616. Brugge ja Gent junilla Brysselistä

Olemme keskiviikkoaamuna ensimmäiset aamiaisvieraat klo 7:10. Ruokasalin ovi eteisaulaan on vielä avaamatta. Nuori mies kattaa buffet-pöytää, tuo viimeisinä lämpimiä ruokia. Kourallinen muitakin ruokailijoita saapuu pian jäljessämme.
.
Matkatoverini jää koko päiväksi Brysseliin tekemään edullisia ostoksia kirpputorilta tai kaupoista minun matkustaessani sillä välin Bruggeen. Gare du Midiltä lähtee IC-juna Bruggen kautta Knokkeen kello 8:51, mutta moottorivika pysäyttää junan jo Gentin remontissa olevalle asemalle, jossa joudun vaihtamaan laitimmaiselle laiturille 12 odottamaan seuraavaa, 15 minuuttia myöhemmin kohti Oostendea menossa olevaa junavuoroa.
.
*
1) BRUGGE
.
Tultuani perille Bruggen asemalle klo 10:10 käyn ensiksi vilkaisemassa aseman tylsän puolen, joka on vanhasta kaupungista poispäin, lounaaseen. Tämähän on oikeastaan kalliin ajan tuhlausta, aluksi luulee aikaa riittävän enemmän. Sitten vasta lähden koilliseen kohti vanhaa keskustaa.
.
Asematorilla odottelee arkisesti busseja. Seuraan turisteja idän kautta pohjoiseen kaartavalle tielle, jonka varrella on puistometsikköön piiloutuva kanava. Kanavat ovat joskus kuin satukirjasta, autioituneen hiljaisia ja luontoon tai historian hämärään häviäviä.
.
En muista aikomustani käydä aluksi idässä katsomassa Minnewaterparkin puistoa ja kuljenkin suoraan keskustaan vanhanaikaisten pienten punatiilitalojen välistä kapeaa kivikatua. Ohitan korkeatornisen kirkon Onze Lieve Vrouwekerkin ja näen muidenkin torneja.
.
Tulen pian Markt-torille, jonka laidalla on korkea Belfort-kellotorni ja ravintoloiden ulkoterasseja. Keskiosiin on pystytetty valmiiksi joulutorin puumökkejä, vielä suljettuja. Hevosvaunut odottavat tarjotakseen turistikyytejä. Historiallisesta Bruggen miljööstä tulee mieleeni elokuvanteon jälkeen jäänyt teatterilavastus turistien ihmeteltäväksi. Enemmän kauniita taloja kuin alkuperäistä (turistitonta) arkielämää.
.
Korttelin päässä Marktilta on 1300-luvulla rakennettu Stadhuis, jonka edessä Burg-tori monine myyjineen - keskiviikkoisin on Bruggessa markkinapäivä. Kuja vie kolmannelle torille Vismarkt, jossa myydään ulkona pylväikkökatoksessa kalaa. Vis onkin fisu.
.
Jatkan eteenpäin Dijverjoen tai kanavien varsille ja niitä ylittäville erilaisille silloille, joiden ali kulkee pieniä veneitä lastattuina täyteen tusinalla turistilla kukin. Vanhoja talonseiniä nousee suoraan vedestä, kun taas vastarannalla saattaa olla puita, niittyä, puistoa tai tie.
.
Kun kävelen idemmäs, kohtaan arkisemman ja käytännöllisemmän leveän kanavan, jonka molemmille rannoille on kiinnitetty isohkoja veneitä. Mitä kauemmas Bruggen historiallisesta ytimestä etääntyisin, sitä tavallisemmaksi ja nykyaikaisemmaksi kaupunki muuttuisi.
.
Kaakossa tulen pienelle kaksikerroksiselle kaupunginportille, Gentport, jota kiertää aivan arkinen autotie, liikennevaloihin syntyy jopa muutaman auton jono! Bruggessakin näyttää olleen joskus kaupunginmuuri, jonka paikalla on nyt maavallin harjalla kapea puisto ja ulkopuolella vallihautana entistäkin leveämpi kanava, jonka takana alkaa moderni betonikaupunki, joka voisi olla vaikka Suomestakin.
.
Kävelen lounaaseen vallin tunnelmallista syksyistä rauhallista hämärää puistikkoa pitkin. Yksi kävelytie, kummallakin puolella puurivi ja rinne alas. Vastaan tulee pari korkeaa pyöreää linnoitustornia. Näen viitan oikealle Minnewaterparkiin ja seuraan nuolta.
.
Kohtaan ensin umpimielisen köyhän puistoalueen, kunnes villiintyneiden pensaiden takaa löytyy idyllisen näköinen kapea järventapainen tai vaihtoehtoisesti hyvin leveä kanavanpätkä: Tässä onkin joskus ollut Bruggen satama!
.
Viereisen kanavan rantanurmella lojuu pari tusinaa joutsenta ja yhtä monta sorsaa ja laumoja ohittaa juuri tusinaa turistia kuljettava kiertoajeluvene. Joutsenet tuotiin Minnewateriin alunperin jo v. 1448, luin opaskirjasta.
.
Pohjoisempana näen viitan Begijnhof, joka tarkoittaa Hollannissa ja Belgiassa luostarintapaista asuntolaa, jonka vitivalkeiksi kalkituissa taloissa asuivat begiinit, yksinäiset maallikkonaiset, jotka eivät olleet tehneet luostarilupausta jäädä loppuelämäkseen, vaan voivat halutessaan muuttaa pois ja avioitua. Begiinien sisarkunta perustettiin v. 1245.
.
Begijnhofin valkeat rivitalot kiertävät neliömäisenä muurina suurta syvänvihreää puistomaista sisäpihaa, jonne sillan yli vie yksi kävelytie portille. Kuvankaunis piha isoine puuvanhuksineen ja kalkinvalkoisine seinineen herättää mieleeni muistikuvia jostakin maalauksesta tai valokuvasta, jonka olen kauan sitten nähnyt joku tästä samasta tai hyvin samanlaisesta Begijnhofista.
.
Turisteja yksittäisinä pariskuntina tai japanilaisina ryhminä vaeltaa sisään portista, jossa kyltti kehottaa hiljaisuuteen, jota turistit hyvin noudattavatkin. Äänekkäimmät pihalla ovat kentän poikki synkkään ruskeaan kirkkoon matkalla olevat kaksi iäkästä nunnaa, jotka keskustelevat keskenään melkein normaaliäänellä, kun kukaties eivät toistensa kuiskauksia kuulisikaan?
.
Menen nunnien perässä sisälle yllättävästi valoisaksi osoittautuvaan, sisältä valkoseinäiseen kirkkosaliin. Me turistit jäämme seisomaan takaosiin, josta katselemme alttarille ja edempänä oleville penkeille, joilla istuskelee muutamia nunnia rukoilemassa (he ovatkin nykyään benediktiini-nunnia, eivätkä enää begiini-maallikkoja).
.
Lähden kävelemään Bruggen rautatieasemalle jo puolilta päivin, koska minulla on enää tämän keskiviikon iltapäivä aikaa käydä myös Gentissä. Asematorilla koululaiset muodostavat ruuhkan, he ovat menossa jonnekin, kenties syömäänkö vai urheilutunnille? Kello on 12:40, olen katsellut Bruggea kaksi ja puoli tuntia.
.
Ostan automaatista kolikoilla 6,70 euroa maksavan junalipun Gentiin. Junia kulkee usein, jopa neljä tunnissa, Bruggesta kun haarautuu ratoja rannikolle neljään kaupunkiin: Oostende, Blankenberge, Zeebrugge ja Knokke. Minulla on RailPassissa jäljellä enää yksi matka, jonka aion käyttää pitempään ja kalliimpaan väliin Gent-Bryssel.
.
Naapuriautomaatilla asioiva turistinainen kysyy minulta, onko Brysselin Centraal-asema sama kuin Midi-asema? Tiedän kertoa, että Brysselin asemia on kolme, järjestyksessä pohjoisesta Nord, Centraal ja Midi, joista Midi on kyllä suurin.
.
**
2) GENT
.
Saavun Gentin asemalle klo 13:10. Englantilaiset kirjoittavat kaupungin nimen "Ghent" ja siinä on se juju, että hollanninkieliset lausuvat Gentin "Hent", esimerkiksi junan kuulutuksissa. Koulun historiankirjasta muistankin Vincent van Goghin nimen ääntämisohjeeksi: "Hog".
.
Päässäni muistelemani kartan mukaan minun pitäisi kävellä lounaiselta juna-asemalta koilliseen keskustaan kiertämällä kaarta joko a) myötäpäivään vasemmalta Albertlaania tai b) vastapäivään oikealta Astridlaania. Nimet ovat kuninkaan ja kuningattaren. Kun lähden itään, näen jonkin eri kadunnimen, ja yrittäessäni uudelleen koilliseen, olenkin Elisabetlaanilla.
.
Umpimähkään pohjoiseen edetessäni näen pian idässä sivukadun päässä ison metsäisen puiston, jonne halusinkin: Citadelpark, jossa vanha esiintymislava ja Casino. Erikoisuutena on luontokäytävä kävelytien yli. Kävelytie kulkee luolamaisissa tunneleissa (3 vierekkäin), joiden yläpuolella on puita kasvava tuuhea metsikkö.
.
Puiston jälkeen etsin Leie-kanavan ja seurailen sitä pohjoiseen kohti vanhaa keskustaa. Gentin kanavaverkko on miellyttävän selkeä. Yksi kanava jatkuu vaihtelevin rantamaisemin vaikka kuinka kauas pohjoiseen ja siitä haarautuu vain pari sivukanavaa, länteen Coupure, itään Scheldt, myöhemmin pohjoisessa Y-haara.
.
Aluksi kanavan rantamaisemissa on työmaita ja rumilus-rakennuksia, mutta talomiljöö paranee pohjoiseen mennessä. Kadun ja kanavan välissä saattaa olla kapea luonnonpuisto, jossa kulkee yksinkertainen tallattu rantapolku, jota kävelen. Kaduilla on polkupyöräilijöitä riesaksi asti, kuten Amsterdamissa.
.
Sillat ylittävät kanavan ja raitiovaunut ylittävät siltoja. Rantakadun varrella on taidekoulu ja myöhemmin antikvaarinen kirjakauppa, joka ilmoittaa kyltillä ostavansa englanninkielisiä kirjoja! Olisikohan Gent varsinkin brittituristien suosima kaupunki, kun vain Englannin Kanaali erottaa?
.
Siltoja pitkin poikin, kävelykatuja, raitiovaunuja, ihmisten vilinää, pieniä toreja, korkeita kirkkoja, kauniita vanhoja rakennuksia. Romanikerjäläinen sillan kulmassa. Kun seuraan uskollisesti kanavaa pohjoiseen, huomaan idässä talojen taakse jäävän kirkon korkean tornin, jota menen etsimään paluumatkalla.
.
Jos aikaa olisi koko päivä, haluaisin kävellä pohjoiseen vaikka kuinka kauan, mutta nyt iltapäivällä teen päätöksen kääntyä. Lähden kanavalta pieniä kujia pitkin ensin länteen ja käännyn etelään. Tulen komean vanhan linnan luo, josta en etukäteen tiennytkään. Het Gravensteen. Porttikäytävän hämärässä nousen kreivin linnan korkealle sisäpihalle, jossa on turisteja ja lasiovi museoon, jonne on pääsymaksu, enkä ehtisikään.
.
Torilla linnan juurella on meneillään opiskelijarieha tai penkkiurheilujuhla, jossa paljon äänekkäitä, metelöiviä ja innokkaita värikäsasuisia nuoria hillumassa. Kun kävelen kanavalta itään, löydän uusia isoja toreja upeine rakennuksineen, suuria kirkkoja ja korkeita kellotorneja ja ohi ajavia raitiovaunuja.
.
Gent tuntuu paljon runsaammalta kuin Brugge ja toki onkin väkirikkaampi yliopistokaupunki, jossa elinkeinoelämä kukoistaa muutenkin kuin pelkästä turismista. Gentissä riittää paljon paikallisia ihmisiä joka torille ja kadulle. Ja paljon pitkiä raitiovaunuja, joissa lukee De Lijn.
.
Yleisvaikutelma Gentistä ja samalla koko Belgiasta: Koristeellisten kapeiden vanhojen talojen upeita toreja on runsaasti, useita. Brysselin Grand Place ei ole ainutlaatuinen vaan yksi hyvä esimerkki monista muista.
.
Tullessani seuraamani kanavareitti ei ollut yksinkertaisen helppo vaan hyvinkin vaihteleva, mutta kanava toimi kuitenkin punaisena lankana. Kun yritän palata asemalle eri reittiä, koen eksyväni. Aseman luona pitäisi näkyä maamerkkinä korkea moderni pilvenpiirtäjä, mutta se jää toisinaan peittoon.
.
Tavoittelen lännestä Albertlaania, koska minun ei enää tarvitsisi palata jo näkemääni Citadel-puistoon idässä. Yritän seurata kanavaa etelämmäs kuin missä sen tullessani kohtasin. Kanava ei kulje suoraan vaan kaartaa.
.
Tarkistan suunnan kompassista ja hämmennyn, koska huomaan kulkevani uudelleen pohjoiseen, uutta kanavanpätkää seuraten, vaikka luulin olevani palaamassa etelään. Minulla ei ole muuta karttaa kuin repussa kulkevan matkaopaskirjan, enkä helposti hahmota siitä missä olen tai olenko edes enää kartan alueella. Joudun palaamaan takaisin risteykseen, jonka muistan tulomatkaltani, ja aiempiin jalanjälkiini.
.
Pian päädyn taas Elisabetlaanille ja sitten näen edessäni rautatieaseman sekavan torin raitiovaunuineen. Huomaan käyttäneeni Gentissä aikaa 2,5 tuntia kello 13:10-15:40. Yhtä pitkän ajan kuin Bruggessa.
.
Gent on ylittänyt odotukseni. Vielä pari päivää sitten suunnittelin käyväni Oostendessa ja Bruggessa samana päivänä, enkä Gentissä ollenkaan. Sen sijaan olisin kuluttanut keskiviikon Brysselin itäosissa, EU-parlamentin ympäristössä, jonne haluaisin nyt kiirehtiä ennen kuin ilta pimenee.
.
Kirjoitan RailPass-sarjalippuni viimeiselle 10. riville Gent-Sint-Pieters - Brussel-Zuid. Junassa konduktööri hiipii hiljaa ja yllättää. Kaivan lipun taskustani.
.
***
3) BRYSSEL
.
Junani saapuu Brysseliin klo 16:10. Auringonlaskuun ei ole enää tuntiakaan. Midi-asemalta lähtien aion kiertää selkeästi kaupunginmuurin paikalla kulkevaa bulevardien kehää etelän kautta itään, josta kävelisin toista päätietä Rue Belliard Straatia itään kohti EU-parlamenttia ja Juhlapuistoa, josta palaisin Rue de la Loi - Westraatia.
.
Ensimmäinen nähtävyys on läheltä katsoen yllättävän valtava Porte de Hal eli Hallepoort, entisen kaupunginmuurin säilynyt eteläinen portti, jonka kohdalla kehäbulevardi kääntyy kaakosta itään ja kohta koilliseen. Olin aiemmin nähnyt sen vain etäältä.
.
Bulevardien meno- ja vastaantulokaistojen väliin on jäänyt vihreä puisto, johon on sijoitettu pieniä leikki-, palloilu- ja petanque-kenttiä. Myöhemmin välivyöhyke kapenee, jolloin puisto poistuu, ja tilalle tulee henkilöautojen pysäköintialue.
.
Joudun siirtymään sisemmälle jalkakäytävälle. Huomaan ohittavani luksus-liikkeitä, Gucceja, Bulgareita ja urheiluautokauppoja. Ovien sisäpuolella seisoskelee vartijoita pareina ja pukeutuneina herrasmiehen tummiin pukuihin, kuin brittien "Gentleman to Gentleman" Jeeves. Miksi vartiointiliikkeiden univormut ovat Suomessa kuin roskakuskeilla, likaiseen työhön varustetut?
.
Keskustan etelänurkan ulkopuolella piti tosiaan olla kaakkoon vievä kallis kauppakatu Avenue Louise, jonka vetovoima säteillee Bulevardeillekin. Toisaalta näen myös talon vieressä katetun jalkakäytäväosuuden, johon on asettumassa kodittomia nukkumaan pahvilaatikkoihin ja peitteisiin. Pahvilaatikoita on pitempi rivi kuin käyttäjiä, mistä arvelen, että osa porukasta ei ole vielä kotona, vaan saapuu myöhemmin.
.
Bulevardin varsi tuntuu minusta levottoman epämääräiseltä alueelta ja ruuhkaisemmalta kuin aiemmin tuntemani Bryssel. Vilkas autoliikenne kävelykatujen sijasta saattaa osaltaan vaikuttaa tunnelmaan. Joskus liikennevaloja, joskus kadunylitys valoitta; autot välillä ruuhkassa, välillä harvemmassa. Kävelymatkani Belliardille tuntuu pitemmältä kuin odotin ja marraskuussa aurinko laskee jo viideltä.
.
Belliard on paljon odottamaani kapeampi, yksisuuntainen katu. Autot hurjastelevat kuin moottoritiellä kolmea kaistaa pelkästään kohti itää. Jalankulkijoitakin on. Jossakin keskikaistat painuvat tunneliin, ehkä sieltä pääsee pysäköintihalleihinkin.
.
Saavutan Leopoldinpuiston kadun eteläpuolella. Puisto on varsin pimeä, mutta tavallisia ihmisiä kävelee sinne ja sieltä pois määrätietoisesti, matkalla jonnekin, rakennuksiin. Puiston eteläpäässä on Luonnontieteiden museo ja länsilaidalla Euroopan Parlamentin valtava lasipalatsi, jonka olen nähnyt televisiokuvissa ja käyn nyt valokuvaamassa. Ikkunat hehkuvat valoa.
.
Yhtä innokkaasti olisin halunnut nähdä idempänä Jubelparkin, Juhlapuiston, mutta se on saapuessani aivan pimeä ja autio. Ehkäpä pohjoisempana kohti riemukaarta kulkeva Kennedylaan olisikin ollut valaistu, mutta sen unohdan käydä katsomassa.
.
Oikaisen luoteeseen kohti pyöreää Schumannin liikenneympyrää ja otan valokuvan valtavasta valoikkunaisesta lasisesta toimistorakennuksesta, joka on pohjakaavaltaan lepakkotuolin tai topatun X-kirjaimen tai tähden muotoinen EU-palatsi Berlaymont. Rakennuksen neljällä pitkällä sivuilla on kovera keskiosuus, kun taas tähden kärjet kurottavat ulos terävinä ulokkeina.
.
Kävelen länteen yksisuuntaista Rue de la Loi Wetraat -katua takaisin keskustaan, yli kehäbulevardin ja ohi Parc de Bruxellesin. Kävisin taas Muntpleinin kaupunginkirjastossa, mutta se on suljettu jo 18:20, vaikka pitäisi olla auki klo 20 asti. Liittyisikö siihen, että Brysselissä on tänään liikkeellä paljon poliiseja ja sotilaita, sotilailla kivääri rintakehän päällä poikittain.
.
****
4) JUNA-LENTO
.
Aamulla menemme Midi-asemalla KLM / Air Francen "Air+Rail"-toimistoon, jossa iäkäs miesvirkailija tulostaa meille Thalys-junaliput, A4-paperin kummallekin, kunhan on nähnyt passimme ja matkavarauksemme internet-tulosteet. "Vaunu 18, paikat 95 ja 96".
.
Istuskelemme kaikessa rauhassa juna-aseman penkillä kunnes 10-15 minuuttia ennen junan tuloa pyrimme lähtölaiturille 5a, jonka ovea yllättäen vartioidaankin tänään tiukasti. Puolet matkustajista käännytetään sivuhuoneeseen turvatarkastukseen, periaatteessa aivan samanlaiseen kuin lentokentällä. Reppu ja takki, nesteet ja metallit kulkevat läpivalaisun kautta, ihmiset portin läpi, joka ei minun kohdallani hälytä.
.
Thalys-juna saapuu Pariisista klo 9:52. Vaunun 18 ovella näytämme mustalle naiskonduktöörille lippumme. Jonkun japanilaisen virkailija käännyttää ovelta toiseen, oikeaan vaunuun. Junan vielä tyhjiksi jääneet paikat täyttyvät Antwerpenistä. Ikkunan takana näkyy maisemana vihreitä peltoja ja vesikanavia. Spielhouse Rotterdam mainostaa seinässä radan varressa.
.
Juna saapuu Schipholin lentoasemalle klo 11:20. Lähtöselvitys tapahtuu helposti automaatilla, kirjoitan vain 6-merkkisen koodin. Istumapaikoiksi automaatti arpoo 32A ja 32B, lentokoneen viimeiseltä takariviltä. Emme halua niitä vaihtaa.
.
Lähtöalueemme kentällä on 10a, jonne on pitkä kävely suuresta keskiaulasta käytävää pitkin kaukaiseen C-siipeen, jossa vasta tapahtuu turvatarkastus, johon automaattiportista pääsee sisään näyttämällä lipun koodikuvion.
.
Tavarat läpivalaistaan tavalliseen tapaan, mutta ihmisten portilla on eräänlainen suihkukoppi, jossa henkilön pitää kääntyä sivuttain, nostaa kätensä irralleen vartalosta ylös sekä levittää jalkansa lattiaan merkittyjen kengänpohjakuvien mukaan. Naisvirkailija neuvoo ja kyselee: Onko taskuissa mitään? Kampakin hihnalle ja paperinenäliina taskusta käteen. Kone skannaa hitaasti. Eikä tässä kaikki, miesvirkailija tekee sittenkin vielä ruumiintarkastuksen taputtelemalla lahkeet, ettei vain mitään ylimääräistä ole mukana. Vasta sitten tarkastus selvä.
.
Istuskelemme puolitoista tuntia C-siiven päädyssä lähtöporttien 14, 16 ja 18 lähistöllä, kunnes kävelemme jonon hännille omalle lähtöportillemme C10. Jonoja on järjestetty kolme vierekkäin: invalidit, economy ja priority.
.
Henkilökunta ei tee muuta kuin valvoo sivusta, kun jokainen matkustaja näyttää itse lippunsa neliömäisen koodikuvion portin automaatille. Ramppia pitkin kävellään lentokoneen etuovelle, jossa emännät tervehtimässä, ja hitaasti matkustamon läpi viimeiselle peräriville.
.
Lentokoneen nousu viivästyy 25 minuuttia klo 13:50:stä, mutta lento kestää vain kaksi tuntia päättyäkseen Vantaalle klo 17:15 Suomen aikaa, kuten pitikin. Matka kuluu nopeasti.
.
Ateriaksi tarjotaan polttavan kuuma laatikko lihatäytteisiä makaroneja ja kasviksia. Juomaksi voisi ottaa vettä, colaa, kahvia, appelsiinimehua, tomaattimehua tai valkoviiniä. Jälkiruoaksi tuodaan pieni kuivakakkupala.
.
Perärivin oikeanpuoleisella ikkunapaikalla istuu yksin intialainen mies, joka saa matkan aikana seuraa 21-vuotiaasta italialaisesta naisesta. Stuertit ihastuvat syntyneeseen pariskuntaan, joka voi saada mitä ylimääräistä vain haluaa tilata, kasvisruoan lisäksi. Takarivillä on lehtijuttujenkin mukaan lentokoneen paras palvelu ja se on myös onnettomuuksissa turvallisin istumapaikka.
.
Vantaan lentokentällä kävelymatka lentokoneesta käytävien ja hallien läpi tuntuu minusta uskomattoman pitkältä, ennen kuin pääsen liukuportaisiin, jotka vievät syvälle maanalaiselle juna-asemalle.
.
Luulen tulleeni metroasemalle ja hermostun, kun en ole huomannut missään lipun leimauslaitetta! Käyn jopa uudelleen ylhäällä lentoasemalla etsimässä, kunnes muistan, että lippujen leimauslaite on vasta VR:n junanvaunun eteisessä. Samalla ihmettelen, neuvotaanko turisteja tarpeeksi ostamaan lippu ajoissa kioskilta yläkerrassa, kun syvällä maan alla on enää korttiautomaatti?