneilta.
.
Sarjakuva-albumeita on taaskin esillä aakkosjärjestyksessä kymmenissä laatikoissa pitkällä pöydillä. Lisään joukkoon lahjoitukseni, Suomesta tuomani Aku Ankan, ensin aikuisten osaston Asterixien sekaan, kunnes keksin lasten osastolta Donald Duck -albumien kokoelman ja siirrän Akun näköistensä seuraan. - Matkakumppanini etsii samaan aikaan myytäviä kirjoja, löytämättä sellaisia, sekä yleisövessaa, jonne pääsy tuntuu vaativan paikallisen kirjastokortin.
.
Palaamme lyhyen parin korttelin matkan Antwerpenin rautatieasemalle kiinalaiskaupunginosan läpi ja valaistun eksoottisen kiinalaisen portin alitse. Kadun varrella on kiinalaisia ravintoloita ja muita kiinalaisia palveluja. Painoin kirjaston kulmilta mieleeni kadunnimet Van Weter ja Goudinha.
.
Rautatieaseman hississä voi valita neljä kerrosta, numerot 1, 0, -1 ja -2. Brysseliin näyttää menevän tiheästi junia vaihtelevilta laitureilta. Yritämme ensimmäistä junaa, jonka lähtöaika on jo koittanut, mutta joka on aikataulun mukaan 8 minuuttia myöhässä. Emme kuitenkaan löydä ajoissa oikeaa laituria. Sitten katson lasivitriinin painetusta keltaisesta seinäaikataulusta vahingossa viikonlopun vuoroja, vaikka on maanantai. Pari junaa perutaan yllättäen!
.
Nousemme junaan, joka lähtee päätylaiturista 4, maanpinnan tasolta, eikä kellarista. Toisen luokan ulko-ovi on rikki ja kiinni, mutta menemme vierestä sisään 1. luokan vaunuun ja kävelemme vaunusillan ja vaunujen välisten ovien läpi. Asetumme 2-kerroksisen vaunun ylempään kerrokseen.
.
Olen asemalla kirjoittanut RailPassin riveille 3 ja 4 paluulippumme tiedot, päivämäärän ja reitin Antwerpenista Brysseliin, mutta konduktööriä ei tällä matkalla näy. Belgian systeemin mukaan junalipun voisi ostaa vielä junassakin konduktööriltä, mutta kalliilla 7 euron lisämaksulla, joka lyhyellä matkalla melkein kaksinkertaistaisi hinnan.
.
Joku on jättänyt junaan sanomalehden "Het Nieuwsblad" Mechelen-Lier-aluepainoksen, johon tutustun. Tänä maanantaina lehden kolmessa niskassa on 24 + 8 + 24 = 56 sivua. Viimeisessä osiossa on viikonlopun urheilutuloksia kattavina tuloslistoina lajeittain. Aamulla poimin juna-asemalta Metro-lehden molemmat painokset, hollannin- ja ranskankieliset, kummassakin on maanantaina (ja tiistaina) 24 sivua (sekä perjantaina ja keskiviikkona 20 sivua).