591. Interraililla Luxemburgiin

Jatan kanssa lähdemme junalla eteenpäin Kööpenhaminasta maanantai-iltana 15.8. klo 21:n jälkeen. Konduktööri saapuu pian, edeten nopeasti lähes tyhjässä vaunussa.
.
Meillä on Interrail-korttimme, mutta ne ovat täynnä typötyhjiä rivejä. Vasta "Stockholm - Köbenhavn" on kirjoitettu ensimmäiselle riville. Nyt pitäisi kirjoittaa seuraava etappi leimattavaksi. Tyhjä lippu ei kelpaa junailijalle.
.
- Minne menette? kysyy konduktööri. Me katselemme toisiamme ja häntä, sillä emme ole vielä päättäneet. Emme ole edes keskustelleet keskenämme päämäärästämme. Hyppäsimme vain yhtäkkiä lähtevään junaan.
- Minne tämä juna menee? kysymme voittaaksemme aikaa.
.
Nuorehko, rillipäinen, eloisan ilmeikäs, humoristinen junailija alkaa luetella pitkää litaniaa asemia. Hän tekee niistä laulun:
.
-roskilde-ringsted-naested-nyköbing-
rödby-puttgarden--lübeck-hamburg-
bremen-diepholz-osnabrück-münster
--gelsenkirchen-essen-duisburg-
düsseldorf-köln-aachen--verviers
liege‚-charleroi-maubeuge-aumoye-
tergnier...
- puuh! puuh!... junailija hengästyy, ilma loppuu hänen keuhkoistaan...
-creil-...
Viimeisillä voimillaan mies pihauttaa:
-and Paris.
Huh huh! hän on aivan väsynyt, ja odottaa valintaamme, silmiään muljautellen.
.
- Paris! Sehän kuulostaa upeimmalta... Tällä junalla olemme menossa kohti Pariisia! Kirjoitamme sen kortteihimme ja junailija leimaa. Hän pitää meitä tärähtäneinä, kun emme tienneet minne olemme menossa. Silmiään pyöritellen hän toivottaa - Oikein hyvää matkaa! Mutta:
- Teidän täytyy siirtyä eteenpäin junassa! Tämä vaunu menee valitettavasti vain Rödbyhyn asti!
.
Siinäpä siis vaunumme väljyyden salaisuus! Se on vain Tanskan sisäisessä liikenteessä. Lähdemme kulkemaan vaunusta vaunuun eteenpäin. Toinen toistaan täydempiä hyttejä. Käytävällä ja ovisuissa joitakin ihmisiä ja heidän runsaita tavaroitaan. Ihmiset lojuvat tai varaavat lojumispaikkoja yöksi. Italiaanoja ja mustaihoisia miehiä joka paikassa.
.
Edempää löytyy yllättäen hieman väljempi osasto. Ranskalaiseen hyttiin mahdutetaan kahdeksan ihmistä, 4+4 nenätysten, kun saksalaisissa vaunuissa vastaavaan tilaan sijoitetaan vain kuusi ihmistä, 3+3 nenäkkäin. Löydämme osaston, jossa on vasta neljä naisihmistä, ja tunkeudumme vapaille istuinsijoille.
.
Hytissä istuu hapankaalia salaattirasiasta joskus muruja tipautellen syövä vanha nainen, joka puhelee välillä ranskaksi joitakin sanoja. Sekä herttainen, rillipäinen, kikkuratukkainen belgialaistyttö, jolla on runsaat retkeilyvarusteet: rinkat ja makuupussit... Hän etsii rennosti nukkumisasentoa nojaillen minuun, mutta muuttaakin myöhemmin nukkumaan makuupussiinsa käytävän lattialle.
- Tulee enemmän tilaa! hän juttelee ystävällisesti.
.
Kireäilmeinen vaalea saksalaistyttö valittaa minulle reppuni olevan tiellä.
- Sen paikka on lattialla penkin alla.
.
Vastapäätäni istuu puhumatta ujonnäköinen rillipäätyttö, ehkä ruotsalainen, voisi olla suomalainenkin, herkkä "pikkutyttö", luonnehtii Jatta häntä myöhemmin. Katseemme kohtaavat ja hän hymyilee minulle ja minun kanssani herkästi - säikähdettyämme yhdessä belgialaisen saapasta, joka yöllä putoaa hattuhyllyltä roikkumaan pääni päälle, kuin potkaistakseen. Hän torkkuu tuolissaan istuen, käsi poskella nojaten.
.
Siirryn "pikkutytön" viereen, kun vaihdan Jatan kanssa paikkaa, sillä Jatta haluaa jalat kippurassa käpertyä makuuasentoon ikkunan vieruspaikalle. Torkun istuallani, takki päälläni, eikä ole kylmä. Tullessamme hyttiin olin hikinen ja jännittynyt kaikista ihmisistä ja ensimmäisestä yömatkasta halki Euroopan - ja ujo - kuin pikkupoika, kuten Jatta jälkikäteen luonnehti, leppoisaan tapaansa.
.
Välillä torkun ja välillä näen Saksan juna-asemien vilisevän ohitsemme. Ne ovat aivan tyhjiä ihmisistä, valaistuja kirkkaan keltaisiksi, kukkapenkit ja istumapenkit ja tyhjät laiturit kylpevät valonheittäjien kohdistamassa kylmässä valossa.
.
Saksankieliset kuulutukset ja huudot raastavat ilmaa yössä. Natsi-Saksan tunnelmat tulevat mieleen, muistumina elokuvista ja tv:stä. Kylmät, epäinhimilliset suurkaupungit, kuin ulkonaliikkumiskiellon alla, asemat sotilaallisen tyhjinä, sellaisia tunnelmia koen. Aivan kuin juna olisi matkalla keskitysleirille, kuten elokuvissa...
.
Juna vain jatkaa matkaansa edelleen seuraavana aamuna. Pariisiin saapumisaika on klo 14... Düsseldorfkin on ruma, kukkaistutukset puuttuvat asemalta. Köln näyttäytyy mahtavana tuomiokirkkonsa ansiosta: kirkko näkyy jo kaukaa, eikä siitä voi erehtyä, ja juna tuntuu kulkevan aivan kirkon vierestä.
.
Saksalaistyttö ja pari muuta matkustajaa vaihtuvat matkan varrella, mutta belgialainen pysyy. Hän on sosiaalinen ja jakaa innokkaasti eväitään, tyrkyttää niitä meille, joilla ei ole paljon mitään. Hän selittää vanhalle rouvalle ranskaksi, ketkä ovat suomalaisia interreilaajia, hän on itsekin käynyt Helsingissä, yöpyen Stadionin retkeilymajassa.
.
(Yöpymispaikat jäävät tosiaan nuorisomatkalaisten mieleen, joten Stadionin retkeilymajalla on sitä symboliarvoa, jota sillä on väitetty olevan, kun hostellin lopettamista tai siirtämistä on vastustettu.)
.
Huomaan belgialaisen silmälasien olevan rikki, eivät kai vain särkyneet yöllä käytävässä, olen mielessäni pahoillani. Hän on kuitenkin menossa kotiinpäin. Hän on ammatiltaan autoilija.
.
Jatta haluaa aamullakin torkuskella. Hän pyytää minua seuraamaan, missä mennään... Yritän neuvotella hänen kanssaan, että emme jatkaisi suoraan Ranskaan asti, vaan jäisimme Belgiaan, ja menisimme suunnitelmiemme mukaan Luxemburgiin...
.
IR-kortin merkintöjä saa vapaasti korjailla ja muutella, joten seuraavassa junassa leimattaisiin sitten vain uudeksi kirjoitettu reitti.
.
- Päätä millä asemalla jäädään, mutta herätä mut puoli tuntia aiemmin, kyllä mä lähden minne vain! Jatta vakuuttaa, ja käy taas nukkumaan.
.
Namur olisi se kaupunki! Myöhässä kaiketi Jatan herätän, hän käy äkkiä käymälässä pesemässä itseään. Hän ei tarvitse meikkejä, hyvä iho, kauniit silmäripset ja kulmakarvat luonnostaankin, ja vapaana hulmuavat, pitkät vaaleat hiukset, mannekiinivartalon kruununa. Kuin aikalainen Miss Suomi Tuula Polvi.
.
Pirteästi Jatta, herätettynäkin, pakkaa äkkiä tavaransa ja kiirehtii perässäni ulos junasta, huiskuttaen pikaiset hei-heit matkatovereillemme.
.
**
NAMUR, Belgia, tiistaina 16.8. kello 10.
Namurin rautatieasemalla katsomme ensimmäiseksi aikatauluja: jo tunnin päästä lähtisi juna Luxemburgiin!
.
Kävelemme läpi asematunnelin kaupunkiin, mutta väärään suuntaan, laidalle eikä keskustaan. Ränsistyneitä, rumia röttelöitä talot. "Kuin Italiaa, mutta ilman aurinkoa!" luonnehdin näkemääni, Italiasta näkemieni kuvien perusteella.
.
Belgia näyttää monivivahteiselta ja ranskalaisen suurpiirteiseltä: kauniita ja moderneja piirteitä vierellään roskaista huolimattomuutta... Laman merkkejä ja ylellisyyden saarekkeita. Epätasa-arvoisuutta? Rauhallinen, leppoisa ilmapiiri. Olemme Belgian ranskankielisellä eteläpuoliskolla.
.
Asemalla ja ympäristössä on paljon automaatteja. Meillä vain ei ole yhtään Belgian rahaa, kun en sitä saanut vaihdettua käymässäni pankkikonttorissa Helsingissä...
.
Ehdin ottaa valokuvan aseman edustalta, keskustan puolelta. Kuvan kadunkalusteista, liikennemerkeistä, liikenteenjakajista, liikkeiden kylteistä, talojen seinistä - kaikki on eksoottisen erilaista kuin ennen näkemäni, Pohjoismaissa tai Välimeren maissa.
.
Toisella matkalla vuosien päästä tulen löytämään Namurin kauneuden perusteellisesti, ja erään Euroopan hienoimmista retkeilymajoista, 3 km asemalta joenvartta koilliseen, Rue Felicien Rops 8, La Plante, 115 vuodetta.
.
Junamatka kohti Luxemburgia kestää pari tuntia, noin klo 11-13. Juna on nyt erilainen kuin tähänastiset... vaikkakin kulkee valtiosta toiseen, Belgiasta Luxemburgiin, vaikuttaa luonteeltaan paikallisjunalta... maaseudun maalaisjunalta!
.
Avovaunuissa näkee mukavasti paikallista elämää. Juna on nyt sopivan täynnä, sekaan mahtuu, saamme hyvin paikat ja näemme ihmisiä. Belgialaiset ihmiset tuntuvat tosiaankin Hergen Tintti-sarjakuvista leikatuilta... Leppoisan pyöreitä naamoja olutta juoneilla pikkuäijillä. Tyyntä rauhallisuutta.
.
Junassa riehuu kiltin vilkkaasti pieniä partiolaisia, myös tyttöjä, he juoksentelevat toistensa perässä vaunusta toiseen. Tintin piirtäjän Hergen näköinen poikamaisen hoikka harmaantunut mies sulkee tyynesti lapsilta auki unohtuvat ovet.
.
Juna kulkee yli Ardennien pyöreän kumpuilevaa maastoa! On niin mukavan näköistä, että alan heti kaivata Ardenneille uudelleen, kunnollisesti, jäämään junasta Belgian luonnon keskelle! Lehtipuut ovat heleitä ja pyöreät muodot lempeitä.
.
Junamme tuntuu pomppivan kummulta kummulle. Talot näyttävät rumiltakin, mutta pellot ja metsiköt aina kauniilta! Lehmiä on laitumella.
.
Valtioiden rajan ylittymistä ei huomaa mitenkään, milloin siirrymme Belgiasta Luxemburgiin. Parissa tunnissa saavumme Helsingin kaltaiselle pääteasemalle Luxemburgin suurherttuakunnan pääkaupunkiin Luxemburgiin.
.
***
(589. Interrailin valmistelut)
(590. Interraililla ensin Tanskaan)
(591. Interraililla Luxemburgiin)
JATKUU:
592. Pari yötä Luxemburgissa