598. Interraililla Monacoon

Palaan Biarritzista junalla takaisin Bordeaux'hon, keskiviikko-iltana 24.8. Mietin, mitä tekisin yksin kaupungissa joka ei kiinnosta minua? Käyn vain supermarketissa ruokaostoksilla ja menen istumaan rauhalliseen, kauniiseen puistoon. Syön ja luen ostamani Herald-Tribunen lähes kannesta kanteen. Lehti tuntuu mukavalta. En ole seurannut uutisia puoleentoista viikkoon, mutta nyt voin lukea kaiken, paitsi en mitään Suomesta, Suomeen ei kai kuulu mitään maailmaa mullistavaa.
.
Oikeanpuoleisella penkillä istuu toinen kiireetön ihminen lukemassa, nuorehko kiharakampauksinen nainen paksun romaanin kanssa. Odottaako hän kenties jotakuta? Kuten minäkin, hän ei lähde puistosta, vaikka aika vain kuluu pitkästi. Vieressäni vasemmalla istuu nuoripari, kunnes jatkaa matkaansa, kuten ihmiset yleensä vähän ajan päästä tekevät. Vapaana juoksenteleva koira (kuten koirat täällä juoksevat) käy nuuskimassa ja tonkimassa roskapönttöä penkkini vieressä.
.
Opin kiireettömyyttä Bordeaux'n puistossa. Arvelen, että tämän jälkeen en enää koskaan osaa pitkästyä! Katselen vain päivän kulkua, tunnit kuluvat, ihmiset vaihtuvat, päivä painuu mailleen. Lopulta lähden yöjunalleni. Kirjaa lukenut kiharatukkainen nainen on lähtenyt vain hiukan ennen minua. Näenkin hänet uudelleen asemalla! Odotimme siis molemmat junaa!
.
*
NIZZAAN yöjunalla, torstaiksi 25.8.
.
Juna Nizzaan, lähtöaika Bordeaux St. Jeanista 22:27, perillä 08:46. En löydä asemalla junastani mistään couchette-vaunuani, numero 10, paikka 46. Sellaiset numerot ovat lipussani. Luulen jo erästä vaunua, mutta siinä on väärä numero.
.
Kysyn ranskaksi junailijoilta. Osaan ainakin ranskan "missä"-sanan. He vain viittaavat tyhjää rataa eteenpäin! Hetken päästä veturi työntää sinne junaan liitettävän LISÄvaunun!
..
Etsin lepo-osastoani. Osastoissa on kuusi vuodetta jo valmiiksi laitettuina, kolme ja kolme päällekkäin. Käytävästä osastoon avautuvan oven pieleen on merkitty vuoteiden numerot ja varaukset. Löydän lipussani olevan numeron 46.
.
Osastossani lojuu jo ylimmällä petillä suloisen viehättävä ranskalainen teinityttö, käsiinsä nojaten. Vuoteissa en näe mitään numeroa, joten en tiedä, mikä jäljellä olevista olisi minun?
.
Kysyn englanniksi tytöltä... Hän ei vastaa mitään, ujostellen kenties kielitaitoaan. Hän kuitenkin pomppaa terhakasti heti alas ylimmältä vuoteeltaan. Sitten hän katsoo lipustani numeron ja käy katsomassa, sormi suussaan, oven pielessä olevien numeroiden järjestystä. Lopuksi hän osoittaa minulle vasemmalta keskimmäistä petiä, oman vuoteensa alapuolelta, tätä taputtaen. Kiitän englanniksi, ja hän vain hymyilee.
.
Kohta hyttiimme tulee kiireellä ja puuskutuksella lihavahko keski-ikäinen ranskalainen rouva, lapsineen ja aviomiehineen, joka raahaa kärsimättömän näköisenä lukuisia matkalaukkuja. Näen hermoilua ja kuulen puheen läpätystä:
.
- Monsieur, s'il vous plait... nainen selittää minulle kiihtyneenä, käsiään huitoen. Minä vastaan: "Je ne parlez pas francais..."
.
Oih! ja voih! Nainen voihkii käsiään väännellen, että tämäkin vielä: joku ulkomaalainen! Ja hänen ukkonsa ärisee ja huutaa, kuutisen matkalaukkua edelleen kainaloissaan. Lisäksi heidän kitisevät lapsensa pyörivät jaloissa.
.
En lainkaan ymmärrä, mitä rouva oikein haluaa minulta? Vuoteeniko, juuri tämän? Hänkään ei taida tietää, mikä on hänen oikea petinsä.
.
Hyttimme neitonen selittää rouvalle jotakin ranskaksi, ja nainen alkaa voihkien tähyillä vastapäistä YLINTÄ petiä! Sinnekö hänen täytyy kavuta? Mietin, haluaisiko hän vaihtaa vuodetta?
.
Käyn välillä wc:ssä pesemässä hampaani, ja palatessani nainen lojuu jo kaikessa rauhassa asettuneena vastapuolen yläpetille. Hänen ukkonsa on häipynyt ennen kuin juna lähtee asemalta. Mies oli vain saattamassa, mutta rouvan aneeminen varhaisteinityttö ja villi pikkupoikansa ovat jääneet.
.
Olisikohan rouva vain halunnut minulta rauhan riisuutumiselleen? Minäkin riisuudun (peiton alla), koska en halua hiota yöllä vaatteissani, ja kuvittelen muidenkin halutessaan vaihtavan vaatteensa peiton alla.
.
Hukkaan junayön aikana toisen sukkani. Aamulla etsin sukkaa touhukkaasti, kun hyttipalvelija, opiskelija-ikäinen nuorukainen, haluaa jo sijata couchette-vuoteet takaisin päiväistuimiksi. Mies hoputtaa ja hermostuu minuun, kysyen: - May I ask what are you doing?
.
Oho, englantia osaava ranskalainen! Näytän hänelle paljasta toista jalkaani ja pöyhin edelleen lakanaa. Vaan eipä siitä ole apua. Luovutan, panen jalkani sukatta kenkään ja häivyn odottamaan vaunun sivukäytävälle.
.
Nuorukainen laskostaa lakanan, josta vierähtää silloin lattialle sukka, jota hän osoittaa minulle. Ehdin itse jo sukattomana huomata, että jalkoihini on muodostunut rakkoja, mietin mistäköhän päivästä lähtien?
.
**
NICE eli Nizza, torstaina 25.8. kello 8:50.
.
Saavuttuani asemalle valitsen umpimähkäiselle kävelylleni ensin väärän suunnan, kuten tavallisesti, ja jatkan eteenpäin härkäpäisesti, ennen kuin viimein pysähdyn katsomaan karttaa. Kartan neuvosta käännyn takaisin.
.
Kuljen bulevardia ohi tavaratalojen. Tulen suihkulähdetorille puistoineen. Pyrin pääsemään Välimeren rannalle, taaskin katsomatta ensin karttaa, joten saan harhailla vanhoja, sokkeloisia kujia sikin sokin.
.
Lopulta päädyn upealle rantakadulle Promenade des Anglais, jota pitkin kuljeskelen, kunnes pysähdyn juomaan ja syömään evääni loppuun.
.
Katselen pienikivistä uimarantaa, joka jatkuu ja jatkuu yhä pidemmälle kadun ja meren välissä. Auringon ja veden palvojia ei kovin paljon näy vielä tähän aikaan aamupäivästä.
.
Tunnen hukkaavani taas tarpeettomasti aikaani, kun kävelen promenadin edestakaisin. Istun Albertin puistoon. Pengon halpojen kirjojen kauppaa ostamatta sittenkään seksikkäitä Barbarella-sarjakuvia.
.
Monoprix -Super-Marchesta ostan ruokatarpeita. Kassatyttö alkaa paapattaa ranskaksi jotakin kassista. Luulen hänen tarjoavan muovikassia?
.
Kun en ymmärrä ja puhun englantia, kassa hätääntyy. Hän ei puhu sanaakaan englantia, vaan alkaa vilkuilla ja viittoilla kollegojaan apuun kauempaa.
.
Mutta silloin tajuan, että hän haluaa nähdä kangaskassini. Olinkin työntänyt kassia salamyhkäisesti jalallani eteenpäin, hieman piilossa tiskin alla, seisoessani kassajonossa.
.
Ojennan mustan kangaskassini, ja tyttö penkoo sitä päällimmäisenä olevien muovipussien välistä hieman häveliäästi. Siellä on vain turistin henkilökohtaisia tavaroita. Saan kangaskassini takaisin ilman kommentteja ja poistun kaupasta hieman närkästyneenä. Kuitenkin minusta on aivan hyvä, että myymälävarkauksia estetään, kun en ole itse koskaan näpistellyt.
.
Alankin miettiä, miltä mahdan näyttää tällä hetkellä? Jotenkin oudoltako ja epäilyttävältäkö kenties? Kassejani ei ole aiemmin pengottu missään.
.
Olen sentään saanut nukuttua junan lepovaunussa viime yöni, ja sitä edellisen yövyin hostellissa, joten minun pitäisi olla kohtalaisen virkeä. Näytänkö sittenkin kiiluvakatseiselta vaeltavalta haamulta, joka etsii huumeita ja leivänpalaa? Olen matkan aikana laihtunut. Pyöreät posket vetäytyvät lommoisiksi. Katse alkaa muuttua tuikeaksi silmien siristelystä auringon kirkkaan paisteen takia. Mahdanko vaikuttaa väsyneeltä friikiltä?
.
Palaan rautatieasemalle. Nizzaa on nähty, Monaco tulee vuoroon. Reppuni saa edelleen pysyä säilytyslokerossa Nizzan asemalla ensi yön lähtööni asti, mukanani kuljetan vain kassiani. Nizzan asemalla huomaan erikoisen aikataululaitteen, jonka turisti saa nappia painamalla pyörimään eteenpäin. Monacoon näkyy lähtevän junia puolen tunnin välein.
.
***
MONACO, torstaina 25.8.
.
Junamatka Ranskan Nizzasta naapurimaahan Monacoon kestää ainoastaan puoli tuntia, eikä mitään lipuntarkastusta näytä nyt olevan.
.
Muita matkustajia on mukavaa katsella Rivieran rannikon paikallisjunassa: he eivät ole menossa kauas, vaan pyyhe kainalossa rennosti matkalla lähistön uimarannoille. Ollaan "Veijareiden ja pyhimysten" (TV-sarjassa Tony Curtis ja Roger Moore), kasinoiden ja hiekkarantojen playboy-maailmassa.
.
Junassa vastapäätäni on vapaalle paikalle istunut väliasemalta toiselle matkustava rantaleijona, itsevarma ja huoleton, kunhan aurinkolasit ja pyyhe ja uimahousut eivät unohtuisi junaan. Asemalaiturilla näenkin hänet myöhemmin yhdessä kahden pienen lapsen sekä keski-ikäisen, pursuavan lihavan, hyvin arkipäiväisen näköisen vaimon kanssa.
.
Monacossa kuljen tunnelissa laiturilta 2 asemarakennukseen. Sitten kujia pitkin kaupungilla rinteitä alaspäin, ilman karttaa, ja rantatietä itään Monte Carloon. Yhä uusia korkeita taloja on rakenteilla rinteisiin.
.
Vesisade, joka on uhkaavasti seuraillut minua koko reilaus-matkan ajan, saavuttaa minut nyt. Etsin suojaa rehevän, uskomattoman vihreän rantapuiston puiden alta. Puistossa on myös lasten karuselleja. Monacon kaupunkivaltio näyttää erittäin siistiltä ja hyvinvoivalta.
.
Aluksi selviän puiden alla kuivana, mutta kun sade yhä jatkuu, oksatkin alkavat valuttaa alas vettä ja takkini kastuu. Juoksen lähikadulle, jalkakäytävän ylle ulottuvan katoksen alle. Monia muitakin ihmisiä on siellä värjöttelemässä ilman sadevaatteita. Lapset puhuvat raikasta englantia! Riisun märän takkini ja syön eväitä.
.
Sade jatkuu. Minulla ei ole enää aikaa odottaa sen loppumista. Puen ylleni läpinäkyvän 'kertakäyttöisen' muovisadetakin, jonka alla hikoilen hirvittävästi, ja jatkan kävelyä.
.
Kuljen ohi Monte Carlon kuuluisan pelikasinon. Sillan alle ja korkeiden talojen varjoon jäävä pieni kirkko viehättää minua. Monacoon ahdetaan yhä korkeampia uusia pilvenpiirtäjiä ja se alkaa muistuttaa korkealta katsottuna Hongkongia.
.
Kiipeän ylös kukkulalle, jossa on ruhtinaan palatsi. Turisteja on aukiolla bussilasteittain! Täältä on valokuvaukselliset näkymät alas muuhun kaupunkiin ja Välimerelle. Isäni valokuvasi täällä dia-kuvia ensimmäisellä ja ainoalla Italian-matkallaan (markkinatutkijoiden konferenssiin San Remoon), vuonna 1964.
.
Sade on viimein tauonnut, muuten ihmiset eivät viihtyisikään avoimella aukiolla. Yritän kiertää sieltä pois eri tietä, mutta hetken päästä putkahdankin vain aukion toiselle laidalle. Ilmeisesti ruhtinaan luo onkin vain yksi tie.
.
Ilta on tulossa ja palaan Nizzaan, otettuani Monacossa monia kiehtovia valokuvia. Paikallisjunassa voi taaskin matkustaa ilman mitään lippujen tarkastuksia. Tehdäänköhän pistokoetarkastuksia sakkoineen, mietin, vai voivatko Nizzan seuramatkalaiset junailla ilmaiseksi rannoille ja Monacoon?
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
JATKUU:
599. Interraililla Geneve ja Bern